Suomen Kuntaliitto Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry. Kunnallisen nuorisotyön tulevaisuuden odotukset

Transkriptio

1 Suomen Kuntaliitto Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry Kunnallisen nuorisotyön tulevaisuuden odotukset 1

2 Sisällysluettelo Taustaa... 5 Nuorisoasioista vastaava nuorisoasioiden esittelijänä kunnanvaltuustoissa ja -hallituksessa... 7 Valtuutettujen nuorisoa koskevat aloitteet... 8 Nuorten vaikuttajaryhmät Nuorisotyön merkitys ja arvostus Valmiudet kohdata erilaisuutta Taloudelliset resurssit Nuorisotyön henkilöstö Nuorisolain määrittelyiden vastaavuus oman kunnan nuorisotyön sisältöön Nuorisolain tunnettuus Laissa mainittujen asioiden toteuttaminen Nuorten kuuleminen (nuorisolain 8 ) Kuntien palvelurakenneuudistus Lähipalvelut ja nykyistä suuremman väestöpohjan palvelut Kunnallisen nuorisotyön tulevaisuuden odotukset -tutkimus Tutkimusta ovat olleet tekemässä Päivi Kurikka, Jukka Tahvanainen, Liisa Sahi, Petri Paju, Matti Cantell, Teemu Hanhineva ja Asmo Koste Suomen Kuntaliitto ja Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry,

3 Taustaa Tässä selvityksessä käsitellään kunnallisen nuorisotyön ja nuorisotoimen näkymiä nyt ja lähitulevaisuudessa. Näkökulma on kuntien nuorisotoimesta vastaavien viranhaltijoiden näkökulma. Selvitys pohjautuu Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry:n ja Suomen Kuntaliiton yhteistyössä toteuttamaan sähköiseen kyselyyn. Aineisto kerättiin tammi-helmikuussa Selvityksessä toteutettiin yksi karhukierros. Kysely lähetettiin sähköpostilla kaikkiin niihin manner-suomen kuntiin, joiden viranhaltijan sähköpostiosoite oli tiedossa. Kaikkiaan näitä kuntia oli 414 (vuonna 2004 vastaavasti 425). Vastauksia saatiin mennessä 229, mikä on 55,3 % lähetetyistä (vuonna 2004 vastaavasti 211 eli 49,6 % lähetetyistä). Selvityksen tekemisen aikaan vuonna 2006 manner-suomessa oli 415 kuntaa. Käynnissä oleva kuntien rakennemuutos näkyi vastaajarakenteessa. Kuntamäärä on vähentynyt. Lisäksi joidenkin kuntien nuorisotoimet on yhdistetty, ja näistä vastaus saatiin yhteisenä, soveltuvin osin kaikkia yhteistyökuntia koskevina. Vertailuaineistoina on käytetty vuonna 2004 toteutettua vastaavaa kyselyä sekä Kuntaliiton vuonna 2004 toteuttamaa sivistystoimien palvelurakenteen selvitystä. Saadut vastaukset vastasivat kuntien asukasluvun ja läänien mukaan hyvin koko kuntajoukkoa. Seuraavassa taulukossa on esitetty nämä jakaumat. Selvimmät erot vastaavuudessa löytyvät pienimpien, alle asukkaan kuntien ja Lapin läänin kuntien kohdalla. Vuoden 2004 selvityksessä jakaumat olivat hyvin samansuuntaisia. 4 5

4 Vastanneet kunnat koko kuntajoukossa Vastanneet kunnat Kaikki manner Suomen kunnat lukumäärä osuus lukumäärä osuus vastanneista kunnista Alle 2000 asukasta 25 10, , asukasta 78 34, , asukasta 58 25, , asukasta 49 21, ,8 Yli asukasta 19 8,3 26 6,2 Etelä-Suomen lääni 56 24, ,7 Länsi-Suomen lääni 95 41, ,0 Itä-Suomen lääni 37 16, ,2 Oulun lääni ,0 Lapin lääni 8 3,5 21 5,1 Nuorisotoimissa käynnissä oleva sukupolvenvaihdos näkyi kyselyssä: vastaajat olivat toimineet kunnallisen nuorisotyön tehtävissä joko suhteellisen pitkään tai olivat vasta aloittaneita. Kunnallisessa nuorisotyössä yli 21 vuotta työskennelleitä oli 27, 5 % ja vas- 6 7 taavasti alle 5 vuotta työskennelleitä 24 %. Alle 5 vuotta nykyisessä tehtävässä työskennelleitä oli yli kolmannes vastaajista. Vastanneista viranhaltijoista 59 % oli naisia ja 41 % miehiä (vuonna 2004 vastaavasti 64 % ja 36 %). Nuorisoasioista vastaava nuorisoasioiden esittelijänä kunnanvaltuustoissa ja -hallituksessa Vastanneista 70 % ilmoitti hoitavansa nuorisotoimen ohella muitakin toimialoja, joten vain nuorisotoimen parissa työskenteleviä vastanneissa oli 30 %. Kahden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia. Muita vastuutoimialoja olivat liikuntatoimi (71,4 % muita toimialoja hoitaneista), kulttuuritoimi (43,5 %), raittiustoimi (28,6 %), kirjastotoimi (9,9 %) ja koulutoimi (8,7 %). Mitä pienempi kunta, sitä useammin vastanneen toimialaan kuului myös muita tehtäviä kuin nuorisotoimi. Kolmannes vastaajista toimi nuorisosihteerin tai vapaa-aikasihteerin virassa. Vastanneiden tyypillisin koulutustausta oli opistotasoinen nuorisotyön tutkinto (28,8 % vastanneista). Vuoden 2006 kyselyssä toistettiin vuonna 2004 esitetty kysymys siitä, onko nuorisotoimesta vastaava viranhaltija esitellyt nuorisotoimen asioita kunnanvaltuustossa ja hallituksessa viimeisen vuoden aikana. Verrattaessa näitä kahden kyselykerran tuloksia, voidaan todeta muutosten olleen melko vähäisiä. Muutosta on kuitenkin tapahtunut nimenomaan negatiiviseen suuntaan. Viranhaltijat ovat vuoden 2006 tulosten mukaan esitelleet harvemmin nuorisotoimeen liittyviä asioita sekä valtuustossa että hallituksessa kuin vuoden 2004 tulosten mukaan. Noin 22 % on esitellyt asioita valtuustossa ja lähes 31 % hallituksessa. Vastaavat osuudet olivat vuonna ja 32 %.

