LÄJITYSALUE 1 LÄJITYSALUE 2 LÄJITYSALUE 3 KESKUSTAN RUOPPAUSALUE LAISKARÄNNIN RUOPPAUSALUE LÄJITYSALUE 3 LÄJITYSALUE 2 KYLÄSAARENJUOPAN

Transkriptio

1 2 Kaup.osa 16 Tontti Alue Viranomaisen arkistointimerkintöjä Rakennustoimenpide Piirustuslaji TULVASUOJELU MRT/VRT Tilaaja Työn nimi PORIN KAUPUNKI Tekninen palvelukeskus PORIN TULVASUOJELU 25 5 Kortteli 17 Piirustuksen sisältö 3 Pöyry Environment Oy Tutkijantie 2A, PL2, 9571 OULU puh fax etunimi.sukunimi@poyry.com 5 17 Suunn. Pvm Tark. Työnumero Tiedosto 9M3684 Piirustusnumero Liite 3.2 LIITE 3_ Mittakaava 1:2 YLEISKARTTA NYKYISET PENKEREET HARJUNPÄÄNJOEN TULVAUOMA TULVAUOMA LÄJITYSALUE LÄJITYSALUE 1 27 LÄJITYSALUE 3 13 HARJUNPÄÄNJOEN OHITUSUOMA JA TULVAPENKEREET 23 m LAISKARÄNNIN RUOPPAUSALUE KESKUSTAN RUOPPAUSALUE LÄJITYSALUE 3 5 KYLÄSAARENJUOPAN RUOPPAUSALUE 2 LÄJITYSALUE 2 15 LÄJITYSALUE 1 1 LÄJITYSALUEVARAUS Muutos

2

3 Vesistön käyttökelpoisuusluokitus Mittakaava 1:2 2 km Koordinaattijärjestelmä: KKJ-yk Nurkkapisteen koordinaatit: : : Kuntarajat Luokat 2-23, leveä joki (1;25 ) Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Luokat 2-23, meri (1;25 ) Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono Huono

4 Liite 5.2 Kokemäenjoen suisto (kopio ympäristöhallinnon internet-sivuilta Koodi Kunta Pinta-ala Aluetyyppi Alueen kuvaus Kokemäenjoen suisto on Suomen edustavin suistomuodostuma eli delta, joka käsittää runsaasti erilaisia kosteikkobiotooppeja avoveden tai niukan vesikasvillisuuden vallitsemista uposkasvillisuusyhdyskunnista järeisiin tervaleppälehtoihin. Lisäksi suiston etelärannoilla tavataan kulttuuribiotooppeja, esimerkiksi Suomessa harvinaistuneita laidunniittyjä. Kasvistossa on useita harvinaisuuksia kuten pahaputki, piuru, otalehtivita, litteävita ja varstasara. Alue on myös linnustollisesti erittäin merkittävä. Kokemäenjoen suistossa pesii yhteensä noin 11 lintulajia, joista vesilintuja on 21. Vesilintujen parimäärä on yhteensä noin 7. Runsaimpia vesilintulajeja ovat sinisorsa (9 paria), silkkiuikku (8 paria), nokikana (13 paria) ja punasotka (noin 8 paria). Petolinnuista näkyvin on ruskosuohaukka, joita suiston alueella pesii kymmenisen paria. Arvokkaan vesilinnuston lisäksi suistossa pesii runsaasti kahlaajia, petolintuja ja lukuisia harvinaisiakin varpuslintulajeja. Suisto on myös tärkeä vesilintujen sulkasadonaikainen kerääntymiskeskus ja lintujen muutonaikainen levähdysalue.

