LOPPURAPORTTI. Kannattavuutta Rannikkokalastukseen KANRA projekti

Transkriptio

1 Kalatalouden ja merenkulun koulutussäätiö Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti Kalakouluntie Kirjala LOPPURAPORTTI Kannattavuutta Rannikkokalastukseen KANRA projekti Turku Maria Saarinen

2 SISÄLTÖ 1. Tausta 2. Asetetut tavoitteet 3. Toteutusaikataulu 4. Rahoituspäätökset 5. Kuvaus hankkeen tuloksista ja toteutuksesta 5.1. Hylkeenkestävien pyyntimuotojen kehittäminen 5.2. Keväiset lohisaaliit Selkämerellä 5.3. Saaristomeren kalastajien yhteistyömahdollisuuksien selvittäminen 6. Tiedotus 7. Johtoryhmä ja kokoukset 8. Projektin edustus kalatalousalan tapahtumissa 9. Yhteenveto ja esitykset jatkotoimista LIITTEET 1. Matkaraportti, Harmånger 2.Raportti koekalastuksista Ponttonirysästäkö tulevaisuuden mittapuihin sopiva rannikkokalastuksen uusi ammattipyydys 3. Rapport över försöksfisken Kan pontonryssjan bli ett nytt yrkesredskap lämpligt för kustfisket i framtiden 4. Muistio, suomukalarysien kokemukset, Saaristomeren koekalastajat 5. Muistio, suomukalarysien kokemukset, Selkämeren koekalastajat 6. Raportti: Keväiset lohisaaliit Selkämerellä Muistiot silakan rysäkalastajien yhteistyökokouksista Saaristomerellä 10. Matkaraportti, Viro elokuu Matkaraportti, Viro elokuu 2007 (Åbolands fiskarförbund rf) 12. Matkaraportti, Peipsi lokakuu Johtoryhmän kokouspöytäkirjat 25. Tiedotus- ja koulutusristeily Tiedotus- ja koulutusristeily 2008 Etusivun kuvassa koekalastaja Ismo Johansson (Parainen) ja kevään 2007 KANRA koerysä (kuva Maria Saarinen). 2

3 1. TAUSTA KANRA Kannattavuutta Rannikkokalastukseen projekti pyrki nimensä mukaisesti edistämään toimialueensa rannikolla harjoitettavan ammattikalastuksen kannattavuutta. Hankesuunnitelma perustui SAMPI II projektin pyydyskokeilujen tuloksiin sekä Ammattikalastuksen nykytila selvityksiin Saaristomerellä ja Selkämerellä. Hankkeen tärkein tehtävä oli jatkaa SAMPI II projektin vuonna 2004 aloittamaa työtä ponttoni- eli Push Up - rysien kehittämisessä suomalaiseen rannikkokalastukseen sopiviksi. Myös kalastajien välisen yhteistyön mahdollisuudet Saaristomerellä haluttiin selvittää. Projektin omistaja oli Kalatalouden ja merenkulun koulutussäätiö, Suomen Kalatalous- ja ympäristöinstituutti. Projektin toimialueena olivat rannikko- ja saaristoalueet Särkisalon ja Merikarvian välillä, ruotsinkielinen Turunmaan saaristo mukaan lukien, ja kohderyhmänä näiden alueiden 1-ryhmän rannikkokalastajat. Kalatalouden ja merenkulun koulutussäätiö nimesi projektille johtoryhmän ja palkkasi sille osa-aikaisen projektikoordinaattorin vastaamaan hankkeen käytännön toteuttamisesta. Koordinaattorin toimipiste oli Turussa samoissa tiloissa kuin SAMPI - projektien aikana. 2. ASETETUT TAVOITTEET Saaristomeren ja Selkämeren hyljeongelmat lisääntyvät jatkuvasti kannan kasvaessa 10 prosentin vuosivauhdilla. Useilla alueilla hylkeet ovat pakottaneet kalastajat lopettamaan kalastuksen kokonaan sekä verkoilla että perinteisillä rysillä. Tavoitteiden asettamisen takana oli seuraava tahtotila: pyydyksiä olisi kehitettävä siten, että kalastajien mahdollisuudet kalastaa kuluttajien arvostamia suomukaloja säilyvät vaikeasta hyljeongelmasta huolimatta. Projektin yleisenä tavoitteena oli Yksityiskohtaisemmat tavoitteet olivat: parantaa rannikkokalastuksen kannattavuutta. pyrkiä osaltaan ratkaisemaan / helpottamaan kuhan, ahvenen ja siian verkkokalastukseen ja silakan rannikkokalastukseen kohdistuvia uhkia ja riskejä kokeilla pienien, ominaisuuksiltaan hieman vaihtelevien PU -rysien soveltuvuutta kuhan, ahvenen ja siian kalastukseen selvittää, onko kuhan pyynti PU -rysällä kannattavaa kokeilla PU -rysän soveltuvuutta silakan kalastukseen selvittää kalastajien yhteistyön mahdollisuudet Saaristomerellä selvittää Tukholman kalakaupan kiinnostus Saaristomerellä tuotettuun kalaan 3

4 3. TOTEUTUSAIKATAULU KANRA - projektin alkuperäinen toteutusaikataulu oli Hanke pääsi kuitenkin varsinaisesti käynnistymään vasta maaliskuun 2006 alussa. Kesäkuussa 2007 hankkeelle haettiin jatkoaikaa saakka, johon saatiin Varsinais-Suomen TEkeskuksen myöntävä päätös RAHOITUSPÄÄTÖKSET Kalatalouden ja merenkulun koulutussäätiö toimitti KANRA - projektin rahoitushakemuksen Varsinais-Suomen TE-keskukseen TE-keskuksen pyynnöstä hakemusta tarkennettiin ja täydennettiin vielä , , ja saatiin rahoituspäätös, jossa hankkeelle myönnettiin hakemuksen mukaisesti euroa EU:n elinkeinokalatalouden rakenneohjelmasta (KOR) toimenpiteestä nro 4.4b, Alan ammattikunnan toteuttamat toimet. 5. KUVAUS HANKKEEN TULOKSISTA JA TOTEUTUKSESTA 5.1. Hylkeenkestävien pyyntimuotojen kehittäminen erityisesti kuhan, ahvenen ja siian kalastukseen mutta myös korkealaatuisen silakan kalastukseen Kehitystyön pääosassa on ollut joukko Saaristomeren ja Selkämeren kokeneita ammattikalastajia, joiden käden jälkeä ovat niin hankkeen tekniset päämäärät kuin myös koekalastusten suorittaminen. Hankkeella on ollut koepyynnissä yhteensä 13 rysää, joista kolme uusinta eli kevään 2007 versiot jatkavat vuoden 2008 kesään saakka (nämä kolme uusinta rysää saatiin MMM:n erillisrahoituksella, ja tulokset yhdistettiin KANRA projektin tuloksiin). Kohdelajeina ovat olleet kuha ja ahven, Selkämerellä myös siika ja silakka. Matka pyydystehtaalle Ruotsin Harmångeriin Johtoryhmän kalastajajäsenet ja projektikoordinaattori tekivät ennen pyydysten tilaamista vierailun Christer Lundinin pyydystehtaalle Harmångeriin maaliskuussa 2006 (LIITE 1). Koska jokainen koekalastuksiin suunniteltu pyydys oli omalla tavallaan prototyyppi, tilauksen yksityiskohtainen selvittäminen puhelimitse tai kirjeessä olisi ollut erittäin vaikeaa. Paikan päällä ammattikalastajat osasivat kertoa tarkalleen, mitä pyydyksiltä haluttiin. Koekalastukset ja vedenalaiskuvaukset Osahankkeessa käytettiin konsulttina Vesa Tschernijä (Iconex Oy, Parainen), jonka raportti Ponttonirysästäkö tulevaisuuden mittapuihin sopiva rannikkokalastuksen uusi ammattipyydys (LIITE 2) kuvailee laajasti koekalastuksia ja niiden tuloksia. Raportti käännettiin myös ruotsin kielelle (LIITE 3). Näillä näkymin kehitteillä oleva rysäkonsepti toimii kuhaa ja ahventa pyydettäessä ainakin sisäsaaristossa ja osassa sisempää välisaaristoa. Pyyntimuodon kehitykseen keskeisesti vaikuttaneet pyyntitekniset yksityiskohdat ovat pohjaan upotettu kalapesä (kalojen ei 4

