Lausunto Oulunsalo-Hailuoto-merituulipuiston Natura-arvioinnista

Transkriptio

1 Pohjois-Pohjanmaa POPELY/53/07.04/2010 Metsähallitus Laatumaa PL 81, 90101, Oulu Oulun Seudun Sähkö Voimatie 2, Kempele Lumituuli Oy Lapinlahdenkatu 21, Helsinki Lausunto Oulunsalo-Hailuoto-merituulipuiston Natura-arvioinnista JOHDANTO Oulunsalon ja Hailuodon väliselle merialueelle on suunnitteilla tuulipuisto. Suunnitelmien mukaan alueelle sijoitettaisiin vaihtoehdosta riippuen voimalaa. Hankealue on pinta-alaltaan noin 60 km 2. Tuulivoimaloiden napakorkeus ja roottorin halkaisija tulisivat olemaan n. 100 metriä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on tarkasteltu seuraavia tuulipuistovaihtoehtoja: VE0: Hanketta ei toteuteta. VE1: Hankealueelle rakennetaan noin 75 tuulivoimalaa, joista osa kiinteän tieyhteyden viereen. VE2: Alueelle rakennetaan 62 tuulivoimalaa (VE2a) tai 46 tuulivoimalaa (VE2b). Vaihtoehto VE2a toteutuu kiinteän liikenneyhteyden toteutuessa Oulunsalon ja Hailuodon välille. VE3: Alueelle rakennetaan 48 tuulivoimalaa (VE3a) tai 43 tuulivoimalaa (VE3b). Vaihtoehto VE3a toteutuu kiinteän liikenneyhteyden toteutuessa Oulunsalon ja Hailuodon välille. Tuulipuisto on tarkoitus liittää valtakunnan sähköverkkoon 110 kv:n jännitteellä. Hankevastaavilla on voimassa oleva rakennuslupa 110 kv:n johdon rakentamiseen Riutunkarilta valtakunnan verkon liitäntäpisteeseen. YVA-selostuksessa on tarkasteltu ainoastaan sähkönsiirtoa sähköasemalta voimaloille. Riutunkari- POHJOIS-POHJANMAAN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS Veteraanikatu 1, PL 86, OULU Kutsunumero

2 2/30 Sarkkirannan välistä 110 kv:n voimajohtoa ei ole tarkasteltu, koska johdolla on jo rakennuslupa. Tuulivoimapuisto koostuisi tuulivoimaloista perustuksineen (kasuuni) sekä voimaloita yhdistävistä kaapeleista. Hankkeeseen kuuluvat lisäksi Riutunkariin rakennettavat sähköasema, kuivatelakka, piensatama, imuruoppausaltaat sekä huolto- ja varastoalueet. Telakka-allas rakennettaisiin kasuuniperustusten valmistamista varten. Ruoppausmassojen läjitysalueita on merialueella kaksi. Imuruoppausmassoja syntyisi eniten vaihtoehdossa VE1, ympäristövaikutusten arviointiselostuksen mukaan noin 1,9 milj. m 3. Vaihtoehtojen VE2 ja VE3 ruoppausmäärät olisivat m 3 ja m 3. Yhteysviranomainen katsoi hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta antamassaan lausunnossa Natura-arvioinnin tarpeelliseksi. Yhteysviranomainen totesi, että arvioinnin tulee kohdistua niihin luontotyyppeihin ja lajeihin, joiden vuoksi hankkeen vaikutusalueella olevat Natura-alueet on sisällytetty Suomen Natura-verkostoon. Arvioinnin tuloksena on arvioitava heikentääkö tuulipuistohanke erikseen tai yhdessä liikenneyhteyshankkeen kanssa Natura-alueiden suojelun perusteena olevia luonnonarvoja (luontotyypit ja lajit). Lisäksi on arvioitava, voiko hankkeesta aiheutua sellaisia yhteisvaikutuksia Hailuodon liikenneyhteyden pengertie-siltavaihtoehdon kanssa, jotka ilmenevät Natura-alueilla jääolojen, veden laadun, virtausolojen ja meriveden pinnan korkeuden sekä aallokon muutoksena ja vaikuttavat Natura-alueiden luontotyyppeihin ja lajeihin. Yhteysviranomainen katsoi, että Natura-arviointi on kohdennettava seuraaville Natura-alueille (tai osa-alueille): 1) Perämeren saaret sisältäen seuraavat luodot: Ulkolaidanmatala, Pikku- Hoikka, Hoikanriisi, Martinriisi, Äijänkumpele, Laitakari, Suulonen, Jussinmatala, Löplötinkari, Kraaseli, Parmiinit ja Pöllänkari. Luodot sisältyvät Naturaverkostoon sekä lintu- että luontodirektiivin mukaisena alueena. 2) Akionlahti. Kohde sisältyy Natura-verkostoon sekä lintu- että luontodirektiivin mukaisena alueena. 3) Liminganlahti. Kohde sisältyy Natura-verkostoon sekä lintu- että luontodirektiivin mukaisena alueena. 4) Säärenperä ja Karinkannanmatala. Kohde sisältyy Natura-verkostoon sekä lintu- että luontodirektiivin mukaisena alueena. 5) Isomatala-Maasyvänlahti. Kohde sisältyy Natura-verkostoon sekä lintu- että luontodirektiivin mukaisena alueena. 6) Ojakylänlahti ja Kengänkari. Kohde sisältyy Natura-verkostoon sekä lintu- että luontodirektiivin mukaisena alueena. 7) Pökönnokka (itäisin osa kohteesta Hailuodon pohjoisranta). Kohde sisältyy Natura-verkostoon sekä lintu- että luontodirektiivin mukaisena alueena.

3 3/30 TIEDOT EU:N NATURA VERKOSTOON KUULUVISTA ALUEISTA JA HANKKEEN VAIKUTUSALUEEN SUHDE NATURA-ALUEISIIN Perämeren saaret Natura kohde Perämeren saaret (FI ) muodostuu Kemin, Tornion, Simon, Iin, Haukiputaan, Oulun, Oulunsalon ja Hailuodon edustalla olevista saarista, luodoista ja matalikoista. Natura-kohde Jussinmatala sijoittuu hankealueen sisään vaihtoehdossa VE1. Muita hankealueen läheisyydessä sijaitsevia saaria, luotoja ja matalikkoja ovat Löplötinkari, Suulonen, Laitakari, Äijänkumpele, Pöllänkari, Parmiinit ja Kraaseli. Hieman etäämmällä hankealueesta, noin 3-7 km päässä hankealueesta sijaitsevia Perämeren saaret -alueen kohteita ovat Martinriisi, Hoikanriisi, Pikku- Hoikka ja Ulkolaidanmatala. Perämeren saaret sisältyy Natura-verkostoon sekä lintu- että luontodirektiivin mukaisena alueena (SPA ja SCI). Natura-tietolomakkeen mukaan alueella esiintyy seuraavat luontodirektiivin luontotyypit (tähdellä merkityt ovat priorisoituja luontotyyppejä): Vedenalaiset hiekkasärkät <1 % Jokisuistot 1 % *Rannikon laguunit <1 % Kivikkorannat 3 % Ulkosaariston luodot ja saaret <1 % *Merenrantaniityt 3 % Itämeren hiekkarannat 1 % Liikkuvat rantakauradyynit <1 % *Kiinteät, ruohokasvillisuuden peittämät dyynit <1 % Kuivat kanerva- ja variksenmarjadyynit <1 % *Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt 1 % *Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät 1 % Lehdot <1 % Hakamaat ja kaskilaitumet <1 % Luontodirektiivin liitteen II lajeista mainitaan Natura-tietolomakkeella lietetatar, nelilehtivesikuusi, laaksoarho, upossarpio ja ruijanesikko. Upossarpio on priorisoitu laji. Lintudirektiivin liitteen I linnuista alueella esiintyy allihaahka, ampuhaukka, etelänsuosirri, hiiripöllö, kaakkuri, kalatiira, kapustarinta, kaulushaikara, kuikka, kurki, lapintiira, laulujoutsen, liro, luhtahuitti, mehiläishaukka, mustakurkkuuikku, palokärki, pikkujoutsen, pikkulepinkäinen, pikkulokki, pikkutiira, räyskä, ruskosuohaukka, sinirinta, sinisuohaukka, suokukko, suopöllö, teeri, uivelo ja vesipääsky. Lisäksi Natura-tietolomakkeella mainitaan 6 uhanalaista lajia. Natura-tietolomakkeen mukaan lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomia alueella säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja on 26 lajia, mm. ruokki, metsähanhi ja tuulihaukka. Muuna lajistona on mainittu 23 lajia.

