Jääkiekkovalmentajien johtamiskäyttäytyminen

Transkriptio

1 Jääkiekkovalmentajien johtamiskäyttäytyminen Jääkiekkovalmennuskulttuuri elää edelleen tehtävä- ja tulosjohtamisen aikakautta, vaikka muualla yhteiskunnassa puhutaan osaamisen- ja muutoksenjohtamisesta. Jääkiekkovalmennuksessa on kuitenkin itämässä muutossuuntaunut ja ihmisiä paremmin huomioiva johtamiskulttuuri, jota toteuttavat tyypillisemmin ammatillisesti pidemmälle koulutetut valmentajat. Tämän tutkimuksen kohteena olivat jääkiekon valmentajakoulutukseen vuosina 1998 ja 1999 osallistuneet 30 valmentajaa eri sarjatasoilta. Valmentajien johtamistoimintaa arvioi yhteensä 245 pelaajaa ja lisäksi valmentajat arvioivat itse omaa johtamistoimintaansa. Johtajuus on keskeinen vaikuttava voima kaikissa organisaatioissa niin urheilussa kuin sen ulkopuolellakin. Johtaminen on vaikuttamis- ja vuorovaikutusprosessi esimiehen ja alaisten välillä.. Johtamisen kautta vaikutetaan paitsi yksilöihin myös organisaation sisällä oleviin ryhmiin motivoiden heitä työskentelemään sekä yhteisten että yksilöllisten päämäärien puolesta. Johtajan tehtävänä on antaa mieli ja merkitys organisaation tavoitteille. Kiihtyvä yhteiskunnallinen muutos erityisesti 80- ja 90-luvuilla aiheutti muutospainetta aikaisemmin kehitettyihin johtamisen teorioihin ja malleihin. Johtamisen teoriat saivat vaikutteita strategisen johtamisen alueelta, missä korostettiin organisaation muutosta ja joustavuutta yrityksen keskeisenä menestys- ja kilpailutekijänä Johtajan kyky visiojohtamiseen nähtiin olennaisena johtajan osaamisja kykyalueena. Yhdeksi keskeiseksi muutosjohtamisen osatekijäksi nousi valtuuttaminen, jonka avulla alaisten on mahdollista saada itsenäistä vastuuta ja valtaa päättää omasta työstään. Uuden ajan muutossjohtajan pitää olla kykenevä myös luomaan luottamusta ja avoimuutta organisaation toimintakulttuuriin Arkielämässä usein etsitään analogioita valmentamisen ja esimistyön välille. Puhutaan valmentavasta johtamisesta ja johtajista valmentajina. Mielikuva ja käsite valmentavasta johtamisesta on kuitenkin vähän hatara. Alaisten kasvattaminen itseohjautuvuuteen on varmasti yksi tekijä, joka sisältyy ajatukseen valmentavasta johtamisesta. Pyrkimys itseohjautuvuuteen ja itsensä virittäminen yhä parempiin suorituksiin onkin totta yksilöurheilussa, mutta joukkueurheilussa urheilijoiden ohjaaminen itsenäisyyteen ja itseohjautuvuuteen on jo kauempana oleva tavoite. Urheilussa ja joukkueessa johtajuus on valmentajan ja yhä useammin

2 valmennustiimin vastuulla. Tässä tutkimuksessa lähdettiin kuitenkin kartoittamaan yksittäisen valmentajan johtamistoiminnan ulottuvuuksia. Tutkimuksessa käytetty mittari on kehitetty työelämän ja esimiestyön lähtökohdista käsin. Mittarin taustalla on muutosjohtamisen teoria, jossa johtamista kuvataan kolmiulotteisena ilmiönä. Tämän CPE- teorian (Change, Production, Employee)mukaan tämän päivän johtaminen muodostuu kolmesta ulottuvuudesta, jotka ovat muutoksen, tehtävien ja ihmisten johtaminen. Esimiehen henkilökohtainen johtamisprofiili on näistä ulottuvuuksista muodostunut kemiallinen seos, jolloin esimerkiksi voimakkaasti muutokseen ja tehtävien johtamiseen suuntautunut esimies toimii hyvin erilailla kuin muutokseen ja ihmisiin suuntautunut esimies. Tässä tutkimuksessa valmentajan valmentajan johtamistoimintaa kuvaavia selkeitä faktoreita löytyi kuusi: 1. Visiointi- ja muutosulottuvuus heijastaa valmentajan kehityssuuntautuneisuutta. Se pitää sisällään muuttujat, jotka kuvaavat valmentajan kykyä visioida, innovoida ja kokeilla erilaisia vaihtoehtoisia toimintatapoja. 2. Kontrolliulottuvuuden muuttujat kuvaavat tarkkuutta, suunnitelmallisuutta, tiukkaa työn seurantaa ja harkittua päätöksentekoa. 3. Pelaajien positiivinen huomiointi tarkoittaa tässä yhteydessä suorituksesta riippumatonta pelaajien huomioimista, arvostamista ja heidän näkökulmansa huomioonottamista. 4. Reiluus- ja oikeudenmukaisulottuvuus sisältää muuttujat, jotka kuvaavat positiivisen ja avoimen ilmapiirin rakentamista sekä myös palautteen suoruutta. Se kuvaa myös valmentajan itsensä alttiiksi panemista pelaajien edessä ja palautteenannossa. 5.Kehitys- ja toimeenpanoulottuvuus tarkoittaa jämäkkää päätöksentekoa, päämäärien selkeää julkituomista ja rohkeaa suuntautumista tulevaisuuteen. 6. Valmentava yksilöllinen ohjaus sisältää muuttujat, jotka kuvaavat yksityiskohtaista ohjausta ja selkeän vastuualueen määrittelyä. Myös suoritukseen liittyvä palautteenanto sijoittuu tälle alueelle. Valmennuspäälliköt ja valmentajat poikkesivat ryhminä toisistaan usealla johtamisulottuvuudella. Se, että valmennuspäälliköt olivat muutos- ja myös ihmissuuntautuneempia, selittyy osittain koulutuksellisen eron kautta. Valmennuspäälliköt olivat paremmin koulutettuja kuin valmentajat keskimäärin. Valmennuspäällikön tehtävänä on kehittää seuran toimintaa ja luoda suuntaa koko seuran valmennusjärjestelmälle, kun taas valmentajan työ kohdistuu enemmän operatiiviseen ja päivittäiseen harjoitteluun. Visiointi ja muutoksen johtaminen on valmennuspäällikön tehtävän avainalueita. Voi olla, että valmennuspäällikön tehtävään hakeutuvat ovat jo lähtökohdiltaan ja muutossuuntautuneempia ja arviointiin voi tietenkin vaikuttaa myös yleiset pelaajien odotukset, joita valmennuspäällikköön tehtävään kohdistuu. Valmentajien ja valmennuspäälliköiden välillä havaittiin eroja myös itsearvioinnin

3 osuvuuden suhteen. Valmentajilla oli taipumus itsensä yliarviointiin pelaajien arvioihin verrattaessa, kun taas valmennuspäälliköt pystyivät osuvampaan itsearvioon. Mielenkiintoista oli, että kontrolli-ulottuvuudella valmentajat arvioivat itsensä tarkemmin kuin valmennuspäälliköt. Koska kontrolli on keskeinen ja näkyvä elementti useimpien valmentajien johtamistoiminnassa, he myös pystyvät arvioimaaan itsensä tämän ominaisuuden suhteen realistisesti. Vastaavasti valmennuspäälliköt onnistuivat huonosti tämän ominaisuuden arvioinnissaan, mutta tekivät osuvampia itsearvioita muilla faktoreilla. Valmentajien johtamisprofiilit Valmentajien johtamisprofiileja luokiteltiin profiilin muodon pohjalta. Valmentajien ja valmennuspäälliköiden suurin ryhmä oli kontrollikeskeinen perusvalmentaja, johon sijoittui 60 % tutkituista. Kaikille näille valmentajille oli yhteistä jossain määrin kontrolloiva toimintaote ja tasainen keskiarvon tuntumaan sijoittuva johtamisprofiili Matalan profiilin valmentajat jäivät kaikilla ulottuvuuksilla alle aineiston keskiarvon. Erityisen alas pelaajat arvioivat tämän ryhmän valmentajat reiluus- ja oikeudenmukaisuus ulottuvuudella. Ilmeisesti pelaajien oli vaikea luottaa ja sitoutua tämän tyyppiseen näkymättömään valmentajaan. Näiden valmentajien toiminnassa korostui pelaajien kontrolloiminen muita johtajuusominaisuuksia enemmän. Muutossuuntautuneet ihmisvalmentajien johtamistoiminnassa nousi visiointi- ja muutosulottuvuus samoin kuin pelaajien positiivinen huomiointi yli keskiarvon. Pelaajat näyttivät luottavan näihin valmentajiin, sillä reiluus ja oikeudenmukaisuus arvioitiin korkealle tämän ryhmän kohdalla. Muutosvalmentajan ja korkean profiilin valmentajan profiilit olivat hyvin lähellä toisiaan, mutta erottavana tekijänä oli muutosvalmentajan vähäinen alaisten kontrolloiminen. Korkean profiilin valmentajalla kaikki pelaaja-arviot ovat selvästi keskitason yläpuolella. Muutossuuntautuneita valmentajia ja valmennuspäälliköitä oli yhteensä 8 kolmestakymmenestä (27%). Valmentajista 17 % ja valmennuspäälliköitä 42 % kuului tähän muutossuuntautuneiden ryhmään. Muutossuuntautuneet valmentajat ja valmennuspäälliköt olivat korkeammin koulutettuja. Vähemmän ammatillista koulutusta saaneet valmentajat todennäköisesti kopioivat toiminnassaan enemmän oman pelaajauransa aikaista valmennuskulttuuria. Pedagoginen ammatillinen koulutus toi selkeästi toisenlaista, kriittisempää ja avarampaa näkökulmaa myös omaan käytännön johtamistoimintaan. Käskyttäminen ja pelaajien kontrolloiminen näyttää kuitenkin olevan edelleen keskeisin osa tämän päivän valmennuksen johtamiskulttuuria. Itsearvion osuvuudessa valmentajaryhmittäin oli merkityksellisiä eroja. Vähiten osuvasti itseään arvoivat matalan profiilin valmentajat ja valmennuspäälliköt. Heikko itsearvioinnin osuvuus voi kertoa vähäisestä analyyttisyydestä ja kriittisyydestä oman toiminnan suhteen sekä mahdollisesti myös heikommasta työtehtäviin sitoutumisesta Suuri ero oman muiden arvion välillä (yliarvionti) kertoo myös haluttomuudesta

4 muutoksiin oman toiminnan suhteen. Osuvimmin itseään suhteessa pelaajiin arvioivat muutossuuntautuneet ihmisvalmentajat. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että valmentajan kyky arvioida itseään osuvasti, kertoo myönteisestä urheilijavalmentajasuhteesta. Hyvä itsearviointikyky kertoo myös viime aikojen trendikäsitteestä, tunneälystä. Tunneälykäs valmentaja tuntee itsensä ja oivaltaa myös sen, miten oma toiminta vaikuttaa urheilijoihin. Vanha totuus, että ensin on opeteltava tuntemaan itsensä, jotta voisi ymmärtää ja vaikuttaa toisiin, pitää tässäkin yhteydessä paikkansa. Ajatuksia lopuksi On mielenkiintoista pohtia kysymystä, mitä merkitystä valmentajan johtamistoiminnalla on tuloksen joukkueen menestymisen kannalta. Yleisesti kirjallisuudessa nähdään, että kausaalisuhde menee johtamisesta ryhmäprosesseihin ja sitä kautta organisaation tuloksiin. Jääkiekko huipputasolla on hektistä ja tuloskeskeistä, eikä seuran johto jaksa yleensä odotella pitkäjänteisen kehitystyön hedelmiä. Valmentajan tai valmennustiimin vaihtaminen tilanteen mukaan on valmennuksen arkitodellisuutta. Tulos on saatava irti joukkueesta mahdollisimman nopeasti, jolloin pitkäjänteisimpi valmennuskulttuurin kehittäminen ja joukkueen rakentaminen jää toissijaiseksi asiaksi. Valmennuskulttuuri muuttuu kaiken aikaa. Valmentajat joutuvat toimimaan yhä useammissa vuorovaikutusverkostoissa, jotka asettavat vaatimuksia myös varsinaiselle valmennustyölle. Valmentajien pitää perustella toimintaansa seurajohtoon, valmennettavien vanhemmille, sponsoreille, medialla ja lukuisille muille yhteistyötahoille. Valmentajan on myös pystyttävä rakentavaan yhteistyöhön valmennustiimin sisällä. Ympäröivän yhteiskunnan odotukset ja toimintamallit muokkaavat väistämättä valmentamisen käytäntöja.. Myös tulevat nuoret huippupelaajat ovat tottuneet suurempaan itseohjautuvuuteen ja henkilökohtaisiin vapausasteisiin, jolloin valmentaja on johtamistoiminnassaan täysin uusien haasteiden edessä. Päivi Frantsi

5