Essi Tuomola / Satafood Kehittämisyhdistys ry Broilerin sopimustuottajien kilpailukyvyn parantaminen hanke.

Transkriptio

1 Essi Tuomola / Satafood Kehittämisyhdistys ry Broilerin sopimustuottajien kilpailukyvyn parantaminen hanke Matkakertomus IFRG meeting & PDP workshop Ede/Wageningen, Alankomaat Matkan tarkoituksena oli osallistua IFRG (Incubation and Fertility Research Group) työryhmän vuosittaiseen tapaamiseen ja Perinatal Development and Physiology seminaariin. Tänä vuonna tapaaminen ja seminaari suunniteltiin järjestettäväksi samanaikaisesti, koska moni osallistuu molempiin tapaamisiin. Wageningen city of life science, on pieni yliopistokaupunki, jonka yliopiston pääaineet ovat pitkälti maatalous- ja elintarvikepainotteisia. Pääosa kaupungin asukkaista olikin opiskelijoita. Sulautuakseni joukkoon, vuokrasin polkupyörän kuljettamaan minua neljän kilometrin matkan hotellilta yliopistolle. Pyöräilijöitä olikin ajateltu kaupungin liikennejärjestelyjä suunniteltaessa ja joka paikasta löytyy valtava määrä pysäköintitilaa pyörille, toisin kuin autoille. Seminaarit on suunnattu kaikille haudonta ja hedelmällisyys asioiden ympärillä työskenteleville. Pääosa osallistujista on tutkijoita, joko yliopistoissa tai yksityisissä yrityksissä. Teollisuudessa työskentelevät otetaankin ilolla vastaan, jolloin myös käytännön näkökulma tulee seminaarissa esille. Osallistujia IFRG meetingissä oli noin 75 ja PDP workshopissa 135 ympäri maailmaa. Tällä kertaa hedelmällisyydestä oli vain muutamia esityksiä, joten pääosa keskittyi haudontaan ja haudonnan vaikutuksiin tuotantokauden tuloksissa. Tässä matkaraportissa kerron muutamista mielestäni mielenkiintoisimmista kongressin esityksistä. Kantaksantiinin vaikutus kukkoihin Effects of Canthaxanthin on males, (2011) Jean-Pierre Brillard Kokeessa kukkojen plasman testosteronipitoisuus nousi, kun rehuihin lisättiin 6 mg/kg kantaksantiinia. Kokeessa mitattiin kukkojen sperman määrä, liikkuvuus ja elinkelpoisuus. Tarkasteltaessa lintuja yli 40 viikon iässä, spermaa tuottavien kukkojen määrä oli suurempi, samoin kuin itse sperman määrä. Kantaksantiinilla ei ollut vaikutusta sperman konsentraatioon eikä sperman liikkuvuuteen, mutta sperman elinkelpoisuus oli parempi. Lisäaine ei vaikuttanut kivesten kokoon. Kantaksantiinin positiiviset tulokset tulevat parhaiten esiin parven vanhetessa, kun kanojen antioksidanttitaso laskee. (Zhang ym. 2011, Surai 2003, Breque ym. 2003) Hedelmättömyys mikä on kanan rooli? Infertility What is the Role of the Hen Keith Bramwell, University of Arkansas Hedelmällisyysongelmien ratkominen lähtee useimmiten kukoista, ja niiden hoidon onnistumisesta. Kuitenkin %:lla kanoista sperman kyky tunkeutua munanjohtimeen ja munasolun lävistämiseen on huonontunut. Tämä ominaisuus säilyy samoilla kanoilla koko tuotannon ajan.

