Arviointisuunnitelma Mainiemen päihdetyön kehittämisyksikkö -hanke Hämeen päihdehuollon kuntayhtymä Aki Heiskanen
1 1 MITÄ ARVIOINTI ON? 2 1.1 Arvioinnin määritelmiä 2 1.2 Arvioinnin teoreettinen viitekehys 2 1.3 Arvioinnin suuntautuminen 4 1.4 Projektiarviointi 6 2 PROJEKTIN RAKENNE 8 2.1 Hankkeen päämäärät ja menetelmät 8 2.2 Projektin kohderyhmät, sidosryhmät ja yhteistyötahot 12 2.3 Mihin tarpeisiin hanke vastaa? 12 2.4 Hankkeen käytettävissä olevat resurssit 15 3 PROSESSIN ARVIOINTI 15 3.1 Arviointityökalut ja menetelmät 15 3.2 Projektin logiikka 20 3.2.1 Tulosten logiikka 20 3.2.2 Prosessin logiikka 21 3.2.1 Projektin logiikan kriittiset osatekijät 22 3.3 Arviointikysymykset 23 3.4 Arvioinnin sisältö ja aikataulu: mitä tehdään ja milloin 24 LÄHTEET: 25
2 1 Mitä arviointi on? 1.1 Arvioinnin määritelmiä Arvioinnissa selvitetään tai määritellään jonkin intervention, palvelun, tai hankkeen arvo, ja tätä tietoa hyödynnetään päätöksenteossa ja toiminnan kehittämisessä, jotta voisimme paremmin edistää hyvinvointia yhteiskunnassa. Lähtökohta arvioinnille on, että pitää haluta tietää, kuinka asiat ovat ja pitää olla rohkeutta tunnustaa, ettemme tällä hetkellä tiedä tai emme tiedä ainakaan riittävän tarkasti. (Paasio 2003, 5.) Toisin sanoen arvioinnissa pyritään vastaamaan todellisiin arviointikysymyksiin. Arvioinnissa pyritään arvottamaan onko jokin asia hyvin vai huonosti, arvokas vai arvoton tai hyödyllinen vai hyödytön (Sinkkonen & Kinnunen 1994, 26, 35 ja 74 75). Arvioinnin ydin on, että arvioinnin kohdetta tarkastellaan suhteessa valittuun arviointiperusteeseen ja tästä näkökulmasta esitetään arvioiva päätelmä. Pattonin (1997) mukaan arviointi on systemaattista informaation keräämistä toiminnan toteutuksesta, luonteesta ja vaikutuksista, jotta toiminnan arvo voidaan määritellä, sen vaikuttavuutta voidaan parantaa tai, jotta saadaan tietoa päätöksentekoon tulevaisuuden ratkaisuja varten. Hyödyntämiseen keskittyvä arviointi tehdään tiettyjen, tarkoitettujen ensisijaisten käyttäjien kanssa yhdessä ja heitä varten käytettäväksi tiettyyn määriteltyyn tarkoitukseen. Patton korostaa erityisesti arvioinnin hyödyntämiseen liittyviä näkökohtia. 1.2 Arvioinnin teoreettinen viitekehys Arvioinnin teoreettisen viitekehyksen muodostaa yleinen ohjelmateoria, joka jakautuu ohjelmaprosessiin ja vaikutusteoriaan. Paasio (2003) käyttää ohjelmateoriasta nimitystä intervention, toiminnan teoria. Hankkeen näkökulmasta tämä voidaan ymmärtää siten, että hanke muodostaa oman hankeprosessin, josta tuotokset, tulokset ja vaikutukset ovat seurausta. EU ohjelmien arvioinneissa on käytetty esimerkiksi seuraavaa käsitekokonaisuutta (European Commission 1997). Arvioitavalla ohjelmalla on tavoitteita (objectives), jotka ovat tavoiteltuja seurauksia. Tavoitteet voivat olla tuotoksia (outputs), jotka ohjelma tuottaa suoraan, esimerkiksi palveluita taikka vaikutuksia (impacts), jotka ovat ohjelman tuottamia sosiaalis-taloudellisia muutoksia. Vaikutukset voivat olla
3 edelleen välittömiä tuloksia (results) tai pitkän tähtäimen vaikutuksia (outcomes). (Kuvio 1) Teoreettista näkökulmaa hankearviointiin voidaan täsmentää ohjelmaperusteisen (Kuvio 1) arvioinnin viitekehyksellä, jossa hankkeen arviointi kohdistu seuraaviin kysymyksiin. Relevanssi: Kuinka merkittäviä ohjelman tavoitteet ovat suhteessa kohdealueen kehittämistarpeisiin ja valittuihin painopisteisiin paikallisesti ja alueellisesti? Tehokkuus: Kuinka tehokkaasti ohjelman panoksilla on taloudellisessa mielessä saatu aikaan tuotoksia ja tuloksia? Vaikuttavuus: Kuinka hyvin ohjelmalla aikaansaadut vaikutukset vastaavat asetettuja erityis- ja yleistavoitteita? Hyöty: Kuinka hyvin ohjelman vaikutukset vastaavat kohderyhmän kehittämistarpeita? Kestävyys: Kuinka hyvin ohjelman positiiviset vaikutukset säilyvät ohjelman päättymisen jälkeen? Jatkuuko ohjelmassa hyväksi havaittu toiminta hankkeen päätyttyä? Kuvio 1. Kehityshankkeen tai ohjelman arvioinnin avainkäsitteet ja teoreettinen viitekehys (European Commision 1997)
