ASIA HAKIJA. PÄÄTÖS Nro 130/12/1 Dnro PSAVI/30/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 PÄÄTÖS Nro 130/12/1 Dnro PSAVI/30/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen ASIA HAKIJA Ison Savisuon turvetuotantoa koskeva ympäristölupa, Ii ja Yli-Ii Vapo Oy PL Jyväskylä

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 3 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 3 HAKEMUKSEN SISÄLTÖ... 3 Toimintaa koskevat luvat, sopimukset ja alueen kaavoitustilanne... 3 Toiminta... 3 Yleiskuvaus toiminnasta... 3 Vesien käsittely ja päästöt vesistöön... 5 Pöly... 5 Melu... 6 Liikenne... 7 Varastointi ja jätteet... 7 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT)... 7 Tuotantoalue, sen ympäristö ja toiminnan vaikutukset ympäristöön... 8 Tuotantoalueen nykytila... 8 Asutus ja maankäyttö... 8 Suojelukohteet ja pohjavesialueet... 9 Vesistö... 9 Kalasto ja kalastus Ympäristöriskit Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu Vahinkoja estävät toimenpiteet HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennykset Hakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Muistutukset Hakijan vastine Hakijan vastineen johdosta pyydetyt lausunnot Hakijan vastine hakijan aiemman vastineen johdosta annettuun lausuntoon MERKINTÄ A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U Ympäristöluparatkaisu RATKAISUN PERUSTELUT VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu Perustelut Oikeusohjeet MUUTOKSENHAKU... 28

3 3 HAKEMUS Vapo Oy on aluehallintovirastoon saapuneella ja sittemmin täydentämällään hakemuksella hakenut ympäristönsuojelulain mukaista lupaa Ison Savisuon 61,5 ha:n suuruisen uuden alueen turvetuotantoon Iin ja Yli- Iin kunnissa. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. Aluehallintovirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7 c) kohdan nojalla toimivaltainen viranomainen turvetuotantoa koskevassa asiassa. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Toimintaa koskevat luvat, sopimukset ja alueen kaavoitustilanne Hankkeella ei ole aikaisempaa ympäristölupaa. Hankealue sijaitsee kokonaisuudessaan hakijan omistamilla kiinteistöillä. Iin kunnan puolella olevan kiinteistön, Iso Savisuo, rekisteritunnus on ja pinta-ala 103,2 ha. Yli-Iin kunnan puolella olevan kiinteistön, Lisä-Savisuo, rekisteritunnus on ja pinta-ala 8,0 ha. Alueella on voimassa ympäristöministeriön vahvistama Pohjois- Pohjanmaan maakuntakaava. Maakuntakaavassa Ison Savisuon alueella ei ole erityisiä maankäyttövarauksia. Ison Savisuon länsi- ja lounaispuolella sijaitsee nykyinen turvetuotannossa oleva alue ja itäpuolella pohjavesialue. Maakuntakaavassa on suon itäpuolella myös merkintä viheryhteystarpeesta sekä ylimaakunnallisesti ja kansainvälisesti tärkeästä vaellusreitistä. Turvesoiden käytöstä on annettu yleinen kaavamääräys: Turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- ja kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Tuotantoa tulee harjoittaa niin, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti. Turvetuotannon lopettamisen jälkihoidon ympäristövaikutukset tulee käsitellä valvonta- ja lupaviranomaisen kanssa ennen tuotannon päättymistä. Suopohjien jälkikäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon alueelliset maankäyttötarpeet. Alueella ei ole asema- tai yleiskaavaa. Toiminta Yleiskuvaus toiminnasta Iso Savisuo sijaitsee Iin ja Yli-Iin kuntien rajalla noin 23 kilometriä Yli-Iin keskustasta koilliseen. Turvetuotantoalue muodostuu kolmesta lohkosta,

4 joiden tuotantoala on 57,9 ha ja kolmesta auma-alueesta, joiden yhteisala on 3,6 ha. Myös auma-alueilla oleva turve tuotetaan ja tarvittaessa turvevarastojen paikkoja vaihdellaan. Sijoittelussa huomioidaan 400 metrin vähimmäisetäisyys asutukseen. Tukikohta sijaitsee tuotantolohkon 3 eteläosassa. Koska Kynkäänsuon työmaa on Ison Savisuon läheisyydessä, voidaan myös sen tukikohta-aluetta hyödyntää Ison Savisuon työmaan tarpeisiin. Toiminta, joka käsittää kuntoonpano-, tuotanto- ja jälkihoitovaiheen, aloitetaan ympäristöluvan täytäntöönpanokelpoiseksi tulemisen jälkeen. Kuntoonpanovaihe kestää 1 3 vuotta ja tuotantovaihe vuotta. Tämän jälkeen alue siirtyy jälkihoitovaiheeseen ja sitä seuraavaan uuteen käyttömuotoon. Kuntoonpano aloitetaan tiestön rakentamisella ja puuston poistolla. Työt tehdään seuraavassa järjestyksessä: eristysojat ja paloaltaat, vesienkäsittelyrakenteet, lasku- ja kokoojaojat sekä reuna- ja sarkaojat. Sarkaojitus tehdään 20 metrin välein. Sarkojen pintakerros puuaineksineen jyrsitään, asennetaan päisteputket ja sarkaojapidättimet sekä kaivetaan sarkaojien lietesyvennykset. Lopuksi sarat muotoillaan kunnostusruuvilla tuotantokuntoon, kunnostetaan sarkaojat ja rakennetaan aumapaikat. Tarpeettoman kuormituksen välttämiseksi työt pyritään tekemään mahdollisimman vähävetisinä aikoina. Routakerrosta hyödynnetään suon vetisimpien osien kuntoonpanossa. Porotalous otetaan huomioon suon kuntoonpanovaiheessa luiskaamalla ojien ja sammutusaltaiden reunoja loivemmiksi porojen luontaisilla kulkureiteillä, mikä helpottaa vasojen pääsyä pois ojista eläinten niihin joutuessa. Porojen luontaisten kulkureittien määrittäminen tehdään yhteistyössä alueen paliskunnan kanssa. Kuntoonpanovaiheessa otetaan huomioon myös poronhoitotöissä tarvittavat kulkureitit. Isolla Savisuolla tuotetaan jyrsinpolttoturvetta ja alkuvuosina myös ympäristöturvetta mekaanisella kokoojavaunulla tai toisioerottimella varustetulla imuvaunulla. Keskimääräinen vuosituotantomäärä on noin m 3 jyrsinpolttoturvetta. Keräilyä edeltävät työvaiheet ovat jyrsintä ja kääntäminen sekä karheaminen (paitsi imuvaunukeräilyssä). Kysynnän mukaan voidaan tuottaa myös palaturvetta. Energiaturve toimitetaan pääasiassa Oulussa sijaitseviin käyttöpaikkoihin. Ympäristöturvetta käytetään lähiympäristössä kuivikkeena, kompostoinnissa, lietteen imeytyksessä ja maanparannusaineena. Turvetuotannon loputtua alue siistitään ja tarpeettomat rakenteet ja rakennelmat poistetaan. Jos tuotannosta poistuu muun maankäytön kannalta tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia muodostavia osa-alueita, toimenpiteet ovat samat. Hakija kunnostaa omistamansa alueet uuteen maankäyttöön mahdollisimman pian toiminnan päättymisen jälkeen. Mahdollisuuksien mukaan tuotannosta poistuneiden alueiden kuivatus järjestetään erillisesti eli ne rajataan tuotannossa oleviin alueisiin nähden ulkopuolisiksi ja vedet johdetaan vesienkäsittelyrakenteiden kautta viranomaisten määräämän ajan. Jälkikäyttömuotoina tulevat kysymykseen esimerkiksi metsittäminen tai viljely. Ison Savisuon turvetuotanto ja siihen liittyvä kuljetus työllistävät urakoitsijoita välittömästi noin viisi henkilötyövuotta. 4