5 tarvitse nousta kauas pohjan tuntumasta) sekä aidan, potkujen ja suuliinan intensiivinen pohjakontakti. Selkämerellä kohdelajeina olivat myös siika ja silakka. Silakan osalta hyvät tulokset rajoittuvat vain viimeiseen pyyntikauteen. Siian kohdalla ollaan pyydystekniselle kehitystyölle vasta hakemassa suuntaviivoja, joten työ on pahasti kesken. Kuhan ja ahvenen rysäpyynnissä parhaaseen tulokseen päästään kaikki käytännön näkökohdat huomioiden todennäköisimmin metrin syvyisessä vedessä. Rajoittava tekijä alle 10 metrin syvässä vedessä on todennäköisesti liian alhainen kalamäärä ja yli 14 metrin syvyisessä vedessä pyydyksen kasvava koko. Uusia kuha- ja ahvenrysäpaikkoja löytyy todennäköisesti lisää alueilta, missä kyseisiä lajeja on aiemmin pyydetty verkoilla. Niitä saattaa löytyä myös uusilta alueilta, joihin kalat ovat paenneet hylkeitä. Kuha-/ahvenrysän suuliinan rakenteen kehitystä on jatkettava niin, että tehokkaan pyynnin edellyttämä pohjakontakti voidaan taata ilman erityistoimia. Kalastajakokoukset Koekalastajat kokoontuivat virallisesti kerran hankkeen aikana sekä Saaristomerellä että Selkämerellä yhteiseen tilaisuuteen kertomaan kokemuksiaan ja mielipiteitään koerysistä ja koekalastuksista (LIITTEET 4 ja 5). Epävirallisia tapaamisia ja yhteydenpitoa oli hankkeen aikana luonnollisesti jatkuvasti Keväiset lohisaaliit Selkämerellä Lohen aikaistetun pyynnin saaliskirjanpitoseurantaa Selkämerellä jatkettiin KANRA projektissa vuonna Tavoitteena oli saada mahdollisimman kattavaa tietoa vuotta 2008 koskevien lohenkalastuksen säätelypäätösten pohjaksi. Hankeosio toteutettiin Selkämeren Ammattikalastajat ry:n toimesta kahdeksan koekalastajan voimin Rauman ja Merikarvian välisellä merialueella (LIITE 6). Kalastajat saivat Varsinais-Suomen TE-keskuksen erityisluvalla asettaa kukin yhden rysän pyyntiin heti jäiden lähdön jälkeen. Seurantarysien saalismäärät putosivat rajusti vuonna 2006 edelliseen vuoteen verrattuna. Selkämeren Ammattikalastajat ry:n raportissa todetaan, että jos vuonna 2008 palataan voimassa olevaan lohiasetukseen, merkitsee se käytännössä kuoliniskua Selkämeren lohenkalastukselle. Ennen pyydetty saalis oli molempina vuosina yli 70 prosenttia. Kun tästä vielä suuri osa jouduttiin vapauttamaan, kalastajille jäisi niin vähän saalista, että se ei millään riittäisi elinkelpoisen kalastuksen harjoittamiseen. Ajoverkkokalastuksen päättyminen vuoden 2008 alussa ja Selkämeren rannikkokalastuksen saalismäärät puoltavat ajatusta, että Selkämerellä valikoivin pyydyksin tapahtuva rysäkalastus voidaan vapauttaa kaikista rajoituksista vuodesta 2008 alkaen. Vapautettujen lohien suuri osuus saaliissa vaatii mittarajan nostamista yhteen metriin. 5

6 5.3. Saaristomeren kalastajien yhteistyömahdollisuuksien selvittäminen Tilanne kalan hinnanmuodostuksessa on perinteisesti ollut sellainen, että kalan ostaja määrää kalan hinnan. Pitkäaikaisiin hintasopimuksiin ostajien ja kalastajien välille ei Saaristomerellä ole päästy, vaan ostaja voi määrätä hinnan uudelleen joka viikko. Ammattikalastuksen nykytila Saaristomerellä selvityksen mukaan yhteistyön kehittäminen saattaisi olla merkittävä keino lisätä kalastuksen kannattavuutta Saaristomerellä. Yli puolet koko Suomen merialueen kuhasaaliista ja ahvenestakin kolmannes pyydetään Saaristomereltä. Saaliin kalastaa pääasiassa muutama kymmenen ruokakuntaa. Osahankkeen ajatuksena oli auttaa tätä ryhmää käyttämään hyväkseen vahvaa markkinaasemaansa. Kotimaan markkinoiden lisäksi ulkomaan markkinoilta saattaisi löytyä mahdollisuuksia paitsi kaupallisille kalalajeille niin myös vajaasti hyödynnetyille lajeille. Osahankkeen tarkoituksena oli: selvittää kalastajien yhteistyön mahdollisuudet Saaristomerellä selvittää Saaristomeren ammattikalastajille soveltuvat yhteistyömallit selvittää Tukholman kalakaupan kiinnostus Saaristomerellä tuotettuun kalaan auttaa yhteistyöstä kiinnostuneet kalastajat alkuun mahdollisen yhteistyöliittymän perustamisessa Kaksi erillistä kirjekyselyä tuotti yhteensä vain viisi vastausta hyvin eri puolilta Saaristomerta. Kun koordinaattori lisäksi kyseli henkilökohtaisesti useissa eri tilaisuuksissa ja puhelinkeskusteluissa kalastajien kiinnostusta markkinointiyhteistyöhön, innostusta ei juuri ollut havaittavissa. Useimmiten kuullut kommentit olivat kalaa tulee vähän, joten markkinointiongelmia ei ole tai ainoa ongelma tällä hetkellä on se, että kalaa ei tule tarpeeksi. Kalan hinta oli ehkä noussut hieman saaliin vähyyden vuoksi, ja senhetkinen hintatilanne tuntui kalastajista tyydyttävältä. Lisäksi kalastajat näyttivät olevan tyytyväisiä alueella toimivaan kalan keräilyyn. Johtoryhmä päätti, neuvoteltuaan kalatalousjohtajan kanssa, luopua yhteistyöhankkeesta ja Tukholman alueen markkinointiselvityksestä. Katsottiin, että viiden hyvin eripuolella Saaristomerta toimivan kalastajan tuotantomäärillä ei ole mahdollista rakentaa toimivaa yhteistyörinkiä. Näin pienen joukon olisi erittäin vaikea taata toimitusten varmuutta tai tasaisuutta, jolloin myös uusien markkinoiden löytäminen esimerkiksi ulkomailta on melkeinpä mahdotonta. Hankkeeseen olisi tarvittu vähintään kymmenen kalastajaa, mutta mieluummin Hankeosiosta säästyneet rahat saatiin TE-keskuksen luvalla käyttää muun muassa koerysien vedenalaiskuvauksiin ja kevään 2008 tiedotusristeilyyn, joita ei alkuperäisessä hankesuunnitelmassa ollut mukana. Silakan rysäkalastajien yhteistyö Silakan rysäkalastajat Saaristomerellä olivat sen sijaan ilmaisseet kiinnostuksensa yhteistyöhön ja jopa itsenäisesti aloittaneet sen suunnittelun. Projektikoordinaattorin yhteistyöosahankkeeseen varattu työaika saatiin siten suunnata näiden kalastajien hankkeeseen. Kalastajien motiivina oli silakasta saatu huono hinta, joka oli pohjalukemissa 6