4 4/30 Perämeren saarten suojelun toteutuskeinoina ovat luonnonsuojelulaki ja rakennuslaki. Akionlahti Lähimmillään 1,4 km päässä hankealueesta sijaitseva Akionlahti (FI ) on merestä lähes irti kuroutunut kluuvijärvi Oulunsalonniemen kärjessä. Alueen pinta-ala on 260 hehtaaria. Natura-tietolomakkeen mukaan seuraavat luontodirektiivin luontotyypit (priorisoidut luontotyypit merkitty tähdellä) esiintyvät alueella: Rannikon laguunit* 60 % Merenrantaniityt* 10 % Vaihettumissuot ja rantasuot 10 % *Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät 2 % Metsäluhdat* < 1 % Luontodirektiivin liitteen II lajeista alueella esiintyy ruijanesikko ja upossarpio, joka on priorisoitu laji. Lintudirektiivin liitteen I mukaisista lajeista esiintyy ampuhaukka, etelänsuosirri, kalatiira, kapustarinta, kaulushaikara, kurki, lapintiira, laulujoutsen, liro, mustakurkku-uikku, pikkulokki, pikkutiira, räyskä, ruskosuohaukka, sinirinta, sinisuohaukka, suokukko, suopöllö, uivelo ja vesipääsky. Lisäksi mainitaan kaksi uhanalaista lajia. Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut Natura-tietolomakkeen mukaan ovat harmaahaikara, harmaasorsa, heinätavi, jänkäkurppa, jänkäsirriäinen, jouhisorsa, karikukko, lapasorsa, lapasotka, lapinsirri, metsähanhi, mustalintu, mustaviklo, naurulokki, nuolihaukka, pilkkasiipi, punajalkaviklo, ristisorsa, selkälokki ja tuulihaukka. Muuta lajistoa mainitaan 45 lajia. Akionlahden suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain ja vesilain nojalla. Liminganlahti FI Oulunsalo-Hailuodon hankealue sivuaa osittain Liminganlahden Naturakohdetta hankealueen kaakkoispuolella hehtaarin laajuinen Liminganlahden Natura-alue (FI ) on Perämeren suurin lahti ja kansainvälisesti arvokas lintukosteikko. Perämerellä maankohoamisen vaikutus on voimakkaimmillaan ja rannat ovat jatkuvassa muutostilassa. Liminganlahdellakin rantaviiva on siirtynyt puolitoista kilometriä vajaassa sadassa vuodessa. Maankohoamisen ohella meren voimat kuten aallot ja virtaukset sekä jäät ja tuulet muokkaavat maisemaa. Liminganlahti on osa geologialtaan erikoista Muhos-

5 5/30 muodostumaa, jolla kallioperä on vajonnut ja sen päälle on kerrostunut hiekka ja savea. Liminganlahti on Suomen arvokkain ja myös kansainvälisesti arvokas lintuvesi. Sillä on suuri merkitys erityisesti muuttolinnuille, ja monien lintulajien osalta se onkin maamme tärkein muutonaikainen kerääntymisalue. Alueella levähtää säännöllisesti yli vesilintua samanaikaisesti. Myös kahlaajia voi keväällä olla lahdella samanaikaisesti yli yksilöä. Lisäksi kolmasosa koko Fennoskandian metsähanhikannasta, eli yksilöä, muuttaa alueen läpi. Myös pesivä lintulajisto on erittäin edustava Liminganlahdella, sillä siinä yhdistyvät levinneisyydeltään pohjoiset, eteläiset ja itäiset lajit. Pesivien lintulajien kokonaismäärä on erittäin korkea, monien lajien osalta parimäärät ovat maamme korkeimpia. Liminganlahti on Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston hyväksymässä maakuntakaavassa merkitty luonnonsuojelualueeksi ja kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Alue on Project Mar -ohjelman kohde ja sisältyy (Akionlahti ja Kempeleenlahden ranta mukaan lukien) kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luetteloon eli Ramsar-kohteisiin. Lisäksi Liminganlahti sisältyy Itämeren rannikko- ja merialueiden suojeluverkostoon (BSPA-alueet). Alue kuuluu myös Limingan lakeuden valtakunnallisesti arvokkaaseen maisemaalueeseen, ja on pohjoismaisten lintuvesien luettelon kohde. Luontodirektiivin luontotyypit (%): Jokisuistot 30 Rannikon laguunit* <1 Laajat matalat lahdet 55 Ulkosaariston luodot ja saaret <1 Merenrantaniityt* 5 Itämeren hiekkarannat <1 Variksenmarjadyynit* <1 Vaihettumissuot ja rantasuot <1 Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät* 2 Hakamaat ja kaskilaitumet <1 Metsäluhdat* <1 * priorisoitu luontotyyppi Luontodirektiivin liitteen II lajeista alueella esiintyy rönsysorsimo, ruijanesikko, lietetatar, nelilehtivesikuusi, pohjansorsimo ja upossarpio, joista upossarpio on priorisoitu laji. Lintudirektiivin liitteen I mukaisista lajeista esiintyy allihaahka, ampuhaukka, etelänsuosirri, helmipöllö, hiiripöllö, huuhkaja, kaakkuri, kalatiira, kapustarinta, kaulushaikara, kuikka, kurki, lapintiira, laulujoutsen, liro, luhtahuitti, mehiläishaukka, mustakurkku-uikku, mustatiira, niittysuohaukka, palokärki, peltosirkku, pikkujoutsen, pikkulepinkäinen, pikkulokki, pikkutiira, räyskä, ruisrääkkä, ruskosuohaukka, sinirinta, sinisuohaukka, suokukko, suopöllö, uivelo, valkoposkihanhi ja vesipääsky. Lisäksi kuusi uhanalaista lajia, joiden tiedot ovat salassa pidettäviä.

6 6/30 Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut Natura-tietolomakkeen mukaan ovat härkälintu, harmaasorsa, heinätavi, isosirri, jänkäkurppa, jänkäsirriäinen, jouhisorsa, karikukko, kultasirkku, kuovisirri, lapasotka, lapinsirri, metsähanhi, mustalintu, mustapyrstökuiri, mustaviklo, naurulokki, nuolihaukka, pilkkasiipi, pulmussirri, punajalkaviklo, ristisorsa, selkälokki, tundrakurmitsa ja tuulihaukka. Lisäksi Natura-tietolomakkeessa mainitaan 26 muuta lintulajia ja 22 kasvilajia. Säärenperä ja Karinkannanmatala Säärenperän-Karinkannanmatalan Natura-alue (FI ) koostuu laajoista, alavista niittyrannoista, niitä reunustavista pensaikoista ja lehtimetsistä sekä Karinkannanmatalasta, joka on vasta merestä nousemassa oleva matalikko. Säärenperän rantaniitty-alue lietteiköineen on metriä leveä. Alueen kasvillisuus on selvästi vyöhykkeistä ja laajojen vyöhykkeiden sisällä pienpiirteinen topografian vaihtelu ja laidunnus luovat mosaiikkimaisuutta kasvillisuuteen. Saarenperän alueen rajalta on noin 10 kilometriä ja Karinkannanmatalan rajalta noin 15 kilometriä hankealueen rajalle. Säärenperän alueen kasvillisuus ja kasvilajisto on kaikkiaan monimuotoista ja edustavaa. Sen sijaan Karinkannanmatalalle ei ole vielä kehittynyt erityistä kasvillisuutta tai pesimälinnustoa. Säärenperän-Karinkannanmatalan alue on luokiteltu lintuvesiensuojeluohjelmassa valtakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi, jossa pesii säännöllisesti ainakin 30 lintuvesilajia. Sen ranta-alue on yksi Pohjois-Pohjanmaan tärkeimmistä kosteikkolintujen kerääntymisalueista, ja siellä levähtävien lintujen populaatiot ovat valtakunnallisesti ja jopa kansainvälisesti merkittäviä. Myös alueen pesimälinnusto on edustava. Sorsalintujen määrät kohoavat päämuuttoaikaan yli 2000 yksilöön. Metsähanhia levähtää alueella enimmillään yli 4000 yksilöä, joutsenia yksilöä ja kahlaajia yksilöä. Lisäksi Säärenperän- Karinkannanmatalan alue on ehdolla liitettäväksi kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luetteloon, eli ns. Ramsar-kohteeksi. Luontodirektiivin luontotyypit: Vedenalaiset hiekkasärkät 5 % Ulkosaariston luodot ja saaret < 1 % Merenrantaniityt * 16 % Vaihettumissuot ja rantasuot 1 % Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät * 4 % Hakamaat ja kaskilaitumet 2 % * priorisoitu luontotyyppi Luontodirektiivin liitteen ll lajeista alueella esiintyy ruijanesikko ja upossarpio, joista upossarpio on priorisoitu laji.