5 5 Vesien käsittely ja päästöt vesistöön Ison Savisuon vedet johdetaan laskuojassa Isoon Saviojaan, joka laskee Vitmaojan kautta Siuruanjokeen ja edelleen Iijokeen. Vesien käsittelyyn kuuluvat sarkaojien lietetaskut, sarkaojapidättimet, kaksi padottavalla rakenteella ja pintapuomilla varustettua laskeutusallasta, pumppausallas ja pintavalutuskenttä. Vedet johdetaan pumppaamalla pintavalutuskentälle ympäri vuoden. Pintavalutuskentän pinta-ala on 3,1 ha ja valuma-alue noin 62 ha. Kentän pinta-ala on 5,0 % sen valuma-alueen pinta-alasta. Kenttä on ojittamatonta suoaluetta. Kuivatusvedet pumpataan jako-ojaan, josta vedet jakautuvat tasaisesti pintavalutuskentälle. Pintavalutuskentän pengerryksellä estetään ulkopuolisten vesien pääsy kentälle, jolloin samalla estetään mahdolliset oikovirtaukset kentältä pois. Pintavalutuskentältä vedet purkautuvat mittapadon kautta laskuojaan. Isolta Savisuolta nykyisin huuhtoutuvia ainemääriä on arvioitu vuonna 2008 hankealueen alapuolelta otettujen ennakkotarkkailunäytteiden pitoisuuskeskiarvojen avulla. Pitoisuudet ovat olleet keskimäärin 3,6 mg/l kiintoainetta, 93 µg/l fosforia ja 880 µg/l typpeä. Vitmaojan osavaluma-alueen vuosien keskimääräinen vuosivaluma on ollut 11,7 l/s km 2. Edellä kuvattuja arvoja käyttäen hankealueelta (61,5 ha) huuhtoutuu nykyisin 820 kg kiintoainetta, 21 kg fosforia ja 200 kg typpeä vuodessa. Selvityksen Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi YVAhankkeissa ja ympäristölupahakemuksissa mukaan metsäojitetulta alueelta lähtevässä vedessä olisi keskimäärin 3,5 mg/l kiintoainetta, 30 µg/l fosforia ja 630 µg/l typpeä ja näiden pitoisuuksien mukaan bruttokuormitus olisi 794 kg kiintoainetta, 6,8 kg fosforia ja 143 kg typpeä vuodessa. Turvetuotantosuon kokonaisainevirtaama muodostuu luonnonhuuhtoumasta ja tuotannon aiheuttamista päästöistä (nettokuormitus). Ison Savisuon turvetuotantoalueen valumavedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuskentällä. Nettokuormituksen laskemisessa taustapitoisuuksina on käytetty luonnontilaisen alueen veden laatua: kiintoaine 2 mg/l, fosfori 20 µg/l ja typpi 500 µg/l. Pohjois-Suomen pintavalutuskentällisten turvetuotantoalueiden keskimääräisten ominaiskuormitusarvojen perusteella arvioidut Ison Savisuon päästöt kuntoonpanon ja tuotannon aikana: BRUTTO NETTO Ala ha Kiintoaine kg/v Kok.P kg/v Kok.N kg/v Kiintoaine kg/v Kok.P kg/v Kok.N kg/v 1.kuntoonpanovuosi 61, Seuraavat kuntoonpanovuodet 61, ,3 226 Tuotantovaihe 61, ,3 159 Pöly Turvetuotannon päästöt ilmaan ovat lähinnä tuotannon ja lastauksen aikaista turpeen pölyämistä sekä tuotannon ja kuljetuksen aiheuttamia pakokaasupäästöjä. Pölyä muodostuu pääasiassa kesän tuotantokaudella. Pölyn muodostumiseen ja leviämiseen vaikuttavat turpeen maatuneisuusaste ja kosteus, tuotantomenetelmä ja erityisesti tuulen nopeus. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s tuotanto keskeytetään aina lisääntyvän tulipaloriskin vuoksi.

6 Tuotannon eri työvaiheissa pölyn muodostus ja leviäminen ympäristöön on erilaista. Kuormaus karheelta (keräily), aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita, koska kuivaa turvetta liikutellaan korkeussuunnassa. Muut tuotannon vaiheet, kuten jyrsiminen, kääntäminen ja karheaminen, muodostavat selvästi vähemmän pölyä, koska ne tapahtuvat kentän pinnassa eikä turvetta liikutella korkeussuunnassa ja koska käsiteltävä turve on kosteaa. Nykyaikaisella toisioerottimella varustettua imuvaunua ja mekaanista kokoojavaunua käytettäessä pölyäminen on melko vähäistä myös kuormausvaiheessa. Kokoojavaunun kokonaispölypäästön arvioidaan olevan 37 % Haku-menetelmän päästöstä. Turvepöly on lähes kokonaan orgaanista hajonnutta kasviainesta. Pölyhiukkasten kokojakauman on havaittu painottuvan halkaisijaltaan yli kymmenen mikrometrin kokoisiin suuriin hiukkasiin, mutta pöly sisältää myös hengitettäviä hiukkasia ja pienhiukkasia. Tuotannon pölyämisen aiheuttama viihtyvyyshaitta ulottuu avoimessa maastossa noin 500 metrin etäisyydelle. Yli metrin päässä tuotantoalueesta turvepöly ei enää sanottavasti lisää laskeumaa. Pienhiukkasten pitoisuuden on todettu pienenevän voimakkaasti viimeistään noin 500 metrin etäisyydellä pölylähteestä. Turveperäinen pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi siten aiheuttaa viihtyvyyshaittaa. Pölyisimpien työvaiheiden (kuormaus, aumaus ja lastaus) aikana ja erityisesti sääolosuhteiden ollessa epäsuotuisat (inversio tai kova tuuli) pölyn leviämisalue saattaa olla suurempi. Tuulen suunnan vaihteluista johtuen pöly ei leviä jatkuvasti samaan suuntaan. Puuston on todettu tehokkaasti vähentävän pölyn kulkeutumista tuotantoalueen ympäristöön. 6 Melu Melua syntyy työkoneista turvekentillä ja turpeen kuormauksesta. Melu ei ole jatkuvaa, koska tuotantopäiviä on vuodessa noin Tuotantopäivinä turvekoneiden aiheuttamaa melua voi syntyä ympäri vuorokauden työvaiheista, tuotantotilanteesta ja säästä riippuen. Melu muistuttaa maatalouden harjoittamisesta syntyvää melua (lähinnä traktorit). Tuotantokoneiden lisäksi melua aiheuttaa raskas kuljetuskalusto. Turpeen toimitusaikana melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa liikennemelua. Myös toimitusaikana työmaalla voidaan työskennellä ympäri vuorokauden. Melun kokeminen riippuu muun muassa etäisyydestä, melulähteen ja kohteen välisestä korkeuserosta, säätilasta, maanpinnan laadusta, kasvillisuudesta ja siitä, onko välissä melun leviämistä estäviä maaston muotoja tai rakenteita. Turvetuotannosta aiheutuva meluhaitta on yleensä paikallista ja kuljetusten aiheuttama meluhaitta keskittyy pienten teiden ympäristöön. Valtateillä turpeen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää vähäiseksi. Tutkimuksen mukaan turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat avoimessa maastossa hetkellistä 55 db:n melua metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostustoimet aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutasoja metrin etäisyydelle. Puuston on todettu vaimentavan äänen voimakkuutta tehokkaasti.

