LOPPURAPORTTI. Parannetut versiot PU - suomukalarysistä

Transkriptio

1 Kalatalouden ja merenkulun koulutussäätiö Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti Kalakouluntie Kirjala LOPPURAPORTTI Parannetut versiot PU - suomukalarysistä Maria Saarinen Turku 28

2 SISÄLTÖ 1. Tausta 2. Asetetut tavoitteet 3. Rahoituspäätös 4. Kuvaus hankkeen toteutuksesta ja tuloksista 4.1. Hankkeen hallinto 4.2. Rysät ja koekalastajat 4.3. Tulokset koekalastuksista 5. Yhteenveto ja esitykset jatkotoimista LIITE 1. Loppuraportti koekalastuksista, Vesa Tschernij: Ponttonirysästäkö tulevaisuuden mittapuihin sopiva rannikkokalastuksen uusi ammattipyydys Etusivun kuvassa ammattikalastaja Ismo Johansson Paraisilta ja parannettu versio KANRA suomukala PU - rysästä (kuva Maria Saarinen). 2

3 1. TAUSTA Hanketta suunniteltaessa Saaristomerellä testattiin hylkeenkestävien push up - (PU) rysien soveltuvuutta suomukalojen kalastuksessa Kalatalouden ja merenkulun koulutussäätiön KANRA hankkeen puitteissa. KANRA - hankkeen tavoitteena oli parantaa rannikkokalastuksen kannattavuutta kehittämällä korvaavia pyyntimuotoja hylkeen uhkaamalle verkkokalastukselle. Hankkeen tarkoituksena oli myös selvittää, voiko kuhan pyynti PU - rysällä olla kannattavaa. Rysistä pyrittiin kehittämään niin sanottuja monilajipyydyksiä, joita voitaisiin käyttää koko avovesikauden ajan pyyntipaikkaa ja -syvyyttä sekä kohdelajia vaihdellen. Saaristomerelle oli vuokrattu viisi suomukalan kalastukseen tarkoitettua PU rysää ja Selkämerelle kaksi. Koekalastuksissa suomukalarysät todettiin toimiviksi lukuun ottamatta muutamia koekalastajien toteamia rakenteellisia puutteita. Koska KANRA projektissa ei ollut varattu rahaa parannusehdotusten toteuttamiseen, lisähankkeelle päätettiin hakea rahoitusta suoraan Maa- ja metsätalousministeriöltä (MMM). 2. ASETETUT TAVOITTEET Hankkeen tavoitteena oli hankkia vuokralle kolme uutta PU suomukalarysää, joissa KANRA projektin koekalastajien toteamat parannusehdotukset olisi toteutettu. Tavoitteena oli koekalastaa rysillä kesään 28 saakka. KANRA projekti päättyi , ja hankkeen rysien koekalastustulokset raportoitiin väliraportin nimikkeellä. MMM:n rahoittamien kolmen uuden rysän koekalastustulokset päätettiin yhdistää hankkeen päätyttyä KANRA projektin väliraportin tuloksiin, ja kaikki tulokset julkaistaisiin yhtenä kokonaisuutena loppuraportin nimikkeellä. 3. RAHOITUSPÄÄTÖS Kalatalouden ja merenkulun koulutussäätiö toimitti Parannetut versiot PU suomukalarysistä - projektin suunnitelman ja rahoitushakemuksen Maa- ja metsätalousministeriöön saatiin rahoituspäätös, jossa hankkeelle myönnettiin hakemuksen mukaisesti euroa MMM:n ammattikalastuksen kehittämishankkeesta, toimenpiteestä 4.6. pilottihankkeet ja -tutkimukset. Kustannuksista 5 prosenttia oli EU:n rahoitusosuutta (KOR) ja 5 prosenttia valtion rahoitusosuutta. 4. KUVAUS HANKKEEN TOTEUTUKSESTA JA TULOKSISTA 4.1. Hankkeen hallinto Hankkeen toteutusaikataulu oli

4 Hanke yhdistettiin hallinnollisesti Kalatalouden ja merenkulun koulutussäätiön (Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti) hankkeeseen KANRA Kannattavuutta Rannikkokalastukseen. Projektikoordinaattorina toimi Maria Saarinen, ja työtehtävät hoidettiin KANRA toimistosta käsin. Projektikoordinaattorille oli varattu hankkeessa työaikaa yhteensä yksi kuukausi (1 kk), mikä kuitenkin jakautui koko hankkeen toteutusajalle. KANRA projektin johtoryhmä käsitteli kokouksissaan myös Parannetut versiot PU suomukalarysistä hankkeen asiat. Johtoryhmän kokoonpano oli: Olavi Sahlstén (puheenjohtaja), Ismo Johansson, Ari Uusimäki, Kim Jordas, Petri Rannikko, Kaj Mattsson ja Kari Penttinen. Maria Saarinen toimi johtoryhmän sihteerinä. Hankkeesta tiedotettiin KANRA hankkeen tiedotuskirjeiden yhteydessä sekä kalastusalan lehdissä Kalastajassa ja Fiskarpostenissa. Kalastajakirjeet lähetettiin (3 4 kertaa vuodessa) 1-ryhmän ammattikalastajien lisäksi myös muille sidosryhmille kuten kalatalouskeskuksiin, tutkimuslaitokseen, TE-keskukseen jne. Hankkeesta kerrottiin myös KANRA tiedotus- ja koulutusristeilyjen seminaarissa Rysät ja koekalastajat Saaristomerelle hankittiin vuokralle kolme (3) uutta PU suomukalarysää, joissa kalastajien toteamat parannusehdotukset oli toteutettu (katso LIITE 1). Suurimmat muutokset aikaisempiin KANRA rysiin verrattuna olivat pidennetty koentakaukalo, lisäponttonit ja lyhennetty kalapesän kiristyskohta. Kaikki edellä mainitut ominaisuudet tekevät pyydyksen koennasta entistä helpompaa. Yksi koerysistä oli potkuton upporysä. Rysät tilattiin ruotsalaiselta pyydysvalmistajalta Christer Lundinilta, ja ne saatiin Suomeen KANRA johtoryhmä valitsi kokouksessaan uusien rysien koekalastajiksi ammattikalastajat Pauli Huunosen (Naantali), Ismo Johanssonin (Parainen) ja Olavi Sahlsténin (Merimasku). Valinnassa painoi eniten kalastajien ammattitaito ja PU - rysien tuntemus sekä käytettävissä olevat pyyntipaikat. Koekalastajien kanssa laadittiin kirjalliset sopimukset. Kalastajat saivat käyttää pyydyksiä koko kalastuskauden, mutta varsinaista kirjanpitoaikaa oli yhteensä 3 kuukautta; vuonna 27 1 kk sekä keväällä että syksyllä, ja vuonna 28 1 kk keväällä Tulokset koekalastuksista Koekalastusten tulosten analysoinnista ja raportoinnista vastaamaan valittiin Vesa Tschernij (Iconex Oy), joka vastasi tehtävästä myös KANRA projektin koerysien osalta, ja sitä ennen myös SAMPI koerysien osalta. Vesa Tschernijn loppuraportti Ponttonirysästäkö tulevaisuuden mittapuihin sopiva rannikkokalastuksen uusi ammattipyydys kuvailee laajasti koekalastuksia ja niiden tuloksia (LIITE 1). Työn taustoja on kuvailtu perusteellisemmin KANRA projektin samannimisessä väliraportissa (Tschernij 27; julkaistu ). 4

