Hgin työväenopisto FM Jussi Tuovinen

Transkriptio

1 Hgin työväenopisto FM Jussi Tuovinen

2 Moraalin ja etiikan lähde? Egoismia vai altruismia? Luontoa vai kulttuuria? Absoluuttista vai suhteellista? Yksilöllistä vai yhteisöllistä? Egoismin ja altruismin ongelma Globaalia vai kulttuurisidonnaista? Normatiivista vai kuvailevaa? Onko yhteisiä mittapuita? Mikä tarkastelutaso ratkaiseva?

3 Psykologisen egoismin mukaan ihminen toimii aina itsekkäästi ja omaa etuaan tavoitellen. Eettinen egoismi (sanasta ego, minä) on näkökulma, jonka mukaan ihmisen tulisi toimia oman etunsa mukaisesti, vaikka se olisi (tai näyttäisi olevan) ristiriidassa muiden edun kanssa. Egoismin vastakohtana on altruismi.

4 Altruismi (lat.) tarkoittaa muiden ihmisten auttamista pyyteettömästi ilman oman edun tavoittelua. Eettisenä oppina altruismi tarkoittaa, että yksilöllä on velvollisuus auttaa muita usein jopa itsensä kustannuksella. Sosiobiologia syntyi pitkälti tutkimaan altruismia eläinmaailmassa luvulle asti eläinten (ja ihmisten) altruismia oli selitetty sillä että eläimet pyrkivät maksimoimaan ryhmän kelpoisuutta. Toisaalta ryhmävalinta vaikeasti todennettavissa.

5 Moraaliteoria, jonka mukaan tulisi puhua totta ja kunnioittaa muita, koska se on oman edun mukaista, on egoistinen. Moraaliteoria, jonka mukaan moiset teot ovat yhteisen hyvän mukaisia, mutta toimijan etujen vastaisia, on pikemminkin altruistinen. Ovatko egoismi ja altruismi lähtökohtaisesti toisensa poissulkevia vai onko niiden yhdistelmä mahdollinen?

6 Psykologinen altruismi vs. egoismi tarkastelee teon motiiveja, ei sen seurauksia. Altruistille toisen/muiden päämäärien/halujen huomioiminen/edistäminen on ei-välineellinen tavoite. Egoistille kaikki ei-välineelliset tavoitteet ovat itseen kohdistuvia, altruistilla on myös toisiin kohdistuvia (hyviä) tavoitteita. Hedonisti, joka auttaa muita vain siksi, että se tuntuu hyvältä ei ole altruisti, vaan egoisti (muiden auttaminen on vain väline omaan mielihyvään).

7 Altruismi moraalisuus; moraaliperiaatteet ovat yleisiä, altruismi kohdistuu mahdollisesti vain tiettyihin henkilöihin; altruistinen teko voi olla moraaliton tai egoistinen moraalinen On mahdollista erotella altruismin intensiteetti (kuinka suuri paino annetaan toisen tavoitteille), kattavuus (minkä asioiden suhteen ollaan altruistisia) ja laajuus (keihin nähden toimitaan altruistisesti) Huom: on erotettava halujen subjekti ja halujen sisältö: minulla ei voi olla kenenkään muun haluja, mutta muiden halujen tyydyttäminen voi olla halujeni sisältönä.

8 Evolutiivinen altruisti on olio, joka toimii tavalla, joka laskee sen omaa kelpoisuuttaan, mutta parantaa muiden kelpoisuutta. Kiinnostuksen kohteena käyttäytyminen, ei motiivit; toteutuneet seuraukset ratkaisevat, eivät tavoitteet. Jälkeläisistään huolehtiminen ei tarkkaan ottaen evolutiivista altruismia, sillä se parantaa vanhemman kelpoisuutta. Ei edellytä 'kantajaltaan' intentionaalisuutta tai psykologisia ominaisuuksia.

9 Vastavuoroisessa altruismissa yksilö auttaa sitä, joka vastavuoroisesti auttaa häntä. Vastavuoroista altruismia on tavattu ihmisen lisäksi muun muassa vampyyrilepakoilta. Vastavuoroinen altruismi laajentaa altruismin sukulaisuuden ulkopuolelle. Esimerkki vastavuoroisesta altruismista on ihmisten välinen ystävyys.