7 7/30 Lintudirektiivin liitteen I mukaisista lajeista esiintyy ampuhaukka, etelänsuosirri, kaakkuri, kalatiira, kapustarinta, kaulushaikara, kuikka, kurki, lapintiira, laulujoutsen, Iiro, luhtahuitti, pikkujoutsen, pikkulepinkäinen, pikkulokki, pohjantikka, räyskä, ruskosuohaukka, sinirinta, sinisuohaukka, suokukko, suopöllö, uivelo, valkoposkihanhi ja vesipääsky. Lisäksi alueella on uhanalaisia lajeja, joiden tiedot ovat salassa pidettäviä. Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut Natura-tietolomakkeen mukaan ovat härkälintu, harmaasorsa, heinätavi, isosirri, jänkäkurppa, jänkäsirriäinen, jouhisorsa, karikukko, kuovisirri, lapasorsa, lapasotka, lapinsirri, metsähanhi, mustalintu, mustapyrstökuiri, mustaviklo, naurulokki, nuolihaukka, pilkkasiipi, punajalkaviklo, ristisorsa, selkälokki, tundrakurmitsa ja tuulihaukka. Lisäksi Natura-tietolomakkeessa mainitaan 47 muuta lajia. Isomatala-Maasyvänlahti Isomatalan-Maasyvänlahden Natura alue (FI ) sijaitsee Hailuodon eteläosassa ja on laajuudeltaan 1531 hehtaaria. Alueen rajalta on noin 10 kilometriä hankealueen rajalle. Alueella esiintyvät Perämeren maankohoamisrannikon erityispiirteet edustavimmillaan. Alueella on hyvin nähtävissä maankohoamisrannikon sukkessiosarja matalikoista rantaniittyjen kautta luhtiin, pensaikoihin ja merenrantalehtoihin ja edelleen kangasmetsiksi. Alue on kasvistollisesti erittäin arvokas: alueella kasvaa esim. yli 90 prosenttia Suomen rönsysorsimokannasta ja nelilehtivesikuusen esiintymä on Suomen suurin. Alue on myös kansainvälisesti arvokas lintuvesialue. Alue kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Alueen suojelu toteutetaan lakisääteisenä luonnonsuojelualueena ja vesilain keinoin. Valtaosa alueesta on rauhoitettu yksityismaan suojelualueeksi. Luontodirektiivin luontotyypit (%): Vedenalaiset hiekkasärkät 50 Rannikon laguunit* 4 Ulkosaariston luodot ja saaret 5 Merenrantaniityt* 32 Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät* 9 *priorisoitu luontotyyppi Lintudirektiivin liitteen I mukaisista lajeista esiintyy ampuhaukka, etelänsuosirri, helmipöllö, hiiripöllö, huuhkaja, kaakkuri, kalatiira, kapustarinta, kaulushaikara, keräkurmitsa, kuikka, kurki, lapinpöllö, lapintiira, laulujoutsen, liro, luhtahuitti, mehiläishaukka, metso, mustakurkku-uikku, niittysuohaukka, palokärki, peltosirkku, pikkujoutsen, pikkulepinkäinen, pikkulokki, pikkutiira, pyy, räyskä, ruisrääkkä, ruskosuohaukka, sinirinta, sinisuohaukka, suokukko, suopöllö, uivelo, valkoposkihanhi, varpuspöllö ja vesipääsky.

8 8/30 Lisäksi alueella esiintyy seitsemän uhanalaista lajia, joiden tiedot ovat salassa pidettäviä. Luontodirektiivin liitteen II lajeina Natura-tietolomakkeella mainitaan ruijanesikko, upossarpio, nelilehtivesikuusi ja rönsysorsimo, joista upossarpio on priorisoitu laji. Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut Natura-tietolomakkeen mukaan ovat härkälintu, harmaahaikara, harmaasorsa, heinätavi, idänuunilintu, isosirri, jänkäkurppa, jänkäsirriäinen, jouhisorsa, karikukko, koskikara, kuovisirri, lapasorsa, lapasotka, lapinsirri, metsähanhi, mustalintu, mustapyrstökuiri, mustaviklo, naurulokki, nuolihaukka, pikkusirri, pilkkasiipi, pulmussirri, punajalkaviklo, ristisorsa, ruokki, selkälokki, tundrakurmitsa, tuulihaukka. Lisäksi Natura-tietolomakkeessa mainitaan 78 muuta lintulajia ja 18 kasvilajia. Alueen lajeihin kuuluu myös viitasammakko. Ojakylänlahti ja Kengänkari FI Ojakylänlahden-Kengänkarin Natura-alueen (FI ) rajaukseen kuuluvat Ojakylänlahden Lahdenperä, Kengänkarin saari ja Ontoperän kluuvijärvi. Alue on Muhosmuodostuman savihiekkakivialuetta, jonka maaperä on hienojakoista hietaa ja savea. Ojakylänlahden perukka, eli Lahdenperä, on suojaisa ja linnustollisesti arvokas merenlahti Hailuodon itärannalla. Se kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan ja on kansainvälisen tason lintuvesi. Ojakylänlahti on Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston hyväksymässä maakuntakaavassa merkitty luonnonsuojelualueeksi, ja sitä ehdotetaan yhdessä Kengänkarin kanssa liitettäväksi kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luetteloon, eli niin sanotuksi Ramsar-kohteeksi. Kengänkari on pieni, vain muutaman hehtaarin laajuinen saari alueen eteläpuolella. Siellä on pesinyt Suomen suurin tukkasotkakolonia, ja muutenkin linnusto on saarella runsasta. Ontoperä on puolestaan kluuvijärvi, jolle on tunnusomaista taajat ruovikot. Ontoperässä pesii runsas linnusto, ja se on maamme pohjoisimpia kaulushaikaran pesäpaikkoja. Siellä on myös yksi Pohjois-Pohjanmaan vakituisimpia luhtakanan esiintymispaikkoja ja joinakin vuosina sieltä on pesimäaikaisia härkälintuhavaintoja. Alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain ja vesilain nojalla. Valtaosa alueesta on jo rauhoitettu yksityismaan suojelualueeksi. Luontodirektiivin luontotyypit (%): Vedenalaiset hiekkasärkät 35 Rannikon laguunit* 1 Laajat matalat lahdet 14 Ulkosaariston luodot ja saaret 1 Merenrantaniityt* 40

