Syrjäytymisestä ja sosiaalisesta eheydestä metropoliseudulla MATTI KORTTEINEN, HELSINGIN YLIOPISTO

Transkriptio

1 Syrjäytymisestä ja sosiaalisesta eheydestä metropoliseudulla MATTI KORTTEINEN, HELSINGIN YLIOPISTO

2 Sisällys Metropoliseudun työssäkäyntialueesta Ongelman kaksinapaisuus: keskusta ja reunat Huono-osaisuuden kasautumisen mekanismeista Palvelujärjestelmän toiminnan ongelmia Lopuksi: haasteen luonteesta

3 Metropoliseudun työssäkäyntialueesta Kaksi keskeistä piirrettä: (1) Työssäkäyntialueen laajeneminen, (2) seudun vähittäinen kehitys monikeskuksiseksi.

4

5 Sukkuloinnin kehitys

6 Euroopan muiden kaupunkiseutujen kehitys näyttäisi osoittavan, että kaupunkiseutujen kasvamisessa on toistuva säännönmukaisuus: seudun rakenne muuntuu monosentrisestä monikeskuksiseksi sen jälkeen kun väkimäärä ylittää 1 1,2 miljoonan rajan. Juuri tätä tavataan kutsua metropolisoitumiseksi. Osana samaa muutosta sekä hyvä- että huonoosaisuus on seudun sisällä alkanut kasautua selvästi aiempaa voimakkaammin ja uudella tavalla.

7 Ongelman kaksinapaisuus: keskusta ja reunat Lamaa edeltäneenä aikana osa-alueittaiset erot työttömyysasteessa olivat Helsingissä mitättömät (v. 1989: 0.1 vs. 2.1 prosenttia) luvun alun lama eriytti kaupunkia voimakkaasti, ja eivätkä erot ole myöhempien nousukausien aikana poistuneet.

8 Miesten työllisyysaste 2007 Miesten työllisyysaste, % Ikävakioitu 85,7-94,7 83,4-85,6 79,4-83,3 75,0-79,3 63,0-74,9 Vantaa PKS 81,8 Helsinki 79,4 Espoo 85,7 Vantaa 83,4 Kaun. 87,1 Espoo Helsinki Helsingin kaupunki, Kaupunkimittausosasto 056/2008 Opiskelijat mukana työllisissä. Ikävakioitu, vakioväestönä vuoden 2007 miehet

9 Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus vuotiaista 2008 Korkea-asteen tutkinto (20-64 v.), % PKS keskim. 38,8 % vuonna ,0-76,0 46,3-56,9 38,8-46,2 32,1-38,7 11,1-32,1 Vantaa PKS 38,8 Helsinki 37,7 Espoo 46,3 Vantaa 32,1 Espoo Helsinki Helsingin kaupunki, Kaupunkimittausosasto 056/2008

10 Osa-aluetasoinen kuvaustapa on kuitenkin liian yleinen: sekoittamispolitiikan jäljiltä huonoosaisuus on Helsingin seudulla talo- tai korttelikohtaisesti jakautunut. Jos huono-osaisuuden määrää kuvaa tällä pienemmällä raekoolla, kuva muuttuu. Väestötilastoihin nojaavan selvityksen mukaan työllisyysaste Helsingin kaupungin kunnallisen vuokra-asumisen sisällä on 2000 luvun alussa noussut ja vakiintunut mutta vain hiukan päälle 50 prosenttiin (Lankinen 2008).

11 Kun opiskelijoita ei tässä oteta lukuun, suurin yksittäinen ryhmä työttömien ohella ovat työikäiset eläkeläiset. Siis työelämästä syrjäytyneiden osuus Hgin kunnallisessa vuokra-asumisessa on keskimäärin ottaen lähes puolet. Kun lisäksi tiedämme, että talojen väliset erot ovat suuria, voimme sanoa, että osassa Helsingin kunnallista vuokra-asumista työikäisen väestön työssäkäynti on poikkeavaa käyttäytymistä.

12 Tilanne näyttäisi kuitenkin olevan vaikeampi metropoliseudun reunojen lähiöissä, ainakin sellaisten kuntien alueella, joissa sosiaalisesta sekoittamisesta on kohdin luovuttu. Esimerkkinä Riihimäen Peltosaari. Työttömyysaste v. 2004: Peltosaaressa 27%, Havukoskella 12%.

13 Laman jälkeisten nousukausien noste on laskenut pääkaupunkiseudun lähiöiden työttömyysastetta, mutta ei juurikaan Peltosaaressa. Rakenteellisen työttömyyden osuus Peltosaaren vuokratalokannassa on n. 50%. Kun vuokratalot sijaitsevat yhtenä laajana alueellisena kaistaleena radan varrella, kysymys on puolen lähiön kokoisesta alueesta. Ongelmana turvattomuus, 10% asunnoista tyhjillään (kasvavan kaupungin keskustassa).