7 kesällä Pyrkimyksenä oli saada aikaan kilpailua ja etsiä uusia markkinoita. Myös tuottajajärjestön perustamismahdollisuuksia tutkittiin. Rysäkalastajat kokoontuivat yhteensä viisi kertaa syyskuun 2006 ja marraskuun 2007 välillä. Muistio laadittiin kolmesta kokouksesta (LIITTEET 7-9). Hanke ei johtanut minkään sopimusoikeudellisesti sitovan yhteistyömallin perustamiseen, mutta kalastajien yhteishenki ja liikehdintä eivät jääneet kalanostajilta huomaamatta; kesällä 2007 kalastajat saivat silakasta keskimäärin 30 prosenttia paremman hinnan kuin vuonna Viron matkat Alkuperäisessä hankesuunnitelmassa yhteistyöliittymän perustamisesta kiinnostuneiden kalastajien me-henkeä ja motivaatiota toimia yhdessä olisi kohotettu yhteisen ulkomaanmatkan merkeissä. Koska osahanke ei toteutunut kuin osittain silakan rysäkalastajien kohdalla, ulkomaanmatka päätettiin suunnata yhteisesti kaikille rannikkokalastajille. Kohdemaaksi valittiin Viro, minne projekti järjesti kaksi matkaa syksyllä Elokuun matka tehtiin suuremmalla osallistujajoukolla (23 henkilöä), ja tutustumiskohteina olivat tällöin Pärnun sekä Vörtsi- ja Peipsi- järvien kalatalous (LIITE 10). Lokakuussa pienempi neljän hengen ryhmä teki vielä kohdennetun matkan Peipsi-järvelle, missä matkaajat saivat olla mukana kuhan nuottauksessa (LIITE 12). KANRA projekti tuki osaltaan myös Åbolands Fiskarförbundin elokuista Viron matkaa, joka järjestettiin Turunmaan ruotsinkielisille kalastajille (LIITE 11). Viron rannikkokalastus on pääosin rysäkalastusta, verkkokalastajia pidetään harrastelijoina. Kalastusvälineet ja veneet ovat suomalaisten silmin vanhoja. Kalalajien hyödyntämisaste on korkea; kaikille kaloille löytyy hinta ja markkinoita. EU - jäsenyys näkyi erityisesti kalanvastaanotto-, käsittely- ja jalostuslaitosten kohdalla. Tilat olivat siistejä ja määräysten mukaisia. Kalastajat ovat muodostaneet yhteistoimintayksiköitä. Viro toimii globaaleilla markkinoilla, kun Suomessa rannikkokalastuksella tuotetaan lähinnä lähiruokaa. 6. TIEDOTUS Ammattikalastajat ja muut sidosryhmät Projektikoordinaattori kirjoitti ja postitti yhteensä kahdeksan ryhmäkirjettä projektialueen niille 1-ryhmän ammattikalastajille, joiden osoitteet hänellä oli tiedossa. Ruotsinkieliset kalastajat saivat kirjeet omalla äidinkielellään. Yksi postitus oli noin 200 kirjettä. Kalastajakirjeet lähetettiin sähköpostitse tiedoksi myös muille sidosryhmille kuten kalatalouskeskuksiin, tutkimuslaitokseen, TE-keskukseen jne. Kirjeissä kerrottiin projektin ajankohtaisista asioista. SAMPI koulutus- ja tiedotusristeilyperinnettä jatkettiin KANRA risteilyn nimellä; risteily järjestettiin helmikuussa vuosina 2007 ja Risteilyn osallistujien määrä on noussut tasaisesti, ja helmikuussa 2008 osallistujia oli 76 henkilöä, joista ammattikalastajia oli 47. Neuvonta, hallinto, tutkimus ja tiedotusvälineet olivat myös hyvin edustettuina (risteilyohjelmat LIITTEILLÄ 25 ja 26). 7

8 Muu tiedottaminen Projektin aikana on laadittu lyhyitä, sähköpostitse toimitettuja tiedotteita tiedotusvälineille hankkeessa tapahtuvista ajankohtaisista asioista. Tiedotteita ovat julkaisseet muun muassa toimialueen sanomalehdet ja Lounais-Suomen uutiset (TV2). Lounais-Suomen uutiset ja Radio Vega Åboland ovat osallistuneet myös tiedotusristeilyille ja laatineet jutun seminaarin polttavimmista aiheista. Lisäksi projektikoordinaattori on kirjoittanut lukuisia artikkeleita KANRA projektista ja ammattikalastuksen tilasta sekä kalastusalan lehtiin että valtakunnallisiin sanomalehtiin (Kalahaavi, Kalastaja, Fiskarposten, Turun Sanomat ja Helsingin Sanomat). 7. JOHTORYHMÄ JA KOKOUKSET Johtoryhmän kokoonpano oli: Olavi Sahlstén (puheenjohtaja), Ismo Johansson, Ari Uusimäki, Kim Jordas, Petri Rannikko, Kaj Mattsson ja Kari Penttinen. Projektikoordinaattorina ja johtoryhmän sihteerinä toimi Maria Saarinen. Johtoryhmä kokoontui kahdeksan kertaa varsinaiseen kokoukseen, lisäksi neljä kokousta järjestettiin puhelin- tai sähköpostikokouksena. Kokouksiin on kutsuttu johtoryhmän lisäksi kalatalousjohtaja Kari Ranta-aho ja erityistä ekonomista asiantuntemusta tarvittaessa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Jari Setälä. Johtoryhmän kokousten pöytäkirjat ovat LIITTEINÄ PROJEKTIN EDUSTUS KALATALOUSALAN TAPAHTUMISSA Projekti oli edustettuna seuraavissa tilaisuuksissa: Saaristomeren myrkkyjä (koordinaattori) Luonnonvarat ja yhteiskunta tutkimusohjelman kala-aiheinen päivä Helsingissä (koordinaattori RKTL:n kutsumana) Airiston kalastusalueen (koordinaattori, Sahlstén) yhteispohjoismainen hyljeongelmaa käsittelevä työpaja Turussa (koordinaattori. Johtoryhmän jäsenet Jordas, Sahlstén, Johansson ja Uusimäki osallistuivat Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL:n edustajina) Saaristomeren biosfäärialueen järjestämä seminaari Fiske i Skärgårdshavet Houtskarissa (koordinaattori. Johtoryhmän jäsen Mattsson osallistui Åbolands Fiskarförbundin edustajana) RKTL:n tutkimuspäivät Porissa (koordinaattori, Sahlstén ja Uusimäki. Jordas osallistui SAKL:n edustajana ja Rannikko ja Mattsson omien kalatalouskeskustensa edustajina) käsitellyt TBT järjestämä 8 organotinakeskusteluilta kuhaseminaari Paraisilla Turussa

