LOPPURAPORTTI. Saaristomeren ammattikalastus pinnalle SAMPI II projekti

Transkriptio

1 Kalatalouden ja merenkulun koulutussäätiö Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti Kalakouluntie Kirjala LOPPURAPORTTI Saaristomeren ammattikalastus pinnalle SAMPI II projekti Selvitys hankkeen kolmannen vaiheen (3/3) toteutumisesta ajalta Maria Saarinen

2 SISÄLTÖ 1. Hankkeen tausta 2. Asetetut tavoitteet 3. Hankkeen toteutusaikataulu 4. Rahoituspäätökset 5. Kuvaus hankkeen tuloksista ja toteutuksesta 5.1 Saaristomeren kylmäverkko kuntoon 5.2 Pyydyskehittely ja pyyntitekniikat Silakkapaunettien ponttonikehikot Selektiiviset ahvenrysät Push Up rysät Saaristomeri Selkämeri Push Up rysän koentatekniikan kehittäminen 5.3 Työturvallisuus 5.4 Tiedotus ja raportointi Rannikkokalastuksen nykytila Selkämerellä Valokuvien käyttöoikeudet Lehtiartikkelit ja tiedotteet 5.5 Ammattikalastuksen nykytila Saaristomerellä ja strategia vuosille Ammattikalastajan omavalvontasuunnitelmamalli 6. Johtoryhmä ja kokoukset 7. Projektista tiedottaminen 7.1 Ammattikalastajat ja muut sidosryhmät 7.2 Tiedotusvälineet 7.3 www-sivut 7.4 Muu tiedottaminen 8. Projektin edustus kalatalousalan tapahtumissa 9. Yhteenveto ja esitykset jatkotoimista 9.1 Ammattikalastukseen liittyvä 9.2Hallintoon ja byrokratiaan liittyvä 1. Projektikoordinaattorin kiitossanat LIITTEET 1.Työyhteenveto toukokuu 24, Kalapriima

3 2.Tuomaraisten jäähileasema lokakuu Jääasemien avainmaksukäytännön periaatteet 4. Kemiön kylmäverkko 5. Käldingen jäähileasema syyskuu Erään kalasataman kehittämissuunnitelma 7. Merikarvian koulutustilaisuus 8. Merimaskun koulutustilaisuus 9. Kylmäverkkohankkeen loppuarvio 1. Silakkapaunetin ponttonikehikko, Airisto 11. Silakkapaunetin ponttonikehikko, Taivassalo 12. Selektiivinen ahvenrysä, Airisto 13. Selektiivinen ahvenrysä, Kustavi 14. Onko lohen ja siian ammattimainen rysäpyynti kannattavaa? (Iconex Oy) 15. a) Koekalastukset Push Up -rysillä Saaristomerellä vuosina (Iconex) b) Provfisken med Push Up -ryssjor i Skärgårdshavet (Iconex) 16. Selkämeren Push Up -rysät 25 (Paapuuri Oy) 17. PU -rysän koentapussi 18. Kalastajien perusturvallisuuskurssin ohjelma 19. Ammattikalastuksen nykytila -selvitykset ja niiden käännökset a) Rannikkokalastuksen nykytila Selkämerellä b) The Current State of Coastal Fishing in the Gulf of Bothnia c) Ammattikalastuksen nykytila Saaristomerellä ja strategia vuosille d) Yrkesfiskets nuläge i Skärgårdshavet och strategi för åren e) Current State of Professional Fishing in the Archipelago Sea and Strategy for Years Kalastajan omavalvontasuunnitelmamalli 21. Johtoryhmän kokousten pöytäkirjat a) b) c) d) e) f) g) h) i) j) SAMPI tiedotus- ja koulutusristeilyjen ohjelma a) b) SAMPI www-sivujen sisällys hankkeen päättyessä 24. Seminaarien muistiot, matkakertomukset, lehtiartikkelit ja tiedotteet a) Harmångerin matkaraportti, toukokuu 24 b) Ruotsalaisten PU -rysien koekalastus alkanut Suomessa c) Rannikkokalastajan tulevaisuus vaakalaudalla, SAMPI -risteily 25 d) Redskapsutvecklarträff, Helsinki helmikuu 25 e) Dåd eller död, Grenå toukokuu 25 f) SAMPI projektin yhteenveto tiedotusvälineille 1, 26 g) Push Up rysät tuovat toivoa Selkämerelle h) Jääasema Merimaskuun

4 1. HANKKEEN TAUSTA SAMPI II Saaristomeren Ammattikalastus Pinnalle -projektin 3. vaihe oli runsaat viisi vuotta kestäneen SAMPI -projektin viimeinen vaihe. SAMPI I -projekti toteutettiin pääosin vuonna 21 Saaristomeren Ammattikalastajat ry:n voimin. Yhdistys käynnisti vuoden 22 alussa SAMPI ykköselle jatkohankkeen, SAMPI II projektin, laatimansa selvityksen Ammattikalastuksen nykytila Saaristomerellä ja strategia vuosille toimenpide-ehdotusten pohjalta. SAMPI II - projektin ensimmäisen vaiheen ( ) ja toisen vaiheen ( ) jälkeen projektin omistaja vaihtui. Projektin kolmannen vaiheen omistaja oli Kalatalouden ja merenkulun koulutussäätiö, Suomen Kalatalous- ja ympäristöinstituutti. Kolmannen vaiheen alkaessa myös projektin toimialue laajeni maantieteellisesti rannikkoa myöten pohjoiseen Merikarvialle asti. Selkämeren Ammattikalastajat ry:n toimialue tuli mukaan. Kalatalouden ja merenkulun koulutussäätiö nimesi projektille johtoryhmän ja palkkasi kokopäivätoimisen projektikoordinaattorin vastaamaan projektin käytännön toteuttamisesta. Projektirahoituksen niukkuudesta johtuen koordinaattorin työsuhteessa oli neljän kuukauden tauko kesällä 25. Koordinaattorin toimisto oli Turussa samoissa tiloissa kuin projektin edellisten vaiheiden aikana. 2. ASETETUT TAVOITTEET Kylmäverkko Osahankkeen tavoitteena oli Tuomaraisten jääaseman täysimääräisen käytön varmistaminen, Kemiön saaren kylmäteknisten tilojen ja tarpeiden selvittäminen sekä Käldingen, Merikarvian ja Merimaskun uusia jääasemia käyttävien ammattikalastajien laatukoulutus ja käytännön opastus jääasemien käyttöön. Lisäksi tavoitteena oli laatia jääasemien käyttäjäavaimille hinnoittelusuositus sekä kehittämissuunnitelma Tuomaraisten kylänrannan kalasatamalle. Pyydyskehittely ja pyyntitekniikat Osahankkeen tavoitteina oli toteuttaa silakkarysien ponttonikehikkokokeilu, jatkaa kokeiluja selektiivisten ahvenrysien kanssa, aloittaa ruotsalaisten Push Up -rysien kokeilu Suomessa sekä kehittää ponttonirysän koentatekniikkaa. Työturvallisuus Osahankkeen tavoitteena oli järjestää ammattikalastajille yksi turvallisuuskurssi Airisto Centerissä. Tiedotus ja raportointi Osahankkeen tavoitteena oli laatia raportti Rannikkokalastuksen tila Selkämerellä ja käännättää se englanniksi, kirjoittaa hankkeeseen liittyviä lehtiartikkeleita, hankkia valokuvien käyttöoikeuksia hankkeeseen liittyvistä tapahtumista ja rakenteista sekä järjestää tiedotustilaisuus sekä tiedotusvälineille että ammattikalastajille.