5 Lopullinen raportti pitää sisällään KANRA - hankkeen päivitetyn yhteenvedon sekä MMM:n lisärahoituksella keväällä 27 hankittujen kolmen PU - suomukalarysän kaksi viimeisintä pyyntikautta. Kyseisten rysien ensimmäisen pyyntikauden (kevät 27) tulokset esiteltiin jo KANRA - hankkeen väliraportissa, mutta tulosten kokonaisvaltaisen hahmottamisen parantamiseksi ne ovat esillä myös lopullisessa raportissa. Lopulliseen raporttiin on liitetty myös väliraportissa esitelty rysäkalastuksen kannattavuuslaskelma. Sen vertailukohdaksi on rakennettu vuosien tilanteeseen perustuva laskelma silloisen kuhan verkkokalastuksen taloudellisista peruslähtökohdista. Raportin lopussa on pyritty vastaamaan kysymykseen pystytäänkö nyt kehitteillä olevalla modernilla rysäkalastuksella joskus korvaamaan hyljeongelman myötä loppumassa oleva tai jo loppunut välivedessä harjoitettava kuhan verkkokalastus. Vesa Tschernij on raportissaan pyrkinyt lähestymään kysymystä ja sen aihepiiriä esimerkkitapauksen muodossa, koska koko rannikon kalastusta koskevan vastauksen antaminen on suuresti vaihtelevien olosuhteiden sekä tiedonpuutteen vuoksi tällä hetkellä mahdotonta. Lopullisessa raportissa Tschernij on valinnut esimerkkialueeksi Turun ja Naantalin välisen merialueen, koska tämän alueen välivesiverkkokalastuksesta oli käytettävissä luotettava saalisaineisto. 5. YHTEENVETO JA ESITYKSET JATKOTOIMISTA KANRA hankkeen ja MMM:n rahoittaman lisähankkeen päämääränä oli kehittää rysäkalastuksesta korvaava pyyntimuoto kannattamattomaksi käyvälle verkkokalastukselle taloudellisesti merkittävien suomukalalajien ammattipyyntiin. Hankkeet olivat suoraa jatkoa vuonna 24 SAMPI projektin puitteissa aloitetulle pyydyskehitystyölle. Koekalastuksista ovat vastanneet Saaristomerellä ja Selkämerellä toimivat kokeneet ammattikalastajat. Ennen hyljeongelmaa tärkein kuhankalastuksessa käytettävä pyyntiväline Saaristomerellä oli välivesiverkko. Pyynti tapahtui selkävesillä. Kyseisen pyyntimuodon käytyä kannattamattomaksi rysistä on tullut osalle kalastajista varteenotettava vaihtoehto tai lisä verkkokalastuksen rinnalle. Toistaiseksi rysät eivät kuitenkaan korvaa verkkopyyntiä. Yhtenä syynä tähän on PU rysistä koituva pääomakustannusten nousu. Taloudellisia näkökohtia painavampia syitä saattavat kuitenkin olla kalastajien kokemat muut epävarmuus- ja riskitekijät. Sopivien pyyntipaikkojen etsiminen vaatii ammattitaitoa ja aikaa, eikä kalojen liikkumista ole enää helppo arvioida ennakolta. Lisäksi kalastajat suhtautuvat usein varauksellisesti uudentyyppisiin toiminta- ja pyyntitapoihin. KANRA hankkeen ja MMM:n rahoittaman lisähankkeen parhaat rysät pyysivät kuhaa ja ahventa yli 22 vuorokautta, mikä verkkopyyntiin verrattuna merkitsee vuositasolla kuhan pyyntikauden pidentymistä keskimäärin kuukaudella. Välivesiverkoista PU - rysiin siirtyminen vähentää myös pyyntiin kuluvaa työaikaa. Kun lisäksi kolmen PU - rysän kuhan ja ahvenen yhteenlaskettu vuosisaalis näyttäisi osaavissa käsissä liikkuvan viiden tonnin tasolla, vaikuttaa asetelma pyyntitehon ja työmäärän suhteen lupaavalta. Kalliiden investointien ja ammattitaitovaatimusten lisäksi rysäpyynnin haasteita on pyyntimuotoon soveltuvien vesialueiden vuokralle saaminen. Suomukalarysän pyyntisyvyys on 5

6 maksimissaan vain 1-14 metriä, joten rysäkalastus merkitsee tarvetta siirtää ammattipyynti ulappavesistä rantojen tuntumaan. Tällaisten, kesämökkien läheisyydessä sijaitsevien vesialueiden vuokraus on ainakin Saaristomerellä erittäin vaikeaa. PU rysät tarvitsevat myös käsittelytilaa rannassa, mikä asettaa erittäin suuren vaatimuksen etenkin aloittelevalle kalastajalle. Vesa Tschernijn ja koekalastajien mukaan suomukalarysien yksikkösaaliiden huimalle kasvulle koekalastusten aikana löytyy kolme pyyntiteknistä selitystä; 1) pohjaan upotettu kalapesä, 2) oikea suuliinarakenne ja 3) pyydyksen intensiivinen pohjakontakti. Neljäs todennäköinen syy rysäpyynnin edellytysten lisääntymiselle johtuu ympäristötekijöiden muuttumisesta. Hylkeet ajavat kalaparvet nykyään syksylläkin matalaan veteen rysien ulottuville. Jatkosuunnitelmat Harmaahylkeiden lukumäärä ja hylkeiden kalastukselle aiheuttamien vahinkojen määrä kasvaa jatkuvasti. Kalastajien mahdollisuudet kalastaa kuluttajien arvostamia suomukaloja on säilytettävä vaikeasta hyljeongelmasta huolimatta. Hylkeenkestävien pyydysten kehittäminen yhä tehokkaammiksi ja varmemmiksi ja myös aivan uusien, vaihtoehtoisten pyydysten löytäminen on tämänhetkisen paikallisen kehitystyön tärkein tehtävä. Muun muassa näitä tavoitteita ollaan parhaillaan toteuttamassa Kalatalouden ja merenkulun koulutussäätiön KANRA II hankkeen puitteissa. Varsinais-Suomen TEkeskuksen kalatalousyksikkö myönsi hankkeelle rahoituksen Suomen elinkeinokalatalouden toimintaohjelmasta KANRA II - hanke jatkuu vuoden 21 helmikuun loppuun saakka. Alueellisten toimien ohella tarvitaan valtakunnallisia tukitoimia ja ratkaisuja. Hyljekantaa on vähennettävä voimakkaasti. Hyljesietokorvausten maksamista on jatkettava niin kauan kuin hylkeet aiheuttavat saalis- ja pyydysmenetyksiä. Vesialueiden käyttö on järjestettävä tavalla, joka takaa ammattikalastajille edellytykset harjoittaa ammattiaan päätoimisesti. Saaristomerellä tämä tarkoittaa uusien rannikonläheisten vesialueiden saamista kalastajien käyttöön. Turku 28 Maria Saarinen projektikoordinaattori 6