9 koko johtoryhmä osallistui KANRA - tiedotus- ja koulutusristeilyille helmikuussa 2007 ja 2008 Koordinaattori on lisäksi osallistunut kutsuttuna jäsenenä L-S Kalatalouskeskuksen projektien Parasta rysästä ja Hyljekarkotinkokeilu ohjausryhmien kokouksiin. Projektikoordinaattori on myös ollut pyynnöstä kertomassa KANRA -projektista ja ammattikalastuksen tilasta Saaristomerellä mm. Pro Saaristomeri -ohjelman hyljeseminaarissa maaliskuussa 2006, Kalarannan Vihannes Oy:n kalastajatilaisuuksissa huhtikuussa 2006 ja maaliskuussa 2007, Saaristomeren Ammattikalastajat ry:n vuosikokouksissa maaliskuussa 2006 ja 2007 sekä Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutin opiskelijoille lokakuussa YHTEENVETO JA ESITYKSET JATKOTOIMISTA Harmaahylkeiden lukumäärä ja hylkeiden kalastukselle aiheuttamien vahinkojen määrä kasvaa jatkuvasti, ja verkkokalastus on käymässä paikoitellen kokonaan kannattamattomaksi. Kalastajien mahdollisuudet kalastaa kuluttajien arvostamia suomukaloja on säilytettävä vaikeasta hyljeongelmasta huolimatta. Hylkeenkestävien pyydysten kehittäminen yhä tehokkaammiksi ja varmemmiksi ja myös aivan uusien, vaihtoehtoisten pyydysten löytäminen on tämänhetkisen paikallisen kehitystyön tärkein tehtävä. Nykyisessä tilanteessa niin lohipyydyksen kuin suomukalamallienkin kehittämisen edellytyksenä on päästä dokumentoimaan kalojen käyttäytymistä pyydyksissä. Koska hylkeenkestävä ponttonirysä ei sovellu kaikille alueille, sen rinnalle olisi kalastuselinkeinon tulevaisuuden turvaamiseksi pystyttävä löytämään myös muita vaihtoehtoisia, aivan uusiakin pyyntimuotoja ja pyydyksiä. Vuosi 2008 merkitsee suuria muutoksia Suomen lohenkalastuksessa. Ajoverkkokalastus päättyi vuoden alussa, ja uusi lohiasetus astuu voimaan Näillä muutoksilla tullee olemaan merkittäviä vaikutuksia lohen rannikkokalastuksen saaliisiin. Erinomainen työkalu muutosten vaikutusten mittaamiseen rannikolla olisi jatkaa Selkämerellä vuosina toteutettua lohen aikaistetun pyynnin saalistilastointia. Kalatalouden ja merenkulun koulutussäätiö jätti rahoitushakemuksen KANRA projektin jatkohankkeelle Varsinais-Suomen TE-keskukseen Rahoitusta haettiin Suomen elinkeinokalatalouden uudesta toimintaohjelmasta. Hankesuunnitelma KANRA II sisältää edellä mainitut esitykset jatkotoimista. KANRA -projekti oli sen edeltäjän SAMPI projektin lailla elinkeinon oma hanke, eli ammattikalastajat ovat itse olleet mukana suunnittelemassa sitä sekä jäseninä johtoryhmässä. Tämä menettely on taannut sen, että kalastajat ovat kokeneet hankkeen omakseen, käytännönläheiseksi ja järkeväksi. Myös tiedonkulkua on voitu varmistaa tällä tavalla. 9

10 Kalatalouden ja merenkulun koulutussäätiö toimi KANRA projektissa kuten sitä ennen SAMPI -projektin viimeisessä vaiheessa hankkeen hallinnoijana ja on tässä roolissaan toiminut esimerkillisesti alan ammattikunnan etua tavoitellen. Säätiön ammattikalastajia kohtaan osoittama luottamus on ollut arvokkaana tukena hankkeen onnistumisessa. Turussa Maria Saarinen projektikoordinaattori 10

11 MATKAKERTOMUS LIITE 1 Harmånger KANRA -johtoryhmä keskusteli kokouksessaan 8.3. ja teki lopullisen päätöksen puhelinkokouksessaan , että johtoryhmän kalastajajäsenet ja projektikoordinaattori tekisivät vierailun Christer Lundinin pyydystehtaalle Harmångeriin Perusteluina johtoryhmä esitti seuraavaa: - jokainen pyydys on omalla tavallaan prototyyppi. Tilauksen yksityiskohtainen selvittäminen puhelimitse tai kirjeessä olisi erittäin vaikeaa. Paikan päällä ammattikalastajat osaavat kertoa tarkalleen, mitä pyydyksiltä halutaan - SAMPI -projektin yhteydessä pyydystoimitukset myöhästyivät. Toivomme, että vierailumme tehtaalle voisi osaltaan vaikuttaa siihen, että tällä kertaa toimitus tapahtuu varmasti ajoissa. Pyydykset on tarkoitus saada veteen heti jäiden lähdön jälkeen. Viking Isabella kuljetti osallistujat Olavi Sahlsténin, Ari Uusimäen, Ismo Johanssonin ja Maria Saarisen rauhallisessa säässä Tukholmaan. Matkaan lähdettiin klo ja Tukholmaan saavuttiin puoli seitsemältä paikallista aikaa seuraavana aamuna. Hetken odottelun jälkeen vuokra-autokin ilmaantui satamaan, ja noin 330 kilometrin ajomatka pohjoiseen, Harmångerin kuntaan saattoi alkaa. Varsinainen pyydystehdas sijaitsee Harmångerin naapurikunnassa Stockassa, jossa Christer Lundin ja hänen ekonomistinsa Kristina Wik toivottivat meidät tervetulleeksi lounaan merkeissä. Kuva 1. Lundinin pyydystehtaalla Olavi Sahlstén, Ismo Johansson, Kristina Wik ja Maria Saarinen (kuva: Ari Uusimäki). 11

12 Pyydystehtaalla Lundinilla oli puolivalmis prototyyppi pienemmästä kalapesästä esillä, joten kalastajien oli helppo näyttää ja selittää Lundinille, mitä he haluavat. Rysien ominaisuuksista päätettiin seuraavaa: Saaristomeren rysiin tarvitaan painavampi painotus helmoihin ja vastaavasti kevyempi korkitus, koska tarkoituksena on upottaa rysät syksyllä syvään veteen (Lundinin oli vaikea ymmärtää tätä). Lyijyhelman painoksi sovittiin 60 kg / 100 m (Selkämerelle 20 kg / 100 m). Korkitus siten, että joka toinen korkki jätetään pois kaikkiin suomukalarysiin tulee kalapesien päälle ylimääräinen, irrotettava ponttoni hyljekalteri (8-kulmainen, jossa tuplavaijeri)) tulee heti ensimmäiseen nieluun. Nielun halkaisija n. 32 cm nielut tehdään hieman pidemmiksi kuin näyterysässä kaikkien kalapesien nieluihin tulee ns. peilit (16 mm nailon), joissa kala pääsee pyörähtämään ympäri eikä näin olleen niin helposti työnnä itseään teräviin kulmiin hylkeen saataville siikarysän suulinnaksi 50 mm dyneema, rakenteeltaan samanlainen kuin silakkarysään, m pitkä ja 10 m leveä. Suuliinan alkuun katto 2-3 m todettiin, että Lundinin silakkarysämalli (3 m halkaisija) on aivan liian iso yhden kalastajan käsiteltäväksi. Päätettiin, että silakkarysän kalapesäksi tilataan myös pienempi malli 1,5, m. Rysä olisi 10 m syvä. Pesän havas 15 mm dyneema ja suuliina 20 mm dyneema Kuva 1. Christer Lundin ja suomukalapesä (kuva: Ari Uusimäki). Yksi ikävämpi asia tuli myös esille: Lundinin tarjoukset eivät olleet sisältäneet kompressoreita. Tämä oli meille täydellinen yllätys, olimme olettaneet että ne itsestään 12

