Eräät orgaaniset ja epäorgaaniset haitta-aineet Etelä-Savon tärkeimpien vedenottamoiden raaka- ja pohjavesissä

Transkriptio

1 E t e l ä - S a v o n y m p ä r i s t ö k e s k u k s e n m o n i s t e 65 Kirsi Ylönen Eräät orgaaniset ja epäorgaaniset haitta-aineet Etelä-Savon tärkeimpien vedenottamoiden raaka- ja pohjavesissä Mikkeli 2005

2 E t e l ä - S a v o n y m p ä r i s t ö k e s k u k s e n m o n i s t e 65 Kirsi Ylönen Eräät orgaaniset ja epäorgaaniset haitta-aineet Etelä-Savon tärkeimpien vedenottamoiden raaka- ja pohjavesissä Mikkeli 2005

3 Julkaisu on saatavana myös internetissä ja tuotteet->julkaisut Kartat: Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/04 Kannen kuva: Kirsi Ylönen Paino: Oswald Interkopio Oy Mikkeli

4 Sisältö 1 Johdanto Aineisto Aluekohtaiset kuvaukset Etelä-Savon pohjavesialueista ja vedenottamoista Enonkoski, Pahkajärvi Haukivuori, Huosiuskangas Hirvensalmi Rehniönniemi Joroinen, Kolma Joroinen Tervaruukinsalo Juva, Hatsola Juva, Rapionkangas Kangasniemi, Syvälahti Kerimäki, Keplakko Kerimäki, Kokkomäki Mikkeli, Hanhikangas Mikkeli, Porrassalmi Mikkeli, Pursiala Mäntyharju, Majalampi Mäntyharju, Luuminniemi Pertunmaa, Pertunmaa kk Pertunmaa, Kuortti Pieksämäki, Tuopunkangas Pieksänmaa, Hiidenlampi Pieksänmaa, Naarajärvi Pieksänmaa, Montola Punkaharju, Punkaharju Punkaharju, Punkasalmi Puumala, Kitulanniemi Puumala, Kataasaari Rantasalmi, Kupiala Rantasalmi, Ruutanaharju Ristiina, Hartikkala Savonlinna, Lähteelä Savonlinna, Vääräsaaren pintavesilaitos Savonranta, Ryttyniemi Sulkava, Kirkkokangas Tutkimusmenetelmät Yleistä Näytteenotto Torjunta-aineiden analysointi vesinäytteistä Liuotinaineiden ja muiden haihtuvien yhdisteiden sekä metallien analysointi vesinäytteistä Muiden aineiden analysointi vesinäytteistä Pursialan pohjavesialueen kevään 2005 näytteenotto Lainsäädäntö Talousvesiasetus 461/2000, terveydensuojelulaki 763/1994 ja vesihuoltolaki 119/ Talousveden laadun valvonta Suomessa Suurten vesilaitosten talousveden valvonta vuonna Torjunta-ainelainsäädäntö EU:n vesipuitedirektiivi ja laki vesienhoidon järjestämisestä Vesilaki ja ympäristönsuojelulaki Haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja niiden käyttö Liuotinaineet ja muut haihtuvat orgaaniset yhdisteet Kloorifenolit Polyaromaattiset hiilivedyt Öljytuotteet

5 5.4.1 Yleistä BTEX, MTBE ja TAME Raskasmetallit ja muut metallit Torjunta-aineet ja niiden käyttö Torjunta-aineiden jaottelu Torjunta-aineiden käyttö ja ympäristökuormitus Merkittäviä pohjaveden pilaantumistapauksia Suomessa Pohjaveden pilaantumistapauksia Etelä-Savossa Haitta-aineiden ympäristövaikutukset Haitta-aineiden kulkeutuminen maaperässä ja pohjavesissä Haitta-aineiden huuhtoutuminen Gus-indeksi Torjunta-aineiden huuhtoutumiseen vaikuttavia tekijöitä Haitta-aineiden hajoaminen Pohjoisten olosuhteiden erityispiirteet Talousvedenlaadun valvonta Etelä-Savossa Etelä-Savon maakunnan vesilaitokset Muutamien projektissa mukana olevien vesilaitosten valvontatutkimusohjelmat ja aikaisemmat määritykset Kerimäen vesilaitos Mikkelin vesilaitos Pertunmaan vesilaitos Punkaharjun vesilaitos Riskikohteet Vedenkäsittely ja pohjavesien kunnostusmenetelmät Tulokset Etelä-Savon pohjavesistä todetut liuotinaineet ja muut haihtuvat yhdisteet Etelä-Savon pohjavesistä todetut torjunta-aineet Etelä-Savon pohjavesistä todetut metallit Etelä-Savon pohjavesistä todetut mineraaliöljyjen C 22 -C 40 ja aikaisempi tutkimus Etelä-Savon Pursialan pohjavesistä todetut kloorifenolit ja aikaisemmat tutkimukset Etelä-Savon Pursialan pohjavesistä todetut PAH-yhdisteet ja aikaisemmat tutkimukset Tulosten tarkastelu Tulosten tarkastelu terveysperusteisten ohjearvojen kautta Tulosten tarkastelu alueittain Kerimäen Veneenniemi Mikkelin Pursiala Pertunmaan Kirkonkylä Pertunmaan Kuortti Punkaharjun Punkasalmi Tulosten tarkastelu ihmistoiminnan aiheuttaman kuormituksen kautta Johtopäätökset Viiteluettelo Liitteet 4

6 1 Johdanto Haitta-aineiden tutkimus alkoi vuoden 2004 loppupuolella Etelä-Savon ympäristökeskuksen toimesta yhteydenotolla kuntiin ja terveydensuojeluviranomaisiin. Tutkimuksen tavoitteena oli 1) selvittää Etelä- Savon vedenottamoihin kohdistuvia liuotin- ja torjunta-aineiden aiheuttamia riskejä 2) saada tietoa myös metallien pitoisuuksista projektissa mukana olevilla vesilaitoksilta, ja joidenkin pohjavesialueiden kloorifenoleista ja öljyhiilivedyistä sekä PAH-pitoisuuksista. Lisäksi projektissa 3) tarkasteltiin kuinka voimaan tullut asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista on huomioitu laadittaessa ja hyväksyttäessä valvontaohjelmia liuotin- ja torjunta-aineiden osalta. Projekti 4) tuki myös EU:n vesipuitedirektiivin (VPD:n) toteuttamista. Tutkimuksessa oli mukana 19 kuntaa Etelä-Savosta ja vesinäytteet otettiin 32 vedenottamolta. Lisänäytteitä otettiin pohjavesialueilta, joiden vedenottamoilta havaittiin haitta-aineita. Etelä-Savon pohjavesialueilla on havaittu pilaantuneiden maa-alueiden tutkimusten yhteydessä merkkejä liuotinaineista. Havaintoja liuottimista on tehty ainakin Mikkelin Pursialan ja Joroisten Kotkatharjun pohjavesialueilla. Torjunta-aineita ei ole havaittu ympäristökeskuksen tekemissä pohjavesitutkimuksissa. Vuodesta 2002 alkaen ympäristökeskus on tehnyt säännöllisesti torjuntaaineanalyysit tekemiensä kaivonpaikkatutkimusten yhteydessä. Aiemmin näitä ei ole tehty. Pilaantuneiden maa-alueiden tutkimuksissa ei ole analysoitu torjunta-aineita. Suomen ympäristökeskus (SYKE) koordinoi hanketta "Torjunta-aineiden esiintyminen pohjavedessä- TOPO", jossa on selvitetty torjunta-aineiden esiintymistä vedenottamoiden raakavesissä Uudenmaan, Hämeen, Kaakkois-Suomen, Pirkanmaan ja Lounais-Suomen alueellisten ympäristökeskusten alueilla. Vuosien aikana on tutkittu torjunta-aineiden esiintymistä 205 näytteessä 185 havaintopisteestä 113 pohjavesialueelta. Selvitystyö jatkuu vielä vuoden 2005 aikana. Torjunta-aineita ja niiden hajoamistuotteita on todettu 39 pohjavesialueelta (35 ), 55 havaintopisteestä (30 ) ja 69 näytteestä (34 ). Tutkituista pohjavesialueista joka kymmenennellä torjunta-ainepitoisuus ylitti talousvedelle asetetun raja-arvon 0,1 µg/l. Näytteiden kokonaismäärään suhteutettuna yleisimmin todettiin 2,6-diklooribentsoamidia eli BAM:a (22 ), atratsiinia (19 ) ja sen hajoamistuotetta desetyyliatratsiinia eli DEA:a (13 ). Talousveden raja-arvon ylittäviä pitoisuuksia on yleisimmin todettu tähän mennessä BAM:n (6 ), atratsiinin (5 ) ja sen hajoamistuotteiden desetyyliatratsiinin eli DEA:n ja desetyyli-desisopropyyliatratsiinin eli DEDIA:n (3 ) osalta. SYKE:en saamien tulosten perusteella näyttäisi, että Suomessa mitatut torjunta-aineiden pitoisuudet ovat muuta Eurooppaa matalammat ja löydettyjen yhdisteiden määrä on pienempi. Toisaalta tutkitut näytemäärätkin ovat olleet pienemmät. 5

7 2 Aineisto 2.1 Aluekohtaiset kuvaukset Etelä-Savon pohjavesialueista ja vedenottamoista Enonkoski, Pahkajärvi Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Pahkajärven pohjavesialue ( ) on kallioalueiden ja Pahkajärven rajaama pienialainen lajittunut muodostuma. Akviferityyppi on antikliininen (purkava) harju, ja myös rantaimeytymistä tapahtuu. Tekopohjavettä käytetään, kun pelkkää pohjavettä käytettäessä mangaanipitoisuus alkoi kohota. Pahkajärven vettä imeytetään noin 180 m 3 /d vedenottamon kaivosta noin 70 m virtaussuunnassa ylöspäin. Arvio luontaisesti muodostuvan pohjaveden määrästä on 350 m 3 /d. Alueella ei ole riskikohteita (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 1. Enonkosken Pahkajärven pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Metsätalous Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 55 0,9 2,2 3,3 Taajamaasutus Hajaasutus Lomaasutus Peltoviljely 86,7 Maaainestenotto Vesistöt 6,0 Teollisuustai varastoalue Varalla Virkistysalue Muodostumisalueella 20 3,0 0,0 98,0 Vedenottamon kuvaus Pahkajärven vedenottamo sijaitsee alueen itälaidalla, Pahkajärven rannalla Pitkälahdessa. Se on otettu käyttöön vuonna Maaperä vedenottamon alueella on kivistä hiekkaa. Pintakerroksessa hiekka on hienompaa ja muuttuu syvyyden kasvaessa karkeammaksi niin, että 8- metrin syvyydellä se on luokiteltu karkeaksi. Suuri osa vedestä suotautuu ottamolle Pahkajärvestä, vedenottamolla onkin ollut aika ajoin mangaaniongelmia. Maahan imeytettävä vesimäärä on noin 180 m 3 /d. Vedenottamolla on käytössä yksi siiviläputkikaivo. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 140 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 350 m 3 /d. Ennen verkostoon pumppaamista vesi alkaloidaan soodalla (Na 2 CO 3 ) ja desinfioidaan UV-sterilisaattorilla. (mm. Enonkosken kunta 2004; Kiuru & Rautiainen Oy 2003; Ympäristöhallinto 2005) Haukivuori, Huosiuskangas Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Huosiuskankaan pohjavesialue ( ) on deltamaisesti laajentunut osa katkeilevaa harjujaksoa. Aines on hienorakeista, ja paikoin on muodostunut karkeampia kerroksia. Kalliokynnykset jakavat akviferin osa-alueisiin. Pohjavesialue rajoittuu soihin. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 200 m 3 /d. Alueella on ampumarata, jonka maaperä on todettu pilaantuneeksi (Ympäristöhallinto 2005). 6

8 Maankäyttötiedot Taulukko 2. Haukivuoren Huosiuskankaan pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Virkistysalue Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 81 Taajamaasutus Metsätalous 1,2 86,3 5,3 Vesistöt 3,5 Teollisuustai varastoalue Maankäyttötiedot Hajaasutus Lomaasutus Peltoviljely Maaainestenotto Varalla 3,7 Muodostumisalueella 37 84,1 11,6 0,3 4,9 Vedenottamon kuvaus Huosiuskankaan vedenottamo on otettu käyttöön vuonna Ottamo sijaitsee alueen itäpuolella. Vedenottamolla on käytössä kaksi siiviläputkikaivoa. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 170 m 3 /d. Vedenottamolla ei ole vesioikeuden lupaa. Vesi alkaloidaan soodalla. Itä-Suomen vesioikeuden suoja-aluemääräys on annettu (mm. Kiuru & Rautiainen 2005) Hirvensalmi Rehniönniemi Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Rehniönniemen pohjavesialue ( ) liittyy Hirvensalmen kirkonkylän itäpuolella kulkevaan pohjois-eteläsuuntaiseen vesistöjen katkomaan harjujaksoon. Alueeseen kuuluu kapea, polveileva pitkittäisharju (luoteisosa) ja eteläosan leveähkö harjulaajentuma. Varsinainen harjuselänne jatkuu etelään Multamättäänniemelle. Alue rajoittuu idässä Vinnonmäen eteläosan moreenivaltaisiin maihin ja länsiosassa Ryökäsveteen, jonne vedet myös purkautuvat. Alueen keskiosassa on kalliopaljastuma, joten alueen kallioperän epätasaisuus saattaa vaikuttaa pohjavesien virtausolosuhteisiin. Ranta-alueet ovat läpäisevää materiaalia. Akviferityyppi on antikliininen harju, mutta vedenottamolla tapahtuu myös rantaimeytymistä. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 700 m 3 /d. Alueen käyttökelpoisuus vedenhankintaan on hyvä. Rehniönniemen alueella on runsaasti lomaasutusta aivan kunnan vedenottamon lähellä, muutoin alue on luonnontilassa. Alueelle on laadittu suojelusuunnitelma vuonna (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 3. Hirvensalmen Rehniönniemen pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Virkistysalue Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 118 Taajamaasutus 9,8 Hajaasutus Lomaasutus Peltoviljely Metsätalous 74,1 Maaainestenotto Vesistöt 15,9 Teollisuustai varastoalue Varalla Muodostumisalueella 59 18,3 81,0 0,5 7

9 Vedenottamon kuvaus Rehniönniemen vedenottamo on otettu käyttöön vuonna Se sijaitsee kirkonkylästä itään 5 kilometriä, Ryökäsveden rannalla. Vedenottamolla on käytössä yksi siiviläputkikaivo. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 145 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 400 m 3 /d. Raakaveteen lisätään vedenkäsittelylaitoksessa soodaa veden happamuuden ja alkaliteetin säätämiseksi. (mm. Hirvensalmen kunta 2003; Kiuru & Rautiainen 2005) Joroinen, Kolma Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Kolman pohjavesialueen (06172) luoteisosa on hyvin epätasaista ja vaihtelevaa harjukumpareikkoa. Kaakkoispää on tasainen deltamainen muodostuma. Päävirtaussuunta on luoteesta kaakkoon. Luoteisosassa on useita vedenjakajia ja virtaussuunnat sekä läpäisevyys vaihtelevat suuresti. Muodostuman eteläpuoliselta alueelta valuu pinta- ja pohjavesiä suon läpi Metsäpirtin tilan lähellä suppaan ja imeytyy muodostumaan. Akviferityyppi on antikliininen harju. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on noin 5000 m 3 /d. Alueella sijaitseva sikala voi aiheuttaa riskiä pohjavedelle (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 4. Joroisten Kolman pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Virkistysalue Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 826 Taajamaasutus 0,9 0,2 23,8 67,6 Maaainestenotto 0,4 Hajaasutus Lomaasutus Peltoviljely Metsätalous Vesistöt 4,5 Teollisuustai varastoalue 0,1 Varalla 2,4 Muodostumisalueella 488 0,9 0,3 12,6 81,8 0,6 0,5 0,1 3,0 Vedenottamon kuvaus Pohjavesialueella sijaitsevaa vedenottamoa kutsutaan Kalalammen vedenottamoksi ja se sijaitsee Kolman pohjavesialueen keskivaiheilla, Kolmantien varrella. Ottamo on otettu käyttöön vuonna Vedenottamolla on käytössä kaksi siiviläputkikaivoa. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 425 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 1200 m 3 /d. Vettä pehmennetään ionisointi-menetelmällä. Itä-Suomen vesioikeuden suoja-aluemääräys on annettu (mm. Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi 2003; Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry 2002) Joroinen Tervaruukinsalo Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Tervaruukinsalon pohjavesialue ( ) on erittäin laaja rinnakkaisista harjuselänteistä ja deltoista koostuva muodostuma. Aines on selänteissä hyvin karkeaa, paikoin heikosti lajittunutta. Hydrauliset yhteydet ovat hyvät koko alueella. Pääpurkaussuunnat ovat: Syrjäjärvi-Syvänsi, Saarikko, Matkustuslampi, Liesunlampi-Säynelampi ja Kultalampi. Ukonvuori ja Niinimäki ovat moreenimuodostumia, ja Ukonvuorella on kalliosydän. Alue on luonnontilainen lukuun ottamatta valtatie 23:n ympäristöä. Maanotto kokonaispinta-alaan nähden on vähäistä, mutta keskittyy kuitenkin Varkauden kaupungin Syvänsin vedenottamon läheisyyteen. Akviferityyppi on antikliininen harju. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on m 3 /d. Alueella ei ole riskikohteita maa-ainesten ottoa ja siihen liittyviä oheistoimintoja lukuun ottamatta. Alueella on käynnissä pohjavesitutkimukset (alkoivat vuonna 2005), joiden avulla on tarkoitus selvittää pohjavesialueelta saatavissa olevan käyttökelpoisen pohjaveden määrä Varkauden kaupungin ja Joroisten kunnan vedenhankinnan varmistamiseksi. 8

10 (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 5. Joroisten Tervaruukinsalon pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Kokonaispinta-ala Taajamaasutus Hajaasutus Lomaasutus Peltoviljely Metsätalous Maaainestenotto Vesistöt Teollisuustai varastoalue Varalla Virkistysalue Pohjavesialueella ha ,7 0,4 5,8 85,6 1,5 3,9 2,1 Muodostumisalueella ,4 0,4 2,3 90,3 2,1 2,4 2,0 Vedenottamon kuvaus Pohjavesialueella sijaitsee kaksi vedenottamoa, Syvänsin sekä Valkeisenlammen vedenottamo. Varkauden kaupunki ottaa vetensä Syvänsin ottamosta ja Joroisten kunta Valkeisenlammen vedenottamosta. Valkeisenlammen vedenottamo sijaitsee pohjavesialueen eteläpäässä ja Syvänsin vedenottamo alueen pohjoisosassa. Valkeisenlammen vedenottamo on otettu käyttöön vuonna Vedenottamolla on käytössä yksi siiviläputkikaivo. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 275 m 3 /d. Vedenkäsittelynä on alkalointi lipeällä. Syvänsissä on viisi siiviläputkikaivoa. Luvan mukainen vedenottomäärä on noin 5000 m 3 /d. Vesi alkaloidaan lipeällä. (mm. Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi 2003; Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry 2002) Juva, Hatsola Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Hatsolan pohjavesialue ( ) on kaakkois-luode suuntainen pitkittäisharju, joka jakautuu useiksi rinnakkaisselänteiksi. Maa-aines on hyvin lajittunutta hiekkaa ja sora-hiekkaa. Hydrauliset yhteydet ovat hyvät harjun sydänosassa. Eteläpuoliselta Hakolanmäeltä suotautuu pintavesiä harjuun. Veden laatu on heikohko ympäröivien suoalueiden takia. Akviferityyppi on antikliininen harju, ja rantaimeytymistä myös tapahtuu. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 950 m3/d. Maaainesten otto voi muodostaa riskin alueelle. (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 6. Juvan Hatsolan pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto 2000). Maankäyttötiedot Maaainestenotto Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 194 Taajamaasutus 0,5 1,0 Metsätalous 0,1 73,6 Hajaasutus Lomaasutus Peltoviljely,0 Vesistöt 14,2 Teollisuustai varastoalue Varalla 0,6 Virkistysalue Muodostumisalueella 91 0,9 2,0 75,1 19,1 2,1 0,7 9

11 Vedenottamon kuvaus Hatsolan pohjavesialueella sijaitsevaa vedenottamoa kutsutaan Murtosen vedenottamoksi. Se sijaitsee taajaman länsipuolella, Murtosen järven läheisyydessä. Vedenottamosta voitaneen turvallisesti aluetta ylikuormittamatta ottaa korkeintaan m3/d pohjavettä. Järvivettä imeytetään harjuun, joka estää rantaimeytymistä. Vedenottamolla on käytössä yksi betonirengaskaivo, johon on tehty siivilät. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 230 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 1500 m 3 /d. Vesi käsitellään ilmastuksella ja veden ph säädetään lipeän avulla. UV-desinfiointia myös käytetään. (mm. Kiuru & Rautiainen 2005; Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi 2004a) Juva, Rapionkangas Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Rapionkankaan pohjavesialue ( ) on kallioperän morfologiaa noudatteleva pitkittäisharju. Pohjaveden pinnan taso on Tuusjärven-Palosjärven pintojen tasoilla. Aines on paikoitellen melko hienorakeista. Aikaisemmasta koepumppauksesta saadusta vedestä suuri osa on muodostumaan imeytynyttä Tuusjärven vettä. Vedenjakaja lienee Paskolammen kohdalla, jossa virtaussuunta jakautuu pohjoiseen ja etelään. Juvalta Savonlinnaan johtava valtatie nro 14 kulkee Rapionkankaan poikki. Kloridipitoisuudet pysyttelivät vuosina tehdyssä Juvan pohjavesiselvityksessä tausta-arvojen yläpuolella, johtuen läheisen valtatien suolauksesta. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 1600 m3/d. Alueelle on laadittu suojelusuunnitelma vuonna (mm. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 1997; Mikkelin vesi- ja ympäristöpiiri 1993a; Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 7. Juvan Rapionkankaan pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto 2000). Maankäyttötiedot Maaainestenotto Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 145 Taajamaasutus 0,3 83,0 Hajaasutus Lomaasutus Peltoviljely Metsätalous 6,2 Vesistöt 8,8 Teollisuustai varastoalue Varalla 1,2 Virkistysalue Muodostumisalueella 87 0,6 86,0,3 1,8 1,3 Vedenottamon kuvaus Rapionkankaan vedenottamo sijaitsee Härkälän kylässä. Ottamolla on kaksi kaivoa, joista toinen on siiviläputkikaivo ja toinen betonirengaskaivo. Betonirengaskaivo sijaitsee valtatien 14 pohjoispuolella ja siiviläputkikaivo etelämpänä entisellä soranottoalueella. Vedenotto oli vuonna 2004 n. 630 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 1200 m 3 /d. Veden käsittelynä on Salajärven vedenkäsittelylaitoksella ilmastus, alkalointi kalkkisuodatuksella ja UV-desinfiointi. (mm. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 1997; Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi 2004a; Kiuru & Rautiainen 2005) Kangasniemi, Syvälahti Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Syvälahden pohjavesialue ( )on kallioperän ruhjevyöhykkeen laidassa kulkeva kapea pitkittäisharju. Harjuun suotautuu vettä länsipuolisilta moreeni- ja kallioalueilta sekä Syvälahdesta. Vedenottamolle on hyvä hydraulinen yhteys kaivo 3:lta saakka. Kangasniemen pohjavesiselvitysten yhteydessä tehtiin koepumppaus alueen pohjoisosassa (p2/1), josta ei kyetty osoittamaan lisävedenottopaikkaa, koska alue on liian rikkonainen ja osittain huonosti lajittunut. Akviferityyppi on antikliininen harju. Syvälahdesta tapahtuu myös rantaimeytymistä ja kalliopohjavettä muodostuu. Arvio

12 muodostuvan pohjaveden määrästä on 00 m 3 /d. Alueella ei ole riskikohteita, mutta pilaantumisriskiä pohjaveden laadulle aiheuttavat mm. asutus, maatalouden harjoittaminen sekä tie nro 447 kulkeminen läheltä (maantieliikenne, tienpito). Itä-Suomen vesioikeuden suoja-aluemääräys on annettu (Mikkelin vesi- ja ympäristöpiiri 1993b; Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 8. Kangasniemen Syvälahden pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Maaainestenotto Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 43 Taajamaasutus 2,3 1,2 14,2 Metsätalous 53,0 Hajaasutus Lomaasutus Peltoviljely Vesistöt 18,8 Teollisuustai varastoalue 1,4 Varalla 8,4 Virkistysalue Muodostumisalueella 15 3,3 20,0 67,3 0,7 3,3 6,7 Vedenottamon kuvaus Syvälahden vedenottamo on otettu käyttöön vuonna Vedenottamo sijaitsee taajamasta noin 3 km pohjoiseen ja se sijaitsee rannan läheisyydessä, joten vesi on osittain rantaimeytynyttä. Ottamolla on käytössä kaksi porakaivoa ja yksi kuilukaivo. Syvälahden vedenottamon porakaivot sijaitsevat alueen pohjoisosassa. Kuilukaivo sekä siiviläputkikaivot, jotka eivät ole käytössä, sijaitsevat hieman etelämpänä, kuitenkin alueen keskiosien pohjoispuolella. Vedenotto vuonna oli m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 00 m 3 /d. Vesi käsitellään mekaanisella ilmastuksella, hitaalla hiekkasuodatuksella ja kalkkikivialkaloinnilla. Lisäksi vesi desinfioidaan UV-sterilisaattorilla. (mm. Kangasniemen kunta 2003; Suunnittelukeskus Oy 2005a) Kerimäki, Keplakko Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Keplakon pohjavesialue ( ) sijoittuu Punkaharju-Kulennoinen-Varparanta harjujaksolle, jonka pääselänne kuitenkin kulkee Keplakon alueen eteläpuolella. Keplakon alueella ei ole havaittavissa selkeää morfologiaa, vaan alue on vaihtelevasti suppia, selänteitä ja kumpuja. Materiaali ainakin länsiosassa on hiekkavaltaista. Itäosa on huonommin lajittunutta, ja paikoin pintalohkareista. Keplakon pohjavesialue rajoittuu pääosin vesistöihin, mutta ottamon koillispuolella kallio- ja moreenialueisiin, joilta saattaa olla jonkin verran valuntaa ottamolle päin. Keplakon suojeltavuuteen tulisi kiinnittää huomiota, sillä ottamon lähietäisyydellä on nykyisellään runsaasti toimintoja. Ottamoa kuormitettaessa on mahdollista, että vettä suotautuu ottamolle joko Saarilammesta tai Keplakosta. Rantaimeytyminen on laskettu mukaan ottamon antoisuutta määriteltäessä. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 1200 m 3 /d. Alueella on riskikohteina lopetettu autohajottamo ja vedenottamon itäpuolella sijaitseva vanha kaatopaikka. (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 9. Kerimäen Keplakon pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Metsätalous Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 185 Taajamaasutus 2,4 2,6 2,2 Hajaasutus Lomaasutus Peltoviljely 75,7 Maaainestenotto 3,4 Vesistöt 12,2 Teollisuus tai varastoalue Varalla 1,3 Virkistysalue Muodostumisalueella 135 2,4 3,3 0,7 83,7 4,7 4,4 1,2 11

13 Vedenottamon kuvaus Vedenottamo on otettu käyttöön vuonna 1991, ja saneerattu vuonna Ottamo sijaitsee alueen luoteispuolella, Keplakko-järven, asutuksen ja teiden läheisyydessä. Käytössä on kaksi siiviläputkikaivoa. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 425 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 1200 m 3 /d. Raakavesi käsitellään lipeällä eli natriumhydroksidilla (NaOH) veden ph:n nostamiseksi. (mm. Kerimäen kunta 2004a; Kiuru & Rautiainen Oy 2003) Kerimäki, Kokkomäki Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Kokkomäen pohjavesialueen ( ) Kokkomäen-Veneenniemen muodostuma koostuu harjukumpareista ja deltasta. Se jakautuu kahteen rinnakkaisselänteeseen, joista toinen jatkuu Hytermään ja toinen Hiekkaniemeen. Muodostumaan liittyvä Likosilmien harju on hydraulisesti epäyhtenäinen. Harjumuodostuman ydinosa on varsin hyvin vettä johtavaa hiekkaa ja soraa. Harjun reunaosiin on muodostunut sulamisvesivirtojen ja rantavoimien muodostamana hieta- ja hienohiekkavalleja. Pohjaveden laatu on heikko, vedessä on tutkimusten perusteella runsaasti rautaa. Akviferityyppi on antikliininen harju, ja myös rantaimeytymistä tapahtuu runsaasti Puruvedestä. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 1500 m 3 /d. Harjun välittömässä läheisyydessä on maan- ja lumenkaatopaikka, joka voi aiheuttaa riskiä alueen pohjavesille. Myös alueella sijaitseva hotelli voi aiheuttaa riskiä. (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko. Kerimäen Kokkomäen pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Maaainestenotto Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 1 Taajamaasutus 6,8 0,6 67,2 Hajaasutus Lomaasutus Peltoviljely Metsätalous Vesistöt 24,0 Teollisuustai varastoalue 1,2 Varalla Virkistysalue Muodostumisalueella 31 1,6 88,1 5,8 3,2 Vedenottamon kuvaus Kokkomäen pohjavesialueella sijaitsevaa vedenottamoa kutsutaan Veneenniemen vedenottamoksi. Se on otettu käyttöön vuonna 1964 ja saneerattu vuonna Ottamo sijaitsee Harjunpäänlammen rannalla. Vedenottamosta saadaan Harjunpäänlammen ja Olavinlahden välisellä harjunosalla muodostuvat pohjavedet. Vedenottamon kaivoja (betonirengaskaivoja) on kolme kappaletta, joista yhtä käytetään. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 140 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 10 m 3 /d. Raakavesi ilmastetaan veden happipitoisuuden nostamiseksi ja liukoisen raudan (Fe) saostamiseksi. Veden ph:n nostamiseksi veteen syötetään kalkkia (CaCO 3 ). Kemikaalikäsittelyn jälkeen vesi johdetaan pysty- tai lamelliselkeytykseen ja se suodatetaan hiekka- ja antrasiittisuodattimella. Lopuksi vesi steriloidaan UV-steriloinnilla. (mm. Kerimäen kunta 2004b; Kiuru & Rautiainen Oy 2003) Mikkeli, Hanhikangas Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Hanhikangas (06491) on osa pohjois-eteläsuuntaista Mikkelin harjujaksoa, joka on levinnyt deltamaisesti Hanhikankaan muodostumaksi. Aines deltassa ja harjun laidoilla on hiekkaa ja hienoa hiekkaa, harjun keskiosa on karkeaa ja hyvin vettä johtavaa. Alueella on tehty joitakin tekopohjavesikokeiluja huonohkolla menestyksellä. Eteläosan suppalammet ovat hydraulisessa yhteydessä pohjaveteen ja ne syöttävät eteläpuolelta valuvia pintavesiä harjuun. Hanhikankaan 12

14 pohjavedelle on tyypillistä korkea rauta-, mangaani- ja hiilidioksidipitoisuus. Akviferityyppi on harju ja delta, myös rantaimeytymistä tapahtuu Hanhilampi-Hanhijoki vesistöstä. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 3000 m 3 /d. Alueella on useita riskikohteita, kuten motocross-harjoittelurata, hautausmaa, piensaha, huoltoasema ja taajama-asutus viemäröinteineen. Alueelle on laadittu suojelusuunnitelma vuonna (Nurminen 1999a; Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 11. Mikkelin Hanhikankaan pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäy ttötiedot Pohjave sialueell a Kokonaispinta-ala ha 222 Taajamaasutus 4,7 9,9 Hajaasutus Lomaasutus Peltoviljely Metsätalous 0,9 68,4 Maaainestenotto 4,7 Vesistöt 6,6 Teollisuustai varastoalue 1,4 Varalla 2,9 Virkistysalue 0,2 Muodost umisalue ella 92 5,2 13,8 69,7 7,3 1,2 0,9 1,1 0,5 Vedenottamon kuvaus Vedenottamo on otettu käyttöön vuonna 1911 ja se on Etelä-Savon vanhin vedenottamo. Ottamolla on viisi käytössä olevaa siiviläputkikaivoa. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 2280 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 3000 m 3 /d. Vedenkäsittelymenetelminä ovat ilmastus, alkalointikemikaalin (kalkki) syöttö, saostus ja selkeytys, neutralointikemikaalin (rikkihappo) syöttö ja suodatus. (mm. Kiuru & Rautiainen 2005) Mikkeli, Porrassalmi Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Porrassalmen pohjavesialueesta ( ) käytetään myös nimiä Hietalahti tai Olkkolanniemi. Kyseessä on selväpiirteinen pitkittäisharjun osa, joka rajoittuu monilta osin vesistöihin. Alueella on hyvä hydraulinen yhteys koko muodostuman pituudelta. Vedenoton aikana vedenjakaja sijainnee Kyyhkylän kohdalla. Vesi on paikoin hyvin rautapitoista (1-40 mg). Akviferityyppi on antikliininen harju, myös rantaimeytymistä tapahtuu, joka lisää vesimäärää. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 500 m 3 /d. Annilan golfkenttä ja alueella tapahtuva peltoviljely luovat riskiä alueen pohjavesille. Alueelle on laadittu suojelusuunnitelma vuonna (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 12. Mikkelin Porrassalmen pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Pohjavesialue ella Kokonaispinta-ala ha 142 Taajamaasutus 5,1 Hajaasutus Lomaasutus 1,3 Peltoviljely 12,1 Metsätalous 28,2 Maaainestenotto Vesistöt 18,9 Teollisuustai varastoalue Varalla 0,1 7,3 Virkistysalue 26,8 Muodostumis alueella 58 4,1 2,8 8,3 23,4 3,4 16,6 41,6 13

15 Vedenottamon kuvaus Vedenottamoa kutsutaan Hietalahden ottamoksi ja se on otettu käyttöön vuonna Vedenottamo sijaitsee alueen eteläosassa. Vedenottamolla on neljä siiviläputkikaivoa. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 385 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 1500 m 3 /d. Vesi käsitellään ilmastamalla, lipeän syötöllä ja hiekkasuodatuksella. Raakavedestä poistetaan mangaania painesäiliösuodattimessa. Vesioikeuden suoja-aluemääräys on annettu (mm. Kiuru & Rautiainen 2005) Mikkeli, Pursiala Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Pursialan pohjavesialue ( ) sijaitsee kapealla selväpiirteisellä harjujaksolla, jonka pohjoispäähän liittyy laajahko deltamuodostuma. Maakerrosten paksuus vaihtelee -35 metriä. Vedenottoa on tehostettu kahdella imeytysaltaalla, vedenottamon etelä- ja pohjoispuolella. Veden laatu on heikko pelkistävien olosuhteiden vuoksi, pohjaveden rautapitoisuus on korkea. Käsittelyllä saadaan veden laatua paremmaksi. Akviferityyppi on antikliininen harju, rantaimeytymistä tapahtuu ja tekopohjavettä myös tehdään. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on m 3 /d. Alueella sijaitsee useita riskikohteita, kuten entinen saha, huoltoasemia, betoniteollisuutta, kemiallinen pesula ja pilaantuneita maa-alueita (VR:n kyllästämö, Rinnekadun Neste). Alueelle on laadittu suojelusuunnitelma vuonna (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 13. Mikkelin Pursialan pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Pohjavesialue ella Kokonaispinta-ala ha 181 Taajamaasutus 1,8 3,9 Metsätalous 0,0 49,5 Hajaasutus Lomaasutus Peltoviljely Maaainestenotto 9,7 Vesistöt 19,7 Teollisuustai varastoalue 2,0 Varalla 13,6 Virkistysalue Muodostumis alueella 97 2,5 3,1 57,2 17,1 1,5 2,9 16,5 Vedenottamon kuvaus Pursialan vedenottamo on otettu käyttöön vuonna 1959 ja vesilaitosta laajennettiin vuonna Tekopohjavettä muodostetaan Kaihunharjun ja Moision imeytysaltaissa. Imeytettävä vesi pumpataan altaisiin Kattilalahdesta. Vedenottamolla on useita kaivoja, joista kahdeksan kaivoa on pohjoisella ja kolme eteläisellä kaivoalueella. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 6320 m 3 /d, ja tekopohjavettä muodostettiin lisäksi keskimäärin 26 m 3 /d. Pursialan vesilaitoksen tuotanto on yli 70 koko kaupungin kokonaisvedenkulutuksesta. Luvan mukainen vedenottomäärä on m 3 /d. Vesi käsitellään ilmastamalla, alkalointikemikaalin (kalkki) syötöllä, saostuksella, selkeytyksellä, neutralointikemikaalin (rikkihappo) syötöllä ja suodatuksella. Vuosina raakaveden mittausaineiston mediaani ph:n kohdalla on ollut 6,4 ja keskiarvo raudan kohdalla 9,3 mg/l sekä mangaanin kohdalla 0,454 mg/l. (mm. Kiuru & Rautiainen 2005; Nurminen 1999b) Mäntyharju, Majalampi Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Majalammen pohjavesialue ( ) on Kallaveteen rajoittuva harjunosa. Harjun ydinosassa aines on karkeaa ja hyvin lajittunutta. Pohjois- ja eteläpäästä on hyvät hydrauliset yhteydet Kallaveteen, joka säätelee pohjaveden pinnan tasoa. Akviferityyppi on antikliininen harju ja myös rantaimeytymistä tapahtuu. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 00 m 3 /d. Alueella ei ole riskikohteita. 14

16 (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 14. Mäntyharjun Majalammen pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 29 Taajamaasutus Hajaasutus Lomaasutus 1,0 Peltoviljely Metsätalous 63,4 Maaainestenotto Vesistöt 33,8 Teollisuustai varastoalue Varalla Virkistysalue Muodostumisalueella 11 1,8 92,7 5,5 Vedenottamon kuvaus Vedenottamoa kutsutaan Vannekiven vedenottamoksi ja se on otettu käyttöön vuonna Ottamo sijaitsee Vannekivessä (Majaanniemi) noin 7 kilometriä keskustaajamasta itään. Vedenottamolla on käytössä kaksi kaivoa, kuilu- ja siiviläputkikaivo. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 420 m 3 /d. Luvan mukainen (myönnetty vuonna 1970) vedenottomäärä on 00 m 3 /d. Raakavesi pumpataan keskustaajamaan vedenkäsittelylaitokselle, jossa vesi käsitellään kalkkirouhesuodatuksella. (mm. Kiuru & Rautiainen 2005; Suomen Salaojakeskus 2003) Mäntyharju, Luuminniemi Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Luuminniemen pohjavesialue ( ) on pienialainen lajittunut muodostuma Lahnaveden rannalla. Ranta-alue on läpäisevää, joten pohjavettä on saatavilla huomattavasti enemmän kuin mitä pinta-alan perusteella alueella muodostuu. Luuminniemellä muodostuvat pohjavedet purkautuvat Lahnaveteen. Alueen käyttökelpoisuus vedenhankintaan on hyvä. Pitkänkin koepumppauksen aikana pohjaveden laatu pysytteli koko ajan hyvänä (Etelä-Savon ympäristökeskus 1994). Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 450 m 3 /d. Alueella ei ole riskikohteita. (Mikkelin vesi- ja ympäristöpiiri 1994; Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 15. Mäntyharjun Luuminniemen pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Pohjavesialue ella Kokonaispinta-ala ha 34 Taajamaasutus 3,5 Peltoviljely 72,9 Hajaasutus Lomaasutus Metsätalous Maaainestenotto Vesistöt 22,1 Teollisu ustai varastoalue Varalla Virkistysalue Muodostumis alueella 17 5,9 91,8 0,6 Vedenottamon kuvaus Luuminniemen vedenottamo on rakennettu vuonna 2000, ja se sijaitsee noin 12 kilometriä keskustaajamasta länteen Mäntysalontiellä. Vedenottamolla on käytössä yksi siiviläputkikaivo. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 385 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 800 m 3 /d. Vesi alkaloidaan kalkkikivellä Luuminniemessä. (mm. Mäntyharjun kunta 2001; Suomen Salaojakeskus 2003). 15

17 Pertunmaa, Pertunmaa kk Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Pertunmaan kirkonkylän pohjavesialue ( ) on kapea ja polveileva pitkittäisharju, jota kalliokynnykset katkovat mm. kunnantalon ja seuraintalon kohdalla. Harju saa jossain määrin vettä ympäröiviltä moreenialueilta ja ehkä hiukan rantaimeytynyttä vettä Pankalammesta. Aines on alueella hiekkaa ja paikoin hienoa hiekkaa, joten vedenjohtavuudet alueella ovat kohtalaiset. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 300 m 3 /d. Alueella on kaksi riskikohdetta, hautausmaa ja vanha saha. Alue on lisäksi lähes kauttaaltaan rakennettua, joten alueen suojeltavuus on varsin huono ja alueella onkin sattunut öljyvahinko 1980-luvulla. (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 16. Pertunmaan Kirkonkylän pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto2000). Maankäyttötiedot Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 89 Taajamaasutus 16,9 1,5 Peltoviljely Metsätalous 54,5 Hajaasutus Lomaasutus Maaainestenotto Vesistöt,8 Teollisuustai varastoalue 4,8 Varalla,7 Virkistysalue 0,4 Muodostumisalueella 39 23,3 0,8 45,1 1,8,0 18,5 Vedenottamon kuvaus Kirkonkylän ottamo on otettu käyttöön vuonna 1971, ja se sijaitsee keskellä kirkonkylää. Vedenottamo jäi kunnan varavedenottamoksi Kuortin vedenottamon saneerauksen ja uuden vedenkäsittelylaitoksen valmistumisen myötä. Kirkonkylän ottamolla on käytössä kaksi siiviläputkikaivoa. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 25 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 300 m 3 /d. Vedenottamolla vedenkäsittelyprosessina on alkalointi lipeällä, kaliumpermanganaatin syöttö ja painesuodatus. Vedenottamon suoja-aluemääräys on annettu (mm. Suunnittelukeskus Oy 2004a) Pertunmaa, Kuortti Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Kuortin pohjavesialue ( ) on osa pitkää, lähes pohjois-etelä suuntaista harjujaksoa. Kalliokynnykset jakavat akviferin useisiin osa-alueisiin. Pohjavesien pääasiallisin virtaussuunta on koilliseen, osa pohjavesistä purkautuu lähteinä pelto-ojiin. Pohjavesivyöhykkeessä on rautapitoisia horisontteja, jotka häiriintyvät liian voimakkaan vedenoton seurauksena ja rautapitoisuus kohoaa otettavassa vedessä. Akviferityyppi on antikliininen harju, ja myös rantaimeytymistä tapahtuu. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on noin 500 m 3 /d. Alueella on kaksi riskikohdetta, lopetettu huoltoasema ja vanha kaatopaikka pohjavedenottopaikan yläpuolella. Lisäksi alueella on varsin runsaasti erilaisia pohjaveden puhtautta uhkaavia toimintoja, kuten asutusta. (Ympäristöhallinto 2005). 16

18 Maankäyttötiedot Taulukko 17. Pertunmaan Kuortin pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 70 Taajamaasutus 6,3 9,1 Metsätalous 68,7 Hajaasutus Lomaasutus Peltoviljely Maaainestenotto Vesistöt 2,3 1,4 Teollisuustai varastoalue Varalla,3 Virkistysalue 0,9 Muodostumisalueella 44 5,9 4,3 73,9 1,1 11,4 1,4 Vedenottamon kuvaus Kuortin vedenottamo on otettu käyttöön vuonna 1972 ja se on saneerattu vuonna Pohjavedenottamon saneerauksen yhteydessä Kuorttiin rakennettiin uusi vedenkäsittelyrakennus. Vedenottamolla on käytössä yksi siiviläputkikaivo. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 155 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 700 m 3 /d. Kuortin vedenkäsittelylaitoksessa pohjavesi käsitellään ilmastuksella ja kalkkikivisuodattimella ennen vesijohtoverkostoon johtamista. UV-desinfiointia käytetään. Siellä on myös varaus pohjaveden hiekkasuodatukselle, esimerkiksi jos rautapitoisuus nousee liikaa. Vesioikeuden suoja-aluemääräys on annettu (mm. Suunnittelukeskus Oy 2004a) Pieksämäki, Tuopunkangas Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Tuopunkankaan pohjavesialue ( ) on kaksihaarainen pitkittäisharju, joka eteläpäästään laajenee kookkaaksi deltaksi. Kärrinpyörä-lammen kohdalla sijaitsee ilmeinen vedenjakaja. Kukkarojärven ja Iso-Tuopun vedenpinnat säätelevät pohjavedenpinnan tasoa. Maaperä Tuopunkankaan alueella on pääasiassa hiekkaa, mutta jossain määrin myös kivistä sekä myös heikosti lajittuneita välikerroksia esiintyy. Pohjaveden laatu vaihtelee varsin runsaasti. Tekopohjaveden muodostamista vaikeuttavat mutkikas kerrosjärjestys sekä kallioalustan topografian jyrkkäpiirteisyys. Akviferityyppi on antikliininen harju, delta ja myös rantaimeytymistä tapahtuu. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 4500 m 3 /d. Alueella ei ole riskikohteita. (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 18. Pieksämäen Tuopunkankaan pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 436 Taajamaasutus 0,1 Hajaasutus Lomaasutus 0,1 Peltoviljely Metsätalous 74,8 Maaainestenotto 1,7 Vesistöt 21,2 Teollisuustai varastoalue Varalla 0,0 1,9 Virkistysalue Muodostumisalueella 183 0,3 0,1 91,3 3,6 0,6 3,2 Vedenottamon kuvaus Kyseessä on Pieksämäen kaupungin Tuopunkankaan tekopohjavesilaitos, joka sijaitsee Pieksänmaan puolella. Tekopohjavesilaitos ja Kukkarojärven vedenkäsittelylaitos on otettu käyttöön vuonna Tuopunkankaalla on 3 kaivoaluetta ja yhteensä 7 siiviläputkikaivoa. Alueella imeytetään Iso-Tuopun vettä noin 900 m3/d kahdella imeytysalueella. Iso-Tuopusta saa ottaa vettä 4000 m 3 /d imeytykseen. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 2769 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 4500 m 3 /d. 17