4 Ajatellaan esimerkkinä henkilökunnan päihdetietoisuuden lisäämistä koulutuksen avulla. Tavoitteena on räätälöidyllä koulutuksella lisätä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön valmiuksia havaita päihdeongelmia ja ottaa päihdeongelmat puheeksi. Koulutuksen avulla pyritään myös edesauttamaan yhteistyötä jalkautuvan työntekijän kanssa. Tällöin tavoitteesta lähtöisin oleva toiminta on koulutustilaisuus. Tuotos on lisääntynyt päihdetietoisuus. Tulos eli välitön vaikutus voi olla sujuva yhteistyö jalkautuvan työntekijän kanssa tai asiakkaiden kanssa päihdeasioiden puheeksi otto jokaisessa asiakastilanteessa (mini-interventio). Pitkän tähtäimen vaikutus voi olla esimerkiksi, että koulutukseen osallistuneet sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset toimivat luonnollisena osana päihdepalvelujen palveluketjua. Jos näkökulmana on asiakasmuutoksen arviointi, voidaan pitkän tähtäimen muutoksena nähdä puheeksi oton seurauksena tapahtunut asiakkaan elämäntavan muutos ja siitä seurannut hyvinvoinnin lisääntyminen. Pitkän tähtäimen vaikutukset voivat olla positiivisia tai negatiivisia. Pitkän tähtäimen vaikutukset ovat usein tärkeimpiä mutta myös vaikeimmin tutkittavissa. 1.3 Arvioinnin suuntautuminen Arviointia voi tehdä monesta näkökulmasta. Oleellista on, että näkökulma valitaan tietoisesti ja siinä pysytään. Kaikkea ei voi arvioida, joten on mietittävä millainen ja miten tehty arviointi vastaa parhaiten projekti ja sidosryhmän tarpeisiin, mihin arviointikysymyksiin halutaan vastaus? Eleanor Chelimskyn (1997, 10) jakaa arviointistrategiat kolmeen suuntautumisvaihtoehtoon arvioinnin tarkoituksen mukaisessa luokittelussaan. Chelimskyn mukaan arvioinnin näkökulmia voivat olla 1) tilivelvollisuusevaluaatio 2) kehittämisevaluaatio 3) tiedontuotantoevaluaatio. Tilivelvollisuusevaluaatiolla tarkoitetaan organisaatiossa tehtävää tuloksellisuusarviointia, tehokkuuden, taloudellisuuden tai vaikuttavuuden mittausta. Mallin taustalla on tarve arvioida yhteiskunnallisilla kampanjoilla saavutettuja tuloksia. Tilivelvollisuusarviointia voidaan tehdä erilaisin metodein, esimerkiksi kliinisin kokein, kustannus-hyöty -analyysia tai kontrolliasetelmia käyttäen. Olennaista arvioinnissa on evaluaattorin ja asiakkaan etäinen suhde, jotta objektiivisuus säilyisi. (Lindqvist 1999, 110.) Tiedontuotantoevaluaatiolla pyritään lisäämään tiedontuotannon näkökulmasta ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä. Tämän näkökulman päätavoite on ymmärtää paremmin ongelmien taustalla olevia tekijöitä ja
5 sitä, miten nämä sekä suunnitellut toimenpiteet ja toimenpideohjelmat sopivat yhteen. ( Lindqvist 1999, 112.) Kolmantena Chelimskin (1997,10) jaottelussa on kehittämisevaluaatio. Arviointi toimii tällöin työkaluna instituutioiden toiminnan kehittämiseksi. Tavoitteena voi olla esimerkiksi muutos organisaation toimintatavoissa, erilaisten indikaattorien kehittämisessä tai tiettyjen projektien parantamisessa. (Lindqvist 1999, 112.) Arviointi tehdään aina jotakin tarkoitusta varten, ja Chelimskin jaottelun mukaan tuo tarkoitus voi siis olla tuloksellisuuskysymykseen vastaaminen tilivelvollisuusnäkökulmasta. Se voi olla myös uuden tiedon ja ymmärryksen tuottaminen tai kehittämisen tarve (Lindqvist 1999, 112). Kehittämisarvioinnin keskeisenä kriteerinä pitäisi olla: auttaako arviointiprojekti tavoitteiden etenemistä? Kehittämisarviointi on prosessiarviointia ja kohdistuu kehittämistoimintaan ja sen etenemiseen (Hyttinen 2006, 21). Prosessin vaiheen mukaan arviointi jakaantuu yleensä kolmeen tyyppiin: ennakko-, väli- ja jälkiarviointiin. Näillä eri arviointityypeillä on toisistaan poikkeava tarkoitus, joten ne eivät ole toisiaan poissulkevia tai korvaavia. Hankkeen laatua ja vaikuttavuutta voidaan arvioida etukäteen, toteutuksen aikana tai jälkikäteen. (Keränen 2003, 10.) Hankkeen suunnitteluvaiheessa vaikuttavuutta arvioidaan aina etukäteen ja se liittyy suoraan suunnitteluanalyysien tekemiseen. Ennakkoarvioinnilla pyritään valitsemaan sellainen