PERUSTYÖKALUJEN VIITTOMIA CD-ROM- LEVYLLÄ

Transkriptio

1 PERUSTYÖKALUJEN VIITTOMIA CD-ROM- LEVYLLÄ Mika Leppänen Jukka Teirmaa Opinnäytetyö Syksy 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu Turun yksikkö Viittomakielentulkin koulutusohjelma Viittomakielentulkki (AMK)

2 OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA -AMMATTIKORKEAKOULU Turun yksikkö Leppänen, Mika - Teirmaa, Jukka Perustyökalujen viittomia cd-rom- levyllä Turku s. 1 liitesivu Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia viittomia työkaluille on, ja miten niitä kuvataan suomalaisessa viittomakielessä. Tutkimukseen on kerätty perustyökalujen yleisimpiä viittomia. Työssä on tutkittu näiden viittomien suoritustapaa ja rakennetta. Viittomat on koottu cd- rom- levylle, jossa on 48 kuvaa työkaluista ja niille 60 viittomaa. Opinnäytetyö on materiaalipaketti, josta voivat hyötyä kuurot, viittomakielentulkit ja muut viittomakielialalla toimivat henkilöt. Tarkoituksena oli tuottaa mahdollisimman hyvälaatuinen cd- rom- levy, josta on helppo hakea työkalu liikkuvana viittomana, kuvana tai suomen kielellä. Työkalut on kuvattu Aura-instituutin Turun yksikössä vuoden 2002 keväällä. Aineisto cdrom- levyn tekoa varten on kerätty videoimalla viittomakielistä työryhmää. Kuvaukset alkoivat kesällä 2002 Turun Kuurojen yhdistyksellä ja jatkuivat Diakoniaammattikorkeakoulun Turun yksikössä vuoden 2002 syksyllä. Työn kirjallisessa osassa aineistona on käytetty viittomakieltä ja kuuroja käsittelevää kirjallisuutta sekä itse kuvaamaamme materiaalia. Turun Kuurojen yhdistyksellä koottiin halukkaista kuuroista viittomakielinen työryhmä. Työryhmän jäsenille näytettiin työkalujen kuvia ilman niiden suomen kielisiä vastineita, sillä tutkimuksessa ei haluttu suomen kielen vaikuttavan viittomien suoritustapaan. Työryhmän jäsenet pohtivat keskenään niille yleisimmin käytettyjä viittomakielisiä viittomia, jotka kuvattiin videonauhalle. Työryhmän toisessa kokoontumisessa Diakoniaammattikorkeakoululla työkalujen viittomia vielä viimeisteltiin. Työryhmän päästyä viittomista yksimielisyyteen, ne kuvattiin videonauhalle. Viittojana lopullisessa tuotoksessa on syntymäkuuro ja äidinkieleltään viittomakielinen Timo Jarva. Cd- rom- levy saatiin valmiiksi teknisen tuen avulla. Tämä osa opinnäytetyötä on vapaasti kopioitavissa, jotta siitä olisi hyötyä mahdollisimman monelle. Asiasanat: työkalu, perustyökalu, kuuro, viittomakieli, viittoma, cd- rom Säilytyspaikka: DIAK Turun yksikön kirjasto

3 ABSTRACT DIACONIA POLYTECHNIC TURKU UNIT Leppänen, Mika and Teirmaa, Jukka Signs of the Basic Tools in Finnish Sign Language on the CD- ROM Autumn pages 1 appendice The purpose of this study was to analyse the signs of basic tools in Finnish Sign Language and prepare a CD- ROM including these signs. There are 48 photos of basic tools and 60 signs for them on the CD- ROM. The Sign Language team was founded in the Deaf Club of Turku. The team was consisted of deaf people whose mother tongue is Sign Language. Their role in the study was to discuss the signs for the tools. The members of the group were from around Turku, hence, the signs might show the dialect of Turku. The study material is mainly for the deaf, Sign Language Interpreters and others who are working with the deaf. The purpose was to produce a CD- ROM of good quality, which would be easy to use. The photos of the tools were taken at Turku Unit of Aura Institute in the spring of The data for the making of the CD- ROM was collected by shooting the Sign Language team. The shootings started at the Deaf Club of Turku in the summer of 2002 and continued at Diaconia Polytechnic Turku Unit in the autumn of The data for the written part of the study consisted of the literature about Sign Language and the deaf. Also the shootings of the Sign Language team were used. The photos of the basic tools were shown to the Sign Language team. The equivalent words in Finnish for the tools were not shown because it would have interfered with the discussing of the signs. Team discussed also the most common sign for each tool, which were then shot. In the later meeting at Diaconia Polytechnic, the signs of the tools were finished. After the team agreed on the signs, they were shot. The signer on the final version of the CD- ROM is Timo Jarva. He was born deaf and his mother tongue is Finnish Sign Language. The CD- ROM was made with the assistance of technical support. This part of the study can be copied without a fee. Keywords: tool, basic tool, deaf, Sign Language, sign, CD- ROM This work is stored at the library of Diaconia Polytechnic, Turku Unit

4 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO VIITTOMAKIELEN YLEISIÄ PIIRTEITÄ Mitä viittomakieli ei ole Viittomakielen substantiivit ja verbit VIITTOMIEN RAKENNE Käsimuoto Paikka Liike Orientaatio Käsien lukumäärä Ei- manuaaliset elementit Katse Ilmeet Pään ja vartalon liikkeet Suun liikkeet TUTKIMUKSEN PÄÄKYSYMYKSET Tiedonkeruu Ryhmähaastattelutilanne PROJEKTIN KUVAUS JA TUTKIMUSTULOKSET Tekninen toteutus Tutkimuksen tulokset.. 17