5 Muu toiminta Muun toiminnan tavoitteena oli päivittää vuonna 21 valmistunut Ammattikalastuksen tila Saaristomerellä ja strategia vuosille 22 26, kääntää mainittu raportti sekä ruotsin että englannin kielelle ja tuottaa näistä sekä Selkämeren versioista edustuskelpoisia painotuotteita. Lisäksi tavoitteena oli laatia kalastajan omavalvontasuunnitelmamalli ja päivittää hankkeen edellisessä vaiheessa laaditut www-sivut. 3. HANKKEEN TOTEUTUSAIKATAULU SAMPI II -hankkeen 3. vaiheen alkuperäinen toteutusaikataulu oli Hankkeelle haettiin joulukuussa 25 jatkoaikaa saakka, johon saatiin Varsinais-Suomen TE-keskuksen myöntävä päätös Erään laajan raportin käännöstyön viivästymisen vuoksi jatkoaikaa haettiin vielä toisen kerran saakka. Varsinais-Suomen TE-keskuksen myöntävä päätös saatiin RAHOITUSPÄÄTÖKSET Kalatalouden ja merenkulun koulutussäätiö toimitti SAMPI II -hankkeen 3. vaiheen rahoitushakemuksen Varsinais-Suomen TE-keskukseen TE-keskuksen pyynnöstä hakemusta tarkennettiin ja budjettia supistettiin. Muokattu hakemus toimitettiin TE-keskukseen Hakemusta täydennettiin vielä Hankkeelle saatiin rahoituspäätös, jossa hankkeelle myönnettiin 2 euroa EU:n elinkeinokalatalouden rakenneohjelmasta (KOR) toimenpiteestä nro 4.4b, Alan ammattikunnan toteuttamat toimet. Kalatalouden ja merenkulun koulutussäätiö haki hankkeelle 48 euron lisärahoitusta, joka myönnettiin V-S TE-keskuksen päätöksellä Kyseinen 48 euroa oli jäänyt käyttämättä hankkeen edellisessä vaiheessa. Hankkeen kokonaiskustannuksiksi tuli näin ollen 248 euroa. 5. KUVAUS HANKKEEN TULOKSISTA JA TOTEUTUKSESTA 5.1. Saaristomeren kylmäverkko kuntoon Osahankkeen toteuttajana jatkoi Tero Laukkanen (Kalapriima Oy). Tässä on lyhyesti kuvattu tehty työ, ja kuvausten liitteenä on asiaan kuuluva Kalapriiman työyhteenveto tai muu raportti. LIITTEENÄ 9 on Laukkasen oma kuvaus kylmäverkkohankkeen tuloksista SAMPI -hankkeen kaikkien vaiheiden ajalta. Taivassalon Tuomaraisissa avattiin kesäkuussa 23 jääasema, johon kuuluu 2 tonnia vuorokaudessa tuottava hilekone ja kahden vuorokauden katkeamattoman tuotannon vastaanottava varasto. Tuomaraisiin saatiin myös vaijerinosturi ja trukki sekä -huoneen laajennus. Jäähileaseman maapohja varmistettiin, vesijohtotyöt aloitettiin ja sähköliittymä avattiin. Syksyllä 24 Tuomaraisten jääasemalle oli lunastanut avaimen 26 kalastajaa. Tero Laukkasen raportit Työyhteenveto touko 24 ja Tuomaraisten jäähileasema lokakuu 24 ovat tämän raportin LIITTEINÄ 1 ja 2. Avaimen hinnoittelun periaatteet olivat tällöin vielä epäselviä, joten Laukkanen laati, Tuomaraisen jääasemaa esimerkkinä käyttäen, jääasemien yleiseksi ohjeeksi Avainmaksukäytännön periaatteet -yhteenvedon, joka on 5

6 tämän raportin LIITTEENÄ 3. Ohje on toimitettu Saaristomeren ja Merikarvian jääasemista vastaaville tahoille. Tuomaraisten kalasataman jäähileasema. Kuva: Martti Suuriniemi, Paapuuri Oy Laukkanen tarkasti syksyllä 24 Kemiön saaren kylmätekniset tilat (LIITE 4, Kemiön kylmäverkko ). Konsultille jäi kalastajien kanssa käydyistä keskusteluista vaikutelma, että laadusta ja kylmäketjuista tiedetään, mutta tekniikan suomia mahdollisuuksia olisi mahdollista hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Laukkanen tarkasti myös Nauvon Käldingen kalasataman jäähileaseman syksyllä 24, raportti tästä on LIITTEENÄ 5 ( Käldingen jäähileasema syyskuu 24 ). Erääseen kalasatamaan Saaristomerellä puretaan huomattavia määriä suomukalaa, lähinnä ahventa. Satamaa käyttävät kalastajat olivat kiinnostuneita kehittämään satamaa, ja sataman tärkeyden huomioon ottaen kehittämissuunnitelman laatimista päätettiin tukea SAMPI -projektista. Erään kalasataman kehittämissuunnitelma on LIITTEENÄ 6. Merikarvialle valmistui jäähileasema kalankäsittelytiloineen keväällä 25. Jääasemaa käyttävät kalastajat kutsuttiin koolle, ja Laukkanen piti heille koulutustilaisuuden huhtikuussa 25 (LIITE 7, Merikarvian koulutustilaisuus ). Merikarvian Krookan kalasatama. Kuva: Markku Saiha, Paapuuri Oy 6

