Sirri. Vuosijulkaisu vsk.

Transkriptio

1 Sirri Vuosijulkaisu vsk.

2 SIRRI 26. VSK ) 4 4 ) 5 ) 6 6 ) KEMIN LINTUHARRASTAJAT XENUS RY. BirdLife Suomen jäsen Postiosoite: PL 86, KEMI Toimitila: Keskuspuistokatu 21 Pankkiyhteys: Merita Sähköposti: xenus@kemi.fi Internet: Julkaisija: Päätoimittaja: Kemin lintuharrastajat Xenus ry. Pekka Suopajärvi SISÄLLYS Ole valmis, partiopoika!... 3 Kari Oittinen Lintuhavaintoja Kemin Tornion seudulta Syksy Pentti Rauhala Talvi Pentti Rauhala Kevät Jouni Ylipekkala Kesä Petri Suorsa Petokatsaus 2001: Hiljaiseloa myyräpedoilla Pekka Suopajärvi Mitkä tekijät vaikuttavat keväällä muuttavien pulmusten fysiologiseen kuntoon Torniossa? Petri Suorsa & Tuomo Jaakkonen Vesistöjen vaikutukset sääksen pesintään Kemin Tornion alueella 38 Petri Suorsa, Pekka Suopajärvi, Matti Suopajärvi, Kari Oittinen ja Raimo Koskenkorva Rastasseuranta jatkui Kemissä kesällä Jan Nyman Pisavaaran luonnonpuiston pesimälinnustosta Pentti Rauhala Kiikarissa Taitto: Pekka Suopajärvi Painopaikka: Kirjapaino Stencca oy Painosmäärä: 300 Kansikuva: Helmipöllöpoikue Jouko Kärkkäinen HALLITUS 2002 Jouko Kärkkäinen (pj.) Moisionkatu 1, Kemi jouko.karkkainen1@luukku.com , Jouni Ylipekkala (vpj.) Åkargränd 10, S Haaparanta jouni.ylipekkala@ebox.tninet.se , Kari Oittinen (siht) Kaarlonkatu 6 A 3, Kemi kari.oittinen@te-keskus.fi , Juha Koskenkorva Kyllikinraitti 1B7, Kemi , Kalervo Kujala Vakkurintie 19, Kemi Perttu Kujala Vakkurintie 19, Kemi Pentti Rauhala Juntonkatu 4 as 20, Kemi pentti.rauhala@pp.inet.fi , Matti Suopajärvi Puolaajankatu 1 B 6, Tornio matti.suopajarvi@pp.inet.fi , TOIMIHENKILÖT Alue- & petovastaava Pekka Suopajärvi Pihatie 15 A, Oulu pekka.suopajarvi@vtt.fi Taloudenhoitaja ja jäsenrekisteri Raimo Koskenkorva Kyllikinraitti 1 B 7, Kemi raimo.koskenkorva@kolumbus.fi Aluerariteettikomitea & havaintotoimikunta Kari Oittinen Katso yllä Pentti Rauhala (havaintovastaava) Katso yllä Jan Nyman Eeliksenkatu 12, Kemi nymanj@hotmail.com Jouni Ylipekkala Katso yllä JÄSENMAKSUT 2002 Työssäkäyvät 13 Muut 10 Perheenjäsenet 2 SIRRIN TILAUSHINTA Vuosikirja Lintulehtipaketissa 5 2 Sirri vsk.

3 Ole valmis, partiopoika! Sirri vsk. Suomalainen lintuharrastus perustuu ja on perustunut pitkälle vapaaehtoisuuteen ja harrastajien innostukseen. Meillä on paljon pitkiä linnuston seurantatutkimuksia, joilla on kansainvälisestikin kova maine ja paljon saatua kiitosta. Ne ovat hyvin organisoituja, niillä on selvä johtojärjestelmä, kunnon työnjako ja väliaikatuloksia julkaistaan tiuhaan. Mutta seurannoilla on kaikilla yksi yhteinen uhkatekijä: ukkoutuvat ja akkautuvat lintuharrastajat. Nuoria lintumiehiä ja -naisia kyllä tänä päivänä syntyy enemmän kuin kenties koskaan, mutta heitä eivät pitkäaikaiset lintulaskennat, yhden laji seurantatutkimukset eikä raskas, hikinen ja ilmainen työ tai nautinnoton puurtaminen vuositolkulla kiinnosta. Meillä on Helsingin yliopiston eläinmuseon vetämä talvilintulaskenta, jossa on kolme laskentaa talven mittaan, talvilintujen ruokintapaikkatutkimukset, edelleen eläinmuseon johtama kalasääskitutkimus ja rengastajille petolintuselvitys, riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen riistakolmiolaskenta, WWF:n merikotkatutkimus, Ympäristöministeriön vastuulla oleva ja Metsähallituksen toteuttama pesivän maakotkakannan seuranta, edelleen muuttohaukkaselvitys, linjalaskentoja, pesimälinnuston selvityksiä ja paljon muutakin. Lintuyhdistyksillä on lisäksi omia seurantojaan. Näitä tekee ja toteuttaa nykyisin keski-iältään ukkoikää lähestyvä porukka, jota muutama nuori mies ei miksikään muuta. Ja porukka vain harvenee ja ukkojen askel lyhenee. Toistuvaistutkimusten ongelmana on, että tekijän pitää se olla tiettyyn aikaan vuodesta paikalla tekemässä osansa tai sitten hän voi delegoida työnsä jollekulle kollegalle, joka on jo riittävästi kiinni tai lirissä omien seurantahommiensa kanssa. Laskentaa tai seurantaa ei voi jättää tekemättäkään, koska silloin koko aineistosta tulee vino tai puutteellinen. Moni suunnittelee lomansakin lintulaskentojen mukaan. Ja siinä eivät paljon muun perheen menot paina! Entä jos sairastut, olet työmatkalla, lomalla jossain muualla tai työpaikkaa vaihdettuasi yksinkertaisesti et edes saa lomaa? Työ pitäisi silloinkin tehdä! Tai ainakin keksiä hyvä kertakäyttöselitys. Mutta ei se poista huonoa omaatuntoa tekemättä jätetystä työstä. Pahinta onkin, että kerran annetusta lupauksesta ei edes väliaikaisesti voi irtaantua. Joka on seurantoihin osallistunut, tietää tarkoin, että aikaa menee runsaasti. Itse esimerkiksi olen kotka- ja merikotkahommissa kiinni kesäkuussa noin kolme viikkoa ja kalasääskien perässä heinäkuussa reilut kolme viikkoa. Muuttohaukkamiehillä tilanne on sama. Kilometrejä kertyy joka kesä reilun puoleisesti. Jokin lintujen ruokintapaikkaselvitys ja yksittäinen talvilaskenta voi vielä jäädä väliinkin, mutta isojen petolintujen pesintäselvitykset eivät siedä välivuosia. Vapaaehtoisten pesätarkastajien kotkatarkastuksista on pitkälti kiinni poromiesten lakisääteiset kotkakorvaukset. Metsähallituksella tuskin lienee voimia irrottaa tiukan paikan tullenkaan riittävästi omaa tai vierasta, mutta asiantuntevaa henkilökuntaa työn läpiviemiseen, ja poikaset kyllä jäävät silloin valtaosin rengastamatta. Entä sitten kun kööri vanhenee liikaa? Mistä ukot? Jo nyt joka kevään suuri kysymys on vieläkö vaari nousee omin avuin puuhun. Joskus se raja tulee vääjäämättä vastaan, jos ei muuten, niin viikko tolkulla yksin liikkuessa turvallisuusnäkökohdat puoltavat parempaa järjen käyttöä isoissa puissa kiipeiltäessä ja rimpuiltaessa. Ilmaista harrastajatyötä vastaanottavilla organisaatioilla on sama ongelma ja totuus edessään: miten hoidan jatkon muutaman vuoden tai kymmenen päästä. Löytyykö jatkajia, löytyykö niitä pelkällä kissan kiitoksilla vai pitääkö heitä houkutella, kouluttaa ja vähän muistaakin jollakin tavalla. Osa ilmaistutkimusorganisaatioista ei kai ole edes miettinyt asiaa. Suomalaisen lintuharrastustutkimuksen kova maine perustuu paljon vapaaehtoistyöhön. Olisi aiheellista ruveta tosissaan miettimään, miten maine voi jatkua ja mistä tulevaisuudessa löytyy seurantatutkimusten tekijät. Kari Oittinen 3

4 Lintuhavaintoja Kemin Tornion seudulta: Syksy 2000, talvi , kevät ja kesä 2001 Pentti Rauhala, Petri Suorsa & Jouni Ylipekkala Tähän yhteenvetoon on koottu lintuhavainnot syk systä 2000 kesään Petolintujen pesimäaikaiset havainnot on kerätty erilliseen katsaukseen. Pentti Rauhala kokosi syksyn ja talven havainnot, kevätkatsauksen laati Jouni Ylipekkala ja kesästä vastasi Petri Suorsa. Ennätysmäinen pyrstötiaisten vaellus huipensi mielenkiintoisen lintusyksyn 2000 Syksyn sää ei lintuja hätyytellyt, sillä se oli lämpimimpiä sataan vuoteen. Jo syyskuun poikkeuksellisen aurinkoinen sää synnytti lämpimän mielikuvan, mutta kylmien öiden takia keskilämpötila poikkesi vain asteen verran lämpimän suuntaan. Kuun miellyttävyyttä lisäsi vähäinen sademäärä, vain neljä sadepäivää. Lokakuu oli lämpimin yli 40 vuoteen, noin 4 astetta normaalia lämpimämpi. Kolme ensimmäistä viikkoa päivälämpötila pysytteli 10 asteen tienoilla, ja yölläkin oli pilvisyydestä johtuen vain yhtenä yönä pientä pakkasta. Lämpimintä oli 9. päivänä +13 astetta. Vasta 27. päivänä yölämpötila ja seuraavana päivänä päivälämpötila painuivat pakkasen puolelle. Alkukuun miellyttävyyttä lisäsi sateiden vähäisyys, mutta loppukuusta vettä lotisi lähes päivittäin niin paljon, että keskimääräinen lokakuun sademäärä 60 mm ylittyi 40 mm:llä. Vielä marraskuussakin lumi ja jää antoivat odottaa itseään, sillä kuukausi oli yli neljä astetta normaalia lämpimämpi. Yhtä lämmin marraskuu on ollut viimeksi v Pilvet kattoivat koko Suomen niin vaippaansa, ettei aurinkoa juuri nähty ja sadettakin saatiin reilusti yli normaalin määrän. Lumen tulo oli kovasti myöhässä, sillä ensi lumi tuli vasta ja pysyvä lumipeite Myös vesien jäätyminen oli myöhässä. Tornion Kaupunginlahti jäätyi vasta ja meri oli sulana Ajoksessa asti. Syksyn merkittävin erikoisuus oli pyrstötiaisten ennätysmäinen vaellus. Aiempi vuodelta 1983 ollut yhteismääräennätys parani roimasti noin viisinkertaiseksi. Vaellus alkoi syyskuun loppupuolella ja huipentui lokakuun alussa, jolloin Simossa ja Kemissä nähtiin päivässä satakunta vaeltajaa. Viimeiset parvet kiertelivät maisemissa vielä tammikuussa. Aiemmat pyrstötiaisen vaellukset ovat suuntautuneet luoteeseen, mutta tällä kertaa pääosa vaeltajista matkasi kohti etelää. Ilahduttavaa oli myös marjalintujen runsaus. Suuria jopa tuhatpäisiä tilhiparvia pyöri maisemissa vielä joulukuussa ja taviokuurniakin oli runsaasti. Sen sijaan räkättejä pihlajanmarjat eivät tällä kertaa kovin paljon houkutelleet jäämään viivyttelemään. Alkusyksystä muutto sujui lämpimästä säästä huolimatta normaalin aikataulun mukaan. Tornionjoen tuhatpäiset sorsaparvet ja yli tuhannen joutsenen kokoontuminen olivat jälleen syksyn sykähdyttävintä satoa. Iloisin havainto oli kuitenkin kurkien vuosi vuodelta kasvava määrä. Karunginjärvellä oleskeli enimmillään ennätysmäiset 682 pitkäkaulaa. Myös kottaraisten suuri määrä riemastutti. Niitä nähtiin enemmän kuin vuosikymmeneen, mistä ilahtuneena olen kirjannut yhteenvetoon kaikki suurimmat parvet. Askarruttamaan jäi, mistä kottaraiset olivat peräisin, sillä alueemme pesivä kanta on edelleen vain muutama pari. Syksyn odotetuimpia tapahtumia on suurten lintujen muutto. 4 Sirri vsk.

5 Ennätysmäinen pyrstötiaisten vaellus huipensi mielenkiintoisen lintusyksyn 2000 Niistä vain kurki on viime syksyinä antanut aihetta iloon. Petolinnuista muistissa siintävät 1970-luvun hienot muuttovuodet ja mielessä pyörii aina toiveikas ajatus: Joko vihdoinkin?. Jälleen kerran vastaus oli tyly: Ei! Petomuutto ei suuria ilon hetkiä tarjonnut. Lämmin ilma viivytti useiden lajien muuttoa joulukuun puolelle. Harmaa- ja kalalokkeja viivytteli vielä joulukuussa ennätyksellisen paljon. Erityisesti ihmetytti kalalokkien paljous, sillä koko syksyn suurimmat määrät nähtiin joulukuussa. Lienevätkö olleet pohjoisesta tulleita muuttajia vai eteläisiä kiertelijöitä? Loppusyksyn lämpimyyttä kuvaa hyvin se, että joulukuussa tavattiin vielä jopa ennätysmyöhään mm. mustalintu, kiuru, merimetso, niittykirvinen ja runsaasti lokkeja. Lajistollinen katsaus Kaakkuri: A: 9.8. T Tornionjoki 2 m (JTY). V: S Ykskuusi 1 m (PR), S Viantie ä (PR). Kuikka: V: Km Elijärvi 3 (JJ). Gavia sp. V: 9.9. S Tiironhieta 3 m (JN). Silkkiuikku: V: S Eskonlahti 1 ad (PR), T Kaupunginlahti 1 ad (PR). Merimetso: A: S Martimojärvi 1 (VK). H: K Kuivanuoro 80 m (PR), S Viantiejokivarsi 55 m (PeR). V: K Ajos (PR) ja ennätysmyöhään (PR). Yhteismäärä 170. Harmaahaikara: Km Elijärvi 3 (TP). Laulujoutsen: A: K Kuivanuoro 2 (JN). H: T Karunginjärvi 930 (PR), ja T Oravaisensaari 280 (PR), S Eskonlahti 80 (PR). V: T Oravaisensaari 2ad 1juv (PR), K Ajos 1 juv (PR). Yhteismäärä noin Metsähanhi: H: S Viantiejokivarsi 70 m+100 m (PeR) ja Tv Palonperä 60 m (JJ). V: T Oravaisensaari 1 (PR,MaA). Yhteismäärä 290. Merihanhi: V: K Ajos 7 (PR), S Tiironhieta 2 (PR). Anser sp. Ilmoitetut havainnot: S Ykskuusi 7 m (PR), S Ykskuusi 105 m (PR), Km Keskipenikka ääntelyä (JKo). Kanadanhanhi: Vain Tornionjoella. H: T Karunginjärvi 34 (PR), T Oravaisensaari 35 (PR). V: T Oravaisensaari 20 ja T Karunginjärvi 28 (PR,MaA), T Karunginjärvi 31 (PR). Haapana: H: T Oravaisensaari (PR) ja (PR), T Karunginjärvi 900 (PR). V: T Karunginjärvi vielä runsaasti (PR) ja K Kattilalahti 4 (JN). Tavi: H: K Tuhka-allas 40 (PR), T Karunginjärvi 105 (PR). V: K Kattilalahti 1 (JN), K Tuhka-allas 3 (PR). Sinisorsa: H: K Väinölänlahti 120 (PR), ja T Oravaisensaari 400 (PR). V: asti K Väinölänlahti 1# (Vappu Suomalainen ym), asti K Vähäruonaoja 1# (Saara Asplund/PR) ja mahdollisesti sama K Veitsiluoto (RaK). Haapana+sinisorsa: H: T Karunginjärvi 2500 (PR,MaA). Jouhisorsa: V: T Karunginjärvi 2 (PR), T Tullinliete 1 (JTY). Lapasorsa: V: T Karunginjärvi 1 (PR), S Eskonlahti 1 (PR). Tukkasotka: H: T Karunginjärvi 180 (PR). V: K Ajos (PR) ja (TKa ym). Lapasotka: Ainoa havainto: T Tornionjoki Kirkonmäki 1 (JTY). Alli: Vain kaksi havaintoa: Km Elijärvi 2 (JJ), K Ajos 1 (JJ). Mustalintu: A: S Eskonlahti 1 (PR). H: T Karunginjärvi 71 (JJ). V: K Ajos (PR) ja ennätysmyöhään (TKa,PR). Pilkkasiipi: Ainoa havainto: K Ajos 3 (KO). Telkkä: H: T Karunginjärvi 50 (PR). V: T Vojakkala 1 (PR), T Iso-Huituri 1# (JK, V.Simula) Uivelo: H: K Siikalahti 27 (PR), T Kaupunginlahti 32 (OY). V: K Kattilalahti 1 (JN) ja T Karunginjärvi 9 (PR). Tukkakoskelo: V: S Viantie 1ad 9juv (PR), K Kiikelinlahti 2 (JN). Isokoskelo: H: T Oravaisensaari 64 (PR). V: K Ajos (PeR) ja (PR,JuK,VPH). Sorsalintu sp T Karunginjärvi yht (JJ). Mehiläishaukka: A: K Haukkari 1 m (PR). V: T Lautamaa 1 (JTY), 9.9. S Tiironhieta 1 m (JN). Yhteismäärä vain 6. Merikotka: Neljä havaintoa: 5.9. S Viantiejokivarsi 1 ad m (PeR), T Karunginjärvi 1 ad (JTY), K Kraaseli 1 1kv m (PR), marraskuun viimeisellä viikolla K Km Isohaara 1 (JK). Kanahaukka: A: S Viantie 1 Sirri vsk. 5

6 Lintuhavaintoja Kemin Tornion seudulta: m (PR). Yksilömäärät kuukausittain: VIII 4, IX 2, X 5 ja XI 2. Varpushaukka: A: S Tiironhieta 1 m (JN). Eniten havaintoja ja Yksilömäärät kuukausittain: VIII 16, IX 20, X 6 ja XI 3. Ruskosuohaukka: V: T Liinaluoto 1 (JTY), S Eskonlahti 1 (PR) ja S Martimoaapa 1 (VK), K Tuhka-allas pari+1juv (PR), juv (PR) ja juv (PR). Sinisuohaukka: A: S Tiironhieta 1 (PR). V: S Viantie 1 m (PR), T Oxö 1# (JTY). Yhteismäärä 15. Hiirihaukka: A: S Aapori 2 (KO). V: S Viantie 1 m (PR). Yhteismäärä vain 7. Piekana: A: S Aapori 1 (KO). H: Km Pieksanmaa yht. 37 m (MaA).V: Km Ajojänkä 1 m (PR) ja S Ykskuusi 1 m (PR). Yhteismäärä vain 60. Buteo sp. H: 7.9. Km Laurila 5 m (JJ). V: S Ykskuusi 1 m (PR). Yhteismäärä 11. Buzzard: Kaksi ilmoitusta: K Mäntylä 4 m hyvin korkealla (PR) ja Km Nuottijärvi 5 m (Martti ja Tuomo Ronkainen). Mahdollisesti mehiläishaukan huippupäiviä. Kotka: Kaksi havaintoa: Tv Ahmavaara 1 ad m S (KO), T Mustajänkä 1 juv m S (PR,MaA). Sääksi: A: 8.8. K Ristikangas 1 ad+1 juv m E (JN). V: 9.9. S Tiironhieta 1 m (JN), K Makeanvedenallas 1 (PR). Yhteismäärä 7. Tuulihaukka: A: K Kallinkangas 1 (PR). V: 9.9. T Karunki 1# (PR), Km Kallinkangas 1 (JuK ym). Yhteismäärä 9. Ampuhaukka: A: T Koivuluoto 1# (JTY). V: S Tiironhieta 1 m (JN), T Kourilehto 1 m (MaA,PR). Yhteismäärä 6. Nuolihaukka: Kaksi havaintoa: K Pajusaari 1 (PeR), S Viantie 1 pyydysti haarapääskyjä (PR). Muuttohaukka: Neljä havaintoa: ja K Tuhka-allas 1 (MaS, PR), T Karunginjärvi 1 (PR), T Oravaisensaari 1 söi sorsaa jokikivellä (PR). Falco sp. Yksi ilmoitus: 9.9. S Tiironhieta 1 m (JN). Riekko: H: K Hepola 8 (TKa) Fasaani: syys lokakuussa T Marjaluoto 1# (Leila ja Teuvo Illikainen). Nokikana: V: T Oxö 1 ad1 juv (JTY), T Kaupunginlahti 1 ad (PR). Kurki: A: K Ristikangas 2 m (JN). H: 1.9. K Tervaharju 67 m (Juha Rauhala), 3.9. T Karunkijärvi ennätysmäiset 682 (MaS), 4.9. S Karisuvanto 45 (RV), 5.9. Km Kallinkangas 110 m/40 min (JJ), 6.9. Tv Palonperä 50 (JJ), 9.9. T Yliliakka 122 (PR) ja Tv Palonperä 122 (JoK), S Viantie 60 m (Lauri Salo), T Mustajänkä 58 (PR), T Raumonjärvi 70 (PeK). V: T Mustajänkä 11 (VA), T Liakka 2 ad (PR). Yhteismäärä uusi ennätys1815. Meriharakka: H: K Kuivanuoro 48 (PR). V: K Veitsiluoto ä (PR), 4.9. K Kuivanuoro 1 (PR). Pikkutylli: V: K Tuhka-allas 1 m (PR). Tylli: H: K Kuivanuoro 15 (PR). V: Km Elijärvi 15 (JJ), S Tiironhieta 1 juv (PR). Kapustarinta: Vähän havaintoja. A: S Viantiejokivarsi 3 m (PeR). V: 9.9. S Tiironhieta 2 m (JN). Tundrakurmitsa: Kaksi havaintoa: S Tiironhieta 1# ad (JN), K Kuivanuoro 1 juv (PR). Töyhtöhyyppä: H: T Raumonjärvi 30 (JTY), 1.9. K Kiikelinlahti 40 (PeR). V: K Tuhka-allas 8 (PR), K Kiikelinlahti 17 (JN). Pikkusirri: Vähän. A: K Pajusaari 3 (PeR). V: K Tuhkaallas 2 (PR), K Pajusaari 10 (PeR). Lapinsirri: H: K Tuhka-allas 9 (PR). V: K Tuhka-allas 3 (PR), 2.9. S Tiironhieta 1 m (PR). Kuovisirri: Kaksi havaintoa: S Tiironhieta 5 ad (JN) ja K Pajusaari 2 (PeR). Suosirri: A: K Keminkraaseli 8 (JK,PR). H: Km Elijärvi 20 (JJ). V: S Tiironhieta juv (PR) ja juv (PR). Suokukko: H: K Kuivanuoro 42 (PR), K Pajusaari 70 (PeR), 1.9. K Kiikelinlahti 45 (PeR). V: 4.9. K Kuivanuoro 19 (PR), T Karunginjärvi 1 (Pirkka Aalto). Jänkäkurppa: A: S Tiironhieta 1 (PR). V: S Tiironhieta ja K Tuhka-allas 1 (PR), S Tiironhieta 1 (PR). Taivaanvuohi: V: S Tiironhieta ja (PR). Lehtokurppa: V: K Kontula 1 (RV), K Kontula 3 iltahämärässä pihanurmikolla (Tuure Ronkainen). Pikkukuovi: Vain yksi ilmoitus: K Kuivanuoro 1 m (JN). Kuovi: A: K Järppi 1 m S (JN). 6 Sirri vsk.

7 Ennätysmäinen pyrstötiaisten vaellus huipensi mielenkiintoisen lintusyksyn 2000 H: Tv kk 20 m (JJ). V: T Ruohokari 2 (JTY), K Ajos 1 (PeR). Valkoviklo: A: 5.6. K Satamankangas 1 m (PR). H: K Kuivanuoro 12 (PR), 6.8. K Ajos 7 (PR). V: K Kiikelinlahti 1 (PR), K Tuhka-allas 1 juv (PR). Metsäviklo: V: K Kuivanuoro 2 (PR), S Tiironhieta 1 m (JN). Mustaviklo: H: K Kuivanuoro 11 (PR). V: T Karunginjärvi 1 (Pirkka Aalto), ennätysmyöhään T Karunki 1 (Markku Henriksson, JTY). Liro: A: 5.6. K Satamankangas 2 m (PR). H: K Kuivanuoro 105 (PR). V: 1.9. K Tuhka-allas 2 (PR), 9.9. S Tiironhieta 1 m (JN). Rantasipi: V: K Tuhka-allas ja (PR). Pikkulokki: V: S Eskonlahti 2 (PR), T Oxö 2 (JTY). Naurulokki: V: K Tuhka-allas 1 juv (PR), K Kiikelinlahti 1 ad (JN). Kalalokki: H: K Sauvosaari 40 puistonurmikolla (PR), K Ajos 85 (PR). V: K Ajos (PR) ja juv (PR). Harmaalokki: H: K Makeanvedenallas 800 (PR), K Holstinharjun kp 600 (PR), K Kattilalahti uusi marraskuun ennätysmäärä 540 (PR), K Rytikari uusi joulukuun ennätysmäärä 225 (JK). V: 6.1. Km Taivalkoski 1 m S (KO), ja K Holstinharjun kp 1 (TKa,JN), K Täikkö 1 (Jorma Saukko). Merilokki: Sisämaahavainto: K Rova 3 m (JN). V: ennätysmyöhään K Ajos 1 ad (JN,JuK,PR) ja K Kiikkara 2 ad (Matti Tuovinen). Räyskä: V: K Ajos 1 ad kiert. (PR), T Pajukari 1 ad (JTY). Kalatiira: V: S Tiironhieta 2 (PR), T Kaupunginlahti 1 juv (PR). Lapintiira: V: S Tiironhieta 13 (JN), T Kaupunginlahti 1ad1juv (OY). Riskilä: S Karsikko 1 juv kalaverkossa (Mauno Posti/PR) Kesykyyhky: H: ennätyssuuri parvi T Kyläjoki hevoshaan liepeillä 130 (KO,PR). Syksyn 2000 helmipöllöt Sepelkyyhky: V: K Nälli 110 m (PR) ja S Ykskuusi 11 m (PR), K Rova 1 m (JN) Turkinkyyhky: Km Laurila 1 (Matti Lukkaroinen). Käki: H: K Kuivanuoro 2+2 (PR). V: Km Salmenkylänkangas 1 m (JN), K Tuhka-allas 1 m (PR). Varpuspöllö: Kolme havaintoa: 4.9. S Viantie 1 (PR), Km Koroiskylä 1 (JuK), Km Honkamaa 1 (JuK). Edellisen huikean syysvaellusvuoden jälkeen palattiin syysmetsissä normaaliin vaellustahtiin. Toimialueelta pyydystettiin ainakin 149 helmipöllöä, joista Juha ja Raimo Koskenkorvan saalis oli 64, allekirjoittaneen 65 ja Pentti Rauhalan 20 lintua. Allekirjoittaneen ja Pentin pöllöissä suurin ikäluokka (48 %) olivat edellisen vuoden poikaset. Vuoden 2000 poikasia saimme 32 % loppujen 19 % ollessa +2 kv ikäisiä. Määritin myös omien pöllöjeni porukasta lintujen sukupuolten osuudet edellisvuotiseen tapaan ja pienen aineiston mukaan nuorista pöllöistä 22 %, 2 kv linnuista 58 % ja +2 kv linnuista peräti 79 % olisi ollut naaraita. Matti Suopajärvi Kaakamoniemen ja Viantiejokisuun pyyntipaikoilta pyydystettyjen helmipöllöjen määrät 3 vuorokauden jaksoissa. Sirri vsk. 7

8 Lintuhavaintoja Kemin Tornion seudulta: Lapinpöllö: Kaksi havaintoa: 5.9. Km Tornivaara 1 (JuK), Km Koroiskylä 2 (JuK). Suopöllö: Kaksi havaintoa: Km Koroiskylä 1 (JuK), Km Länkimaa 1 (JuK). Tervapääsky: H: 7.8. T Suensaari Haaparanta 400 m hajaparvi (JTY), K Kuivanuoro 110 (JN). V: 9.9. S Tiironhieta 1 m (JN) ja K Junko 1 (PeR), K Ruutti 1 m (PR). Palokärki: A: K Lallinlahti 1 m S (PR). Kuusi ilmoitusta kuukausittain: VIII 4, IX 0, X 1 ja XI 1. Pikkutikka: Kaksi havaintoa: 6.9. S Ykskuusi ä (PR), K Pertajärvi 1 (JN). Pohjantikka: S Torviaavantie 1 (PeR), Km Keskipenikka 1 (JKo), T Kaakamo 1 (MaS) ja K Sotisaari 1 (PeR). Kiuru: V: ennätysmyöhäisiä havaintoja: T Liakan paljaalla sänkipellolla 1 (PR), asti ruokintapaikalla K Väinölä 1 (PR,Antero Virtasalo), K Veitsiluoto 1 m (RaK). Tunturikiuru: K Tuhka-allas 1 (PR). Törmäpääsky: H: T Kaupunginlahti 30 m (JTY). V: 5.9. K Kuivanuoro 4 m (PR), K Tuhkaallas 2 (PR). Haarapääsky: H: K Kuivanuoro 60 (JN). V: T Raumonjärvi 2 m (PR) ja K asema 3 4 (KO), S Tiironhieta 1 m (JN). Räystäspääsky: V: K Tuhkaallas 1 (PR) ja K Järppi 1 (PR), S Viantiejokivarsi 8 (PeR). Metsäkirvinen: V: S Tiironhieta 1 m (JN), K Tuhka-allas 1 (PR). Niittykirvinen: A: S Tiironhieta y 5 m (JN). H: Km Elijärvi 50 (JJ), S Tiironhieta 130 m/ 2h (JN). V: K Tuhka-allas 1 (PR), ennätysmyöhään K Kuivanuoro 1 (PeR). Lapinkirvinen: A: S Tiironhieta y 6 m (JN). H: K Tuhkaallas 5 (PR). V: 9.9. S Tiironhieta 6 m (JN) ja K Tuhka-allas 3 (PR), T Karunginjärvi 2 m (JTY). Keltavästäräkki: A: K Rivinnokka 7 (PR). H: S Tiironhieta 126 m/1h (JN), 2.9. K Tuhka-allas 30 (JJ). V: K Tuhka-allas (PR) ja (PR). Västäräkki: A: K Tervaharju 4 m (PR). H: 3.9. K Pajusaari 60 (PeR). V: K Sauvosaari 1 juv (JN), K Kulmankylä 1 (TKa). Tilhi: A: S Torviaavantie 2 (PeR). H: K Syväkangas 1000 (PeK), ja K Koivuharju 800 (PeR,PR), T Luotomäki 300 (TJa), K Sauvosaari (JN) ja (PR), K Ruutti 2000 (PeR). Koskikara: A: Km Makeanvedenkanava 1 (PR), Km Jokisuu 1 (PR). Peukaloinen: V: 9.9. K Järppi 1 (PR), K Takajärvi 2 (MaA). Rautiainen: H: K Rova 34 m/ 1h20min (JN). V: S Viantie ja (PR). Punarinta: H: K Rova 14 (JN). V: K Rova 9 (JN), S Ykskuusi 1 (PR). Sinirinta: Vähän. A: K Tuhka-allas 1 (PR). V: 9.9. S Tiironhieta 1 (JN). Leppälintu: V: K Nälli 1 (JK), K Tuhka-allas 1 (PR). Pensastasku: V: K Ruutinpuisto juv (PR) ja (PR). Kivitasku: V: K Tuhka-allas 1 juv (PR), S Pömiö 1 (PR). Mustarastas: V: S Viantie 1# (PR), K Ristikangas 2 (JN). Räkättirastas: A: Ensimmäiset kiertelijät Kemissä 12.8., K Mäntylä jo 60 (PR). H: S Ykskuusi 150 m/h (PR), K Syväkangas 300 (PeK). Talvihavaintoja. Laulurastas: V: K Rova 1 m (JN), K Ristikangas 1 (JN). Punakylkirastas: A: Ensimmäiset kiertelijät Kemissä (PR). H: K Kiikeli ainakin 100 (PR), S Ykskuusi 150 m/h (PR). V: K Hepolahti 1 (PR), K Ajos 1 (PR). Kulorastas: A: K Ristikangas 1 m (JN). H: S Viantiejokivarsi Torviaavantie yht. 25 (PeR). V: K Ristikangas 1 (JN), K Rova 1 (JN). Ruokokerttunen: V: S Tiironhieta 9.9. ja (JN,PR). Hernekerttu: V: K Ruutinpuisto 1 (PR). Pensaskerttu: V: K Nälli 6.8. ja (JK). Lehtokerttu: V: K Järppi 2 (PR), K Kalkkinokka 1 törmäsi ikkunaan (JY,PR). Mustapääkerttu: Viisi havaintoa: Lokakuun alkupuoli T Kaakamo 1 (AnS), K Tervaharju 1 (SY), K Syväkangas 2 (Saara Asplund), K Ruutti 1 (KY) ja T Suensaari 1 (Risto Suksi). Tiltaltti: V: K Tuhka-allas 1 (PR), K Ristikangas 1 (JN). Pajulintu: H: 9.8. K Ristikangas n. 8 Sirri vsk.

