Näkemyksestä menestystä

Transkriptio

1 Näkemyksestä menestystä Toimialaraportit ennakoivat liiketoimintaympäristön muutoksia

2 Sosiaalipalvelut Toimialaraportti Sanna Hartman 5/2012 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

3 Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Toimialaraportti Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin (09) HELSINKI VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) /2012 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Sanna Hartman Toimialapäällikkö, sosiaali- ja terveyspalvelut Työ- ja elinkeinoministeriö Julkaisuaika Toimeksiantaja(t) Työ- ja elinkeinoministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Sosiaalipalvelut Tiivistelmä Toimialaraportti käsittelee TOL toimialaluokkien sosiaalihuollon laitospalvelut (TOL87) ja sosiaalihuollon avopalvelut (TOL88) yrityssektoria. Toimialaraportin tavoitteena on kuvata sosiaalipalvelualan kehityksen lähihistoriaa ja nykyhetkeä sekä antaa arvioita ja ennusteita tulevaisuudesta. Väestön ikääntyminen sekä tulo- ja koulutustason nousu lisäävät sosiaalipalvelujen kysyntää. Kasvaviin sosiaalipalvelujen tarpeisiin tarvitaan myös yritysten tuotantopanosta nykyistä enemmän. Kuntien entisestään kovemmat kustannuspaineet ja tuotannon tehostamistarpeet lisäävät palvelujen ostamista. Sosiaalipalvelujen tuottajat voidaan jakaa kolmeen: julkinen sektori, järjestöt ja yritykset. Kansantalouden tilinpidon mukaan sosiaalipalvelujen tuotos (tuotettujen palvelujen arvo) vuonna 2010 oli 8,9 miljardia euroa. Yrityssektori on kasvattanut osuuttaan nopeasti ja oli vuonna 2010 jo 15 prosenttia. Yrityssektorin suurimmat alatoimialat olivat toimipaikkojen ja henkilöstön määrällä sekä liikevaihdolla mitattuna ikääntyneiden palveluasuminen, lasten ja nuorten laitokset ja ammatillinen perhehoito sekä mielenterveysongelmaisten asumispalvelut. Sosiaalihuollon avopalveluiden alaryhmässä kotipalvelut ikääntyneille ja vammaisille on myös suuri määrä yrityksiä. Sosiaalipalvelut ovat Suomessa pienyritysvaltaista toimintaa kotimaan markkinoilla. Avopalveluyrityksistä yli 94 prosenttia ja laitospalveluyrityksistäkin 60 prosenttia on mikroyrityksiä. Vuoden 2010 tilastotietojen perusteella sosiaalipalveluyrityksiä oli Alan yritystoimipaikkojen määrä oli 4104, ja ne työllistivät yhteensä henkilöä. Yritystoimipaikkojen yhteenlaskettu liikevaihto, noin 1,36 miljardia euroa, kasvoi 11 prosentilla vuodesta Keskeinen ongelma yksityisen sosiaalipalvelualan kehittymiselle on palvelumarkkinoiden kehittymättömyys. Kunnilla on palvelutuotannossa useita rooleja. Toimialan suotuisa kehitys ja palvelumarkkinoiden toimivuus edellyttävät toimintaympäristöä, jossa palvelujen järjestämisrakenteen muutokset ovat ennakoitavissa ja kaikki tuottajat ovat tasavertaisessa asemassa. Jotta alan pkyritykset uskaltavat investoida ja panostaa toimintansa kehittämiseen, tulisi kuntien laatia palvelustrategiat, joissa oman palvelutuotannon ja muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamistapojen suhde määritellään ja viedä strategiat myös käytäntöön. Yritysten verkostojen merkitys kasvaa. Pienet yritykset eivät jatkossa menesty kilpailutuksissa, jossa ostajina ovat aiempaa suuremmat yksiköt, jotka ostavat isoja kokonaisuuksia. Yksityisen palvelutuotannon menestystekijöitä ovat joustavuus, kustannustietoisuus, palvelualttius, asiakaslähtöisyys ja panostaminen laatutyöhön. Pienet yritykset eivät voi kilpailla hinnalla vaan laadukkaalla erikoistumisella. Investointipääomien puute on suuri este sosiaalipalveluyritysten kehittymiselle ja koko toimialan kasvulle. Suuri ongelma on toimitilojen rakentaminen, omistaminen ja hallinnointi. Kiinteistöjen hallinnointi tulisi selkeästi pitää erillään alan palvelutuotannosta. TEM:n yhdyshenkilöt: Tieto-osasto / Toimialapalvelu/ Esa Tikkanen, esa.tikkanen(at)tem.fi, p Strategiset hankkeet / HYVÄ-ohjelma / Sanna Hartman, sanna.hartman(at)tem.fi, p Asiasanat ISSN Kokonaissivumäärä 56 Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Kieli Suomi ISBN Hinta - Kustantaja

4 Publikationsseriens namn och kod Besöksadress Postadress Branschrapport Alexandersgatan 4 PB 32 Telefon HELSINGFORS STATSRÅDET Telefax (09) /2012 Författare Sanna Hartman Branschchef, social- och hälsovårdstjänster Arbets- och näringsministeriet Publiceringstid Uppdragsgivare Arbets- och näringsministeriet Organets tillsättningsdatum Titel Sociala tjänster Referat Branschrapporten behandlar företagssektorerna vård och omsorg med boende (TOL 87) och öppna sociala insatser (TOL 88) enligt näringsgrensindelningen TOL Syftet med branschrapporten är att beskriva närhistorien och nuläget inom sociala tjänster samt att ge bedömningar och prognoser om framtiden. Befolkningens åldrande samt höjningen av inkomst- och utbildningsnivån ökar efterfrågan på sociala tjänster. För de växande behoven av sociala tjänster kommer också produktionsinsatser av företag att behövas mer än nu. Det allt hårdare kostnadstrycket på kommunerna och behoven att effektivisera produktionen ökar köpen av tjänster. Producenterna av sociala tjänster kan indelas i tre kategorier: offentliga sektorn, organisationer och företag. Enligt nationalräkenskaperna uppgick de sociala tjänsternas avkastning (värdet av de producerade tjänsterna) år 2010 till 8,9 miljarder euro. Företagssektorn har snabbt ökat sin andel och utgjorde år 2010 redan 15 procent. De största underbranscherna inom företagssektorn var, mätt med antalet verksamhetsställen och omsättningen, serviceboende för äldre, anstalter för barn och unga, professionell familjevård samt boendeservice för personer med psykiska funktionshinder. Inom öppna sociala insatser finns också ett stort antal företag i undergruppen hemservice för äldre och funktionshindrade personer. De sociala tjänsterna domineras i Finland av småföretagsverksamhet på hemmamarknaden. Över 94 procent av företagen inom öppna insatser och 60 procent av de företag som tillhandahåller vård och omsorg med boende är mikroföretag. Enligt statistikuppgifterna för 2010 fanns det 3301 socialserviceföretag. Antalet företagsverksamhetsställen inom branschen var 4104 och de sysselsatte totalt personer. Dessa verksamhetsställen omsatte sammanlagt ca 1,36 miljarder euro, en ökning på 11 procent från år Ett centralt problem för den privata socialservicebranschens utveckling är den outvecklade servicemarknaden. Kommunerna har flera roller i serviceproduktionen. För att branschen ska utvecklas gynnsamt och servicemarknaden ska fungera krävs det sådana förhållanden där förändringarna i strukturen för ordnandet av tjänsterna är förutsägbara och alla producenter har en likvärdig ställning. För att de små och medelstora företagen i branschen ska våga investera och satsa på att utveckla sin verksamhet bör kommunerna göra upp servicestrategier där förhållandet mellan deras egen serviceproduktion och andra sätt att producera social- och hälsovårdstjänster fastställs och börja tillämpa strategierna också i praktiken. Betydelsen av företagens nätverk ökar. Små företag kommer inte i fortsättningen att ha framgång i konkurrensutsättningar där köparna är allt större enheter, som köper stora helheter. Framgångsfaktorer i den privata serviceproduktionen är flexibilitet, kostnadsmedvetenhet, tjänstvillighet, kundorientering och satsning på kvalitetsarbete. Små företag kan inte konkurrera med priset utan med högkvalitativ specialisering. Bristen på investeringskapital är ett stort hinder för socialserviceföretagens utveckling och hela branschens tillväxt. Ett stort problem är att byggandet, ägandet och administreringen av lokaler. Administreringen av fastigheter bör klart hållas isär från branschens serviceproduktion. Kontaktpersoner vid ANM: Avd.för kunskapshantering/branschtjänst/esa Tikkanen, esa.tikkanen(at)tem.fi, tfn Strategiska projekt/hyvä-programmet/sanna Hartman sanna.hartman(at)tem.fi, tfn Nyckelord ISSN Sidoantal 56 Utgivare Arbets- och näringsministeriet Språk Finska ISBN Pris - Förläggare

5 Sisältö 0 Saatteeksi Toimialan määrittely ja sisältö Toimialan kuvaus ja rajaus Kytkennät muihin toimialoihin Toimialan rakenne Yritykset ja toimipaikat Henkilöstö, ammatillinen jakauma ja työllisyyden kehitys Toimialan alueellinen jakauma Yrityskannan muutokset Alan suurimpia yrityksiä Markkinoiden rakenne ja kehitys Markkinoiden kokonaiskuva Markkinoiden kehitys Toimialan rahoitusrakenne Tuotanto ja tuotantomenetelmät Sosiaalihuollon laitospalvelut (TOL 87) Sosiaalihuollon avopalvelut (TOL 88) Investoinnit Taloudellinen tila Kustannusrakenne Kannattavuus ja taloudellinen asema Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet Keskeiset menestystekijät ja yritysten vahvuudet Toimialan keskeiset kehittämishaasteet Tulevaisuudennäkymät toimialalla Visio Markkinoiden kehitys Yhteenvetoanalyysi (SWOT) Lähteitä Liite1 Ikääntyvien kotipalvelu Pietarin alueella TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 5

6 0 Saatteeksi Toimialaraportit julkaisusarjan lähtökohtana on koota ja yhdistää eri lähteiden aineistoja toimialakohtaisiksi perustietopaketeiksi, jotka tarjoavat asiantuntijoiden näkemyksen pk-yritysten päätöksenteon apuvälineeksi. Vuosittain päivitettävä sarja käsittää yhdeksän toimialaryhmää; elintarviketeollisuus, sähkö- ja elektroniikkateollisuus, metalliteollisuus, puutuoteteollisuus, uusiutuva energia, kaivos- ja kiviteollisuus, matkailualat, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä liike-elämän palvelut. Vuonna 2012 uutena toimialana on mukaan otettu luovat toimialat. Raportit ovat veloituksetta saatavissa nykyisin ilman rekisteröitymistä TEM Toimialapalvelun internet-sivuilla osoitteessa Toimialapäälliköt ovat laatineet toimialaraporttien tueksi omat rahoitusnäkemyksensä ensisijaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tukien suuntaamiseksi sekä yritystoiminnan kehittämiseksi. Laaditut rahoitusnäkemykset kuten toimialaraportitkin edustavat kunkin tekijän henkilökohtaisia näkemyksiä. Tavoitteena on, että rahoitusnäkemykset yhdessä toimialaraporttien ja Toimiala Online -tilastokuvien kanssa muodostavat kattavan perustietopaketin, joka tukee yrityshankkeiden suunnittelussa sekä työvoimakoulutuksen suuntaamisessa. Tämä toimialaraportti käsittelee sosiaalipalvelualan yrityssektoria. Edellinen, Riitta Kettusen laatima sosiaalipalvelut-toimialaraportti julkaistiin Raportin tavoitteena on palvella sosiaalipalvelualan yrityksiä sekä niitä erilaisia yksityisen ja julkisen sektorin organisaatioita, jotka toimivat alan kehittämis- ja koulutustehtävissä. Tavoitteena on kuvata toimialan lähihistoriaa ja nykyhetkeä sekä antaa arvioita ja ennusteita lähitulevaisuudesta. Raportti sisältää lisäksi Finpron Olga Makeevan laatiman kansainvälistymiskatsauksen ikääntyville suunnattujen kotipalveluiden markkinoista Pietarin alueella. Toimialaraportin monet kannanotot, näkemykset ja arviot toimialan nykytilasta ja kehittymisestä perustuvat tilastotietoihin, tutkimuksiin, lehdistökatsauksiin, kirjallisuuteen sekä yrittäjien näkemyksiin, mutta vastuu tulkinnoista on raportin kirjoittajalla. Sosiaalipalvelut toimialana on jo pitkään ollut kasvuala. Sosiaalialan yritysten palvelutuotannon kehittyminen ei ole ristiriidassa hyvinvointiyhteiskunnan sosiaalipoliittisten tavoitteiden kanssa. Markkinoiden hyödyntäminen sosiaalipalvelujen tuotannossa mahdollistaa nykyistä paremmin hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisen. Kiitän tässä yhteydessä lämpimästi kaikkia yritysten ja sidosryhmien edustajia sekä kollegoja, jotka ovat myötävaikuttaneet raportin syntymiseen. Toivon, että tämä julkaisu antaa hyvän peruskuvan toimialasta sekä kannustaa toimialaa kehittävään keskusteluun ja toimintaan. Helsingissä Sanna Hartman Toimialapäällikkö TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 7