7 KANRAn pyydyskehitysprojekti Saaristo- ja Selkämerellä 26-8 Loppuraportti sekä KANRA I jatko-osan tulokset Saaristomereltä syksyltä 27 ja keväältä 28 Ponttonirysästäkö tulevaisuuden mittapuihin sopiva rannikkokalastuksen uusi ammattipyydys Vesa Tschernij, iconex@co.inet.fi ja KANRA-koekalastajat Turussa Tiivistelmä Hankkeen päämääränä oli kehittää rysistä korvaava ammattipyydys kannattamattomaksi käyneille välivesiverkoille taloudellisesti tärkeiden suomukalojen kuha ja siian pyyntiin. Myös ahvenen ja silakan rysäpyyntiin panostettiin. Hanke on ollut jatkoa 24 alkaneelle pyydyskehitystyölle missä koekalastuksista on vastannut joukko Saaristo- ja Selkämeren pääammattikalastajia. Hankkeen taloudellista vastuuta on kantanut KANRAn johtoryhmä. Teknisenä asiantuntijana sekä raportoijana on toiminut Iconex LTD ja rahoittajina TE-keskus sekä MMM. Kalastusvuorokausia on kertynyt viideltä pyyntikaudelta (26 28) kolmellatoista rysällä 2533 eli 3/rysä/vuosi. Parhaat rysät pyysivät kuhaa ja ahventa jopa yli 22 vrk mikä verkkopyyntiin verrattuna merkitsisi vuositasolla kuhan pyyntikauden pidentymistä kuukaudella. Kokemustemme valossa leikkaisi välivesiverkoista pontoonirysiin siirtyminen rajusti erityisesti merityöaikaa. Kun 9-luvun loppupuolella kipusi ammattimaisessa verkkopyynnissä vuotuinen työmäärä helposti yli 14 merityötunnin (~5 6 km verkkoa) jää työmäärä kolmella PushUp rysällä kalastettaessa tästä noin viidennekseen (~25 h). Kun lisäksi kolmen pontoonirysän kuhan ja ahvenen vuosisaalis näyttäisi osaavissa käsissä liikkuvan viiden tonnin tasolla (5% virhe kg) vaikuttaa asetelma ainakin työn tuottavuuden suhteen lupaavalta. Laskelmiemme mukaan 5% investointituen varaan rakennetussa rysäpyynnissä on yhdessä työtunnissa käteen jäävä palkka (3 ) lähes kolmekymmenkertainen verrattuna esimerkiksi tämän päivän kuhan väliverkkokalastukseen (1,13 /työtunti) Turun edustan merialueella. Toisaalta kuharysäkalastus on verkkopyyntiä moninverroin haastavampaa mutta ennen kaikkea taloudellisesti riskialttiimpaa; se edellyttää suuria investointeja, vaatii paljon enemmän kokemusta minkä lisäksi hyviä pyyntipaikkoja ei ole määrättömästi. Suomukalarysän pyyntisyvyys kun on maksimissaan vain 1-14m. Lisäksi paikalta vaaditaan erityisominaisuuksia. Näin ollen rysäkalastus merkitsisi varmuudella tarvetta siirtää ammattipyynti ulappavesistä kansoitettujen kesämökkirantojen tuntumaan mikä ei varmaankaan ole omiaan ainakaan helpottamaan vesien vuokrausta. Näin ollen ainakin strategisesta näkökulmasta nähtynä rysäkalastukseen siirtyminen saattaa hyvinkin olla epäedullisempaa esim ajatellen alalle rekrytointia. Silakkarysävaihtoehdon osalta saimme myös lupaavia tuloksia mutta ne rajoittuvat yhteen pyyntikauteen Selkämerellä. Siikarysien osalta taas pyydystekninen kehitystyö on vasta lastenkengissä. Koekalastuksissa suomukalarysien yksikkösaaliiden huimalle kasvulle löytyy kolme pyyntiteknistä selitystä; 1) pohjaan upotettu kalapesä, 2) oikea suuliinarakenne ja 3) pyydyksen pohjakontakti. Neljäs syy rysäpyynnin edellytysten lisääntymiseen liittyy ympäristötekijöissä tapahtuneeseen muutokseen. Nykyään hylkeiden epäillään ajavan kalaparvet matalaan veteen ts rysien ulottuville myös syksyllä. Rysistä on näin ollen muodostunut osalle kalastajia yksi tärkeä pyyntimuoto lisää; rysät ovat ehdottomasti tärkeä lisä näille kalastajille mutta verkkojen korvikkeeksi niistä ei vielä toistaiseksi ole! Syynä on rysien käytöstä johtuva suhteeton pääomakustannusten nousu mikä ei ilman vastaavaa tulopuolen kasvua ole eduksi suurta taloudellista liikkuvuutta edellyttävälle rannikkokalastukselle. Nopean ja kätevän koennan lisäksi olisi rysät saatava fyysisesti pienemmiksi ja helpommin liikuteltaviksi. Tässä rysäkehitystyön seuraava haaste. 7

8 Taustaa ja työn lähtökohdat Vuonna 26 alkaneen ja vuoden 28 kevääseen jatkuneen KANRA I kolmannen vaiheen pyydysteknisen hankkeen päätavoitteet olivat: 1) kehittää ja jalostaa rysätekniikkaa nimeen omaan ihmisravinnoksi menevien suomukalojen (ensisijassa kuhan, ahvenen ja siian) sekä silakan ympärivuotiseen pyyntiin 2) hahmottaa modernin rysäkalastuksen käyttömahdollisuuksien niin taloudellisia kuin fyysisiäkin rajoja 3) koota ja tallentaa yksityiskohtaista tietoa rysäkalastusosaamisen keskeisiltä kolmelta osaalueelta (pyydys-pyyntipaikka-viritys) Työn taustoja on kuvailtu perusteellisemmin KANRA I:sen väliraportissa ( Ponttonirysästäkö tulevaisuuden mittapuihin sopiva rannikkokalastuksen uusi ammattipyydys ; Tschernij 27; julkaistu ). Tässä raportissa on myös useaan otteeseen viitattu edelliseen raporttiin esim osaa siinä esitellyistä taulokoista ei ole kopiotu enää tähän loppuraporttiin. Tämä väliraportti löytyy SAKL:n kotisivuilta osoitteesta: ( df) Tämä, kyseisen pyydyskehityshankkeen, toinen raportti pitää sisällään koko hankkeen päivitetyn yhteenvedon sekä ns. KANRA I lisäbudgetilla kevällä 27 hankittujen kahden PushUp-rysän kahden viimeisimmän pyyntikauden (syksy 27, kevät 28) tulokset. Näiden kahden osittain uudistetulla rakenteella varustetun rysän hankkimisen mahdollisti MMM:ltä saatu lisärahoitus. Kyseisten rysien (rysät IJ ja PH-2) ensimmäisen pyyntikauden (kevät 27) tulokset esiteltiin jo hankkeen väliraportissa mutta tulosten kokonaisvaltaisen hahmottamisen parantamiseksi ne sekä tarvittaessa myös muiden rysien tulokset ovat esillä myös tässä raportissa. Olemme lisäksi päivittäneet ja liittäneet tähän raporttiin väliraportissa esitellyn rysäkalastuksen kannattavuuslaskelman sekä rakentaneet sen vertailukohdaksi historiallisen (jakso 86 24) sekä nykyhetkeä (27) kuvaavan laskelman kuhan verkkokalastuksen talodellisista lähtökohdista. Raportin lopussa tulosten tarkasteluosiossa on kannattavuusnäkökohtien lisäksi myös kalastustekniset tekijät huomioiden pyritty vastaamaan kysymykseen pystytäänkö nyt kehitteillä olevalla modernilla rysäkalastuksella joskus korvaamaan hyljekonfliktin myötä loppumassa oleva tai jo loppunut kuhan verkkokalastus. Kysymystä ja sen aihepiiriä on pyritty lähestymään esimerkkitapauksen muodossa koska tyhjentävän koko rannikonkalastustusta koskevan vastauksen antaminen on suuresti vaihtelevien olosuhteiden sekä tiedonpuutteen vuoksi tällä hetkellä mahdotonta. Esimerkkialueeksi on valittu Turun ja Naantalin välinen merialue (Pohjois-Airisto ja Viheriäisten aukko) eli alue mihin modernin rysäkalastuksen kehittäminen on tässä hankkeessa kulminoitunut. Pyydykset, pyyntipaikat ja ajat Kuha/ahvenrysät - yleistä Kyseisten kahden Saaristomerellä koekäytössä olevan rysän teoreettinen pyyntisyvyys oli sama 8m. Muiltakin osin (potkujen pituudet, havasmateriaalit, silmäkoot yms) olivat rysät rakenteeltaan identiset lukuun ottamatta johtoaidan pituutta joka IJ-rysässä oli PH-2 rysää aavistuksen lyhyempi (kts taulukko 1, väliraportti s.5). 8