5 6. POHDINTAA LÄHTEET 22 LIITTEET Liite 1 Cd- romilla olevat viittomat aakkosellisessa järjestyksessä

6 1. JOHDANTO Opinnäytetyönä keräsimme 60 Turun alueen suomalaisen viittomakielen perustyökaluviittomaa. Taltioimme viittomat cd- rom- muotoon. Kyseltyämme kuuroilta, viittomakielentulkeilta ja Aura- instituutin henkilökunnalta tällaisen työn tarpeellisuudesta huomasimme, että teknisen alan viittomisto on viittomakielialalla toimiville kuuleville outo ja sanasto kuuroille vieras. Valitsimme näiden viittomien keruun, koska halusimme tehdä työn, josta on hyötyä myös käytännössä. Yleisesti viittomia on kerätty jonkin verran, mutta erityisalojen viittomia on taltioitu vähän. Keruutyössä jouduimme pohtimaan paljon kielellisiä seikkoja, mikä teki työstämme haasteellisen ja työteliään. Syvennyimme myös uudelleen viittoman rakenteeseen, mikä oli hyödyllistä. Koko Suomen kattavan viittomiston kerääminen olisi ollut meidän resursseillemme ylivoimainen tehtävä. Niinpä päätimme tehdä yhteistyötä Turun alueen kuurojen kanssa. Kävimme esittelemässä Turun Kuurojen yhdistyksellä opinnäytetyömme idean ja saimme koottua viittomakielisen työryhmän. Työryhmä pohti työkalujen yleisimpiä viittomia ja yksi heistä, toinen opinnäytetyömme ohjaaja Timo Jarva, viittoo tuotoksessamme. Hän on syntymäkuuro ja äidinkieleltään viittomakielinen. Viittomakielen kirjallisia tallennusmuotoja on monenlaisia, mutta ne ovat rajallisia, koska niillä ei voida ilmentää kaikkia viittomakielen elementtejä yhtä tehokkaasti kuin liikkuvalla kuvalla. Tekniikan kehityksen myötä viittomien keruu on yleistynyt huomattavasti. Cd- rom- levyllä työkalut ovat havainnollisesti sekä kuvina että tekstinä ja viittomat liikkuvana kuvana. Mikkelin kuulovammaisten ammattikoulu on koonnut matemaattisia viittomia käsittelevän cd- romin, jossa on yli 170 viittomaa. Mikkelin koulu on myös julkaissut 470 viittomaa käsittävän terveydenhuoltoalan cd- romin. Huomasimme, että ne toimivat tässä tarkoituksessa hyvin. Näiden pohjalta päätimme valita cd- rommuodon myös omaan työhömme. Aura-instituutin Turun yksikkö on tehnyt työkaluja käsittelevän VHS- kasetin omaan käyttöönsä luvulla. Niin kuin yleensäkin VHS- kaseteissa, tässäkin tuotoksessa kuvanlaatu on heikkotasoinen.

7 2. VIITTOMAKIELEN YLEISIÄ PIIRTEITÄ Viittomakieltä tuotetaan käsien liikkeillä, ilmeillä sekä suun ja vartalon liikkeillä ja otetaan vastaan näön avulla. Viittoessa voi tuottaa ja nähdä yhtäaikaisia, kerrosteisia viestejä. Kielen tuottamisen kanava mahdollistaa kolmiulotteisen tilan käyttämisen. Muuten viittomakieli on samanlainen kuin mikä tahansa muukin kieli. Viittomakieli muuttuu käyttötilanteen mukaan. Viittomakielessä esiintyy myös sosiaalisia ja alueellisia murteita. (Kuurojen Liitto ry:n www-sivu, viittomakieli ja viittomakieliset, ) Kielestä puhuttaessa ajatellaan useimmiten puhuttua ja kirjoitettua kieltä. Ihmisen kielikyky voi ilmetä monella tavalla, joista viitotut kielet on yksi. Viitotulla kielellä tarkoitetaan kieltä, joka perustuu käsien, kasvojen ja vartalon käyttöön viestin tuottamisessa. Vakiintunutta kirjallista muotoa ei ole yhdelläkään viittomakielellä. Suurimmalla osalla puhutuista kielistä on kirjoitettu muoto ja kirjakieli, joka on tyyliltään erilainen kuin puhekieli. Viittomakielissäkin on eri tyylilajeja, vaikka niillä ei olekaan kirjallista kulttuuria ja kirjoitettua muotoa. Sekä viitotuissa että puhutuissa kielissä esimerkiksi arkikeskustelu, puheenvuoro kokouksessa ja runo ovat eri tyylisiä. Viittomakielet eivät ole tekokieliä. Niitä ei ole kukaan kehittänyt kuurojen apuvälineeksi, vaan ne ovat syntyneet kuurojen yhteisöissä aivan kuten puhutut kielet ovat syntyneet kuulevien ihmisten muodostamissa yhteisöissä. (Malm 2000, 9, 10.) 2.1. Mitä viittomakieli ei ole Yleinen kuulevien harhakäsitys viittomakielestä on, että se olisi vain kirjainten tuottamista sormimerkeillä. Sormiaakkoset kuuluvat suomalaiseen viittomakieleen, mutta usein vain tilapäisenä apuna puhuttujen kielten sanojen koodaamisessa. Esimerkiksi viittomakielisissä televisiouutisissa voi olla paljonkin sormiaakkosten käyttöä, koska uutisissa kerrotaan usein sen verran tuntemattomista paikoista ja ihmisistä, ettei niille ei ole vielä vakiintuneita viittomakielisiä nimiä. (Malm, 2000, 17.) Toinen yleinen harhakäsitys viittomakielestä on se, että viittomat olisivat jollain tavalla yksi yhteen puhuttujen kielten sanojen kanssa. Tausta-ajatuksena on, että