19 Vedenkäsittelylaitoksella vesi käsitellään natriumhypokloriitilla ja hiilidioksidilla. Raakaveteen syötetään lisäksi kalkkiliuosta, jonka jälkeen se johdetaan flotaatioaltaisiin. Flotaatiota pidetään päällä vain rauta-, mangaani- tai humuspitoisuuden noustessa. Flotaation jälkeen vesi hiekkasuodatetaan. (mm. Suunnittelukeskus Oy 2005a) Pieksänmaa, Hiidenlampi Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Hiidenlammen pohjavesialue ( ) on kallioperän morfologian suuntainen useista rinnakkaisselänteistä koostuva harjujakso. Harjuun imeytyy vesiä myös läheisiltä moreenialueilta. Pohjaveden päävirtaus tapahtuu ilmeisesti Ahvenkaita-Lauhanlampi-Hiidenlampi linjalla lampien kautta, joiden vesi on erittäin kirkasta ja rannat läpäiseviä. Materiaali pääselänteessä (Kaidanharju) on kivistä soraa eli tyypillistä harjuainesta. Harjun laki nousee noin 30 metriä lampien pintojen yläpuolelle. Kirstinmäen kallioalue on laaja ja vaikuttaa niin ollen pohjavesien virtauskuvioon ja toiminee myös pohjavedenjakajana. Akviferityyppi on antikliininen harju, ja rantaimeytymistä myös tapahtuu. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 3200 m 3 /d. Alueella on useita riskikohteita, kuten hautausmaa, lopetettu huoltoasema, automaattiasema (jakeluasema) ja öljyvahinkoalue vuonna 1975, jolloin alueelle valui noin 3500 litraa öljyä. Lisäksi Varkauden seudun alueellisen vesihuollon yleissuunnitelman laatimisen yhteydessä vuonna 2002 riskeiksi kirjattiin vanhat kaatopaikka-alueet, entinen jätevesien purkulammikko, öljysäiliöt, peltojen ja kenttien lannoitus ja maa-ainesten otto. Matoniemen pohjavesitutkimukset ovat valmistuneet (v ) Pieksänmaan kunnan, Pieksämäen kaupungin ja Leppävirran kunnan vedentarvetta varten. Matoniemen alueelta saa luonnollista pohjavettä n m 3 /d. (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 19. Pieksänmaan Hiidenlammen pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 505 Taajamaasutus 2,5 1,2 9,8 Metsätalous 61,8 Hajaasutus Lomaasutus Peltoviljely Maaainestenotto 2,3 Vesistöt 16,7 Teollisuustai varastoalue 0,1 Varalla 3,9 Virkistysalue 1,5 Muodostumisalueella 336 2,1 1,8 5,4 68,5 3,3 11,6 0,1 5,1 2,0 Vedenottamon kuvaus Hiidenniemen vedenottamo sijaitsee Pieksänmaan kunnan Jäppilässä. Vedenottamo on rakennettu vuonna Ottamolla on käytössä yksi kuilukaivo. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 65 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 300 m 3 /d. Vedenkäsittelynä on alkalointi lipeällä. Matoniemen pohjavesitutkimusten yhteydessä alueelle on rakennettu viikolla 51/2004 kaksi siiviläputkikaivoa, ja niistä ei todettu torjunta-aineita, raskasmetalleja ja öljyhiilivetyjä. (mm. Etelä-Savon ympäristökeskus 2005; Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi 2003; Suunnittelukeskus Oy 2005a) Pieksänmaa, Naarajärvi Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Pääosa Naarajärven pohjavesialueen ( ) pohjavedestä liikkuu karkeassa harjuytimessä, harjulammet eivät ole hydraulisessa yhteydessä pohjaveteen. Osa pohjavedestä on Löytynlammesta imeytynyttä. Laidoilla on heikommin vettä johtavia, hienoa hiekkaa sisältäviä deltamuodostumia. Paikoitellen alueen pohjavesissä esiintyy varsin runsaasti rautaa. Akviferityyppi on antikliininen harju, ja myös rantaimeytymistä tapahtuu. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 2600 m 3 /d. Alueella sijaitsee useita riskikohteita, kuten taimitarha, suolakyllästämö, konepajoja, jakeluasema, energialaitos 18

20 ja betoni- ja sementtiteollisuutta. Myös maa-ainestenotto on ollut varsin intensiivistä ja se on heikentänyt alueen suojeltavuutta. Lisäksi valtatie 23:n ja Pieksämäki-Jyväskylä-rautatien kemikaalikuljetukset tuovat riskin vedenottamolle. Alueelle on laadittu suojelusuunnitelma vuonna (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 20. Pieksänmaan Naarajärven pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 374 Taajamaasutus 1,1 0,7 Peltoviljely 11,2 Metsätalous 46,1 Maaainestenotto 12,9 Hajaasutus Lomaasutus Vesistöt 15,7 Teollisuustai varastoalue 2,2 Varalla,0 Virkistysalue Muodostumisalueella 277 1,6 0,6 12,9 49,7 17,3 4,4 2,3 11,2 Vedenottamon kuvaus Vedenottamo on otettu käyttöön 1960-luvulla, ja se sijaitsee valtatie 23:n ja Jyväskylä-Pieksämäkirautatien välissä noin 3 kilometriä Naarajärven taajamasta Jyväskylään päin. Vedenottamolla on käytössä kolme siiviläputkikaivoa, ja neljännestä otetaan vettä suodatusaltaaseen. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 470 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 2000 m 3 /d. Vedenkäsittely tehdään hidashiekkasuodatuksella ja soodalla alkaloinnilla. Vesioikeuden suoja-aluemääräys on annettu (mm. Suunnittelukeskus Oy 2005a) Pieksänmaa, Montola Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Montolan pohjavesialueen ( ) muodostaa Montolan vanhan kalkkikaivoksen avolouhos ja kaivoskäytävät, jotka ovat täyttyneet kalliopohjavedellä. Louhintatoiminta lopetettiin 1970-luvulla. Kaivoskäytäviä on vaihtelevasti metriä maanpinnan alapuolella. Arvio kaivoskuiluissa olevan pohjaveden määrästä on noin 0,8 miljoonaa kuutiometriä. Akviferityyppi on kalliopohjavesi. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 500 m 3 /d. Alueella ei varsinaisesti ole riskikohteita, mutta vedenottamon läheltä kulkee valtatie 72, ja alueella on asutusta. Alueelle on laadittu suojelusuunnitelma vuonna (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot (ei saatavilla) Vedenottamon kuvaus Montolan vedenottamo sijaitsee Mikkeli-Pieksämäki-tien (valtatie 72) lähellä, Montolan kyläkeskuksessa. Kaivoksesta on johdettu talousvettä läheisille rivitaloille jo luvulta lähtien. Talousveden toimitus Virtasalmen kirkonkylään aloitettiin vuonna Raakavesi otetaan noin 60 m syvyisestä kallioporakaivosta. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 205 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 500 m 3 /d. Vedenkäsittelynä on hydroantrasiitti/kvartsihiekka painesuodattimet ja tarvittaessa natriumhypokloriitin käyttö. (mm. Suunnittelukeskus Oy 2005a). 19

21 Punkaharju, Punkaharju Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Punkaharjun pohjavesialue ( ) on osa selväpiirteistä Punkaharjun jaksoa. Pitkittäisharjun pohjoispäässä on Kokonharjun delta. Hydraulinen yhteys on poikki rautatien ja Kaarnalahden kohdalta. Akviferityyppi on antikliininen harju. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 450 m 3 /d. Alueella ei varsinaisesti ole riskikohteita, mutta Metsäntutkimuskeskus (METLA) sijaitsee alueen läheisyydessä. Alueelle on laadittu suojelusuunnitelma vuonna (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 21. Punkaharjun Punkaharjun pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 120 Taajamaasutus 0,8 Hajaasutus Lomaasutus Peltoviljely Metsätalous 0,2 70,3 Maaainestenotto Vesistöt 21,1 Teollisuustai varastoalue 0,9 Varalla 7,0 Virkistysalue Muodostumisalueella 57 0,4 83,9 1,1 1,9 12,6 Vedenottamon kuvaus Punkaharjun vedenottamo on otettu käyttöön vuonna 1973, ja saneerattu vuonna Vedenottamo sijaitsee hieman alueen keskivaiheilta etelään. Ottamon pohjaveden muodostumisalue on suppea. Vedenottamolla on kaksi kaivoa, joista toista ei käytetä raudan esiintymisen vuoksi. Käytössä oleva kuilukaivo sijaitsee alueen eteläpuolella teiden läheisyydessä. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 60 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 500 m 3 /d. Punkaharjun vesi alkaloidaan lipeällä. (mm. Kiuru & Rautiainen Oy 2003; Punkaharjun kunta 2005) Punkaharju, Punkasalmi Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Punkasalmen pohjavesialue ( ) on deltamaisesti laajentunut osa Punkaharju jaksoa. Pohjavesialue rajoittuu lounaassa kalliovyöhykkeeseen, muualla lähinnä Saimaaseen, joka säätelee pohjaveden pinnan tasoa. Akviferityyppi on antikliininen harju, delta ja rantaimeytymistä tapahtuu. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 600 m 3 /d. Alueella on useita riskikohteita, kuten hautausmaa, huoltoasema ja kauppapuutarha. Myös tien läheisyys ja asutus muodostavat riskin alueelle. Alueelle on laadittu suojelusuunnitelma vuonna (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 22. Punkaharjun Punkasalmen pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 82 Taajamaasutus 0,6 13,3 Hajaasutus Lomaasutus Peltoviljely Metsätalous 44,3 Maaainestenotto Vesistöt 19,3 Teollisuustai varastoalue 5,9 Varalla 15,0 Virkistysalue 1,8 Muodostumisalueella 39 22,1 52,6 5,4 7,4 9,2 3,8 20

22 Vedenottamon kuvaus Punkasalmen vedenottamoa kutsutaan myös keskustaajaman vedenottamoksi. Ottamo on otettu käyttöön vuonna 1966, ja se on saneerattu vuonna Ottamo sijaitsee alueen pohjois- ja länsipuolella. Vedenottamolla on käytössä kaksi kaivoa, jotka ovat kuilu- ja siiviläputkikaivo. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 425 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 500 m 3 /d. Punkasalmen vesi alkaloidaan lipeällä ja desinfioidaan UV-sterilisaattorilla. (mm. Kiuru & Rautiainen Oy 2003; Punkaharjun kunta 2005) Puumala, Kitulanniemi Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Kitulanniemen pohjavesialue ( ) on osa kallioperän morfologian suuntaisena syntynyttä harjujaksoa, jota kalliokynnykset katkovat. Aines on hyvin pyöristynyttä ja karkeaa, sekä paikoin heikosti lajittunutta. Suuri osa luonnollisesta pohjavedestä on ympäröiviltä kallio-moreenialueilta suotautunutta. Akviferityyppi on synkliininen harju (keräävä), ja myös rantaimeytymistä tapahtuu. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 500 m 3 /d. Alueen pohjoispuolella sijaitsee Puumalan jäteveden puhdistamo, jonka etäisyys vedenottamosta on noin 230 m. Alueelle on laadittu suojelusuunnitelma vuonna (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 23. Puumalan Kitulanniemen pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Pohjavesialueella Lomaasutus Muodostumisalueella Kokonaispinta-ala ha 52 9 Taajamaasutus Hajaasutus Peltoviljely Metsätalous 0,2 95,4 97,9 Maaainestenotto Vesistöt 4,0 0,5 Teollisuustai varastoalue Varalla Virkistysalue Vedenottamon kuvaus Kitulanniemen vedenottamo on otettu käyttöön vuonna 1978 ja se sijaitsee pohjavesialueen pohjoispäässä. Ottamolla on käytössä kaksi siiviläputkikaivoa. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 255 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 350 m 3 /d. Vesi alkaloidaan Kitulanniemen vesilaitoksella kalkkikivimassalla. (mm. Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi 2004b) Puumala, Kataasaari Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Puumalan Kataasaaren pohjavesialue ( ) on kapea matalahko polveileva harju, joka rajoittuu pääosin vesistöihin, osin kallioalueisiin. Kalliot nousevat paikoin myös pohjavedenpinnan yläpuolelle vaikuttaen pohjaveden virtausolosuhteisiin. Yhteydet Saimaaseen ovat hyvät, rannat ovat läpäiseviä. Akviferityyppi on antikliininen harju, ja myös rantaimeytymistä tapahtuu. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 00 m 3 /d. Alueella ei sijaitse riskikohteita, mutta pohjavesialueen läpi kulkee tie nro eli Luukkolantie, joka on päällystetty. Alueelle on laadittu suojelusuunnitelma vuonna (Mikkola 2003; Ympäristöhallinto 2005). 21

23 Maankäyttötiedot Taulukko 24. Puumalan Kataasaaren pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 59 Taajamaasutus Hajaasutus Lomaasutus Peltoviljely Metsätalous 59,3 Maaainestenotto 3,6 Vesistöt 27,6 Teollisuustai varastoalue Varalla,0 Virkistysalue Muodostumisalueella 27 67,8 7,8 1,9 20,4 Vedenottamon kuvaus Vedenottamoa kutsutaan Kaivannon tai Kotkatsaaren ottamoksi. Se on otettu käyttöön vuonna Vedenottamo sijaitsee alueen eteläosassa. Siellä on käytössä yksi siiviläputkikaivo. Vedenotto oli vuonna 2003 keskimäärin 260 m 3 /d. Luvan mukainen ottomäärä on 500 m 3 /d. Vesi käsitellään vesilaitoksella kalkkikivimassalla. (mm. Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi 2004b) Rantasalmi, Kupiala Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Kupialan pohjavesialue (06682) on kallioruhjeeseen kerrostunut matalahko harjumuodostuma, jonka pohjaveden korkeutta Haapavesi osittain säätelee. Harjun ydinosassa hydrauliset yhteydet ovat hyvät. Muodostumaan suotautuu vettä sitä pohjois-koillisessa rajoittavilta kallioalueilta. Myös rantaimeytymistä tapahtuu. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 500 m 3 /d. Alueen itäosassa sijaitsee taimitarha. Alueelle on laadittu suojelusuunnitelma vuonna (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 25. Rantasalmen Kupialan pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Pohjavesialueella Maaainestenotto Muodostumisalueella Kokonaispinta-ala ha 1 53 Taajamaasutus 0,5 0,9 2,2 4,3 Peltoviljely 22,5 12,3 Metsätalous 63,7 76,8 Hajaasutus Lomaasutus 2,5 5,1 Vesistöt 8,6 0,6 Teollisuustai varastoalue Varalla Virkistysalue Vedenottamon kuvaus Kupialan vedenottamo rakennettiin vuonna 1999, ja se sijaitsee alueen pohjois- ja länsipuolella, entisellä soranottoalueella. Vedenottamolla on käytössä yksi siiviläputkikaivo. Ainakin osa vedestä on rantaimeytyvää Saimaan Haapaselän vettä. Alueella sijaitsee myös Tornioniemen vesiosuuskunnan siiviläputkikaivo. Vedenotto oli Kupialan vedenottamolta vuonna 2004 keskimäärin 180 m 3 /d. Luvan mukainen ottomäärä on 400 m 3 /d. Kupialan vedenottamolta vesi johdetaan Ruutanaharjun vesilaitokselle, jossa käsittelynä on lipeäalkalointi. (mm. Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi 2004c). 22

24 Rantasalmi, Ruutanaharju Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Ruutanaharjun pohjavesialue (06681) on harjujakson osa, jossa on useita rinnakkaisselänteitä ja deltamuodostumia. Kosulanlammen puolella aines vaihettuu siltiksi. Eteläpuolella alue rajoittuu silttipeitteeseen maastoon ja kallio- ja moreeniselänteisiin, joilta suotautuu pintavettä harjuun. Ruutanalammen lounaispuolella on orsivesialue. Pohjavedessä on (ottamo mukaan lukien) paikoin runsaasti rautaa. Akviferityyppi on antikliininen harju ja delta. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 500 m 3 /d. Alueella sijaitsee useita riskikohteita, kuten hautausmaa, huoltoasema, pari jakeluasemaa, korjaamo ja vanha kunnostettu kaatopaikka. Alueelle on laadittu suojelusuunnitelma vuonna (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 26. Rantasalmen Ruutanaharjun pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 222 Taajamaasutus 0,9 12,3 Hajaasutus Lomaasutus Peltoviljely 15,5 Metsätalous 53,4 Maaainestenotto 5,4 Vesistöt 0,2 Teollisuustai varastoalue 3,7 Varalla 7,4 Virkistysalue 1,0 Muodostumisalueella 116 1,4 12,0 3,8 61,4 9,7 0,4 4,1 5,5 1,4 Vedenottamon kuvaus Ruutanaharjun vedenottamo on otettu käyttöön vuonna Ottamo sijaitsee alueen luoteispuolella kirkonkylän tuntumassa lähellä tie nro 4652:sta. Vedenottamolla on kaksi siiviläputkikaivoa, josta toinen ei ole käytössä raudan esiintymisen takia. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 215 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 600 m 3 /d. Raakaveden alhaisen ph:n takia veteen syötetään lipeää ennen verkostoon pumppaamista. (mm. Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi 2004c) Ristiina, Hartikkala Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Hartikkalan pohjavesialue ( ) on kalliokynnysten erilliseksi akviferiksi pilkkoma pitkittäisharju, joka purkautuu pohjoispäästään Louhiveteen ja eteläpäästään Yöveteen. Parhaiten vettä johtava osa on välillä Kissalampi-Roiniala. Alueen keskiosa on kalliokynnysten rikkoma, pohjavesi purkautunee osittain myös Kuonojärveen ja Parjalampeen. Eteläosa on melko yhtenäinen ja rantaimeytyminen on todennäköisesti mahdollista. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 3000 m 3 /d. Alueella ei sijaitse riskikohteita, mutta tie nro 4323 kulkee alueen läpi. (Ympäristöhallinto 2005). 23

25 Maankäyttötiedot Taulukko 27. Ristiinan Hartikkalan pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 209 Taajamaasutus 0,9 Hajaasutus Lomaasutus 2,3 Peltoviljely 3,0 Metsätalous 67,6 Maaainestenotto 0,9 Vesistöt 17,8 Teollisuustai varastoalue Varalla 0,1 7,2 Virkistysalue Muodostumisalueella 6 0,3 1,4 0,9 79,1 1,4 3,8 12,6 Vedenottamon kuvaus Hartikkalan vedenottamo on otettu käyttöön vuonna Ottamo sijaitsee pohjavesialueen pohjoispuolella, tien nro 4323 vieressä. Vedenottamolla on kaksi siiviläputkikaivoa. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 450 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 600 m 3 /d. Vesi käsitellään Ristiinan keskustaajamassa olevassa vesilaitoksessa syöttämällä raakaveteen lipeää (NaOH) ph:n säätämiseksi. Tarvittaessa vesi voidaan kloorata. (mm. Kiuru & Rautainen 2005; Ristiinan kunta 2003) Savonlinna, Lähteelä Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Lähteelän pohjavesialueen ( ) itälaita koostuu tiiviistä moreenista, joka vaihettuu länttä kohti hiekaksi ja sorahiekka kerrostumiksi, joiden välissä on moreenipatjoja. Muodostuma on syvien hautojen itäpuolella tiivistä moreenia. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 1200 m 3 /d. Alueella ei varsinaisesti sijaitse riskikohteita, mutta peltoviljelyä harjoitetaan jonkin verran reunaalueella. Lisäksi alueen halki kulkee valtatie 14, johon on tehty pohjavesisuojaus noin 300 metrin matkalle 1990-luvun puolivälissä. Alueelle on laadittu suojelusuunnitelma vuonna (Savonlinnan kaupunki ja Etelä-Savon ympäristökeskus 2001; Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 28. Savonlinnan Lähteelän pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos 2000). Maankäyttötiedot Peltoviljely Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 403 Taajamaasutus 2,2 Hajaasutus Lomaasutus 0,5 Metsätalous 95,5 Maaainestenotto Vesistöt 0,6 0,1 Teollisuustai varastoalue Varalla 0,9 Virkistysalue Muodostumisalueella 226 1,0 0,0 98,3 0,2 0,6 Vedenottamon kuvaus Lähteelän vedenottamo valmistui vuonna Ottamon kohdalla maan pintaosa on moreenin kaltaista, jonka alla esiintyy soraa ja hiekka-valtaista ainesta noin 30 metrin syvyyteen saakka, jonka alapuolella on joko moreenia tai hyvin karkeaa lajittunutta ainesta. Ehjä kallio alkaa noin 50 metrin syvyydessä. Vedenottamo sijaitsee alueen eteläpäässä. Vedenottamolla on kaksi siiviläputkikaivoa. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 530 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 750 m 3 /d. Vedenkäsittelynä on alkalointi kalkilla, sekä varaus natriumhypokloriitin syötölle. UV-desinfiointia käytetään. 24

26 (mm. Brunou et al. 2005; Kiuru & Rautiainen Oy 2003; Savonlinnan kaupunki ja Etelä-Savon ympäristökeskus 2001) Savonlinna, Vääräsaaren pintavesilaitos Vääräsaaren vedenottamon raakavesi otetaan Haapavedestä, joka on lännestä itään suuntautuva vesistöalue. Raakavesi otetaan Mustalahdesta n. 0 m rannasta Kyrönsalmen virran suuntaan n. 11 metrin syvyydestä. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 4405 m 3 /d. Vääräsaaren vedenpuhdistamolla vesi käsitellään kemiallisesti ferrisulfaatilla, ph:n säätökemikaalina käytetään kalsiumhydroksidia, kovuuden säätöön hiilidioksidia ja kalkkia, desinfiointikemikaalina natriumhypokloriittia. Selkeytys tapahtuu flotaatiolla. Aktiivihiilisuodatusta ja UV-desinfiointia myös käytetään. (mm. Brunou et al. 2005; Kiuru & Rautiainen Oy 2003) Savonranta, Ryttyniemi Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Ryttyniemen pohjavesialue (06741) on osa katkonaista kallioperän murroslinjaan syntynyttä pitkittäisharjua. Muodostuman luoteispää on karkeahkoa, heikosti lajittunutta ja kivistä. Kaakkoispää on suppea deltamuodostuma, jonka aines on hienoa hiekkaa ja hiekkaa. Rantaimeytyminen on mahdollista. Ympäröivät suot saattavat aiheuttaa pelkistävät olosuhteet. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 250 m 3 /d. Alueella ei varsinaisesti sijaitse riskikohteita, mutta peltoviljelyä harjoitetaan jonkin verran. (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 29. Savonrannan Ryttyniemen pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Lomaasutus Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 64 Taajamaasutus Hajaasutus Peltoviljely 1,4 Metsätalous 86,7 Maaainestenotto 5,2 Vesistöt 6,3 Teollisuustai varastoalue Varalla Virkistysalue Muodostumisalueella 27 0,7 86,7 11,9 0,4 Vedenottamon kuvaus Vedenottamo on otettu käyttöön vuonna Se sijaitsee pohjavesialueen kaakkoispuolella. Ryttyniemen pohjavesialueelle on rakennettu kaksi vedenottokaivoa, putkikaivo etelään Revonhäikälle ja uudempi rengaskaivo Rajalahden pohjukkaan. Vettä otetaan keskimäärin 0 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 250 m 3 /d. Raakavesi alkaloidaan kalkkimurskeella ja desinfioidaan UVsteriloinnilla vesilaitoksella, joka sijaitsee Kääpäsaaressa. (mm. Kiuru & Rautiainen Oy 2003; Savonrannan kunta 2004) Sulkava, Kirkkokangas Pohjavesialueen hydrogeologinen kuvaus ja alueen vedenlaadun riskitekijät Kikkokankaan pohjavesialue ( ) on laaja harjumuodostuma, jossa pääselänne kulkee suunnilleen kaakko-luode suunnassa ja on selkeästi erotettavissa luoteisosassa. Kankaan alueella on runsaasti suppalampia, jotka kuvastavat pohjaveden pintaa. Kaiken kaikkiaan alue on topografialtaan vaihteleva, etenkin eteläosassa. Leikkausten ja kairausten perusteella materiaali on vaihtelevaa, osin hiekkaa, osin kivistä soraa. Materiaalin pyöristyneisyys on hyvä, paikoitellen materiaalin lohkareisuus on suuri. Vasikkakankaalla aines on pääasiallisesti hiekkavaltaista. Alueella muodostuvat pohjavedet purkautuvat läpäisevillä rannoilla ympäröiviin 25

27 vesistöihin ja soille. Alueen käyttökelpoisuus vedenhankintaan on hyvä. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 1800 m 3 /d. Alueella ei sijaitse riskikohteita. Kirkkokankaan sora-alueella on kylläkin toiminut kevytpäällyste- ja murskausasema välisenä aikana, ja alueen maaperän mahdollinen pilaantuminen tulisi selvittää. Vedenottamon toimintaa vaarantaa myös noin 0 metrin etäisyydellä kulkeva maantie nro 4371 (mahdollinen liikennevahinko). Alueelle on laadittu suojelusuunnitelma vuonna (Mikkola et al. 2003; Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Taulukko 30. Sulkavan Kirkkokankaan pohjavesialueen maankäyttö (Ympäristöhallinto 2005). Maankäyttötiedot Maaainestenotto Pohjavesialueella Kokonaispinta-ala ha 400 Taajamaasutus Hajaasutus Peltoviljely Metsätalous 85,9 Lomaasutus 1,0 Vesistöt 11,2 Teollisuustai varastoalue Varalla 2,1 Virkistysalue Muodostumisalueella ,9 1,3 7,2 2,7 Vedenottamon kuvaus Vedenottamoa kutsutaan Kirkkokankaan vedenottamoksi ja se otettu käyttöön vuonna Ottamo sijaitsee alueen eteläpuolella. Vedenottamolla on käytössä kaksi siiviläputkikaivoa. Vedenotto oli vuonna 2004 keskimäärin 195 m 3 /d. Luvan mukainen vedenottomäärä on 500 m 3 /d. Vesi käsitellään kalkkikivi-alkaloinnilla ja desinfioidaan UV-sterilisaattorilla. (mm. Kiuru & Rautiainen Oy 2003; Partanen 2001). 26

28 3 Tutkimusmenetelmät 3.1 Yleistä Projektissa oli mukana 19 kuntaa Etelä-Savosta. Kunnat ovat Enonkoski, Haukivuori, Hirvensalmi, Joroinen, Juva, Kangasniemi, Kerimäki, Mikkeli, Mäntyharju, Punkaharju, Puumala, Rantasalmi, Ristiina, Pertunmaa, Pieksänmaa, Pieksämäki, Savonlinna, Savonranta ja Sulkava. Vedenottamoiden sijainnit on esitetty liitteessä 1. Näytteet otettiin vuoden touko-elokuussa 31 pohjavedenottamolta ja yhdeltä pintavedenottamolta. Näytteet otettiin pääosin vedenottamoiden raakavedestä, Kerimäen Veneenniemen, Mikkelin Pursialan, Pertunmaan Kuortin ja Punkaharjun Punkasalmen pohjavesialueilta otettiin näytteitä myös havaintoputkista pumppaamalla tai kertanäytteenottimella. Kuva 1. Näytteenotto Pertunmaan Kuortin raakavedestä. (Kuva Esa Rouvinen). Etelä-Savon ympäristökeskus rahoitti projektia ja projektissa mukana olevat vesilaitokset pääasiassa maksoivat analyysikustannukset. Suomen ympäristökeskus (SYKE) osallistui myös joidenkin vesilaitosten laajempiin torjunta-aineanalyysin kustannuksiin. 3.2 Näytteenotto Raakavesinäytteet otettiin suoraan vedenottamoiden kaivojen hanoista tai vedenottamoiden raakavesihanoista noin 3- minuutin juoksutuksen jälkeen. Veden annettiin virrata näytepulloihin hitaasti niin, että kuplimista ei juuri tapahtunut. Havaintoputkista näytteet otettiin pumppaamalla (21 kpl). Pumpun tyyppi oli Grundfos MP1, joka toimi polttomoottoriaggregaatilla. Sameusmittauksia tehtiin Hanna Instruments ltd. sameusmittarilla (HI-93703) kolmessa tapauksessa. Bailer-kertanäytteenotinta käytettiin kolmessa tapauksessa, kun pumppaaminen ei onnistunut veden vähyyden vuoksi, joka johtui mm. siitä, että havaintoputken ympärillä oli liian hienoa maa-ainesta, ja veden liikkuvuus oli huono. Mikkelin kaupungin Pursialan Kaihunharjun pintavesinäyte keväällä 2005 otettiin Limnosnoutimella. Vesinäytteet toimitettiin laboratorioihin samana tai korkeintaan seuraavana päivänä. Näytteiden säilytys ja kuljetus tapahtui viileässä ja valolta suojassa. Näytteenotto on raportoitu liitteessä Torjunta-aineiden analysointi vesinäytteistä Torjunta-ainenäytteet analysoitiin Lahden Tiede- ja Yrityspuiston Tutkimuslaboratoriossa. Kaikista näytteistä analysoitiin 79 ja 4 liitteen 3 mukaista torjunta-ainetta kaasukromatografisellamassaspektrometrisella menetelmällä (GC/MSD). Liitteessä 4 on esitetty kumman listan mukaan analyysit on tehty. Joistakin näytteistä tehtiin GC-MSD- menetelmän lisäksi analysointi 27

29 nestekromatografisella-massaspektrometrisella menetelmällä (LC/MSD). Tällä menetelmällä analysoitiin 41 liitteen 5 mukaista torjunta-ainetta. Molempia menetelmiä käytettiin näytteisiin, jotka on otettu pohjavesialueilta, missä arvioitiin mahdollisesti olevan käytetyn torjunta-aineita. Tällaisia alueita olivat Mikkelin Pursialan, Rantasalmen Kupialan, Punkaharjun Punkaharjun ja Punkasalmen sekä Pieksänmaan Naarajärven pohjavesialue. Lisäksi tällä menetelmällä analysoitiin kohteita, joissa tässä tutkimuksissa todettiin torjunta-aineita ensimmäisellä näytteenottokierroksella. Tällaisia kohteita olivat Kerimäen Veneenniemen ja Pertunmaan Kuortin vedenottamot. Laboratorion mittausepävarmuudet on esitetty liitteessä Liuotinaineiden ja muiden haihtuvien yhdisteiden sekä metallien analysointi vesinäytteistä Liuotinaineet analysoitiin Haminan SGS Inspection Services Oy:n laboratoriossa ja niistä analysoitiin haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC), kloorifenolit ja raskasmetallit. Haihtuviin yhdisteisiin kuuluivat aromaattiset yhdisteet kuten naftaleeni (PAH), halogenoidut aromaattiset yhdisteet ja halogenoidut alifaattiset yhdisteet kuten tri- ja tetrakloorieteeni sekä oxygenaatit kuten MTBE ja TAME. Haihtuvia yhdisteitä analysoitiin 48 kappaletta, jotka on esitetty liitteessä 7. Laboratorion mittausepävarmuudet on esitetty liitteessä 6. Metalleista analysoitiin arseeni, antimoni, barium, kadmium, koboltti, kromi, kupari, nikkeli, lyijy, vanadiini ja sinkki. 3.4 Muiden aineiden analysointi vesinäytteistä Mineraaliöljyjen pitoisuudet (C -C 21 ja C 22 -C 40 ) analysoitiin viidestä havaintoputkesta otetuista näytteistä (Pursialan Hp 83, Hp 81, Hp 84 ja 44R, Punkasalmen Hp 1-05). Kloorifenolit tutkittiin kesällä 2005 yhdestä raakavesinäytteestä (Pertunmaan Kirkonkylän raakavesi), ja lisäksi keväällä 2005 tutkittiin kloorifenolinäytteitä Pursialan pohjavesialueelta. 3.5 Pursialan pohjavesialueen kevään 2005 näytteenotto Etelä-Savon ympäristökeskus otti näytteitä Mikkelin kaupungin Pursialan pohjavesialueelta (Etelä-Savon ympäristökeskus, Mikkelin Vesilaitos, 2005). Näytteitä otettiin 9 havaintoputkesta ja niistä analysoitiin mm. liuotinaineita ja muita haihtuvia yhdisteitä, torjunta-aineita, 15 kpl erilaisia kloorifenoleita ja 18 kpl erilaisia PAH-yhdisteitä. Liuotinaineiden ja muiden haihtuvien yhdisteiden, kloorifenolien, PAH-yhdisteiden ja torjunta-aineiden tulokset on sisällytetty myös tähän raporttiin tulokset osiossa. 28

30 4 Lainsäädäntö 4.1 Talousvesiasetus 461/2000, terveydensuojelulaki 763/1994 ja vesihuoltolaki 119/2001 Terveydensuojelulain 763/ :n mukaan on annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista /461 (2 ), joka koskee vettä jota toimitetaan käytettäväksi talousvetenä vähintään m 3 päivässä tai vähintään 50 henkilön tarpeisiin. Talousvesiasetus perustuu Euroopan Unionin neuvoston antamaan direktiiviin (98/83/EY) ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta ja asetus kumosi sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 1994 antaman päätöksen (74/1994) talousveden laadusta ja valvonnasta. Laatuvaatimusten raja-arvot perustuvat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Maailman terveysjärjestön (WHO) suosituksiin ja ne ovat tieteellisesti perusteltuja sekä niissä on huomioitu muun muassa analyysimenetelmien asettamat reunaehdot. WHO:n suosituksia tiukempia raja-arvoja on annettu lähinnä tietyille syöpävaarallisille aineille ja kansallisin perustein on annettu terveysperusteinen laatuvaatimus kloorifenolien yhteispitoisuudelle. Terveydensuojelulaissa annetuin sekä asetuksessa yksilöidyin perustein kemiallisten laatuvaatimusten ylittämiselle voidaan myös myöntää määräaikaisia poikkeuksia (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ja Suomen Kuntaliitto 2001). Terveydensuojelulain 17 3 momentin mukaan lääninhallitus voi myöntää poikkeuksen, jos talousveden toimittamista ei voida hoitaa kyseisellä alueella millään muulla kohtuulliseksi katsottavalla tavalla eikä poikkeamisesta aiheudu vaaraa ihmisen terveydelle. Terveydensuojelulain 17 :n mukaan vedenottamo sekä talousvettä toimittava laitos on suunniteltava, sijoitettava ja rakennettava sekä sitä hoidettava siten, että talousvesi täyttää terveydensuojelulaissa säädetyt vaatimukset. Valvonnan osalta merkittävä muutos talousvesiasetuksessa oli se, että raakaveden tarkkailu siirtyi viranomaisvalvonnasta osaksi vesilaitosten käyttötarkkailua. Raakaveden tarkkailu on siis käyttötarkkailuna sisällytettävä osaksi valvontatutkimusohjelmaa (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ja Suomen Kuntaliitto 2001). Vesihuoltolaissa 119/2001 uutena säännöksenä on laitosten velvollisuus tarkkailla sekä käyttämänsä raakaveden määrää että laatua samoin kuin hävikkiä laitoksen verkostossa (15 ). Tarkkailusta ja sen perusteella toimitettavista tiedoista on tarkoitus tarvittaessa säätää tarkemmin lain 36 :n 2 kohdan nojalla annettavalla asetuksella. Tarkkailuvelvoite liittyy yhtäältä Euroopan yhteisön direktiivien toteuttamiseen, mutta sillä pyritään myös osaltaan turvaaman vedenhankinnan kannalta tärkeiden pinta- ja pohjavesien laadun pysyminen hyvänä. Talousvesiasetuksen 461/2000 kohdassa valvontatutkimusohjelma (8 ) sanotaan, että kunnan terveydensuojeluviranomaisten tulee yhteistyössä talousvettä toimittavan laitoksen kanssa laatia talousvettä toimittavien laitosten säännöllistä valvontaa varten laitoskohtainen valvontatutkimusohjelma, jossa laitoksen ominaispiirteet on otettu huomioon. Ohjelmaan tulee sisällyttää paikallisista olosuhteista, kuten vedenottamon haavoittuvasta sijainnista tai läheisistä onnettomuusalttiista toiminnoista aiheutuvat erityisvalvonnan tarpeet. Valvontatutkimusohjelmaa tehtäessä kunnan terveydensuojeluviranomaisten on pyydettävä lausunto asianomaiselta alueelliselta ympäristökeskukselta. Valvontatutkimusohjelma on tarkistettava vähintään viiden vuoden välein ja myös muulloin, milloin sitä olosuhteiden muuttumisen takia on pidettävä tarpeellisena. Terveydensuojelulain 20 mukaan kunnan terveydensuojeluviranomainen voi tarvittaessa asettaa toiminnanharjoittajalle veden laatua koskevia tarkkailuvelvoitteita. Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi määrätä talousveden desinfioitavaksi tai muuten käsiteltäväksi, jos sitä on pidettävä veden laadun kannalta tarpeellisena, taikka antaa veden käyttöä koskevia määräyksiä terveyshaitan ehkäisemiseksi. Erityistilanteista (11 ) on mainittu, että epäillyssä tai todetussa veden saastumistilanteessa on tarpeen mukaan määritettävä myös muita kuin valvontatutkimusohjelmaan sisältyviä muuttujia ja tehtävä määrityksiä tiheämmin, kuin mitä valvontatutkimusohjelmassa on määrätty. Talousvesiasetuksen kohdassa talousveden laadun säännöllinen valvonta (7 )määrätään myös talousveden valvontatutkimuksista, joita ovat jatkuva valvonta ja jaksoittainen seuranta. Jaksottaisen seurannan avulla on tarkoitus mm. selvittää täyttääkö talousvesi talousvesiasetuksen liitteen I taulukko 2 mukaiset vaatimukset (liite 8). Jatkuvaan valvontaan sisältyy säännöllisen tiedon saaminen laadusta sekä talousveden käsittelyn, erityisesti desinfioinnin, tehokkuudesta ja laatuvaatimusten täyttymisestä. 29

31 Valvontatutkimusohjelmiin (jaksoittainen seuranta) on sisällytettävä seuraavien aineiden määritykset, jotka määritetään ainakin kerran. Jos pitoisuudet ovat alle 50 raja-arvopitoisuudesta, eikä ole olemassa ilmeistä syytä niiden nousemiseen, voidaan määritykset tehdä myöhemmin 5 vuoden välein: antimoni seleeni bentseeni 1,2-dikloorietaani bentso(a)pyreeni tetrakloorieteeni boori trikloorieteeni bromaatti pintavedestä, jota ei ole otsonoitu polysykliset aromaattiset hiilivedyt syanidit kloorifenolit Torjunta-aineiden kohdalta katso kohta 4.2. Lisäksi jaksottaiseen seurantaan sisältyvät esim. arseeni, elohopea, kadmium, kromi, kupari, lyijy, nikkeli Talousveden laadun valvonta Suomessa Talousveden laatua on Suomessa seurattu säännöllisesti 1960-luvun loppupuolelta lähtien terveydenhuolto- ja myöhemmin terveydensuojelulain mukaan. Aluksi talousveden laatuvaatimukset ja suositukset sisältyivät Lääkintöhallituksen yleiskirjeeseen ja myöhemmin Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksiin. Vuonna 1998 talousvettä koskeva direktiivi uudistettiin (98/83/EY), joka johti talousvettä koskevien määräysten uudistamiseen myös Suomessa. Nykyisen direktiivin talousveden laatua ja valvontaa koskevat velvoitteet on sisällytetty sosiaali- ja terveysministeriön asetuksiin (Zacheus 2004). Talousveden laatu ja sen valvonta tuli saattaa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 461/2000 mukaiseksi mennessä (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2000) Suurten vesilaitosten talousveden valvonta vuonna Talousvesidirektiivi (98/83/EY) edellyttää, että Euroopan komissiolle raportoidaan suurten vettä toimittavien laitosten talousveden valvontaan ja laatuun liittyvät tiedot. Valvontatutkimuksia on toteutettu Suomessa siten, että esimerkiksi vuonna 2003 suurten vesilaitosten toimittamasta talousvedestä tehtiin runsaat valvontatutkimusta, joka oli sama määrä kuin vuonna Suuriin vesilaitoksiin kuuluvat laitokset, jotka toimittavat talousvettä yli 00 m 3 päivässä taikka yli 5000 käyttäjälle. Etelä-Savon alueelta suuriin vesilaitoksiin kuuluvat Pieksämäen kaupungin vesilaitos, Mikkelin kaupungin vesilaitos sekä Savonlinnan vesilaitos (Zacheus 2004, 2005). Yhdisteiden kohdalta Suomessa vuonna 2003 kaikki tetra- ja trikloorieteenin, bentso(a)pyreenin ja torjunta-aineiden valvontatutkimustulokset täyttivät näille muuttujille asetetut laatuvaatimukset. Talousvedessä havaittiin pieniä, määritysrajan ylittäviä pitoisuuksia atratsiinia, desetyyliatratsiinia (DEA), diklorproppia, heksatsinonia, simatsiinia ja terbutylatsiinia (Zacheus 2005). Vuonna 2002 tehtyjen suurten vesilaitosten valvontatutkimusten bentso(a)pyreenin (PAH-yhdiste) laatuvaatimuksen täytti 92,5 valvontatutkimustuloksista sekä tetra- ja trikloorieteenin laatuvaatimuksen 93,5 tuloksista. Laatuvaatimuksen täyttämättömiä bentso(a)pyreeniongelmia esiintyi kolmen vesilaitoksen toimittamassa vedessä, mutta näillä laitoksilla oli käyttäjiä yhteensä lähes Näytteenottohanojen liekityksen epäiltiin saastuttaneen talousvesinäytteet, minkä vuoksi liekityksestä päätettiin luopua bentso(a)pyreenitutkimusten yhteydessä. Bentso(a)pyreeniä ei enää löydetty talousvedestä eikä myöskään raakavedestä uusintatutkimusten yhteydessä (Zacheus 2004, 2005). Vuonna 2002 tetra- ja trikloorieteeniongelmia esiintyi kahden laitoksen vedessä. Laatuvaatimuksen täyttämättömiä tetra- ja trikloorieteenipitoisuuksia todettiin kymmenessä näytteessä, joiden pitoisuudet ylittivät moninkertaisesti tetra- ja trikloorieteenille asetetun raja-arvon. Suurin todettu pitoisuus oli 71 µg/l (talousveden laatuvaatimuksen enimmäispitoisuus yhteensä µg/l). Tetra- ja triklooriongelmissa vähennettiin saastuneen pohjaveden käyttöä ja tai suljettiin ongelmavedenottamo kokonaan. (Zacheus 2004). Vuosina yksittäisten torjunta-ainetutkimusten määrä oli enimmillään noin 200 tutkimusta vuodessa, niin vastaavien tutkimusten määrä vuonna 2002 oli lähes