7 1 Toimialan määrittely ja sisältö 1.1 Toimialan kuvaus ja rajaus Nykyisen toimialaluokituksen TOL 2008 mukaan sosiaalipalvelut koostuvat kahdesta pääluokasta: sosiaalihuollon laitospalvelut (87) ja sosiaalihuollon avopalvelut (88). Pääluokat jakautuvat alaluokkiin seuraavasti: 87 Sosiaalihuollon laitospalvelut 871 Sosiaalihuollon hoitolaitokset Ikääntyneiden hoitolaitokset Vammaisten hoitolaitokset (pl. kehitysvammaisten laitospalvelut) 872 Kehitysvammaisten sekä mielenterveys- ja päihdeongelmaisten asumispalvelut Kehitysvammaisten laitokset ja asumispalvelut Mielenterveysongelmaisten asumispalvelut Päihdeongelmaisten laitokset Päihdeongelmaisten asumispalvelut 873 Vanhusten ja vammaisten asumispalvelut Ikääntyneiden palveluasuminen Vammaisten palveluasuminen (pl. kehitysvammaisten palveluasuminen) 879 Muut sosiaalihuollon laitospalvelut Lasten ja nuorten laitokset ja ammatillinen perhehoito Ensi- ja turvakodit Muut laitokset ja asumispalvelut 88 Sosiaalihuollon avopalvelut 881 Vanhusten ja vammaisten sosiaalihuollon avopalvelut Kotipalvelut ikääntyneille ja vammaisille Ikääntyneiden päivätoiminta Vammaisten päivä- ja työtoiminta Muut vanhusten ja vammaisten avopalvelut 889 Muut sosiaalihuollon avopalvelut 8891 Lasten päivähoitopalvelut Lasten päiväkodit Muu lasten päivähoito 8899 Muualla luokittelemattomat sosiaalihuollon avopalvelut Kotipalvelut muille kuin ikääntyneille ja vammaisille Päivä- ja työtoiminta muille kuin ikääntyneille ja vammaisille Avomuotoinen päihdekuntoutus Muut muualla luokittelemattomat sosiaalihuollon avopalvelut 8 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

8 Sosiaalipalveluja tuottavat sekä julkinen että yksityinen sektori, johon kuuluvat yritykset (ml. ammatinharjoittajat) sekä järjestöt (yhdistykset, säätiöt ja muut ns. yleishyödylliset palvelutuottajat). Tässä toimialaraportissa käsitellään sosiaalipalvelujen yritystoimintaa. Julkisen sektorin ja järjestöjen omistamat yritykset kuuluvat raportissa yrityssektoriin. Seuraavassa taulukossa on kuvattu sosiaalipalvelujen jakautumista toimialaryhmittäin ja näiden toimialaryhmien keskeisiä tunnuslukuja toimipaikkatietojen perusteella vuonna Toimialan eri alaryhmät eroavat toisistaan suuresti työllistävyytensä ja toiminnan volyymien suhteen. Taulukko 1. Toimialan keskeisiä tunnuslukuja vuonna 2010 Toimipaikat Henkilöstö Liikevaihto Lkm % Lkm % (1000 ) % Sosiaalipalvelut (87+88) Sosiaalihuollon laitospalvelut Sosiaalihuollon hoitolaitokset Ikääntyneiden hoitolaitokset Vammaisten hoitolaitokset (pl. kehitysvammaisten laitospalvelut) 872 Kehitysvammaisten sekä mielenterveys- ja päihdeongelmaisten asumispalvelut Kehitysvammaisten laitokset ja asumispalvelut Mielenterveysongelmaisten asumispalvelut Päihdeongelmaisten laitokset Päihdeongelmaisten asumispalvelut Vanhusten ja vammaisten asumispalvelut Ikääntyneiden palveluasuminen Vammaisten palveluasuminen (pl kehitysvammaisten palveluasuminen) 879 Muut sosiaalihuollon laitospalvelut Lasten ja nuorten laitokset ja ammatillinen perhehoito Ensi- ja turvakodit Muut laitokset ja asumispalvelut Sosiaalihuollon avopalvelut Vanhusten ja vammaisten sosiaalihuollon avopalvelut Kotipalvelut ikääntyneille ja vammaisille Ikääntyneiden päivätoiminta Vammaisten päivä- ja työtoiminta Muut vanhusten ja vammaisten avopalvelut Muut sosiaalihuollon avopalvelut Lasten päivähoitopalvelut Lasten päiväkodit Muu lasten päivähoito Muualla luokittelemattomat sosiaalihuollon avopalvelut Kotipalvelut muille kuin ikääntyneille ja vammaisille Päivä- ja työtoiminta muille kuin ikääntyneille ja vammaisille Avomuotoinen päihdekuntoutus Muut muualla luokittelemattomat sosiaalihuollon avopalvelut Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 9

9 1.2 Kytkennät muihin toimialoihin Sosiaalipalvelujen ensisijaisena tavoitteena on luoda ja edistää hyvinvointia. Palvelujärjestelmässä käytetään hyväksi alan tutkimustuloksia sekä välittömästi hyvinvointiin liittyvän teollisuuden tuotteita ja erilaisia muita hyvinvointipalveluja. Sosiaalipalvelut toimialana kuuluu hyvinvointiklusteriin. Hyvinvointiklusterilla tarkoitetaan sosiaali- ja terveydenhoidossa käytettävien teknologia- ja palvelutuotteiden tutkimusta, kehittämistä, tuotantoa ja käyttöä. Siihen kuuluvat myös kotipalvelut ja kotiterveydenhoito, oma- ja itsehoito sekä itsenäistä suoriutumista edistävät ratkaisut. Hyvinvointiklusteri verkottaa alan toimijoita ja luo uusia yhteyksiä ja synergiaa palveluntuottajien, yritysten ja tutkimuksen välille. Tavoitteena on tuloksekkaampi yhteistyö, yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn ja kasvun edistäminen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutosten vauhdittaminen. Julkisen sektorin merkittävänä tehtävänä on luoda alan yritystoimintaan tasapuoliset ja suotuisat olosuhteet. Kannustimina ja työvälineinä voidaan käyttää erilaisia kehittämishankkeita, -ohjelmia ja -avustuksia sekä lainsäädäntöä. Julkisen sektorin kehittämisohjelmista KASTE-ohjelma (nyt käynnissä on toinen KAS- TE-ohjelmakausi ) on sosiaali- ja terveysministeriön lakisääteinen strateginen ohjausväline sosiaali- ja terveyspolitiikan johtamiseen. KASTE-ohjelman toteuttamisesta vastaa kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta, jonka tueksi sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut viisi alueellista johtoryhmää. Yritysten rooli ohjelman käytännön toteutuksessa on jäänyt melko vähäiseksi. Osittain asiaan vaikuttaa ohjelman rahoitus, joka osoitetaan kunnille valtionosuuksista. Tekesin vuosille avattu ohjelma Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä on suurin Tekesin hyvinvointialaan kohdistuva kehittämisohjelma. Se on myös ensimmäinen ohjelma, jossa Tekesin rahoitus kohdistuu julkisen sektorin, kuntien ja kuntayhtymien hankkeisiin. Ohjelma tähtää uudistuneeseen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään sekä uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin kehittämällä, tuottamalla ja ottamalla käyttöön uudenlaisia, asiakaslähtöisiä palvelujen tuotantotapoja. Ohjelmassa rahoitetaan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin hankkeita. Sen kokonaisbudjetti kaudelle on noin 100 miljoonaa euroa, josta Tekes-rahoituksen osuus on noin 50 miljoonaa euroa. Suuri käytännön haaste on, kuinka sosiaali- ja terveyspalvelualalle tyypilliset pienet palveluntuottajat voivat hyödyntää rahoitusta. Pienillä yrityksillä ei useinkaan ole mahdollisuuksia irrottaa resursseja kehittämiseen, jossa hyödyt eivät ole riittävän konkreettisia. HYVÄ -ohjelma ( ) on työ- ja elinkeinoministeriön strateginen ohjelma, jonka tavoitteena on vahvistaa hoito- ja hoivapalvelujen tuottamisen edellytyksiä, edistää hoito- ja hoivayrittäjyyttä sekä kehittää alaa kasvavana ja kansainvälistyvänä toimialana. HY- VÄ-ohjelma ohjaa ja koordinoi ministeriön hallinnonalan toimia sosiaali- ja terveyspalvelujen työ- ja elinkeinopoliittisessa kehittämisessä. Ohjelma toteutetaan laajassa yhteistyössä muiden hallinnonalojen sekä alan yksityisten ja julkisten toimijoiden kanssa TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

10 2 Toimialan rakenne 2.1 Yritykset ja toimipaikat Vuonna 2010 Suomessa oli jo 3301 sosiaalialan yritystä, joista sosiaalihuollon laitospalveluissa (TOL 87) oli 1141 ja avopalveluissa (TOL 88) Avopalveluyritykset lisääntyivät voimakkaasti vuoteen 2008, mutta vähenivät vuoden 2009 taantuman aikana. Kasvu avopalveluyrityksissä alkoi jälleen vuonna Laitospalveluyritysten määrä puolestaan on pysynyt viime vuosina varsin tasaisena. Kuvio 1. Sosiaalipalveluyritysten lukumäärä vuosina (TOL 2008) Sosiaalihuollon avopalvelut Sosiaalihuollon laitospalvelut Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Kokonaisuudessaan sosiaalipalveluyritykset lisääntyivät vuonna 2010 vuoteen 2009 verrattuna vain noin prosentin. Toimipaikkoja vuonna 2010 oli yli Henkilöstö, ammatillinen jakauma ja työllisyyden kehitys Seuraavassa taulukossa on kuvattu sosiaalialan yritykset ja henkilöstö alaryhmittäin vuonna Edellisessä sosiaalipalvelut-toimialaraportissa käsiteltyyn vuoteen 2008 verrattuna yritysten määrä on noussut vain 19 yrityksellä, mutta henkilöstön määrä on kasvanut lähes henkilöllä. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 11

11 Taulukko 2. Yritykset ja henkilökuntamäärät alaryhmittäin 2010 Toimiala Yrityksiä Henkilöstö Ikääntyneiden hoitolaitokset Vammaisten hoitolaitokset (pl. kehitysvammaisten laitospalvelut) Kehitysvammaisten laitokset ja asumispalvelut Mielenterveysongelmaisten asumispalvelut Päihdeongelmaisten laitokset Päihdeongelmaisten asumispalvelut Ikääntyneiden palveluasuminen Vammaisten palveluasuminen (pl. kehitysvammaisten palveluasuminen) Lasten ja nuorten laitokset ja ammatillinen perhehoito Ensi- ja turvakodit Muut laitokset ja asumispalvelut Kotipalvelut ikääntyneille ja vammaisille Ikääntyneiden päivätoiminta Vammaisten päivä- ja työtoiminta Muut vanhusten ja vammaisten avopalvelut Lasten päiväkodit Muu lasten päivähoito Kotipalvelut muille kuin ikääntyneille ja vammaisille Päivä- ja työtoiminta muille kuin ikääntyneille ja vammaisille Avomuotoinen päihdekuntoutus Muut muualla luokittelemattomat sosiaalihuollon avopalvelut YHTEENSÄ Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Eniten vuonna 2010 työllistivät ikääntyneiden palveluasumislaitokset, lasten ja nuorten laitokset sekä ammatillisen perhehoidon yritykset noin 46 prosentin osuudellaan. Kaikkiaan sosiaalipalvelualan yritykset työllistivät lähes henkilöä. Kasvua edellisvuoteen on noin 8 prosenttia. Useilla sosiaalipalvelujen aloilla laki asettaa vaatimuksia henkilöstön määrälle ja kelpoisuudelle. Seuraavissa taulukoissa esitetään sekä sosiaalipalveluja tuottavien yritysten että yritysten toimipaikkojen määrät henkilöstömäärään perustuvan jaottelun mukaisesti. 12 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