2 Myös kanojen koko vaikuttaa hedelmällisyyteen. Parempi kanojen painonhallinta parantaa hedelmällisyyttä. Toisaalta myös kanalinjan vaikutus on suuri (Moyle ym. 2008). Muun muassa kanalinjojen erilainen höyhentyminen vaikuttaa hedelmällisyyteen. Tämän lisäksi vaikka toisilla linjoilla polkemista havaittiin enemmän, hedelmällisyyksissä ei kuitenkaan ollut eroja. Tehtiin koe, jossa verrattiin neljän eri kanalinjan eripainoisia kanoja. Kanat jaettiin tavoitepainoisiin (tai alle) ja ylipainoisiin (keskipainoero noin 300g). Kanat keinosiemennettiin. Kevyillä kanoilla munasoluun tunkeutuneiden siittiöiden määrä oli suurempi, niiden hedelmällisyys oli parempi ja hedelmällisyys säilyi pidempään. Kanalinjojen välisiä eroja olivat mahdollisesti, miten kanat varastoivat spermaa ja kyky säilyttää hyvä hedelmällisyys pidempään. Yhdessä kanalinjassa havaittiin vähemmän luonnollista poljentaa, vaikka hedelmällisyys ja sperman munasolun lävistäminen oli yhtäläistä. Kevyillä kanalinjoilla oli enemmän sperman varastointisoluja (eli SST; sperm storage tubules) verrattuna raskaisiin linjoihin. Muutamia aiheita/kysymyksiä tutkijoille on vielä jäänyt: Voisiko heikompi hedelmällisyys johtua myös huonommasta muninnasta, jolloin SST:t ovat epäaktiivisempia? Onko isojen lintujen ruumiinlämpötila korkeampi, minkä vuoksi hedelmällisyys on heikompi? Kuoriutumisen jälkeisen lämpötilan vaikutus untuvikkojen käyttäytymiseen, kuvun kehittymiseen ja broilerin tuotantotuloksiin Effects of Post Hatch Holding Temperature on Chick Behaviour, Gut Development and Broiler Performance Nick French Aviagen Ltd. Onko untuvikoilla mukavat oltavat? a) kylmää halailevat, untuvikkojen lämpötila <102 F ympäristön lämpötila 80 F b) sopivaa nukkuvat hiljaisina, lämpötila F ympäristön lämpötila 94 F c) kuumaa haukkovat - lämpöstressi, lämpötila >105 F ympäristön lämpötila 98 F Untuvikkojen lämpötila mitattiin peräaukon lämpötilana, joka on noin 0,5 F matalampi kuin sisäinen peräaukon lämpötila((todellinen ruumiinlämpötila) allekirjoittanut huomauttaa, että tästäkin aiheesta oli tutkimusta tehty, mikä kuvaa parhaiten todellista untuvikot ruumiinlämpötilaa, mutta ei siitä tässä sen tarkemmin). Untuvikkoja pidettiin yllä olevissa lämpötiloissa kuoriutumisen jälkeen normaalin ajan 2h, tai 6h tai 12h. (kuorijassa 50 % kosteus ja nopea ilman virtaus, ei siis ihan normaalit olosuhteet kuorijassa) Kun kuorijasta ottoaika (pull time) oli 12h, untuvikkojen paino oli alhainen ryhmissä a ja c. 7 vrk painoissa ei enää ollut eroja, eikä myöskään 35 vrk iässä mitatuissa rehuhyötysuhteessa tai kuolleisuudessa ollut eroja. 2h, 6h ja 12h käsittelyiden jälkeen peräaukon lämpötila nousi ,5 F. 12h jälkeen untuvikkojen paino oli laskenut jopa 3g, mikä vaikutti 35 vrk elopainoihin. Kun lintujen lämpötila nousee yli 105 F, linnuille muodostuu lämpöstressi. Paino laskee nopeammin, ohutsuolen villa kehittyy huonommin, mikä mahdollisesti vaikuttaa myös 35 vuorokauden kasvuihin. Paras lämpötila-alue untuvikolle on F. Kuorijakoneesta otettaessa (Pull time) mitattu untuvikkojen lämpötila vaikuttaa myös untuvikkojen kasvatusajan lämpötilaan ja pitäisi ottaa kasvatuksessa huomioon.

3 Haudontalämpötila altistava tekijä vesipöhölle Incubation temperature: A Predisposing Factor for Ascites Roos Molenaar, HatchTech Haudonnan viimeisen puolikkaan korkeat munankuoren pintalämpötilat ovat usein seurausta jäähdytyskapasiteetin vajauksesta, väärästä ilman nopeudesta tai vääristä lämpötiloista. Munankuoren korkea pintalämpötila (102 F tai yli) haudonnan viimeisellä puolikkaalla lisää varhaisia alkiokuolemia, huonontaa untuvikkolaatua, heikentää kasvua, lisää vesipöhöä ja pienentää untuvikkojen sydämen kokoa. (Molenaar ym. 2010, 2011). Kokeessa verrattiin haudontoja, joissa munankuoren pintalämpötila oli 102 F vs. 100 F. Kuoriutumisen jälkeen untuvikot jaettiin kahteen ryhmään, joista