Elämäntilannetekijöiden yhteys mielipaikassa koettuihin elpymistuntemuksiin

Transkriptio

1 TIETEELLISET ARTIKKELIT Mervi Virtanen & Kalevi Korpela Elämäntilannetekijöiden yhteys mielipaikassa koettuihin elpymistuntemuksiin Tutkimuksessa on eksploratiivisesti etsitty perhetyyppiin, asumiseen sekä elämäntilanteeseen liittyviä muuttujia, jotka ovat yhteydessä asukkaiden elpymiskokemuksiin luontoon ja kaupunkikeskustaan sijoittuvissa mielipaikoissa. Tutkimuksen aineisto on koottu satunnaisotoksella valituilta Helsingin ja Tampereen asukkailta postikyselyllä vuonna Kahden muistutuksen jälkeen vuotiaita vastaajia oli yhteensä (vastausprosentti 42,6). Kumulatiivisen logistisen regression avulla tarkasteltiin taustamuuttujien yhteyttä elpymiskokemusten todennäköisyyksiin. Tutkimus osoitti, että mielipaikan tyyppi vaikutti kaikkien elpymiskokemusten todennäköisyyteen niin, että kokemukset olivat todennäköisimpiä luontomielipaikoissa ja vähiten todennäköisiä kaupunkikeskustan mielipaikoissa. Naiset kokivat miehiä todennäköisemmin elpymistä. Asuinympäristössä oman kodin läheisyydessä olevassa mielipaikassa elpyminen oli suhteellisesti todennäköisempää heikommin koulutetuilla ja toimeentulevilla, kaupungin keskustoissa sekä pienessä asunnossa asuvilla. Kaupunkien julkisen ympäristön käytöstä saatavat kokemukset näyttävät olevan kaikkein tärkeimpiä muita heikommassa asemassa oleville väestöryhmille, mikä on huomionarvoinen seikka jatkotutkimusten ja terveyden tasa-arvon kannalta. Avainsanat: elpymiskokemukset, mielipaikka, moniluokkainen järjestysasteikollinen logistinen regressio, kumulatiiviset todennäköisyydet. Johdanto Ihmiset pyrkivät tietoisesti tai tiedostamattaan säätelemään mielentilaansa valitsemalla itselleen sopivia ja mieluisia ympäristöjä ja välttelemällä sopimattomia (Mano, 1999). Aiemmissa tutkimuksissa mielipaikkavalinnoissa on havaittu pysyvyyttä ainakin 10 kuukauden ajan (Korpela, Ylén, Tyrväinen & Silvennoinen, 2009) ja erityisesti luontomielipaikoissa käymisen on todettu kohentavan mielialaa (Bowler ym., 2010; Gulwadi, 2006; Newell, 1997). Pääkaupunkiseudulta kerätyssä aikuisaineistossa havaittiin, että ne, jotka raportoivat muita enemmän kielteistä mielialaa (Korpela, 2003) tai joilla on muita enemmän ruumiillisia pikkuvaivoja, kuten pää- tai hartiasärkyjä, väsymystä tai huimausta ja heikkoa oloa (Korpela & Ylén, 2007), valitsivat muita todennäköisemmin mielipaikakseen asuinympäristönsä luontopaikan. He myös kokivat mielialansa kohentuvan enemmän kuin ne, joilla oli vähän kielteistä mielialaa ja oirehtimista. Mielipaikoissa koetaan elpymistä, millä tarkoitetaan paitsi lumoutumisen, arjesta irtautumisen, johdonmukaisuuden ja itselle sopivuuden tuntemuksia (Kaplan, 1995; Korpela & Hartig, 1996) myös kokemuksia rauhoittumisesta ja rentoutumisesta, valppauden ja keskittymiskyvyn lisääntymisestä, arkihuolten unohtamisesta ja ajatusten selkiytymisestä (Korpela & Ylén, 2007; Regan & Horn, 2005). Kokeellinen päiväkirjatutkimus osoitti, että toistuvat luontomielipaikkakäynnit ovat elvyttävämpiä kuin muissa paikoissa käynnit (Korpela & Ylén, 2009). Kokeessa muodostettiin ryhmä, joka kävi mielipaikassa päivittäin viiden päivän ajan. 103

2 Mervi Virtanen & Kalevi Korpela Toinen ryhmä pidättäytyi mielipaikkakäynneistä ja kontrolliryhmälle ei annettu paikkakäynneistä mitään erityisohjeita. Kaikki ryhmät kuvasivat päivittäin jokaisesta kodin ulkopuolelle suuntautuneesta, yli 10 minuuttia kestävästä paikkakäynnistä muun muassa elpymiskokemuksiaan. Ilmiöistä, jotka ovat yhteydessä mielipaikoissa saataviin elpymiskokemuksiin, tiedetään varsin vähän. Tässä artikkelissa käytetyn aineiston aiemman regressioanalyysin kautta löydettiin kymmenen tällaista tekijää (Korpela, Ylén, Tyrväinen & Silvennoinen, 2008). Ne olivat mielipaikan käytön useus, paikassa oleilemisen kesto ja oleilun seura, luontosuuntautuneisuus, luontoharrastukset ja lapsuuden luontokokemukset, työ- ja rahahuolet, elämäntyytyväisyys ja ihmissuhteissa koetut mielenylennykset. Toistaiseksi ei tiedetä mitään siitä, voitaisiinko joillakin muilla, objektiivisemmin mitattavissa olevilla tekijöillä kuten perhetyypillä, asumista ja asuinympäristöä sekä koulutusta ja ammattiasemaa kuvaavilla muuttujilla ennustaa elpymisen eri kokemuslaatujen esiintymisen todennäköisyyttä. Tässä työssä tarkoitus on eksploratiivisesti löytää edellä mainitusta joukosta muuttujia elpymiskokemuksiin yhteydessä olevia tekijöitä ja ennen kaikkea mallintaa, mikä yhteys yksittäisen elpymiskokemuksen tuntemisen todennäköisyyteen niillä on. Tältä osin tutkimus on myös menetelmällinen kokeilu. Menetelmät Aineisto ja muuttujat Aineisto koottiin postitetulla kyselylomakkeella, joka lähetettiin satunnaisotoksella valituille Helsingin ja Tampereen asukkaille syksyllä 2005 (SA ). Vastaajia kahden muistutuksen jälkeen oli yhteensä (vastausprosentti 42,6) ja he olivat iältään vuotiaita. Alle 25-vuotiaita oli aineistossa vain muutamia. Kuviosta 1 nähdään sukupuolten suhteelliset osuudet ikäluokittain. Kyse- % 1= vuotta, 2= vuotta, 3= vuotta, 4= vuotta KUVIO 1. Tutkimuksessa käytetty ikäluokitus ja sukupuolen suhteelliset osuudet kussakin ikäluokassa. Tumma: nainen, vaalea: mies. 104 PSYKOLOGIA