kehittämiskohde, jossa kehitysvaikutus on mahdollisimman hyvä. (Keränen 2003, 10.) Väliarvioinnin keskeisenä tehtävänä on toimia osana hankkeen ohjausjärjestelmää, se tulisi kytkeä osaksi ohjausryhmän ja hanketiimin työskentelyä. Väliarvioinnin tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, eteneekö hanke siten kuin on suunniteltu. Saavutetaanko hankkeelle asetetut tavoitteet suunnitelman mukaisesti hanke toteuttamalla vai onko hankkeen toteuttamisstrategiaa muutettava? On huomattava että hankkeen aikana tehty vaikuttavuuden arviointi on etukäteisarviointia hankkeen välittömien tulosten projisointia vaikutuksiksi vaikeuttaa mm. vaikuttavuuden pysyvyyden ongelma. Usein hankkeella on selviä positiivisia vaikutuksia, mutta hankkeen loputtua ne voivat heiketä tai jopa hävitä kokonaan. Hankeen toimenpiteiden tulisi nopeiden tulosten sijasta pyrkiä rakentamaa siltoja hankkeen jälkeiselle kehitykselle jopa niin, että hanke saisi aikaan ns. lumipalloefektin. (Keränen 2003, 11.)
6 Jälkiarvioinnin aika on vasta jonkin ajan kuluttua hankkeen päättymisestä. Se on jälkien arviointia hankeen jälkeen, kun toimenpiteet on tehty. Vaikutusten arvioinnissa se tarkoittaa erillistä vaikutustutkimusta. Jälkiarviointi keskittyy kriittisen kokonaiskuvan muodostamiseen hankkeen roolista kehittämislohkossaan tai ympäristössään. Jälkiarviointia ei suositella itsearviointina tehtäväksi. (Keränen 2003, 11.) Sisällön mukaisessa luokittelussa tärkein kysymys valinnan pohjaksi on, millaista tietoa tässä projektissa pitäisi tuottaa. Kun kysymykseen on vastattu, voidaan arviointiprosessi suunnata joihinkin seuraavista tutkimustyypeistä. (Vartiainen 2001, 22.) Ensimmäinen sisällön mukainen tyyppi on tavoiteperustainen arviointi. Tavoiteperustaisen arvioinnin periaatteena on, että toiminnalle on asetettu tavoitteet, joiden saavuttamisen astetta sitten arvioidaan. Tavoitteet muodostavat kriteeristön arvioinnille, mitä täydellisempi tavoitteiden saavuttamisen aste on, sitä paremmin toiminta on onnistunut. Mallin suurin ongelma koskee sitä, miten pystytään määrittelemään sellainen tavoitteiden saavuttamisen aste, joka osoittaa että toiminta on onnistunut. (Sinkkonen & Kinnunen 1994, 82 83.) Toisen päätyypin muodostaa taloudellisia kysymyksiä korostavat arviointitutkimukset. Tämä ryhmä on merkittävä, koska yksi keskeisimmistä projektiarviointien alueista on kautta aikojen ollut kustannus-tulos vertailu. Kolmantena tyyppinä arvioinnin kentässä on implementaatiotutkimukset. Implementaatiotutkimus on lähellä formatiivista arviointia, jossa painopiste on projektien ja ohjelmien toimeenpanon onnistumisen arvioinnissa. (Vartiainen 2001, 21.) Implementaatiotutkimuksen paikkaa omana tyyppinään puolustaa sen yleisyys toimintaprosesseja arvioitaessa. Palvelun käyttäjien ja asiakkaiden tyytyväisyyttä ilmaisevat arvioinnit ovat nykyisin erittäin yleisiä. Niissä korostetaan erityisesti projektitoiminnan ja palveluiden laatua sekä asiakkaiden käsityksiä arvioitavasta toiminnasta. (Vartiainen 2001, 22.) 1.4 Projektiarviointi Projektin tarkoituksena on yleensä luoda uutta, hakea muutosta ja toteuttaa jokin kehittämistavoite. Yhä useammin projekteja käytetään myös palveluiden tuottamiseen. Projektityyppinen työskentely tuo kehittämiseen omat piirteensä ja niistä johtuvat pulmansa. Ellei kehittämistä osata jakaa osaksi organisaation työtä, projekti jää
7 usein etäiseksi muusta organisaatiosta. Projekteissa on tärkeää hyödyntää projektimaisen työtavan edut pitämällä huolta projektin ja muun ympäristön rajapinnoista. Tällä on erityisen suuri merkitys, kun lisätään projektilla kehitettävän asian jatkuvuutta. Evaluaatiokirjallisuudessa puhutaan usein projektin logiikasta tai teoriasta. Tämä tarkoittaa sitä, että kehittämishankkeen taustalla on olettamus siitä, että tietty keino aikaansaa tietynlaisia vaikutuksia. Logiikka tuo esille sen, millaisia tuloksia tehokkailla toimenpiteillä on odotettavissa ja miksi. Prosessin logiikka tuo puolestaan esille, miten ja millaisin toimenpitein oletettu tulos