14 Kaikki tämä kuvaa uutta yhteiskunnallista ilmiötä: uuden urbaanin köyhyyden kasvua. Yritän seuraavassa lyhyesti tehdä selkoa siitä, mitä tästä toistaiseksi tutkimusperustaisesti tiedämme.

15 Työttömyys ja huono-osaisuuden kasautuminen: yksilötason ja aluetason mekanismit Yksilötasoinen näkökulma: Matti Kortteinen & Hannu Tuomikoski: Työtön. Tutkimus pitkäaikaistyöttömien selviytymisestä. Tammi, Helsinki Pitkäkestoinen työttömyys ja työkykyä haittaava sairastavuus muodostavat toinen toisiaan ruokkivan kehän.

16 Taustaltaan huono-osaiset juuttuvat tähän kierteeseen muita helpommin. Tämä selittää pitkäaikaisen ja rakenteellisen työttömyyden syntyä ja sen kohdentumista. Tällaisen vähemmistön määrä alkaa työttömien joukossa kasvaa kahden vuoden työttömyyskertymän jälkeen.

17 Alueellinen näkökulma: Matti Kortteinen & Mari Vaattovaara: Helsingin seudun rakenteellisesta eriytymisestä (sarja artikkeleita ) Vaikka alueelliset erot Helsingin seudulla ovat eurooppalaisittain vertaillen suhteellisen vähäisiä, näyttäisi uudemman tutkimuksen nojalla siltä, että ne haittaavat ihmisten hyvinvointia ja tätä kautta uusintavat, jopa syventävät itseään.

18 Korkean työttömyyden alueilla asuneiden lamatyöttömien myöhempi työmarkkinamenestys on muilla alueilla asuneita lamatyöttömiä heikompi, vaikka kaikki muut yksilölliset, työmarkkinamenestykseen vaikuttavat seikat vakioidaan. (Kauppinen, Kortteinen, Vaattovaara 2009)

19 Liite 2. Asuinalueen työttömyysasteen yhteys lamatyöttömien vuosien ansiotuloihin ja vakioivien muuttujien lisäysten vaikutukset yhteyteen. Sukupuoli, ikä ja Kaikki tausta- Vakioimaton yhteys asuinkunta vakioitu tekijät vakioitu Työttömien Tulojen Tulojen Tulojen väestöosuus suhde- 95 prosentin suhde- 95 prosentin suhde- 95 prosentin 1995, % luku luottamusväli luku luottamusväli luku luottamusväli 3,4-9,0 1,00 1,00 1,00 9,1-10,3 0,92 (0,72-1,18) 0,80 (0,65-0,98) 0,94 (0,77-1,13) 10,4-12,8 0,86 (0,68-1,10) 0,69 (0,57-0,85) 0,89 (0,74-1,08) 12,9-15,9 0,67 (0,53-0,85) 0,49 (0,40-0,60) 0,73 (0,60-0,88) 16,0-22,2 0,60 (0,47-0,76) 0,44 (0,36-0,53) 0,70 (0,58-0,85)

20 Kysymys tulkinnoista on toistaiseksi avoin kysymys. On kuitenkin perusteita olettaa, että ainakin huonoosaistuneiden alueiden sisäisillä, paikallisilla yhteisöillä ja sosiaalisella elämällä on tässä oma merkityksensä. Vrt. kenttätyöt Kontulankaarella.

21 Kolme empiiristä tulosta, jotka sivuavat teemaa ja tukevat tulkintaa: (1) Huono-osaisuuden pienaluetasoinen kasautuminen heikentää lähiympäristössä asuvien hyvätuloisten kokemaa hyvinvointia. Yhteys kulkee koettujen sosiaalisten häiriöiden kautta. (Koskela 2009.) (2) Etumaiset, lapsiperheiden kokemat ongelmat korkeassa ja tiiviissä ympäristössä liittyvät sosiaaliseen epäjärjestykseen. Näillä ongelmilla on yhteys muuttohalukkuuteen. (Kortteinen ym. 2005)

22 TURVATTOMUUDEN KOKEMINEN OMALLA ASUINALUEELLA 2003 JA 2006 PERUSPIIREITTÄIN Turvallisimmiksi koetut alueet (7 kpl) Turvattomimmiksi koetut alueet (6 kpl)

23 (3) Reunojen pientalokehälle haluavat ihmiset erottuvat muista vastaajista sen nojalla, että heidän keskuudessaan on pyrkimys homogaamiseen ympäristöön (so. samankaltaisten pariin) on korostunut (Santavuori 2009) Näyttäisi siis siltä, että huono-osaisuuden alueellisella kasautumisella on alueellista eriytymistä ruokkivia (huono-osaisuutta syventäviä ja hyväosaisten pakoa edistäviä) seurauksia.

24 Palvelujärjestelmän selviytymisestä Näyttäisi siltä, että sosiaali- ja terveydenhuolto ja sivistystoimi ovat nykyisin keinoin vaikeuksissa kuvatun eriytymisen hallitsemisen kanssa. Alustavia, vielä julkaisemattomia tuloksia terveydenhoidosta ja koulutusjärjestelmän toiminnasta.