9 Ennätysmäinen pyrstötiaisten vaellus huipensi mielenkiintoisen lintusyksyn (JN). V: S Ykskuusi 1 (PR), 2.10.K Nälli 1 (JK). Hippiäinen: H: K Rova 18 (JN), S Ykskuusi 10 (PR). Talvihavaintoja. Harmaasieppo: V: 9.9. S Tiironhieta 1 (JN) ja K Junko 2 (PeR), K Tuhka-allas 1 (PR). Kirjosieppo: V: S Viantie ja (PR). Pyrstötiainen: Ennätysmäinen vaellus (Rauhala 2001). Hömötiainen: Ensimmäiset vaeltajat S Tiironhietalla (PR). Lapintiainen: Kaksi havaintoa: K Kittilänjärvi 1 (MaA,JuK), K Paattio 1 (PR,TeR). Töyhtötiainen: Yksi ilmoitus: K Pertajärvi 2 (JN). Sinitiainen: H: K Nälli 16 (JK). Puukiipijä: Enemmän kuin pitkiin aikoihin. Osa jäi talvehtimaan. Lapinharakka: A: 9.9. S Tiironhieta 1 m (JN). V: T Kourilehto 1+1 (MaA,PR), T Alaraumo 1 (TKa). Närhi: Vaellushavaintoja: K Kuivanuoro 5 SE (PR), S Tiironhieta 4 S (JN). Harakka: H: T Karunki 19 (PR). Vaellushavainto: S Tiironhieta 1 m SE (PR). Pähkinähakki: Kaksi havaintoa: K Vallitunsaari 1 (JH), lokakuun alussa 3 päivää K Ruutti 1 (Seppo Lukkarila). Mustavaris: K Tervaharju 1 (SY). Varis: Valkosiipisiä variksia: koko syksyn K Takajärvellä (V.Simula) ja K Tuhka-altaalla 1 (PR). Kottarainen: Enemmän kuin pitkiin aikoihin. A: K lentokenttä 8 (PR). H: 9.7. K Pajusaari 200 (PR), K Kraaseli 110 (VK), K Ruutinpuisto 45 (PR), K Sauvosaari 50 m+35 m (JJ), K Pajusaari iltaisin (PeR), Km Jokisuu ainakin 100 (RV), K Tuhka-allas 34 m (PR), S Viantie 24 m (PR), K Pajusaari 250 (Martti ja Tuomo Ronkainen), K Karihaara 70 (JKo), K Tuhka-allas 200 (PR), K Sauvosaari 60 (PR) ja K Tuhkaallas 115 (PR), T Tullinliete 40 (JTY), 9.9. T Karunki 36 (PR), K Ruutti 80 (PeR), K Sauvosaari 100 (JKo), K Holstinharju 150 (JKo ym.) ja K Kontula ainakin 100 (RV), T Aapajoki 29 (PR), K Tuhkaallas 95 (PR), K Holstinharjun kp 90 (PR). V: K Pajusaari 20 (PeR), K Ruutinpuisto 4 m (PR). Pikkuvarpunen: Ilmoitetut havainnot: K Mäntylä useasti pitkin syksyä, enimmin ja (PR,TeR), K Tervaharju useana päivänä , enimmin (JuK), K Nälli 2 (JK), K Ruutti 1 (PeR). Peippo: A: S Tiironhieta 2 m (JN). H: S Tiironhieta 75 m/2h (JN). V: K Perta-aapa 1 ja K Mäntylä 1 (PR), T Karunki 2 ## (VA). Muutamia jäi talvehtimaan. Järripeippo: A: S Tiironhieta 1 m (JN). H: T Mustajänkä 200 (PR,MaA). V: K Hepolahti 1 (PR), K Tervaharju 1 (JuK,RaK), asti K Väinölä 1 ruokintapaikalla muutaman päivän ajan (PR,Antero Virtasalo). Fringilla sp. H: 2.9. S Tiironhieta 1700 m/55 min, suurin parvi 350 (PR). Viherpeippo: H: K Mäntylä 65 (PR). Vihervarpunen: H: K Kuivanuoro 120 m (PR), S Tiironhieta 380 m/2h (JN). V: S Ykskuusi m (PR) ja (JN,PR). Vuorihemppo: Yksi havainto: S Hietalissabon 2 (PeR). Urpiainen: H: S Tiironhieta 1800 m/h SE, suurin parvi 290 (PR). Suurimmat parvet kuukausittain: IX 250, X 290 (PR), XI 150. Tundraurpiainen: Yksi havainto: K Kattilalahti 2 m (JN). Isokäpylintu: Yksi havainto: K Rova 2k (JN). Taviokuurna: Suhteellisen paljon. A: S Viantiejokivarsi 2 (PeR). H: K Tervaharju 26 m (JN), K Ajos 28 m (PR), K Sauvosaari Peurasaari yht. 75, suurin parvi 21 (PR) ja K Tervaharju 30 m (KO). Runsaasti talvihavaintoja. Punatulkku: H: K Nälli 22 (JK). Pulmunen: A: T Karunginjärvi 1 m (JTY). V: S Tiironhieta (PR) ja (PR). Pohjansirkku: A: K Pertajärvi 2 m (JN). H: 2.9. S Tiironhieta 29 m/55 min (PR). V: S Viantie (PR) ja (PR). Pajusirkku: A: S Tiironhieta 5 m (JN). H: 9.9. S Tiironhieta 260 m/2h (JN). V: S Tiironhieta: 1 (JN,PR), ennätysmyöhään K Veitsiluoto 1 (RaK). Lapinsirkku: A: K Tuhkaallas 1 (PR). V: K Tuhka-allas 1 (PR), S Tiironhieta 3 m (JN). Sirri vsk. 9

10 Lintuhavaintoja Kemin Tornion seudulta: Punatulkku Jouko Kärkkäinen. Runsaslintuinen talvi Poikkeuksellisen lämpimän marraskuun jälkeen lauhat ilmat jatkuivat joulukuussa aina 18. päivään asti. Lämpimimpänä päivänä lämpöasteita oli Kemissä jopa 5,4. Kuun loppupuolella pakkanen kuitenkin paukahteli sen verran, että joulukuun keskilämpötila oli vain noin 3 astetta normaalia korkeampi. Lauha sää piti meren avoimena Ajoksessa asti. Sadetta joulukuussa kertyi noin kaksinkertaisesti tavalliseen verrattuna. Suuri osa ropisi vetenä. Alkukuusta maa oli vielä lumeton ja kuun päättyessäkin lunta oli vain 18 cm. Leuto sää jatkui tammikuussakin, sillä keskilämpötila oli peräti noin 8 astetta keskimääräistä korkeampi. Maksimilämpötilakin oli poikkeuksellisen korkea, sillä Kemissä oli 16. päivänä lämpöasteita 4,4. Muutama kireä pakkaspäiväkin sentään koettiin, mutta lämpötila ei silloinkaan laskenut 21,5 astetta alemmaksi. Lunta oli tammikuun lopussa cm normaalia vähemmän. Helmikuussa talvi näytti vihdoin tapansa. Tosin silloinkin mittari näytti 14. päivä 4,3 lämpöastetta, mutta alku- ja loppukuun kovat pakkaset tipauttivat kuun keskilämpötilan asteen verran normaalia kylmemmäksi. Sademäärä oli tavallista suurempi, sillä lunta tiputteli lähes päivittäin. Maaliskuu oli talven ainoa selvästi normaalia kylmempi kuukausi, jopa joulu- ja tammikuutakin kylmempi. Sen keskilämpötila oli kolmisen astetta keskimääräistä alhaisempi. Maata peitti kuun päättyessä 47 sentin lumikerros. Runsaasti lintuja Talven lintumaailma oli runsas ja monipuolinen. Lauha marraskuu viivytti viimeisimpien muuttolintujen muuttoa niin, että lokkeja näkyi vielä joulukuussa ennätysmäärin ja sorsiakin monin paikoin (ks. syyskatsaus). Hippiäisiä, variksia, peippoja ja järripeippoja jäi talvehtimaan tavallista enemmän ja myöhäisinä viivyttelijöinä tavattiin mm. kiuru, punarinta, mustapääkerttu ja isolepinkäinen. Alkutalven ilonaiheita olivat myös pyrstötiaiset, joita syksyn valtaisan vaelluksen tuomina kierteli metsissä. Keskitalvella tavattiin mm. sarvipöllö, mustarastas ja vihervarpunen. 10 Sirri vsk.

11 Talvilintulaskentojen mukaan useimpia tavilintuja oli tavallista enemmän. Yleiskuvasta poiketen kuitenkin käpytikkoja, hömötiaisia ja käpylintuja oli vähän ilmeisesti olemattomasta havupuiden siemensadosta johtuen ja myös harakan sekä varpusen määrät olivat laskusuunnassa. Alkutalven näkyvin lintu oli eittämättä tilhi. Syyslaskennassa niitä on nähty enemmän vain vuosina 1977 ja Runsas pihlajanmarjasato katosi kuitenkin puista niin nopeaa tahtia, että joulun seudun tilhimäärä oli vasta 10:ksi suurin laskentojen historiassa. Marjat houkuttelivat pihlajiin myös taviokuurnia. Syyslaskennassa niitä on tavattu enemmän vain kerran aikaisemmin 1977 ja talvilaskennassakin tulos oli kuudenneksi paras. Myös punatulkkuja oli tavallista enemmän. Sensijaan vain pieni määrä räkättirastaita katsoi marjat niin houkutteliviksi, että siirsi muuttoaan myöhäisemmäksi. Talven runsasta lintukuvaa maustoivat sellaiset harvinaisuudet kuin turkinkyyhky, pikkuruokki, tunturipöllö ja vuorihemppo. Oudolta talvisissa maisemissa tuntui nähdä myös mustavaris ja naakkakin on varsin harvinainen vieras Tornion ulkopuolella. Lintujen ruokintapaikkatutkimukseen osallistuneilta saadaan tarkimmat tiedot asuinalueiden talvilinnustosta. Yhdistyksemme alueella tutkimukseen on osallistunut 12 henkilöä. Toivottavasti yhä useampi ottaa ensi talven piristykseksi tämän mielenkiintoisen seurannan. Lomakkeita ja ohjeita saa yhdistykseltä. Ruokintapaikoilla tavattiin talvikuukausina enimmillään seuraavia lintumääriä: T Mustalahti punatulkku 12, talitiainen 34, sinitiainen 9, hömötiainen 8 ja kuusitiainen 3 (AKa), K Mäntylä kesykyyhky 30 ja pikkuvarpunen 12 (EQ), T Kaakamo varpunen 30, viherpeippo 40 ja urpiainen 50 (AnS), Km Lautiosaari harakka 14 ja keltasirkku 50 (LA) sekä K Ritikka varpunen 29 (MK) Joulu tammikuun leikkimielisessä talvilintukilpailussa tavattiin kaikkiaan 60 lajia, joista ahkerimman havainnoijan silmiin tuli ennätykselliset 48 (taulukko 2). Kaikkiaan 6 bongaajaa saavutti 40 rajan, mikä on pystytty rikkomaan vain kerran aikaisemmin. Lajeista vain 7 osui kaikkien mukana olleiden näkyville (taulukko 3). Lajistollinen katsaus Sinisorsa: Helmi maaliskuussa K Pajusaari 1#. Ollut ilmeisesti paikalla koko talven (PR). Isokoskelo: Koko talven K Km Isohaara 1# (PR ym) ja K Kuivanuoro 1, joka kävi lopputalvesta välillä vierailulla Isohaarassa (PR). Kanahaukka: 17 havaintoa kuukausittain: XII 3, I 6, II 2, III 6 sekä kunnittain: S 3, K 9, Km 2, T 3. Saaliina todettiin kerran varis ja harakka. Varpushaukka: 29 havaintoa kuukausittain: XII 6, I 13, II 5, III 5 ja kunnittain K 14, Km 6, T 9. Yksi nuori naaras törmäsi ikkunaan ja kuoli. Kotka: Yksi havainto: S Siivilänniemenaapa 1 juv (KO). Pyy: Suurin määrä: Km Penikantie 6 (JK,JuK). Riekko: Ilmoitetussa 5 havainnossa enimmillään vain 2 yksilöä (ks. myös taulukko 1). Teeri: Suurimpia määriä: T Runsaslintuinen talvi Liakka 73 sänkipellolla (PR), Km Sompujärvi 60 (PR), Km Härkönen 30 (PeK). Metso: Ilmoitettiin vain 4 yksinäistä lintua. Fasaani: Kaksi havaintoa: Joulukuussa T Marjaluoto 1# (Leila ja Teuvo Illikainen), marras helmikuussa Km Lautiosaari 1 (Sakari Korkaila). Pikkuruokki: K Selkäsaari 1 (PR, Mauri Järnfors, Pirkko Holopainen). Lintu löytyi heikkokuntoisena jäältä Selkäsaaren läheltä. Kuoli ja toimitettiin Oulun yliopiston eläintieteen laitokselle. Kesykyyhky: Suurin määrä T Kyläjoki 120 (KO ym). Turkinkyyhky: Maaliskuussa ainakin kolme viikkoa T Puuluoto 1 (HS, JaK). Huuhkaja: 2.1., ja Km Elijärvi huhuilua (TP,TKa,JN). Tunturipöllö: T Liakka Heinijänkä 1 juv (JuY). Varpuspöllö: Kolme havaintoa: K Pertajärvi 1 (JN), T Laivajärvi 1 (MaS), S Siivilänniemenaapa 1 (Hannu Huttunen). Sarvipöllö: K Karihaara 1 (Helmi ja Pentti Kämäräinen/ PR). Löytyi aamulla pihalta kuolleena. Toimitettiin Oulun yliopiston eläinmuseoon. Harmaapäätikka T Liakka 1 (JuY), 4.2. Km Viitakoski 1 (Lone- Maria ja Olavi Holopainen), S Maksniemi 1# (Jukka Tikkala). Palokärki: Ilmoitetut havainnot kuukausittain: XII 2, I 1, II 2, III 1 ja kunnittain K 2, Km 3, T 1. Käpytikka: Poikkeuksellisen vä- Sirri vsk. 11

12 Lintuhavaintoja Kemin Tornion seudulta: hän (ks. taulukko 1). Pikkutikka: 4.2. T Luotomäki 1 (JaK). Pohjantikka: Kolme havaintoa: ja Km Keskipenikka 1 (TKa,JK), S Soidinsuo 1 (KO). Kiuru: Harvinainen talvihavainto: K Väinölä 1 ruokintapaikalla (Antero Virtasalo, PR ym). Joutui ilmeisesti varpushaukan saaliiksi. Tilhi: Suurimpia määriä: K Sauvosaari ja vielä (PR), K Koivuharju 500 (PR) ja K Meripuisto 1000 (JK), K Syväkangas 300 (PeK). Muiden kuukausien suurimmat parvet: I 20, II 8, III 1. Koskikara: Tavattiin 7 paikassa: K Nauskaoja 1 (JuK), ja Km Ruottala 1 (KO,JN ym), Km Ketolanperä 1 (TKa,JK), T Liakka 1 (JuY), K Kiikeli ja huhtikuun alkuun 1 (Tuomo Ronkainen ym) ja (EeS), K Paavonkari 1 (Aimo Flink ym), lähtien huhtikuun alkuun S Martimo-oja 1 (VK). Punarinta: Harvinainen talvihavainto: K Syväkangas 1 (PeK). Mustarastas: 2 4 talvehtijaa: joulukuun alkupuolella K Ritikka 1 Taulukko 1. Xenuksen alueen talvilintulaskentojen tulokset talvelta 2000/2001. Syyslaskenta 108 km Talvilaskenta 93 km Kevätlaskenta 85 km Indeksi Tiheys Yks. Indeksi Tiheys Yks. Indeksi Tiheys Yks. Joutsen 275 1, Tukkasotka 111 0, Mustalintu e 0, Telkkä 230 0, Isokoskelo 337 1,48 16 e 0, ,24 2 Varpushaukka 140 0, ,12 1 Pyy 611 1, , ,94 8 Riekko 238 0, , ,82 7 Teeri 100 1, , ,18 27 Metso 238 0, Kalalokki 238 0, Harmaalokki , , Merilokki 190 0, Kesykyyhky , , ,41 46 Varpuspöllö e 0, Palokärki 95 0, ,12 1 Käpytikka 34 0, ,35 3 Tilhi , , Koskikara 398 0, e 0,12 1 Räkättirastas 307 7, , Punakylkirastas 70 0, Hippiäinen 219 1, e 0,47 4 Pyrstötiainen ,11 12 e 0,86 8 e 0,94 8 Hömötiainen 94 11, , ,76 66 Lapintiainen e 0, Kuusitiainen ,47 4 Sinitiainen 311 4, , ,71 40 Talitiainen , , , Puukiipijä 155 0, , Närhi 278 3, , ,88 16 Kuukkeli e 0, Harakka 77 14, , ,29 96 Mustavaris ,12 1 Varis , , , Korppi 225 1, , ,65 14 Varpunen 65 11, , ,41 97 Pikkuvarpunen e 0,28 3 e 0,43 4 e 0,47 4 Peippo 89 0,19 2 e 0,54 5 e 0,12 1 Järripeippo 106 0,37 4 e 0,65 6 e 0,12 1 Viherpeippo , , ,06 94 Vihervarpunen e 1, Urpiainen 73 16, , , Tundraurpiainen e 0,24 2 Käpylintu 24 0,37 4 e 0,11 1 e 0,35 3 Taviokuurna , , Punatulkku , , , Keltasirkku 11 0, , ,47 89 (MK), K Ruutti 1# (Matti Tuovinen ym), ja K Vainio 1 (Anna-Liisa Kansanaho, Kari Tenhunen), K Koivuharju 1# (Kaino Ojamaa). Räkättirastas: Tavattiin säännöllisesti joulukuun loppuun asti. Suurin parvi K Syväkangas 40 (PeK). Viimeiset havainnot: 1.1. K Tervaharju 2 (JuK,RaK), 7.1. K 12 Sirri vsk.

13 Runsaslintuinen talvi Syksyn lumettomuus esti kotkahaaskan perustamisen. Niinpä kotkahavainnot jäivät vähiin ja kuvat tänä talvena ottamatta Jouko Kärkkäinen. Kirkkopuisto 1 (KO), Km Kontula 1 (RV). Kaksi talvehtimishavaintoa: K Holstinharjun kaatopaikka 1 (JK,PR), T Pirkkiö 3 W (PY). Hippiäinen: Tavatut yksilömäärät kuukausittain: XII 12, I 6, II 1, III 10. Hömötiainen: Keskimääräistä vähemmän. Suurin määrä: K Paavonkari 15 ruokintapaikalla (JuK,PR). Lapintiainen: Km Keskipenikka 1 2 ruokintapaikalla (JK ym). Töyhtötiainen: Kolmessa paikassa: K Ristikangas 1 2 ruokintapaikalla (TKa ym), K Rova 1 (JN), K Elävälähde 1 (VPH). Kuusitiainen: Parikymmentä havaintoa, enimmin joulukuun alkupuolella T Mustalahdessa (AKa) ja K Paavonkarissa 3 (KO). Sinitiainen: Runsastuu vuosi vuodelta. Suurimmat määrät: tammikuun loppupuolella T Mustalahti 9 (AKa), S Karsikko noin 10 (TKa). Talitiainen: Suurimmat parvet: K Tervaharju noin 40 (JuK), helmikuun alkupuolella T Mustalahti 34 (AKa). Pyrstötiainen: Syksyn kautta aikojen voimakkaimman vaelluksen seurauksena laji tavattiin vielä joulukuussa 9 kertaa ja tammikuussa kerran. Suurimmat parvet: S Simoniemi 20 (Jari Miettunen), K Ristikangas 12 (TKa). Vaelluksesta on eri juttu toisaalla lehdessä. Puukiipijä: Havainnot kuukausittain: XII 4, I 1, II 1, III 2. Lapinharakka: Neljä talvihavaintoa: K Rivinnokka 1 (PR), K Siikalahti 1 (JuK,JN,PR), K Taipaleenkylä 1 (JN), 1.1. T Liakka 1 (JuY). Kemin havainnot koskenevat samaa lintua. Närhi: Suurin määrä: S Viantie 5 (RV). Kuukkeli: Tavattiin kahdessa paikassa: T Ristimaa 3 (MaS ym), 1.1. Km Keskipenikka 1 (PR). Harakka: Suurimmat määrät: 4.2. T Riukkajänkän kaatopaikka 30 (MaS), K Holstinharjun kaatopaikka 51 (JK,PR). Naakka: Yksi havainto: K Kirkkopuisto 1 (KO). Mustavaris: Ensimmäinen talvihavainto lajista: 12.1., ja 4.3. K Sauvosaari 1 (Ossi Kosonen ym), K Rytikari mahdollisesti sama lintu (Kaarle Kukkola). Varis: Suurimmat määrät: K Syväkangas yöpyjää (KO), 9.3. K Holstinharjun kaatopaikka 95 (PR), T Riukkajänkän kaatopaikka 115 (MaS). Korppi: Suurimmat määrät: Km Viitakoski 22 (RV), K Holstinharjun kaatopaikka 36 (PR). Varpunen: Suurimmat määrät: K Sauvosaari 30 (PeK), 4.1. T Suensaari 35 (JuY). Pikkuvarpunen: Tavattiin kymmenessä paikassa: Joulukuussa K Ruutti 1 2 (KY), koko talven K Mäntylä 2 12 (EQ,PR,TeR,), K Syväkangas 1 (TKa), Km Kallinkangas 1 (VPH), K Rytikari 1 (PR), K Ajos 1 (PR), koko joulukuun K Tervaharju 4 (JuK), K Haukkari 3 (JK) ja K Sauvosaari 2 (PR) sekä maaliskuun alkupuolella T Kaakamo 1 (AnS). Peippo: Tavattiin yhdeksässä paikassa: K Paavonkari 1 (PR,JuK), K Ajos 2 (PR), T Röyttä 1 (JaK), K Meripuisto 1 (TKa ym), K Väinölä 1 (Antero Virtasalo), K Mäntylä 1 (PR,TeR), T Karunki 1 (VA), K Kontula 1# (muuttaja?rv), Km Lautiosaari 1# (muuttaja? LA). Järripeippo: Viisi havaintoa: K Paavonkari 1 (PR,JuK,PeK), K Väinölä 1 (Antero Virtasalo/PR), K Ajos 1# (PR), 28. Sirri vsk. 13

14 Lintuhavaintoja Kemin Tornion seudulta: Taulukko 2. Talvilintukilpailun tulokset. Nimi Lajimäärä Pentti Rauhala 48 Juha Koskenkorva 43 Jan Nyman 42 Kari Oittinen 42 Tuomo Karplund 41 Jouko Kärkkäinen 41 Perttu Kujala 36 Veli-Pekka Hämäläinen 25 Risto Viljanen 24 Esa Turunen 20 Juho Ylipiessa 18 Jari Kadenius K Meripuisto 1# (JN ym), K Nälli 1 (JK). Viherpeippo: Suurimmat määrät: S Ylimartimo 75 (JN), T Puuluoto noin 50 (JaK). Vihervarpunen: Harvinainen talvivieras: K Ristikangas 1 N (JN), K Nälli 1 (JK). Vuorihemppo: K Holstinharjun kaatopaikka (PR,JuK) ja (JN). Ensimmäinen talvihavainto alueeltamme. Urpiainen: Suurimmat parvet kuukausittain: XII 90, I 50, II 16, III 42 Tundraurpiainen: 7 havaintoa: Läpi talven Km Kallinkangas 1 3 (VPH), K Paavonkari 3 (JN), Km Lautiosaari 4 (RV), K Mäntylä 2 (PR), K Mäntylä 3 (PR,TeR), K Pajusaari 2 (PR), K Mäntylä 3 (PR). Pikkukäpylintu: Yksi havainto: K Karihaara 3##3 (VPH). Käpylintu: Vain kolme havaintoa: K Junko 1 (JuK), Km Viitakoski 7 (RV), 2.1. Km Tuhkamaa 1 (JH) Taviokuurna: Vielä joulukuussa yleinen, suurimmat parvet: K asema 100 (KO), K Tervaharju 20 m (KO). Tammikuussa silloin tällöin, suurimmat parvet: K Koivuharju 6 (PR) ja K Ristikangas 6 (JN). Helmikuussa 7 havaintoa, joista suurimmat määrät K Ristikangas (JN) ja (JN). Viimeinen havainto: maaliskuun alkupuolella K Tervaharju 8 (SY). Punatulkku: Suurimmat määrät: T Suensaari 15 (PeK), Km Lautiosaari 20 (RV). Keltasirkku: Suurimmat määrät: Tv kk 150 (KO), K Kontula 40 (RV), koko helmikuun Km Lautiosaari noin 50 (LA), K Holstinharjun kaatopaikka 61 (JK,PR). Toimialueen ulkopuolisia havaintoja Telkkä: 4.2. Ylitornio Lohiniva 1 naaras (KO,PR). Koskikara 4.2. Ylitornio Pessalompolo ainakin 10 (KO,PR). Viherpeippo: 4.2. Ylitornio Lohiniva 31 (KO,PR). Taulukko 3. Talvilintukilpailussa joulu-tammikuussa tavatut lajit ja montako prosenttia osanottajista lajin tapasi. Laji Tapaamisprosentti Kesykyyhky 100 Hömötiainen 100 Sinitiainen 100 Talitiainen 100 Harakka 100 Varis 100 Varpunen 100 Punatulkku 100 Kuusitiainen 92 Närhi 92 Korppi 92 Viherpeippo 92 Urpiainen 92 Pyy 83 Teeri 83 Tilhi 83 Isokoskelo 75 Varpushaukka 75 Harmaalokki 75 Käpytikka 75 Taviokuurna 75 Keltasirkku 75 Kanahaukka 67 Kalalokki 67 Koskikara 67 Räkättirastas 67 Peippo 67 Sinisorsa 58 Töyhtötiainen 58 Pikkuvarpunen 58 Merilokki 50 Palokärki 50 Kiuru 50 Pyrstötiainen 50 Lapintiainen 50 Puukiipijä 50 Kuukkeli 50 Pohjantikka 42 Hippiäinen 42 Järripeippo 42 Mustalintu 33 Riekko 33 Isolepinkäinen 33 Tundraurpiainen 33 Käpylintu 33 Merimetso 25 Metso 25 Vuorihemppo 25 Tukkasotka 17 Huuhkaja 17 Huuhkaja 17 Joutsen 8 Kotka 8 Tunturipöllö 8 Varpuspöllö 8 Helmipöllö 8 Harmaapäätikka 8 Punarinta 8 Mustarastas 8 Naakka 8 Vihervarpunen 8 14 Sirri vsk.

15 Kevät 2001: merimetsoilla, Gavioilla ja pulmusilla näyttävää muuttoa Kevät 2001: merimetsoilla, Gavioilla ja pulmusilla näyttävää muuttoa Kevään ensimmäiset peipot tulivat niin varhain, että aluksi niiden uskottiin olevan talvehtineita. Lintujen höyhenpuku oli kuitenkin poikkeuksetta hyväkuntoinen, kuten tavallisesti on muuttaneilla yksilöillä, joten linnut olivat ilmeisimmin muuttaneita. Huhtikuun alussa oli kevätmuutto vielä etuajassa mutta sitten saapui kylmä joka pysäytti muuton ja mm. pulmuset pysähtyivät alueellemme tavallista pidemmäksi aikaa. Muutamien lintulajien runsastuminen alkaa jo näkyä keväthavaintojen määrissä, esimerkiksi merikotka ei enää ole suurharvinaisuus ja merihanhi on jo ohittamassa metsähanhen. Heikkona myyrävuotena alkaa olla todennäköisempää nähdä ruskosuohaukka kuin sinisuohaukka. Kevään erikoispiirteitä olivat mm. merimetsojen runsas esiintyminen, peippojen ja rautiaisten hyvin varhainen tulo sekä mustavarishavaintojen runsastuminen. Aikataulusta edellä saapui myös piekana, jo ja samoihin aikoihin alkoi pulmusten esiintyminen jollaista ei ole nähty aikoihin. Harvinaisia ja mielenkiintoisia lajeja nähtiin koko joukko, mm. pikkujoutsen, tunturihaukka, haahka, harmaasorsa, isolokki, mustaleppälintu, mustaotsalepinkäinen, mustapäätasku ja luotokirvinen. Erikoista oli myös että Xenuksen toimialueella havaittiin kolme eri kihulajia ts. meri-, leveäpyrstöja tunturikihu. Samaan kolmen lajin ryhmään pääsivät myös lepinkäiset kun lapinharakan ja pikkulepinkäisen lisäksi Kemin Nällissä vieraili alueen ensimmäinen mustaotsalepinkäinen. Luotokirvisestä vaikuttaa tulleen jokakeväinen vieras Kemin Pajusaareen missä kaksi yksilöä havaittiin jälleen huhtikuun alkupuoliskolla. Jos oli merimetsomuutto kevään kuluessa näyttävää niin paras onni oli kuitenkin Juhani Jaakkolalla joka sattui Simon Ykskuuseen juuri kuikkalintujen muutonhuippuun ja sai havaita noin 400 muuttavaa gaviaa muutaman tunnin aikana. Kevään 2001 aikana havaittiin useita viime vuosina taantuneita Metsähanhia keväisellä Raumonjärvellä Jouko Kärkkäinen. Sirri vsk. 15

16 Lintuhavaintoja Kemin Tornion seudulta: lajeja runsaammin kuin vuosiin. Näihin lajeihin kuuluu mustavaris josta tehtiin useita havaintoja joskaan suurempia parvia ei nähty. Hemppoja nähtiin varsinkin Kemin seudulla kevään ja alkukesän aikana. Maaliskuu 2001 oli jopa kylmempi kuin joulukuu 2000 tai tammikuu 2001 ja useita yöpakkasjaksoja mahtui kuukauden ajalle. Keskimäärin maaliskuu oli Lounais-Lapissa noin kolme astetta pitkän ajan keskiarvoja kylmempi. Poutapäiviä oli sadepäiviä enemmän, niinpä lumensyvyys oli kuun lopulla Kemin seudulla vain 47 cm. Huhtikuu oli sateinen, Kemin seudulla satoi noin 85 mm. Huhtikuun alku oli tavanomaista kylmempi mutta lämmin loppupuolisko teki sen että huhtikuu oli noin 2 astetta tavanomaista lämpimämpi Etelä-Lapissa Toukokuu jopa 4 5 astetta tavallista kylmempi huolimatta siitä että kuun alku oli lämmin. Toukokuun 19. päivä saapunut kylmä ilmamassa pysytteli paikoillaan harvinaisen pitkään, jopa viikkokausia. ja vasta kuun viimeisenä päivänä lämpö tuli takaisin kadoten kuitenkin saman tien juhannukseen saakka. Toukokuun lopun illat ja yöt olivat kylmiä, mm illalla vain +3 astetta. Lajistollinen katsaus Kaakkuri: T Kirkonmäki 1 SE (PY), 9.5. S Viantie 2m (PR), T Ruonajärvi 2p (JTY). Kuikka: Km Elijärvi 2+2 (PR+yleisöretkeläiset), S Martimoaapa 1# (VK). Gavia sp S Ykskuusi n. 400yksilöä/4h (JJ). Silkkiuikku: K Pajusaari 1p (EeS). Mustakurkku-uikku: Km Kaltiolampi (Kalevi Tikkala, Jouni Kärkkäinen). Merimetso: 5.4. Avomerellä 20 km Ajoksesta 3 (Teemu Suorsa), S Viantie 26 m (PR,TeR), 21.4 T Raumonjärvi 20+30N (JTY,TJa). Kevään yhteismäärä 392. Harmaahaikara: S Maksniemi 1 (Matti Ihalainen). Joutsen: T Karunki 1m (Lasse Keränen), 2.4. K Pajusaari 4m (Raimo Holopainen), 5.4 Km Lautiosaari 1 (Enni Alamaunu). Kevään yhteismäärä 173. Pikkujoutsen: K Pajusaari 1 (PR,ym). Kolmas keväthavainto lajista. Metsähanhi: T Raumonjärvi 2+1 (JTY,TJa), K Pajusaari 4m (PR,KO,JuK), T Suensaari 2 (Jonne Kettunen) H: T Raumonjärvi 64p (MaS), V: 9.6. S Martimoaapa 8 NE (JY). Kevään yhteismäärä 257 Merihanhi: K Veitsiluoto 2 (EeS), K Pajusaari (KO,PR,JuK),21.4 T Raumonjärvi 1 (JTY) H: T Oraskeri 150p (MaS). Kevään yhteismäärä 242. Anser sp K Järppi 2+1 (TKa), Km Elijärvi 15 (JK,TKa, PeK),22.4. K Tuhka-allas 2 (PR, KaK, Eila Knuuti). Kevään yhteismäärä 94. Kanadanhanhi: T Raumonjärvi 3 (JTY,TJa), T Hellälä 1p (JTY,TJa), K Pajusaari 3 (EeS), T Raumonjärvi 1 (PR,TeR). Branta sp Km Elijärvi 1E (TKa). Ristisorsa: 24.5 S Tiironhieta 1 (PR), K Tuhka-allas 1 (Eila Knuuti). Haapana: Km Isohaara 4p (JN), K Rivinokka 1# (EeS), K Pajusaari 3## (PR). H: 3.5. T Alkunkarinlahti 170p (JN) Tavi: K Pajusaari 1# (KO,JuK,PR), K Jokisuu 2## (PR) H: 3.5. T Alkunkarinlahti, Yliraumo 80+80p (JN). Sinisorsa: ## K Isohaara (JY), 6.4. K Isohaara 1# S (JTY), 7.4. K Rivinsalmi 1# (Reijo Alamaunu), H: 22.4 K Pajusaari 84 (PR). Jouhisorsa: K Pajusaari 1# (EeS), K Kraaseli 1# (PR) H: 3.5. T Alkunkarinlahti 94p (JN). Heinätavi: K Karjalahti 2p (EeS), T Raumonjärvi 1p (MaS), 5.5. T Alkunkarinlahti 2 ## (JTYym.), 9.5. K Siikalahti 2p (JN ym.), S Viantie 1# (PR), Lapasorsa: 1.5. K Siikalahti 1# (EeS), 1.5. T Alkunkarinlahti 1# (EeS), 2.5. K Karjalahti 1# (PR) H: 3.5. T Alkunkarinlahti 14p (JN). Harmaasorsa: K Siikalahti 1# (EeS,JY,KY). Tukkasotka: K Pajusaari 1 (PR) ja K Veitsiluoto 4#2 (HeJ), 28.4 K Rivinsalmi 1 (Reijo Alamaunu). H: K Veitsiluoto 74p (EeS) Pilkkasiipi: S Ykskuusi yht 11 (PR, Esko Kinnunen, KaK,PeK), 9.6. S Ykskuusi 1 (JN,KaK,PeK). Mustalintu: T Oxö n.70p (PeR). Alli: V: 8.6. S Ykskuusi 3p (JN,Kak,PeK), 9.6. K Rivinsalmi 5 (HeJ). Telkkä: 7.4. K Veitsiluoto 1# (HeJ, PR), 8.4. K Isohaara 1# (EeS), 8.4. K Pajusaari 1 (EeS). H: 3.5. T Alkunkarinlahti 35p (JN) 16 Sirri vsk.