7 Merimaskun kunta jätti lokakuussa 23 hakemuksen jääaseman perustamiseksi Särkänsalmen kalasatamaan. Asia eteni melko hitaasti, ja jääasema valmistui vasta jouluna 25. Jääasemalle tuli kaksi 2,5 tonnin jäähilekonetta ja 1 tonnin varasto. Tarkoituksena on, että jäähilevarasto palvelee Merimaskun lisäksi myös ympäristökuntien kuten Rymättylän, Askaisten, Velkuan ja Naantalin kalastajia. Jääaseman vaikutusalueen kalastajat kutsuttiin koolle, ja Laukkanen piti heille koulutustilaisuuden helmikuussa 26 (LIITE 8, Merimaskun koulutustilaisuus ). Merimaskun kalasataman jäähileasema. Kuva: Martti Suuriniemi, Paapuuri Oy. YHTEENVETO SAMPI -projektin aikana Saaristomerelle saatiin kaksi uutta jääasemaa, ja suuri osa alueen päätoimisista ammattikalastajista sai joko henkilökohtaista tai ryhmäkoulutusta jään käytöstä ja kalan laadusta. Laukkanen arvioi hankkeen tuloksia LIITTEELLÄ 9 Kylmäverkkohankkeen loppuarvio. Laukkasen loppuraportista löytyy myös nimilista koulutusta saaneista kalastajista, kalakauppiaista ja kuntien virkamiehistä Pyydyskehittely ja pyyntitekniikat Silakkapaunettien ponttonikehikot Koentakehikot silakan rysäkalastukseen tilattiin jo hankkeen edellisessä vaiheessa, mutta ne saatiin alueelle myöhästyneenä vasta sesongin päättymisen jälkeen syksyllä 23. Kehikot viritettiin pyyntiin keväällä 24 Pohjois-Airistolle sekä Taivassaloon. Kokeiluja koskevat raportit ovat LIITTEILLÄ 1 Silakkapaunetin ponttonikehikko, Airisto ja 11 Silakkapaunetin ponttonikehikko, Taivassalo Selektiiviset ahvenrysät Vuonna 23 aloitettua kokeilua selektiivisillä ahvenrysillä jatkettiin. Rysät olivat pyynnissä Airistolla ja Kustavissa. Raportit Selektiivinen ahvenrysä, Airisto (LIITE 12) ja Selektiivinen ahvenrysä, Kustavi (LIITE 13) kuvailevat koekalastusten tuloksia Push Up -rysät Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) päätti tammikuussa 25 tuesta ammattikalastajien hylkeenkestäviin pyydyksiin. MMM käytti päätöksen pohjana SAMPI -projektin puitteissa 7

8 laadittua kannattavuuslaskelmaa, joka oli osa Vesa Tschernijn raportista Onko lohen ja siian ammattimainen rysäpyynti kannattavaa? (LIITE 14). Raportin pohjamateriaalina oli lohen ja siian pyynnissä Suomen merialueella vuonna 24 pyynnissä olleiden Push Up -rysien saalistilastoja ja muita kalastukseen kannattavuuteen vaikuttavia tietoja. Tarkkailutuloksissa olivat mukana myös kaikki (5 kpl) SAMPI -projektin piirissä olevat Selkämerellä koekalastetut rysät. Kuva: Markku Saiha, Paapuuri Oy Saaristomeri Osahankkeen kalastusteknilliset tavoitteet olivat selvittää uusien hyljevarmojen ponttonirysien soveltuvuus suomukalan pyyntiin ja tutkia edellytyksiä siian rysäpyyntiin Saaristomerellä. Samalla hanke pyrki tarjoamaan halukkaille 1-ryhmän kalastajille tilaisuuden tutustua Saaristomerellä toistaiseksi harvinaiseen Push Up -rysään. Vuonna 24 Saaristomerellä oli yksi siikarysä ja yksi suomukalankalastuksen kokeiluun tarkoitettu rysä. Vuodeksi 25 saatiin vielä toinen siikarysä, ja pyydysvalmistajan kanssa yhdessä suunniteltu Push Up -prototyyppirysä suomukalan kalastusta varten. Suomukalaprototyyppi. Kuva: Martti Suuriniemi, Paapuuri Oy. Osahankkeessa käytettiin konsulttina Vesa Tschernijä (Iconex Oy), jonka raportti Koekalastukset Push Up -rysillä Saaristomerellä vuosina (LIITE 15 a) 8

9 kuvailee koekalastuksia ja niiden tuloksia. Raportti käännettiin myös ruotsin kielelle (LIITE 15 b) Selkämeri Vuonna 24 projektilla oli Selkämerellä vuokrattuna kolme Push Up -rysää (2 x lohi, 1 x siika). Vuonna 25 saatiin näiden lisäksi vielä kaksi uutta lohirysää. Koko hankkeen ajan mukana tarkkailussa oli myös kaksi kalastajien omaa, vanhempaa Push Up -rysää Merikarvian merialueella. Kuva: Markku Saiha, Paapuuri Oy. Selkämeren rysien tulokset vuodelta 24 on siis käsitelty Iconex Oy:n liitteen 14 raportissa. Vuoden 25 osalta raportin laati Paapuuri Oy. Tulokset ovat LIITTEELLÄ 16 Selkämeren Push Up -rysät Push Up -rysän koentatekniikan kehittäminen Koentapussin kehittelytyön tärkeimpänä päämääränä oli aluksi se, että pitkin veneen pohjaa pomppivia ja itseään kolhivia kaloja ei enää tarvitsisi pyydystellä. Kokeilun yhteydessä koentapussilla todettiin kuitenkin olevan muitakin niin suuria etuja ja käyttömahdollisuuksia, että kalastajat eivät kertomansa mukaan siitä enää luopuisi. Kalastajien kanssa yhteistyössä laadittu raportti PU -rysän koentapussi on LIITTEENÄ 17. Kuva: Markku Saiha, Paapuuri Oy. 9