8 viittomakieli olisi jotain puhuttua kieltä käsimerkein ilmaistuna. Viittomakielisistä tämä ajatusmalli on loukkaava, sillä tämä ajatus nostaa puhutun kielen jotenkin ylempiarvoiseksi. (Malm 2000, ) Kolmas yleinen väärinkäsitys on se, että kaikkialla maailmassa kuurot käyttäisivät samaa viittomakieltä eli että se olisi kansainvälinen. Kansainvälinen viittomakieli on yhtä mahdoton ajatus kuin ajatus yhdestä puhutusta kielestä. Kuulevat saattavat joskus olla pettyneitä tai jopa vihoissaan, kun heille selviää, että viittomakieli ei olekaan kansainvälistä. Siinä missä puhutut kielet ovat myös viittomakielet ihmisten ja ihmisryhmien äidinkieliä. Ryhmällä, jolla on jokin kieli äidinkielenään, tulee olla myös oikeus vaalia kieltään. Se, että kansainvälistä viittomakieltä ei ole, ei tarkoita sitä, etteivätkö kuurot voisi kommunikoida keskenään yli rajojen. Sujuuhan kuulevienkin kommunikointi vieraskielisten kanssa esimerkiksi osassa maailmaa pystyy kommunikoimaan englanniksi monien ihmisten kanssa. (Malm 2000, ) 2.2. Viittomakielen substantiivit ja verbit Useissa tutkimuksissa viittomat pyritään jakamaan puhuttujen kielten sanaluokkia vastaaviin luokkiin. Näin tehdään silti, vaikka luokkajaon teoreettinen pohdinta on viittomakielen osalta jäänyt vähäiseksi. Amerikkalaista viittomakieltä tutkineet Supalla ja Newport (1978) ovat esittäneet, että amerikkalaisessa viittomakielessä on substantiivien ja verbien pareja, jotka eroavat toisistaan systemaattisesti. Heidän mukaansa näitä ovat käsitteellisesti toisiaan muistuttavat substantiivit ja verbit, jotka erotetaan toisistaan esimerkiksi seuraavalla tavalla: FLY lentää ja AIRPLANE lentokone. Tällaisissa tapauksissa substantiiveissa on pieni ja kireä liike, ja verbien liike on joko pidäkkeinen tai jatkuva. (Rissanen 1990, 29, 30.) Namir ja Schlesinger (1978) ja Tervoort (1978) ajattelevat, ettei viittomaluokkia ole. Deuchar (1984) jättää sanaluokkakysymyksen avoimeksi sanoessaan, etteivät substantiivi- ja verbikategoriat ole ehkä olennaisia viittomakielen kannalta. Wilburin (1979) kooste viittomakieltä koskevista tutkimuksista kertoo myös samasta

9 epäjohdonmukaisuudesta: Termejä verbi ja substantiivi ei ole lainkaan määritelty viittomakielen kannalta, vaikka ne ovatkin yleisesti käytössä. (Rissanen 1990, 31.) 3. VIITTOMIEN RAKENNE Viittomakielen pienin vapaa muoto on viittoma. Sen vastine puhutussa kielessä on sana tai lauseke, joskus kokonainen lausekin. Viittoma koostuu kereemeistä, jotka ovat käsimuoto, paikka ja liike. Kereemit ovat verrattavissa puhekielen foneemeihin, jotka ovat puheen pienimpiä merkityksettömiä yksikköjä. Kereemit toteutuvat viittomassa karkeasti tarkasteltuna simultaanisesti eli samanaikaisesti. (Rissanen 1990, 23, ) 3.1. Käsimuoto Viittoman käsimuodolla tarkoitetaan sormien asentoa viittoman aikana. Useat viittomat voidaan viittoa muutamalla eri käsimuodolla merkityksen silti muuttumatta, mutta joissain viittomissa vain pienikin muutos käsimuodossa voi vaihtaa sen merkityksen. Aktiivisen käden, joka oikeakätisellä viittojalla on yleensä oikea käsi, käsimuoto voi kaksikätisissä viittomissa olla erilainen kuin passiivisen käden käsimuoto. Passiivisessa kädessä käytetyt käsimuodot ovat usein peruskäsimuotoja, kun taas aktiivisessa kädessä käytetään useammin monimutkaisempia ja harvinaisempiakin käsimuotoja. Käsimuoto voi vaihtua viittoman aikana, mikä tarkoittaa, että viittoma aloitetaan eri käsimuodosta kuin mihin se päättyy. (Rissanen 1990, ) Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan (1998) mukaan käsimuototyyppejä on seuraavanlaisia: kämmen- ja nyrkkikäsimuodot, yksi-, kaksi- ja 3 5-sormiset käsimuodot sekä otekäsimuodot.