12 Taulukko 3. Sosiaalipalveluyritysten määrä henkilöstön määrän perusteella luokiteltuna vuosina kpl % kpl % kpl % kpl % kpl % 87 Sosiaalihuollon laitospalvelut 88 Sosiaalihuollon avopalvelut Kaikki , , , , ,0 kokoluokat alle 10 henkilöä , , , , , henkilöä , , , , , henkilöä 11 1,1 12 1,1 12 1,1 22 1,9 23 2,0 yli 250 henkilöä 2 0,2 6 0,6 8 0,7 8 0,7 10 0,9 Kaikki , , , , ,0 kokoluokat alle 10 henkilöä , , , , , henkilöä 73 4,1 81 4,0 93 4, , , henkilöä 10 0,6 9 0,4 8 0,4 9 0,4 11 0,5 yli 250 henkilöä 2 0,1 1 0,0 1 0,0 1 0,0 1 0,0 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Avopalveluyrityksistä lähes 95 prosenttia on edelleen mikroyrityksiä. Laitospalveluissa jakauma on tasaisempi, mutta silti yli 50 henkilöä työllistäviä yrityksiä on vain 3 prosenttia yritysmäärästä. Taulukko 4. Toimipaikkojen määrä henkilöstön määrän perusteella luokiteltuna vuosina kpl % kpl % kpl % kpl % kpl % 87 Sosiaalihuollon laitospalvelut 88 Sosiaalihuollon avopalvelut Kaikki , , , , ,0 kokoluokat alle 10 henkilöä , , , , , henkilöä , , , , , henkilöä 9 0,7 12 0,9 12 0,8 18 1,1 25 1,5 yli 250 henkilöä Kaikki , , , , ,0 kokoluokat alle 10 henkilöä , , , , , henkilöä 91 4,6 98 4, , , , henkilöä 4 0,2 6 0,3 5 0,2 7 0,3 7 0,3 yli 250 henkilöä 1 0,1 1 0,0 1 0,0 1 0,0 1 0,0 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Vaikka yritykset ja toimipaikat edelleen ovat suurelta osin pieniä, suuntaus on kuitenkin yrityskoon kasvuun. Kehityksen selittää pääosin asumispalveluja tuottavien toimipaikkojen yleistyminen. Suuria laitoksia puretaan jatkuvasti. Järjestöt ovat viime vuosina yhtiöittäneet palvelutuotantoaan, mikä sekin näkyy erityisen hyvin tilastoissa. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 13

13 Huomionarvoista on, että suuria, yli 250 henkeä työllistäviä yrityksiä oli vuonna 2010 jo 11. Jotkut niistä työllistävät tuhatkin ihmistä. Henkilöstömäärän suhteellinen kasvu on ollut tarkastelujaksolla suurempaa kuin yritysmäärän kasvu, mikä merkitsee keskimääräisen yrityskoon suurenemista. Kuvio 2. Sosiaalipalveluyritysten toimipaikkojen henkilöstömäärän kehitys vuodesta 2006 vuoteen Sosiaalihuollon laitospalvelut Sosiaalihuollon avopalvelut Sosiaalipalvelut yhteensä Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Työ- ja elinkeinoministeriö on syksyllä 2012 julkaissut raporttisarjassaan Pekka Lithin laatiman erittäin kattavan selvityksen palveluasumisen markkinatilanteesta Suomessa 2. Tästä syystä tätä merkittävää sosiaalipalvelujen alasektoria ei erikseen laajemmin käsitellä tässä toimialaraportissa. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisujen analyysisarjassa on lokakuussa 2012 julkaistu myös selvitys sosiaali- ja terveyspalvelualan työvoimatarpeen ja tarjonnan kehityksestä 3. Selvityksen on laatinut TEM:n Tieto-osasto yhteistyössä HYVÄ-ohjelman kanssa. Tämän luvun 2.2 loppuosan teksti ja kuvat ovat kyseisestä raportista: Terveys- ja sosiaalipalvelujen toimialalla oli vuonna 2011 noin työllistä. Heistä työskenteli sosiaalihuollon avopalveluissa, sosiaalihuollon laitospalveluissa ja terveyspalveluissa. Yhteensä 16 prosenttia kaikista työllisistä työskentelee sosiaali- ja terveysalalla. Sosiaali- ja terveysalan työllisten määrä on ollut kasvussa 2000-luvulla. Työllisten määrä on kasvanut vuosituhannen alun työllisestä :n eli henkilöllä. Tämä on lähes kahden prosentin vuotuinen kasvu. Ainoastaan vuonna 2010 näkyy notkahdus työllisten määrässä. 2 Lith, Pekka: Palveluasumisen markkinat Suomessa 2010-luvun vaihteessa. Tilastollinen selvitys toimialan palvelu-kysynnästä, palvelutuottajista ja yritystoiminnan kehityksestä. TEM raportteja 24/ Koponen, Eija-Leena; Laiho, Ulla-Maija; Tuomaala, Mika: Mistä tekijät sosiaali- ja terveysalalle työvoimatarpeen ja -tarjonnan kehitys vuoteen 2025, TEM-analyyseja 43/ TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

14 Kuvio 3. Sosiaali- ja terveysalan toimialan työlliset Lähde: Koponen, Laiho, Tuomaala, TEM analyyseja 43/2012 Kymmenen tyypillisintä sosiaali- ja terveysalan ammattia ovat: (suluissa tieto työllisistä vuodelta 2009) apu-, perus-, ja lähihoitajat (53 000) sairaanhoitajat (51 000) lastenhoitajat ja päiväkotiapulaiset (26 000) sosiaalialan ohjaajat (22 000) sairaala- ja hoitoapulaiset (21 000) kodinhoitajat ja kotiavustajat (18 000) lääkärit (18 000) perhepäivähoitajat (16 000) lastentarhanopettajat (15 000) henkilökohtaiset avustajat (12 000). Suurin osa eli noin 73 prosenttia sosiaali- ja terveysalalla olevista työskentelee julkisella sektorilla. Yksityisellä sektorilla työskentelevien osuus on kuitenkin ollut kasvussa, tosin vuonna 2010 yksityisen sektorin osuus alan työllisistä hieman väheni edellisvuodesta. Yksityisen sektorin osuuden kasvava trendi on kuitenkin ilmeinen ja kasvua on kertynyt vuosina noin 3,6 prosenttiyksikköä. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 15

15 Kuvio 4. Sosiaali- ja terveysalan työlliset työnantajasektorin mukaan Lähde: Koponen, Laiho, Tuomaala, TEM analyyseja 43/2012 TEM:n työnvälitysrekisterissä on vuonna 2011 ollut keskimäärin noin sosiaali- ja terveysalan työtöntä. Kaikista työttömistä 7,5 prosenttia on sosiaali- ja terveysalalta. Alan työttömyys ei siten ole suhteellisesti niin suurta, kuin alan osuus työllisyydestä (alan työlliset edustavat noin 16 prosenttia koko työllisyydestä). Sosiaali- ja terveysalalla työllisten ikäjakauma on selvästi vanhempiin ikäluokkiin painottuneempi kuin keskimäärin muilla aloilla. Yli 50 -vuotiaita on sosiaali- ja terveysalalla viimeisimpien saatavissa olevien tilastojen mukaan noin 37 prosenttia, kun muilla aloilla yli 50 -vuotiaiden osuus on keskimäärin 31 prosenttia. Tilanne tulee jatkossa vaikuttamaan niin, että poistumat sosiaali- ja terveysalalta ovat keskimäärin muita aloja suurempia. Ammattibarometrin yleisimpien työvoimapula-ammattien järjestys vaihtelee alueittain, mutta sosiaali- ja terveysalan ammatit ovat kaikkialla kärjessä. Esimerkiksi Uudellamaalla on pulaa eniten sosiaalityöntekijöistä ja erityisopettajista kun taas Lapissa lääkäreistä ja sairaanhoitajista. 16 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

16 Kuvio 5. Ammattibarometrin mukaiset kysyntätilanteet sosiaalityöntekijöille sekä perus- ja lähihoitajille toukokuussa 2012 Lähde: Koponen, Laiho, Tuomaala, TEM analyyseja 43/2012 Sosiaali- ja terveyspalvelualan työvoiman tarvetta ja tarjontaa koskevat arviot osoittavat kiistattomasti, että palvelutarpeiden kehityksen mukaista palvelutarjontaa ei kyetä turvaamaan ilman merkittäviä palveluja ja niiden tuottavuutta koskevia uudistuksia ja työntekijöiden rekrytointia alalle Suomen ulkopuolelta. Vaikka kaikki työvoimatarpeen ja koulutuksen ennakoinnin ehdot toteutuisivat täydellisesti, vuoteen 2025 sosiaali- ja terveyspalvelualalle kertyy lähes henkilön työvoimavajaus. Työvoimapula koskee jo nyt ja jatkossa vielä pahemmin erityisesti lasten päivähoitoa, sosiaalityötä, erikois- ja osastonlääkärien tehtäviä sekä perus- ja lähihoitajien työtä terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa Toimialan alueellinen jakauma Vuonna 2010 sosiaalipalveluyritysten toimipaikkoja oli eniten Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Järjestys on lähes sama, kun käytetään mittareina hen- 4 Koponen, Laiho, Tuomaala 2012 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 17

17 kilöstöä tai liikevaihtoa. Koko maassa henkilökuntaa toimipaikkaa kohden oli keskimäärin 6,1 kun vastaava luku vuonna 2008 oli 5,3. Alla olevassa taulukossa on esitetty sosiaalipalvelujen toimipaikat, henkilöstömäärät ja liikevaihdot ja niiden suhteelliset osuudet ELY-keskuksittain vuonna Taulukko 5. Sosiaalipalveluyritysten toimipaikat, henkilöstö ja liikevaihto ELY-keskuksittain 2010 ELY-keskus Toimipaikat Henkilöstö Liikevaihto Liikevaihto / toimipaikka Liikevaihto / henkilö Klp Kpl 1000 euroa 1000 euroa 1000 euroa Uudenmaan ELY-keskus Varsinais-Suomen ELY-keskus Satakunnan ELY-keskus Hämeen ELY-keskus Pirkanmaan ELY-keskus Kaakkois-Suomen ELY-keskus Etelä-Savon ELY-keskus Pohjois-Savon ELY-keskus Pohjois-Karjalan ELY-keskus Keski-Suomen ELY-keskus Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Pohjanmaan ELY-keskus Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Kainuun ELY-keskus Lapin ELY-keskus Ahvenanmaa Koko maa Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Liikevaihto toimipaikkaa kohden koko maassa vuonna 2009 oli keskimäärin euroa ja vuonna 2010 jo euroa, mikä osaltaan kertoo yrityskoon kasvusta. Suuret, miljoonien liikevaihtoa pyörittävät yritykset ovat vallanneet markkinoita. Uudellamaalla sijaitsevien toimipaikkojen yhteenlaskettu liikevaihto, noin 350 miljoonaa euroa oli 26 prosenttia koko toimialan toimipaikkojen liikevaihdosta vuonna Poikkeamat henkilöstö- ja liikevaihtomäärissä eri taulukoissa johtuvat siitä, että osa tilastoista pohjautuu toimipaikkarekisteritietoihin ja osa yritysrekisteritietoihin. Toimipaikkarekisteriin kirjautuvat myös muuta tuotantoa päätoimialanaan harjoittavien yritysten sosiaalipalveluja tuottavat yksiköt. Toimialan yrityksillä voi olla myös useampia toimipaikkoja. 2.4 Yrityskannan muutokset Seuraavassa kuvassa näkyvät aloittaneiden ja lopettaneiden sosiaalipalveluyritysten määrät ELY-keskuksittain vuonna TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

18 Kuvio 6. Aloittaneet ja lopettaneet sosiaalipalveluyritykset ELY-keskuksittain vuonna Yritysten määrä KOKO MAA Uusimaa Varsinais- Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Kaakkois- Suomi Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois- Karjala Keski-Suomi Etelä- Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjois- Pohjanmaa Kainuu Lappi Ahvenanmaa Aloittaneita Lopettaneita Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkatilastot Vuoteen 2010 verrattuna suurin nettolisäys oli Varsinais-Suomessa 15 yritystä. Kuudella alueella, mukaan lukien Uusimaa, lopettaneita yrityksiä vuonna 2011 oli enemmän kuin aloittaneita. Alla olevassa kuvassa on esitetty toimialan yritysten aloittaneiden ja lopettaneiden määrän kehitys vuodesta 2005 vuoteen 2011 koko maassa. Kuvio 7. Aloittaneet ja lopettaneet yritykset sosiaalipalvelualalla koko maassa Yritysten määrä Aloittaneita Lopettaneita Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 19