17 Kevät 2001: merimetsoilla, Gavioilla ja pulmusilla näyttävää muuttoa Uivelo: K Rivinsalmi 1# (JN,PR), K Pajusaari 1# (PR), K Rytikari 2##1 (TKa). Tukkakoskelo: K Kuivanuoro 1 (ErL), 3.5. K Rivinsalmi 1# (PR), 4.5. K Rivinsalmi 1# (Eero Alamaunu). Isokoskelo: 8.4. Km Isohaara 1# (EeS) 9.4. K Pajusaari 1 (TKa), Merikotka: Km Elijärvi 1 NW (JK,TKa,JN,PeK), 5.5. T Oxö-Alkunkarinlahti1 2kv ikäinen (JTY, JuY,JJ,HS,ym), Km Elijärvi 1, ikä 2kv (PR+yleisöretkeläiset). Ruskosuohaukka: T Koivuluoto 1 W (JTY,TJa), S Viantie 1# ja # (Elsa ja Jouni Väisänen). Kevään yhteismäärä 11. Sinisuohaukka: 22.4 T Raumonjärvi 1# (Reijo ja Enni Alamaunu) ja K Kraaseli 1 (HeJ), T Liakka 1# (PR). V: K Lentokenttä 1# (JN). Kevään yhteismäärä 10. Kanahaukka: 16.3 K Nälli 1p (JK). Kevään yhteismäärä 6. Varpushaukka: K Nälli 1p (JK), 7.4. K Holstinharju 1m (PR), K Nälli 1 (JK). Kevään yhteismäärä 29 Hiirihaukka: T Raumonjärvi 1p (MaS), 21.4 S Viantie 1 (PR),21.4. Km Elijärvi 1+1 (TKa ym). Kevään yhteismäärä 19. Piekana: T Karunki 1 (Simo Pylväs), 8.4. T Pudas1 N (JTY) T Liakka 1 (PR). Kevään yhteismäärä 61 Buteo sp K Nälli 1 (Kalevi Tikkala), Km Elijärvi yht15 Joutsenia Jouko Kärkkäinen K Pajusaari 1# (PR), T Jakopankki 200 (PR,TeR), tavallista vähemmän! Haahka: K Keilakrunni 2 (ErL). Neljäs havainto vuoden 1950 jälkeen. Mehiläishaukka: Onnistui saapumaan kenenkään huomaamatta. (JK,TKa,PeK). Kevään yhteismäärä 41 Sääksi: S Viantie 1m (TeR,PR), Km Elijärvi 1 (TKa), 29.4 K Pajusaari 1 (EeS). Kevään yhteismäärä 13. Tuulihaukka: K Veitsiluoto 1 (EeS,PR), K Tuhka-allas 1# (PR), T Raumonjärvi 2 (JTY). Kevään yhteismäärä 18. Sirri vsk. 17

18 Lintuhavaintoja Kemin Tornion seudulta: Ampuhaukka: K Ristikangas 1p (TKa), K Pajusaari 1 (EeS ym.) V:5.5. T Alkunkarinlahti 1 (JTY ym.). Kevään yhteismäärä 8. Nuolihaukka: Neljä havaintoa: Km Ilmola 1 (HeJ), S Järviaapa 1 (PR+yleisöretkeläiset), S Kallionmaat 2p (MaS), S Ykskuusi 1 (PR) Falco sp S Maksniemi 1 (JK), Km Elijärvi 1 (JKym), K Vainio yht 3 NW(EeS). Kevään yhteismäärä 6. Muuttohaukka: Neljä havaintoa: 7.4. Simo 1 (VK), T Raumonjärvi 1p ad (MaS), Km Elijärvi 1 NW (JN,JK,TKa,PeK). Tunturihaukka: 2.4. T Karunki 1 (SP), 5.5. Km Elijärvi 1N (Karplund ym. 2001). Lajista on tätä ennen neljä tarkastamatonta havaintoa, joista viimeisin vuodelta Nokikana: K Rivinsalmi 2 (JN,PR, ym), K Kiikelinlahti 1(Eetu Knuutinen), 4.5. T Kaupunginlahti 2p (JTY) Fasaani: Ennätyksellinen esiintyminen: T Puolivälinkangas 1# (EH), T Laivakangas 1# (Jukka Korhonen), ja K Ristikangas 1 # (HeJ, Erkki Piltonen), K Sotisaari 1 (Aila Lind), K Rajalankatu 1# (EeS),2.5. K Sauvosaari 1#(Eila Pietarila),9.5. Km Lautiosaari 1# (Hannu Kyntömaa), K Mäntylä 1# (Joel Niemi), 1.6. K Koivuharju 1# (Irja Tasala). Kurki: Tv Akkunusjärvi 1 (Markku Jänkälä), Km Kirvesaapa 1 (Pirjo Pietikäinen), Tornio Kemi yht 8 (yhteishavainnoijat) H: T Raumonjärvi 115p (JTY). Kevään yhteismäärä 313 Meriharakka: K Pajusaari 1 (EeS), K Rivinsalmi 3 (HeJ, Reijo Alamaunu) K Pajusaari 2p (PR). H: 6.5. K Pajusaari 54p (PR) V: useita parvia kesäkuun alkupäivinä mm NW K Kalkkinokka (JY), 9.6. T Oxö 6 (JTY,HS,TJa) Pikkutylli: K Pajusaari 1 (JJ), 6.5. K Rivinsalmi 2p (JN), 7.5. K Ristikangas 1 (TKa) Tylli: K Pajusaari 1 (JJ,PR), K Pajusaari 2 (PR), K Veitsiluoto 1 (TKa), H: K Kiikeli 19p ja K Ajos 11p (PeR) Keräkurmitsa: T Raumonjärvi 13 (JJ) Kapustarinta: K Pajusaari 2m (PR), K Rivinnokka 1m (PR) T Raumonjärvi 1p (JTY), H: 9.5. T Raumonjärvi 50p (JuY) V: T Jakopankki 5 (PeR) Tundrakurmitsa: K Ajos 1 (Veli Niemi), T Oxö 1 (JJ) Töyhtöhyyppä: K Pajusaari 1 (PR), 5.4. K Isohaara 3 (HeJ). H: K Pajusaari 40 (PR), T Raumonjärvi 44, V: 9.5. S Viantie 1N (PR) Lapinsirri: K Kiikelinlahti 4 (PR), S Tiironhieta 1 (PR), K Ajos 5 (Veli Niemi), H: K Ajos 7 (PR ym.) Suosirri: S Viantie 1m (PR), S Viantie 1 (PR), H: K Niittykarinmatala 71 (PR,TeR) Pulmussirri: K Ajos 1 (Veli Niemi) Pikkusirri: K Ajos 2 (Veli Niemi) Ensimmäiset kuovit saapuivat normaaliin aikaan Raumonjärven pelloille Jouko Kärkkäinen. Suokukko: 1.5. K Siikalahti 6 (Reijo Alamaunu, TKa), 2.5. K Karjalahti 2## (PR), 3.5. T Yliraumo 25p (JN) H: T Raumonjärvi 80p (MaS) Jänkäkurppa: 5.5. T Karunki 1 (VA) ennätysaikainen, K Pertajärvi 1Ä (JN) Taivaanvuohi: K Holstinharjun kaatopaikka 1 (PR,KO), K Pajusaari 2 (EeS) K Pajusaari 1 (PR). Lehtokurppa: K Ajos 1 (Tero 18 Sirri vsk.

19 Kevät 2001: merimetsoilla, Gavioilla ja pulmusilla näyttävää muuttoa Pätäri), K Veitsiluoto 1 (TKa), K Kalkkinokka 1 (JY) Mustapyrstökuiri: 16.5 S Tiironjärvi 1 (JJ) Punakuiri: T Raumonjärvi 1 (Markku Henriksson, JTY), S Viantie 1m (PR), K Pajusaari 4 (EeS), H: S Viantienjoki 42m (PR) Pikkukuovi: 29.4 K Rivinkari 1 (JY,KY), 8.5. S Viantie 1m (PR), 9.5. S Viantie 1m (PR), H: S Viantie 9 (PR) V: 7.6. K Kalkkinokka 1ä (JY). Kuovi: T Raumonjärvi 1 (JTY,TJa), Km Elijärvi 1 (JK,TKa,PeK), K Pajusaari 12p (EeS). Mustaviklo: K Rivinsalmi 1 vaihtopukuinen yksilö (JN,PR) ennätysaikainen! 4.5. S Viantie 1 (PR) ja K Siikalahti 2 (PR,TeR) Punajalkaviklo: T Raumonjärvi 2 (Reijo ja Enni Alamaunu), Sepelkyyhkyt kansoittivat pellot parissa viikossa Jouko Kärkkäinen Km Elijärvi 1 (TKa)1.5. K Siikalahti 1 (PR) Valkoviklo: Km Elijärvi 1m (TKa), K Siikalahti 1p (EeS),2.5. K Kiikelinlahti 1 (PR), H: 3.5. K Siikalahti 10 (PR). Metsäviklo: K Pajusaari 1 (PR), K Veitsiluoto 1 (TKa), T Raumonjärvi 1 (PR,TeR), H: Km Elijärvi yht 6m (TKa) Liro: T Raumonjärvi 1 (TKa), 1.5. K Siikalahti 1 (Reijo ja Enni Alamaunu), 3.5. K Karjalahti 1 (EeS), H: 26.5 T Oraskeri 80p (TJa) Rantakurvi: Simo Tiironhieta 1m (PR), Kemi 1 (JN). Rantasipi: 1.5. K Siikalahti 1p (TKa), 3.5. S Kalliokoski 1 (VK), 7.5. S Viantienjoen suu 1 (PR) Karikukko: 6.5. K Pajusaari 2 (PR), K Pajusaari 3p (EeS) Vesipääsky: T Oxö 2 (JJ), S Eskonlahti 1 (JJ) Merikihu: K Lämsankari 3m (PR,Esko Kinnunen, KaK,PeK), S Eskonlahti 2 N (JJ). Tunturikihu: S Maantiekari 1m (PR), S Ykskuusi 2m (JJ) Leveäpyrstökihu: S Maantiekari 3 (2 vaaleaa ja 1 tummaa värimuotoa) kiertelivät paikalla 25 minuuttia (PR). Kuudes havainto alueeltamme. Pikkulokki: 5.5. K Kattilalahti 1m (KO ym.) ja T Kirkonmäki 1N (JTY), 6.5. Km Isohaara 4 (Eetu Knuutinen), H: K Kraaseli 550 (PR,TeR). Naurulokki: K Veitsiluoto 3 (TKa),19.4. K Veitsiluoto 14 (JN, HeJ). H: K Veitsiluoto 900 (HeJ), K Holstinharjun kaatopaikka 1400p (PR). Kalalokki: K Nälli 8 (JK,TJa,JuK),19.4. K Veitsiluoto 1 (JN), K Pajusaari 1 (JJ,PR). H: 2.5. S Kallio 53 (PR). Selkälokki: K Isohaara 1 (JN) ja K Veitsiluoto 1 (HeJ), K Holstinharju 2 (PR). Harmaalokki: Km Laurila 12m (JJ), K Sauvosaari 5N (Ari Soppela). H:19.4. K Veitsiluoto 670p (JN) Merilokki: K Holsti 1 ad (PR), K Veitsiluoto 1p (JN), T Suensaari 1S (JTY) Isolokki: T Suensaari 2p (JTY). Neljäs havainto alueeltamme. Räyskä: S Viantie 2 kiert (PR), S Viantie 1 (PR) Kalatiira: 9.5. K Siikalahti 1 (HeJ), K Siikalahti 1 (EeS) ja K Kiikelinlahti 2 (PR). Lapintiira: Km Elijärvi 4 (JJ) Sirri vsk. 19

20 Lintuhavaintoja Kemin Tornion seudulta: Sterna sp K Siikalahti 3p (Tarja Moisanen), 5.5. K Kattilanlahti (PR ym), T Oxö n100p (MaS) Riskilä: K Keilakrunni 7 (ErL) Uuttukyyhky: K Pajusaari 1 sepelkyyhkyparvessa (PR ym.) Sepelkyyhky: 2.4. K Veitsiluoto 1 (JN), 5.4. T Liakka 20p (JuY), H: Km Kallinkangas 67m (JN). Turkinkyyhky: helmikuulta 21.3 T Puuluoto 1 (HS, Jari Kadenius) Käki: S Viantiejoki 1Ä (Paavo Halonen), S Kalliomaat 1Ä (MaS), S Martimoaapa 1Ä (VK) Varpuspöllö: S Siiviläniemenaapa 1 (Hannu Huttunen) Sarvipöllö: 17.3 K Ristikangas 1 (TKa) Suopöllö: 14.4.T Raumonjärvi 1p (JTY), T Kaakamo 1 (PeS), K Poltimohaara 1 (TKa). Kevään yhteismäärä 12 Tervapääsky: T Suensaari 1 (TJa), T Koivuluoto 1 (HS), useita esim. K Tuhka-altaat 3 (EeS), K Kalkkinokka 3 (JY), K Mäntylä 1 (PR), H: K Kalkinokka n 100 (JJ) Käenpiika: K Kontula 1Ä (RV), T Aapajoki 1 (VA), T Mustajoki 1Ä (VA)PR Käpytikka: vaellusta, mm Km Kallinkangas 4 N (JN) Pikkutikka: 4.4. K Vähämaa 1 (PeR), ja K Nälli 1 (Matti Ruonansuu, JK), K Sauvosaari 1 (MaA) Harmaapäätikka: S Maksniemi 1 (Jukka Tikkala) 7.4. T Ylivojakkala 1 (Eila ja Martti Säippä), K Kalkkinokka 1 (KY) Kiuru: T Kyläjoki 1 (VeK), 4.4. K Holstinharju 2 (JK,PR), 8.4. K Holstinharju 4 (EeS), H: K Pajusaari 45p (TKa) Tunturikiuru: K Kraaseli 1 (HeJ). Törmäpääsky: 8.5. Km Kallinkangas 1m (PR), 9.5. S Viantie 1 (PR), 9.5 K Kattilalahti 1 (TKa), H: K Vähähaara 300p (TKa) Haarapääsky: 5.5. T Koivuluoto 4 (JTYym.), 8.5. S Viantie 3 (Lauri Salo,PR), 8.5. K Järppi 1+1(TKa) Räystäspääsky:10.5 K Hepola 1 (TKa), K Vainio 1 (EeS), H: T Kaupunginlahti 30p (JN) Metsäkirvinen: T Pirkkiö 1p (TJa), 3.5. S Hangassalmenaho 1 (PR), 5.5. Km Elijärvi 1 (TKa) Niittykirvinen: K Pajusaari 1 (EeS), Km Elijärvi 3 (JK ym.), K Rova 3m (JN) H: T Raumonjärvi 26 (PR) Luotokirvinen: K Pajusaari 1 (PR,ym). Keltavästäräkki: 8.5. K Nälli 1 (JK), S Viantie 2 (PR), K Pajusaari 1 (EeS), H: K Ruutinranta 40p (PeR) Västäräkki: 8.4. Karunki 1 (Lasse Keränen), Km Liedakkala 1 (Raili Orava), T Liakka 1 (EeS), H: Km Kallinkangas 16m (JN)ja vielä K Ruutinpuisto 19p kaiketi kylmän sään vuoksi parveutunutta (PR) Tilhi: T Kaakamo 1p (MaS), T Kaakamo 3p (MaS), K Mäntylä 1 (PR) V: 5.4. K Mäntylä 4 (PR) Syksyn ja talven satapäiset tilhiparvet katosivat olemattomiin maaliskuuhun mennessä. Koskikara: 8.4. K Kiikeli 2p (EeS), 8.4 K Paavonkari 2 (JK, JuK,RaK) Peukaloinen: K Kuivanuoro 1 (Jukka Korhonen), K Ruutti 1 (ErL) Rautiainen: 8.4. K Kalkkinokka 1 (JY) ennätysaikainen, 9.4 K Nälli 1 (JK), K Nälli 2 (JK) H: Km Kallinkangas 9m (JN) Punarinta: K Nälli 1 (JK), 7.4. K Ajos 1 (Tauno Rajanen), Km Lautiosaari 1 (LA), 8.4. K Kalkkinokka 1 (JY) Sinirinta: 7.5. K Ruutti 1 (ErL), K Veitsiluoto 1 (Jukka Korhonen) V: K Selkäsaari 1 (PR). Leppälintu: 7.5. T Karunki 1# (VA), 8.5. K Ristikangas 1 (TKa). Mustaleppälintu: K Pajusaari 1 -pukuinen, toinen havainto alueeltamme (PR) (Rauhala 2001b) Pensastasku: 8.5. K Ristikangas 1 (TKa), K Rovaniitty 2 (JN), K Kiikeli 2 (PeR) Kivitasku: 2.5. K Ruutinranta 1 (PR), 3.5. K Rivinnokka 1 (PR),5.5. Km Elijärvi 1 (TKa) Sepelrastas: T Vojakkala 1# (Erkki Huhta), T Aapajoki 1# (Veikko Ollakka), Km Lautiosaari 1 (Reijo Alamaunu) Mustarastas: 6.4. K Nälli 1# (JK), 6.4 T Karunki 1 (Lasse Keränen), 8.4. K Kalkkinokka 1Ä (JY) H: Km Lautiosaari 5 (Liisa Anttila) Räkättirastas: K Holstinharjun kaatopaikka 3 (PR), 8.4. K Pajusaari 1(PR), 10.4 K Pajusaari 6 (PR). H: 3.5. T Suensaari 60p (JN) Laulurastas: Km Kallinkangas 1 (JN), K Pajusaari 1 (PR), K Järppi 1p (TKa) Punakylkirastas: T Raumonjärvi 1S (JTY,TJa), K Rova 1N (JN), K Kontula 1 (RV) H: 20 Sirri vsk.

21 Kevät 2001: merimetsoilla, Gavioilla ja pulmusilla näyttävää muuttoa Kevään 2001 Yhteishavainnointi Kevään yhteishavainnointipäivä oli jolloin miehitettyinä olivat Tornion Raumonjärvi (JTY, TJa), Keminmaan Elijärvi (TKa, Perttu ja Kalervo Kujala, JN) sekä Kemin Pajusaari (PR, KO, JuK ja EeS). Tuomo Karplund ja JN havainnoivat Kallinkankaalla ja Elijärvellä myös useampanakin aamuna huhti- toukokuun vaihteessa, mikä osaltaan selittää tavanomaista korkeammat yhteismäärät mm buteoille. Yhteishavainnointipäivä sattui hyvään ajankohtaan sillä kylmää oli jatkunut jo pitkään ja esimerkiksi pulmuset olivat seisahtuneet Meri-Lappiin jo viikoiksi. Aamun ensimmäisinä tunteina esim. Raumonjärvellä muuttivat lähes kaikki linnut kohti etelää!! mutta yhteishavainnointipäivästä tuli hyvä muuttopäivä ja alueen ensimmäiset pajusirkut, kuovit sekä punakylkirastaat saapuivat juuri tuolloin sekä hanhet aloittivat partiolennot lumen peittämien peltoaukeiden yllä. Taulukko 1. Yhteismääriä mielenkiintoisimmista yhteishavainnoinnissa havaituista lajeista Merimetso 50 Joutsen 18 Merihanhi 3 Metsähanhi 16 Anser sp 16 Kanadanhanhi 3 Merikotka 1 Hiirihaukka 3 Piekana 16 Buteo sp 15 Varpushaukka 2 Muuttohaukka 1 Merihanhia Jouko Kärkkäinen. Tuulihaukka 4 Kurki 46 Kuovi 2 Mustavaris 2 Kulorastas 3 Punakylkirastas 1 Räkättirastas 4 Peippo 198 Kiuru 9 Pulmunen 253 Pajusirkku 3 Lapinsirkku 1 Jouni Ylipekkala K Rivinnokka 90p (PR) Kulorastas: 8.4. K Holstinharju 1 (KaK,PeK,VMH, Jukka Korhonen)11.4. Km Länsikoski 1 (Reijo Alamaunu), K Paavonkari 1 (PR,JK) V: 5.5. K Kattilalahti 1m (PR,ym) Ruokokerttunen: K Rivinnokka 1Ä (JJ), S Viantie 1Ä (PR), K Veitsiluoto 1Ä (EeS) Hernekerttu: K Kalkkinokka 1#, muuttomatkan heikentämä joka kuoli samana päivänä (JY), K Mäntylä 1Ä (PR), S Viantie 1 (PR) Pensaskerttu: K Ristikangas 1Ä (JuK,RaK), 3.6. K Haukkari 1 (JY) Lehtokerttu: 1.6. K Kaijonsuo 1 Ä (PR), 3.6. K Kalkkinokka 1Ä (JY), 3.6. S Viantie 1Ä (PR) Sirittäjä:21.5. Km Sivakka 1Ä (TKa), K Ajos 1Ä (JJ) Tiltaltti: K Haminanlahti 1 Ä (JK), K Ajos 1Ä (EeS) Pajulintu: 28.4 K Rivinkari 1Ä (EeS), 2.5. K Kraaseli 2 Ä (HeJ), 5.5. K Kattilalahti 1Ä (PR ym). Hippiäinen: Hippiäisiä talvehti onnistuneesti, niinpä havumetsissä oli runsaasti hippiäisiä keväällä Harmaasieppo: K Rova 1+1 (JN),20.5. K Tervaharju (PR), K Taipaleenkylä 1 (PR) Kirjosieppo: 5.5. K Ristikangas 1# (TKa), 5.5. K Ruutti 1 (ErL), 6.5. K Ristikangas 2## (JN) Lapinharakka: K Pajusaari 1 (PR), T Raumonjärvi 1 (JTY), T Laivakangas 1 (JTY). Kevään yhteismäärä 7 Pikkulepinkäinen: 2.6. T Kantojärvi 1# (JTY) Sirri vsk. 21

22 Lintuhavaintoja Kemin Tornion seudulta: Mustaotsalepinkäinen: K Nälli 1 (JK) ensimmäinen havainto alueeltamme (Kärkkäinen 2001). Naakka: 6.3. K Sauvosaari 3 m (MaA), K Veitsiluoto 2 (TKa), 3.4. Km Isohaara 1 (JN), 6.4 K Pajusaari 7 (PR) H: Haaparanta 36 (PR). Nykyään runsaasti havaintoja myös Tornion keskustan ulkopuolelta. Mustavaris: K Holstinharju 1 ja (PR), 5.4. K Rytikari 2 (EH), H K Holstinharjun kaatopaikka 6p (PR). Kevään yhteismäärä 22 Kottarainen: 3.4. T Suensaari 1 (Pekka Juusola), 6.4.K Pajusaari 1 (PR), 6.4. T Liakka 1 (JuY), H 8.4. K Pajusaari 15 (PR) Pikkuvarpunen: 28.4 K Vainio 3p (EeS), K Mäntylä 1 4 (PR,TeR) Nokkavarpunen: 2.4. ja K Väinölä 1 (JN, Antero Virtasalo), K Kontula 2 (PR,RV,TeR), 17.4 K Ristikangas 1 (Arja Karplund), 3.5. K Sauvosaari 1# (Jukka Korhonen), K Kiikeli 2 (JN) Peippo: K Kontula 1# (RV), Km Lautiosaari 1# (LA), 8.4. K Tervaharju 8 (Tapani Räsänen), H: Km Kallinkangas 234m (JN). Järripeippo: K Nälli 1 (JK), Km Lautiosaari 1 (Enni Alamaunu), K Nälli yht 4 (JK) H: 4.5. K Ristikangas 300p (JN) Tikli: T Pirkkiö 1p ruokintapaikalla (HS) Vihervarpunen: 8.3. K Tervaharju 1 (SY) 22.3.K Nälli 3 (JK), H: 4.4. K Nälli 60p (JK) Vuorihemppo: K Pajusaari 2p (TKa), K Pajusaari 1 18 (PR,TKa), 15.4 Nälli 1 (JK), K Tuhka-allas 4 (PR ym), K lentokenttä 2m (TKa) Hemppo: 8.4. ja K Nälli 1 (JK), K Pajusaari 1 (JJ,PR), K Veitsiluoto 4p (RaK+yleisöretkeläiset) Urpiainen: H: Km Kallinkangas 37m (JN) heikkoa vaellusta koko kevään ajan Loxia sp S Viantie 6 N (PR), K Rova 33W (JN), K Rova 26W (JN) Pikkukäpylintu: Käpylintuja näkyi varsinkin touko kesäkuun vaihteesssa Punavarpunen: K Ristikangas 1Ä (JN), K Kalkkinokka Ajos yht 4Ä (JY,KY), K Tervaharju 1 (Pentti Mustajoki) Taviokuurna: K Taipaleeenkylä 2 NW (PR) T Karunki 5 (VA), 6.3. T Kirkonmäki 11W (PY) Lapinsirkku: Km Elijärvi 1 (JK,TKa,PeK), Km Kirvesjärvi 40 N (Jukka Korhonen), K Pajusaari 1 (PR), H: 3.5. T Alaraumo 200p (JN) V: K Siikalahti 1N (JN ym) Pulmunen: Poikkeuksellisen runsaasti! K Pajusaari 1# (PR), 23.3.T Karunki 2 (Simo Pylväs), H: 6.4. K Pajusaari 130 (PR), 9.4. K Paavonkari 214 (PR), T Raumonjärvi päiväsumma 240 (EH), 15.4 päiväsumma 800 Tornio Kemi (JK,JuK) K Holstinharju 180p (KO,PR), T Raumonjärvi 160 (PR,TeR), kylmä sää pysäytti parvet alueelle mm muuttoa etelään! (JTY,TJa). Peltosirkku: 5.5. K Kalkkinokka 1# (JY), H: 1.6. T Raumonjärvi yht 7Ä (JTY) Pohjansirkku: 4.5. T Liakka 1 (PR), 5.5. Km Elijärvi 2 (TKa), 6.5. K Ruutinpuisto 1 (PR) Pajusirkku: T Raumonjärvi (JTY,TJa), 21.4 K (EeS ym) Kevätmuuttolintukilpailu Perinteiseen tapaan kisailtiin kuka arvaa parhaiten ensihavaintopäivämäärän 12 eri lintulajille. Listalla ollut piekana tuotti runsaasti miinuspisteitä kisailijoille saapumalla jo 31.3., niinpä kaikki osallistujat saivat piekanasta vähintään 10 miinusta mutta toisaalta käki, tavi, haarapääsky ja naurulokki saapuivat aivan keskimääräiseen aikaan. Kisassa parhaiten menestyi Jan Nyman joka keräsi 48 miinuspistettä, seuraavilla sijoilla Tuomo Ronkainen -59, Esko Kinnunen -61. Jouni Ylipekkala Katse kohti kesää; kirjosieppo Jouko Kärkkäinen. 22 Sirri vsk.