32 Yksittäisten torjunta-aineiden tutkimusten lukumäärät vesilaitosten vedestä olivat pääpiirteissään seuraavat: Etelä-Suomen lääni 4600, Länsi-Suomen lääni 2080, Itä-Suomen lääni 520, Oulun lääni 270 ja Lappi 120. Vuonna 2003 laitosten toimittamasta talousvedestä tehtiin hieman vähemmän yksittäisen torjunta-aineen tutkimusta eli yhteensä noin 6000 (Zacheus 2004). 4.2 Torjunta-ainelainsäädäntö Torjunta-ainelainsäädäntö perustuu torjunta-ainelakiin ( /327) ja torjunta-aineasetukseen ( /792). Torjunta-aineet tarkastetaan ja hyväksytään ennen käyttöönottoa terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi. Torjunta-aineiden ennakkotarkastusta säädellään torjunta-ainelailla (327/69 muutoksineen) ja -asetuksella (792/1995 muutoksineen). Lainsäädäntömme on mukautettu Euroopan yhteisön kasvinsuojeluaineista annetun direktiivin (91/414/ETY) säädöksiä vastaavaksi liittyessämme Euroopan unioniin (Gustafsson 2004). Torjunta-aineita saa talousvesiasetuksen (461/2000) mukaan esiintyä talousvedessä enintään 0, µg/l (tarkoitetut yhdisteet ovat orgaanisia hyönteis-, rikkaruoho-, sieni-, ankeriois-, punkki-, levä- ja jyrsijämyrkkyjä, orgaanisia limantorjunta-aineita sekä muita vastaavia tuotteita sekä yhdisteiden metabolia-, hajoamis- ja reaktiotuotteita). Torjunta-aineiden yhteismäärä saa olla enintään 0,50 µg/l. Aldriinin, dieldriinin, heptakloorin ja heptaklooriepoksidin raja-arvo on kuitenkin vain 0,030 µg/l. Jaksottaisessa seurannassa voidaan torjunta-aineiden määritykset jättää pois jos raakaveden muodostumisalueella ei ole käytetty torjunta-aineita. Torjunta-aineiden tutkiminen on kuitenkin aiheellista, jos vedenottopaikan läheisyydessä sijaitsee viljelyksiä tai taimitarhoja. Tällöin selvitetään, mitä torjunta-aineita on käytetty, ja määritetään torjuntaaineiden ja niiden hajoamistuotteiden pitoisuudet vedessä (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ja Suomen Kuntaliitto 2001). 4.3 EU:n vesipuitedirektiivi ja laki vesienhoidon järjestämisestä Vesipuitedirektiivi (2000/60/EY), joka on annettu , edellyttää, että jäsenvaltioiden tulee estää ja rajoittaa haitta-ainepäästöjä pohjaveteen sekä estää pohjavesimuodostumien tilan huononeminen. Samoin niiden tulee suojella kaikkia pohjavesimuodostumia ja parantaa niiden tilaa. Kaikissa pohjavesimuodostumissa tulee vallita hyvä määrällinen ja kemiallinen tila viimeistään vuonna Tätä määräaikaa voidaan jatkaa tietyin edellytyksin yhteensä 12 vuotta. Kaikki merkittävät ja pysyvät kasvavat likaantumistrendit, jotka johtuvat ihmisen toiminnoista, on käännettävä laskuun (4 artikla). Euroopan yhteisöjen komission ehdotuksessa ( ) direktiiviksi pohjaveden suojelusta pilaantumiselta (jäljempänä tytärdirektiivi), säädetään myös vaatimuksesta, joka koskee pohjaveteen joutuvien pilaavien aineiden epäsuorien päästöjen ehkäisemistä tai rajoittamista (Ympäristöministeriö 2004). Vesipolitiikan puitedirektiivi on pantu täytäntöön Suomessa lailla vesienhoidon järjestämisestä ja sitä täydentävillä asetuksilla. Laki vesienhoidon järjestämisestä annettiin (1299/2004) ja siinä vesienhoidon yleisenä tavoitteena on, suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä (1: 1 ). Pohjavedet luokitellaan kemiallisten ja määrällisten ominaisuuksien perusteella hyvään ja huonoon tilaan (2:8 ). Seuranta on järjestettävä niin, että vesienhoitoalueella pohjavesien tilasta saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva (2: 9 ). Luku 3:ssa on käsitelty vesienhoitosuunnitelmaa ja toimenpideohjelmaa. Laki vesien hoidon järjestämisestä tuli voimaan ja asetus vesienhoitoalueista (1303/2004) tuli voimaan Lisäksi tehtiin muutoksia myös ympäristönsuojelulakiin ja vesilakiin. Vesien hoidon järjestämisestä annetun lain nojalla annettavia asetuksia valmistelee asetustoimikunta (VEHA), jossa on oma jaos pohjavesille sekä keinotekoisille ja voimakkaasti muutetuille vesistöille. 31

33 Vesipuitedirektiivin mukaan komission tulee tehdä ehdotus luetteloksi prioriteettiaineista, jotka on valittu niiden aineiden joukosta, joista aiheutuu merkittävä riski vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä. Ensimmäinen luettelo prioriteettiaineiksi on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä 2455/2001/EY (liite 9). Komissio tarkistaa prioriteettiaineluettelon viimeistään neljän vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta ja sen jälkeen vähintään joka neljäs vuosi (Suomen ympäristökeskus 2005a). Taulukossa 31 on esitetty prioriteettiaineiden valmisteiden määrää ja käyttöä Suomessa vuosina Taulukko 31. Vesipuitedirektiivin prioriteettiaineiden käyttö Suomessa vuosina 2001 ja 2002 (Suomen ympäristökeskus 2005b). Kemikaali Valmisteiden määrä (kpl) Käyttömäärä (tonnia) v.2001 v.2002 v.2001 v.2002 Orgaaniset kemikaalit Bentseeni Bromatut 7 * 1,9 * palonestoaineet (DBDE:n tiedot) C kloorialkaanit ,2-dikloorietaani Dikloorimetaani Di( etyyliheksyyli)ftalaatti Naftaleeni Nonyylifenolit Polyaromaattiset n. 30 n hiilivedyt Triklooribentseenit * * * * Kloroformi Antraseeni, Fluoranteeni, ei tuotteita ei tuotteita Heksaklooribentseeni, Heksaklooributadieeni, Oktyylifenolit, Pentaklooribentseeni, Pentakloorifenoli, Tributyylitinayhdisteet Metallit ja niiden yhdisteet Elohopea ja sen yhdisteet Kadmium ja sen yhdisteet Lyijy ja sen yhdisteet Nikkeli ja sen yhdisteet Torjunta-aineet Klorpyrifossi * * 0,04 0,05 Simatsiini * * 4 4,3 Trifluraliini * * Alakloori, Atratsiini, ei käytössä ei käytössä Diuroni, Endosulfaani, Lindaani, Isoproturoni, Klorfenfossi *Luottamuksellinen tieto (tiedot luottamuksellisia, jos KETU-rekisterissä on alle 4 tuotetta). 32

34 4.4 Vesilaki ja ympäristönsuojelulaki Vesilainsäädännön mukainen pohjaveden suojelu perustuu pääosin vesilain ( /264) ( /88) 1 luvun pohjaveden muuttamiskieltoon (18 ) ja ympäristönsuojelulain ( /86) pohjaveden pilaamiskieltoon (8 ). Vesilaki mahdollistaa myös vedenottamoiden suoja-alueet, joilla rajoitetaan tiettyjä, pohjavesiriskiä aiheuttavia toimintoja (9:19 ) ( /88). Valtioneuvoston päätös pohjavesien suojelemisesta eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta ( /364) on annettu vesilain 264/1961 nojalla. Ympäristönsuojelulain (86/2000) pohjaveden pilaamiskielto (8 ) sisältää: Ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että 1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua; 2) toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää; tai 3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua (pohjaveden pilaamiskielto). Edellä 1 momentissa tarkoitettuna toimenpiteenä pidetään myös asetuksella erikseen säädettyä toimenpidettä tai asetuksella kiellettyä ympäristölle ja terveydelle vaarallisten aineiden päästämistä pohjaveteen. Asetus voi koskea vain sellaisia toimenpiteitä, joita tarkoitetaan asianomaisessa Euroopan yhteisön direktiivissä. Valtioneuvoston päätös 364/ sisältää: Ainetta, joka on mainittu liitteessä tai kuuluu siinä lueteltuihin aineryhmiin, ei saa päästää pohjaveteen, ovat seuraavat: 1) orgaaniset halogeeniyhdisteet ja aineet, jotka vesiympäristössä voivat muodostaa sellaisia yhdisteitä, orgaaniset fosforiyhdisteet ja orgaaniset tinayhdisteet; 2) aineet, joilla on karsinogeenisia, mutageenisia tai teratogeenisia ominaisuuksia; 3) elohopea ja kadmium sekä niiden yhdisteet; 4) mineraaliöljyt ja hiilivedyt; 5) syanidit ja fluoridit; 6) seuraavat metallit ja metalloidit sekä niiden yhdisteet: sinkki, kupari, nikkeli, kromi, lyijy, seleeni, arseeni, antimoni, molybdeeni, titaani, tina, barium, beryllium, boori, uraani, vanadiini, koboltti, tallium, telluuri ja hopea; 7) eliöntorjunta-aineet (biosidit) ja niiden johdannaiset; 8) aineet, joilla on haitallinen vakutus pohjaveden makuun tai hajuun, ja yhdisteet, jotka mahdollisesti vedessä muodostavat tällaisia aineita ja tekevät sen ihmisen käyttöön sopimattomaksi; 9) myrkylliset tai pysyvät orgaaniset piiyhdisteet ja aineet, jotka vedessä mahdollisesti muodostavat tällaisia yhdisteitä; ) fosforin epäorgaaniset yhdisteet ja alkuainefosfori; 11) ammoniakki ja nitriitit. 33

35 5 Haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja niiden käyttö 5.1 Liuotinaineet ja muut haihtuvat orgaaniset yhdisteet Liuos tarkoittaa kemiallisesti kahden tai useamman komponentin homogeenista seosta. Liuoksen voivat muodostaa kaasut, nesteet, kiinteät aineet keskenään tai kiinteät aineet nesteiden kanssa. Liuottimeksi kutsutaan komponenttia, jota liuoksessa on eniten (Laitinen et al. 1982). Liuottimet eivät ole yhtenäinen kemiallinen aineryhmä, vaan ne määritellään teknisen käyttötarkoituksen perusteella. Liuottimeksi nimitetään yleensä orgaanista ainetta, jota käytetään liuottamaan tai suspendoimaan muita aineita tai muuttamaan niiden fysikaalisia ominaisuuksia (Kirk- Othmer 1983). Liuotinaineet voidaan määritellä kemiallisessa reaktiojärjestelmässä mukana oleviksi aineiksi, jotka eivät muutu, kun kaikki aineet sekoitetaan keskenään. Tämä määritelmä kattaa orgaanisten yhdisteiden lisäksi esimerkiksi veden. Liuottimien kanssa osittain päällekkäinen aineryhmä on haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC), jotka eri lähteissä on määritelty joko kiehumisalueen tai höyrynpaineen perusteella tai pelkästään orgaanisiksi yhdisteiksi, jotka voivat osallistua valokemiallisiin reaktioihin (Mroueh 1993). Henryn lain vakio, K H (Pa m 3 /mol), joka kuvaa aineen haihtumista vedestä ja höyrynpaine, P vp (Pa), joka kuvaa aineen kykyä vapauttaa höyryä on esitetty liitteessä. Lähes kaikki orgaaniset yhdisteet voivat periaatteessa toimia liuottimina. Liuotuskyvyn lisäksi käytännön soveltuvuuteen vaikuttavat mm. haihtuvuus, kostutuskyky, leviävyys, saatavuus, hinta sekä terveys-, turvallisuus ja ympäristötekijät. Ne rajoittavat yleisesti käytettyjen liuottimien määrän muutamiin kymmeniin (Mroueh 1993). Orgaaniset liuotinaineet ovat usein helposti haihtuvia nesteitä, joilla on alhainen viskositeetti, mikä tekee niistä herkkäliikkeisiä (Toivikko 1994). Liuotinaineita ja öljytuotteita käytetään monella eri toimialalla. Kemiallista maaperän saastumista ja pohjavesiriskejä on todettu aiheutuneen liitteen 11 toiminnoista (Puolanne et al. 1994). Liuotinaineiden pääkäyttökohteet voidaan jakaa seuraavaan kolmeen ryhmään (Kakabadse 1984): 1) Maalien, liimojen, painovärien ym. valmiiden tuotteiden liuotteita käytetään liuottamaan tai suspendoimaan yksi tai useampia tuotteen aineosia 2) Teollisuuden reaktioliuotteilla uutetaan tai erotetaan mm. lääke-aineita ja öljytuotteita 3) Puhdistusliuotteita käytetään esim. metalli- ja muoviteollisuudessa, tekstiilien puhdistuksessa, autojen pesussa ja monilla kemian teollisuuden aloilla hankalasti poistettavien epäpuhtauksien liuotukseen Monet liuotinaineet toimivat lisäksi kemiallisten synteesien raaka-aineina, jolloin ne osallistuvat reaktioihin ja muuntuvat niissä. Muita käyttökohteita ovat mm. poltto- ja nautintoainekäyttö (Mäntylä et al. 1999). Hiilivetypohjaiset liuottimet ovat suurin liuottimien ryhmä ja niiden suurin käyttökohde on maaliteollisuuden maaleissa, lakoissa ja puunsuoja-aineissa. Niitä käytetään myös näiden tuotteiden ohentamiseen ja mm. puhdistusaineina (Öljyalan Palvelukeskus 1999). Taulukko 32. Puhdistukseen käytettävät liuotinaineet ja niiden pääkäyttökohteet (Mäntylä et al. 1999). Liuotin Pääkäyttökohde Dikloorimetaani Muoviteollisuuden työkalujen ja koneiden puhdistus 1,1,1-trikloorietaani Konepajojen rasvanpoisto Trikloorieteeni Konepajojen rasvanpoisto Tetrakloorieteeni Kemialliset pesulat ja konepajateollisuus Alifaattiset liuotinseokset Autojen pesu, kirjapainot, teollisuuspesuaineet, 34

36 Metanoli Isopropanoli Asetoni Glykolit, glykolieetterit ym. maalaamot Lasinpesuaineet Lasinpesuaineet Lujitemuovituotevalmistus Teollisuuspesuaineet Orgaanisia klooriyhdisteitä, jotka toimivat liuotteina, ovat klooratut metaanit, etaanit ja eteenit. Yleisemmin käytettyjä ovat dikloorimetaani (metyleenikloridi), 1,1,1-trikloorietaani (metyylikloroformi), trikloorieteeni ja tetrakloorieteeni (perkloorietyleeni). Myös hiilitetrakloridi (terakloorimetaani) ja kloroformi (trikloorimetaani) ovat orgaanisia liuotinaineita (Mroueh 1993). Seuraavissa kappaleissa on käsitelty tämän tutkimuksen kannalta tärkeimpiä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Kloorattuihin liuottimiin kuuluvat mm. trikloorieteeni (TCE), tetrakloorieteeni (PCE) ja trikloorietaani. Tetra- ja trikloorieteeni saattavat aivan maan pintakerroksista fotolysoitua tai haihtua. Ne pysyvät kuitenkin pääasiallisesti maavedessä ja liikkuvat virtauksien mukana. Diffuusion vaikutuksesta ne pyrkivät jakautumaan tasaisesti maavedessä ja vettä raskaampina vajoavat kohti pohjavesiä (Kolari ja Salkinoja-Salonen 1993). Ne eivät vähähappisessa maa- ja pohjavedessä hajoa täydellisesti, vaan mikrobiologisina hajoamistuotteina kertyy cis-1,2-dikloorieteeniä ja vinyylikloridia (Kolari ja Salkinoja- Salonen 1993). Vinyylikloridi on karsinogeeninen aine, jonka talousvesiasetuksen raja-arvo on 0,50 µg/l ja WHO:n terveysperusteinen ohjearvo vain 0,30 µg/l (WHO 2004; Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ja Suomen Kuntaliitto 2001). Trikloorieteeniä käytetään yleisemmin kuivapesussa ja metallin rasvanpoistotoimenpiteissä. Sen käyttö teollistuneissa maissa on vähentynyt huomattavasti 1970-luvulta lähtien. Sitä vapautuu ilmakehään, mutta voi päästä pinta- ja pohjavesiin esimerkiksi teollisuuden jätteiden mukana (WHO 2004). Trikloorieteenillä on melko korkea höyrynpaine (8,0 kpa 20 C) ja melko matala kiehumispiste (n. 87 C Verschueren 1983), joten se on helposti ja nopeasti ilmaan haihtuva neste. Veteen trikloorieteeniä liukenee 25 ºC:ssa 10 mg/l (Verschueren 1983). Se on vettä raskaampi aine, joten se painuu pohjalle esim. vesiliuoksessa. Trikloorieteeni on ilmeisen helposti maaperässä kulkeutuvaa ja se kiinnittyy vain vähäisessä määrin maa-ainekseen, koska adsorptiovakio on alle 150 (Heiskanen 1994). Se poistuu pintavedestä ensisijaisesti haihtumalla (Dilling et al. 1975; Howard 1990). Puoliintumisajaksi pohjavedessä on arvioitu,7 kuukautta - 4,5 vuotta (Howard et al. 1991). Tetrakloorieteenin höyrynpaine on 1,9 kpa (20 C), kiehumispiste noin 121 C ja vesiliukoisuus kohtalainen (150 mg/l 25 ºC:ssa) (Nikunen et al. 2000; Verschueren 1983). Tetrakloorieteeni poistuu pintavedestä pääosin haihtumalla. Metaboliatuotteita anaerobisessa hajoamisessa voivat olla esimerkiksi trikloorieteeni, dikloorieteeni ja vinyylikloridi (Nikunen et al. 2000). Tetrakloorieteeni on maaperässä K oc -arvon, joka on noin 2, perusteella vain kohtalaisesti kulkeutuvaa (Nikunen et al. 2000), mutta joutuminen pohjavesiin on mahdollista. Hajoamisen puoliintumisajaksi pohjavedessä on arvioitu 1-2 vuotta (Howard et al. 1991). 1,2-Dikloorieteeni voi esiintyä kahtena isomeerinä, cis ja trans-muodossa. Cis-isomeeri on yleisemmin löydetty vesiympäristöstä. Nämä kaksi isomeeriä ovat tyydyttymättömien halogenoitujen hiilivetyjen metaboliitteja, ja ne voivat indikoida myrkyllisimpien organoklooriyhdisteiden, kuten vinyylikloridin esiintymistä (WHO 2004). 1,2-dikloorieteenin puoliintumisaika pohjavedessä on 2-95 kuukautta (Howard et al. 1991). Bentseeniä käytetään muiden orgaanisten kemikaalien valmistuksessa ja sitä esiintyy myös bensiinissä. Pohjaveteen bentseeniä voi joutua myös teollisuuden jätteistä ja ilmakehän saasteista (WHO 2004). Bentseeni puoliintumisaika pohjavedessä on vuorokautta -2 vuotta (Howard et al. 1991). Kloroformi kuuluu trihalometaaneihin ja sitä voi muodostua juomaveden kloorauksen sivutuotteena, luonnollisesti esiintyvistä orgaanisista yhdisteistä (WHO 2004). Kloroformin puoliintumisaika pohjavedessä on 2 kuukautta- 5 vuotta (Howard et al. 1991). 35

37 5.2 Kloorifenolit Kloorifenoleja voi joutua vesiin esimerkiksi puunkyllästysaineiden tai kyllästetyn sahatavaran huolimattoman käytön ja varastoinnin seurauksena. Kloorifenoleja syntyy myös maataloudessa käytettyjen torjunta-aineiden hajoamistuotteina. Suomessa merkittävä kloorifenolien lähde on metsäteollisuuden valkaisujätevedet ja niitä muodostuu myös vesiä kloorattaessa sekä jätteitä poltettaessa. Haju- ja makukynnys on yhdisteestä riippuen 0,04 2,0 µg/l, paitsi pentakloorifenolilla 00 µg/l ja 0 µg/l (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ja Suomen Kuntaliitto). 2,4,6-trikloorifenolilla maku- ja hajukynnys voi olla 0,1 µg/l (0,0001 mg/l) (WHO 2004). Suomessa kloorifenoleja sisältävää KY-5:sta on käytetty sahoilla sinistymisenestoaineena (KY-5) välisenä aikana (Karvonen 2002) ja sen valmistus kiellettiin vuonna 1984, kun oli huomattu sen olevan haitallista sekä ihmisille, että ympäristölle (Viitasaari 1988). Suomessa oli 1980-luvulla noin 200 sahaa, jotka käyttivät kloorifenoleita teollisessa mittakaavassa. Käytetyn määrän arvioidaan olevan tonnia kloorifenoleita puolen vuosisadan aikana. Puutavaran käsittelystä riippuen KY- 5:sta käytettiin 1-5-prosenttisena alkalisena vesiliuoksena, ja tavallisemmin käytettiin 2-prosenttista liuosta, joka sisälsi 12 g kloorifenoleita litrassa (Järvinen 2001). KY-5 koostuu lähinnä (70-80) 2,3,4,6-tetrakloorifenolista (TeCP) ja on 2,4,6-trikloorifenolia (TCP) ja pentakloorifenolia (PCP) (Lyytikäinen 2004). 2,4,6-trikloorifenoli ja pentakloorifenoli ovat luokiteltu mahdollisesti karsinogeenisiksi aineiksi (WHO 2004). KY-5 sisälsi kloorifenolien lisäksi epäpuhtauksina mm. polyklooridibentso-p-dioksiineja (PCDD), polyklooridibentsofuraaneja (PCDF), polyklooridifenyylieettereitä (PCDE) ja polykloorattuja fenoksifenoleita (PCPP). Epäpuhtauksien myrkyllisyys tekee ne yhtä tärkeiksi kuin itse pääkomponentit (Lyytikäinen 2004). Dioksiinit sitoutuvat kiintoaineeseen ja etenkin humukseen, joten niitä on löydettävissä vain pintakerroksista. Humuspitoisessa maassa ne pidättyvät yleensä ylimpään pintakerrokseen. Hiekkamaassa ne voivat liikkua yli 1 metrin syvyydelle (Assmuth ja Sorvari 1998). KY-5:n tehoaineista tetra- ja pentakloorifenolit ovat melko pysyviä, heikosti vesiliukoisia, jotka liikkuvat maaperässä hitaasti ja adsorboituvat orgaaniseen ainekseen (Viitasaari 1988). Kloorifenolien klooriatomien paikka ja järjestys fenolirenkaassa määräävät aineen vesiliukoisuuden, ja mitä enemmän klooraantunut fenoli on, sen hitaammin kloorifenolimolekyyli liikkuu maaperässä. Pentakloorifenoli jää siten yleensä maan pintakerroksiin muiden kulkeutuessa syvemmälle. Joidenkin kloorifenolien ominaisuuksia on esitetty liitteessä Polyaromaattiset hiilivedyt Liitteessä 13 on esitetty eräiden PAH-yhdisteiden ominaisuuksia. Tarkastelun perusteella voidaan sanoa, että suurin osa polyaromaattisista PAH-yhdisteistä on niukasti veteen liukenevia, joten ne sitoutuvat herkästi maaperän orgaaniseen ainekseen. Maaperässä ja sedimenteissä mikrobiologinen hajoaminen on tärkein PAH-yhdisteiden poistumismekanismi (Valo et al. 1994). PAH-yhdisteiden puoliintumisajat aerobisissa olosuhteissa maaperässä vaihtelevat keskimäärin vuorokautta (Johnson et al. 1993). Monirenkaiset aromaattiset hiilivedyt pääsevät ympäristöön sekä luonnollisista lähteistä (metsäpalot, tulivuorenpurkaukset), että mineraaliöljyjääminä ja polttoöljyn palamistuotteina (Perttilä 1997). Niitä tiedetään tulevan ympäristöön teollisuusprosesseista (öljynjalostus ja petrokemian teollisuus), öljylähteiden ympäristöpäästöistä ja kuljetusonnettomuuksien yhteydessä, fossiilisten polttoaineiden, bensiinin, kerosiinin, dieselöljyn ja kivihiilen poltosta, kivihiilen prosessointijätteistä (kuten kivihiilitervasta), jätevedenpuhdistamojen lietteestä, jätteenpoltosta ja kreosoottikyllästämisestä. Niitä syntyy myös tupakan palaessa ja ruokaa savustettaessa, hiillostettaessa ja käristettäessä (Valo et al. 1994). Eräiden aromaattien on todettu olevan karsinogeenisiä (Perttilä 1997). 36

38 5.4 Öljytuotteet Yleistä Öljytuotteet voidaan jakaa kasvi- ja mineraalipohjaisiin öljyihin. Kasvipohjaiset öljyt hajoavat luonnossa nopeasti, ja ne eivät yleensä ole myrkyllisiä. Mineraaliöljyt ovat syntyjään orgaanisia käsittäen suuren joukon hiilivety-yhdisteitä. Mineraaliöljyt ja niistä jalostetut tuotteet, kuten bensiini ainesosineen ovat enemmän tai vähemmän myrkyllisiä. Mineraaliöljystä (raakaöljy) tislatut alifaattiset hiilivetyjatkeet (petroli, bensiini, liuotinbensiini, kevytpolttoöljy) ovat samalla myös liuottimia (Mäntylä et al. 1999). Mineraaliöljyn liukoisuus veteen on yleensä vähäistä, ja se vaihtelee eri hiilivetyjakeiden mukaan (Veriö 1990). Öljytuotteiden sisältämät yhdisteet, kiehumispiste ja vesiliukoisuus on esitetty taulukossa 33. Öljyt voidaan myös jakaa kahteen luokkaan, haihtuviin ja haihtumattomiin. Haihtuviin öljyihin kuuluvat ne, joiden leimahduspiste on alle 60 ºC ja haihtumattomiin öljyihin, joiden leimahduspiste on 60 ºC tai enemmän. Haihtuvia öljyjä ovat mm. raakaöljyt, bensiini, kevyet kaasuöljyt ja bitumiöljyt. Haihtumattomiin öljyihin kuuluvat mm. raskaat kaasuöljyt, dieselöljyt, raskaat ja kevyet polttoöljyt (Veriö 1990). Öljytuotteita saadaan jalostettaessa raakaöljyä. Jalostusprosessin kevyitä tuotteita ovat mm. moottoribensiini, petroli, dieselöljy, kevyt polttoöljy ja nestekaasu. Raskaita pohjatuotteita ovat raskas polttoöljy ja bitumit (Öljy- ja kaasualan keskusliitto 2005). Liitteessä 14 on esitetty lisää öljytuotteiden joitakin ominaisuuksia ja käyttökohteita. Taulukko 33. Öljytuotteiden sisältämiä yhdisteitä (ASTM 1995; Veriö1990). JAE HIILIKETJUN PITUUS KOMPONENTTI bensiini C 4 -C 12 alkaanit, alkeenit, alisykliset (monoja dinafteenit) aromaattiset kuten BTEX 1 kerosiini C 11 -C 13 alifaattiset ja aromaattiset monirenkaiset yhdisteet dieselöljy ja C -C 20 aromaattiset kevyt (alkyylibentseenit polttoöljy ja naftaleenit) raskas polttoöljy C 19 -C 25 aromaattiset (alkyylifenantreenit ja naftaleenit), N, S tai O sis. polaariset yhdisteet voiteluöljyt C 20 -C 45 sykloparafiinit, PAH 2, N, S tai O sis. yhdisteet 1 BTEX= bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni ja ksyleenit 2 PAH= polyaromaattiset hiilivedyt KIEHUMISPISTE, VESILIUKOISUUS, ºC mg/l (dieselöljy) 5 (kevyt polttoöljy) , BTEX, MTBE ja TAME BTEX tarkoittaa bensiinin, dieselöljyn ja kevyen polttoöljyn komponentteja, joihin kuuluvat bentseeni, etyylibentseeni, dimetyylibentseenit eli ksyleenit. Ne liikkuvat hyvin huokoisessa maaperässä ja liukenevat jonkin verran veteen (Forsbacka 1996). MTBE eli Metyyli-tert-butyylieetteriä ja TAME eli Tert-amyylimetyylieetteri ovat bensiinin lisäaineina käytettyjä yhdisteitä. Metyyli-tert-butyylieetteriä (MTBE) on moottoribensiinin tärkein happipitoinen komponentti. MTBE otettiin Yhdysvalloissa käyttöön bensiinissä 1970-luvulla ja Suomessa sitä on käytetty noin 20 vuotta. 37

39 Aluksi sitä käytettiin ylläpitämään vaadittua oktaanitasoa lyijy-yhdisteiden käytöstä luovuttaessa, mutta nykyisin sitä käytetään suurempina määrinä palamisominaisuuksiltaan aikaisempaa paremman happipitoisen moottoribensiinin varmistamiseen (Öljy- ja kaasualan keskusliitto). MTBE:tä valmistetaan isobuteenista ja metanolista, ja se käyttäytyy bensiinissä kuten tavalliset hiilivedyt, sekä poikkeaa muista bensiinikomponenteista vain suuren happipitoisuuden osalta (18 paino- ) (Forsbacka 1996). Ainetta voi joutua pohjaveteen esimerkiksi bensiinin virheellisen käsittelyn, kuten tankkauksen ja varastoinnin yhteydessä tapahtuvien valumisten seurauksena. Pintaveteen ainetta voi päästä esimerkiksi vesiliikenteen pakokaasuista (Moyer ja Kostecki 2003). MTBE on melko vesiliukoinen, noin mg/l (Moyer ja Kostecki 2003). MTBE sitoutuu muita hiilivetyjä huonommin orgaaniseen hiileen ja tästä syystä MTBE ei pidäty maaperään yhtä hyvin kuin muut hiilivedyt. MTBE:n hajoamista aerobisissa tai denitrifikoivissa olosuhteissa on havaittu, ja laboratorio-olosuhteissa puoliintumisaika on ollut kaksi kuukautta. Luonnonolosuhteissa puoliintumisajat ovat olleet hitaampia, jopa kaksi vuotta (Moyer ja Kostecki 2003). Se ei pidäty maaperään, joten pohjavesiesiintymä missä ainetta on todettu, voidaan kunnostaa suojapumppauksilla. MTBE ei ole toksinen, mutta pilaa juomaveden maun (Karvonen 2002). Nykyaikaiset vedenpuhdistamotkaan eivät pysty täydellisesti poistamaan sitä juomavedestä (Xie et al. 2001). 38

40 6 Raskasmetallit ja muut metallit Raskasmetallit on epämääräinen käsite, ja niihin voidaan laskea kuuluvan alkuaineet, joiden ominaispaino eli tiheys on >5 g/cm 3. Niihin voidaan myös laskea kuuluvan alkuaineet, jotka reagoivat helposti dithizonin kanssa, kuten rauta, mangaani, sinkki, kupari, koboltti, kromi, nikkeli, lyijy ja kadmium (Lahermo ja Juntunen 1990). Tässä tutkimuksessa analysoitiin myös muitakin metalleja. Tutkimuksessa olivat mukana arseeni, antimoni, barium, kadmium, koboltti, kromi, kupari, lyijy, nikkeli, vanadiini ja sinkki. Taulukossa 34 esitetään näiden epäorgaanisten haitta-aineiden keskeisimpiä ominaisuuksia ja esiintymistä. Raskasmetallien ja muiden metallien WHO:n terveysperusteiset ohjearvot juomavedessä on esitetty tulosten yhteydessä taulukossa 51. Taulukko 34. Raskasmetallien ja muiden metallien ominaisuuksia ja alkuperää (tiedot koottu seuraavista lähteistä: 1 Aittola ja Remo 1989; 2 Anon 1988; Heikkinen 2000; 3 ATSDR 2004 ja 2005; 4 Eilu ja Lahtinen, julkaisussa Loukola- Ruskeenniemi ja Lahermo (toim.) 2004; 5 Kabata-Pendias ja Pendias 1984; 6 Kansainväliset kemikaalikortit 1999 ja 2004; 7 Koljonen (toim.) 1992; 8 Lahermo et al. 1992; 9 Lahermo et al. 1996; Lahermo et al. 2002; 11 Lahermo ja Juntunen 1990; 12 Loukola-Ruskeenniemi ja Lahermo (toim.) 2004; 13 Sahama 1947; 14 Talvitie 1960; 15 WHO 2004). Alkuaine ja talousvesiasetuksen raja-arvo talousvedessä (suluissa) Arseeni, As ( µg/l) Antimoni, Sn (5,0 µg/l) Ominaisuuksia Esiintyminen - 5 kalkofiilinen eli rikkiin sitoutuva - 9 pohjavesissä arseenia on puolimetalli, joka esiintyy keskimäärin 0,05-1,5 µg/l hapetusluvuilla 3, 0, +3 ja +5 -lähteet arseenipitoisista -tiheys 5,7 g/cm 3 mineraaleista ja 1 tulivuoren - 12 kuuluu alkuaineiden jaksollisen purkauksista järjestelmän typpiryhmään (5 A) sitä - 1 antropogeeniset lähteet ovat kemiallisesti muistuttavan fosforin (P) kanssa esimerkiksi metallisulatot ja erilaiset polttoprosessit, pestisidit - 7 arseenin sukulaisaine - 5 maailman joki ja pohjavesien Sbpitoisuudet ovat 0,01-0,1 µg/l -sekä epämetallinen että metallinen alkuaine - 9 suurin osa vesiin ja sedimentteihin - 7 hapetusluvuilla 3, 0, +3, +4 ja +5 kulkeutuvasta antimonista on -tiheys 6,7 g/cm 3 peräisin mineraalirapautumisesta, pieniä määriä myös tulivuoren purkauksista, kivihiilen ja öljyn poltosta ja metallisulattojen päästöistä Barium, Ba (-) - 14 esiintyy luonnossa hapetusasteella +2-9 liikkuvuutta vähentää esim. sitoutuminen hienorakeiseen savekseen ja orgaaniseen ainekseen - 6 tiheys 3,6 g/cm 3-15 syvä- ja sedimenttikivistä (WHO 2004) -lähteet 3 kaivosteollisuudesta, jatkojalostuksesta, hiilen ja öljyn poltosta. Bariumia sisältäviä yhdisteitä käytetään myös mm. maalien, lasin, keramiikan ja kumin valmistamisessa. 9 Myös sementtiteollisuudesta. 3 Bariumsulfaattia käytetään lääketieteessä. 39

41 Alkuaine ja talousvesiasetuksen raja-arvo talousvedessä (suluissa) Ominaisuuksia Esiintyminen Kadmium, Cd (5,0 µg/l) Koboltti, Co (-) - 11 kalkofiilinen sitoutuva alkuaine, joka esiintyy hapetusluvulla kuuluu luonnollisen järjestelmän II b eli ns. sinkkiryhmään - 9 on samassa jaksollisen järjestelmän alkuaineryhmässä kuin sinkki, jonka kanssa sillä on eniten samankaltaisia ominaisuuksia - 9 pidetään eräänä ympäristön haitallisimpana ympäristömyrkkynä -tiheys 8,6 g/cm 3-7 kuuluu ns. rautaryhmään, jonka muita metalleja ovat rauta ja nikkeli - 7 esiintyy hapetusluvuilla (+1). +2 ja +3 ja +4 -tiheys 8,9 g/cm 3-9 Suomen pohjavesissä pitoisuudet ovat 0,02-0,5 µg/l - 11 kadmiumia sisältävät sulfidimineraalit ovat vaikealiukoisia - 1 vapautuu tulivuoren purkauksista - 1 antropogeeniset lähteet ovat mm. terästeollisuus, jätteiden poltosta ja sinkin tuotannosta, fosforilannoitteet ja Ni-Cd-akut - 3 lähteet ovat hiilen ja öljyn poltto, koboltin lejeerinkien tuotanto. Kobolttia sisältäviä yhdisteitä käytetään myös mm. lasinvärjäykseen, keramiikkaan ja maaleihin Kromi, Cr (50 µg/l) -litofiilinen mineraali, eli sillä kromilla on taipumus rikastua silikaattimineraaleihin - 9 kuuluu samaan jaksollisen järjestelmän alkuaineryhmään kuin molybdeeni ja volframi - 9 esiintyy luonnossa yleensä hapetusluvuilla +3 ja +6 -tiheys 7,2 g/cm 3 Kupari, Cu (2,0 mg/l) - 13,14 kalkofiilinen - 11 kuuluu alkuaineiden luonnollisen järjestelmän 1b ryhmään eli ns. kupariryhmään, jonka muut jäsenet ovat hopea ja kulta - 7 esiintyy hapetusluvuilla 0, +1 ja +2 ja (+3) -tiheys 8,9 g/cm 3-9 pohjavedessä on Suomessa tavallisesti kromia noin 0,1-1,5 µg/l - on yleinen hivenaine kallioperässämme, mutta liikkuu heikosti rapautumisen yhteydessä - 2 vapautuu mafisten ja ultramafisten kivien rapautuessa sekä mm. tulivuorenpurkauksista - 9 antropogeeniset lähteet ovat mm. fossiiliset polttoaineet, metalli- ja kemianteollisuuden jätevedet, värija nahan parkitsemisaineet - 8 Suomen kaivovesien fysikaaliskemiallinen laatu vuonna tutkimuksessa on saatu kuparin mediaani- ja keskiarvopitoisuuksiksi rengaskaivoissa 2,5 µg/l ja 14,1 µg/l, porakaivoissa 9,1 µg/l ja 32,3 µg/l (Lahermo et al. 2002) ja 11 toisessa tutkimuksessa (Geologian tutkimuskeskuksen hydrogeokemiallinen kartoitus) on kaivovesien mediaani- ja keskiarvopitoisuudeksi saatu 7 µg/l ja 14 µg/l, ja kallioporakaivovesien 8 µg/l ja 26 µg/l (Lahermo ja Juntunen 1990) - 7 rapautumisen yhteydessä liikkuu maaperässä heikosti - 9 kuparia kulkeutuu ympäristöön mm. asuma- ja teollisuusjätevesistä, kaatopaikoista, lannoitteista, fungisideista, kaivostoiminnan ja metallinjalostuksen päästöistä sekä kivihiilen ja öljyn poltosta 40

42 Alkuaine ja talousvesiasetuksen raja-arvo talousvedessä (suluissa) Ominaisuuksia Lyijy, Pb ( µg/l) - 11 kalkofiilinen ja siderofiilinen alkuaine, joten se muodostaa yhdisteitä sekä rikin, että raudan kanssa - 11 on alkuaineiden luonnollisen järjestelmän IV a ryhmän alin metallinen alkuaine, jota lähinnä ovat tina ja puolimetalli germanium - 7 esiintyy luonnossa hapetusluvuilla, 0, +2 ja +4 -tiheys 11,3 g/ cm 3 Nikkeli, Ni (20 µg/l) - 11 siderofiilinen ja kalkofiilinen eli rautaan ja rikkiin sitoutuva metalli - 11 kuuluu alkuaineiden luonnollisen järjestelmän VIII ryhmässä raudan ja koboltin kanssa ns. rautaryhmään - 7 esiintyy luonnossa hapetusluvuilla +1, +2 ja +3 -tiheys 8,9 g/ cm 3 - moniin muihin raskasmetalleihin nähden nikkeli on liikkuva alkuaine Vanadiini, V (-) - 7 litofiilinen siirtymäryhmän metalli, joka esiintyy luonnossa hapetusluvuilla +2, +3, +4 ja +5 - alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä siirtymäalkuaineisiin kuuluva metalli -tiheys 6,1 g/ cm 3 14 joka esiintyy luonnossa hapetusluvuilla +2 -tiheys 7,1 g/ cm 3-11 on tärkein metalli alkuaineiden luonnollisen järjestelmän II b eli ns. sinkkiryhmässä, johon kuuluvat myös kadmium ja elohopea - on raudan jälkeen eräs runsaimmin maassa ja vedessä esiintyvistä raskasmetalleista Sinkki, Zn (-) - 11 kalkofiilinen alkuaine, Esiintyminen - eräs elolliselle luonnolle haitallisimmista raskasmetalleista - 9 pohjavesissä on Suomessa lyijyä keskimäärin 0,02-1,0 µg/l - antropogeenisia lähteitä ovat mm. lyijypitoinen bensiini, kivihiilen poltto ja metalliteollisuus (entinen akkuteollisuus, metallisulatot), 1 lyijypitoisten tuotteiden valmistaminen ja jätteenpoltto, liikenteen pakokaasut - Suomen kaivovesien fysikaaliskemiallinen laatu vuonna tutkimuksessa on saatu nikkelin mediaani- ja keskiarvopitoisuuksiksi rengaskaivoissa 0,84 µg/l ja 3,3 µg/l, porakaivoissa 0,60 µg/l ja 1,8 µg/l (Lahermo et al. 2002) ja 11 toisessa tutkimuksessa (Geologian tutkimuskeskuksen hydrogeokemiallinen kartoitus) on kaivovesien keskiarvoksi saatu 12 µg/l ja kallioporakaivovesien 34 µg/l (Lahermo ja Juntunen 1990) - 5 kulkeutuu maaperään mm. ultramafisten ja mafisten kivilajien rapautumisen ohella myös antropogeenisista lähteistä, kuten öljyn ja kivihiilen poltosta, metalliteollisuuden päästöistä, fosforilannoitteista - 9 Suomen pohjavesien pitoisuus on 0,04-2,0 µg/l - 5 kulkeutuu maaperään sekä kallioperän, etenkin mafisten kivilajien, rapautumisessa ja antropogeenisista lähteistä kuten fossiilisten polttoaineiden poltosta ja öljynjalostamisesta - Suomen kaivovesien fysikaaliskemiallinen laatu vuonna tutkimuksessa on saatu sinkin mediaani- ja keskiarvopitoisuuksiksi rengaskaivoissa,4 µg/l 44,2 µg/l ja porakaivoissa 21,7 µg/l ja 84,9 µg/l (ks. Lahermo et al. 2002, sivu 67-68) ja 11 toisessa tutkimuksessa (Geologian tutkimuskeskuksen hydrogeokemiallinen kartoitus) on kaivovesien mediaanipitoisuudeksi saatu 40 µg/l ja kallioporakaivovesien 80 µg/l, keskiarvopitoisuuksien ollessa 3-6 kertaa korkeammat (ks. Lahermo ja Juntunen 1990, sivu 23) - 7 liukenee helposti rapautumisen yhteydessä ja pysyy hyvin liuenneena - lähteitä ovat fossiilisten polttoaineiden käyttö, teolliset prosessit, kuten metallien sulatusja valutoiminta, sekä jatkojalostus, maataloustoiminta ja liikenne 41

43 Metallit voivat esiintyä eri muodoissa; mineraaleina, veteen liuenneina ioneina, suoloina tai kaasuina. Ne voivat sitoutua orgaanisiin tai epäorgaanisiin molekyyleihin tai kiinnittyä ilmassa leijuviin hiukkasiin. Metallit ovat alkuaineita, ja siksi ne eivät häviä, vaan voivat vain muuttaa muotoaan (Suomen ympäristökeskus 2004). Pilaantuneissa maissa (sahat, ampumaradat) on usein metalleja, mutta ne sitoutuvat tiukasti maa-ainekseen (Komulainen ja Tuomisto 2004). Maailmanlaajuisesti antropogeenisistä lähteistä peräisin olevat lyijyn päästöt ovat noin kymmenkertaiset ja kadmiumin sekä nikkelin päästöt 2-3 kertaa suuremmat luontoperäisiin päästöihin verrattuna. Sen sijaan arseenin ja kromin luonnosta peräisin olevat päästöt ovat 2-3 kertaa suuremmat kuin ihmisen aiheuttamat. Kuparin ja sinkin päästöt ovat samaa suuruusluokkaa molemmista lähteistä (Suomen ympäristökeskus 2004). 42

44 7 Torjunta-aineet ja niiden käyttö 7.1 Torjunta-aineiden jaottelu Torjunta-aineilla tarkoitetaan sellaisia aineita tai valmisteita, joita voidaan käyttää maa- ja metsätaloudessa, maa- ja metsätalouden tuotteissa sekä kotitaloudessa esiintyvien tuhoeläinten, tuhosienten ja rikkakasvien torjuntaan. Lisäksi torjunta-aineiden piiriin kuuluvat kasvunsääteet, joita käytetään viljelyskasvien käsittelyyn (Paasivirta ja Rytsä 1980). Torjunta-aineet eli pestisidit voidaan jakaa esimerkiksi insektisideihin (hyönteismyrkkyihin), herbisideihin (rikkaruohojen torjunta-aineisiin), fungisideihin (homeiden ja sienten torjunta-aineisiin), rodentisideihin (jyrsijöiden torjunta-aineisiin) sekä kasvunsäätelyaineisiin (Paasivirta ja Rytsä 1980). Torjunta-aineista suurin osa kuuluu myrkkyihin, jotka vähäisinäkin annoksina elimistöön jouduttuaan aiheuttavat elimistön toiminnan häiriöitä. Kasvinsuojelulla tarkoitetaan toimintaa, millä pyritään estämään tai vähentämään viljelykasvien sadon alentumista ja laadun huononemista kasvitautien, rikkakasvien tai tuhohyönteisten vuoksi (Paasivirta ja Rytsä 1980; Tuomisto 2004). Torjunta-aineet voidaan jaotella kemiallisesti esimerkiksi seuraaviin ryhmiin: klooratut hiilivedyt, orgaaniset fosforiyhdisteet, karbamaatit, pyretriinit ja pyretnoidit sekä fenoksihapot (Tuomisto 2004). Orgaaniset torjunta-aineet on jaoteltu eri ryhmiin taulukossa 35. Siinä on otettu huomioon yhdisteen ionisuus/ionisoitumiskyky sekä ionittomuus eli varauksettomuus, jotka myös voivat olla polaarisia tai poolittomia yhdisteitä (Fraktman 2002). Taulukko 35. Orgaanisten torjunta-aineiden jaottelu ja esimerkkejä ryhmän yhdisteistä (Fraktman 2002). Torjunta-aineet Ioniset KATIONIT (dikvatti, parakvatti, klormekvattikloridi) ANIONIT (dinosebi, bentatsoni, pikloraami, dikamba, ioksyniili, mekoproppi, 2,4,5-T, 2,4-D, MCPA, dikloroproppi) EMÄKSET (ametryyni, atratsiini, syanatsiini, prometroni, metributsiini, propatsiini, simatsiini, amitroli) MUUT (bromasiili, isosiili, terbasiili, MSMA, DSMA) Ionittomat KLOORATUT HIILIVEDYT (DDT, endriini, lindaani, toksafeeni, endosulfaani, heptakloori, dieldriini) ASETAMIDIT (N,N-diallyyli-2- kloroasetamidi) METYYLIKARBA- MAATIT (karbaryyli, terbutoli, diklormaatti) ORGANO- FOSFAATIT (dimetoaatti, etioni, parationi, fentioni, diatsinoni, demetoni, disulfuroni) TIOKARBA- MAATIT (metaami, sykloaatti, ferbami, diallaatti, triallaatti, nabami, butylaatti) DINITRO- ANILIDIT (benefiini, trifluraliini, orytsaliini, nitraliini, isopropaliini, dinitramiini) ANILIDIT (alakloori, propaniili, propakloori, difenamidi, solani) KARBOTIOAATIT (molinaatti) BENTSONITRIILIT (diklobeniili) KARBANI- LAATIT (klorprofaami, sweppi, barbaani, profaani) UREAT (norea, sykluroni, linuroni, buturoni, kloroksuroni, diuroni, siduroni) ESTERIT (2,4- D:n isopropyyliesteri 43