3 Elämäntilannetekijöiden yhteys mielipaikassa koettuihin elpymistuntemuksiin lyyn vastanneissa oli kaksi kertaa enemmän naisia (n. 63 %), kuin miehiä (n. 37 %). Helsinkiläisiä oli hieman vähemmän suhteessa asukaslukuun ja tamperelaisten vastaajien määrään. Kyselylomakkeessa selvitettiin laajasti vastaajan asuinympäristöön ja terveyteen liittyviä asioita. Lomake oli jaettu seitsemään pääosaan, joissa kartoitettiin asuinympäristön merkitystä, viheralueiden käyttöä, käytön motiiveja, luonnon merkitystä, asuinalueeseen liittyvää turvallisuuden ja yhteisöllisyyden tunnetta, psyykkistä hyvinvointia, terveyttä, terveystottumuksia, asuntoon ja asumiseen liittyviä kysymyksiä sekä vastaajan perhetilannetta, koulutusta, tulotasoa sekä ammattiasemaa. Seuraavassa kuvataan tämän tutkimuksen mallinnuksiin sisältyviä muuttujia. Perheeseen liittyvät muuttujat Perhe- ja asumistilanteen mukaan yksinhuoltajat, yksinasuvat ja yhteishuoltajuudessa olevat henkilöt kuuluivat luokkaan, jossa vastaajia oli 30 % kaikista vastaajista. Toisen luokan muodostivat avo- tai avioliitossa asuvat, joiden lapset eivät asuneet kotona (37 %). Kolmanteen luokkaan kuuluivat avo- tai avioliitossa asuvat, joiden lapset asuivat kotona (23 %). Neljännessä luokassa oli vähiten vastaajia ja he olivat vanhempien luona tai soluasunnossa asuvia henkilöitä (10 %). Ensimmäisen lapsen ikä luokiteltiin neljään luokkaan niin, että ikäluokat olivat 0 2 vuotta, 3 6 vuotta ja 7 vuotta tai yli, ja lisäksi oli vaihtoehto, ettei lapsia ollut ollenkaan. Vastaajista jopa 73 % oli lapsettomia ja 0 2- ja 3 6-vuotiaiden lasten vanhempien luokkiin kuului molempiin noin 5 % vastaajista, ja noin 17 %:lla vastaajista ensimmäisen lapsen ikä oli 7 vuotta tai enemmän. Myös toisen lapsen ikä oli mukana mallinnuksessa. Kotona asuvien henkilöiden yhteismäärää ja alaikäisten lasten yhteismäärää mallinnettiin jatkuvina muuttujina. Asumiseen ja asuntoon liittyvät muuttujat Vastaajat olivat asuneet useimmiten yli 10 vuotta samassa kaupungissa ja hieman alle puolet (46 %) heistä oli asunut yli 10 vuotta myös samassa kaupunginosassa. Samassa kaupunginosassa 5 10 vuotta asuneita oli 17 %, 1 5 vuotta asuneita 28 % ja alle yhden vuoden asuneita 9 %. Asuinympäristöstä eroteltiin ydinkeskusta, esikaupunkialue, taajamaalue ja muu. Vastaajista 60 % asui esikaupunkialueella, noin 15 % ydinkeskustassa ja noin 20 % taajama-alueella. Muualla vastaajista asui vain noin 5 %. Lapsuuden asuinympäristön osalta kaupunkikeskustasta kotoisin olevia vastaajia oli vähiten (14 %) ja esikaupunkialueelta kotoisin olevia eniten (40 %). Kuntakeskustasta tai taajama-alueelta oli kotoisin 20 % vastaajista ja haja-asutusalueelta tai maaseudulta 26 % vastaajista. Asuinaluetyypeittäin suurin osa, 68,0 % vastaajista, asui kerrostaloalueella ja 3,1 % asui hajaasutus-alueella. Loput 28,9 % asuivat pientaloalueella. Asumismuodoittain yli puolet vastaajista asui yli kolmikerroksisessa kerrostalossa, noin 20 % pienkerrostalossa, noin 15 % rivi- tai paritalossa ja noin 10 % omakotitalossa. Asunnon koon suhteen vastaajat jakautuivat neljään ryhmään: Alle 45 m 2 :n asunnossa vastaajista asui lähes viidesosa ja kolmasosa vastaajista asui m 2 ja kolmasosa m 2 kokoisessa asunnossa. Vähiten vastaajia, noin 10 %, asui yli 100 m 2 kokoisessa asunnossa. Asunnon hallintamuodon mukaan vastaajista suurin osa (62 %) asui omistusasunnossa ja noin 35 % vuokra-asunnossa. Muunlaisessa asumissuhteessa (työsuhdeasunto) asui vajaa 3 % vastaajista. Oman pihan, parvekkeen ja yhteispihan käytön muuttujat kysyttiin neljäluokkaisena, jolloin vastaaja vastasi oliko hänellä piha tai parveke ja käyttikö hän sitä lainkaan, silloin tällöin vai usein. Koulutukseen ja ammattiasemaan liittyvät muuttujat Yli puolet vastaajista oli ylioppilaita. Neljäsosa oli keski- tai peruskoulun käyneitä. Kansa- tai kansalaiskoulun käyneitä oli viidesosa vastaajista. Ei lainkaan ammatillista koulutusta omaavia vastaajia oli 14 %. Ammatillisen kurssin tai -koulun käyneitä vastaajia oli neljäsosa vastaajista ja samoin ammatillisen opiston käyneitä. Korkeakoulututkinnon suorittaneita oli vastaajissa eniten noin 36 %. Yrittäjiä ja toimihenkilöitä vastaajista oli 39 %. Työntekijätason ammattilaisia oli 19 %, opiskelijoita 15 %, eläkeläisiä 19 % sekä työttömiä tai kotia hoitavia 8 %. Mielipaikkoihin liittyvät muuttujat Mielipaikkojen tyypit luokiteltiin siten, että ne kuvastivat kaupunkikeskustan ja -luonnon erilaisia alueita. Kaupunkikeskustan sisä- ja ulkotiloja (kuvat 2 ja 3: ei-luontoon liittyvät paikat) oli valinnut mielipaikakseen 6% vastaajista. Toimin- 105

