1. Luento Hyvä, hyvyys ja hyveet. Hyvä ja paha Helsingin suomenkielinen työväenopisto FM Jussi Tuovinen

Transkriptio

1 1. Luento Hyvä, hyvyys ja hyveet Hyvä ja paha Helsingin suomenkielinen työväenopisto FM Jussi Tuovinen

2 Hyvä ja paha luentosarja kevät 2011 Pohdimme hyvyyttä ja hyviä asioita eri näkökulmista sekä näiden vastakohtia eli pahaa ja pahoiksi koettuja asioita ja näiden keskinäistä suhdetta Hyvä, hyvyys ja hyveet Paha, pahuus ja paheet Hyvä ja paha seksi Hyvä ja paha ravinto Hyvä ja paha omistus Hyvä ja paha aktiivisuus Hyvä ja paha tunne Hyvä ja paha asenne toisiin Hyvä ja paha asenne itseen Hyvä ja paha elämä

3 Hyvä, hyvyys ja hyveet Mitä hyvä, hyvyys ja hyveet ovat? Voidaanko niitä määritellä? Ovatko ne suhteellisia vai absoluuttisia? Mistä ne kumpuavat? Hyvyyden suhde totuuteen ja kauneuteen Pitääkö hyvästä lähtökohtaisesti palkita? Onko pyyteetön hyvä mahdollista? Miksi aihe kiinnostaa? Moraaliset dilemmat ja etiikka ylipäätään

4 Hyvä vai hyvyys, muna vai kana? Hyvä ja hyvyys ja toisaalta niiden vastakohdat paha ja pahuus ovat kiinnostaneet ihmistä vuosisatoja niin filosofisesta, teologisesta, psykologisesta, yhteiskunnallisesta, kulttuurisesta kuin monesta muustakin näkökulmasta Miksi? Merkittävät käytännön seuraukset, moraalikoodien ja lainsäädännön noudattaminen, niiden rikkominen ja sanktiot Kumpi ensin ja kumpi keskeisempää, hyvä vai hyvyys? Onko näillä eroa?

5 Hyvä Hyvä on adjektiivi; se siis kertoo jonkin asian ominaisuudesta jotain jonkin arvostelunäkökulman kautta Semioottisesti sanottuna kyse on siis tulkinnasta, jolla on aina tulkitsija ja tulkintahorisontti (arviointitilanne, laajempi sosiokulttuurinen konteksti jne.) eli yhdessä Charles Sanders Peircen terminologialla interpretantti Kyse on siis pohjimmiltaan aina subjektiivisesta näkökulmasta Onko absoluuttinen hyvä sitten mahdollista? On, jos on joku absoluuttinen ja objektiivinen hyvän lähde tai mikäli tulkitsijoiden näkökulmat yhtyvät täysin

6 Objektiivinen hyvä ja hyvyys Absoluuttinen ja objektiivinen hyvän lähde ovat suosittuja konsepteja varsinkin teologian ja uskontojen puolella, jossa hyvä ja hyvyys ilmaantuvat Jumalasta tai muusta vastaavasta sekä filosofisissa traditioissa, joita voi kutsua yleiskäsitteellä platoninen filosofi Platonin mukaan ja joille yhteistä on ns. top-down ajattelu, jonka mukaan on jotain pysyvää ja absoluuttista (Platonilla ideat), jotka sitten aktualisoituvat tai emanoituvat erilaisina havaittavina käytännön asioina ja ilmiöinä, usein eri syistä epätäydellisinä ja korruptoituneina Näin ajateltuna hyvä on jotain lähtökohtaisesti olemassa olevaa ja substantiaalista eli substantiivimuodossa ilmaistuna hyvyyttä