19 Aloittaneiden yritysten määrä koko maassa vuonna 2011 oli 315 eli noin 30 vähemmän kuin edellisvuonna. Trendi on laskeva vuodesta 2008 alkaen. Vastaavasti lopettaneita oli vuonna 2011 noin 40 yritystä edellisvuotta enemmän eli 265. Muutokset toimintaympäristössä näkyvät. Lopettaneiden suuri määrä selittynee osaltaan yhtiömuodon muutoksilla sekä yrityskaupoilla, mutta toimintansa oikeasti lopettaneita on myös paljon. Konkurssin tehneiden sosiaalipalveluyritysten määrä tällä vuosituhannella kasvoi vuosina , laski sen jälkeen parina vuonna ja lähti uudelleen kasvuun vuonna Vuosi 2010 katkaisi kasvun ainakin toistaiseksi, kun konkurssit vähenivät (28 kpl) vuoden 2009 huippulukemasta (34 kpl). Kuvio 8. Sosiaalipalvelualan yritysten konkurssit (kpl) Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Konkursseilla on useita syitä: kuntien heikko taloudellinen tilanne, joka on ajanut kunnat välillä lyhytnäköisesti vähentämään ostopalveluja, yrittäjien puutteelliset liikkeenjohtotaidot varsinkin taloushallinnon-, tuotteistamis- ja hinnoitteluosaamisessa, jaksaminen, yritysten pieni koko ja neuvotteluvoiman puuttuminen sekä toimiminen yhden asiakkaan markkinoilla. Lopettamiseen saattaa vaikuttaa myös omistajanvaihdoksiin liittyvät vaikeudet muun muassa lupakäytännöissä. Konkurssiin hakeneista yrityksistä valtaosa on ollut pieniä, alle kymmenen henkilöä työllistäviä mikroyrityksiä. 2.5 Alan suurimpia yrityksiä Ala, erityisesti isot yritykset, elää tällä hetkellä voimakkaasti yrityskauppojen ja muiden omistusjärjestelyjen vuoksi. Isot yritykset kasvavat, ja uusia tulee jakamaan markkinoita. Lisäksi monet alan toimijat ovat verkottuneet voimakkaasti, ja yksittäisillä toimijoilla on omistuksessaan monia eri tarkoituksiin perustettuja yrityksiä. Samat yritykset myös toimivat sekä terveys- että sosiaalipalveluissa ja välillä rajanveto näiden välillä on hankalaa. Alla oleva taulukko perustuu Suomen Asiakastieto Oy:ltä saatuun listaukseen suurimmista sosiaalipalvelujen tuottajista. Listassa oleva TOL-luokka on se toimialaluokka, jon- 20 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

20 ka yritys on itse ilmoittanut. Listan ulkopuolella voi olla sosiaalipalveluyrityksiä, jotka ovat ilmoittaneet toimialaluokakseen jonkin muun toimialan. Taulukko 6 Suurimpia sosiaalipalveluyrityksiä vuonna 2011 Virallinen nimi Liikevaihto Henkilöstö TOL Konserni Attendo Oy Attendo Terveyspalvelut -konserni Invalidiliiton Asumispalvelut Oy Terveysrahasto -konserni Mainio Vire Oy Mainio Vire Holding -konserni Mikeva Oy Df-Care -konserni A-klinikkasäätiö Esperi Care Oy Esperi Care Group -konserni Folkhälsan Syd Ab Samfundet Folkhälsan I Svenska Finland -konserni Nuorten Ystävät-palvelut Oy Nuorten Ystävät-Kiinteistöt -konserni Carema Oy KVPS Tukena Oy Kehitysvammaisten Palvelusäätiö -konserni Wilhelmiina Palvelut Oy ASPA Palvelut Oy Asumispalvelusäätiö Aspa -konserni Mediverkko Hoivapalvelut Oy Mediverkko -konserni Betesda-säätiö Pelastakaa Lapset ry Kalliolan kannatusyhdistys r.y Autismisäätiö Sopimusvuori Oy Sopimusvuorisäätiö -konserni Suomen Tenava päiväkodit Oy Tenava Holding -konserni Yrjö&Hanna Oy Yrjö ja Hanna-Säätiö -konserni Taukokangas Oy Hoitokoti Päiväkumpu Oy Hoivakymppi Oy Diakoniasäätiö Foibe Diakonistiftelsen Uudenmaan Vammaispalvelut Oy Lähde: Suomen Asiakastieto Oy Suurimpien yritysten joukossa on useita järjestöjen omistuksessa olevia yrityksiä suurimpana Invalidiliiton Asumispalvelut Oy. Järjestöjen yhtiöittämislinja jatkunee. Tähän on osaltaan johtanut EU:n sisämarkkinoiden kehitys, investointiavustusten siirtyminen Raha-automaattiyhdistykseltä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselle sekä verohallituksen linjaukset, joissa järjestöjen tuottamat palvelut tulkitaan elinkeinotoiminnaksi ja siten veronalaisiksi. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 21

21 3 Markkinoiden rakenne ja kehitys 3.1 Markkinoiden kokonaiskuva Kansantalouden tilinpidon mukaan sosiaalipalvelujen tuotos vuonna 2010 oli 8,9 miljardia euroa. Yritysten osuus tuotoksesta on kasvanut nopeasti ja oli vuonna 2010 jo 15 prosenttia. Määrällisesti julkinen palvelutoiminta on kuitenkin 2000-luvulla kasvanut enemmän kuin yksityinen toiminta. 5 Kuvio 9. Sosiaalipalvelujen tuotos (tuotettujen palvelujen arvo) tuottajasektoreittain vuosina 1995, 2000, 2005, ,2% miljoonaa euroa ,6% 76,6% 71,6% ,0% 15,8% ,4% 14,6% 10,4% 3,8% 6,0% Julkisyhteisöt Järjestöt Yritykset ,0% Lähde: Lith Pekka, Innovativiiset julkiset hankinnat Suomen kansantaloudessa, TEM raportteja 18/2012 Markkinoiden kehitys näkyy 1990-luvun lopulta alkaneena toimialan yritysten yhteenlasketun liikevaihdon nopeana kasvuna. Alla olevassa kuvassa on esitetty sosiaalipalveluyritysten liikevaihdon kehitys vuodesta 2007 vuoteen Lith, Pekka; Innovativiiset julkiset hankinnat Suomen kansantaloudessa, Tilastollinen esiselvitys valtion ja kun-tayhteisöjen hankinnoista ja hankintamarkkinoiden toimivuudesta uusien toimintatapojen ja teknologian kannalta. TEM raportteja 18/ TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

22 Kuvio 10. Sosiaalipalveluyritysten liikevaihdon kehitys Sosiaalihuollon laitospalvelut Sosiaalihuollon avopalvelut Sosiaalipalvelut yhteensä Lähde: Toimiala Online, tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Vuonna 2010 toimialan liikevaihdon kasvu jatkui voimakkaana erityisesti sosiaalihuollon laitospalveluja tuottavissa yrityksissä. Suurten yritysten tulo markkinoille selittää suurelta osin ilmiötä. Sosiaalihuollon avopalveluyritykset ovat usein hyvin pieniä työllistäen usein vain yrittäjän itsensä. 3.2 Markkinoiden kehitys Ennen vuotta 1995 sosiaalipalveluyritysten toiminta oli erittäin pienimuotoista ja keskittyi harvoille toimialoille ja maantieteellisille alueille. Yritykset ovat toimineet lapsi- ja nuorisotyössä jo kymmeniä vuosia, mutta vanhustenhuollon sekä mielenterveys- ja päihdehuollon aloille yritykset ovat käytännössä tulleet vasta 1990-luvun aikana. Järjestöillä on palvelutuotannossa pidempi historia. Ratkaisevasti kehitykseen vaikutti sekä vuoden 1993 alusta voimaan tullut valtionosuusuudistus että vuosikymmenen alkupuoliskolla suomalaista yhteiskuntaa ravistellut taloudellinen lama. Nämä osaltaan kannustivat kuntia kustannustietoisuuteen. Palvelutuotannon järjestämisvastuun erottaminen tuotantovastuusta sekä laskennallisiin yksikkökustannuksiin perustuvaan tukijärjestelmään siirtyminen mahdollistivat uusien toimintatapojen kehittämisen, kokeilemisen ja hyödyntämisen. Vuosituhannen vaihteessa yrityksiä toimi jo lähes kaikilla sosiaalipalvelualoilla ja niiden rooli ainakin paikallistasolla oli merkittävä. Valtakunnallisesti yritysten osuus koko sosiaalipalvelumarkkinoista vuonna 2010 oli jo 15 prosenttia, mutta eräillä alatoimialoilla kuten esimerkiksi lastensuojelualalla osuus oli paljon suurempi. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 23

23 Taulukko 7. Eri palveluntuottajien osuudet sosiaalipalvelujen suoritteista 2010 (%) Kunnat ja kunta-yhtymät Valtio Järjestöt Yritykset Yksityinen yhteensä Lapsia päiväkodeissa ,7-5,6 5,7 11,3 Lastensuojelulaitosten ja 30,1 2,4 13,2 54,3 67,5 perhekotien hoitopäivät/v Lastensuojelulaitosten 35,8 3,4 15,4 45,3 60,7 hoitopäivät/vuosi Perhekotien hoitopäivät/vuosi 16,3 0,4 83,2 83,7 Ensikotien hoitopäivät/vuosi 3,3-92,4 4,2 96,7 Turvakotien hoitopäivät/vuosi 21,1-75,1 3,7 78,9 Vanhainkotien hoitopäivät/vuosi 88,6-8,4 3,0 11,4 Vammaisten laitosten hoitopäivät/ 82,7-16,0 1,3 17,3 vuosi - Ikääntyneiden palveluasumisen 48,3-28,6 23,1 51,7 asiakkaat yhteensä Ikääntyneiden tehostetun palveluasumisen 45,1-28,1 26,8 54,9 asiakkaat Vammaisten ryhmämuotoisten 53,1-19,9 27,1 46,9 asumispalvelujen asiakkaat yhteensä Henkilökunta läsnä myös yöllä 44,4-22,4 33,2 55,6 Henkilökunta ei läsnä yöllä 87,6-9,7 2,7 12,4 Psykiatrian asumispalvelujen 9,3 21,7 69,1 90,7 asiakkaat Päihdehuollon asumispalvelujen 34,8-59,0 6,2 65,2 asumispäivät/v. Ensisuojien asumispäivät/v. 78,4-21,6-21,6 Katkaisuhoitoasemien 56,8-42,2 1,0 43,2 hoitopäivät/v. Päihdehuollon kuntoutuslaitosten hoitopäivät/v. 44,6-39,2 16,2 55,4 Lähde: THL, Yksityinen palvelutuotanto sosiaali- ja terveyspalveluissa 2009, Tilastoraportti 33/2011, Arvioiden mukaan suuri osa sosiaalipalvelualan yritysten liikevaihdosta tulee joko suoraan tai välillisesti kunnilta. Yritysten tuottamista sosiaalipalveluista 80 prosenttia perustuu kuntien ja kuntayhtymien hankintoihin. Kuntien sosiaalipalvelujen ostot ja niistä järjestetyt tarjouskilpailut, erityisesti palveluasumistuotannosta, ovat lisääntyneet viime vuosina. Tarjouskilpailuja ovat lisänneet palvelutarpeiden lisääntyminen, kuntien taloudellisen aseman kiristyminen sekä kasvanut tietoisuus hankintalain velvoitteista. Toisaalta suorahankintoja tehdään vielä. Lisääntyneet vaatimukset asiakkaiden palvelujen valinnan mahdollisuuksien parantamisesta ovat nopeuttaneet uusien rahoitusmallien kokeilua. Yksityisen hoidon tuki, palvelusetelit ja maksusitoumukset ovat keinoja siirtää päätösvaltaa tuottajan valinnasta kunnilta palvelujen käyttäjille. Uusia rahoitusmalleja on kokeiltu, mutta niitä ole vielä kattavasti 24 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

24 osattu hyödyntää niilläkään sosiaalipalvelualoilla (esim. lasten päivähoito), joilla kokemukset ovat olleet hyviä. Pk-yritysten kannalta toimintaympäristössä on tällä hetkellä useita epävarmuustekijöitä. Yhteiskunnallisilla päätöksillä on tulevan vuoden aikana merkittävä vaikutus sosiaalija terveyspalvelumarkkinan kehitykseen. Keskeiset päätökset koskevat kuntarakennetta sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuurakennetta ja julkisen järjestämisvastuun piiriin kuuluvien palvelujen rahoitusta. Toimialan suotuisa kehitys ja palvelumarkkinoiden toimivuus edellyttävät toimintaympäristöä, jossa palvelujen järjestämisrakenteen muutokset ovat ennakoitavissa ja kaikki tuottajat ovat tasavertaisessa asemassa palveluja tuottaessaan. Jotta alan pk-yritykset uskaltavat investoida ja panostaa toimintansa kehittämiseen, tulisi kuntien laatia palvelustrategiat, joissa oman palvelutuotannon ja muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamistapojen suhde määritellään, sekä viedä laaditut strategiat myös käytäntöön. Sosiaalipalvelumarkkinoiden viime vuosien kehitystä kuvaa yritysten nopea kasvu sekä yritystoiminnan maantieteellisen markkina-alueen laajeneminen. Joko luontaisen laajentumisen tai yrityskauppojen kautta yritykset ovat pyrkineet laajentamaan tarjontaansa paikallisesta maakunnalliseksi tai maakunnallisesta valtakunnalliseksi. Verkostoitumisen tuomista eduista pk-yrityksille on puhuttu jo pitkään, mutta vasta nyt näyttää maaperä olevan otollinen sen kehittymiseen. Sosiaalipalvelualalla on 2000-luvulla ollut havaittavissa keskittymistä: suuret toimijat ostavat hyvin menestyviä pieniä yrityksiä ja laajentavat toimintaansa koko Suomeen. Ulkomaiset pääomasijoittajat uskovat Suomen markkinoihin ja ovat monen suuren yrityksen taustalla. Jokunen ulkomainenkin yritys on löytänyt suomalaiset sosiaalipalvelumarkkinat. Ulkomaisen kilpailun luulisi kannustavan jatkuvaan toiminnan kehittämiseen ja verkostoitumiseen. Tämäkin on kansainvälistymistä. 3.3 Toimialan rahoitusrakenne Suomalaisessa järjestelmässä sosiaalipalvelut rahoitetaan pääosin verovaroin tai veroluontoisin maksuin. Kunnat ovat vastuussa riittävien sosiaalipalvelujen järjestämisestä ja saavat vuosittain kuntakohtaisesti määritellyn kokonaissumman valtionosuutta, jolla palvelut osittain rahoitetaan. Asiakasmaksujen osuus on usein marginaalinen tai sitä ei peritä ollenkaan. Sosiaalipalvelujen rahoitusjärjestelmä selittää osaltaan toimialan markkinoiden kehittymättömyyden. Markkinoilla vallitsee vieläkin ostajan monopoli, eli usein kunta on se asiakas, joka määrää hintatason, johon yritysten tulee sopeutua. Yritysten rooli onkin usein ollut toimia julkisen tuotannon ruuhkahuippujen tasaajana. Tällöin yritysten asema markkinoilla on pitkäjänteisen toiminnan kehittämisen näkökulmasta varsin heikko. Kuntien osto-osaaminen lisääntyy. Kuntien yhdistymisten ja yhteistyön lisääntymisen myötä ostajatahot ovat entistä suurempia ja ne ostavat isoja kokonaisuuksia. Pienet yritykset ovat tällöin heikossa asemassa yksinään, mutta verkottumalla muiden toimijoiden kanssa ne pystyisivät tarjoamaan kokonaisratkaisuja ja kilpailemaan suurten yritysten kanssa. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 25