9 9/30 Itämeren hiekkarannat <1 Vaihettumissuot ja rantasuot <1 * priorisoitu luontotyyppi Lintudirektiivin liitteen I mukaisista lajeista alueella esiintyy ampuhaukka, etelänsuosirri, helmipöllö, hiiripöllö, kaakkuri, kalatiira, kapustarinta, kaulushaikara, kuikka, kurki, lapinpöllö, lapintiira, laulujoutsen, liro, luhtahuitti, mustakurkkuuikku, peltosirkku, pikkujoutsen, pikkulepinkäinen, pikkulokki, pikkutiira, pohjantikka, räyskä, ruskosuohaukka, sinirinta, sinisuohaukka, suokukko, suopöllö, uivelo, valkoposkihanhi, varpuspöllö ja vesipääsky. Lisäksi alueella esiintyy seitsemän uhanalaista lajia, joiden tiedot ovat salassa pidettäviä. Luontodirektiivin liitteen II lajeista alueella esiintyy nelilehtivesikuusi ja upossarpio, joista upossarpio on priorisoitu laji. Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat alueella säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut Natura-tietolomakkeen mukaan ovat härkälintu, harmaahaikara, harmaasorsa, heinätavi, isosirri, jänkäkurppa, jänkäsirriäinen, jouhisorsa, karikukko, kuovisirri, lapasorsa, lapasotka, lapinsirri, metsähanhi, mustalintu, mustapyrstökuiri, mustaviklo, naurulokki, nuolihaukka, pikkusirri, pilkkasiipi, pulmussirri, punajalkaviklo, ristisorsa, selkälokki, tundrakurmitsa ja tuulihaukka. Muuna lajistona mainitaan 59 lintulajia. Pökönnokka (itäisin osa Natura-kohteesta Hailuodon pohjoisranta) Hailuodon pohjoisrannan Natura-alue (FI ) sijaitsee lähimmillään noin 7 kilometrin päässä hankealueesta. Kohde on monimuotoinen, niin geologisesti kuin biologisestikin kansainvälisesti arvokas kokonaisuus maankohoamisrannikon luontotyyppejä. Se on laajan harjujakson pääte avoimen meren äärellä. Dyynien ja rantavallien välissä on kapeita, pitkänomaisia soistumia, joille on tyypillistä kausittainen kuivuminen. Hailuodon pohjoisrannalla on nähtävissä maankohoamisrannikon eri-ikäisten soiden sukkessiosarja 1500 vuoden aikavälillä. Lisäksi pohjoisrannalla on kymmeniä eri-ikäisiä matalia pienvesiä, jotka ovat nekin syntyneet maankohoamisen myötä merestä kuroutumalla tai hiekkasärkkien ja rantavallien eristäessä niitä merestä. Kasvillisuus on erilaista eriikäisissä järvissä. Monet Oulun seudulla uhanalaiset vesikasvit viihtyvät juuri joko vasta merestä kuroutuvissa matalissa murtovesialtaissa; eli fladoissa, tai merestä jo erilleen kuroutuneissa altaissa, joihin voi vielä ajoittain virrata merivettä; eli kluuveissa. Linnusto on runsaimmillaan rantojen rehevissä lammissa, kluuveissa, merenrantaniityillä sekä matalilla hiekkarannoilla. Pohjois-Pohjanmaan tärkeimmät mustakurkku-uikun pesimäpaikat sijaitsevat alueen lukuisissa kluuveissa. Kosteikkolinnusto on kokonaisuudessaan erittäin monipuolinen. Luontotyyppien monimuotoisuuden ansiosta sekä pesivä että muuttoaikaan levähtävä lintulajisto on runsaslukuinen ja monilajinen. Levähtäjämäärien perusteella arvioituna Pohjoisrannan alue on kansainvälisesti merkittävä laulujoutsenten ja suokukko-

10 10/30 jen levähdysalue. Kahlaajien ja vesilintujen kokonaismäärät voivat kohota useaan tuhanteen yksilöön sekä kevät- että syysmuuton aikana Pökönnokan-Vesanniittyjen alue sijaitsee Hailuodon koillisosassa Santosenniemen tyvessä. Se on avoin, heinikkoinen niemi, joka miltei erottaa Potinlahden merestä. Niemi on muodostunut pääasiassa hiekasta ja sitä hienommista aineksista. Pökönnokan merenrantaniitty on perinnemaisemana arvoltaan valtakunnallista tasoa ja sitä on laidunnettu tai niitetty lähes nykypäiviin asti miltei keskeytyksettä. Pökönnokan viereiselle Potinlahdelle ja Pökönnokan matalikolle kerääntyy sekä keväällä että syksyllä runsaasti kahlaajia ja vesilintuja. Kahlaajista runsaimpina esiintyvät suosirri, suokukko ja Iiro. Pökönnokan-Vesanniittyjen alue kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Hailuodon pohjoisranta sisältyy myös kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luetteloon eli Ramsar-kohteisiin. Lisäksi alue sisältyy Itämeren rannikko- ja merialueiden suojelualueverkostoon (BSPA-alueet). Pohjoisrannan alueen suojelun toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki, ja valtaosa alueesta on jo rauhoitettu yksityismaan rauhoituspäätöksin. Luontodirektiivin luontotyypit: Vedenalaiset hiekkasärkät 60 % Rannikon laguunit* 4 % Rantavallit 1 % Itämeren hiekkarannat 2 % Liikkuvat alkiovaiheen dyynit 2 % Liikkuvat rantakauradyynit 4 % Kiinteät, ruohokasvillisuuden peittämät dyynit * 2 % Variksenmarjadyynit * 1 % Metsäiset dyynit 3 % Dyynien kosteat soistuneet painanteet 10 % Kuivat kanerva- ja variksenmarjadyynit 2 % Vaihettumissuot ja rantasuot 2 % Lähteet ja lähdesuot <1 % Metsäluhdat* <1 % Puustoiset suot* <1 % *priorisoitu luontotyyppi Luontodirektiivin liitteen ll lajeista alueella esiintyy upossarpio, joka on priorisoitu laji. Lintudirektiivin liitteen I linnuista alueella esiintyy ampuhaukka, etelänsuosirri, helmipöllö, hiiripöllö, huuhkaja, kaakkuri, kalatiira, kapustarinta, kaulushaikara, kuikka, kurki, lapintiira, laulujoutsen, Iiro, luhtahuitti, mehiläishaukka, metso, mustakurkku-uikku, palokärki, peltosirkku, pikkujoutsen, pikkulepinkäinen, pikkulokki, pikkutiira, pohjantikka, pyy, räyskä, ruisrääkkä, ruskosuohaukka, sinirinta, sinisuohaukka, suokukko, suopöllö, uivelo, varpuspöllö ja vesipääsky. Lisäksi alueella on uhanalaisia lajeja, joiden tiedot ovat salassa pidettäviä.