23 Kesällä 2001 tehtiin harvinaisia pesimähavaintoja Kesällä 2001 tehtiin harvinaisia pesimähavaintoja Kesäkuun keskilämpötila 12,7 astetta oli hyvin lähellä pitkäaikaisten tilastojen keskiarvoa 12,5 astetta. Kuukausi oli Kemissä sateinen aina juhannusviikolle asti ja sademäärä ylittyi 7 mm yli pitkäaikaisten keskiarvojen. Heinäkuu oli lämpötiloiltaan tavanomainen pitkäaikaisiin tilastoihin verrattuna. Runsaitten sateitten johdosta vettä vihmoi 24 l/m 2 keskimääräistä enemmän. Elokuu oli tavanomaisen lämmin ja 19. päivä Lappiin muodostunut korkeapaine alensi alkukuun tihkusateista huolimatta sadannan kolmannekseen pitkäaikaisista keskiarvoista. Tilhestä on pesintään viittaavia havaintoja ainoastaan neljä vuosilta 1858, 1974 ja 2000 (Rauhala 1994, Suorsa 2000). Kuluneena kesänä löysi Jan Nyman Keminmaasta kaksi pesää, joiden lähellä havaittiin neljä maastopoikasta. Pesintä oli aloitettu noin huhti-toukokuun vaihteessa luvulla romahtaneesta töyhtötiaisesta ei ole tehty yhtään pesälöytöä ja vahvimmat pesintään viittaavat havainnot ovat olleet kaksi varoittelevaa paria vuosilta 1999 ja Toimialueen ensimmäiset maastopoikashavainnot kirjattiin Jouko Kärkkäinen ja Jan Nymanin toimesta yllättäen rannikkokunnissa Kemissä ja Keminmaassa. Vähentyneestä tiltaltista tehtiin runsaasti pesimäaikaisia havaintoja ja kukas muu kuin herra Nyman löysi myös toimialueen ensimmäisen lentopoikueen Kemin Ristikankaalta. Kanadanhanhi on pesinyt Karunginjärvellä säännöllisesti vuodesta Tänä kesänä löydettiin esimmäinen vakinaisen pesimäpaikan ulkopuolinen pesintä. Ilahduttavasti menestyvän merihanhen pesimäkanta levittäytyi yhden parin voimalla jo Kemijoen suiston saaristoon. Ruisrääkän ja pensaskertun edelliskesäinen runsaus kuihtui viidesosaan. Ainoan ruisrääkkähavainnon teki Pentti Rauhala Simossa poikkeuksellisesti keskeltä nevaa. Kaikkien aikojen esiintymisellään yllätti fasaani, jonka näyttävistä koiraslinnuista tehtiin kahdeksan havaintoa. Runsaudellaan ilahdutti myös vähentyneestä kannastaan tunnettu peltosirkku, jonka laulavia koiraita Jouni Ylipekkala löysi seitsemän Tornion Raumonjärveltä. Muita mielenkiintoisia havaintoja olivat mustapääkerttu Kemin Karihaarasta sekä pikkusieppo Keminmaan Puukkokummusta. Sinisorsan poikasia Jouko Kärkkäinen. Sirri vsk. 23

24 Lintuhavaintoja Kemin Tornion seudulta: Lajistollinen katsaus Härkäletto 1 yks. (PR) K Keilakrunni 4 p + 15 kiert. (PR). Harmaahaikara: K Jokisuu 1 m Kemijokea alaspäin (PR). S Selkäkarinmatala poikue, jossa 3 4 pull (PR) T Inakari 2 (JK,KO,PR).4.8. K Selkäsarvi 4 m + 18 (PR,JY,KY). Kanadanhanhi: T Nokikrunnissa hautova emo (KaK, SY). Alli: 9.6. S Ykskuusi 5 p (PeK,KaK,JN). Uivelo: 9.6. T Kaupunginlahti 1 p (JN ym.). Haapana Jouko Kärkkäinen. Kaakkuri: Km Kirvesaapa 1# + 1 pull ja # jolla ei poikasia (JK, PS) S Martimojärvi 4 p (PeK,KaK,JN) K Mansikkanokka 4 yks. korkealla merelle (JN). Kuikka: S Martimoaapa 6 yks. (VK,PR). Silkkiuikku: T Kaupunginlahti kesä heinäkuussa yht. 7 pull todennäköisesti 5 pesinnästä (JTY). Mustakurkku-uikku: Km Haisulampi 1 p (JN ym.) S Myllylänlammet 1 yks. (PR) S Martimoaapa 3 ad. (VK,PR). Merimetso: 8.6. S Selkäkari 3 yks. (PR) S Rajaletto 7 yks. (PR) K Veitsiluoto 1 p (JTY, HS, TJa), K Möyly 2 yks. (JK) S Laulujoutsen: T Kaupunginlahti pesintä onnistui ensimmäistä kertaa ja 6 pull varttui lentokykyisiksi (JTY,PeS) hautova emo T Koivuluoto, myöhemmin 5 pull (JTY) T Alkunkarinlahti muni 1. munan, jonka varis ryösti heti (JTY). T Röyttä entisellä saha-alueella 1 pull (JTY) T Hurujärvi pesintä (JTY). Metsähanhi: S Martimoaapa 26 (VK,PR). Merihanhi: Kemijoen saaristossa 4-munainen pesä (PR) T Alkunkarinlahti 2 p (JN ym.) Isokoskelo: T Liakka hautova emo tuulihaukan pöntössä (JTY). Riekko: 7.6. Km Sivakkavaara 1 p (JN). Metso: Km Pahkapalo 7-munainen pesä (MaS) Km Repsunaho 7-munainen pesä (MaS). 24 Sirri vsk.

25 Kesällä 2001 tehtiin harvinaisia pesimähavaintoja Fasaani: 1.6. K Koivuharju # (Irja Tasala) K Ristikangas # (Raili Virta) K Paattio 1# (MaS) K Vainio # (Ossi Salmi) K Koivuharju # (Anja Kerttula) K Karihaara 1# (P. Nyman) T Arpela 1 Ä (MaS) K Ristikangas # (PR). Ruisrääkkä: S Veittiaapa 1 Ä keskellä nevaa (PR). Pinnaralli 2001 Nokikana:T Kaupunginlahti 5 p joilla ei poikasia (JTY) K Ajos 1 p (PeK,KaK,JN). Kurki: T Aapajoki Pakkajänkä 18 yks. (PR) T Koivuluoto kiivaasti varoitteleva pari rantapajukossa (JTY) S Martimoaapa (VK,PR). Meriharakka: K Tuhka-allas 70 yks. ja yks. (PR). Jänkäsirriäinen: S Veittiaapa 4-munainen pesä (PR). Lapinsirri: kesäkuu K Siikalahti 2 soidintavaa lintua (JY,KY). K Rivinsalmi 2 p (JY). K Rivinnokka 1 varoitteleva (JY). Lehtokurppa: Aikainen pesintä: K Lammassaari 3 pientä pm (PR). Alkukesän kohokohta, pinnaralli käytiin toimialueen sisällä. Tuttuun tapaan taistelu joukkueiden välillä ei ollut kauhean veristä vaan väliaikatietoja ilmoiteltiin vastapuolille nykytekniikan suomin mahdollisuuksin. Kunniakkaaseen voittoon ylsi jälleen vuoden tauon jälkeen joukkue: Hannu Sankila ja JouniYlipekkala, tällä kertaa joukkuetta oli vahvistamassa myös Tuomo Jaakkonen sekä Mia Klemetti. Toiselle sijalle ylsivät Jan Nyman Kalervo ja Perttu Kujala 101 lajilla ja pronssipaikan ottivat Jouko Kärkkäinen, Raimo Koskenkorva sekä Tuomo Karplund tuloksella 75 lajia. Voittajien tulos oli, kuinkapa muutenkaan,103 lajia mikä vaikuttaa olevan lähes mahdottomuus rikkoa Meri-Lapin maisemissa. Mielenkiintoisia lajeja kisan aikana olivat mm tilhi, merimetso, alli, pilkkasiipi, hemppo ja yhden joukkueen yllä varoitellut muuttohaukka. Kokonaislajimäärä kisassa oli 120 ja 67 lajia näistä oli kaikkien listoilla mutta ässiksi jäi 29 lajia. Sinisuohaukkaa ei löytänyt ainutkaan joukkue ja havaitsematta jäi myös pohjansirkku. Jouni Ylipekkala Taivaanvuohi: Km Kirvesjärvi 4-munainen pesä (JuK, RaK). Vesipääsky: 7.6. S Simoskanaapa ä (PR). Merikihu: K Möyly 1 yks (JK). Naurulokki: 5.6. K Holstinharjun kaatopaikka 700 yks. (PR). Kalalokki: K Holstinharjun kaatopaikka 120 yks. (PR) K Ruutinpuisto 42 yks. (PR). Harmaalokki: K Holstinharjun kaatopaikka 700 yks. (PR) K Makeanvedenallas 560 yks. (PR). Sepelkyyhky: T Yli-Liakka 2- munainen pesä (MaS) K Karihaara 1 pp asutuksen tuntumassa (JN). Palokärki: 3.6. T Perätienmaa 3 pp (MaS) T Laitilanvaara 5 pp (MaS). Pikkutikka: 8.6. S Selkäkari 1 yks. (PR). Käenpiika: Km Jänesaukia 2 Ä (JN, ym.) S Veittiaapa 1 Ä (PR). Tilhi: Km Sivakka 2 emoa pesällä, joka 9.6. hiljainen (JN) Km Sivakka toinen pesä, jonka lähistöllä 4 pm lentokykyisinä (JN). Peukaloinen: 4.6. K Pikku-Berliini 1 Ä (PR) K Saukkojänkä 1 Ä (PR) Km Kojumaa 1 Ä (JN, ym.) Km Vähäjärvenoja 1 p (JN). Mustarastas: K Ristikangas 1 ad. + 2 juv (JN). Laulurastas: K Ristikangas 2 pm (JN) Km Vähäjärvenkangas 2 pm (JN). Kulorastas: Km Sivakka 5 pm (JN) Km Sivakka 2 isoa pp (JN). Räkättirastas: kesävaellusta: K Iso-Huituri 137 yks. (JK,KO,PR). Lehtokerttu: K Kiikeli 4 myöhemmin 5-munainen pesä (JN). Pensaskerttu: K Haukkarinnokka 1 reviiri (JY, KY) Km Lautiosaari 1 Ä (PR) K Kivikko 1 Ä (JN) K Torvinen 1 Ä (PR). Sirri vsk. 25

26 Lintuhavaintoja Kemin Tornion seudulta: K Karjalahti 1 Ä (PR). Mustapääkerttu: 7.7. K Karihaara 1 Ä (JN). Sirittäjä: S Ylimmäinen Luujärvi 1 Ä (PR). Tiltaltti: 4.6. K Lahdenoja 1 Ä (PR) K Järppi 1 Ä (PR) K Saukkojänkä 1 Ä (PR). 6.6 K Takajärvi 1 Ä (PR) K Murhaniemi 1 Ä (JN) K Kittilänjärvi 1 Ä (PR) K Järppi 1 Ä (PR). Heinäkuun puolivälissä lentopoikue K Ristikankaalla (JN). Pikkusieppo: Km Puukkokumpu 1 Ä (PR). Kahdeksas havainto alueeltamme. Töyhtötiainen: K Nälli 5 pm (JK) Km Sivakka 4 pm (JN). Pikkulepinkäinen: S Poukamonkangas 1 p (MaS) Tv Suuripää 1 Ä ja hätäilevä pari (RAV) Km Helkkunen 2 ad. + 5 huonosti lentävää pm (JN). Lapinharakka: S Veittiaapa hätäilevä # (PR). Kuukkeli: T Viitakangas 2 p (MaS). Naakka: 8 10 ruokailijaa Tornion puolella, jotka pesinevät Haaparannalla, elokuussa 35 p T Tullinpuisto (JTY) T Ruohokari 1 kiert. (JTY). Koko kesän K Holstinharjulla 2 4 p (PR). Mustavaris: K Holstinharju 1 yks. (PR). Varis: K Holstinharju 220 yks., joista 1 valkosiipinen (PR). Korppi: Km Iso-Vise 1 pull (siipi 45 mm), ennätysmyöhäinen pesintä (MaS) K Holstinharju 31 yks. (PR). Varpunen: ja 2.8. K Mäntylä 42 (PR,TeR). Pikkuvarpunen: K Mäntylä 10 yks., suurin osa juv. (PR) K Mäntylä 7 yks. (PR, TeR) K Mäntylä 11 yks. (PR,TeR). Nokkavarpunen: 8.6. K Kiikeli 1 p (JN). Urpiainen: Vähäistä vaellusta koko kesän (PR). Hemppo: 9.6. K Veitsiluoto 1 p (JTY,TJa,HS) K Jokisuu 2 kiert. (PS). Pikkukäpylintu: Vähäistä vaellusta koko kesän (PR). Kirjosiipikäpylintu: 4.8. K Selkäsarvi 3 juv + 1 juv (PR,JY,KY). Peltosirkku: 1.6. T Raumonjärvi yhteensä 7 ## Ä (JTY) T Yliraumo 2 Ä (JN). Vanhoja julkaisemattomia havaintoja: Mustapääkerttu: Km Laurila 1 Ä (JJ). Pikkusirkku: Tv Heinijänka 1 Ä (Tapani Pirinen, Pekka Räinä). Lyhenteet A: muuton alku H: muuton huippu, V: muuton päättyminen, # = koiras, = naaras, K = Kemi, Km = Keminmaa, S = Simo, Tv = Tervola, T = Tornio, m = muuttava, p = paikallinen, y = yhteismäärä, ä = äänihavainto, Ä = laulava, S = etelään (m-lyhenteen perässä), N = pohjoiseen, W = länteen, E = itään Havaintojen ilmoittajat Pirkka Aalto, Pekka Adolfsen, Valde Aho (VA), Markku Ahonen (MaA), Paavo Alaiso, Enni Alamaunu, Reijo Alamaunu, Liisa Anttila (LA), Saara Asplund, Aimo Flink, Paavo Halonen, Jussi Heiska (JH), Markku Henriksson, Lone-Maria Holopainen, Olavi Holopainen, Pirkko Holopainen, Raimo Holopainen, Erkki Huhta, Hannu Huttunen, Pekka Hämäläinen, Veli-Matti Hämäläinen, (VMH) Veli-Pekka. Hämäläinen (VPH), Matti Ihalainen, Leila Illikainen, Teuvo Illikainen, Jarmo Ilonen, Ville Ilonen, Juhani Jaakkola (JJ), Tuomo Jaakkonen (TJa), Heikki Jokinen (HeJ), Lasse Junes, Pekka Juusola, Markku Jänkälä, Mauri Järnfors, Jari Kadenius (JaK), Allan Kallioniemi (AKa), Marjatta Kamula (MK), Anna- Liisa Kansanaho, Veikko Kantojärvi (VeK), Arja Karplund, Tuomo Karplund (TKa), Anja Kerttula, Lasse Keränen, Jonne Kettunen, Esko Kinnunen, Leena Kivestö, Mia Klemetti, Eila Knuuti, Eetu Knuutinen, Jouko Kolmonen (JoK), Jukka Korhonen, Sakari Korkaila, Veli- Matti Korpimäki (VK), Juha Koskenkorva (JuK), Raimo Koskenkorva (RaK), Ossi Kosonen, Kalervo Kujala (KaK), Perttu Kujala (PeK), Kaarle Kukkola, Kimmo Kuure, Helmi Kämäräinen, Pentti Kämäräinen, Jouko Kärkkäinen (JK), Jouni Kärkkäinen, Marja Köli, Erkki Lehikoinen (ErL), Aila Lind, Seppo Lukkarila, Matti Lukkaroinen, Mailis Matinlassi, Timo Matinlassi, Jari Miettunen, Ari Moilanen, Tarja Moisanen, Pentti Mustajoki, P. Mustapirtti, Veli Niemi, Jan Nyman (JN), P. Nyman, Kaisu Näykki, Kalervo Näykki, Kari Oittinen (KO), Anja Ojala, Kaino Ojamaa, Veikko Ollakka, Raili Orava, Pirjo Pietikäinen, Teuvo Pikkarainen (TP), Tapani Pirinen, Mauno Posti, Simo Pylväs (SP), Tero Pätäri, Elina Qvist (EQ), Tauno Rajanen, Pekka Rapeli (PeR), Matti Rask, Juha Rauhala, Pentti Rauhala (PR), Tellervo Rauhala (TeR), Martti Ronkainen, Tuomo Ronkainen, Tuure Ronkainen, Matti Ruonansuu, Pekka Räinä, Tapio Räisänen, Ossi Salmi, Lauri Salo, Eero Salooja (EeS), Hannu Sankila (HS), Jorma Saukko, V. Simula, Ari Soppela, Vappu Suomalainen, Anja Suopajärvi (AnS), Heli Suopajärvi, Matti Suopajärvi (MaS), Pekka Suopajärvi (PeS), Petri Suorsa (PS), Teemu Suorsa, Martti Säippä, Irja Tasala, Kari Tenhunen, Olavi Tiiro, Helena Tikkala, Jukka Tikkala, Kalevi Tikkala, Matti Tuovinen, Esa Turunen, Risto Viljanen (RV), Raili Virta, Antero Virtasalo, Elsa Väisänen, Jouni Väisänen, Risto A. Väisänen, Kaarina Yli- Hukkala (KY), SeppoYli- Kankaanpää (SY), Juha Ylimaunu(JY),Yli-Kankaanpää (SY), Juha Ylimaunu (JY), Konsta Ylimaunu (KY), Onni Ylimaunu (OY), Pekka Ylimaunu (PY), Jouni Ylipekka- 26 Sirri vsk.

27 Kesällä 2001 tehtiin harvinaisia pesimähavaintoja la (JTY), Juho Ylipiessa (JuY). Kirjallisuus Karplund, T. & Kärkkäinen, J. 2001: Tunturihaukka näyttäytyi Elijärvellä. Sirri 26:63. Kärkkäinen, J. 2001: Mustaotsalepinkäinen ensi kertaa Kemissä. Sirri 26:62. Rauhala, P. 1994: Kemin Tornion seudun linnusto 2. Omakustanne, Raahe, 280 s. Rauhala, P. 2001: Ennätysmäinen pyrstötiaisten vaellus syksyllä Sirri 26:55. Rauhala, P. 2001b: Mustaleppälintu Kemissä. Sirri 26:62. Suorsa, P. 2000: Kesä 2000 oli ruisrääkän juhlaa. Sirri 25: PS, Talolankatu 5 B Turku. petri.suorsa@utu.fi JTY: Åkargränd 10, S Haparanda jouni.ylipekkala@ebox.tninet.se PR: Juntonkatu 4 as 20, Kemi pentti.rauhala@pp.inet.fi Naurulokkeja Jouko Kärkkäinen. Sirri vsk. 27

28 Petokatsaus 2001 Hiljaiseloa myyräpedoilla Kahdeksankymmentäluvun lopulla uudelleen virinnyt kiinnostus petolintuharrastuksen alkaa osoittaa selviä hiipumisen merkkejä. Havaintoja tulee entistä pienemmältä porukalta ja jopa ydinjoukossa alkaa tapahtua selvää puutumista. Lisäksi havaintojen saaminen kasaan on vuosi vuodelta työläämpää ja havaintoilmoituksista tuntuu unohtuvan jopa puolet havainnoista. Niinpä tietoja on joutunut keräämään ja kerjäämään kuulopuheisiin perustuen. Koska muutamien lajien osalta Xenuksen aineisto muodostaa jopa 25 vuoden katkeamattoman aineiston olisi toivottavaa, että resurssien vähenemisestä huolimatta ainakin näiden pitkäaikaistutkimusten jatkaminen pystyttäisiin turvaamaan. Tärkeimpinä näkisin pöllöistä helmi- ja lapinpöllötutkimusten jatkamisen ja haukoissa kana- ja hiirihaukan seurannan. Tästä lajiryppäästä kolme pesii risupesissä, joten risupesien etsintä ja tarkastus sekä tekopesien rakentaminen näille lajeille muodostavat helpon tavan keskittää voimavaroja tutkimuksen jatkuvuuteen. Toisena tärkeänä seikkana näkisin petoruutututkimuksen jatkamisen. Petoruuduilta kerätty aineisto muodostaa osan valtakunnallista seurantatutkimusta, joka on petolintujen suojelun peruskivi. Tämä tutkimus on ollut viime vuodet suurissa vaikeuksissa ja raportteihin tarvittavien tietojen keräysyrityksiin on suhtauduttu välinpitämättömästi. Ruutuvastaavien rohkaisemiseksi olen kerännyt tähän katsaukseen petoruutujen havaintoja menneiltä vuosilta. Toivottavasti uurastustanne ymmärretään jatkossa paremmin ja kyselyihinne vastataan asiallisemmin. Ruutuaineistosta olen poiminut suurimmat todetut pesintöjen määrät ja laskenut näiden perusteella tiheydet. Nämä tiheydet ovat luonnollisesti aliarvioita, sillä kaikkia pesiä tuskin koskaan on löydetty. Vuosien tiedot on laskettu 4 tutkimusruudulta, ja vuodesta 1987 lähtien 5 ruudulta, sillä Kaakamon ruudulla ei juuri retkeilty ennen vuotta Lajistollinen katsaus Pekka Suopajärvi Viime vuosien tapaan olen laskenut pesinnän aloitukset joko suoriin havaintoihin tai poikasten siiven pituudesta laskettuun ikään perustuen. Muninnan aloituksen olen ilmoittanut muodossa aikaisin myöhäisin (mediaani ja aineiston koko). Lajikohtaiset havaintomäärät ilmenevät taulukosta 1 ja pesien munamäärät sekä poikasmäärät taulukosta 5. Olen lisäksi laskenut pesintätuottoluvut muutamilta lajeilta myös asuttua pesää kohden. Tässä laskennassa asutuksi pesäksi on laskettu poikaspesät, tuhoutuneet pesät ja koristellut pesät, eli luku kuvaa poikastuottoa asuttua reviiriä kohden. Mehiläishaukka Pernis apivorus Pesälöytöjen määrä putosi nollaan ja koristeltuja pesiäkin löytyi vain kaksi, kaiken kaikkiaan vaatimaton mehiläishaukkakesä. Merikotka Haliaetus albicilla Yksi havainto kesäisestä kiertelijästä Tervolan Suuripäältä, missä nähtiin nuori tai esiaikuinen merikotka (MaS,RAV). Ruskosuohaukka Circus aeroginosus Alkukesästä lintuja näkyi tavallista enemmän, mistä innostuneina pesien etsintä aloitettiin tavanomaista aikaisemmin. Pesiä löytyikin ennätykselliset 5 ja pesien tarkastus sujui mallikkaasti rengastustoimiston ohjeita noudattaen. Jotta pesimämenestys olisi jatkossakin turvattu lienee paikallaan muistuttaa, että pesät tulee etsiä kiikaroimalla sopivalta näköalapaikalta, eikä ruovikkoihin tule mennä muuta kuin rengastamaan poikasia. Kesän kuudes pesintä varmistui Torniosta, missä nähtiin kaksi lentopoikasta emon seurassa. Muita havaintoja ilmoitettiin kaksi: Km Kirvesaapa # (MaS) ja 4.6. T Pirkkiö (JTY). 28 Sirri vsk.

29 Petokatsaus 2001: Hiljaiseloa myyräpedoilla Kanahaukka Vuodesta 1997 alkaen tutkimusruuduilla on pesinyt yksi pari, jonka pesä on myös etsitty joka vuosi (0,2 paria / 100 km 2 ). Sinisuohaukka Circus cyaneus Ilmeisesti heikosta ravintotilanteesta johtuen sinisuohaukasta tehtiin ainoastaan 5 havaintoa: yksi pesälöytö, kolme reviiriä ja yksi irtohavainto. Löydetyssä pesässä oli yksi muna, myöhemmin pesintä todettiin tuhoutuneeksi. Tutkimusruuduilta on varmistunut kaikkiaan 21 pesintää, joista parhaana vuonna 3 yhdeltä ruudulta. Asuttu pesä Pesintä Kuva 1. Kanahaukan pesintöjen ja asuttujen pesien (reviirit) määrä Xenuksen alueella. Kanahaukka Accipiter gentilis Matti tehosti syksyllä 2000 ja keväällä 2001 vanhojen hukkaan joutuneiden ja tarkastamatta jääneiden reviirien haravointia Simossa, minkä tuloksena kolme reviiriä saatiin uudelleen tarkastuksen piiriin. Työsarkaa kuitenkin riittää, sillä kesän 2001 pesälöytöjen määrä on edelleen vain noin puolet 1990-luvun hyvinä kanahaukkavuosina löydettyjen pesien määrästä (kuva 1). Olisikin toivottavaa, että keväthangille löytyisi useampia hiihtäjiä pesiä etsimään. Löydetyistä pesistä 6 oli haavassa, 2 kuusessa, 2 männyssä, 2 koivussa ja 2 tekopesässä. Pesinnät oli aloitettu normaaliin aikaan (md n 10). Poikastuottolukujen valossa vuosi oli keskinkertainen: 2,8 poikasta / poikaspesä, 2,2 poikasta / aloitettu pesintä ja 2,1 poikasta / asuttu pesä. Tutkimusruuduilta on parhaana vuonna 1994 varmistunut yhteensä 8 pesintää (1,6 paria/100 km 2 ) mutta tällä vuosikymmenellä enää 5 (1 pari / 100 km 2 ). Huipputiheys on ollut 3 paria yhdellä ruudulla. Varpushaukka Accipiter nisus Pesälöytöjen määrä putosi kolmeen, mikä on vähiten sitten vuoden Syynä tosin ei ole varpushaukkakannan lama, vaan kiinnostuksen väheneminen lajia kohtaan. Kuvaavaa on, että reviirihavaintoja soidintavista, saalista kantavista tai jopa hätäilevistä linnuista ilmoitettiin peräti 11 paikalta. Näiden tietojen pohjalta pesiä olisi varmaan löytynyt enemmänkin, jos niitä olisi etsitty. Pesinnät oli aloitettu 23. ja (kolmas pesä löytyi sen verran myöhään, että vanhimpia poikasia ei saatu mitattua). Varpushaukan osalla ruutuaineiston käyttökelpoisuutta heikentää suuri vuosien välinen pesienetsintätehon vaihtelu. Parhaana vuonna pesintöjä on varmistunut 14 eli 2,8 paria / 100 km 2. Todellinen tiheys on kuitenkin selvästi suurempi, sillä parhaalta ruudulta löytyi tuolloin 9 pesää. Taulukko 1. Petolintujen pesälöytöjen määrä kunnittain, lentopoikueet, asutut reviirit ja muut havainnot Xenuksen alueella Kannanarvio vuoden 2001 pesimäkannasta tukeutuu kesän havaintoihin ja rengastustoimiston keräämään aineistoon (Taivalmäki julkaisematon). Alueen pinta-ala 4929 km 2. Per Hal Cir Cir Acc Acc But Aqu Pan Fal Fal Fal Fal Bub Sur Gla Asi Aeg api alb aer cya gen nis but chr hal tin sub col per bub ulu pas fla fun Kemi * * Keminmaa * * Simo * * Tervola * * Tornio * * Pesälöytöjä Lentopoikueita Reviirejä Muita havaintoja Kannanarvio Sirri vsk. 29

30 Petokatsaus 2001: Hiljaiseloa myyräpedoilla Pesintöjä / 100 km Hiirihaukka Pesintöjä / 100 km Piekana Kuva 2. Hiirihaukan ja piekanan varmistettujen pesintöjen määrät Xenuksen petoruuduilla. Hiirihaukka Buteo buteo Pesälöytöjen määrä putosi kymmenestä viiteen ja reviirien määrä seitsemästä yhteen. Hiljaisen vuoden loput havainnot olivat kaksi lentopoikuetta ja yksi muu havainto. Löydetyistä pesistä neljä sijaitsi tekopesässä ja yksi männyssä olleessa risupesässä. Pesinnät oli aloitettu (md n 5) eli pari päivää keskimääräistä aikaisemmin. Poikastuotto oli huonolle myyrävuodelle tyypilliseen tapaan keskimääräistä alhaisempi (1,6 / aloitettu pesintä ja 1,3 / asuttu pesä) luvulla kanta oli nykyistä vahvempi (kuva 2) ja parhaimmillaan neljältä tutkimusruudulta löytyi 8 pesää (2 paria / 100 km 2 ). Parhailla ruuduilla pesi lähes koko vuosikymmenen ajan 3 paria ja huippuvuonna 1984 peräti 5 paria. Piekana Buteo lagopus Vuosi 2001 oli täydellinen nollakesä. Piekana kuuluu alueen pesimälinnustoon yleensä vain hyvinä myyrävuosina. Parhaana vuonna 1996 pesiä löytyi seurantaruuduilta peräti 11 (2,2 paria / 100 km 2 ), eli enemmän kuin hiirihaukan pesiä. Tiheimmin asutulta ruudulta löytyi tuolloin 4 pesää. Kotka Aquila chrysaetos Kahdesta vakioreviiristä toinen tuotti kaksi poikasta ja toiselta löytyi koristeltu pesä. Lisäksi yhtä tekopesää oli koristeltu ja keväällä kotkia tavattiin samalla alueella missä kesällä 2000 nähtiin lentopoikanen. Vuosien 1974 ja 2001 välisenä aikana toimialueeltamme on ollut tiedossa 6 aluetta, joilta on löytynyt asuttu kotkanpesä. Näistä kuudesta reviiristä kaksi on ollut asuttuina koko jakson ajan ja tuottanut jokseenkin normaalisti poikasia. Yksi vielä 1980-luvulla hyvin tuottanut reviiri on siirtynyt ilmeisesti pesimäalueen rauhattomuuden vuoksi naapurikunnan puolelle. Loput kolme reviiriä ovat olleet katkonaisesti Sääksi asuttuina yhdestä kahdeksaan kertaan, mutta pesintää ei näillä alueilla ole todettu. Näille reviireille on ollut tyypillistä, että koristelluilla pesillä nähdyt kotkat ovat olleet pesintään vielä liian nuoria esiaikuisia lintuja. Onko syy vuodesta toiseen jatkuvaan pesimättömyyteen siinä, että pesiä pidetään poikamiesbokseina, joista asukkaat siirtyvät sukukypsäksi vartuttuaan varsinaiselle kotka-alueelle pesimään? Tyhjiksi jäätyään rauhallisilla alueilla olevat pesät houkuttelevat sangen pian paikalle uudet asukit, joten pesät voivat pysyä vuodesta toiseen asuttuina. Nämä pesät sijaitsevat kotkan yhtenäisen levinneisyysalueen ulkoreunalla. Olisikin mielenkiintoista tietää onko vastaavia reviirejä myös pesimäalueella? Sääksi Pandion haliaetus Asuttujen sääksireviirien määrä kohosi vuoden 1991 yhdestä reviiristä viidessä vuodessa yhdeksään, kiitos määrätietoisen tekope- Asuttu pesä Pesintä Kuva 3. Sääksen pesintöjen ja asuttujen pesien (reviirit) määrä Xenuksen alueella. 30 Sirri vsk.

31 sien rakentamisen. Vuoden 1996 jälkeen kanta on asettunut 9 11 parin tasolle (kuva 3). Kesä 2001 oli sääkselle menestyksekäs, vaikka reviirimäärä ei huippuunsa yltänytkään. Pesintöjä varmistui 10 ja poikastuotto oli 2,61 / asuttu pesä. Poikasmäärä jäi tosin varmistamatta kahdesta pesästä, sillä yhteen pesäpuuhun ei enää voi kiivetä ja yksi pesinnöistä oli niin aikainen, että pesä oli jo tyhjä. Pesällä tehdyt havainnot viittasivat kuitenkin siihen, että pesintä oli mitä ilmeisimmin onnistunut. Pesinnät olivat muutenkin aikaisia, sillä muninta oli aloitettu (md n 8). Aikaisin näistäkin pesinnöistä oli ennätysaikainen. Pareista 5 asusti tekopesässä, 4 tekopesän läheisyyteen rakentamassaan risupesässä ja 1 merimerkissä. Sääksikannan kasvu 1990-luvulla näkyy myös ruutuaineistossa. Pesijöiden määrä on kohonnut neljään (0,8 paria / 100 km 2 ), kun vuonna 1991 pareja oli vain yksi. Pesintöjä / 100 km Tuulihaukka Tuulihaukka Falco tinnunculus Tuulihaukka sinnitteli myyräkatoa vastaan ja pesintöjä varmistui 70, eli kolmanneksi eniten kautta aikojen. Pesistä 57 oli tuulihaukanpöntössä, 3 hiiripöllönpöntössä, 4 kolossa ja 2 variksenpesässä (1 tuntematon ja 3 lentopoikuetta). Poikastuotossa jäätiin hieman keskiarvon alapuolelle, kun poikasia varttui 4,5 / poikaspesä ja 4,3 / aloitettu pesintä. Pesinnän ajoitus oli normaali (md n 62). Innostus tuulihaukan pönttöjen ripustamiseen näyttää jatkuvan, ja myös pönttöjen tarkastus on hoidettu mallikkaasti. Ruutuaineisto kertoo huimasta kannan kasvusta (kuva 4). Tosin osa kasvusta on näennäistä, sillä pöntötys on helpottanut pesien etsintää. Parhaana vuonna ruuduilta on löytynyt 29 pesää (5,8 paria / 100 km 2 ) ja parhaalta ruudulta 8 pesää. Ampuhaukka Falco columbarius Vain yksi havainto: 5.6. S Järviaapa 1 (Antti Vierimaa). Petokatsaus 2001: Hiljaiseloa myyräpedoilla Kuva 4. Tuulihaukan varmistettujen pesintöjen määrät Xenuksen petoruuduilla, sekä Tuulihaukan pesintöjen ja pönttöjen (suluissa) määrät 10 km x 10 km ruuduilla. Pönttömäärissä on puutteita. Petoruudut tummennettu Tuulihaukka (1) 2 (2) 1 (5) 1 (1) 1 (6) 4 (16) 4 (13) 1 (5) (2) (1) 1 (15) 3 (6) 3 (5) (3) (13) (25) (1) (5) (4) (19) (11) (4) (1) 2 (12) 2 (16) 5 (11) 3 (5) 2 (5) 3 (3) (1) (1) Nuolihaukka Falco subbuteo Kolme pesälöytöä ja yksi reviiri suurten soiden liepeiltä. Tämän lisäksi nuolihaukka tavattiin kahdella suolla ja neljällä paikalla rannikon tuntumassa. Laji pesinee myös rannikolla ja meren saarissa vuosittain, vaikka pesälöytöjä onkin vain muutamia. Pesistä kaksi oli kuusessa variksenpesässä ja yksi männyssä tekopesässä. Pesinnät oli siivenmitta-aineiston valossa aloitettu 26.5., ja 8.6. Tutkimusruuduilta on löytynyt vuosina vuosittain yhdestä kahteen pesää (0,4 paria / 100 km 2 ). Muuttohaukka Falco peregrinus Ennätykselliset kuusi pesää löytyi kesän ja syksyn tarkastuksissa. Lisäksi kirjattiin yksi asuttu reviiri, kun haukkapari asusteli eräällä suolla läpi kesän pesinnän ilmeisesti tuhouduttua munavaiheessa. Kaikki haukkasuot olivat entuudestaan tuttuja paikkoja. Miinuspuolelle voidaan kirjata yhden kesän 2001 pesäpaikoista tuhoutuminen, kun Varesaapa ojitettiin turvesuoksi talven 2001/2002 aikana. (1) 3 (3) (1) 2 (10) 1 (3) (1) 3 (6) (4) (1) (1) Huuhkaja Bubo bubo Osa kuunteluissa tehdyistä havainnoista taisi jäädä havaintovihkoihin. Soidinreviirejä ilmoitettiin yksi ja oleskelumerkkirevii- rejä kolme. Kaikki reviirit olivat entuudestaan tunnetuilta paikoilta. Pudotus kevään reviiristä oli melkoinen. Hiiripöllö Surnia ulula Lähes täydellinen nollavuosi: Sirri vsk. 31

32 Petokatsaus 2001: Hiljaiseloa myyräpedoilla Pesintöjä / 100 km Hiiripöllö Pesintöjä / 100 km Lapinpöllö Kuva 5. Hiiripöllön ja lapinpöllön varmistettujen pesintöjen määrät Xenuksen petoruuduilla. ainut havainto Simon Aaporinaavalta Vuonna 1988 seurantaruuduilta löytyi 12 pesää tai poikuetta (2,2 paria / 100 km 2 ), eli enemmän kuin muina tutkimusjakson vuosina yhteensä. Parhaalla ruudulla pesi tuolloin 5 paria. Varpuspöllö Glaucidium passerinum Kesällä 2001 löytyi Torniosta kaksi pesää lajille tehdyistä erikoispöntöistä. Havaintoja keväisistä piippailijoista ilmoitettiin seitsemältä paikalta, 1 Kemistä, 1 Keminmaalta, 1 Simosta ja 4 Torniosta. Lajia kuunneltiin nyt aikaisempaa laajemmalla alueella. Varpuspöllöä on aiemmin kuunneltu lähes pelkästään Torniossa, mistä on kolmelta petoruudulta löydetty parhaana vuonna 8 reviiriä (2,7 paria / 100 km 2 ) ja parhaalta ruudulta 5 reviiriä. Suopöllö oli niin muuttoaikaan kuin kesälläkin vähälukuinen vuosina 2000 ja 2001 Jouko Kärkkäinen. 32 Sirri vsk.