5 Nuorisotoimen asioiden esittely johtaville luottamushenkilöille vuosina 2004 ja 2006 (%). Valtuutettujen nuorisoa koskevat aloitteet vuosina 2004 ja 2006 (%). Kuitenkin valtaosa vastanneista (valtuusto 78 % ja hallitus 69 %) ei edelleenkään ollut esitellyt nuorisoasioita ylimmille luottamushenkilöille viime vuoden aikana. Useampia toimialoja hoitavat viranhaltijat näyttävät olleen hieman aktiivisempia asioiden esittelijöitä. Myös niissä kunnissa, joissa on toimiva tai suunnitteilla oleva nuorten osallistumiseen liittyvä ryhmä, oli aktiivisuus ollut suurempaa kuin niissä, joissa vastaavaa ryhmää ei ole. Viimeisen kahden vuoden aikana ovat valtuutetut tehneet nuorisoon liittyneitä aloitteita 57 %:ssa kyselyyn vastanneista kunnista. Vastaava osuus oli vuoden 2004 kyselyssä 71 %. Nuorisoaloitteita ei siis oltu tehty 43 %:ssa kuntia. Kuten viimeksikin, useimmin aloitteita oli tehty asukasluvultaan suurimmissa kunnissa eteläisessä Suomessa niissä kunnissa, joissa nuorisotyön merkityksen arvioitiin kasvaneen ja joissa on toimiva nuorten vaikuttajaryhmä. Valtuutettujen nuorisoa koskevat aloitteet Nuorisoasioista vastaava luottamushenkilöelin sekä sen viranhaltijan näkemykset sen antamasta tuesta hänen työlleen Miten on sitten ollut kuntien valtuutettujen aktiivisuuden laita? Missä määrin he ovat tehneet nimenomaan nuorisoon liittyviä aloitteita omissa valtuustoissaan viimeisen kahden vuoden aikana? Sama kysymys esitettiin sekin vuonna Tällä kertaa muutos oli huomattava. Valtuutettujen aktiivisuus nuorisoaloitteisiin oli viimeisimmän kyselyn tulosten mukaan huomattavasti vähäisempää kuin vuonna Nuorisoasioista päätetään edelleen useimmin laaja-alaisissa vapaa-aikalautakunnissa. Näin ilmoitti 38 % vastaajista. Tämä kehitys on ollut selkeä jo 1990-luvun alkupuolelta lähtien, jolloin valtaosa kunnista keskitti nuorisoasioiden hoidon näihin koko vapaaaikasektoria hoitaviin lautakuntiin ja lakkautti pelkästään nuorisoasioihin keskittyneet nuorisolautakunnat. Toiseksi yleisin nuorisoasioita hoitava lautakunta on sivistyslautakunta. 8 9

6 Pelkästään nuorisoasioita käsittelevä lautakunta löytyy kuudessa prosentissa vastanneista kunnista, eli näiltä osin osuus on sama kuin vuoden 2004 kyselyssä. Nuorisolautakunnat toimivat selvästi useimmin eteläisen Suomen suurissa kunnissa. Nuorisotoimesta vastaavien viranhaltijoiden näkemyksen mukaan ei luottamushenkilöelimen tuki heidän työlleen ole kovinkaan huomattavaa. Yli puolet vastanneista (52 %) ilmoitti, ettei saa lautakunnalta tukea työlleen kuin korkeintaan jonkin verran. Näistä kuusi prosenttia ei katsonut saavansa tukea lainkaan. Kolmannes piti tukea melko hyvänä ja 14 % erittäin hyvänä. Viranhaltijoiden asenteissa ei juurikaan ollut tapahtunut muutosta vuoden 2004 kyselyyn verrattuna. Ne viranhaltijat, joilla tehtäviin kuuluu muitakin kuin nuorisotoimi, tunsivat saavansa tukea hieman enemmän kuin pelkästään nuorisoasioita hoitavat. nuorisoasioiden koordinoinnin suoraan kunnanhallitukselle. Tuloksista on siten havaittavissa, että pelkästään nuorisoasioihin keskittyvällä lautakunnalla on viranhaltijoiden mukaan jonkinlaista tilausta. Tämä näkyi erityisesti suurimpien kuntien vastauksissa. Sen sijaan laaja-alaisia, useamman toimialan lautakuntia kannatettiin vastaavasti pienissä ja pienehköissä kunnissa. Vastaajat saivat myös omin sanoin ilmoittaa nuorisoasioiden koordinointiin parhaaksi katsomansa tahon. Useassa näistä vastauksista tuotiin esille parhaimpana vaihtoehtona moniammatillinen työryhmä, eri hallintokunnista koostuvat työryhmät ja verkostoyhteistyö eri toimijoiden kanssa. Nuorten vaikuttajaryhmät Nuorisotoimesta vastaavan näkemykset työlle saadusta tuesta vuosina 2004 ja 2006 (%). Noin 60 %:ssa vastanneista kunnista toimi kyselyhetkellä jokin nuorten vaikuttajaryhmä. Joka kymmenes kunta ilmoittaa, että sellaisen perustamista suunnitellaan parhaillaan. Vastanneiden kuntien määrään suhteutettuna toimivia vaikuttajaryhmiä löytyy eniten Oulun ja Lapin lääneistä. Lapin läänin osalta kaikista vastanneista kunnista löytyi toimiva ryhmä, Oulun läänissä 78 %:ssa vastanneista ja muissa kolmessa keskimäärin noin 53 %: sta. Vähiten ryhmiä löytyy pienimmistä, alle asukkaan kunnista. Nuorten vaikuttajaryhmät 2004 ja 2006 (%). Huolimatta edellä kuvatuista viranhaltijoiden kriittisistäkin arvioista saatua tukea koskien, pitivät he nuorten elinolojen parantamiseen liittyvien toimenpiteiden koordinointiin useimmiten parhaana sitä luottamuselintä, joka tällä hetkellä vastaa nuorisoasioista eli vapaa-aikalautakuntaa. Tätä mieltä oli kolmannes kaikista vastanneista. Noin 23 % piti parhaana tahona sivistyslautakuntaa ja viidennes nuorisolautakuntaa. Noin 17 % siirtäisi 10 11