11 11/30 Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut: härkälintu, harmaahaikara, harmaasorsa, heinätavi, isosirri, jänkäkurppa, jänkäsirriäinen, jouhisorsa, karikukko, koskikara, kuovisirri, lapasorsa, lapasotka, lapinsirri, metsähanhi, mustalintu, mustaviklo, naurulokki, nuolihaukka, pilkkasiipi, pulmussirri, punajalkaviklo, ristisorsa, selkälokki, tundrakurmitsa, tunturikiuru ja tuulihaukka. NATURA-ARVIOINNIN AINEISTO Natura-alueiden kuvaukset perustuvat valtion ympäristöhallinnon Naturatietolomakkeisiin ja Natura-alueiden kuvauksiin ympäristöhallinnon Internetsivuilla. Natura alueiden sijainnit on katsottu ympäristöhallinnon OIVApalvelun Hertta-tietojärjestelmästä. Tehdyt luontoselvitykset on ulotettu vain hankealueen välittömään läheisyyteen alueille, joihin hankkeilla on arvioitu olevan vaikutusta. Selvityksiä on tehty vain yhdellä kasvu- ja pesimäkaudella, joten arvioinnin mukaan tehdyissä luontoselvityksissä on epävarmuutta, eivätkä ne edusta kaikkia lähialueen Naturaalueita. Kasvillisuusselvitys on toteutettu perinteisellä selvitysmenetelmällä, jossa inventointialueella on haettu systemaattisesti kaikki putkilokasvilajit ja kuvattu rantojen sekä saarien ja luotojen kasvillisuustyypit. Inventointia on jatkettu kullakin saari- tai luotokohteella niin pitkään, että viimeisen uuden lajin löytämisestä oli kulunut puoli tuntia. Selvitys on tehty Maastokierroksia on ollut yhteensä kaksi ja näiden lisäksi kasvillisuutta on selvitetty toukokuussa ja kesäkuussa sekä syyskuun alussa linnustoselvityksen yhteydessä. Vedenalaisten luontotyyppien selvittämistä varten alueen merenpohjaa on tutkittu neljällä eri inventointikerralla kahlaamalla, sukeltamalla ja haraamalla kesäkuun puolivälin ja elokuun lopun välisenä aikana. Hankealueen läpi muuttavia lintumääriä selvitettiin kevätmuuton yhteydessä Lintuja havainnoitiin pääasiassa Oulunsalon Riutunkarilta, Hailuodon puoleisesta lauttasatamasta ja Hailuodon pohjoiskärjestä. Yhteensä havainnointitunteja kertyi noin 258. Samalla selvitettiin myös Riutunkarilla jo oleviin tuulivoimaloihin kevään aikana törmänneiden lintujen lukumäärä. Pesimälinnusto selvitettiin soveltamalla eri laskentamenetelmiä. Vakioidulla kartoitusmenetelmällä selvitettiin Hailuodon ja Oulunsalon ranta-alueet sekä saaret ja luodot. Menetelmä perustuu useaan käyntikertaan alueella, jolloin merkitään kartalle kaikki pesivää paria osoittavat havainnot. Saarten ja luotojen vesi- ja rantalinnusto selvitettiin käyttämällä pesälaskentamenetelmää. Kolmantena laskentamuotona käytettiin vesilintujen poikuelaskentamenetelmää, mutta niiden aineistoja ei lisätty suoraan kokonaisparimäärään, sillä osa poikueista oli laskettu jo munavaiheessa ja osa poikueista oli saattanut siirtyä alueelle muualta. Ojakylänlahden, Hailuodon pohjoisrannan ja Akionlahden pesimälinnuston kartoituslaskentamenetelmään perustuva selvitys tehtiin yhden kertakäynnin menetelmällä, jolloin alueelta pyrittiin löytämään pesivät ja alueella laulavat koiraat ja parit. Natura-alueita havainnoitiin kiertämällä alueet jalkaisin kolmen hengen lin-

12 12/30 joina sekä kaukoputkihavainnoilla rannoilta käsin. Kengänkarilla ei käyty veneellä, vaan aluetta havainnoitiin maalta käsin. Lisäksi Oulun kaupungin ympäristöviraston ja Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen toteuttamaa Oulun kaupunkilintuatlasta on käytetty Oulun alueen pesivien lintujen määrien arvioinnissa. Akionlahden Natura-alueella tehtiin lisäksi pesimälinnustoselvitys vuonna 2010, josta ELY-keskukselle toimitettiin alustava raportti Selvityksen tuloksia ei siis ole voitu tätä aiemmin valmistuneessa Natura-arvioinnissa käsitellä. Hankealueen läpi muuttavia lintuja seurattiin syyspuolella Lintuja havainnoitiin pääasiassa Oulunsalon Riutunkarilta, Hailuodon puoleisesta Huikun lauttasatamasta ja Hailuodon pohjoiskärjestä. Havainnointipäiviä oli yhteensä 30 ja havainnointitunteja noin 310. Muuttoa seurattiin pääsääntöisesti aamuisin auringonnoususta noin klo 12 saakka. Pohjaeläintutkimuksen maastotyöt ja näytteenotto toteutettiin Näytteet otettiin Ekman-tyyppisellä pohjanoutimella, jonka pinta-ala on 235 cm². Havaintopisteitä oli yhteensä 10. Sedimentti- ja vesinäytteissä näytteenotto tehtiin Sedimenttinäytteitä otettiin yhteensä kymmenen ja vesinäytteitä neljä. Sedimenttinäytteet otettiin useilla noutokerroilla muutaman neliömetrin alueelta ja näytteenottosyvyys oli kaikilla näytteillä noin 20 cm. Vesinäytteitä otettiin jokaisesta neljästä tutkimuspisteestä kaksi 1000 ml:n lasipurkkia ja yksi 250ml:n muovipullo. Vesinäytteet otettiin noin 20 cm syvyydeltä vedenpinnasta. Eroosioselvityksen maastotyöosuudessa alueen rannat sekä saaret, luodot ja karikot kuljettiin jalkaisin läpi ja samalla etsittiin merkkejä sekä veden (aallokon) että jään aiheuttamasta eroosiosta sekä liettymisalueista. Näitä merkkejä olivat mm. rantaniittyjen kasvittomat laikut, kaatuneet rantapensaikot ja puut sekä vahingoittuneet ja usein lähes kuorettomat rungot. Pöyry Oy:n tekemän virtaus- ja aineenkulkeutumismallinnuksen mallinnustyökaluna on käytetty RMA2 syvyyssuunnassa integroitua kaksiulotteista (2D) virtausmallia. Hankealueella hilan erotustarkkuus vaihtelee metriin ja Hailuodon eteläpuolella sekä Oulun edustalla hilan erotustarkkuus on noin 500 metriä. Tuulivoimapuiston melu- ja varjostusmallinnusta tehtiin WSP Environmental Oy:n toimesta. Melupäästöjä mallinnettiin WindPRO -ohjelman DECIBELmoduulilla. Mallinnusten laskelmissa huomioitiin tuulivoimaloiden melupäästöt eri tuulinopeuksilla, meren rosoisuus sekä alueen topografia. Varjon muodostumisen ja valon vilkkumisilmiön mallinnus tehtiin käyttäen tähän tarkoitukseen kehitettyä WindPRO -laskentaohjelmaa. Malli ottaa huomioon voimaloiden sijainnit ja korkeudet sekä auringon aseman horisontissa eri kellon- ja vuodenaikoina. Mallinnuksessa esitettiin roottorin lapojen aiheuttaman varjonmuodostuksen ääripäät, niiden ulottuvuus ja varjon esiintymisen mahdollisuus ja kesto aurinkoisella säällä eri kalenterikuukausina. Malli ei ota huomioon puuston ja rakennusten peittovaikutusta, pilvisen tai utuisen sään vaikutusta eikä tuulen suuntajakauman vaikutusta.