25 Asiakasnäkökulma huomioiden on kehitetty erilaisia välineitä, joilla palvelujen käyttäjälle annetaan mahdollisuus valintaan. Näitä välineitä ovat yksityisen hoidon tuki, kotityön verovähennysoikeus sekä palveluseteli. Vuonna 2009 voimaan tullut laki mahdollistaa palvelusetelin käytön kaikissa sosiaalija terveyspalveluissa. Tavoitteena on lisätä asiakkaan valinnanmahdollisuuksia, parantaa palvelujen saatavuutta, monipuolistaa palvelutuotantoa sekä edistää kuntien, elinkeinotoimen ja yksityisten palveluntuottajien yhteistyötä. Kunnat päättävät, miten laajasti ne ottavat setelin käyttöön, ja ovat aina vastuussa palvelun laadusta. Ne valitsevat palveluntuottajat ja myös valvovat niitä. Asiakas voi valita palvelusetelin tai kunnallisen palvelun, joka on joko itse tuotettu tai ostopalveluna hankittu. Palvelun tuottaja päättää palvelun hinnan. Kuntien ja kuntayhtymien talous- ja toimintatilaston mukaan vuonna 2010 kuntien palvelusetelimenot olivat runsaat 25 miljoonaa euroa. Palveluseteli oli käytössä 130 kunnassa, mutta vain 40 kunnassa menot ylittivät euroa. 6 Kotityöhön liittyvän kotitalousvähennyksen enimmäismäärä nousi vuoden 2009 alussa 3000 euroon, mutta laski tänä vuonna 2000 euroon. Kotitalousvähennyksen käyttö on lisääntynyt vuosi vuodelta. Vuonna 2009 vähennyksen saajia oli lähes ja sitä maksettiin 391 miljoonaa euroa. Hoiva- ja hoitopalveluihin kustannuksista käytettiin kuitenkin vain 3 prosenttia. 7 6 Lith: TEM raportteja 18/ Veronmaksajain keskusliitto ry: tilastoja kotitalousvähennyksen käytöstä 26 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

26 4 Tuotanto ja tuotantomenetelmät Sosiaalipalvelut on erittäin työvoima- ja naisvaltainen ala. Vaikka sosiaalipalvelujen tuotannossakin teknologisten innovaatioiden hyödyntäminen yleistyy, ei ihmisten työpanos ole syrjäytymässä. Teknologia voi parhaimmillaan vapauttaa henkilöstön ajan itse perustehtävään. Viestintä-, turva- ja apuvälineteknologian hyödyntäminen parantaa alan alhaista tuottavuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Tässä luvussa tarkastellaan toimialaluokituksen (TOL 2008) mukaisesti sosiaalihuollon laitospalveluja ja avopalveluja sekä tarkemmin joitakin suurimpia alaluokkia. 4.1 Sosiaalihuollon laitospalvelut (TOL 87) Sosiaalihuollon laitospalveluihin kuuluvat sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut. Asumispalvelut voivat sisältää myös hoitopalveluja, valvontaa tai muunlaista huolenpitoa. Palvelut jaetaan asiakasryhmän perusteella ikääntyneiden ja muiden kuin kehitysvammaisten laitospalveluihin (871), kehitysvammaisten sekä mielenterveys- ja päihdeongelmaisten laitos- ja asumispalveluihin (872), vanhusten ja vammaisten asumispalveluihin (873) ja sellaisiin majoituksen tai asumisen sisältäviin sosiaalipalveluihin, joissa asuminen tai palvelun tarve on pääasiassa tilapäistä (879). Laitoshoidon ja asumispalvelun erona on asiakkaan mahdollisuus päättää hoito- tai asuinpaikasta. Laitoshoidossa asiakas on hoitosuhteessa laitokseen, ja toimintayksikkö tai viranomainen tekee päätöksen asiakkaan sijoituksesta. Sen sijaan asumispalveluissa asuminen perustuu aina asunnon hallintasuhteeseen (vuokra tai omistus). Asiakkaalla on silloin hallussaan oma asuintila, joka on yksin hänen käytössään. Yritysten toimipaikkoja tässä ryhmässä vuonna 2010 oli yhteensä 1676, jossa lisäystä edellisvuoteen oli 73 toimipaikkaa. Ne työllistivät jo noin henkilöä, keskimäärin 11 henkilöä toimipaikkaa kohden. Eniten toimipaikkoja oli Uudellamaalla (314) ja Pohjois-Pohjanmaalla (179), vähiten Pohjanmaalla ja Kainuussa (42). Yhteenlaskettu liikevaihto oli tarkasteluaikana 1,047 miljardia euroa, mikä toimipaikkaa kohden tekee euroa. Suurimmat tämän toimialaluokan toimipaikat löytyvät Varsinais-Suomesta, jossa toimipaikkaa kohden laskettu liikevaihto oli euroa. Yritystoiminta asumisen sisältävien palvelujen tuottamisessa on luvanvaraista. Lupien myöntämisestä ja valvonnasta huolehtivat aluehallintoviranomaiset AVIt, joiden ohjaava viranomainen valtakunnan tasolla on sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. Tavoitteena on päästä yhtenäisiin käytäntöihin koko maassa. Seuraavaksi tarkastellaan tämän toimialaluokan suurimpia alaluokkia. a. Kehitysvammaisten sekä mielenterveys- ja päihdeongelmaisten asumispalvelut (TOL 872) Tähän alaluokkaan kuuluvat laitos- ja asumispalvelujen (sairaalahoitoa lukuun ottamatta) tuottaminen kehitysvammaisille, mielenterveysongelmaisille ja päihdeongelmaisille. Palveluun sisältyy oma asuintila, täysihoito, valvontaa ja ohjausta sekä jossain määrin terve- TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 27

27 ydenhoitoa. Asumispalveluyksikön nimi voi olla muun muassa hoitokoti, palvelukoti, pienkoti, perhekoti tai asuntola. Henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden tai vain päivällä. Eniten yritystoimintaa tässä luokassa löytyy seuraavissa ryhmissä: Kehitysvammaisten laitokset ja asumispalvelut (87201) -alaryhmään kuuluvat kehitysvammaisten keskuslaitokset ja muut kehitysvammaisille laitoshoitoa antavat yksiköt sekä kehitysvammaisille tarkoitetut asumispalvelut. Näissä asukkaat asuvat yleensä vakinaisesti. Myös kehitysvammaisten autettu ja ohjattu asuminen sekä kehitysvammaisten perhehoito kuuluvat tähän ryhmään. Vuonna 2010 alan toimipaikkoja oli 121 ja ne työllistivät hieman yli 1250 henkilöä. Mielenterveysongelmaisten asumispalveluissa (87202) asukkaat asuvat yleensä vakinaisesti. Tämän alan toimipaikkoja vuonna 2010 oli 285 ja ne työllistivät yli 2500 henkilöä. b. Vanhusten ja vammaisten asumispalvelut (TOL873) Tähän kuuluvat asumis- ja henkilökohtaiset hoivapalvelut on tarkoitettu ikääntyneille henkilöille ja vammaisille, jotka eivät täysin kykene huolehtimaan itsestään tai eivät halua asua itsenäisesti. Palvelutalossa on kotipalveluja antava henkilökunta ympäri vuorokauden tai vain päivällä. Jos henkilökunta on paikalla vain päivällä, on yöllä oltava turvahälytys. Lisäksi palvelutalon luonteeseen kuuluu esteetön ympäristö eli tilat sopivat myös liikuntaesteisille. Palvelutalossa asukas asuu vuokrasopimuksen perusteella hallitsemassaan asunnossa. Palveluun kuuluu tyypillisesti ateriapalvelu, valvontaa sekä avustamista taloudenhoidossa ja muissa päivittäisissä toiminnoissa. Palveluun voi kuulua myös ammattihenkilöiden antamaa hoitoa asukkaille yksikköön kuuluvissa erillisissä tiloissa. Tällaisten yksiköiden nimi voi olla esimerkiksi palvelutalo, hoitokoti, palvelukoti, pienkoti, perhekoti, ryhmäkoti tai asuntola. Tarkempaa tietoa tämän sektorin markkinatilanteesta löytyy Pekka Lithin palveluasumisraportista. 8 c. Muut sosiaalihuollon laitospalvelut (TOL 879) Tähän kuuluvat ympärivuorokautiset asumis- ja henkilökohtaiset hoivapalvelut, joiden tarkoituksena on tarjota sosiaalista tukea lapsille ja muille erityisryhmille, jotka eivät täysin kykene huolehtimaan itsestään tai eivät halua asua itsenäisesti. Toimipaikkojen määrä tässä luokassa vuonna 2010 oli 650 ja ne työllistivät noin 4500 henkilöä. Suurin alaluokka on Lasten ja nuorten laitokset ja ammatillinen perhekoti (87901). Tähän kuuluvat laitokset, joihin sijoitetaan lapsia ja nuoria lastensuojeluperustein. Mukaan kuuluvat myös erityislastenkodit sekä esimerkiksi päihdeongelmaisten lasten hoitoon keskittyneet lastensuojelulaitokset. Tällaisten yksiköiden nimi voi olla esimerkiksi perheryhmäkoti, pienryhmäkoti, lastenkoti, nuorisokoti tai ammatillinen perhekoti. 8 Lith: TEM raportteja 24/ TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

28 4.2 Sosiaalihuollon avopalvelut (TOL 88) Tämä luokka kattaa erilaisten sosiaalisten tukipalvelujen tuottamisen suoraan asiakkaille. Nämä palvelut eivät sisällä asumista, lukuun ottamatta tilapäismajoitusta. Toiminta on ilmoituksenvaraista. Ilmoitus tehdään sille kunnalle, jonka alueella toimintaa harjoitetaan. Vuonna 2010 sosiaalihuollon avopalveluja tarjoavia yritystoimipaikkoja oli lähes 2430 ja ne työllistivät yhteensä 7300 henkilöä eli keskimäärin 3 henkilöä toimipaikkaa kohden. Yhteenlaskettu liikevaihto oli 315 miljoonaa euroa, mikä tekee toimipaikkaa kohden euroa. Tämän toimialaluokan suurimmat alatoimialat ovat kotipalveluja ikääntyneille ja vammaisille, lasten päiväkotipalveluja sekä kotipalveluja muille kuin ikääntyneille ja vammaisille tuottavat yritykset. Näitä tarkastellaan seuraavassa hieman tarkemmin. a. Kotipalvelut ikääntyneille ja vammaisille (TOL 88101) Tähän kuuluu pääasiassa ikääntyneille, vammaisille ja kehitysvammaisille kohdistettu kodinhoitoapu, joka käsittää henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon ja muuhun tavanomaiseen elämään kuuluvissa tehtävissä avustamista sekä perheiden arjen tukemista. Nämä kotipalvelut ovat toimipaikoilla mitattuna koko sosiaalipalvelualan yrityssektorin suurin alaryhmä; vuonna 2010 toimipaikkoja oli 999. Ne työllistivät lähes 2300 henkilöä ja keräsivät liikevaihtoa yhteensä 95 miljoonaa euroa. Toimipaikkaa kohden liikevaihtoa kertyi keskimäärin euroa. Eniten tämän alan toimipaikkoja oli Uudellamaalla (264) ja Hämeessä (88), vähiten Kainuussa (9) ja Lapissa (21). Kotipalvelujen kysyntää ovat lisänneet väestön ikääntyminen ja kuntien tavoite vähentää sosiaali- ja terveyspalvelujen laitospainotteisuutta. Myös terveysteknologian kehittyminen ja hoitokäytäntöjen muutos ovat mahdollistaneet asiakkaiden entistä nopeamman kotiuttamisen sairaalahoidosta kotihoitoon. Kuntien rajalliset resurssit vastata kysynnän nopeaan kasvuun ovat luoneet tilaa yksityisille yrityksille kotipalvelumarkkinoilla. Kansalaisten tulotason nousu ja mahdollisuus tehdä verotuksessa kotitalousvähennys hankituista kotipalveluista ovat mahdollistaneet entistä useammalle palvelujen ostamisen suoraan markkinoilta. Tämä onkin osaltaan vaikuttanut kotipalveluyritysten määrän kasvuun. b. Lasten päiväkodit (TOL 88911) Tähän luokkaan kuuluvat lasten päiväkodit ja erityispäiväkodit sekä perhepäivähoito ja ryhmäperhepäivähoito. Luokkaan kuuluu myös päiväkotien yhteydessä järjestetty esikouluopetus. Lain mukaan jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on subjektiivinen oikeus hoitopaikkaan ja kunnat ovat vastuussa hoitopaikkojen järjestämisestä. Kelan kautta maksettava yksityisen hoidon tuki on lisännyt asiakkaan valinnan mahdollisuutta lasten päivähoitopalveluissa. Perhe voi valita alle kouluikäiselle lapselleen, joka ei ole kunnan järjestämässä päivähoidossa, yksityisen päivähoidon ja saada siihen yksityisen hoidon tukea. Tukeen kuuluu lakisääteinen hoitoraha ja tulosidonnainen hoitolisä sekä mahdollinen kuntakohtainen lisä. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 29