9 PushUp-kalapesään lajittelulaitteita Molemmissa koepyydyksissä oli halkaisijaltaan 1,5m kalapesä (kuva 1). Kuten keväällä 26 hankituissa pyydyksissä oli näissäkin kalapesissä kahdeksankulmainen hyljekalteri ensimmäisessä nielussa sekä ns kaulus estämässä pyydettyjen kalojen kiilautumisen ja kiinnijäämisen nielun sekä lieriömäisen ulkovaipan väliin (kts. väliraportti; kuva liite 3). Vuonna 26 tilatuissa kalapesissä on normaali yhden vanteenvälin mittainen koentakaukalo kun taas 27 keväällä käyttöön otetuissa koentakaukalon pituus on kaksinkertaistettu. Syynä koentakaukalon pidentämiseen oli vuoden 26 aikana todetut suomukalasaaliin ulossaamisessa ilmenneet vaikeudet (vrt 1. väliraportti). Vuonna 27 tilatuissa kalapesissä oli myös kolme pontoonia; kaksi täyspitkää pääponttonia kehikon alla ja yksi lyhyempi (kaksi vanteenväliä pitkä) yläponttoni kalapesän päällä. PH-2-rysän kalapesään asennettiin kevätkaudeksi 28 pakoikkuna. Paikaksi valittiin kalapesän kahden viimeisen vanteen (vrt. pää jossa koentakaukalo) väli, jonka hapaaseen kalapesän sivuun korkeussuunnassa sen keskelle leikattiin aukko johon neliösilmähapaasta valmistettu (7mm silmäkoko) pakoikkuna kiinnitettiin jamomalla (Liite 1; kuva 1). Myös IJ-rysän lajitteluominaisuuksia parannettiin asentamalla syksyllä (18.9) 27 koentapäähän päätykartion hapaisiin lajitteluritilä (Liite 1; kuva 2). Ritilän sijoituspaikan vuoksi osittain poistettu päätykartio korvattiin haaraköydellä. Kuva 1. Kuva alkuperäisen (A) lohen pyyntiin tarkoitetun halkaisijaltaan 3m ja (B) kuhan/ahvenen pyyntiin kehitetyn 1,5m kalapesän rakenteiden periaattelisista eroista. Molemmissa kuvissa ponttonit (p), nielut (n) sekä kalapesät (k) piirretty harmaina. Huomaa kuvassa B ylimääräinen kolmas yläponttoni (pylä), pidennetty koentakaukalo (k) sekä muodoltaan loivemmat nielut (n). Huomaa myös kuvassa B lyhennetty päätykartio. Uppo-rysä Ensimmäisen vuoden huonojen tulosten perusteella pyydykseen päätettiin rakentaa ainakin yksi kalojen takaisin uintia estävä portti/sulku. Potkujen puuttuessa portti sijoitettiin suuliinaan niin, että sen molemmista etukulmista vedettiin hapaat viistoon kohden suuliinan keskellä kulkevaa aitaa ulottaen ne lähes pisteeseen missä aita loppuu. Muodotuneen johtoaidan halkaiseman rakonielun avautuma oli,2 -,3m per puoli. Pyyntipaikat Koerysien PH-2 ja IJ pyyntipaikat olivat syksyllä ja keväällä 27 samat kuin 1. väliraportissa ilmoitetut keväällä 26 (taulukko 2 ja kuva 2; kts sivut 4 ja 5). Upporysää pidettiin syksyllä 27 hetken hieman etelämpänä mutta keväällä 28 se laskettiin samaan paikkaan missä se oli ensimäisenä keväänä 27. 9

10 Kerätty tieto, tiedonkeruu ja tietojen käsittely Tiedonkeruussa keskityttiin pyydysten (i) yleisimpien saalislajien kokonaismäärien, (ii) saaliin pyytämiseen käytetyn työajan sekä (iii) sivusaaliin (myytävien lajien alamittaiset sekä sivusaalislajit) määrien kirjaamiseen. Saaliskalojen pituuksien mittaaminen katsottiin tarpeellisiksi vain mikäli selektiota alettaisiin tutkia yksityiskohtaisemmin. Saaliiksi saatujen lajien määrien keskinäisiä suhteita kuvaamaan käytetään kahta tunnuslukua; kohdelajit ja pääpyyntilajit. Kehitystyössä kohdelajeja ovat ne kalalajit, joiden pyyntiin pyydyksiä ensikädessä kehitetään (kuha, ahven, siika ja silakka). Kohdelajit ovat siis ensisijassa rysä- eivät kalastajakohtaisia (vrt. taulukko 2; kuudes sarake). Pääpyyntilajit (=muut hyötylajit kuin kohdelajit) taas useimmiten vaihtelevat kalastajien välillä riippuen sekä pyyntialueesta että pyynnin päämääristä. Tyypillisiä pääpyyntilajeja tärkeysjärjestyksessä ovat kuha, ahven, silakka, siika, hauki, lahna sekä lohikalat (taimen, lohi sekä kirjolohi ovat toisinaan yhdistettyjä). Sivusaaliiksi katsottiin mereen vapautetut kalat (pääpyyntilajien alamittaiset, särkikalat jne). Muutamissa tapauksissa kalastajat eivät hydyntäneet silakkaa vaan se katsottiin sivusaalislajiksi. Mikäli lukijat tuntevat kiinnostusta näihin yktyiskohtaisiin rysä/kausi kohtaisiin tuloksiin voi ne tilata osoitteesta Liitteessä 2 on esimerkki (PH-2 rysä keväältä 28) näistä yhden sivun tulostusarkeista. Taulukko 2. Koekalastusrysien nimet (KANRA lisäbudjetissa tilatut merkitty tummalla), tutkimuksellinen lähtökohta, käyttöönottovuosi, rannikkoalue, pyyntipaikkojen luonnehdinta (vrt. kuva 4; väliraportti s.9) sekä pyynnin kohdelajit (huomaa ero: kohdelaji on kehitystyön lähtökohta kun taas pääpyyntilaji on kalastajan ilmoittamat myyntiin menevät lajit). Rysän nimi Koe/vertailu Vuosi Rannikkoalue Pyyntialuetyyppi Kohdelaji(t) AL JA KW OS-1 PH-1 VG OS-2 (uppo) IJ PH-2 AU (siika) JS RS KM KM-R HS (silakka) Koe Koe Koe Koe Koe Koe Koe (pilotti) Koe Koe Koe (pilotti) Koe Koe Koe Vertailu Koe (pilotti) Saaristom Saaristom Saaristom Saaristom Saaristom Saaristom Saaristom Saaristom Saaristom Selkäm Selkäm Selkäm Selkäm Selkäm Selkäm B C-B D-C A A D-B A C-B A E D-C D-C n/a n/a E Kuha, ahven Kuha, ahven Kuha, ahven Kuha, ahven Kuha, ahven Kuha, ahven Kuha, ahven Kuha, ahven Kuha, ahven Siika Kuha, ahven Kuha, ahven Kuha, ahven Kuha, ahven Silakka Tietojen keräämisen yhtenäistämiseksi hankkeessa on jatkettu edelliseen hankkeeseen kehitetyn keruujärjestelmän käyttöä (kts. Tschernij, Sahlstén ja Johansson 25). Koekalastuksia suorittavat kalastajat merkitsivät päivittäin heti mereltä tullessaan vaadittavat tiedot (pyydys, pyyntipaikka, päivämäärä, merellä/rannassa suoritetut työtehtävät, kulunut työaika, lajikohtainen saaliin kokonaispaino sekä mahdollisesti muuta pyydykseen viritykseen tai huoltoon liittyvää huomioitavaa) kenttälomakkeisiin. Myöhemmin tiedot tallennettiin yhden ja saman henkilön toimesta pyydys-pyyntijaksokohtaisiin tiedostoihin analysoitaviksi. Tietoja käsiteltäessä pyyntikaudeksi katsottiin pyynnin aloitus- ja lopetuspäivämäärien väliin jäävä ajanjakso. Yleensä pyydyksen lasku-, nosto-, viritys- ja huoltopäivä/-t eroteltiin erilliseksi jaksoikseen. Jos rysä tuli pyyntikuntoon aamupäivän kuluessa katsottiin se vielä 1