10 5.3 Työturvallisuus Satakunnan kalatalouskeskus organisoi kalastajien turvallisuuskurssin. Kurssiohjelma on LIITTEENÄ 18. Kalatalouskeskus osti kurssin Sydväst Merenkulku -oppilaitokselta. SAMPI -projekti kustansi oman toimialueensa ammattikalastajien kurssimaksut Satakunnan Kalatalouskeskuksen järjestämälle kurssille. Kurssille osallistui projektin toimialueelta 11 kalastajaa, ja se järjestettiin lokakuussa Tiedotus ja raportointi Tiedotus- ja raportointi -osahankkeeseen sisältyi Rannikkokalastuksen nykytila Selkämerellä selvityksen laatiminen, käyttöoikeuden hankkiminen 4 valokuvaan sekä 5 lehtiartikkelia tai tiedotetta. Konsulttina käytettiin Paapuuri Oy:tä Porista Rannikkokalastuksen nykytila Selkämerellä Lopullinen versio raportista valmistui joulukuussa 25 (LIITE 19 a). Raportista tehty lyhyempi yhteenveto käännettiin myös englannin kielelle (LIITE 19 b) Valokuvien käyttöoikeudet Valokuvien käyttöoikeudet siirtyivät Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutille, Saaristomeren Ammattikalastajat ry:lle ja Selkämeren Ammattikalastajat ry:lle. Osa kuvista on liitetty myös projektin kotisivuille Lehtiartikkelit ja tiedotteet Paapuuri Oy:n laatimat lehtijutut ja matkakertomukset ovat liitteillä 24 a, 24 b, 24 c, 24 g ja 24 h. 5.5 Ammattikalastuksen nykytila Saaristomerellä ja strategia vuosille Projektikoordinaattorin tehtävänä oli päivittää vuonna 21 ensimmäisen kerran ilmestynyt selvitys. Suomenkielinen versio valmistui lopulliseen muotoonsa joulukuussa 25 (LIITE 19 c). Raportti käännettiin myös ruotsin kielelle (LIITE 19 d), ja raportista tehty lyhyempi yhteenveto käännettiin englannin kielelle (LIITE 19 e). 5.6 Ammattikalastajan omavalvontasuunnitelmamalli Ammattikalastajilla (ja muillakin, jopa viranomaistahoilla) on ollut erittäin paljon vaihtelevuutta tulkinnoissa ja epätietoisuutta siitä, mitä esimerkiksi kalastajan omavalvontasuunnitelmalta edellytetään, kun otetaan huomioon kalastajan erityyppiset toimintatavat. Projekti päätti teettää asiantuntijalla omavalvontasuunnitelmamallin, jonka pohjalta kalastajan olisi helppo laatia itse itselleen omavalvontasuunnitelma. Omavalvontasuunnitelma tilattiin Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutin lehtori Mailis Kuupolta (LIITE 2). 6. JOHTORYHMÄ JA KOKOUKSET Johtoryhmän kokoonpano ollut: Olavi Sahlstén, puheenjohtaja, Ismo Johansson, Ari Uusimäki, Kim Jordas ja Kari Penttinen. Projektikoordinaattorina ja johtoryhmän sihteerinä on toiminut Maria Saarinen. 1

11 Johtoryhmä on kokoontunut kahdeksan kertaa varsinaiseen kokoukseen, lisäksi kaksi kokousta järjestettiin puhelinkokouksena. Kaksi kokouksista on ollut laajempia, koko päivän kestäneitä strategiapalavereita. Kokouksiin on kutsuttu johtoryhmän lisäksi kalatalous-johtaja Kari Ranta-aho. Johtoryhmän kokousten pöytäkirjat ovat LIITTEENÄ 21 (a j). 7. PROJEKTISTA TIEDOTTAMINEN 7.1 Ammattikalastajat ja muut sidosryhmät Projektikoordinaattori kirjoitti ja postitti yhteensä yhdeksän ryhmäkirjettä projektialueen niille 1-ryhmän ammattikalastajille, joiden osoitteet hän onnistui pikku hiljaa eri kontaktien kautta laillisin tavoin keräämään. Ruotsinkieliset kalastajat saivat kirjeet omalla äidinkielellään. Yksi postitus oli yli 2 kirjettä. Kalastajakirjeet lähetettiin sähköpostitse tiedoksi myös muille sidosryhmille kuten kalatalouskeskuksiin, tutkimuslaitokseen, TEkeskukseen jne. Kirjeissä kerrottiin projektin ajankohtaisista asioista. Kirjeet liitettiin myös projektin www-sivuille Uutisia -osioon, jossa kirjeiden lisäksi tiedotettiin muistakin ajankohtaisista asioista. Jo projektin aikaisemmassa vaiheessa alkanutta SAMPI koulutusja tiedotusristeilyperinnettä jatkettiin; risteily järjestettiin helmikuussa sekä vuonna 25 että 26. Molemmilla kerroilla mukana oli noin 6 osanottajaa, joista puolet ammattikalastajia. Neuvonta, hallinto, tutkimus ja tiedotusvälineet olivat myös hyvin edustettuina. Risteilyjen ohjelmat LIITTEILLÄ 22 a ja b. SAMPI -tiedotusristeily v. 26. Kuva: Martti Suuriniemi, Paapuuri Oy. 7.2 Tiedotusvälineet Projektin aikana järjestettiin kolme yksinomaan tiedotusvälineille kohdistettua tiedotustilaisuutta. Ensimmäinen oli Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutissa kesäkuussa 24, ja tilaisuuden aiheena oli Push Up -rysän esittely. Toinen oli Reposaaressa järjestetty Push Up -rysien koekalastustuloksia Selkämerellä esittelevä tilaisuus marraskuussa 25. Kolmas tilaisuus oli projektin lopputiedotustilaisuus tammikuussa 26 (lehdistötiedote LIITTEENÄ 24 f). Näiden tilaisuuksien lisäksi tiedotusvälineille lähetettiin kutsut kalastajien tiedotus- ja koulutusristeilyille. 11

12 7.3 www-sivut Projektin www-sivuja ( päivitettiin hankkeen aikana, ja projektin päätösvaiheessa www-sivuille liitettiin kaikki projektin tärkeimmät raportit. Sivut sulketaan vuoden 26 lopulla. Sivujen sisällysluettelo on LIITTEENÄ Muu tiedottaminen Projektikoordinaattori on kirjoittanut lukuisia artikkeleita SAMPI projektista ja ammattikalastuksen tilasta sekä kalastusalan lehtiin että valtakunnallisiin sanomalehtiin (mm. Kalahaavi, Kalastaja, Fiskarposten, Turun Sanomat ja Helsingin Sanomat). 8. PROJEKTIN EDUSTUS KALATALOUSALAN TAPAHTUMISSA Johtoryhmän jäsen Ari Uusimäki ja SAMPI -projektin pyydyshankkeen konsultit Vesa Tschernij ja Markku Saiha osallistuivat matkaan Christer Lundinin pyydystehtaalle Ruotsin Harmångeriin toukokuussa 24 (matkakertomus LIITTEENÄ 24 a). Christer Lundin Harmångerissa 24. Kuva: Markku Saiha, Paapuuri Oy. Olavi Sahlstén, Ari Uusimäki, Kim Jordas sekä projektikoordinaattori osallistuivat RKTL:n, Suomen Ammattikalastajaliiton, Ahvenanmaan maakuntahallituksen ja Ruotsin itärannikon ammattikalastajain keskusjärjestön järjestämään suomukalojen kauppaa ja markkinoita koskevaan seminaariin Turussa elokuussa 24. Koko johtoryhmä osallistui SAMPI tiedotus- ja koulutusristeilyille helmikuussa 25. Paapuuri Oy:n matkakertomus LIITTEENÄ 24 c. Projektikoordinaattori osallistui yhteispohjoismaiseen pyydysseminaariin Redskapsutvecklarträff Helsingissä helmikuussa 25 (muistio LIITTEENÄ 24 d). Kim Jordas osallistui eduskunnassa järjestettyyn kala- ja organotinakeskusteluun huhtikuussa 25. Projektikoordinaattori osallistui kansainväliseen kalastusalan konferenssiin Tanskan Grenåssa toukokuussa 25 (matkakertomus LIITTEENÄ 24 e). 12