4 Mervi Virtanen & Kalevi Korpela nallisen liikunta-alueen (ulkoilupolut, pururadat, pelikentät, leikkipuistot) ilmoitti mielipaikakseen 9 % vastaajista ja suosituin mielipaikkatyyppi oli kaupunkimetsä (46 %). Rakennetut viheralueet (puistot) miellyttivät viidesosaa vastaajista (21 %) ja uimarannan tai vesistöön liittyvän kohteen valitsi 18 % vastaajista. Selitettävät muuttujat: mielipaikkatuntemukset Mielipaikkaan liittyviä elpymistuntemuksia kysyttiin kuudella, aikaisemman tutkimuksen perusteella muodostetulla väitteellä (Hartig ym., 1998; Korpela ym., 2008): a) Tunnen oloni rauhallisemmaksi käytyäni täällä, b) Keskittymiskykyni ja valppauteni lisääntyvät täällä selvästi, c) Täältä saan uutta intoa ja pirteyttä arkiaskareisiini, d) Täältä tultuani olen aina elpynyt ja rentoutunut, e) Täällä pystyn unohtamaan arkipäivän huolet ja murheet, sekä f ) Täällä käyminen on minulle keino selkiyttää ja kirkastaa ajatuksiani. Kyselylomakkeessa vastaukset oli pyydetty Likert-asteikolla (1 7), mutta tässä tutkimuksessa asteikko tulkittiin tilastotieteellisin perustein järjestysasteikoksi mallintamista varten. Vastaukset luokiteltiin neljään järjestysasteikon luokkaan seuraavasti: 1: ei lainkaan tai vähän, 2: ei vähän eikä paljon, 3: melko paljon ja 4: erittäin paljon tai täysin. Alunperin tutkimuslomakkeella väittämät kysyttiin 7-portaisella likert-asteikolla (1: ei lainkaan, 2: erittäin vähän, 3: melko vähän, 4: ei vähän eikä paljon, 5: melko paljon, 6: erittäin paljon ja 7: täysin). Logistista regressiota varten vastaukset luokiteltiin uudelleen, jotta jokaisessa luokassa olisi riittävästi havaintoja. Väitteet 1 3 yhdistettiin, väite 4 pidettiin ennallaan, samoin väite 5 pidettiin ennallaan ja väitteet 6 ja 7 yhdistettiin. Järjestysasteikollisuutta tutkittiin rinnakkaisten regressiosuorien avulla ja tulokset varmistettiin VGAM-kirjaston funktiolla, jossa ei ole rinnakkaisten regressiosuorien oletusta. Tilastolliset analyysit Kumulatiivinen logistinen regressio Tutkimus on toteutettu niin sanottuna tiedonlouhintana ilman hypoteesia. Tarkoituksena on ollut löytää 24 taustamuuttujan joukosta mielipaikkatuntemuksiin merkitsevästi yhteydessä olevia muuttujia. Menetelmänä on käytetty kumulatiivista logistista regressiota, jossa selitettävänä muuttujana ovat olleet vuorotellen jokainen kuudesta mielipaikkatuntemusväitteestä. Mallit on valittu niin sanotulla backward-menetelmällä. Regressioanalyyseille on tyypillistä, että eri menetelmiä käyttäen (esim. forward ja stepwise) saadaan erilaisia tuloksia (Agresti, 2002), joten tässä työssä esitettyjä malleja ei voi pitää ainoina mahdollisina. Jokaiselle väitteelle on etsitty merkitseviä selittäjiä taustamuuttujien joukosta ja valittu jokaiselle sellainen selittäjien kombinaatio, että mallin selitysaste eroaisi merkitsevästi nolla-mallista, jossa selittäjiä ei ole ollenkaan. Mallissa jokaisen selittävän muuttujan arvoluokat antavat mallille oman selitysvoimansa. Tyypillisesti monitestaustilanteessa (esim. eri vaikutusten testauksessa), missä ei ole spesifiä hypoteesia, saatetaan käyttää I-tyypin virheen korjausta p-arvoihin esim. Bonferroni-korjausta (Perneger, 1998). Todettakoon, että merkitsevyyskorjausten merkityksestä ja tarpeesta on tilastotieteessä erilaisia näkemyksiä (Nakagawa, 2004; Cabin & Mitchell, 2000; Perneger, 1998; Benjamini & Hochberg, 1995). Käytetyssä mallinvalintatilanteessa (backward) se ei nähdäksemme ole tarpeellista (Agresti, 2007), koska tuloksissa tilastollista merkitsevyyttä olennaisempaa on kertoimien suuruus ja niiden perusteella lasketut todennäköisyydet. Beta-kertoimien avulla siis laskettiin todennäköisyyksiä mallinnettavan väitteen elpymiskokemustuntemuksille eri taustamuuttujilla. Kumulatiivisella logit-mallilla on monta eri vaihtoehtoista tapaa mallintaa ehdollisia todennäköisyyksiä. Yleisin ja myös tässä tutkimuksessa käytetty tapa (Agresti, 2007) on mallintaa logaritmoituja kumulatiivisia vedonlyöntikertoimia. Kumulatiivisella mallilla mallinnetaan siis todennäköisyyttä, että selitettävä muuttuja saa arvon joillakin selittävien muuttujien ehdoilla. Koska selitettävälle muuttujalle laskettavat todennäköisyydet ovat ehdollisia, kiinnitetään selittävien muuttujien arvo johonkin haluttuun luokkaan, joita vaihdellen saadaan vastaajien taustamuuttujien eri luokkien vaikutus selitettävän muuttujan todennäköisyyteen. Tutkimus on toteutettu R-ohjelmiston MASSkirjaston polr-funktiolla. Vastemuuttujien järjestysasteikollisuuden varmistamiseksi tutkittiin rinnakkaisten regressiosuorien oletusten täyttymistä 106 PSYKOLOGIA

5 Elämäntilannetekijöiden yhteys mielipaikassa koettuihin elpymistuntemuksiin graafisella tarkastelulla. Näiden osalta ei voitu sanoa, että vastemuuttujat olisivat järjestysasteikollisia. Mallinnus tehtiin siten myös VGAM-kirjaston vglm-funktiolla, jossa ko. oletusta ei tarvita. Mallien tulokset pysyivät samoina. Mallit ja niiden tulkinta Tutkimuksen tarkoituksena oli siis löytää 24:n eri taustamuuttujan joukosta parhaiten elpymistuntemuksia selittävien muuttujien yhdistelmiä. Merkitseviä taustamuuttujia etsittiin niin, että ensin tehtiin kaikilla taustamuuttujilla malli, josta valittiin tilastollisesti merkitsevät. Näistä merkitsevistä muuttujista tehtiin edelleen malleja ja tutkittiin myös näiden valittujen muuttujien yhdysvaikutukset. Koska taustamuuttujien merkitsevyydet muuttuivat riippuen siitä, minkä muuttujien kanssa ne olivat mallissa, tutkittiin mahdollisimman paljon erilaisia variaatioita eri taustamuuttujien