45 7.2 Torjunta-aineiden käyttö ja ympäristökuormitus Laajamittainen kemiallinen torjunta alkoi 1950-luvulla, joka lähti liikkeelle dikloori-difenyylitrikloorietaanin (DDT) insektisidi-ominaisuuksien keksimisestä. Vuodesta 1952 torjunta-aineiden markkinointi tehtiin luvanvaraiseksi ja kasvinsuojeluviranomaiset alkoivat tilastoida torjunta-aineiden myyntiä vuonna 1953 (Markkula et al. 1990). Markkulan et al. (1990) kokoaman tiedon mukaan Suomessa käytettiin torjunta-aineita vuosina kaikkiaan tonnia, joista 93 käytettiin pelto- ja puutarhaviljelyssä. Metsissä niitä käytettiin 5. Kuvassa 2 on esitetty torjunta-aineiden myyntiä Suomessa vuosina Torjunta-aineiden myynti oli suurimmillaan vuonna 1980 (2,580 tonnia tehoainetta) luvun loppupuolella myyntimäärät kääntyivät kasvuun, ja huomattava myynnin kasvu tapahtui vuonna 2001 (Savela ja Hynninen 2004). Vuonna 2003 Suomessa myytiin noin 1680 tehoainetonnia torjunta-aineita (Suomen ympäristökeskus 2005c). Kuva 2. Torjunta-aineiden myynti Suomessa (tonneja tehoainetta) (Savela ja Hynninen 2004). Vuonna 2004 torjunta-aineiden kokonaismyyntimäärä kääntyi laskuun, ja erityisesti herbisidien ja insektisidien myynti laski, mutta fungisidien myynti pysyi ennallaan. Myyntimäärä ei kerro torjuntaaineiden todellista ympäristökuormitusta. Ympäristön kemikaalikuormituksen arvioimiseksi on Suomen ympäristökeskuksessa kehitetty torjunta-aineiden riski-indikaattori, joka ottaa huomioon ympäristön kannalta tärkeimmät haitalliset ominaisuudet, ja se on esitetty kuvassa 3. Se kertoo torjunta-aineiden myynnin ja ympäristökuormituksen Suomessa vuosina Riski-indikaattori huomioi tiedot torjunta-aineiden pysyvyydestä, kertyvyydestä, myrkyllisyydestä vesieliöille ja kulkeutumisesta pohjavesiin. Lisäksi ominaisuustietojen valinnassa on pyritty ottamaan huomioon Suomen kylmä ilmasto ja maaperän erikoisominaisuudet. Riski-indikaattori ei ota huomioon torjunta-aineiden hajoamistuotteita ja niiden ominaisuuksia. Lisäksi indikaattori ei ota huomioon riskinvähennystoimia, kuten käytön rajoituksia. Erityisesti herbisidien (rikkakasvien torjunta-aineiden) sekä fungisidien (homeiden ja sienten torjunta-aineiden) myynti kasvoi 1990-luvun jälkipuoliskolla selvästi ja torjuntaaineiden aiheuttama ympäristökuormitus on lisääntynyt myynnin kasvun myötä (Suomen ympäristökeskus 2005d). 44

46 Kuva 3. Torjunta-aineiden myynti ja ympäristökuormitus Suomessa vuosina (Suomen ympäristökeskus 2005d). Seuraavissa kappaleissa on käsitelty tämän tutkimuksen kannalta tärkeitä torjunta-aineita tai niiden hajoamistuotteita. Atratsiini, joka on herbisidi, kuuluu triatsiini-nimiseen torjunta-aineryhmään. Sitä ei pidetä kovin myrkyllisenä yhdisteenä nisäkkäille (*LD 50 on 1,870-3,080 mg/kg) (Baird 1995). Myrkyllisyys kaloille ja vesiselkärangattomille vaihtelee lajista riippuen erittäin myrkyllisestä kohtalaisen myrkylliseen. Leville ja vesikasveille atratsiini on erittäin myrkyllistä (Gustafsson 2004). Atratsiini on suhteellisen stabiili maaperässä ja vesiympäristössä. Atratsiinin puoliintumisaika on kuukausia, mutta hajoaa fotolyysissä ja maaperän mikrobien johdosta (WHO 2004). Atratsiini on kohtalaisen vesiliukoinen yhdiste, joka maalajista riippuen hajoaa maaperässä kohtalaisen hitaasti tai hitaasti. Se on helposti tai erittäin helposti kulkeutuvaa maaperässä, mikäli sitä tarkastellaan aineen kiinnittyvyyttä maahiukkasiin kuvaavan adsorptiokertoimen (K oc ) perusteella. Suomessa atratsiinia sisältävät torjunta-aineet poistettiin torjunta-ainerekisteristä 1990-luvun alussa (Gustafsson 2004). Atratsiinin hajoamistuotteita (kuva 4) on esimerkiksi Desetyyli-atratsiini (DEA) ja Desisopropyyliatratsiini (DIA), joita löydettiin myös Etelä-Savon raakavesistä. *LD 50 tarkoittaa kerta-annosta, joka tappaa puolet koe-eliöistä koeaikana; ilmoitetaan yleensä annos/eliön paino (Lethal Dose 50 ) (Nikunen ja Leinonen 2002). 45

47 Kuva 4. Atratsiinin hajoamisreitti. Desetyyliatratsiini (DEA), hydroksiatratsiini (HA), desisopropyyliatratsiini (DIA), hydroksidesetyyliatratsiini (DEHA), desetyyli-desisopropyyliatratsiini (DEDIA) ja hydroksidesisopropyyliatratsiini (DIHA) (Gustafsson 2004). Bromasiili on ph:sta riippuen hyvin liukeneva tai vähintään liukeneva ja maaperässä hitaasti hajoava yhdiste. Maaperässä se on erittäin kulkeutuva tai vähintään kulkeutuva adsorptiokertoimen (K oc ) perusteella, eli kiinnittyminen maahiukkasiin on vähäistä. Bromasiilia sisältäviä torjunta-ainevalmisteita ei ole käytetty 1990-luvulla ja vuoteen 1986 asti yhdistettä sisältävän valmisteen käyttö oli sallittua rikkakasvien torjuntaan viljelemättömillä alueilla (Gustafsson 2004). Desetyyli-atratsiini (DEA) on hyvin vesiliukoinen atratsiinin hajoamistuote ja se on maaperässä erittäin kulkeutuva tai helposti kulkeutuva adsorptiokertoimen (K oc) perusteella. DEA on kohtalaisen hitaasti hajoavaa maaperässä (Gustafsson 2004). Desisopropyyli-atratsiini (DIA) on atratsiinin hajoamistuote (ks. kuva 4). Se hajoaa kohtalaisen hitaasti maaperässä ja on erittäin kulkeutuvaa tai helposti kulkeutuvaa maaperässä adsorptiokertoimen (K oc) perusteella (Gustafsson 2004). Etofumesaatti on kohtalaisen hitaasti hajoava ja kohtalaisen kulkeutuva torjunta-aine (Maatalouden tutkimuskeskus ja Suomen ympäristökeskus 2005). Etofumesaatti löytyy KTTK:n (Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen) vuoden 2005 torjunta-aineluettelosta ja sitä käytetään rikkakasvien torjuntaan sokeri- ja punajuurikasviviljelyksiltä. Vuonna 2005 myynnissä on etofumesaattia sisältäviä valmisteita, joissa tehoaineina etofumesaatin lisäksi voi olla desmedifaamia ja fenmedifaamia (Kasvintuotannon tarkastuskeskus 2005). Heksatsinoni on hyvin vesiliukoinen yhdiste ja se on erittäin kulkeutuvaa tai vähintään helposti kulkeutuvaa maaperässä adsorptiokertoimen (K oc) perusteella. Suomessa ei ole käytetty heksatsinonia sisältäviä torjunta-ainevalmisteita vuoden 1999 käytön jälkeen, mutta vielä v.1990-luvun alussa valmisteita myytiin yli 00 kg (tehoainetta) vuosittain. Käyttökohde oli rikkakasvien torjunta metsätaimitarhoilla ja viljelemättömillä alueilla (Gustafsson 2004). 2,6-diklooribentsoamidi (BAM) on kasvientorjunta-aineina käytettyjen klooritiamidin ja diklobeniilin hajoamistuote. Klooritiamidi hajoaa maaperässä nopeasti diklobeniiliksi, joka puolestaan hajoaa 46

48 mikrobiologisesti lähes täysin BAM:iksi. BAM hajoaa myös mikrobiologisesti, mutta sekä vedessä, että maaperässä hajoaminen on erittäin hidasta. Lyhimmät puoliintumisajat, 3-9 vuotta, on saavutettu 0-0,50 m maan pinnan alapuolella, mutta syvemmällä maaperässä ja anaerobisissa olosuhteissa BAM on lähes hajoamatonta. BAM on hyvin veteen liukenevaa (n. 2,7 g/l ºC), ja se kulkeutuu helposti maaperässä (Härkki ja Kuivamäki 2005). Diklobeniili löytyy vuoden 2005 Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen (KTTK) torjunta-aineluettelosta ja sitä käytetään rikkakasvien torjuntaan koivujen istutusaloilta (Kasvintuotannon tarkastuskeskus 2005). Simatsiini kuuluu triatsiini-nimiseen torjunta-aineryhmään. Simatsiini on kohtuullisesti kestävä maaperän fyysisille ja kemiallisille hajoamisprosesseille. Se on kulkeutuva ja hitaasti luonnossa hajoava yhdiste (WHO 2004). Simatsiini on veteen niukkaliukoinen yhdiste, jonka hajoamisnopeus maaperässä vaihtelee kohtalaisen hitaasta erittäin hitaaseen. Simatsiini on maaperässä helposti tai vähintään kohtalaisesti kulkeutuvaa adsorptiokertoimen (K oc) perusteella. Suomessa simatsiinia sisältävä valmiste poistui torjunta-ainerekisteristä Sitä käytettiin rikkakasvien torjuntaan mansikkaviljelyksiltä ja hedelmäpuiden, marjapensaiden ja koristepensaiden alustoilta. Simatsiinia sisältäviä torjunta-aineita myytiin 1990-luvun alussa tehoainetta kohti laskettuna yli 000 kg vuodessa luvun alussa vuosittaisen myyntimäärät olivat 4300 kg. Simatsiini kuuluu EU:n prioriteettiaineisiin, ja sen pitoisuuksia jäsenvaltioiden tulee seurata vesistöissään (Gustafsson 2004). Terbutylatsiini on veteen niukkaliukoinen yhdiste ja se hajoaa hitaasti maassa ja vesistöissä. Se on maaperässä kohtalaisen kulkeutuva adsorptiokertoimen (K oc) perusteella. Viimeinen terbutylatsiinia sisältävä torjunta-ainevalmiste poistui rekisteristä Suomessa Rekisteristä poistunutta valmistetta käytettiin v.1994 lähtien rikkakasvien torjuntaan peruna- ja herneviljelyksillä. Valmisteen käyttö ei ollut sallittua pohjavesialueilla luvun alussa terbutylatsiinia sisältäviä valmisteita myytiin enimmillään yli kg (tehoainetta) vuodessa käytettäväksi metsätaimitarhoilla, metsän uudistusmailla ja viljelemättömillä alueilla v.1998 asti (Gustafsson 2004). 47

49 8 Merkittäviä pohjaveden pilaantumistapauksia Suomessa Suomessa pohjavesialueilla on tapahtunut yli 300 merkittävää pohjaveden pilaantumistapausta vuosina Kaikista pilaantumistapauksista (330 kappaletta) suurin osa (46,6 ) aiheutui liikenteestä siihen liittyvine toimintoineen ja toiseksi suurin aiheuttaja oli yritystoiminta (22,7 ). Pilaantuneiden maiden osuus oli noin 9 ja maa- ja metsätalouden noin 8 pilaantumistapausten aiheuttajana. Yritystoiminnan aiheuttamista pilaantumisista kolmasosa (30,7 ) aiheutui huoltoasematoiminnasta, ja näistä 14 tapauksessa pilaava yhdiste oli bensiinin lisäaineena käytettävä MTBE. Yhdessä muussa tapauksessa pohjavedestä löytyi myös MTBE:tä. Seuraavina yritystoiminnan aiheuttamina pilaantumisina tulivat kyllästämöt (20 ), öljyvuodot (13,3 ), metalliteollisuus (,7 ), pesulat (,7 ) ja kemianteollisuus (9,3 ) (Molarius et al. 2001). Lahden alueen pohjavesistä tutkittiin vuosina liuottimien pitoisuuksia. Liuotinmäärityksiä tehtiin tänä aikana yli 60 havaintopisteestä. Liuottimia havaittiin 45 pisteessä. Valtaosa löydetyistä aineista oli puhdistusliuottimina käytettäviä tri- ja tetrakloorieteeniä sekä 1,1,1 trikloorietaania (94 havainnoista). Muita analyyseissä havaittuja liuottimia ovat olleet cis-1,2-dikloorieteeni, dikloorietaani, vinyylikloridi, hiilitetrakloridi sekä trikloorimetaani. Yhdestä pisteestä löytyi lisäksi BTEX-yhdisteitä ja bensiinin lisäaineita (Mäntylä et al. 1999). Havaintojen prosentuaalinen jakautuminen trikloorietaani; 18 muut liuottimet; 6 tetrakloorieteeni; 37 trikloorieteeni; 39 Kuva 5. Yhteenveto liuotinhavainnoista pohjavesistä v (Mäntylä et al. 1999). Hausjärven kunnan Oitin vedenottamossa vuonna 1992 mitattiin µg/l tetra- ja trikloorieteenipitoisuuksia, jotka johtivat vedenottamon sulkemiseen. Yhdisteet olivat päässeet pohjaveteen jo toimintansa lopettaneen pesulan jätevesikaivosta (Kolari ja Salkinoja-Salonen 1993). Vuonna 1987 todettiin Kärkölän kunnan Järvelän taajaman Kukonmäen vedenottamon pohjaveden pilaantuneen kloorifenoleilla. Pilaantumisen seurauksena Kukonmäen pohjavedenottamo suljettiin. Noin 800 metriä vedenottamolta etelään sijaitsee saha, jossa on käytetty kloorifenoleita puutavaran sinistymisen estossa (KY-5:sta) 1930-luvulta 1984 vuoteen asti (Järvinen 2001; Nystén 1993). KY- 5:sta käytettiin kg/a (Nystén 1988). Suurimmat todetut pohjaveden kloorifenolipitoisuudet olivat µg/l (0-200 mg/l) (Herkamaa 1988) ja tyypillisesti kloorifenolien pitoisuudet likaantumisalueella olivat (8-40 mg/l) (Ettala ja Koskela 1992). Sahan ja vedenottamon välillä pohjaveden kloorifenolipitoisuudet olivat luokkaa µg/l (Hyvärinen 2001). 48

50 8.1 Pohjaveden pilaantumistapauksia Etelä-Savossa Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella vuosina kahdeksan (2,4 ) pohjaveden pilaantumistapausta oli liikenteen aiheuttamaa oheistoimintoineen ja yritystoiminta oli kahden pilaantumisen aiheuttaja. Lisäksi pohjaveden pilaantumista on aiheutunut asutuksesta, pilaantuneista maa-alueista (Sulkavan Kukkapää) ja pohjaveden otosta (Sulkavan Rauhaniemi). Yhden pilaantumistapauksen aiheuttaja oli tuntematon (Molarius ja Poussa 2001). Etelä-Savossa Sulkavan kunta joutui sulkemaan Kukkapään vedenottamon Rauhaniemen pohjavesialueella rajaarvon ylittävien kloorifenolien vuoksi. Kloorifenolipitoisuus oli 11 µg/l, eli hieman yli talousveden rajaarvon ( µg/l ). Vedenottoalueella sijaitsee vanha saha, josta kloorifenolit ovat peräisin (Hyvärinen 2001). 49

51 9 Haitta-aineiden ympäristövaikutukset 9.1 Haitta-aineiden kulkeutuminen maaperässä ja pohjavesissä Haitta-aineiden kulkeutumista maaperässä säätelevät fysikaaliset ja kemialliset prosessit (Yong et al. 1992). Haitta-aineet voivat kulkeutua maaperässä liuenneena, suspensiossa humukseen tai maahiukkasiin kiinnittyneinä sekä kaasuina. Adsorptio tarkoittaa molekyylin kiinnittymistä (adheesio) hiukkasten pinnalle, ja adsorptio maan orgaanisiin (humus) tai epäorgaanisiin (saves) hiukkasiin riippuu maan ph:sta ja vesipitoisuudesta (Kolari ja Salkinoja-Salonen 1990). Maaperässä kulkeutuvan liukenemattoman yhdisteen liikkumiseen vaikuttavat kemikaalin tiheys ja viskositeetti. Veteen liuenneen yhdisteen kulkeutumiseen vaikuttavat advektio, dispersio (sekoittuminen veteen), sorptio sekä biologinen ja kemiallinen muuttuminen (Mackay et al. 1985). Maaperään joutuvien epäpuhtauksien vaikutukset pohjaveteen riippuvat myös kyseisen alueen hydrogeologisista olosuhteista, kuten maaperän laadusta, rakenteesta ja maakerrosten paksuudesta sekä pohjaveden määrästä ja pohjaveden virtausnopeudesta. Myös kemialliset ilmiöt, kuten hapettuminen ja pelkistyminen vaikuttavat haitta-aineiden kulkeutumiseen (Hatva 1987). Niillä tarkoitetaan reaktioita, joissa tapahtuu vain elektronien siirtymistä (Seppälä 1997). Erityisesti metallien sorptio (adsorptio maa-ainekseen ja desorptio maa-aineksesta) riippuu ph:sta ja redox (hapetuspelkistys) -potentiaalista (Komulainen ja Karvonen 1996; Young et al. 1984). Aineiden kulkeutuminen pohjavesialueelle voi tapahtua pintaveden mukana, pohjaveden yläpuolisessa vyöhykkeessä tapahtuvan maaveden virtauksen avulla tai advektiona pohjavesivirtausten mukana (Tolppanen 1989). Advektiolla tarkoitetaan liuenneiden aineiden liikkumista veden virtausten mukana, ja se on tärkeä prosessi erityisesti hyvin vettä johtavissa maakerroksissa (Mackay et al. 1985). Tällaisia ovat hyvin lajittuneet hiekka- ja soramuodostumat. Diffuusiota ja siten myös dispersiota (aineen mekaanista sekoittumista veteen), tapahtuu sekä veden virtaussuunnassa, että sitä vastaan poikittaisessa suunnassa (Heikkinen 2000). Pohjaveden kulkeutumisnopeuksia eri maalajeissa on esitetty taulukossa 36. Pitkittäisharjuissa virtausnopeudet m/d ovat tavallisia. Suurimmat mitatut virtausnopeudet ovat yli 0 m/d. Hienojakoisissa maalajeissa ja moreeneissa virtausnopeudet ovat pieniä (Hatva 1987). Aineen kulkeutuvuutta kuvataan haihtuvuudella ilmasta (höyrynpaine) ja vedestä (Henryn lain vakio, H), vesiliukoisuudella (S), pidättymisellä maaperän orgaaniseen ainekseen ja sedimenttiin (K oc, K d ) sekä kertyvyydellä eliöihin (K ow, P ow ) (liite ). Haihtuminen on merkittävä kulkeutumismekanismi suuren höyrynpaineen omaaville aineille, kuten liuotinaineille ja eräille pestisideille, etenkin karkearakeisessa maaperässä (Nash ja Gish 1989). Jakautumiskerroin K oc kuvataan aineen jakautumista orgaanisen hiilen ja veden välillä. Se kuvaa aineen pidättymistä maan orgaaniseen ainekseen (Nikunen 2002). K oc kuvaa karkeasti aineen kulkeutumisnopeutta maaperässä (liite ) ja siitä voidaan käyttää myös nimitystä adsorptiokerroin. Vesiliukoisuudella (mg/l) kuvataan aineen kykyä liueta veteen (liite ). Vesiliukoisuus kuvaa kemikaalin poolisia ominaisuuksia ja se antaa alustavan arvion aineen kulkeutumisesta. Jakautumiskerroin K ow kuvataan aineen jakautumista oktanolin ja veden välillä. Se kuvaa karkeasti aineen rasvaliukoisuutta. Rasvaliukoinen aine kiinnittyy maaperään ja voi kertyä eliöihin (liite ). Myös aineen tiheys vaikuttaa aineen kulkeutumiseen. Kevyet yhdisteet kulkeutuvat pohjaveden pinnalla tai kapillaarikerroksessa joko omana faasinaan tai veteen liuenneena, ja vettä raskaammat pyrkivät painumaan pohjalle. Vettä raskaampien aineiden ollessa kyseessä vajoaminen pysähtyy vasta vettä läpäisemättömän kerroksen tullessa vastaan. Vettä raskaammat yhdisteet tapaavat kertyä vesistöjen pohjasedimentteihin sekä pohjavesimuodostuman alapinnalle, jolloin ne eivät kulkeudu kovin pitkälle, mutta vapautuvat sieltä hitaasti aiheuttaen pitkäaikaista paikallista saastumista (Leminen 2001). 50

52 Taulukko 36. Pohjaveden kulkeutumisnopeuksia ja läpäisevyys eri maalajeissa (muokattu Freeze ja Cherry 1979). Taulukko 37. Kulkeutumisnopeuksien ja läpäisevyyden muunnoskertoimia (muokattu Freeze ja Cherry 1979). Permeability, k Hydraulic conductivity, k cm 2 darcy m/s cm * * 2 darcy 9.87* * -6 m/s 1.02* * Haitta-aineiden huuhtoutuminen Gus-indeksi Torjunta-aineen huuhtoutumisriskin arvioimiseksi on olemassa erilaisia teoreettisia laskentamenetelmiä (Bottoni ja Funari 1992). Gustafson (1989) on esittänyt yksinkertaisen tavan huuhtoutumisriskin arvioimiseksi. Siinä huuhtoutumisriski ilmoitetaan GUS-indeksinä, jonka 51

53 laskennassa käytetään aineen adsorptiovakiota (K oc ) ja puoliintumisaikaa maassa, jotka ovatkin avainparametreja huuhtoutumisen laskemiseksi. GUS= log ( t ½ maa)*(4-log ( K oc )) Torjunta-aineet voidaan GUS-indeksin avulla alustavasti luokitella todennäköisesti huuhtoutuviin, jonkin verran huuhtoutuviin ja huuhtoutumattomiin. Indeksin käyttöä hankaloittaa se, ettei kaikista markkinoilla olevista tuotteista ole tarvittavia parametrejä saatavilla. Lisäksi parametrien arvoissa voi myös olla melkoista hajontaa, riippuen missä oloissa arvot on saatu (Littunen et al.1995). Taulukossa 38 on esitetty eri torjunta-aineiden GUS-indeksi. Taulukko 38. Eri pestisidien GUS-indeksi (muokattu Gustafson 1989). Mitä suurempi GUS-indeksi on, sitä helpommin torjunta-aine huuhtoutuu. Pestisidi Ryhmä GUS Atratsiini Triatsiini 3,68 Simatsiini Triatsiini 3,25 Aldikarbi Karbamaatti 2,34 Oksamyyli Ditiokarbamaatti 2,33 Toksafeeni Kloor.org. 1,23 Dieldriini Kloor.org -0,25 DDT Kloor.org -6, Torjunta-aineiden huuhtoutumiseen vaikuttavia tekijöitä Itä- ja Järvi-Suomen rakeisuudeltaan karkeammilla alueilla torjunta-aineiden huuhtoutumisen voi olla suurempi ongelma kuin Länsi- ja Lounais-Suomen savivaltaisilla mailla, jossa saveksen suuri pidätyskapasiteetti todennäköisesti estää torjunta-aineiden huuhtoutumisen pohjavesiin (Seppälä 1997). Maalajitarkastelun perusteella Mikkelin, Keski-Suomen, Kainuun ja Kuopion maatalouskeskusten alueella saattaa moreenimailla olla torjunta-aineiden suhteen ongelmia. Heikosti pidättyvien ja hitaasti hajoavien torjunta-aineiden käyttö moreenimailla saattaa uhata siten pohjavesivarantojen laatua (Seppälä 1997), kuten hiekka- ja soramailla. Torjunta-aineiden huuhtoutumiseen vaikuttavat niiden ominaisuudet (esimerkiksi hajoamisnopeus), ilmasto, kastelun runsaus ja maalaji sekä kasvin kyvystä sitoa vettä ja sen mukana tulevia aineita (Servomaa et al. 2001). Torjunta-aineet voivat kulkeutua vesistöön tai pohjavesiin tuulikulkeutumana ruiskutuksen yhteydessä, ilmaan haihduttuaan laskeuman mukana, maaperässä vajovesien mukana ja maasta pintavalunnan mukana. Maassa yhdisteet yleensä sitoutuvat maahiukkasiin. Sitoutumiseen vaikuttavat maan ja torjunta-aineen ominaisuudet sekä viljelystoimenpiteet. Runsaasti humusta tai savesta sisältävässä maassa aineet sitoutuvat tiukasti eivätkä kulkeudu veteen liuenneena. Maahiukkasiin sitoutuneena tällaisiakin aineita voi kuitenkin kulkeutua pintavalumana rankkasateen seurauksena. Veteen hyvin liukeneva ja maahiukkasiin heikosti sitoutunut aine voi kulkeutua maassa valuma- ja vajovesien mukana pohjavesiin asti (Suomen Ympäristökeskus 1998). 52

54 Kuva 6. Torjunta-aineiden käyttäytyminen ympäristössä (Health Council of the Netherlands 1996). 9.3 Haitta-aineiden hajoaminen Haitta-aineen hajoavuus maaperässä määritellään hajoamiskertoimen (k= ln(2)t 1/2 ) ja puoliintumisajan (DT 50 = t 1/2 = ln(2)/k) avulla. Reaktion puoliintumisajalla tarkoitetaan sitä aikaa mikä kuluu, kun lähtöaineen konsentraatio on pienentynyt puoleen alkuperäisestä arvostaa (Laitinen ja Toivonen 1994). Puoliintumisaika DT50 tarkoittaa aikaa, jolloin puolet aineesta on muuttunut primaarisiksi hajoamistuotteikseen, tai joissain tapauksissa on mineralisoitunut (Seppälä 1997). Kohtalaisen nopeasti hajoavan torjunta-aineen puoliintumisaika maaperässä on 1-4 viikkoa (Nikunen 1999). Nopeasti maaperässä hajoavan torjunta-aineen puoliintumisajan kestona pidetään alle viikkoa (Servomaa et al. 2001). Torjunta-aineiden hajoamiseen, kuten myös muidenkin aineiden hajoamiseen, vaikuttavat muun muassa ph, lämpötila, ravinteikkuus, kosteus, happipitoisuus, olosuhteisiin sopeutunut mikrobilajisto ja yhdisteen ominaisuudet (Suoninen et al. 2002; Hickman ja Novak 1989). Torjunta-aineen aiheuttamien ympäristöhaittojen arvioimiseksi tieto torjunta-aineen poistumisesta ympäristöstä ei riitä, sillä aineen pääasiallisia hajoamistuotteita saattaa olla useita (Seppälä 1997). Torjunta-aineiden tärkein hajotuksen muoto on mikrobihajotus, jossa maaperän mikrobit hajottavat torjunta-aineet useiden eri reaktioiden jälkeen tavallisesti hiilidioksidiksi, vedeksi ja epäorgaanisiksi yhdisteiksi (Kenna 1995 tai 1996). Torjunta-aineet hajoavat kuitenkin harvoin suoraan hiilioksidiksi ja vedeksi, vaan kyseessä on yleensä lukuisia vaiheita sisältävä muutunta (Seppälä 1997). Pohjavesiolosuhteissa mikrobiaktiivisuus on yleensä vähäistä (Vesi- ja ympäristöhallitus 1993). Haitta-aineiden kemiallinen hajotus muistuttaa mikrobien aiheuttamaa prosessia ja tärkeimmät kemialliset reaktiot ovat samat kuin mikrobien toiminnassa eli hydrolyysi, oksidaatio ja pelkistäminen (Suoninen et al. 2002). Fotokemiallinen hajotus on sekä kemiallista että biologista hajotusta. Esimerkiksi torjunta-aineet voivat myös höyrystyä maaperästä ilmakehään ja lämpötilan nousu edistää sitä. Kasvit voivat ottaa torjuntaaineita suoraan soluihinsa, tai ne voivat vaikuttaa torjunta-aineiden kulkeutumiseen ottamalla juurillaan maasta runsaasti vettä ja estäen tehokkaasti torjunta-aineiden huuhtoutumisen. Torjunta-aineita voi joutua pohjaveteen jos kasvusto on heikkoa tai sen juuret eivät ole hyvin kehittyneet, koska silloin torjunta-aineet pääsevät vajoveden mukana syvemmälle maahan, jossa niiden hajotus on hitaampaa kuin aktiivisessa pintamaassa (Suoninen et al. 2002). 53

55 9.4 Pohjoisten olosuhteiden erityispiirteet Pohjoisen alueen luonnolle ominaisia piirteitä ovat mm. kylmä ilmasto, suuret vuodenaikaiserot keskilämpötilassa, vähäinen auringon säteilyenergia sekä lyhyt kasvukausi. Myös Suomen maaperässä on erityispiirteitä, jotka aiheutuvat ilmastollisista syistä ja primaariaineksen (eli vanhan kallioperän) laadusta. Suomen ympäristöolot poikkeavatkin Euroopan yhteisön muiden jäsenmaiden oloista ennen kaikkea maantieteellisen sijainnin ja maaperän laadun suhteen (Seppälä 1997). Suomen oloissa tärkeitä tekijöitä esimerkiksi torjunta-aineiden pohjavesiin huuhtoutumisen kannalta ovat maaperän oikovirtaukset makrohuokosissa, alhainen lämpötila, sadannan jakautuminen vesi- ja lumisateeseen sekä roudan vaikutukset maaperän hydrologiaan (mm. halkeilu ja veden jäätyminen) (Seppälä ja Yli-Halla 2001). Taulukossa 39 on käsitelty pohjoisten ympäristöolojen vaikutusta kemikaalien käyttäytymiseen, ja sitä kautta ympäristöön kohdistuvaan riskiin verrattuna keskimääräisiin eurooppalaisiin oloihin. Maaperän ja veden orgaanisen aineksen määrä on merkittävässä osassa. Suomen ja Ruotsin vesissä on tyypillistä liuenneen orgaanisen aineksen korkea pitoisuus, joka vähentää orgaanisten aineiden kertymistä eliöihin, mutta toisaalta aineiden sitoutuessa siihen voi joko lisätä tai vähentää metallien ja orgaanisten aineiden välitöntä myrkyllisyyttä (Braunschweiler ja Koivisto 2000). Taulukko 39. Pohjoisten ympäristöolojen vaikutus kemikaalien käyttäytymiseen ja sitä kautta ympäristöön kohdistuvaan riskiin verrattuna keskimääräisiin eurooppalaisiin oloihin (mukautettu Braunschweiler ja Koivisto 2000). Nuoli ylöspäin merkitsee kohonnutta riskiä ainakin joillekin kemikaaliryhmille, nuoli alaspäin tarkoittaa alentunutta riskiä ainakin joillekin kemikaaliryhmille ja nuoli molempiin suuntiin tarkoittaa ettei riskissä ole merkittävää eroa ja tarkoittaa, että asiaa ei tarkoituksenmukaista verrata tai että kyseistä tietoa ei ole ollut käytettävissä. alhainen lämpötila maan ja veden alhainen ph suuri liuenneen hiilen pitoisuus vedessä suuri orgaanisen aineksen pitoisuus maassa murtovesi vähemmän UVsäteilyä hydrolyysi fotolyysi biohajoaminen kulkeutuvuus kertyminen myrkyllisyys karkea maalaji 1 Huom: Verrattuna makeaan veteen ja perustuen voimakkaaseen yleistykseen, koska asiasta oli saatavissa vain hyvin vähän tietoa 2 Huom: Verrattuna suolaiseen veteen ja perustuen voimakkaaseen yleistykseen, koska asiasta oli saatavilla hyvin vähän tietoa 3 Huom: Koskee vesiliukoisia aineita (eli useimpia biosideja). Vesipakoiset aineet taas kulkeutuvat yleensä hienojakoisissa maissa (esim. pohjoismaisissa savimaissa) eroosioaineksen mukana pintavalunnassa. 54

56 Talousvedenlaadun valvonta Etelä-Savossa.1 Etelä-Savon maakunnan vesilaitokset Etelä-Savon vesilaitosten valvontatutkimusohjelmien tasoa on selvitetty Itä-Suomen läänissä vuonna 2004 (Hartikainen et al. 2004). Selvitys koski niitä vesilaitoksia, joiden vedenkulutus oli -00 m 3 päivässä tai jotka toimittivat vettä henkilön tarpeisiin. Etelä-Savosta selvityksessä mukana oli 51 vesilaitosta. Valvontatutkimusohjelma oli laadittu 83 vesilaitoksista, joilla on oma, yhden vesilaitoksen talousveden valvontatutkimusohjelma. Valvontatutkimusohjelma oli laadittu kaikilla vesilaitoksilla, joilla on toisen vesilaitoksen kanssa yhteinen valvontatutkimusohjelma, elintarvikealan yrityksessä käytettävän oman vesilaitoksen veden valvontatutkimusohjelma ja osana julkista tai kaupallista palvelua jaettavan talousveden valvontatutkimusohjelma (Hartikainen et al. 2004)..2 Muutamien projektissa mukana olevien vesilaitosten valvontatutkimusohjelmat ja aikaisemmat määritykset Tutkimuksessa mukana olevista aineista tarkastellaan liuotinaineiden, torjunta-aineiden sekä tiettyjen raskas- ja muiden metallien määritysten mukana oloa vesilaitosten valvontatutkimusohjelmissa. Lisäksi tarkastellaan PAH-yhdisteitä ja kloorifenoleja valvontatutkimusohjelmissa. Tarkastelu on tehty vain vesilaitoksilta, joilta tässä tutkimuksessa on todettu kyseisiä haitta-aineita..2.1 Kerimäen vesilaitos Kerimäen kirkonkylän vesilaitoksen valvontatutkimusohjelman (v. 2004) mukaan jaksottaisen valvonnan yhteydessä suoritetaan kerran vuodessa jatkuvan valvonnan yhteydessä verkostovedestä (pohjavedenotto tapahtuu Veneenniemen ottamolta) arseeni, kadmium, kromi, kupari, lyijy, ja nikkeli. Lisäksi antimoni, bentseeni, bentso(a)pyreeni, 1,2-dikloorietaani, tri- ja tetrakloorieteeni, polysykliset aromaattiset hiilivedyt sekä kloorifenolit tutkitaan vähintään kerran. Jos aineiden pitoisuudet ovat alle 50 raja-arvoista, määritykset tehdään jatkossa 5 vuoden välein. Kerimäen Veneenniemen vedenottamolta ei ollut ennen tätä tutkimusta analysoitu liuotinaineita, muita haihtuvia yhdisteitä tai torjunta-aineita..2.2 Mikkelin vesilaitos Mikkelin vesilaitoksen talousveden laadun valvontatutkimusohjelman (v. 2002) mukaan verkostovedestä tutkitaan valvontaviranomaisen toimesta jaksottaisessa valvonnassa vuosittain viidestä eri näytteenottopisteestä mm. torjunta-aineet, arseeni, kadmium, kromi, kupari, lyijy, nikkeli ja yhdestä näytteenottopisteestä kloorifenolit. Lisäksi käyttötarkkailu raakaveden, havaintoputkien ja lähtevän veden osalta kuuluu vesilaitokselle. Aineet, jotka määritetään valvontasuunnitelman käyttöönoton alussa viidestä eri näytteenottopisteestä (verkostovesi), ja jos pitoisuudet ovat alle 50 raja-arvopitoisuudesta, tehdään määritykset 5 vuoden välein, ovat mm. kloorifenolit, antimoni, bentseeni, bentso(a)pyreeni, 1,2-dikloorieteeni, PAH:it, tetra- ja trikloorieteeni. Raakavesien käyttötarkkailuun (pohjavedestä) kuuluu mm. Pursialan pohjavesiputkista 48, 20, 50, 57 ja 51 otettavat näytteet, joihin kuuluvat mm. haihtuvien yhdisteiden, PAH-yhdisteiden, fenolit ja MTBE:n määritykset. Lisäksi Hanhikankaan pohjavesiputkista 50 ja 51 sekä Hietalahden pohjavesiputkesta 3 määritetään mm. haihtuvat yhdisteet. Mikkelin Pursialan vedenottamon raaka- tai verkostovedestä on otettu useita eri näytteitä vuosien aikana ja taulukkoon 40 on koottu raakavedestä otettujen näytteiden tuloksia, jotka sisältävät aineita tai yhdisteitä, joita analysoitiin myös tässä tutkimuksessa. Kloorifenoleja on todettu vuoden 2001 verkostovesinäytteistä <1 µg/l ja vuoden 2002 verkostovesinäytteistä pitoisuudet olivat välillä <0,1-<0,5 µg/l. Vuoden 2003 verkostovesinäytteiden kloorifenolipitoisuudet olivat välillä <0,1-<1 µg/l. Vuoden 2004 verkostovesinäytteissä kloorifenolipitoisuudet olivat <0,1 µg/l. Verkostovesinäytteistä, jotka on otettu , todettiin kloorifenoleja <0,1 µg/l (3-4-dikloorifenolia, joka ei tosin talousvesiohjekirjeessä lasketa kloorifenoleihin). 55

57 Pursialan vesilaitoksen raakavedessä esiintyvät kloorifenolit poistuvat hiekkasuodatuksen yhteydessä, jossa ne poistuvat biologisella hajoamisella. Ilmastuksella tai saostuksella ei ole havaittu olevan vaikutusta kloorifenoleihin (Suunnittelukeskus Oy 2004c). Pursialan vesilaitoksen vedenkäsittelypiirros on esitetty liitteessä 15. Kloorifenolien aikaisempia tuloksia Pursialan pohjavesialueen havaintoputkista on käsitelty kohdassa 13.5 ja liitteessä 16 (kartta kloorifenolilöydöistä vuosilta ). Verkostovedestä todettiin vuonna 2001 trikloorieteeniä pitoisuuksien ollessa <1µg/l. Vuonna 2002 lähtevässä vedessä (kaivot K3PN6, 4.1, ja 11) oli trikloorieteeniä 1 µg/l ja tetrakloorieteeniä <1 µg/l. Verkostovedestä (3 eri kohdetta) on todettu torjunta-aineita otetuista näytteistä ja niistä todettiin 2,6-diklooribentsoamidia 0,02 µg/l jokaisesta näytteestä, bromasiilia <0,02-0,02 µg/l ja heksatsinonia <0,02-0,02 µg/l. Kahdesta eri verkostovesinäytteestä, jotka on otettu , oli 2,6-diklooribentsoamidia <0,02 ja 0,02 µg/l. Kolmesta eri verkostovesinäytteestä on todettu otetusta näytteestä määritysrajalla olevat pitoisuudet 2,6-diklooribentsoamidia (<0,02 µg/l). Lisäksi metalleja on analysoitu sekä Pursialan, että Hanhikankaan ja Hietalahden raaka- ja verkostovedestä. 56

58 Taulukko 40. Mikkelin Pursialan vedenottamon raakavesistä analysoituja aineita vuosilta Paikka Aika Aine Pitoisuus µg/l tai mg/l Pursiala, Kaivo Trikloorieteeni <1 µg/l Pursiala, Kaivo Tetrakloorieteeni <1 µg/l Pursiala, Kaivo Cis-1,2-dikloorieteeni <1 µg/l Pursiala, Kaivo MTBE 0,01 mg/l Pursiala, Kaivo Öljy <0,1 mg/l Pursiala, Kaivo Kloorifenolit 0,6 µg/l Pursiala, Kaivo Trikloorieteeni <1 µg/l Pursiala, Kaivo Tetrakloorieteeni <1 µg/l Pursiala, Kaivo MTBE 0,01 mg/l Pursiala, Kaivo Asenafteeni (PAHyhdiste) 0,2 µg/l Pursiala, vesilaitoksen Trikloorieteeni <1 µg/l raakavesi (kaivoja ei tiedossa) Pursiala, vesilaitoksen Tetrakloorieteeni <1 µg/l raakavesi (kaivoja ei tiedossa) Pursiala, vesilaitoksen Asenafteeni 0,2 µg/l raakavesi (kaivoja ei tiedossa) Pursiala, vesilaitoksen Kloorifenolit 16,5 µg/l raakavesi (kaivoja ei tiedossa) Pursiala, kaivo K Kloorifenolit 0,1 µg/l Pursiala, kaivo K Kloorifenolit 21,5 µg/l Pursiala kaivo K3PN Kloorifenolit 55,3 µg/l Pursiala, kaivo K Kloorifenolit 79,8 µg/l Pursiala, kaivo K3PN Kloorifenolit 29,9 µg/l Pursiala, kaivot K4.1 ja Kloorifenolit 39,5 µg/l K Pursiala, kaivot K3PN6, Kloorifenolit 27,6 µg/l 4.1 ja K Pursiala, kaivot K Kloorifenolit 33,6 µg/l ja K9 Pursiala kaivo 4.1 ja Kloorifenolit 39,5 µg/l K Pursiala, kaivo K3PN Kloorifenolit 92,6 µg/l Pursiala kaivo Kloorifenolit 30,9 µg/l Pursiala, kaivo K Kloorifenolit 149,3 µg/l Pursiala, kaivot K3PN6, Trikloorieteeni 1 µg/l 4.1 ja 11 Pursiala, kaivot K3PN6, Tetrakloorieteeni <1 µg/l 4.1 ja 11 Pursiala, kaivot K3PN6, Kloorifenolit 36,6 µg/l 4.1 ja 11 Pursiala, kaivo Kloorifenolit 1,28 µg/l Pursiala, kaivo 2 PN Kloorifenolit 16,73 µg/l Pursiala, kaivo K3PN Kloorifenolit 57,65 µg/l Pursiala, kaivo Kloorifenolit 39,37 µg/l Pursiala, kaivo K Kloorifenolit 1,99 µg/l Pursiala, kaivo K Kloorifenolit 69,63 µg/l Pursiala, kaivo K Kloorifenolit 26,9 µg/l Pursiala, kaivot K3PN Kloorifenolit 11,8 µg/l Pursiala, kaivo Kloorifenolit 68,5 µg/l Pursiala, kaivo Kloorifenolit 8 µg/l 57

59 .2.3 Pertunmaan vesilaitos Pertunmaan Kirkonkylän vesilaitoksen tarkkailuohjelman (v. 2004) ja Kuortin vesilaitoksen tarkkailuohjelman (v. 2004) mukaan on määritettävä jaksottaisessa valvonnassa arseeni, kadmium, kromi, kupari, lyijy ja nikkeli. Ja lisäksi viiden vuoden välein antimoni, bentseeni, bentso(a)pyreeni, 1,2- dikloorietaani, PAH ja tetra- ja trikloorieteeni. Pertunmaan Kuortin vedenottamon talousvedestä on terveydensuojeluviranomaisten toimesta otettu näyte heinäkuussa Siitä ei todettu liuotinaineita, kloorifenoleita eikä torjunta-aineita. Antimoni, arseenin, bariumin, kadmiumin, kromin, kuparin, lyijyn ja nikkelin pitoisuudet eivät olleet poikkeavia. Mineraaliöljy-pitoisuus oli <0,1 mg/l. Talousvesinäytteessä, joka on otettu , ei todettu kloorifenoleja, liuotinaineita eikä PAHyhdisteitä (polyaromaattisia hiilivetyjä)..2.4 Punkaharjun vesilaitos Punkaharjun vesihuoltolaitoksen valvontatutkimusohjelman (v. 2005) mukaan Punkasalmen ja Punkaharjun vedenottamoiden raakavedestä tutkitaan haihtuvat yhdisteet kerran vuodessa. Verkostovedestä tehdään kerran vuodessa laajempi tutkimus (joka toinen vuosi Punkaharjun ja joka toinen vuosi Punkasalmen vedestä). Tähän tutkimukseen kuuluvat mm. arseeni, lyijy, kadmium, kromi, kupari, nikkeli ja torjunta-aineet. Lisäksi verkostovedestä analysoidaan viiden vuoden välein 1,2- dikloorietaani, antimoni, bentseeni, bentso(a)pyreeni, kloorifenolit yht., polysykliset aromaattiset hiilivedyt ja tetra- ja dikloorieteenit. Punkasalmen alueella on yhteensä kaksi verkostopistettä ja Punkaharjulla kolme verkostopistettä. Punkaharjun Punkasalmen vedenottamon raakavedestä on terveydensuojeluviranomaisten toimesta otettu näyte ja siitä ei todettu liuotinaineita. Verkostovesinäytteestä (Kuntoutuskeskus), joka on otettu , on todettu seuraavia torjunta-aineita tai niiden hajoamistuotteita: atratsiinia (0,03 µg/l), desetyyli-atratsiinia (DEA) (0,02 µg/l), desetyyli-desisopropyyliatratsiinia (DEDIA) (0,17 µg/l), desisopropyyli-atratsiinia (DIA) (0,09 µg/l), simatsiinia (0,06 µg/l) ja terbutylatsiinia (<0,005 µg/l). Yhteensä näiden aineiden pitoisuudet olivat <0,375 µg/l, joka on alle talousvesiasetuksen raja-arvon (0,5 µg/l), mutta yksittäisen torjunta-aineen (desetyyli-desisopropyyliatratsiinin DEDIA) pitoisuus (0,17 µg/l) ylitti talousvesiasetuksen raja-arvon (0,1 µg/l). Samasta näytteestä määritettyjen arseenin, kadmiumin, kromin, kuparin, lyijyn ja nikkelin pitoisuudet eivät olleet poikkeavia. Raakavesinäytteestä, joka on otettu , on todettu dikloorimetaania molemmista Punkasalmen vedenottamon kaivoista. Siiviläputkikaivosta todettiin dikloorimetaania 1 µg/l ja kuilukaivosta 3 µg/l. Adsorboituvia orgaanisia halogeeniyhdisteitä todettiin molemmista kaivoista <5 µg/l. Lisäksi samana päivänä otetusta verkostovesinäytteestä on todettu torjunta-aineita seuraavasti; 2,6- diklooribentsoamidia (BAM) ja atratsiinia 0,02 µg/l, desetyyli-atratsiinia (DEA) <0,02 µg/l, desisopropyyliatratsiinia (DIA) 0,06 µg/l, simatsiinia 0,03 µg/l ja terbutylatsiinia <0,005 µg/l. Pitoisuudet olivat alle talousvesiasetuksen raja-arvojen. Verkostoveden arseenin, kadmiumin, kromin, kuparin, lyijyn ja nikkelin pitoisuudet eivät olleet poikkeavia. Punkaharjun Punkaharjun vedenottamon raakavedestä ei todettu liuotinaineita ja otetuista näytteistä. 58