29 Vuonna 2010 tämän alan toimipaikkoja oli 577 ja ne työllistivät lähes 2700 henkilöä eli 4,6 henkilöä toimipaikkaa kohden. Eniten toimipaikkoja oli Uudellamaalla (214) ja Varsinais-Suomessa (106) ja vähiten Etelä-Pohjanmaalla (7) ja Pohjanmaalla (4). c. Kotipalvelut muille kuin ikääntyneille ja vammaisille (TOL 88991) Tähän luokkaan kuuluvat kotipalvelut tarkoittavat henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon, lasten hoitoon ja muuhun tavanomaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista ja niissä avustamista sekä perheiden arjen tukemista. Vuonna 2010 tämän alan toimipaikkoja oli 317 ja ne työllistivät 590 henkilöä. Yritykset ovat varsin pieniä työllistäen usein vain yrittäjän itsensä. Uudellamaalla toimipaikkoja oli 103 ja Pirkanmaalla 36 kun taas Kainuussa vain kolme. Yhteenlaskettu liikevaihto oli 24 miljoonaa euroa. 30 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

30 5 Investoinnit Sosiaalipalveluala on erittäin työvoimavaltainen. Toimialan yritykset tuottavat palveluja omissa tai vuokratiloissa. Toimitilat voivat olla myös oman kodin yhteydessä. Sosiaalipalvelujen tuotannossa ei tarvita paljon koneita ja laitteita eikä teknologiaakaan hyödynnetä vielä riittävästi mahdollisuuksiin nähden. Tieto- ja turvateknologian kehittämiseen on Suomessa panostettu valtavasti, mutta pienet yritykset eivät ole juurikaan siitä hyötyneet. Sosiaalipalvelualalla suurin investointi kohdistuukin henkilöstöön ja sen osaamiseen, mikä näkyy henkilöstökuluina. Edellä mainitusta johtuen toimialan yrityssektorin kokonaisinvestoinnit ovat olleet varsin vähäiset. Kuvio 11. Sosiaalipalvelualan nettoinvestoinnit (1000 ) alatoimialoittain (keskiarvo) Sosiaalihuollon laitospalvelut Rakennukset nettoinv. 1000e 87 Sosiaalihuollon laitospalvelut Koneet,kalusto nettoinv. 1000e 88 Sosiaalihuollon avopalvelut Rakennukset nettoinv. 1000e 88 Sosiaalihuollon avopalvelut Koneet,kalusto nettoinv. 1000e Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/ yritys- ja toimipaikkatilastot Viime vuosina markkinoiden avautuessa ja yritystoiminnan laajentuessa ovat investointitarpeet lisääntyneet erityisesti asumisen sisältävissä sosiaalipalveluyrityksissä. Pienelle palveluyritykselle toimitilainvestoinnit muodostavat kuitenkin ison riskin kehittymättömillä markkinoilla. Rahoituksen puute erityisesti mikroyrityksissä on myös kasvun este. Investointirahoituksen ongelmista johtuen yritykset ovat monesti hankkineet muunneltavia vuokratiloja toimitiloikseen. Tarpeellistenkin laajennusinvestointien toteuttaminen on törmännyt rahoituksen puutteeseen. Tärkeää on ratkaista, kenen tehtävänä on rakentaa ja hallinnoida kuntien järjestämisvastuulla olevien palvelujen tuottamiseen tarvittavia kiinteistöjä. Pienillä sosiaalipalveluyrityksillä ei voi olettaa olevan suuria pääomia kiinteistöjen rahoittamiseksi. Yrittäjien riskit kasvavat kohtuuttomiksi. Sosiaalipalveluyrittäjien toiminta-ajatuksena on laadukkaiden palvelujen tuottaminen palveluja tarvitseville, ei kiinteistöjen omistaminen ja hallinnointi. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 31

31 Suurimmat palveluyritykset ovat perustaneet omistukseensa kiinteistöyhtiöitä tuottamaan ARA:n korkotuella ja avustuksilla tarvittavat palveluasumisen asuin- ja palvelutilat. Mikäli kunta ostaa palvelut organisaationsa ulkopuolelta, tulee sen kilpailuttaa ne. Palveluasumisen hankinnoissa ollaan tultu kuitenkin tilanteeseen, jossa kiinteistöt ovat enenevässä määrin muiden kuin kunnan tai sen tosiasiallisesti omistaman yhtiön hallinnassa. Palveluasumiseen onkin kehittymässä rakenne, joka on sekä kuntien hankintojen toteutuksen että pk-yritysten markkinoille pääsyn näkökulmasta erittäin ongelmallinen. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan linjaus on, että yritystoiminnan kehittämiseen tarkoitettuja ELY-keskusten kautta kanavoitavia avustuksia ei tule käyttää kuntien järjestämisvastuulla olevien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiseen tarvittavien toimitilojen rahoittamiseen. Kiinteistöjen rakentaminen ja omistus tulee erottaa palvelutuotannosta. Hankintalain edellyttämät kilpailutukset on voitava toteuttaa valtiontuella rakennetuissa kiinteistöissä niiden valmistumisesta lähtien. Maaseuturahastosta on joillakin ELY-keskusalueilla rahoitettu toimitilainvestointeja. Työ ja elinkeinoministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön lokakuussa 2010 tekemän yhteisen linjauksen mukaan maaseudun kolmijaon mukaisten harvaanasuttujen alueiden mikroyrityksille voidaan maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain (1443/2006) mukaista tukea myöntää sosiaali- ja terveyspalvelujen toimitilainvestointeihin niissä tapauksissa, joissa kilpailua palvelutuottajien kesken toimijoiden vähyydestä johtuen ei tosiasiassa ole olemassa. Tuen myöntäminen edellyttää markkinaselvityksen tekemistä ja yhtä kuntaa laajemman palvelujen järjestämisvastuualueen tarkastelua. Valtion erityisrahoitusyhtiö Finnvera Oyj on osaltaan parantanut ja monipuolistanut rahoitusmahdollisuuksia. 32 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

32 6 Taloudellinen tila Sosiaalipalveluyritysten taloudellista tilaa on tässä luvussa tarkasteltu työ- ja elinkeinoministeriön Toimiala Onlinesta saaduilla tunnusluvuilla, jotka pohjautuvat Tilastokeskuksen keräämiin tietoihin. Sosiaalipalvelujen tunnuslukuja kokonaisuutena tarkasteltaessa ei saada kuvaa siitä, miten erilaisia toimialan alaryhmät ovat. Aikasarjana tarkasteltuna tunnuslukumuutokset ovat melko pieniä. Niinpä tässä luvussa tarkastellaan kaikkien alaryhmien tunnuslukuja vuodelta 2010 sekä perehdytään tarkemmin muutaman suurimman alaryhmän tunnuslukuihin aikasarjana. Taulukko 8. Sosiaalipalvelualan taloudellisia tunnuslukuja (mediaani) alaryhmittäin vuonna 2010 Yritysten lkm jakaumassa Liikevaihto/ yritys 1000e Liike-vaihto/hlö 1000e Käyttökate-% Nettotulos-% Omavar.aste-% 871 Sosiaalihuollon hoitolaitokset ,5 55,7 7,8 3,7 20,1 872 Kehitysvamm, päihdeongel asumispalv ,8 62,9 14 7,8 48, Kehitysvamm laitokset ja asumispalv ,1 57,4 12,7 8 47, Mielenterveysongel. asumispalvelut ,3 64,9 15,6 8, Päihdeongelmaisten laitokset 6 563,3 68,2 9,8 4,5 30, Päihdeongelmaisten asumispalvelut ,2 10-0,6 17,8 873 Vanhusten ja vammaisten asumispalv ,8 52 9,9 4,6 30, Ikääntyneiden palveluasuminen ,2 51,7 9,1 4,2 29, Vammaisten palveluasuminen ,1 17,2 9,8 39,4 879 Muut sosiaalihuollon laitospalvelut ,3 72,9 12,9 4,6 45,5 88 Sosiaalihuollon avopalvelut ,3 36,7-0,3-7 43,6 881 Vanhusten ja vamm sosiaalih avopalv ,6 35,8-2,7-11,7 49, Kotipalv. ikääntyn. ja vammaisille ,1 35,3-3,2-12,3 49, Vammaisten päivä- ja työtoiminta Muut vanhusten ja vamm. avopalv Muut sosiaalihuollon avopalvelut ,6 1,2-3,9 37, Lasten päivähoitopalvelut ,7 34,1 1,3-0,4 31, Muualla luokitt. sosiaalih. avopalv ,3 39,6 0,8-6,5 41,7 Lähde: Toimiala Online/ Tilastokeskus/ tilinpäätöstiedot Näissä tiedoissa eivät ole mukana pienet toiminimellä toimivat yritykset eivätkä henkilöyhtiöt, ellei niiden toiminta ole mittavaa, koska niillä ei ole velvollisuutta ilmoittaa tilinpäätöstietojaan kaupparekisteriin. Jotta toimintaa voidaan pitää kannattavana, tulee yrityksen nettotuloksen olla positiivinen. Nettotuloksen riittävyys ja vaadittava vähimmäistaso määräytyvät muun muassa pääomarakenteen vahvistamis- ja voitonjakotavoitteiden mukaan. Omavaraisuusaste mittaa yri- TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 33

33 tyksen vakavaraisuutta, yrityksen tappionsietokykyä ja kykyä selviytyä sitoumuksistaan pitkällä aikavälillä. Parhaiten tällä mittarilla menestyi toimialaryhmä mielenterveysongelmaisten asumispalvelut. Myös kotipalveluyritysten omavaraisuusaste on korkea, mutta pienten toiminimi- ja henkilöyhtiöyritysten rahoitusrakenne on erilainen kuin osakeyhtiöissä. Näissä tulisi ottaa huomioon myös henkilökohtaisessa vastuussa olevien omistajien varat ja velat. 6.1 Kustannusrakenne Sosiaalipalvelut-toimiala on työvoimavaltainen ala, jossa henkilöstökulujen osuus saattaa olla jopa prosenttia kokonaiskustannuksista. Toiseksi suurin kustannuserä sosiaalisia avopalveluja lukuun ottamatta ovat yleensä kiinteistökulut. Muilla kustannuserillä ei ole merkittävää osuutta. Alla olevissa kuvissa näkyy selvästi toimialan työvoimavaltaisuus. Tilastotietojen eri ajankohtien vertailukelpoisuuteen vaikuttavat kirjanpitolain muutokset. Vuoden 2003 tilastossa otettiin käyttöön laskennallinen palkkakorjaus. Palkkakorjaus on tehty pienille yrityksille, joilla yrittäjien tekemä palkaton työpanos on suuri. Palkkakorjaus parantaa yritysten välistä vertailtavuutta. Kuvio 12. Sosiaalihuollon laitospalveluyritysten kustannusrakenne (prosenttia liikevaihdosta) e Työvoimakulut, lask.palkkakorjaus Ulkop.palvelut Liiketoim. muut kulut, satunnaiset tuotot Aine- ja tarvikekäyttö e Poistot ja arvonalentumiset Korot ja verot yhteensä Lähde: Toimiala Online/ Tilastokeskus/ tilinpäätöstilastot 34 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