yhdistelmistä. Valitut mallit sisältävät lähes maksimimäärän selittäviä muuttujia. Malleiksi valittiin sellaiset, jotka erosivat merkitsevästi nolla-mallista, jossa ei ole lainkaan selittäviä muuttujia. Pääpiirteissään mallien muoto oli lähes samanlainen kaikille väitteille, muuttujat vain vaihtuivat. Mallien hypoteesit olivat siis muotoa: H0: Malli M0 on voimassa: logit(p(y j x) = β0j H1: Malli M1 on voimassa: logit(p(y j x) = β0j + x β Muuttujien beta-kertoimien perusteella laskettiin, millä todennäköisyydellä kulloistakin tuntemusta koetaan erittäin paljon tai täysin mielipaikassa käymisen yhteydessä. Koska tutkimus oli laaja ja todennäköisyyksien tulkinta olisi ollut melko työlästä, päädyttiin tulkitsemaan vain vastausvaihtoehdon erittäin paljon tai täysin luokan todennäköisyydet. Tällöin tulee esille kaikkein varmin todennäköisyys kyseessä olevalle tuntemukselle. Esimerkiksi väitteen Tunnen oloni rauhallisemmaksi täällä käytyäni mallissa oli mukana kaksi selittävää muuttujaa, asuinalue ja ammatillinen koulutus, joiden parametrit eivät olleet merkitseviä, mutta niiden mallista poistaminen aiheutti edellisen muuttujan merkitsevyyden häviämisen. Tätä voidaan selittää muuttujien välisillä riippuvuuksilla. Kumulatiivisessa logistisessa regressiossa kaikkien parametrien merkitsevyys on mallin ilmoittamalla tasolla olettaen, että muut mallissa olevat muuttujat ovat mukana. Samoin laskettaessa väitteen tuntemisen todennäköisyyksiä on käytössä koko malli. Muuttujien arvot kiinnitetään haluttuun luokkaan ja todennäköisyydet lasketaan niiden ehdolla. Näin kaikkien mallissa mukana olevien muuttujien vaikutukset ehdollisena väitteen tuntemiselle voidaan laskea. Tarkasteltaessa mallin yhden selittävän muuttujan beta-kertoimia, on todennäköisyys siinä luokassa suurin, jossa beta-kerroin on positiivinen ja eroaa eniten nollasta. Silloin kun beta-kerroin on 0, se ei vaikuta todennäköisyyteen ja kun beta-kerroin on negatiivinen, on todennäköisyys alempi kuin positiivisessa luokissa. Koko mallin todennäköisyyksiin kuitenkin vaikuttaa kaikkien muuttujien luokkien kombinaatio ja myös vakion arvo. Todennäköisyyksien tulkinnassa on rajana pidetty 0.5 todennäköisyyttä. Jos todennäköisyys on yli 0.5, on väitteen osoittama tuntemus todennäköinen. Todennäköisyyden ollessa alle 0.5, on silloin todennäköisempää, että väitteen tuntemusta ei tunneta. Tulokset Kaikkien elpymiskokemuksia kuvaavien väittämien jakauma on samansuuntainen. Vastaajista % oli melko tai täysin samaa mieltä väitteiden kanssa ja noin 4 10 % vastaajista oli väitteiden kanssa eri mieltä. Taulukossa 1 on esitetty kaikkia väitteitä tilastollisesti merkitsevästi selittävät muuttujat. Kaikkien väitteiden tulosteita ei niiden laajuuden vuoksi pystytty esittämään tässä yhteydessä, vaan pyrittiin osoittamaan vain ne muuttujat, jotka ovat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä mielipaikoissa koettuihin elpymiskokemuksiin. Mahdollisissa tulevissa artikkeleissa pitää keskittyä yhteen tai kahteen väitteeseen kerrallaan, jolloin tulosten julkaiseminen tarkemmalla tasolla on mahdollista. Taulukon tyhjä kohta tarkoittaa, että ko. muuttuja ei ole mukana tehdyssä mallissa. Kaikille väitteille löytyi tilastollisesti merkitseviä selittäjiä, mutta selittäjien ryhmä jokaiselle väitteelle on erilainen. Mielipaikan tyyppi on ainoa muuttuja, joka selittää jokaista väitettä tilastollisesti merkitsevästi. 107

6 Mervi Virtanen & Kalevi Korpela Väitteitä selittävien muuttujien merkitsevyys Selittävät muuttujat Väite a Väite b Väite c Väite d Väite e Väite f sukupuoli p < 0.01 p < 0.01 p < 0.01 p < 0.01 p < 0.01 perhetilanne p < 0.05 p < 0.01 ikä p < 0.01 p < 0.01 kotona asuvien lasten lkm kotona asuvien alaikäisten lasten lkm ensimmäisen lapsen ikä p < 0.01 toisen lapsen ikä asuinpaikka p < 0.01 kuinka pitkään asunut samassa kaupungissa kuinka pitkään asunut samassa kaupungin osassa p < 0.05 p < 0.01 p < 0.01 asuinypäristön kuvaus p < 0.05 asuinalueen kuvaus ns. p < 0.05 asumismuoto < 0.01 asunnon koko p < 0.01 asunnon hallintamuoto p < 0.05 p < 0.01 p < 0.01 p < 0.05 oma piha ja sen käyttö p < 0.01 p < 0.01 parvekkeen käyttö yhteispihan käyttö p < 0.01 lapsuuden asuinympäristö p < 0.01 peruskoulutus ammatillinen koulutus ns. p < 0.01 ammattiasema p < 0.05 p < 0.05 tulotaso p < 0.05 mielipaikkojen tyypit p < 0.01 p < 0.01 p < 0.01 p < 0.01 p < 0.01 p < 0.01 ammatillinen koulutus*asuinympäristö p < 0.01 ammattiasema*tulotaso p < 0.01 yhteispihan käyttö*lapsuuden asuinympäristö p < 0.01 TAULUKKO 1. Taulukossa on esitetty kaikki tutkimuksessa mukana olleet taustamuuttujat, joiden joukosta löytyi elpymistuntemuksiin (a f) tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä olevia tekijöitä. Väitteen a mallissa asuinalue ja ammatillinen koulutus eivät olleet merkitsevästi yhteydessä (ns.). Väite a kuvastaa rauhoittumista, väite b keskittymiskykyä ja valppautta, väite c piristymistä, väite d elpymistä ja rentoutumista, väite e arkisten murheiden unohtamista ja väite f ajatusten selkiytymistä. 108 PSYKOLOGIA

