Hyvinvointialan kehittäminen -peruskartoitukset. Osa II Pekka Lith Yritystoiminta ja yrittäjyyden edellytykset

Transkriptio

1 Hyvinvointialan kehittäminen -peruskartoitukset Osa II Pekka Lith Yritystoiminta ja yrittäjyyden edellytykset

2 Terveyspalvelut kansantaloudessa Terveyspalvelujen tuotos, eli tuotettujen palvelujen arvo oli Suomessa kansantalouden tilinpidon mukaan 12,1 mrd. euroa ja työllisyys henkeä vuonna 2007 (pl. eläinlääkintähuolto). Tuotoksesta julkinen toiminta muodosti 76 % ja yksityinen toiminta 24 %. Yksityisen toiminnan osuus tuotoksesta on lisääntynyt 1990-luvulta lukien, ja yksityinen toiminta ei enää pelkästään vain täydennä vaan myös korvaa julkista terveydenhuoltoa. Yksityisen toiminnan kasvu on hidastunut viime vuosina ja määrällisesti julkinen toiminta on kasvanut enemmän kuin yksityinen toiminta johtuen muun muassa hoitotakuun voimaantulosta. Jatkossa julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välinen yhteistyö on tärkeää johtuen mm. väestön ikääntymisestä johtuvasta palvelujen tarpeen kysynnän kasvusta ja julkisen toiminnan tehostamisen tarpeista.

3 Terveyspalvelujen tuotos tuottajasektoreittain vuosina 1995, 2001 ja 2007, miljoonaa euroa ja prosenttia tuotoksesta

4 Bkt:n ja terveyspalvelujen tuotannon määrän kehitys julkisessa ja yksityisessä toiminnassa , ind. (1995=100)

5 Terveyspalvelujen yritystoiminta Terveyspalveluissa toimi vuonna 2007 Tilastokeskuksen YTR:n mukaan yritystä ja yritystoimipaikkaa, joiden henkilöstö oli työntekijään ja liikevaihto 2,1 mrd. euroa. Yritykset muodostivat noin 80 % koko yksityisen toiminnan (ml. kolmas sektori) henkilöstöstä ja laskennallisesta liikevaihdosta. Terveyspalveluissa toimii muutamia suuria 2000-luvulla yritysostoin laajentunut konsernia, mutta muutoin yritystoimintaa luonnehtii keskimääräistä pienempi yrityskoko ja ammatinharjoittajavaltaisuus. Noin % yrityksistä on kokonaan naisten omistamia, mutta osuudet vaihtelevat toimialoittain. Yritysten eloonjäämisaste on keskimääräistä suurempi johtuen monia aloja korkeammasta aloittamiskynnyksestä (ammatilliset vaatimukset,yms.). Kasvuyritysten yrityskannasta on hyvin pieni. Syynä on mm. toiminnan luonne ja julkisen palvelutoiminnan laajuudesta.

6 Terveyspalvelujen yritykset , lkm

7 Terveyspalvelujen yritykset yritysmuodoittain 2007, prosenttia yrityksistä

8 Terveyspalvelujen yritykset niiden vastuuhenkilöiden sukupuolen mukaan 2007, osuus yrityksistä, henkilöstöstä ja liikevaihdosta

9 Sosiaalipalvelut kansantaloudessa Sosiaalipalvelujen tuotos, eli tuotettujen palvelujen arvo oli kansantalouden tilinpidon mukaan 7,1 mrd. euroa ja työllisyys henkeä vuonna Tuotoksesta julkinen toiminta oli 71 % ja yksityinen toiminta 29 %. 10 viime vuoden aikana yksityisen tuotannon määrä on yli kaksinkertaistunut, mutta julkisen toiminnan määrässä ei ole tapahtunut muutoksia, mikä on merkinnyt julkisen toiminnan tuotanto- ja työllisyysosuuksien vähenemistä. Perinteisesti järjestöillä on ollut vahva asema yksityisissä sosiaalipalveluissa, mutta alan kasvu on ollut nopeinta yritystoiminnassa, mikä johtuu osittain järjestöjen toimintojen yhtiöittämisestä. Yksityisen toiminnan lisääntyminen on tulosta kuntien palvelutuotannon avautumisesta kilpailulle ja palvelujen kysynnän nopeasta kasvusta, joka on ollut helpointa tyydyttää yksityisillä palveluilla. Yritystoiminnan kasvua on ruokkinut myös loppuasiakkaan valintaan tukeutuvien järjestelmien (lasten yksityisen hoidon tuki, kotitalousvähennys sekä kunnalliset palvelusetelit) luominen 10 viime vuoden aikana.

10 Sosiaalipalvelujen tuotos tuottajasektoreittain vuosina 1995, 2001 ja 2007, miljoonaa euroa ja prosenttia tuotoksesta

11 Bkt:n ja sosiaalipalvelujen tuotannon määrän kehitys julkisessa ja yksityisessä toiminnassa , ind. (1995=100)

12 Sosiaalipalvelujen yritystoiminta Sosiaalipalveluissa toimi vuonna 2007 Tilastokeskuksen YTR:n mukaan yritystä ja 3620 yritystoimipaikkaa, joiden henkilöstö oli työntekijää ja liikevaihto 0,8 mrd. euroa. Yritykset muodostivat runsaat 40 % koko yksityisen toiminnan (ml. kolmas sektori) henkilöstöstä ja laskennallisesta liikevaihdosta. Järjestöillä on edelleen vahva asema majoituksen sisältävissä sosiaalipalveluissa, kuten päihdehuollossa ja vanhusten asumispalveluissa, mutta niiden osuus on pienenemässä yritystoiminnan kasvun ja järjestöjen tuotannon yhtiöittämisen myötä. Sosiaalipalvelujen yritystoiminta on yksi maamme nopeimmin kasvavista yksityisistä toimialoista, mikä näkyy kasvuyritysten suurena määränä yrityskannassa. Eniten kasvua on lasten ja nuorten laitoshuollossa ja vanhusten asumispalveluissa. Toimiala on hyvin naisyritysvaltaista etenkin avohuollon palvelujen osalta. Majoituksen sisältävien palvelujen osalta yritykset ovat osakeyhtiömuotoisia tiimiyrityksiä, joissa vastuu henkilöinä on miehiä ja naisia.