13 13/30 ARVIOINNISSA TODETUT VAIKUTUKSET NATURA-LUONNONARVOIHIN Törmäysriski Natura-arvioinnin taulukoissa 1-5 tuodaan esiin muuttavien direktiivilajien ja alueella säännöllisesti esiintyvien muuttolintujen arvioidut törmäysmäärät. Linturyhmien muuttoreittejä on kuvattu nuolilla. Tekstissä asiaa ei kuitenkaan käsitellä, joten arvioinnin sanoma ei tältä osin välity. Tekstissä annetaan joitakin yleisluonnehdintoja törmäysvaikutuksista. Todetaan mm., että "on mahdollista, että kuikat pyrkivät ylittämään voimala-alueen". Yleisesti katsotaan, että tuulivoimapuisto tulee jonkin verran lisäämään muuttavien lintujen kuolleisuutta törmäysten seurauksena. Natura-alueittaiset vaikutukset Natura-arvioinnissa on eritelty hankevaihtoehtojen (VE1, VE2 ja VE3) vaikutukset. Esitetyt johtopäätökset ovat kaikissa vaihtoehdoissa lähes samat, joten seuraavassa vaikutuksia käsitellään yhdessä. Arvioinnissa todetut vaikutukset Perämeren saaret -Natura-alueen luonnonarvoihin Arvioinnissa todetaan, että Jussinmatala ja Löplötinkari sijaitsevat hankealueen sisällä, Pöllönkari, Kraaseli, Parmiinit, Laitakari ja Äijänkumpele noin 1 2 kilometriä hankealueen ulkopuolella. Muut Natura-arvioinnissa mainitut saaret (Ulkolaidanmatala, Pikku-Hoikka, Hoikanriisi ja Martinriisi) saaret sijaitsevat 4 9 kilometriä hankealueen ulkopuolella. Arvioinnin mukaan huomionarvoisia lintuluotoja ovat Äijänkumpele ja Jussinmatala (sekä Kolmenkoivunkarin länsipuoleinen luoto, ei Natura-kohde). Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin Natura-saarille ja -luodoille ei rakenneta, joten arvioinnin mukaan välitöntä vaikutusta luontotyyppeihin tai kasvilajeihin ei ole. Tuulivoimapuiston pohjoispuoliset saaret, luodot ja osa karikoista kuuluu Perämeren saarten Naturaalueeseen. Kaikki lähistöllä sijaitsevat Natura-kohteet on arvioinnin mukaan luokiteltavissa kuuluviksi ulkosaariston luodot ja saaret -luontotyyppiin. Kohteilla esiintyy myös laikuittain kivikkorannat -luontotyyppiä. Vaihtoehdosta VE1 mainitaan, että ruoppaustöistä aiheutuva kiintoainepitoisuuden kasvu ei aiheuta merkittävää samentumista lintuluotojen tai -saarien rantavesissä. Samentumista (5 mg/l) voi aiheutua voimaloiden perustamisen yhteydessä, etenkin Jussinmatalan ja Löplötinkarin ympäristön vesissä. Pöllänkarin, Parmiinien ja Kraaselin vesissä voi kiintoainetta arvioinnin mukaan olla ajoittain 2-5 mg/l. Laitakarin ja Äijänkumpeleen kohdalla kiintoainepitoisuus on alle 0,5 mg, joten arvioinnin mukaan samentumista ei esiinny. Arvioinnin mukaan sedimenteissä olevat ravinteet, typpi ja fosfori, ovat pääosin kiintoaineessa, joten ruoppaamisesta ei aiheudu merkittävää ravinteiden lisääntymistä alueen vesissä. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 samentuminen jää arvioinnin mukaan huomat-

14 14/30 tavasti vähäisemmäksi; lähimpien pikkusaarien ja luotojen (Jussinmatala, Löplötinkari) rantavesissä samentuminen olisi 1-2 mg/l. Virtausolosuhteisiin hankkeella ei arvioinnin mukaan ole merkittävää vaikutusta. Hanke ei myöskään vaikuta rantaeroosioon (jää- ja aaltoeroosio) eikä vedenkorkeuksiin. Arvioinnissa todetaan, että koska hankkeella ei ole vaikutusta virtaamiin tai ainekulkeumiin, ei hankkeella myöskään ole vaikutusta Perämeren saarten Natura-luontotyyppeihin. Vaikutukset luontodirektiivin liitteen ll lajeihin Äijänkumpeleen, Jussinmatalan ja Laitakarin saarelta ei ole kasvillisuusselvityksen yhteydessä vuonna 2009 havaittu luontodirektiivin liitteen II mukaisia lajeja. Martinriisi ja Löplötinkari ovat arvioinnin mukaan kasvittomia. Arvioinnin mukaan hankkeen vaikutusalueella ei esiinny luontodirektiivin liitteen ll lajeja, joten hankkeella ei ole vaikutusta näihin lajeihin Perämeren saaret Natura-alueella. Vaikutukset lintudirektiivin liitteen l lajeihin Äijänkumpeleella pesi vuoden 2009 selvityksen perusteella lintudirektiivin liitteen I lajeista lapintiira (5 paria) ja kalatiira (6 paria). Alueella säännöllisesti esiintyvistä muuttolinnuista saarella pesi karikukko (1 pari). Jussinmatalan saarella pesi vuoden 2009 selvityksen perusteella lintudirektiivin liitteen I lajeista laulujoutsen (1 pari), lapintiira (5 paria) ja kalatiira (6 paria). Alueella säännöllisesti esiintyvistä muuttolinnuista saarella pesi karikukko (1 pari). Laitakarin saarella ei vuoden 2009 selvityksessä havaittu yhtään pesivää lintudirektiivin liitteen I lajia. Martinriisi on arvioinnin mukaan lokkilintujen suosima oleskelupaikka, mutta luodolla ei pesi lintuja. Suulonen on linnusto- ja kasvillisuusselvitysten aikana ollut veden peittämä ja Hoikanriisin yli ovat lyöneet aallot. Löplötinkari on arvioinnin mukaan ollut kasa kiviä ja täysin kasviton. Pöllänkari, Kraaseli, Parmiinit ja Pikkuhoikka on selvitysten aikana todettu linnustollisesti merkityksettömiksi, ja lisäksi ne sijaitsevat arvioinnin mukaan niin kaukana hankealueesta, ettei vaikutuksia niille tule ilmenemään. Vaihtoehdosta VE1 arvioinnissa todetaan, että lintudirektiivin liitteen l lajeista Jussinmatalalla pesii laulujoutsen sekä kala- ja lapintiira. VE1:ssä Jussinmatala jää usean tuulivoimalan keskelle, jolloin arvioinnin mukaan myös lintujen vapaa pääsy luodolle estyy (s. 93). Tuulivoimaloiden käyntiäänien tai rakennusaikaisen melun merkitystä sekä estevaikutusta lintujen pesintään tai asettumiseen luodolle on arvioinnin mukaan pidettävä kohtalaisena ja lajit todennäköisesti muuttavat pesimään muualle. Perämeren saarten alueella on arvioinnin mukaan kuitenkin runsaasti laulujoutsenelle ja tiiroille soveltuvia pesimäsaaria. Lapin- ja kalatiirojen on lisäksi Oulun alueella todettu jopa viihtyvän rakennetuissa ympäristöissä. Perämeren saarten

15 15/30 alueella pesivien ja oleilevien lintujen törmäykset tuulivoimaloihin eivät merkittävästi heikennä minkään direktiivilajin määrää. Melutaso olisi rakennusaikana ajoittain yli 100 desibeliä, tuulivoimaloiden käytön aikainen melu Jussinmatalalla on arvioinnin mukaan 50 desibeliä, mikä ylittää valtioneuvoston ohjearvon melun keskiäänitasolle luonnonsuojelualueille (45 desibeliä päivällä ja 40 desibeliä yöllä). Varjostusta Jussinmatalalle aiheutuu teoriassa noin 200 tuntia vuodessa. Arvioinnin mukaan noin 25 tunnin vuosivarjostuksilla ei ole käytännön merkitystä, ja muilla lintuluodoilla varjostusvaikutus olisi alle 25 h/v. Vaihtoehdossa VE2 Jussinmatalalle on vapaa pääsy pohjois-koillisen suunnalta, ja linnut (laulujoutsen, kala- ja lapintiira) pääsevät Jussinmatalalle arvioinnin mukaan helpommin kuin vaihtoehdossa VE1. Melutaso, 45 desibeliä, voi arvioinnin mukaan olla pesimälinnustoa häiritsevää. Äijänkumpeleen melutaso jää alle 40 desibelin. Vaihtoehdossa VE3 tuulivoimalat sijoittuvat vaihtoehtoa VE2 etäämmälle, joten melu- ja häirintävaikutukset arvioidaan vaihtoehtoa VE2 vähäisemmiksi. Melutaso Jussinmatalalla olisi desibeliä, mikä ei todennäköisesti häiritsisi pesimälinnustoa. Saapaskarin ja Äijänkumpeleen melutaso jää arvioinnin mukaan alle 40 desibelin. Rakennusaikaisen melun arvioidaan häiritsevän alueen linnustoa jonkin verran kaikissa vaihtoehdoissa. Hankkeella ei arvioinnin mukaan ole merkittäviä vaikutuksia Perämeren saarten lintudirektiivin liitteen l lajeihin. Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa Jussinmatalan lintuluodon alueella molemmat hankkeet, tuulivoimapuisto ja pengertie, omina kokonaisuuksinaan, aiheuttavat valtioneuvoston ohjearvon ylityksen melun keskiäänitasolle luonnonsuojelualueella. Myös hankkeiden yhteisvaikutuksen seurauksena melutason ohjearvo ylittyy. Perämerensaarten alueella on kuitenkin runsaasti laulujoutsenelle ja tiiroille soveltuvia pesimäsaaria, joten arvioinnin mukaan hankkeiden yhteisvaikutus ei ole merkittävä lintudirektiivin liitteen l lajeille. Mikäli kaikki Perämerellä suunnitellut tuulivoimapuistohankkeet toteutetaan, voi törmäysriski kokonaan meren päällä muuttavilla lintulajeilla kasvaa. Arvioinnissa todetut vaikutukset Akionlahden Natura-alueen luonnonarvoihin Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin Natura-alueelle ei rakenneta. Arvioinnin mukaan hankkeella ei ole vaikutusta virtaamiin eikä ainekulkeumiin, joten hankkeella ei myöskään ole vaikutusta Akionlahden Natura-luontotyyppeihin.