7 Elämäntilannetekijöiden yhteys mielipaikassa koettuihin elpymistuntemuksiin Rauhoittumisen kokemukset Kuviossa 2 ja 3 on esitetty väitteen a) Tunnen oloni rauhallisemmaksi täällä käytyäni tuntemuksen kokemisen todennäköisyyksiä mielipaikkatyypeittäin, kun taustamuuttujien luokat vaihtuvat. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää asumispaikan sekä perhe- ja ammattitilanteen yhteyttä elpymiskokemuksiin. Näiden muuttujien luokiksi kiinnittyivät ne kombinaatiot, joilla mallin muuttujien beta-arvot olivat suurimmat. Vastaavasti mallien matalimmat todennäköisyydet saatiin niiden muuttujien luokkien kombinaatioilla, joiden beta-arvot olivat pienimmät. Kuviossa 2 on kuvattu todennäköisyydet, joissa vastaajien ominaisuuksiksi on kiinnitetty samassa kaupunginosassa, pientaloalueella 5 10 vuotta asunut, avo- tai avioliitossa elävä työntekijänainen, jolla asuu lapsia kotona. Hänen asuntonsa koko on m 2, ja hän on ammatilliselta koulutukseltaan ammattikoulun tai -kurssin käynyt. Kuviosta 2 nähdään, että korkeimmat todennäköisyydet (taso erittäin paljon tai täysin) tuntea rauhoittumista mielipaikassaan on kaupunkimetsiin sekä uimarantoihin ja vesistöihin liittyvissä paikoissa. Myös toiminnallisilla liikunta-alueilla todennäköisyys on melko korkea. Kaupunkikeskustan sisä- ja ulkotiloissa (ei luontoon liittyvät paikat) rauhoittumista ei juuri koeta ja sen tunteminen on vähäistä myös rakennetuilla viheralueilla eli puistoissa. Miehillä vastaavat todennäköisyydet ovat samansuuntaiset, mutta 0.1 yksikköä matalammat. Eri luokkien välisten todennäköisyyksien eroja ei ole tilastollisesti testattu. KUVIO 2. Rauhoittumistuntemuksen korkeimpia todennäköisyyksiä mielipaikkatyypin suhteen. Tason 4 (erittäin paljon tai täysin) todennäköisyydet on esitetty kuviossa lukuina naisille ja suluissa miehille. Muiden muuttujien osalta on tehty kiinnitykset vastaajaan, joka on samassa kaupunginosassa, pientaloalueella 5 10 vuotta asunut, avo- tai avioliitossa elävä työntekijäluokkaan kuuluva nainen, jolla asuu lapsia kotona. 109

8 Mervi Virtanen & Kalevi Korpela Kuviossa 3 on kuvattu alhaisimpia rauhoittumistuntemuksen todennäköisyyksiä. Tässä vastaajan ominaisuuksiksi on kiinnitetty nainen, joka asuu vanhempiensa luona haja-asutusalueella yli 100 m2 kokoisessa huoneistossa, eikä hänellä ole ammatillista koulutusta. Kuviosta nähdään, että nämä vastaajat eivät enää tunne rauhoittuvansa juuri lainkaan mielipaikassa käydessään. Rauhoittumisen kokemisen (erittäin paljon tai täysin) todennäköisyys on kaikkien mielipaikkatyyppien kohdalla alle 0.2. Miesten todennäköisyydet ovat tätäkin alemmat. Kuviossa 4 on esitetty väitteen a) Tunnen oloni rauhallisemmaksi täällä käytyäni selittävien muuttujien todennäköisyyksien vaihtelua eri luokissa, kun mielipaikkana on kaupunkimetsä. Jokaisessa kuviossa on muiden (kuin mielipaikan tyypin) selittävien muuttujien luokat korkeimman todennäköisyyden luokassa eli vastaajan luokittelu on sama kuin kuviossa 2. Vastaaja on samassa kaupunginosassa, pientaloalueella 5 10 vuotta asunut, avo- tai avioliitossa elävä työntekijänainen, jolla asuu lapsia kotona. Hänen asuntonsa koko on m 2 ja hän on ammatilliselta koulutukseltaan ammattikoulun tai -kurssin käynyt. (Tarkasteltu muuttujittain; jokaisessa erillisessä kuviossa kuvattavana oleva muuttuja vaihtelee vapaasti, mallin muut muuttujat on kiinnitetty edellä kuvattuihin luokkiin). Samassa kaupunginosassa asumisen ajan vaikutus kaupunkimetsässä rauhoittumisen todennäköisyyteen on matalimmillaan alle vuoden samassa paikassa asuneilla ja korkeimmillaan 5 10 vuotta samassa paikassa asuneilla vastaajilla. Lähes samoin on yli kymmenen vuotta samassa paikassa asuneilla. Asunnon koon vaikutus tuntemusten todennäköisyyteen on korkein pienessä alle 45 m 2 asunnossa laskien sitten tasaisesti asunnon koon KUVIO 3. Rauhoittumistuntemuksen matalimpia todennäköisyyksiä mielipaikkatyypin suhteen. Tason 3 (melko paljon) todennäköisyydet on kuviossa lukuina naisille ja suluissa miehille. Muiden muuttujien osalta on tehty kiinnitykset naisvastaajaan, joka asuu vanhempiensa luona haja-asutusalueella yli 100 m2 huoneistossa, eikä hänellä ole ammatillista koulutusta. 110 PSYKOLOGIA

9 Elämäntilannetekijöiden yhteys mielipaikassa koettuihin elpymistuntemuksiin kasvaessa. Perhe- ja asumistilanteen tarkastelussa todennäköisyys rauhallisuuden tuntemukselle on matalimmillaan vanhempien luona tai soluasunnossa asuvilla. Avo- tai avioliitossa asuvat, joilla asuu lapsia kotona, tuntevat rauhoittumista kaupunkimetsässä hieman varmemmin kuin yksin KUVIO 4.Väitteen a: Tunnen oloni rauhallisemmaksi käytyäni täällä todennäköisyyksiä kuvaavia tasoja eri muuttujien suhteen, kun mielipaikkana on metsä tai niitty ja muut tasot ovat muuttujien korkeimmilla arvoilla. Muiden muuttujien osalta on tehty kiinnitykset naisvastaajaan, joka on asunut samassa kaupungin osassa 5 10 vuotta, asunnon koko on 45 65m 2, avo- tai avioliitossa, lapsia kotona, asuinalue on pientaloalue, koulutus on ammattikoulu tai -kurssi. (Tarkastelu muuttujittain; jokaisessa erillisessä kuvassa ko. muuttuja vaihtelee vapaasti ja mallin muut muuttujat on kiinnitetty edellä mainitulla tavalla). Perhe-/ asumistilanteen luokissa 2 ja 3 selitykset Liitossa, ei laps. = avotai avioliitossa asuvat joilla ei asu lapsia kotona; on laps. = asuu lapsia kotona. 111