on saavutettavissa. Erilaiset konseptit auttavat purkamaan vaikutusketjuiksi oletusten, tavoitteiden, keinojen ja toiminnan kokonaisuutta. (Seppänen-Järvelä 2003, 16 17.) Nämä mallit lähtevät rationaalisesta suunnittelusta, mutta tässä kohtaa on tarpeen muistaa, että projektilla on myös piiloinen logiikkansa ja toivottujen vaikutusten lisäksi myös ei aiottuja, tahattomia sekä ennakoimattomia vaikutuksia (Vedung 1997). Projektilla on aina uuden luomisen tai muutoksen hakemisen funktionsa ja täten pyrkimys kehittää työstettävää menetelmää, toimintaa tai palvelua. Uuden luomiseen ja kehittämiseen liittyy olennaisesti oppiminen, ja oppiminen tapahtuu ongelmanratkaisuna ihmisten välisessä toiminnassa ja vuorovaikutuksessa. Projektiarvioinnin avulla avataan projektin prosessimainen polku, ja näin päästään arvioimaan sekä oppimaan, onko tehty oikeita asioita ja oikein. Arvioinnin lähestymistapojen luokitteluja tarkasteltaessa voidaan sanoa projektiarvioinnin ja kehittämisevaluaation vastaavan sisällöllisesti toisiaan. Jatkuvassa prosessiarvioinnissa arviointi toimii palautteena ja hankkeen ohjaamisen välineenä (Seppänen-Järvelä 2003, 19). Perinteisin tapa luokitella arviointitutkimusta on jaottelu formatiiviseen ja summatiiviseen arviointiin. Erottelu on hyödyllinen, koska se viittaa merkittäviin eroihin arvioinnissa. Lisäksi se on ulottuvuus, joka ymmärretään laajasti arvioinnin ammattikielessä. (Robson 2001, 80.) Formatiivinen arviointi suuntautuu toimintaprosessiin, sen pääasiana on muokata tai kehittää toimintaa. Se kohdistuu tavallisesti uusiin projekteihin, joissa projektin tavoite ei ole selvillä ja arvioinnin tarkoituksena on muokata projektia siten, että projektin tavoite saavutetaan. Formatiivisessa arvioinnissa pääkohteena on usein prosessi eli se, mitä projektissa todellisuudessa tapahtuu. Formatiivisesta arvioinnista voidaan käyttää myös nimitystä prosessiarviointi. (Ks. Robson
8 2001, 80.) Summatiivisella arvioinnilla tarkoitetaan tuloksiin ja vaikutuksiin suuntautunutta arviointia. Se keskittyy vastaamaan kysymykseen, mitä projektilla on saavutettu. Se voi käsitellä esimerkiksi sellaisia asioita kuin, onko projektin suunnitelma toimeenpantu, tavoitettiinko kohdeväestö ja vastattiinko heidän tarpeisiinsa. (Robson 2001, 81.) Formatiivinen ja summatiivinen arviointi ovat toisiaan täydentäviä, joten pelkkä lopputuloksen arviointi ilman prosessinarviointia ei ole suositeltavaa (Seppänen-Järvelä 2003, 19). Prosessiarvioinnin toteuttamiseen ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Jokaisessa hankkeessa on omat kysymyksensä ja tarpeensa, johon tietoa haetaan. Prosessiarvioinnin toteuttamiseen on nykyään monia erilaisia menettelyjä ja mahdollisuuksia, joista voi poimia sopivia työkaluja ja ideoita omaan arviointiinsa. 2 Projektin rakenne 2.1 Hankkeen päämäärät ja menetelmät Sosiaalialan seudullisten kehittämisyksiköiden perustamisvaiheessa on määritelty valtakunnallisesti kehittämisyksiköiden ominaispiirteet. Päämääränä on muodostaa kunnille pysyvä rakenne tutkimus- ja kehittämistoiminnalle. Kehittämisyksikkö on alansa osaava asiakaspalveluyksikkö ja henkilöstön on täytettävä alan normit ja pätevyysvaatimukset. Lähtökohtana on toiminnallisesti tarkoituksenmukainen kehittämisalue, jossa alueellisuus ja seudullisuus määritellään substanssiperusteisesti. Kehittämisyksikön tehtävänä on kehittää uusia ja parantaa olemassa olevia asiakastyön muotoja, palveluiden tuotantotapoja ja palvelurakenteita, koota alueella olevan jo tehdyn kehittämistyön ja välittää sitä toimijoille vertaisverkostoissa. Tehtäviksi on määritelty myös huolehtia alan käytäntötutkimuksesta: tutkia, kehittää ja arvioida asiakkaiden tarpeista lähtevää palvelujen tuottamista ja sosiaalityön toimintatapoja sekä olla täydennyskoulutuksen aktiivinen toimija. Rakenteeltaan kehittämisyksikkö on verkostoitunut, jota tuetaan kehittämistyön mahdollistavalla johtamisella. Kehittämisen on oltava suunnitelmallista ja kytkeydyttävä substanssialueen strategiseen kehittämiseen.