13 Sosiaalipalvelujen yritykset , lkm

14 Sosiaalipalvelujen yritykset yritysmuodoittain 2007, prosenttia yrityksistä

15 Sosiaalipalvelujen yritykset niiden vastuuhenkilöiden sukupuolen mukaan 2007, osuus yrityksistä, henkilöstöstä ja liikevaihdosta

16 Erityiskysymyksiä Julkiset hankinnat Sosiaalipalveluissa kuntien yksityiset asiakaspalvelujen ostot olivat vuonna 2007 noin 1,2-1,3 mrd. euroa, eli 18 % palvelujen käyttökustannuksista. Erityisen suurta ne olivat majoituksen sisältävissä palveluissa. Kasvu on ollut erittäin nopeaa viime vuosina. Terveydenhuollossa yksityiset asiakaspalvelujen ostot olivat noin 0,3 mrd. euroa, eli vain 4 % palvelujen käyttökustannuksista. Ostopalvelujen merkitys ja niiden kasvu on ollut pientä erityisesti erikoissairaanhoidossa ja kuntayhtymien toiminnassa. Kunnissa on puutetta hankintaosaamisessa, josta tulisi tehdä kunnan ydinosaamista, minkä lisäksi kunnat eivät aina tiedä omien terveyspalvelujensa todellisia kustannuksia. Suomesta puuttuvat myös julkisia hankintoja koskevat tilastot, minkä vuoksi kenelläkään ei ole oikeaa tietoa siitä, missä määrin kunnat tuottavat itse tai hankkivat palveluja ulkopuolisilta palvelujen tuottajilta.

17 Erityiskysymyksiä Asiakkaan valinta sosiaali- ja terveyspalveluissa Palvelusetelilaki laajentaa kunnallisten palvelusetelien käyttöaluetta. Päätavoitteena tulisi olla seudulliset järjestelmät, joka takaa riittävän kysyntä- ja tarjontapohjan palveluille. Asiaan etenemistä kunnissa voisi edistää ns. kannustinrahalla järjestelmän suunnitteluun. Ulkopuolisten maksuvälineoperaattoreiden asema on unohdettu palvelusetelilain valmistelussa. Myös palvelutuottajan asema (oikeusturva) on hieman epäselvä varsinkin silloin, jos palveluntuottajat valitaan ns. hyväksymismenettelyn avulla. Kotitalousvähennysjärjestelmässä voisi edistää hoivapalvelujen hankintaa: mm. lapsi tai lapsenlapsi voisi saada vanhemmilleen ja isovanhemmilleen ostetusta hoivapalvelusta verovähennyksen ilman että se vähentäisi hänen oman kotitalousvähennyksensä enimmäismäärää. Lakisääteisen lasten yksityisen hoidon tukeen korotus. Kela:n maksama tuki on monesti riittämätön, mutta nykyiset euroa/kk kuntakohtaiset lisät asettavat lapsiperheet ja yksityiset palvelujen tuottajat liiaksi eriarvoiseen asemaan.

18 Erityiskysymyksiä Arvonlisäverotus Yksityisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvä piilevä arvonlisävero nostaa kuluttajahintoja, vaikeuttaa toimintojen organisointia ja hidastaa kuntien ostopalvelujen kasvua. Kunnissa ostopalvelujen piilevän arvonlisäveron 5 % palautus ei kata kaikilta kustannuksia, sillä piilevä arvonlisävero voi nousta jopa 7-9 %:iin ostohinnasta (mm. laboratorio- ja kuvantamispalvelut). Palvelusetelijärjestelmässä kunta menettää arvonlisäverottomiin sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvän 5 % arvonlisäveron palautuksen kokonaan, jos maksua palvelusetelistä ei suoriteta suoraan palveluntuottajalla vaan ulkopuolisille operaattorille, vaikka operaattorin toiminta muutoin tehostaisi setelijärjestelmää ja säästäisi kunnan hallinnollisia kustannuksia.

19 Erityiskysymyksiä Liikelaitosten toiminta Kunnallisten terveydenhuollon liikelaitosten toiminta markkinoilla voi horjuttaa kilpailuneutraliteettia. Liikelaitokset voivat vähentää mm. verotuksessa ostoihin ja investointeihin sisältyvät arvonlisäverot. Liikelaitokset eivät voi mennä konkurssiin eivätkä ne juuri maksa toiminnastaan tuloveroja. Palvelutoiminnan laajentaminen ja kasvuyrittäjyys Yksityisiä yrityksiä ei ole saatu integroitua riittävästi julkisesti tuettuihin kehittämishankkeisiin (Tekes, jne.), koska hankkeet voivat olla työmäärältään ja vaatimuksiltaan liian haastavia. Pienet yritykset tarvitsevat tietoa ja tukea toiminnan laajentamiseen yhden luukun periaatteella. Alan toimijoilla ei ole myöskään tietoa yritys- ja riskirahoitukseen liittyvistä mahdollisuuksista. Pienten yritysten tulisi etsiä uusia yhteistyön toimintamuotoja (verkottuminen, franchising, jne.), jotta niiden toimitusvarmuus ja uskottavuus paranisivat mm. kuntien ostopalvelumarkkinoilla.