7 Nuorten vaikuttajaryhmän toiminta oli sen sijaan loppunut kokonaan noin 10 %:ssa vastanneista kunnista. Toiminnan loppumiseen vaikuttavia tekijöitä olivat aktiivisten nuorten muuttaminen pois paikkakunnalta, nuorten passiivisuus sekä se, ettei toiminnasta enää jaksettu kiinnostua. Toiminnan loppuminen oli yleisintä asukkaan kunnissa. Nuorten vaikuttajaryhmän asema kunnallisessa päätöksenteossa vaihtelee edelleen huomattavasti. Verrattuna vuoden 2004 tuloksiin, noin puolella vastanneiden kuntien vaikuttajaryhmistä ei ole oikeutta osallistua kunnanhallituksen tai lautakuntien kokouksiin. Jos ryhmällä on oikeus osallistua luottamushenkilöelinten kokouksiin, saavat ne useimmin olla läsnä vain joidenkin lautakuntien kokouksissa (31 %). Useimmiten tämä lautakunta on luonnollisesti nuorisoasioihin keskittyvä lautakunta. Kaikkien lautakuntien kokouksiin vaikuttajaryhmä voi osallistua noin 13 %:ssa vastanneita kuntia. Enemmistö (55 %) vastaajista arvioi nuorten vaikuttajaryhmän edistäneen lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia kunnassa ainakin jonkin verran. Melko paljon ryhmän toiminta on vaikuttanut 26 %:n mielestä. Vain noin neljä prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että toiminnalla ei ollut mitään vaikutusta. Nuorisotyön merkitys ja arvostus Vastaajien mielestä nuorisotyön merkitys ja arvostus kunnissa on vähintäänkin pysynyt ennallaan viimeisen viiden vuoden aikana. Suuren osan mielestä se on kasvanut ja tulee kasvamaan. Suurin positiivinen ruiske nuorisotyölle on se, että yhä suurempi osa kuntapäättäjistä tajuaa, että kunnat eivät tule toimeen ilman nuoria ja siksi nuorista ja heidän vaikutusmahdollisuuksista on syytä pitää kiinni. Epävarmuutta aiheuttaa kuntien taloustilanne sekä kunta- ja palvelurakenneuudistus. 10 % vastaajista on sitä mieltä, että nuorisotyön merkitys on viimeisen viiden vuoden aikana vähentynyt. Samana se on pysynyt 30 % mielestä ja kasvanut 60 % mielestä, 15 % mielestä jopa paljon. Kaksi vuotta sitten 76 % oli sitä mieltä että nuorisotyön merkitys on kasvanut, 17 % mielestä paljon. Tulevaisuudelta odotetaan hyvää. Vain noin 10 % vastaajista uskoo nuorisotyön merkityksen vähenevän ja samana sen uskoo pysyvän 20 % vastaajista. Melkein 70 % vastaajista uskoo nuorisotyön merkityksen kunnissa kasvavan. Kaksi vuotta sitten 77 %i uskoi näin. Sama trendi näkyy myös kysymyksessä kuntapäättäjien arvostuksessa nuorisotyötä kohtaan. Noin 10 % kuntia arvostus on laskenut ja saman verran uskoo sen laskevan jatkossakin. Tässä on tullut kahden vuoden takaiseen tilanteeseen lievää takapakkia, silloin luku oli 8 % tietämissä. Kuitenkin vuonna 2000 tehdyssä tutkimuksessa vastaava luku oli 24 prosenttia. Nuorisotyön arvostus on pysynyt samana noin puolessa kunnista ja kasvanut se on 40 % kunnista. 45 % kunnista uskotaan päättäjien arvostuksen pysyvän samana ja saman verran on niitä jotka uskovan sen kasvavan seuraavan viiden vuoden aikana. Kahden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna niiden, joiden mielestä arvostus on pysynyt samana on kasvanut muutamalla prosentilla ja paranemiseen uskovien vastaavasti vähentynyt. Nuorisotyön tarve tulevaisuudessa korostuu vastauksissa niin ennaltaehkäisevän kuin erityisnuorisotyön osalta: Erityisnuorisotyön tarve tulee kasvamaan sekä Ennaltaehkäisevän toiminnan merkitys tulee korostumaan lähivuosina. Useissa kunnissa on jo havaittu että panostus nuorisoon on panostus tulevaisuuteen: Luottamustahot ovat myös huomanneet, että resursoimalla nuorisotoimeen on se merkki siitä, että kunta suhtautuu positiivisesti ja arvostavasti nuoriin kuntalaisiin ja Nuorten ääntä kuullaan paremmin päätöksenteossa. Aina kuitenkaan nuorisotyön kasvava arvostus ei näy käytännössä: Viime vuosina ovat päättäjät kovastikin puhuneet nuorten astioista, mutta puheet eivät ole siirtyneet resursointiin. Kuntien vaikea taloustilanne näkyy nuorisotyön arvostuksessa ja resursoinnissa: Ei ole aitoa kiinnostusta nuorten asioihin. Kaikki nuorisotoiminta nähdään vain kuluja aiheuttavana toimintana. Joissain kunnissa tilanne on muuttunut todella pahaksi: Kunnassamme on väläytetty nuorisotoimen lakkauttamista, sillä kunnan talous on kuralla