10 Mervi Virtanen & Kalevi Korpela asuvat ja yksinhuoltajat tai avo- ja avioparit, joilla ei asu lapsia kotona. Rauhallisuuden kokemisen todennäköisyydet kerrostalo- ja pientaloalueella asuvilla ovat melko samanlaiset, mutta haja-asutusalueella asuttaessa todennäköisyys on selvästi alempi. Ammatillisen koulutuksen suhteen alemmin koulutetuilla on hieman korkeammat todennäköisyydet rauhoittumisen kokemiselle kuin korkeammin koulutetuilla; alhaisin todennäköisyys on kouluttamattomilla (yli 60 % opiskelijoita) vastaajilla. Naiset tuntevat todennäköisemmin rauhoittumista kuin miehet. Yhteenvetoa elpymistuntemusten todennäköisyyksistä Seuraavassa esitetään kokoava yhteenveto useista kuvien 2 4 kaltaisista analyyseista, joita tehtiin erikseen kullekin elpymistuntemukselle. Analyysien yksityiskohtaisia tuloksia ei tässä voida tilanpuutteen takia esittää. Mukana ovat tilastollisesti merkitsevät selittäjät, mutta eri luokkien välisten todennäköisyyksien eroja ei ole tilastollisesti testattu. Kaiken kaikkiaan jokaisen elpymistuntemuksen kokeminen oli alhaisinta kaupunkikeskustan sisä- ja ulkotiloissa (ei luontoon liittyvät paikat) olevissa mielipaikoissa. Todennäköisimmillään tuntemukset olivat joko toiminnallisilla liikunta-alueilla tai metsässä. Uimarantoihin ja vesistöihin liittyvillä mielipaikoilla tuntemusten kokemisen todennäköisyys oli hieman matalampi kuin metsäisissä ja toiminnallisissa paikoissa. Rakennetuilla viheralueilla elpymiskokemusten todennäköisyys oli melko pieni. Sukupuoli selitti merkitsevästi lähes kaikkia elpymistuntemuksia. Miehillä oli kaikissa tapauksissa naisia alemmat todennäköisyydet tuntemusten kokemisessa. Miesten todennäköisyydet jäivät useissa tapauksissa n. 0.5 tuntumaan ja sen alle, jolloin ko. tuntemuksen tuntemista ei pidetä todennäköisenä. Tätä voi selittää se, että miesten ryhmässä oli enemmän eläkeläisiä, yli 60-vuotiaita ja vastaavasti vähemmän nuoria vuotiaita ja opiskelijoita. Nuoremmassa ikäryhmässä puolestaan tuntemusten kokemisen todennäköisyys oli korkea ja vanhimmassa ikäryhmässä matala. Miehillä oli myös naisia enemmän mielipaikkoinaan kaupunkikeskustan vähäluontoisia paikkoja, joissa elpymistuntemuksia koettiin vähemmän kuin muissa paikoissa. Kun tarkasteltiin tuntemusten todennäköisyyksiä uimarannoilla ja luontoon liittyvillä liikunta-alueilla, havaittiin, että ne vaihtelivat taustamuuttujien eri luokissa samansuuntaisesti, mutta matalampina kuin kaupunkimetsään liittyvissä mielipaikoissa. Ydinkeskustassa tai pientaloalueella asuvat tunsivat elpymiskokemuksia varmimmin, kun taas haja-asutusalueella asuvien tuntemusten todennäköisyydet olivat selvästi alemmat. Samassa kaupunginosassa asumisen ajan vaikutus oli samansuuntainen kolmelle elpymistuntemukselle (a, b, d). Mitä pidemmän aikaa henkilö oli asunut samassa kaupunginosassa, sitä varmemmin hän koki mielipaikkaan liittyviä elpymistuntemuksia. Asunnon koko vaikutti todennäköisyyksiin niin, että mitä pienempi asunto, sitä varmemmin henkilö koki elpymistuntemuksia. Kuitenkin omakoti- tai rivitalossa asuvilla oli korkeammat todennäköisyydet mielipaikassa piristymiselle (väite c); tällöin mallissa ei ollut mukana asunnon kokoa. Omistusasunnossa asuvilla oli hieman alemmat todennäköisyydet elpymistuntemuksille kuin vuokralla tai työsuhdeasunnossa asuvilla. Perheen yhteinen tulotaso oli merkitsevä selittäjä vain väitteelle "Täällä käyminen on minulle keino selkiyttää ja kirkastaa ajatuksiani". Kun perheen yhteiset tulot ovat pienimmillään, todennäköisyys kokea ajatusten selkiytymistä ja kirkastumista mielipaikassa oli suurinta. Silloin, kun perhekohtaiset tulot ovat yli /kk, tämän tuntemuksen kokemisen todennäköisyys oli alhaisin. Ammatillisen koulutuksen todennäköisyyksien suunnat vaihtelivat riippuen siitä, tarkasteltiinko rauhallisuuden vai innon ja pirteyden kokemusta. Molemmissa tapauksissa kuitenkin niillä vastaajilla, joilla ei ollut koulutusta, oli alemmat todennäköisyydet elpymistuntemukselle. Tähän luokkaan kuului n. 60 % opiskelijoita, joiden koulutus on siis kesken. Peruskoulutus ei ollut millekään väitteelle merkitsevä selittäjä. Ammattiasemaltaan yrittäjien ja toimihenkilöiden todennäköisyydet tuntea elpymistuntemuksia olivat alhaisempia kuin muilla tutkimuksen ammattiryhmillä. Tähän luokkaan kuului eniten (n. 61 %) korkeakoulututkinnon suorittaneita. 112 PSYKOLOGIA