13 Olavi Sahlstén ja Ari Uusimäki osallistuivat Österbottens Fiskarförbundin järjestämään Kansalliseen rannikkokalastusseminaariin Vaasassa marraskuussa 25. Projektikoordinaattori osallistui Suomen ympäristökeskuksen järjestämään POP Pysyvät orgaaniset yhdisteet seminaariin Helsingissä marraskuussa 25. Koko johtoryhmä osallistui SAMPI tiedotus- ja koulutusristeilyille helmikuussa 26. Lisäksi projektikoordinaattori on ollut pyynnöstä kertomassa SAMPI -projektista ja ammattikalastuksen tilasta Saaristomerellä mm. Varsinais-Suomen TE-keskuksen järjestämillä kalastusaluepäivillä maaliskuussa 25, Saaristomeren Ammattikalastajat ry:n vuosikokouksessa maaliskuussa 25, Odd Fellows -järjestön kokouksessa syyskuussa 25 ja L-S Kalatalouskeskuksen vuosikokouksessa joulukuussa YHTEENVETO JA ESITYKSET JATKOTOIMISTA 9.1 Ammattikalastukseen liittyvä Hyljevahingot ovat hankkeen viimeisen vaiheen aikana entisestään lisääntyneet. Kaiken kehittämisviestin perillemeno on vaikeutunut käytännön kalastuksen käydessä monin paikoin mahdottomaksi. Kalastajat saivat projektin aikana mahdollisuuden tutustua kehitettyihin ja uusiin pyydyksiin. Selkämerellä moni kalastaja on SAMPI -projektin kokeilujen pohjalta uskaltanut hankkia omia Push Up -rysiä, jotka saattavat alueen lohen ja siiankalastajille olla apuna taistelussa hyljettä vastaan. Saaristomerellä nykyisen tyyppisistä Push Up -rysistä ei ole apua. Kuha on täällä ammattikalastuksen selkäranka, ja kuhasta 95 prosenttia saadaan verkoilla. Myös pääosa muista tärkeistä saalislajeista kuten ahven, siika ja hauki saadaan verkoilla. Verkkokalastusmuodolle ei ole olemassa hylkeenkestävää ratkaisua. Hylkeenkestävän suomukalapyydyksen kehittäminen Saaristomeren olosuhteisiin onkin vasta aivan alussa. On todennäköistä, että ellei hyljeongelmaan löydetä ratkaisua aivan lähiaikoina, ammattikalastus Saaristomerellä päättyy. Kalastajat saattavat vielä selviytyä arkipäivän vaatimuksista pienen saaliinsa tai säästöjensä turvin, mutta investointeihin ei enää varaa ole. Kylmäverkkoprojektien tulokset tulevat konsultin mukaan aina viiveellä, kun jään käyttöön opitaan ja sen hyödyt havaitaan käytännössä. Suurimmalla osalla Saaristomeren alueen ammattikalastajista on nyt kuitenkin mahdollisuus tehdä laatutyötä, mikäli ylipäätään pystyy kalastamaan. 1-ryhmän ammattikalastajien määrä SAMPI -projektin alkuperäisellä alueella, Saaristomerellä, oli 197 vuonna 2. Vuonna 23 määrä oli pudonnut 146:een ja vuoden 26 alussa määrä oli lähes ennallaan; 149. Selkämerellä vastaavat luvut olivat 119 vuonna 23 ja 128 vuoden 26 alussa. Kalatalouden ja merenkulun koulutussäätiö jätti uuden rakennetukihakemuksen nykyisen rakenneohjelmakauden viimeisessä haussa projektisuunnitelmalleen KANRA Kannattavuutta Rannikkokalastukseen. Projektiaika olisi , ja sen 13

14 toiminta sisältää rakenteeltaan vaihtelevien suomukala-push Up -rysien kokeiluja Saaristomerellä ja Selkämerellä, lohi-push Up -rysien tiedonkeruun jatkamista Selkämerellä sekä Saaristomerellä kalastajien yhteistyömahdollisuuksien selvittämistä ja kalastustuotteiden mahdollisuuksien arviointia Tukholman markkinoilla. Projektisuunnitelman toimenpiteet perustuvat selvityksiin Ammattikalastuksen nykytila Saaristomerellä ja strategia vuosille ja Rannikkokalastuksen nykytila Selkämerellä. KANRA:ssa suunnitellut kehittämistoimenpiteet on em. selvityksissä mainittu kiireellisyysarvoltaan kaikkein tärkeimpinä. Akuuttien kehittämiskohteiden tärkeimpänä toimenpiteenä alueellisella tasolla on hylkeenkestävien pyyntimuotojen kehittäminen. Innovatiivisten pyyntimuotojen käyttöön otto mainitaan myös keinoissa kalastuksen kannattavuuden parantamiseksi. Tärkeimpänä keinona kalastuksen kannattavuuden parantamismahdollisuuksissa mainitaan kalastajien välisen yhteistyön kehittäminen. 9.2 Hallintoon ja byrokratiaan liittyvä SAMPI:n viisivuotisen projektikokonaisuuden edetessä ja hyljekannan samalla nopeasti kasvaessa on ollut selvästi havaittavissa, että myös viranomainen on ymmärtänyt elinkeinon kehittämisen tarpeet. Suhtautuminen viranomaisen puolelta on ollut myönteistä, ja tällä on ollut suuri merkitys projektissa aktiivisesti mukana olleille tahoille. Lisää avoimuutta Toivomuksena tulevaisuudelta olisi avoimuuden lisääntyminen kaikilla tahoilla. Tiedonkulun kankeus tai sen puuttuminen, tietojen tarkoituksellinen salailu tai tiedonsaannin tekeminen ylitsepääsemättömän vaikeaksi ovat useaan otteeseen hankaloittaneet myös SAMPI -projektin etenemistä. Aina ei tiedä, mistä oikein on kysymys, kun tietoja ei saa. Osa tiedonsaannin vaikeudesta on varmaankin täysin tahatonta; esimerkiksi viranomaisen tiedotus projekteista on melko sattumanvaraista. Myös tutkimuslaitoksen perinteisiin kuuluu melko matala profiili. Meneillään olevista tutkimuksista ei juurikaan kerrota. Joitakin tietoja on täysin mahdoton saada; esimerkiksi ammattikalastajien nimilistat ja osoitteet ovat tällaista huippusalaista materiaalia. Henkilörekistereistä päätetään lailla, mutta voisiko lain tulkinnassa joskus käyttää kohtuutta ottaen huomioon asian todellisen tarkoituksen? SAMPI -projekti on ollut ammattikalastuksen kehittämishanke, ja sen toteuttamisen EHDOTON edellytys on ollut kalastajakontaktit ja tiedottaminen. Osoitteita emme silti voineet saada, vaan niitä on täytynyt haalia yksi kerrallaan kaikkien käytettävissä olevien kontaktien kautta. Uraansa aloitteleva kalastaja löytää postilaatikostaan ainoastaan kalatalousviranomaisen lähettämää postia, joka ei aina välttämättä ole erityisen kannustavaa. Niin veteraani- kuin aloittava kalastaja tarvitsee kipeästi positiivisia uutisia kehittämishankkeista ja kontakteja kohtalotovereihinsa. Myös hankkeiden välinen yhteistyö tai tiedonvaihto olisi saatava paremmalle tolalle. Näin vältyttäisiin päällekkäisyyksiltä ja annettaisiin tarvitseville se tieto, mitä on jo jossain hankittu. TE-keskusten verkkosivuille olisi hyvä saada edes lista ja yhteystaho ja mielellään myös väliraportit - meneillään olevista ja jo toteutuneista hankkeista. 14