10 3.2. Paikka Viittoman artikulaatiopaikka on se paikka viittojan edessä tai keholla, jossa tai jonka läheisyydessä viittoma viitotaan. Artikulaatiopaikka voidaan jakaa neljään pääluokkaan: neutraalitila, ei-dominoiva käsi, pää sekä vartalo. Neutraalitilalla tarkoitetaan aluetta viittojan edessä ja sivuilla. Se on yleisin artikulaatiopaikka. Eidominoivassa kädessä on kolme osa-aluetta: olkavarsi, kyynärvarsi/kyynärpää sekä kämmen/kämmenselkä. Kämmen on artikulaatiopaikkana yleisempi kuin esimerkiksi olkavarsi ja kyynärpää. Pää voi toimia kokonaisuutena artikulaatiopaikkana tai se voidaan jakaa pienempiin osiin: päälaki, otsa, ohimot, silmät, nenä, poski, korva, suu, leuka ja kaula. Vartalo voidaan jakaa neljään artikulaatiopaikkaan: hartiat, rinta/vatsa, vyötärö ja jalat. (Rissanen 1990, 70 76). 3.3 Liike Liikkeet ovat viittomakielen keskeisimpiä rakenneosia. Kaikkiin viittomiin sisältyy liikettä. Käsiä voidaan liikutella monipuolisesti olka- ja kyynärvarren, ranteen ja sormien nivelistä. Viittomakielessä ranteen ja sormien liikettä kutsutaan mikroliikkeeksi, muita makroliikkeiksi. Ne voivat esiintyä samanaikaisesti. Yksi yleisimmistä eroista liikkeissä on jako yhden tai kahden käden viittomiin. Viittomakielessä voidaan erotella myös suunta ja tapa sekä kosketus ja käsien yhteistoiminta tai suhde toisiinsa. Muutokset liikkeen suunnassa muuttavat olennaisesti perusviittoman merkitystä. (Rissanen 1990, ) Liikkeet kuuluvat viittoman vaikeimmin kuvattavien piirteiden joukkoon niiden monipuolisuutensa vuoksi. Käden/käsien liike voi olla pysty-, sivu- ja syvyyssuuntainen. Tällä tavoin määritellään liikkeen suunta, mutta käytännössä kädet eivät aina liiku täysin pysty- tai vaakasuoraan, vaan nivelten sallimat luonnolliset liikkeet vaikuttavat käsien liikerataan. Makroliikkeitä ovat suora liike, ympyrä- ja kääntöliike. Loivasti kaarevat liikkeet katsotaan lukeutuvaksi myös suoriin liikkeisiin. Kääntöliike tarkoittaa käden kiertymistä siten, että kämmenen suunta muuttuu. Mikroliikkeitä ovat käden avautuminen ja sulkeutuminen, ranteen

11 taivutus taaksepäin, sormien koukistuminen, sormien väristely ja murusteluliike. (Malm 2000, 179, 180.) 3.4. Orientaatio Orientaatio tarkoittaa viittojan käsien asentoa hänen vartaloonsa nähden. Tällöin täytyy ottaa huomioon kaksi seikkaa: tarkassa kuvauksessa täytyy ensinnäkin määritellä kämmenen suunta ja toiseksi, mihin rystyset osoittavat. (Rissanen 1990, 87). Periaatteessa viittojan kämmen voi orientoitua kaikkiin käden nivelten sallimiin suuntiin. Sormien suunta määräytyy aina ojennettujen sormien, mutta ei kuitenkaan peukalon, suunnan mukaan. Jos viittoman käsimuodossa sormet ovat taivutettuina, määritellään niiden suunta sen mukaan, minne sormet osoittaisivat, jos ne olisivat ojennetut kämmenen suuntaisiksi. (Malm 2000, ) 3.5. Käsien lukumäärä Viittomakielessä yksikätiseksi viittomaksi kutsutaan viittomaa, jossa vain dominoiva käsi (oikeakätisellä oikea) osallistuu viittoman tuottamiseen. Kaksikätinen viittoma on sellainen, jossa molemmat kädet osallistuvat viittoman tuottamiseen niin, että eidominoiva käsi toimii artikulaatiopaikkana tai molemmat kädet ovat aktiivisia. (Suomalaisen viittomakielen perussanakirja 1998, 13.) 3.6. Ei- manuaaliset elementit Viittomakielessä ei- manuaaliset elementit esiintyvät yleensä viittomien yhteydessä, eivät yleensä yksinään. Kieliopillisia ei- manuaalisia elementtejä ovat vartalon, pään ja suun liikkeet sekä katse ja ilmeet. Vaikka kasvojen ilmeillä selvästikin on merkittävä kommunikatiivinen tehtävänsä, ei niiden yleensä katsota kuuluvan lingvistiseen struktuuriin. (Ekman & Friesen 1969, Bergman 1984.) Mutta viittomakielessä ilmeillä on myös kielellisiä tehtäviä, niitä eivät ohjaa vain viittojan tunnelataukset tuotoksen aikana. (Pimiä ja Rissanen 1987, 27.) Manuaalisen

12 aineksen lisäksi esimerkiksi kysymyslauseessa kysyvä ilme on erittäin tärkeä. (Rissanen 1990, 101.) Katse Katse on viittomakielisessä kommunikaatiossa tärkeä, koska viittomakieli perustuu visuaalisuuteen. Viittoessa katsekontakti on tärkeämpää kuin käsien seuraaminen. On havaittu, että ennen käsillä paikantamista viittoja paikantaa katseellaan. Viittojan katseella on siis kieliopillinen merkitys. Usein pelkkä katse riittää paikantamiseen, eikä osoitusta aina tarvita. Kuitenkin osoitusta käytettäessä tulee aina katseen olla mukana. (Rissanen 1990, 103.) Ilmeet Puhekielen äänensävyillä ja viittomakielen ilmeillä on sama tehtävä. Ilmeet lisäävät viittomisen ymmärrettävyyttä. Ilmeitä käytetään tunteiden ja asenteiden kuvaamiseen. Niiden tehtävänä on myös sävyttää kokonaisinformaatiota. Ilme ei välttämättä anna sävyä vain yhdelle viittomalle, vaan esimerkiksi koko lauseelle. (Savisaari & Vanne 1979, 37.) Ilmeillä pystyy erottamaan myös toteamisen, kiellon ja kysymyksen. Ilmeiden ja pään liikkeen avulla voidaan viittomakielessä esimerkiksi kahden viittoman lauseesta muodostaa kolmekin suomen kielistä lausetta. Kysymysilmeitä on kahta eri tyyppiä. Silmiä suurentamalla ja kulmakarvoja kohottamalla saadaan aikaiseksi ilme, jota käytetään tavallisesti kyllä/eikysymyksissä. MI/KU- kysymyksissä ( mikä, mitä, missä, milloin, kuka ) kysymysilme koostuu silmien siristelystä ja kulmien kurtistamisesta. Näitä ilmeitä käytetään varsinkin kysymysviittomien yhteydessä. (Rissanen 1990, 101, 103.) Pään ja vartalon liikkeet Viittomakieleen kuuluvat myös pään ja vartalon liikkeet. Viittomakielessä pää ja vartalo toimivat osin yhdessä, mutta niillä on myös itsenäisiksi tulkittavia liikkeitä.