25 Erillinen (keskeneräinen) tutkimus terveydenhoitojärjestelmän kyvystä selviytyä syventyneen alueellisen eriytymisen oloissa (Kortteinen, Elovainio, Arffman, 2010, tulossa) Selviytymistä indikoidaan ns. vältettävissä olevan kuolleisuuden avulla. Vältettävissä oleva kuolleisuus kuvaa kuolleisuutta, jota ei pitäisi lainkaan esiintyä, jos terveydenhuolto olisi oikea-aikaista ja riittävää. Luokitus perustuu kuolinsyydiagnooseihin (luotettavin ja voimakas indikaattori).

26 Analyysit Hgistä näyttäisivät osoittavan, että (i) vältettävissä oleva kuolleisuus on merkitsevästi yleisempää sen väestönosan keskuudessa, joka nojaa yksin julkiseen terveydenhuoltoon, ja (ii) alueellinen ongelma tämä on sellaisilla osa-alueilla, joilla tällaista väkeä on paljon. Tulokset eivät imartele julkisen terveydenhuollon toimintaa perusterveydenhuollossa, terveysasematasolla (vrt. Keskimäki et al. 2009, tulossa).

27 Alueelliset koulutuserot ovat pääkaupunkiseudulla kasvaneet hitaasti vuosikymmenten ajan. Tulokseksi on syntynyt alueellinen rakenne, jossa korkeakoulutettujen osuudessa ilmenevät osaalueiden väliset erot ovat lähes kymmenkertaiset (Vaattovaara 1998).

28 Kun ns. hyvien perheiden lapset ns. huonoilta alueilta tapaavat hakeutua parempiin kouluihin, tulos on, että väestörakenteen alueelliset erot siirtyvät korostuneina koulujen oppimistuloksiin (Bernelius 2008) Lasten oppimistulokset selittyvät pääosin perhetaustan nojalla mutta parhaat koulut tuottavat oppimistuloksiin pientä nostetta ja ns. huonoissa kouluissa hyväosaisten lapset näyttäisivät alisuorittavan (sama).

29 Helsingissä koulut vaikuttavat oppimistuloksiin noin kaksi kertaa keskimääräistä voimakkaammin (Bernelius mt.) Köyhyys alueellisena ilmiönä näyttäisi siis ruokkivan köyhyyttä alueellisena ilmiönä myös koulujen kautta: hyväosaiset suunnistavat koulujen mukaan ja eriytyvät omille alueilleen (sama).

30 Yhtenä pontimena näyttäisivät toimivan vanhemmat, jotka pelkäävät aluevaikutuksia enemmän kuin niitä mitatusti esiintyy, ja reagoinnillaan lisäävät koulujen ja alueiden välisiä eroja (sama).

31 Lopuksi: yhteenveto ja keskustelua Alueellinen eriytyminen Hgin seudulla näyttäisi muodostavan oman erityisen ongelmansa, joka laskee ihmisten hyvinvointia, ja tuottaa sekä yksilötason että alueellisia kierteitä, joiden kautta eriytyminen tahtoo syvetä.

32 Mahdolliset hoitokeinot voi jakaa kahtia: Jos tarkastellaan kasautumisen yksilötasoisia mekanismeja ja niiden universaalia hoitamista: ensisijaista olisi pitää huolta siitä, että sosiaaliturvan pohjimmainen taso olisi turvallinen ja riittävä (Kortteinen Tuomikoski 1998, 182)

33 Jos tarkastellaan kasautumisen alueellisia mekanismeja ja niiden hoitamista, pohditaan kaupunki-, sosiaali- ja terveyspolitiikan alueellistamista ja eriyttämistä. Sosiaalipoliittista ja palvelujärjestelmän kehittämistä koskevaa keskustelua hallitsee universalismin perinne, eikä järjestelmä ja keskustelu ole virittynyt pohtimaan paikallisten tilanteiden eriytymistä.

34 Jälkimmäinen ajattelutapa tulee todennäköisesti tulevina vuosikymmeninä korostumaan. Mekanismina toiminee paikallisten erityisongelmien kärjistyminen. Vrt. Peltosaaren peruskorjaus (osittainen purkaminen ja uudelleenrakentaminen) Jos ongelma on paikallisesti eriytynyt, yleisiä ratkaisuja on vaikea esittää. Paitsi: ajatus integroidusta näkökulmasta.

35 Eurooppalaiset kokemukset paikallisten ongelmien paikallisesta hoitamisesta (edes ns. integroidusti) eivät kuitenkaan ole kovin rohkaisevia. Helposti näyttää käyvän niin, että ongelmia vain siirretään alueelta toiselle. Kaksi uutta tutkimuksellista avausta: (1) seuranta Hgin seudusta (tulossa); (2) lähiöongelmien empiirinen peruskartoitus (akatemiahakemus 2010).