5 Muita runsaita lajeja ovat tavi, haapana, lapasorsa, tukkasotka ja telkkä. Lisäksi suistossa pesivät kaulushaikara, luhtahuitti, ruisrääkkä, peltosirkku sekä monet yölaulajat kuten satakieli, luhtakerttunen ja viitasirkkalintu. Lehdoissa on luonnollisesti runsas lehtometsien lajisto. Muuttoaikoina vesialueilla tavataan useita vesilintulajeja parhaimmillaan satapäisinä parvina, ja suiston lieterannoilla runsaasti levähtäviä kahlaajia. Fleiviikin niitty suiston etelärannalla on Etelä-Suomen laajin ja arvokkain jatkuvasti laidunnettu jokisuistoniitty ja ainutlaatuinen koko Suomessa. Se on sekä kasvistollisesti että linnustollisesti hyvin merkittävä. Vaihtelua laajalle rantaniitylle tuovat rehevät lampareet ja lännessä niitylle työntyvä umpeenkasvava sisälahti. Alueen kasvillisuus vaihtelee luhtaniityistä, joita on suurin osa alueesta, nummimaisiin katajia, lampaannataa ja jäkkiä kasvaviin ketokuvioihin. Tuoreita niittyjä luonnehtivat jokapaikansara, lampaannata, syysmaitiainen ja valkoapila. Kosteilla kohdilla näkyvimpiä ovat valkoapila, jokapaikansara, ketohanhikki ja punanata, märimmissä kohdissa mm. kurjenjalka, luhtakastikka ja vesisara. Puustoa on vain muutamissa koillisosan rehevöityneissä saarekkeissa, joissa tervaleppä ja kataja vallitsevat. Rehevöityneissä ojissa ja lampareissa kasvaa mm. iso- ja pikkulimaskaa, kilpukkaa, karvalehteä, ärviöitä ja vesikuusta. Sisälahden vesikasvistoon kuuluu myös vaarantunut silonäkinparta. Fleiviikin kasviharvinaisuuksiin kuuluvat mm. uhanalainen pahaputki, kalmojuuri, lietetatar, isohierakka, kapealehtiosmankäämi ja piuru. Niityllä on reliktisiä suolamaalaikkuja, joilla on säilynyt merenrantakasveja kuten suolavihvilä, meri- ja jouhiluikka sekä vilukko. Uudelleen raivattujen ja laidunnukseen otettujen niittyjen valtakasveja ovat luhtakastikka, jokapaikansara ja luhtavilla. Fleiviikin vesi- ja kahlaajalinnuston runsaus perustuu jatkuvaan laidunnukseen. Fleiviikin pesimälinnustoon kuuluu noin 2 lajia ja noin 15 paria. Runsaimmat lajit ovat niittykirvinen, keltavästäräkki, kiuru, taivaanvuohi, punajalkaviklo ja töyhtöhyyppä. Erittäin uhanalainen etelänsuosirri on viime vuosina vähentynyt ja sen pesiminen on loppumassa. Lisäksi alueella pesivät mm. heinätavi, lapasorsa, nokikana, suokukko ja isokuovi. Fleiviikin ympäristössä on useita erillisiä lehtoalueita, jotka muodostavat merkittävän suistolehtokokonaisuuden ja ovat esimerkkinä suistokasvillisuuden sukkession loppuvaiheesta. Kuitulan tervaleppälehdon pensaskerroksessa kasvaa paikoitellen erittäin tiheä tuomipöheikkö, jossa on myös vaahteraa, lehtokuusamaa, punaherukkaa, terttuseljaa ja koiraheittä. Rehevän alueen aluskasvillisuudessa on mm. lehtokieloa, puna-ailakkia, mustakonnanmarjaa, kyläkellukkaa ja lehtotähtimöä. Kivinin lehto on alavampaa ja siellä kasvaa erittäin kookkaita tervaleppiä. Lehdon erikoisuutena on runsas lehtokielokasvusto. Tukkiluoto on tyypillinen pitkulainen, lehtomainen deltasaari, jossa kasvaa tervaleppiä, halavia, raitoja ja tuomia sekä korkearuohoista aluskasvillisuutta, jossa tavataan mm. runsaasti nokkosta, vadelmaa, punakoisoa ja lehtotähtimöä. Teemuluoto on entinen suistosaari, jonka puusto koostuu suurista tervalepistä, raidoista ja tuomista. Aluskasvillisuudessa on punaherukkaa, mesiangervoa, vuohenputkea, sudenmarjaa, lehtovirmajuurta, kyläkellukkaa, hiirenporrasta, kurjenmiekkaa, punakoisoa ja luhtavuohennokkaa. Rannassa on lintutorni, josta näkee havainnollisesti suistokasvillisuuden sukkession: miten avovesi vaihettuu vesikasvillisuuden ja järvikaislikkojen kautta ruovikoiksi, jotka puolestaan vaihettuvat luhtaniityiksi ja edelleen pajupensaikoiksi ja muuttuen lopulta tervaleppälehdoiksi. Halssin lehto on edustava rantalehto, jonka puusto koostuu suurista ja vanhoista tervalepistä, vaahteroista, raidoista ja tuomista. Pensaskerroksesta löytyy mm. paatsamaa, taikinanmarjaa, punaherukkaa ja lehtokuusamaa sekä aluskasvillisuudessa lehtokieloa, lehtotähtimöä, syyläjuurta, sudenmarjaa, karhunputkea, humalaa, tesmaa, hiirenporrasta ja punakoisoa. Pihlavan Kaunismäen luoteispuolella on lähes luonnontilainen saariryhmä, jonka kaikki saaret ovat lehtosaaria. Pienimmät ovat puhtaita tervaleppälehtoja. Alueen vanhimpana ja suurimpana saarena Täärnoora on lajistollisesti rikkain. Rantoja kiertää tervaleppälehtovyöhyke, jossa kasvaa myös tuomea, terttuseljaa, punaherukkaa ja lehtokuusamaa. Sisäosissa on kookkaita ja vanhoja mäntyjä ja kuusia. Rantavyöhykkeessä on runsaasti lehtokieloa ja sisäosien maapohjan peittää yhtenäinen käenkaalikasvusto. Muita vaateliaita lajeja ovat vaahtera, kurjenkello, kyläkellukka, syyläjuuri, humala, hiirenporras, tesma ja lehtotähtimö. Linnustollisesti alue on myös tärkeä, sillä suiston edetessä on lintuvesialueen painopiste siirtymässä ja osittain jo siirtynytkin alueelle. Saariryhmä muodostaa jo nyt pesimäympäristön runsaslukuiselle vesilintukannalle. Lisäksi pesimälajistoon kuuluu mm. lehtopöllö. Kirrinsannan alueella on laaja tervaleppävyöhyke rannan ja rautatien välissä. Metsän ja avoveden välissä on niitty ja ruovikkovyöhyke. Linnustollisesti alue on erittäin rikasta ja alueen parimäärät ovat korkeat noin 1 paria