13 Pää voi liikkua taakse ja eteen, nyökätä tai kiertyä vasemmalle ja oikealle ja edes takaisin. Vartalo voi liikkua taakse, eteen, vasemmalle, oikealle ja sivulta sivulle. (Malm, 2000, 184.) Suun liikkeet Viittoman aikana tuotettuja suun asentoja tai liikkeitä kutsutaan huulioiksi. Suomalaisessa viittomakielessä käytetään kahdenlaisia huulioita: viittomakielisiä huulioita, mitkä eivät ole yhteydessä puhutun kielen sanoihin, ja suomen kielen sanahahmoja. Suomen kielen mukaisessa sanahahmossa ei yleensä ole kokonainen suomen kielen sana, vaan vain osa siitä. Viittoma ja sen viittomakielinen huulio kestävät aina yhtä kauan. (Suomalaisen viittomakielen perussanakirja 1998, 22.) Suun liikkeet ovat viittomakielessä tärkeitä elementtejä, eikä niitä voi jättää pois viestinnän kärsimättä. (Rissanen 1990, 104.) 4. TUTKIMUKSEN PÄÄKYSYMYKSET Onko viittomakielessä ilmaisuja työkaluille, ja jos on, niin miten ne tulisi viittoa? Nämä kysymykset olivat työmme lähtökohtana, kun aloimme pohtia opinnäytetyötämme. Ennen kuin aloimme kuvata materiaalia, pohdimme työkalujen ulkomuotoa, rakennetta ja käyttötarkoitusta. Arvelimme, että viittomat voisivat muodostuvat näistä tekijöistä. Olimme tässä asiassa oikeilla jäljillä. Viittomakielessä on olemassa työkaluille viittomia aivan samoin kuin puhutuissa kielessä on niille sanoja. Osalle työkaluista ei ole vain yhtä oikeaa viittomaa vaan variaatioita voi olla useita. Halusimme tehdä yhteistyötä viittomakielisten kanssa, sillä emme halunneet lähteä luomaan kieltä, vaan kerätä jo olemassa olevia, arkikäytössä esiintyviä viittomia.

14 4.1. Tiedonkeruu Käytimme tutkimuksessamme ryhmähaastattelu- ja havainnointimenetelmiä. Ryhmähaastattelu on tehokas tiedonkeruun muoto, koska samalla saadaan tietoja usealta henkilöltä samanaikaisesti. Havainnoinnin avulla taas saadaan tietoa, toimivatko ihmiset niin kuin he sanovat toimivansa. Käytimme systemaattista havainnointia rajatuissa olosuhteissa Ryhmähaastattelutilanne Olemme käyneet läpi Suomen viittomakielen perussanakirjan vuodelta 1998 ja Viittomakielen kuvasanakirjan vuodelta Sanakirjojen viittomat ovat luonteeltaan yleisviittomia, mutta työssämme tarvitsimme tarkempia viittomia ( METALLIVASARA ), joten ne eivät ole välttämättä kaikilta osilta yhteneviä sanakirjojen viittomien kanssa. Katsoimme molemmista kirjoista kaikki mahdolliset työkaluviittomat, mutta emme näyttäneet viittomakielityöryhmälle näitä viittomia, emmekä kertoneet suomenkielisiä vastineita, sillä halusimme, että viittomat ovat mahdollisimman aitoja, ilman mitään muita vaikutteita (esim. suomen kieli). Seurasimme viittomakielisen työryhmän keskustelua useita kertoja. Huomasimme, että osalle työkaluista ei ole viittomakielistä viittomaa, vaan näiden viittomien kohdalla työryhmä joutui käyttämään suomen kielen mukaista lainaviittomaa. Esimerkiksi työkalulaatikko viittoman kuurot viittoivat TYÖ + TAVARA + LAUKKU. Työryhmä hylkäsi muutamien työkalujen viittomaehdotuksen, koska ne olivat kuulevien keksimiä ja vain tiettyyn tilanteeseen, esimerkiksi kuulevan opettajan ja kuuron oppilaan kommunikointiin yhteisesti sovittuja viittomia. Viittomat olivat ymmärrettäviä vain tietyissä asiayhteyksissä (esimerkiksi työpajassa), mutta irrallisina viittomina niiden merkitys jäi työryhmän muille jäsenille epäselväksi. Tämän vuoksi työryhmä ei hyväksynyt näitä viittomia.