33 Petokatsaus 2001: Hiljaiseloa myyräpedoilla Taulukko 2. Muna- ja poikasmäärien jakaumat ja keskiarvot (munia/munapesä ja poikasia/poikaspesä) sekä tuhoutumisprosentti vuonna 2001 Xenuksen alueelta löydetyissä pesissä. Munia Poikasia Tuho- Laji ka n ka n % Ciraer , % Circya % Accgen , % Accnis , ,0 2 0 % Butbut ,6 5 0 % Aquchr ,0 1 0 % Panhal ,6 8 0 % Faltin , , % Falsub ,7 3 0 % Falper ,2 5 0 % Glapas , , % Aegfun , , % Lapinpöllö Strix nebulosa Kesä 2001 oli täydellinen lapinpöllöjen nollakesä. Ruutuaineisto kertoo selkeästi kuinka lapinpöllö on ollut kateissa vuoden 1996 jälkeen (kuva 5). Parhaana vuonna tutkimusruuduilta pesintöjä on varmistunut 21 (4,2 paria / 100 km 2 ) ja parhaalta ruudulta 6. Sarvipöllö Asio otus Kesän 2001 tulos oli pyöreä nolla. Ruutuaineistossa on 7 pesintää, joista 5 on vuodelta 1988 (1 pari / 100 km 2 ). Pesintöjä / 100 km Helmipöllö Suopöllö Asio flammeus Torniosta ilmoitettu lentopoikue ja Kemissä nähty kiertelijä jäivät ainokaisiksi havainnoiksi, yksi vaatimattomimpia vuosia kautta aikojen Helmipöllö (3) (1) 2 (5) (1) (1) 3 (13) 3 (29) 3 (23) (2) 1 (46) 3 (36) 1 (4) (3) (18) 1 (12) 2 (28) (41) (1) (14) (2) (5) (7) 2 (3) (3) (3) (3) 1 (2) (2) (1) (1) (5) Kuva 6. Helmipöllön varmistettujen pesintöjen määrät Xenuksen petoruuduilla, sekä Helmipöllön pesintöjen ja pönttöjen (suluissa) määrät 10 km x 10 km ruuduilla. Pönttömäärissä on puutteita. Petoruudut tummennettu. Helmipöllö Aegolius funereus Helmipöllön pesiä löytyi 22, mikä oli ehkä enemmän, kuin mitä osattiin odottaa. Pesälöydöt olivat painottuneet Tornioon, missä myyräkannat olivat ilmeisesti jo ohittaneet aallonpohjan. Tornion itäreunalla, Kemijokivarressa ja joen itäpuolella pesivä helmipöllö oli harvinaisuus (kuva 6). Poikastuotto oli odotetusti keskimääräistä pienempi, mutta aivan heikoimpien vuosien tasalle ei kuitenkaan vajottu. Parhaana vuonna tutkimusruuduilta on löytynyt 62 pesää (12,4 paria / 100 km 2 ) ja parhaalta ruudulta 17 pesää (kuva 6) Kiitokset Lämpimät kiitokset kaikille havaintonsa palauttaneille. Ainakin seuraavat osallistuivat talkoisiin: MaA, Hannu Huttunen, TJa, VK, RaK, JuK, JN, KO, PR, MaS, PeS, PS, KT, Antti Vierimaa, JTY, JuY. Pihatie 15 A, Oulu pekka.suopajarvi@vtt.fi Sirri vsk. 33

34 Mitkä tekijät vaikuttavat keväällä muuttavien pulmusten fysiologiseen kuntoon Torniossa? Petri Suorsa ja Tuomo Jaakkonen Pulmunen (Plectrophenax nivalis) pesii pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla rannikoilla ja tunturinummilla. Suomessa elinympäristönä ovat tunturien karut rakkahuiput. Laji pesii myös tunturipurojen soistuneilla varsilla ja tunturisoilla, mutta ei tunturikoivikoissa. Pesimäkannan arvioidaan taantuneen Suomessa viime vuosikymmeninä pariin. Fennoskandian kanta on silti noin paria (Väisänen ym. 1998). Pulmusen levinneisyysalue on kannan taantumisesta huolimatta pysynyt kuitenkin lähes samana. Suurin muutos on ollut erilliskannan häviäminen Perämeren pikkuluodoilta, joilla laji ilmeisesti pesi vielä 1800-luvun lopussa (Merikallio 1958). Rauhalan (1994) mukaan pulmunen muuttaa Kemin Tornion alueella keväisin suurin joukoin ja ruokailemaan pysähtyviä parvia tavataan pelloilla, merenrannalla ja saaristossa. Kevään suurimmat parvet vaihtelevat lintuun, mutta lumisina ja myöhäisinä talvina voidaan tavata huomattavasti suurempiakin kerääntymiä. Laji on varhaisimpia muuttolintujamme, sillä ensimmäiset tunnustelijat saapuvat jo maaliskuun alussa. Keskimääräinen muuton alkamisaika oli Muutto huipentuu ja päättyy toukokuun puoliväliin mennessä. Suomessa on vuosina rengastettu 1187 pulmusta, joista on saatu vain 2 löytöä. Aikajaksolla rengastettiin keskimäärin 29 pulmusta vuodessa ja parhaana vuonna aikuista (Rengastajan vuosikirja 2001). Tiedot muuttokannan rakenteesta ja jopa muuttosuunnista ovat siten puutteelliset. Rengastustoimiston suostumuksella Tuomo Jaakkonen käynnisti keväällä 2001 Torniossa pulmusprojektin, jonka tarkoituksena oli kehittää tehokas pulmusten pyydystysmenetelmä rengastusmäärien ja -löytöjen lisäämiseksi. Rengastuksen ohella tarjoutui myös mahdollisuus kerätä aineistoa Tornion kautta muuttavan kannan rakenteesta, fysiologisesta kunnosta ja sulkasadon edistymisestä. Pilottivuonna 2001 pyyntiin päästiin hiukan myöhässä, vasta Poikkeuksellisen kylmät säät pysäyttivät kuitenkin muuttavia parvia Tornion seudun pelloille, joissa niitä pälvipaikkojen puuttuessa oli helppo houkutella käymään ruokinnoilla. Siten hiukan onnekkaasti pääsimme kokeilemaan pyyntiä menestyksekkäästi viiden päivän aikana, jonka jälkeen sääolosuhteiden parannuttua parvet nopeasti hävisivät ruokinnoilta. Aineisto ja menetelmät Pyyntiä valmisteltiin perustamalla Tornion Raumonjärven ja Kourilehdon pelloille ruokintapaikkoja. Ravintona käytettiin kauraa, joka houkutteli lumisessa maastossa hyvin pulmusia. Britanniassa suoritetuissa pyynneissä on käytetty pulmusten suurta herkkua, hirssiä. Suurimmat parvet olivat 200 yksilön suuruisia. Ruokinnoilla linnut suhtautuivat luottavaisesti ihmiseen kesyimpien uskaltautuessa vain muutaman metrin päähän. Itse pyynti toteutettiin iskuverkolla, joka osoittautui toimiessaan tehokkaammaksi kuin normaalit lintuverkot, joita pulmuset väistävät. Pyynti tapahtui kello 6 18 ja 34 Sirri vsk.

35 Mitkä tekijät vaikuttavat keväällä muuttavien pulmusten fysiologiseen kuntoon Torniossa? sääolosuhteet vaihtelivat yli 20 asteen pakkasaamuista häikäisevän kirkkaisiin kevätpäiviin, jolloin lämpötila nousi nollan yläpuolellekin. Jo muutaman loukun laukaisun jälkeen paikkaa vaihdettiin 10 km häirinnän vähentämiseksi ja pyyntitehokkuuden lisäämiseksi. Pyydystetyt linnut varastoitiin tutkimuksia varten väljiin laatikoihin ja lintupusseihin. Yksilöistä määritettiin ikä ja sukupuoli Svenssonin (1992) mukaan. Biometrisina tietoina mitattiin siipi maksimimenetelmällä sekä paino Pesola-vaaoilla 0,1 gramman tarkkuudella. Kehäpäätelmien estämiseksi punnitukset tehtiin viimeisenä. Paino (g) Fysiologista kuntoa mitattiin kolmella menetelmällä: (1) rintalihaksen muotoon perustuvalla lihaskuntoindeksillä asteikoilla 0 4 (Kaiser 1993), (2) ihonalaisen näkyvän rasvan määrällä vatsassa ja hankaluun kuopassa rasvaindeksillä asteikolla 0 8 (Kaiser 1993) sekä (3) painolla joka suhteutettiin linnun morfogiseen kokoon siiven mitan perusteella. Lihas- ja rasvaindeksit osoittautuivat varsin toimiviksi, sillä korkean indeksin saaneet yksilöt olivat myös painavimpia (kuvat 1 ja 2). Tuloksissa, taulukoissa ja kuvissa esitettävät erot testattiin tilastollisesti. Testin merkitsevyys on ilmaistu seuraavasti: * = 1 5%, ** = 0,1 1 % ja *** 0,1 % riski sille, että havaittu ero johtuu sattumasta. Luottamusvälit laskettiin 95 prosentin tarkkuudella, mikä tarkoitti, että keskiarvot sijaitsivat 95 prosentin todennäköisyydellä annetun luottamusvälin sisällä. Tulokset ja pohdintaa Tutkittu pulmuskanta oli koirasvoittoinen: 60,7 % määritetyistä 229:stä linnusta oli koiraita, yhteensä pulmusia pyydystettiin 241. Useilla muuttolinnuilla koiraat saapuvat naaraita aiemmin pesimäpaikoilleen. On siis mahdollista, että naaraiden pääjoukon muutto oli vasta voimistumassa, jolloin n=7 n=4 n=13 n=43 n= Rasvaindeksi Kuva 1. Näkyvän ihonalaisen rasvan määrän vaikutus painoon. Paino (g) n=3 n=59 n= Lihaskuntoindeksi Kuva 2. Rintalihaksen kunnon vaikutus painoon. muuttokauden loppupuoliskolla sukupuolten lukusuhde olisikin kääntynyt naarasvoittoiseksi. Tämä jäi kuitenkin varmentamatta, koska pälvien lisäännyttyä ja säiden parannuttua ei lintuja enää saatu kiinni. Koiraista vanhoiksi määritettiin 29,5 %. Todennäköisimpänä selityksenä vanhojen koiraiden vähäisyydelle oli myöhäinen pyyntiajankohta. Vanhat koiraat olivat ehkä ohittaneet Tornion jo maaliskuun lopussa huhtikuun alussa. Tällaisen strategian etuna on mahdollisuus vallata hyvä reviiri ehkä jo tutuilta rakkakivikoilta. Mielestämme vanhojen koiraiden suurempi kuolleisuus ei tunnu todennäköiseltä. Naarailla ikäluokkien suhde oli lähes tasan vanhojen osuuden noustessa 46,7 %:iin. Päivän aikana sekä naaraiden että koiraiden paino kasvoi lineaarisesti iltaa kohti. Naarailla paino kohosi noin 2,5 grammaa ja koirailla noin 1,5 grammaa päivän aikana. Kellonaika selitti naaraiden painon nousun vaihtelusta 18 %, eli kolminkertaisesti verrattuna koiraisiin, joilla selitysaste oli vain 6 % (kuva 3). Yksilöiden morfologisesta koosta aiheutuvasta vaihtelusta riippumaton paino nousi merkitsevästi kello 12 jälkeen. Tästä painosta ihonalainen rasva selitti 15 %, mutta rintalihaksen kunto vain 3 %. Myöhään iltapäivällä pyydetyt linnut olivatkin keskimääräistä rasvaisempia verrattuna aamulla pyydettyihin Sirri vsk. 35

36 Mitkä tekijät vaikuttavat keväällä muuttavien pulmusten fysiologiseen kuntoon Torniossa? (kuva 4). Painon nousussa sinänsä ei ole mitään ihmeellistä ja se on hyvin selitettävissä kylmään yöhön valmistautumisella ja myös muuttokunnon ylläpitämisellä. Aamulla paino on alhainen ja energiavarastot ovat pienentyneet, koska rasvaa on poltettu kylmästä yöstä selviämiseen. Päivällä lintujen on myös edullista olla keveitä esimerkiksi nopeiden saalistajien varalta. Rasvasta on hyötyä rasittavalla muuttomatkalla ja kylmässä säässä sekä mahdollisesti oudoilla alueilla, joissa ravintoresurssit ovat jakaantuneet laikuttaisesti. Toisaalta paksuus voi koitua linnun kohtaloksi vaikkapa näppärän ampuhaukan tai kömpelömmän varpushaukan toimesta. Pääosa linnuista oli hyvässä fysiologisessa kunnossa. Rasvaluokat vaihtelivat välillä 0 4 ja 84,5 % linnuista (n = 165) oli rasvaltaan 3 ja 4 luokissa. Kyseiset rasvaluokat ovat tyypillisiä Fennoskandiassa muutaman sadan kilometrin etappeja kerrallaan muuttaville pienille varpuslinnuille. Pesimäaikaan rasvaluokat vaihtelevat yleisesti 0:n ja 1:n välillä. Vanhat koiraat ja naaraat olivat rasvaisempia nuoriin verrattuna. Lisäksi vanhat koiraat olivat rasvaisempia kuin nuoret naaraat (kuva 5). Ilmiö voi johtua vanhojen lintujen kyynärpäätaktiikasta ruokintapaikoilla tai yleensä kyvystä löytää kokeneempina ruokaa nuoria paremmin. Lihaskunto vaihteli välillä 0 2 ja linnuista 62,4 % kuului luokkaan 2 (n = 165). Muilla varpuslinnuilla, esim. haarapääskyllä, tavataan muuton huippuna Suomessa yleisesti myös luokan 3 ja jopa 4 lihaskuntoja. Pesimäaikaan luokat 0 2 ovat yleisimmät lihaskuntoluokat. Viiden pyyntipäivän jaksolla paino näytti alenevan molemmilla sukupuolilla. Suuntaus osoittautui kuitenkin harhaiseksi, koska kellonajat eivät jakautuneet eri pyyntipäivinä tasaisesti. Siis ainoastaan vuorokauden aika kykeni selittämään painon vaihtelua merkitsevästi. Sukupuolet olivat selvästi eri kokoisia painon ja morfologisen koon suhteen. Myös ikäluokkien välillä havaittiin merkitsevä kokoero. Vanhat naarat näyttivät kasvattaneen 2,6 mm ja vanhat koiraat 2,4 mm pidemmän siiven vaihtaessaan siipisulkia. Sukupuolten välillä siiven pituus poikkesi selvimmin, sillä vanhojen naaraiden siipi oli keskimäärin 6,3 mm lyhyempi nuoriin koiraisiin verrattuna. Ikäluokat ja sukupuolet erosivat selvästi myös painonsa suhteen (taulukko 1). Tämän aineiston valossa näyttäisi siltä, että pelkästään siiven mittaa voidaan Paino (g) Koiraat, r 2 = 0.06* 20 Naaraat, r 2 = 0.18*** Kello Kuva 3. Vuorokauden ajan vaikutus naaraan ja koiraan painoon. Rasvaindeksi Rasvaindeksi n=48 n=53 n= Kello Kuva 4. Vuorokauden ajan vaikutus näkyvän ihonalaisen rasvan määrään. Ad. N ( n=30 ) Juv. N ( n=36 ) Ad. K ( n=29 ) Juv. K ( n=65 ) Kuva 5. Keskimääräinen rasvaindeksi sukupuolittain ja ikäluokittain. 36 Sirri vsk.

37 Mitkä tekijät vaikuttavat keväällä muuttavien pulmusten fysiologiseen kuntoon Torniossa? Taulukko 1. Naaraan ja koiraan massa (g) ja siiven pituus (mm) ikäluokittain. (N = aineiston koko, SE = keskiarvon keskivirhe, P = merkitsevyys) Sukupuoli N Ikä Vaihteluväli Ka SE P Siipi Naaras 42 Ad. 101,0 115,0 107,9 0,4 <*** 48 Juv. 99,0 111,0 105,3 0,3 Koiras 41 Ad. 109,0 118,0 113,2 0,4 <*** 98 Juv. 104,0 117,0 111,6 0,2 Paino Naaras 42 Ad. 28,6 36,9 32,6 0,3 <*** 48 Juv. 25,9 35,7 30,8 0,3 Koiras 41 Ad. 29,1 41,7 36,9 0,5 <*** 98 Juv. 30,0 42,0 35,3 0,3 käyttää hyvänä sukupuolen ja iänmäärityksen apuna höyhenpuvun ominaisuuksien ohella. Svenssonin (1992) mittaamassa nahka-aineistossa koiraiden siipi vaihteli mm ja naaraiden mm välillä. Norjan kautta todennäköisesti Grönlantiin muuttaneiden nuorten koiraiden siipi vaihteli mm ja vanhojen koiraiden mm. Norjan aineiston naarailla siiven pituus vaihteli mm. Lyhytkin pyyntijakso tuotti mielenkiintoista aineistoa. Tulevaisuudessa onkin tarkoituksena kehittää pyyntimenetelmää edelleen, jolloin on mahdollista toteuttaa jopa vakavamielistä tutkimusta muuttavien pulmusten parissa. Kiitokset Kiitämme Juha Koskenkorvaa ja Jouko Kärkkäistä avusta maastotöissä. Marjaana Suorsa, Toni Laaksonen ja Pekka Suopajärvi lukivat käsikirjoituksen tehden siihen arvokkaita parannusehdotuksia. Kirjallisuus Kaiser, A A new multi-category classification of subcutaneous fat deposits of songbirds. Journal of Field Ornithology 64, Merikallio, E Finnish birds. Their distribution and numbers. Fauna Fennica 5: Rauhala, P Kemin Tornion seudun linnusto 2. Omakustanne 280 s. Rengastajan vuosikirja Rengastustoimisto, Helsingin yliopisto. 72 s. Svensson, L Identification Guide to European Passerines. Södertälje. 368 s. Väisänen, R. A., Lammi, E. ja Koskimies, P Muuttuva pesimälinnusto. Otavan Kirjapaino, Keuruu. 567 s. PS, Talolankatu 5 B Turku. petri.suorsa@utu.fi Pulmusia Jouko Kärkkäinen. Sirri vsk. 37

38 Vesistöjen vaikutukset sääksen pesintään Kemin Tornion alueella Petri Suorsa, Pekka Suopajärvi, Matti Suopajärvi, Kari Oittinen ja Raimo Koskenkorva Tiedot sääksen pesimäkannasta 1800-luvun Suomessa ovat puutteelliset. On kuitenkin ilmeistä, että pesivien parien määrä alkoi laskea jyrkästi vainon seurauksena 1900-luvun alussa ja uudelleen sotavuosien elpymisen jälkeen 1950-luvulla. Jälkimmäistä laskua vauhdittivat myös tehometsätalous ja ympäristömyrkyt. Alamäki pysähtyi 1970 luvun alussa ja parimäärä pysyi vuosikymmenen ajan vakaana. Kanta alkoi nousta 1980-luvulta alkaen noin 1 % vuodessa, vaikkakin osa kasvusta selittyi reviirien paremmalla tuntemuksella (Väisänen ym. 1998). Vuosituhannen vaihteessa Suomen kannan kokonaisarvio oli paria (Saurola 2001). Sääksi on kuulunut Kemin Tornion seudun linnustoon jo pitkään, mistä ovat muistona saamenkielisestä tjieksa-sanasta paikannimet Tieksonjoki ja -kangas (Vahtola 1980). Varhaisin tieto sääksen pesinnästä Kemin Tornion alueelta on vuodelta 1916 ja ensimmäinen kirjallinen havainto vuodelta 1880 (Merikallion arkisto). Valtakunnallinen kannan romahdus ja vaino hävittivät sääkset lähes kokonaan Kemin Tornion seudulta (Korpimäki & Rauhala 1985), mutta tekopesien rakentamisen ja kannan yleisen kohentumisen ansiosta sääksi pesi vuonna 2001 Kemiä lukuun ottamatta kaikissa Etelä-Lapin kunnissa. Pesät ja niitä ympäröivät vesistöt Syksyn 1987 jälkeen Kemin, Keminmaan, Simon, Tervolan ja Tornion kuntien alueelle on rakennettu 25 sääksen tekopesää. Tämän lisäksi Keminmaassa oli entuudestaan yksi vanha, vielä kelvollinen tekopesä ja sääksetkin ovat kantaneet kapulansa kekoon rakentamalla itse yhdeksän pesää. Pesät on tarkastettu vuosittain heinä elokuussa. Tarkastuksen yhteydessä asuttujen pesien poikaset on laskettu ja niiden siipi ja paino on mitattu. Vuosina on pesätarkastuksia kertynyt yhteensä 267 ja jakamalla pesät 27 eri reviiriin saatiin reviiritarkastusten määräksi 238. Reviireistä 13 on ollut ainakin kerran asuttuna vuoden 1987 jälkeen. Tutkimusalue on sisävesiltään Lapin läänin vähävetisintä seutua. Kuntien yhteenlaskettu pinta-ala on 5041 km 2, mistä sisävesien osuus on vain 2,2 %. Vertailun vuoksi koko Lapin läänin pintaalasta vettä on 6,0 % ja Lapin tiheimmän sääksiasutuksen, Posion pinta-alasta 13,9 %. Etelä-Lapissa isoja yli 1 km 2 suuruisia järviä ovat vain Martimojärvi, Luolajärvi ja Sankajärvi Simossa, Konttijärvi Tervolassa sekä Aapajärvi, Kantojärvi ja Kivijärvi Torniossa. Pienempiäkin järviä on vähän ja kuivimmilla seuduilla olevilta tekopesiltä on lähimmälle lammellekin matkaa yli 8 kilometriä. Toisaalta Simon, Kemin ja Tornion rannikko ja saaristo tarjoavat sääksille runsaat kalavedet. Alueen läpi virtaa kolme suurta jokea; Simojoki, Kemijoki ja Tornionjoki. Pienempiä jokia ja puroja on kohtalaisen runsaasti, mutta siitä huolimatta joiltakin mantereenkin tekopesiltä lähimmät purot ovat lähes 10 kilometrin päässä. Vesistöjen vaikutusta sääksen pesintään selvitettiin määrittämällä reviirikohtaisesti vesistöjen osuus kokonaispinta-alasta 1 20 kilometrin säteillä reviirin keskustasta. Lisäksi mitattiin etäisyys merelle ja etäisyydet lähimpään järveen ja jokeen. Järvien pinta-alan alarajana oli 3 hehtaaria ja jokien leveyden alarajana viisi metriä. Reviirien jaottelu lähellä ja kaukana merestä sijaitseviin perustui merietäisyyden mediaaniin. Poikasten ikä laskettiin siiven pituudesta. Poikasten kunnon määrittämiseksi koon, sukupuolen ja iän vaikutus poistettiin painosta tilastollisesti siiven pituutta apuna käyttäen. Kaikki tulokset testattiin tilastollisesti ja prosentuaaliset riskit virhepäätelmille ilmoitettiin seuraavasti: * = 1 5%, ** = 0,1 1 % ja *** 0,1 %. Esimerkiksi kahden tähden merkitsevyys tarkoitti, että kyseinen tulos saataisiin vain 0,1 1 % todennäköisyydellä sattumalta. 38 Sirri vsk.

39 Vesistöjen vaikutukset sääksen pesintään Kemin Tornion alueella Sääksen pesintä Kemin Tornion seudulla ennen vuotta 1987 Vanhin tunnettu sääksen pesäpaikka on ollut Keminmaan Maksjärvellä Honkamaan laidassa, missä sääksi pesi rämemännyssä kesällä Pesän myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa, mutta 1940-luvulla Grenquist (1946) arveli sääksen pesineen Ruonaojan takaisessa suoerämaassa ja vielä 1960-luvulla Kemin Karjalahdella nähtiin usein kalastava sääksi, joka lähti kalaa kantaen Maksjärven suuntaan (PR) luvulla sääksellä oli kolme pesää Simon Maksniemessä. Pohjoisin pesä sijaitsi Torviaavan eteläpuoliskolla ja kaksi muuta Mustajärvellä yksi itärannalla ja toinen kannaksella puoli kilometriä pohjoisempana. Ilmeisesti tämän reviirin pesää koskevat kesän 1932 muistiinpanot, joiden mukaan pesä ensin ryöstettiin ja lopulta puukin kaadettiin. Tuohon aikaan Simossa oli lisäksi kaksi muutakin pesäpaikkaa Vähäjärvi ja Lähesuo, mutta niitä emme onnistuneet sijoittamaan reviirikartalle. Kaikki nämä pesäpuut kaadettiin 1950-luvun alkuun mennessä (Armas Kosonen / Merikallion arkisto). Maksniemen alueen seuraava pesä tuli tietoon 1960-luvulla, kun sääksipari rakensi pesänsä voimalinjapylvääseen. Vuosikymmenen alussa pesä putosi myrskyssä kesken pesinnän ja maasta löytynyt poikanen oli hoidossa syksyyn asti. Uudelleenrakennettu pesä oli käytössä vielä useina vuosina, mutta lopulta voimayhtiön oli pudotettava suureksi kasvanut pesä (Toivo Alasuutari). Tämän seurauksena sääkset vaihtoivat pesäpaikkaa. Ne asustivat alueella kuitenkin koko 1970-luvun ja liki 20 metrisessä männyssä ollutta pesää kohennettiin viimeisen kerran kesällä Tämän jälkeen pesä autioitui ja putosi. Samoilla seuduilla tavattiin vielä 1980-luvun alkupuoliskolla sääksiä, jotka käyttivät lähimaastoon rakennettua tekopesää siirtyen välillä 5 km päähän toiseen tekopesään Maksjärvelle luvulla aktiivisimmin seurattu pesä oli Simon Asemakylän Hirsikankaalla, jossa pesä on sijainnut suuren männyn latvassa ainakin 20 vuotta (Kärävä 1952). Pari käytti vielä 1950-luvun alussa Hirsikankaan eteläpäässä sijainnutta pesää, mutta siirtyi 1956 pesimään 2,3 kilometriä pohjoisemmaksi Juurakkosuon reunametsässä olleeseen jo silloin Sääksen pesä Maksniemessä kesällä 1965 Taito Knuutila (Helsingin Sanomat ). vanhaan pesään (Lauri Kuivalainen, RAV). Syynä pesäpaikan vaihtoon oli vanhan pesäpuun hävitys, puu oli talvella kaadettu parempaa käyttöä varten (Räsänen 1958) luvun alussa Juurakkosuon pesäpuukin hävisi (RAV). Muista pesinnän häirinnöistä Kärävän (1952) kirjaama tieto pesän ryöstämisestä lienee ainakin päivämäärän suhteen virheellinen, sillä toisaalta hän mainitsee uusintapesyeen poikasten olleen lentokykyisiä jo elokuussa. Vuoden 1959 jälkeen seuraava ja samalla viimeinen elonmerkki tältä alueelta saatiin kesällä 1977, kun sääksi yritti pesiä noin 4 km päässä Juurakkosuolta koilliseen. Pesintä ei kuitenkaan edennyt poikasvaiheeseen eikä pesää enää myöhemmin asuttu. Simon rannikon kolmas sääksipari pesi Kirkonkylän Isoharjulla. Pesästä on niukasti tietoja, mutta ilmeisesti pari hävisi ennen 1950-luvun puoliväliä (Räsänen 1958). Pääosa vanhoista sääksihavainnoista on Simosta. Ainoa Tornion pesätieto on Röyttästä, missä sääksi pesi Junkkalanniemellä, mutta pesintä lienee loppunut jo ennen kuin terästehtaan tulo 1960-luvun lopussa tuhosi pesäpaikan lopullisesti. Vaikka nykyisin sääksi on levittäytynyt myös saaristoon, eivät vanhat saaristolintuselvitykset sääkseä mainitse eivätkä vanhat kalastajat saaris- Sirri vsk. 39

40 Vesistöjen vaikutukset sääksen pesintään Kemin Tornion alueella ton pesimälintuna tunne (JY). Sisämaasta on tiedossa vain yksi reviiri Simon Siivilänniemenaavalta, missä pesätarkastajan tehtäväksi jäi vain kirjata muistiin reviirin viimeinen pesintä kesällä Pesä putosi talvella 1975/76 ja pesäpaikka autioitui (VK). Vanhojen havaintojen valossa rannikkoalueella voisi arvioida pesineen parhaimmillaan 4 7 sääksiparia. Sisämaan kannan arvioiminen ei pesimätietoihin pohjautuen ole mahdollista. Karkeasti kantaa voisi arvioida vertaamalla alueen vesipinta-alaa Lapin muiden kuntien vesipinta-aloihin ja sääksimääriin. Jos vertailukohtana käytetään Lapin kuntien parhaita sääksivuosia ajalta (Oittinen 1993 & 1995), saadaan sisämaan kannaksi 2 6 paria ja kokonaiskannaksi vainoa edeltäneelle ajalle 6 13 paria. Kanta putosi yhteen pariin 1970-luvun loppuun mennessä ja 1980-luvun alussa pesintä oli katkonaista. Kesäisiä havaintoja sääksistä tehtiin kuitenkin lähes vuosittain (Taulukko 1). Yhtenä syynä kannan alamäkeen oli 1960-luvun alkuun saakka jatkunut vaino. Jo tämänkin aineiston valossa 30 vuodessa kaadettiin seitsemän pesäpuuta. Lisäksi sääksiä ammuttiin. Merikallion arkistosta löytyi tiedot tapetuista sääksistä vuosilta 1895 ja 1933 Kemistä sekä 1896 Tervolasta. Nämä havainnot vainosta lienevät kuitenkin vain pieni osa tihutöistä. Sääksen paluun voidaan katsoa alkavan vuodesta Tuolloin varmistettiin ensimmäinen pesintä sitten vuoden 1980 ja pesäpaikkana oli sama Maksjärven tekopesä. Kannan vahvistamiseksi aloitettiin syksyllä 1987 määrätietoinen tekopesien rakentaminen. Muutaman vuoden odotuksen jälkeen tulosta alkoikin syntyä, ja vuonna 1992 pesiviä pareja oli kaksi, 1993 kolme, 1994 kuusi, 1996 seitsemän, 1997 kahdeksan, 1999 yhdeksän ja vuonna 2001 jo kymmenen. Taulukko 1. Havainnot sääksen pesiltä. Keminmaa Maksjärvi 1916 pesintä (Merikallion arkisto) poikasta, tekopesä (EH) 1984 asuttu tekopesä, ilmeisesti pesinyt (Huhta 1985) Simo Maksniemi munaa, myöhemmin kaadettu (Armas Kosonen) munaa (Armas Kosonen) 196? putosi poikasvaiheessa, voimalinja (Tuomo Sankala) 1965 pesintä, voimalinja (Taito Knuutila) poikasta (sääksitutkimus) poikanen (VK) poikasta (VK) poikasta (VK) poikanen (VK) poikasta (VK) 1979 asuttu pesä ei pesinyt (sääksitutkimus) 1985 asuttu tekopesä ei pesinyt (EH). Simo Vähäjärvi 1933 pesintä, (Armas Kosonen) 1934 emo paikalla, (Armas Kosonen) Simo Lähesuo 1933 Vanha pesäpuu (Armas Kosonen) Simo Hirsikangas 1948 lentopoikue (Toivo Räsänen) poikasta, Hirsikangas (Kärävä 1952) poikasta, Hirsikangas (Kärävä 1952) 1952 pesintä, Hirsikangas (Räsänen 1958) 1953 pesintä, Hirsikangas (Räsänen 1958) poikasta, Juurakkosuo (RAV) 1957 asuttu pesä, Juurakkosuo (RAV) poikanen + vesimuna, Juurakkosuo (RAV) poikasta, Juurakkosuo (RAV) 1977 epäonnistunut pesintä, Nikkilänaapa (PR,VK) Simo Isoharju 1952 pesintä (Räsänen 1958) 1953 pesintä (Räsänen 1958) Simo Siivilänniemenaapa poikanen (VK) 1975 pari paikalla (VK) Tornio Röyttä 19?? Pesinyt (Erkki Valtonen, JY) Havainnot reviirien ulkopuolelta Simo Torosuo , ja 1984 Simo Musta-aapa 1979 Kemi Jokisuu Tervola Kätkäjärvi 1981 Keminmaa Tervajärvi 1981 Keminmaa Elijärvi ja Simo Alaniemi Kemi Ajos 1984 Keminmaa Puukkokumpu 5.6. ja Kiitokset Esa Huhta, Markku Juntti, Veli-Matti Korpimäki, Pentti Rauhala, Matti Suopajärvi, Risto A Väisänen ja Juha Ylimaunu auliisti avustivat vanhojen tietojen jäljittämisessä. Kirjallisuus Huhta, E. 1985: Petolintujen pesintä Kemin seudulla Sirri 10: Kärävä, S. 1952: Havaintoja Simojokisuun ja Kivaloitten Alapenikan (PP) linnustosta. Luonnon Tutkija 56: Merikallion arkisto, Oulun yliopiston eläintieteen laitos. Räsänen, T. 1958: Kvantitatiivinen tutkimus Simon linnustosta, rannikkoseudulta ulkosaaristoon ulottuvalta alueelta. Laudaturtyö. Turun yliopisto 178 s. +50 karttaa. Pekka Suopajärvi ja Petri Suorsa 40 Sirri vsk.