toiselle tehtiin kylmäaltistus (10 C), joka altistaisi vesipöhölle ja toiselle normaali käsittely (20 C). Näiden kasvatusryhmien tulokset yhdistettiin tarkkailtaessa haudontalämpötilan vaikutusta. Muuttuja 102 F korkea 100 F normaali haudonta % 92,5 94,5 2.laadun untuvikot 0,7 0,2 keltuaisvapaa untuvikonpaino 33,9 36,9 (-3g) sydämen paino 0,28 0,38 (- 26 %) kasvu 42vrk (kova kasvu, 20h valoa) rehunmuuntosuhde 1,59 1,55 kuolleisuus 12,5 8,4 vesipöhö 6,6 2,8 Untuvikkojen lisääntynyt metabolia vaikuttaa kasvuun ja ympäristön olosuhteisiin; vaikutukset kuljetusten suunnitteluun. Increased metabolism in post hatch broilers related to increased growth capacity and climate conditions; implications for transport design. Gerrit van der Linde, Heering Päivän vanhalle untuvikolle tärkeitä tekijöitä ovat muun muassa lämpötila, kosteus, ilman nopeus ja ilman koostumus. Jotta kuljetusten aikaisia olosuhteita voidaan laskea, tulee määritellä untuvikkojen lämmön- ja kosteudentuotanto sekä olosuhteen asetusluvut. Untuvikkojen lämmöntuotanto on kaksinkertaistunut 20 vuoden aikana (0,25 Watt -> 0,55 Watt/untuvikko) kuljetusauton lämpötilan ollessa 30 C. Kokeen tulosta 0,55 Watt/untuvikko tulee vielä tarkastella, sillä se on korkeampi kuin kirjallisuuden perusteella voisi olettaa. Heering kuljetusautoissa on pimeää kuljetuksen aikana. Untuvikoilla ei ole juoma- tai ruokintatilaa. Kuljetukset pyritään järjestämään viimeistään 72 tunnin kuluessa kuoriutumisesta. Untuvikoille on asetettu lämpötilatavoitteita: C kanalassa, C laatikossa ja 39,4-40 C untuvikkojen lämpötila. Ilman nopeus <0,25 m/s. Kosteus on vähemmän tärkeä tekijä. Hiilidioksiditaso pyritään pitämään 1000ppm 1200ppm mutta se voi olla myös 2500ppm. Muista vähentää ilmastointia, kun käytät jäähdytystä.

4 Haudonta hyötyy lyhyistä haudontajaksoista varastoinnin aikana Hatch benefits of short periods of incubation during egg storage Dinah Nicholson, Aviagen Ltd. Kun haudontamunia varastoidaan yli viikon, haudontatulos heikkenee. Kahden viikon varastoinnin jälkeen tulos heikkenee hyvin nopeasti. Siitosmunat ovat useimmiten jäähdytetty nopeasti noin 18 C:seen ja ne pidetään muuttumattomassa lämpötilassa haudonnan alkuun asti. Sen sijaan luonnossa, kun lintu munii koko munintajakson munat, ensimmäisenä munitut munat lämmitetään uudestaan kun kana palaa pesään munimaan seuraavaa munaa. Neljän kokeen tarkoituksena oli tutkia lyhyiden varastoinnin aikaisten haudontajaksojen (SPIDES) positiivista vaikutusta haudontatulokseen ja määritellä optimaalinen lämmitysprofiili, lämmityksen kesto ja taajuus. Kokeissa munat lämmitettiin haudontalämpötilaan 37,5 C erilaisilla lämpöprofiileilla, minkä jälkeen ne palautettiin munavarastoon. Kokeiden perusteella voidaan päätellä, että lyhyet varastoinnin aikaiset lämmityskäsittelyt parantavat haudontatulosta vähän, jos varastointiaika on yli 7 vrk. Jos varastointiaika on yli 21 vrk, vaikutukset haudontatulokseen ovat merkittävät. Varastoinnin aikainen esihaudonta on kannattavaa, kun varastoidaan 7 21 vrk. Parhaimmat tulokset saatiin, kun munia esihaudottiin 2-4 h, 4 kertaa varastoinnin aikana (21 vrk). Esihaudonnan aikana kehitetään alkio seuraavaan kehitysvaiheeseen, jossa se kestää paremmin varastoa ja pystyy korjaamaan jo varastoinnin aikana aiheutuneita vahinkoja. Tällöin varastoitujen munien haudonta-aika lyhentyi samalle tasolle tuoreiden munien kanssa. Esihaudonta vaikuttaa varhaisiin alkiokuolemiin pitkään varastoiduilla broilerin haudontamunilla Preincubation warming affects early embryo mortality in long-stored broiler eggs Inge van Roovert-Reijrink Aiemmassa tutkimuksessa oli havaittu, että 24h esihaudontajakso vähensi aikaisia alkiokuolemia verrattuna 4 tunnin esihaudontajaksoon. Tässä kokeessa haluttiin tutkia, mikä osa esihaudontaajasta vaikuttaa eniten varhaiseen alkiokuolleisuuteen. Esihaudonta-aika