9 Kuvio 2. Kehittämisyksikön ominaispiirteet Mainiemen päihdetyön kehittämisyksikölle on asetettu hankehakemuksessa kuusi tavoitetta ja tavoitteisiin liittyvät pitkän aikavälin tulokset. 1. Mainiemen kuntoutumiskeskuksen päihdeosaamisen, yhteisökuntoutuksen osaamisen ja verkostotyöosaamisen kehittäminen Pohjana alueen kuntien kanssa tehtävälle kehittämistyölle on kuntoutumiskeskuksen ydintehtävän jatkuva kehittäminen. Jatkumona Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa toteutetulle Make-työlle kehitetään edelleen henkilökunnan päihdeosaamista, yhteisökuntoutuksen osaamista sekä verkostotyön osaamista. Erityisenä kysymyksenä on yhteisökuntoutuksen niveltäminen osaksi asiakkaiden hoitojatkumoa. TULOKSET PITKÄLLÄ TÄHTÄIMELLÄ: Mainiemen kuntoutumiskeskuksen
10 henkilökunta muodostaa oppivan ja kehittyvän organisaation, joka kykenee analysoimaan käytännön työtään suhteessa päihdetyön, yhteisökuntoutuksen ja verkostotyön teoriaan. Organisaatio kykenee myös näkemään paikkansa osana päihdetyön hoitojatkumoa. 2. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen päihdeosaamisen tukeminen Hankkeessa kehitetään erilaisia välineitä, joilla kyetään välittämään päihdetyön erikoisosaamista kuntien peruspalvelujen työntekijöiden tueksi; -varhaisvaiheen päihdetyön koulutus -täydennyskoulutus -prosessiohjaus -konsultaatiot -kunnissa toteutettava jalkautuva pari- ja verkostopäihdetyö TULOKSET PITKÄLLÄ TÄHTÄIMELLÄ: Yhä useammassa jäsenkunnassa on ryhdytty kehittämään sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluissa toteutuvaa varhaisvaiheen päihdetyötä. Näiden kuntien henkilökunta on hankkinut koulutuksella vahvistusta päihdetyön osaamiselleen ja löytänyt keinot saada tarvittaessa tukea päihdetyön erityisosaajilta. 3. Kuntien päihdetyön hoitojatkumo- ja päihdestrategiatyön tukeminen Kehittämisyksikkö tarjoaa kunnille apua päihdestrategiatyöhön ja erityisesti kuntakohtaisesti räätälöityyn hoitojatkumotyön kehittämiseen. TULOKSET PITKÄLLÄ TÄHTÄIMELLÄ: Yhä useammassa jäsenkunnassa on haluttu kartoittaa omat päihdetyön resurssit ja päätetty täydentää asiakkaiden hoitojatkumoja puuttuvien palvelujen osalta. Työ on tehty seudullisena strategiatyönä lähiseudun kuntien ja päihdetyön erityisyksiköiden sekä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa yhteistyössä. 4. Päihdetyön erityisosaamisen kehittäminen ja tutkimus Kehittämisyksikkö kokoaa alueen päihdetyön erityisosaajaverkostoa kartoittamaan erityisosaamisen kehittämisen tarpeita alueella. Kehittämisyksikkö vastaa alueen päihdetyön osaajapankin kokoamisesta ja päihdetyön alueellisen konsultaatiorenkaan luomisesta. Kehittämisyksikön erityisosaajaverkosto toimii myös tutkimustarpeiden
11 luotaajana ja aloitteiden tekijänä yliopistojen ja korkeakoulujen suuntaan. Erityisosaajaverkoston tehtävänä on myös opinnäytetyöaiheiden kokoaminen ja ideointi. TULOKSET PITKÄLLÄ TÄHTÄIMELLÄ: Kehittämisyksikkö on luonut pysyväluonteista yhteistyötä alueen yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa päihdetyöhön kohdistuvassa tutkimustoiminnassa ja kyennyt mahdollistamaan lisääntyvässä määrin opinnäytetöiden tuottamisen päihdetyön alueelta. 5. Harjoittelun ja työssä oppimisen sekä opetuksen yhteistoteutuksen kehittäminen Mainiemen kuntoutumiskeskus ja hankkeen (pilotti)kunnat toimivat alueen oppilaitosten ja opiskelijoiden päihdetyön harjoittelun ja työssä oppimisen ympäristönä. Kehittämisyksikkö vastaa yhdessä oppilaitosten kanssa harjoittelun ja työssä oppimisen kehittämisestä. Mainiemen kuntoutumiskeskus toimii myös opetuksen yhteistoteutuksen kehittämiskenttänä. Yhteistoteutuksessa voivat toimia opiskelijoina ammatti-korkeakouluopiskelijat, Mainiemen työntekijät ja kuntien päihdetyön