Keurusseudun selkälokit erityisseurannassa

Transkriptio

1 Keurusseudun selkälokit erityisseurannassa Matti Aalto 2010 (kuva Ari Aalto)

2 Selkälokkeja on tutkittu Keuruun ja Mänttä-Vilppulan järvillä yhtäjaksoisesti kymmenkunta vuotta. Ensimmäinen hyvä parimäärälaskenta tehtiin Keuruun järvillä jo vuonna 1992 (Sulkava & Lamminmäki 1993), mutta 2000-luvulla on alettu seuraamaan vuosittain myös pesimätulosta ja lukurengastettu poikasia sekä laajennettu tutkimusaluetta Mänttä-Vilppulaan. Parhaiten lokkitilannetta on seurattu Ukonselällä ja Kaijanselällä. Niillä koko järvi on kierretty sekä alkukesällä että poikasaikaan vähintään kerran. Keurusselältä on useina vuosina laskettu vain parhaat lokkipaikat. Kurkijärvi on laskettu tarkasti, mutta vuosi 2009 jäi väliin. Pienempiä järviä on havainnoitu satunnaisemmin ja niillä lokkimäärät ovat vähäisiä, joten niitä ei otettu mukaan kannankehitysaineistoon. Tutkimusalueen selkälokkien parimäärä (kuva 1) on vähentynyt ja pesimätulos (kuva 2) huonontunut 2000-luvun aikana. Vastaavaa vähenemistä on tapahtunut myös pitemmällä aikajaksolla (Aalto & Sulkava 2008). Vilppulan Likasensuon kaatopaikka suljettiin vuoden 2001 lopussa, mikä selittänee sen jälkeisen suuren kannanromahduksen. Kaatopaikka oli lähiseudun lokeille merkittävä ruokailualue. Vuodesta 2004 lähtien selkälokkien väheneminen on hidastunut ja kanta saattaisi olla vakiintumassa nykyiselle tasolle. Kesän 2010 poikastuotto oli pitkästä aikaa hyvä, vaikka jääkin kauas tutkimusjakson alun lukemista luvun alkuvuosina Ukonselällä poikasmäärät olivat vain osan järveä kattavien laskentojen perusteella selvästi suurempia kuin vuonna 2003 alkaneissa tarkemmissa laskennoissa. Silloisia parimääriä, poikastuottoa ja kannanromahdusta on pohdittu jo tuoreeltaan (Aalto 2003), mutta kaatopaikan vaikutusta ei ole aiemmissa raporteissa huomioitu. Parimäärät järvillä Ukonselkä Keurusselkä Kurkijärvi Kaijanselkä Laksi-Pyhtönen Kuva 1. Selkälokkien parimäärän kehitys Keurusseudun suurilla järvillä. Ukonselän aineistosta saa parhaan käsityksen tilanteesta. Keurusselällä laskentojen tehokkuus on vaihdellut. Vuoden 2010 parimäärälaskenta Keurusselällä oli kattava.

3 Poikasmäärät järvillä Ukonselkä+Kaijanselkä Keurusselkä Kurkijärvi Kuva 2. Selkälokkien poikasmäärien kehitys Keurusseudun suurilla järvillä. Ukonselän+Kaijanselän aineistosta saa parhaan käsityksen tilanteesta. Keurusselällä laskentojen tehokkuus on vaihdellut. Vuoden 2010 poikaslaskennassa osa Keurusselkää jäi käymättä. Valtakunnallisesti selkälokki on vähentynyt jo pitkään (Väisänen ym. 1998). Syitä siihen on monia, mutta niiden keskinäistä painoarvoa ei tiedetä. Muuttomatkoilla pahimpana tekijänä pidetään ympäristömyrkkyjä, mutta myös ihmisen aiheuttamat talvehtimisalueiden elinympäristömuutokset ja metsästys voivat olla kantaa merkittävästi vähentäviä tekijöitä. Pesimäaikaan pahimmat vaarat ovat ihmisten aiheuttama häirintä ja minkki sekä ojituksesta ja säännöstelystä johtuva vedenpinnankorkeuden nopea vaihtelu (kuva 3). Suurin osa Keurusseudun pesinnöistä tuhoutuu munavaiheessa (kuvat 4 ja 5). Pääosa pareista kuitenkin yrittää pesintää. Myös harmaalokkia on pidetty uhkana pesiville selkälokeille, mutta Keurusseudun havaintojen mukaan harmaa- ja selkälokit elävät sopuisasti samoilla luodoilla. Kuva 3. Selkälokin pesä sijaitsee pienellä saarella tai luodolla ja samassa yhdyskunnassa voi pesiä useampia pareja. Kevättulvan aikaan monet pesäpaikat ovat veden alla. (kuva Matti Aalto)