34 Kuvio 13. Sosiaalihuollon avopalveluyritysten kustannusrakenne (prosenttia liikevaihdosta) e Työvoimakulut, lask.palkkakorjaus Ulkop. palvelut Liiketoim. muut kulut, satunnaiset tuotot Aine- ja tarvikekäyttö Poistot ja arvonalentumiset Korot ja verot yhteensä e Lähde: Toimiala Online/ Tilastokeskus/ tilinpäätöstilastot 6.2 Kannattavuus ja taloudellinen asema Liikevaihto henkilöä kohden Työvoimavaltaisella alalla, jolla työvoimakustannukset ovat ylivoimaisesti korkeimmat, käyttökelpoinen ja yksinkertainen tuottavuustunnusluku on liikevaihto henkilöä kohden. Tämä mittaa henkilöstön työn tehokkuutta ja vaihtelee huomattavasti eri toimialaryhmien välillä. Alla olevassa kuvassa on seurattujen toimialojen liikevaihto henkilöä kohden vuosina Kaikissa luokissa on tapahtunut kasvua. Parhaiten tällä mittarilla menestyivät muut sosiaalihuollon laitospalveluyritykset. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 35

35 Kuvio 14. Liikevaihto henkilöä kohden (mediaani, 1000 ) Muualla luokitt. sosiaalih. avopalv 8891 Lasten päivähoitopalvelut 889 Muut sosiaalihuollon avopalvelut Kotipalv. ikääntyn. ja vammaisille 881 Vanhusten ja vamm sosiaalih avopalv 88 Sosiaalihuollon avopalvelut 879 Muut sosiaalihuollon laitospalvelut Vammaisten palveluasuminen Ikääntyneiden palveluasuminen 873 Vanhusten ja vammaisten asumispalv Päihdeongelmaisten asumispalvelut Päihdeongelmaisten laitokset Mielenterveysongel. asumispalvelut Kehitysvamm laitokset ja asumispalv 872 Kehitysvamm, päihdeongel asumispalv 871 Sosiaalihuollon hoitolaitokset 87 Sosiaalihuollon laitospalvelut Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/Tilinpäätöstilasto Kehitys on ollut varsin tasaista. Liikevaihdot henkilöä kohden ovat pieniä verrattuna esimerkiksi teollisuuteen tai kaupan aloihin. Tyydyttävänä liikevaihtona voidaan pitää euroa työntekijää kohden. Alle 40 tuhannen euron tunnusluvut ovat huolestuttavan alhaisia. Tällöin yrittäjän korvaus omasta työpanoksestaan, riskinotostaan sekä sijoituksestaan jää usein hyvin matalaksi. Tilastoista ei käy selville, kuinka suuri osa mukaan lasketuista työntekijöistä teki työtä kokopäiväisesti. 36 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

36 Käyttökateprosentti Käyttökateprosentti on yleisesti käytetty kannattavuuden tunnusluku, joka kertoo yrityksen liiketoiminnan tuloksen ennen poistoja ja rahoituseriä. Käyttökateprosentin suuntaa antava vaihteluväli palvelualoilla on 5 15 prosenttia. Käyttökateprosenttien vertailtavuutta sosiaalipalvelualan sisällä heikentää se, että toiset omistavat toimitilansa, kun taas toiset toimivat vuokratiloissa. Käyttökatetason riittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon toimialan luonne sekä käyttöomaisuuden poistot ja vieraan pääoman rahoituskulujen määrä. Kuvio 15. Käyttökate-% (mediaani) valituissa toimialaluokissa e % Mielenterveysongel. asumispalvelut Ikääntyneiden palveluasuminen 879 Muut sosiaalihuollon laitospalvelut Kotipalv. ikääntyn. ja vammaisille e 15 14,1 15,8 15,3 15,6 14,9 11,2 10,7 9,7 9,2 9,1 10,1 16,8 16,6 15,1 14,2 12,9 11,9-1,5 2-7,4-4,5-3,2 2, Lasten päivähoitopalvelut 1,2-2 -3,3 0,2 1,3 4,3 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/tilipäätöstilastot Sosiaalihuollon laitospalvelujen luokkaan (87) kuuluvista yrityksistä käyttökatetunnusluvulla mitattuna parhaiten menestyivät mielenterveysongelmaisten asumispalvelut sekä lasten ja nuorten laitokset ja ammatillinen perhehoito, joka sisältyy luokkaan 879. Käyttökate on laskenut kaikissa laitospalveluja tuottavissa yrityksissä, mikä viittaa siihen, ettei kustannuksia ole saatu neuvoteltua hintoihin. Vuoden 2011 ennakkotiedot kuitenkin viittaisivat siihen, että ikääntyneiden palveluasumisessa käyttökateprosentti olisi kääntynyt viime vuonna nousuun. Avopalveluissa sekä kotipalveluja että lasten päivähoitoa tarjoavat yritykset ovat parantaneet toimintaansa. Vuoden 2011 ennakkotiedoissa ei tosin vielä kaikilta osin näy laskennalliset palkkakorjaukset, jotka kohdentuvat lähinnä pieniin yrityksiin. Niitä edellä mainituissa toimialaryhmissä on lukuisia. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 37

37 7 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet 7.1 Keskeiset menestystekijät ja yritysten vahvuudet Suomen perustuslain mukaan jokaisella suomalaisella on oikeus sosiaaliturvaan. Hyvinvointipalvelujen järjestäminen on kuntien vastuulla. Lain mukaan kunnat voivat toteuttaa järjestämisvastuunsa joko tuottamalla palvelut itse, yhdessä muiden kuntien kanssa tai ostamalla ne ulkopuolisilta tuottajilta. Palvelutarpeiden lisääntyminen ja kysynnän voimakkaat alueelliset vaihtelut aiheuttavat kustannuspaineita kunnille. Ne ovat lisänneet ostopalvelujen käyttöä, mikä on parantanut yritysten asemaa markkinoilla. Tulotason noustessa myös itse maksavien asiakkaiden määrä tulee lisääntymään ja vaatimukset kasvavat. Toimialan suotuisa kehitys ja palvelumarkkinoiden toimivuus edellyttävät toimintaympäristöä, jossa palvelujen järjestämisrakenteen muutokset ovat ennakoitavissa ja kaikki tuottajat ovat tasavertaisessa asemassa palveluja tuottaessaan. Kuntien tulisi laatia palvelustrategiat, joissa oman palvelutuotannon ja muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamistapojen suhde määritellään, sekä viedä laaditut strategiat myös käytäntöön, jotta alan pk-yritykset uskaltavat investoida ja panostaa toimintansa kehittämiseen. Yritysmyönteisessä kunnassa syntyy myös tervettä uutta yritystoimintaa aloille, joissa palveluille on kysyntää. Kunnan toimijoiden tulisi nähdä yritykset kumppaneina eikä kilpailijoina. Sosiaalipalveluala on hyvin työllistävä ja tuo alueelle verotuloja. Väestön ikääntyminen lisää merkittävästi sosiaalipalvelujen kysyntää seuraavina vuosikymmeninä. Yli 85-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu nykyisestä 30 vuodessa. Vanhuksille suunnattujen palvelujen, myös sosiaalipalvelujen, kysyntä kasvaa siten merkittävästi. Maan sisäinen muuttoliike ja työmarkkinoiden muutokset lisäävät lastenhoidon kysyntää erityisesti muuttovoittoalueilla. Myös viime vuosina merkittävästi lisääntyneet päihde-, mielenterveys- ja nuorten ongelmat lisäävät sosiaalipalvelujen kysyntää. Kansalaisten tulo- ja koulutustason nousu muuttavat kysynnän rakennetta. Kansalaiset odottavat saavansa nykyistä yksilöllisempiä palveluja ja ovat entistä valmiimpia maksamaan niistä. Asiakkaat myös haluavat valita, minkälaista ja mistä palvelun hankkivat. Yksityiset palvelutuottajat menestyvät markkinoilla pystyessään tarjoamaan laadukkaita palveluja joustavasti ja kustannustehokkaasti. Sosiaalialan yritystoiminta on tarkasti lailla säädeltyä. Varsinkin yrittäjien ja työntekijöiden koulutustasoille, työntekijöiden määrälle ja toimitiloille on asetettu suosituksia, yksityissektorille jopa vaatimuksia eri tavalla soveltaen eri puolilla Suomea. Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran yhtenä tavoitteena on yhtenäistää lupa- ja valvontakäytäntöjä. Alan yrittäjillä on pääsääntöisesti hyvä koulutus ja työkokemus, useimmiten julkiselta sektorilta. Myös henkilökunnan koulutustason pitää olla vaatimuksien mukaista. Yrityksillä on hyvät valmiudet vastata asiakkaiden laatuvaatimuksiin. Menestyneet yritykset ovatkin panostaneet palvelujen laadun kehittämiseen. Niillä ei ole varaa toimia huonosti. 38 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

38 Pysyäkseen mukana kilpailussa pienten yritysten on pystyttävä erikoistumaan ja tarjoamaan laadukasta palvelua pienille erityisryhmille eikä kilpailla suurten toimijoiden kanssa isoista kohderyhmistä. Toisaalta pienetkin yritykset voivat osallistua suuria kokonaisuuksia sisältäviin tarjouskilpailuihin, kunhan ne ovat verkottuneet monitaitoisen toimijajoukon kanssa. Liiketoimintaosaaminen ja hyvät liikkeenjohtotaidot, matala organisaatiorakenne ja tehokas työvuorosuunnittelu auttavat osaltaan pieniä yrityksiä selviytymään entistä kovemmassa kilpailutilanteessa. Liikkeenjohtotaidoissa ihmisten johtaminen korostuu. Yritykset, jotka huolehtivat henkilökunnastaan, menestyvät nyt ja tulevaisuudessa. Rekrytointiosaamiseen on panostettava entistä enemmän. Keskeisiä menestystekijöitä palvelutarpeiden lisääntyminen yhteiskunnallisesti kestävä arvopohja kuntien ostojen lisääntyminen kuntien selkeät strategiat myönteinen elinkeinoilmasto asiakkaan valinnanvapaus joustavuus yksilöllisten tarpeiden huomioiminen substanssiosaaminen korkea koulutustaso liiketoimintaosaaminen ja liikkeenjohtotaidot: henkilöstöjohtaminen ja rekrytointitaidot matala organisaatio kustannustietoisuus laatutyö erikoistuminen verkostoituminen 7.2 Toimialan keskeiset kehittämishaasteet Kunnilla on sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu, mutta ne myös suurelta osin toimivat palvelujen tuottajina. Lisäksi ne toimivat palvelujen ostajina sekä valvojina. Kuntien päätökset ratkaisevat, millaisia edellytyksiä sosiaalipalveluyrityksillä on toimia markkinoilla. Sosiaalipalveluille on tyypillistä, että asiakas palveluja käyttäessään maksaa vain osan asiakasmaksuna. Pääosa kustannetaan verovaroin. Sosiaalipalvelujen asiakasmaksut päätetään pääosin hallinnollisesti. Yrittäjien on täytynyt sopeuttaa tuotantonsa kuntien ilmoittamaan hintatasoon. Vertailuhintoina käytetään pääsääntöisesti kunnan oman tuotannon hintoja, joihin ei ole useinkaan laskettu täysimääräisinä kaikkia kunnalle tuotannosta aiheutuvia kustannuksia, esimerkiksi kiinteistö-, pääoma- ja hallinnointikuluja. Toimialan rahoitusrakenteesta johtuen kunnat ovat tärkein asiakasryhmä ja ne toimivat markkinoilla hinnanasettajina. Kuntien hankintapolitiikan kehittymättömyys aiheuttaa jatkuvasti haasteita yritysten pitkäjänteiselle kehitystyölle. Sekä ostajan että myyjän tuotteistamisosaaminen on puutteel- TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 39