15 5. PROJEKTIN KUVAUS JA TUTKIMUSTULOKSET Alun perin ajatuksenamme oli tehdä opinnäytetyö liittyen tekniseen alaan. Ajattelimme tehdä autotekniikkaan liittyvä opinnäytetyö, mutta päädyimme mielestämme yleishyödyllisempään perustyökaluviittomien keruuseen. Idea syntyi jo vuonna 2000, mutta ensimmäiset kuvaukset teimme keväällä Syksyllä 2002 oli vuorossa kirjallinen osuus ja tekninen viimeistely. Kuvasimme 67 työkalua, mutta joukossa oli monia samantyyppisiä työkaluja, kuten erilaisia sahoja (esimerkiksi puusaha, rautasaha, kaarisaha, lehtisaha, kuviosaha ja vannesaha). Viittomakielinen työryhmä pohti näiden sahojen viittomia ja he totesivat, että niitä on mahdoton erotella vain yhdellä viittomalla. Erottelu vaatisi pidemmän selityksen, mikä ei sovellu meidän opinnäytetyöhömme. Tämän takia valmiissa työssämme on 48 kuvaa työkaluista ja niille on 60 viittomaa. Kuvasimme työkalut digitaalikameralla Aura-instituutissa ja viittomat digitaalivideokameralla Diakonia-ammattikorkeakoulun Turun yksikössä. Teknisen tuen avulla toteutettu cd- rom palvelee kuulevien lisäksi myös kuuroja, sillä kuvasta ja viittomasta huolimatta kuurot eivät välttämättä tiedä työkalun suomenkielistä nimeä. Siksi cd- romilla on esitelty työkalut myös suomeksi Tekninen toteutus Projektimme aikaa vievimmät osuudet olivat yhteistyökumppaneiden etsiminen ja tekninen toteutus. Emme katsoneet järkeväksi alkaa opiskella monimutkaisia tietokoneohjelmia opinnäytetyön tekoon varatun rajallisen ajan vuoksi, vaikka kävimmekin sekä videokuvauksen että editoinnin peruskurssit. Nämä eivät kuitenkaan riittäneet siihen, että olisimme osanneet tehdä työmme itsenäisesti ilman teknistä tukea. Tuen löytäminen oli vaikeaa, mutta media-alaa opiskelevan Jarno Kivelän avulla saimme cd- romin toteutettua. Kameralla ja videokameralla kuvaamisen hoidimme itse.

16 Työkalujen kuvaaminen Aura-instituutin Turun yksikön tiloissa onnistui hyvin, samoin kuin kuvien siirtäminen cd- romille. Videokuvaus sujui myös vaivatta, koska viittomakielisen työryhmän jäsenet olivat etukäteen miettineet ja pohtineet viittomien suoritustapaa sekä Turun kuurojen yhdistyksellä että ennen varsinaista taltiointia, jossa me olimme mukana. Näiden työvaiheiden jälkeen oli vuorossa aikaavievä editointi Adobe Premierohjelmalla. Työkalujen kuvia on yhteensä 48 ja viittomia 60. Jokainen kuva työkalusta, sen suomenkielinen vastine ja viittoma oli editoitava erikseen. Cd- romin ohjelmointi oli todella haastavaa ja se veikin suurimman osan opinnäytetyöhön varatusta ajasta. Pyrimme tekemään cd- romista mahdollisimman kevytrakenteisen, jotta se toimisi myös vanhemmissa tietokoneissa. Vältimme turhaa tehoja vaativaa hienostelua ulkoasussa ja pidimme kuvakoot siedettävinä. Cd- rom vaatii toimiakseen Flash Player- ohjelman. Cd- rom ohjaa automaattisesti internet- sivustoille, josta ohjelman voi ladata ilmaiseksi. Asensimme cd- romiin automaattisen käynnistysohjelman. Ohjelman auettua itsestään, näkyviin tulee etusivu, josta voi lähteä katsomaan työkalujen kuvia ja niiden viittomia. Työkalun kuvan yläpuolella on sen suomen kielinen nimi ja kuvan alapuolella olevasta painikkeesta näpäyttämällä saa näkyviin liikkuvan viittoman. Olemme nähneet viittomia tallennettuna eri formaatteihin, kuten VHSvideonauhalle, internetiin ja cd- romille. Videonauha on vanhaa tekniikkaa, ja nauhalta on vaivalloista etsiä yhtä tiettyä viittomaa. Lisäksi sen analoginen kuvan laatu on huomattavasti heikompi kuin digitaalisen formaatin. Internetjulkaisua emme valinneet siksi, että sivustoja joutuisi ylläpitämään ja päivittämään aika ajoin Tutkimuksen tulokset Tutkimuksemme ensimmäisenä pääkysymyksenä oli se, millaisia viittomia työkaluille on suomalaisessa viittomakielessä. Keskustellessamme viittomakielisen työryhmän jäsenten kanssa huomasimme, että yleisimmin käytetyille työkaluille oli viittoma. Sellaisille työkaluille, joita he olivat käyttäneet harvoin tai vain nähneet,