7 7 Liikenne Varastointi ja jätteet Energiaturve toimitetaan asiakkaille pääasiassa lämmityskaudella (loka huhtikuu) yhdessä tai kahdessa jaksossa. Vuosittainen toimitus ( m 3 ) vastaa noin 250 rekkakuormaa. Toimitus tapahtuu työmaateitä ja olemassa olevia yksityisteitä myöten tielle 849 ja siitä edelleen valtatietä 20 pitkin Oulussa sijaitseviin käyttökohteisiin. Ympäristöturpeita toimitetaan ympäri vuoden tilausten mukaan. Toiminnassa käytettävät traktorit tuodaan työmaalle keväällä ja viedään pois syksyllä. Tuotantokoneet ovat työmaalla pääosin ympäri vuoden. Kunnostuksessa käytettäviä koneita tuodaan työmaalle keskimäärin 2 3 kertaa tuotantokauden aikana. Lisäksi tuotantokaudella on kevyttä liikennettä ja jossain määrin muuta raskasta liikennettä. Polttoaineita säilytetään siirrettävissä säiliöissä pelastussuunnitelmassa osoitetuissa paikoissa, jotka ovat alustaltaan tiiviitä ja kantavia ja jotka on valittu siten, että aineet eivät vahinkotapauksissa pääse leviämään vesistöön tai pohjaveteen. Säiliöiden keskimääräinen koko on litraa. Polttoöljyn kulutus tuotantokauden aikana on noin litraa. Samanaikaisesti säilytettävän polttoaineen määrä on alle litraa. Voiteluöljyjä käytetään noin 190 litraa ja muita voiteluaineita noin 40 kg. Voiteluaineita varastoidaan tukikohta-alueella niille varatuissa paikoissa. Tarvittaessa varastoaumat suojataan tuotantokauden päättyessä muovilla. Suojamuovin vuotuinen tarve on noin kg. Tuotannossa syntyy jäteöljyjä 190 litraa, kiinteää öljyjätettä 30 kg, akkuja 10 kg, sekajätettä 900 litraa, aumamuovia kg ja rautaromua 120 kg vuodessa. Jäteöljy, muut ongelmajätteet ja sekajätteet toimitetaan jätteiden keräyspaikoille asianmukaisiin säiliöihin, joista paikallinen jäteyrittäjä toimittaa ne kaatopaikalle. Jäteöljyn ja ongelmajätteiden keruun ja toimituksen asianmukaiseen laitokseen hoitaa siihen hyväksytty yrittäjä. Metalliromu myydään romuraudan välittäjälle kierrätykseen. Aumamuovit kerätään ja niitä varastoidaan tuotantoalueella niille osoitetuilla alueilla. Varastoitu muovi paalataan ja hyödynnetään myöhemmin energiana tai kierrättämällä. Toiminnassa syntyy jätejakeita, joihin sovelletaan kaivannaisjätteistä annettua asetusta (379/2008). Kannot ja muu puuaines välivarastoidaan tuotantoalueella ja käytetään biopolttoaineena. Kivet käytetään teiden rungoissa, sijoitetaan syrjään tai upotetaan maahan. Ojien kaivusta syntyvät mineraalimaat käytetään taimikoiden kasvupohjana tai pellon pohjamaana tai sijoitetaan ojien viereen. Laskeutusaltaista nostettava liete siirretään tuotantoalueelle ja tuotetaan turpeena tai käytetään maisemoinnissa. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Alueelle suunnitellut kuormitusta vähentävät rakenteet ovat parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisia.

8 8 Tuotantoalue, sen ympäristö ja toiminnan vaikutukset ympäristöön Tuotantoalueen nykytila Asutus ja maankäyttö Ison Savisuon suunniteltu tuotantoalue on pääosin ojitettua suota, ja se on kauttaaltaan metsän tai metsäojitetun suon ympäröimä. Suunniteltu pintavalutuskentän alue on ojittamatonta suota. Ison Savisuon kasvillisuus on kartoitettu 15. ja tehdyillä maastokäynneillä. Valtaosa selvitysalueesta on ojitusten takia muuttunutta ja luontoarvojansa menettänyttä rämettä. Luonnontilaisen kaltaisia suokasvillisuustyyppejä tavattiin selvitysalueen itäosassa virtaavan ojan läheisyydessä. Nämä silmälläpidettävät ja vaarantuneet luhtatyypit täyttävät mahdollisesti metsälain erityisen tärkeän elinympäristön kriteerit. Näiden luontotyyppien osuus koko selvitysalueen pinta-alasta on kuitenkin melko pieni. Selvitysalueella ei havaittu uhanalaisia putkilokasvi- tai sammallajeja, mutta koivuluhtamuuttumalla kasvoi luontoarvoja osoittavaa kampasammalta ja aluetta hallitsevan rämemuuttuman eteläosassa Suomen kansainvälistä vastuulajia pallopäärahkasammalta. Maisema-arvoja selvitysalueella on lähinnä itäosan luhtatyypeillä. Ison Savisuon suunnitellun tuotantoalueen linnustoa on selvitetty ja tehdyillä maastokäynneillä. Pesimälinnuston selvitys tehtiin kartoituslaskentamenetelmän ohjeita soveltaen siten, ettei mikään kartoitettavana olleen alueen kohta jäänyt yli 100 metrin päähän laskijasta. Pesimälinnuston kannalta arvokkaimmissa osissa tarkkuutta nostettiin. Ison Savisuon pesimälinnusto koostuu suurelta osin Pohjois- Pohjanmaan alueelle tyypillisistä metsälajeista. Suolintuja alueella ei havaittu lainkaan. Alueella havaittiin kolme eri suojeluluokituksissa mainittua lajia, joiden parimäärät eivät olleet merkittäviä. Hakijan teettämän asiantuntija-arvion mukaan Iso Savisuo ei sovellu luontodirektiivin liitteen IV a mukaisten lajien elinympäristöksi joko lajien luontaisten levinneisyysalueiden tai lajien elinympäristövaatimusten takia. Suunnitellun tuotantoalueen pohjoispuolella, lähimmillään 550 metrin etäisyydellä, on jonkin verran asutusta. Tuotantoalueen ja lähimpien rakennettujen kiinteistöjen välille sijoittuu puustoista aluetta, mikä vähentää tutkimusten mukaan tehokkaasti tuotantoalueelta kulkeutuvaa pölyä. Ennalta arvioiden turvetuotannosta kiinteistöille aiheutuva pölyhaitta on niin vähäistä ja satunnaista, ettei tuotantorajoituksia ole tarpeen asettaa. Turvepölystä ei myöskään aiheudu vaaraa ihmisille. Melulle asetetut ohjearvot eivät muualla vastaavanlaisissa kohteissa tehtyjen selvitysten perusteella tule ylittymään hankealueen ympäristössä sijaitsevassa lähimmässäkään asutussa kohteessa. Turvekuljetuksiin käytettävien metsäautoteiden varrella ei ole asutusta, eikä liikenteestä siten aiheudu haittaa. Suunnitellun alueen välittömässä läheisyydessä, suon koillispuolella, sijaitsee peltoalue, jolle turvepölyä voi kulkeutua. Hakijan tietoon ei kuitenkaan ole tullut sellaisia tapauksia, joissa turvepölystä olisi ollut haittaa viljelyksille. Ympäröiville metsämaille kulkeutuvasta turvepölystä ei ole haittaa. Hankealueen läheisyydessä ei sijaitse vesistöjä, joihin turvepölyä voisi kulkeutua haitallisessa määrin. Lähistöllä on muita tuotannossa olevia turvetuotantoalueita, joista lähin on lounaispuolella sijaitseva, hakijan omistama Kynkäänsuo.