13 selvyytenä sisältyisivät. Yhdeksästä suunnitellusta rysästä kompressori tarvittaisiin kuuteen, ja kustannus olisi n euroa, josta KANRA:n osuus n euroa. Todettiin, että lisäkustannuksia tulisi myös yläponttoneista ja nielujen peileistä. Lundin lupasi lähettää lopulliset tarjoukset seuraavan viikon alkupuolella. Päätimme odottaa niitä, ja katsoa, joutuisimmeko luopumaan jostakin rysästä kokonaan. Lähtiessämme viiden maissa ajamaan kohti Sundsvallin lentokenttää, olimme tyytyväisiä päivän antiin. Olimme vakuuttuneita siitä, että vierailumme ja keskustelumme paikan päällä oli ollut aivan VÄLTTÄMÄTÖN yksityiskohtien selvittämiseksi. Lentokoneemme saapui Turkuun hieman ennen yhtä yöllä. Matkasimme kukin tahoillemme kotia kohti. Turussa Maria Saarinen 13

14 KANRA-projektin pyydyskehitysprojekti Saaristo- ja Selkämerellä LIITE 2 Väliraportti Ponttonirysästäkö tulevaisuuden mittapuihin sopiva rannikkokalastuksen uusi ammattipyydys Vesa Tschernij, iconex@co.inet.fi ja KANRA-koekalastajat Turussa Tiivistelmä Tässä keväällä 2006 alkaneessa hankkeessa on päämääränä kehittää perinteisestä rysäkalastuksesta nykymaailman kriteerit täyttävä pyyntimuoto taloudellisesti merkittävien suomukalojen (kuhan, ahvenen, siian sekä silakan) ympärivuotiseen ammattipyyntiin. Hanke on suoraa jatkoa vuonna 2004 alkaneelle, SAMPI- nykyiseltä nimeltään KANRA-projektin, pyydyskehitystyölle, missä tarkoituksena on löytää korvaava pyyntimuoto hyljehaittojen myötä kannattamattomaksi käyvälle verkkopyynnille. Kehitystyön pääosassa on joukko Saaristo- sekä Selkämeren ykkösryhmän ammattikalastajia, joiden käden jälkeä ovat hankkeen tekniset päämäärät sekä koekalastusten suorittaminen. He ovat luonnollisesti olleet osallisina myös tulosten arvioimisessa. Hankkeen taloudellista ja organisatorista päävastuuta kantaa KANRA-projektin nimeämä johtoryhmä. Teknisenä asiantuntijana, projektikoordinaattorina sekä raportointivastuullisena toimii Iconex LTD. Kolmen pyyntikauden (kevät ja syksy 2006 sekä kevät 2007) jälkeen ovat tulokset Saaristomeren kuhan ja ahvenen rysäpyyntiä ajatellen todella rohkaisevia. PushUp-ponttonirysällä voi tulostemme valossa Saaristomerellä pyytää kuhaa ja ahventa huhtikuun alusta pitkälle syksyyn. Heinäkuussa on rysät kuitenkin syytä nostaa maihin pieniksi käyvien saaliiden, likaantumisen ja merirokkotartuntavaaran vuoksi. Pyyntikauden pituudeksi vuositasolla näyttäisi muodostuvan keskimäärin 150 vuorokautta (Saaristomeri 175, Selkämeri 100) ja parhaimmillaan sen pituus näyttäisi kipuavan jopa yli 200 vuorokauden. Kuha/ahvenrysien keskimääräinen kohdelajien vuosisaalis liikkuu hieman vajaan 1,5 tonnin tasolla ja parhaimmilla rysillä saadaan kasaan lähes tuplasti tämä määrä. Silakan osalta hyvät tulokset rajoittuvat vain viimeiseen pyyntikauteen ja Selkämereen. Sen sijaan siian kohdalla ollaan pyydystekniselle kehitystyölle vasta hakemassa suuntaviivoja, joten työ on pahasti kesken. PushUp-rysän vaatima kokonaistyöpanos vaihtelee vuositasolla 50 ja 100 tunnin välillä ts. noin min per pyyntivuorokausi, mikä on selvästi alhaisempi kuin verkkopyynnissä. Kannattavuuslaskelmamme valossa mikäli pyydysinvestointeihin ei maksettaisi lainkaan tukea olisi näillä näkymin yhdestätoista koerysästämme vain yksi yltänyt kuluneen vuoden aikana liikevoittoa tuottavalle tasolle (cpue>19,0 kg/vrk). Mikäli investointituki olisi ollut 75% pyydyksen hankintahinnasta (~ euroa) olisi neljä koerysistämme tuottanut kuluneen vuoden aikana liikevoittoa (cpue>12,3 kg/vrk). Kaikki neljä tuottoisaa rysää olivat pyynnissä Saaristomeren sisäosissa. Lisäksi näistä neljästä rysästä kaksi edustaa tämän hetkisen pyyntiteknisen kehityksen kärkeä. Kysymykseen mihin tämän teknisen kehitystyön myötä lisääntyvä pyyntiteho sitten riittää muualla kuin Saaristomeren sisäosissa, eli tulevatko rysät korvaamaan verkot ammattipyynnissä, on toistaiseksi vielä mahdotonta vastata. Työryhmän mielestä saavutetut tekniset edistysaskeleet eivät ainakaan vielä ole sulkeneet pois sellaista vaihtoehtoa. Raportin lopussa työryhmä esittelee näkemyksiään jatkohankkeen suuntaviivoista. 14