10 Uskonnolliseen tai muuhun yhteisöön sitoutuminen on nähtävä altruismina yhteisön muita jäseniä kohtaan. Sitoutumisen evolutiivinen selitys on vielä osittain kiistanalainen. Yhteisöön kuuluminen useissa tilanteissa näyttää selvästi parantavan yhteisön jäsenten kelpoisuutta.

11 Moraali tarkoittaa yhteisössä vallitsevia käsityksiä, arvostuksia ja käyttäytymissääntöjä, jotka koskevat hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää, arvokasta ja arvotonta, hyväksymistä ja hylkäämistä. Etiikka eli moraaliajattelu on hyvää ja pahaa, ihmisen moraalista toimintaa ja päämäärien järkevyyttä tutkiva tieteenhaara. Sana moraali on johdettu latinan kielen sanasta mos (monikko mores), joka tarkoittaa tapaa, käyttäytymismallia.

12 Sana etiikka (muinaiskreikaksi ἠθική [φιλοσοφία], sanasta ἤθος, ēthos, vakiintuneet tavat). Perinteisesti länsimainen etiikka on filosofian osaalue. Länsimaista etiikkaa ja sen tutkimusta kutsutaan myös nimellä moraalifilosofia, moraalioppi tai filosofinen etiikka. Etiikka on sidoksissa muuhun ajatteluun siinä, että vastaukset eettisiin kysymyksiin riippuvat usein vastauksista todellisuuskäsitystä tai muita ajattelun osa-alueita koskeviin kysymyksiin.

13 Kuinka meidän pitäisi elää? Kuinka muita yksilöitä tulisi kohdella? Mitä tulisi sisällyttää eettisen pohdinnan piiriin? Mikä tekee teosta oikean tai väärän? Mitä tarkoitamme, kun sanomme, että meidän pitäisi tehdä jotakin tai että emme saisi tehdä jotakin? Minkä periaatteen mukaan toimijan pitäisi valita, mitä tekoja hän tekee? Mitä eettisiä sääntöjä hänen tulisi noudattaa?

14 Metaetiikka on etiikan osa-alue, joka tutkii moraalisten arvostelmien ja teorioiden luonnetta, niiden pätevyyden ehtoja sekä eettisten käsitteiden alkuperää ja merkitystä. Etiikan muita osa-alueita ovat normatiivinen etiikka, jonka teoriat pyrkivät etsimään teoreettista perustaa oikean ja väärän käsityksille, sekä deskriptiivinen eli kuvaileva etiikka, joka puolestaan pyrkii kuvaamaan ihmisen moraalista toimintaa todellisuudessa. Metaetiikan alaa ovat muun muassa näiden etiikan osa-alueiden teoreettiset taustaoletukset.

15 Ilmaisevatko moraalikäsitteet aitoja uskomuksia vai pelkkiä tuntemuksia? Onko olemassa moraalisia tosiasioita? Mitä tarkoittaa käsite 'moraalinen hyvä' tai 'moraalinen paha'? Mistä voimme tietää jonkin asian olevan hyvää tai huonoa? Mistä syntyy moraalinen motivaatio, ja mikä sen suhde on moraalisiin uskomuksiin? Ovatko moraalinormit objektiivisia vai subjektiivisia? Onko moraali ehdotonta vai suhteellista?

16 Kognitivismi Eettinen realismi Eettinen naturalismi Jumalallisen ilmoituksen teoria Sosiaalidarvinismi Eettinen intuitionismi Moraalinen antirealismi Eettinen subjektivismi, moraalinen relativismi J. L. Mackien virheteoria Non-kognitivismi Preskriptivismi Ekspressivismi Emotivismi Kvasirealismi Nihilismi

17 Kognitivismi: Moraalilauseet ilmaisevat asioiden ominaisuuksia koskevia uskomuksia, joilla voi olla totuusarvo. Eettinen realismi: Moraaliset ominaisuudet (hyvyys, pahuus) ovat havaitsijasta riippumattomia ominaisuuksia. Moraalinen antirealismi: Moraaliset ominaisuudet eivät ole havaitsijasta riippumattomia, mutta siitä huolimatta moraalilauseet ilmaisevat päteviä uskomuksia.