41 Vesistöjen vaikutukset sääksen pesintään Kemin Tornion alueella en keskustasta. Alle 12 km säteillä lasketuilla vesipinta-aloilla ei ollut vaikutusta asutusnopeuteen ja yli 16 km säteillä lasketuilla vesistöosuuksilla erot olivat ainoastaan suuntaa-antavia. Myös etäisyys merestä vaikutti tekopesän asuttamisnopeuteen, joskaan ei yhtä paljon kuin vesistöjen määrä. Lähellä merta sijainneista tekopesistä 83 % tuli asutuiksi kahdeksassa vuodessa, kun kaukana rannikosta olevista pesistä asutettiin tuossa ajassa vain 25 % (kuva 1b). Saadut tulokset olivat hyvin samankaltaisia, sillä rannikon läheisyys määräsi suurelta osalta vesistöjen osuuden * * < 2 % > 2 % * * * * * Asutusprosentti A Aika [a] < 14,3 km > 14,3 km * * * Huonopuustoisimmilla alueilla tekopesien rakentamiseksi puutkin on jouduttu tuomaan muualta Pekka Suopajärvi. Tekopesien asuttamisnopeus Keskimääräistä runsasvesistöisemmälle alueelle rakennetut tekopesät asutettiin nopeammin kuin kuivien alueiden tekopesät. Runsasvesistöisillä alueilla 57 % tekopesistä sai asukkaat neljässä vuodessa, kun vesipinta-alan mittarina käytettiin vesistöjen osuutta kokonaispinta-alasta 15 km säteellä pesästä. Vastaavasti kuivemman alueen pesistä tuli samassa ajassa asutuiksi vasta 8 %. Runsasvetiset reviirit asutettiin kokonaan yhdeksässä vuodessa, jolloin vähävetisten reviirien asutusprosentti oli vielä alle 30 % (kuva 1 a). Reviirien asutusnopeus selittyi parhaiten juuri suhteessa vesipintaalaan 15 kilometrin säteellä reviiri- Asutusprosentti B Aika [a] Kuva 1. Sääksen tekopesien asutusprosentin kehitys vuosittain tekopesien rakentamisesta alkaen. A) runsas- ja vähävesistöisillä alueilla kun vesistöjen osuus on laskettu 15 km säteellä pesästä. B) lähellä ja kaukana merestä. Sirri vsk. 41

42 Vesistöjen vaikutukset sääksen pesintään Kemin Tornion alueella Etäisyydellä lähimpään jokeen tai järveen ei ollut vaikutusta pesien asuttamisnopeuteen. Reviirien asutus Reviirit olivat useammin asuttuja rannikon ja järvien läheisyydessä kuin kaukana vesistöistä. Mitatuista vesistömuuttujista ei kokonaisaineistossa löytynyt jyrkkiä kynnysarvoja reviirien asutukseen, vaan asutus harveni lähes lineaarisesti järvien ja rannikon etääntyessä. Reviirit olivat asuttuja 50 % todennäköisyydellä, jos ne sijaitsivat alle 17 km päässä merestä tai alle 2 km päässä lähimmästä järvestä (kuva 2 a, c). Asuttujen reviirien ympäristössä kilometrin säteillä oli vesistöjä enemmän asumattomiin reviireihin verrattuna (kuva 3). Lisäksi kaikki ne seitsemän reviiriä, joiden ympäristössä 15 km säteellä vesistöjä oli alle 1 %, olivat asumattomia jokaisella tarkastuskäynnillä. Sisämaareviireillä tärkeimmäksi asutukseen vaikuttavaksi tekijäksi nousi etäisyys lähimpään jokeen. Yli 14,3 km päässä rannikosta pesät tulivat asutuiksi vain, jos ne sijaitsivat alle kahden kilometrin päässä lähimmästä joesta (kuva Asutustodennäköisyys Asutustodennäköisyys 1,0 0,5 0,0 1,0 0,5 0,0 A C Ennustekäyrä reviiri Etäisyys merelle [km] Ennustekäyrä reviiri Etäisyys lähimpään järveen [km] * * Poikaspesän todennäköisyys Asutustodennäköisyys 1,0 0,5 0,0 1,0 0,5 0,0 B D Ennustekäyrä reviiri Etäisyys merelle [km] *** Etäisyys lähimpään jokeen [km] * Ennustekäyrä reviiri Kuva 2. Sääksenpesien asutustodennäköisyys ja poikastuottotodennäköisyys suhteessa vesistöihin. A) Etäisyys merestä suhteessa asutustodennäköisyyteen. B) Etäisyys merestä suhteessa poikaspesän todennäköisyyteen. C) Etäisyys lähimpään järveen suhteessa asutustodennäköisyyteen. D) Etäisyys lähimpään jokeen sisämaassa (> 14.3 km merestä) suhteessa asutustodennäköisyyteen. (Y-akseli: A, C ja D: 1= asuttu, 0 = tyhjä, B: 1 = poikaspesä, 0 = ei tuottanut poikasia) asumaton reviiri asuttu reviiri * * * * * ** muut* * * * * * * * * * *************** poikaspesät Vesistöprosentti Vesistöprosentti Ympyrän säde pesältä [km] Ympyrän säde pesältä [km] Kuva 3. Vesistöjen pinta-ala % sääksen asuttujen ja asumattomien reviirien ympärillä 1 20 km säteillä. Kuva. 4. Vesistöjen pinta-ala % sääksen poikaspesien ja muiden pesien ympärillä 1 20 km säteillä. 42 Sirri vsk.

43 Vesistöjen vaikutukset sääksen pesintään Kemin Tornion alueella 2 d). Tämä oli ymmärrettävää, sillä etäisyys lähimpään jokeen selitti sisämaassa parhaiten vesistöjen kokonaismäärää pesän välittömässä läheisyydessä. Vesistöjen merkitys korostui entisestään, kun tutkittiin kuinka usein reviirit tuottivat poikasia. Aineistosta lasketun ennusteen mukaan alle 5 km etäisyydellä merestä joka toinen reviiritarkastus johti poikaspesän löytymiseen (kuva 2 b). Myös poikasia tuottaneiden reviirien vesipinta-alat olivat suuremmat verrattuna muihin pesiin jo 4 km säteillä (kuva 4). Asutuksesta poiketen etäisyydellä lähimpään järveen ei ollut yksinään merkitsevää vaikutusta siihen, kuinka usein pesä tuotti poikasia. Asuttujen reviirien poikastuotto Meren lähellä sääksen poikastuotto oli 72 % parempi verrattuna kaukana rannikosta sijaitseviin pesiin (kuva 5). Poikasaineistosta lasketun ennusteen mukaan sääksen täytyi pesiä alle 10 kilometrin päässä rannikosta tuottaakseen kaksi poikasta (kuva 6). Pitkässä 14 vuoden aineistossa merietäisyys ei vaikuttanut luonnollisesti kaikkina vuosina yhtä voimakkaasti poikasmäärää alentaen. Negatiiviset vaikutukset esiintyivät voimakkaimmin nimenomaan vuosina Osa reviireistä sijaitsi lisäksi niin kaukana merestä, että etäisyydellä ei ollut enää käytännössä vaikutusta poikasmäärään. Vuosien väliset erot poikastuotossa olivat suuntaa-antavia. Etäisyys merelle, vuosi ja reviiri yhdessä selittivät 49 % asuttujen pesien poikastuoton vaihtelusta. Muiden muuttujien vaihtelu lähellä ja kaukana rannikosta on kuvattu taulukossa 1. Poikasia / asuttu pesä 2,4 2,2 2,0 1,8 1,6 1,4 1,2 1,0 0,8 N = *** <14,3 >14,3 Etäisyys merelle [km] Kuva 5. Sääksen poikastuotto asuttua pesää kohti lähellä ja kaukana merestä. Pesinnän ajoittuminen Poikueen kuoriutumisajankohta riippui selvimmin reviirin etäisyydestä merelle. Lähellä merta pesivien sääksien poikueet kuoriutuivat keskimäärin 6 päivää aikaisemmin kaukana merestä pesiviin ver- Kuoriutumispäivä Poikasia / asuttu pesä R 2 0,078 ** Etäisyys merelle [km] Kuva 6. Sääksen poikastuottoennuste merelle etäisyyden funktiona. Taulukko 1. Vesistöjen osuudet ja etäisyydet lähellä ( 14,3 km) ja kaukana (> 14,3 km) merestä sijaitsevilla asutuilla sääksen pesillä (keskiarvo ja keskiarvon keskivirhe sekä merkitsevyydet). Muuttuja Lähellä Kaukana P KA S.E. KA S.E. Vesipinta-ala % (säde 5 km) 18,9 3,8 2,5 0,2 ** Vesipinta-ala % (säde 15 km) 27,6 3,4 1,4 0,1 *** Etäisyys lähimpään jokeen (km) 6,0 0,3 1,2 0,0 *** Etäisyys lähimpään järveen (km) 3,1 0,4 1,0 0,1 *** N = <14,3 >14,3 Etäisyys merelle [km] Kuva 7. Merietäisyyden vaikutus kuoriutumispäivän keskiarvoon. * rattuna (kuva 7). Lisäksi kuoriutumispäivä oli yhteydessä poikasmäärään. Yhden poikasen pesät kuoriutuivat keskimäärin 9 päivää myöhemmin kahden ja kolmen poikasen pesiin verrattuna. Tässä aineistossa kahden ja kolmen poikasen pesyeiden välillä ei ollut eroja kuoriutumisajankohdassa (kuva 8). Kuoriutumispäivä * N = Poikasmäärä Kuva 8. Kuoriutumispäivän keskiarvo ja sääksen poikuekoko. Sirri vsk. 43

44 Vesistöjen vaikutukset sääksen pesintään Kemin Tornion alueella Poikasten kunto Poikasten kunnon kannalta etäisyys lähimpään jokeen osoittautui tärkeimmäksi tekijäksi. Poikueiden kunto oli parempi lähellä jokia verrattuna kaukana joista kasvaneisiin poikueisiin (kuva 9). Etäisyyden vaikutus oli samansuuntainen kaikenkokoisissa poikueissa (kuva 9). Lisäksi yhden poikasen poikueet olivat kaiken kaikkiaan paremmassa kunnossa verrattuna kahden ja kolmen poikasen poikueisiin (kuva 9) ja myöhään kuoriutuneet poikueet huonommassa kunnossa verrattuna aikaisin kuoriutuneisiin. Vuosien ja reviirien välillä ei havaittu eroja poikueiden kunnoissa. Etäisyys lähimpään jokeen, kuoriutumispäivä ja poikuekoko selittivät yhdessä 31 % poikueen kunnon vaihtelusta. Etäisyys lähimpään jokeen selitti kunnosta 18 %. Poikueen kunto pull 2 pull 3 pull *** Etäisyys lähimpään jokeen [km] Kuva 9. Sääksipoikueiden kunto lähimpään jokeen etäisyyden funktiona. Positiivisen arvon saavat poikueet ovat paremmassa ja negatiivisen arvon saavat huonommassa kunnossa keskimääräiseen kuntoon (0) verrattuna. Vesistöjen vaikutus sääksen pesintään Merietäisyydellä oli käytetyistä tunnusluvuista merkittävin vaikutus sääksen pesintään, vaikka suurin osa reviireistä ei sijainnutkaan rannikon välittömässä läheisyydessä. Meren vaikutus oli voimakkainta tutkittaessa asioita, joihin vaikuttivat eniten heti muuton jälkeiset kevään olosuhteet. Lähellä merta olevat tekopesät asutettiin keskimäärin nopeammin ja rannikon reviirit olivat useammin asuttuja sekä tuottivat useammin poikasia kuin kaukana merestä sijainneet pesät. Meren lähellä pesinnät aloitettiin noin viikkoa aikaisemmin ja pesien poikasmäärä oli niissä lähes kaksinkertainen. Sen sijaan heinäkuussa määräytyvään poikasten kuntoon vaikutti eniten pesien välittömässä läheisyydessä olevat sisävedet. Sääkset saapuvat tutkimusalueelle muutolta keskimäärin heti vapun jälkeen toukokuun alussa (Rauhala 1994). Poikueen ensimmäisen poikasen kuoriutumisen mediaani oli tässä aineistossa Saurolan ja Koivun (1987) mukaan sääksen haudonta kestää 37 vuorokautta. Täten muninnan on täytynyt alkaa keskimäärin eli noin kaksi viikkoa muutolta saapumisen jälkeen. Toukokuun kaksi ensimmäistä viikkoa voivat olla hyvinkin ankarat sääoloiltaan ja talven jäljet näkyvät vielä varsinkin sisävesissä. Muninnan aloituksen ja munamäärän määräytymisen aikaan monet sisäjärvet ovat vielä kokonaan tai osittain jäässä ja joet tulvivat humuspitoisista ja sameista sulamisvesistä. Sen sijaan meri on jo seliltä avoinna, ja rikkonaisen saariston rannoilta ja jokisuista löytyy runsaasti sulapaikkoja, joissa kutemaan nousevat kalat hakeutuvat mataliin rantavesiin. Voidaankin olettaa, että sisävedet ovat sääksen kalastusolosuhteiden kannalta huonompia toukokuun alkupuoliskolla mereen verrattuna. Tutkimusalueen sisämaaparien olosuhteita kurjistaa lisäksi varsinkin myöhäisinä keväinä kalastukseen soveliaiden vesistöjen vähäisyys. Tulostemme mukaan näyttäisi siltä, että lähellä merta tekopesät houkuttelevat nopeammin sääksikoiraita, jotka onnistuvat kosinnassaan paremmin ja saavat naaraansa nopeammin munintakuntoon ja tuottamaan suurempia pesyeitä. Vaikka sääksi on tehokas lentäjä ja voi tarvittaessa hakea saaliinsa jopa 30 kilometrin etäisyydeltä (Saurola & Koivu 1987), parempi ravinnon saatavuus kriittisinä toukokuun alkuviikkoina selittänee ainakin osaltaan tekopesien nopeamman ja todennäköisemmän asuttamisen lähellä merta. Suurempi poikasmäärä ja aikaisempi pesinnän aloitus tukevat ajatusta meren positiivisesta vaikutuksesta juuri pesinnän alkuvaiheessa. Pesiltä ei ollut valitettavasti tiedossa munamääriä, koska pesillä käytiin vain poikasaikaan. Siten havaittuun poikasmäärään on voinut pesyekoon lisäksi vaikuttaa myös pesäpoikaskuolleisuus. Olemme kuitenkin olettaneet, että rengastettujen poikasten määrät korreloivat alkuperäisten pesyekokojen kanssa riittävästi. Poikasvaiheessa tilanne muuttui, eikä merietäisyydellä ollut vaikutusta poikasten kuntoon. Kunto oli paras reviireillä, jotka olivat pienten jokien ja suurten järvien lähellä. Poikasaikaan heinäkuussa on sisävesien hyödynnettävyys parantunut olennaisesti kevää- 44 Sirri vsk.

45 Vesistöjen vaikutukset sääksen pesintään Kemin Tornion alueella seen verrattuna ja vaikka sääkset tekevätkin kalastusmatkoja myös merelle, sisävesien rooli nousee tärkeämmäksi poikasten hyvälle kunnolle. Toisaalta pesän pieni poikasmäärä näkyi poikueen hyvänä kuntona. Tämä tukee oletusta, jonka mukaan kaukana merestä kasvaneet pienet poikueet olisivat nimenomaan seurausta pienestä munamäärästä eivätkä poikaskuolleisuudesta. Tuloksia tulkittaessa tulee muistaa tutkimusalueen vesistöjen rakenne. Pitkä rantaviiva tarjoaa lähellä merta pesiville pareille runsaasti saalistusmahdollisuuksia, mutta sisämaa on lähes järvetöntä aluetta. Tämä kahtiajakoisuus antaa oman leimansa tuloksiin. Jos vastaava tutkimus tehtäisiin esimerkiksi koko Lapin alueelta, häviäisi meren läheisyyden vaikutus ja mitä ilmeisimmin vesistöjen osuus reviirin pinta-alasta nousisi tärkeimmäksi pesäpaikanvalintaan ja poikastuottoon vaikuttavista tekijöistä. Kemin seudun sääksikanta on tehokkaan tekopesärakentamisen ansiosta noussut 15 vuodessa yhdestä parista kymmenkertaiseksi. Kasvaneeseen pesimäkantaan on tekopesien ohella vaikuttanut todennäköisesti koko Suomessa havaittu sääksikannan nousu, josta on riittänyt uusia pesiviä pareja myös tutkimusalueelle. Tulevia tekopesien paikkoja suunniteltaessa kannattaa karttoja tutkia entistäkin huolellisemmin. Tulostemme mukaan pesät asutetaan todennäköisimmin, jos ne sijaitsevat alle 15 kilometriä rannikolta. Kauempana sisämaassa pesien tulisi sijaita mahdollisimman runsasvesistöisillä alueilla jokien ja järvien välittömässä läheisyydessä. Kiitokset Tekopesien rakentamiseen osallistuivat kirjoittajien lisäksi ainakin Markku Juntti, Juha Koskenkorva, Kyllikki Korhonen, Jouko Kärkkäinen, Pentti Rauhala ja Kimmo Soppela. Lisäksi pesätarkastuksissa ja sääksihavaintojen keruussa on vuosien saatossa ollut mukana monia tässä mainitsemattomia henkilöitä. Jokaiselle lämpimät kiitokset ponnisteluista sääksen suojelussa. Marjaana Suorsa luki käsikirjoituksen tehden siihen arvokkaita parannusehdotuksia. Kirjallisuus Merikallion arkisto, Oulun yliopiston eläintieteen laitos. Oittinen, K. 1993: Lapin sääkset vuosina Sirri 18: Oittinen, K. 1995: 25 vuotta sääksitutkimusta Lapissa. Sirri 20: Rauhala, P. 1994: Kemin Tornion seudun linnusto 2. Omakustanne, Raahe, 280 s. Korpimäki, V.M. & Rauhala, P. 1985: Kalasääski häviämässä Kemin seudulta. Sirri 10:52. Saurola, P. & Koivu, J. 1987: Sääksi. Kanta- Hämeen Lintumiehet ry., Forssa, 223 s. Saurola, P. 2001: Suomen sääkset Linnut vuosikirja 2000: Väisänen, R. A., Lammi, E. ja Koskimies, P Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Keuruu, 567 s. Vahtola, J. 1980: Tornionjokija Kemijokilaakson asutuksen synty nimistötieteellinen ja historiallinen tutkimus. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, Rovaniemi, 563 s. Studia Historica Septentrionalia 3. Väitöskirja, Oulun Yliopisto, Historian laitos. PS, Talolankatu 5 B Turku. petri.suorsa@utu.fi PeS, Pihatie 15 A, Oulu pekka.suopajarvi@vtt.fi MaS, Puolaajankatu 1 B 6, Tornio matti.suopajarvi@pp.inet.fi KO, Kaarlonkatu 6 A 3, Kemi kari.oittinen@pp.inet.fi RaK, Kyllikinraitti 1 B 7, Kemi raimo.koskenkorva@kolumbus.fi Sirri vsk. 45

46 Rastasseuranta jatkui Kemissä kesällä 2001 Jan Nyman Kesällä 2000 aloitin räkättija punakylkirastaiden pesinnän seurannan Kemissä kolmella eri tutkimusalalla (Nyman 2000). Tarkoituksena oli selvittää vuosittaisia kannanvaihteluja ja pesintätuloksia vertaamalla pesäpoikasrengastuksien yhteydessä kerättyjä aineistoja toisiinsa. Menneenä kesänä havainnointi sekä rengastustoiminta alueilla oli aktiivisempaa kuin aloituskesänä Maastopäiviä kertyi touko kesäkuun väliselle ajanjaksolle 72, joista rengastuspäiviä 34. Aineisto ja menetelmät Aineiston keräsin pääosin Kemin Karihaarassa (14 ha), Kiikelissä (47 ha) ja Sauvosaaressa (8 ha) sijainneilta koealoilta. Viimevuotiseen verrattuna Karihaaran tutkimusalalla tapahtui muutoksia. Syksyn ja talven aikana tehtiin puuston harvennushakkuita ja näin tiheimpiä metsiköitä saatiin avarammiksi. Tämän vuoksi Karihaaran tutkimusala kasvoi seitsemästä hehtaarista neljääntoista. Pesivien rastasparien määrät pyrin selvittämään pesiä etsien ja varoittelevia pareja kartoittaen. Liiallista häiriön tuottamista pesäpaikoilla yritin välttää. Pesille en kiivennyt kuin rengastuksien yhteydessä. Munaluvuksi olen tällöin merkinnyt kuoriutumatta jääneiden munien ja rengastusikäisten poikasten yhteismäärän. Ilmeisesti tästä aiheutuvat virheet eivät ole merkittäviä, koska esimerkiksi räkättirastaalla pesään jäävät kuoriutumattomat munat kestävät rikkoutumatta, vaikka poikaset olisivat jo lähes lentokykyisiä. Räkättirastaan pesiä tarkistin 60 ja punakyljen pesiä 34. Rengastusmäärät kasvoivat edellisvuoteen verrattuna. Räkättejä rengastin 272 ja punakylkirastaita 165 yksilöä, yhteensä lisäystä 209 yksilöä. Räkättirastas Alueilta löytyi pesiviä pareja seuraavasti: Karihaara 31 / 10, Kiikeli 26 / 7 ja Sauvosaari 14 / 7. Määrät olivat vuonna / 2, 28 / 3 ja 11 / 3. Jälkimmäiset luvut ovat kakkospesintöjä. Suurin muutos aiempaan oli Karihaaran parimäärän tuplaantuminen. Muutos ei selity yksinomaan havaintoalueen kasvulla. Tutkimusalan ydinosassa, joka takseerattiin myös kesällä 2000, parimäärä kasvoi kaikkein eniten. Karihaaran pesivien räkättien tiheys onkin suurin Kemin alueella tavattu eli noin 40 paria / km 2. Pesintä ajoittui hieman aikaisemmaksi kuin viime vuonna. Kannan pääosalla oli rengastuskypsät poikaset välisenä ajanjaksona. Pesimäkausi oli tosin pitkä, sillä viimeiset poikaset rengastin 24.7 (kuva 1). Pesien sijoittumisessa eri puulajien kesken ei tapahtunut muutoksia edellisvuoteen verrattuna, joten en käsittele niitä tarkemmin. Pari esimerkkiä pesäpaikoista kuitenkin; Kiikelissä oli pesä koivunlatvassa noin 25 metrin korkeudella sekä samalla alueella vanhan ja lahonneen aidantolpan nokassa vajaan kolmen metrin korkeudella. Ei liene epäselvää, kumpi poikueista jäi rengastamatta! Munia pesissä oli 3 6 ja 60 pesässä keskimäärin 5,08. Viimevuotiset luvut olivat 4 6 ja 35 pesässä keskimäärin 5,00. Rengastusikäisiä poikasia kertyi 4,65 / pesä (n=54). Määrä vuonna 2000 oli 4,60 / pesä (n=35). Oikeampi poikastuotto saadaan, kun otetaan aineistossa huomioon täyteen munalukuun munitut pesät ja niiden tuottamat poikaset. Näin laskettuna poikastuotto putoaa räkätin osalta 4,22 poikaseen / pesä (n=60). Kakkospesiksi tulkittavia pesiä löysin 24, kun niitä edellisvuonna oli vain seitsemän. Osaltaan tähän vaikutti aktiivisempi havainnointi, mutta kyse voi olla myös todelli- 46 Sirri vsk.

47 Rastasseuranta jatkui Kemissä kesällä 2001 sesta muutoksesta. Ilmeisesti aikaisin aloitetun ensipesyeen myötä toisten pesyeiden määrä kasvaa verrattuna normaaliin vuoteen. Pesistä tuhoutui 13 %, mutta luku lienee todellisuudessa hieman suurempi. Selvää on, että punakylkeen verrattuna pesätuhoja räkätille tulee vähemmän. Parhaiten pesinnät onnistuvat noin parin yhdyskunnissa, jotka sijaitsevat pienellä alalla. Ihmisen toimesta pesien hävitystä ei tutkimusaloilta tullut ilmi Punakylkirastas Kuva 1. Räkättirastaan poikasrengastukset kesällä Punakylkirastaan kannat pysyivät tutkimusalueella edellisvuoden tasolla eli Karihaarassa 9 / 6, Kiikelissä 16 / 10 ja Sauvosaaressa 6 / 4. Vastaavat parimäärät v olivat 5 / 8, 16 / 8 ja 8 / 8. Jälkimmäinen luku kertoo kakkospesintöjen määrän. Suurin ero punakyljen pesinnöissä vuoteen 2000 verrattuna oli se, että ykköspesiä rakennettiin nyt enemmän maahan. Tämä koitui myös monen pesän turmioksi, sillä aluskasvillisuus kasvoi tavanomaista myöhemmin. Esimerkiksi Kiikelissä oli kesäkuun 7. päivä vihreää, suojaavaa aluskasvillisuutta vielä vähän. Pesien tuhoutumisprosentiksi laskin 28 %. Kolmenkymmenenneljän pesän aineistoon mahtui muutamia erikoisempiakin pesäpaikkoja. Sauvosaaressa punakylkipari rakensi pesänsä puretun rakennuksen kivijalassa olleeseen koloon. Tutkimusalueen ulkopuolelta Kemin Pajusaaresta löysin pesän koivusta epätavallisen korkealta, noin 5,5 metristä. Kirjallisuustietojen mukaan pesä sijaitsee lähes aina alle kolmen metrin korkeudella (Laine 1996). Kemin Ajoksessa punakyljet pesivät kolmen metrin korkeudella lahopuun latvaan syntyneeseen savupiippuun viirupöllön tapaan. Mainittakoon, että samaan pökkelöön yritti pesää rakentaa myös leppälintu. Pesimäkausi punakylkirastaalla oli menneenä kesänä pitkä. Aikaisimmat poikasten kuoriutumiset tapahtuivat jo toukokuun puolella eli normaalia aikaisemmin. Tästä havainto Kiikelistä: pesässä 3 poikasta ja 2 munaa. Viimeiset vasta pesän jättäneet maastopoikaset rengastin elokuun alussa Kemin Ristikankaalta. Ensimmäisten pesyeiden muninnat ajoittuivat toukokuun päivän paikkeille. Munaluku aineistossa oli 4 6, keskimäärin 5,09 / pesä (n=34). Tässä yhteydessä en ole eritellyt ykkös- ja kakkospesiä toisistaan. Keskimääräinen munaluku oli hieman korkeampi kuin edellisvuonna (4,85 / pesä n=14). Ero selittynee viimevuotisen aineiston pienuudella. Suurin osa rengastuksista ajoittui kesäkuun ensimmäiselle viikolle. Toinen pienempi huippu osui kesä heinäkuun vaihteeseen. Rengastusikäisiä poikasia oli keskimäärin 4,79 / pesä (n=28). Vuonna 2000 luku oli 4,70 / pesä (n=14). Varsinainen poikastuotto jäi punakylkirastaalla 3,94 poikaseen / pesä (n=34) eli alhaisemmaksi kuin räkätillä. Yhteenveto Mennyt pesintäkausi oli ilmeisen normaali poikastuotoltaan räkättija punakylkirastaalla tutkimusalueella. Aikaisen kevään myötä pesintä aloitettiin varhemmin ja toisia pesyeitä etenkin räkätillä vaikuttaisi olleen enemmän. Punakylkirastaan ensimmäisten pesyeiden suurehko tuhoutuneisuus korvautuu uusinta- ja kakkospesien hyvällä poikastuotolla. Nykyisin yleiset kaupunkialueilla tapahtuvat maisemanhoidolliset risukkojen siistimiset näyttäisivät suosivan rastaita ainakin alkuvaiheessa. Etenkin silloin, kun metsänhoitotoimenpiteet tehdään pesimäajan ulkopuolella ja alueen aluskasvillisuus jätetään ennalleen. Mutta onko kantojen kasvu pysyvää, jää nähtäväksi. Kiitokset Kiitokset rengastusavusta Tuomo Jaakkoselle. Pekka Suopajärvi laati taulukon. Pentti Rauhala korjasi tekstin ja antoi neuvoja sekä kommentteja. Kirjallisuus Laine, L.J. 1996: Suomalainen lintuopas, Helsinki Media Company Oy Nyman, J. 2000: Räkätti- ja punakylkirastaan pesinnöistä Kemissä v Sirri 25: Eeliksenkatu 12, Kemi nymanj@hotmail.com Sirri vsk. 47

48 Pisavaaran luonnonpuiston pesimälinnustosta Pentti Rauhala Tervolan ja Rovaniemen maalaiskunnan rajalla noin 7 km Kemijoesta länteen hallitsee maisemaa Pisavaara, jonka yhtenäinen metsäpatja muodostaa jyrkän vastakohdan ympäristön pilkotuille metsille. Länsipuolelta aluetta tarkasteltaessa paistavat vaaranlakien metsättömät rakkakivikot, pirunpellot, jääkauden muistomerkkeinä. Vaara on ollut suojeltu lähes kokonaan jo vuodesta 1938 lähtien, jolloin alueelle perustettiin luonnonpuisto, hieno peräpohjalaisen metsäluonnon suojelualue. Suoritin Pisavaarassa maalinnuston linjalaskentoja kesäkuussa 1984, 1985 ja Tavoitteena oli tehdä ensimmäinen koko alueen kattava pesimälinnuston selvitys, jonka avulla pystytään arvioimaan pesivien lintujen määriä. Omien havaintojeni lisäksi olen saanut käyttööni Ismo Kreivin 2001 laskeman linjan sekä Petri Lampisen ja Hannu Uusitalon 1998 ja 1999 tutkiman viiden 4 hehtaarin suuruisen koealan tulokset. Puiston aikaisemmat lintutiedot perustuvat hajahavaintoihin. Kattavimmin linnustoa ovat tutkineet Lauri Teivainen (1951) ja Esko Nenola yhdeksän avustajan kanssa (Kaikusalo ym. 1980). Nenola sai tietoja myös puistonvartija Henrik Heikkiseltä. Varhaisimmat tutkijat arvi- Näkymä Sorvalammelta Jouko Kärkkäinen 48 Sirri vsk.