8 Kunta- ja palvelurakenneuudistus luo kunnalliselle nuorisotyölle niin ambivalenssia tulevaa kohtaan Vaikea sanoa oikeastaan mitään, kun ei tiedä tulevista kuntaliitoksista kuin positiivisia Kuntaliitosten myötä arvostus oman kunnan nuorisotyötä kohtaan kasvaa ja negatiivisiakin tulevaisuudennäkymiä Palvelurakenneuudistus tuo tullessaan uhkakuvia ja mahdollisesti toimintojen ulkoistamisia. lla vastaajista tilat ovat hyvin tai melko hyvin saavutettavissa. Henkilöstöllä arveltiin olevan vaikeuksia kohdata maahanmuuttajia 20 %:ssa kunnista. Samankaltaisesti viidesosassa kunnista vastaajat arvioivat alueen nuorten pystyvän huonosti tai hyvin huonosti kohtaamaan yhteiskuntamme monikulttuurisuutta. Nuorisotyöntekijät tietävät nuorisotyön kasvan tarpeen ja ennen kaikkea sosiaali- ja terveyspalveluiden taloudellisten säästöjen nähdään heijastuvat nuorisopuolelle: Ennaltaehkäisevää työhön ei ole voimavaroja soster-puolella, voimavarat kohdennettu korjaavaan työhön. Joten nuorisotyön tekemän työn arvostus kohoaa vielä nykyisestään. Jo nykyisin nuorisotyö koetaan tasaveroiseksi yhteistyökumppaniksi tai Nuoriso kuitenkin voi koko ajan huonommin ja nuorissa on kuitenkin meidän tulevaisuutemme. Nuorisotyö on tällä hetkellä ainoita, jotka pystyvät ennaltaehkäisevään työhön, kun se sosiaalipuolella on tätä nykyä lähes aina vain korvaavaa johtuen resurssipulasta. Väestön ikääntyminenkin luo joissain kunnissa paineita nuorisotyölle: Valitettavasti nuorisotyö tulee jäämään vanhustyön jalkoihin. Julkinen sektori ajetaan muilta osin alas. Tämä on kauhuskenaario. Toivon olevani väärässä! Toisissa kunnissa taas ikärakenne luo päättäjille halun saada pysymään nuoret omassa kunnassa. Väestön ikärakenne luo paineita siihen, että nuoria tarvitaan entistä enemmän. Nuorisotyön arvostus nousee. Valmiudet kohdata erilaisuutta Valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaisilla on velvollisuus laatia yhdenvertaisuussuunnitelma mm. etnisen tasavertaisuuden edistämiseksi. Muita yhdenvertaisuuslaissa kiellettyjä syrjintäperusteita ovat ikä, kansallinen alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, terveydentila, vammaisuus, sukupuolinen suuntautuminen ja muu henkilöön liittyvä syy (esim. varallisuus, raskaus, perhesuhteet). 60,4% vastanneista osasi arvioida oman kuntansa yhdenvertaisuussuunnitelman sisältöä ja niissä olevia viittauksia nuoriin. Näissä suunnitelmissa nuorten asiat oli huomioitu kohtalaisesti. Tulokset eivät suoraan vertaudu kunnan koon ja alueen oletetun monietnisen koostumuksen mukaisesti. Perusviestinä välittyy kuitenkin kriittisen luottavainen suhtautuminen henkilöstön ja nuorten valmiuksiin kohdata ja käsitellä erilaisuutta. Taloudelliset resurssit Nuorisotyön taloudelliset resurssit kunnissa ovat eri hallinnonaloista pienimpiä. Kuntien nuorisotoimen käyttömenojen osuus kunnan koko käyttötaloudesta on Kuntaliiton tilastojen mukaan 0,62 %. Valtionosuus kuntien nuorisotyöhön muodostaa kuntien käyttötaloudesta 3,95 %. Muutosta ei viimeisen kahden vuoden aikana ole oleellisesti tapahtunut. Suomen kunnista yli 60 % nuorisotoimen käyttömenojen osuus kunnan koko käyttötaloudesta on alle 0,5 %. Yli 40:ssä Suomen kunnassa nuorisotoimen käyttömenojen osuus koko kunnan käyttötaloudesta on alle 0,1 %. Suomessa vain 14 kunnalla tai kaupungilla nuorisotoimen käyttömenojen osuus on yli prosentti kunnan käyttötaloudesta. Huomioitavaa on, että 15 % vastaajista ei osannut vastata kysymykseen. Kyselyssä kysyttiin myös nuorisotoimen viranhaltijoiden käsitystä tai tietoa siitä, paljonko valtionosuus nuorisotyöhön on käyttömenoista heidän kunnassaan. Vastanneista 33,5 % ei osannut vastata kysymykseen. Kaksi vuotta sitten noin 43 % vastaajista ei osannut vastata vastaavaan kysymykseen. Niissä kunnissa joista vastaus saatiin, noin 20 % ilmoitti osuuden asettuvan välille 6-15 % (kaksi vuotta sitten osuus oli noin 38 %) sekä noin 20 % puolestaan välille 2-5 %. Alle 2 % valtionosuus on käyttömenoista noin 16 %:ssa ja yli 15 % noin 10 %:ssa vastanneista kunnista. Kaksi vuotta sitten alle 2 % valtionosuus oli lähes sama, kun taas yli 15 % noin 17 % vastanneista kunnista. Ihmisten yhdenvertainen kohtelu tarkoittaa esim. palvelujen saavutettavuutta. Tätä puolta arvioitiin nuorisotilojen esteettömän pääsyn kannalta. Tältä osin melkein 85 %: Nuorisotyön resursseista taloudellinen tuki ja rahoitus on ollut edelleen viime vuosina suurennuslasin alla monessa kunnassa. Tilanne on vastaajien mukaan heikentynyt vii