9 9 Iso Savisuo sijaitsee poronhoitoalueella. Suojelukohteet ja pohjavesialueet Vesistö Ison Savisuon luoteispuolella, lähimmillään noin 3 kilometrin etäisyydellä, sijaitsee Mursunjärven Lammasjärven Matilanjärven Lamminperän Natura alue. Ison Savisuon välittömässä läheisyydessä ei ole maisemallisesti tai kulttuurihistoriallisesti tärkeitä kohteita tai alueita. Ison Savisuon läheisyydessä ei sijaitse alle hehtaarin suuruisia lampia. Hankealueen läheisyydessä on useita luonnontilaisia lähteitä. Lähin pohjavesialue sijaitsee Ison Savisuon pohjois- ja itäpuolella lähimmillään 230 metrin päässä suunnitellusta tuotantoalueesta. Pinta-alaltaan 5,6 km 2 :n suuruisella Susikankaan Hepokankaan I luokan pohjavesialueella sijaitsee Kuivaniemen Vesi Oy:n vedenottamo 650 metrin etäisyydellä tuotantoalueen itäpuolella. Selvityksen perusteella Ison Savisuon turvetuotanto ei vaikuta Susikankaan Hepokankaan pohjavesimuodostuman veden laatuun tai määrään. Turvekairausten perusteella Ison Savisuon yleisin pohjamaalaji on hiekka. Kolmelle Ison Savisuon pohjoispuolella metrin etäisyydellä sijaitsevalle rakennetulle kiinteistölle tehdyn kyselyn mukaan kiinteistöillä on omat kaivot. Kaivoissa on ollut riittävästi vettä, niiden kunto on hyvä tai tyydyttävä eivätkä pintavedet pääse kaivoihin. Ison Savisuon vedet johdetaan laskuojassa Isoon Saviojaan, joka laskee Vitmaojan kautta Siuruanjokeen ja edelleen Iijokeen. Iso Savisuo sijaitsee Iijoen vesistöalueen Siuruanjoen alaosan valuma-alueen (61.41) Vitmaojan valuma-alueella (61.416). Siuruanjoen valuma-alueen pinta-ala on kokonaisuudessaan noin km 2, mistä Siuruanjoen alaosan valuma-alueen pinta-ala on 642 km 2. Vitmaojan valuma-alueen järvisyys on 0,2 % ja pintaala 116 km 2, mistä suunniteltu tuotantoalue on 0,5 %. Virtaaman tunnusluvut Vitmaojassa Ison Saviojan alapuolella vuosina (Syke, vesistömallijärjestelmä) ovat seuraavat: Vitmaoja Ison Saviojan alap. m 3 /s koko vuosi MQ 1,30 joulu maaliskuu MQ 0,38 kesä syyskuu MQ 0,94 MNQ 0,09 MHQ 5,4 Vuonna 2008 touko syyskuussa tehtyjen ennakkotarkkailujen mukaan vesi Isossa Saviojassa on ollut humuspitoista ja ravinteikasta. Veden ph on ollut happaman puolella (6,6 6,8). Kiintoainepitoisuudet ovat olleet 1,0 6,0 mg/l. Lähinnä orgaanisen aineen pitoisuutta kuvaava kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) on ollut mg O 2 /l. Ojan fosforipitoisuudet ovat

10 vaihdelleet välillä µg/l ja typpipitoisuudet välillä µg/l. Ravinnepitoisuudet ovat olleet rehevien vesien luokkaa. Vuosien havaintojen mukaan Vitmaojan suun vesi on ollut tummaa, humuspitoista ja ravinteikasta. Veden kiintoainepitoisuus on ollut kesä syyskuussa keskimäärin 6,4 mg/l. Veden COD Mn -arvo on ollut kesäisin keskimäärin 31 mg O 2 /l ja väriarvo 326 mg Pt/l. Ojan fosforipitoisuudet ovat olleet vastaavasti keskimäärin 47 µg/l ja typpipitoisuudet 590 µg/l. Fosforipitoisuudet ovat olleet rehevien vesien luokkaa ja typpipitoisuudet lievästi rehevien vesien luokkaa. Veden happitilanne on ollut pääosin hyvä. Vihmaojan ekologista tilaa ei ole luokiteltu. Vitmaojassa Ison Saviojan alapuolella turvetuotantoalueen kuntoonpanosta aiheutuvat nettopäästöt kohottavat veden kiintoainepitoisuutta ensimmäisenä vuonna laskennallisesti nykyisestä tasosta noin 0,6 %, fosforipitoisuutta noin 0,7 % ja typpipitoisuutta noin 1,5 %. Seuraavina kuntoonpanovuosina lisäys on kiintoaineen ja fosforin osalta noin 0,4 % ja typen osalta noin 1,0 %. Tuotantovaiheessa lisäys on kiintoaineen osalta noin 0,4 %, fosforin osalta noin 0,2 % ja typen osalta noin 0,7 %. Hakijan arvion mukaan Ison Savisuon kuntoonpanon ja tuotannon aikaisilla päästöillä ei ole merkittävää vaikutusta Vitmaojan ravinnepitoisuuksiin, mutta ne voivat omalta osaltaan ylläpitää rehevyyttä. Vitmaojaan johdetaan useiden muiden turvetuotantoalueiden valumavesiä. Puutiosuon ja Pohjoisen Latvasuon (Kuiva-Turve Oy) turvetuotantoalueiden kuivatusvedet laskevat Vitmaojaan sekä osa Pikku-Saarisuon (Turveruukki Oy) kuivatusvesistä. Lisäksi Polvisuon (Vapo Oy) turvetuotantoalueen vedet valuvat useiden ojitusten ja Ison Saviojan kautta Vitmaojaan. Myös osa Kynkäänsuon (Vapo Oy) kuivatusvesistä laskee Ison Saviojan kautta Vitmaojaan. Tuotantopinta-ala on ollut vuonna 2011 yhteensä noin 470 ha. Vitmaojan valuma-alueen turvetuotantoalueilta on huuhtoutunut vuosina vesistöön kg kiintoainetta, kg fosforia ja kg typpeä vuodessa (bruttopäästöt). Vastaavat nettopäästöt ovat olleet kg kiintoainetta, kg fosforia ja kg typpeä. Hakijan ja Kuiva-Turve Oy:n turvetuotantoalueilla tuotannosta arvioidaan vuoden 2020 loppuun mennessä poistuvan 307 ha. Siuruanjoen valuma-alueen turvetuotannon tuotantopinta-ala on ollut vuonna 2009 noin ha ja kokonaisala noin ha. Vuonna 2009 Vapo Oy:n ja Kuiva-Turve Oy:n yhteenlaskettu tuotannossa tai kuntoonpanossa ollut pinta-ala oli ha. Ottaen huomioon arviot tuotannosta poistuvasta ja uusista kuntoonpanovaiheeseen ja tuotantoon tulevista alueista edellä mainituilla tuottajilla olisi kuntoonpanossa ja tuotannossa vuonna 2015 yhteensä ha eli noin 20 % enemmän vuoden 2009 tilanteeseen verrattuna. Vuonna 2007 suurimmalla osalla alueista vesienkäsittelynä on ollut kesäaikana pintavalutus ja muuna aikana laskeutusallas. Suunnitelmien mukaan toistaiseksi vain vähäisessä määrin käytössä ollut ympärivuotinen pintavalutus tulee vuoteen 2015 mennessä olemaan käytössä noin puolella tuotantoalueista. Turvetuotannon päästöjä on Siuruanjoen vesistöalueella tarkkailtu vuodesta 1986 lähtien. Turvetuotannon kuormitus on vaihdellut voimakkaasti vuosittain johtuen muutoksista pinta-aloissa sekä vaihteluista sääoloissa ja vesienkäsittelyn tehostumisesta. Pinta-alan kasvusta huolimatta turvetuotannon päästöt eivät ole pitkällä aikavälillä kasvaneet, vaan pikemminkin päästöt ovat olleet laskusuunnassa. Turvetuotannon kuormituksen osuus 10