49 Pisavaaran luonnonpuiston pesimälinnustosta oivat lintujen yleisyyden sanallisesti yleinen, harvinainen jne., mitkä ilmaisut antavat epämääräisyydestään huolimatta mahdollisuuden tarkastella myös linnustossa tapahtuneita muutoksia. Linnustosta on esittänyt tietoja myös luonnonsuojeluvartija Veikko Salkio (1945). Tutkimusmenetelmät Lauri Teivainen tarkasteli tutkielmassaan erityisesti lintujen esiintymistä eri metsätyypeillä. Kuvaukset perustuvat lähinnä erillishavaintoihin, joskin kaikissa metsätyypeissä hän suoritti myös muutamia linja-arviointeihin perustuvia kvantitatiivisia laskelmia. Havaintolinjan leveys oli 20 metriä molemmin puolin kulku-uraa. Nenola kumppaneineen haravoi aluetta pesimäaikaan neljänä päivänä niin, että reitinvalinnoissa biotoopit pyrittiin huomioimaan tasapuolisesti. Omaksi tutkimusmenetelmäksi valitsin linjalaskennan, koska sen avulla saadaan nopeimmin kartoitettua isoja alueita ja eri biotooppeja. Menetelmällä tutkitaan ennen muuta tavallisten metsä- ja suolintujen runsautta. Tutkimukset tehtiin valtakunnallisia ohjeita noudattaen (esim. Koskimies Taulukko 1. Pisavaaran kasvillisuustyypit (Teivainen 1951). Kasvillisuustyyppi Pinta-ala % puiston ha pinta-alasta Kuiva kangasmetsä ,2 Tuore kangasmetsä ,5 Lehtomainen metsä 122 2,5 Korpi ,6 Rakka ja kallio ,9 Neva 183 3,7 Letto 129 2,6 Räme 35 0,7 Vesialue 1 7 0,3 & Väisänen 1986). Linjalaskennalla ei saada selville kaikkia pareja, mutta menetelmällä päästään kuitenkin riittävään tarkkuuteen silloin, kun kyseessä on linnuston perusinventointi. Reitit (48 km) pyrin valitsemaan niin, että ne kattavat kaikki luonnonpuiston biotoopit siinä suhteessa kuin niitä alueella esiintyy. Vuonna 1998 laskin uudelleen 14,6 km samoja linjoja, joiden biotooppijakauma ei kuitenkaan vastaa biotooppien jakautumista puistossa. Siksi olen ottanut taulukkoon 2 mukaan vain vuosien koko puiston kattavan laskennan tulokset ja käytän vuoden 1998 tuloksia vain linnuston vaihteluiden ja muutosten arviointiin (taulukko 3). Linjojen tutkimussarkatiheydet laskin käyttäen hyväksi Väisäsen (1993) antamia Pohjois-Suomen linjalaskentojen korjauskertoimia. Pää- ja tutkimussarkatiheyksien hyvä vastaavuus osoittaa, että korjauskertoimet soveltuvat tutkimussarkatiheyksien laskemiseen aineistossani. Harvinaisten ja ajoittain pesivien lajien löytäminen linjalaskennalla on sattumanvaraista, minkä vuoksi olen poiminut havaintoja myös tukikohdan, Sorvalammen, Purnuojan ja Rajapuron kämppien vieraskirjoista. Lisäksi olen saanut havaintoja vuodesta 1986 lähtien puistoa hoitaneelta Veli Hakalalta, Jukka Forsmanilta ja Jukka Jokimäeltä. Myös näin tietoon saamani pesimäaikana tavatut lajit olen merkinnyt taulukkoon 2 ja arvioinut niistä pesijöiden määrän ja 1990-luvuilla käyttäen hyväksi em. lähteistä saamiani ja lajien elintapoihin liittyviä tietoja. Tutkimusalue Luonnonpuiston pinta-ala on noin 50 km 2. Suurin pituus on pohjoiseteläsuunnassa 11,5 km ja suurin leveys itä-länsisuunnassa 6,4 km. Luonnonpuistoon kuuluu Pisavaaran vaara sen pohjoisosaa lukuun ottamatta. Korkeimmat kohdat kohoavat Kuusilaella ja Liljalaella noin 180 metriä ympäristöään ylemmäksi noin 262 metrin korkeuteen. Vaaran lakiosia reunustavat laajat rakkakivikot. Jylhyyttä maisemaan tuovat monet jyrkänteet, joista mahtavin on viitisenkymmentä metriä korkeita kallioseinämiä tarjoava Vähäloma. Pisavaaran luonnonpuisto on lähes kauttaaltaan säilynyt aitona erämaana. Puistoa hallitsevat metsät, joiden peitossa on korvet mukaan lukien lähes 82 % alueesta (taulukko 1). Vaaran yläosia peittävät valoisat ja kelorikkaat kuivat kangasmetsät, joita on koko alueen metsistä noin puolet. Laaksopainanteissa ja alarinteillä kasvillisuus rehevöityy tuoreeksi ja jopa lehtomaiseksi kuusikoksi, jota elävöittävät isot haavat ja rauduskoivut. Myrskyjen kaatamat kuuset muodostavat paikoin ylimenemättömiä esteitä. Märimmät alueet ovat vaaran juurella, missä on paikoin hyvin vaikeakulkuisia korpikuusikoita (esim. Kurjalan korpi puiston luoteisosassa), nevoja, lettoja ja rämeitä. Vesiä puistossa on vähän. Näkyvin on alueen pohjoisosassa sijaitseva karu Sorvalampi. Merkittävimmät virtaavat vedet Louejoki ja Purnuoja muodostavat paikoin puiston rajan. Rinteitä elävöittävät useat purot ja lakialueita muutamat pienet lammet. Sirri vsk. 49

50 Pisavaaran luonnonpuiston pesimälinnustosta Metsälintujen puisto Pisavaaran luonnonpuistossa pesii pääasiassa metsälajistoa. Linjalaskennoissa tavattiin 60 lajia, joista Pesiviä lajeja on kuitenkin enemmän, sillä kaikki lajit eivät pesi joka vuosi ja piilottelevia ja vähälukuisia lintuja jää laskijalta huomaamatta. Kaikkiaan olen saanut tietoja 94 lajista, jotka pesivät tai ovat todennäköisesti pesineet puistossa (taulukko 2). Linnuston tiheys on vanhojen erämaametsien tapaan aika vaatimaton, vuosien 1984 ja 1985 koko alueen kattavissa laskennoissa noin 122 paria/km 2. Tiheyttä pienentää vähälintuisten mäntymetsien ja rakkojen suuri osuus. Eniten lintuja on rinteiden valoisissa sekametsissä ja kosteissa painanteissa ( paria/km 2 ), esimerkiksi 1998 rehevissä kuusikoissa olleilla koealoilla 283 paria/ km 2 (J. Forsman kirj. ilm.). Lakialueiden männiköt ovat vähälintuisia ( paria/km 2 ) ja rakat sekä kalliot paikoin lähes linnuttomia. Myös avosoilla lintuja on vähän. Runsaimman lajin kunniasta kilpailevat vaihtelevalla menestyksellä pajulintu, järripeippo ja peippo. Koko puiston kattavissa laskennoissa kärjessä olivat rinta rinnan järripeippo ja peippo. Sen sijaan 1998 ja 2001 puiston pohjois- ja keskiosissa oli selvästi eniten pajulintuja. Näiden kuten muidenkin lajien tiheydet vaihtelevat suuresti eri biotoopeilla. Suhteellisen tasaisesti eri metsätyypeillä pesivän järripeipon tiheys oli laskentalinjoilla 7 23 paria/km 2. Peipon (4 26 p/km 2 ) ja etenkin pajulinnun (2 22 p/km 2 ) tiheys on riippuvainen lehtipuiden runsaudesta. Pajulinnun side lehtipuihin saattaa olla niin tiukka, että laji Taulukko 2. Pisavaaran luonnonpuiston pesimälinnusto. Parimääräarvio on linjalaskennassa tavatuilta lajeilta vuosilta ja muilta lajeilta luvuilta. Merkkien selitykset: - = ei tavattu, + = tavattiin, N = havaintojen lukumäärä tutkimussaralla. Laji Pariparia/km 2 N arvio Kuikka Hyvin harvinainen - 0, Metsähanhi Tavi Hyvin harvinainen Sinisorsa Hyvin harvinainen Telkkä Harvinainen + 0, Mehiläishaukka Sinisuohaukka Kanahaukka Varpushaukka Harvinainen + 0, Hiirihaukka Harvinainen + 0, Piekana Harvinainen Kotka Harvinainen + 0, Sääksi Tuulihaukka Hyvin harvinainen Ampuhaukka Hyvin harvinainen Pyy Melko yleinen + 0, Riekko Melko harvinainen Teeri Harvinainen + 0, Metso Harvinainen Kurki Hyvin harvinainen Taivaanvuohi Hyvin harvinainen - 0, Lehtokurppa Pikkukuovi Valkoviklo Harvinainen + 0, Metsäviklo Harvinainen + 0, Liro Harvinainen + 0,1 2 6 Rantasipi Melko harvinainen + 0, Sepelkyyhky - + 0,2 5 8 Käki Yleinen + 0, Huuhkaja - 2 0, Hiiripöllö Harvinainen? Varpuspöllö Viirupöllö Lapinpöllö Suopöllö Helmipöllö Tervapääsky Melko tavallinen + 0,1 5 6 Käenpiika Palokärki Melko tavallinen + 0, Käpytikka Melko harvinainen + 0, Pikkutikka Harvinaisempi kuin käpytikka Pohjantikka Yleinen + 0, Törmäpääsky Harvinainen Haarapääsky Harvinainen Räystäspääsky Harvinainen - 0, Metsäkirvinen Hyvin yleinen + 6, Niittykirvinen Tavattu muutamia kertoja Keltavästäräkki Tavattu vain kerran Västäräkki 1-2 paria + 0, Tilhi Hyvin harvinainen Peukaloinen Harvinainen - 0, Sirri vsk.

51 Pisavaaran luonnonpuiston pesimälinnustosta Laji Pariparia/km 2 N arvio Rautiainen - - 0, Punarinta Harvinaisehko + 1, Sinipyrstö - - 0, Leppälintu Jokseenkin runsas + 5, Kivitasku Pesivänä Liljalaen rakassa Räkättirastas Melko harvinainen + 0, Laulurastas Yleinen Punakylkirastas Runsas kuusimetsissä + 4, Kulorastas Ei varsin harvinainen + 0, Hernekerttu - - 0,1 1 5 Lehtokerttu Harvinainen + 0,2 2 9 Idänuunilintu - - 0, Tiltaltti Yleinen + 0, Pajulintu Ei varsin yleinen + 11, Hippiäinen Melko tavallinen + 1, Harmaasieppo Hyvin yleinen + 13, Kirjosieppo Verraten yleinen + 6, Hömötiainen Yleinen + 5, Lapintiainen Vain yksi havainto Töyhtötiainen Varsin tavallinen - 1, Kuusitiainen Sinitiainen Talitiainen Harvinainen + 0, Puukiipijä - + 1, Isolepinkäinen Närhi Ei pesivänä Kuukkeli 6-10 paria Harakka Ei pesivänä Varis Ei pesivänä - 0,1 2 3 Korppi Ei pesivänä + 0, Peippo Hyvin yleinen + 16, Järripeippo Hyvin yleinen + 16, Vihervarpunen Melko yleinen + 4, Urpiainen Hyvin yleinen + 0, Kirjosiipikäpylintu Saattaa esiintyä Pikkukäpylintu Ei kovin yleinen + 6, Isokäpylintu Saattaa esiintyä - 0, Käpylintu Ei kovin yleinen Punavarpunen - + 0,2 2 8 Taviokuurna Hyvin harvinainen Punatulkku Melko harvinainen Keltasirkku Harvinainen Pohjansirkku Yleinen Pajusirkku Lajeja Tiheys 122 paria/km 2 puuttuu täysin puhtaista havumetsistä. Kuitenkin jo yksikin koivu voi houkutella parin paikalle. Karuissa metsissä pyrkii myös harmaasieppo (4 18 p/km 2 ) runsaimpien lintujen joukkoon. Ehkäpä kuitenkin tasaisimmin koko alueella pesii leppälintu (3 8 p/km 2 ), jonka runsaus korostuu vähälintuisissa lakimänniköissä. Suhteellisen paljon on myös metsäkirvisiä (2 14 p/km 2 ), vihervarpusia (4 7 p/km 2 ), punakylkirastaita (1 10 p/km 2 ), laulurastaita (3 8 p/km 2 ), hömöti- aisia (4 9 p/km 2 ) ja kirjosieppoja (4 12 p/km 2 ). Pohjansirkku on alarinteiden korvissa ja puronvarsien korpinotkelmissa paikoin runsaimpia lajeja (enimmillään 16 p/ km 2 ), mutta karuimmista metsistä laji yleensä puuttuu. Edellä esitetyt arvot ovat keskimääräisiä tiheyksiä linjojen havaintoalueella. Parhailla biotoopeilla määrät ovat huomattavasti suurempia ja huonoimmilla pienempiä. Pisavaara on parhaiten säilyneitä vanhan metsän alueita Perä- Pohjolassa. Ei siis ole ihme, että monet ikimetsien lajit pesivät puistossa huomattavasti ympäröivää aluetta runsaampana (Rauhala 1994, Väisänen ym. 1998). Kolopesijöille, joiden osuus linnustosta on noin 15 %, Pisavaara tarjoaa ihanteellisen ympäristön. Kirjosieppo on huomattavasti runsaampi kuin talousmetsissä ja tervapääskykin kiitää vielä alkuperäisen elinympäristönsä yllä. Puiston ympäristöstä laajoilta aloilta täysin hävinnyt pohjantikka on huonoina käpytikkavuosina yleisin tikkalaji. Metson makkaroita tapaa parhaina vuosina varsin yleisesti lakimänniköissä. Peukaloiselle ja puukiipijälle puisto on ilmeisesti Suomen pohjoisin vankka tukialue. Peukaloinen, joka on viime vuosina hieman runsastunut myös puiston ympäristössä, suosii tuulen kaatamien puiden rytöalueita. Valoisissa mäntyvaltaisissa metsissä viihtyvät leppälintu, harmaasieppo ja kulorastas, jonka kaunista huilumaista ääntä ja narinaa kuulee yhtä usein vain harvassa paikassa Suomessa. Käki löytää puistossa vielä helposti leppälinnun isännäksi poikasilleen. Sen sijaan tiltaltteja, töyhtötiaisia ja kuukkeleita tapaa enää melko harvoin. Pisavaaran alue on säilynyt hy- Sirri vsk. 51

52 Pisavaaran luonnonpuiston pesimälinnustosta vin, mutta heti luonnonpuiston rajan takana metsät on hakattu ja suot ojitettu. Siksi jotkin nuoressa metsässä paremmin viihtyvät lajit ovat levittäytyneet myös puiston puolelle. Näitä tulokkaita ovat rautiainen ja punavarpunen. Lähimmät asutukset ja pellot ovat aivan puiston rajan tuntumassa, minkä vuoksi sepelkyyhky, närhi, harakka ja varis vierailevat ja ilmeisesti joskus pesivätkin puistossa. Vesilintuja ja kahlaajia puistossa on vähän. Kuikkapari on pesinyt Sorvalammella ainakin 1940-luvulta lähtien ja 3 5 telkkäparia asustelee suurimpien lampien ja Louejoen tienoilla. Purnuojan rämeellä tavattiin 1995 metsähanhipoikue (VH) ja lajin ääntelyä kuultiin Kilpajängältä (Antti Laitinen, Arto Pulkkinen). Tavin pesintä on varmistettu ainakin kerran (VH) ja sinisorsakin on nähty alueella (Teivainen 1951). Kahlaajista selvästi runsain on metsäviklo, joka pesii ympäri aluetta pienien kosteikkojen tuntumassa niin runsaana, että vastaavaa ei liene muualla Perä-Pohjolassa. Lehtokurppaa en tavannut alueella, mutta jo Linkola (1966) mainitsee lajin ja 2001 Ismo Kreivi yhytti sen Kuusilaella. Kesäkuun alussa 1999 löytynyt pikkukuovin pesä (Hannu Uusitalo) on ainoa havainto lajista. Toukokuun viime päivinä 1967 tavattiin myös kapustarinta ja pikkutylli, jotka todennäköisesti olivat muuttajia (Kaikusalo ym. 1980). Kurkipari on oleskellut Kilpajängällä viimeksi keväällä 2001 (VH). Petolintujen esiintymisestä linjalaskennat antavat puutteellisen kuvan. Kannan arvioiminen on ongelmallista, sillä useimmat lajit ovat pesimäaikana hiljaa, ja pesintää on vaikea todeta. Kattava tieto saataisiin vasta keskittymällä aikaa Harmaasieppo pesii yleisenä Pisavaaran metsissä. Jouko Kärkkäinen. vievään pesien etsintään, jota Pisavaarassa ei ole kotkaa lukuun ottamatta koskaan tehty. Hajahavaintojen mukaan puistossa pesii 9 haukkalajia ja 7 lajia pöllöjä. Useimpien lajien pesintä on kuitenkin epäsäännöllistä. Haukoista säännöllisesti pesinevät vain varpusja kanahaukka. Sääksellä on puistossa pesät Isolomassa ja Kuusilaella. Pesimisestä ei ole kuitenkaan tietoa, vaikka havaintoja tehdään vuosittain (VH). Piekana pesii epäsäännöllisin välein, viimeksi 1999 Vähälaen rinteessä (JF). Muista haukoista on vain näköhavaintoja tuulihaukkaa lukuun ottamatta, jonka pesä löydettiin 2001 läheltä vartijan tukikohtaa (VH). Kotkalla oli 1949 kaksi asuttua pesää Isopärissä ja Sorvajoen varrella. Lisäksi 1947 löytyi kaksi muuta asumatonta pesää (Teivainen 1951). Kotkia on tavattu viime vuosiin asti, mutta pesää ei etsinnöistä huolimatta ole enää löytynyt. Huuhkajan kalliopahdalla ollut pesä hävitettiin aiemmin säännöllisesti (Linkola 1966). Nykyisin pesijöitä on Kaikusalon ym. (1980) ja oman arvioni mukaan kaksi paria, jotka saanevat pesiä rauhassa. Yksi tupsukorva sattui jopa laskentalinjalle. Heikki Juntti kirjoitti (1980) huuhkajan pesinnästä kämpän vintillä. Helmi- ja lapinpöllö ovat VH:n mukaan parhaina vuosina suhteellisen yleisiä ja myös hiiri- ja varpuspöllöstä on useita havaintoja. Vuodelta 1973 on tiedossa lapinpöllön kantopesintä (Kaikusalo ym. 1980). Viirupöllön ääntelyä kuultiin Liljalaen länsilaidalta (Antti Laitinen, Arto Pulkkinen). Suopöllö on tavattu Purnuojan suolla (VH). Kanalintujen määrät vaihtelevat suuresti jaksoittain kannat olivat aallonpohjassa, sillä vain teeri ja pyy sattuivat linjoille, mutta viime vuosina metsäkanalintuja on ollut suhteellisen paljon metsokanta oli vankka ja pyykin melko yleinen. Teerien soidinta on kuultu useina keväinä ja joinakin talvina (viimeksi ) puistossa on oleskellut kymmenpäisiä teeriparvia (VH). Myös riekko pesii puistossa (VH), vaikka sitä en laskennoissa tavannutkaan. Pääskyistä räystäspääsky pesii säännöllisesti vartijan pihapiirissä. Haarapääsky on pesinyt ainakin 1950 saman pihapiirin ladossa ja törmäpääsky viimeksi 1944 Sorvajoen rantatörmässä (Teivainen 1951). Teivainen mainitsee myös kivitaskun pesivän Liljalaen rakkakivikossa, mutta muuta havaintoa lajista en ole saanut tietooni. Käenpiika on tavattu viimeksi Vähälaella (JF). Linjalaskennoissa tavattiin kaksi harvinaista lajia, sinipyrstön laulua kuultiin Sorvalaen itärinteessä * ja idänuunilintu lauleli * Rariteettikomitea ei ole tarkastanut havaintoa 52 Sirri vsk.

53 Pisavaaran luonnonpuiston pesimälinnustosta Taulukko 3. Samojen linjojen (14,6 km) tulokset (paria/km 2 ) vuosina 1984, 1985 ja N = havaintojen yhteismäärä Laji N Varpushaukka - 0,5-1 Kotka 0, Tuulihaukka - - 0,1 1 Teeri - 0,5-2 Metso - - 3,2 3 Valkoviklo 0,1 0,1 0,1 3 Metsäviklo 0,3 0,5 0,8 10 Liro 0, Rantasipi 0, Sepelkyyhky 0,1 0,1-2 Käki 0,4 0,3 0,3 29 Tervapääsky 0,2-0,2 5 Palokärki - - 0,1 1 Käpytikka 0,6-2,0 9 Pohjantikka - 0,4 0,4 2 Metsäkirvinen 7,0 12,6 3,0 97 Västäräkki - 0,6-1 Peukaloinen 0,6-0,3 3 Rautiainen 0,8 0,8 0,6 8 Punarinta 0,4-0,4 2 Leppälintu 5,7 7,4 6,8 108 Räkättirastas 0, Laulurastas 5,8 3,7 3,7 61 Punakylkirastas 6,7 2,9 0,3 34 Kulorastas 1,7 0,2 1,0 15 Hernekerttu 0, Lehtokerttu - 0,3-1 Pajulintu 7,5 20,6 16,7 185 Hippiäinen 1,1-1,1 4 Harmaasieppo 14,0 15,3 8,0 56 Kirjosieppo 6,4 7,2 4,6 63 Hömötiainen 7,0 2,7 4,3 26 Töyhtötiainen 0,6 2,5-5 Kuusitiainen - - 0,5 1 Sinitiainen - - 0,7 1 Talitiainen 0,4 0,4 1,7 6 Puukiipijä 0,6 1,8 1,2 6 Kuukkeli - - 1,2 2 Varis 0, Korppi 0,04 0,1-3 Peippo 13,4 11,9 5,2 100 Järripeippo 13,8 22,7 9,1 215 Vihervarpunen 6,7 2,5 5,9 61 Urpiainen 2, Pikkukäpylintu 11,3 5,5-40 Isokäpylintu 1,2-0,8 5 Punavarpunen 0, Punatulkku 0,8 0,8 1,4 11 Pohjansirkku 1,2 1,2-4 Tiheys paria/km Lajeja Liljalaen itärinteessä Hannu Uusitalo kuuli idänuunilinnun laulua suunnilleen samassa paikassa Muita puistossa pesimäaikaan tavattuja lajeja, jotka ilmeisen pesimättöminä on jätetty pois taulukosta 2, ovat kuhankeittäjä (Marjaana Helle) ja tunturipöllö (puistonvartija Henrik Heikkinen). Määrät vaihtelevat Lähes kaikkien lajien kannat vaihtelevat selvästi vuodesta toiseen. Ääritapauksissa laji voi olla huonoina vuosina täysin kadoksissa, mutta runsaimmillaan hyvin yleinen. Tunnetuimpia suurista kannanvaihteluistaan ovat piekana, kanalinnut, yleisimmät pöllöt, käpytikka, urpiainen ja käpylinnut. Suurimmat vaihtelut ovat käpylinnuilla, jotka hyvinä käpyvuosina voivat olla Pisavaaran yleisimpiä lintuja, mutta huonoina vuosina täysin kadoksissa. Hyvinä kuusen käpyvuosina voi pesijänä olla myös kirjosiipikäpylintu, joka on vaeltanut suurin joukoin Lappiin viimeksi 1986, 1995 ja Myös muilla lajeilla vuosittaiset vaihtelut voivat olla suuria (taulukot 2 ja 3). Pisavaaran laskennat antavat viitteitä siitä, että suurien kannanvaihteluiden lajeja ovat yleisistä lajeista metsäkirvinen, punakylkirastas, pajulintu, hömötiainen, hippiäinen, peippo, järripeippo ja vihervarpunen. Vakaimmat kannat näyttäisivät olevan leppälinnulla, laulurastaalla ja kirjosiepolla. Suuria kannanvaihteluita havaittiin myös tehdyssä viiden koealan tutkimuksessa (J. Forsman kirj. ilm.). Pajulintuja oli 1998 keskimäärin 3.33 paria/ ha, mutta 1999 vain 1,56 paria. Järripeipolla vastaavat tiheydet olivat 1.67 ja Muista lajeista kuusitiainen oli laskentavuosina lähes kadoksissa, mutta 1997 yllätti runsaudellaan (Petri Lampila). Pisavaaran linnustossa on nähtävissä samoja linnuston pitkäaikaisia muutoksia kuin puistoa ympäröivillä talouskäytössä olevilla metsäalueilla, vaikka metsät ovat säilyneet lähes koskemattomina. Muutokset eivät kuitenkaan ole yhtä rajuja kuin talousmetsissä. Suuret vuosittaiset kannanvaihtelut vaikeuttavat pysyvien kannanmuutosten arviointia. Näyttää siltä, että viimeisen 50 vuoden aikana ovat runsastuneet metsäviklo, peukaloinen, puukiipijä, pajulintu ja talitiainen, ehkä myös punarinta ja punatulkku. Uusia tulokkaita ovat sepelkyyhky, rautiainen, sinitiainen ja punavarpunen. Selvimmin vähentyneitä ovat töyhtötiainen, tiltaltti, pikkutikka ja tervapääsky. Myös pohjantikan ja palokärjen ja ehkä myös viime aikoina metsäkirvisen, harmaasiepon Sirri vsk. 53

54 Pisavaaran luonnonpuiston pesimälinnustosta sekä pohjansirkun kannat ovat taantuneet. Pesimälinnustosta ovat hävinneet lapintiainen ja taviokuurna sekä ehkä myös kotka ja kivitasku. Kantojen muutoksista vain puukiipijän runsastuminen poikkeaa tilanteesta puiston ympäristön metsissä, missä laji on taantunut viime vuosikymmeninä ilmeisesti sopivien pesäpaikkojen puutteen takia. Pisavaaran luonnonpuisto siirtyi tämän vuoden alussa Metsäntutkimuslaitokselta Metsähallituksen hallintaan. Toivottavasti tämä Suomen vanhan metsäluonnon hienoimpiin kuuluva alue säilyy tulevinakin vuosina rauhallisena erämaana, missä liikkuminen ilman lupaa on kielletty. Kiitän Jukka Forsmania (JF) ja Risto A. Väisästä tekstin lukemisesta ja arvokkaista neuvoista, Jukka Jokimäkeä ja puistonvartija Veli Hakalaa (VH) saamistani lisätiedoista sekä Olavi Heikkuria, Tuomas Hervaa, Jouko Kärkkäistä ja Jari Rajasta tutkimusavusta. Kirjallisuus Juntti, H. 1980: Huuhkajan pesintäyritys mökin vintillä. Sirri 5:77. Kaikusalo, A. & Nenola, E. 1980: Pisavaaran luonnonpuiston linnut ja nisäkkäät. Sirri 5: Koskimies, P. & Väisänen, R. (toim.) 1986: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. HY:n eläinmuseo, Helsinki. Linkola, M. 1966: Viimeiset erämaat. WeilinGöös, Helsinki, 215 s. Metsäntutkimuslaitos: Vartijan asunnon, Pukinojan, Sorvalammen ja Rajapuron kämppien vieraskirjat. Rauhala, P. 1994: Kemin-Tornion seudun linnusto 2. Omakustanne, Raa- he. 274 s. Salkio, V. 1945: Havaintoja Pisavaaran luonnonsuojelualueen ja lähialueen (Pisajärven eteläinen puolisko sekä sen ja luonnonsuojelualueen välinen maasto) linnustosta ajalla Käsikirjoitus. Teivainen, L. 1951: Pisavaaran luonnonpuiston linnustosta, etenkin sen esiintymisestä eri metsätyypeissä. Tutkielma, HY:n eläintieteen laitos, Helsinki. Väisänen, R. 1993: Valtakunnalliset linjalaskentakertoimet. Helsingin yliopiston eläinmuseo, julkaisematon. Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Keuruu, 567 s. Juntonkatu 4 as 20, Kemi pentti.rauhala@pp.inet.fi Alarinteiden sekametsää komeine haapoineen Jouko Kärkkäinen 54 Sirri vsk.

55 Ennätysmäinen pyrstötiaisten vaellus syksyllä 2000 Kiikarissa Pyrstötiainen pesii Kemin-Tornion alueella vain satunnaisesti, mutta syksyisin se on lähes jokavuotinen vaeltaja. Koskaan aikaisemmin ei ole kuitenkaan koettu sellaista ryntäystä, kuin syksyllä Ensimmäiset 10 vaeltajaa näki Juhani Jaakkola Simon Martimoaavalla Kaksi päivää myöhemmin havaittiin Torniossa jo neljä pientä parvea. Syyskuun yhteismäärä 65 ennakoi, että tavallista suurempi vaellus on edessä, eikä toiveissa petyttykään. Vaellus huipentui lokakuun päivinä, jona aikana nähtiin noin puolet syksyn vaeltajista. Ensimmäinen huippupäivä oli 1.10., jolloin Pekka Ylimaunu ja Jouni Ylipekkala havaitsivat Tornion Laivaniemessä 8 etelään vaeltavaa parvea, joissa oli 85 pyrstötiaista. Koko päivän saldo oli 115. Seuraava huippupäivä koettiin Simon Härkösessä 4.10., jolloin Tuure Ronkaisen silmien editse matkasi myöskin etelään ainakin 100 pyrstötiaista. Sadan päiväsumma ei muina päivinä ylittynyt, mutta vielä V. Simula havaitsi Simon Simonkylässä noin 120 vaeltajaa. Eniten pyrstötiaisia nähtiin kuitenkin meren rannalla Simon Karsikon kalasatamassa, missä lintuja seuraavat kalastajat Timo Matinlassi ja Mauno Posti arvioivat nähneensä pyrstötiaista. He eivät kuitenkaan olleet kirjanneet tarkkoja päivämääriä, vaan ilmoittivat havaintojen tapahtuneen lokakuun alkupuolella. Tämän vuoksi heidän havaintonsa ovat mukana syksyn yhteismäärässä, mutta eivät muuton kulkua kuvaavassa diagrammissa (kuva 1) jälkeen vaellus heikkeni selvästi, mutta parvia pyöri maisemissa talveen asti. Vielä kävi Jari Miettusen pihalla Simoniemessä noin 20 pyrstötiaisen parvi. Myöhäisimmät kaksi viivyttelijää tapasi Jan Nyman Kemin Murhaniemessä Pyrstötiais Kuva 1. Pyrstötiaisten määrät syksyllä vrk:n jaksoissa. ten syksyisten vaellusten suunta on ollut yleensä luode. Syksyn 2000 vaeltajat menivät kuitenkin pääasiassa etelään ja olivat ilmeisesti lähtöisin Venäjältä. Yhteensä pyrstötiaisia nähtiin noin 1400, mutta niitä kävi alueellamme varmaankin tuhansia. Aikaisempi vuodelta 1983 ollut ennätys oli vain 265. Silloin vaellus alkoi samoihin aikoihin, mutta huippu oli myöhempään Kirjallisuus Rauhala, P. 1984: Kemin-Tornion seudun lintusyksy Sirri 9: Pentti Rauhala ) ) ) ; ). 1 ' " " # $ ##.): $ # Sirri vsk. 55

56 Kiikarissa Sattuuhan sitä metsästäjillekin Pohjolan Sanomissa todistettiin oikein kuvan avulla sitä tunnettua tosiasiaa, että metsästäjät ampuvat myös rauhoitettuja lintuja. Lehti kertoi näkyvästi metsästyksen alkutahdeista Simossa. Tapahtumaa havainnollistettiin kolmella isolla kuvalla, joista yhdessä koira kantoi saalista vedestä. Huonokin lintujen tunnistaja pystyi heti havaitsemaan, että hampaissa ei ollut sorsa. Lintu oli huomattavasti sorsia pienempi ja Nuolihaukan pyydystystaktiikasta Haukkojen saalistus näyttää sattumanvaraiselta hyökkäykseltä lähettyville joutuneen saaliin kimppuun. Näin varmaan useimmiten onkin pääsin todistamaan, että pyydystäminen voi olla myös järkevää etukäteen suunniteltua toimintaa. Olin seuraamassa aamulla arktisten lintujen muuttoa Simon Ykskuusen niemen kärjessä. Lintujen liikehdintä oli jostain syystä lamassa, sillä vain muutamia pajulintuja tuli mereltä kohti rantaa. Kuuden maissa huomasin, että nuolihaukka yritti pyydystää pikkulintua noin puolen kilometrin päässä rannasta. Taitavasti takaa ajettava kuitenkin väisti hyökkäykset milloin sivuille kurvaten, milloin taas alas pudottautuen. Lähellä rantaa pikkulintu oli joutunut laskeutumaan jo aivan veden pintaan ja arvelin sen päivien olevan luetut. Taitavasti se kuitenkin onnistui edelleen väistelemään ja pääsemään vihdoin turvaan rantapensaikkoon. Nuolihaukka suuntasi kulkunsa takaisin kohti merta ja arvelin sen lähtevän jatkamaan pitkistä sojottavista jaloista sen voi tunnistaa vikloksi. Artikkelissa sivuttiin myös toista suurta metsästyksen epäkohtaa, hämärässä ja pimeässä ampumista. Metsästäjä kertoo illasta tähtihetkenä, koska illalla on helppo taivasta vasten ampua lintuja piilosta käsin. Millaista mahtaa olla lintujen tunnistaminen pimeässä, kun se ei onnistu edes valoisassa. Pentti Rauhala matkaansa. Hämmästyksekseni sama näytelmä alkoi uudelleen puolen tunnin kuluttua. Haukka oli mennyt merelle saalistettavaa vastaan ja yritti jälleen vimmatusti saada pikkulinnun kynsiinsä. Kerta toisensa jälkeen takaa ajettava jälleen pelastui täpärästi kynsien iskuista ja pääsi pensaikon suojaan. Noin puolen tunnin kuluttua näytelmä toistui kolmannen kerran. Tälläkin kertaa nuolihaukka sai palata takaisin merelle tyhjin vatsoin. En tiedä, saiko tapahtumasarja vielä jatkoa, sillä lopetin havainnoinnin ihmetyksen tuntein. Oli ihmeellistä seurata nuolihaukan järkevää toimintaa, kun se meni lintuja vastaan kauas merelle ikään kuin vaistoten niiden olevan muutosta väsyneinä helppoa saalista. Ihmeellistä oli seurata myös pikkulintujen, jotka osoittautuivat pajulinnuiksi, taitavaa toimintaa niiden pystyessä väsyneenäkin selviytymään lintumaailmamme taitavimpiin kuuluvan saalistajan hyökkäyksistä. Pentti Rauhala Hulluja koppeloita Olen luullut, että metsojen hullunkesy esiintyminen on vain koiraiden poikkeuksellista soidinaikaista käyttäytymistä sain kuitenkin oivan oppitunnin siitä, että osaavat ne naaraatkin. Eine Kemppainen soitti nimittäin minulle ja kertoi monikymmenpäisen talkooporukan jaloissa Kemin pieneläinhautausmaalla pyörivästä koppelosta. Menin tietenkin uteliaana paikalle katsomaan moista ihmettä. Ja siellähän se koppelo tepasteli ihmisjoukon seassa kuin talkoolainen ikään. Lintu oli niin kesy, että antoi jopa silittää itseään. Useasti koppeloa jouduttiin hätistelemään kauemmaksi, ettei se vahingoittuisi. Eniten lintu oli mieltynyt punaisiin vaatteisiin pukeutuneisiin ihmisiin. Kahvi- ja makkarataukoakin koppelo tuli viettämään talkoolaisten kanssa, mutta tarjotut eväät eivät kuitenkaan kelvanneet. Jotain mielessä kuitenkin liikkui, sillä lintu oli paikalla useita päiviä. Samoihin aikoihin kuulin myös toisesta vastaavanlaisesta tapauksesta Kollarin Ylläksellä. Siellä koppelo oli seuraillut erästä seuruetta useita päiviä ja suurin kiinnostus oli kohdistunut puna-asuiseen naiseen. Syynä metsojen outoon käyttäytymiseen on ilmeisesti viime vuosikymmeninä tapahtunut kannan raju väheneminen. Metsolla on luontaisesti joukkosoidin, mutta nykyinen lajikumppanien vähäisyys ei enää kaikkialla tarjoa tähän mahdollisuutta. Niinpä yksinäiset metsot voivat purkaa soidinvirettään ihmisiin. Pentti Rauhala 56 Sirri vsk.