15 Ammattikalastajakin on asiantuntija Ammattikalastajan asema oman ammattinsa, sen toimintaympäristön ja siinä tapahtuvien ja tapahtuneiden muutosten asiantuntijana tulisi tunnustaa. Ei ole harvinaista, että kalastajalla olevaa tietoa aliarvioidaan, sitä ei uskota tai se ei edes kiinnosta. Projekteissa konsulttien esittämät palkkiopyynnöt hyväksytään sen kummempia ihmettelemättä, kun taas kalastajien asennetta ihmetellään, jos he haluaisivat palkan tehdystä työstä tai edes saalismenetyksistä, jotka projektissa mukana olo on aiheuttaa. SAMPI -projekti on ollut elinkeinon oma hanke, eli ammattikalastajat ovat itse olleet mukana suunnittelemassa sitä sekä jäseninä johtoryhmässä. Tämä menettely on taannut sen, että kalastajat ovat kokeneet hankkeen omakseen, käytännönläheiseksi ja järkeväksi. Myös tiedonkulkua on voitu varmistaa tällä tavalla. Erittäin tärkeää tulevaisuudessakin ammattikalastukseen kohdistuvissa hankkeissa on se, että kalastajat otetaan mukaan jo hankkeiden suunnitteluvaiheessa. Vaikka suunnitelma näyttäisi erittäin hienolta toimiston näyttöpäätteellä, kalastaja osaa todeta sen epärealistiset kohdat välittömästi. Lopuksi Rahoittaja hyväksyy hankkeissa vain ns. vakavaraiset tahot rahoituksen hakijoiksi. Tämä on aivan perusteltua, mikäli näiden tahojen intresseissä ensimmäisenä on elinkeinon etu. Jos ensisijaisena tarkoituksena kuitenkin on pönkittää omaa talouttaan, lähtökohta on väärä. Kalatalouden ja merenkulun koulutussäätiö SAMPI -projektin viimeisen vaiheen rahoituksen hakijana on toiminut esimerkillisesti tässä suhteessa, ja sen ammattikalastajia kohtaan osoittama luottamus on ollut arvokkaana tukena hankkeen onnistumisessa. 1. PROJEKTIKOORDINAATTORIN KIITOSSANAT Allekirjoittanut sai olla mukana käynnistämässä SAMPI projektikokonaisuutta ja vetämässä sekä loppuun saattamassa sen viimeistä vaihetta, joka oli nimeltään SAMPI II -projektin 3. vaihe. On ollut haastavaa ja palkitsevaa saada tehdä yhteistyötä ammattikalastajien kanssa. Allekirjoittanut on käynyt kalastajien ohjauksessa varsinaisen ammattikalastuksen korkeakoulun, vaikka ei tietenkään kirjoituspöytänsä takaa olekaan päässyt kuin hipaisemaan tieteenhaaran teoriaa ja historiaa. Ilman johtoryhmän vankkumatonta tukea olisi työ projektikoordinaattorina ollut vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Puheenjohtaja Olavi Sahlstén on väsymättömästi ollut aina valmis vastailemaan koordinaattorin ammattikalastukseen liittyviin kysymyksiin. Paraislainen Ismo Johansson on ollut arvokkaana linkkinä Saaristomeren ruotsinkielisen saariston puolelle ja merikarvialainen Ari Uusimäki Selkämeren alueelle. Kim Jordas on ollut ehtymätön tietolähde mitä tulee alan lainsäädäntöön ja kansalliseen tapahtumakenttään. Lähimmän esimieheni, Kari Penttiseen tukeen olen voinut luottaa kaikissa tilanteissa. Koko johtoryhmä on ollut innostunut työstään ammattikalastuksen kehittäjinä. Edellisten lisäksi haluan osoittaa kiitokseni kaikille SAMPI projektin toimialueen ammattikalastajille, projektissa mukana olleille konsulteille, neuvojille, viranomaisille, tutkijoille ja muille asiantuntijoille, jotka ovat antaneet tietonsa ja usein myös palasen omaa itseään projektin menestymisen tueksi. Lopuksi haluan kiittää L-S Kalatalouskeskuksen 15

16 kalataloussuunnittelija Timo Saarista, joka toimi koordinaattorina SAMPI II projektin 1. ja 2. vaiheissa. Timo loi ammattikalastajien asialle omistautuneella työllään sekä vankkumattomalla uskollaan vaimonsa kykyihin allekirjoittaneelle edellytykset viedä hanke onnistuneesti päätökseen. Turussa Maria Saarinen projektikoordinaattori SAMPI -projektin koordinaattoria Maria Saarista ja johtoryhmän puheenjohtajaa Olavi Sahlsténia naurattaa; vaikka SAMPI projekti päättyikin huhtikuussa 26, yhteistyö jatkuu uuden KANRA Kannattavuutta Rannikkokalastukseen hankkeen merkeissä. Kuva: Martti Suuriniemi, Paapuuri Oy. 16