6 neliökilometrillä. Lajistoon kuuluvat mm. haapana, sinisorsa, lapasorsa, taivaanvuohi, punajalkaviklo, keltavästäräkki, ruoko- ja rytikerttunen sekä pajusirkku. Suiston pohjoisrannalla Lyttylänviikissä on laajahko osittain soistunut ja pensoittunut saraniitty, jota mantereen puolelta reunustaa rehevä tervaleppälehtovyö. Lyttylän Kahaluodossa suiston ruovikot ovat laajimmillaan. Avoveden rajalla Puussan pohjoispuolella on kelluslehtisten kasvien alue, jossa valtalajin lumpeen lisäksi kasvaa uistinvitaa ja rantapalpakkoa. Alueella on myös erittäin elinvoimainen pahaputken esiintymä. Suistoalueelle ovat leimaa-antavia laajat järviruoko ja -kaislakasvustot sekä osmankäämit. Tavallisimpia kelluslehtisiä ovat keiholehti, ulpukka, rantapalpakko ja pohjanlumme. Uposlehtisiä ja lietekasveja ovat mm. lietetatar, vesirikot, mutayrtti, karvalehti, tylppälehtivita ja litteävita. Kokemäenjoen suisto on Pohjoismaiden laajin jokisuistoalue. Maankohoaminen ja joen tuoman aineksen kerrostuminen saavat aikaan suiston siirtymisen vuosittain jokisuulta merelle päin. Koko ajan on syntymässä uusia pitkänomaisia luotoja ja niitä erottavia kapeita juopia. Kasvillisuusyhdyskunnat siirtyvät jokisuulta merelle Suomen oloissa ainutlaatuisen nopeasti, ja vesilinnut siirtyvät niiden mukana. Nopea ekologinen muutosprosessi onkin suistossa yksi mielenkiintoisimmista suojelun kohteista. Ruoppaukset, läjitykset ja muu vesirakentaminen vaikuttavat muutosprosessiin joskus hidastaen, joskus nopeuttaen sitä. Suojelutilanne Pieni osa alueesta on luonnonsuojelualueena. Valtio on ostanut alueelta tiloja luonnonsuojelualueen perustamista varten. Valtio omistaa suurimman osan suiston alueesta. Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot Kaakkoisin osa suiston alueesta kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan, kansainvälisen luonnonsuojeluliiton Project Mar-ohjelmaan, Pohjoismaiseen biotooppien suojeluohjelmaan, ja se on vahvistetun seutukaavan SL-alue. Kivinin lehto, Härkiluoto ja Täärnoora sisältyvät valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Kokemäenjoen suiston Natura 2-alueen itäosan suojelu toteutetaan lähes kokonaan luonnonsuojelulailla, läntisimmän osan vesialue vesilailla ja maa-alueet joko luonnonsuojelulailla tai rakennuslailla. Luontodirektiivin luontotyypit Jokisuistot (113) 9% Merenrantaniityt* (163) 1% Kosteat suurruohoniityt (643) 1% Alavat niitetyt niityt (651) <1% Vaihettumissuot ja rantasuot (714) <1% Luonnonmetsät* (91) <1% Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät*(93) 2% Lehdot (95) 1% Tulvametsät* (91E) <1% *priorisoitu luontotyyppi Luontodirektiivin liitteen ll lajit Lutra lutra Persicaria foliosa saukko lietetatar