60 11 Riskikohteet Pohjavesialueille sijoitetut erilaiset toiminnot aiheuttavat riskin pohjaveden laadulle. Tällaisia ovat mm. teollisuuslaitokset, suureläinsuojat, taimi- ja kauppapuutarhat, sahat ja kyllästämöt, suuret polttonestesäiliöt, huoltoasemat, jakeluasemat, korjaamot, romuttamot, asfaltti- ja öljysora-asemat, murskausasemat, jätteenkäsittelylaitokset, viemäriverkostot, jätevesien maahan imeyttäminen, erilaiset varastot, hautausmaat, kaatopaikat, ja maa-ainesotto (Vesi- ja ympäristöhallitus 1993). Myös maaperän muokkaus puun korjuun yhteydessä voivat aiheuttaa riskiä. Myös tienpito ja tieliikenne aiheuttavat riskin pohjavesien puhtaudelle. Kuvassa 7 on esitetty riskinarviointia, joka painottuu siihen, että saatu riskiluku kuvaa tiesuolauksen ja vaarallisten kuljetusten aiheuttamaa riskiä vedenotolle tarkastelun kohteena olevalla pohjavesialueella. Riskiluku ei määrittele pohjavesiesiintymän suolaantumisen todennäköisyyttä tai sen laajuutta. Suurimman luvun omaavalla alueella riski vedenottamon tai mahdollisen vedenottopaikan veden laadun muuttumiselle on suurin (Tahvanainen 1994). Mukana on 18 Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella olevaa pohjavesialuetta, joista 13 on mukana myös tässä tutkimuksessa. Kuva 7. Tienpidon ja tieliikenteen pohjavesialueille aiheuttama riski (Tahvanainen 1994). 59

61 Etelä-Savossa on 18 pohjavesialuetta, jotka on luokiteltu alustavasti riskikohteiksi vesipuitedirektiivin mukaan. Tällaisia tutkimuksessa mukana olevia kohteita ovat Haukivuoren Huosiuskangas, Joroisten Tervaruukinsalo, Juvan Hatsola, Pieksänmaan Hiidenlampi ja Naarajärvi, Kerimäen Keplakko, Mikkelin Hanhikangas, Pursiala ja Porrassalmi, Pertunmaan kirkonkylä ja Kuortti, Punkaharjun Punkaharju ja Punkasalmi sekä Rantasalmen Ruutanaharju. Riskialueiden tunnistaminen ei edellytä varmaa tietoa pohjavesimuodostaman tilasta ja se tehdään olemassa olevien tietojen avulla, joka perustuu myös alueellisten ympäristökeskusten asiantuntijaarvioon. Ominaispiirteiden lisätarkastelu ja ihmistoiminnan pohjavesivaikutuksia koskeva tarkastelu tehdään riskialueilla suojelusuunnitelmamenettelyn kautta (Ympäristöministeriö 2004). 60

62 12 Vedenkäsittely ja pohjavesien kunnostusmenetelmät Vedenpuhdistuksena kloorifenolien ja torjunta-aineiden poistamisessa vedestä voidaan käyttää esimerkiksi aktiivihiilisuodatusta (Gustafsson ja Rapala 2005; Ettala ja Koskela 1992). Aktiivihiililaatujen poistotehoissa on yhdistekohtaisia eroja, jotka johtuvat pääasiassa eri haittaaineiden vaihtelevista fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista. Lisäksi poistamiseen soveltuvan aktiivihiililaadun valintaan ja hiilen vaihtoväleihin vaikuttavat mm. raakaveden muu laatu sekä aktiivihiilen ja veden välinen reaktioaika (Gustafsson ja Rapala 2005). Aktiivihiilisuodatusta voidaan käyttää, kun käsiteltävän veden määrä on pieni ja veden kloorifenolipitoisuus on alhainen (Järvinen 2001). Bioreaktorikäsittely (biologinen menetelmä) soveltuu aktiivihiilisuodatusta paremmin kohteisiin, joissa käsiteltävän veden määrä on suuri, käsittelyyn käytettävissä oleva aika on pitkä ja kloorifenolien poistaminen vedestä on tärkeämpää kuin käsitellyn veden mahdollisimman alhainen kloorifenolipitoisuus. Bioreaktorikäsittelyssä haitta-aineita hajottavat mikrobit pidättyvät reaktorissa olevaan kantaja-aineeseen (Järvinen 2001). Otsonoinnin käyttöä torjunta-aineiden poistamiseksi vedestä on tutkittu laboratoriokokein, ja sen teho näyttäisi olevan ainekohtainen. Kalvosuodatustekniikka soveltuu myös torjunta-aineiden poistamiseen vedestä (Gustafsson ja Rapala 2005). Pohjavesien kunnostusmenetelminä voidaan käyttää suojapumppausta, joka tehdään vedellä ja/tai huokosilmakäsittelyllä. Lisäksi voidaan käyttää reaktiivisia seinämiä. Myös luontaista biohajoamista tapahtuu, mutta se vaatii tueksi mittauksia ja mallintamista (Karvonen 2002). Hapetusmenetelmien käyttöä on tutkittu klooratuilla yhdisteillä saastuneen pohjaveden puhdistuksessa. Kehittyneet hapetusmenetelmät perustuvat mm. hydroksyyliradikaalien hyödyntämiseen puhdistettavassa vedessä, ja ne toimivat ympäristön lämpötilassa ja paineessa (Hirvonen 1999). 61

63 13 Tulokset 13.1 Etelä-Savon pohjavesistä todetut liuotinaineet ja muut haihtuvat yhdisteet Tässä tutkimuksessa tutkittiin liuotinaineita 33 raakavesinäytteestä, joista pohjavedenottamoita oli 31 ja pintavedenottamoita yksi. Näytteitä otettiin myös sellaisten pohjavesialueiden havaintoputkista, joiden vedenottamoiden raakavesistä todettiin liuotinaineita tai muita haihtuvia yhdisteitä. Lisäksi otettiin kaksi pintavesinäytettä Pursialan pohjavesialueelta. Yhteensä liuotinainenäytteitä oli 50 kappaletta. Lisäksi yhdestä raakavesinäytteestä otettiin uusintanäyte. Joidenkin tärkeimpien liuotinaineiden ja muiden haihtuvien yhdisteiden fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia on esitetty liitteessä 17. Liitteessä 18 on esitetty raakavedestä ja havaintoputkista todettujen liuotinaineiden ja muiden haihtuvien yhdisteiden pitoisuudet alueittain kappalemäärittäin sekä liitteessä 19 pitoisuuksittain. Taulukossa 41 on esitetty liuotinaineiden ja haihtuvien yhdisteiden esiintyminen tutkituissa raakavesissä. Taulukossa 42 ja 43 on esitetty liuotinaineiden ja muiden haihtuvien yhdisteiden pitoisuudet sekä raakavesistä että havaintoputkista. Raakavesistä todettiin eniten trikloorieteeniä, jota oli 12,2 raakavesinäytteistä (4/33). Tetrakloorieteeniä todettiin 6,1 raakavesinäytteistä (2/33) ja MTBE:tä sekä kloroformia 3,1 raakavesinäytteistä (1/33). Liuotinaineista ja muista haihtuvia yhdisteitä todettiin kaikista näytteistä (raakavesi + havaintoputket) eniten trikloorieteeniä, jota oli 26 (13/50). Seuraavaksi eniten todettiin tetrakloorieteeniä (5/50). Cis-1,2-Dikloorieteeniä, MTBE:tä ja bentseeniä todettiin 4 näytteistä (2/50) ja kloroformia sekä isopropyylibentseeniä 2,0 näytteistä (1/50). Taulukko 41. Liuotinaineiden ja haihtuvien yhdisteiden esiintyminen tutkituissa raakavesissä. ei todettu yli määritysrajan, yli µg/l yhteensä alle µg/l Näytteet Havaintopisteet Pohjavesialueet Pintavedet Taulukko 42. Liuotinaineiden ja muiden haihtuvien yhdisteiden pitoisuudet raakavesissä. Liuotinaineet ja muut haihtuvat yhdisteet Etelä-Savon raakavesissä vuonna 2005 Pursiala, kaivo 4 / tetrakloorieteeni * 1,0 Raakavesi / Haihtuvat yhdisteet Pertunmaa Mikkeli Pursiala, kaivo 4 / trikloorieteeni Pursiala, kaivo / tetrakloorieteeni * Pursiala, kaivo / trikloorieteeni Pursiala, kaivo / MTBE Kirkonkylä / kloroformi Kuortti / trikloorieteeni ( ) Kuortti / trikloorieteeni ( ) 0,8 1,0 1,1 1,8 1,8 1,9 2,7 0 0,25 0,5 0,75 1 1,25 1,5 1,75 2 2,25 2,5 2, µg/l (* merkityt < esitettyjen arvojen)

64 Taulukko 43. Liuotinaineiden ja muiden haihtuvien yhdisteiden pitoisuudet pohjavesialueiden havaintoputkissa. Liuotinaineet ja muut haihtuvat yhdisteet Etelä-Savon pohjavesialueilla (havaintoputket) vuonna 2005 Mikkeli Pursiala, Hp 79 / trikloorieteeni Pursiala, Hp 79 / cis- 1,2-Dikloorieteeni 2,6,3 Pursiala, HPS8 / tetrakloorieteeni Pursiala, Hp 66 / trikloorieteeni Pursiala, Hp 66 / cis- 1,2-Dikloorieteeni * 1,0 1,1 1,0 Havaintoputket / Haihtuvat yhdisteet Pertunmaa Mikkeli Mikkeli Pursiala, Hp 51 / tetrakloorieteeni Pursiala, Hp 51 / trikloorieteeni * Pursiala, Hp 51 / MTBE Pursiala, Hp 51 / isopropyylibentseeni * Pursiala, Hp 51 / bentseeni * Pursiala, 44 R / tetrakloorieteeni Pursiala, 44 R / trikloorieteeni * Pursiala, Hp 84 / trikloorieteeni * Pursiala, Hp 84 / bentseeni Pursiala, Hp 81/ trikloorieteeni * Kuortti, Hp 6 syvyys 30 m / trikloorieteeni ( ) Kuortti, Hp 6 syvyys 23 m / trikloorieteeni ( ) * Kuortti, Hp 2 / trikloorieteeni ( ) 0,2 0,2 1,0 1,0 1,0 1,0 1,1 1,0 1,8 4,4 7,7 14,9 17,5 0,0 5,0,0 15,0 20,0 µg/l (* merkityt < esitettyjen arvojen) 63

65 Näytteistä, joita oli yhteensä 50 kappaletta, todettiin seuraavia liuotinaineita ja muita haihtuvia yhdisteitä: Cis-1,2-dikloorieteeniä todettiin kahdesta havaintoputkesta (Pursialan pohjavesialue) otetusta näytteestä. Pitoisuudet olivat <1,0 µg/l ja 2,6 µg/l. Bentseeniä todettiin kahdesta havaintoputkesta otetusta näytteestä (Pursialan pohjavesialue), joiden pitoisuudet olivat <0,2 ja 1,8 µg/l. Isopropyylibentseeniä todettiin yhdestä havaintoputkesta otetusta näytteestä (Pursialan pohjavesialue), jonka pitoisuus oli <0,2 µg/l. Samasta näytteestä todettiin myös bentseeniä. Kloroformia todettiin yhdestä raakavesinäytteestä (Pertunmaan Kirkonkylä), jonka pitoisuus oli 1,8 µg/l. Kyseinen vedenottamo ei tässä tapauksessa kuitenkaan käytä kloorausta veden puhdistamisessa, vaan kloroformin lähde täytyy olla muualla. MTBE:tä eli metyylitertbutyylieetteriä todettiin kahdesta näytteestä, ja niiden pitoisuudet olivat 7,7 µg/l ja 0,8 µg/l. Jälkimmäinen pitoisuus todettiin raakavedestä (Pursialan kaivo K) ja pitoisuus 7,7 µg/l havaintoputkesta (Pursialan pohjavesialue). Tetrakloorieteeniä todettiin viidestä näytteestä, joista kaksi raakavedestä ja kolme havaintoputkista (Pursialan pohjavesialueelta ja Pursialan kaivot K4.1 ja K). Pienimmät pitoisuudet olivat raakavesinäytteissä (<1,0 µg/l) ja suurimmat havaintoputkissa (1,0 µg/l, 4,4 µg/l ja 14,9 µg/l). Trikloorieteeniä todettiin 14 näytteessä, joista neljä kappaletta oli raakavesinäytteitä (sisältäen yhden uusintanäytteen). Yhdeksästä havaintoputken näytteestä todettiin trikloorieteeniä (Pertunmaan Kuortin ja Mikkelin Pursialan pohjavesialue). Trikloorieteenin pienimmät pitoisuudet olivat <1,0 µg/l ja suurin todettu pitoisuus oli 17,5 µg/l. Raakaveden pitoisuudet vaihtelivat välillä <1,0 µg/l ja 1,9 µg/l Etelä-Savon pohjavesistä todetut torjunta-aineet Tässä tutkimuksessa tutkittiin torjunta-aineita 35:sta raakavesinäytteestä, joista pohjavedenottamoita oli 31 ja pintavedenottamoita yksi. Lisäksi pohjavesialueiden havaintoputkista otettiin 18 näytettä, joista kaksi oli samasta havaintopisteestä. Kaksi näytettä otettiin myös Pursialan pohjavesialueen pintavesistä. Yhteensä torjunta-ainenäytteitä oli 53 kappaletta. Lisäksi joidenkin vedenottamoiden raakavesistä otettiin uusinta- ja lisänäytteitä. Joidenkin todettujen torjunta-aineiden fysikaaliskemiallisia ominaisuuksia on esitetty liitteessä 20. Liitteessä 4 on esitetty Etelä-Savon vuonna 2005 vedenottamoiden raakavesistä ja pohjavesialueen havaintoputkista todetut torjunta-aineet tai niiden hajoamistuotteet luokiteltuna alueittain kappalemäärittäin ja liitteessä 19 pitoisuuksittain. Taulukossa 44 on esitetty torjunta-aineiden esiintymistä tutkituissa raakavesissä. Taulukossa 45 ja 46 on esitetty torjunta-aineiden tai niiden hajoamistuotteiden pitoisuudet sekä raakavesistä, että havaintoputkista. Seuraavat tulokset eivät sisällä uusintanäytteitä. 2,6-diklooribentsoamidia (BAM) todettiin kolmesta raakavesinäytteestä, 8,6 (3/35) ja desisopropyyliatratsiinia sekä simatsiinia kahdesta näytteestä, 5,7 (2/35). Atratsiinia, etofumesaattia ja desetyyliatratsiinia (DEA) todettiin yhdestä näytteestä, 2,6 (1/35), joista atratsiini ja desetyyli-atratsiini oli samassa näytteessä. 2,6-diklooribentsoamidia (BAM) esiintyi myös kaikissa näytteissä (raakavesi+havaintoputket) eniten, 17 (9/53) näytteistä. Simatsiinia esiintyi 5,7 (3/53), desisopropyyliatratsiinia (DIA) ja bromasiilia 3,8 näytteistä (2/53). Atratsiinia, desetyyliatratsiinia (DEA), etofumesaattia, heksatsinonia, terbutylatsiinia ja terbutylatsiini-desetyyliä esiintyi kutakin 1,9 näytteistä (1/53). Taulukko 44. Torjunta-aineiden esiintyminen tutkituissa raakavesissä. ei todettu yli määritysrajan, yli 0,1 µg/l yhteensä alle 0,1 µg/l Näytteet Havaintopisteet Pohjavesialueet Pintavedet

66 Taulukko 45. Torjunta-aineiden tai niiden hajoamistuotteiden pitoisuudet raakavesistä. Torjunta-aineet Etelä-Savon raakavesissä vuonna 2005 Punkasalmi / simatsiini 0,04 Vedenottamoiden raakavesi / Torjunta-aine Kerimäki Pertunmaa Mikkeli Punkaharju Punkasalmi / desisopropyyliatratsiini (DIA) Punkasalmi / desetyyli-atratsiini (DEA) * Punkasalmi / atratsiini Punkasalmi / 2,6- diklooribentsoamidi (BAM) * Pursiala, kaivo / 2,6- diklooribentsoamidi Pursiala, kaivo 3 / 2,6- diklooribentsoamidi Kuortti uusintanäyte / simatsiini Kuortti uusintanäyte / desisopropyyli- Kuortti / simatsiini * Kuortti / desisopropyyliatratsiini (DIA) * Veneenniemi / etofumesaatti 0,01 0,01 0,02 0,02 0,02 0,02 0,02 0,02 0,02 0,02 0,07 0 0,01 0,02 0,03 0,04 0,05 0,06 0,07 0,08 µg/l (* merkityt < esitettyjen arvojen) 65

67 Taulukko 46. Torjunta-aineiden tai niiden hajoamistuotteiden pitoisuudet havaintoputkista. Torjunta-aineet Etelä-Savon pohjavesialueilla vuonna 2005 Havaintoputket / Torjunta-aine Mikkeli Punkaharju Punkasalmi, Hp 1-05 / terbutylatsiini, -desetyyli * Punkasalmi, Hp 1-05 / terbutylatsiini Pursiala, Hp 51 / bromasiili Pursiala, Hp 51 / 2,6-diklooribentsoamidi (BAM) Pursiala, Hp 66 / heksatsinoni Pursiala, Hp 66 / bromasiili * Pursiala, Hp 66 / 2,6-diklooribentsoamidi (BAM) Pursiala, Hp 83 / simatsiini * Pursiala, Hp 83 / 2,6-diklooribentsoamidi (BAM) 0,01 0,01 0,02 0,02 0,01 0,03 0,01 0,09 0,32 Pursiala, HPS 8 / 2,6-diklooribentsoamidi (BAM) 0,08 Pursiala, 44 R / 2,6-diklooribentsoamidi (BAM) 0,22 Pursiala, Hp 84 / 2,6-diklooribentsoamidi (BAM) 0,05 0 0,05 0,1 0,15 0,2 0,25 0,3 0,35 µg/l (* merkityt < esitettyjen arvojen) Näytteistä, joita oli yhteensä 53 kappaletta todettiin seuraavia torjunta-aineita tai niiden hajoamistuotteita: Atratsiinia todettiin yhdestä raakavesinäytteestä (Punkasalmi), jonka pitoisuus oli 0,02 µg/l. Atratsiinin määritysraja on 0,005 µg/l. Bromasiilia todettiin kahdesta havaintoputkesta otetusta näytteestä (Pursialan pohjavesialue). Pitoisuudet olivat <0,01 ja 0,02 µg/l. Bromasiilin määritysraja on 0,01 µg/l. Desetyyli-atratsiinia (DEA) todettiin yhdestä raakavesinäytteestä (Punkasalmi), jonka pitoisuus oli <0,02 µg/l (määritysraja 0,02 µg/l). Desetyyli-atratsiini (DEA) on atratsiinin hajoamistuote (ks. kuva 4). 66

68 Desisopropyyli-atratsiinia (DIA), joka on myös atratsiinin hajoamistuote, todettiin kolmesta raakavesinäytteestä (Punkasalmi ja Kuortti). Näistä yksi oli uusintanäyte (Kuortti). Kahdessa näytteessä pitoisuudet olivat <0,02 µg/l ja yhdessä näytteessä 0,07 µg/l. DIA:n määritysraja on 0,02 µg/l. Etofumesaattia todettiin yhdestä raakavesinäytteestä (Kerimäen Veneenniemi). Näytteen pitoisuus oli 0,02 µg/l, joka on määritysrajalla. Heksatsinonia todettiin yhdestä havaintoputkesta otetusta näytteestä (Pursialan pohjavesialue). Näytteen pitoisuus oli 0,02 µg/l, joka on määritysrajalla. 2,6-diklooribentsoamidia (BAM) todettiin yhdeksästä näytteestä, joista kuusi oli havaintoputkista (Pursialan pohjavesialue) ja kolme raakavesistä (Pursialan kaivot 3 ja, Punkaharjun Punkasalmi). BAM oli tässä tutkimuksessa eniten todettu torjunta-aine. Yli määritysrajan (0,02 µg/l) olevia pitoisuuksia todettiin yhteensä seitsemän kappaletta. Yli talousvedelle asetetun raja-arvon (0,1 µg/l) oli kaksi kappaletta, joista suurin oli 0,32 µg/l. Toinen yli talousvedelle asetetun raja-arvon oleva pitoisuus oli 0,22 µg/l. Diklobeniili on klooritiamidin päämetaboliitti (Kansainväliset kemikaalikortit 1996a). Diklobeniili löytyy vuoden 2005 Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen (KTTK) torjunta-aineluettelosta ja sen käyttötarkoitus on rikkakasvien torjunta koivun istutusaloilta. Klooritiamidi hajoaa diklobeniiliksi, joka on klooritiamidin päämetaboliitti (Kansainväliset kemikaalikortit 1996b). Simatsiinia todettiin neljästä näytteestä, joista kolme oli raakavedestä otettuja näytteitä, sisältäen yhden uusintanäytteen. Yksi oli havaintoputkesta otettu näyte (Pursialan pohjavesialue). Kaikki pitoisuudet jäivät alle talousvedelle asetetun raja-arvon. Suurin todettu pitoisuus oli 0,04 µg/l. Simatsiinin määritysraja on 0,01 µg/l. Terbutylatsiinia todettiin yhdestä havaintoputkesta otetusta näytteestä (Punkasalmen pohjavesialue). Sen pitoisuus oli 0,01 µg/l. Terbutylatsiinin määritysraja on 0,005 µg/l. Terbutylatsiini- desetyyliä todettiin yhdestä havaintoputkesta otetusta näytteestä (Punkasalmen pohjavesialue). Sen pitoisuus oli <0,01 µg/l (määritysraja 0,01 µg/l ). Terbutylatsiini, -desetyyli on terbutylatsiinin hajoamistuote Etelä-Savon pohjavesistä todetut metallit Etelä-Savon pohjavesistä todettiin kaikista näytteistä arseenin (As), kromin (Cr) ja lyijyn (Pb) kohdalla pitoisuudet, jotka olivat < µg/l. Antimonin (Sb), bariumin (Ba), kadmiumin (Cd), koboltin (Co), kromin (Cr), kuparin (Cu), nikkelin (Ni), lyijyn (Pb), vanadiinin (V) ja sinkin (Zn) kohdalla pitoisuuksissa oli vaihteluja, joista barium, kupari, nikkeli, vanadiini ja sinkki on esitetty taulukoiden avulla liitteessä 21. Kaikki tulokset on esitetty liitteessä Etelä-Savon pohjavesistä todetut mineraaliöljyjen C 22 -C 40 ja aikaisempi tutkimus Etelä-Savon pohjavesistä mineraaliöljyjä (hiiliketjun pituus C22-C40) todettiin kolmesta havaintopisteestä (yhteensä näytteitä oli viisi kappaletta, joista tutkittiin öljyhiilivedyt C-C21 ja C22- C40). Tulokset on esitetty liitteessä 19. Öljyhiilivetynäytteessä, joka on otettu havaintoputki M4:stä Mikkelin kaupungin Matkakeskusta varten tehdyssä ympäristöteknisessä tutkimuksessa, on todettu C 11 -C 23 :ää ja C 24 - C 35 :ttä. Havaintoputken sijainti on esitetty liitteessä 23 ja tulokset kohdassa

69 13.5 Etelä-Savon Pursialan pohjavesistä todetut kloorifenolit ja aikaisemmat tutkimukset Etelä-Savon ympäristökeskuksen toimesta otetuista, Pursialan pohjavesialueen havaintoputkien (65, 66, ML1, ML2, 76 ja 77, 78, 79 ja 80) näytteistä kloorifenoleita todettiin jokaisesta. Tulokset on esitetty liitteessä 19. Yksittäiset kloorifenolipitoisuudet vaihtelivat välillä <0,1 ja 142 µg/l. Suurin yksittäisen kloorifenolin (2,3,4,6-Tetrakloorifenoli) pitoisuus 142 µg/l todettiin havaintoputkessa numero 79, kokonaismäärän ollessa 219,29 µg/l. Talousvesiasetuksen raja-arvo talousvedelle kloorifenolien kohdalla on yhteensä µg/l. Yhteensä erilaisia kloorifenoliyhdisteitä tutkittiin 15 kpl. Pursialan vedenottamoalueen koillisosan vedenottamokaivoista sekä vedenottamoalueen pohjoiskoillispuolisista havaintoputkista vuosien aikana otetuissa vesinäytteissä on todettu talousvesiasetuksen raja-arvon ylittäviä kloorifenolipitoisuuksia (Suunnittelukeskus Oy 2005b). Pursialan pohjavesialueella on sijainnut vanha VaPo:n saha-alue, joka on ollut toiminnassa vuosina Sahatun puutavaran sinistymisenestosuojaukseen on käytetty KY-5 nimistä kemikaalia, ja Pursialan pohjavesialueen vesistä löydettyjen kloorifenolien jakauma noudattaa melko tarkasti KY-5 kloorifenolijakaumaa (Suunnittelukeskus Oy 2004b). Kloorifenolinäytteitä on otettu havaintoputkista: 50, 64, 18, 54, 65 (kahdesta syvyydestä), ML 3, 66, ML 1 ja ML2. Kloorifenolinäytteitä on otettu havaintoputkista numero 66 (kahdesta eri syvyydestä), 70, 71, 72 (kahdesta eri syvyydestä), 73, ja havaintoputkesta 74 (kahdesta eri syvyydestä). Taulukossa 47 on esitetty näiden Pursialan pohjavesialueen havaintoputkista tehtyjen aikaisempien tutkimusten kloorifenolisummapitoisuuksia vuosilta Löydettyjen kloorifenolien sijainnit vuosilta on esitetty liitteessä 16. Taulukko 47. Kloorifenolien summapitoisuudet Pursialan pohjavesialueen havaintoputkista vuosilta Paikka Aika (näytteenotto tai analyysipäivämäärä) Aine Pitoisuus µg/l (ja näytteenottosyvyys jos tiedossa) Havaintoputki Kloorifenolit yhteensä <0,1 Havaintoputki Kloorifenolit yhteensä 0,45 (22 m) ja 0,2 (34 m) Havaintoputki Kloorifenolit yhteensä 44,7 (22 m) ja 13,3 (33 m) Havaintoputki Kloorifenolit yhteensä 129,8 (11 m) ja 217,9 (31 m) Havaintoputki Kloorifenolit yhteensä 0,2 (5 m) ja 0,2 ( m) Havaintoputki Kloorifenolit yhteensä 28,02 (22 m) ja 46,24 (35 m) Havaintoputki Kloorifenolit yhteensä 7,44 (40 m) Havaintoputki ML Kloorifenolit yhteensä 97,35 (20 m) Havaintoputki ML Kloorifenolit yhteensä 75,13 (17 m) Havaintoputki Kloorifenolit yhteensä 95,62 (24 m) ja 2,03 (42 m) Havaintoputki Kloorifenolit yhteensä 5, Etelä-Savon Pursialan pohjavesistä todetut PAH-yhdisteet ja aikaisemmat tutkimukset Tutkituista näytteistä (3 kpl) PAH-yhdisteitä todettiin kahdesta näytteestä (pohjavesialueen havaintoputkista). Asenafteenia oli kahdessa näytteessä, joiden pitoisuudet olivat 0,11 ja 11,8 µg/l. Fluoreenia todettiin yhdestä näytteestä, ja sen pitoisuus oli 2,79 µg/l. Antraseenia oli yhdessä näytteessä, ja sen pitoisuus oli <0,1 µg/l. Todetut aineet ovat liitteessä 19. Yhteensä erilaisia PAHyhdisteitä tutkittiin 18 kpl. Joidenkin PAH-yhdisteiden ominaisuuksia on esitetty liitteessä

70 PAH-yhdisteitä on analysoitu 1/2001 vesinäytteistä, jotka on otettu havaintoputkista GA4, VRP3, VRP1, 50(C) ja 51. PAH-yhdisteet on analysoitu myös havaintoputki M4:sta (Ks. liitekartta 23). Tulokset on esitetty taulukossa 48. Taulukko 48. Aikaisempia PAH-yhdisteiden tutkimuksia. Paikka Aika Aine Pitoisuus µg/l (ja näytteenottosyvyys jos tiedossa) VRP PAH-yhdisteet yhteensä 398 (,5 m) ja 422 (14 m) VRP asenafteeni 176 (,5 m) ja 185 (14 m) VRP fluoreenia 88,5 (,5 m) ja 92,4 (14 m) VRP fenantreenia 91,2 (,5 m) ja 95,2 (14 m) Havaintoputki PAH-yhdisteet yhteensä 2,85 (8,5 m) ja 21,4 (34 m) Havaintoputki asenafteeni 2,62 (8,5 m) ja 17,2 (34 m) Havaintoputki fluoreenia 0,22 (8,5 m) ja 3,75 (34 m) Havaintoputki M PAH-yhdisteet yhteensä <1,0 69

71 14 Tulosten tarkastelu 14.1 Tulosten tarkastelu terveysperusteisten ohjearvojen kautta Taulukossa 49 on esitetty torjunta-aineiden ja niiden hajoamistuotteiden suurimmat mitatut pitoisuudet Etelä-Savon pohjavesissä vuonna 2005, talousvesiasetuksen raja-arvot ja WHO:n terveysperusteiset ohjearvot juomavedessä. Taulukossa 50 on esitetty liuotinaineet ja muut haihtuvat yhdisteet sekä taulukossa 51 raskasmetallit ja muut metallit samalla tavalla tarkasteltuna. WHO:n terveysperusteiset ohjearvot perustuvat aineen vaikutuksiin ihmisen terveyteen pitkän aikavälin altistuksella, kun taas talousvesiasetuksen raja-arvot ovat asetettu ennaltaehkäisyperiaatteen mukaisesti ja perustuvat EU:n juomavesidirektiiviin (98/83/EY). Taulukko 49. Torjunta-aineiden suurimmat mitatut pitoisuudet Etelä-Savon pohjavedessä vuonna 2005, talousvesiasetuksen raja-arvot ja WHO:n terveysperusteiset ohjearvot juomavedessä. Aine Suurin mitattu Talousvesiasetuksen Terveysperusteinen pitoisuus raja-arvo µg/l ohjearvo juomavedessä µg/l pohjavedessä µg/l (yhteismäärä saa olla enintään 0,5 µg/l) Atratsiini 0,02 0,1 2 Bromasiili 0,02 0,1 400* Desetyyli-atratsiini (DEA) <0,02 0,1 - Desisopropyyli-atratsiini 0,07 0,1 - (DIA) Etofumesaatti 0,02 0,1 - Heksatsinoni 0,02 0,1 00* 2,6-diklooribentsoamidi 0,32 0,1 - (BAM ) Simatsiini 0,04 0,1 2 Terbutylatsiini 0,01 0,1 7 Terbutylatsiini- desetyyli <0,01 0,1 - * laskennallinen arvo (Gustafsson ja Rapala 2005). WHO ei ole antanut terveysperusteista ohjearvoa, koska se ylittää selvästi talousvedessä esiintyvät pitoisuudet Taulukko 50. Liuotinaineiden ja muiden haihtuvien yhdisteiden suurimmat mitatut pitoisuudet Etelä-Savon pohjavedessä, talousvesiasetuksen raja-arvot ja WHO:n terveysperusteiset ohjearvot juomavedessä. Aine Suurin mitattu pitoisuus pohjavedessä µg/l Talousvesiasetuksen raja-arvo µg/l Cis-1,2-Dikloorieteeni 2,6-50 Bentseeni <0,2 1,0 Isopropyylibentseeni <0,2 - - Kloroformi 1, MTBE 7,7 - - Tetrakloorieteeni 14, Terveysperusteinen ohjearvo juomavedessä µg/l Trikloorieteeni 17, Trihalometaaneja saa olla yhteensä 0 µg/l 2 Tetra- ja trikloorieteenejä saa olla yhteensä µg/l 70

72 Taulukko 51. Raskas- ja muiden metallien suurimmat mitatut pitoisuudet Etelä-Savon pohjavedessä, talousvesiasetuksen raja-arvot ja WHO:n terveysperusteiset ohjearvot juomavedessä. Aine Suurin mitattu pitoisuus pohjavedessä µg/l Talousvesiasetuksen raja-arvo µg/l Antimoni 5,0 20 Arseeni < Barium Kadmium 7,3 5,0 3 Koboltti Kromi < Kupari Nikkeli Lyijy < Vanadiini Sinkki Terveysperusteinen ohjearvo juomavedessä µg/l Mitkään todetuista torjunta-aineista tai sen hajoamistuotteista eivät ylittäneet WHO:n terveysperusteisia ohjearvoja. Suurin yksittäisen torjunta-aineen tai sen hajoamistuotteen pitoisuus pohjavedessä oli 0,32 µg/l (2,6-diklooribentsoamidi (BAM), joka ylitti talousvesiasetuksen raja-arvon. Liuotinaineiden tai muiden haihtuvien yhdisteiden pitoisuudet eivät myöskään ylittäneet WHO:n terveysperusteisia ohjearvoja. Suurin mitattu pitoisuus pohjavedessä oli 17,5 (trikloorieteeni), joka ylitti talousvesiasetuksen raja-arvon tetrakloorieteenipitoisuuden (14,9 µg/l) kanssa. Raskasmetalleista ja muista metalleista kadmiumin ja nikkelin pitoisuudet ylittivät WHO:n terveysperusteiset ohjearvot ja talousvesiasetuksen raja-arvot juomavedessä, mutta pitoisuudet todettiin pohjavesialueen havaintoputkista eikä raakavedestä. Kloorifenolien suhteen suurin todettu yksittäisen aineen pitoisuus oli 142 µg/l (2,3,4,6-tetrakloorifenoli), joka ylitti talousvesiasetuksen rajaarvon µg/l Tulosten tarkastelu alueittain Kerimäen Veneenniemi Kerimäen Veneenniemen vedenottamolta otetusta raakavesinäytteestä todettiin etofumesaattia 0,02 µg/l. Uusintanäytteessä sitä ei todettu, eikä myöskään samana päivänä otetusta lähtevästä vedestä. Havaintoputki HP 1:stä, joka sijaitsee maankaatopaikan vieressä (liite 24), otettiin myös torjunta-ainenäyte Siitä ei myöskään todettu torjunta-aineita. Liitteessä 25 on esitetty pohjavesipintojen perusteella tehty pinnankorkeus- ja virtaussuuntakartta, joka on tehty Surfer-ohjelmalla (Surfer Mapping System 8.00, Golden Software, Inc.). Pohjavedenpinnan korkeudet on esitetty liitteessä Mikkelin Pursiala Raakavesikaivot Mikkelin Pursialan raakavesikaivosta K todettiin MTBE:tä (0,8 µg/l), tetrakloorieteeniä (<1,0 µg/l) ja trikloorieteeniä (2,7 µg/l), eli kaikki pitoisuudet olivat alle talousvesiasetuksen raja-arvojen (yhteensä µg/l). 2,6-diklooribentsoamidia (BAM) todettiin <0,02 µg/l, joka oli myös alle talousvesiasetuksen raja-arvon (0,1 µg/l). Kloorifenoleita ei tutkittu tässä tutkimuksessa raakavesikaivoista. Kaivosta K on todettu huhtikuussa 2004 kloorifenoleita yhteensä 26,9 µg/l, jonka pitoisuus on ylittänyt talousvesiasetuksen raja-arvon. 71

73 Kaivosta K4.1 todettiin tetrakloorieteeniä (<1,0 µg/l) ja trikloorieteeniä (1,1 µg/l). Samasta kaivosta on todettu huhtikuussa 2004 myös kloorifenoleita yhteensä 68,5 µg/l, joka on ylittänyt talousvesiasetuksen raja-arvon. Kaivosta K3 PN6 todettiin tässä tutkimuksessa vain 2,6-diklooribentsoamidia (BAM) <0,02 µg/l. Samasta kaivosta on todettu huhtikuussa 2004 kloorifenoleita yhteensä 11,8 µg/l, joka on ylittänyt talousvesiasetuksen raja-arvon. Lähtevässä vedessä pitoisuudet eivät ole kuitenkaan ylittäneet talousvesiasetuksen raja-arvoja. Metalleissa Pursialan raakaveden kohdalla voidaan bariumin ja nikkelin kohdalla nähdä poikkeavuutena kohonneita arvoja verrattuna muiden vedenottamoiden pitoisuuksiin (liite 21). Myös muilla Mikkelin vedenottamoilla (Hanhikangas ja Hietalahti) bariumin arvot olivat koholla. Sinkin pitoisuudet (liite 21) olivat myös koholla Mikkelin vedenottamoilla, mutta kohonneita pitoisuuksia löytyi myös muiden alueiden ottamoilta. Havaintoputket Tässä tutkimuksessa putkista 51, 66, 79, HPS 8, 44 R, 81 ja 84 todettiin liuotinaineista tai muista haihtuvista hiilivedyistä eniten trikloorieteeniä, yhteensä kuudesta havaintoputkesta. Pitoisuudet olivat enimmäkseen pieniä: <1,0 µg/l neljässä putkessa, 1,1 µg/l yhdessä putkessa ja suurin pitoisuus,3 µg/l havaintoputkessa 79. Tetrakloorieteeniä todettiin kolmesta havaintoputkesta ja sen pitoisuudet olivat 1,0 µg/l, 4,4 µg/l ja 14,9 µg/l (havaintoputki 44 R). Bentseeniä todettiin kahdesta havaintoputkesta (<0,2 ja 1,8 µg/l), samoin kuin cis-1,2-dikloorieteeniä (<1,0 µg/l ja 2,6 µg/l). MTBE:tä todettiin yhdestä havaintoputkesta 7,7 µg/l (havaintoputki 51). Liuotinaineita ja haihtuvia yhdisteitä on tutkittu pohjavesialueen havaintoputkista myös vuosina 2001 ja Tulokset on esitetty taulukossa 52. Taulukko 52. Aikaisempia liuotinaine ja haihtuvien yhdisteiden tutkimuksia Paikka Aika Aine Pitoisuus µg/l ja näytteenottosyvyydet Havaintoputki GA tetrakloorieteeni 4,16 (11,5 m) ja 4,41 (13 m) Havaintoputki VRP tetrakloorieteeni 1,71 (,5 m) ja 1,40 (14 m) Havaintoputki VRP trikloorieteeni 1,15 (,5 m) ja 1,08 (14 m) Havaintoputki VRP ,2,4-trimetyylibentseeni 1,36 (,5m) ja 1,45 (14 m) Havaintoputki VRP ,2,4,5-1,35 (,5 m) ja 1,35 (14 m) tetrametyylibentseeni Havaintoputki VRP tetrakloorieteeni 20,8 (9,2 m) ja 19,8 (17,5 m) Havaintoputki 50(A) MTBE 4,23 (11,5 m) ja 11,4 (25 m) Havaintoputki MTBE 1,28 (8,5 m) ja 19,0 (34 m) Havaintoputki tetrakloorieteeni 3,46 (8,5 m) ja 2,71 (34 m) Havaintoputki trikloorieteeni 1,5 (24 m) ja 1,4 (42 m) Havaintoputki trikloorieteeni 1,4 (13 m) ja 1,2 (21 m) Havaintoputki tetrakloorieteeni <1,0 (13 m) ja <1,0 (21 m) Keväällä 2005 ( ) havaintoputken 66 trikloorieteenipitoisuus oli 1,1 µg/l 40 metrissä, eli pitoisuus oli hieman pienentynyt vuoden 2003 pitoisuuksiin verrattuna. Kevään 2005 tutkimuksessa todettiin lisäksi cis-1,2-dikloorieteeniä <1,0 µg/l. Havaintoputkesta 72 ei otettu uutta näytettä. Torjunta-aineista tai niiden hajoamistuotteista todettiin 2,6-diklooribentsoamidia kuudesta havaintoputkesta, pitoisuuksien ollessa <0,02-0,32 µg/l. Suurin pitoisuus 0,32 µg/l todettiin havaintoputkesta 83 (Savonaukio) ja toiseksi suurin 0,22 µg/l havaintoputkesta 44 R. Bromasiilia todettiin kahdesta havaintoputkesta (Hp 51 ja Hp 66) pitoisuuksien ollessa pieniä (0,02 µg/l ja <0,01 µg/l). Simatsiinia todettiin havaintoputkesta 83 <0,01 µg/l ja havaintoputkesta 66 0,02 µg/l. Torjunta-ainenäytteessä, joka on otettu havaintoputkesta M4, Mikkelin kaupungin Matkakeskusta varten tehdyssä ympäristöteknisessä tutkimuksessa, on todettu 2,6- diklooribentsoamidia (BAM) 0,14 µg/l ja simatsiinia 0,06 µg/l. Havaintoputken sijainti on esitetty liitteessä

74 Öljyhiilivetyjä C22-C40 on todettu havaintoputkissa 81, 84 ja 44 R <0,03 mg/l. Öljyhiilivetynäytteessä, joka on otettu eri tutkimuksen yhteydessä havaintoputkesta M4, on todettu öljyhiilivetyjä yhteensä 0,32 mg/l (C 6 -C 0, C 11 -C ja C 24 -C ). Pursialan havaintoputkesta Hp 84 (Kirjasto) todettiin korkeita pitoisuuksia nikkelin (367 µg/l), kadmiumin (7,3 µg/l), koboltin (88 µg/l), sinkin (717 µg/l) kohdalla. Näytettä otettaessa kentällä mitattiin sameus, jonka arvo oli 8,8. Kloorifenolien päästölähteen selvittämiseksi on otettu metallinäytteitä (arseeni, barium, kadmium, koboltti, kromi, kupari, nikkeli, lyijy, vanadiini, sinkki ja elohopea) havaintoputkista 72, ML1, ML2 ja 66. Havaintoputkissa ML1 ja 66 nikkelipitoisuudet olivat µg/l. Putkien 72 ja ML2:n pohjaveden nikkelipitoisuus oli 14 µg/l (Suunnittelukeskus Oy 2005b). Koska erityisesti metallien sorptio riippuu ph:sta ja redox-potentiaalista, voidaan ajatella että pohjavesialueen olosuhteet lisäävät metallien esiintymistä pohjavedessä. Todettujen haitta-aineiden sijainnit on esitetty liitteessä 23 ja pohjavesipintojen perusteella tehty pinnankorkeus- ja virtaussuuntakartta liitteessä 27. Pohjavedenpinnan korkeudet on esitetty liitteessä 26. Alueelle riskiä aiheuttavat kohteet mahdollisesti pilaantuneiden maa-alueiden (PIMA) luokituksen mukaan on esitetty liitteessä Pertunmaan Kirkonkylä Pertunmaan Kirkonkylän raakavedestä otetusta näytteestä on todettu kloroformia 1,8 µg/l, joka kuuluu haihtuviin yhdisteisiin. Näytteenottopisteen sijainti ja riskikohteita on esitetty liitteessä 29. Liitteessä 30 on esitetty pohjavesipintojen perusteella tehty pinnankorkeus- ja virtaussuuntakartta. Pohjavedenpinnan korkeudet on esitetty liitteessä Pertunmaan Kuortti Kuortin raakavedestä otetusta näytteestä todettiin trikloorieteeniä 1,8 µg/l. Terveydensuojeluviranomainen otti Kuortin lähtevästä vedestä näytteen ja siitä todettiin trikloorieteeniä <1 µg/l. Raakavedestä todetun pitoisuuden perusteella päätettiin ottaa lisänäytteitä pohjavesialueen havaintoputkista. Havaintoputkesta otetusta näytteestä todettiin trikloorieteeniä 17,5 µg/l, joka oli myös suurin todettu pitoisuus tässä tutkimuksessa. Havaintoputken lähellä (liite 31) sijaitsee vanha kaatopaikka, joten voidaan olettaa, että kyseinen aine voisi olla sieltä peräisin. Lisäksi havaintoputkesta 6 löytyi kahdelta syvyydeltä pieniä määriä trikloorieteeniä (23 m; <1,0 µg/l ja 30 m; 1,1 µg/l). Havaintoputkesta 3 (syvyys 19 m) ei löytynyt liuotinaineita tai muita haihtuvia yhdisteitä. Kuortin urheilukentän kunnossapidossa on käytetty torjunta-aineita (MCPA-Fluroxypyyri-Klopyralidia ja glyfosaattia), jota kumpaakaan ei löytynyt Kuortin raakavedestä tai alueen havaintoputkista. Raakavedestä löytyi otetusta näytteestä löytyi simatsiinia <0,01 µg/l ja desisopropyyliatratsiinia (DIA) <0,02µg/l. Raakaveden uusintanäytteestä ( ) todettiin samat aineet, mutta simatsiinin pitoisuus oli 0,01 µg/l. Terveydensuojeluviranomaiset ottivat näytteen lähtevästä vedestä ja siinä todettiin simatsiina <0,01µg/l, mutta desisopropyyliatratsiinia ei siinä todettu. Pohjavesipintojen perusteella tehty pinnankorkeus- ja virtaussuuntakartta on esitetty liitteessä 32. Pohjavedenpinnan korkeudet on esitetty liitteessä Punkaharjun Punkasalmi Punkasalmen raakavedestä todettiin otetusta näytteestä todettiin viittä eri torjunta-ainetta tai niiden hajoamistuotetta. Lisäksi pohjavesialueen havaintoputkesta 1-05 todettiin kahta eri torjuntaainetta. Näytteenottopisteiden sijainti on esitetty liitteessä 33. Lisäksi liitteessä 34 on esitetty pohjavesipintojen perusteella tehty pinnankorkeus- ja virtaussuuntakartta. Pohjavedenpinnan korkeudet on esitetty liitteessä