11 Siuruanjoen kokonaiskuormituksesta on fosforin osalta arviolta 9 % ja typen osalta 13 %. Turvetuotantoalueet keskittyvät Siuruanjoen keski- ja alaosalle. Suurimpia kuormittajia vesistöalueella ovat maa- ja metsätalous. Luonnonhuuhtouman osuus vesistön ainevirtaamista on Siuruanjoen vesistöalueella merkittävä. Siuruanjoen valuma-alueen turvetuotannon fosforikuormituksen on arvioitu olevan nykyisin 0,82 t vuodessa ja kokonaiskuormituksen haja- ja pistekuormitus yhteenlaskettuna 8,9 t vuodessa. Typpikuormitukselle vastaavat luvut ovat 19 t vuodessa ja 149 t vuodessa. Vuonna 2015 vastaavien lukujen on arvioitu olevan fosforikuormituksen osalta 0,79 t vuodessa ja 7,0 t vuodessa sekä typpikuormituksen osalta 18 t vuodessa ja 125 t vuodessa. Siuruanjoen vedenlaadulle on ominaista suuri humuspitoisuus sekä runsasravinteisuus. Joen tila heikentyi selvästi ja 1990-luvuilla. Sen käyttökelpoisuus luokiteltiin 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa vedenlaatutietojen perusteella yleisluokituksessa luokkaan tyydyttävä. Vesi voidaan luokitella reheväksi kokonaisfosfori- ja a-klorofylli-pitoisuuksien perusteella. Levien kasvua rajoittavana minimiravinteena koko jokijaksolla on typpi. Siuruanjoen happitilanne on ollut koko 2000-luvun ajan pääosin tyydyttävällä tai hyvällä tasolla kaikkina vuodenaikoina. Vuonna 2007 Siuruanjoen fosforipitoisuus oli keskimäärin g/l, typpipitoisuus g/l, kiintoainepitoisuus 2 10 mg/l ja kemiallinen hapenkulutus mg O 2 /l. Keskimäärin korkeimmat pitoisuudet mitattiin turvetuotantokeskittymän alueella eli Saarikosken ja Tannilan havaintopaikoilla. Tästä huolimatta turvetuotannon vaikutusten on todettu olevan Siuruanjoella melko lieviä muun muassa suurten virtaamien ja vesistön luontaisen rehevyyden takia. Siuruanjoen virtaamat ovat sen verran suuria, että turvetuotannosta aiheutuvat päästöt laimenevat melko tehokkaasti, joten turvetuotanto-alueiden vaikutukset jäävät vähäisiksi, varsinkin kun jokien luontainen humus- ja ravinnepitoisuus otetaan huomioon. Paikallisesti ja ajoittain veden tummuus ja rehevyys saattavat lisääntyä turvetuotantoalueiden laskuojien läheisyydessä, mutta kokonaisuutena vaikutukset ovat pieniä. Vuonna 2007 heinäkuu oli erittäin sateinen, minkä seurauksena pitoisuudet kohosivat suuremmasta valumasta johtuen luontaisesti usealla havaintopaikalla niin heinäkuussa kuin elokuussakin. Siuruanjoen talviaikaiset kokonaisfosforipitoisuudet ovat pysyneet samalla tasolla vuosien tarkastelujaksolla. Kesäaikaiset kokonaisfosforipitoisuudet ovat kuitenkin nousseet kaikilla intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla. Siuruanjoen kokonaistyppipitoisuudet ovat pääosin pysyneet samalla tasolla vuosien tarkastelujaksolla luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa Siuruanjoen alaosalla mitattiin kesäaikana koholla olevia ravinnepitoisuuksia (etenkin typpi), mutta viime vuosina vastaavaa ei ole todettu. Siuruanjoen väriluku ja humuspitoisuus (COD Mn ) ovat olleet kasvussa joen kaikilla havaintopaikoilla vuosina Humuspitoisuudet, samoin kuin typpipitoisuudet, näyttäisivät kuitenkin olleen suurimmillaan luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Pohjaeläimistön lajikoostumuksen perusteella lasketut ASPT-arvot indikoivat veden hyvää biologista laatua. Siuruanjoen pohjaeläimistössä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisten runsaan kymmenen vuoden 11

12 aikana. Lajistossa tarkkailun yhteydessä havaitut muutokset selittyvät pääosin luontaisella yhteisövaihtelulla. Perifyton- eli pintalevästötarkkailun mukaan perifytonin a-klorofyllipitoisuudet ovat yleensä kasvaneet alavirtaan mentäessä johtuen pääosin ravinnevirtaaman kasvusta luvulta lähtien toteutetun habitaattitarkkailun perusteella Siuruanjoen tarkkailukohteilla vallitsevina ovat olleet pääsääntöisesti erilaiset vesisammalet, joista runsaimpina ovat esiintyneet Fontinalis-suvun lajit. Pohjalle ja kasvillisuuteen kerrostunutta sakkaa on tavattu yleensä runsaammin Siuruanjoen alaosan näytealoilla. Keski- ja yläosissa sakkaa, kivien liukkautta ja makroleviä on esiintynyt vähemmän. Eri tarkkailuvuosien välillä on havaittavissa paikoin suuriakin eroja muun muassa vesikasvillisuuden peittävyydessä sekä pohjasakan määrässä. Erot selittyvät ennen muuta virtaamien, jääolojen ja muiden fysikaalisten ympäristötekijöiden luontaisella vuosittaisvaihtelulla. Siuruanjoella vuosina 2001 ja 2003 toteutetun liettymäkartoituksen perusteella turvetuotannolla oli todennäköisesti paikoin osuutta turvetuotantoalueiden alapuolella todettuihin liettymiin. Turvetuotannon vaikutusten yksiselitteinen erottaminen oli kuitenkin näilläkin kohteilla hankalaa, koska samat ojat kuljettavat kuivatusvesiä myös muilta metsä- ja suoojituskohteilta. Siuruanjoen pääuomassa laskuojien suualueet pois lukien ei voitu osoittaa turvetuotannon pääasiallista osuutta minkään liettymän syntyyn. Ympäristöhallinnon ekologisen luokituksen mukaan Siuruanjoen ala- ja keskiosa Ranuanjoen haarasta alaspäin on luokiteltu tyydyttäväksi. Siuruanjoessa biologisten laatutekijöiden mukaan laskettua hyvää tilaa laskevat jokivesissä poikkeukselliset sinileväesiintymät. Vedenlaatuaineiston perusteella kokonaisfosforipitoisuus ilmentää tyydyttävää tasoa, ajoittain esiintyy myös happamuutta. Siuruanjoen yläosalta on käytettävissä vain vedenlaatutuloksia. Niiden perusteella tila on tyydyttävä. Siuruanjoella suurin este hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus sekä happamuuden aiheuttamat haitat. Jotta Siuruanjoen keski- ja alaosalla fosforipitoisuus alenisi hyvän luokan tasolle, tulisi ihmisen aiheuttamaa fosforikuormitusta alentaa noin viidennes nykytasosta. Siuruanjoen yläosalla vähentämistarve on pienempi. Ihmisen aiheuttaman kuormituksen vähentämistoimenpiteillä arvioidaan Siuruanjoen fosforipitoisuuden vähenevän niin, ettei rehevyys vaaranna hyvän tilan saavuttamista. Turvetuotannolle esitetty lisätoimenpide vesistön hyvän tilan saavuttamiseksi on tuotannon ulkopuolisen ajan kuormituksen vähentäminen ottamalla pintavalutus tai muu tehostettu vesienkäsittelymenetelmä ympärivuotiseen käyttöön. Vesistön hyvään ekologiseen tilaan arvioidaan Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman mukaan päästävän Siuruanjoella vuoteen 2015 mennessä. Turvetuotannon päästöjen vaikutus Siuruanjoen pääuoman ravinne- ja kiintoainepitoisuuksiin on nykyisellään vähäinen, eikä sitä voida erottaa luontaisesta vaihtelusta. Turvetuotannon päästöjen arvioidaan muuttuvan vuoteen 2015 vain vähän, eikä sen arvioida muuttavan Siuruanjoen veden laatua, ekologista tilaa, kalastoa tai kalastusta nykyisestä. Paikallisesti turvetuotannon vaikutukset sivu-uomissa ovat suurempia ja myös muutoksia saattaa tapahtua vuoteen 2015 tuotantopinta-alan tai vesiensuojelun muuttuessa. 12