17 SAARISTOMEREN TYÖYHTEENVETO , , LIITE 1 Jyväskylä Turku Työn aloittamiseen liittyvien asioiden läpikäyntiä hankkeen koordinaattorin kanssa. Liikkeellelähdön suunnittelua Taivassalon hankkeessa. Turku Taivassalo ja puheluja Merimaskun kuntaan ja alueen kalastajille. Taivassalon kunnassa keskustelua sataman kehittämisen tilanteesta ja avaimen hankkiminen Tuomaraisten jäähileasemalle kalastajille tapahtuvaa esittelyä varten. Teijo Lindströmin kanssa keskustelua kalastajien jään käytöstä ja laadun tuottamisen onnistumisesta. Aiheessa on päästy eteenpäin, mutta tekeminen ei ole loppunut. Jari Laineen kanssa käytiin läpi kylmäketjun onnistumista käytännön kalastuksessa. Jään käyttö kalastuksen yhteydessä silakan osalta on lähtenyt liikkeelle. Silakalla tarvittavat jäämäärät ovat niin suuria että niiden käsittelyyn olisi oltava nykyistä helpompi tapa siirtää jäätä asemalta alukseen. Yhtenä vaihtoehtona olisi trukkiin lisälaite, jolla jääsammio olisi mahdollista kaataa suoraan laiturilta veneeseen. Toisena vaihtoehtona olisi hankkeen alkuperäisiin suunnitelmiin kuulunut kuljetin, jolla lapioitu jää olisi mahdollista siirtää jään ottoluukulta laiturin reunan yli veneeseen. Kymmenen silakkatonnin osittaiseenkin lämpötilan laskuun tarvittavat jäämäärät ovat niin suuria että tarvittava työ muodostuu suurimmaksi ongelmaksi. Kalastajilla olisi tarvetta jään käyttöön sopivasta kalustosta. Suunniteltiin erikokoisten eristettyjen sammioiden hankkimista. Sammioista on nyt kokemusta vain 6 l:n koossa, joka tuntuu kalastajista liian suurelta suomukalan kalastukseen. Samalla tavalla eristettyjä sammioita on markkinoilla aina 7 litran kokoon saakka ja niitä olisi mahdollista käyttää ympärivuotisesti. Sammioista tulisi välittää tietoa kalastajille ja yrittää saada vaikka mallikappaleet katseltaviksi. Sataman jään kuljettimesta, johon on mahdollista liittää sammioita, tehdään seuraava rahoitushakemus. Jäähileaseman valot ovat epäkunnossa. Ongelma on todellinen, kun asemalle joutuu joskus menemään sisään kaatamaan keskelle syntyvän jääkeilan, joka pitää jääkoneet sammuksissa. Ovien mennessä tuulen heittämänä kiinni varastossa on pimeä Taivassalon kalasatamassa keskusteltiin kalastajien kanssa kalan jäähdyttämisen kehittämisestä silakan rysäkalastuksessa. Ensimmäisenä alukseen otettavien saaliiden jäädyttämisessä nähtiin kalastuksen suorittamisen näkökulmasta etuja. Kalastajien suhtautuminen saaliin jäähdyttämisen kehittämiseen oli myönteinen. Aiheesta pitää päästä 17

18 tekemään käytännön kokeita, joiden onnistumista seurataan lämpötilamittauksin , , , Ahvenen rysäkalastuksessa jäätä oli käytetty aikaisempaa enemmän mutta kalan käsittely ei ollut muuttunut aikaisemmasta. Kalastajien kanssa keskusteltiin rysäpyynnin saaliin käsittelyn muuttamisesta tapahtuvaksi samalla tavalla kuin Säkylässä nostolaitteiden ja lajittelupöytien avulla tapahtuvaksi. Osittain tähän kehitykseen oli varauduttu hankkimalla nostolaitteita, mutta viimeinen toteutus puuttui. Kehittämisellä saattaa olla mahdollista vähentää työmäärää kalan käsittelyssä ja saada saaliin tainnuttaminen ja osittain verestäminen mahdolliseksi työskentelyolosuhteiden helpottuessa Merimaskun jäähileaseman suunnittelua Merimaskun kunnaninsinöörin kanssa. Keskustelussa käytiin läpi erilaisia jää vaihtoehtoja ja aseman tehoa. Koneista oltiin tekemässä tarjouspyyntöjä ja tässä vaiheessa päädyttiin kahteen konekokoon 5 tn/ vrk ja 1tn/vrk. Yhdellä valmistajalla on koneessa mahdollisuus pumpattavan jään tekemiseen ja tämä mahdollisuus halutaan mukaan tarjouskilpailuun. Suunnitelmissa ei ole vielä jäätyypin edellyttämää käsittelytekniikkaa erillisine sekoitettavine säiliöineen. Varautuminen koneen tekniikassa tähän mahdollisuuteen saattaa olla niin pieni kustannus että se voidaan tehdä tulevaisuuden varauksena. Käytettävissä olleen ajan puitteissa käytiin läpi vain koneen tehoa, ei muuta aseman tekniikkaa tai sen sijoitusta, jotka jätettiin seuraavaan tapaamiseen. Teijo Lindströmin kanssa keskusteltiin kalastuksen kehittämisen mahdollisuuksista hankkeessa käytettävissä olevan ajan puitteissa ja hankkeen jälkeen. Kehitysmahdollisuuksien hyödyntämisestä tulisi tehdä pidemmälle aikavälille yltävä alustava suunnitelma, joka helpottaisi koko prosessin hahmottamista ja mahdollisimman suuren hyödyn saamista kehittämisen mahdollisuuksien kautta. Suunnitelmassa voisi käsitellä kehittämisen näkökulmasta tarpeelliset tehtävät, mahdolliset erillishankkeet eri kalastusmuotoja kalan laadun kehittämiseksi ja tarvittavat investoinnit. Suunnitelman suurimpana vaikutuksena olisi mielestäni kehittämisen hyötyjen hahmottuminen ja sitä kautta elinkeinon oman mielenkiinnon lisääminen perinteisten totuttujen toimintatapojen kehittämiseen kannattavuuden ja markkinoinnin näkökulmasta. Samassa yhteydessä voisi pohtia mahdollisia kehittämisen esteitä ja onko niihin mahdollista vaikuttaa. Reima Salosen kanssa keskusteltiin kylmäketjun edelleen kehittämisestä ja toiminnan taloudesta. Reima piti mahdollisena että laadun hoitaminen osoittautuu taloudelliseksi kalastajan näkökulmasta myös lyhyellä tähtäimellä. Parempi laatu voi mahdollistaa saaliin myymisen elintarvikkeeksi rehun sijasta. Samaa on selvitetty Sundomissa ja yritetty löytää säilyvyyden tuomia taloudellisia mahdollisuuksia. Sundomissa päädyttiin mahdollisuuteen lisätä tuntuvasti toiminnan nettotulosta, mikäli ei olla riippuvaisia säilyvyyden tuomista 18