7 Subjektiivinen hyvä ja hyvyys Toinen vaihtoehtoinen malli on ajatella asiaa päinvastoin eli bottom up menetelmällä, jossa ei oleteta olevan mitään absoluuttista hyvän (tai minkään muunkaan) ideaa, vaan on vain konkreettisia ja havaittavia ilmiöitä, joilla on havaitsijan näkökulmasta erilaisia vaikutuksia ja joille hän on keksinyt kuvaavia käsitteitä eli adjektiiveja mukaan lukien hyvä, paha jne. Koska samaa kieltä käyttävät havaitsijayksilöt eli tässä ihmiset edustavat samaa lajia, ei ole kovin yllättävää, että monet arviot esim. hyvästä ja pahasta ovat varsin samanlaisia, vaikkeivat täysin yhteneviä

8 Kulttuurikonventiot Näin kieleen ja kulttuuriin vakiintuu vähitellen summittainen konsensus siitä, mitä milläkin käsitteellä tarkoitetaan ja mikä on esim. hyvää ja mikä pahaa Tämä ei ole kuitenkaan täydellistä yksilöiden eikä eri ryhmien välillä ja näin tulkinnoissa voi tulla ristiriitaisuuksia ja konflikteja On luonnollista, että tällaisessa tilanteessa yritetään löytää joku ratkaisu konfliktien ratkaisemiseksi ja lopullisen totuuden löytämiseksi Yksi tapa on määritellä joku Jumala tai muu auktoriteetti lopulliseksi totuudeksi, toinen on todeta, ettei sellaista ole, mutta konsensuksella voidaan löytää riittävän suuri yksimielisyys ja vallitseva totuus

9 Pragmaattinen tietoteoria Peircen pragmaattinen tietoteoria lähtee siitä, ettei lopullista totuutta ole eikä mitään ulkopuolista auktoriteettia ole, mutta mahdollisimman perustellut tulkinnat vapaassa mielipiteenvaihtotilanteessa vähitellen lähestyvät toisiaan asymptoottisesti (lähestyvät toisiaan loputtomasti, mutteivat koskaan kohtaa), jolloin tuloksena on riittävän vahva ja yksikäsitteinen totuus Perusta tieteelliselle metodille ja tieteelliselle tutkimustyölle Myös pragmaattisen moraaliteorian perusta Tässä lähtökohtana ovat konkreettiset laatumääreet eli adjektiivit ja substantiivit ovat vain niiden käsitteellisiä abstrahointeja, ei päinvastoin

10 Kumpi ompi parempi? No, kumpi on parempi malli, Platoninen top down vai Aristoteelinen (käsite ei täysin sovellu Aristoteleeseen, mutta yksinkertaisuuden vuoksi tällainenkin pelkistys voidaan tehdä) bottom up ja ovatko ne toisensa poissulkevia ja ainoita vaihtoehtoja? Itse pidän jälkimmäistä huomattavasti perustellummalta, sillä se osuu yhteen kaiken sen kanssa, mitä tiedetään maailman, elämän, ihmisen ja kulttuurin kehityksestä eli evoluutiosta Ensin mainittu edellyttäisi jonkin tai joidenkin alkuperäisten muuttumattomien ja ihmisen käsitteellisistä konstruktioista riippumattomien asioiden tai olioiden olemassaoloa eikä sellaisista tietääkseni ainakaan vielä ole saatu mitään näyttöä

11 Bottom(s) up! Eli alhaalta ylöspäin malli nähdäkseni selittää riittävän hyvin kaikki ihmisen(kin) älylliset ja kielelliset käsitteet, tulkinnat ja arvostelmat mukaan lukien käsitykset hyvästä ja pahasta Mitkä asiat ovat sitten hyviä ja mitkä pahoja ja miksi? Evoluution perusperiaatteiden mukaan yksilön ja lajin hengissä säilymistä ja lisääntymistä edistävät piirteet pyrkivät säilymään, kehittymään ja kehittämään lajia ja päinvastoin Näin katsottuna hyviä olisivat ne ominaisuudet, tavat, luonteenpiirteet, käytännöt jne., jotka edistävät mainittuja ilmiöitä ja näin ollen on todennäköistä, että juuri niistä kehittyy yksilön mielessä ja koko hänen yhteisönsäkin piirissä tavoiteltavia asioita, ja näin pääsääntöisesti juuri näyttäisi tapahtuvankin