75 14.3 Tulosten tarkastelu ihmistoiminnan aiheuttaman kuormituksen kautta Todettujen liuotinaineiden ja muiden haihtuvien yhdisteiden, torjunta-aineiden ja niiden hajoamistuotteiden sekä metallien esiintymistä suhteessa ihmistoiminnan aiheuttamaan kuormitukseen CORINE Land Cover 2000-luokituksen pohjalta on esitetty liitteissä 35, 36 ja 37. Ihmistoiminnan prosentit on laskettu rakennetusta alasta, maanotosta, maataloudesta ja harvapuustoisista alueista. Prosenttien perusteella on tehty maankäyttöluokitus, jossa luokitteluksi on laitettu 1-4, joista 4 luokan omaava pohjavesialue on suurimman ihmistoiminnan omaava luokka. Kaikkien tutkimuksessa olleiden pohjavesialueiden maankäyttöluokitus on esitetty liitteessä 38. Tutkimuksessa mukana olleista alueista 34,4 kuuluu 2-luokkaan, 28,1 1-luokkaan, luokkaan ja 12,5 4-luokkaan. Liuotinaineita ja muita haihtuvia yhdisteitä tai torjunta-aineita ja/tai niiden hajoamistuotteita todettiin eniten 4-luokasta, seuraavaksi eniten 3-luokasta ja 2-luokkaan sisältyi vain yksi alue. 1-luokasta ei todettu kyseisiä aineita. 74

76 15 Johtopäätökset Torjunta-aineen huuhtoutumisriskiä pohjaveteen lisäävät torjunta-aineen vesiliukoisuus, heikko sitoutuminen maapartikkeleihin sekä hidas hajoaminen maaperässä. Näytteistä havaituista aineista bromasiili, DEA ja heksatsinoni ovat hyvin vesiliukoisia, atratsiini ja etofumesaatti vesiliukoisia sekä simatsiini ja terbutylatsiini niukkaliukoisia. Kaikki muut paitsi terbutylatsiini ovat erittäin helposti tai helposti kulkeutuvia maaperässä adsorptiovakion (K oc ) arvon perusteella. Terbutylatsiini on kohtalaisen kulkeutuvaa. Atratsiini, heksatsinoni ja terbutylatsiini hajoavat hitaasti maaperässä, ja bromasiili hitaasti tai jopa erittäin hitaasti. Myös aineiden käyttömäärät on otettava huomioon jos halutaan tarkastella aineiden aiheuttamaa riskiä pohjavesille. Liuotinaineista trikloorieteeniä esiintyi enemmän (14 näytteessä) ja tetrakloorieteeniä vähemmän (viidessä näytteessä). Tämä voisi johtua siitä, että trikloorieteeni on helpommin maaperässä kulkeutuvaa ja kiinnittyy vain vähäisessä määrin maa-ainekseen, kun taas tetrakloorieteeni on maaperässä vain kohtalaisen kulkeutuvaa. Lisäksi trikloorieteeni liukenee veteen helpommin kuin tetrakloorieteeni. Liuotinaineita ja muita haihtuvia yhdisteitä tai torjunta-aineita ja/tai niiden hajoamistuotteita todettiin maankäyttöluokituksen perusteella eniten alueilta missä ihmistoimintaa oli eniten. Tämä osoittaa sen, että maankäytöllä on merkitystä haitta-aineiden esiintymiselle. Etenkin alueilta, joilla vedenotto tapahtuu taajamien liepeillä, samoja ongelmia löytyy sekä Etelä-Savosta että muualtakin maasta. Jos esimerkiksi yksittäistä torjunta-ainetta jatkossa havaitaan vesilaitoksen raakavedestä yli 0,1 µg/l, useita torjunta-aineita yhteensä yli 0,5 µg/l, kloorifenoleja yhteensä yli µg/l, tetra- ja trikloorieteeniä yhteensä yli µg/l, bentseeniä yli 1,0 µg/l tai kloroformia yli 0 µg/l, on vesilaitoksen varmistettava etteivät nämä pitoisuusrajat ylity kuluttajille jaettavassa talousvedessä. Jos pitoisuudet ylittyvät, vaihtoehtoina ovat vedenottamon sulkeminen, vedenlähteen vaihtaminen tai vedenpuhdistus. Vaikka torjunta-aineiden määritys voidaan jättää tekemättä talousvedestä jos raakaveden muodostumisalueella ei ole käytetty torjunta-aineita, tulee ne kuitenkin analysoida vähintään kerran, koska tietoa pohjavesialueen muodostumisalueen todellisesta käytöstä ei ole. Lisäksi torjunta-aineet ovat hitaasti hajoavia ja ne voivat kulkeutua maaperässä pitkiäkin matkoja. Etelä-Savossa pohjavesialueiden vedenottamoita, jotka eivät olleet mukana tässä tutkimuksessa, ja joilta torjuntaaineet olisi syytä analysoida ainakin kerran, ovat esimerkiksi joidenkin kuntien vedenottamot ja varavedenottamot sekä vesiosuuskunnat, jos analyysejä ei ole vielä tehty. Kyseisiltä alueilta on syytä analysoida myös liuotinaineet ja muut haihtuvat yhdisteet ainakin kerran. Alueilta, joilta ei tässä tutkimuksessa löytynyt haitta-aineita, olisi varsinkin kuormitetuilta alueilta syytä seurata pohjaveden laatua liuotinaineiden ja muiden haihtuvien yhdisteiden sekä torjunta-aineiden kohdalla tiheämmin kuin viiden vuoden välein. Tällaisia vedenottamoita ovat esimerkiksi Pieksänmaan Naarajärvi ja Montola, Kangasniemen Syvälahti, Rantasalmen Kupiala ja Ruutanaharju sekä Savonrannan Ryttyniemi, jotka ovat pohjavesialueiden maankäyttöluokituksen (liite 38) mukaan luokassa 3. Haitta-aineiden päästölähteitä voi olla useita, ja esimerkiksi torjunta-aineiden osalta olisi syytä selvittää mitä torjunta-aineita vesilaitosten vedenmuodostumisalueella on käytetty. Käytännössä tietojen kerääminen voi osoittautua vaikeaksi, koska joidenkin torjunta-aineiden käyttö on lopetettu jo yli kymmenen vuotta sitten, joten niiden käyttömääristä tai tavoista ei välttämättä ole luotettavaa tietoa saatavilla. Tiettyjen torjunta-aineiden käyttö voi olla kiellettyä pohjavesialueilla, tai niillä voi olla käyttörajoituksia. Tiedot valmisteista, jotka ovat torjunta-ainerekisterissä, ja joilla on pohjavesirajoitus, löytyvät Kasvintuotannon tarkastuskeskuksesta. Sekä torjunta-aineiden, että liuotinaineiden ja haihtuvien yhdisteiden kohdalta on syytä tehdä jatkotutkimusta alueilta joista aineita on löytynyt, ja seurannan lisäksi selvittää siis mahdollisia päästölähteitä. Tällaisia alueita ovat ainakin Pertunmaan Kuortti ja Kirkonkylä sekä Punkaharjun Punkasalmen pohjavesialue. Haitta-aineiden päästölähteitä voi olla useita, ja esimerkiksi torjuntaaineiden osalta olisi syytä selvittää mitä torjunta-aineita vesilaitosten vedenmuodostumisalueella on käytetty. 75

77 Kerimäen Veneenniemen maan- ja lumenkaatopaikka tulee tutkia esimerkiksi maaperätutkimuksilla, ja alueelle ei saa enää tuoda maita tai lumia, koska paikka sijaitsee harjun välittömässä läheisyydessä. Maan ja lumen tuonti voi aiheuttaa riskiä alueen pohjavesille. Pertunmaan kirkonkylän vedestä on jatkossa syytä analysoida haihtuvia yhdisteitä. Öljyhiilivetyanalyysit olisi syytä myös tehdä, koska alueella on sattunut öljyvahinko 1980-luvulla. Pertunmaan Kuortista sekä raakavedestä, että havaintoputkien 2 ja 6 pohjavedestä, on syytä seurata haihtuvia yhdisteitä sekä niiden hajoamistuotteita (halogenoituneiden kloorattujen orgaanisten yhdisteiden kokonaismäärä), koska olosuhteet ovat epästabiilit ja hajoamistuotteita voi olla useita. Kloorifenolit tulee tutkia raakavedestä, vaikka niitä ei todettukaan vuonna Lisäksi on syytä tutkia vanhaa kaatopaikka-aluetta, esimerkiksi maatutkaluotauksilla ja maaperänäytteidenotolla, ja tarvittaessa kunnostaa alue. Mikkelin Pursialassa tehdään jo maaperä- ja pohjavesitutkimuksia. Jatkossa kyseeseen tulee enemmänkin pohjavesien ja maaperän kunnostus, lisäpilaantumisen ehkäisy, raaka- ja verkostoveden laadun valvonta sekä uusien vedenhankintapaikkojen etsiminen vähemmän kuormitetuilta alueilta. Kloorifenolit on kuitenkin hyvä tutkia jokaisesta Pursialan vedenottoalueen kaivosta, koska kaivojen numeroinnissa oli vanhoissa tutkimuksissa epäselvyyksiä. Näin saataisiin varmistettua tämän hetkinen raakaveden tilanne kloorifenolien kohdalta verkostovesinäytteiden lisäksi. Vinyylikloridi on myös syytä tutkia raakavedestä, koska tetra- ja trikloorieteeniä todettiin kaivoista otetuista näytteistä. Punkaharjun Punkasalmen raakaveden ja pohjavesialueen tilannetta tulee seurata, jottei talousveden raja-arvon ylittymistä tapahtuisi, kuten vuonna 2003 verkostovesinäytteessä oli käynyt. Lisäksi on selvitettävä tarkemmin alueen torjunta-aineiden käyttötietoja ja mahdollisia päästölähteitä. Styreeniä (haihtuva yhdiste) esiintyi pieniä pitoisuuksia jokaisessa haihtuvien yhdisteiden näytteissä, ja koska pitoisuudet olivat pieniä ja niitä esiintyi systemaattisesti jokaisessa näytteessä, jätettiin pitoisuudet pois tuloksista. Liuotinaineiden ja muiden haihtuvien yhdisteiden näytteenottopullojen kokoamisessa (tiivisteen laittaminen pullon korkin sisälle) käytettiin kumisia näytteenottohanskoja, jotka analysoitiin laboratoriossa, ja niistä ei todettu styreeniä. Laboratorioiden laatu- ja nollanäytteissä ei havaittu styreeniä. Muutamissa muissakin projekteissa, joissa näytteet on analysoitu samassa laboratoriossa, on todettu styreeniä. Täten ei ole syytä epäillä, että tämän projektin raaka- ja pohjavesissä esiintyisi systemaattisesti styreeniä. 76

78 16 Viiteluettelo Aittola, J-P. ja Remo, S Polyaromaattiset hiilivedyt ja raskasmetallit hiilen ja turpeen poltossa. Imatran Voima Oy., T & K-tiedotteita IVO-B-06/89. 5 s. Anon Environmental health criteria 61: Chromium. IPCS International Programme on Chemical Safety. Geneva: World Health Organization. 197 s. Julkaisussa Heikkinen 2000, sivu 26. Assmuth, T., Poutanen, H., Strandberg, T., Melanen, M., Penttilä, S. ja Kalevi, K Kaatopaikkojen ongelmajätteiden ympäristövaikutukset. Riskikaatopaikkatutkimuksen pääraportti. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A. 67. Helsinki s. Assmuth, T. ja Sorvari, J Saastuneiden alueiden riskinarviointi- mitä, miksi, miten. Ympäristöopas 50. Suomen ympäristökeskus, Helsinki s. ASTM Standard Guide for Risk-Based Corrective Action Applied at Petroleum Release Sites, E Washington, D.C., American Society for Testing and Materials. s Julkaisussa Assmuth ja Sorvari ATSDR ToxFAQs TM for Cobalt. Agency for Toxic Substances and Disease Registry, Division of Toxicology, Atlanta. Sivulla vierailtu Sivut päivitetty ( ATSDR ToxFAQs TM for Barium. Agency for Toxic Subtances and Disease Registry, Division of Toxicology, Atlanta. Sivulla vierailtu Sivut päivitetty ( Baird, C Environmental Chemistry. University of Western Ontario. W.H.Freeman and Company, New York s. Bottoni, P. ja Funari, E Criteria for evaluating the impact of pesticides on groundwater quality. The science of the total environment vol. 123/124 s Braunschweiler, H. ja Koivisto, S Fate and Effects of Chemicals in the Nordic Environments Related to the Use of Biocides. TemaNord 2000: s. Brunou, T., Pirhonen, K., Jäntti, P. ja Munck, T Vesilaitoksen valvontatutkimusohjelma. Savonlinnan kaupunki, Liikelaitosten keskus/vesi- ja viemärilaitos. 42 s. Dilling, W.L., Tefertiller, N.B. ja Kallos G.J Evaporation rates and reactivities of methylene chloride, chloroform, 1,1,1-trichloroethane, trichloroethylene, tetrachloroethylene, and other chlorinated compounds in dilute aqueous solutions. Environmental Science and Technology 9 (9), p Eilu, P. ja Lahtinen R Arseeni kallioperässä ja malmiutuneissa vyöhykkeissä. Julkaisussa Loukola-Ruskeenniemi ja Lahermo (toim.). Arseeni Suomen luonnossa, ympäristövaikutukset ja riskit. Espoo s. Enonkosken kunta Enonkosken vesilaitoksen valvontatutkimusohjelma. 11 s. Etelä-Savon ympäristökeskus Pieksänmaan Hiidenlammen pohjavesialueen Matoniemen pohjavesitutkimukset Dnro ESA-2004-V s. Etelä-Savon ympäristökeskus ja Mikkelin Vesilaitos Näytteenotto pohjavesiputkista ja Kattilanlahdesta Mikkeli, Pursiala. ESA-2002-Y s. Ettala, M. ja Koskela, J Kloorifenolipitoisten pohjavesien käsittely aktiivihiilisuodatuksella ja aktiivilietemenetelmällä. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja- sarja A Vesi ja ympäristöhallitus, Helsingin vesi- ja ympäristöpiiri. Helsinki s. 77

79 Forsbacka, A Öljy-yhdisteiden biologinen hajoaminen ja saastuneen maaperän biosaneeraus. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 2/ s. Fraktman, L., Torjunta-aineiden esiintyminen ja käyttäytyminen kauppapuutarhojen maaperässä. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 8/ s. Freeze, R. A. ja Cherry, J. A Groundwater. Prentice Hall, Inc. USA. 604 s. Gustafson, D.I Groundwater ubiquity score: a simple method for assessing pesticides leachability. Environmental toxicology and chemistry. Vol 8. s Gustafsson, J., Torjunta-aineiden esiintyminen pohjavedessä, väliraportti, nro 299, Suomen ympäristökeskuksen moniste, Suomen ympäristökeskus. 113 s. Gustafsson, J. ja Rapala, J Pohjavedestä todetut torjunta-ainepitoisuudet vesilaitosten ongelmana. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus (STTV) ja Suomen ympäristökeskus (SYKE). Ympäristö ja Terveys-lehti 4:2005, 36 vsk. s Hartikainen, R., Launonen, E-L., Torvikoski, A., Selvitys vesilaitosten valvontatutkimusohjelmien tasosta Itä-Suomen läänissä vuonna Itä-Suomen lääninhallitus. 21 s. Hatva, T. 1987: Maaperän epäpuhtauksien kulkeutuminen pohjaveteen, Ympäristö- ja terveys- lehti n:o 1/1987. vsk 18, sivut Health Council of the Netherlands: Committee on Pesticides and groundwater, Gezondheidsraad, s. Heikkinen, P., Haitta-aineiden sitoutuminen ja kulkeutuminen maaperässä. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 150. Espoo s. Heiskanen, 1994: Dikloorimetaanin ja tri- ja tetrakloorieteenin käyttö ja ympäristövaikutukset, Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro s. Herkamaa, H Kloorifenolit Kärkölän pohjavedessä. Ympäristö ja Terveys, vol. 19. no. 9-. s Hickman, G. T ja Novak, J. T. 1989: Relationship between subsurface biodegradation rates and microbial density. Environ. Sci. Technol. Vol. 23, 5: Hirvensalmen kunta Talousveden valvontasuunnitelma s. Hirvonen, A Advanced oxidation of chlorinated pollutants in groundwater. Väitöskirja, Kuopion yliopiston julkaisuja C. Luonnontieteet ja ympäristötieteet; s. Howard, P.H. (editor) Handbook of Environmental Fate and Exposure Data for Organic Chemicals, Volume II: solvents, 2. printing, Lewis Publishers, Chelsea, Michigan, USA. 546 s. Howard, P.H., Boethling, R.S., Jarvis, W.F., Meylan, W.M. ja Michalenko E.M Handbook of Environmental Degradation Rates, 2. printing, p (dichloromethane), p (trichloroethylene), p (tetrachloroethylene), Lewis Publishers, Chelsea, Michigan, USA. 723 s. Hyvärinen, J Sulkavan kunnan pohjavedenottamon likaantuminen. Julkaisussa: Salonen, V-P. ja Korkka-Niemi, K. (toim.) Kirjoituksia pohjavedestä, Turun yliopisto, Geologian laitos sivut Yhteensä sivuja 297. Härkki, H. ja Kuivamäki, R., ,6-diklooribentsoamidi (BAM) pohjavedessä kulkeutuminen, vaikutukset, poistaminen, Case: Tampere. Sivulla vierailtu Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy Juvan kunta, Rapionkankaan pohjavesialueen suojelusuunnitelma s. 78

80 Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi Varkauden seudun alueellinen vesihuollon yleissuunnitelma, osaraportti 1: perusselvitykset. Joroinen, Jäppilä, Kangaslampi, Leppävirta, Varkaus BK. 37 s. Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi 2004a. Juvan kunta, Haja-asutusalueiden vesihuollon yleissuunnitelma s. Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi 2004b. Puumalan kunta, Haja-asutusalueen vesihuollon yleissuunnitelma BK. 25 s. Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi 2004c. Rantasalmen kunta, Vesihuollon kehittämissuunnitelma BK. 32 s. Johnson, G.E., Crawford, S.L. ja Goetz, F.E The potential for bioremediation of soils containing PAHs by composting. 2 nd Int. Conf. on in Situ and On Site Bioreclamation. San Diego, CA. Julkaisussa Valo et al. 1994, sivu. Järvinen, K Bioreaktoriprosessi kloorifenoleilla pilaantuneen pohjaveden puhdistuksessa- Kärkölä. Suomen ympäristö 506. Uudenmaan ympäristökeskus. Helsinki s. Kakabadse, G. (ed.) Solvent Problems in Industry. London, Elsevier Applied Science Publishers. 253 s. Julkaisussa Mroueh 1993, sivu 9. Kabata-Pendias ja Pendias Trace Elements in Soils and Plants. CRC Press, Inc. USA. 315 s. Kangasniemen kunta Kangasniemen vesilaitoksen valvontatutkimusohjelma ajalle s. Kansainväliset kemikaalikortit 1996a. Diklobeniili. Maaliskuu Sivulla vierailtu ( Kansainväliset kemikaalikortit 1996b. Klooritiamidi. Maaliskuu Sivulla vierailtu ( Kansainväliset kemikaalikortit Barium. Lokakuu Sivulla vierailtu ( Kansainväliset kemikaalikortit Koboltti. Huhtikuu Sivulla vierailtu ( Karvonen, T Rakennusinsinööripäivät 2002/ Sivulla vierailtu ( Kasvintuotannon tarkastuskeskus (KTTK) Luettelo rekisterissä olevista torjunta-aineista ja niiden käyttöä koskevista ehdoista, Helsinki s. Kenna 1995 tai What Happens to Pesticides Applies to Golf Courses? USGA Green Sect. Record 99:1-9. Julkaisussa Suoninen et al. 2002, sivu 13. Kerimäen kunta 2004a. Keplakon vesilaitoksen valvontatutkimusohjelma. 13 s. Kerimäen kunta 2004b. Kerimäen vesilaitoksen valvontatutkimusohjelma. 12 s. Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology. Third Edition. Vol. 21. New York 1983, John Wiley and Sons Inc. Julkaisussa Mroueh 1993, sivu 9. Kiuru & Rautiainen Oy Itä-Savon alueellinen vesihuollon yleissuunnitelma, osa 1, Perusselvitykset, Etelä-Savon ympäristökeskus. Enonkosken, Kerimäen, Punkaharjun, Savonrannan ja Sulkavan kunnat sekä Savonlinnan kaupunki. 74 s. Kiuru & Rautiainen Oy Mikkelin seudun vesihuollon alueellinen yleissuunnitelma. Osa I, Vedenhankinnan ja jätevesienkäsittelyn perusselvitykset, tavoitteet ja ennusteet Etelä- 79

81 Savon ympäristökeskus. Haukivuoren, Hirvensalmen, Juvan, Kangasniemen, Mäntyharjun, Puumalan ja Ristiinan kunnat sekä Mikkelin kaupunki. 125 s. Kolari, M. ja Salkinoja-Salonen, M Klooratut eteenit pohjavesien pilaajina. Vesitalous 1993, nro 2, s Koljonen (toim.) Suomen geokemian atlas, osa 2: Moreeni. Geologian Tutkimuskeskus, Espoo s. Komulainen, H., ja Karvonen, T Haitallisten polttoaineyhdisteiden käyttäytyminen ja kulkeutuminen maassa ja pohjavedessä. Vesitalous 6/1996, Komulainen, H. ja Tuomisto, J Metallit ja metalloidit. Kustannusosakeyhtiö Medicina Oy. Sivuilla vierailtu ( Lahermo, P. ja Juntunen, R Raskasmetallit pohjavedessä. Vesitalous 4/1990, sivut Lahermo, P., Väänänen, P., Tarvainen, T. ja Salminen, R Suomen geokemian atlas, Osa 3: Ympäristögeokemia- purovedet ja sedimentit. Espoo: Geologian Tutkimuskeskus. 150 s. Lahermo, P., Tarvainen, T., Backman, B., Juntunen, R., Kortelainen, N., Lakomaa, T., Nikkarinen M., Vesterbacka,P., Väisänen., U. ja Suomela, P Tuhat kaivoa- Suomen kaivovesien fysikaaliskemiallinen laatu vuonna Tutkimusraportti nro 155. Geologian Tutkimuskeskus, Espoo s. Laitinen, R. ja Toivonen, J Yleinen ja epäorgaaninen kemia. Hämeenlinna. Otatieto Oy. Julkaisussa Mäntylä et al, 1999, sivu 9. Laitinen, R. ja Toivonen, J Yleinen ja epäorgaaninen kemia. s Leminen, J Orgaaniset liuottimet Helsingin maaperässä. Opinnäytetyö. Helsingin yliopisto, s. Littunen, I., Britschgi, R. ja Gustafsson, J Tarinaharjun golfkentän vaikutukset pohja- ja pintavesiin, Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 615. Helsinki s. Loukola-Ruskeenniemi, K. ja Lahermo, P. (toim.) Arseeni Suomen luonnossa, ympäristövaikutukset ja riskit. Geologian Tutkimuskeskus, Espoo s. Lyytikäinen, M Transport, bioavailability and effects of Ky-5 and CCA wood preservative components in aquatic environments, Väitöskirja, No:26, Joensuun yliopisto. 53 s. Maatalouden tutkimuskeskus ja Suomen ympäristökeskus Viljelykasvi ja torjunta-aine. Sivulla vierailtu ( Mackay, D.M., Roberts, P.V. ja Cherry, J.A Transport of organic contaminants in groundwater. Distribution and fate of chemicals in sand and gravel aquifers. Environmental Science and Technology, vol. 19, No 5, s Markkula, M., Tiittanen, K. ja Vasarainen, A Torjunta-aineet maa- ja metsätaloudessa Maatalouden tutkimuskeskuksen tiedote 2/ s. Mikkelin Vesi- ja ympäristöpiiri 1993a. Juvan pohjavesiselvitykset Alueet: Härkälä, Rapionkangas ja Tuusmäki, Kaukalovuori. Tnro 0593B022/341. s. Mikkelin Vesi- ja ympäristöpiiri 1993b. Kangasniemen pohjavesiselvitykset Alueet Kangasniemi, Syvälahti. Tnro 0592B046/ s. Mikkelin Vesi- ja ympäristöpiiri Mäntyharjun pohjavesiselvitykset Alueet: Luuminniemi, Nurmaa, Lahnaniemi, Herajärvi Tnro 0594B011/341. s. 80

82 Mikkelin Vesilaitos Talousveden laadun valvontatutkimusohjelma s. Mikkola, T Puumalan tärkeiden pohjavesialueiden suojelusuunnitelma Etelä-Savon ympäristökeskus. 39 s. Mikkola,T., Partanen, J. ja Hyvärinen, J Sulkavan tärkeiden pohjavesialueiden suojelusuunnitelma. Etelä-Savon ympäristökeskuksen moniste. Mikkeli s. Molarius, R. ja Poussa, L Merkittävimmät pohjaveden pilaantumistapaukset Suomessa , Pirkanmaan ympäristökeskus, Suomen ympäristö s. Moyer, E. E. ja Kostecki, P. T MTBE Remediation Handbook. USA s. Mroueh, U-M., Orgaanisten liuotteiden käyttö Suomessa. Vesi- ja ympäristöhallitus. Helsinki s. Mäntyharjun kunta Vesilaitos, valvontatutkimusohjelma Tekninen osasto, Ympäristöja terveyssuojelutoimisto. 7 s. Mäntylä, J., Oksanen, M., Sassi, J., Liuottimien ja öljytuotteiden aiheuttamat pohjavesiriskit Lahdessa. Lahden kaupungin valvonta- ja ympäristökeskus. 112 s. Nash, R. G. ja Gish, T. J Halogenated pesticide volatilization and dissipation from soil under controlled conditions. Chesmophere, vol. 18, no. 11/12, s Julkaisussa Assmuth et al. 1990, sivu 136. Nikunen, E Ympäristölle vaaralliset kemikaalit. Chemas Oy. 118 s. Helsinki. Julkaisussa Servomaa et al. 2001, sivu 12. Nikunen E., Leinonen, R., Kemiläinen, B. ja Kultamaa, A Environmental properties of chemicals, Volume 1. Finnish Environmental Institute, Edita, Nikunen, E. ja Leinonen, R., Ympäristölle vaaralliset kemikaalit, riskinarviointi ja luokitus. Kemianteollisuus ry. Hakapaino Oy, 3/ s. Nurminen, S. 1999a. Mikkelin vesilaitoksen pohjavesialueiden suojelusuunnitelma, Hanhikankaan pohjavesialue Mikkelin vesilaitos. 23 s. Nurminen, S. 1999b. Mikkelin vesilaitoksen pohjavesialueiden suojelusuunnitelma, Pursialan pohjavesialue Mikkelin vesilaitos. 30 s. Nystén, T Pohjaveden likaantumistapauksia Helsingin vesi- ja ympäristöpiirin alueella. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja s. Nystén, T Kärkölän likaantuneen pohjavesialueen geologia ja matemaattinen mallintaminen. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja-sarja A Vesi- ja ympäristöhallitus. Helsinki s. Paasivirta, J. ja Rytsä, E.,1980, Torjunta-ainekemiaa, Espoo. 284 s. Partanen J., Talousveden valvontatutkimusohjelma. Sulkavan kunta, Tekninen toimisto. 5 s. Perttilä, M Meriympäristön kemian perusteet, No 31, Merentutkimuslaitos. 137 s. Punkaharjun kunta Vesihuoltolaitoksen valvontatutkimusohjelma. 8 s. Puolanne J., Pyy O. ja Jeltsch U Saastuneet maa-alueet ja niiden käsittely Suomessa. Saastuneiden maa-alueiden selvitys- ja kunnostusprojekti; loppuraportti. Muistio 5, Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto. 218 s. Ristiinan kunta Ristiinan Vesilaitos, Talousveden valvontasuunnitelma s. Sahama, TH. G Geokemia. Otava, Helsinki s. 81

83 Savela, M-L.ja Hynninen, E-L Kemia-Kemi Vol. 31 (2004) 6, sivut Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry Valvontatutkimusohjelma, Joroisten kunta, Valkeisen ja Kalalammen pohjavedenottamot. 6 s. Savonlinnan kaupunki ja Etelä-Savon ympäristökeskus Lähteelän pohjavesialueen suojelusuunnitelma s. Savonrannan kunta Savonrannan vesilaitoksen valvontatutkimusohjelma. 12 s. Seppälä, T Torjunta-aineiden käyttäytyminen Suomen ympäristöoloissa. Suomen ympäristökeskuksen monistesarja N:o 140. Helsinki. 78 s. Seppälä, T. ja Yli-Halla, M Pesticide groundwater leaching modelling in risk assessment in Finland- interim report. Suomen ympäristökeskuksen moniste no 219. Helsinki ISBN s. Servomaa, K., Tuomainen, A., Ahokas, A., Sojakka, P., Breilin, O. ja Kangas, J Torjuntaaineiden ja ravinteiden kulkeutuminen kasvihuoneista maaperään ja pohjaveteen, Eu-projekti SMT CT , Pohjois-Savon ympäristökeskus, Kuopio s. Sosiaali- ja terveysministeriö Täydentäviä soveltamisohjeita Sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimusohjelmista (461/2000). Kirje päivätty Suomen Salaojakeskus Mäntyharjun kunnan eteläosan haja-asutusalueiden vesihuollon yleissuunnitelma. Haave-projekti. Mäntyharjun kunta, Etelä-Savon ympäristökeskus s. Suomen ympäristökeskus Torjunta-aineet ja ympäristö. Esite, 2.painos. Helsinki s. Suomen ympäristökeskus Raskasmetallit. Sivulla vierailtu Sivu päivitetty ( Suomen ympäristökeskus 2005a. EU-tasolla tunnistetut prioriteettiaineet. Sivulla vierailtu Sivut päivitetty ( Suomen ympäristökeskus 2005b. Kemikaaliyksikkö, Birgit Kemiläinen ja Elina Karhu Vesipuitedirektiivin prioriteettiaineiden käyttö Suomessa Tilastot-palsta 5/2003. Sivulla vierailtu ( Suomen ympäristökeskus 2005c. Torjunta-aineita löydetty usealta pohjavesialueelta. Tiedote Sivulla vierailtu ( Suomen ympäristökeskus 2005d. Ympäristö-lehden Tilastot 5/2005. Torjunta-aineiden ympäristökuormitus vuonna Sivulla vierailtu ( Suoninen, T., Porttikivi, R., Särkioja, A. ja Taipalinen, I Tarinaharjun golfkentän pinta- ja pohjavesivaikutukset : loppuraportti, Pohjois-Savon ympäristökeskus 2002, Suomen ympäristö, nro s. Suunnittelukeskus Oy 2004a. Pertunmaan kunta, Vesihuollon kehittämissuunnitelma C s. Suunnittelukeskus Oy 2004b. Maaperätutkimukset Pursialassa kloorifenolien päästölähteen paikantamiseksi. Mikkelin kaupunki, Etelä-Savon ympäristökeskus. 140-C s. 82

84 Suunnittelukeskus Oy 2004c. Selvitys kloorifenolien poistumisesta Pursialan vedenkäsittelyprosessissa. Mikkelin kaupunki C s. Suunnittelukeskus Oy 2005a. Pieksämäen seudun alueellinen vesihuollon yleissuunnitelma, osaraportti 1, Vedenhankinnan ja jätevesien käsittelyn perusselvitykset, ennusteet ja tavoitteet. Pieksämäen kaupungin, Pieksänmaan, Haukivuoren ja Kangasniemen kunnat C s. Suunnittelukeskus Oy 2005b. Täydentävät maaperätutkimukset Pursialan pohjavesialueella maaperän kunnostuksen yleissuunnittelua varten, Mikkelin kaupunki, Etelä-Savon ympäristökeskus, Luonnos. 140-C s. Tahvanainen, P. (toim.) Ympäristön tila Mikkelin läänissä. Alueelliset tilaraportit 3. Vesi- ja ympäristöhallitus. 118 s. Talvitie, A Epäorgaaninen kemia. WSOY, Porvoo, Helsinki s. Toivikko, S Teollisuuskemikaalien riskikartoitus Hangon keskustan pohjavesialueella. Vesi- ja ympäristökeskuksen monistesarja, nro 613. Helsingin vesi- ja ympäristöpiiri, Helsinki. 44 s. Tolppanen, J Saastuneiden maa-alueiden aiheuttaman pohjavesien likaantumisriskin arviointi. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja s. Tuomisto, J Torjunta-aineet. Orgaaniset ympäristömyrkyt. Kustannusosakeyhtiö Medicina Oy. Sivulla vierailtu ( Valo, R. Ahtiainen, J., Molin, S., Nevalainen, J. ja Jokikokko, E Kreosoottipohjaisen maan puhdistus kompostoimalla. Vesi- ja ympäristöhallinnon monistesarja s. Veriö, T Öljyvahinkojen torjunta I, Yleinen osa ja maaöljyvahinkojen torjunta. Suomen Palontorjuntaliiton julkaisu. 233 s. Verschueren, K Handbook of Environmental Data on Organic Chemicals. Second Edition, Van Nostrand Reinhold Company Inc., New York, USA. 13 s. Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ja Suomen Kuntaliitto Soveltamisopas talousvesiasetukseen 461/2000, Helsinki s. Vesi- ja ympäristöhallitus Ympäristön tila Pohjois-Savon ympäristön tila 1990-luvun alussa. Helsinki. 4 s. Viitasaari, S Sahojen ja kyllästämöiden vesien- ja ympäristönsuojelun nykytila ja ensisijaiset parannustoimenpiteet. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja, nro 1. Helsinki. 136 s. World Health Organization Guidelines for Drinking Water Quality, Volume 1: 3 rd Edition, Recommendations, Geneva 2004, ISBN s. Xie, Z., Sielemann, S., Schmidt, H. ja Baumbach, J.I MTBE Supervision using Ion Mobility Spectrometry. ISAS, Sivulla vierailtu ( Ympäristöhallinto ja Maanmittauslaitos Tieto tuotettu SLICES-aineistosta, joka valmistui syksyllä ( Ympäristöhallinto HERTTA 4.4-tietojärjestelmä. Ympäristöministeriö Opas vesipuitedirektiivin ja siihen liittyvän kansallisen lainsäädännön edellyttämistä toimenpiteistä Suomen pohjavesiasioissa. Osa I. Yleistä. 28 s. 83

85 Yong, R.N., Mohamed, A.M.O.ja Warkentin, B.P Principles of contaminant transport in soils. Developments in geotechnical engineering 73. Amsterdam: Elsevier. 327 s. Young, P., Baldwin, G. ja Wilson, D Attenuation of heavy metals within municipal waste landfill sites. Jackson, L., Rohlik, A. ja Conway, R. (toim.). Hazardous and industrial waste management and testing: 3 rd ASTM Symp. Philadelphia, American Society for Testing and Materials. S ASTM STP 851. Julkaisusta Assmuth et al. 1990, sivu 5. Zacheus, O Suurten vesilaitosten toimittaman talousveden valvonta ja laatu vuonna s. Zacheus, O Suurten, EU:lle raportoitavien laitosten toimittaman talousveden valvonta ja laatu vuonna s. Öljyalan Palvelukeskus Internet Julkaisussa Mäntylä et al. 1999, sivu. Öljy- ja kaasualan keskusliitto Sivulla vierailtu ( 84

86 LIITTEET LIITE 1. Tutkimuksessa mukana olevat vedenottamot Etelä-Savon alueella (kartta) LIITE 2. Näytteenottoraportti LIITE 3. 1 GC/MSD-analyysilista ja 2 GC/MSD-analyysilista LIITE 4. Todetut torjunta-aineet luokiteltuna kappalemäärittäin ja alueittain LIITE 5. 3 LC/MSD-analyysilista LIITE 6. Laboratorioiden mittausepävarmuudet LIITE 7. Liuotinaineiden ja muiden haihtuvien yhdisteiden analyysilista LIITE 8. Talousvesiasetuksen liitteen I taulukko 2 mukaiset vaatimukset LIITE 9. Prioriteettiaineet LIITE. Henryn lain vakio, höyrynpaine, jakautumisvakiot K oc, K ow, vesiliukoisuus ja hajoavuus maaperässä LIITE 11. Luettelo eri toimialoilla yleisesti käytettävistä haitta-aineista LIITE 12. Joidenkin kloorifenolien ominaisuuksia LIITE 13. Joidenkin PAH-yhdisteiden ominaisuuksia LIITE 14. Öljytuotteiden ominaisuuksia ja käyttökohteita LIITE 15. Mikkelin Pursialan vesilaitoksen vedenkäsittelyprosessi LIITE 16. Mikkelin Pursialasta todetut kloorifenolit v (kartta) LIITE 17. Joidenkin liuotinaineiden ja muiden haihtuvien yhdisteiden ominaisuuksia LIITE 18. Todetut liuotinaineet ja muut haihtuvat yhdisteet luokiteltuna kappalemäärittäin ja alueittain LIITE 19. Tutkimuksessa todettujen aineiden pitoisuudet ja niiden määritysrajat LIITE 20. Joidenkin torjunta-aineiden ominaisuuksia LIITE 21. Raakavedestä todettujen bariumin, kuparin, nikkelin, sinkin ja vanadiinin pitoisuustaulukot LIITE 22. Todettujen metallien pitoisuudet LIITE 23. Mikkelin Pursialan pohjavesialueelta ja kaivoista todetut aineet (kartta) LIITE 24. Kerimäen Veneenniemestä todettu aine ja riskikohteita (kartta) LIITE 25. Kerimäen Veneenniemen pohjavedenkorkeuksien perusteella tehty kartta LIITE 26. Pohjavedenpinnankorkeudet LIITE 27. Mikkelin Pursialan pohjavedenkorkeuksien perusteella tehty kartta LIITE 28. Mikkelin Pursialan PIMA-kartta LIITE 29. Pertunmaan kirkonkylän todettu aine ja riskikohteita (kartta) LIITE 30. Pertunmaan kirkonkylän pohjavedenkorkeuksien perusteella tehty kartta LIITE 31. Pertunmaan Kuortin todetut aineet ja riskikohteita (kartta) LIITE 32. Pertunmaan Kuortin pohjavedenkorkeuksien perusteella tehty kartta LIITE 33. Punkaharjun Punkasalmen todetut aineet ja riskikohteita (kartta) LIITE 34. Punkaharjun Punkasalmen pohjavedenkorkeuksien perusteella tehty kartta LIITE 35. Liuotinaineiden ja muiden haihtuvien yhdisteiden luokitellut pitoisuudet ja maankäyttöluokitus LIITE 36. Torjunta-aineiden luokitellut pitoisuudet ja maankäyttöluokitus LIITE 37. Metallien luokitellut pitoisuudet ja maankäyttöluokitus LIITE 38. Pohjavesialueiden maankäyttöluokitus 85

87 TUTKIMUKSESSA MUKANA OLEVAT VEDENOTTAMOT ETELÄ-SAVON ALUEELLA LIITE 1

88 LIITE 2/1 NÄYTTEENOTTORAPORTTI TOUKO-ELOKUU 2005, ETELÄ-SAVON YMPÄRISTÖKESKUS Näytteenotto raakavesistä: Kunta Enonkoski Pohjavesialue (nimi, tunnus) Pahkajärvi, Tutkimuspaikka Pahkajärven vedenottamo, kaivo 4 km päässä Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo 9.40 Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (siiviläputkikaivo RK 1) Näytetunniste Pahkajärven raakavesi, Enonkosken kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Haukivuori Pohjavesialue (nimi, tunnus) Huosiuskangas, Tutkimuspaikka Huosiuskankaan vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo 8.35 Näytteet otettu (mistä) Vesilaitoksen raakavesihanasta, (kaivo 1) Näytetunniste Huosiuskankaan raakavesi, Haukivuoren kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Hirvensalmi Pohjavesialue (nimi, tunnus) Rehniöniemi, Tutkimuspaikka Rehniönniemen vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Esa Rouvinen Näytteet otettu (ajankohta) klo Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (siiviläputkikaivo Kaivo SK) Näytetunniste Rehniönniemen raakavesi, Hirvensalmen kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina) (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina) (Lahti) Kunta Joroinen Pohjavesialue (nimi, tunnus) Tervaruukinsalo, Tutkimuspaikka Valkeisenlammen vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Esa Rouvinen Näytteet otettu (ajankohta) klo 9.30 Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (siiviläputkikaivo SK 1) Näytetunniste Valkeisenlammen raakavesi, Joroisten kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (Lahti) Kunta Joroinen Pohjavesialue (nimi, tunnus) Kolma, Tutkimuspaikka Kalalammen vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Esa Rouvinen Näytteet otettu (ajankohta) klo 9.55 Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (siiviläputkikaivo SK 2) Näytetunniste Kalalammen raakavesi, Joroisten kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Juva Pohjavesialue (nimi, tunnus) Hatsola, Tutkimuspaikka Murtosen vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Esa Rouvinen Näytteet otettu (ajankohta) klo Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (kaivo KK/SK) Näytetunniste Murtosen raakavesi, Juvan kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma)

89 Missä analysoidaan Mitä analysoidaan Laboratorioon saapumispäivämäärä Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis LIITE 2/2 SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) (SGS Hamina), (Lahti) (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Juva Pohjavesialue (nimi, tunnus) Rapionkangas, Tutkimuspaikka Rapionkankaan vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo 7.25 Näytteet otettu (mistä) Vesilaitoksen raakavesihanasta, (kaivo K1) Näytetunniste Rapionkankaan raakavesi, Juvan kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Kangasniemi Pohjavesialue (nimi, tunnus) Syvälahti, Tutkimuspaikka Syvälahden vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (kuilukaivo KU1) Näytetunniste Syvälahden raakavesi, Kangasniemen kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Kerimäki Pohjavesialue (nimi, tunnus) Kokkomäki, Tutkimuspaikka Veneenniemen vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (kuilu- tai betonirengaskaivo K 1) Näytetunniste Veneenniemen raakavesi, Kerimäen kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Kerimäki Pohjavesialue (nimi, tunnus) Kokkomäki, Tutkimuspaikka Veneenniemen vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (kuilu- tai betonirengaskaivo K 1) Näytetunniste Veneenniemen raakavesi, Kerimäen kunta Pullon koko ja materiaali 1 l lasipullo (tumma), 1 l muovipullo Missä analysoidaan Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan torjunta-aineet (LC ja glyfosaatti) Laboratorioon saapumispäivämäärä (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (Lahti) Kunta Kerimäki Pohjavesialue (nimi, tunnus) Kokkomäki, Tutkimuspaikka Veneenniemen vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Esa Rouvinen, Sampsa Kinnunen Näytteet otettu (ajankohta) klo.42 Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (kuilu- tai betonirengaskaivo K 1) Näytetunniste Veneenniemen raakavesi, Kerimäen kunta, lähtevä vesi Pullon koko ja materiaali 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis Kunta Kerimäki Pohjavesialue (nimi, tunnus) Kokkomäki, Tutkimuspaikka Veneenniemen vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Esa Rouvinen, Sampsa Kinnunen Näytteet otettu (ajankohta) klo.40 Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (kuilu- tai betonirengaskaivo K 1) Näytetunniste Veneenniemen raakavesi, Kerimäen kunta, uusintanäyte