17 viittoma piti osaksi jopa luoda. Työkaluille, joita he eivät olleet aikaisemmin edes nähneet, työryhmällä ei ollut niille viittomaa lainkaan, eivätkä he halunneet ryhtyä edes ideoimaan sitä, kuinka ne voisi viittoa. Esimerkiksi vasaralle työryhmällä oli jo valmiina viittoma, koska työkalu on niin yleinen. Liitinpihtien viittomasta työryhmä keskusteli pidemmän aikaa ja päätyi työssämme olevaan viittomaan. Liitinpihdit eivät selvästikään ollut heille entuudestaan kovin tuttu, mutta he olivat kuitenkin käyttäneet sitä, joten viittoma kuvaa työkalun käyttöä. Mikrometri työkaluna oli työryhmän jäsenille niin vieras, ettei heillä ollut sille mitään viittomaa, eivätkä he halunneet lähteä sellaista luomaankaan. Toinen pääkysymyksistämme oli se, miten työkalujen viittomat kuvataan. Yleisin huomiomme oli, että työkalujen viittomat ovat lähes poikkeuksetta tekemistä kuvaavia. Viittomakieltä opiskelleina tämä seikka ei tullut meille yllätyksenä. Etukäteen arvelimme, että viittomat tulisivat kuvaamaan enemmän työkalujen käyttötarkoitusta kuin niiden muotoja esineinä. Mielenkiintoisena asiana havainnoimme, että moniosaiset viittomat rakentuivat niin, että ensin tulivat työkalua selittävät, tarkentavat tai sen muotoa ja käyttötarkoitusta kuvaavat osat ja viimeisenä tekemistä kuvaavat osat. Esimerkiksi moniosainen viittoma LIITINPIHDIT koostuu selittävistä ja käyttötarkoitusta kuvaavista osista SÄHKÖ + JOHTO ja viimeisenä tekemistä kuvaava sähköjohdon kuoriminen. Havaitsimme viittomia videolta tarkastellessamme, että kaikki viittomat olivat kaksikätisiä. Suurimmassa osassa viittomia ei- dominoiva käsi toimi artikulaatiopaikkana. Useimmissa viittomissa ei- dominoiva käsi joko kuvainnollisesti piti kiinni työstettävästä kappaleesta tai käsi esitti itse kappaletta. Suoria lainauksia suomen kielestä oli vain kolme: viittomat TYÖKALULAUKKU, PELTISAKSET ja NOKKAPIHDIT. Työkalulaukun ja peltisaksien viittomat ovat suoria lainauksia suomen kielen sanoista, mutta nokkapihtien viittoma PAPUKAIJA + PIHDIT on lainaus suomen puhekielen sanasta papukaijapihdit.

18 Viittomien ensimmäisissä osissa ei yleensä ollut ilmeitä lainkaan, mutta viimeisimmissä työstöä kuvaavissa osissa ilmeet mukailivat tekemistä. Esimerkiksi mutterin kiristämistä kuvaavan viittoman yhteydessä viittojan ilme muuttuu mutterin kiristyessä. Ilmeiden lisäksi myös liike kuvasi hyvin tekemistä. Viittomassa VOIMAPIHDIT viittoman liikkeestä näkyi selvästi, että kyseessä on iso ja raskaskäyttöinen työkalu. Yleisimmät viittomien liikkeet olivat pysty- ja vaakasuorat vääntämistä kuvaavat liikkeet, sillä suurimmalla osalla työkaluista väännetään, kiristetään tai kierretään työstettävää kappaletta. Sanakirjojen työkaluviittomien lisäksi kuurot käyttävät työkaluista muitakin viittomia. Työssämme on useista viittomista kaksi vaihtoehtoa, sillä aivan niin kuin suomen kielessä, myös viittomakielessä on synonyymejä sanoille. Viittomakielessä ei ole yhtä selvää jaottelua nominaalien ja verbaalien välillä kuin suomen kielessä, mikä johtuu viittomakielen kuvailevasta ominaisuudesta. Olemme kuitenkin työssämme pyrkineet mahdollisimman perusmuotoisiin viittomiin. Emme pyrkineet keräämään valtakunnallisesti viittomia, vaan viittomakielityöryhmämme jäsenet tulivat Turun seudulta ja he olivat kaikki miehiä. Viittomakielessä esiintyy alueellisia, sosiaalisia ja iästä johtuvia murteita, aivan kuten kaikissa luonnollisissa kielissä, joten työmme viittomat eivät välttämättä ole yhtä päteviä kaikkialla Suomessa. Huulion käyttö oli yksi huomiomme herättäneistä seikoista. Viittomakielialan kirjallisuuden mukaan nominaaliviittoma ja verbaaliviittoma voidaan esimerkiksi erottaa toisistaan huuliolla, eli nominaaliviittomassa tulisi tällöin olla suomen kielen mukainen huulio ja verbaaliviittomassa ei olisi joko huuliota lainkaan, tai siinä tulisi olla viittomakielinen huulio. Tekemistä voidaan kuvata myös ilmeellä. Havaitsimme kuitenkin, että edellä mainitut viittomakielen säännöt eivät ole ehdottomia totuuksia. Osalla viittomakielisen työryhmän jäsenillä ei ollut huuliota käytännössä lainkaan. Etenkin nuorilla jäsenillä vähäinen huulio tai sen puuttuminen oli yleisempää kuin vanhoilla. Suomen kielen mukainen sanahahmo työryhmän jäsenten huulioissa oli vähäistä. Tästä syystä ei myöskään työmme työkaluviittomissa ole viittomakielialan kirjallisuuden määrittelemiä huulioita erottamassa nominaalia ja verbaalia toisistaan.