9 meisten kahden vuoden aikana. Noin joka kolmas viranhaltija katsoo kuntansa rahoittaneen nuorisotyötä viimeisen viiden vuoden aikana huomattavasti tai jonkin verran vähemmän kuin aiemmin. Vastaavasti noin 35 % sanoi rahoituksen jopa lisääntyneen viime vuosina. Kahden vuoden takaisessa kyselyssä vastaajista yli 40 % sanoi rahoituksen lisääntyneen viime vuosina. Joka kolmas viranhaltija katsoo kuntansa nuorisotyön rahoituksen pysyneen samana viimeisten viiden vuoden aikana. Tarkasteltaessa tuloksia on löydettävissä nuorisotoimen arvostuksen ja rahoituksen välinen positiivinen yhteys. palkatun henkilökunnan vähenemistä uumoilee 18 % ja lisäystä 12 %. Ostopalveluina palkatun henkilökunnan vähenemiseen uskotaan vain 8 % kuntia kun taas sen lisääntymiseen 24 %. 42 %:ssa kunnista järjestötoiminnan rooli nuorisotyössä on pysynyt samana viimeisen viiden vuoden aikana, vähentynyt se on 36 %:ssa ja kasvanut 22 %:ssa. Vuonna 2004 luvut olivat käytännössä samat. Seuraavan viiden vuoden aikana 46 %:ssa kunnista uskotaan järjestötoiminnan osan pysyvän samana, 18 %:ssa vähenevän ja 26 %:ssa kasvavan. Kahden vuoden takaiseen kyselyyn verrattuna suhtautuminen nuorisotyön rahoituksen kehitykseen on selvästi negatiivisempaa. Rahoituksen vähenemistä ennakoi tapahtuvan noin 37 %, kun se kaksi vuotta sitten oli noin 17 %. Vastaajista 40 % uskoo sen lähivuosina pysyvän samantasoisena ja noin 20 % jopa kasvavan ainakin jonkin verran. Näkymät ovat tältä osin heikommat kuin vuonna Nuorisotyön henkilöstö Neljäsosassa Suomen kunnista nuorisotyötä tehdään alle yhdellä vakituisella työntekijällä ja kahdessa kolmasosassa on vähemmän kuin kolme työntekijää. Suurimmassa osassa kunnista ei uskota henkilöstömäärän muuttuvan seuraavan viiden vuoden aikana. Noin neljäsosassa kunnista uskotaan järjestötoiminnan roolin kasvavan tulevaisuudessa ja viidesosassa vähenevän. 25 % kunnista nuorisotyötä tekee vakituisesti osa-aikainen työntekijä (siis kunnassa on alle yksi nuorisotyöntekijää). Yksi tai kaksi vakituista työntekijää on lähes 40 % kunnista. Siis alle kolmella vakituisella työntekijällä hoidetaan kunnallinen nuorisotyö 62:ssa % Suomen kuntia. Kahdesta viiteen vakituista työntekijää on 17 % kuntia ja viidestä kymmeneen 8 % kuntia. Yli kymmenen vakituisen nuorisotyöntekijän kuntia on 13 %. Ei-vakituista henkilökuntaa on nuorisotyön palveluksessa 52 % kuntia. Lähes 70 % kunnista arvelee niin omin varoin kuin ostopalveluna palkatun henkilökunnan määrän kunnassa pysyvän samana seuraavan viiden vuoden aikana. Omin varoin Nuorisolain määrittelyiden vastaavuus oman kunnan nuorisotyön sisältöön Kysyttäessä uuden nuorisolain määrittelyiden vastaavuutta oman kunnan nuorisotyön sisältöön vastasi suuri osa niiden vastaavan sitä melko hyvin (46,2 %). Neliportaisella asteikolla (ei lainkaan, jonkin verran, melko hyvin ja erittäin hyvin) mitattuna vastasi laki työn sisältöä vastaajien mielestä kuitenkin enemmän erittäin hyvin kuin ei lainkaan. 4,4 % vastaajista ei kuitenkaan osannut arvioida lain vastaavuutta (suurin osa näistä oli pieniä, alle asukkaan kuntia). Yleensäkin suuremmat kunnat olivat pienempiä enemmän sitä mieltä, että määrittelyt vastaavat sisältöä. Nuorisolain tunnettuus Lähes puolet vastaajista oli perehtynyt uuden nuorisolain sisältöön jonkin verran (47,8 %). Tätä enemmän perehtyneisyyttä (melko paljon tai erittäin paljon) oli harjoittanut yhteensä 43,5 % vastaajista. 8,3 % ei tuntenut lain sisältöä lainkaan. Lähes puolet vastaajista (48 %) ilmoitti, ettei ole saanut koulutusta lain tiimoilta. Jonkin verran koulutusta oli saanut hieman yli 30 %. Noin 40 % vastaajista ei ollut keskustellut laista kunnassaan lainkaan, jonkin verran keskustelua oli käynyt 43 % vastaajista, melko paljon noin 11 % ja erittäin paljon noin 6 %. Kuitenkin 41,7 % ilmoitti tarvitsevansa jonkin verran lisätietoa laista, melko paljon lähes 27 % ja erittäin paljon noin 19 %. Lisätiedon tarvetta ilmeni kaikenkokoisissa kunnissa. Laissa mainittujen asioiden toteuttaminen Suurin osa vastaajista ilmoitti kykenevänsä hoitamaan hyvin toimitiloihin ja harrastus

10 mahdollisuuksiin liittyvät asiat (melko hyvin 62,1 % ja erittäin hyvin 24,7 %). Heikointa toteutus arvioitiin olevan nuorten ympäristökasvatuksessa (melko huonosti 53,9 % ja erittäin huonosti 9,2 %). Eniten hajontaa sisältävä ja samalla suurin yksittäinen erittäin huonosti toteutumaan arvioitu alue oli nuorten työpajapalvelut (30,7 %), joskin lähes sama määrä vastaajia ilmoitti työpajapalveluiden hoituvan melko hyvin (28,4 % vastaajista) ja jopa erittäin hyvin (17,8 %). Työpajapalvelut olivat myös suurin yksittäinen laissa mainittu asia, johon kantaa ei osattu ottaa (4,4 % vastaajista). Myös yhdistysten ja nuorisoryhmien tuki arvioitiin hoituvan hyvin (64,9 % melko hyvin ja 13,6 % erittäin hyvin), samoin nuorten kasvatuksellinen ohjaus (58,2 % melko hyvin ja 14,2 % erittäin hyvin). Tieto- ja neuvontapalvelut sekä liikunnallinen, kulttuurinen, kansainvälinen ja monikulttuurinen nuorisotoiminta arvioitiin hoituvan suhteellisen hyvin (53,5 % melko hyvin ja 7,5 % erittäin hyvin). Listan häntäpäässä oli jo mainittu nuorten ympäristökasvatus (53,9 % melko huonosti, 9,2 % erittäin huonosti). Nuorten kuuleminen (nuorisolain 8 ) Puolet vastaajista (50,4 %) ilmoitti järjestävänsä laissa mainitun kuulemisvelvoitteen olemassa olevan nuorisovaltuuston tai vastaavan ryhmän kautta. Velvoitetta ilmoitettiin toteutettavan lisäksi nuorisotilatoiminnan kautta (48,7 %), oppilaskuntatoiminnan kautta (48,7 %) ja netin kautta (32,3 %). Hieman vähemmän mainintoja saivat avoimet foorumit (20,4 %), nuorten osallistuminen lautakuntien ja johtokuntien toimintaan (19,5 %) sekä nuorisojärjestöjen edustajiston kautta vaikuttaminen (13,7 %). Joukossa oli myös vastaajia (5,8 %), jotka eivät osanneet sanoa kuinka kuuleminen aiotaan järjestää. 11 % ilmoitti perustavansa kuntaan uuden nuorten vaikuttajaryhmän. Vastaajista 27 % ilmoitti 8 :n yhteydessä vain yhden toteuttamiskeinon, joka oli yleensä jo olemassa oleva nuorten vaikuttamisryhmä (puolet tapauksista). Yleensä vastaajat ilmoittivat kahden, kolmen tai neljän keinon nuorten kuulemisen toteuttamiseen. Lähes kaikki kyselyssä vaihtoehtoina olleet keinot ilmoitti tämän perusteella ottavansa käyttöön noin prosentti vastaajista

11 Kuntien palvelurakenneuudistus Vuoden 2006 kyselyssä kysyttiin kuntien palvelurakenneuudistukseen liittyen niin sanottujen vaihtoehtoisten järjestämistapojen (ylikunnallisesti, yhteistyössä eri tahojen kanssa, sopimustuotantona tms.) yleisyydestä sekä nuorisotyön lähipalveluista ja väestöpohjasta. Nuorisotyössä näiden tapojen vaihtoehtoisuus on hyvä nähdä historiallisessa kontekstissaan; järjestöjen rooli nuorisotyössä ja erityisesti nuorisotoiminnassa on ollut aina merkittävä. Vasta viime vuosina on virinnyt keskustelu ulkoistamisesta ja tilaaja- tuottajamalleista, kysymys on kuitenkin nuorisotyölle varsin ominaisesta toimintatavasta. Tässä muodossa kysymykset olivat mukana ensimmäistä kertaa nuorisotyön tulevaisuusodotukset -kyselyssä. Samoja asioita on kysytty kuitenkin Kuntaliiton toteuttamassa tutkimuksessa. Kuntaliiton kysely tehtiin loppukesällä 2005 ja se osoitettiin kuntien sivistystoimesta vastaaville viranhaltijoille. Tuotetaanko nuorisopalveluita vaihtoehtoisilla tavoilla ja onko vireillä sellaisia suunnitelmia. Prosenttia vastaajista, en tiedä vastaukset poistettu (n=205). Tuotetaanko Onko vireillä suunnitelmia? tällä hetkellä? kyllä ei kyllä 41% 28% ei 7% 24% Vaihtoehtoisia tuotantotapoja on käytössä ja suunnitteilla pienissä ja suurissa kunnissa lähes yhtä paljon. Suunnitelmia tehdään suurissa kunnissa jopa hieman enemmän kuin pienissä. Yleisimmin vaihtoehtoisia tuotantomalleja on käytössä Etelä-Suomen läänissä (80%) ja vastaavasti vähiten Itä-Suomen ja Lapin läänien kunnissa (63%). Vaihtoehtoisilla tuotantotavoilla ja nuorisotyön tulevaisuusodotuksilla ei näyttäisi olevan yhteyttä toisiinsa. Vastaajilta kysyttiin erikseen tuotetaanko kunnassa tällä hetkellä nuorisopalveluja vaihtoehtoisilla tavoilla (ylikunnallisesti, yhteistyössä eri tahojen kanssa, sopimustuotantona tms.) ja onko kunnassa vireillä tämäntyyppisiä suunnitelmia. Vastaajista 70% ilmoittaa, että kunnassa on jo vastaushetkellä otettu käyttöön yksi tai useampi vaihtoehtoinen palvelutuotantotapa. Lukema on yli 20 % suurempi kuin kuntaliiton kyselyssä. Kunnista yli kolme neljäsosaa on sellaisia, joissa joko tuotetaan nuorisopalveluja vaihtoehtoisilla tavoilla tai sellainen suunnitelma on vireillä. Kysymys ei siis ole vaihtoehtoisesta tavasta myöskään siinä mielessä, että se olisi marginaalinen ilmiö. Palvelurakenneuudistus on ennemminkin nuorisotoimen valtavirtaa kuin erityinen tai poikkeuksellinen ilmiö. Kaikista vastaajista hieman yli viidennes ilmoitti, että vaihtoehtoisia tapoja ei ole käytössä eikä suunnitteilla. Vaihtoehtoisista tuotantotavoista kysyttiin lisäksi niin, että vastaajaa pyydettiin listaamaan yhdestä kolmeen oleellisinta palvelua, joita järjestelyt koskevat. Vaihtoehdoiksi annettiin seitsemän valmista nuorisopalvelujen alaa ja muu. Valmiiksi listattuihin vaihtoehtoihin saatiin kaikkiaan 316 kyllä-vastausta. Ne jakaantuivat seuraavasti: Mainitkaa 1-3 oleellisinta palvelua, jotka tuotetaan vaihtoehtoisilla tavoilla. Prosenttia kaikista maininnoista. Leirit, retket ja tapahtumat 38% Nuorisotilojen hoito ja valvonta 11% Nuorten työpajatoiminta 17% Aamupäivä-/Iltapäivä-toiminta 10% Monikulttuurisuustoiminta 4% Nuorisotiedotus 15% Viranhaltijapalvelut ja muu hallinnollinen työ 4% Kysymykseen vastasi 166 kuntaa. Eniten mainintoja saaneen leirit, retket ja tapahtumat mainitsi 73 % vastanneista. Kohtaan muu tuli 38 vastausta, joiden joukossa oli muun muassa kulttuuritoimintaa, tarkemmin määriteltyä työpajatoimintaa ja koulutus

12 ta. Kolmessa vastauksessa kerrottiin koko kunnan nuorisotoimen olevan jo kokonaan ulkoistettu. Pienissä kunnissa painottuvat perusnuorisotyön ohjaukselliset palvelut, leirit ja tilatoiminta. Asukasluvultaan suurissa kunnissa mainitaan useammin työpajat ja nuorisotiedotus. Vastaukset eivät kuitenkaan vaihtele merkittävästi kuntakoon mukaan. Kuntaliiton tekemässä kyselyssä saatiin erilainen järjestys. Leirit, retket ja tapahtumat olivat siinäkin eniten mainintoja saanut palveluiden alue, mutta toisena tulivat viranhaltijapalvelut. Kysymys toistettiin lähes samanmuotoisena vaihtoehtoisia palvelutuotantotapoja koskevien suunnitelmien osalta. Kaikkiaan suunnitelmia on vireillä 45%:ssa kunnista, 48% kunnista vastasi, että suunnitelmia ei ole vireillä ja loput eivät tienneet asiasta. Valmiiksi esitettyihin vaihtoehtoihin saatiin 182 kyllä-vastausta, jotka jakautuivat seuraavasti: aihepiirin ja kuntarakenteen muutosten yhteys. Esimerkiksi nuorisotiedotusta tuetaan paljon erityisellä hankerahoituksella, jonka edellytyksenä usein jo on, että toiminta on kuntarajat ylittävää. Nuorisotiedotuksen vahva asema kertoo omalla erityisellä tavallaan kunnallisen perusnuorisotyön palveluiden tuottamistapojen muutoksesta. Sama koskee myös työpajoihin myönnettäviä erillisiä hankerahoituksia. Tuottamistapoja koskevien kysymysten tulkinnassa on hyvä muistaa myös, että luvut eivät erottele kuntien yhteistoimintaa ja erilaisia yhteistyöjärjestelyjä järjestöjen, seurakuntien, säätiöiden ja yritysten kanssa. Voidaan jopa spekuloida sillä, ovatko erilaiset yhteistyöjärjestelyt niin perinteisiä ja itsestään selviä, ettei niitä tulla edes ajatelleeksi kyselyyn vastatessa. Lähelle nuorisotyötä sijoittuvia palveluja tuotetaan järjestöjen toimesta raha-automaattiyhdistyksen rahoituksella jne. Minkä palvelujen osalta on vireillä toimenpiteitä vaihtoehtoisten toimintatapojen käyttöön ottamiseksi. Prosenttia kaikista maininnoista. Leirit, retket ja tapahtumat 31% Nuorisotilojen hoito ja valvonta 12% Nuorten työpajatoiminta 11% Aamupäivä-/Iltapäivä-toiminta 5% Monikulttuurisuustoiminta 4% Nuorisotiedotus 27% Viranhaltijapalvelut ja muu hallinnollinen työ 9% Kyselyssä tiedusteltiin myös mitä hyötyjä vastaajat katsovat vaihtoehtoisten palvelujen tuottamistapojen tuoneen. Merkittävin hyöty on vastausten perusteella taloudelliset säästöt, sen mainitsi 140 vastaajaa (64% vastanneista). Yli puolet vastanneista katsoi myös palveluiden saatavuuden parantuneen ja henkilöstön osaamisen varmistuneen näillä keinoilla. Yli kolmannes vastaajista katsoi hyödyn tulleen asiakaspohjan laajentumisen, palveluiden laadun paranemisen tai infrastruktuurin paremman hyödyntämisen kautta. Vain 5% vastanneista katsoi, että vaihtoehtoisilla palvelujen tuottamistavoilla ei olla saavutettu mitään hyötyjä. Vastausten perusteella näyttää siltä, että nuorisotiedotus on vahvasti nouseva ala vaihtoehtoisissa tuotantomuodoissa. Vastaavasti työpajojen asema näyttää olevan hieman heikentymään päin. Kohdassa muu viitataan seudullisiin strategioihin ja suunnitelmiin ja kuntarakenteen muutoksiin yleisesti. Hajamainintoja tulee muun muassa nuorten osallisuustoiminnalle, koulutukselle, päihdetyölle ja kansainväliselle toiminnalle. Tulosten tulkinnassa on syytä huomioida joitain nuorisotoimialan erityisiä piirteitä. Työpajatoimintaa järjestävät monet muutkin kunnalliset toimijat kuin nuorisotoimi. Näin ollen nuorisotoimesta vastaaville ihmisille tehty kysely tavoittaa ja kattaa vain osan työpajatoiminnan kokonaisuudesta. Aamu- ja iltapäivätoimintaa järjestetään myös paljon muidenkin kuin nuorisotoimien parissa. Ehkä vielä merkittävämpää on huomioida 22 23

13 Vastausvaihtoehdot ovat jonkin verran päällekkäisiä. Esimerkiksi infrastruktuurin käytön tehostaminen tuo taloudellisia säästöjä, samoin asiakaspohjan laajentamisella voi olla tällaisia tehokkuusvaikutuksia. Mahdollista on, että rahoitus, uudistuskyky ja hankerahoituksen edellyttämä osaaminen kasaantuvat tiettyihin kuntiin ja seutukuntiin. Kun kyselyyn vastanneista kunnista 11 ilmoitti nuorisotyön rahoituksen kasvaneen merkittävästi, näistä kymmenessä palveluja tuotetaan vaihtoehtoisesti. Kahdeksassa kunnassa rahoitus on vähentynyt huomattavasti, näistä vain puolessa on käytössä vaihtoehtoisia tuotantotapoja. Kyselyyn (ja aihetta koskevaan kysymykseen) vastanneista kunnista vain seitsemässä nuorisotyön menot ovat edes sadasosan kunnan käyttömenoista. Kunnissa, joissa on nuorisolautakunta (tosin vain 13 tässä kyselyssä) yhtä lukuun ottamatta tuotetaan palveluja vaihtoehtoisella tavalla. Yleisestikin nuorisolautakunta ja positiiviset näkymät (erityisesti negatiivisten näkymien puuttuminen) kulkevat käsi kädessä, kumpi sitten lieneekään syy ja kumpi seuraus. Vaihtoehtoisten tuotantomenetelmien käyttö ei ole yhteydessä näkemyksiin järjestöjen roolista tai kuntien päättäjiltä saadusta tuesta. Yhteyttä ei ole myöskään arvioihin siitä, lisääntyykö tai väheneekö nuorisotoimen henkilöstö tulevaisuudessa. Lähipalvelut ja nykyistä suuremman väestöpohjan palvelut Palvelujen tuottamistavan lisäksi siis kysyttiin nuorisotoimen palveluiden sopivasta väestöpohjasta. Teemaa lähestyttiin kysymällä, mitkä palvelut vastaajat tahtoisivat pitää lähipalveluina ja mitkä voitaisiin järjestää kuntaa suuremmalla väestöpohjalla. Kysymyksistä ensimmäisessä vastaajaa pyydettiin nimeämään 3-5 oleellisinta lähipalvelua. Vastaajat nimesivät keskimäärin 3,6 palvelua, vaihdellen yhdestä seitsemään mainintaan yhden vastaajan kohdalla. Yhteensä mainintoja kertyi 837, joista vain neljä kohtaan muut. Loput (833) jakaantuivat seitsemän valmiiksi annetun vaihtoehdon kesken seuraavasti: Mitkä nuorisopalvelut pitäisitte lähipalveluna. Prosenttia kaikista maininnoista (mainintoja absoluuttisesti) kuinka monessa vastausrivissä mukana kaikista riveistä. Leiri-, ohjaus- ja kerhotoiminta 15% (128) 57,1 % Erityisnuorisotyö 14% (117) 52,2% Nuorisotilat 26% (215) 96% Nuorisoyhdistysten tukeminen 15% (128) 57,1% Nuorten työpajatoiminta 4% (35) 15,6% Nuorten osallisuus 15% (121) 54% Viranhaltijapalvelut 11% (89) 39,7% Nuorisotilat keräsi kaikista vastauksista yli neljäsosan ja se oli mainittu lähes jokaisen vastaajan listassa (96%). Myös kuntaliiton kyselyssä nuorisotilat miellettiin kaikista voimakkaimmin lähipalveluksi. Seuraavat neljä palvelua (kaikista vastauksista 14-15%, ks. edellä oleva taulukko) mainittiin yli puolessa, mutta alle 60% vastauksista. Tulosten tulkintaan jää hieman tilaa spekuloinnille sikäli, että ensimmäisessä vaihtoehdossa on mainittu sekä ohjaus että leirit tai retket. Luonteva tulkinta olisi, että nuorisotilat ja niihin liittyvät nuoriso-ohjaajan palvelut olisivat kaikkein voimakkaimmin lähipalveluksi mielletty palvelumuoto. Lähipalveluiksi mielletyt palvelut ovat pitkälti samoja kuin ne palvelut, joista kunnat katsovat tällä hetkellä kohtuullisen hyvin selviävänsä. Näkemykset eivät paljon poikkea kuntakoon muuttuessa. Pienissä kunnissa kuitenkin katsotaan muita kuntia enemmän perusohjauksellisten palveluiden, tilojen ja ohjauksen kuuluvan lähipalveluihin. Resurssien, erityisosaamisen tai muun syyn takia pienet kunnat eivät miellä erityisnuorisotyötä ja pajoja lähipalveluksi. Toisessa kysymyksessä kysyttiin, mitkä nuorisopalvelut voidaan (vastaajan omalla alueella) tuottaa tulevaisuudessa omaa kuntaa laajemmalla väestöpohjalla. Tässäkin pyydettiin listaamaan 3-5 oleellisinta. Kaikkiaan vastattiin 1072 kohtaan myöntävästi. Näistä kaksi kohtaan ei mitään ja 20 kohtaan kaikki palvelut. Loput 1050 vastausta jakaantuivat valmiiksi annettujen kymmenen tarkemmin määritellyn vaihtoehdon kesken. Eniten mainintoja keräsi kansainvälinen nuorisotyö, sen tuntumassa ovat nuorisotyöntekijöiden koulutus, retket ja leirit sekä nuorisotiedotus työpajatoiminta seuraa näitä välittömässä tuntumassa. Vastaavasti vähemmän mainintoja kertyi erityisnuorisotyölle, osallisuustoiminnalle ja yhdistys- ja seuratoiminnalle. Jako lähipalveluihin ja muihin on melko tavalla selkeä, kysytään asiaa kummin päin tahansa. Erityisnuorisotyöhön ja osallisuustoimintaan pätee, että noin puolet vastaajista katsoo sen olevan nimenomaan lähipalvelu. Toisaalta noin neljäsosa pitää näitä nimenomaan kunnan väestöpohjaa laajemman alueen palveluna. Työpajojen osalta tätä voitaneen pitää käytännöllisenä kysymyksenä, osallisuustoiminnassa kyse voi olla enemmän koulukuntaeroista

14 Omaa kuntaa laajemman väestöpohjan palveluista muodostuu varsin luonteva lista. Osa näistä on nykylaajuudessaan kuntien valtionosuusuudistuksen jälkeisen ajan toimintaa. Ne on ikään kuin perustettu suoraan seudulliselle ajattelulle ja niitä on hankerahoituksella siihen suuntaan ohjattu. Työpajatoiminta ja nuorten työllistämistoimet ovat luonteeltaan sellaisia, että ne edellyttävät yhteistyötä työvoimatoimistojen kanssa ja työvoimatoimistot puolestaan toimivat yhtä kuntaa laajemmalla alueella. Tapahtumat ja ohjaajien koulutus usein kertaluonteisina ovat varsin luontevia yhteistyön foorumeita, joissa suuri on kaunista ja käytännöllistä. Kansainvälinen toiminta puolestaan vaatii erityistä osaamista ja mahdollisesti myös yhtä kuntaa laajempaa väestöpohjaa. Nykyisin kansainvälinen toiminta ei enää perustu entiseen malliin ystävyyskuntatoiminnalle. Kansainvälinen toiminta keräsi 15% kaikista maininnoista ja se oli mainittu noin 2/3 vastaajan listassa. Yhdistys- ja seuratoiminnan mainitsi alle viidesosa vastaajista ja se keräsi 4% kaikista maininnoista. 26