12 Hyvä on hyvää, koska se on hyvää Esim. maku- ja muut aistit ovat kehittyneet siten, että pääsääntöisesti vaaralliset ja vahingolliset aineet ja asiat näyttävät, maistuvat ja tuntuvat pahoilta tai vastenmielisiltä (käärmeet, myrkyt jne.), mutta luonto ei ole täydellinen tai erehtymätön, joten aina tuohon ei voi luottaa Monien lajien yhteisvaikutuksena syntyy myös monimutkaisia kombinaatioita, joissa ideaalinen selviytymisstrategia on usein eri tekijöiden kompromissi Myös ympäristön muutosnopeus voi yllättää normaalin evoluution, esim. makeannälkä ja makeasta pitäminen on ollut ravintotieteellisesti järkevää niukan ravinnon oloissa, mutta nykyisissä vauraissa yhteiskunnissa se aiheuttaa liikalihavuutta ja siihen liittyviä sairauksia eli toimii siis alkuperäistä funktiotaan vastaan

13 Moraalinen hyvä ja hyvyys Itsesäilytysvaisto ja sen jatkeena itsepuolustuksen ja eri asteisen pärjäämisen hyväksyvät ja siihen kannustavat eettiset koodit ovat evolutiivisesti varsin selviä Samoin omista jälkeläisistä huolenpito, vaikka tässä onkin jo tiettyä hajontaa ja esim. tiettyjen lajien lähinnä koiraat (jotka investoivat varsinkin nisäkkäillä olennaisesti naarasta vähemmin jälkikasvuun) voivat laiminlyödä ja jopa surmata omia jälkeläisiään Ns. ryhmävalinnan täsmällisistä mekanismeista on esitetty erilaisia näkemyksiä, mutta ihmisen kaltaiselle voimakkaasti sosiaaliselle tai jopa ultrasosiaaliselle lajille sosiaalinen vuorovaikutus, yhteistyö ja vastavuoroinen auttaminen ovat kiistaton evolutiivinen etu

14 Altruismin ongelma Altruismia eli pyyteetöntä toisen auttamista on pidetty evolutiivisesti ongelmallisena varsinkin muiden kuin omien geneettisten sukulaistensa osalta, sillä siinähän yksilö tieten tahtoen heikentää omaa menestystään eli fitnessiä toisten hyväksi olematta varma vastavuoroisuudesta Silti juuri tuollaista toisen puolesta uhrautumista pidetään käytännöllisesti katsoen kaikissa kulttuureissa erittäin arvokkaana ja jalona, ja vastaavasti kaverin pettämistä erityisen tuomittavana asiana Ilmeisesti juuri tällainen moraalivaisto ja kaverien ja siis koko ryhmän menestyksen eteen tehdyt uhraukset ja niiden arvostus on se sosiaalinen liima, joka pitää yhteisöt pystyssä ja on tuonut ihmiselle tämän evolutiivisen edun

15 Kultainen sääntö Ns. kultainen sääntö eli tee toiselle sitä, mitä toivot hänen tekevän sinulle tai vastaavasti sen kieltävä muotoilu on ehkä kaikkein laajimmalle ja yleisemmin levinnyt moraaliohje, ja vaikka eri uskontokunnat sitä usein pyrkivät omimaan itselleen, on se itse asiassa universaali ja huomattavasti vanhempi kuin mikään uskonto nyky- tai edes varhaismuodossaan Sama vastavuoroisuusperiaate näkyy nimittäin hyvin selvästi muillakin kädellisillä ja muillakin nisäkkäillä eikä näillä tiettävästi ole ainakaan mitään kovin järjestäytyneitä uskonnollisia toimintoja