toteuttajat sekä osin myös kuntoutumiskeskuksen asiakkaat. Opetuksen osioita voidaan suunnitella täyttämään henkilökunnan täydennyskoulutuksen tarpeita. Opettajina yhteistoteutuksessa voidaan soveltuvin osin käyttää oppilaitosten henkilökunnan lisäksi Mainiemen kuntoutumiskeskuksen henkilökuntaa ja (pilotti) kuntien työntekijöitä. TULOKSET PITKÄLLÄ TÄHTÄIMELLÄ: Kehittämisyksikkö ja Mainiemen kuntoutumiskeskus ovat saavuttaneet pysyvän aseman yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen päihdetyön harjoittelun ja työssä oppimisen kenttänä. Opetuksen yhteistoteutuksessa on edetty kohti opetusklinikkamaista toteutustapaa. 6. Alueen ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilöverkoston verkostoiminen ja ehkäisevän työn alueellinen kehittäminen Kehittämisyksikkö kokoaa alueen ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilöt verkostoksi, jonka kanssa kehitetään alueellisesti ehkäisevää päihdetyötä. Kunnissa toteutettavaa ehkäisevää päihdetyötä mallinnetaan alueen kuntien hyödynnettäväksi. TULOKSET PITKÄLLÄ TÄHTÄIMELLÄ: Alueella on aktiivinen hallintokunta- ja kuntarajat ylittävä ehkäisevän päihdetyön oppiva ja kehittävä verkosto ja yhtenäiset ehkäisevän päihdetyön työkäytännöt, joiden vaikuttavuuden seurantaa toteutetaan ja kehitetään jatkuvasti.
12 2.2 Projektin kohderyhmät, sidosryhmät ja yhteistyötahot Hankkeen maantieteellisenä alueena on Hämeen päihdehuollon kuntayhtymän 39 jäsenkunnan alue. Erityisesti Mainiemen kehittämisyksikön työ kohdentuu alueen kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen toteuttamisessa mukana olevien työntekijöiden ja yksiköiden päihdetyön tukemiseen ja kehittämiseen. Tässä työssä käytetään hyväksi koko Mainiemen kuntoutumiskeskuksen henkilökunnan päihdetyön asiantuntemusta. Pyrkimyksenä on verkostoida alueella toimivia muita päihdetyön erityisyksiköitä tukemaan toimialueidensa kuntien peruspalvelujen päihdetyön kehittämistä. Kehittämistyö tapahtuu yhteistyössä alueen päihdetyöhön erikoistuneiden yksiköiden, ammattikorkeakoulujen, Stakesin ja Sininauhaliiton kanssa. 2.3 Mihin tarpeisiin hanke vastaa? Suomen päihdetilanne on viime aikoina jatkuvasti heikentynyt. Vuonna 2001 2003 alkoholin kulutus kasvoi 1 3 prosentin vuosivauhtia. Kun eduskunta päätti vuonna 2003 alentaa alkoholiveroa 33 prosentilla, elettiin maltillisen kulutuksen kasvun aikaa. Maaliskuussa 2004 voimaan astunut veroale vahvisti tätä alkoholin kulutuksen kasvua voimakkaasti. Vuonna 2004 kulutus lisääntyi 10 prosenttia. Alkoholinkulutus lisääntyi edelleen vuonna 2005 kahdella ja puolella prosentilla vuoteen 2004 verrattuna, ja kokonaiskulutus nousi uusiin 10,5 litran ennätyslukemiin (Taskumatti 2006). Vuonna 2005 työikäisten miesten yleisimmäksi kuolinsyyksi tulivat alkoholisairaudet ja myrkytykset. Ne olivat yleisempi kuolinsyy kuin aiemmin vuosikymmeniä yleisimpänä ollut sepelvaltimotauti. Työikäisillä naisilla alkoholisyyt olivat lähes yhtä yleinen kuolinsyy kuin rintasyöpä. Alkoholiperäisen kuolleisuuden kasvu on ollut erityisen nopeaa vuosina 2004 ja 2005. (Tilastokeskus, tilastot 2006.) Päihdetilanteen heikentyessä päihdepalveluiden tarjonta ei ole pystynyt vastaamaan palveluiden kasvavaan tarpeeseen. (Päihdepalveluiden tila 2005, 3.) Päihdeproblematiikka on luonteeltaan sellainen, että se kuormittaa laajasti kunnan palveluita sosiaalihuollon moninaisista palveluista terveydenhuoltoon, poliisiin, asuntoviranomaisiin, työvoimatoimistoon, vankeinhoitoon, päiväkotiin ja kouluun. Yleisesti voidaan todeta, että pitkittyessään päihdeongelma vaikuttaa ihmiseen kaikilla elämän osa-alueilla ja vaikeuttaa selviytymistä arjessa. Päihdeongelma ilmenee lasten ja perheiden pahoinvointina ja vaikuttaa monen ihmisen elämään päihteiden