19 rajoituksista kalastuksessa ja markkinoinnissa. Päädyttiin johtopäätökseen, että säilyvyyden mahdollisimman välitön taloudellisuus kalastajan näkökulmasta ja sen vaikutustapojen tietäminen voisivat motivoida jään käyttöä. Samasta tiedosta olisi apua Laupusten jäähdyttämön mahdollisen jääaseman ja muiden kalan laatuun liittyvien investointien perustelussa rahoittajalle. Kalan verestäminen ja tainnuttaminen eivät vielä toimi kaikilla kalastajilla ja niiden kouluttamiseen tulisi jatkossa panostaa lisää. Mielestäni toimintojen teknistä onnistumista tulisi kehittää helpommaksi ja perustella vaikutusta pitkällä tähtäimellä kalan menekkiin kalastajien ymmärtämällä tavalla. Laupusten sataman kehittämisestä pitäisi tehdä suunnitelma yhdessä kunnan ja satamaan hallinnoivan yhtiön kanssa. Suosittelin että sataman kehittämiseen paneuduttaisiin kesälomien jälkeen jolloin olisi mahdollista saada prosessi liikkeelle ja seurata sitä niin ettei kehittämisestä tulisi kohtuuttomia väärinymmärryksiä eri osapuolien välillä. Aiheesta on nyt sen verran kokemusta että kunnasta voi löytyä tahoja, jotka eivät ennestään tiedä kalastuksen kehittämisen mahdollisuuksista ja tämä tietämättömyys saattaa vaikeuttaa yhteisen mielipiteen syntymistä hankkeen rahoitukseen lähtemisestä ,5 Rantakarin kalastusyrityksen kalanmyyntiin tutustuminen 19

20 LIITE 2 TUOMARAISTEN JÄÄHILEASEMA LOKAKUUSSA 24 Tero Laukkanen, Kalapriima Ky JÄÄASEMAN TEKNINEN TILA Jääaseman jäävaraston valot eivät toimi. Syynä saattaa olla lampun palaminen tai kosteuden kertyminen väärään paikkaan. Jäävarastossa joutuu käymään sisällä tasoittamassa varastossa olevaa jäätä koneen käyntiin saattamiseksi ja silloin saattaa tuuli lyödä luukun kiinni, jolloin sisällä tulee todella pimeää. Aseman jään määrän tunnistus tapahtuu valokennon avulla, mikä edellyttää tasaista jään pintaa varastossa ja tämä tasoitus on helpompaa hyvässä valaistuksessa jäävaraston sisällä. Jääaseman ulkovalo ei toimi. Asemaan rakennettaessa katsottiin kalastajien kanssa, että ulkovalon kosteuden suojaus saattaa olla liian heikko. Katkaisimen päälle rakennettiin tuolloin Huurteen toimesta katkaisimen puoliksi peittävä rosterisuoja, mutta se ei suojaa katkaisinta ja sähköjohtoja meri-ilmaston kosteudelta. Jääaseman ylempi jäämäärää mittaava anturi ei todennäköisesti toimi ja siitä seuraa, että varastoa on mahdollista täyttää vain alimman kolmanneksen osalta. Tämä ei vaikuta itse jääaseman tehoon vaan ainoastaan varastointikapasiteettiin. Pienemmillä jään ottomäärillä tehokkaan aseman jäätä ei kannata varastoida liian kauan, koska jään laatu heikkenee varastoinnin jatkuessa. Suuri määrä kovassa paineessa olevaa jäätä paakkuuntuu nopeammin kuin pieni määrä tasaisesti varaston pohjalla. Jäävaraston täyttäminen alimmalta kolmannekseltaan parantaa jään laatua, ja jää on näin käyttäjälle tuoreempaa. Jääaseman alin anturi on sijoitettu liian alas jäänottoluukun yläpienaan, jolloin jo pienet jäämäärät ja jäämäärän tasoittelun puute katkaisevat toiminnan. Mikäli näitä asennuksia tullaan korjaamaan ja muuttamaan, samalla kannattaa alinta anturia nostaa korkeammalle. Alimman anturin osoittamaa varastointitilavuutta tullaan käyttämään eniten eli silloin kun jään käyttö kohdistuu suomukalan käsittelyyn. Edellä mainitut toimintahäiriöt saattavat johtua heikosti suoritetusta kosteuden suojauksesta. Anturit ovat tilassa, jossa on aina 1 prosentin kosteus ja lämpötila nollassa. Vika ei saata poistua nykyjohdotusta korjaamalla, vaan se saattaa edellyttää johdotuksen uusimista paremmin kosteutta kestäväksi. Jääasemaan kannattaisi rakentaa määräanturit ohittava varakäyttö kellokytkimen avulla, jolloin sinne saataisiin tehtyä tarvittava jäämäärä vaikka anturit eivät toimi. Varajärjestelmiä käyttämiseen on oltava sen verran, etteivät käyttäjät jää ilman jäätä. Veden tulo kalatehtaan kautta vaikuttaa tulevan veden paineeseen, mikä edelleen vaikuttaa koneen käyntiin. Vastaavassa tilanteessa Säkylässä kalastajien käyttäessä paloletkua hallin pesemiseen ja veden paineen vaihdellessa se vaikutti edelleen jäähilekoneen kestävyyteen. Koneen toimittaja vetäytyi vastuusta ja kone jouduttiin uusimaan kalasatamavaroista. Asiaa on Tuomaraisten tapauksessa kysytty koneen käyttöönoton yhteydessä, jolloin vika ensimmäistä kertaa tuli esiin, Huurteelta ja sieltä vakuutettiin, ettei tässä konetyypissä ole vastaavaa koneen kestoon liittyvää ongelmaa vaikka veden paineen vaihtelu saattaakin pysäyttää koneen. Asia kannattaa vielä tarkastaa, ettei vedenpaineen vaihtelu vaikuta jääaseman takuuehtoihin mahdollisen vian tullessa. 2