11 Elämäntilannetekijöiden yhteys mielipaikassa koettuihin elpymistuntemuksiin Pohdinta Mielipaikan tyyppi oli ainoa muuttuja, joka selitti jokaista elpymiskokemusta merkitsevästi. Tulos on yhdensuuntainen aiempien tutkimusten kanssa, joissa on osoitettu mielipaikassa käymisen saavan aikaan tai pitävän yllä elpymiskokemuksia (Korpela & Ylén, 2007; 2009). Elpymiskokemuksen suurempi esiintymistodennäköisyys erityisesti luontoalueilla vastaa myös kokeellisia tuloksia, joissa luontoympäristöt stressitilanteen jälkeen rentouttavat sekä fysiologisesti että psykologisesti kaupunkimaisia ympäristöjä enemmän. Näissä tutkimuksissa on havaittu mm. parempaa tarkkaavuutta (Berman ym., 2008; Hartig ym., 2003), matalampaa verenpainetta (Ulrich ym., 1991) sekä suurempaa elimistön tappajasolujen aktiviteettia (Li, 2010) luontoympäristöissä liikkumisen jälkeen verrattuna kaupunkiympäristöihin. Todennäköisyydet mielipaikkatuntemusten kokemiselle eri luontomielipaikoissa (kaupunkimetsä, uimarannat, luontoon liittyvät liikunta-alueet) vaihtelivat taustamuuttujien eri luokissa samansuuntaisesti. Näiden osalta tulokset osoittivat, että ydinkeskustassa tai pientaloalueella asuvat tunsivat elpymiseen liittyviä tuntemuksia varmemmin, kun taas haja-asutusalueella asuvien tuntemusten kokemisen todennäköisyydet olivat selvästi alemmat. Kuitenkin asumismuodon mukaan omakotitalossa ja rivitalossa asuvat kokivat nimenomaan piristymisen tuntemusta varmemmin kuin kerrostalossa asuvat. Mitä pidemmän aikaa henkilö oli asunut samassa kaupunginosassa, sitä varmemmin hän koki kaikkia elpymistuntemuksia mielipaikassa. Mitä pienempi asunto oli, sitä varmemmin henkilö koki elvyttäviä mielipaikkatuntemuksia. Vuokralla tai työsuhdeasunnossa asuvat saivat elpymiskokemuksia todennäköisemmin kuin omistusasunnossa asuvat. Vanhempien luona tai soluasunnossa asuvien henkilöiden varmuus tuntemusten kokemiselle oli selvästi alempi kuin muilla perhe- tai asumistilanteen ryhmillä. Tällaiset vastaajat mitä todennäköisimmin ovat opiskelijoita, joille mieliympäristöjen toiminnallisuus ja sosiaalisuus korostuvat enemmän kuin elvyttävyys (Abbott-Chapman & Robertson, 2009; Mäkinen & Tyrväinen, 2008). Ulkoilussa asuinalueen luontoympäristöt näyttävät olevan tärkeitä erityisesti vanhemmille ikäryhmille (Neuvonen ym., 2007). Jatkotutkimuksissa olisi mielenkiintoista laajentaa tutkimusta haja-asutusalueille. Näin tulisi suurempia vertailuryhmiä ja saisimme tietoa myös maalla asuvien ihmisten elpymistuntemusten kokemisesta. Ammattiasemaltaan työntekijät sekä työttömät ja lapsia kotona hoitavat vastaajat olivat varmimpia tuntemuksistaan. Tämän kanssa samansuuntaista oli tulotason vaikutus, sillä pienempituloiset olivat varmimpia tuntemuksistaan. Nämä tulokset ovat samansuuntaisia hollantilaisten tuloksen kanssa, jonka mukaan erityisesti alemmilla sosioekonomisilla luokilla on sitä vähemmän terveyteen liittyviä ongelmia, mitä enemmän heidän asuinalueensa lähistöllä on viheralueita (devries, Verheij, Spreeuwenberg & Groenewegen, 2003; Maas ym., 2009). Tässä tutkimuksessa asuinympäristössä oman kodin läheisyydessä olevassa mielipaikassa elpyminen oli suhteellisesti todennäköisempää heikommin koulutetuilla ja toimeentulevilla, kaupungin keskustoissa sekä pienessä asunnossa asuvilla. Kaupunkien julkisen ympäristön käytöstä saatavat kokemukset näyttävät siis olevan kaikkein tärkeimpiä muita heikommassa asemassa oleville väestöryhmille. Tämä on huomattava seikka terveyden tasa-arvon kannalta ja vaatisi esimerkiksi suomalaisia epidemiologisia jatkotutkimuksia. Onkin osoitettu, että asuinalueen viherympäristön määrä tasoittaa väestöryhmien terveyden epätasa-arvoa: kuolleisuuserot eri tuloluokkien välillä ovat pienemmät niillä alueilla, joissa on eniten viheraluetta (Mitchell & Popham, 2008). Asuinalueen viheralueiden puuttumisella on myös havaittu olevan yhteyttä pienituloisten yksinhuoltajaäitien heikompaan elämänhallintaan (Kuo & Sullivan, 2001). Ikäryhmittäisessä tarkastelussa vuotiaat tunsivat elpymistuntemuksia varmimmin muihin ikäryhmiin verrattuna. Tämä tukee aiempia havaintoja, joiden mukaan n. 45-vuotiailla työssä olevilla ulkoilu ja luonnosta nauttiminen ovat tärkeimmiksi koettuja työkuormituksesta palautumisen keinoja (Korpela & Kinnunen, 2011). Tulos myös sivuaa aikaisempia tutkimustuloksia, joissa on osoitettu, että vuotiaat ovat terveempiä, jos heidän lähialueellaan on runsaasti viheralueita (Maas ym., 2009). Yli 60-vuotiailla varmuus näiden tuntemusten kokemiselle oli selvästi alhaisempi kuin muissa ikäryhmissä. Tämä tuli esille 113

12 Mervi Virtanen & Kalevi Korpela myös ammattiasemaa tarkasteltaessa, sillä eläkeläisten tuntema varmuus väitteistä oli alhaisempaa kuin muilla ryhmillä. Näitä tuloksia olisi syytä selvittää jatkossa tarkemmin, koska eri ikäryhmien ympäristökokemuksista on varsin vähän tietoa. Naiset kokivat miehiä todennäköisemmin elpymisen eri puolia. Eroa voidaan selittää miesten erilaisella ikäjakautumalla ja sillä, että miehillä oli mielipaikkoinaan enemmän kaupunkikeskustan paikkoja, joissa näitä tuntemuksia ei juuri koettu ja toisaalta vähemmän metsiin ja niittyihin liittyviä mielipaikkoja, joissa tuntemusten kokeminen oli hyvin todennäköistä. Tässä tutkimuksessa mallinnettiin yksittäisten elpymistuntemusten todennäköisyyksiä. Elpymistuntemuksista muodostetun summamuuttujan osalta tulokset ovat pääosin samansuuntaisia ja ne on raportoitu erikseen (Virtanen, 2011). Elpymistuntemusten summamuuttujan mallien tulokset vahvistivat tuloksia silloin, kun usealla (kahdella tai useammalla) yksittäisellä väitteellä oli samansuuntaisia merkitseviä selittäjiä. Vaikka summamuuttuja