16 16/30 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen ll lajeihin Arvioinnissa todetaan, että luontodirektiivin liitteen ll lajeista Akionlahdella esiintyvät ruijanesikko ja upossarpio. Esiintymiä ei kartoitettu kesällä 2009, mutta ympäristön perusteella kumpikin laji saattaa esiintyä vielä alueella. Tuulivoimapuistohanke ei arvioinnin mukaan vaikuta virtaamiin eikä ainekulkeumiin eikä sitä kautta Akionlahden Natura-alueen luontodirektiivin liitteen ll lajeihin. Vaikutukset lintudirektiivin liitteen l lajeihin Natura-arvioinnissa tuodaan esiin pesimälinnustoselvityksen aikana vuonna 2009 alueella havaitut seuraavat lintudirektiivin liitteen I lajit: mustakurkku-uikku (1 mahdollisesti pesivä pari), ruskosuohaukka (1 pesivä pari), kurki (1 pesivä pari), liro (1-2 pesivää paria) ja suopöllö (1 todennäköisesti pesivä pari). Lisäksi kesän 2010 pesimälinnustoselvityksessä havaittiin kaulushaikara (1 mahdollisesti pesivä pari?), ruskosuohaukka (1 pesivä pari), suopöllö (1 mahdollisesti pesivä pari). Selvitys on tehty Natura-arvioinnin valmistumisen jälkeen eikä sen tuloksia ole käytetty arvioinnin pohjana. Melumallinnuksen mukaan melutaso Akionlahden Natura-alueella olisi alle 40 desibeliä (vaihtoehto VE1) tai alle 35 desibeliä (vaihtoehdot VE2 ja VE3). Todetaan, että pesivät tai alueella oleskelevat linnut eivät todennäköisesti häiriinny melusta. Kalojen vähentyminen voi arvioinnin mukaan jonkin verran tilapäisesti vaikeuttaa lintujen saalistusta ja pidentää ruuanhankintamatkoja, mikäli ne suuntautuvat hankealueelle. Vaikutusten merkittävyyden arvioinnin yhteydessä (s. 93) todetaan lisäksi, että mikäli Akionlahdella pesivien ja oleskelevien lintujen ruuanhakumatkat suuntautuvat hankealueelle, tuulivoimapuisto voi lisätä jonkin verran alueen lintujen kuolleisuutta törmäysten seurauksena. Arvioinnin mukaan hankkeella ei ole vaikutusta alueen lintudirektiivin liitteen l lintulajeihin. Alueen merkitys lintujen elinympäristönä riippuu alueen sukkessiokehityksestä, jonka mainitaan vääjäämättä johtavan alueen umpeutumiseen. Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa Arvioinnin mukaan hanketta ei toteuteta yhtä aikaa tiehankkeen kanssa, joten hankkeilla ei ole yhteisvaikutuksia Akionlahden Natura-alueelle. Sen sijaan mikäli kaikki Perämerelle suunnitellut tuulivoimapuistohankkeet toteutetaan, voi törmäysriski kokonaan meren päällä muuttavilla lintulajeilla kasvaa. Arvioinnissa todetut vaikutukset Liminganlahden Natura-alueen luonnonarvoihin Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin Arvioinnin mukaan Liminganlahden luontotyypeistä esiintyy tuulivoimapuiston lähialueella neljää luontotyyppiä, joista priorisoituja ovat merenrantaniityt (=Itämeren boreaaliset rantaniityt) ja maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät. Suurin osa lähialueesta kuuluu laajat mata-

17 17/30 lat lahdet -luontotyyppiin. Nenännokan kärki kuuluu Itämeren hiekkarannat - luontotyyppiin. Vaihtoehdossa VE1 yksi merialueelle rakennettavista tuulivoimaloista sijaitsee hieman Liminganlahden Natura-alueen sisäpuolella ja Natura-luontotyypillä Laajat matalat lahdet. Riutunkainalosta löydettyjen uhanalaisten upossarpion, ruijanesikon ja nelilehtivesikuusen kasvualueille ei arvioinnin mukaan rakenneta. Arvioinnin mukaan hankkeen vaikutus Natura-luontotyyppiin ei ole merkittävä, sillä pinta-alallisesti rakennettava alue, yhden tuulivoimalan perustus, on pieni verrattuna koko Liminganlahden Natura-alueen kyseisen luontotyypin kokonaispinta-alaan. Muihin Liminganlahden Natura-luontotyyppeihin ei hankkeella ole arvioinnin perusteella vaikutusta, koska hanke ei vaikuta virtaamiin ja sitä kautta rantaeroosioon tai ainekulkeumiin. Vaihtoehdoista VE2 ja VE3 todetaan arvioinnissa, että niillä ei ole vaikutuksia Liminganlahden Natura-alueen luontodirektiivin luontotyyppeihin. Alueelle ei rakenneta, eivätkä veden virtaukset tai ainepitoisuudet muutu. Jää- tai aaltoeroosiossa ei tapahdu muutoksia. Vaikutukset luontodirektiivin liitteen ll lajeihin Liminganlahden alueella esiintyy kuusi luontodirektiivin ll lajia, jotka kaikki ovat putkilokasvilajeja. Näistä kasveista ruijanesikko, nelilehtivesikuusi ja upossarpio kasvoivat kesällä 2009 Riutunkarin ja Nenännokan välisellä alueella eli lähimpänä hankealuetta. Arvioinnin mukaan tuulivoimapuistohanke ei vaikuta Liminganlahden Natura-alueen luontodirektiivin liitteen ll lajeihin. Perusteluna vaihtoehdossa VE1 on, että lajien kasvupaikoille ei rakenneta, eikä hanke vaikuta virtaamiin ja sitä kautta rantaeroosioon tai ainekulkeumiin. Vaihtoehdoista VE2 ja VE3 mainitaan, että Natura-alueelle ei rakenneta, eikä hankkeella ole vaikutusta virtaamiin tai ainekulkeumiin. Tuulivoimapuistolla ei myöskään katsota olevan vaikutusta jää- tai rantaeroosioon. Vaikutukset lintudirektiivin liitteen l lajeihin Arvioinnissa todetaan, että Liminganlahden Natura-alueella esiintyy yhteensä 42 lintudirektiivin liitteen l lintulajia. Riutunkarin ja Nenännokan välisellä alueella näistä lajeista pesi kesällä 2009 pikkulokki (5 paria), lapintiira (8 paria), kalatiira (2 paria), pikkutiira (1 pari) ja Iiro (1 pari). Nenännokan rantaniitty mainitaan arvioinnissa merkittäväksi muuttolintujen levähdysalueeksi samoin kuin Liminganlahden vesialueet. Monet Naturatietolomakkeen muuttolintulajit esiintyvät muuttoaikana suunnitellun tuulivoimapuiston lähialueella. Suunniteltu tuulivoimapuisto lisäisi arvioinnin mukaan jonkin verran lintujen kuolleisuutta alueella törmäysten seurauksena, mutta Liminganlahden alueella pesivien ja oleilevien lintujen törmäysten ei kuitenkaan katsota merkittävästi heikentävän minkään direktiivilajin määrää. Varjostus Riutunkainalon ja Nenännokan välisellä alueella on arvioinnin mukaan noin 5-25 tuntia vuodessa vaihtoehdolla VE1. Arvioinnin mukaan varjostuksesta ei aiheudu haittaa alueella pesiville ja oleileville linnuille.