19 Moniosaisten viittomien tarkentavissa alkuosissa suun liikkeinä olivat useimmiten suomen kielen mukainen sana tai sanahahmo, ja viimeisimmissä työstöosissa joko esimerkiksi viittomakielinen poskien pullistus, huulien yhteen puristaminen tai ei huuliota lainkaan. 6. POHDINTAA Viittomakieli on luonteeltaan kuvailevaa. Tästä johtuen työkalun viittoma kuvailee usein sen käyttöä, eikä pelkästään esineen kokoa ja muotoa. Yritimme rajata opinnäytetyömme mahdollisimman perusmuotoisiin viittomiin, sillä työkaluilla työstämistä kuvaavia viittomia on niin paljon, että siinä olisi ainesta useampaankin opinnäytetyöhön. Viittomakielessä yksi viittoma voi kuvastaa sekä nominia että verbiä samanaikaisesti. Sen vuoksi emme lähteneet erottelemaan nomineja ja verbejä työssämme, vaan tyydymme toteamaan, että työmme viittomat ovat mahdollisimman paljon työkaluja esineinä kuvaavia perusmuotoisia viittomia. Koska viittomakielityöryhmän jäsenet olivat joko syntyperältään Turun seudulta tai he olivat asuneet siellä pitkään, muualla asuvat kuurot voivat kokea työmme viittomien painottuvan liikaa Turun seudun murteeseen. Mahdollinen jatkotutkimus voisi kartoittaa muualla Suomessa käytettäviä vastaavia viittomia. Olisi mielenkiintoista vertailla viittomien eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Tiedossamme ei ole aikaisemmin tältä alalta tehtyjä vastaavia töitä. Viittomakieltä on voitu tallentaa vasta vähän aikaa, sillä tallennukseen soveltuvaa teknologiaa ei ole ollut käytettävissä aiemmin. Siksi koemme, että tutkimuksemme on ollut tarpeellinen. Viittomien kirjallinen arkistointi on hankalaa, monimutkaista ja vaivalloista. VHS- videonauhalta viittomat ovat jo miellyttävämpää katsottavaa, koska kuva on elävää, mutta on kovin vaivalloista etsiä haluttua viittomaa nauhaa edes takaisin

20 kelaamalla. Internet sekä cd- rom ovatkin mielestämme nykyaikaa, niiden helppokäyttöisyyden ja saatavuuden vuoksi. Esimerkiksi cd- romilta on helppo hakea haluttu viittoma nopeasti ja internet tavoittaa jo useimmat suomalaiset. Tuotoksemme sanasto/viittomisto voi toimia pienenä sanakirjana viittomakielen opiskelun ohella. Toistaiseksi viittomakieltä ei kuitenkaan voi opiskella pelkästään materiaalien avulla, koska niitä on niin niukalti olemassa. Toisaalta viittomakieltä, niin kuin mitään muutakaan kieltä, ei voi opiskella pelkästään sanaston perusteella, vaan esimerkiksi kieliopin hallinta ja kulttuurin ymmärtäminen on välttämätöntä. ATK-taitomme ovat keskitasoa, niinpä projektin edetessä tunsimme ylittävämme itsemme. Aluksi emme tienneet, kuinka esimerkiksi cd- rom tehdään. Kuvaustaitommekin ovat pelkästään saamamme peruskurssin varassa, mutta studiokuvauksesta emme tienneet projektin alkuvaiheessa juuri mitään. Onnistuimme tutkimuksessamme hyvin ja olemme tyytyväisiä työmme tekniseen tasoon. Viittomat ovat mielestämme onnistuneita ja varsin viittomakielisiä. Niillä tämän alan cd- romeilla, joita olemme nähneet, on viittominen ollut paljolti suomen kielen mukaista. Parannettavaa työmme teknisessä osiossa kuitenkin on. Esimerkiksi kuvatessamme emme tulleet ottaneeksi huomioon, että editointivaiheessa tarvitsisi enemmän aikaa viittomien välille. Tästä syystä lopullisessa versiossa on ennen muutamaa varsinaista viittomaa ylimääräinen numeraali viittoma. Työn edetessä havaitsimme, että tarvitsimme monenlaisia yhteistyökumppaneita. Heidän löytämisensä ei aina ollut helppo tehtävä. Kuitenkin oli todella antoisaa tehdä töitä monenlaisten ihmisten kanssa. Tutkimuksemme teknisen puolen raskaus ja vaativuus oli meille kuitenkin yllätys, vaikka osasimmekin varautua kovaan työhön. Tämän kaltainen projekti vaatii monen ihmisen yhteistyötä ja osaamista. Näiden elementtien yhteensovittaminen oli mieleenpainuva kokemus. Työtämme jaamme yhteistyötahoillemme, eli toiselle ohjaajallemme Timo Jarvalle, Aura-instituutille ja Diakonia-ammattikorkeakoulun Turun yksikön kirjastoon. Meidän

21 puolestamme työmme on täysin vapaasti kopioitavissa kaikille kiinnostuneille veloituksetta. Näin tavoitteemme työn yleishyödyllisyydestä toteutuu parhaiten.

22 LÄHTEET Kuurojen Liitto ry:n www-sivu Malm Anja Viittomakieliset Suomessa. Helsinki: Finn Lectura. Pimiä P. & Rissanen T., Kolme kirjoitusta viittomakielestä. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja n:o 17. Helsinki. Rissanen, T Viittomakielen perusrakenne. Toinen painos. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 12. Savisaari, E. & Vanne, A., Viittomakieli. Helsinki: Gaudeamus. Suomalaisen viittomakielen perussanakirja Kuurojen Liitto ry ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki: KL-Support. Viittomakielen kuvasanakirja painos Helsinki: Kuurojen Liitto ry.

23 Liite 1 cd- romilla olevat viittomat aakkosellisessa järjestyksessä: Hiekkapaperi Hohtimet Höylä Jakoavain Kiintoavain Kirves Kuusiokoloavain Käsisaha Liitinpihdit Lukkopihdit Maalisivellin Maalitela Mattoveitsi Metallivasara Monitoimilinkkuveitsi Naula Niittipihdit Nivelavain Nokkapihdit Peltisakset Pihdit Pultti & Mutteri Putkipihdit Puukko Puupuristin Puutappi Puuviila Rautasaha Rautaviila Ristikkoavain Ristikärkiruuvitaltta Rullamitta Ruuvi Ruuvitaltta Ruuvitulppa Räikkäavain Sorkkarauta Suojalasit Suorakulma Taltta Teräsharja Tulppa-avain Tunkki Työkalulaatikko Vasara Vesivaaka Voimapihdit

24