15 Taustaa ja työn lähtökohdat Varsinkin viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat pyyntiteknilliset uudistuspaineet rannikko- ja saaristokalastuksessa kasvaneet merkittävästi niin muuttuvien ympäristötekijöiden kuin kalan käsittelyyn, jalostukseen ja myyntiin liittyvien lakisääteisten tai tuotteiden menekkiin vaikuttavien vaatimusten lisääntymisen myötä. Samaan aikaan on kalan kysyntä ollut jatkuvassa kasvussa niin Suomessa kuin maailmalla. Mitä ominaisuuksia sitten vaaditaan tämän päivän tai tulevaisuuden pyydykseltä? Kalastajien tämän hetkisen näkemyksen mukaan noussee esille ainakin neljä vähimmäisvaatimusta. Tulevaisuuden rannikkokalastuspyyntimuodon tulisi 1) toimia hylkeistä huolimatta ehdottomana vähimmäisvaatimuksena pyydetyn saaliin suojaaminen/säilyttäminen elävänä, 2) sen tulisi luoda mahdollisuudet joustavampaan koentarytmiin sekä myötävaikuttaa työpanoksen siirtymiseen mereltä maihin siis pyynnistä markkinointiin, 3) sen tulisi kyetä säilyttämään maihin tuotavan saaliin laatu ensiluokkaisena ja 4) olla hankinta- ja huoltokustannuksiltaan mahdollisimman vähän pääomaa sitovaa. Kolme ensimainittua ominaisuutta ovat olennaisia lyhyellä tähtäimellä kun taas viimeksi mainittu ominaisuus muodostuu pitkällä tähtäimellä merkittäväksi koska rannikkokalastuksen jatkuvuuden kannalta on pyynnin moninaisuuden säilyttäminen keskeinen elinehto. Yhdellä kalliilla hyvinkin toimivalla vain yhtä lajia pyytävällä pyydyksellä ei tulevaisuuden pienimuotoista ammattikalastus pelasteta. Tarvitaan joukko yhteensopivia eri pyyntimuotoja tai vaihtoehtoisesti yksi helposti eri tarkoituksiin muuntuva pyyntimuoto. Lopuksi kehitystyön haasteellisuutta ei vähennä sekään, että edellä lueteltujen ominaisuuksien lisäksi pyyntimuodon tulisi voida synnyttää mielikuva missä alalle mahdollisesti vetoa tunteva nuori näkisi edellytykset moderniin työhön ja elämiseen. Tähän asti on pienimuotoisen rannikkokalastuksen ehdoton pääpyyntimuoto ollut verkkokalastus. Verkoilla on näihin päiviin asti pyydetty suurin tai jopa pääosa esimerkiksi ihmisravinnoksi menevästä kuha-, siika, ahven ja silakkasaaliista. Nyt verkkopyyntimuodon ennen niin vankkumaton asema on enemmän kuin vaakalaudalla. Varsinkin avovesikaudella Saaristo- ja Selkämerellä sekä Suomenlahdella on verkkokalastus hylkeiden aiheuttamien ongelmien vuoksi jo nyt lähes kannattamatonta. Investointina verkkokalastus ei ole vaatinut suurien pääomien sijoittamista sen koomin pyydyksiin kuin aluksiin. Näin ollen pyynnin monimuotoisuuden toteuttaminen on ollut helppoa ja halpaa. Toisaalta verkot ovat suhteellisen kahlitseva pyydys. Kun ne on kerran asetettu pyyntiin on verkot pakko kokea vedenlämpötilasta riippuen päivän tai kahden välein jos mielii tuoda maihin myyntikelpoista kalaa. Koennan ajoittamisen joustovara on minimaallinen, joten kalastajan on pakko myydä kun saalis on rannassa eikä esimerkiksi silloin kun hän saisi siitä paremman hinnan. Verkkopyynnistä suoriutuminen vaatii suhteellisen vähän teknistä osaamista sekä investointipääomaa. Näin ollen kynnys verkkokalastajaksi ryhtymiselle on huomattavasti alempi kuin esimerkiksi rysä- tai troolikalastajaksi. Juuri verkkokalastuksen aloittamisen kynnyksen suhteellinen mataluus tekee sen korvaamisen ammattipyynnissä kokonaan tai edes osittain toisella pyyntimuodolla todella haastavaksi. Vuonna 2002 SAMPI nykynimeltään KANRA-projekti lähti etsimään ratkaisua edellä esitettyyn tilanteeseen teettämällä Saaristomerellä laaja pyyntitekninen selvitys, jonka tarkoituksena oli selvittää päätoimisten kalastajien näkemys lähinnä ongelman pyydysteknisestä ratkaisusta. Valtaosa haastatelluista pääammattikalastajista näkivät rysäpyynnin elvyttämisen ja kehittämisen osana mahdollista ratkaisua (Tschernij&Kämäräinen 2003 ). Keväällä 2004 selvityksessä kerättyjen tietojen valossa käynnistettiin kaksivuotinen pilottihanke, jossa tarkoituksena oli kartoittaa olemassa olevaa suomukalarysäpyynnin osaamista hyödyntäen kyseisen pyyntimuodon kehitysnäkymiä. Perinteisesti suomukaloja (kuhaa, ahventa) ja silakkaa on rysillä pyydetty lähes kokonaan vain keväällä kutuaikaan suhteellisen suojaisista matalista (max. 5-6m syv.) rantavesistä. Samaten siikaa on kevätkaudella saatu saaliiksi lohirysillä tai osassa pohjoisempia rannikkovesiä myös siikaloukuilla. Muina aikoina on kuhaa, ahventa kuten pienempää siikaakin niin saaristossa kuin 15

16 avoimilla rannikkoseuduillakin (vrt. Merikarvia, Vaasan saaristo jne.) saatu saaliiksi pääosin verkoilla tai siikaa erikoisesti nk. koukkuverkoilla. Niinpä rysäpyynnin käytön tehostamisen yhtenä keskeisenä kynnyskysymyksenä oli pyyntikauden pidentäminen yleensäkin mutta erikoisesti syksyyn jolloin ainakin kuhaa, ahventa ja silakkaa pitäisi pystyä pyytämään saariston selkävesien läheisyydessä. Siian keväisen pesäverkkopyynnin korvaamiseksi rysien tulisi voida seistä avoimillakin paikoilla ja hieman syvemmässä vedessä. Vuosien aikana suoritetuissa koekalastuksissa Airiston pohjoisosiin sijoitetuilla uuden tyyppisillä PushUp ponttonirysillä saadut tulokset olivat erittäin rohkaisevia. Saaristomerellä pilottirysät osoittautuivat ajoittain jopa kuhaverkkoja tehokkaimmiksi mutta ennen kaikkea verkkosaaliiden tyrehtyessä pintavesien alkaessa alkukesästä lämmetä pohjaan upotetut rysät jatkoivat vielä muutaman viikon syvempään veteen pyrkivien kuhien pyytämistä (Tschernij, Sahlstén ja Johansson 2005). Samoin PoriMerikarvia alueella suoritetut alustavat kokeilut PushUp-rysän käytöstä siian pyynnissä ovat olleet lupaavia. Tämän vuonna 2006 alkaneen ja vuoden 2008 alkupuolelle jatkuvan kolmannen vaiheen pyydysteknisen hankkeen tarkoituksena on: 1) kehittää ja jalostaa rysätekniikkaa nimeen omaan ihmisravinnoksi menevien suomukalojen (ensisijassa kuhan, ahvenen ja siian) sekä silakan ympärivuotiseen pyyntiin 2) hahmottaa modernin rysäkalastuksen käyttömahdollisuuksien niin taloudellisia kuin fyysisiäkin rajoja 3) koota ja tallentaa yksityiskohtaista tietoa rysäkalastusosaamisen keskeisiltä kolmelta osaalueelta (pyydys-pyyntipaikka-viritys) säilytettäväksi tuleville sukupolville. Lukijalle - rysän eri osat lyhyesti Ryhmänä rysäpyydykset on kirjava joukko pyydyksiä joiden rakenne, koko ja käyttötapa vaihtelevat suunnattomasti. Rysiä on niin Suomessa kuin koko Itämerenkin piirissä käytetty ennen vanhaan lähes kaikkien tavallisten saalislajien pyyntiin mutta nykyään on tästä valtavasta rysien katraasta jäljellä pääsääntöisesti vain silakka-, lohi-, siika ja ankeriasrysät. Huolimatta rysätyyppien valtavasta kirjosta voidaan niissä kaikissa tunnistaa rysille tyypilliset rakenteet. Raportin lukemisen helpottamiseksi on seuraavassa kaaviokuvassa esitelty nämä tyypillisen rysän pääosat. 16