11 aloituspäivämääräksi mutta mikäli virittely pitkittyi iltapäivän puolelle siirtyi virallinen aloituspäivä seuraavaan vuorokauteen. Tämän jälkeen saaliiden kehitystä tarkkailtiin lähiympäristön vertailupyydyksissä (kuhaverkot) mutta toissijaisesti myös koepyydyksissä. Varsinainen saaliiden tarkkailu/kirjaamisjakso käynnistetty vasta kun kalantulon/kalaesiintymien katsottiin vastaavan normaalitilannetta. Käytännössä kaikissa koekalastuksissa tarkkailujakso käynnistettiin heti pyydyksen veteenlaskemisen jälkeen ja sitä jatkettiin periaatteessa kunnes rysä nostettiin ylös joko kalantulon vähennyttyä/loputtua, pyydyksen liiallisen likaantumisen johdosta tai muiden tekijöiden kuten esimerkiksi runsaiden levä- tai meduusaesiintymien vuoksi. Kerätyn tiedon perusteella pyyntijaksolle määritettiin kokonais-, kohdelaji- sekä pääpyyntilajikohtaiset saaliit sekä keskimääräiset saaliit per rysä. Koerysille laskettiin myös kaikkien kohdelajien sekä muutamien tärkeimpien pääpyyntilajien osalta yksikkösaaliit per aikayksikkö (kg/vrk) sekä koentakerta (kg/kk), käytetty työaika summattiin (3 kategoriaa; ajomatkat, koenta ja pyydyksen viritys/huolto/nosto/pesu) ja verrattiin pyyntijakson kestoon (h/vrk). Lisäksi kohdelajien sekä pääpyyntilajien saaliismäärät suhteutettiin kokonaissaaliin määrään kuvaamaan sitä miten hyvin kohdentunutta pyynti on. Kuva 2. Rysäkoekalastuspaikat vuosina 25 (syksy, protorysä) kevät 28 koottuna samalle kartalle. Rysien PH-2 (Rymättylästä koilliseen) ja IJ (Paraisilta itään) nimet esitetty valkeammalla pohjavärillä väritetyillä ympyröillä. Kuten kuvasta ilmenee sijaitsevat mollemmat rysät kohtalaisen lähellä rannikkoa ja näin ollen lähempänä tavanomaisia suomukalarysäpyyntialueita esim Taivassalo, Peimarin lahden pohjukka jne. Rysäpaikkojen tarkat koordinaatit on tarvittaessa tilattavissa osoitteesta 11

12 Kuhan ja ahvenen PushUp-rysäpyynnille tehtiin odotetun vuotuisen kokonaissaaliin sekä sen pyytämiseen vaadittavan pyyntiponnistuksen perusteella kannattavuuslaskelma. Tarkasteluun valittiin tällä kertaa vain rysät OS, PH ja PH-2 koska nämä kolme rysää olivat 1) olleet pyynnissä koko hankkeen ajan Turun ja Naantalin välisellä merialueella (Pohjois-Airisto ja Viheriäisten aukko) ja 2) koska näiden kolmen rysän voidaan katsoa tällä hetkellä niin valitun pyyntipaikan kuin pyyntiosaamisenkin puolesta edustavan alansa huippua. Lähtökohdaksi otettiin yksi vuosi ja kalastuksen kannattavuutta tarkasteltiin hypoteettisessa tilanteessa missä kalastaja toimii vain yhdellä rysällä. Kalastajan oletetaan jo entuudestaan omistavan rysäkalastukseen tarvittava kalusto ja tilat (veneet, painepesuri, säilytystilat, ankkurit, köydet jne) joten tarkastelussa huomioitiin ainoastaan pyydyksen hankintaan liittyvät investointikustannukset. Pyydyksen hankintakustannuksiin laskettiin yksi hylkeenkestävä halkaisijaltaan 1,5m kalapesä, suuliina 8m syvä, n. 4m pitkät potkut ja 7m pitkä aita. Laskelmassa pyydysinvestointi rahoitettiin lainapääomalla, jonka osuudeksi valittiin kolme eri vaihtoehtoa eli 75%, 5% tai % pyydyksen hylkeenkestävien osien käytännössä siis kalapesän hinnasta. Lainan lyhennys tapahtui 5 vuoden aikana tasaerissä. Koroksi asetettiin 28 tilanteen mukaan 6,5%. Kuhan myyntihinnalle määritettiin kolme tasoa; 3.5, 5.6 ja 7.5 /kg hintavaikutuksen tutkimiseksi. Ahvenen myyntihinnoiksi asetettiin 1.5, 2. ja 2.5 /kg. Näistä keskimmäiset vastaavat tavallaan hankkeen pontoonirysäpyytäjien vuonna 28 saamia käypiä verottomia tukkumyyntihintoja. Koko saalis myytiin tukkuun. Perkuuhävikiksi laskettiin 22,5%. Mallissa mukaan valittujen kolmen rysän pyyntitehot (kg/vrk) sekä niillä tapahtuvan pyynnin vaatiman pyyntiponnistuksen katsottiin sisältävän tälle alueelle tyypillisen vuosien välisen vaihtelun. Samoin kalastuskauden pituus (vrk/vuosi) kuin myös kokonaistyömäärä per rysä annettiin vaihdella hankkeessa todennettujen kyseisten rysien arvojen mukaisesti. Näin työmäärään olennaisesti vaikuttavien tekijöiden kuten matkojen pituuden, viritystyön ja sivusaaliista aiheutuvan lajittelutarpeen katsottiin olevan rysä- eli paikka- ja tapauskohtaisia. Kuhan ja ahvenen saalisosuuksien vaihtelu määtitettiin koekalastustulosten perusteella rysäkohtaisesti vain mukana olleiden kolmen rysän osalta. Estimaattien tilastollisesti vakaan todennäköisimmän arvon määrittämiseksi mallin iteraatioiden määräksi valittiin 1, jolloin tulosten keskimääräinen vaihtelu pysytteli alle 5%:n. Samaisella alueella ajanjaksolle sekä vuonna 27 harjoitetulle kuhan verkkokalastukselle laskettiin kehitteillä olevan rysäkalastuksen vertailukohdaksi vastaavanlainen kannattavuuslaskelma. Kalastajakohtaisen tiedon käyttöönsaaminen olisi vaatinut kunkin kyseeseen tulevan kalastajan henkilökohtaisen kirjallisen hyväksynnän. Tämä toimenpide olisi kuitenkin edellyttänyt kohtuuttoman suurta työmäärää joten simulaatiomalliajatuksesta luovuttiin. Tarkastelutavaksi valittiin sen sijaan julkaistuun, viralliseen tietoon perustuva laskelma missä kalastaja- ja/tai vuoden sisäinen vaihtelu korvattiin käytössä olevien keskiarvosuureiden vuosien välisellä vaihtelulla tarkasteluajanjakson aikana. Alueen vuotuiset kalastajamäärät, kokonaissaaliit sekä pyyntiponnistus vuosien 86 ja 24 aikana saatiin kahdesta haastattelututkimuksesta vuosilta 2 (Turun ja Naantalin edustan merialueen kalataoudellinen tila vuonna 99, Kala- ja vesitutkimus Oy) ja 24 (Turun-Naantalin edustan ammatti- ja kirjanpitokalastus vuonna 24, VS Kalavesien Hoito Oy). Kyseisten tutkimusten tiedot olivat vuosien osalta päällekkäisiä. Mikäli tutkimusten esittämissä luvuissa ilmeni eroja käytettiin tarkastelussamme näiden pohjalta laskettua keskiarvoa. Vuoden 27 tietojen saamiseksi haastattelimme alueen kahta lähes ainutta jäljellä olevaa kuhaa verkkoilla ammattimaisesti pyytävää kalastajaa. Kalastajamäärän, verkkomäärän sekä vuotuisen kokonaiskuhasaaliin avulla määritettiin kalastajaja verkkokohtaiset yksikkösaaliit. Haastattelemalla kolmea aktiivista verkkokalastajaa kerättiin lisäksi tietoa työajasta sekä työskentelytavasta mm verkkojen kokemistiheydestä jne. Laskelmassa 12

13 (kuten myös rysälaskelmassa) huomioitiin vain merityöaika eli saaliskalojen perkaamiseen käytettyä työaikaa ei huomioitu. Polttoaineen (bensiinin) veroton hinta haettiin Öljy- ja Kaasualan Keskusliiton kotisivulta ( Elinkustannusindeksikorjattu kuhan myyntihinta on peräisin RKTL:n julkaisemasta keskihintatilastosta. Niin verkko- kuin rysälaskelmassakin syntyneestä liikevaihdosta vähennettiin vain pyydysinvestointi-, polttoaine- sekä jäittämisestä syntyvät kulut. Jäljelle jäävä summa (= myyntikate ) katsottiin kalastajalle käteen jääväksi osuudeksi eli palkaksi. 13