16 Kultaisen säännön muotoja Brahmalaisuus: Älä tee toiselle sellaista, joka aiheuttaa sinulle itsellesi tehtynä tuskaa Buddhalaisuus: Älä aiheuta toiselle sellaista kipua, jota et itsekään halua kokea Juutalaisuus: Älkää tehkö mitään sellaista kanssaihmisillenne, jota ette halua tehtävän itsellenne Kungfutselaisuus: Älä tee toisille mitään sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle Taolaisuus: Pidä naapurisi saavutuksia kuin omiasi ja hänen tappioitaan kuin omia tappioitasi Zarathustralaisuus: Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi Islam: Kukaan teistä ei ole uskovainen niin kauan kuin hän ei toivo veljelleen sitä, mitä hän toivoo itselleen

17 Vapaamatkustajaongelma Edelleen ongelmana on pidetty sitä, millä ehkäistään vapaamatkustajat eli ne, jotka hyödyntävät toisten altruismia, mutta eivät vastavuoroisesti anna mitään Puhtaan luonnonvalinnan periaatteiden mukaanhan tällaisen itsekkyyden pitäisi voittaa hölmöt uhrautujat ja sitä edesauttavien geenien syrjäyttää muut Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, sillä altruismia edelleen esiintyy Vastaus ultimaattisesti eli lopulta vaikuttavasti näyttäisi olevan se, että pelkät itsekkäät eivät saa yhteistyöetua, joten pitkällä aikavälillä syntyy balanssi, jossa on tietty määrä itsekkäitä, uhrautujia ja näiden kombinaatioita Proksimaattisesti eli yksilöiden itsensä näkökulmasta kyse on vapaamatkustajien tunnistamisesta ja sosiaalisesta sanktioinnista

18 Moraalipoliisit Juuri näin näyttäisi olevan, sillä yksi yleisimmistä ja kattavimmista moraalisista käytöstavoista on närkästys väärin tekemisestä ja halu rangaista väärintekijää silloinkin kun henkilön oma intressi ei ole kyseessä ja jopa silloin kuin syyllisen rankaisu tuottaa vaivaa tai maksaa jotain arvioitsijalle itselleen Monet kokeet vahvistavat saman piirteen, ja se on itse asiassa yhteisödynamiikan ja sen säilymisen kannalta hyvin looginen, sillä pelkistä itsekkäistä yksilöistä koostuva yhteisö hajoaisi varmasti hyvinkin pian, sillä mitään synergiaetua yhteisöllisyydestähän ei tällöin olisi

19 Hyvä ja arvo Monien asioiden hyvyys eloonjäämis- ja lisääntymismielessä on varsin ilmeistä ja siten käytännössä usein jo vaistonvaraista tai intuitiivista, mutta yhteisöjen ja kulttuurien kehittyessä ja monipuolistuessa ja mahdollisissa intressiristiriitatapauksissa tilanne ei ole enää yhtä yksiselitteinen Tällöin asioita pitää arvioida ja punnita toisiaan vastaan eli asioille muodostuu arvostuksia ja edelleen kollektiivisesti arvoja, jotka vaativat tulkintaa ja joiden arviointiprosessin tuloksena esitämme käsityksen siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa sekä näiden välisiä komparatiivisia aste-eroja eli parempia ja huonompia ja ehkä joissain rajoitetuissa tapauksissa uskallamme käyttää jopa superlatiiveja

20 Arvojen objektiivisuus Yksi keskeinen arvoja koskeva kysymys on, onko olemassa objektiivisia eli ihmisestä riippumattomia arvoja Usein väitetään, että tällaisia arvoja on olemassa, jolloin arvoja koskevat väittämät voisivat olla samalla tapaa tosia kuin vaikkapa säätiloja tai materiaalien koostumusta koskevat väittämät Sen sijaan, jos objektiivisia arvoja ei ole, ovat arvot viime kädessä aina makuasioiden kaltaisia ihmisistä itsestään riippuvaisia seikkoja, jolloin perimmäisiä arvoja koskevia arvoristiriitoja on vaikea ratkaista Tähän asiaan liittyvät läheisesti käsitteet moraalirelativismi ja eettinen objektivismi