90 Pullon koko ja materiaali 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis LIITE 2/3 Kunta Kerimäki Pohjavesialue (nimi, tunnus) Keplakko, Tutkimuspaikka Keplakon vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (siiviläputkikaivo SK 1) Näytetunniste Keplakon raakavesi, Kerimäen kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (Lahti) Kunta Mikkeli Pohjavesialue (nimi, tunnus) Porrassalmi, Tutkimuspaikka Hietalahden eli Olkkolanniemen vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen Näytteet otettu (ajankohta) klo 8.30 Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (siiviläputkikaivot 3 ja 4) Näytetunniste Hietalahden raakavesi, Mikkelin kaupunki Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) x 2 kpl Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC, LC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Mikkeli Pohjavesialue (nimi, tunnus) Hanhikangas, Tutkimuspaikka Hanhikankaan vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen Näytteet otettu (ajankohta) klo.20 Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (siiviläputkikaivot K2 ja K5) Näytetunniste Hanhikankaan raakavesi, Mikkelin kaupunki Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC, LC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Mikkeli Pohjavesialue (nimi, tunnus) Pursiala, Tutkimuspaikka Pursialan vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen Näytteet otettu (ajankohta) klo 9.30 Näytteet otettu (mistä) Kaivo K5.96:n hanasta Näytetunniste Kaivo 5.96, Pursiala, Mikkelin kaupunki Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) x 2 kpl Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC ja LC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Mikkeli Pohjavesialue (nimi, tunnus) Pursiala, Tutkimuspaikka Pursialan vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen Näytteet otettu (ajankohta) klo 9.30 Näytteet otettu (mistä) Kaivo K3PN6:n hanasta Näytetunniste Kaivo 3, Pursiala, Mikkelin kaupunki Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) x 2 kpl Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC ja LC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Mikkeli Pohjavesialue (nimi, tunnus) Pursiala, Tutkimuspaikka Pursialan vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen Näytteet otettu (ajankohta) klo 9.30

91 LIITE 2/4 Näytteet otettu (mistä) Kaivo 4.1:n hanasta Näytetunniste Kaivo 4, Pursiala, Mikkelin kaupunki Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) x 2 kpl, 1 l muovipullo Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC ja LC sekä glyfosaatti) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Mikkeli Pohjavesialue (nimi, tunnus) Pursiala, Tutkimuspaikka Pursialan vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen Näytteet otettu (ajankohta) klo 9.30 Näytteet otettu (mistä) Kaivo :n hanasta Näytetunniste Kaivo, Pursiala, Mikkelin kaupunki Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) x 2 kpl Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC ja LC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Mäntyharju Pohjavesialue (nimi, tunnus) Majalampi, Tutkimuspaikka Vannekiven vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Esa Rouvinen Näytteet otettu (pvm, kellonaika) klo 8.15 Näytteet otettu (mistä) Vesilaitoksen raakavesihanasta, (2 kaivosta: RK_K ja RK_S) Näytetunniste Vannekiven raakavesi, Mäntyharjun kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Mäntyharju Pohjavesialue (nimi, tunnus) Luuminniemi, Tutkimuspaikka Luuminniemen vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Esa Rouvinen Näytteet otettu (pvm, kellonaika) klo 8.50 Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (siiviläputkikaivo 1) Näytetunniste Luuminniemen raakavesi, Mäntyharjun kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Pertunmaa Pohjavesialue (nimi, tunnus) Kuortti, Tutkimuspaikka Kuortin vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Esa Rouvinen Näytteet otettu (ajankohta) klo.00 Näytteet otettu (mistä) Kuortin ottamon raakavesihanasta, (siiviläputkikaivo K 1) Näytetunniste Kuortin raakavesi, Pertunmaan kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina) Kunta Pertunmaa Pohjavesialue (nimi, tunnus) Kuortti, Tutkimuspaikka Kuortin vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen Näytteet otettu (ajankohta) klo 9. Näytteet otettu (mistä) Kuortin ottamon raakavesihanasta, (siiviläputkikaivo K 1) Näytetunniste Kuortin raakavesi, Pertunmaan kunta Pullon koko ja materiaali 1 l lasipullo (tumma), 1 l muovipullo Missä analysoidaan Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan torjunta-aineet (LC ja glyfosaatti) Laboratorioon saapumispäivämäärä (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (Lahti) Kunta Pertunmaa Pohjavesialue (nimi, tunnus) Kuortti,

92 LIITE 2/5 Tutkimuspaikka Kuortin vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen Näytteet otettu (ajankohta) klo 9.45 Näytteet otettu (mistä) Kuortin ottamon raakavesihanasta, (siiviläputkikaivo K 1) Näytetunniste Kuortin raakavesi (uusintanäyte), Pertunmaan kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 250ml muovipullo 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit ja torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (Lahden Tutkimuslaboratorio), (SGS Hamina) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (Lahden Tutkimuslaboratorio), (SGS Hamina) Kunta Pertunmaa Pohjavesialue (nimi, tunnus) Pertunmaa kk, Tutkimuspaikka Kirkonkylän vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Esa Rouvinen Näytteet otettu (ajankohta) klo Näytteet otettu (mistä) Kirkonkylän ottamon raakavesihanasta, (todennäköisesti siiviläputkikaivo RK2) Näytetunniste Kirkonkylän raakavesi, Pertunmaan kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Pertunmaa Pohjavesialue (nimi, tunnus) Pertunmaa kk, Tutkimuspaikka Kirkonkylän vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen Näytteet otettu (ajankohta) klo 9.30 Näytteet otettu (mistä) Kirkonkylän ottamon raakavesihanasta, (todennäköisesti siiviläputkikaivo RK2) Näytetunniste Kirkonkylän raakavesi, Pertunmaan kunta Pullon koko ja materiaali 1 l muovipullo (Huom. lasipullo on parempi, koska muovipullo voi adsorpoida kloorifenoleja). Missä analysoidaan SGS Hamina Mitä analysoidaan kloorifenolit Laboratorioon saapumispäivämäärä (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (Lahti) Kunta Pieksänmaa Pohjavesialue (nimi, tunnus) Montola, Tutkimuspaikka Montolan vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo 9.30 Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (kallioporakaivo K ottamo) Näytetunniste Montolan raakavesi, Pieksänmaan kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Pieksänmaa Pohjavesialue (nimi, tunnus) Naarajärvi, Tutkimuspaikka Naarajärven vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo.40 Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (kaivo K 1) Näytetunniste Naarajärven raakavesi, Pieksänmaan kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) x 2 kpl Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC, LC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina) Kunta Pieksänmaa (Jäppilä) Pohjavesialue (nimi, tunnus) Hiidenlampi, Tutkimuspaikka Hiidenlammen vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Esa Rouvinen Näytteet otettu (ajankohta) klo 8.35 Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (kaivo K 1) Näytetunniste Hiidenlammen raakavesi, Pieksänmaan kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti)

93 Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) LIITE 2/6 Kunta Pieksämäki Pohjavesialue (nimi, tunnus) Tuopunkangas, Tutkimuspaikka Tuopunkankaan vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen Näytteet otettu (ajankohta) klo 13. Näytteet otettu (mistä) Vesilaitoksen raakavesihanasta, (kaivot 1/1, 1/2, 1/3, 2/3, 3/3) Näytetunniste Tuopunkankaan raakavesi 1/1, 1/2, 1/3, 2/3, 3/3, Pieksämäen kaupunki Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (Hamina), (Lahti) Kunta Puumala Pohjavesialue (nimi, tunnus) Kitulanniemi, Tutkimuspaikka Kitulanniemen vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo.00 Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (rantakaivo K2) Näytetunniste Kitulanniemen raakavesi, Puumalan kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina) Kunta Puumala Pohjavesialue (nimi, tunnus) Kataasaari, Tutkimuspaikka Kotkatsaaren vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo.15 Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (siiviläputkikaivo K3) Näytetunniste Kotkatsaaren raakavesi, Puumalan kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina) Kunta Punkaharju Pohjavesialue (nimi, tunnus) Punkasalmi, Tutkimuspaikka Punkasalmen vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo 14. Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (siiviläputkikaivo SK ja kuilukaivo KK) Näytetunniste Punkasalmen raakavesi, Punkaharjun kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) x 2 kpl Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC, LC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Punkaharju Pohjavesialue (nimi, tunnus) Punkasalmi, Tutkimuspaikka Punkasalmen vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (siiviläputkikaivo SK ja kuilukaivo KK) Näytetunniste Punkasalmen raakavesi, Punkaharjun kunta Pullon koko ja materiaali 1 l muovipullo Missä analysoidaan Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan torjunta-aineet (glyfosaatti) Laboratorioon saapumispäivämäärä (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (Lahti) Kunta Punkaharju Pohjavesialue (nimi, tunnus) Punkaharju, Tutkimuspaikka Punkaharjun vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (kuilukaivo KK) Näytetunniste Punkaharjun raakavesi, Punkaharjun kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) x 2 kpl Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC, LC)

94 Laboratorioon saapumispäivämäärä Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) (SGS Hamina), (Lahti) LIITE 2/7 Kunta Rantasalmi Pohjavesialue (nimi, tunnus) Ruutanaharju, Tutkimuspaikka Ruutanaharjun vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Esa Rouvinen Näytteet otettu (ajankohta) klo.45 Näytteet otettu (mistä) Vesilaitoksen raakavesihanasta, (kaivo RK2) Näytetunniste Ruutanaharjun raakavesi, Rantasalmen kunta Pullon koko ja materiaali 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (Hamina) (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (Lahti) Kunta Rantasalmi Pohjavesialue (nimi, tunnus) Kupiala, Tutkimuspaikka Kupialan vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Esa Rouvinen Näytteet otettu (ajankohta) klo.45 Näytteet otettu (mistä) Vesilaitoksen raakavesihanasta, (SK 31A/99) Näytetunniste Kupialan raakavesi, Rantasalmen kunta Pullon koko ja materiaali 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) x 2 kpl Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan raskasmetallit, torjunta-aineet (GC, LC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (Hamina), (Lahti), Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (Lahti) Kunta Ristiina Pohjavesialue (nimi, tunnus) Hartikkala, Tutkimuspaikka Hartikkalan vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo Näytteet otettu (mistä) Siiviläputkikaivon hanasta (RK28) Näytetunniste Hartikkalan raakavesi, Ristiinan kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Savonlinna Pohjavesialue (nimi, tunnus) Lähteelä, Tutkimuspaikka Lähteelän vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (siiviläputkikaivo K II= P2) Näytetunniste Lähteelän raakavesi, Savonlinnan kaupunki Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Pohjavesialue (nimi, tunnus) Savonlinna Vääräsaaren pintavesi Tutkimuspaikka Vääräsaaren vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo 8.45 Näytteet otettu (mistä) Vesilaitoksen hanasta, (pintavesi) Näytetunniste Pintavesi tai Vääränsaaren pintavesi, Savonlinnan kaupunki Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Savonranta Pohjavesialue (nimi, tunnus) Ryttyniemi, Tutkimuspaikka Ryttyniemen vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo.00 Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (kuilukaivo KuK ja siiviläputkikaivo pt

95 Näytetunniste Pullon koko ja materiaali Missä analysoidaan Mitä analysoidaan Laboratorioon saapumispäivämäärä Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis LIITE 2/8 8) Ryttyniemen raakavesi, Savonrannan kunta 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) (SGS Hamina), (Lahti) (SGS Hamina), (Lahti) Kunta Sulkava Pohjavesialue (nimi, tunnus) Kirkkokangas, Tutkimuspaikka Kirkkokankaan vedenottamo Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo 8.50 Näytteet otettu (mistä) Vedenottamon raakavesihanasta, (siiviläputkikaivo SPK1 tai SPK 2) Näytetunniste Kirkkokankaan raakavesi, Sulkavan kunta Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet (VOC), raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (SGS Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (SGS Hamina), (Lahti) Näytteenotto havaintoputkista: Kunta Kerimäki Pohjavesialue (nimi, tunnus) Kokkomäki, Tutkimuspaikka Kokkomäen pohjavesialue, Veneenniemen vedenottamosta koilliseen, havaintoputki HP 1:stä Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Esa Rouvinen Näytteet otettu (ajankohta) , klo Näytteet otettu (mistä ja miten) Havaintoputki HP 1:stä MP1:llä pumppaamalla, 5,5 m PP:stä Näytetunniste Veneenniemen havaintoputki HP 1, syvyys 5,5 m PP:stä Pullon koko ja materiaali 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis Kunta Mikkeli Pohjavesialue (nimi, tunnus) Pursiala, Tutkimuspaikka Pursialan pohjavesialue, havaintoputki 81 (Pesula) Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Anne Petäjä-Ronkainen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo Näytteet otettu (mistä ja miten) Havaintoputki 81 (Pesula) Bailer kertanäytteenottimella, 7 m PP:stä Näytetunniste Pursialan pohjavesialue, Mikkeli, Hp 81 (Pesula) Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma), 1 lasipullo (kirkas) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet, raskasmetallit, torjunta-aineet (GC), öljyhiilivedyt Laboratorioon saapumispäivämäärä (Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis ja (Hamina), (Lahti) Kunta Mikkeli Pohjavesialue (nimi, tunnus) Pursiala, Tutkimuspaikka Pursialan pohjavesialue, havaintoputki 83 (Savonaukio) Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Marjo Hietala, Risto Lindroos Näytteet otettu (ajankohta) klo 8.35 Näytteet otettu (mistä ja miten) Havaintoputki 83 (Savonaukio) Bailer kertanäytteenottimella, 15,40 m PP:stä Näytetunniste Pursialan pohjavesialue, Mikkeli, Hp 83 (Savonaukio) Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 0 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma), 1 lasipullo (kirkas) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet, raskasmetallit, torjunta-aineet (GC), öljyhiilivedyt Laboratorioon saapumispäivämäärä (Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis ja (Hamina), (Lahti) Kunta Mikkeli Pohjavesialue (nimi, tunnus) Pursiala, Tutkimuspaikka Pursialan pohjavesialue, havaintoputki 84 (Kirjasto) Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Anne Petäjä-Ronkainen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo.45 Näytteet otettu (mistä ja miten) Pursialan pohjavesialue, havaintoputki 84 (Kirjasto) MP1:llä pumppaamalla, 15 m PP:stä Näytetunniste Pursialan pohjavesialue, Mikkeli, Hp 84 (Kirjasto) Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 250 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) x 2 kpl, 1 l lasipullo (kirkas) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio

96 Mitä analysoidaan Laboratorioon saapumispäivämäärä Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis LIITE 2/9 liuotinaineet, raskasmetallit, torjunta-aineet (GC ja LC), öljyhiilivedyt (Hamina), (Lahti) ja (Hamina), (Lahti) Kunta Mikkeli Pohjavesialue (nimi, tunnus) Pursiala, Tutkimuspaikka Pursialan pohjavesialue, havaintoputki 44 R Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Anne Petäjä-Ronkainen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo Näytteet otettu (mistä ja miten) Pursialan pohjavesialue, havaintoputki 44 R, MP1:llä pumppaamalla, 20 m PP:stä Näytetunniste Pursialan pohjavesialue, Mikkeli, 44 R Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 250 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) x 2 kpl, 1 l lasipullo (kirkas) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet, raskasmetallit, torjunta-aineet (GC ja LC), öljyhiilivedyt Laboratorioon saapumispäivämäärä (Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis ja (Hamina), (Lahti) Kunta Mikkeli Pohjavesialue (nimi, tunnus) Pursiala, Tutkimuspaikka Pursialan pohjavesialue, havaintoputki HPS 8 Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Anne Petäjä-Ronkainen, Jonne Gråsten Näytteet otettu (ajankohta) klo 9.37 Näytteet otettu (mistä ja miten) Pursialan pohjavesialue, havaintoputki HPS 8, MP1:llä pumppaamalla, 15 m PP:stä Näytetunniste Pursialan pohjavesialue, Mikkeli, HPS 8 Pullon koko ja materiaali 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (Lahti) Kunta Pertunmaa Pohjavesialue (nimi, tunnus) Kuortti, Tutkimuspaikka Kuortin pohjavesialue, havaintoputki Hp 2 Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Esa Rouvinen Näytteet otettu (ajankohta) , klo Näytteet otettu (mistä ja miten) Kuortin pohjavesialue, havaintoputki Hp 2, MP 1:llä pumppaamalla, 26 m PP:stä Näytetunniste Vesi, Hp 2, syvyys 26 m PP:stä Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 250 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet, raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (Hamina), (Lahti) Kunta Pertunmaa Pohjavesialue (nimi, tunnus) Kuortti, Tutkimuspaikka Kuortin pohjavesialue, havaintoputki Hp 3 Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Esa Rouvinen Näytteet otettu (ajankohta) , klo.02 Näytteet otettu (mistä ja miten) Kuortin pohjavesialue, havaintoputki Hp 3, MP 1:llä, pumppaamalla, 19 m PP:stä Näytetunniste Vesi, Hp 3, syvyys 19 m PP:stä Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 250 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet, raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (Hamina), (Lahti) Kunta Pertunmaa Pohjavesialue (nimi, tunnus) Kuortti, Tutkimuspaikka Kuortin pohjavesialue, havaintoputki Hp 6 Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Esa Rouvinen Näytteet otettu (ajankohta) , klo Näytteet otettu (mistä ja miten) Kuortin pohjavesialue, havaintoputki Hp 6 Näytetunniste Vesi, Hp 6, MP 1:llä, pumppaamalla, 23 m PP:stä Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 250 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet, raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (Hamina), (Lahti) Kunta Pertunmaa Pohjavesialue (nimi, tunnus) Kuortti, Tutkimuspaikka Kuortin pohjavesialue, havaintoputki Hp 6 Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Esa Rouvinen

97 LIITE 2/ Näytteet otettu (ajankohta) , klo Näytteet otettu (mistä ja miten) Kuortin pohjavesialue, havaintoputki Hp 6, MP:llä, pumppaamalla, 30 m PP:stä Näytetunniste Vesi, Hp 6, syvyys 30 m PP:stä Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 250 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet, raskasmetallit, torjunta-aineet (GC) Laboratorioon saapumispäivämäärä (Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis (Hamina), (Lahti) Kunta Punkaharju Pohjavesialue (nimi, tunnus) Punkasalmi, Tutkimuspaikka Punkasalmen pohjavesialue, havaintoputki Hp 1-05 Näytteenottajat Kirsi Ylönen, Marjo Hietala Näytteet otettu (ajankohta) klo.30 Näytteet otettu (mistä ja miten) Punkasalmen pohjavesialue, havaintoputki Hp 1-05, Bailer kertanäytteenottimella, 3 m PP:Stä Näytetunniste Vesi, Hp 1-05, syvyys 3 m PP:stä Pullon koko ja materiaali 40 mm lasipullo x 2 kpl, 250 ml muovipullo, 1 l lasipullo (tumma), 1 lasipullo (kirkas) Missä analysoidaan SGS Hamina, Lahden Tiede- ja Yrityspuisto Oy:n Tutkimuslaboratorio Mitä analysoidaan liuotinaineet, raskasmetallit, torjunta-aineet (GC), öljyhiilivedyt Laboratorioon saapumispäivämäärä (Hamina), (Lahti) Analysointi päivämäärä tai tutkimus valmis ja (Hamina), (Lahti)

98 TORJUNTA-AINEANALYYSILISTA 1 GC/MSD LIITE 3/1

99 TORJUNTA-AINEANALYYSILISTA 2 GC/MSD LIITE 3/2

100 LIITE 3/3

101 LIITE 4/1 TODETUT TORJUNTA-AINEET LUOKITELTUNA ALUEKOHTAISESTI KAPPALEMÄÄRITTÄIN. Analysointimenetelmä ja/tai analysoidut aineet suluissa. Kunta Paikka ei todettu yli määritysrajan, alle 0,1 mg/l Enonkoski Pahkajärvi 0 ( 1 GC/MSD) Haukivuori Huosiuskangas 0 ( 1 GC/MSD) Hirvensalmi Rehniönniemi 0 ( 1 GC/MSD) Joroinen Kalalampi 0 ( 1 GC/MSD) Joroinen Valkeisenlampi 0 ( 1 GC/MSD) Jvua Murtonen ( 1 GC/MSD) 0 Juva Rapionkangas 0 ( 1 GC/MSD) Kangasniemi Syvälahti ( 1 GC/MSD) 0 Kerimäki Veneenniemi 1 ( 1 GC/MSD) Kerimäki Veneeniemi, 0 uusintanäyte ( 2 GC/MSD) Kerimäki Veneenniemi, 0 lisänäyte ( 3 LC/MSD, glyfosaatti, AMPA) Kerimäki HP1 (veneenniemi) 0 ( 2 GC/MSD) Kerimäki Keplakko ( 1 GC/MSD) 0 Mikkeli Pursiala Kaivo 3 1 ( 1 GC/MSD, 3 LC/MSD) Mikkeli Pursiala Kaivo 4 0 ( 1 GC/MSD, 3 LC/MSD, glyfosaatti, AMPA) Mikkeli Pursiala Kaivo 1 ( 1 GC/MSD, LC/MSD) Mikkeli Pursiala Kaivo ( 1 GC/MSD, 3 LC/MSD) Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli Mikkeli 44 R (Pursiala) ( 2 GC/MSD, 3 LC/MSD) HPS 8 (Pursiala) ( 2 GC/MSD) 48 (Pursiala) ( 1 GC/MSD) 50 (Pursiala) ( 1 GC/MSD) 51 (Pursiala) ( 1 GC/MSD) 66 (Pursiala) ( 1 GC/MSD) 79 (Pursiala) ( 1 GC/MSD) Hp 81 (Pursiala) ( 2 GC/MSD) yli 0,1 mg/l 1

102 LIITE 4/2 Mikkeli Hp 83 (Pursiala) ( 2 GC/MSD) 1 1 Mikkeli Hp 84 (Pursiala) 1 ( 2 GC/MSD, LC/MSD) Mikkeli KLE pintavesi 0 ( 1 GC/MSD) Mikkeli KLP pintavesi 0 ( 1 GC/MSD) Mikkeli Hanhikangas 0 ( 1 GC/MSD, LC/MSD) Mikkeli Hietalahti ( 1 GC/MSD, 0 3 LC/MSD, glyfosaatti, AMPA) Mäntyharju Vannekivi 0 ( 1 GC/MSD) Mäntyharju Luuminniemi ( 1 GC/MSD) 0 Pertunmaa Kuortti ( 1 GC/MSD) 2 Pertunmaa Kuortti, uusintanäyte ( 2 GC/MSD) 2 Pertunmaa Kuortti, lisänäyte 0 ( 3 LC/MSD, glyfosaatti, AMPA) Pertunmaa Hp 2 (Kuortti) 0 ( 2 GC/MSD) Pertunmaa Hp 3 (Kuortti) 0 ( 2 GC/MSD) Pertunmaa Hp 6, syvyys 23 m 0 (Kuortti) ( 2 GC/MSD) Pertunmaa Hp 6, syvyys 30 m 0 (Kuortti) ( 2 GC/MSD) Pertunmaa Kirkonkylä 0 ( 1 GC/MSD) Pieksämäki Tuopunkangas 0 ( 1 GC/MSD) Pieksänmaa Naarajärvi 0 ( 1 GC/MSD, LC/MSD) Pieksänmaa Montola ( 1 GC/MSD) 0 Pieksänmaa Hiidenlampi 0 ( 1 GC/MSD) Punkaharju Punkaharju ( 1 GC/MSD, LC/MSD) 0 Punkaharju Punkasalmi ( 1 GC/MSD, LC/MSD) 5 Punkaharju Punkasalmi, lisänäyte (glyfosaatti, AMPA) 0 Punkaharju Hp 1-05 (Punkasalmi) ( 2 GC/MSD) 2 Puumala Kotkatsaari 0 ( 1 GC/MSD) Puumala Kitulanniemi 0 ( 1 GC/MSD) Rantasalmi Kupiala (GC/MSD, 0 3 LC/MSD) Rantasalmi Ruutanaharju 0

103 LIITE 4/3 ( 1 GC/MSD) Ristiina Hartikkala 0 ( 1 GC/MSD) Savonlinna Lähteelä ( 1 GC/MSD) 0 Savonlinna Vääräsaaren pintavesi 0 ( 1 GC/MSD) Savonranta Ryttyniemi 0 ( 1 GC/MSD) Sulkava Kirkkokangas ( 1 GC/MSD) 0 1 GC/MSD-menetelmällä analysoitu 79 torjunta-ainetta, LIITE 3 2 GC/MSD-menetelmällä analysoitu 4 torjunta-ainetta, LIITE 3 3 LC/MSD-menetelmällä analysoitu 41 torjunta-ainetta, LIITE 5

104 TORJUNTA-AINEANALYYSILISTA 3 LC/MSD LIITE 5

105 LIITE 6 MITTAUSEPÄVARMUUDET LIUOTINAINEILLE JA MUILLE HAIHTUVILLE YHDISTEILLE SEKÄ TORJUNTA-AINEILLE Lahden Tiede ja Yrityspuisto; Lahden Tutkimuslaboratorio: Atratsiini 25 BAM 32 Bromasiili 38 DEA 31 DIA 35 Etofumesaatti 35 Heksatsinoni 39 Simatsiini 36 Terbylatsiini 30 Terbylatsiini, -desetyyli 35 Mittausepävarmuudet ovat yhdistekohtaiset ja laskettu lähellä määritysrajaa olevilla pitoisuuksilla: torjuntaaineilla 0,02 µg/l. Suuressa osassa näytteitä kyseisten yhdisteiden pitoisuudet olivat alle määritysrajan. Mittausepävarmuus on todennäköisesti silloin jotakin muuta (saattaa olla suurempi). SGS Inspection Services Oy: Listassa on no. akkreditoidut suureet ja niiden mittausepävarmuudet 95 luottamustasolla. Yhdiste Detektioraja g/l Ilmoitusraja g/l Mittausepävarmuus, Bentseeni Tolueeni Etyylibentseeni M+p-Ksyleenit Styreeni o-ksyleeni MTBE TAME Trikloorieteeni Tetrakloorieteeni ,2-dikloorietaani Kloroformi Tribromimetaani Bromidikloorimetaani Dibromikloorimetaani Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 461/2000 mukaiset summapitoisuudet: Yhdiste Detektioraja g/l Ilmoitusraja g/l Trihalometaanit -Kloroformi -Tribromimetaani -Bromidikloorimetaani -Dibromikloorimetaani Tri- ja Tetrakloorieteeni

106 LIUOTINAINEIDEN JA MUIDEN HAIHTUVIEN YHDISTEIDEN ANALYYSILISTA. Analysoitu SGS Inspection Services Oy:ssä, Haminassa. LIITE 7 Aromaattiset yhdisteet Bentseeni Tolueeni Etyylibentseeni m+p-xyleeni o-xyleeni Styreeni n-propyylibentseeni Isopropyylibentseeni 1,2,4-Trimetyylibentseeni 1,3,5-Trimetyylibentseeni Butyylibentseeni sec-butyylibentseeni tert-butyylibentseeni 4-Isopropyylitolueeni Naftaleeni Bromatut yhdisteet Dibromimetaani Tribromimetaani 1,2-Dibromietaani Bromikloorimetaani Bromidikloorimetaani Dibromikloorimetaani 1,2-Dibromi-3-klooripropaani Bromibentseeni Oxygenaatit MTBE TAME Klooratut aromaattiset yhdisteet Klooribentseeni 1,2-Diklooribentseeni 1,3-Diklooribentseeni 1,4-Diklooribentseeni 1,3,5-Triklooribentseeni 1,2,4-Triklooribentseeni 2-Klooritolueeni 4-Klooritolueeni Klooratut alifaattiset yhdisteet Metyleenikloridi Kloroformi Hiilitetrakloridi 1,1-Dikloorietaani 1,2-Dikloorietaani 1,1,1-Trikloorietaani 1,1,2-Trikloorietaani 1,1,1,2-Tetrakloorietaani 1,1,2,2-Tetrakloorietaani 1,1-Dikloorieteeni trans-1,2-dikloorieteeni cis-1,2-dikloorieteeni Trikloorieteeni Tetrakloorieteeni Hexaklooributadieeni

107 LIITE 8 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN TALOUSVESIASETUKSEN (461/2000) LIITE 1, TAULUKKO 2. LIITE 1 TALOUSVEDEN LAATUVAATIMUKSET JA SUOSITUKSET Taulukko 2. Kemialliset laatuvaatimukset (enimmäispitoisuus) Huomautus Akryyliamidi 0, µg/l (1) Antimoni 5,0 µg/l Arseeni µg/l Bentseeni 1,0 µg/l Bentso(a)pyreeni 0,0 µg/l Boori 1,0 mg/l Bromaatti µg/l (2) Kadmium 5,0 µg/l Kromi 50 µg/l Kupari 2,0 mg/l (3) Syanidit 50 µg/l 1,2-dikloorietaani 3,0 µg/l Epikloorihydriini 0, µg/l (1) Fluoridi 1,5 mg/l Lyijy µg/l (3) Elohopea 1,0 µg/l Nikkeli 20 µg/l (3) Nitraatti (NO - 3 ) 50 mg/l (4) Nitraattityppi (NO - 3 N) 11,0 mg/l Nitriitti (NO - 2 ) 0,5 mg/l (4) Nitriittityppi (NO - 2 N) 0,15 mg/l Torjunta-aineet 0, µg/l (5 ja 6) Torjunta-aineet yhteensä 0,50 µg/l (5) Polysykliset aromaattiset 0, µg/l (7) hiilivedyt Seleeni µg/l Tetrakloorieteeni ja µg/l trikloorieteeni yhteensä Trihalometaanit yhteensä 0 µg/l (2 ja 8) Vinyylikloridi 0,50 µg/l (1) Kloorifenolit yhteensä µg/l (9) Huomautukset 1) pitoisuus lasketaan käytetystä polymeeristä tuoteselosteen mukaan enimmillään irtoavasta tai liukenevasta määrästä; vedessä todetun aineen raja-arvona sovelletaan havaitsemisrajaa 2) desinfiointitehoa vaarantamatta on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan tätä alempaan pitoisuuteen 3) näyte otetaan käyttäjän vesihanasta siten, että pitoisuus vastaa viikoittaista keskiarvoa 4) nitriitin enimmäispitoisuus vesilaitokselta lähtevässä vedessä on 0, mg/l; nitraattipitoisuus/50 + nitriittipitoisuus/3 ei saa ylittää arvoa 1 5) tarkoitetut yhdisteet orgaanisia hyönteis-, rikkaruoho-, sieni-, ankerois-, punkki-, levä- ja jyrsijämyrkkyjä, orgaanisia limantorjunta-aineita sekä muita vastaavia tuotteita sekä yhdisteiden metabolia-, hajoamis- ja reaktiotuotteita 6) aldriinin, dieldriinin, heptakloorin ja heptaklooriepoksidin raja-arvo on 0,030 µg/1 7) tarkoitetut yhdisteet bentso(b)fluoranteeni, bentso(k)fluoranteeni, bentso (ghi)peryleeni, indaani(1,2,3-cd)-pyreeni 8) tarkoitetut yhdisteet kloroformi, bromoformi, dibromikloorimetaani, bromidikloorimetaani 9) tarkoitetut yhdisteet tri-, tetra-ja pentakloorifenoli

108 LIITE 9/1 Prioriteettiaineen järjestysnumero Vesipuitedirektiivin liitteen x mukaiset prioriteettiaineet Prioriteettiaineen nimi Indikatiiviset parametrit 1 alakloori TA 2 antraseeni (X) (***) TE 3 atratsiini (X) (***) TA 4 bentseeni TE 5 bromatut difenyylieetterit (**) X (****) TE 6 kadmium ja kadmiumyhdisteet X ME 7 kloorialkaanit (**) X 8 klorfenvinfossi TA 9 klorpyrifossi (X) (***) TA 1,2-dikloorietaani 11 dikloorimetaani TE 12 di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (X) (***) TE (DEHP) 13 diuroni (X) (***) TA 14 endosulfaani (X) (***) alfa-endosulfaani TA 15 fluoranteeni (*****) TE 16 heksaklooribentseeni X TA 17 heksaklooributadieeni X TE 18 heksakloorisykloheksaani X gamma-isomeeri, lindaani 19 isoproturoni (X) (***) TA 20 lyijy ja lyijy-yhdisteet (X) (***) ME 21 elohopea ja elohopeayhdisteet X ME 22 naftaleeni (X) (***) TE 23 nikkeli ja nikkeliyhdisteet ME 24 nonyylifenolit X 4-(para)- TE nonyylifenoli 25 oktyylifenolit (X) (***) para-tertoktyylifenolit 26 pentaklooribentseeni X TE 27 pentakloorifenoli (X) (***) TE 28 polyaromaattiset hiilivedyt X bentso(a)pyreeni, benso(b)fluoranteeni, betso- (g,h,i)peryleeni, benso(k)fluoranteeni, indeno- (1,2,3-cd)pyreeni 29 simatsiini (X) (***) TA 30 tributyylitinayhdisteet X tributyylitinakatio TE ni 31 triklooribentseenit (X) (***) 1,2,4- TE triklooribentseeni 32 trikloorimetaani (kloroformi) 33 trifluraliini (X) (***) TA Yksilöity vaaralliseksi prioriteettiaineeksi Alkuperä TE

109 LIITE 9/2 (*) Jos on valittu aineryhmä, tyypilliset yksittäiset ryhmän edustajat on lueteltu indikatiivisina parametreinä (suluissa ja ilman numeroa). Rajoitukset suunnataan näihin yksittäisiin aineisiin rajoittamatta muiden yksinäisten edustajien sisällyttämistä tarvittaessa. (**) Näihin aineryhmiin kuuluu tavallisesti useita yksittäisiä yhdisteitä. Tällä hetkellä soveltuvia indikatiivisia parametrejä ei voida antaa. (***) Tätä prioriteettiainetta on tarkasteltava uudelleen, jotta voidaan päättää sen mahdollisesta yksilöimisestä vaaralliseksi prioriteettiaineeksi. Komissio tekee sen lopullisesta luokittelusta ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 12 kuukauden kulutta luettelon hyväksymisestä. Tämä uudelleen tarkastelu ei vaikuta direktiivin 2000/60/EY 16 artiklassa tarkoitettuun komission hallintatoimia koskevien ehdotusten aikatauluun. (****) Ainoastaan pentabromidifenyylieetteri. (*****) Fluoranteeni on luettelossa muiden vaarallisempien polyaromaattisten hiilivetyjen osoittimena. Alkuperämerkinnät: ME =metalli, TA = torjunta-aine, TE = teollisuuskemikaali

110 LIITE /1 HENRYN LAIN VAKIO, HÖYRYNPAINE, JAKAUTUMISKERROIN K OC JA K OW, VESILIUKOISUUS JA HAJOAVUUS MAAPERÄSSÄ (mm. NIKUNEN JA LEINONEN 2002) Henryn lain vakio, K H ( Pa m 3 /mol ) -kuvaa aineen haihtumista vedestä >0 erittäin helposti haihtuva 1-0 helposti haihtuva -2-1 heikosti haihtuva < -2 hyvin heikosti haihtuva Höyrynpaine, P vp ( Pa ) (20-25 ºC) -kuvaa aineen kykyä vapauttaa höyryä -riippuu voimakkaasti lämpötilasta -vaikka höyrynpaine olisi melko korkea, aine ei haihdu helposti, jos se on hyvin vesiliukoinen >0 erittäin haihtuva 1-0 haihtuva -2-1 kohtalaisen haihtuva heikosti haihtuva < -4 hyvin heikosti haihtuva Jakautumiskerroin K OC kuvaa aineen jakautumista orgaanisen hiilen ja veden välillä kuvaa aineen pidättymistä maan orgaaniseen ainekseen kuvaa karkeasti aineen kulkeutumisnopeutta maaperässä <50 erittäin kulkeutuva helposti kulkeutuva kohtalaisen kulkeutuva hieman kulkeutuva heikosti kulkeutuva >5000 kulkeutumaton Jakautumiskerroin K OW -kuvaa aineen jakautumista oktanolin ja veden välillä -kuvaa karkeasti rasvaliukoisuutta -rasvaliukoinen aine kiinnittyy maaperään ja voi kertyä eliöihin KOW Log KOW BCF (biokertyvyys) >00 >3 >0 hieman kertyvää > 000 >4 >2000 kohtalaisen kertyvää >0 000 >5 >5000 erittäin kertyvää

111 LIITE /2 Vesiliukoisuus, mg/l S (mg/l) Ryhmittely >00 hyvin liukeneva -00 liukeneva 0,1- niukkaliukoinen <0,1 hyvin niukkaliukoinen Hajoavuus maaperässä Puoliintumisaika, t 1/2 Ryhmittely <1 vko nopeasti hajoava 1 vko-1 kk kohtalaisen nopeasti hajoava 1-3 kk kohtalaisen hitaasti hajoava 3-8 kk hitaasti hajoava > 8 kk erittäin hitaasti hajoava

112 LIITE 11/1 LUETTELO ERI TOIMIALOILLA YLEISESTI KÄYTETYISTÄ HAITTA-AINEISTA (ASSMUTH ET AL. 1994).

113 LIITE 11/2 LUETTELO ERI TOIMIALOILLA YLEISESTI KÄYTETYISTÄ HAITTA-AINEISTA (ASSMUTH ET AL. 1994).

114 LIITE 12 JOIDENKIN TUTKIMUKSESSA TODETTUJEN KLOORIFENOLIEN FYSIKAALIS-KEMIALLISIA OMINAISUUKSIA. 2,3,4,6-tetrakloorifenoli Pentakloorifenoli 2,4,6- trikloorifenoli C 6 H 2 Cl 4 O C 6 HCl 5 O C 6 H 3 Cl 3 O Molekyylikaava Rakennekaava Lyhenne TeCP PCP TCP CAS-numero Molekyylipaino, g/mol 5 231, , Tiheys, g/cm 3 4 1,83 (25 C / 4 C ) 6 1,978 (22 C ) 1 1,4901 Sulamispiste, C ,5 Kiehumispiste, C ,5 246 Jakaantumiskerroin, 2 4,1 6 5,86 2 3,62-4,05 log Pow Höyrynpaine, mmhg 6 60(190 C) 6 1,1 x -4 (20 C) 6 1 (76,5 C) Vesiliukoisuus, mg/l Puoliintumisaika maassa, d Puoliintumisaika pohjavedessä, d, yr d 5 77, d-4.2 yr (25 C) d-5 yr Lähteet: 1 Handbook of Chemistry and Physics th Edition. Lide R.D. Editor-in-Chief. 2 Hansch, C & Leo, A Substituent Constant for Correlation Analysis in Chemistry and Biology. Wiley: New York. Tietokannasta Suomen ympäristökeskus 2005 (Kemikaalien ympäristötietorekisteri). 3 Howard, P.H., Boethling, R.S., Jarvis, W.F., Meylan, W.M. & Michalenko E.M Handbook of Environmental Degradation Rates, 2. printing, Lewis Publishers, Chelsea, Michigan, USA. s Järvinen, K Bioreaktoriprosessi kloorifenoleilla pilaantuneen pohjaveden puhdistuksessa- Kärkölä. Suomen ympäristö, 506. Uudenmaan ympäristökeskus, Helsinki MITI Biodegradation and bioaccumulation data of existing chemicals based on the CSCL Japan. Compild under the Safety Division Basic Industries Bureau Ministry of International Trade & Industry, Japan. Edited by Chemicals Inspection & Testing Institute, Japan. Tietokannasta Suomen ympäristökeskus 2005 (Kemikaalien ympäristötietorekisteri). 6 Suomen ympäristökeskus Kemikaalien ympäristötietorekisteri. Sivulla vierailtu (

115 ERÄIDEN PAH-YHDISTEIDEN FYSIKAALIS-KEMIALLISIA OMINAISUUKSIA. LIITE 13/1 PAH rakenne- mole- CAS- mole- sula- kiehumis- vesiliukoi- höyryn- log kaava kyyli- numero kyyli- mis- piste, C suus, mg/l paine, Pow kaava paino piste, mmhg C naftaleeni C H , , ,03(25 C) 6 0,23 4 3, , , (º25 C) asenaf- C 12 H ,6 154, ,2 2 0, ,92 teeni , ,2 5 4,33 fluoreeni C 13 H , <0 4, fenant- C 14 H ,23 1, ,52 reeni antra- C 14 H ,6 178, ,9 2 <1 4 4,5 seeni fluoran- C 16 H , ,93 teeni 4 5,2 pyreeni C 16 H ,6 202, bentso(a)- C 18 H , ( ,044 (º (25 4 5,91 antra- mmhg) C) C) seeni kryseeni C 18 H , ,0015 (º15 6 5, ,29 C) 4 5,86 0,017(º24 C) bentso(a)- C 20 H , ( 6 0, (º25 3 6,11 pyreeni mm) 0,005-0,0; C) 4 6,35 (merivesiº22 C) bentso(k) C 20 H , ,84 -fluoran- teeni

116 Lähteet: LIITE 13/2 1 Handbook of Chemistry and Physics th Edition. Lide R.D. Editor-in-Chief. 2 MITI Biodegradation and bioaccumulation data of existing chemicals based on the CSCL Japan. Compild under the Safety Division Basic Industries Bureau Ministry of International Trade & Industry, Japan. Edited by Chemicals Inspection & Testing Institute, Japan. Tietokannasta Suomen ympäristökeskus 2005 (Kemikaalien ympäristötietorekisteri). 3 LOG KOW Octanol-water partition coefficient program. Syracure Research Corporation. Chemical Hazard Assessment Division. Environmental Chemistry Center. Tietokannasta Suomen ympäristökeskus 2005 (Kemikaalien ympäristötietorekisteri). 4 Sangster, J Octanol-water partition coefficients of simple organic compounds. J. Phys. Chem. Ref. Data, Vol 18, No.3: Tietokannasta Suomen ympäristökeskus 2005 (Kemikaalien ympäristötietorekisteri). 5 Sax, I Hazardous chemicals information annual No. 1. Van Nostrand Reinhold Information Services, New York. 766 s. Tietokannasta Suomen ympäristökeskus 2005 (Kemikaalien ympäristötietorekisteri). 6 Suomen ympäristökeskus Kemikaalien ympäristötietorekisteri. Sivulla vierailtu (

117 LIITE 14 ÖLJYTUOTTEET JA NIIDEN KÄYTTÖKOHTEET (MOYER JA KOSTECKI, 2003; ÖLJY- JA KAA- SUALAN KESKUSLIITTO 2005). Aine Ominaisuuksia Käyttö Bitumi -raakaöljyn tislauksen raskain jae -väriltään mustaa eli kuuluu ns. mustiin öljytuotteisiin -normaalilämpötiloissa kiinteä tai puolikiinteä aine, mutta korkeissa lämpötiloissa paksu neste -tartuntakyky on hyvä ja se on sitkeää, joten se on erinomainen sideaine -asfaltin raaka-aine: bitumin ja kiviaineksen seoksesta käytetään nimitystä asfaltti -erilaisia bitumituotteita ovat tislattu bitumi, puhallettu bitumi, bitumiliuokset, bitumiöljyt ja bitumiemulsiot Bensiini -nestemäinen öljynjalostustuote, joka koostuu yli kymmenestä komponentista -komponentit ovat enimmäkseen hiilivetyjä, joiden tislausalue on 30-2 C -erittäin helposti syttyvä ja helposti haihtuva hiilivetyjen seos, josta vapautuu hiilivetyhöyryjä niinkin alhaisissa lämpötiloissa kuin -45 C Dieselöljy -valmistetaan pakkasenkestoominaisuuksiltaan erilaisia laatuja eri käyttöolosuhteisiin -kylmäominaisuuksia kuvaavat tuotteen samepiste ja suodatettavuuslämpötila Kevyt polttoöljy -keskitisle, jonka tislausalue on noin C - helposti juoksevaa -Suomessa kevyeen polttoöljyyn on lisätty tunnistusaineita (mm. punaista väriä) sen erottamiseksi dieselöljystä, jota koskevat erilaiset veromääräykset Moottoribensiini -bensiinijakeiden ja lisäaineiden seos -myydyin bensiini Suomessa on nykyään 95-oktaaninen bensiini - kaikki Suomessa myytävä moottoribensiini on ollut lyijytöntä vuodesta 1994 lähtien -bensiinin komponentteja ovat mm. bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni ja ksyleenit (BTEX), tertbutyylialkoholi (TBA) sekä lisäaineena käytetty metyylitertiääributyylieetteri (MTBE) ja tertamyylimetyylieetteri (TAME) Raakaöljy - koostuu pääasiassa hiilen (C) ja vedyn (H) yhdisteistä eli ns. hiilivedyistä - on aina usean erilaisen hiilivedyn seos. Lisäksi raakaöljy sisältää muita alkuaineita kuten esim. rikkiä, typpeä, happea ja jonkin verran metalleja - koostumus vaihtelee öljykentittäin ja alueittain Raskas polttoöljy -tislausjäännösöljyä ja väriltään mustaa -tislausalue on yli 350 C -valmistetaan lukuisia laatuja, jotka eroavat toisistaan pääasiassa viskositeetin eli juoksevuuden ja rikkipitoisuuden perusteella Voiteluaineet -pitkälle jalostettuja öljy- ja kemianteollisuuden tuotteita -valmistuksessa käytetään erilaisia raakaöljystä tai esim. kasvisöljyistä valmistettuja perusöljyjä -eri lisäaineet antavat tuotteille ne erityisominaisuudet, joita nykytekniikka edellyttää mm. voitelulta, jäähdytykseltä ja ruostesuojaukselta -käytetään dieselmoottoreiden polttoaineena mm. tieliikenteen raskaammassa kalustossa ja dieselhenkilöautoissa -käytetään etenkin omakoti- ja muiden pienkiinteistöjen öljylämmityksessä, teollisuuden kuivaus-, sulatusja polttouunien ja erilaisten tilapäisten ja siirrettävien lämmitys- ja kuivauslaitteiden polttoaineena sekä dieselmoottoreiden polttoaineena tiealueen ulkopuolella, lähinnä maa- ja metsätaloudessa ja vesiliikenteessä -käytetään sähköisellä sytytysjärjestelmällä varustetuissa moottoreissa mm. autoissa, veneissä ja moottorikelkoissa -valmistetaan erikseen kesä- ja talviolosuhteisiin -tuotteen höyrystymisominaisuudet säädetään valmistusvaiheessa kulloinkin käyttöolosuhteisiin sopiviksi -markkinoilla on myös joukko moottoribensiinin erikoislaatuja esim. pienkoneisiin ja autokilpailuihin -öljynjalostukseen -käytetään suurten öljylämmityslaitosten ja voimaloiden, teollisuuden sulatus- ja polttouunien sekä laivojen ja dieselvoimaloiden polttoaineena -voiteluaineina

118 LIITE 15 PURSIALAN VESILAITOKSEN VEDENKÄSITTELYPROSESSI (MIKKELIN VESILAITOS 2002).

119 LIITE 16

120 TUTKIMUKSESSA TODETTUJEN LIUOTINAINEIDEN JA MUIDEN HAIHTUVIEN YHDISTEIDEN OMINAISUUKSIA. LIITE 17/1 MTBE Tetrakloorieteeni Cis-1,2- Dikloorieteeni Bentseeni Isopropyylibentseeni Kloroformi Trikloorieteeni Molekyylikaava C 2 H 2 Cl 2 C 6 H 6 C 9 H 12 CHCl 3 C 5 H 12 O C 2 Cl 4 C 2 HCl 3 Rakennekaava CAS-numero Molekyylipaino, g/mol , , , , ,38 Tiheys, g/cm 3 3 0,8736 Sulamispiste, C -81 5, , , ,6 7, ,623 (20 C) ,4642 3, 6-73 Kiehumispiste, C 60 6, 80,1 7,9 145, , ,2 Jakaantumiskerroin log Pow , 8 2,13 1 3,55 (23 C) 8 3,66 2 1,94-1,97 8 0,94 7 1,3 4 2,53-2,88 2 3,4 4 2,29-2,53 Höyrynpaine, mmhg ( C) 200 (25 C) 76 (20 C) (25 C) 7,9, 160 (20 C) ( (38 C) 9, 14 (20 C) 60 (20 C) Vesiliukoisuus, mg/l (20 C) 1 50 (25 C) 6, Puoliintumisaika maassa, d, kk, v Puoliintumisaika pohjavedessä, d kk kk d 5 d-2 v C) d d 5 1 kk-0,5 v 5 2 kk- 5 v 5 0,5-1 v v 5 0,5-1 v 5,7 kk-4,5 v Lähteet: 1EU RA raport Existing Subtances: cumene. European Union Risk Assessment Report (Vol. 6) Institute for Health and Consumer Protection. European Chemicals Bureau. European Communities. Tietokannasta Suomen ympäristökeskus 2005 (Kemikaalien ympäristötietorekisteri). 2 Hansch, C & Leo, A Substituent Constant for Correlation Analysis in Chemistry and Biology. Wiley: New York. Tietokannasta Suomen ympäristökeskus 2005 (Kemikaalien ympäristötietorekisteri).