14 Tulokset Kokonaissaaliis ja lajijakauma Kahdella uudella PushUp-rysällä on syksyn 27 ja kevään 28 aikana saatu saalista yhteensä hieman runsaat 2,6 tonnia. Väliraportin Saaristomerta koskeviin tuloksiin nähden ovat nyt koekalastetut rysät pyytäneet kilomääräisesti keskimäärin hieman vähemmän kohdelajeja ja sivusaalista kun taas muiden hyötylajien saalisosuus on pysynyt vakaana. Kohdelajien osuus kokonaissaaliista on tuloksiin verrattuna kasvanut kolmanneksen noin 8%:iin kun hyötylajien osuus on pysynyt pitkälti samana (11%). Kohdelajien osuuden kasvu näkyy selvimmin sivusaaliin osuuden laskuna 4:stä 1 prosenttiin (taulukko 3). Molemmissa rysissä oli käytössä selektioritilä mikä vähensi selvästi varsinkin pienen ahvenen määrää. Varsinkin IJ-rysässä lajittelun vaikutus ahvensaaliin kokojakaumaan oli erittäin merkittävä. Keväällä 27 ilman lajitteluritilää oli 1/3-osa (runsaat 2kg) saaliista pieniä yksilöitä, jotka jouduttiin käsin lajittelemaan ja yksitellen palauttamaan mereen. Syksyllä 27 ritilän ollessa käytössä ei vapautettavan kokoisia ahvenia ollut saaliin joukossa lainkaan. Sen sijaan alamittaisten kuhien osuuden määrään ei 26 mm ritilällä ollut vaikutusta. PH-2 rysän selektiotulokset ovat myös lupaavia. Pakoikkunan 7mm neliösilmäpaneeli vähensi alamittaisten kuhien saalisosuuden likipitäen nollaan. Ahvenen selektiosta ei tämän rysän kohdalta ole tuloksia koska alueella näyttää liikkuvan vain pyyntikokoisia yksilöitä. Lajittelulla huomattiin olevan jonkin asteinen vaikutus myös särkikalasaaliin kokojakaumaan. Taulukko 3. Kolme koostetaulukkoa, joista ilmenevät kokonaissaaliit (kg) per koekalastusjakso/alue (taulukko A) ja keskimäärin per suomukalarysä (taulukko B) sekä saaliiden koostumus (kohdelajit, muut hyötylajit ja sivusaalis; taulukko C). Rysien PH-2 ja IJ uusimmat eli tähän raporttiin liittyvät tulokset ovat taulukoiden alimmilla riveillä. Mukana ovat vain kuhan/ahvenen pyyntiin tähtäävät rysät. A. Kokonaisaalit/ryhmä kausia rysiä kohdelajit hyötylajit sivusaalis yksikkö Saaristomeri Selkämeri kg kg Saaristomeri kg B. Saalis keskim./rysä ja kausi kausia rysiä kohdelajit hyötylajit sivusaalis yksikkö Saaristomeri Selkämeri kg kg Saaristomeri kg C. Saalisryhmien %-osuudet kohdelajit hyötylajit sivusaalis yksikkö Saaristomeri Selkämeri % % Saaristomeri % Tavallaan sivusaaliiksi on luettava myös meduusa, sillä sen poistaminen kalapesästä on työlästä ja aikaa vievää. Syksyllä 27 IJ-rysään ui meduusaa ennätysmäärä. Kalastajan esittämän arvion mukaan hän poisti kalapesästä noin kuukauden aikana alkaen.syyskuuta ja loppuen noin 2426.lokakuuta yhteensä lähes 4 kuutiometriä meduusaa. Meduusamäärä vaihteli päivittäin,5 ja yli 6 kuutiometrin välillä. Meduusaesiintymän huippu ajottui suurin piirtein lokakuun ensimmäiselle viikolle. Muiden koekalastajien taholta ei ole tullut mainintoja meduusaongelmista. Suomukalarysäsaaliiden lajijakauma on ollut koko projektissa kuten myös tällä viimeisellä koekalastusjaksolla selvästi kohdelajipainotteinen. Näiden osuus kaikesta pyydetystä kalasta on vaihdellut kausien aikana 53 ja 85% välillä keskiarvon asettuessa noin 6 prosenttiin. 14

15 Kohdelajeista kuha on yleisin keskimäärin 34% osuudellaan kun taas ahventa (27%) on pyydetty suurinpiirtein yhtä paljon kuin särkikaloja (22%). Kuhan osuus on tulostemme valossa suurimmillaan syksyisin. Merkille pantavaa pohjarysäpyynnissä koekalastustuloksiemme mukaan näyttäisi olevan muiden hyödynnettävissä olevien lajien (esim. siika, taimen, hauki jne) vähäisyys (5%). Esimerkiksi markkinoilla hyvin menestyvää siikaa ovat rysät pyytäneet vain vaivaiset,2%. Keväällä 28 IJ-rysällä saatu runsas lahnasaalis on korostanut muiden hyötylajien osuutta näissä uusimmissa tuloksissa koska ne perustuvat vain kahdella rysällä pyydettyyn saaliiseen. Taulukko 4. Koekalastusten kausikohtaiset kokonaissaalis kalalajeittain (%). Huomaa, että kohde-, hyöty- ja sivusaalislajit ovat lajiryhminä eroteltu toisistaan vaakaviivoilla. Viimeisen sarakkeen keskiarvot on laskettu koko KANRA I koekalastusjaksolle. Lajit Kuha Ahven Siika Lohi (taimen, kirjolohi) Hauki Made (ankerias, suutari) Lahna Särkikalat Muu (useim.silakka) Kohdelajit (kuha,ahven) Muut hyödynnettävät lajit Muut (sivusaalis) Ke-26 Sy-26 Ke Sy-27 Ke k.a Rysäkohtaisten saaliismäärien kehitys Uusien rysien, siis 27 keväällä käyttöön otettujen, saaliit ovat olleet kahtena seuraavana kautena alemmalla tasolla verrattuna ensimmäiseen kauteen (taulukko 5). Tilanne on lähes päinvastainen kun verrataan keväällä 26 käyttöön otettuja, joilla saalis on lähes järjestään kasvanut toisena ja kolmantena kautena. Kaikissa tapauksissa aloituskautena on kevät, joten tässä mielessä tilanne on sama mutta uusimpien rysien tulokset viittaisivat siihen että viimeiset kaksi kautta (syksy 27 ja kevät 28) ovat saaliismäärien suhteen olleet huonompia kuin edelliset kolme kautta. OS-2 rysän suhteen näyttäisi siltä, että ylimääräisen portin (=nielun) lisääminen suuliinaann olisi lähes kolminkertaistanut saaliin keväällä 28 verrattuna ensimmäisen vuoden tuloksiin (kevät+syksy 27). Taulukko 5. Rysäkohtaisen kokonaissaaliin kehitys vuosina Kaikki rysät ovat olleet pyynnissä 3 kautta. Näistä kaksi on ollut kevätpyyntikausia ja yksi syyspyyntikausi. Rysä AL JA KW OS PH VG Kevät Syksy6 Kevät IJ OS-2 PH Syksy7 Kevät n/a

16 Koerysien pyyntikauden pituuden ja yksikkösaaliiden kehitys Lukuun ottamatta ensimmäisen vuoden kevätkautta (26) ovat kalastajat pyrkineet yleisen tavan mukaan laskemaan rysät heti jääpeitteen sulattua tai sen vielä sulaessa. Paikasta ja vuodesta riippuen ajoittuu jäidenlähtö marras-huhtikuun taitteeseen tai huhtikuun alkuviikkoille. Näin ollen hankkeen aikana ilmoitetut rysänlaskut tapahtuivat 3.3 ja 24.4 välisenä aikana. Kirjaamiemme nostopäivämäärien mukaan kevätkausi näyttäisi muodostuvan pituudeltaan noin 84:ksi vuorokaudeksi ts rysät nostettiin yleensä hyvissä ajoin ennen heinäkuuta. Syksyllä rysänlaskupäivämäärän toteutumisessa oli huomattavasti enemmän vaihtelua. Yleisin laskuaika oli syyskuun toinen ja kolmas viikko mutta hankkeessa kirjattiin niinkin myöhäisiä laskuajankohtia kuin lokakuun tai jopa marraskuun alku. Toteutuneista syyspyyntikausista päätellen syyskauden pituus näyttäisi olevan kevätkauden luokkaa tai aavistuksen lyhyempi eli hieman alle 8 vuorokautta. Vuositasolla ovat koerysämme olleet vedessä keskimäärin 155 vrk (26) ja 157 vrk (27). Pisimmät yksittäisten rysien vuotuiset pyyntiajat ovat venähtäneet jopa selvästi yli 2 vuorokauden (taulukko 6). Taulukko 6. Kahdeksan Saaristomerellä pyynnissä olleen koerysän pyyntikausien pituudet (n vuorokautta) hankkeen aikana. Huomaa että OS-2 eli upporysää ei ole huomioitu taulukossa. Rysä Pyynti-vrk/kausi sy6 ke7 sy7 ke6 AL JA KW OS PH VG IJ PH-2 Keskiarvo ke8 Keskimäärin kevät syksy vrk/vuosi Kohdelajien yksikkösaaliit (kg/vrk) kasvoivat lähes kautta linjan hankkeen kolmena ensimmäisenä kautena mutta näyttävät olleen aavistuksen alemmalla tasolla viimeisten kausien aikana. Pyyntitehon vähenemisestä kielivät myös molempien uusien rysien (IJ ja PH-2) tulokset, jotka olivat keväällä 28 aavistuksen alemmalla tasolla kuin keväällä 27 (taulukko 7). Taulukko 7. Kahdeksan Saaristomerellä pyynnissä olleen koerysän pyyntikausien keskimääräiset pyyntitehot (kg/vrk) laskettuna kohdelajisaaliiseen nähden. Rysä AL JA KW OS PH VG IJ PH-2 Keskiarvo ke cpue (kg/vrk)/kausi sy6 ke7 sy7 ke cpue/kausi kevät syksy