13 13 Kalasto ja kalastus Iso Savioja on pieni oja, jolla ei ole käytännössä merkittävää kalataloudellista arvoa. Vitmaojan suualueen kalastuksesta ei ole käytettävissä tietoja, mutta alueella voidaan harjoittaa lähinnä pienimuotoista vapakalastusta. Ojan kalasto koostunee pääosin samoista lajeista kuin Siuruanjoen pääuoman kalasto. Vitmaojan Suukoskella on tehty sähkökoekalastuksia vuonna 2004, jolloin siellä esiintyi pienin tiheyksin harjusta, mutua, kivisimppua ja kivennuoliaista. Harjus lisääntyy Vitmaojassa luontaisesti ainakin vähäisessä määrin. Siuruanjoen pääuomalla tehtyjen kalastustiedustelujen mukaan kalastajamäärässä ei ole tapahtunut suuria muutoksia vuoden 1990 jälkeen. Kalastus Siuruanjoella tapahtuu pääasiassa verkoilla, katiskoilla, heittovavoilla ja mato-ongilla. Kokonaissaalis on Siuruanjoella pudonnut vuoden 1990 jälkeen noin puoleen. Saalis oli vuonna 1990 noin 10 t ja vuonna 2004 noin 5 t. Alenema kohdentuu melko tasaisesti kaikkiin kalalajeihin. Suhteellisesti eniten on vähentynyt made- ja harjussaalis. Saalis on kaikkina vuosina ollut pääasiassa haukea, ahventa ja särkeä, joiden yhteisosuus on ollut noin % kokonaissaalista. Kokonaissaaliin vähenemä ei suoraan kerro muutoksista kalakannoissa, sillä myös kalastuskulttuuri on muuttunut vuosien mittaan. Etenkin 1990-luvulla monilla sisävesillä on ollut havaittavissa verkkokalastuksen vähenemistä ja kalastuksen suuntautumista enenevässä määrin virkistyskalastusluonteiseen vapakalastukseen. Vastaava ilmiö on tapahtunut myös Siuruanjoella, missä verkkojen ja katiskojen määrä on pudonnut noin kolmannekseen vuoden 1990 jälkeen. Myös mateen aktiivinen pyynti on ilmeisesti vähentynyt, sillä erilaisten koukkujen määrä on vähentynyt lähes kolmannekseen vuoden 1990 jälkeen. Saalistietojen perusteella pyyntikokoinen harjuskanta näyttää kuitenkin Siuruanjoella taantuneen. Vuonna 2004 saalis oli enää noin kymmenesosa vuoden 1990 harjussaaliista. Kalastusta Siuruanjoella haittaavat pyydysten likaantuminen ja kalojen ajoittaiset makuvirheet. Siuruanjoen ala- ja keskiosalla tehdyissä sähkökoekalastuksissa koskikalasto on ollut kaikkina vuosina pääasiassa pohjakaloja, kivisimppua ja kivennuoliaista, sekä mutua ja harjusta. Haukea, ahventa, madetta ja taimenta on esiintynyt vain satunnaisesti. Harjukset ovat olleet pääasiassa kesänvanhoja poikasia ja niiden määrä on vaihdellut eri vuosina ilman yksisuuntaista kehitystä. Vuosina 2005 ja 2007 harjusta oli kuitenkin keskimääräistä vähemmän. Pohjakalojen määrä on vaihdellut vuosittain huomattavasti ilman selvää kehityssuuntaa. Siuruanjoen ala- ja keskiosalla on ollut ainakin paikallisesti pyyntivahva rapukanta jo 1980-luvulla, jolloin joella oli muutamia ravustajia ja saalis oli muutamia satoja rapuja vuodessa luvun loppupuolella rapukanta oli varsin heikko ja ravustus vähäistä luvulla joella on harjoitettu pienimuotoista ravustusta. Siuruanjoella ravustaneiden kahden kirjanpitokalastajan saalis oli vuosina yhteensä täysimittaista rapua vuodessa. Saaliissa oli merkittävästi myös pientä vapautettua rapua, joten rapukanta on elinvoimainen, mutta edelleen varsin harva. Rapukannan leviämistä ja vahvistumista ovat edesauttaneet yksittäisten ravustajien tekemät siirtoistutukset.

14 Ympäristöriskit Siuruanjoella on mahdollisesti ollut raputuho vuosina Rapujen kuolinsyystä tai mahdollisen tuhon alueellisesta laajuudesta ei ole olemassa tutkittua tietoa. Vitmaojan ja Siuruanjoen lisääntyvä kalasto koostuu pääasiassa vedenlaadun muutoksia hyvin kestävistä kevätkutuisista kalalajeista, kuten hauki, ahven, lahna ja särki, joiden kantoihin Ison Savisuon päästöillä ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta. Kevätkutuisista kalalajeista veden laadun suhteen vaateliain on harjus, joka lisääntyy luontaisesti Siuruanjoella ja myös Vitmaojassa. Talvikutuinen made kärsii kuormituksesta kevätkutuisia lajeja herkemmin. Myöskään ravun elinolosuhteisiin Ison Savisuon päästöillä ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta. Lisääntyvän kuormituksen haitat näkyvät Siuruanjoella selvimmin erilaisina kalastukseen liittyvinä haittoina, kuten veden tummuutena, pyydysten likaantumisena ja pohjan liettymisenä. Näitä haittoja on esiintynyt Siuruanjoella jo pitkään. Ison Savisuon päästöt lisäävät haittoja osaltaan. Ison Savisuon pohjamaalaji tuotantoon suunnitellulla alueella on hiekka, eikä hienojakoisempia maalajeja esiinny. Pohjamaalajin karkearakeisuuden ja viereisen Kynkäänsuon havaintojen perusteella happamoitumisriskejä aiheuttavien sulfidien esiintyminen Ison Savisuon pohjalla on epätodennäköistä. Työmaalle laaditaan pelastusviranomaisille toimitettava, vuosittain päivitettävä pelastussuunnitelma ja nimetään paloturvallisuusorganisaatio, joka vastaa mahdollisen tulipalon alkusammutuksesta ja muiden hätätilanteiden hoitamisesta. Tuotantoalueella on tarvittava sammutuskalusto ja ensiapuvälineistö sekä toiminta- ja ensiapuohjeet onnettomuustilanteiden varalle. Työmaan henkilöstön valmiuksia toimia hätätilanteissa ylläpidetään koulutusten sekä toimintaharjoitusten avulla. Pelastusviranomaiset tekevät arviointi- ja tutustumiskäyntejä työmaalla ja hyväksyvät työmaan palosuojeluvalmiuden. Ympäristöviranomaiset tarkastavat oman harkintansa mukaan työmaan ympäristönhoidon tasoa sekä vesienkäsittelyrakenteita ja antavat tarkastuksiin liittyen ohjeita ja velvoitteita. Mahdollisista häiriötilanteista sekä niiden korjaustoimista ilmoitetaan alueelliselle ELY-keskukselle. Hätätilanteissa noudatetaan hakijan laatu- ja ympäristöjärjestelmän työohjeita ja ympäristöohjeita. Toiminnalle otetaan ympäristövahinkovakuutus. 14 Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu Toiminnan vaikutuksia seurataan ja dokumentoidaan käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailulla. Käyttötarkkailu tuottaa kirjattua taustatietoa toiminnoista ja niiden ajoittumisesta sekä toimintaolosuhteista (muun muassa ojitukset, tuotanto, vesienkäsittely, näytteenotto, mahdolliset valitukset, sääolot). Päästötarkkailu tuottaa hankekohtaista tietoa päästöjen määrästä ja vaikutustarkkailu vaikutuksista ympäristössä (esimerkiksi pinta- ja pohjavedet). Siuruanjoen alueella on voimassa Iijoen ja Siuruanjoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma vuosille Ison Savisuon turvetuotantoalueen päästöjen vaikutuksia esitetään tarkkailtavaksi kyseisen tarkkailuohjelman periaatteiden mukaisesti. Ison Saviojan