57 Talitiaisten joukkoesiintymä Halosenniemessä Kiikarissa Vuoden 2000 Sirrin ruokintapaikkatutkimusta käsittelevässä artikkelissa (Väisänen 2000) mainitaan Valde Ahon Karungissa havaitsema mielenkiintoinen talitiaisten massavaellus. Ahon ruokintapaikalle oli kertynyt peräti 60 talitiaista. Havaitsin itse Haukiputaan Halosenniemessä vastaavanlaisen tapauksen Olin pihalla hyssyttämässä juuri ristiäisiään juhlinutta Mallaa uneen lastenvaunuissa, kun huomioni kiinnittyi tien vastakkaisella puolella häärivään suurehkoon tiaisparveen. Tienvarren puissa touhuava parvi teki juuri silloin päätöksen jatkaa matkaa, ja lintuja alkoi pyrähdellä viistosti tien yli kohti talomme vastakkaisella puolella sijaitsevaa ruokintapaikkaa. Koska matka tien yli oli sopivan pitkä ja parvi lähti liikkeelle verkkaisesti, saatoin helposti laskea tietä ylittävää joukkoa. Talitiaisista ja muutamasta sinitiaisesta koostuneessa joukossa oli 39 lintua, jokunen saattoi jäädä laskemattakin. En valitettavasti päässyt tarkastamaan, jäikö parvi ruokinnalle. Maaliskuun 2001 alkupuolen maksimimäärä talitiaisen osalta oli vaivaiset kuusi lintua. Jos puoletkaan parvesta olisi jäänyt ruokinnalle ja tullut lasketuksi, olisi talven talitiaiskäyrääni tullut erikoinen piikki tuon jakson kohdalle. Karungin massavaelluksen ilmoitettiin liittyvän säätilan vaihdokseen: viikon mittaisen kylmän jakson lopetti nopeasti saapunut matalapaine. Halosenniemessäkin oli viitteitä vastaavasta. Oulun lentoaseman mittausten mukaan helmi-maaliskuun vaihteessa oli pitkä kylmä jakso, jolloin vuorokauden keskilämpötilat liikkuivat asteen tienoilla. Vuorokauden alin lämpötila oli 2.3. mennessä laskenut yhdeksänä päivänä peräkkäin alle -20 asteen ilma lauhtui: vuorokauden keskilämpötila oli -11,3º ja alin lämpötila -12,9º. Havaintopäivänä 4.3. pakkanen oli Katiskat lintujen surmanloukkuina Tornion Inakarissa jälleen kiristymään päin, sillä keskilämpötila oli -13,3º. Suurparvi saattoi olla siis edellisen päivän säänmuutoksen liikkeelle ajama. Maalle jätetyt katiskat ovat lintujen ansoja. Tämä tuli jälleen kerran todistetuksi ollessamme kiertelemässä meren saaria. Noustessamme maihin Tornion Inakariin havaitsimme saaren kalastajatukikohdan rannassa katiskaa. Parissa niistä räpiköi lintu. Tarkemmin tutkittaessa löytyi 14 lintua, joista enää kolme oli elossa. Katiskoissa oli 4 punakylkirastasta, 3 viherpeippoa, 2 västäräkkiä ja räkättirastasta sekä yksi laulurastas, pajusirkku ja rastas, jonka jäännöksistä emme enää lajia tunnistaneet. Näistä vain kolmelle apu tuli ajoissa ja ne päästettiin lopen uupuneina vapauteen. Inakari kuuluu Perämeren kansallispuistoon ja kalastajatukikohta ammattikalastajille. Jouko Kärkkäinen, Kari Oittinen ja Pentti Rauhala Leveäpyrstökihu muuttohaukan saaliina Pekka Rahko Petolintujen saaliiden tutkija tekee usein mielenkiintoisia löytöjä. Eräs tällainen paljastui Simosta kesällä 2000 kerättyjä muuttohaukan saaliiden jäännöksiä Oulun yliopiston eläinmuseossa tutkittaessa. Saaliin joukosta löytyi leveäpyrstökihun jalka, kyynärluut ja olkalasta. Laji on aikaisemmin tavattu toimialueellamme varmasti vain neljä kertaa. Edellinen havainto on niinkin kaukaa kuin vuodelta Silloin Heikki Juntti onnistui ottamaan lajista kuviakin. Leveäpyrstökihun paino on suunnilleen sama kuin muuttohaukalla. Näin suuret linnut ovat vielä varsin yleistä muuttohaukan saalista. Voipa tämä roteva voimapesä pyydystää itseään selvästi isompiakin lintuja, esimerkiksi harmaalokkeja (Korpimäki ym. 2001). Kirjallisuus Korpimäki, V., Rauhala, P. & Tornberg, R. 2001: Muuttohaukan ravinnosta suhteessa pesimälinnustoon. Linnut 36: Veli-Matti Korpimäki, Pentti Rauhala ja Risto Tornberg Sirri vsk. 57

58 Kiikarissa Uhanalaisten lajien uusi tarkastelu Vuonna 2000 julkaistiin uusi luettelo Suomen uhanalaisista lajeista. Tarkasteltavina oli 240 Suomen pesimälinnustoon vakiintunutta lajia. Niistä kanta oli elinvoimainen 70 %:lla, hävinneitä lajeja oli 1,3 %, uhanalaisia 13,3 % ja silmälläpidettäviä 15,4 %. Hävinneet lajit Hävinneistä pesimälajeista heinäkurppia ja viiriäisiä on tavattu alueellamme muutaman kerran, mutta pesintöjä ei ole löydetty Suomesta vuosikausiin Uhanalaiset lajit Uhanalaisia lajeja on 32, joista kuusi on äärimmäisen ja kuusi erittäin uhanalaisia. Vaarantuneita lajeja on 20. Äärimmäisen uhanalaisista lajeista Kemin Tornion alueen pesimälinnustoon kuuluu rantakurvi, jonka Suomen noin 15 parista lähes kaikki pesivät alueellamme. Lajin suojelemiseksi on tärkeää välttää häiritsemästä pesintää ja yrittää pitää avoimina sopivia biotooppeja.muita äärimmäisen uhanalaisia lajeja tavataan Kemin Tornion alueella kultasirkkua lukuunottamatta harvinaisina muuttajina, onpa etelänsuosirri pesinytkin Simossa Erittäin uhanalaisista lajeista Kemin-Tornion alueella pesii useita pareja muuttohaukkoja. Muut ovat harvinaisia vierailijoita, joista mustapyrstökuiri on ilmeisesti pesinyt Simossa Vaarantuneista lajeista maakotka, lapinsirri, pikkutikka, peltosirkku, ampuhaukka, käenpiika, selkälokki, naurulokki ja tiltaltti kuuluvat Kemin Tornion alueen vakinaiseen pesimälinnustoon. Kaikkien määrät ovat viimeisten vuosikymmenien aikana vähentyneet suuresti harvinaisia maakotkaa, ampuhaukkaa ja pikkutikkaa lukuunottamatta.. Pahimman romahduksen ovat kokeneet lapinsirri, peltosirkku, käenpiika ja selkälokki. Lapasotka hävisi pesimälinnustosta 1990-luvun puolivälissä ja räyskä jo 1971, mutta kiertelijöitä näkee vielä vuosittain. Muista vaarantuneista lajeista merisirri, mustatiira, liejukana, merikotka, turkinkyyhky ja turturikyyhky ovat harvinaisia vierailijoita Kemin- Tornion alueella. Silmälläpidettävät Varsinaisten uhanalaisten lajien lisäksi 37 lajia luokitellaan silmälläpidettäviksi eli lajeiksi, joiden kannan kehitys on ollut huolestuttavaa. Silmälläpidettävistä lajeista metsähanhi, käki, tuulihaukka, kaakkuri, jänkäsirriäinen ja suokukko pesivät vielä varsin runsaslukuisesti alueellamme. Myös riskilä, sinisuohaukka, kivitasku, varpunen, mehiläishaukka ja pensastasku löytävät vielä melko hyvin sopivia elinympäristöjä. Niiden parimäärät ovat vähentyneet parhaista vuosista, mutta viime vuosina on riskilän kannassa tapahtunut pientä elpymistä. Teeri, metso ja pohjantikka ovat kärsineet vanhojen metsien vähenemisestä. Pikkulepinkäinen, isolepinkäinen, mustalintu, sääksi ja kuukkeli ovat alueellamme vähälukuisia pesimälintuja. Huolestuttavin kannan kehitys on ollut kottaraisella, joka on kokonaan häviämässä alueemme pesimälinnustosta. Sensijaan ruskosuohaukka, nokkavarpunen ja ehkä myös harmaapäätikka ovat vasta asettumassa pesimälajeiksi. Lintujen seurannassa ja katsauksissa tulisi uhanalaisten lajien esiintymiseen kiinnittää erityistä huomiota. Kemin Tornion alueen näkövinkkelistä katsottuna olisi ollut toivottavaa, että myös jouhisorsa, riekko ja töyhtötiainen olisivat kuuluneet uhanalaisten lajien luetteloon. Hävinneet (RE) kiljukotka viiriäinen heinäkurppa Äärimmäisen uhanalaiset (CR) kiljuhanhi etelänsuosirri rantakurvi valkoselkätikka tunturikiuru kultasirkku Erittäin uhanalaiset (EN) haarahaukka tunturihaukka muuttohaukka mustapyrstökuiri pikkutiira tunturipöllö Vaarantuneet (VU) lapasotka maakotka ampuhaukka merikotka liejukana etelänkiisla merisirri lapinsirri selkälokki naurulokki mustatiira räyskä turkinkyyhky turturikyyhky pikkutikka käenpiika sinipyrstö Pentti Rauhala tiltaltti rastaskerttunen peltosirkku Silmälläpidettävät (NT) kaakkuri kaulushaikara metsähanhi ristisorsa mustalintu mehiläishaukka ruskosuohaukka sinisuohaukka sääksi tuulihaukka riskilä ruisrääkkä peltopyy teeri metso keräkurmitsa jänkäsirriäinen punakuiri suokukko käki kangaskiuru pohjantikka harmaapäätikka kehrääjä koskikara pensastasku kivitasku pikkusieppo viiksitimali lapintiainen sepelrastas isolepinkäinen pikkulepinkäinen kuukkeli kottarainen varpunen nokkavarpunen 58 Sirri vsk.

59 Metsästyksen alkukaikuja Simon Martimoaavalla Kiikarissa Simon Martimoaapa on Suomen tunnetuimpia metsähanhisoita, joten ei ole mikään ihme, että metsästäjät suuntaavat sinne kulkunsa. Alue on metsähanhen lisäksi monen muun suolajin tärkeää pesimäaluetta. Siksi jo vuosia on mielessäni ollut ajatus lähteä seuraamaan metsästyksen vaikutusta suon lintuihin. Metsästyksen alkamispäivänä pääsin vihdoin ajatusta pitemmälle ja suuntasin kulkuni kohti Simoa. Olin liikkeellä jo aamulla, sillä tarkoitukseni oli kierrellä suolla ja etenkin kaakkureiden lammilla toteamassa, kuinka moni poikanen oli vielä lentokyvytön. Patikoin suon laitaan yhdessä useiden metsästäjien kanssa, jotka suuntasivat Järvi- ja Lumiaavalle. Itse jatkoin matkaa kohti Martimoaapaa. Muutamia metsästäjiä oli jo asettunut väijytyspaikoille. Vaihdoin heidän kanssaan muutaman sanan. Kaakkuri tuntui olevan tuttu laji kaikille ja myönteistä vastakaikua sai myös sanomani lajin suojelun tarpeellisuudesta. Kiertelin aavalla kaakkurin pesimälammelta toiselle. Rikkumaton rauha henki silmänkantamattomiin eikä muita liikkujia näkynyt missään. Tiesin kuitenkin, että lukuisat silmäparit seurailivat askeleitani ja manauksiakin varmaan lenteli siitä, että olin tullut hätyyttelemään lintuja ennen aikojaan. Kello 11 ensimmäisen passiparin pinna petti, ja huutaen ja viittilöiden minua kehotettiin häipymään avoimelta nevalta. Harpoin metsäsaarekkeen laidalle ja asetuin pienen männynnäreen alle seuraamaan tilanteen kehittymistä. Mielessä oli erityisesti löytämäni kaksi lentokyvytöntä kaakkurinpoikasta ja niiden selviytyminen metsästäjien haulisateessa. Ympärilläni olevan hiljaisuuden rikkoi vain silloin tällöin kuuluva lintujen ääni. Kymmenpäiset niittykirvis- ja keltavästäräkkiparvet pyrähtelivät paikasta toiseen. Mustaviklo, lapin- ja suosirri ja liro ilmoittavat äänellään kahlaajien muuton olevan menossa. Suon yllä liihotteli kolme varista ja koiras sinisuohaukka. Ja ikäänkuin pahaa aavistaen viisi metsähanhiparvea, joissa oli yhteensä 121 hanhea, lensi puolen tunnin aikana ohitseni kohti Järviaapaa. Yksi parvista sai Karhusaaren laidalta haulisateen peräänsä kellon näyttäessä vasta 11:39, mutta se ei turvallisen korkealla lentäviä hanhia paljon heilauttanut. Kaksi kaakkuripariskuntaakin kävi kaakattaen suon yllä pyörähtämässä ikäänkuin hyvästiä jättääkseen ja kaarsi sitten takaisin kohti merta. Jostain suolta kuului karhea vastatervehdys treen, treen, treen. Taivaan sinessä lenteli muuttohaukka. Tasan kello 12 se sitten alkoi. Joka puolella paukkui kuin sota olisi syttynyt. Suon sorsat kohosivat siivilleen ja alkoivat nopeasti ottaa korkeutta päästäkseen haulisateen ulottumattomiin. Laskin 80 tavia, 72 sinisorsaa, kaksi jouhisorsaa sekä telkän ja uivelon. Suurin osa sorsista häipyi paikalta, mutta muutama uskalsi laskeutua suon keskellä oleville allikoille. Ensimmäiset viisi minuuttia oli lähes yhtäjaksoista pauketta. Sorsat hävisivät kuitenkin vähitellen turvallisemmille paikoille ja pauke harveni. Kello 12:15 12:45 välisenä aikana ei kuulunut enää yhtään laukausta. Kolme kaakkuriakin uskaltautui jälleen kiertelemään suon yläpuolelle ja pariskunta laskeutui suon vastakkaisella puolella olevalle lammelle ilmeisesti poikaselle ruokaa tuomaan. Uudelleen alkanut laukausten pauke kertoi joidenkin sorsien palailevan takaisin tai kiertelevän hämmentyneinä ympäriinsä. Mutta missä olivat metsähanhet? Kuin suon nieleminä ne pysyivät näkymättömissä. Kello 13 lähdin hiljalleen palailemaan autolle. Vain lyhyen matkaa saarekkeen laitaa kuljettuani ympärilläni räjähti. Joka puolelta läheltäni kuului pauketta ja syynkin havaitsin hetkessä, kun 18 metsähanhen parvi lensi kajattaen ylitseni, tälläkin kertaa turvallisen korkealla. Kaakkurin poikanen seurasi hermostuneena menoa allikon laidalla, minne se oli joutunut vetäytymään toisella laidalla maastoutuneina olevia metsästäjiä pakoon. Lähes hiljaisuuden vallitessa lompsuttelin kohti Martimojärven rantaa. Niittykirvisiä hypähteli silloin tällöin sivummalle ja muutaman kerran kuului mustaviklon kutsuhuuto. Mielessäni liikkui huoli kaakkureiden selviämisestä. Tähän asti kaikki seuraamani olivat päässeet pelkällä säikähdyksellä. Mutta miten käy silloin, kun pauke jälleen kiihtyy sorsien iltalennon aikaan? Entä miten emot uskaltavat tuoda ruokaa poikasille, kun allikon laidalla lymyää metsästäjiä? Läheisimmälle pesimälammelle emot eivät uskaltaneet laskeutua kertaakaan koko neljän tunnin paikalla oloni aikana. Kaakkureiden pesinnän turvaamiseksi metsästys Martimoaavalla pitäisi aloittaa vasta 1.9., jolloin kaikki kaakkurin poikaset ovat tulleet lentokykyisiksi. Pentti Rauhala Sirri vsk. 59

60 Kiikarissa Osallistu sinäkin pönttöruutututkimukseen Rengastajakokouksessa v rengastaja Kai Norrdahl ehdotti pönttöruutujen perustamista maastoon. Koska valtakunnallisesti tai etenkään meidän yhdistyksemme alueella ei ole minkäänlaista vakioitua pönttölintututkimusta olisi nyt syytä panna toimeksi, jotta pönttölintujemme tilasta saataisiin tarkempaa tietoa. Lähes jokaisella yhdistyksemme jäsenellä on varmaankin jokunen pikkulinnunpönttö kotipihalla, mökillä tahi muualla maastossa. Nyt on jokaisella mahdollisuus pienellä vaivalla osallistua pönttölintututkimukseen. Helpoimmillaan ruudun perustaa vaikkapa järjestämällä kotipihan pöntöt uuteen järjestykseen. Muutenkaan tarkastuksen työtaakkaa ei kannata säikähtää, sillä esimerkiksi allekirjoittaneelta meni nopeimmillaan kesällä 2001 yhden perusruudun (17 pönttöä) tarkastuskierrokseen 12 minuuttia. Paperityötkään eivät peruskaavakkeen ja pönttökaavakkeen täytön jälkeen vie aikaa vuosittain kuin hetkisen, sillä niistä on tehty mahdollisimman yksinkertaiset. Tärkeimpiä ruuduilta kerättäviä tietoja ovat pöntöissä pesivien lintujen parimäärät, munamäärät (ei välttämätön jos edellyttää esim. talitiaisen ajamista pöntöstä), poikasmäärät sekä pesästä lähteneiden poikasten määrä. Mahdolliset pesän tuhoutumiset raportoidaan myös lomakkeella. Tiedot kannattaa kerätä huolella jotta tuloksia voidaan käyttää vertailukelpoisesti. Seuraavassa Kaj Norrdahlin kotisivulta poimitut ruudun perustamisohjeet. Pönttöruutu Pönttöruudun pitää olla suurin piirtein neliö, kooltaan 100 x 100 metriä (hehtaari). Tiedot kerätään koko hehtaarilta, mutta pöntöt keskitetään alueen keskiosiin. Pönttöjen keskittämisellä pyritään siihen, että hehtaarilta kerätyt tiedot kuvaisivat edes jotenkin pöntöissä pesivien parien ruokailumaastoa. Ruuduille sijoitettavien pönttöjen määrät on laskettu niin, että ruudulta löytyy lähes aina vapaa tiaispönttö halukkaalle kolopesijälle. Tällöin vahvempien lajien läsnäolo ei estä heikompia lajeja pesimästä. Pönttöruudun ulkopuolelle suositellaan muutaman kymmenen metrin pöntötöntä vyöhykettä. Tämä vähentää ulkopuolella pesivien parien aiheuttamaa häiriötä ruudun lintupareille, ja pakottaa suuremman osan alueen pönttölinnuista pesimään ruudun pöntöissä (jolloin ne saadaan seurannan piiriin). Pönttöruudusta on olemassa kaksi versiota. Perusversio on suunniteltu riittäväksi Etelä-Suomen runsaslintuisiin metsiin. Vertailtavuuden vuoksi perusruutua suositellaan myös pohjoisen vähälintuisempiin metsiin. Pohjoisemmassa Suomessa ja karummissa ympäristöissä voidaan kuitenkin haluttaessa valita ns. pohjoinen versio, jossa tiaispönttöjen määrä on tiputettu puoleen. Vähimmillään voit siis osallistua tutkimukseen jo 5 talitiaispöntöllä. Pönttöruudun pöntöt Pönttöruudulle sijoitettavat pöntöt jakaantuvat pakollisiin pönttöihin ja lisäpönttöihin. Pakolliset pöntöt pitää löytyä joka ruudulta, mutta lisäpönttöjen sijoittaminen on vapaaehtoista. Pakolliset ja lisäpöntöt on lueteltu taulukossa 1. Pönttöruudulle ei saa sijoittaa muita pieniaukkoisia (suuaukon halkaisija <80 mm) lintupönttöjä kuin taulukossa mainitut. Isompireikäisiä pönttöjä voi sijoittaa, mutta niistä tulisi mainita kaavakkeella. Perusversion pakolliset pöntöt ovat 9 tiaispönttöä ja 4 pikkutiaispönttöä. Vähälintuisiin ympäristöihin tarkoitetun pohjoisen version ruudussa tiaispönttöjä on 5, mutta muuten pönttömäärä on sama kuin perusruudussa. Tiaispöntöt sijoitetaan 3 x 3 -ruudukkoon pönttöruudun keskelle noin 50 x 50 metrin kokoiselle alueelle (pönttöjen väli noin 25 m). Pohjoisen version ruudussa tiaispöntöt sijoitetaan 50 x 50 metrin kokoisen alueen nurkkiin ja keskelle. Pikkutiaispöntöt sijoitetaan tiaispöntöistä ruudun nurkkiin päin, suurin piirtein nurkan ja reunimmaisen tiaispöntön puoliväliin. Pikkutiaispönttöjen sijoitus tiaispönttöjen ulkopuolelle helpottaa heikompien pikkutiaisten elämää. Pikkutiaiset voivat hyödyntää myös tiaispönttöjä, jotka jäävät vapaaksi vahvemmilta kilpailijoilta. Lisäpöntöt pyritään sijoittamaan tiaispönttöjen ja pönttöruudun reunan puoliväliin. Pönttöjen sijoituskorkeus on vapaa; suositeltu sijoituskorkeus on 1,5 4 metriä. Pöntöt tehdään puusta ja pyritään saamaan niin tiiviik- 60 Sirri vsk.

61 Kiikarissa si, ettei valo paista liitoskohdista. Muuten materiaali on vapaa, joten sekä lautapöntöt että kairatut pöntöt käyvät. Perusversio 50 m Tiaispönttö Pikkutiaispönttö Puukiipijäpönttö 100 m Taulukko 1. Pönttöjen mitat (suuaukko ja sisähalkaisija) lasketaan suurimman ja pienimmän mitan keskiarvona eli (minimi + maksimi) / 2. Syvyys tarkoittaa korkeutta pohjalta suuaukon alareunaan. Pönttötyyppi Suuaukko Sisähalkaisija Syvyys Tiaispönttö 32 mm mm mm Pikkutiaispönttö 28 mm mm mm Varpuspöllö mm mm mm Käki-/kottarainen mm mm mm Pönttötyyppi Kpl Muuta Tiaispönttö Pakollinen 9 (tai 5) Pikkutiaisönttö Pakollinen 4 Puukiipijä Lisäpönttö 2 (tai 0) suositus Varpuspöllö Lisäpönttö 2 (tai 0) paksu etuseinä Käki-/kottarainen Lisäpönttö 1 (tai 0) Harmaasieppo Lisäpönttö 1 (tai 0) Tietojen keruu Tietojen keruu pönttöruuduilta jakaantuu harvoin kerättäviin perustietoihin ja vuosittain kerättäviin yhteenvetotietoihin. Kun pönttöruutu perustetaan, ruudusta on täytettävä perustietokaavake. Lisäksi suositellaan, että ruudusta täytetään pönttökaavake, jossa kysytään tarkemmat tiedot pöntöistä. Kun perustieto- ja pönttökaavake on kerran täytetty ja lähetetty, uusia ei tarvitse lähettää kuin siinä tapauksessa että tiedot ovat muuttuneet. Sen sijaan pesintöjen yhteenvetokaavake tulee täyttää joka vuosi. Jotta ruutu kuuluisi pönttöruutuseurannan piiriin, ruudulta täytyy palauttaa ainakin perustietokaavake ja vuosittaiset yhteenvetokaavakkeet. Ruudun pöntöt tulee tarkastaa vähintään kolme kertaa pesimäkauden aikana ja kerran pesimäkauden jälkeen. Käyntien tulisi jakaantua ajallisesti niin että kaikki pesinnät pöntöissä havaitaan ja kirjataan kaavakkeelle. Työmäärän vähentämiseksi on lähdetty siitä, että tarkemmat tiedot pesinnöistä kerätään vain pesäkorteilla, jotka palautetaan (entiseen tapaan) eläinmuseoon. Pesäkortin lisätiedot-osaan laitetaan merkintä: pönttöruutuseuranta. Ruutututkimuksen paikallisia tuloksia tullaan esittelemään Sirrilehden sivuilla joten palauttanet lomakekopiot vuosittain yhdistyksellekin. Tutkimuksessa tarvittavia lomakkeita tai lisätietoja saa vaikkapa kilauttamalla kirjoittajalle tai Kaj Norrdahlin kotisivuilta. Sivuilta löytyy myös elektronisessa Pohjoinen versio Varpuspöllöpönttö Käki- / kottaraispönttö Harmaasieppopönttö Kuva 1. Pönttöjen sijoittelumalli perusruudulle ja pohjoiselle ruudulle. Huomaa, että mollemissa pönttöruuduissa pakollisia pönttöjä ovat vain valkoiset ja mustat neliöt, eli tiaisille tarkoitetut pöntöt. 50 m 100 m muodossa palautettavat lomakkeet: ponttoseuranta.htm Matti Suopajärvi Sirri vsk. 61

62 Kiikarissa Mustaotsalepinkäinen ensi kertaa Kemissä Olin aamupäivällä lähdössä kiireellä asioille, kun huomasin kotiani vastapäätä tyhjällä tontilla aurausviitassa istuvan lepinkäisen. Katsoin sitä vähän aikaa, lähestyin ja ihmettelin, että onpa kumman kesy lapinharakka, lyhytpyrstöinen ja muutenkin pienikokoinen. Hoksasin, ettei minulla ole kunnon tunnistuskuvaa lapinharakasta. Unohdin muut kiireet ja hain kameran. Otin linnusta viisi kuvaa ja unohdin asian sillä erää. Kun elokuussa tuli Linnut-lehti, jossa oli artikkeli mustaotsalepinkäisestä, havahduin: Onpa siinä tutun näköinen lintu. Muistin ottamani kuvat ja tarkistin ne. Ilokseni sain todeta linnun olevan mustaotsa- lepinkäinen, jota ei ole aikaisemmin tavattu Kemin seudulla. Mustaotsalepinkäisen lähimmät pesimäalueet sijaitsevat Liettuassa ja Valko-Venäjällä. Suomessa laji on suhteellisen säännöllinen vieras, jonka yksilömäärä on viimeisen 14 vuoden aikana vaihdellut 4 10 välillä. Suurin osa havainnoista on tehty Lounais-Suomessa, mutta kerran laji on tavattu myös Lapissa Rovaniemellä. Kirjallisuus Luoto, H. 2001: Mustaotsalepinkäinen kesävieras Suomessa. Linnut 36: Jouko Kärkkäinen Vielä kuvaa ottaessaan Jouko luuli lintua lapinharakaksi. Jouko Kärkkäinen. Mustaleppälintu Kemissä Lämpimät ilmat olivat keväällä 2001 houkutelleet jo paljon muuttolintuja, vaikka oli vasta 10. päivä huhtikuuta. Kiertelin Pajusaaressa ja tulin jätevesialtaiden luokse, joiden laidoilta lumi oli jo sulanut. Saapumiseni säikäytti paikalta luotokirvisen, johon olin tutustunut jo useana keväänä. Enemmän minua kiinnosti kuitenkin läheisellä tiellä pomppiva outo lintu, joka näytti tasaisen harmaalta. Tarkemmin tarkasteltuna värieroja alkoi kuitenkin löytyä: vatsa, rinta ja kurkku olivat hieman selkää sekä päälakea vaaleammat ja siipisulat muuta ruumista tummemmat ruskeanharmaat. Jalat ja pieni nokka olivat mustat. Silmä paistoi mustana nappina. Pyrähtelevä pomppiva eteneminen, pysty seisoma-asento, niiailu ja mieltymys maassa oleskeluun toivat mieleen kivitaskun. Leppälintumaisesti väräjävä tiilenpunainen pyrstö kertoi kuitenkin, ettei lintu ollut mikään tasku vaan naaraspukuinen mustaleppälintu. Sukupuolta ei voi määrittää, koska koiras on useimmiten vielä yksivuotiaana naaraan näköinen. Mustaleppälintu on tavattu toimialueellamme aikaisemmin vain kerran 1990 Simossa. Pentti Rauhala Ruusuja Sirri ei ilmesty ilman kirjoittajien panosta. Kiitokset erityisesti Pentille, Petrille ja Jounille, jotka ovat vuodesta toiseen jaksaneet uurastaa juttujen parissa. Lisäksi Heli, Heikki ja Matti ovat ilman kiitosta lukeneet käsikirjoituksiani ja auttaneet ongelmissani. Kiitos! Pekka Suopajärvi 62 Sirri vsk.