4 Kuva 4. Selkälokki munii yleensä 3 munaa. Keskimääräinen munaluku Keurusseudun suurilla järvillä on 2,7 (n = 69 pesää). (kuva Matti Aalto) Ukonselän soutulaskenta-alueen muna- ja poikasmäärät Munia Poikasia Kuva 5. Selkälokin muna- ja poikasmääriä Ukonselältä. Munamäärät on laskettu toukokuun lopulla ja poikasmäärät heinäkuussa. Munat on laskettu niistä pesistä, jotka helposti löytyvät, mutta poikasmäärä sisältää suurella varmuudella alueen kaikki poikaset. Tutkimusjärvillä on rengastettu (kuvat 6-8) noin 110 lokinpoikasta ja niistä on niin ikään saatu toistasataa kontrollia (kuvat 9 ja 10). Rengastuksella selvitetään lokkien liikkeitä ja uhanalaistumisen syitä. Rengastusten perusteella tiedämme, että monet Keurusseudun lokinpoikaset ja aikuisetkin menevät Tampereen kaatopaikalle tankkaamaan muuttomatkaa varten. Myös muilta kaatopaikoilta eteläisestä Suomesta on useita kontrolleja. Muuttomatkalla lokit ruokailevat ainakin Keski-Euroopan kaatopaikoilla. Kauimmaiset kontrollit on tehty Israelissa, mutta talvehtimisalueilta Afrikasta ei havaintoja Keurusseudun lokeista toistaiseksi ole. Nuoruusvuodet selkälokki viettää yleensä ulkomailla ja palaa ensimmäisen kerran pesimään 3-4 vuotiaana. Muutamia poikasena rengastettuja yksilöitä on palannut synnyinpaikalleen Keurusseudulla ja jotkut ovat löytäneet uuden kodin muualta Suomesta.

5 Kuva 6. Selkälokeille on laitettu värillisiä renkaita, jotka pystytään lukemaan kiikarilla tai kaukoputkella. (kuva Henna Soini) Kuvat 7 ja 8. Nuoren selkälokin tuntee tummista käsisiivistä ja tummasta yleisvärityksestä, mutta pienen poikasen erottaminen muista lokeista on vaikeampaa. (kuvat Henna Soini)

6 Kuvat 9 ja 10. Hyvällä kameralla voi lentävistäkin lokeista saada kuvia, joista renkaan pystyy lukemaan. (kuvat Ari Aalto)

7 Kiitokset Esa ja Ari Aallolle sekä muille lokkihommissa mukana olleille! Lähteet: Aalto M. 2003: Selkälokki ja härkälintu tyyppilajeina Vilppulan Kolhossa. Suomenselän Linnut 3/2003. Aalto M. & Sulkava P. 2008: Miten kuikka, sekä selkä- ja harmaalokki pärjäävät Keuruun järvillä? Suomenselän Linnut 2/2007. Sulkava R. & Lamminmäki J. 1993: Keuruun selkävesilinnusto. Suomenselän Linnut 2/1993. Väisänen R. A., Lammi E. & Koskimies P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Keuruu.