15 havaintopaikka lisätään mukaan ohjelmaan. Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma tullaan uusimaan vuodesta 2013 eteenpäin. Ison Savisuon kalataloudellinen tarkkailu voidaan toteuttaa tekemällä määrävuosin sähkökoekalastus Vitmaojan Suukoskella. Sähkökoekalastuksen ajankohdat määritetään uusittavassa Iijoen ja Siuruanjoen turvetuotantoalueiden tarkkailuohjelmassa. 15 Vahinkoja estävät toimenpiteet Ison Savisuon päästöjen vaikutukset vesistöön, kalastoon ja kalastukseen arvioidaan kokonaisuudessaan sen tasoisiksi, että niistä ei aiheudu tilakohtaisesti korvattavaa vahinkoa. Haitat kalastolle ja kalastukselle voidaan kompensoida kalatalousmaksulla. Hakija on esittänyt 70 euron vuotuista kalatalousmaksua. HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennykset Hakemusta on ennen sen tiedoksi antamista täydennetty muun muassa maaperä- ja pohjavesiselvityksellä, tiedoilla Vitmaojan valumaalueen turvetuotantopinta-alan ja päästöjen kehityksestä sekä arviolla tuotantopinta-alan kehityksestä vuoteen 2020, tiedoilla Vitmaojan vedenlaadun kehityksestä, luontodirektiivin lajien esiintymisselvityksellä, kasvillisuusselvityksellä ja linnustoselvityksellä. Täydennyksen tiedot on tarpeellisilta osin sisällytetty kertoelmaosaan. Hakemuksesta tiedottaminen Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa ja Iin ja Yli-Iin kunnissa sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Rantapohja -lehdessä. Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta, Kainuun ELY-keskuksen kalatalousviranomaiselta, Iin ja Yli-Iin kunnilta, Iin ja Yli-Iin kuntien kaavoitusviranomaisilta sekä Iin ja Yli- Iin kuntien terveyden- ja ympäristönsuojeluviranomaisilta. Lausunnot 1. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue ELY-keskus on todennut, että hakemuksen mukaan turvetuotantoalue on pääosin ojitettua suota, joten siltä osin hanke on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan turvetuotantoalueita koskevan suunnittelumääräyksen mukainen. Iso Savisuo sijaitsee alle 100 metriä merenpinnan yläpuolella, mutta hakemuksessa todetaan, ettei alueella ole kuitenkaan happamoitumisriskiä. Pintavalutuskentän turvepaksuus on keskimäärin 2,4 m ja kaltevuus 0,6 %. Pintakerroksen turvelajia ja maatuneisuutta ei ole ilmoitettu. Hakemukses-

16 sa ei ole erikseen arvioitu, miten Isolle Savisuolle suunnitellut vesienkäsittelyrakenteet toimivat ylivirtaamatilanteissa. Päästö- ja vaikutusarviot on tehty ainoastaan keskimääräisillä ominaiskuormitusluvuilla. Hakemuksessa on todettu Siuruanjoen kuuluvan ekologisen luokittelun mukaiseen tilaluokkaan hyvä. Joen keski- ja alaosan ekologinen tila on kuitenkin tyydyttävä, eikä hyvää tilaa saavuteta vuoteen 2015 mennessä ilman lisätoimenpiteitä. Päätös ekologisesta luokasta perustui laajaan aineistoon ja perusteluina olivat seuraavat seikat: Kalasto ilmentää erinomaista, pohjaeläimet hyvää ja piilevät tyydyttävää tilaa. Biologista kokonaisluokkaa laskevat jokivesissä poikkeukselliset runsaat sinileväesiintymät. Kokonaisfosforipitoisuus ja ph-arvo ilmentävät tyydyttävää tilaa. Vedenlaatuaineiston kattavuuden takia arviossa painotettiin vedenlaatutekijöitä. Vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa todetaan, että Siuruanjoen tilan parantamisessa keskeisimpiä ovat lisätoimenpiteet, jotka vähentävät ravinne-, ja kiintoainekuormitusta metsä- ja maataloudessa, turvetuotannossa sekä peruskuivatuksessa. Hakemuksen mukaan alueella on useita luonnontilaisia lähteitä, mutta niihin kohdistuvia vaikutuksia ei hakemuksessa ole kuvattu. Alueelta laaditun kasvillisuusselvityksen ja ilmakuvien perusteella on todettavissa, että valtaosa hankkeen vaikutusalueesta on ojitusten vuoksi menettänyt luonnontilansa. Luonnontilaisen kaltaisia luontotyyppejä tavattiin selvitysalueen itäosassa virtaavan ojan läheisyydessä. Suomen luontotyyppien uhanalaisselvityksen mukaisessa aluejaottelussa Iso Savisuo sijaitsee Etelä-Suomen alueella. Tavatut luonnontilaisen kaltaiset suotyypit ovat luettavissa uhanalaisiin, vaarantuneisiin (VU) koivuluhtiin ja avoluhtiin. Alueen linnusto on selvitetty ja kartoitusmenetelmällä. Suolla ei ole erityistä merkitystä suolinnuston kannalta. Direktiivilajien esiintymistä ei ole selvitetty maastossa. Viitasammakon osalta ELY-keskus on todennut, että täyttä varmuutta lajin esiintymisestä ei voida saada ilman maastoselvitystä. Hankealueen muuttuneisuus huomioon ottaen alueella ei liene kuitenkaan erityistä merkitystä lajin kannalta. Susikankaan Hepokankaan I luokan pohjavesialue on 230 metrin päässä hankealueesta. Tehdyn selvityksen mukaan hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu haitallisia vaikutuksia pohjavesiin. 2. Kainuun ELY-keskus, kalatalouden ryhmä ELY-keskuksen kalatalouden ryhmä on todennut, että Siuruanjoen ja sen sivujokien vesi on tummaa ja runsasravinteista, mikä johtuu osin soiden suuresta osuudesta valuma-alueella, mutta myös eri lähteistä tulevasta kuormituksesta. Veden fysikaalis-kemiallinen laatu näyttää runsaan parinkymmenen vuoden aikana jatkuvasti heikentyneen. Myös pohjaeläimistön koostumuksen perusteella laskettava likaantumisindeksi osoittaa vesistön tilan muuttuneen huonommaksi. Siuruanjoella ja Vitmaojalla ilmenee tyypillisiä ravinne- ja kiintoainekuormitukseen liittyviä kalastushaittoja, kuten pyydysten likaantumista ja kalojen makuvirheitä. Harjuksen poikastuotanto Siuruanjoella on sähkökalastustietojen perusteella ollut vaihtelevaa, ja yksikkösaalis vapakalastuksessa on laskenut. On mahdollista, että kuormituksen aiheuttama lisästressi on hei- 16