18 Eettinen naturalismi: Moraaliset ominaisuudet ovat asioiden objektiivisia, luonnollisia ominaisuuksia. Jumalallisen ilmoituksen teoria: Moraalisten ominaisuuksien takana on Jumala tai muu supernaturalistinen entiteetti ja tämän antama ilmoitus. Sosiaalidarvinismi: Luonnossa vallitsee vahvimman eloonjäämisen periaate, joka soveltuu myös ihmisten moraaliseen käytökseen. Eettinen intuitionismi: Asioilla on objektiivisia, eiluonnollisia moraalisia ominaisuuksia, jotka voidaan havaita erityisen moraalisen intuition tai moraaliaistin välityksellä.

19 Eettinen subjektivismi, moraalinen relativismi: Moraalilauseet ilmaisevat uskomuksia joilla voi olla totuusarvo, mutta totuusarvo ei ole objektiivinen. J. L. Mackien virheteoria: Moraalilauseet ilmaisevat uskomuksia, joilla voi olla totuusarvo, mutta joiden totuusarvo on automaattisesti epätosi.

20 Preskriptivismi: Moraalilauseet eivät ilmaise uskomuksia, vaan pelkkiä toimintakehotuksia. Ekspressivismi: Moraalilauseet ovat pelkkien tuomitsemisen tai hyväksynnän ilmauksia. Emotivismi: Moraalilauseet ovat lähinnä positiivisten tai negatiivisten tunteiden ilmauksia. Kvasirealismi: Moraalilauseet jäljittelevät aitoja uskomusten ilmauksia projisomalla tunteita, mutta eivät silti ilmaise uskomuksia, joilla voi olla totuusarvo. Nihilismi: Moraalisista asiantiloista ei yksinkertaisesti voida sanoa mitään.

21 Kognitivistisista kannoista moraalinen realismi tarkoittaa käsitystä, jonka mukaan hyvyys ja pahuus ovat tavalla tai toisella asioiden objektiivisia ominaisuuksia. Moraalirealismista puhutaan toisinaan myös arvoobjektivismina, erotettuna arvosubjektivismista. Moraalirealistisia kannoista yleisimpiä ovat naturalismi ja intuitionismi.

22 Moraalisen naturalismin mukaan moraaliset arvot kuten hyvä ja paha ovat tavalla tai toisella metafyysisiä ja luontoon kuuluvia asioita. Tällaisia näkemyksiä liittyy moniin uskontoihin. Toisaalta yritykset luoda tieteeseen perustuvaa moraalia (esimerkiksi sosiaalidarvinismi) ovat myös yleensä naturalistisia metaeettisiltä taustaoletuksiltaan.

23 Intuitionismin mukaan ihmisellä on erityinen kapasiteetti tai moraalinen aisti tunnistaa oikeaa ja väärää sekä hyvää ja pahaa. Intuitionismi on useimmiten moraalirealistinen kanta, mutta myös anti-realistisia eettisen intuitionismin muotoja on mahdollista muodostaa. Intuitionisteja ovat muun muassa G. E. Moore sekä W. D. Ross, jonka mukaan ihmisten tulee noudattaa prima facie eli ensi näkemältään havaitsemiaan velvollisuuksia.

24 Nonkognitivistinen preskriptivismi katsoo, että moraaliväitteiden sisältö ei ole ollenkaan ilmaistavissa kuvaavin eli deskriptiivisin termein, vaan ne sisältävät lähinnä toimintakehotuksia tee näin tai vältä näin tekemistä. Vrt. normatiivinen etiikka, joka tosin voi perustaa velvoittavuutensa myös moraalikognitivistisille perusteille.

25 Emotivismi (esim. J. L. Austin), näkee moraaliväitteiden ilmaisevan ensisijaisesti närkästyksen ja hyväksynnän tunteita, joille ei voida antaa totuusarvoa. Emotivismille läheistä sukua on Simon Blackburnin kvasirealismi, jonka mukaan moraaliväitteet ovat muodollisesti kuvailevia väitteitä, mutta jotka todellisuudessa vain heijastelevat väitteen esittäjän preferenssejä, ja pyrkivät suostuttelemaan muita preferoimaan samansuuntaisesti.