nostaa mittauksen reliabiliteettia, tässä tarkastelussa tultiin siihen tulokseen, että summamuuttujan käyttö keskiarvoistaa tuloksia ja hävittää yksittäisten väitteiden malleista saatuja spesifejä tuloksia, joilla on heuristista arvoa silloin, kun aiheesta ei ole lainkaan aiempia tutkimustuloksia. Artikkeli on saapunut toimitukseen ja hyväksytty julkaistavaksi Lähteet Abbott-Chapman, J. & Robertson, M. (2009). Adolescents favourite places: Re-defining the boundaries between private and public space. Space and Culture, 12, Agresti, A. (1996). An introduction to Categorical Data Analysis. New York: John Wiley. Agresti, A. (2007). An introduction to Categorical Data Analysis. New York: John Wiley. Agresti, A. (2002). Categorical Data Analysis. New York: John Wiley. Benjamini, Y., Hochberg, Y. (1995). Controlling the False Discovry Rate: A practical and powerful approach to multiple testing. Journal of the Royal Statistical Society. Series B (Methodological) 57(1), Berman, M. G., Jonides, J. & Kaplan, S. (2008). The cognitive benefits of interacting with nature. Psychological Science, 19, Bowler, D. E., Buyung-Ali, L. M., Knight, T. M. & Pullin, A. S. (2010). A systematic review of evidence for the added benefits to health of exposure to natural environments. BMC Public Health, 10, Cabin R. J., Mitchell R. J. (2000). To Bonferroni or not to Bonferroni: When and how are the questions. ESA Bull, 81, devries, S., Verheij, R. A., Spreeuwenberg, P & Groenewegen, P. P. (2003), Natural environments - healthy environments? An exploratory analysis of relationship between greenplace and health. Environment and Planning A, 35, Gulwadi, G. B. (2006). Seeking restorative experiences. Elementary school teachers choices for places that enable coping with stress. Environment & Behavior, 38, Hartig, T., Evans, G. W., Jamner, L. D., Davis, D. S. & Gärling, T. (2003). Tracking restoration in natural and urban field settings. Journal of Environmental Psychology, 23, Isotalo, J. (2010), Luentomoniste; Yleistetyt lineaariset mallit II. Kaplan, S. (1995). The restorative benefits of nature: Toward an integrated framework. Journal of Environmental Psychology, 15, Korpela, K. M. (2003). Negative mood and adult place preference. Environment & Behavior, 35, Korpela, K. & Harting, T. (1996). Restorative qualities of favorite places. Journal of Environmental Psychology, 16, Korpela, K. M., Kinnunen, U. (2011). How is leisure time interacting with nature related to the need for recovery from work demands? Testing multiple mediators. Leisure Sciences, 33, Korpela, K. & Ylén, M. (2007). Perceived health is associated with visiting natural favorite places in the vicinity. Health & Place, 13, PSYKOLOGIA

13 Elämäntilannetekijöiden yhteys mielipaikassa koettuihin elpymistuntemuksiin Korpela, K. & Ylén, M. (2009). Effectiveness of favorite place perscriptions - A field experiment American Journal of Preventive Medicine, 36, Korpela, K., Ylen, M., Tyrväinen, L., Silvennoinen H. (2009). Stability of self-reported favorite places and place attachment over a 10-month period. Journal of Environmental Psychology, 29, Kuo, F. E. & Sullivan, W. C. (2001). Aggression and violance in the inner city. Effects of environmental via mental fatigue. Environmen & Behavior, 33, Li, Q. (2010). Effect of forest bathing trips on human immune function. Preventive Medicine, 15, Maas, J., Verheij, R. A., devries, S., Spreeuwenberg, P., Schellevis, F. G. & Groenewegen, P. P. (2009), Morbidity is related to a green living environment. Journal of Epidemiology and Community health, 63, Mano, H. (1999), The influence of pre-exciting negative affect on store purchase intentions. Journal of Retailing, 75, Mitchell, R., Popham F. (2008). Effect of exposure to natural environment on health inequalities: an observational population study. Lancet, 372, Mäkinen, K. & Tyrväinen, L. (2008). Teenage experiences of public green spaces in suburban Helsinki. Urban Forestry & Urban Greening, 7, Nakagawa, S. (2004), A farewell to Bonferroni: The problems of low statistical power and publication bias. Journal of Retailing, 75, Neuvonen, M., Sievänen, T., Tönnes, S. & Koskela, T. (2007). Access to green areas and the frequency of visits A case study in Helsinki. Urban Forestry & Urban Greening, 6, Newell, P. B. (1997). A cross-cultural examination of favorite places. Environment & Behavior, 29, Perneger, T. V. (1998). What s wrong with Bonferroni adjustments. BMJ, 316:1236. Regan, C. L. & Horn, S. A. (2005). To nature or not to nature: Associations between environmental preferences, mood states and demographic factors. Journal of Environmental Psychology, 25, Ulrich, R., Simons, R. F., Losito, B. D., Fiorito, E., Miles, M. A. & Zelson, M. (1991). Stress recovery during exposure to natural and urban environments. Journal of Environmental Psychology, 11, Virtanen, M. (2011). Taustatekijöiden vaikutus mielipaikkaan liittyvien elpymistuntemusten kokemiseen, kumulatiivinen logistinen regressio. Tilastotieteen pro gradu -tutkielma. Informaatiotieteiden yksikkö. Tampereen yliopisto. 115