17 Molempien kohdelajien (kuha ja ahven) yksikkösaaliissa (kg/vrk/rysä) erottuu selvästi säännöllistä kauden sisäistä vaihtelua. Kausi alkaa yleensä pienillä saaliilla ja saalishuipun tullessa sivuutettua (kuhalla toukukuun loppu ja marraskuun alku; ahvenella touko-kesäkuun vaihde) saaliit yleensä laskevat kauden loppua kohden. Ahvenen yksikkösaaliissa ei oikeastaan erotu selvää syyshuippua vaan keväinen saaliin väheneminen näyttää ikään kuin jatkuvan syksyllä. Toinen selvästi ilmenevä piirre on kuhasaaliin suhteellisen vähäinen vuodenaikojen välinen vaihtelu mikä sen sijaan ahvenella näyttää olevan normaalia. Ahvensaalis on järjestään suurempi keväällä verrattaessa syksyyn. Uusimpien rysien pyyntitehot (vrt kuva 3; molemmissa kuvissa pistejoukot oikealla), varsinkin kuhan suhteen, vastaavat kahden viimeisen kauden aikana suurinpiirtein hankkeen alkupuolen keskiarvoja. Kuva 3. Kuvissa esitetty kuhan (ylempi) ja ahvenen (alempi) pyyntitehojen kehitys hankkeen aikana. Pyyntitehoa kuvaavana yksikkönä on käytetty yksikkösaalista (kg/vrk) joka on kussakin tapauksessa laskettu koentakertojen väliselle ajanjaksolle per yksi koerysä. Punaiset vaakasuorat viivat ja niiden yhteydessä näkyvät luvut ilmaisevat kunkin kauden keskiarvoa. Kuha kg/vrk Yksikkösaalis (kg/vrk) 1 1 6,6 6,1 5,3 3,4 2, /3/6 2/7/6 1/1/6 18/1/7 28/4/7 6/8/7 14/11/7 22/2/8 1/6/8 9/9/8 1/6/8 9/9/8 Ahven kg/vrk Yksikkösaalis (kg/vrk) 1 1 1,3 9,8 1, /3/6 4,5 2/7/6 1,1 1/1/6 18/1/7 28/4/7 6/8/7 14/11/7 22/2/8 Pyyntipaikan, virityksen ja kokemuksen vaikutus saaliiseen Kun kehitystyössä mukana olleet rysät pistettiin lopulliseen paremmuusjärjestykseen niiden kohdeja muiden hyödynnettävien saaliismäärien mukaan löytyy viiden parhaiten sijoittuneen rysän taustalta vahvaa rysäkalastuskokemusta (luokittelut 5-4; selitykset kts väliraportti s.16). Tämän lisäksi uusiempien tulosten vaikutus oli omiaan pönkittämään myös rysien paremmuusluokittelun suhteen jo väliraportissa todettua trendiä eli parhaimmat rysät sijaitsivat tyypillisten suomukalarysäalueiden lähettyvillä tai lähempänä rannikkoa. Näiden kahden merkittävän tekijän lisäksi kahden parhaiten sijoittuneen rysän pyyntiinasettelu ja pohjakontakti potkujen ja suuliinaan 17

18 osalta oli tarkastettu sukeltajien ja videokameran avulla (taulukko 8). Näissä kuvauksissa molemmissa rysissä todettiin merkittäviä pyyntitehoon negatiivisesti vaikuttavia rakenteellisia puutteita. Kun ongelmat korjattiin parani rysien pyyntiteho välittömästi. Taulukossa 8 esitellyn syy-seurausvuorovaikutuksen perusteella ei kuitenkaan voida luonnehtia kumpi tekijä; paikka vai kokemus on ollut merkitsevämpi rysän kalastavuuden tae koska meidän vertailuasetelmassamme vahvin kokemus ja paras paikka ovat kulkeneet käsikädessä. Taulukko 8. Yksitoista kuha/ahven-ponttonirysää on pistetty paremmusjärjestykseen niiden kolmen kauden myydyn saaliin kokonaismäärän perusteella. Mukaan (sarake 3) on liitetty myös kyseisten rysien kokonaissaalis, minkä määrät suurin piirtein noudattelevat myydyn saaliiden määriä. Neljännessä sarakkeessa on kuvailtu rysien pyyntipaikkat (kts 1.väliraportissa kuvassa 4 esiteltyä luokittelu). Viidennessä sarakkeessa on rysän käytöstä vastuussa olleen kalastajan suomukalarysäkokemusta kuvaava luku, kuudennessa montako kautta rysä on ollut pyynnissä ja seitsämännessä oliko kyseessä uusi vai vanha suomukalarysäpaikka (huom! perisnteistä silakkarysäpaikkaa ei laskettu vanhaksi). Sijoitus Myytysaalis Koko saalis Pyyntialue A A D-B C-B A C-B B D-C D-C D-C n/a Rysäkokemus Huom! 5.kausi 3.kausi 3.kausi 3.kausi 3.kausi 3.kausi 3.kausi 3.kausi 3.kausi 3.kausi 3.kausi Paikka Muuta "uusi" pyydys kuvattu sukeltaen videokameralla uusi pyydys kuvattu sukeltaen videokameralla uusi uusi/vanha uusi uusi uusi vanha uusi uusi/vanha n/a Pyyntiponnistus ja työpanos Kuten edellä todettiin kasvoi rysäkohtainen pyyntiponnistus (=pyyntivuorokausien määrä/vuosi) suurimmassa osassa koerysistä kolmen ensimmäisen kauden aikana (26-7) mutta tämä kasvu vaikuttaisi taittuneen ja tasaantuneen kun tarkastelemme tilannetta kahden uusimman rysän tulosten valossa. Pyyntiponnistuksen ohessa näyttää myös rysäkohtainen työmäärä lisääntyneen ensimmäisen vuoden tasosta. Kun vuonna 26 koko vuoden työpanos Saaristomerellä oli keskimäärin runsaat 5 tuntia per pyydys (6 rysää) oli vastaava luku tuntia (2 rysää) (taulukko 9). Pyyntikauden pituus on loogisesti myös lisännyt koentakertojen määrää. Keväällä 26 rysillä käytiin keskimäärin 17 kertaa (vaihtelu 5 45), syksyllä kertaa (vaihtelu 8 31), vuonna 27 koentakertojen määrä per kausi (kevät ja syksy erikseen) lisääntyi noin 26 27:ään (vaihtelu 1 69) kun se 28 keväällä jäi 2:een (vaihtelu 17 23). Niin pyyntivuorokausien kuin koentakertojenkin lukumäärä on omiaan kasvattamaan työmäärä ja on loogista että näistä kahdesta koentakertojen määrä on se joka konkreettisimmin säätelee työajan määrän lisääntymistä (kuvat 4A ja B). Kohdelajien saalis ei ainakaan tämän hetkisellä yksikkösaalistasolla voida todeta sanottavammin vielä vaikuttavan työn määrään kun taas sivusaalisosuuden kasvu näyttäisi sitä jossakin määrin tekevän (kuva 4C ja D). 18