7 Lintudirektiivin liitteen l linnut Calidris alpina schinzii Aegolius funereus Gavia stellata Sterna hirundo Pluvialis apricaria Botaurus stellaris Caprimulgus europaeus Gavia artica Grus grus Sterna paradisaea Cygnus cygnus Tringa glareola Porzana porzana Pernis apivorus Podiceps auritus Chlidonias niger Circus pygargus Emberiza hortulana Lanius collurio Larus minutus Bonasa bonasia Crex crex Circus aeruginosus Sterna caspia Luscinia svecica Circus cyaneus Philomachus pugnax Asio flammeus Mergellus albellus etelänsuosirri helmipöllö kaakkuri kalatiira kapustarinta kaulushaikara kehrääjä kuikka kurki lapintiira laulujoutsen liro luhtahuitti mehiläishaukka mustakurkku-uikku mustatiira niittysuohaukka peltosirkku pikkulepinkäinen pikkulokki pyy ruisrääkkä ruskosuohaukka räyskä sinirinta sinisuohaukka suokukko suopöllö uivelo Alueella esiintyy lisäksi kolme uhanalaista lajia, joiden tarkemmat tiedot ovat vain maanomistajien ja muiden asianosaisten saatavissa. Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut Ardea cinerea Anas strepera Anas clypeata Podiceps grisegena Anas querquedula Anas acuta Limicola falcinellus Falco tinnunculus Tringa erythropus Larus ridibundus Falco subbuteo Calidris canutus Acrocephalus arundinaceus Tadorna tadorna Larus fuscus Calidris ferruginea Tringa totanus harmaahaikara harmaasorsa lapasorsa härkälintu heinätavi jouhisorsa jänkäsirriäinen tuulihaukka mustaviklo naurulokki nuolihaukka isosirri rastaskerttunen ristisorsa selkälokki kuovisirri punajalkaviklo

8 Muuta lajistoa Anas penelope Mergus merganser Cygnus olor Dendrocopos minor Fulica atra Aythya ferina Columba oenas Podiceps cristatus Anas platyrhynchos Bucephala clangula Mergus serrator Authya fuligula Potamogeton compressus Potamogeton friesii Oenanthe aquatica Chara braunii haapana isokoskelo kyhmyjoutsen pikkutikka nokikana punasotka uuttukyyhky silkkiuikku sinisorsa telkkä tukkakoskelo tukkasotka litteävita otalehtivita pahaputki silonäkinparta

9 NÄKYMIÄ PORIN SILLOILTA Liite 5.3 Uusi Pohjanmaantien silta Näkymä uudelta sillalta itään. Joen rannat ovat puustoiset ja vehreät. Linnansilta Linnansilta on rakennettu pitkäksi maisemasillaksi. Näkymä Linnansillta itään. Teollisuuusalueet hallitsevat näkymiä. Aittaluodon alue on laajalti avointa ja rakennettua. Kapeakin puustoinen rantavyöhyke riittää estämään avoimien kenttien näkymisen joelle.

10 Porinsilta Koristeellinen Linnansilta yhdistää joenrantojen historialliset kulttuuriympäristöt. Näkymä Linnansillalta Kirjurinluotoon on laaja.

11 Liite 5.4 RANNAN VIRKISTYSKÄYTTÄJÄN MAISEMAA Keskustassa Etelärannassa laaja jokimaisema on nähtävissä koko leveydeltään. Linnansillanvieressä pengerrys on vedetty kauas, jotta vesimaisema on jatkuvasti nähtävissä. Vesirajassa katsoja tuntee olevansa osa maisemaa eikä vain ulkopuolinen tarkkailija. Maisematilan rajat muodostava rantapuusto on joelta katsottuna erityisen tärkeä. Jokirantojen monet matonpesulaiturit kertovat joen käytöstä, jossa hyöty ja huvi yhdistyvät. Tosin matonpesu on vähitellen siirtymässä. rantavyöhykkeelle.

12 Liite 5.5 RANTA-ASUKKAAN MAISEMA Ranta-asukkaat Porissa ovat ensisijaisesti omakotiasujia. Laiturit ja hoidetut rantatörmät kertovat omakotiasukkaiden rannankäytöstä. Mitä uudempia rakennukset ovat, sitä enemmän myös rantoja on muokattu ja otettu oleskelukäyttöön. Osa rannoista on raivattu melko avoimiksi hoidetuiksi nurmikoiksi. Jos puuistutuksia on, on selvästi suosittu koivua. Alueilla, joissa penkereitä on, näkymä pihalta joelle on paikoin huono. Oma ranta pihalta ei näy, penkereen korkeudesta riippuen vastarantaa kylläkin