17 kentänyt harjuksen lisääntymistulosta. Ison Savisuon kuormitus lisäisi kalataloudelle aiheutuvia haittoja osaltaan tai muun kuormituksen vähetessä pitäisi niitä yllä. Vesistön tilan pitkän aikavälin kehitys ja kalataloudelle aiheutuvat haitat osoittavat, että kuormituksen lisääminen Siuruanjoen vesistöalueella ei ole mahdollista. Heikkenemiskehityksen pysäyttämiseksi kuormitusta olisi sen sijaan vähennettävä. Uusia lupia kuormittamiseen voidaan myöntää vain, jos vesistöön johdettava kokonaiskuormitus niistä huolimatta samalla laskee. Turvetuotannon osalta tämä tarkoittaa vanhan tuotantopinta-alan poistumista tuotannosta ja keskimääräisen vesienkäsittelyn parantumista. Mikäli lupa myönnetään, kalataloudellinen kompensaatio voidaan määrätä kalatalousmaksuna. Hakijan esitys kalatalousmaksuksi on kuitenkin aiheutuvaan haittaan nähden liian alhainen. Kalataloudellinen tarkkailu on tarpeen eri kuormittajien yhteisvaikutuksen vuoksi. Yhtenäisen tarkkailukäytännön varmistamiseksi tarkkailu on määrättävä tehtäväksi Kainuun ELYkeskuksen hyväksymällä tavalla. Käytännössä tarkkailu voidaan järjestää Ii- ja Siuruanjoen turvetuotannon yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Mikäli Siuruanjoen vesistön kokonaiskuormitus luvan myöntämisestä huolimatta laskee, lupa voidaan myöntää seuraavin ehdoin: Lupa myönnetään toistaiseksi. Hakemus lupaehtojen tarkistamiseksi on jätettävä vuoden 2022 loppuun mennessä. Hakija on määrättävä maksamaan kunnostuksen aloittamisvuodesta alkaen vuotuinen, 220 euron suuruinen kalatalousmaksu. Kalataloudellinen tarkkailu on tehtävä Kainuun ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. 3. Oulunkaaren ympäristöpalvelut Oulunkaaren ympäristöpalvelut on Iin kunnan ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaisena todennut, että Iso Savisuo sijaitsee noin 300 metriä länteen päin Hepokankaan pohjavesialueen ulkoreunasta. Osa pohjavesialueen vedestä purkautuu Isolle Savisuolle, missä on havaittu lähteitä. Hepokankaan pohjavesialueella, noin 600 metrin etäisyydellä suunnitellusta turvetuotantoalueesta, sijaitsee vedenottamo, josta toimitetaan talousvettä Oijärven ja Kuivaniemen talouksille. Suunniteltu Ison Savisuon turvetuotantoalue sijaitsee niin lähellä toiminnassa olevaa vedenottamoa, että suon kuivaaminen turvetuotantoon saattaa aiheuttaa korjaamattomia vahinkoja vedenottamolle. 4. Oulun seudun ympäristötoimi liikelaitoksen johtokunta Oulun seudun ympäristötoimi on Yli-Iin kunnan ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaisena todennut, että lupaviranomaisen tulee lupahakemusta käsitellessään kiinnittää erityistä huomiota turvetuotannosta mahdollisesti aiheutuviin riskeihin Hepokankaan Susikankaan I luokan pohjavesialueen veden laadulle ja määrälle. Ympäristötoimi on painottanut, että pohjavesialueen raja on lähimmillään noin 200 metrin ja vedenottamo noin 650 metrin päässä turvetuotantoalueesta. Ympäristötoimi pitää tärkeänä, että turvetuotannon mahdollisia vaikutuksia pohjaveden laatuun ja määrään seurataan. 17

18 Ympäristötoimen mielestä Ison Savisuon turvetuotantoalueen luvan myöntämisen edellytyksiä tulee tarkastella erityisesti Siuruanjoen nykyisen ekologisesti tyydyttävän tilan sekä hyvän ekologisen tilatavoitteen näkökulmasta. Hakemuksen liitteenä olevassa selvityksessä Turvetuotannon päästöt ja vesistövaikutukset Siuruanjoen vesistöalueella arvioidaan hakijan ja Kuiva-Turve Oy:n tuotannossa ja kuntoonpanossa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alan lisääntyvän vuoteen 2015 mennessä noin 20 % vuoden 2009 tilanteeseen nähden. Lisäksi muilla tuottajilla on likimain yhtä paljon turvetuotantoalueita. Ympäristötoimen mielestä lupakäsittelyssä tulisi tarkastella turvetuotannon pinta-alojen ja päästöjen kehitystä kokonaisuudessaan Siuruanjoen valuma-alueella, jotta voidaan arvioida turvetuotannon kokonaisvaikutusta ja edelleen Ison Savisuon turvetuotantoalueen kuormituksen vaikutusta Siuruanjoen ekologiseen tilaan. Ympäristötoimi on todennut, että edellä mainitun selvityksen perusteella Siuruanjoen turvetuotantoalueiden tuotantoaikainen bruttokuormitus voi olla sateisena kesänä moninkertainen verrattuna kuivaan kesään. Kuormitusvaihtelut voivat olla ylivirtaamatilanteissa rankkasateiden ja lumien sulamisen aikana vieläkin suurempia. 18 Muistutukset 5. Iijoen vesistön kalastusalue 6. Tannilan osakaskunta Kalastusalue on todennut, että kalatalousmaksun tulee olla sen suuruinen, että sillä voidaan korjata kalataloudelle aiheutuvia haittoja. Kyseessä olevien vesistöjen tila on saatu korjaavien toimien avulla hieman parantumaan ja toimia halutaan jatkaa. Muistuttaja on esittänyt kalatalousmaksun suuruudeksi 5 euroa hehtaarilta vuodessa eli yhteensä 307,50 euroa vuodessa. Osakaskunta on vaatinut hakijan velvoittamista sellaisten vesienkäsittelymenetelmien ympärivuotiseen käyttöön, että Vitmaojan kautta Siuruanjokeen ei turvetuotannon päästöjen johdosta tule lisäkuormitusta nykyiseen tasoon verrattuna ja että erityisesti tulvakausien vaikutus vesienkäsittelyyn otetaan huomioon. Vesienkäsittelyllä tulee myös estää lähellä olevan pohjavesiesiintymän heikentyminen ja pilaantuminen. Kuormitus tulee todentaa jatkuvin ja säännöllisin mittauksin ja korjaustoimenpiteet tulee tehdä tarvittaessa hakijayhtiön kustannuksin. Osakaskunta on vaatinut, että kalataloudelliset haitat korvataan 70 euron suuruisen kalatalousmaksun lisäksi erillisellä, vuosittaisella korvauksella Tannilan osakaskunnalle ja osakaskunnan jäsenille. Perusteluina erilliselle korvaukselle muistuttaja on todennut, että vuosittaiset velvoiteistutukset osakaskunnan vesialueelle ovat pienentyneet istukkaiden hintojen nousun vuoksi, mutta istutuksia varten myönnetyt määrärahat ovat pysyneet saman suuruisina ilman indeksikorotuksia pian parikymmentä vuotta. Erilliskorvauksilla osakaskunta voisi palauttaa istutusten määrän entiselle tasolleen. Myös vesialueiden kunnossapito ja maisemointi helpottuisivat, jos lisärahaa saataisiin. 7. Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalvelut on katsonut, että luvan myöntämisen edellytyksiä ei Isolle Savisuolle ole. Siuruanjoen valuma-alueella turvetuotannossa olevien soiden määrää ei muistuttajan käsityksen mukaan voida jatkossa pitää nykyisellä tasolla, vaan kokonaishehtaarimäärän