19 Taulukko 9. Taulukkoon on koottu kaikkien rysien pyyntikausien kirjatut kokonaistyöajat näistä lasketut keskimääräiset kevät- ja syyskausityömäärät sekä lasketut todelliset vuotuiset kokonaistyöajat vuosille 26 ja 27. Rysä ke6 AL JA KW OS PH VG Kokonaistyöaika/kausi sy6 ke7 sy7 ke IJ PH-2 Keskiarvo Keskimäärin kevät syksy Mitatut Kuva 4 A-C. Kokonaistyöajan riippuvuus pyyntivuorokausien määrästä (A), koentakertojen lukumäärästä (B), kohdelajien saalismäärästä (C) ja sivusaalisosuudesta (D). B Työajan ja pyyntiponnistuksen suhde Työajan ja koentakertojen suhde Kokonaistyöaika/kausi (h) Kokonaistyöaika/kausi (h) A Pyyntiponnistus (vrk/kausi) Koentakertoja (n/kausi) D Työajan ja kohdelajisaalismäärän suhde Työajan ja sivusaalisosuuden suhde Kokonaistyöaika/kausi (h) Kokonaistyöaika/kausi (h) C Kohdelajisaalis (kg/kausi) Sivusaaliin osuus (%/kausi) 8 1

20 Rysäkalastuksen kannattavuus Taulukossa 1 on kooste laskentamalliin sisällytetyistä keskeisistä tekijöistä sekä niille annetuista arvoista. Kalojen myyntihinnoille (veroton) kalastajatyöryhmä valitsi kolme eri tasoa, joista alin taso on tavallaan viime ajan pitkäaikainen keskihintataso, keskimmäinen on viimeisinä vuosina koerysäkalastajien saavuttama taso ja kolmas on hypoteettinen taso. Investointituen määrän vaikutuksen selvittämiseksi sille asetettiin käytäntöön pohjautuen kolme tasoa; ns -taso eli tukea ei ole lainkaan, 5%-taso eli max. taso silloin kun mukana on vain hylkeenkestävän pyydyksen hankintatuki ja 75%-taso kun pyydyshankintatuen lisäksi kalastajalla on esittää yrityksen vahvistettu kehittämissuunnitelma 1%(+5) ja 15%(+6) lisäinvestointitukea jota anotaan erikseen vuosittain sietopalkkiota haettaessa. Taulukko 1. Kooste simulaatiomalliin syötetyistä tekijöistä/muutujista sekä niille määritetyistä arvoista. Tekijä Yksikkösaalis (kg/vrk) Pyyntivuorokausia/vuosi (n) Työmäärä/rysä/vrk (h) Ahvenen saalisosuus Perkuuhävikki (%) Jään hankintahinta ( /6litra) Jääntarve (lirtaa/2kg kalaa) Jäähukka (lisätarve % koko kausi) Polttoaineen kulutus (litraa/h) Polttoaineen vert.hinta ( /litra) Laina-aika (v) Lainakorko Lyhynnestapa Vaihtoehtoskenaariot Kuhan veroton hinta ( /kg) Ahvenen veroton hinta ( /kg) Pyydyksen hankintahinta Investointituen osuus % Tyyppi Muuttuja Muuttuja Muuttuja Muuttuja Vakio Vakio Vakio Vakio Vakio Vakio Vakio Vakio Vakio Tyyppi Vakio Vakio Vakio Vakio vaihtelu: vaihtelu: vaihtelu: vaihtelu: Arvo % tasaerä Mallin estimoimista yksikkösaaliin tuloksista voidaan mediaaniarvon (11,5kg/vrk) katsoa tässä tapauksessa edustavan todennäköisimmin esiintyvää tasoa koska estimaattiarvojen jakauma on selvästi vino. Pyyntikauden tuloksien jakauma on myös vino mutta yksikkösaaliista poiketen suurempien arvojen suuntaan. Joten tässäkin tapauksessa laskelmiin käytettiin mediaania (163 vrk/vuosi). Sama pätee työmäärää (71 h/rysä/vuosi). Mallin mukaan yhden rysän todennäköinen vuosisaalis 5% virhemarginaalilla liikkuisi 317 ja kilon välillä todennäköisimmän tason olessa luokkaa kg. Tästä ahventa mallin oletettamalla kalastusalueella olisi 459 kg (noin 24%). Taulukko 11. Kooste simulaatiomallin estimoimasta saaliista, pyytikauden pituudestä ja pyynnin vaatiman työpanoksen suuruudesta. Saalis ja pyyntiponnistus Yksikkösaalis kg/vrk Pyyntikauden pituus vrk/vuosi Työmäärä h/vuosi Kuhasaalis perattu kg/vuosi Ahvensaalis perattu kg/vuosi Koko saalis perkaamaton kg/vuosi k.a. mediaani % virhemarg

21 Saalisestimaattijakaumien vinoudesta johtuen ovat syntyvien talouslukujenkin arvojen jakaumat vinoja. Mallin estimoimalla saalismäärällä vaihtelee liikevaihto kuhan myyntihinnasta riippuen välillä 3.8 ja 7.8 euron välillä. Koerysäkalastajien saamalla 28 verottomalla tukkuhinnalla on liikevaihto luokkaa 5.8 euroa (taulukko 12A). Polttoainelasku liikkuu tasolla 1. euroa ja jääkustannus jää tästä puoleen (485 euroa) (taulukko 12B). Kolmen investointitukiskenaarion aiheuttamat pääomakulut lainanhoitokuluihin olivat vuositasolla 3.29 euroa (tuki %), euroa (tuki 5%) ja euroa (tuki 75%). Samat luvut kuukausilyhennyksinä ovat 276, 26 ja 154 euroa. Taulukko 12. Kaksiosainen taulukko, joista ylemmässä (A) on esitetty arvio toiminnan tulopuolesta erikseen kuha- ja kokosaaliille (kuha+ahven). Alempi taulukko (B) esittelee estimaatit laskelmassa huomioiduille muuttuville kustannuksille. A. Liikevaihto (ilman alv) Kuha (hinta 1) Kuha (hinta 2) Kuha (hinta 3) Koko saalis (hinta 1) Koko saalis (hinta 2) Koko saalis (hinta 3) k.a. mediaani % virhemarg B. Kulut (ilman alv) Polttoaine Jää k.a. mediaani % virhemarg Taulukko 13. Kaksiosainen taulukko, joista ylemmässä on esitetty toiminassa käteen jäävä palkka (= tulos ) kun pelkkä kuhasaalis on myyty ja alemmassa taulukko (B) koko saaliin tullessa myydyksi. Tulos (=palkka) Kuha hinta 1 ja tuki % Kuha hinta 2 ja tuki % Kuha hinta 3 ja tuki % Kuha hinta 1 ja tuki 5% Kuha hinta 2 ja tuki 5% Kuha hinta 3 ja tuki 5% Kuha hinta 1 ja tuki 75% Kuha hinta 2 ja tuki 75% Kuha hinta 3 ja tuki 75% Tulos (=palkka) Saalis hinta 1 ja tuki % Saalis hinta 2 ja tuki % Saalis hinta 3 ja tuki % Saalis hinta 1 ja tuki 5% Saalis hinta 2 ja tuki 5% Saalis hinta 3 ja tuki 5% Saalis hinta 1 ja tuki 75% Saalis hinta 2 ja tuki 75% Saalis hinta 3 ja tuki 75% k.a. mediaani % virhemarg % tappio k.a. mediaani % virhemarg % tappio Taulukosta 13 ilmenee, että yhdellä rysällä kalastettaessa ja mikäli vain kuhasaalis myydään alkaa varsinaista palkkaa kalastajalle muodostua vasta kun tuki% on vähintään 5 ja kuhan veroton myyntihinta luokkaa 5,6 /kg. Silloinkin kyseinen palkka jää vajaaseen 1.7 euroon per vuosi. Mikäli kalastaja on ostanut pyydyksen kokonaan omalla rahalla päästään suunnilleen samaan jos 21