17 Pyydykset, pyyntipaikat ja ajat Kuha/ahvenrysät - yleistä Merkittävimmät rakenteelliset erot nyt koekalastuskäytössä olevien PushUp- eli ponttonirysien ja perinteisten kuha- sekä ahvenrysien välillä liittyvät pyydyksien strategiseen pyyntisyvyyteen sekä kalapesän rakenteeseen. Koekäytössä olevien rysien pyyntisyvyys, ensikädessä potkujen ja suuliinan korkeus pyyntiin viritettyinä, vaihtelee 6 ja 13m välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa maksimissaan perinteisen pyyntisyvyyden lähes kaksinkertaistamista kun taas aitojen (keskimäärin 50-70m) ja potkujen (35-45m) pituudet on säilytetty lähes ennallaan. Alunperin ei Ruotsista tilattuja pyydyksiä varustettu nk. partaverkoilla. Muutamat kalastajat asensivat kuitenkin itse partaverkot ensimmäisen vuoden (2006) jälkeen pyydyksen huonohkoa pohjakontaktia parantaakseen. Partaverkko on varsinaisen lyijypaulan alle löysälle jamottu noin metrin syvyinen lisäverkko jota käytetään estämään pohjalla liikkuvien kalojen pyynnissä pyydyksen ja merenpohjan mahdollisista epätasaisuuksista johtuvien aukkojen (=pakoteiden) syntyminen. Pyydyksen ulkoisten osien silmäkokojen ja langan paksuuden valinnassa on pitkälti pysytelty kokemuksen valossa hyväksi todetuissa mitoissa koska väärä valinta johtaa erittäin todennäköisesti kalojen silmääntymiseen mistä pahimmillaan voi jopa muodostua ylitsepääsemätön ongelma. Kalastajan toivomuksesta muutamaan koerysään asennettiin varsinaisten potkujen sisään ns. lisäpotkut tai kalastajat itse rakensivat lisänielun suuliinaan. Näiden rakenteiden tarkoituksena on muodostaa pyydykseen varsinaisten potkujen sekä kalapesän nielujen väliin toinen kalojen pakenemista rajoittava este. Kaikki potkut ja suuliinat on valmistettu mustasta kelluvasta polyeteenihapaasta siitäkin huolimatta että muutamat kalastajista esittivät toivomuksen vaihtaa suuliinan väriksi jokin vaaleampi sävy (sinivihreä, vihreä jne.) sekä korvata suuliinan pohjaverkko uppoavalla hapaalla (rysän mittakuva; liite1 ja taulukko 1). Siikarysä - yleistä Pienikokoisemman (kesk.paino ~500g) siian pyyntiin tarkoitettua rysää ei Suomessa toistaiseksi ole olemassa. Aina hylkeiden yleistymiseen asti on tätä kevätsiika pyydetty lähempänä rannikkoa pääasiallisesti joko verkoilla tai nk koukku- l. pesäverkoilla. Pesäverkko on periaatteessa kuin tavallista pidempi verkko, jonka toinen (ulompi) pää on taitettu mutkalle kahdesti muodostaen nuolen kärjen muotoisen pesän. Itse asiassa pesäverkko on verkon ja rysän välimuoto. Tosin rysästä poiketen saaliiksi saadut kalat eivät jää vapaasti uimaan pyydyksen sisään vaan pesäverkossa tarkoituksena on silmäyttää aremmat kalat kuten siika pesän tavallista löysemmällä riippuviin hapaisiin. Kalastajat arvioivat perinteisten pesäverkkoapajien soveltuvan suhteellisen sileäpohjaisina sinällään yhtälailla rysäapajiksi mutta vaativat rysien pyyntisyvyyden lisäämistä vähintäänkin yli kymmeneen metriin. Syvyyden lisäksi näiden kala-apajien suojattomuus/avoimuus vaativat rysien ankkuroinnin kehittämistä. Haasteelliseksi ankkuroinnin tekee se, että kasvavan syvyyden myötä lisääntyvät samassa suhteessa havasseinämien koot ja koska kyseessä on suhteellisen pienikokoinen kala ei kasvavia havasmääriä voida kompensoida, kuten lohirysissä, suurentamalla silmää. Vuonna 2006 tilattu siikapushup-rysän pilottiversion potkut ja suuliina olivat samaan aikaan hankittavien kuha-ahvenrysärakenteiden kaltaisia. Ensimmäisen huonosti sujuneen vuoden jälkeen aitaverkko ja potkut korvattiin vuonna 2007 kokonaan uusilla suurempisilmäisestä (punaisesta) hapaasta tehdyillä 45m pitkillä potkuilla ja 250m pitkällä aidalla. Lisäksi alkuperäisen suuliinan syvään päähän (etupää) asennettiin rakonielu estämään siikojen harhautumista takaisin potkuihin. 17

18 Silakkarysä - yleistä Hankkeessa lähtökohta silakkarysän kehittämiselle oli ensikädessä luoda helppotöinen pyydys suurikokoisen fileesilakan pyytämiseen ja sumputtamiseen avovesikaudella. Ajatus oli kehittää mahdollisimman pieni, kevyt ja helposti käsiteltävä pyydys, jonka käyttö ei olisi suoraan sidoksissa tiettyyn vedensyvyyteen vaan samaa pyydystä voitaisiin käyttää yhtälailla keväällä kutualueilla matalassa vedessä kuin syksyllä ulompana syvemmässäkin vedessä. Luonnollisesti yhtenä tavoitteista oli myös pyyntitilanteessa huomioida hylkeiden läsnäolo kehittämällä rysän ulkoisille osille rakennekonsepti, missä hylkeiden ei tarvitsisi rikkoa rakenteita päästääkseen käsiksi silakkaan vaan pikemminkin niille tarjottaisiin mahdollisuus helppoon ruokailuun. Ratkaisuksi kalastajat kehittivät umpinaisesta (katolla varustettu) suuliinasta allasmaisen ylhäältä avoimen välipesän, johon kalat johdettaan potkuista erillisen rakonielun kautta. Tähän allasmaiseen välitilaan hylkeillä on siis vapaa pääsy joko nielun läpi uimalla tai kiepauttamalla itsensä sen sivuhapaiden yläpaulan ylitse. Verrattuna umpinaiseen rakenteeseen kattamattoman suuliinan tiedetään houkuttelevan valoisuudellaan paremmin silakkaa sisemmäs pyydykseen. Näin ollen ylhäältä avoimella suuliinarakenteella toivottiin ratkaisevan samanaikaisesti kaksi ongelmaa. Pyydyksen pyyntisyvyyden tekeminen säädettäväksi ratkaistiin sekin suuliinan rakennetta muuttamalla. Suuliinan etualareunaan (lyijypainon alle) kiinnitettiin partaverkon tapaan tavallista syvempi esteverkko. Riippuen kuuloisestakin vedensyvyydestä tämä lisäverkko tukkii pohjan ja noin 7,5m syvän suuliinan väliin mahdollisesti jäävän aukon (rysän mittakuva; liite2 ja taulukko 1). Taulukko 1. Koekalastusrysien suuliinojen, potkujen ja aitojen tekniset mitat ja materiaalit. Rysä AL JA KW OS-1 PH-1 VG OS-2 (uppo) IJ PH-2 AU JS RS KM KM-R HS Suuliina syv. silm. havas/ lyijy m kg/m m mm väri PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4???? PE3/4 musta PE3/4 musta n/a PE3/4???? 0.6 Lisä Potkut potk. syv. pit. m m silm. havas/ Aita pit. syv.prof. silm. havas/ mm m väri 7 ( PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta ( PE3/4 musta ( m m väri PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta PE3/4 musta 1) Lisättiin ensimmäisen vuoden jälkeen 2) Kalastaja rakensi itse nielun suuliinaan PushUp-kalapesät (kuha/ahven ja silakka) Kaikissa koepyydyksissä yhtä lukuun ottamatta (vuoden 2005 pilottirysä, jossa 3m) on uusi halkaisijaltaan pienempi 1,5m kalapesä (kuva 1). Sen sijaan kalapesän nostamiseen tarkoitettujen ponttonien sekä kalapesän kiinteän alumiinikehikon pituus ovat samat kuin alkuperäisessä kolmemetrisessä lohikalapesässä. Suuliinan ja kalapesän välinen vantein tuettu kalapesän jatketta on lyhennetty yhdellä vanteenvälillä. Nielujen hapaiden ja pyydyksen pituusakselin välistä kulmaa on pienennetty pidentämällä nieluja (pituus n. 1,6m) sekä suurentamalla niiden pienemmän pään aukkoa (halkaisija n. 60cm). Nelikulmainen (40x40cm) hyljekalteri on asennettu ensimmäiseen nieluun. Kalapesään asennettiin ns. kaulus estämään pyydettyjen kalojen kiilautumista ja 18