121 LIIITE 17/2 3 Handbook of Chemistry and Physics th Edition. Lide R.D. Editor-in-Chief. 4 Heiskanen, 1994: Dikloorimetaanin ja tri- ja tetrakloorieteenin käyttö ja ympäristövaikutukset, Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro s. 5 Howard, P.H., Boethling, R.S., Jarvis, W.F., Meylan, W.M. & Michalenko E.M Handbook of Environmental Degradation Rates, 2. printing, Lewis Publishers, Chelsea, Michigan, USA. s MITI Biodegradation and bioaccumulation data of existing chemicals based on the CSCL Japan. Compild under the Safety Division Basic Industries Bureau Ministry of International Trade & Industry, Japan. Edited by Chemicals Inspection & Testing Institute, Japan. Tietokannasta Suomen ympäristökeskus 2005 (Kemikaalien ympäristötietorekisteri). 7 Nikunen, E., Leinonen R., Kemiläinen B. ja Kultamaa A Environmental properties of chemicals, Volume 1. Finnish Environment Institute. Edita, Helsinki s. 8 Sangster, J Octanol-water partition coefficients of simple organic compounds. J. Phys. Chem. Ref. Data, Vol 18, No.3: Tietokannasta Suomen ympäristökeskus 2005 (Kemikaalien ympäristötietorekisteri). 9 Suomen ympäristökeskus Kemikaalien ympäristötietorekisteri. Sivulla vierailtu ( Verschueren, K Handbook of Environmental Data on Organic Chemicals. Second Edition, 13., Van Nostrand Reinhold Company Inc., New York, USA. 13 s.

122 LIITE 18/1 TODETUT LIUOTINAINEET JA MUUT HAIHTUVAT YHDISTEET LUOKITELTUNA ALUEKOHTAISESTI KAPPALEMÄÄRITTÄIN. (Yli määritysrajan, alle µg/l ja µg/l on eritelty. Yhteismäärä voi kuitenkin mennä yli µg/ ja se on merkitty x:llä). Kunta Paikka Ei todettu yli määritysrajan, yli mg/l alle mg/l Enonkoski Pahkajärvi 0 Haukivuori Huosiuskangas 0 Hirvensalmi Rehniönniemi 0 Joroinen Kalalampi 0 Joroinen Valkeisenlampi 0 Juva Murtonen 0 Juva Rapionkangas 0 Kangasniemi Syvälahti 0 Kerimäki Veneenniemi 0 Kerimäki Keplakko 0 Mikkeli Pursiala Kaivo 3 1 Mikkeli Pursiala Kaivo 4 2 Mikkeli Pursiala Kaivo 3 Mikkeli Pursiala Kaivo Mikkeli HPS 8 1 Mikkeli 44 R 1 1 Mikkeli Hp 48 0 Mikkeli Hp 50 0 Mikkeli Hp 51 5 x Mikkeli Hp 66 2 Mikkeli Hp Mikkeli Hp 81 1 Mikkeli Hp 83 0 Mikkeli Hp 84 2 Mikkeli Hanhikangas 0 Mikkeli Hietalahti 0 Mikkeli KLE pintavesi 0 Mikkeli KLP pintavesi 0 Mäntyharju Vannekivi 0 Mäntyharju Luuminniemi 0 Pertunmaa Kuortti 1 Pertunmaa Kuortti, uusintanäyte 1 Pertunmaa Hp 2 1 Pertunmaa Hp 3 0 Pertunmaa Hp 6, syvyys 23 m 1 Pertunmaa Hp 6, syvyys 30 m 1 Pertunmaa Kirkonkylä 1 Pieksämäki Tuopunkangas 0 Pieksänmaa Naarajärvi 0 Pieksänmaa Montola 0 Pieksänmaa Hiidenlampi 0 Punkaharju Punkaharju 0 Punkaharju Punkasalmi 0 Punkaharju Hp Puumala Kotkatsaari 0 Puumala Kitulanniemi 0

123 LIITE 18/2 Ristiina Hartikkala 0 Savonlinna Lähteelä 0 Vääräsaaren 0 pintavesi Savonranta Ryttyniemi 0 Sulkava Kirkkokangas 0

124 LIITE 19/1 ETELÄ-SAVON RAAKAVESISTÄ JA HAVAINTOPUTKISTA TODETUT TORJUNTA-AINEET JA HA- JOAMISTUOTTEET, LIUOTINAINEET JA MUUT HAIHTUVAT YHDISTEET, KLOORIFENOLIT, PAH- YHDISTEET JA ÖLJYHIILIVEDYT SEKÄ NIIDEN MÄÄRITYSRAJAT VUONNA Pitoisuus, Määritysraja, Torjunta-aineet Paikka µg/l µg/l Atratsiini Punkasalmi (raakavesi) 0,02 0,005 Bromasiili Pursiala, Hp 66 <0,01 0,01 Bromasiili Pursiala, Hp 51 0,02 0,01 Etofumesaatti Veneenniemi (raakavesi) 0,02 0,02 Desisopropyyli-atratsiini (DIA) Kuortti (raakavesi) <0,02 0,02 Desisopropyyli-atratsiini (DIA) Kuortti uusintanäyte (raakavesi) <0,02 0,02 Desisopropyyli-atratsiini (DIA) Punkasalmi (raakavesi) 0,07 0,02 Desetyyli-atratsiini (DEA) Punkasalmi (raakavesi) <0,02 0,02 Heksatsinoni Pursiala, Hp 66 0,02 0,02 Simatsiini Kuortti (raakavesi) <0,01 0,01 Simatsiini Kuortti uusintanäyte (raakavesi) 0,01 0,01 Simatsiini Pursiala, Hp 83 <0,01 0,01 Simatsiini Punkasalmi (raakavesi) 0,04 0,01 2,6-diklooribentsoamidi (BAM) Pursiala, kaivo 3 (raakavesi) <0,02 0,02 2,6-diklooribentsoamidi (BAM) Pursiala, kaivo (raakavesi) <0,02 0,02 2,6-diklooribentsoamidi (BAM) Pursiala, Hp 84 0,05 0,02 2,6-diklooribentsoamidi (BAM) Pursiala, 44 R 0,22 0,02 2,6-diklooribentsoamidi (BAM) Pursiala, HPS 8 0,08 0,02 2,6-diklooribentsoamidi (BAM) Pursiala, Hp 83 0,32 0,02 2,6-diklooribentsoamidi (BAM) Pursiala, Hp 66 0,03 0,02 2,6-diklooribentsoamidi (BAM) Pursiala, Hp 51 0,09 0,02 2,6-diklooribentsoamidi (BAM) Punkasalmi (raakavesi) <0,02 0,02 Terbutylatsiini Punkasalmi, Hp ,01 0,005 Terbutylatsiini, -desetyyli Punkasalmi, Hp 1-05 <0,01 0,01 Liuotinaineet ja muut haihtuvat yhdisteet Paikka Pitoisuus, µg/l Määritysraja, µg/l Bentseeni Pursiala, Hp 51 <0,2 0,05 Bentseeni Pursiala, Hp 84 1,8 0,05 Cis-1,2-Dikloorieteeni Pursiala, Hp 79 2,6 0,2 Cis-1,2-Dikloorieteeni Pursiala, Hp 66 <1,0 0,2 Isopropyylibentseeni Pursiala, Hp 51 <0,2 0,05 Kloroformi Kirkonkylä (raakavesi) 1,8 0,2 MTBE Pursiala, kaivo (raakavesi) 0,8 0,1 MTBE Pursiala, Hp 51 7,7 0,1 Tetrakloorieteeni Pursiala, kaivo (raakavesi) <1,0 0,2 Tetrakloorieteeni Pursiala, kaivo 4 (raakavesi) <1,0 0,2 Tetrakloorieteeni Pursiala, 44 R 14,9 0,2 Tetrakloorieteeni Pursiala, Hp 51 4,4 0,2 Tetrakloorieteeni Pursiala, HPS8 1,0 0,2 Trikloorieteeni Kuortti (raakavesi) 1,8 0,2 Trikloorieteeni Kuortti (raakavesi) 1,9 0,2 Trikloorieteeni Kuortti, Hp 2 17,5 0,2 Trikloorieteeni Kuortti, Hp 6 syvyys 23 m <1,0 0,2 Trikloorieteeni Kuortti, Hp 6 syvyys 30 m 1,1 0,2 Trikloorieteeni Pursiala, kaivo (raakavesi) 2,7 0,2 Trikloorieteeni Pursiala, kaivo 4 (raakavesi) 1,1 0,2 Trikloorieteeni Pursiala, kaivo 3 (raakavesi) <1,0 0,2 Trikloorieteeni Pursiala, Hp 81 <1,0 0,2 Trikloorieteeni Pursiala, Hp 84 <1,0 0,2 Trikloorieteeni Pursiala, 44 R <1,0 0,2

125 LIITE 19/2 Trikloorieteeni Pursiala, Hp 51 <1,0 0,2 Trikloorieteeni Pursiala, Hp 66 1,1 0,2 Trikloorieteeni Pursiala, Hp 79,3 0,2 Kloorifenolit Paikka Pitoisuus, µg/l Määritysraja, µg/l 2,6-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 65 <0,1 0,1 2,6-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 66 <0,1 0,1 2,6-Dikloorifenoli Pursiala, ML1 <0,1 0,1 2,6-Dikloorifenoli Pursiala, ML2 <0,1 0,1 2,6-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 76 <0,1 0,1 2,6-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 77 <0,1 0,1 2,6-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 78 <0,1 0,1 2,6-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 79 <0,1 0,1 2,6-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 80 <0,1 0,1 2,4+2,5-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 65 <0,1 0,1 2,4+2,5-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 66 0,17 0,1 2,4+2,5-Dikloorifenoli Pursiala, ML1 0,50 0,1 2,4+2,5-Dikloorifenoli Pursiala, ML2 <0,1 0,1 2,4+2,5-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 76 0,63 0,1 2,4+2,5-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 77 <0,1 0,1 2,4+2,5-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 78 <0,1 0,1 2,4+2,5-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 79 3,7 0,1 2,4+2,5-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 80 <0,1 0,1 3,5-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 65 <0,1 0,1 3,5-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 66 <0,1 0,1 3,5-Dikloorifenoli Pursiala, ML1 <0,1 0,1 3,5-Dikloorifenoli Pursiala, ML2 <0,1 0,1 3,5-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 76 <0,1 0,1 3,5-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 77 <0,1 0,1 3,5-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 78 <0,1 0,1 3,5-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 79 <0,1 0,1 3,5-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 80 <0,1 0,1 2,3-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 65 <0,1 0,1 2,3-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 66 <0,1 0,1 2,3-Dikloorifenoli Pursiala, ML1 <0,1 0,1 2,3-Dikloorifenoli Pursiala, ML2 <0,1 0,1 2,3-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 76 <0,1 0,1 2,3-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 77 <0,1 0,1 2,3-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 78 <0,1 0,1 2,3-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 79 <0,1 0,1 2,3-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 80 <0,1 0,1 3,4-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 65 0,14 0,1 3,4-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 66 0,56 0,1 3,4-Dikloorifenoli Pursiala, ML1 <0,1 0,1 3,4-Dikloorifenoli Pursiala, ML2 <0,1 0,1 3,4-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 76 1,6 0,1 3,4-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 77 <0,1 0,1 3,4-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 78 0,19 0,1 3,4-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 79 8,3 0,1 3,4-Dikloorifenoli Pursiala, Hp 80 <0,1 0,1 2,4,6-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 65 1,2 0,1 2,4,6-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 66 1,5 0,1 2,4,6-Trikloorifenoli Pursiala, ML1 11 0,1 2,4,6-Trikloorifenoli Pursiala, ML2 <0,1 0,1 2,4,6-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 76 4,9 0,1 2,4,6-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 77 <0,1 0,1

126 LIITE 19/3 2,4,6-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 78 0,86 0,1 2,4,6-Trikloorifenoli Pursiala, Hp ,1 2,4,6-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 80 <0,1 0,1 2,3,6-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 65 <0,1 0,1 2,3,6-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 66 <0,1 0,1 2,3,6-Trikloorifenoli Pursiala, ML1 <0,1 0,1 2,3,6-Trikloorifenoli Pursiala, ML2 <0,1 0,1 2,3,6-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 76 <0,1 0,1 2,3,6-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 77 <0,1 0,1 2,3,6-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 78 <0,1 0,1 2,3,6-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 79 <0,1 0,1 2,3,6-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 80 <0,1 0,1 2,3,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 65 <0,1 0,1 2,3,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 66 <0,1 0,1 2,3,5-Trikloorifenoli Pursiala, ML1 <0,1 0,1 2,3,5-Trikloorifenoli Pursiala, ML2 <0,1 0,1 2,3,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 76 <0,1 0,1 2,3,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 77 <0,1 0,1 2,3,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 78 <0,1 0,1 2,3,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 79 1,5 0,1 2,3,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 80 <0,1 0,1 2,4,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 65 0,45 0,1 2,4,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 66 0,81 0,1 2,4,5-Trikloorifenoli Pursiala, ML1 1,2 0,1 2,4,5-Trikloorifenoli Pursiala, ML2 <0,1 0,1 2,4,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 76 0,84 0,1 2,4,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 77 <0,1 0,1 2,4,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 78 0,60 0,1 2,4,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp ,1 2,4,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 80 0,13 0,1 2,3,4-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 65 0,29 0,1 2,3,4-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 66 0,43 0,1 2,3,4-Trikloorifenoli Pursiala, ML1 0,13 0,1 2,3,4-Trikloorifenoli Pursiala, ML2 <0,1 0,1 2,3,4-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 76 2,0 0,1 2,3,4-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 77 <0,1 0,1 2,3,4-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 78 0,29 0,1 2,3,4-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 79 1,5 0,1 2,3,4-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 80 <0,1 0,1 3,4,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 65 <0,1 0,1 3,4,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 66 <0,1 0,1 3,4,5-Trikloorifenoli Pursiala, ML1 <0,1 0,1 3,4,5-Trikloorifenoli Pursiala, ML2 <0,1 0,1 3,4,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 76 <0,1 0,1 3,4,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 77 <0,1 0,1 3,4,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 78 <0,1 0,1 3,4,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 79 0, 0,1 3,4,5-Trikloorifenoli Pursiala, Hp 80 <0,1 0,1 2,3,5,6-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp 65 0,14 0,1 2,3,5,6-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp 66 0,15 0,1 2,3,5,6-Tetrakloorifenoli Pursiala, ML1 <0,1 0,1 2,3,5,6-Tetrakloorifenoli Pursiala, ML2 <0,1 0,1 2,3,5,6-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp 76 0,29 0,1 2,3,5,6-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp 77 <0,1 0,1 2,3,5,6-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp 78 <0,1 0,1 2,3,5,6-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp 79 0,19 0,1 2,3,5,6-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp 80 <0,1 0,1

127 LIITE 19/4 2,3,4,6-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp 65 9,0 0,1 2,3,4,6-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp ,1 2,3,4,6-Tetrakloorifenoli Pursiala, ML1 55 0,1 2,3,4,6-Tetrakloorifenoli Pursiala, ML2 0,50 0,1 2,3,4,6-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp ,1 2,3,4,6-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp 77 0,13 0,1 2,3,4,6-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp 78 8,1 0,1 2,3,4,6-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp ,1 2,3,4,6-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp 80 0,47 0,1 2,3,4,5-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp 65 <0,1 0,1 2,3,4,5-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp 66 0,16 0,1 2,3,4,5-Tetrakloorifenoli Pursiala, ML1 0,17 0,1 2,3,4,5-Tetrakloorifenoli Pursiala, ML2 <0,1 0,1 2,3,4,5-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp 76 <0,1 0,1 2,3,4,5-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp 77 <0,1 0,1 2,3,4,5-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp 78 0,23 0,1 2,3,4,5-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp 79 2,0 0,1 2,3,4,5-Tetrakloorifenoli Pursiala, Hp 80 <0,1 0,1 Pentakloorifenoli Pursiala, Hp 65 1,4 0,1 Pentakloorifenoli Pursiala, Hp 66 2,0 0,1 Pentakloorifenoli Pursiala, ML1 7,2 0,1 Pentakloorifenoli Pursiala, ML2 <0,1 0,1 Pentakloorifenoli Pursiala, Hp 76 9,2 0,1 Pentakloorifenoli Pursiala, Hp 77 <0,1 0,1 Pentakloorifenoli Pursiala, Hp 78 1,6 0,1 Pentakloorifenoli Pursiala, Hp ,1 Pentakloorifenoli Pursiala, Hp 80 <0,1 0,1 PAH-yhdisteet Paikka Pitoisuus, µg/l Määritysraja, g/l Asenaftyleeni Pursiala, Hp 51 0,53 0,02 Asenafteeni Pursiala, Hp 50 0,11 0,02 Asenafteeni Pursiala, Hp 51 11,8 0,02 Antraseeni Pursiala, Hp 51 <0,1 0,02 Fluoreeni Pursiala, Hp 51 2,79 0,02 Öljyhiilivedyt Paikka Pitoisuus, mg/l Määritysraja, mg/l C22-C40 Pursiala, Hp 81 <0,03 mg/l 0,014 C22-C40 Pursiala, Hp 84 <0,03 mg/l 0,014 C22-C40 Pursiala, 44 R <0,03 mg/l 0,014

128 LIITE 20/1 TUTKIMUKSESSA TODETTUJEN TORJUNTA-AINEIDEN OMINAISUUKSIA. Havaittujen torjunta-aineiden hajoamistuotteista (BAM, DEA, DIA, terbutylatsiini-desetyyli) vain DEAn ja DIA:n joitakin ominaisuuksia on esitetty, koska tutkimustuloksia yksittäisillä hajoamistuotteilla ei yleisesti ole saatavilla. Atratsiini Etofumesaatti Bromasiili Heksatsinoni Simatsiini Terbutylatsiini Molekyylikaava C 8 H 14 ClN 5 C 13 H 18 O 5 S C 9 H 13 BrN 2 O 2 C 12 N 4 H C 7 H 12 ClN 5 C 9 H 16 ClN 5 CAS-numero Molekyyli ,3 paino, g/mol Tiheys, g/cm 3 5 1,3 (20 C) ( Sulamis- piste, C Kiehumis- piste, C, Jakaantumiskerroin, log Pow 1 2,6 2,68 Jakaantumiskerroin, 6 2,03 log Koc Höyrynpaine, 11 3 x -7 mmhg (20 C) Vesiliukoisuus, mg/l (20 C) 5 69,6-70,7 5 hajoaa ennenkuin saavuttaa kiehumispisteen 5 2,7 (ph 6,4, T 20 ja 25 C) 5 1,99-2, ,1 15 1,59 (23 C) 11, , (k.a. 23) 5 4,9 x -6 ( ,1 x -7 C) (25 C) (ph 3-11) ja 57 (ph 7,7) (25 C) ,3 15 1, hajoaa tislauksessa , (k.a. 55) 15 2,3 x -7 (25 C) 8 3,3 x 4 3,5 8 5,3-6, ,09-1,130 (20 C) , ,04 3 2,51 6 2, ,7 3 2,1 x ,1 x -6 (20 C) 12 5,0 (20 C) 4 8,5 (20-25 C) Rasvaliukoisuus, log K ow 8 2,6 15 1,88 (ph 5) 15 1,2 (ph7) 8 2,2-2,5 8 3,0 Puoliintumisaika maassa, d d d d d d Hydrolyyttinen puoliintumisaika, d (ph 7-9) 8 >200 5 ei 8 ei 8 ei 8 ei 8 >200 Myrkyllisyys leville, EC 50, mg/l 8 <1 5 3,9-6,7 (akuutti myrkyllisyys) 8? 8 0,02 8 <1 8 0,02 Myrkyllisyys vesiselkärangattomille, EC 50, mg/l 8 3, ~30 (akuutti myrkyllisyys) 8? >0 8 0,1-21,2 Akuutti myrkyllisyys kaloille, LC50, mg/l 8 0, ,1- >0 8 1,6-66

129 LIITE 20/2 Atratsiinin hajoamistuotteita: DEA DIA Vesiliukoisuus, mg/l Rasvaliukoisuus, log K ow 7 1,5 - Jakaantumiskerroin, log Koc Puoliintumisaika maassa, d (20 C) (20 C) Vesiliukoisuus, mg/l: Rasvaliukoisuus, log K ow : Jakaantumiskerroin, log Koc: Puoliintumisaika maassa, d: >00 hyvin liukeneva, -00 liukeneva, 0,1- niukkaliukoinen, <0,1 hyvin niukkaliukoinen = 3 mahdollisesti eliöihin hieman kertyvä, = 5 mahdollisesti eliöihin erittäin kertyvä <50 erittäin kulkeutuva, helposti kulkeutuva, kohtalaisen kulkeutuva, hieman kulkeutuva, heikosti kulkeutuva, > 5000 kulkeutumaton <7 nopeasti hajoava, 7-30 kohtalaisen nopeasti hajoava, kohtalaisen hitaasti hajoava, hitaasti hajoava, >240 erittäin hitaasti hajoava Akuutti myrkyllisyys vesieliöille: <1 erittäin myrkyllistä, 1- myrkyllistä, -0 kohtalaisen myrkyllistä, >0 lievästi myrkyllistä Rakennekaavat: Atratsiini Etofumesaatti Bromasiili Heksatsinoni Simatsiini Terbutylatsiini Lähteet: 1 Anon Evaluation of the OECD laboratory intercomparison testing on the determination of the partition coefficient n-octanol-water by reverse phase HPLC. Report. Fraunhofer-Institut für Umweltchemie und Ökotoxikologie. Tietokannasta Suomen ympäristökeskus 2005 (Kemikaalien ympäristötietorekisteri). 2 Anon Concentrations of industrial organic chemicals measured in the environment: The influence of physicochemical properties, tonnage and use pattern. Technical report no 29. European chemical industry ecology & toxicology centre, ECETOC. pp. 5. Tietokannasta Suomen ympäristökeskus 2005 (Kemikaalien ympäristötietorekisteri).

130 LIITE 20/3 3 ASTER 1993 tai Assessment Tool for the Evaluation of Risk (including the AQUIRE database). USEPA, Environmental Research Laboratory. Tietokannasta Suomen ympäristökeskus 2005 (Kemikaalien ympäristötietorekisteri). 4 Esser, H.O., Dupuis, G., Ebert, E., Vogel, C. & Marco, G.J s-triazines. In: Kearney, P.C. & Kaufmann, D.D. (Eds.) Herbicides: Chemistry, Degradation and Mode of Action, Vol. 1, Marcel Dekker, Inc., New York, Basel, pp Tietokannasta Suomen ympäristökeskus 2005 (Kemikaalien ympäristötietorekisteri). 5 European Commission, Health and consumer protection directorate-general. Review report for the active substance ethofumesate, confidential Gustafson, D.I Groundwater ubiquity score: a simple method for assessing pesticides leachability. Environmental toxicology and chemistry. Vol 8. s Gustafsson, J., Torjunta-aineiden esiintyminen pohjavedessä, väliraportti, nro 299, Suomen ympäristökeskuksen moniste, Suomen ympäristökeskus. 113 s. 8 Gustafsson, J. ja Rapala J Pohjavedestä todetut torjunta-ainepitoisuudet vesilaitosten ongelmana. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus (STTV) ja Suomen ympäristökeskus (SYKE). Ympäristö ja Terveys-lehti 4:2005, 36 vsk. s LOG KOW Octanol-water partition coefficient program. Syracure Research Corporation. Chemical Hazard Assessment Division. Environmental Chemistry Center. Tietokannasta Suomen ympäristökeskus 2005 (Kemikaalien ympäristötietorekisteri). MITI Biodegradation and bioaccumulation data of existing chemicals based on the CSCL Japan. Compild under the Safety Division Basic Industries Bureau Ministry of International Trade & Industry, Japan. Edited by Chemicals Inspection & Testing Institute, Japan. Tietokannasta Suomen ympäristökeskus 2005 (Kemikaalien ympäristötietorekisteri). 11 Nikunen, E., Leinonen R., Kemiläinen B. ja Kultamaa A Environmental properties of chemicals, Volume 1. Finnish Environment Institute. Edita, Helsinki s. 12 PESREG. Application for registration of pesticides accepted by the Pesticide Commission. National Board of Waters and the Environment, Chemicals Control Unit. Tietokannasta Suomen ympäristökeskus 2005 (Kemikaalien ympäristötietorekisteri). 13 Pesticide Manual Worthing, C.R. (toim) A world compendium. The British Crop Protection Council. Eight Edition. Julkaisusta Nikunen et al Suomen ympäristökeskus Kemikaalien ympäristötietorekisteri. Sivulla vierailtu ( 15 The e-pesticide Manual (Twelfth edition) Version 2.1. Editor C.D. S. Tomlin. British Crop Protection Council. Software developed by Wise & Loveys Information Services Ltd. 16 Verschueren, K Handbook of Environmental Data on Organic Chemicals. Second Edition, Van Nostrand Reinhold Company Inc., New York, USA. 13 s.

131 Barium Etelä-Savon vedenottamoiden raakavesissä vuonna 2005 LIITE 21/1 Sulkava Kirkkokangas * Savonranta Ryttyniemi * Pieksämäki Pieksänmaa Punkaharju Puumala Rantasalmi Ristiina Savonlinna Lähteelä * Pintavesi * Hartikkala * Ruutananharju * Kupiala Kotkatsaari * Kitulanniemi * Punkasalmi Punkaharju Naarajärvi Montola Hiidenlampi * Tuopunkangas * Vedenottamoiden raakavesi Kangasniemi Kerimäki Mikkeli Mäntyharju Pertunmaa Kuortti * Kirkonkylä Vannekivi Luuminniemi * Hanhikangas, kaivot 2 ja 5 Hietalahti, kaivot 3 ja 4 Pursiala, kaivo 5.96 Pursiala, kaivo Pursiala, kaivo 4 Pursiala, kaivo 3 Keplakko * Veneenniemi * Syvälahti * Hirvensalmi Joroinen Juva Rapionkangas * Murtonen * Kalalampi Valkeisenlampi * Rehniönniemi * 12 Haukivuori Huosiuskangas * Enonkoski Pahkajärvi * µg/l (* m erk ityt < e site ttyjen arvojen)

132 Kupari Etelä-Savon vedenottamoiden raakavesissä vuonna 2005 LIITE 21/2 Sulkava Kirkkokangas * Sa vonranta Ryttyniemi * Vedenottamoiden raakavesi Pieksämäki Pieksänmaa Punkaharju Puumala RantasalmiRistiinaSavonlinna Kangasniemi Kerimäki Mikkeli Mäntyharju Pertunmaa Lähteelä * Pintavesi * Hartikkala * Ruutananharju * Kupiala * Kotkatsaari Kitulanniemi * Punkasalmi * Punkaharju * Naarajärvi * Montola * Hiidenlampi * Tuopunkangas * Kuortti * Kirkonkylä * Vannekivi * Luuminniemi * Hanhikangas, kaivot 2 ja 5 * Hietalahti, kaivot 3 ja 4 * Pursiala, kaivo 5.96 * Pursiala, kaivo * Pursiala, kaivo 4 * Pursiala, kaivo 3 * Keplakko * Veneenniemi * Syvälahti * 13 Rapionkangas 12 Hirvensalmi Joroinen Juva Murtonen * Kalalampi * Valkeisenlampi * Rehniönniemi * Haukivuori Huosiuskangas * Enonkoski Pahkajärvi * µg/l ( * merkityt < esitettyjen arvojen)

133 Nikkeli Etelä-Savon vedenottamoiden raakavesissä vuonna 2005 LIITE 21/3 Sulka-va Kirkkokangas * Savonranta Ryttyniemi * Pieksämäki Pieksänmaa Punkaharju Puumala Rantasalmi Ristiina Savonlinna Lähteelä * Pintavesi * Hartikkala * Ruutananharju * Kupiala * Kotkatsaari * Kitulanniemi * Punkasalmi * Punkaharju * Naarajärvi * Montola * Hiidenlampi * Tuopunkangas * Vedenottamoiden raakavesi Kangasniemi Kerimäki Mikkeli Mäntyharju Pertunmaa Kuortti * Kirkonkylä * Vannekivi * Luuminniemi * Hanhikangas, kaivot 2 ja 5 Hietalahti, kaivot 3 ja 4 * Purs iala, kaiv o 5.96 Purs iala, kaiv o Purs iala, kaiv o 4 Purs iala, kaiv o 3 * Keplakko * Veneenniemi * Syvälahti * Hirvensalmi Joroinen Juva Rapionkangas * Murtonen * Kalalampi * Valkeisenlampi * Rehniönniemi * Haukivuori Huosiuskangas * Enonkoski Pahkajärvi * µg/l ( * m erkityt < esitettyjen arvojen)

134 Sinkki Etelä-Savon vedenottamoiden raakavesissä vuonna 2005 LIITE 21/4 Sulka-va Kirkkokangas * Savonranta Ryttyniemi 16 Pieksämäki Pieksänmaa Punkaharju Puumala RantasalmiRistiina Savonlinna Lähteelä * Pintavesi Hartikkala Ruutananharju * Kupiala Kotkatsaari * Kitulanniemi * Punkasalmi * Punkaharju * Naarajärvi * Montola * Hiidenlampi Tuopunkangas * Vedenottamoiden raakavesi Kangasniemi Kerimäki Mikkeli Mäntyharju Pertunmaa Kuortti * Kirkonkylä Vannekivi * Luuminniemi * Hanhikangas, kaivot 2 ja 5 Hietalahti, kaivot 3 ja 4 Pursiala, kaivo 5.96 Pursiala, kaivo Pursiala, kaivo 4 Pursiala, kaivo 3 * Keplakko * Veneenniemi * Syvälahti * Hirvensalmi Joroinen Juva Haukivuori Rapionkangas Murtonen Kalalampi * Valkeisenlampi * Rehniönniemi * Huosiuskangas * Enonkoski Pahkajärvi * µg/l (* merkityt < esitettyjen arvojen)

135 Vanadiini Etelä-Savon vedenottam oiden raakavesissä vuonna 2005 Sulkava Kirkkokangas * LIITE 21/5 Savonranta Ryttyniemi * Vedenottamoiden raakavesi Pieksämäki Pieksänmaa Punkaharju Puumala RantasalmiRistiinaSavonlinna Kangasniemi Kerimäki Mikkeli Mäntyharju Pertunmaa Hirvensalmi Joroinen Juva Haukivuori Lähteelä * Pintavesi * Hartikkala * Ruutananharju * Kupiala * Kotkatsaari * Kitulanniemi * Punkasalmi * Punkaharju * Naarajärvi * Montola * Hiidenlampi * Tuopunkangas * Kuortti Kuortti Kirkonkylä * Vannekivi * Luuminniemi Hanhikangas, kaivot 2 ja 5 * Hietalahti, kaivot 3 ja 4 * Purs iala, kaiv o 5.96 * Purs iala, kaiv o * Purs iala, kaiv o 4 * Purs iala, kaiv o 3 * Keplakko * Veneenniemi * Syvälahti * Rapionkangas * Murtonen * Kalalampi * Valkeisenlampi * Rehniönniemi * Huosiuskangas Enonkoski Pahkajärvi * µg/l ( * m erkityt < esitettyjen arvojen)

136 RASKAS- JA MUIDEN METALLIEN ESIINTYMINEN (PITOISUUDET µg/l ALUEITTAIN). Kunta Paikka Antimoni Barium Arseeni Kadmium Koboltti Lyijy LIITE 22 Kromi Kupari Nikkeli Vanadiini Enonkoski Pahkajärvi <5 < < <0,5 < < < < < < < Haukivuori Huosiuskangas <5 < < <0,5 < < < < < 12 < Hirvensalmi Rehniönniemi <5 < < <0,5 < < < < < < < Joroinen Kalalampi <5 < 12 <0,5 < < < < < < < Joroinen Valkeisenlampi <5 < < <0,5 < < < < < < < Juva Murtonen <5 < < <0,5 < < < < < < 17 Juva Rapionkangas <5 < < <0,5 < < 12 < < < 25 Kangasniemi Syvälahti <5 < < <0,5 < < < < < < < Kerimäki Veneenniemi <5 < < <0,5 < < < < < < < Kerimäki Keplakko <5 < < <0,5 < < < < < < < Mikkeli Pursiala Kaivo 3 <5 < 50 <0,5 < < < < < < < Mikkeli Pursiala Kaivo 4 <5 < 37 <0,5 < < < 23 < < 31 Mikkeli Pursiala Kaivo <5 < 48 <0,5 < < < 12 < < 23 Mikkeli Pursiala Kaivo 5.96 <5 < 30 <0,5 < < < 13 < < 17 Mikkeli 44 R <5 < 24 <0,5 < < < 64 < < 57 Mikkeli Hp 81 <5 < 36 <0,5 < < < < < < < Mikkeli Hp 83 <5 < 34 <0,5 < < < < < < < Mikkeli Hp 84 <5 < 15 7,3 88 < < 367 < < 717 Mikkeli Hanhikangas <5 < 37 <0,5 < < < < < 17 Mikkeli Hietalahti <5 < 48 <0,5 < < < < < < 12 Mäntyharju Vannekivi <5 < 12 <0,5 < < < < < < < Mäntyharju Luuminniemi <5 < < <0,5 < < < < < 15 < Pertunmaa Kuortti <5 < < <0,5 < < < < < 12 < Pertunmaa Kuortti, uusintanäyte <5 < < <0,5 < < < < < < < Pertunmaa Hp 2 <5 < < <0,5 < < < < < < < Pertunmaa Hp 3 <5 < < <0,5 < < < < < < < Pertunmaa Hp 6, syvyys 23 m <5 < < <0,5 < < < < < < < Pertunmaa Hp 6, syvyys 30 m <5 < < <0,5 < < < < < < < Pertunmaa Kirkonkylä <5 < <0,5 < < < < < < 92 Pieksämäki Tuopunkangas <5 < < <0,5 < < < < < < < Pieksänmaa Naarajärvi < < 9 <0,5 < < < < < < < Pieksänmaa Montola <5 < 19 <0,5 < < < < < < < Pieksänmaa Hiidenlampi <5 < < <0,5 < < < < < < 55 Punkaharju Punkaharju <5 < 12 <0,5 < < < < < < < Punkaharju Punkasalmi <5 < 11 <0,5 < < < < < < < Punkaharju Hp 1-05 <5 < 30 <0,5 < < < 24 < < 11 Puumala Kotkatsaari <5 < < <0,5 < < 13 < < < < Puumala Kitulanniemi <5 < < <0,5 < < < < < < < Rantasalmi Kupiala <5 < 13 <0,5 < < < < < < 20 Rantasalmi Ruutanaharju <5 < < <0,5 < < < < < < < Ristiina Hartikkala <5 < < <0,5 < < < < < < 17 Savonlinna Lähteelä <5 < < <0,5 < < < < < < < Vääräsaaren pintavesi <5 < < <0,5 < < < < < < 11 Savonranta Ryttyniemi <5 < < <0,5 < < < < < < 16 Sulkava Kirkkokangas <5 < < <0,5 < < < < < < < Sinkki

137 RASKAS- JA MUIDEN METALLIEN ESIINTYMINEN (PITOISUUDET µg/l ALUEITTAIN). Kunta Paikka Antimoni Barium Arseeni Kadmium Koboltti Lyijy LIITE 22 Kromi Kupari Nikkeli Vanadiini Enonkoski Pahkajärvi <5 < < <0,5 < < < < < < < Haukivuori Huosiuskangas <5 < < <0,5 < < < < < 12 < Hirvensalmi Rehniönniemi <5 < < <0,5 < < < < < < < Joroinen Kalalampi <5 < 12 <0,5 < < < < < < < Joroinen Valkeisenlampi <5 < < <0,5 < < < < < < < Juva Murtonen <5 < < <0,5 < < < < < < 17 Juva Rapionkangas <5 < < <0,5 < < 12 < < < 25 Kangasniemi Syvälahti <5 < < <0,5 < < < < < < < Kerimäki Veneenniemi <5 < < <0,5 < < < < < < < Kerimäki Keplakko <5 < < <0,5 < < < < < < < Mikkeli Pursiala Kaivo 3 <5 < 50 <0,5 < < < < < < < Mikkeli Pursiala Kaivo 4 <5 < 37 <0,5 < < < 23 < < 31 Mikkeli Pursiala Kaivo <5 < 48 <0,5 < < < 12 < < 23 Mikkeli Pursiala Kaivo 5.96 <5 < 30 <0,5 < < < 13 < < 17 Mikkeli 44 R <5 < 24 <0,5 < < < 64 < < 57 Mikkeli Hp 81 <5 < 36 <0,5 < < < < < < < Mikkeli Hp 83 <5 < 34 <0,5 < < < < < < < Mikkeli Hp 84 <5 < 15 7,3 88 < < 367 < < 717 Mikkeli Hanhikangas <5 < 37 <0,5 < < < < < 17 Mikkeli Hietalahti <5 < 48 <0,5 < < < < < < 12 Mäntyharju Vannekivi <5 < 12 <0,5 < < < < < < < Mäntyharju Luuminniemi <5 < < <0,5 < < < < < 15 < Pertunmaa Kuortti <5 < < <0,5 < < < < < 12 < Pertunmaa Kuortti, uusintanäyte <5 < < <0,5 < < < < < < < Pertunmaa Hp 2 <5 < < <0,5 < < < < < < < Pertunmaa Hp 3 <5 < < <0,5 < < < < < < < Pertunmaa Hp 6, syvyys 23 m <5 < < <0,5 < < < < < < < Pertunmaa Hp 6, syvyys 30 m <5 < < <0,5 < < < < < < < Pertunmaa Kirkonkylä <5 < <0,5 < < < < < < 92 Pieksämäki Tuopunkangas <5 < < <0,5 < < < < < < < Pieksänmaa Naarajärvi < < 9 <0,5 < < < < < < < Pieksänmaa Montola <5 < 19 <0,5 < < < < < < < Pieksänmaa Hiidenlampi <5 < < <0,5 < < < < < < 55 Punkaharju Punkaharju <5 < 12 <0,5 < < < < < < < Punkaharju Punkasalmi <5 < 11 <0,5 < < < < < < < Punkaharju Hp 1-05 <5 < 30 <0,5 < < < 24 < < 11 Puumala Kotkatsaari <5 < < <0,5 < < 13 < < < < Puumala Kitulanniemi <5 < < <0,5 < < < < < < < Rantasalmi Kupiala <5 < 13 <0,5 < < < < < < 20 Rantasalmi Ruutanaharju <5 < < <0,5 < < < < < < < Ristiina Hartikkala <5 < < <0,5 < < < < < < 17 Savonlinna Lähteelä <5 < < <0,5 < < < < < < < Vääräsaaren pintavesi <5 < < <0,5 < < < < < < 11 Savonranta Ryttyniemi <5 < < <0,5 < < < < < < 16 Sulkava Kirkkokangas <5 < < <0,5 < < < < < < < Sinkki

138 LIITE 23

139 LIITE 24

140 LIITE 25

141 LIITE 26/1 POHJAVEDENPINNAN KORKEUSHAVAINNOT KERIMÄEN VENEENNIEMEN, MIKKELIN PURSIALAN, PERTUNMAAN KIRKONKYLÄN JA KUORTIN SEKÄ PUNKAHARJUN PUNKASALMEN POHJAVESIALUEILTA V Kerimäen Veneenniemi Tunnus Päivämäärä Vesipinta N60 Mittaaja Puruvesi ,28 Vesilaitos HP ,16 Vesilaitos HP ,25 Vesilaitos HP ,29 Vesilaitos HP ,17 Vesilaitos HP ,22 Vesilaitos Pertunmaan Kirkonkylä Tunnus Päivämäärä Vesipinta N60 Mittaaja HP ,86 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky HP ,4 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky HP ,06 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky HP ,97 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky K ,05 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky K ,96 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky RK ,91 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky RK ,78 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky HP ,98 Vesilaitos Pertunmaan Kuortti Tunnus Päivämäärä Vesipinta N60 Mittaaja Hp ,18 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky Hp ,48 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky Hp ,5 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky Hp ,67 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky Hp ,5 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky P ,49 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky P ,49 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky Punkaharjun Punkasalmi Tunnus Päivämäärä Vesipinta N60 Mittaaja PUN ,52 Tieliikelaitos PUN ,00 Tieliikelaitos PUN ,65 Tieliikelaitos Hp ,74 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky Mikkelin Pursiala Tunnus Päivämäärä Vesipinta N60 Mittaaja ,72 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ,37 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ,12 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm ,46 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ,93 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ,37 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ,59 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ,71 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ,83 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ,83 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ,23 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ,1 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ,11 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ,2 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ,19 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ,41 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ,05 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ,03 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ,06 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ,05 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky

142 ,08 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm ,86 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm ,21 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm ,68 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm 27R ,59 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm 28R ,67 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm 29R ,68 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm 30R ,59 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm 31R ,62 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm 32R ,7 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm 33R ,63 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm 34R ,66 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm 35R ,62 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm 36R ,37 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm 37R ,58 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm 38R ,55 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm 43R ,2 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm 44R ,2 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm 45R ,17 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm 46R ,18 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm 47R ,29 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm 49(B) Etelä-Savon ympäristökeskus/ky 50R ,27 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm 51R ,2 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm ML ,05 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ML ,1 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky ML ,94 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky VHP ,38 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky VHP ,6 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky VHP ,56 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky VRP ,69 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm VRP ,69 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm VRP ,29 Etelä-Savon ympäristökeskus/hm A ,21 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky M ,8 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky M ,21 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky PUR ,83 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky PUR ,56 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky GA ,44 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky GA ,31 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky GA ,29 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky GA ,51 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky GA ,18 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky GA ,22 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky HP ,42 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky HP ,38 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky HPS ,44 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky HPS ,2 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky HPS ,12 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky HPS ,51 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky HPS ,11 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky HPS ,96 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky U ,62 Etelä-Savon ympäristökeskus/ky HM=Hannu Miettinen KY=Kirsi Ylönen LIITE 26/2

143 LIITE 27

144 LIITE 28

145 LIITE 29

146 LIITE 30

147 LIITE 31

148 LIITE 32

149 LIITE 33

150 LIITE 34