13 ongelmakäyttäjän lähipiirissä. Pääkaupunkiseudulla tehdyssä selvityksessä päihteiden käyttö oli useimmin huostaanoton syyksi mainittu tekijä. Alle 12-vuotiaita lapsia koskevissa huostaanotoissa päihteiden käyttö oli jopa 67 prosentissa huostaanoton syynä. (Alkoholiolot EU- Suomessa 2006, 23). Poliisi kohtaa päihdeongelmaisen monenlaisissa päivittäisissä tilanteissa. Alkoholin kulutuksen kasvu on näkynyt selkeästi siten, että poliisin päihtyneisiin henkilöihin kohdistuneet tehtävät ovat lisääntyneet. Esimerkiksi väkivallan tekoihin syyllistyneistä henkilöistä 70 prosenttia oli alkoholin vaikutuksen alaisena vuoden 2000 2004 tilastoissa (Alkoholiolot EU-Suomessa 2006, 22). Päihtyneistä huolehtiminen (toimittaminen sairaanhoitoon, selviämisasemalle tai kotiin) lisääntyi tilastollisesti merkittävästi 21 prosenttia maaliskuun 2004 jälkeen. Toinen tehtävätyyppi, joka lisäsi poliisin työtä, oli naapurin metelöintiin liittyneet kotihälytykset. Niiden määrä kohosi vuoden 2004 jälkipuoliskolla ja pysyi aiempaa korkeammalla tasolla myös vuonna 2005. (Siren & Lehti 2006.) Päihdehuollon hoitokenttä on pirstoutunut. Samaa henkilöä hoitaa monta eri ihmistä (sosiaalitoimi, sairaanhoito, päihdehuolto, koulu, työterveyshuolto). Yhden päihdeongelmaisen hoidosta voi pahimmillaan tai parhaimmillaan vastata lähes kymmenenkin eri alojen ammattilaista. Usein hoidon tai kuntoutumisen suunnittelu on puutteellista. Kukaan ei koordinoi hoitoa ja täten asiakkaan kokonaisvaltaisesta hoidosta tai kuntoutumisesta on vaikea puhua. Samaan aikaan suuri joukko ihmisiä jää kokonaan palveluiden ulkopuolelle. Tulevaisuudessa kuntien taloudellinen tilanne kiristyy entisestään. Pienemmillä rahavaroilla on pystyttävä hoitamaan entistä enemmän tehtäviä ja entistä laadukkaammin. Tämä on haaste, johon myös päihdehuoltojärjestelmän on pystyttävä vastaamaan. Haasteesta selviytyminen vaatii luovuutta ja uusia toimintamuotoja, entistä enemmän yhteistyötä ja verkostoitumista. Alueelliset ja seudulliset ratkaisut ovat merkittävässä asemassa pienten kuntien asukkaiden palveluiden saatavuuden kannalta. Kysymys on myös siitä, mitä kunta- ja palvelurakenneuudistus vaikuttaa päihdetyön alueella, ainakin se tuo haasteen järjestää päihdepalvelut seudullisesti tulevaisuudessa.
14 Lisääntyvä päihteiden käyttö ja siitä seuraavat ongelmat lisäävät joka tapauksessa kuntien palvelujärjestelmään kohdistuvaa painetta. Päihteiden käyttöön ja käytön lisääntymiseen on hyvä varautua sekä miettiä varhaisen puuttumisen keinoja. Kunnissa on useita tahoja, joilla on mahdollisuus puuttua jo varhaisvaiheen merkkeihin päihteiden käytöstä tai kysyä asiaa, vaikkei merkkejä olisikaan. Kysymys on rohkeudesta ottaa asia puheeksi. Yhteistyön ja koulutuksen avulla sekä ymmärtämällä päihdetyö osana kaikkea kunnan toimintaa saadaan hyviä tuloksia aikaan. Mikäli kunnassa ei ole hyvin toimivaa päihdepalvelujärjestelmää, saattaa päihdeongelmien esiintyminen rasittaa sellaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, jotka eivät ole tähän varautuneet (Päihdepalvelujen laatusuositukset 2002, 9). Lääninhallitukset selvittivät peruspalvelujen tilaa vuonna 2004. Länsi- ja Etelä- Suomen lääninhallitusten arvioinnissa päädyttiin päihdepalvelujen osalta mm. seuraavanlaisiin toimenpide-ehdotuksiin: Kunnissa on tarpeen varautua lähivuosina kasvaviin päihdehaittoihin lisäämällä ja kehittämällä laajana yhteistyönä ehkäisevää työtä sekä päihdepalveluja. Katkaisu- ja vieroitushoitoa tulee kehittää sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyönä niin, että kaikissa kunnissa hoitoon pääsee tarvittaessa välittömästi. Päihdeongelmaisten tulee päästä hoidon piiriin kohtuullisessa ajassa ja hoidon pohjautua yhdessä laadittuun