39 lista. Yhtenäiset laatumääritykset puuttuvat, vaikka laatua edellytetäänkin. Hinnat ja palvelut vaihtelevat hyvin paljon esimerkiksi vanhusten palveluissa: samanniminen palvelu voi sisällöltään olla hyvin erilainen eri palvelutaloissa. Myös asumisen hinta syntyy monesta eri tekijästä. Toimialan haasteita kuvaa hyvin alan yritysrakenne. Vuonna 2010 noin 84 prosenttia alan yrityksistä oli mikroyrityksiä, jotka työllistivät alle 10 henkilöä. Yli 250 henkilöä työllistävää yritystä oli tuolloin 11. Pienten yritysten on vaikea uskottavasti taata palvelutuotannon toimitusvarmuus, jolloin palvelutarjonnasta vastuussa olevat kunnat eivät uskalla mittavasti ostaa yrityksiltä palveluja. Pienellä yrityksellä ei yksin ole riittävästi neuvotteluvoimaa ison ostajan kanssa. Pienten yritysten roolina onkin monesti täydentää julkista palveluntuotantoa ruuhkahuipuissa, mikä ei mahdollista pitkäjänteistä kehittämistyötä ja toiminnan suunnittelua. Suurilla yrityksillä tilanne on toinen. Sosiaalialan yrittäjät ovat alansa ammattilaisia, mutta liikkeenjohtotaidoissa on vielä paljon puutteita. Strategisen, operatiivisen ja ihmisten johtamisen kirjon hallitseminen varsinaisen ammatillisen osaamisen lisäksi on haastavaa, mutta toiminnan jatkumisen ja kehittymisen kannalta välttämätöntä. Myös sosiaalialalla monet yritykset ovat omistajanvaihdoksen kynnyksellä. Jatkajan löytäminen on suuri haaste. Vuonna 1996 astui voimaan laki yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta. Sitä ennen perustettujen yritysten ei ole tarvinnut sopeuttaa toimintaansa uusiin lain soveltamisen vaatimuksiin kuten henkilöstömitoitukseen tai toimitiloihin. Esimerkkinä pieni yritys, jonka jatkuvuus ja kannattavuus ovat perustuneet siihen, että asukkaita on samassa huoneessa useampia kuin nykylainsäädännössä sallitaan. Jatkajan lupa-anomus käsitellään uuden lainsäädännön ja vallitsevien suositusten mukaan. Myös henkilökunnan asema omistajavaihdostilanteessa tulee selvittää. Lainsäätäjillä ja lupaviranomaisilla onkin ratkaiseva merkitys tässä ongelmakentässä. Sosiaalipalvelualalla on tapahtunut viime vuosina keskittymistä ja yritysostoja erityisesti palveluasumisen puolella 9. Silloin on kuitenkin kysymys kannattavan yrityksen omistuksen vaihtumisesta. Lupakäytännöt ja vaatimukset esimerkiksi asuntojen koosta sekä varustetasosta ovat vaihdelleet eri puolilla maata, mikä osaltaan on asettanut yritykset eriarvoiseen asemaan. Valvira pyrkii omalla toiminnallaan yhtenäistämään aluehallintovirastojen valvontakäytäntöjä. Sosiaalipalvelualan kehittymiselle on vieläkin paljon asenteellisia esteitä. Osa potentiaalisista asiakkaista tai asiakkaiden edustajista vierastaa yksityistä tuotantoa alalla, jossa perinteisesti kunnat ovat itse tuottaneet palvelut. Avainsanoja kehittymättömät markkinat kuntien hankintapolitiikan haasteet kuntien strategiset linjaukset puuttuvat yhtenäiset hinnoittelun laskentaperiaatteet puuttuvat kuntien puutteellinen oman tuotannon laadunvalvonta kilpailua vääristävät tuet 9 Lith; TEM raportteja 24/ TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

40 pienten yritysten investointipääomien puute pieni yrityskoko toimitusvarmuus ja neuvotteluvoima heikot liikkeenjohtotaidot arvostuksen puute naisvaltainen matalapalkka-ala ei houkuttele työvoiman ja yrittäjien ikääntyminen omistajanvaihdosongelma asenteelliset esteet TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 41

41 8 Tulevaisuudennäkymät toimialalla 8.1 Visio Sosiaalipalvelujen kysyntä kasvaa erityisesti väestön ikääntymisestä johtuen. Kansalaisten elin- ja koulutustason nousun myötä kasvavat vaatimukset palveluja kohtaan ja työmarkkinoiden muutokset lisäävät sosiaalipalvelujen kysyntää. Sosiaaliset ongelmat näyttävät lisääntyvän, esimerkiksi päihteiden käytöstä aiheutuvien ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan entistä enemmän sosiaalipalveluja. Tulevaisuudessa sosiaalipalvelumarkkinat avautuvat. Palvelutuotannosta muodostuu nykyistä selkeämmin yksi elinkeinoala muiden palveluelinkeinoalojen joukkoon. Yritysten osuus palvelutuotannosta kasvaa merkittävästi, ja se haastaa kunnat kehittämään omaa tuotantoaan. Toisaalta saattaa olla kuntia ja alueita, joissa palvelutuotannon pääosasta vastaavat yritykset. Sosiaalipalvelualan yritysrakenne muuttuu. Pienet yritykset erikoistuvat, verkostoituvat ja muodostavat yhteisyrityksiä, jotka keskittyvät tukipalveluihin ja yhteisten tarjousten laadintaan. Alalle syntyy sekä suuria että keskisuuria maakunnallisia ja valtakunnallisia yrityksiä. Osa yrityksistä toimii myös kansainvälisesti. Vastaavasti kansainvälisten yritysten toiminta Suomen markkinoilla lisääntyy. Yritysten rahoituspohja monipuolistuu, koska pääomasijoittajat ja riskirahoittajat uskovat toimialan menestykseen. Nopeasti suuria tuottoja edellyttävät pääomasijoittavat lisäävät samalla myös pk-yritysten pelkoja ja yritystoimintaan kohdistuvia epäluuloja. Asiakkaan valinnan mahdollisuus ja samalla vaikutusmahdollisuus paranevat. Hän yhdessä omaistensa kanssa pystyy vaikuttamaan siihen, missä ja miten häntä hoidetaan. Hänellä on mahdollisuus etukäteen saada tietoa palvelutarjonnasta ja sen sisällöstä. Hän voi yhdessä läheistensä kanssa osallistua hoidon sisällön suunnitteluun ja asumismuodon valintaan sekä antaa positiivista tai korjaavaa palautetta. Omaisilla on tarvittaessa oikeus ja mahdollisuus osallistua myös itse hoitoprosessiin. Lisäpalvelusta ollaan myös halukkaita maksamaan itse. Visio voi toteutua, jos alan toimintaympäristön kehittymisen kannalta oleelliset ongelmat kyetään ratkaisemaan. Sosiaalipalvelujen tuotteistaminen, kuntien oman tuotannon hinnoittelu ja sen läpinäkyvyys sekä laatukriteerien määrittely ovat yritysten ja kuntien ostosopimusten ja kumppanuuden edellytyksenä. Kilpailua vääristäviä tukia on karsittava. Kunnissa tulisi laatia palvelustrategiat ja eriyttää toisistaan palvelujen järjestäminen ja tuottaminen. Samanaikaisesti toimintaympäristön kehittämisen kanssa on parannettava alan yrittäjien ja yritysten valmiuksia toimia markkinoilla. Sosiaalipalveluyrittäjät tarvitsevat koulutusta erityisesti liikkeenjohtotaidoissa. Kannattavan yritystoiminnan edellytyksenä on erikoistuminen ja kilpailukyky, mikä lisää ammatillisen erityisosaamisen koulutustarvetta. Pienten yritysten tulevaisuuden tapa toimia on verkostomainen. 42 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu

42 8.2 Markkinoiden kehitys Avautuvat ja kasvavat markkinat muuttavat sosiaalialan yritysrakennetta ja yritysten markkina-alueita. Suomeen on jo syntynyt valtakunnallisesti palveluja tuottavia yrityksiä ja Suomen markkinoilla toimii tulevaisuudessa enemmän myös ulkomaalaisia sosiaalipalveluyrityksiä. Pääomasijoitusyhtiöt, vakuutusyhtiöt ja muut rahoittajat sijoittavat alan yrityksiin nykyistä aktiivisemmin keskittyen usein kuitenkin kasvukeskuksiin. Pienet yritykset, jotka eivät pysy kehityksessä mukana, karsiutuvat pois. Pääsääntöisesti palvelut tuotetaan edelleen mahdollisimman lähellä asiakkaan kotia, mutta tuotannosta vastaava yrittäjä tai yritys saattaa olla hyvinkin kaukana. Tulevaisuudessa palveluja varataan, tilataan ja maksetaan myös sähköisesti. Sosiaalipalveluyritysten hintakilpailukyky on ollut kohtalaisen hyvä, koska yrittäjien oma panos tuotannossa on ollut merkittävä. Tulevaisuudessa tuotantomäärien ja yritysten kasvaessa, lupamääräysten entisestään tiukentuessa sekä laatuvaatimusten kiristyessä yritykset eivät läheskään aina pysty nostamaan hintojaan yleisen kustannustason nousun tahdissa. Yrittäjät kokevat toimivansa epävarmoilla markkinoilla kuntien vuosibudjettien varassa, mikä ei takaa yritystoiminnalle jatkuvaa, kannattavaa toimintaa. Tämä taas vaikuttaa yrittäjän ja työntekijöiden jaksamiseen, mikä onkin noussut koko toimialan yhteiseksi haasteeksi. Tällöin korostuvat hyvät johtamistaidot ja tukiverkostot. Kilpailukykynsä säilyttämiseksi ja parantamiseksi yritysten on jatkuvasti kehitettävä toimintaansa sekä ammatillisesti että liiketoiminnallisesti. Koska työvoimasta on jo nyt niukkuutta ja kilpailua, erittäin tärkeää on huolehtia henkilöstön työhyvinvoinnista ja tehdä yrityksestä haluttu työpaikka. Jotta sosiaalipalveluja jatkossakin voitaisiin tarjota niitä tarvitseville, on pystyttävä entisestään tehostamaan nykyistä palvelutuotantoa. Markkinoilla menestymisen kannalta tärkeäksi muodostuu kyky reagoida joustavasti ja nopeasti kysynnän muutoksiin. Yritysten pitää uskaltaa katsoa myös oman toimialansa ulkopuolelle ja kehittää aivan uudenlaisia palvelutuotteita, joista tulevat asiakkaat ovat kiinnostuneita ja valmiita maksamaan. Esimerkiksi matkailu-, ravitsemus-, liikunta-, kulttuuri- ja yleensäkin luovien alojen kanssa tehtävä yhteistyö voi tuottaa uudenlaisia liiketoimintamahdollisuuksia. Mahdollisuus kehittyä ja kasvaa kotimarkkinoilla luo suomalaisille sosiaalipalveluyrityksille edellytyksiä toimia kansainvälisillä markkinoilla. Suomalainen korkea koulutustaso ja osaaminen on mahdollista hyödyntää pidemmällä aikavälillä myös hoivapalvelujen vientinä. Sitä kautta voimme tulevaisuudessa saada tuloja kansalaisten hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen. Potentiaalisimpia kansainvälistymisen kohdealueita suomalaisille sosiaalipalveluyrityksille ovat Suomen lähialueet, erityisesti Venäjä ja itse maksavat asiakkaat siellä. Jo pelkästään Pietarin alue tarjoaa viiden miljoonan ihmisen markkina-alueen. Tämän toimialaraportin liitteenä on Finpron laatima selvitys ikääntyville suunnattujen kotipalvelujen markkinasta Pietarin alueella. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 43

43 Yritysten näkemyksiä lähitulevaisuuteen Kesällä 2012 toteutettiin pk-yritysbarometri, 10 jossa kyseltiin yritysten omia näkemyksiä markkinoiden kehityksestä ja omasta tulevaisuudestaan. Kyselyyn vastasi yhteensä 230 sosiaalipalvelualan yritystä. Suhdanteiden ennallaan pysymiseen uskoo suurin osa kyselyyn osallistuneista sosiaalipalvelualan yrityksistä ja paranemiseen neljännes. Vuoden takaiseen verrattuna vain vajaa viidesosa vastanneista arvioi suhdanteiden parantuneen. Kuvio 16. Sosiaalihuollon laitospalveluyritysten suhdannenäkymät osatekijöittäin seuraavan vuoden aikana (1=suurempi, 2=yhtä suuri, 3=pienempi) Lähde: Pk-yritysbarometri 2/2012, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM Sosiaalihuollon laitospalveluyrityksistä (TOL88) tuotantokustannusten nousuun uskoo 45 prosenttia vastanneista, palvelujen hintojen nousuun puolet ja liikevaihdon kasvuun yli kolmannes vastanneista. Viidesosa uskoo myös kannattavuutensa paranevan, mutta suurempi osa uskoo toiminnan jatkuvan entiseen malliin. Vain hieman yli 10 prosenttia aikoo lisätä henkilökunnan määrää. Vaikka sosiaalipalvelut toimialana on kokonaisuudessaan kasvuala, se ei näy yksittäisten alan yritysten pk-barometrivastauksissa. Sosiaalihuollon laitospalveluja tuottavien yritysten joukosta yksikään ei ilmoittanut olevansa voimakkaasti kasvuhakuinen. Vajaalla kolmanneksella on valmiuksia kasvaa, jos tilanne tulee kohdalle. Puolet pyrkii säilyttämään nykyiset asemansa. Avopalveluja tuottavista yrityksistä voimakkaasti kasvuhakuisia ilmoitti olevansa vajaa 4 prosenttia. Sen sijaan mahdollisuuksien mukaan kasvamaan pyrkiviä oli vain 14 prosenttia. Täysin ilman kasvutavoitteita on lähes kolmasosa. Yritykset ovat hyvin pieniä työllistäen usein vain itsensä ja tyytyvät olemassa olevaan tilanteeseen. 10 Suomen Yrittäjien, Finnveran ja työ- ja elinkeinoministeriön pk-yritysbarometri 2/ TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu