SOPIMUKSEN MUKAAN JA MUUTENKIN VEIKKO LEHTONEN JORMA ANTILA

Transkriptio

1 SOPIMUKSEN MUKAAN JA MUUTENKIN VEIKKO LEHTONEN JORMA ANTILA

2

3 SOPIMUKSEN MUKAAN JA MUUTENKIN VEIKKO LEHTONEN: Metallin palkat ja palkkarakenteet tilastojen valossa JORMA ANTILA: Toimiiko metallin palkkarakenne? Metallityöväen Liiton tutkimustoiminnan julkaisuja

4 ISBN Kehityksen Kirjapaino, Pori 2004 Ulkoasu: Markus Janhunen Taitto: Sari Korte 2 Sopimuksen mukaan ja muutenkin

5 Lukijalle Kädessäsi on Metallityöväen liiton tutkimustoiminnan tuottama tutkimusraportti metalliteollisuuden palkkauksesta. Tutkimus on kaksijakoinen. Ensimmäisessä osassa tutkija Veikko Lehtonen tarkastelee metalli teollisuuden työntekijöiden palkkojen ja palkkarakenteiden kehitystä tilastojen valossa. Toisessa osassa tutkija Jorma Antila valottaa tapausesimerkkejä analysoimalla metalliteollisuuden palkkausjärjestelmän toimivuutta. Tuskinpa on toista asiaa, joka herättää yhtä paljon mielipiteitä ja intohimoja kuin palkka. Tutkimusraportissa jäsennetään ansiokkaasti keskustelua, jota metallialan palkkauksesta käydään ja pyritään antamaan vastauksena mahdollisimman tarkkaa ja vertailukelpoista tietoa. Kuitenkin tämäkään tutkimus ei ole lopullinen oikea tulos, vaikka onkin laajempi ja syvempi kuin alalta on aiemmin tehty. Sen vuoksi on toivottava, että raporttiin maltetaan perehtyä kokonaisuutena ja vältetään yksinkertaistavia päätelmiä tuloksista. Metallityöväen liiton tutkimustoiminta tulee jatkamaan säännöllistä alan palkkakehityksen seurantaa ja analysointia. Tässä vaiheessa kiitän raportin valmistaneita tutkijatovereita Jorma Antilaa ja Veikko Lehtosta ansiokkaasta ja huolellisesta työstä sekä tilastosihteeri Sari Kortetta raportin painokuntoon saattamisesta. Ilman Teknologiateollisuus ry:n myötämielistä suhtautumista tutkimusta olisi ollut mahdoton nykymuotoisena tehdä. Kiitän myös kaikkia muita tutkimuksen mahdollistaneita tahoja arvokkaasta avusta. Helsingissä Eero Hovi tutkimuspäällikkö 3

6 4 Sopimuksen mukaan ja muutenkin

7 SISÄLLYS VEIKKO LEHTONEN: Metallin palkat ja palkkarakenteet tilastojen valossa 1. Johdanto Mitä tutkittiin ja miten Vertailussa eri teollisuusalojen palkat Tuntipalkat ja vuosiansiot Palkat, tuottavuus ja tulonjako Sopimuskorotukset ja ansiokehitys Metalliteollisuuden palkat ja palkkarakenteet Metallin palkkajakauma Alueellisia ja alakohtaisia erityispiirteitä Miesten ja naisten palkat Sopimuspalkat ja käytännön palkat Yleisten palkankorotusten vaikutus palkkahajontaan Yhteenveto JORMA ANTILA: Toimiiko metallin palkkarakenne? 1. Esipuhe Johdanto Kyllä se on hyvä järjestelmä, mutta Tuotannon sujuvuus tärkeintä Läpimenoaika piti puolittaa Koneet pysyvät käynnissä Uusi vaativuustekijä Kannustetaan monitaitoisuuteen Yhteenveto Heko hiertää Minä ne määrään Ei ole tarvetta käyttää Ei paraketta, se on kauhea kirosana Pärstän mukaan ja epäoikeudenmukaisesti Olisiko parannettavaa? Liitetaulukko

8 6 Sopimuksen mukaan ja muutenkin

9 Veikko Lehtonen Metallin palkat ja palkkarakenteet tilastojen valossa 1. JOHDANTO Tiedoksi sellaiselle lukijalle, joka ei ennestään tunne metalliteollisuudessa käytössä olevaa palkkausjärjestelmää: järjestelmän esittely löytyy Jorma Antilan kirjoittaman tutkimusraportin johdannosta tästä samasta julkaisusta. Tämä tutkimusraportti käsittelee metalliteollisuuden palkkakehitystä ja palkkarakenteita palkkatilastojen valossa. Raportin kolmannessa luvussa verrataan metalliteollisuudessa maksettavia palkkoja ja niissä tapahtunutta muutosta palkkoihin ja muutokseen muilla teollisuuden aloilla. Neljännessä luvussa keskitytään metalliteollisuuden sisäisten palkkarakenteiden ja rakennemuutosten kuvaamiseen. Molemmissa luvuissa tarkastelu kohdistuu vuosiin Raportissa esitellään uutta, ennen esittelemätöntä aineistoa metalliteollisuuden palkkarakenteista ja rakenteiden muutoksista. Aiempaa yksityiskohtaisempi tieto tarjoaa mahdollisuuden tähänastista monipuolisempaan ja erittelevämpään keskusteluun palkkakehityksestä ja työehtosopimuksen palkkamääräysten toteutumisesta käytännössä. Metalliteollisuudessa maksettavat säännöllisen työajan ansiot ovat viime vuosina kehittyneet heikommin kuin ansiot teollisuudessa keskimäärin. Mistä tämä voisi johtua? Mahdollisia selityksiä on ainakin kolme: 1. Muilla aloilla on sovittu työehtosopimusneuvotteluissa keskimäärin korkeammista palkankorotuksista kuin mistä metallissa on sovittu. 2. Muilla aloilla on tapahtunut sopimuskauden aikana sellaista palkkojen nousua, jollaisesta metalliväki on jäänyt osattomaksi. 3. Tilastollinen ero selittyy rakenteellisilla tekijöillä. Tulopoliittisia ratkaisuja solmittaessa on usein yhteisesti hyväksytty se ajatus, että joidenkin alojen pitää saada keskimääräistä suuremmat, joidenkin taas keskimääräistä pienemmät palkankorotukset. Esimerkiksi silloin, kun ratkaisuun sisällytetään erillinen matalapalkka- tai naispalkkaerä, vaihtelee eri alojen palkkaratkaisujen taso sen mukaan, minkä verran kullakin alalla on matalapalkkaisiksi määriteltyä väkeä ja mikä on naisten suhteellinen osuus alan työntekijöistä. Yleistä sopimuskorotusten tasoa on ylitetty myös ns. pitkillä sopimuksilla, joilla työnantajat ostavat itselleen keskimääräistä pitemmän työrauhan myöntymällä yleisen palkankorotustason yli meneviin lisäkorotuksiin. Jos tätä perustetta yleisen tason ylityksille ei aina olekaan hyväksytty, niin on siihen tyydytty. Alakohtaisten palkankorotusten tasoa koskevat tiedot perustuvat joko liittojen omiin laskelmiin ja ilmoituksiin tai Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton laskelmiin ja ilmoituksiin. Julkisuuteen tarjottujen lukujen keskinäiseen vertailuun on suhtauduttava varauksella. Yleensä liitot ilmoittavat alakohtaisen sopimuksen syntyneen tulopoliittisen ratkaisun määrittämällä ns. yleisellä linjalla. Se ei välttämättä merkitse sitä, että kaikki tällaiset liitot tekisivät tarkalleen samantasoiset sopimukset. Sopimuskorotuksissa voi syntyä vaihtelua eri- Tilastotutkimus 7

10 tasoisista laskentajärjestelmistä johtuen tai liittojen suurpiirteisyyden suojassa. Palkkaratkaisut voivat olla jossain määrin eritasoisia, mutta eivät niin eritasoisia, että ne selittäisivät läheskään kaikki alojen väliset erot palkkakehityksessä. Ansiokehityksen eroja tarkastellaan yleensä tilastokeskiarvojen muutosten kautta. Jos tietyn ajan kuluessa yhden alan keskimääräistä ansiotasoa osoittava luku on kohonnut enemmän kuin toisen alan keskimääräinen ansiotaso, todetaan, että ensin mainitulla alalla on ollut parempi ansiokehitys. Tavallaan onkin ollut. Mutta ei se ilman muuta sitä tarkoita, että tämän alan työntekijät olisivat saaneet useammin tai suurempia palkankorotuksia kuin toisen alan työntekijät. Eri aloilla tapahtuu nykyisin huomattavia muutoksia yritys- ja henkilöstörakenteissa. Tavallinen seuraus näistä muutoksista on, että pienipalkkaisten ja vähän paremmin palkattujen työntekijöiden osuudet, painot tilastoissa muuttuvat. Samaan aikaan myös työaikamuodoissa (päivätyö, vuorotyö) voi tapahtua vaihtelua, palkkaustapoja uudistetaan, siirrytään palkkaustavasta toiseen jne. Nämä muutokset heiluttavat palkkatilastojen keskiarvoja siitä riippumatta, miten yksittäisten työntekijöiden todelliset palkat muuttuvat. Tilastosta luettava keskimääräinen palkkataso voi nousta, mutta yksittäisten työntekijöiden palkat polkevat paikoillaan. Tai päinvastoin. Mitä yksityiskohtaisempia palkkatilastoja on käytettävissä, sitä paremmin voidaan selvittää tällaisten rakennemuutosten vaikutus näennäiseen palkkakehitykseen. Yleisesti käytettävissä olevista, julkisista palkkatilastoista ei mitään kovin valaisevaa kuvaa voi esiin kaivaa. Eri alojen rakennemuutosten tutkimiseen tarvittaisiin yksityiskohtaisempaa tilastoa kuin mitä yhtä alaa edustava ammattiliitto voi kuvitella saavansa eri aloilta tutkittavaksi. Alojen välisessä vertailussa pitääkin tyytyä lähinnä vain yleisistä tilastoista luettavien, keskimääräisten ansioiden väliseen vertailuun ja keskimääräisen ansiokehityksen tarkasteluun. Tällainen vertailu on osa tätä raporttia. Yksityiskohtaisimmatkaan palkkatiedot, jos ne koskevat vain metallia, eivät anna vastausta siihen, mistä erot metallin ja muiden alojen välisessä palkkakehityksessä tulevat. Tähän on tyydyttävä tässäkin raportissa. Jotain tietoa ne silti antavat, hyödyllistäkin tietoa. Yksityiskohtaisten tietojen avulla voidaan selvittää yhden alan sisällä, missä on mennyt huonosti, missä vähän paremmin ja mikä voisi selittää alan palkkakehitystä. Yksityiskohtaisista tiedoista voidaan tutkia myös työehtosopimuksen palkkarakenteiden ja markkinoiden muokkaamien palkkarakenteiden keskinäistä vastaavuutta. Tällaiset alan sisäi set tarkastelut ovat tämän raportin pääosassa. Se, mikä raportissa on uutta, tulee lähinnä tämän sisäisen tarkastelun kautta. 2. MITÄ TUTKITTIIN JA MITEN Tämän raportin valmistelussa on hyödynnetty sekä yleisiä, kenen tahansa käytettävissä olevia palkkatilastoja että erikseen tätä tutkimusta varten Palkansaajien tutkimuslaitokselta ja Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolta (TT) tilattuja yksityiskohtaisia ja erityisiä tilastoja. Metallityöväen Liitto saa palkkatilastonsa pääsääntöisesti Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolta ja Teknologiateollisuus ry:ltä (entinen Metalliteollisuuden Keskusliitto), jonka kanssa Metallityöväen Liitto solmii metallialaa koskevat työehtosopimukset. Työnantajajärjestöt keräävät jäsenyrityksiltään palkkatietoja, joista julkaistaan tilastokatsauksia, vuosikirjoja ym. tilastojulkaisuja. Kahdesti vuodessa työnantajat julkaisevat ns. neljännesvuositilastot (2. ja 4. vuosineljännes). Neljännesvuositilastot ovat tuntipalkkatilastoja. Lähinnä niiden pohjalta Metallityöväen Liitto rakentaa kaksi kertaa vuodessa ilmestyvän palkkatilastokatsauksensa. Työnantajien tilastokatsauksissa ja vuosikirjoissa on tuntipalkkatilastojen lisäksi vuosiansiotietoa ja sen erittelyä, tietoa palkkojen hajonnasta jne. Metalliliitolla on käytössään myös palkkojen hajontatietoja, joita työnantajaliitto toimittaa Metallille säännönmukaisesti ennen työehtosopimusneuvotteluita. Vaikka Metalliliiton käyttämät palkkatiedot onkin saatu neuvottelupöydän vastakkaiselta puolelta, ei tilastojen luotettavuutta ole tarvinnut epäillä. Työmarkkinajärjestöjen keskinäinen tilastoyhteistyö antaa mahdollisuu- 8 Sopimuksen mukaan ja muutenkin

11 den tarvittaessa tarkastaa tietojen paikkansapitävyyttä. Palkansaajien tutkimuslaitoksella on ollut tutkimuskäytössä yksilökohtaista, työnantajajärjestöjen keräämää ja tutkimuslaitokselle luovuttamaa aineistoa. Tästä aineistosta laitos muokkasi tilauksestamme ja Teknologiateollisuus ry:n luvalla käyttöömme työnantajien yleistä neljännesvuositilastoa mukailevan tilaston. Nyt käytetty tilasto eroaa neljännesvuositilastosta kolmella tavalla: 1. Aineisto ajettiin tätä tutkimusta varten työnvaativuusryhmittäin, ei vaativuusryhmiä yhdistellen (palkkaryhmittäin), niin kuin yleensä. 2. Aineisto ajettiin myös alueittain. 3. Aineisto koskee vain niitä työntekijöitä, joiden työn vaativuuden määritys perustuu työehtosopimuksen 9-portaiseen järjestelmään. Toinen erityinen aineisto tilattiin Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolta. TT ajoi käyttöömme tiedoston, josta näkyy, miten metallialan palkkojen keskihajonta vaihtelee tilastointiajankohdasta toiseen. Tällä aineistolla on haluttu tutkia palkkahaitarin liikettä sopimuskierron aikana. Kiinnostuksen kohteena on ollut, miten palkkaratkaisut välittömästi vaikuttavat palkkojen hajontaan ja miten haitari käyttäytyy ratkaisujen soveltamisen jälkeen sopimuskauden aikana. Samalla on voitu tutkia palkkahaitarin venymistä tai kokoon painumista vähän pidemmällä aikavälillä ( ). Viimemainittua ilmiötä on selvitetty tässä raportissa myös Palkansaajien tutkimuslaitoksen aineistolla tarkasteltaessa ns. ilmatilan kehitystä (luku 4.5). Ilmatilalla tarkoitetaan tässä raportissa sitä senttimääräistä tai prosentuaalista eroa, mikä on käytännön palkkojen ja työehtosopimuksen määrittämien vähimmäis- tai ohjetasojen välillä. Raportin tilastolähteet: 1. Teollisuuden ja Työnantajain (TT) yleiset palkkatilastot 2. Palkansaajien tutkimuslaitokselta tilatut vaativuusryhmittäiset ja alueelliset palkkatilastot 3. TT:n tilasto-osastolta tilatut palkkojen keskihajontatilastot 4. Metalliteollisuuden Keskusliiton palkkahajontatilastot 5. TT:n palkkatilastokatsaukset 6. Metalliteollisuuden Keskusliiton vuosikirjat 7. Metalliliiton palkkakatsaukset 8. Tilastokeskuksen hintaindeksit Tilastoaineisto on koottu vuosilta Ajanjakso määräytyy sillä perusteella, että raportin kannalta keskeiset tilastoaineistot (tilas tolähde 2.) ovat olleet saatavissa juuri näiltä vuosilta. Koska nämä tilastot on koottu ao. vuosien neljänsiltä vuosineljänneksiltä, on muistakin lähteistä poimittu tieto esitetty näiltä neljänneksiltä. Poikkeuksen tekevät palkkojen keskihajontatiedot (tilastolähde 3.), joiden käytettävyys tässä tutkimuksessa nojaa olennaisesti toisien ja neljänsien vuosineljännesten keskinäiseen vertailuun. Kuvioiden ja taulukoiden yhteydessä ei lähteitä erikseen mainita, ei myöskään tekstissä, paitsi jos tilastolähde on muu kuin jokin edellä luetelluista lähteistä. Käytettävistä aineistoista muokkaantui raporttia valmisteltaessa valtava määrä tietoa, varsinkin metallin todellisen (toteutuneen) palkkarakenteen yksityiskohdista. Mukaan raporttiin poimin siitä kaiken sen, millä katsoin olevan merkitystä palkkakehitystä ja palkkarakennetta koskevalle keskustelulle. Monet tulokset on raportissa pakko esittää esimerkinomaisesti. Ei ole lukijankaan edun mukaista, että raporttiin vyörytettäisiin kaikki mahdollinen tieto yhdeksän vaativuusryhmän tiheydellä sukupuolittain, kalleusluokittain, toimialan mukaan jne. Julkaisematta jäänyt yksityiskohtainen tieto on tarvittaessa hyödynnettävissä liiton tavoiteasettelussa ja ehkä aikanaan uudistettaessa työehtosopimuksen palkkarakennetta. Erityistä, nimenomaisesti tätä raporttia varten tilattua tilastomateriaalia toimittivat Eija Savaja Palkansaajien tutkimuslaitoksesta sekä Jari Haapasalmi Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitosta. Kiitän miellyttävästä yhteistyöstä. Kiitän Jorma Antilaa ja Eero Hovia, kollegoita, jotka aina tarvittaessa olivat valmiit pohtimaan selvitystyön suuntaa ja jotka ehdotuksillaan karsivat pahimmat koukerot raportin juonen kuljetuksesta. Lähes valmiiseen Tilastotutkimus 9

12 raporttiin pyysin vielä kommentteja eräiltä tilasto- ja palkkausjärjestelmien asiantuntijoilta. Kiitän työtovereitani Antti Jokista, Vuokko Väänästä ja Jorma Löhmania. Kiitän osastopäällikkö Pekka Pullista Teknologiateollisuus ry:stä ja tilastoasiamies Jari Haapasalmea TT: sta. Kiitän kommenteista, jotka lisäsivät raportin tarkkuutta ja luettavuutta. Raportissa esitetyistä tulkinnoista vastaa luonnollisesti vain tutkimuksen tekijä. Kiitokset Sari Kortteelle, joka aiheeseen perehtyneenä taittajana valmisteli raportin painettavaan kuntoon. 3. VERTAILUSSA ERI TEOLLISUUSALOJEN PALKAT Tässä luvussa verrataan metalliteollisuuden eri toimialojen sekä autokorjaamoalan palkkakehitystä ja palkkojen tasoa muiden teollisuusalojen ja koko teollisuuden palkkakehitykseen ja palkkatasoon. Vertailussa ovat mukana niin tuntipalkat kuin vuosiansiotkin. Luvusta löytyy tietoa myös tuottavuuden noususta, reaaliansioiden kehityksestä sekä funktionaalisesta tulonjaosta (= työn ja pääoman välisestä tulonjaosta) metalliteollisuudessa Tuntipalkat ja vuosiansiot Metalliteollisuudessa maksetut keskimääräiset säännöllisen työajan työntekijäpalkat nousivat vuoden 1996 IV vuosineljännekseltä vuoden 2002 IV vuosineljännekselle 20,6 %. Nousu koko teollisuudessa samana aikana oli 22,6 %. Jos teollisuuden tilastosta poistetaan metalliteollisuus, saadaan jäljelle jäävän muun teollisuuden keskimääräiseksi palkkojen nousuluvuksi 24,3 % (KUVIO 1). Metalliteollisuuden palkat ovat näin ollen jääneet jälkeen muun teollisuuden palkoista keskimäärin hieman yli 0,5 prosenttiyksikköä vuodessa jaksolla IV neljännes 1996 IV neljännes Kun samalla ajanjaksolla kuluttajahinnat ovat nousseet 12,1 %, voidaan luvuista laskea palkkojen reaaliseksi kehitykseksi metalliteollisuudessa 7,6 %, koko teollisuudessa 9,4 % ja muussa kuin metalliteollisuudessa 10,9 %. Metalliteollisuudessa maksettava, keskimääräinen säännöllisen työajan ansio on viime vuosina vajonnut kohti teollisuuden keskimääräistä ansiota, mutta on vielä sen yläpuo- KUVIO 1. Säännöllisen työajan ansioiden muutos koko teollisuudessa, metalliteollisuudessa sekä eräillä muilla teollisuusaloilla, IV neljännes 1996 IV neljännes 2002, prosenttia 1) Autokorjaamot Kumiteollisuus 33,7 32,6 Paperiteollisuus 26,8 TeVaNaKe-teollisuus 26,6 Elintarviketeollisuus 24,9 MUU KUIN METALLITEOLLISUUS 24,3 Elektroniikka- ja sähköteollisuus 23,9 Saha- ja levyteollisuus 23,7 Lasikeraaminen teollisuus 22,7 KOKO TEOLLISUUS 22,6 Kemian teollisuus 21,6 Metallituoteteollisuus 21,1 Rakennustuoteteollisuus 21,0 Metallien jalostus 20,8 METALLITEOLLISUUS 20,6 Puusepänteollisuus 19,5 Kone- ja kulkuneuvoteollisuus 18,3 Graafinen teollisuus 18, % KUVIO 2. Metalliteollisuuden ja muun kuin metalliteollisuuden palkkojen suhteellinen kehitys verrattuna koko teollisuuden palkkoihin vuosina , IV vuosineljännekset Ind Koko teollisuus 1997 Metalliteollisuus Muu kuin metalliteollisuus ) Metalliteollisuus = metallien jalostus, metallituoteteollisuus, kone- ja kulkuneuvoteollisuus sekä elektroniikka- ja sähköteollisuus. Muu kuin metalliteollisuus = koko teollisuus miinus metalliteollisuus. Autokorjaamot eivät kuulu teollisuuteen. 10 Sopimuksen mukaan ja muutenkin

13 lella (KUVIO 2). Metallituoteteollisuus sekä elek troniikka- ja sähköteollisuus ovat keskiarvon alapuolella, mutta jälkimmäinen toimiala on selvästi lähestynyt tuota keskiarvoa. Metallin sopimusaloista parhaiten on palkkavertailussa menestynyt autokorjaamoala, joka jakson alussa oli 365 penniä (61 senttiä) jäljessä teollisuu den keskiansiosta, mutta oli jakson lopussa 27 senttiä (161 p) sen yläpuolella. Korjausliike suhteessa teollisuuden keskiansioon on siis tämän jakson aikana ollut yhteensä 88 senttiä (526 penniä). Näin suuri hyppäys suhteessa yleiseen palkkakehitykseen selittyy pääasiassa sillä, että autokorjaamoalalla toteutettiin radikaali palkkausjärjestelmän muutos vuoden 2000 aikana. (Huom. autokorjaamot eivät ole teollisuutta eivätkä ole siis mukana teollisuutta koskevissa luvuissa.) Kuviossa 3 on esitetty säännöllisen työajan ansiot koko teollisuudessa, metalliteollisuudessa ja sen eri toimialoilla, muussa kuin metalliteollisuudessa ja eräillä muilla aloilla IV neljänneksellä Säännöllisen työajan ansiolla tarkoitetaan tunnilta maksettavaa palkkaa ilman ylityöja sunnuntaityökorotuksia. Mukana ovat kaikki palkkaustavat (aika-, urakka- ja palkkiopalkka). KUVIO 3. Säännöllisen työajan ansiot koko teolli suu des sa, metalliteollisuudessa sekä eräillä muilla teollisuusaloilla, IV neljännes 2002, senttiä tunnilta Peperiteollisuus Metallien jalostus Kone- ja kulkuneuvoteollisuus Kumiteollisuus METALLITEOLLISUUS Autokorjaamot KOKO TEOLLISUUS Lasikeraaminen teollisuus MUU KUIN METALLITEOLLISUUS Metallituoteteollisuus Saha- ja levyteollisuus Elektroniikka- ja sähköteollisuus Elintarviketeollisuus Kemian teollisuus Graafinen teollisuus Rakennustuoteteollisuus Puusepänteollisuus TeVaNaKe-teollisuus senttiä tunnilta Palkkatasoja vertailtaessa on syytä tietää, että säännöllisen työajan ansioon sisältyvät palkkaerät vaihtelevat aloittain. Niinpä esimerkiksi työajan lyhentämisen johdosta maksetut korvaukset sisältyvät kaikissa työaikamuodoissa tähän tilastoon metallialoilla, samoin saha- ja levyteollisuudessa sekä puusepänteollisuudessa. Joillakin aloilla nämä korvaukset ovat mukana tilastoissa kolmivuoron osalta, mutta ovat kokonaan tämän tilaston ulkopuolella mm. paperiteollisuudessa, kemian teollisuudessa (pl. pesula-ala) ja graafisella alalla. Metallialoilla työajan tasaamislisän osuus säännöllisen työajan keskiansiosta oli vuoden 2002 IV neljänneksellä 91 senttiä. Joillakin aloilla puolestaan palvelusvuosilisä sisällytetään säännöllisen työajan ansioon. Tällaisia aloja ovat osa rakennustuoteteollisuutta, osa elintarviketeollisuutta sekä kemian teollisuus (pl. pesulaala). Metallialojen tuntipalkoissa eivät palvelusvuosilisät ole mukana. Raportin lopussa olevassa liitetaulukossa on poiminta TT:n neljännesvuositilastosta vuoden 2002 IV neljännekseltä. Tässä taulukossa esitetään erittely eräiden alojen säännöllisen työajan ja tehdyn työajan ansion muodostumisesta. Taulukosta ilmenee mm. vuorotyölisien vaikutus ansioihin. Metalliteollisuuden kohdalla on huomattava, että edellä mainittu 91 sentin suuruinen työajan tasaamislisä on yhdistetty vuorolisään sarakkeessa vuorotyölisä. Mainittu 91 senttiä on koko metallialan keskimääräinen luku. Sen suuruus vaihtelee metallin eri toimialojen välillä ja myös eri vuosineljänneksinä. Liitetaulukon yhteydessä on TT:n tilastokatsauksen selostus siitä, millä tavalla eri aloilla tuntipalkkatilastoissa on huomioitu edellä mainitut työajan tasaamislisä ja palvelusvuosilisä. Kaikkia palkkatekijöitä ei ole huomioitu neljännesvuositilastoissa. Tällaisia ansion osia ovat viime vuosina yleistyneet tulospalkkiot. Näillä palkkioilla on tietenkin oma vaikutuksensa kokonaisansioihin. Metalliteollisuudessa ne ovat tuoneet keskimäärin noin 2 % lisän tehdyn työajan ansion päälle viime vuosina. Tulospalkkion keskimääräinen suuruus koko teollisuudessa on ollut lievässä laskussa. Jos tu- Tilastotutkimus 11

14 KUVIO 4. Vuosiansioiden muutos koko teollisuudessa, metalliteollisuudessa ja eräillä muilla teollisuuden aloilla , prosenttia TeVaNaKe-teollisuus Paperiteollisuus Saha- ja levyteollisuus Rakennustuoteteollisuus KOKO TEOLLISUUS Lasikeraaminen teollisuus Elintarviketeollisuus Kemian teollisuus Graafinen teollisuus METALLITEOLLISUUS Puusepänteollisuus % KUVIO 5. Vuosiansioiden kehitys verrattuna tuntiansioiden kehitykseen koko teollisuudessa, metalliteollisuudessa ja eräillä muilla teollisuuden aloilla, , kertaluku TeVaNaKe-teollisuus Paperiteollisuus Rakennustuoteteollisuus Saha- ja levyteollisuus KOKO TEOLLISUUS Lasikeraaminen teollisuus Graafinen teollisuus Kemian teollisuus Elintarviketeollisuus Puusepänteollisuus METALLITEOLLISUUS 33,6 32,6 26,5 25,2 24,6 24,0 23,7 22,3 19,1 18,5 18,0 0,0 0,2 0,4 0,6 0,8 1,0 1,2 KUVIO 6. Vuosiansiot koko teollisuudessa, metalliteollisuudessa ja eräillä muilla teollisuuden aloilla vuonna 2002, euroa Paperiteollisuus Kemian teollisuus KOKO TEOLLISUUS Lasikeraaminen teollisuus METALLITEOLLISUUS Graafinen teollisuus Saha- ja levyteollisuus Elintarviketeollisuus Rakennustuoteteollisuus Puusepänteollisuus TeVaNaKe-teollisuus 1,057 1,046 1,035 1,023 1,016 1,010 1,008 1,005 0,987 0,983 0, euroa lospalkkion käyttö laajenee, siitä tietenkin seuraa sellaista ansiokehitystä, joka ei neljännesvuosittain kerättävissä tuntipalkkatilastoissa näy. Raportin lukijoita kiinnostanee sellainen tulospalkkiota koskeva yksityiskohta, että metalliteollisuudessa tulospalkkioiden kattavuus oli vuonna 2002 pienempi kuin paperiteollisuudessa, mutta vastaavasti palkkion keskimääräinen osuus kokonaisansioista oli metallissa vähän korkeampi kuin paperiteollisuudessa. Tuntiansioihin tulospalkkiot eivät siis sisälly, mutta vuosiansioihin ne sisältyvät. Koska vuosiansioihin lasketaan mukaan kaikki maksetut palkat (ne mitä veroviranomaisellekin ilmoitetaan), ovat nämä ansiot eri alojen välillä keskenään vertailukelpoiset. Niin kuin metalliteollisuus jää jälkeen koko teollisuuden vauhdista tuntipalkkojen kehityksessä, se jää jälkeen myös verrattaessa vuosiansioiden kehitystä (KUVIO 4). Tasovertailussakin se jää koko teollisuuden alapuolelle (KUVIO 6), toisin kuin tuntipalkkojen tasoa koskevassa vertailussa, missä metalli on teollisuuden keskiansion yläpuolella. Vuosiansiotilastoissa ovat mukana vain ne työntekijät, jotka ovat olleet työsuhteessa koko sen vuoden, jota vuosiansiotilasto koskee. Vuosiansioihin ja alojen keskinäisiin suhteisiin vaikuttaa luonnollisesti työllisyystilanteen eritahtinen vaihtelu eri aikoina eri aloilla. Lomautukset ja lyhennetyt työviikot pienentävät vuosiansiota ja ylityöt kasvattavat sitä. Tämäntapaisia muutoksia voidaan jäljittää jakamalla vuosiansioiden nousuindeksi tuntiansioiden nousuindeksillä. Jos jakolaskun osamäärä on suurempi kuin yksi, on vuosiansion nousu suurempi kuin tuntiansion nousu. Tällöin voi olettaa tehtyjen työtuntien lisääntyneen kahden vertailuajankohdan välillä. Jos osamäärä jää alle yhden, on työtuntien määrä todennäköisesti vähentynyt vertailuajankohdasta toiseen. Kuviossa 5 on suoritettu tämä jakolasku niiden alojen osalta, joista on ollut käytettävissä sekä vuosiansioiden nousua kuvaava luku että tuntiansioiden nousuluku. Siihen, että metalliteollisuudessa vuosiansiot ovat kehittyneet huonommin kuin tuntipalkat, löytyy ainakin kaksi syytä. Vaikka kokonaistyöllisyys vuonna 2002 oli parempi kuin 12 Sopimuksen mukaan ja muutenkin

15 vuonna 1996, oli vuonna 2002 lomautuksia enemmän kuin vuonna Se näkyy henkeä kohti lasketussa vuosiansiossa. Tämä on yksi syy. Toinen syy on siinä, että ylitöiden osuus työtunneista metalliteollisuudessa oli vuonna 2002 pienempi kuin vuonna Se millä tasolla työntekijöitten keskimääräiset vuosiansiot ovat olleet vuonna 2002, selviää kuviosta Palkat, tuottavuus ja tulonjako Ammattiyhdistysliikkeen perinteinen tulonjakotavoite on nostaa reaaliansioita vähintään työn tuottavuuden nousua vastaavasti. Yhteiset palkkavaatimukset onkin toistuvasti mitoitettu vastaamaan kansantalouden odotettavissa olevaa tuottavuuden kehitystä. Tiukimmillaan tämä vaatimus on tähdännyt siihen, että valtakunnallisilla palkankorotuksilla turvattaisiin tämä taso kaikille palkansaajille, joiden palkoista neuvotellaan. Tähän tiukimpaan tulkintaan on otettu vähin erin etäisyyttä. Se on ilmennyt mm. siinä, sopimuskauden aikainen palkkaliukuma on hyväksytty osaksi tätä palkkatavoitetta. Näin muutetaan tulonjakotavoitetta niin, että (hyvin karkeasti) vain joka toiselle palkansaajalle haetaan keskimääräistä tuottavuuden nousua vastaavaa tai sitä ylittävää palkkakehitystä. Kaikillehan sopimuskauden aikaista palkkaliukumaa ei tule. Osa jää sopimuskorotuksen varaan. Vanhaan vaatimukseen on otettu etäisyyttä myös edistämällä sellaisia palkkaustapoja (tulospalkka), jotka jakavat palkannousua epätasaisesti eri aloille ja erityisesti eri yrityksiin. Tässä on kuitenkin huomattava, että tulospalkkiot eivät ole mukana tuntipalkoissa, joiden kautta työehtosopimuspolitiikan saavutuksia yleensä mitataan. Vanhan tulonjakotavoitteen pehmennykset merkitsevät sitä, että tavoiteltu reaaliansionousu toteutuu jos toteutuu epäyhtenäisen palkkakehityksen keskiarvona. Näin olemme liikkeenä ainakin osaksi hyväksyneet työnantajien vaatimuksen siitä, että palkkakehityksen on mukauduttava tuottavuuden ja kannattavuuden vaihteluun eri alojen ja yritysten välillä. Todellisuudessa reaaliansioiden kehitys ei edes keskimäärin ole vastannut tuottavuuden nousua muutoin kuin satunnaisesti. Jos kehitystä teollisuudessa tarkastellaan niinkin pitkältä ajalta kuin koko 1900-luvulta, nähdään, että tuskin puolta aikanaan asetetusta tavoitteesta on saavutettu. Vuosisadan viimeisillä vuosikymmenillä tavoite karkasi käsistämme kiihtyvällä vauhdilla. Reaaliansiot ja siten elintaso ovat kyllä nousseet, välillä voimakkaastikin, mutta tuottavuuden nousuvauhtiin ei ole ylletty. Onko vaatimus ylipäätään ollut oikea, siitä on olemassa monta mielipidettä. Sen realistisuuttakin voi tilastoja katsellessa epäillä. Sen lisäksi, että reaaliansiot ovat nousseet, ovat nousseet palkansaajien käytettävissä olevat tulot. Tähän käsitteeseen sisältyvät paitsi muutokset ansioissa ja hinnoissa myös muutokset verotuksessa ja sosiaalisissa tulonsiirroissa. Sopimustoiminnan menestyksellisyyttä mitattaessa onkin käytettävissä olevien tulojen kehitys usein nähty tärkeämmäksi mittariksi kuin reaaliansioiden kehitys. Koko teollisuudessa tuottavuus nousi vuodesta 1996 vuoteen 2002 yhteensä 31 %. Likimain samaan aikaan (IV neljännes 1996 IV neljännes 2002) reaaliansiot teollisuudessa nousivat keskimäärin 9,4 %. Ero on huomattava. Metalliteollisuudessa tuottavuus nousi samana aikana 49 % ja reaaliansiot 7,6 %. Näiden kahden luvun välinen ero metalliteollisuudessa on siis vielä suurempi kuin teollisuudessa keskimäärin. Tämä on yksi totuus. Toinen, täydentävä totuus on se, että metalliteollisuuden vahvaa tuottavuuden kasvua aikavälillä selittää 140 %:n tuottavuuden nousu elektroniikka- ja sähköteollisuudessa. Jos tämä tuotannonala jätetään pois vertailusta, nähdään, että jäljelle jäävässä metalliteollisuudessa tuottavuus on vuodesta 1996 vuoteen 2002 kohonnut vain 3 %. Tässä osassa metalliteollisuutta reaaliansiot nousivat tuona aikana 6,2 %, mikä perinteistä tulonjakotavoitetta ajatellen on jopa poikkeuksellisen hyvä saavutus. Elek troniikka- ja sähköteollisuudessa reaaliansiot ovat nousseet samana aikana 10,5 %, siis paremmin kuin muussa metalliteollisuudessa ja paremmin kuin teollisuudessa keskimäärin. Toisaalta muuhun kuin metalliteollisuuteen verrattuna (10,9 %) luku on jonkin verran pienempi. Tilastotutkimus 13

16 Metallityöväen Liiton tavoitteena on ollut kasvattaa metallialojen palkkasummaa paitsi palkankorotusten, myös työllisyyden parantamisen kautta. Palkkasumma onkin kehittynyt tavoitteen suuntaisesti ja samalla myönteisemmin kuin tässä esitellyt tuntiansiot ja vuosiansiot työntekijää kohti laskettuna. Funktionaalista tulonjakoa (= työn ja pääoman välistä tulonjakoa) koskevassa tutkimusraportissaan (Tutkimustoiminta tiedottaa 7/2001) Metalliliiton tutkija Jorma Antila toteaa, että metalliteollisuuden osalta harjoitetun palkkapolitiikan tuloksia voidaan pitää hyvinä. Palkkapolitiikka on nostanut reaalipalkkoja suhteellisen hitaasti, mutta työllisyys on parantunut merkittävästi. Metalliteollisuuden työllisyys (sekä työntekijät että toimihenkilöt) on vuodesta 1993 vuoteen 2000 kasvanut noin hengellä. Ja edelleen: Työllisyyden kasvu on pitänyt funktionaalisen tulonjaon ennallaan ns. kypsillä, hitaan kasvun toimialoilla, joita ovat metallituoteteollisuus, koneiden ja laitteiden valmistus sekä kulkuneuvoteollisuus. Pääomavaltaisessa perusmetallien valmistuksessa (tässä raportissa = metallien jalostus, VL) työllisyyden supistuminen on saatu pysäytettyä, vaikka pääomavaltaistuminen on yhä jatkunut. Nopeasti kasvavalla toimialalla eli elektroniikkateollisuudessa hidas palkkakehitys on jättänyt yrityksille rahaa käytettäväksi tutkimus- ja tuotekehitysinvestointeihin. Tämä on näkynyt toimialan menestyksenä, mikä on myös merkinnyt toimialan työllisyyden, erityisesti toimihenkilöiden työllisyyden, voimakasta kasvua 1990-luvun loppupuolella Sopimuskorotukset ja ansiokehitys Valtakunnallisten työmarkkinajärjestöjen väliset sopimukset yleisistä palkankorotuksista sekä palkkojen vähimmäis- ja ohjetasoista antavat pohjan ansioiden nousulle. Tämän päälle ansioissa tapahtuu usein kehitystä, jota arkikielenkäytössä nimitetään liukumaksi. Sen osuus ansiokehityksestä on vuosina ollut keskimäärin runsaat 40 % vuodessa. Osa tästä palkkatilastojen näyttämästä muutoksesta on todellista nousua palkoissa, osa muutoksesta on näennäistä. Tyypillinen ja tunnettu on tilanne, jossa irtisanomisten kautta tai jostain muusta syystä alalta poistuu pienipalkkaista väkeä. Tällöin alan palkkakeskiarvo nousee, vaikka yhdenkään työhön jäävän työntekijän palkassa ei tapahtuisi muutosta. Jaksolla liittojen väliset työehtosopimukset perustuivat pääsääntöisesti keskusjärjestöjen välillä tehtyihin tulopoliittisiin ratkaisuihin. Vain vuoden 2000 työehtosopimukset tehtiin ilman keskusjärjestöjen keskinäistä sopimusta. Tulopoliittisissa ratkaisuissa keskusjärjestöt määrittelivät sen tason, jolle palkkoja ja muita työehtoja koskevien alakohtaisten sopimusten kustannusvaikutusten tuli asettua. Suhteellisen kustannusvaikutuksen oli määrä olla sama kaikilla aloilla, kuitenkin sillä poikkeuksella, että vuosien 1996, 1998 ja 2001 ratkaisuilla jaettiin suhteellista lisäetua aloille sen mukaan, mikä kullakin alalla oli matalapalkkaisiksi määriteltyjen työntekijöiden ja mikä naisten osuus. Näiden lisäeduksi sovittujen erien keskimääräiset suuruudet ko. vuosina olivat 0,3 prosenttiyksikköä (1996), 0,3 prosenttiyksikköä (1997) ja 0,2 prosenttiyksikköä (2001). Taulukosta 1 nähdään, että metalliteollisuudessa on tehty palkkaratkaisuja, jotka ovat kustannusvaikutukseltaan 0,0 0,3 prosenttiyksikköä matalampia kuin ratkaisut teollisuudessa keskimäärin. Ero koko teollisuuden ja metallin sopimuskorotuksissa on suurimmillaan vuosina 1998 ja Matalapalkka- ja naispalkkaratkaisut selittävät koko teollisuuden ja metallin erosta osan, noin 0,1 0,2 prosenttiyksikköä. Eräillä aloilla solmitut pitkät sopimukset voivat nekin selittää osan erosta. Kolmas selitys erolle on siinä, että sekalinjaisten ratkaisujen penni- tai senttikorotukset tuottavat metallin korotuksia korkeampia suhteellisia korotuksia sellaisille aloille, joilta löytyy enemmän penni- tai senttikorotuksen varaan jääviä työntekijöitä. Vaikka absoluuttiset korotukset ovat pienempiä, suhteelliset korotukset pienistä palkoista laskettuina ovat suurempia kuin sekalinjaisen palkkaratkaisun prosenttikorotus. Vuoden 2000 sopimuskorotusten eron selitystä täytyy hakea muualta, koska silloin ratkaisut tehtiin liittokohtaisina. Vuosina säännöllisen työajan ansiot ovat nousseet II vuosineljännekseltä IV 14 Sopimuksen mukaan ja muutenkin

17 TAULUKKO 1. Sopimuskorotusten kustannusvaikutukset ja ansiokehitys metallialoilla (M) ja koko teollisuudessa (T) vuosina , IV IV neljännes, prosenttia. Sopimuskorotuksessa huomioitu myös työajan lyhentämisen vaikutus v M T M T M T M T M T M T Sopimuskorotus 0,0 0,0 1,9 2,2 1,9 1,9 3,1 3,3 2,7 3,0 2,4 2,4 Koko ansiokehitys 1,6 1,5 2,3 3,2 3,3 3,5 3,9 4,8 4,4 4,7 3,6 3,1 neljännekselle metallissa keskimäärin 1,9 % ja koko teollisuudessa (metalli mukaan lukien) 0,6 %. IV neljännekseltä II neljännekselle keskimääräinen nousu on metallissa ollut 1,5 % ja koko teollisuudessa 3,0 %. Metallin palkat kehittyvät siis heikommin suhteessa koko teollisuuteen sen puolivuotisjakson aikana, jonka aikana palkkojen sopimuskorotukset toteutetaan. Tästä voisi päätellä, että sopimuskorotukset teollisuudessa yhteensä olisivat sittenkin selvästi suuremmat kuin korotukset metallialoilla. Näin voisi päätellä, ellei näihin lukupareihin löytyisi toista selitystä. Niin kuin on todettu, työajan tasaamislisä sisällytetään metallin palkkatilastoissa säännöllisen työajan ansioon. Menettely poikkeaa yleisestä tilastointitavasta. Lisän maksatus painottuu metallissa erityisesti IV vuosineljännekseen, mikä aiheuttaa vaappumista neljännen neljänneksen ja muiden vuosineljännesten välillä. Kun tämä lisä riisutaan tilastoista, nähdään, että välillä IV II neljännes metallin palkat kehittyvät samaan tahtiin kuin teollisuudessa yhteensä. Metalli jää jälkeen välillä II IV neljännes. 4. METALLITEOLLISUUDEN PALK AT JA PALKKARAKENTEET Tässä luvussa keskitytään yksityiskohtaisemmin metalliteollisuuden palkkakehitykseen ja palkkarakenteisiin vertaamatta niitä enää muiden alojen palkkoihin. Luvussa käsitellään vain niiden metallin toimialojen palkkoja, joilla yritykset ovat järjestäytyneet Teknologiateollisuus ry:hyn (entiseen Metalliteollisuuden Keskusliittoon). Niin kuin aiemmin on todettu, mukana ovat vain ne palkat, joiden vaativuuden määritys perustuu työehtosopimuksen 9-portaiseen järjestelmään. Luvusta löytyy tietoa palkkojen kehityksestä alueellisesti, toimialakohtaisesti, sukupuolen mukaan ja vaativuusryhmittäin. Edelleen tässä luvussa verrataan toisiinsa työehtosopimukseen kirjattuja palkkoja ja käytännössä toteutuvia palkkoja ja tarkastellaan työehtosopimusratkaisujen soveltamisen vaikutusta käytännön palkkojen hajontaan, palkkahaitariin Metallin palkkajakauma Koko metalliteollisuuden palkkajakauma noudattaa melko tarkkaan normaalijakaumaa. Kuviossa 7 on esitetty tehtyjen työtuntien asettuminen palkka-asteikolle II neljänneksellä Jakauma on piirretty palkka-asteikolle, jossa ovat mukana kaikki aika-, urakka- ja palkkiopalkat ilman erillisiä lisiä (ns. AUP-palkka). Vaativuusryhmäkohtaisesti piirretyt jakaumat noudattavat nekin yleensä melko hyvin normaalijakauman kulkua. Jos kustakin vaativuusryhmästä piirretään erikseen miesten ja naisten jakaumakuviot, pysyvät kuviot edelleen likimain samanlaisina. Ero sukupuolten välillä näkyy jakauman erilaisessa asemassa: naisten jakauma KUVIO 7. Metallialan palkkajakauma: tehtyjen työtuntien määrä eri palkkatasoilla aika-, urakka- ja palkkiotyössä, II neljännes 2002, palkka-asteikko ilman erillisiä lisiä, tunnit laskettu 50 sentin välein tuntia senttiä tunnilta Tilastotutkimus 15

18 kussakin vaativuusryhmässä sijoittuu palkka-akselilla alemmaksi kuin miesten jakauma. Eri vaativuusryhmiä edustavat jakaumat menevät osaksi toistensa päälle. Jo työehtosopimuksen mukainen rakenne edellyttää osittaista päällekkäisyyttä (johtuu henkilökohtaisen osuuden vaihtelusta). Suurin selittäjä päällekkäisyydelle on se, että eri työpaikoilla eri puolilla maata palkkataso vaihtelee. Siten esimerkiksi jonkin eteläsuomalaisen työpaikan TVR 2:ssa voidaan maksaa yhtä korkeaa palkkaa kuin jonkin itäsuomalaisen työpaikan TVR 6:ssa. Tämä kertoo siitä, että työehtosopimuksen vähimmäispalkat tai ohjeelliset palkkamääräykset ovat vain vähimmäispalkkoja ja ohjeellisia määräyksiä. Markkinavoimat muokkaavat todellisuutta näiden päälle omalla tavallaan Alueellisia ja alakohtaisia erityispiirteitä Tämän tutkimusraportin valmistelua varten Metalliliitto sai käyttöönsä poikkeuksellisesti myös alueittain esitettyä tietoa eri metallialojen palkoista. Vaikka nyt olisikin mahdollista esittää hyvin yksityiskohtaisia lukuja palkkatasosta ja kehityksestä eri alueilla ja eri toimialoilla, se ei ole perusteltua. Metallien jalostusta sekä elektroniikka- ja sähköteollisuutta on joillakin alueilla niin vähän, että alueellisesti ja alakohtaisesti tarkennetut palkkatiedot kertovat vain yksityistapauksista, eivät yleisesti TAULUKKO 2. Säännöllisen työajan ansiot metalliteollisuudessa eri talousalueilla, IV neljännes 2002, senttiä tunnilta TALOUSALUE senttiä/tunti Pohjanmaan talousalue 1321 Kaakkois-Suomen talousalue 1268 Satakunnan talousalue 1264 Tammermaan talousalue 1262 Etelä-Hämeen talousalue 1239 Helsinki, Vantaa, Espoo, Kauniainen 1235 Itä-Suomen talousalue 1210 Uudenmaan talousalue pl. Hki, V, E, K 1202 Pohjois-Suomen talousalue 1193 Varsinais-Suomen talousalue 1175 merkittävistä tilastoryhmistä. Sitä paitsi muutaman pienen työpaikan tietojen julkistamisella tultaisiin julkistaneeksi samalla muutaman kymmenen työntekijän palkkatietoja eikä sekään ole asiallista. Alueellisessa palkkatilastossa palkat on ryhmitelty työnantajien käyttämän talousalueluokituksen mukaan. Taulukossa 2 on esitetty metallin keskimääräiset säännöllisen työajan ansiot alueittain suuruusjärjestyksessä. Talousalueitten keskinäiseen järjestykseen vaikuttaa olennaisesti se, mikä on tuotannonalarakenne kullakin alueella. Metallien jalostuksen suuri osuus nostaa alueen keskiansioita, elektroniikka- ja sähköteollisuuden suuri osuus puolestaan laskee ansioita. Jos halutaan tarkastella alueitten välistä eroa niin, etteivät edellä mainitut eri toimialojen painot vaikuta tulokseen, on paras ottaa tarkasteluun metallituoteteollisuudessa maksettavat palkat. Tämä tuotannonala levittäytyy eri puolille maata tasaisemmin kuin metallien jalostus tai elektroniikka- ja sähköteollisuus eikä alalla ole toisaalta sellaisia poikkeuksellisen suuria ja muusta alasta erottuvia yksiköitä kuin ovat kone- ja kulkuneuvoteollisuudessa telakat. Taulukon 3 välittämä tieto palkkatasosta eri alueilla vastaa jo paremmin yleistä käsitystä siitä, mikä on palkkataso maan eri osissa. Kaikki metallin toimialat huomioon ottaen ansiokehitys on ollut parasta Etelä-Hämeen ja Tammermaan talousalueilla. Selvästi keskimääräisen kehityksen jälkeen ovat jääneet Sa- TAULUKKO 3. Säännöllisen työajan ansiot metallituoteteollisuudessa eri talousalueilla, IV neljännes 2002, senttiä tunnilta TALOUSALUE senttiä/tunti Helsinki, Vantaa, Espoo, Kauniainen 1253 Etelä-Hämeen talousalue 1228 Pohjanmaan talousalue 1187 Tammermaan talousalue 1184 Uudenmaan talousalue pl. Hki, V, E, K 1179 Pohjois-Suomen talousalue 1159 Itä-Suomen talousalue 1146 Satakunnan talousalue 1132 Varsinais-Suomen talousalue 1109 Kaakkois-Suomen talousalue Sopimuksen mukaan ja muutenkin

19 takunnan talousalue ja erityisesti Itä-Suomen talousalue, missä nimellispalkat ovat vuosina nousseet vain 14,1 %, kun koko maassa nousu oli 20,6 %. Itä-Suomen heikko kehitys selittyy sillä, että siellä kone- ja kulkuneuvoteollisuuden työntekijöiden osuus koko alueen työntekijäkunnasta on pudonnut noin kahdesta kolmasosasta noin puoleen. Ja kun tämä toimiala on maksanut alueella parhaita palkkoja, tällainen supistuminen vaikuttaa ilman muuta palkkatilastoihin. Tilastosta voi päätellä lisäksi, että työpaikkoja on menetetty parhaiten maksavista yrityksistä. Kone- ja kulkuneuvoteollisuuden maksamien palkkojen tilastokeskiarvo on Itä-Suomessa noussut vain 11,5 %. Keskimääräisten ansioiden nousut talousalueittain on esitetty kuviossa 8. Metalliteollisuuden toimialoista parhaaseen ansiokehitykseen koko maassa keskimäärin on yltänyt elektroniikka- ja sähköteollisuus (KUVIO 9). Metallin keskiarvokehitykselle se on hävinnyt tarkastelujaksolla vain kerran, vuonna Nopeimmin elektroniikka- ja sähköteollisuuden palkat ovat kehittyneet sellaisilla talousalueilla, joilla tämän alan työntekijöitä palkkatilastoissa on niin vähän, että ko. alueiden tulosten tarkempi esittely ei tässä ole perusteltua. Merkittävimmistä, enemmän työllistävistä elektroniikka- ja sähköteollisuuden alueista parasta palkkakehitystä on tapahtunut Pohjanmaan alueella. Vähän keskimääräistä parempaa kehitystä on tapahtunut myös Itä- Suomen alueella, missä metallissa muuten on mennyt huonosti. Likimain keskimääräisessä elektroniikka- ja sähköalan kehityksessä ollaan mukana Helsingin seudulla ja muualla Uudenmaan alueella sekä Pohjois-Suomessa. Keskimääräistä huonommin tämän alan tilastopalkat ovat nousseet Varsinais-Suomessa Miesten ja naisten palkat KUVIO 8. Metalliteollisuuden palkkojen kehitys eri talousalueilla IV neljännes 1996 IV neljännes 2002, prosenttia Tammermaa Etelä-Häme Pohjanmaa Pohjois-Suomi Hki, V, E, K 1) Kaakkois-Suomi Uusimaa pl. Hki, V, E, K Varsinais-Suomi Satakunta Itä-Suomi 22,9 22,8 21,8 21,7 21,5 21,1 20,2 19,9 17,9 14,1 1) Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen % KUVIO 9. Säännöllisen työajan ansioiden kehitys metalliteollisuuden eri toimialoilla verrattuna koko metalliteollisuuden kehitykseen, koko metalli = 100 Ind Metallien jalostus Kone- ja kulkuneuvoteollisuus Koko metalliteollisuus Metallituoteteollisuus Elektroniikka- ja sähköteollisuus Vuoden 2002 IV neljänneksellä naisten keskimääräinen säännöllisen työajan ansio oli 1098 senttiä tunnilta. Se oli 86,4 % miesten keskimääräisestä ansiosta, joka oli 1271 senttiä tunnilta. Vuoden 1996 IV neljänneksellä suhdeluku oli 84,5 %. (Huom. Näissä luvuissa ovat mukana muutkin kuin 9-portaisen vaativuusryhmittelyn palkat, joilla muuten operoidaan tässä luvussa.) Naisten palkat ovat kehittyneet metallissa viime vuosina suhteellisesti nopeammin kuin miesten palkat. Niinpä jaksolla naisten palkat ovat nousseet 22,4 % ja miesten palkat 19,7 %. Naiset sijoittuvat metalliteollisuudessa töihin, jotka metallin palkkausjärjestelmässä luokitellaan vähemmän vaativiksi kuin työt, joihin miehet yleisesti ovat sijoittuneet. Järjestelmässä, missä alin työnvaativuusryhmä on TVR 1 (työnvaativuusryhmä 1) ja korkein TVR 9, miesten yleisin vaativuusryhmä on TVR 7 ja naisten yleisin ryhmä TVR 4. Jos vaativuus- Tilastotutkimus 17

20 TAULUKKO 4. Miesten (M) ja naisten (N) vaativuusryhmäkeskiarvot toimialoittain vuosina 1996 ja 2002 KUVIO 10. Miesten ja naisten sijoittuminen vaativuusryhmiin, IV neljännes 2002, prosenttia % Naiset Miehet ,0 5 2,8 0,6 1, ,5 16,0 3 6,1 21,5 4 13,4 20,7 5 TVR 16,0 6 9, M N M N Metallien jalostus 7,2 5,0 7,4 5,5 Metallituoteteollisuus 6,1 3,7 6,1 4,0 Kone- ja kulkuneuvoteollisuus 6,9 4,3 7,0 4,7 Elekt.- ja sähköteollisuus 5,8 3,5 6,1 3,9 Koko metalliteollisuus 6,6 3,8 6,7 4,2 24,1 8,0 7 19,9 2,4 8 19,9 9 0,8 ryhmäjakaumista lasketaan keskiarvo, saadaan miesten luvuksi 6,7 ja naisten luvuksi 4,2. Sekä miesten että naisten vaativuusryhmien keskiarvo on noussut. Naisten keskiarvo on noussut hieman nopeammin, joten naiset ovat tavoittaneet miehiä myös palkkaperusteissa sen lisäksi, että suhteellista lähentymistä on tapahtunut käytännön palkoissa. Jos haluaisimme leikkiä ajatusleikkiä, jossa naiset ja miehet nostaisivat keskimääräistä työnvaativuusryhmäänsä kummatkin edelleen samaan tahtiin kuin jaksolla ja oletettaisiin eteneminen suoraviivaiseksi (ei vaimenevaksi eikä kiihtyväksi), kohtaisivat keskiarvot toisensa TVR 8:n tienoilla noin yhdeksän vuoden kuluttua. Kuviossa 10 esitetään miesten ja naisten sijoittuminen yhdeksään eri vaativuusryhmään. Niin miesten kuin naistenkin korkein vaativuusryhmäkeskiarvo löytyy metallien jalostuksesta. Tämän jälkeen tulee kone- ja kulkuneuvoteollisuus ja sitten tasatahtiin metallituotteen kanssa elektroniikka- ja sähköteollisuus, joka vielä vuonna 1996 oli metallituotteen perässä. Keskiarvojen muutos on nähtävissä taulukossa 4, missä keskiarvot on esitetty sekä vuonna 1996 että vuonna Taulukosta 5 löytyy miesten ja naisten jakautuminen eri vaativuusryhmiin vuonna Metallien jalostuksessa miesten yleisin vaativuusryhmä on TVR 8, naisten yleisin ryhmä on TVR 4. Miesten jakauma painottuu aivan ylimpiin ryhmiin, naisten jakauma keskiryhmien ylälaitaan. Tässä on selvä ero muihin toimialoihin. Alimmat vaativuusryhmät ovat metallien jalostuksessa lähes tyhjät. Metallituoteteollisuudessa miesten yleisin vaativuusryhmä on TVR 7, naisten yleisin ryhmä TVR 3. Näin mitattuna ero miesten ja naisten välillä on tällä alalla suurempi kuin muilla toimialoilla. Mutta niin kuin taulukosta 4 näkyy, vaativuusryhmien keskiarvolla mitaten ero on hieman pienempi kuin kone- ja kulkuneuvoteollisuudessa tai elektroniikka- ja sähköteollisuudessa. Kone- ja kulkuneuvoteollisuudessa miesten tyypillisin ryhmä on TVR 7, naisten ryhmä TVR 5. Elektroniikka- ja sähköteollisuudessa miesten yleisin vaativuusryhmä on TVR 5, naisten yleisin ryhmä TVR 2. Tällä alalla miehet ovat levittäytyneet eri vaativuusryhmiin tasaisemmin kuin muilla aloilla. Niin kuin aiemmin todettiin, naisten säännöllisen työajan keskiansio koko metalliteollisuudessa oli vuoden 2002 IV neljänneksellä 86,4 % miesten säännöllisen työajan keskiansiosta. Tämä suhdeluku on ollut selvässä nousussa kymmenen viime vuoden aikana, kuitenkin niin, että nousu on vaimentunut jonkin verran aivan viime vuosina. Koko metalliteollisuutta koskevan suhdeluvun takaa löytyy yksityiskohtiin tarkentuvista rakenteista huomattavastikin korkeampia suhdelukuja. Kun verrataan naisten ja miesten keskimääräisiä ansioita toisiinsa metallin eri toimialoilla, nähdään että lähimmäksi miesten keskimääräisiä ansioita naiset pääsevät metallien jalostuksessa, missä naisten säännöllisen työajan keskimääräinen ansio oli 93,4 % mies- 18 Sopimuksen mukaan ja muutenkin

21 TAULUKKO 5. Miesten ja naisten vaativuusryhmäjakaumat toimialoittain, IV neljännes 2002, prosenttia TVR 1 TVR 2 TVR 3 TVR 4 TVR 5 TVR 6 TVR 7 TVR 8 TVR 9 Metallien jalostus, Miehet 0,1 0,7 0,3 2,0 7,5 11,5 22,9 29,0 26,0 Metallien jalostus, Naiset 0,4 3,1 6,0 24,2 15,2 17,8 21,4 10,3 1,6 Metallituoteteollisuus, Miehet 1,0 2,2 5,6 8,7 18,1 17,4 23,9 14,7 8,4 Metallituoteteollisuus, Naiset 4,6 12,4 24,3 23,6 16,3 7,8 8,9 1,6 0,3 Kone- ja kulkuneuvoteoll., Miehet 0,4 0,6 1,1 4,8 10,2 16,3 26,3 22,4 18,0 Kone- ja kulkuneuvoteoll., Naiset 4,8 6,7 10,6 20,4 27,2 16,8 8,9 3,6 1,0 Elekt.- ja sähköteollisuus, Miehet 0,9 3,9 3,7 9,5 20,5 17,0 19,2 13,0 12,3 Elekt.- ja sähköteollisuus, Naiset 1,7 25,5 14,8 20,4 21,8 7,9 5,8 1,4 0,9 ten vastaavasta ansiosta. Metallituoteteollisuudessa suhdeluku oli 88,0 %, elektroniikka- ja sähköteollisuudessa 87,9 % ja kone- ja kulkuneuvoteollisuudessa 86,7 %. Koko vertailuajanjaksolla naisten ja miesten palkkasuhde on pysynyt tosin hieman edestakaisin sahaten lähes muuttumattomana kone- ja kulkuneuvoteollisuudessa sekä elektroniikka- ja sähköteollisuudessa. Paikallaan on poljettu siitä huolimatta, että ero sukupuolten keskimääräisissä vaativuusryhmissä on kaventunut, varsinkin kone- ja kulkuneuvoteollisuudessa. Voimakkaimmin naisten ansiot ovat lähestyneet miesten ansioita metallituoteteollisuudessa, missä miesten palkat ovat nousseet tarkasti koko metalliteollisuuden keskimääräistä kehitystä vastaavasti (20,6 %), mutta naisten palkat ovat nousseet selvästi enemmän (24,8 %). Näistä keskimääräistä paremmista luvuista huolimatta metallituoteteollisuus on menestynyt keskimääräistä huonommin alojen välisessä vertailussa. Syy on siinä, että naisten suhteellinen osuus on tällä alalla ollut kasvussa. Kun naiset paremmasta palkkakehityksestä huolimatta edelleen ovat miehiä huonommin palkattuja, heidän osuutensa kasvu jarruttaa koko toimialan palkkakehitystä. Kuviosta 11 nähdään, miten naisten keskimääräinen säännöllisen työajan ansio on kehittynyt verrattuna miesten vastaavaan ansioon eri toimialoilla. Jos miesten ja naisten palkkojen vertailua tarkennetaan vielä pidemmälle palkkarakenteiden yksityiskohtiin ja vakioidaan vertailun lähtöasetelmia, päästään sukupuolten palkkasuhteissa paikoin jo melko lähelle sataa prosenttia, jopa ylikin. Kuvioissa 12 ja 13 esitetään naisten ja miesten säännöllisen työajan ansioiden suhde vakioituna palkkaustavan, paikkakuntaluokan ja vaativuusryhmän suhteen. Kuviot osoittavat, että näin vakioiduista asemista naiset pääsevät kaikissa tapauksissa yli 90 prosentin tasoon miesten palkoista. Aivan alimmassa vaativuusryhmässä naisten ansiot keskimäärin ovat hieman korkeammat kuin miesten ansiot keskimäärin. Eri vuosina luvut ovat vaihdelleet muutaman prosenttiyksikön sisällä. Mitään selkeää trendiä suhdelukujen kehityksestä ei tällä mittaussyvyydellä näy. Mielenkiintoista on, että palkkiotyössä naiset yltävät lähemmäksi miesten palkkoja kuin aikatyössä (poikkeuksena TVR 2). Tämä tuo mieleen ajatuksen, että KUVIO 11. Naisten keskimääräinen säännöllisen työajan ansio verrattuna miesten keskimääräiseen säännöllisen työajan ansioon eri toimialoilla , IV neljännes, prosenttia % Elektroniikka- ja sähköteollisuus Metallituoteteollisuus Metallien jalostus Kone- ja kulkuneuvoteollisuus Tilastotutkimus 19