19 kiinnijäämistä nielun sekä sitä ympäröivän kalapesän lieriömäisen ulkovaipan hapaiden väliseen kapenevaan väliin. Pikkukalapesä nieluineen on kokonaisuudessaan yksivaippainen ja valmistettu 20mm vihreästä dyneema hapaasta (silakkapesä 15mm hapaasta). Vuonna 2006 tilatuissa kalapesissä on normaali yhden vanteenvälin mittainen ja standardilevyinen koentakaukalo kun taas vuonna 2007 käyttöön otetuissa koentakaukalon pituus on kaksinkertaistettu (liite 3). Syynä koentakaukalon pidentämiseen oli vuoden 2006 aikana todetut tyypillisen suomukaloista koostuvan saaliin ulossaamisessa ilmenneet vaikeudet. Suuret määrät piikkisiä ja pienikokoisia ahvenia ja kiiskiä sekoitettuna suuriin määriin sekalaisia särkikaloja muodostaa loheen ja siikaan verrattuna erittäin huonosti solmullista havasta vasten liukuvan kalamassan. Pidentämällä kaukaloa toivottiin kalapesän ollessa pintaan nostettuna pääosan saaliista soljuvan itsekseen koentakaukaloon ja siitä edelleen veneeseen. Vuonna 2006 tilatuissa kalapesissä oli kaksi täyspitkää pääponttonia kehikon alla ja yksi lyhyempi (kaksi vanteenväliä pitkä) yläponttoni kalapesän päällä sen etupäässä. Suomukalan pyynnissä kalapesä on upotettava mahdollisimman syvälle - mielellään pohjaan. Syvältä nostettaessa alaponttonien nostovoima saattaa kiepauttaa kalapesän ylösalaisin. Kalapesää nostettaessa syvemmältä täytetään aluksi pienempi yläponttoni. Tällöin kalapesä ei pääse pyörähtämään ylösalaisin minkä lisäksi kalapesä nousee etupää edellä pintaan, jolloin saaliiksi jääneet kalat valuvat itsestään koentapäähän (kuva 2). Kuva 1. Kuva alkuperäisen (A) lohen pyyntiin tarkoitetun halkaisijaltaan 3m ja (B) kuhan/ahvenen pyyntiin kehitetyn 1,5m kalapesän rakenteiden periaatteellisista eroista. Molemmissa kuvissa ponttonit (p), nielut (n) sekä kalapesät (k) piirretty harmaina. Huomaa kuvassa B ylimääräinen kolmas yläponttoni (pylä), pidennetty koentakaukalo (k) sekä muodoltaan loivemmat nielut (n). Huomaa myös kuvassa B lyhennetty päätykartio. Kuva 2. Pohjaan ankkuroidun ponttonisuomukalapesän koentavaiheet. Pintaan tulevista 3:sta ilmaletkusta kytketään kompressoriin aluksi yläponttoniin menevä (1). Kalapesän yläpuolella, sen etupäässä oleva ponttoni nostaa helposti suurenkin saaliin pintaan kiepauttamatta kalapesää ylösalaisin. Kun kalapesään on saatu näkökontakti voidaan molempien alaponttonien täyttö aloittaa säätämällä niihin pumpattavan ilman määrä toisistaan riippumatta. Näin kalapesä nousee suorassa ja hallitusti kovemmassakin tuulessa tai veden virtauksessa. 19

20 Ponttonirysä-suuliinalta vaadittavat uudet ominaisuudet Perinnetiedon mukaan kuhaa ja ahventa pyydettäessä paras tulos saadaan kun suuliina ja kalapesä viritetään niin, ettei kalapesää kohden uivia kaloja pakoteta nousemaan lähemmäs pintaa. Ennen vanhaan niin kuha- kuin ahvenrysätkin olivat tyypillisiä keväällä käytettäviä matalan rantaveden pyydyksiä. Näin ollen pyyntisyvyyden ja koentasyvyyden välille ei juurikaan muodostunut eroa. Kuhien ja ahventen syyspyynti edellyttää kuitenkin rysien viemistä syvempään veteen. Meneillään olevassa KANRA-hankkeessa on yleisin pyyntisyvyys 6-7m mutta syvimmän rysän suuliina on yli 15m korkea. Näin syvässä vedessä pyynti ei teknisesti enää olisi mahdollista ilman PushUp-pesän kaltaista liikuteltavaa kalapesää, jonka kalastaja voi koennan ajaksi nostaa pintaan siihen asennettujen ponttonien avulla (vrt. kuva 2). Kalapesän pinnan ja pohjan välinen liikerata vaatii suuliinalta uudenlaista joustavampaa rakennetta. Sen pohjahapaiden on pyynnin ajaksi asetuttava mahdollisimman pohjaa myötäileviksi. Mikäli potkut ulottuvat pinnasta pohjaan tarkoittaa tämä käytännössä sitä, että suuliinan pohjakappaleen pituuden on oltava lyhyempi kuin sen kattokappaleen. Sivuprofiililtaan suomukalarysien suuliinat ovatkin olleet perinteisesti käänteisiä lohirysäsuuliinoihin verrattuna. KANRA-koerysienkin suuliinat noudattavat tätä pääsääntöä (kuva 3a). Osa suuliinoista on valmistettu neljästä osa kahdeksasta leikatusta havaskappaleesta. Neljästä kappaleesta valmistettujen kulmikkaampi muoto määräytyy niiden kulmiin pauloitettujen köysien vaikutuksesta kun taas kahdeksasta kappaleesta valmistettujen pyöreämpi muoto syntyy hapaisiin kohdistuvien pituussuuntaan vaikuttavien voimien tasaisemmasta jakautumisesta koko rakenteeseen (kuva 3b). Kuva 3. Kahdessa ylemmässä kuvassa (3a) on esitetty perinteisen lohi- (vas.) ja kuha-ahvenrysän (oik.) suuliinojen rakenteellinen ero. Lohirysien suuliinoissa kalapesää kohden kuljettaessa pohja on nouseva (=viisto) kun taas ahvenrysissä tilanne on päinvastainen. Alakuvissa (3b) esitelty KANRA-rysissä esiintyvät kaksi erilaista suuliinarakennetta. Vasemmalla on neljästä ja oikeassa kuvassa kahdeksasta kappaleesta valmistettu suuliina. Keskellä alhaalla suuliina kuvattu kolmiulotteisena. Jo ensimmäisen pyyntikauden aikana (kevät 2006) suuliinojen rakenteessa huomattiin puutteita. Useassa rysässä suuliinan ja potkujen yhtymäkohdassa oli korkkipaulalla taipumus painua veden alle mikä on yleensä ollut merkki rakenneviasta. Syyspyyntikauden lopulla suuliinat kuvattiin sukeltajien ja videokameran avulla. Näissä kuvauksissa todettiin vastaavassa kohtaa (suuliinan ja potkujen yhtymäkohdassa) molemmissa kuvatuissa rysissä alapaulan olevan useita kymmeniä senttejä irti pohjasta. Kuvausten pohjalta projektiryhmä teki ehdotuksen PushUp-kalapesien kanssa käytettävien suuliinojen rakenteen parantamiseksi (kts. Sukelluskuvausraportti; liite 4). 20