jaettiin kahteen osaan, 20-28,8 C tai 28,8 37,8 C. Munien ikä oli vrk, varaston lämpötila 20 C. Esihaudontaajan pituus (4h vs. 12h) ensimmäisen jakson aikana ei vaikuta alkiokuolleisuuteen. Sen sijaan esihaudonta-ajan jälkipuoliskolla 12h (vs. 4h) pienensi varhaisia (1-2 vrk) alkiokuolemia. Esihaudonta-ajan pituus ei juuri vaikuta tuoreisiin muniin. Todennäköisesti alkion fysiologinen nollapiste on jossakin C välillä, vaikka alhaisemmissakin lämpötiloissa havaitaan pieniä muutoksia. Voidaanko broilereiden sydäntä muokata haudonnan aikana? Can we engineer the heart of the broiler chickens during incubation? Jordi Altimiras, Sweden Kun broilerin jalostus on keskittynyt parempaan kasvuun, samalla syke ja verenpaine sekä kuolleisuus ovat nousseet. Viime vuosina on tehty useita tutkimuksia siitä miten eri alkion kehitysasteita voidaan käyttää hyväksi aikuisen fenotyypin muokkaamiseksi. Kokeessa tutkittiin miten sydämen kasvua ja kehitystä voidaan ohjata haastamalla alkionkehitystä ympäristön hypoksialla (hapen niukkuus; kokeessa käytettiin noin 2/3 normaalista ilman hap-

5 pipitoisuudesta). Alkion hypoksia kiihdyttää tärkeitä rakenteellisia ja funktionaalisia muutoksia sydämessä. Kokeen perusteella krooninen hypoksia aikaansaa sopeuttavia muutoksia ennen haudonnan 15. päivää, jonka jälkeen krooninen hypoksia muuttuu tautiperäiseksi, jolloin se aiheuttaa patologisia muutoksia sydämeen. Krooninen hypoksia aiheuttaa adrenaliiniherkkyyttä, jolloin sydämen syke kasvaa ja verenpaine nousee. Lisäksi ääreisverenkierto heikkenee. Loppuhaudonnan aikana alhainen happipitoisuus estää keltuaisen hyväksikäyttöä. Kehittyvä untuvikko käyttää keltuaista pääasiallisena energianlähteenään, jolloin se vaikuttaa hyvin paljon untuvikkojen kehitykseen ja laatuun. Munivien kanojen ennustamattomat stressitekijät vaikuttavat jälkeläisten fenotyyppiin kahden sukupolven ajan Unpredictable mild stressors on laying females descendant s phenotype on two generations C. Houdelier, Itävalta Emon kokeman stressin vaikutuksia jälkeläisten kehitykseen on tutkittu kattavasti nisäkkäillä, mutta vähemmän linnuilla. Kuitenkin kuoriutumista edeltävä (prenataali) stressi voi olla tärkeä ilmiö erityisesti siipikarjalle, jotka altistuvat jatkuvasti hyvin erilaisille hoidollisille toimenpiteille. Kokeessa emot jaettiin kontrolliin ja satunnaisesti stressattuihin ryhmiin. Tuotantoluvuissa ei ollut eroa ryhmien välillä, mutta stressattujen lintujen munan paino oli suurempi, niiden valkuaispitoisuus oli isompi ja keltuaisen testosteronipitoisuus oli suurempi. Stressattujen emojen untuvikot kuoriutuivat nopeammin ja niiden kasvukäyrä oli erilainen. Jälkeläiset osoittivat myös enemmän tunneperäistä aktiivisuutta verrattuna stressittömien emojen untuvikkoihin. Kukkountuvikkojen seksuaalinen käyttäytyminen aikuisena oli heikentynyt. Stressattujen emojen untuvikot olivat myös pelokkaampia kuin verrokkiryhmän untuvikot. Emojen stressin vaikutukset etenevät niiden jälkeläisten kautta myös seuraavaan sukupolveen. Emojen iän ja munan koon vaikutus keltuaisen imeytymiseen ja alkion kehittymiseen Effects of breeder age and egg size on yolk absorption and embryo development Nangsuay, A. Kokeessa käytettiin munia 29 ja 53 viikon ikäisistä emoista. Munat oli jaettu 57-61g ja 66-70g painoisiin ryhmiin. Emojen ikääntyessä keltuaisen koko kasvaa. Sen sijaan munan koon kasvaessa valkuaisen määrä nousee. Kokeen perusteella munan koko vaikuttaa enemmän untuvikon kokoon, painoon ilman ruskuaispussia ja untuvikkojen pituuteen kuin emojen ikä. Keltuainen on alkion pääasiallinen ravinnon lähde, jolloin vanhojen emojen suurempi keltuainen tarjoaa enemmän ravintoa alkiolle. Keltuaisen käyttökelpoisuus ja imeytyminen oli suurempaa vanhempien emojen munista. Keltuaisen hyväksikäyttö lieneekin yksi rajoittavista tekijöistä alkion kehityksessä (Gous 2010). Essi Tuomola