26 Nonkognitivistisiset kannat rajaavat rajusti moraaliin liittyvää puhetta, sen mahdollisuuksia ja oletettua mielekkyyttä. Tästä syystä monet nonkognitivistit kannattavat käytännössä erilaisia eettisen subjektivismin, relativismin tai skeptisismin muotoja. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä.

27 Metaetiikan keskeisiin kysymyksiin kuuluu moraalisten uskomusten ja motivaation välinen suhde. Jos henkilö sanoo vilpittömästi uskovansa, että Varastaminen on väärin!, estääkö tämä uskomus henkilöä varastamasta? Eettinen internalisti uskoo, että moraalisten uskomusten ja moraalisen toiminnan välillä vallitsee välttämätön suhde: aito moraaliväite on aina ilmaus motivaatiosta myös toimia ilmaistun uskomuksen suuntaisesti.

28 Eettinen eksternalismi väittää päinvastaista. Sen mukaan moraalinen motivaatio on itsenäinen ilmiö suhteessa moraalisiin uskomuksiin ja niistä esitettyihin väitteisiin. Tämä ei tarkoita, etteivätkö ihmiset toimisi moraaliarvostelmiensa mukaisesti, ainoastaan ettei suhde uskomusten ja toiminnan välillä ole kausaalinen eikä välttämätön.

29 Deskriptiivinen eli kuvaileva etiikka on ihmisten eli moraalisten agenttien moraalisen toiminnan ja ajattelun empiiristä tutkimista, joka ei tee eettisiä kannanottoja. Samalla deskriptiivinen etiikka lähestyy sosiaalipsykologiaa, sosiologiaa, yhteiskuntatieteitä, politiikan tutkimusta ja taloustieteitä.

30 Normatiivinen etiikka on eettisten normien filosofista tutkimusta. Se pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, mikä yleisesti ottaen on moraalisesti oikeaa ja väärää toimintaa. Normatiivisen etiikan teoriat yrittävät ilmaista yleisellä tasolla, miksi tietyt teot tai toiminnan lajit ovat oikein tai väärin. Normatiivisen etiikan tunnetuimmat teoriat jaetaan tavallisesti kolmeen luokkaan: hyve-etiikka, velvollisuusetiikka ja seurausetiikka.

31 Hyve-etiikassa kysytään, mitä hyveitä moraalisesti toimivalla yksilöllä tulee olla. Aristoteleen mukaan yksilön tulee käyttäytyä hyveellisesti ja kehittää hyveitä, sen sijaan että hän tekisi vain yksittäisiä hyviä tekoja. Aristoteleen teos Nikomakhoksen etiikka painottaa esimerkiksi myöhemmän tilanne-utilitarismin tavoin asiayhteyttä teko, joka on oikein jossain tilanteessa, saattaa olla jossain toisessa tilanteessa väärin.

32 Velvollisuusetiikka eli deontologinen etiikka määrittää tekojen moraalisen arvon teot oikeuttavan yleisen periaatteen perusteella. Velvollisuuseettinen teoria voi antaa esimerkiksi tietyn luettelon teoista, joita saa tai ei saa tehdä. Velvollisuusetiikka voi myös antaa yhden perustavan eettisen säännön, jonka nojalla muut pysyvät eettiset säännöt johdetaan.

33 Seurausetiikka määrittää tekojen moraalisen arvon näiden tekojen tarkoitettujen seurausten perusteella. Seurausetiikan periaatteet eroavat velvollisuusetiikasta siinä, että velvollisuusetiikan mukaan jotkut tietyt teot ovat aina kiellettyjä, kun taas seurausetiikan perusperiaatteesta seuraa, että joku normaalisti paheksuttavana pidettävä teko voi jossain tietynlaisissa tilanteissa olla moraalisesti hyväksyttävä. Seurausetiikan tunnetuin muoto on utilitarismi (engl. utility, hyöty ) eli hyötyajattelu.

34 Utilitarismin mukaan tekojen tulosten tulisi tuottaa suurin mahdollinen määrä hyötyä mahdollisimman monille. Hyöty käsitetään useinmiten onnellisuudeksi. Utilitarismin eri muotoja ovat: Klassinen utilitarismi: tekoja tulisi arvioida sen mukaan, kuinka paljon hyötyä ne lopulta tuottivat Preferenssiutilitarismi: tekoja tulee arvioida sen mukaan, kuinka paljon ne tyydyttivät yksilöiden preferenssejä Tilanneutilitarismi Sääntöutilitarismi

35 Utilitarismia kutsutaan sääntöutilitarismiksi, kun sen perussäännöksi katsotaan toimia sellaisen säännön mukaan, josta seuraa maksimaalinen onnellisuus. Täten on perusteltua loukata rikollisten onnellisuutta siten, jotta se nostaa pidemmällä aikavälillä kaikkien onnellisuutta. Yksinkertaistava kanta, jossa tekoja tulisi tuomita vain vallitsevan tilanteen mukaan, on nimeltään tilanneutilitarismi. Klassista utilitarismia voi pitää nimenomaan sääntöutilitarismina.

36 Moraalinen absolutismi eli moraalinen realismi on arvoteoreettinen näkemys, jonka mukaan arvot ovat ehdottomia, muuttumattomia, ikuisia ja riippumattomia inhimillisistä olosuhteista. Päinvastoin kuin moraalinen relativismi absolutismi hyväksyy ikuisten eettisten arvojen todellisuuden. Esimerkki eettisestä absolutismista on Platonin ajattelu, jonka mukaan hyvän idea on arvojen pohja. Myös Immanuel Kantin kategoriset imperatiivit edustavat absolutismia.

37 Moraalinen subjektivismi katsoo, että moraaliset arvot syntyvät inhimillisistä tunteista, tarpeista ja toiveista. Subjektivismin mukaan moraaliarvoilla ei ole näistä riippumatonta merkitystä. Edward Westermarckin mukaan moraali on subjektiivista ja perustuu tunteisiin. Kun henkilö sanoo tietyn teon olevan moraalisesti väärin, se herättää hänessä tunteen, ettei teko ole oikein. Moraali on siis henkilökohtaista.

38 Moraalisen relativismin mukaan moraaliarvostelmia ei voi ainakaan viime kädessä todeta objektiivisessa mielessä oikeiksi tai vääriksi. Moraalinen relativismi on eräs muoto moraalista subjektivismia. Relativismin mukaan moraaliarvostelmat ovat suhteellisia ja riippuvat yksilöstä, ryhmästä, yhteiskuntaluokasta, heimosta ja kansasta. Relativismin mukaan tietystä näkökulmasta tehdyt moraaliarvostelmat ovat tästä näkökulmasta katsottuina päteviä.

39 Ihmisoikeusetiikka eli moraalinen universalismi on humanistinen näkemys, jonka mukaan vaikkei absoluuttisen moraalin sisällöstä ikinä päästäisi yhteisymmärrykseen, nyt jo on löydettävissä kaikille (järkeville) moraalisille järjestelmille suurin yhteinen nimittäjä. Tätä suurinta mahdollista yleisesti hyväksyttävien sääntöjen joukkoa tulee vaalia kaiken etiikan pohjana. Ajatus perustuu lähinnä ihmisten samanlaisuuteen lajina, jolla on yhteisiä kaikille päteviä kokemuksia, käsityksiä ja preferenssejä.

40 Koska eri uskonnollisissa perinteissä ja kulttuureissa on huomattavaa erimielisyyttä etiikasta, sekulaarilla tavalla kaikkia uskonnoista ja muista katsomuksista riippumatta sitovalle etiikalle on tarve. Käytännössä tämä universaalinen moraali käsittäisi sellaisia moraaliohjeita kuin ihmisoikeudet tai rikokset ihmisyyttä vastaan. Globaali etiikka on siis soveltavaa moraaliuniversalismia.