18 18/30 Ruoppaustöistä aiheutuva samentuminen olisi arvioinnin mukaan Riutunkainalon ja Nenännokan rantavesissä alle 5 mg/l, haittaa ei arvioida merkittäväksi. Ruoppaustöistä aiheutuva samentumishaitta on arvioinnin mukaan lyhytaikainen, eikä haitta-aineiden merkittävää kulkeutumista esimerkiksi kaloihin ja kaloista lintuihin ole odotettavissa. Rakennusaikainen kalojen vähentyminen alueella voi arvioinnin mukaan jonkin verran tilapäisesti vaikeuttaa lintujen saalistusta ja pidentää ruuanhankintamatkoja, mikäli alueen lintujen ruuanhankintamatkat suuntautuvat hankealueelle. Vaihtoehdossa VE1 Tuulivoimaloista aiheutuva melu on mallinnuksen mukaan desibeliä. Riutunkainalon ja Nenänokan välisellä ranta-alueella. Melutaso ylittää valtioneuvoston yöaikaisen ohjearvon luonnonsuojelualueille (40 db). Arvioinnin mukaan tuulivoimapuistohankkeen melu saattaa häiritä lintujen pesintää mutta melun ei kuitenkaan arvioida merkittävästi häiritsevän Limingan Natura-alueen direktiivilajistoa. Arvioinnin mukaan vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 tuulivoimaloista aiheutuva melu on noin 40 desibeliä Riutunkainalon ja Nenännokan välisellä alueella. Varsinaisen Liminganlahden alueella meluvaikutus jää alle 35 desibelin. Aivan Riutunkarin päässä melu on 50 desibeliä olemassa olevista tuulivoimaloista johtuen. Tuulivoimapuistohankkeesta aiheutuva melu ei arvioinnin mukaan häiritse Limingan Natura-alueen direktiivilintulajistoa. Liminganlahden alueella pesivien ja oleilevien lintujen törmäykset tuulivoimaloihin eivät arvioinnin mukaan merkittävästi heikennä minkään direktiivilajin määrää. Hankkeella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia Liminganlahden Natura-alueen lintudirektiivin liitteen l lajeihin. Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa Liminganlahden Natura-alueen pohjoisosalla molemmat hankkeet, tuulivoimapuisto ja pengertie, aiheuttavat omina kokonaisuuksinaan valtioneuvoston ohjearvon ylityksen melun keskiäänitasolle luonnonsuojelualueella. Myös hankkeiden yhteisvaikutuksen seurauksena melutason ohjearvo ylittyy. Lisäksi mikäli kaikki suunnitellut tuulivoimapuistohankkeet Perämerellä toteutetaan, voi törmäysriski kokonaan meren päällä muuttavilla lintulajeilla kasvaa. Meren päällä muuttava lintu on esimerkiksi mustalintu. Arvioinnissa todetut vaikutukset Säärenperän ja Karinkannanmatalan Natura-alueen luonnonarvoihin Arvioinnin mukaan tuulivoimapuistohanke ei vaikuta Säärenperän ja Karinkannanmatalan Natura-alueen elinolosuhteisiin, koska hanke ei aiheuta muutoksia virtaamissa, ainekulkeumissa eikä eroosiovoimissa. Arvioinnin perusteella hanke ei vaikuta alueella esiintyvien ruijanesikon tai upossarpion elinmahdollisuuksiin, koska virtaamissa, ainekulkeumissa ja eroosiovoimissa ei tapahdu muutoksia. Arvioinnin mukaan hanke ei vaikuta alueella pesiviin tai alueella levähtäviin lintudirektiivin lajeihin etäisyydestä johtuen. Merialueella tuulivoimaloista linnustol-

19 19/30 le aiheutuvan vaikutusalueen laajuuden on arvioitu olevan noin 2-4 kilometriä. Hankealueen ja Natura-alueen välinen etäisyys on noin 10 kilometriä. Arvioinnin mukaan tuulivoimapuisto- ja pengertie-hankkeilla ei ole yhteisvaikutuksia Säärenperän ja Karinkannanmatalan Natura-alueeseen, koska tuulivoimapuistohankkeella ei ole vaikutusta ko. Natura-alueeseen. Lisäksi mikäli kaikki suunnitellut tuulivoimapuistohankkeet Perämerellä toteutetaan, voi törmäysriski kokonaan meren päällä muuttavilla lintulajeilla kasvaa. Meren päällä muuttava lintu on esimerkiksi mustalintu. Arvioinnissa todetut vaikutukset Isomatala-Maasyvänlahti -Natura-alueen luonnonarvoihin Arvioinnissa todetaan etäisyyden hankealueelta Natura-kohteelle olevan noin 10 kilometriä, ja siten on päätelty että ruoppaustöistä aiheutuvaa samentumista tuskin esiintyy. Vaihtoehdon 1 melu- ja varjostusvaikutukset eivät myöskään arvioinnin mukaan ulotu Natura-alueelle. Tuulivoimapuistohanke ei arvioinnin mukaan vaikuta Isomatala-Maasyvänlahti Natura-alueen elinolosuhteisiin eikä luontotyyppeihin, koska hanke ei aiheuta muutoksia virtaamissa, ainekulkeumissa eikä eroosiovoimissa. Arvioinnin mukaan hanke ei vaikuta alueella esiintyvien luontodirektiivin liitteen ll lajeihin, koska hankkeella ei ole vaikutuksia virtaamiin, ainekulkeumiin eikä eroosiovoimiin. Hanke ei arvioinnin mukaan vaikuta alueella pesiviin tai alueella levähtäviin lintudirektiivin lajeihin etäisyydestä johtuen. Merialueella tuulivoimaloista linnustolle aiheutuvan vaikutusalueen laajuuden on arvioitu olevan noin 2-4 kilometriä. Hankealueen ja Natura-alueen välinen etäisyys on noin 10 kilometriä. Arvioinnin perusteella tuulivoimapuisto- ja pengertie-hankkeilla ei ole yhteisvaikutuksia Isomatala-Maasyvänlahden Natura-alueelle, koska tuulivoimapuistohankkeella ei ole vaikutusta ko. Natura-alueeseen. Lisäksi mikäli kaikki suunnitellut tuulivoimapuistohankkeet Perämerellä toteutetaan, voi törmäysriski kokonaan meren päällä muuttavilla lintulajeilla kasvaa. Meren päällä muuttava lintu on esimerkiksi mustalintu. Arvioinnissa todetut vaikutukset Ojakylänlahti ja Kengänkari -Naturaalueen luonnonarvoihin Ojakylänlahden Natura-alue sijaitsee arvioinnin mukaan 10 kilometrin ja Kengänkari noin 8 kilometrin päässä hankealueelta. Kesän 2009 pesimälintukartoituksissa Ojakylänlahdella on havaittu lintudirektiivilajeista laulujoutsen (ei pesi alueella), merikotka (saalistaa alueella), ruskosuohaukka (1 pesivä pari), kurki (2 pesivää paria), liro (1 pesivä pari), suokukko (pesii mahdollisesti alueella), luhtahuitti (pesii mahdollisesti alueella), lapintiira (ei pesi alueella), räyskä (saalistaa alueella), suopöllö (ainakin 1 pesivä pari). Tuulivoimapuistohanke ei arvioinnin mukaan vaikuta Ojakylänlahden ja Kengänkarin Natura-alueen elinolosuhteisiin eikä luontotyyppeihin, koska hanke ei aiheuta muutoksia virtaamissa, ainekulkeumissa eikä eroosiovoimissa.