21 Humen giljotiini Humen (valistusfilosofi David Hume ) giljotiinina tunnettu väitelause sanoo, että arvoja ei voida päätellä tosiasioista Väitteestä seuraa, että arvoilla ei ole mitään tajuavan olennon ulkopuolista perustaa Toisaalta juuri se, että olemme lajityypillisesti lähellä toisiamme, selittää miksi mieltymyksemme ovat lopulta niinkin lähellä toisiaan ja miksi asymptoottinen konsensuksemme (vrt. Peirce) on usein niinkin helppo toteutua, mistä usein syntyy harha, että näillä käsityksillämme olisi joku itsemme ulkopuolinen ideaalinen tai jumalainen lähde

22 Itseis- ja välinearvot Arvojen määrittelemisessä ja arvojen tutkimisessa käytetään hyvin monenlaisia tapoja ryhmitellä erilaisia arvoja Perustava erottelu tehdään itseisarvojen ja välinearvojen välillä Itseisarvoinen asia on arvokas oman itsensä vuoksi, kun taas välinearvo on jotain sellaista, jota tavoitellaan jonkin muun asian saavuttamiseksi Itseisarvoiksi on esimerkiksi ehdotettu esimerkiksi hyvyyttä, kauneutta ja totuutta Välinearvot saavat usein arvonsa vasta silloin, kun niitä käytetään pyrittäessä itseisarvoihin Esimerkiksi rahan avulla voi tavoitella itseisarvoja, valmistaa kauniita esineitä tai rakennuksia, tukea tieteellistä tutkimusta tai auttaa köyhiä ihmisiä

23 Onko näin? Mainittu jako on myös kyseenalaistettu Onko hyvyydessä, kauneudessa ja totuudessa itsessään jotain erityisen hyvää tai pyhää ja jos niin miksi? Entä ovatko välinearvot jo sinänsä jotenkin arveluttavia ja vähempiarvoisia, jos niillä pyritään johonkin muuhun(kin)? Ero näyttäisi olevan enemmänkin suhteellinen ja kyse tarkastelunäkökulmasta Edellä esitetyn perusteella evolutiivisesti katsottuna noilla itseistai perusarvoillakin näyttäisi olevan vain välinearvoa evolutiivisen menestyksen kannalta ja koska siinä on kyse sokeasta luonnonprosessista, voi hyvin väittää, ettei mitään absoluuttisia tai objektiivisia itseisarvoja ole olemassa, vaan millä tahansa arvoilla on arvoa vain suhteellisesti sille, joka tulkinnan ja arvostelman tekee

24 Arvot ja arvoarvostelmat Arvoja ilmaistaan arvoarvostelmien avulla Lause, jonka mukaan marsilaiset ovat hyviä olentoja, on arvoarvostelma, jota kutsutaan moraaliarvostelmaksi Lause "lentävät lautaset ovat kauniita" on puolestaan esteettinen arvostelma Arvo- ja esteettisten arvostelmien lisäksi on esimerkiksi totuusarvostelmia Totuusarvostelma on esimerkiksi lause "Tämä lentävä lautanen on pyöreä Totuusarvostelma (propositio) on joko tosi tai epätosi

25 Esteettiset ja moraaliset arvoarvostelmat Sekä estetiikan että moraalifilosofian piirissä on käyty vähintään antiikista lähtien keskustelua ja väittelyitä siitä, päteekö esteettisiin ja moraalisiin arvoarvostelmiin sama kuin totuusarvostelmiin edellä Tässä esittämäni ja kannattamani bottom up mallin mukaisesti vastaan, että ei, mutta koska lähtökohtamme ovat senkin verran lähellä toisiaan, on käytännössä mielekästä pyrkiä etsimään yhteisiä näkemyksiä varsinkin moraalisissa kysymyksissä, joille perustuu koko järjestäytynyt yhteiskunta, lainkäyttö jne., mutta esteettisten arvostelmien osalta meillä on varaa olla väljempiä ja suvaitsevaisempia

26 Moraalinen subjektivismi Etiikan suuntaus, joka katsoo, että moraaliset arvot syntyvät inhimillisistä tunteista, tarpeista ja toiveista Subjektivismin mukaan moraaliarvoilla ei ole näistä riippumatonta merkitystä Suomen kansainvälisesti katsottuna ehkä kaikkien aikojen merkittävimmän tiedemiehen Edward Westermarckin ( ) mukaan moraali on subjektiivista ja perustuu tunteisiin Kun henkilö sanoo tietyn teon olevan moraalisesti väärin, se herättää hänessä tunteen, ettei teko ole oikein Moraali on siis henkilökohtaista, mutta usein aika samanlaista kuin muilla

27 Totuus, hyvyys ja kauneus Arvoteoriaan liittyy läheisesti myös hyvyyden käsite Siitä, mikä on "hyvää", on monia erilaisia käsityksiä Hyvänä pidetään usein esimerkiksi onnellisuutta ja mielihyvää Kiinnostavaa on myös, että esim. muinaishepreassa hyvä ja kaunis ovat sama sana Myös antiikissa totuus, hyvyys ja kauneus rinnastettiin pitkälti toisiinsa ja esim. yleinen kolmen sulottaren teema usein symboloi juuri näitä kolmea ominaisuutta, samoin symboliikassaan muutenkin varsin rikas ja eklektinen vapaamuurarius, jossa loosin kolme ylintä virkailijaa symboloivat juuri mainittuja ominaisuuksia

28 Ulkonäkörasismia? No, jos vain hyvä on kaunista ja totta, totuus hyvää ja kaunista ja kaunis hyvää ja totta, niin entäs ruma sitten? Onko se lähtökohtaisesti pahaa ja valhetta? Moni varmaan jo älähtää tässä vaiheessa, vai mitä?? Taustalla epäilemättä sama prosessi kuin maun kehittymisessä makeaa suosivaksi ja inhossa niljakkaita eliöitä kohtaan eli evolutiivisesti pääsääntöisesti järkevien tai hyödyllisten toimintatapojen suosiminen ja vahingollisten välttäminen Terveiden, toiminta- ja lisääntymiskykyisten ja ikäisten (varsinkin vastakkaisen sukupuolen) yksilöiden mainittuja ominaisuuksia korreloivien ulkonäköpiirteiden (symmetrisyys, hyväryhtisyys, ihon sileys jne.) ominaisuuksien kehittyminen esteettisesti miellyttäviksi ei siis varmaan ole sattumaa

29 Kauneus ja seksi Merkille pantavaa on myös sellainen yksityiskohta, että naisen vyötärön ja lanteiden suhteen kauneusihanne on hyvinkin vakio kautta kulttuurien ja se on n. 0,7 On myös esitetty, että pohjimmiltaan kaikki esteettisiin arvostelmiin ja niiden tietoiseen soveltamiseen esim. taiteessa liittyvät taipumukset ovat pohjimmiltaan seksuaalisia ja liittyvät optimaalisen lisääntymiskumppanin löytämiseen ja tähän liittyvien esteettisten piirteiden havaitsemiskyvyn harjaannuttamiseen Taide ja kulttuuri ovat siis eräänlaista pitkitettyä esileikkiä ja kosiorituaaleja Toisaalta esim. maisemaestetiikka ja arkkitehtuuri liittynevät myös suojautumisstrategioihin

30 Hyve Eettisesti ja moraalisesti arvokas luonteenpiirre Keskeinen käsite erityisesti antiikin moraalifilosofiassa eli etiikassa Ajatus perustuu ihmisen luonteenpiirteisiin, jolloin hyveet tuottavat hyviä tekoja ja hyvää käytöstä, paheet taas pahoja tekoja ja huonoa käytöstä Hyveellinen ihminen toimii siis periaatteessa aina ja kaikissa tilanteissa hyveellisesti ja hyveidensä mukaisesti, vaikka tällekin voidaan asettaa rajaavia kriteereitä Hyve-etiikka on etiikan suuntaus, jossa korostetaan hyveiden roolia ja lähestytään etiikkaa ja eettisiä valintoja niiden kautta