41 Kulttuurirelativismi tai kulttuurinen relativismi on periaate, jonka mukaan kutakin kulttuuria tulee ymmärtää sen omista lähtökohdista käsin. Franz Boasin mukaan olisi harhaanjohtavaa arvioida toisia kulttuureja länsimaisen kehitystason perusteella. Kulttuurirelativistisen ajattelutavan mukaan kaikki yhteiskunnat tai kulttuurit ovat laadullisesti erilaisia ja kaikilla on oma sisäinen logiikkansa.

42 Kulttuurirelativismi sisältää epistemologisia ja metodologisia väitteitä. Se ei sisällä moraalista periaatetta eikä sitä pidä sekoittaa moraaliseen relativismiin (ks. edellä). Toisaalta olennainen kysymys on se, ovatko kaikki moraalinormit kulttuurirelativistisia vai ovatko jotkut normit yleispäteviä ja kaikkia ihmisiä koskevia, ja jos näin on, mihin näiden välinen raja pitäisi vetää tai voidaanko sellaista ylipäätään vetää.

43 Moraali ja etiikka eivät ole syntyneet tyhjiössä, vaan niiden kokemusten, viettien ja taipumusten pohjalta, jotka ovat ihmiselle tyypillisiä sekä eläimenä yleensä, että omana lajinaan erityisesti (vrt. Umwelt). Keskeistä ovat erityisesti arvot ja merkitykset, jotka määrittävät etiikan ja moraalin sekä muiden sosiaalisten käytäntöjen sisällön. Elinolosuhteiden erot ja muu variaatio populaatioiden kesken on mahdollistanut tiettyjä eroja sen suhteen, mitkä moraalinormit ovat painottuneet toisia enemmän ja ovat kehittyneet vallitseviksi eri kulttuureissa.

44 Kulttuurit voivat myös sukupolvien kuluessa vahvistaa ja ylläpitää tiettyjä käytäntöjä ohi alkuperäisten tapojen varsinkin yhdistyessään uskonnollisiin ja muihin normatiivisiin moraalikoodistoihin. Ristiriitoja erityisesti pitkälle ja yksityiskohtaisesti koodattujen ohjeiden kanonisoinnin ja muuttuvien sosiaalisten käytäntöjen välillä, esim. Mooseksen kirjat VT:ssa. Ristiriitoja myös muuttoliikkeiden ja eri kulttuurien edustajien kohtaamisessa. Jos normit ristiriidassa, kenen normit pätevät?

45 Ei mahdollista tai ainakin huomattavan vaikeaa niin moraaliabsolutismin kuin absoluuttisen kulttuurirelativisminkin näkökulmasta. Vastaus lähinnä eri tasojen synteesi eli sellainen, joka otta huomioon vähintäänkin seuraavat tasot: Kaikille elollisille yhteinen biosfääri ja eri lajien lajityypilliset umweltit tai semiosfäärit Kaikkien ihmisten yhteinen lajityypillinen semiosfääri Eri populaatioiden ja ryhmien suppeammat semiosfäärit Kunkin yksilön omat henkilökohtaiset semiosfäärit

46 Ei suoraa matemaattista kaavaa, jolla ko. tasot ja semiosfäärit suhteutetaan toisiinsa. Vaihtelevat painotukset eri asiayhteyksissä. Hierarkiaerot tasojen välillä molempiin suuntiin; toisaalta ylemmät tasot asettavat reunaehdot alempien semiosfäärien ulottuvuuksille, toisaalta kukin niistä aktualisoituu yksilön tietoisuudessa, joka viime kädessä tekee kaikki moraaliset ja eettiset ratkaisut. Koska vain yksilöllä on tietoisuus ja tunteet, tuntuu hyvin perustellulta, että yksilön taso on ratkaiseva eettisten valintojen teossa ja mittarina.

47 Koska ei ole kollektiivista tietoisuutta ei myöskään ole kollektiivista moraalia tai vastuuta, joskin ympäristössä vallitsevat moraaliset arvot ja käsitykset vaikuttavat olennaisesti yksilön käsityksiin ja ratkaisuihin. Kultainen sääntö eräs hyvä ja ilmeisen yleispätevä muotoilu eettisiä valintoja tehtäessä, toisaalta varsinkin eri lajien mutta myös saman lajien edustajien kohdatessa hyvä ottaa mahdolliset arvostuserotkin huomioon (kommunikaation merkitys).