yksilölliseen palvelu- ja hoitosuunnitelmaan. Päihdepalvelujen toteutuksessa tulee lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä. Palveluita tulee olla tarjolla tarpeen mukaan kaikissa kunnissa tarvittaessa kuntien välisenä yhteistyönä. Avopalveluita ja matalan kynnyksen palveluita tulee olla kaikissa kunnissa saatavilla lähipalveluperiaatteella. Päihdehuollon akuuttipalveluihin tulee päästä jonottamatta. Kuntouttavan laitoshoidon jonotusaikoja on lyhennettävä yksinkertaistamalla maksusitoumuskäytäntöjä ja hoidon tarpeen arviota. (Peruspalvelujen arviointi Länsi-Suomen läänissä 2004, Peruspalvelut Etelä-Suomen läänissä 2004). Stakesin Päihdepalvelujen tila 2005- työpaperissa kiinnitetään erityistä huomiota mm. päihdetyöhön sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluissa, lähipalvelujen laaja-alaiseen ja kattavaan toteuttamiseen, palvelujen porrastamiseen useammalle
15 alueelliselle tasolle ja hoidon jatkuvuudesta huolehtimiseen palveluohjauksen avulla. (Päihdepalvelujen tila 2005). Mainiemen eri hankkeissa tehtyjen selvitysten ja käytännön kokemusten pohjalta on ilmennyt, että kuntien peruspalveluissa on paljon päihdetyön osaamista, joka vaatii realisoituakseen tuekseen päihdetyön erityisosaamista. Mainiemen Reitit selviksi -hankkeen punaisena lankana oli ajatus siitä, että päihdehuollon erityisyksiköissä, kuten Mainiemen kuntoutumisyksikössä, on paljon päihdetyön erityisosaamista, jota tulisi voida käyttää laajemmin ja monipuolisemmin toimialueen kuntien hyväksi. Reitit selviksi -hankkeen ja Ytyä perheeseen -hankkeen ansioista tämä näkemys on vain vahvistunut ja luonnollisena jatkumona Mainiemen kehittämistyölle kuntayhtymässä päätettiin ryhtyä valmistelemaan Mainiemen kehittämisyksikköhanketta. 2.4 Hankkeen käytettävissä olevat resurssit Hankkeen kokonaiskustannukset ovat 426 009, joista henkilöstömenojen osuus on 305 370. Hankkeeseen on palkattu 1.8.2007 alkaen projektipäällikkö ja kehittäjäpäihdetyöntekijä, jotka työskentelevät kokopäiväisesti hankkeessa. Lisäksi hankkeen henkilöstöresursseihin on varattu rahaa viidelle pilottityöntekijälle, jotka käyttävät 20 % työajastaan hankkeeseen. Palveluina ostetaan vielä opetuksen asiantuntijan, A- klinikka toimen asiantuntijan sekä päihdehuollon erikoissuunnittelijan työpanosta 10 % kultakin. Projektityöntekijöillä on käytössään työhuoneet tarvittavine työvälineineen (Kannettavat tietokoneet, puhelimet). 3 Prosessin arviointi 3.1 Arviointityökalut ja menetelmät Hankkeen väli- eli jatkuva arviointi toteutetaan sisäisen arvioinnin mallilla. Sisäinen arviointi pitää sisällään itsearvioinnin, jonka tarkoituksena on tuottaa ajantasaista tietoa hankkeen prosessista ja hankkeen tilanteesta. Arvioinnin toteuttaminen itsearviointina edellyttää sen istuttamista projektin rutiineihin, arviointiin osallistuvilta se edellyttää arvioivaa työotetta ja reflektoivaa pohdiskelua.
16 Sisäisen arvioinnin mallissa sisäinen arvioija tekee hankearvioinnin, hänellä on käytössään projektitiimin tuottama itsearviointimateriaali ja tiivistetty tieto siitä. Arviointimateriaalina sisäisessä arvioinnissa voidaan käyttää projektitiimiltä saadun itsearvointitiedon lisäksi myös muuta materiaalia esim. hankeen tuotoksia, kyselyjä ja haastatteluja. Sisäinen arvioija analysoi arviointitiedon ja palauttaa sen projektiprosessiin pitkin matkaa. Keskeinen työväline tässä menetelmässä on arviointipalaverit, jossa arviointitiedon pohjalta pohditaan hankkeen tilannetta ja tarvittavia toimenpiteitä. Projektin logiikka on selvitettävä hankkeen arvioinnin pohjaksi ja se on syytä käydä läpi ohjaus- ja johtoryhmässä. Arviointityökalujen avulla seurataan tavoitteiden toteutumista, prosessin kulkua, ajankäyttöä sekä tulosten ja tuotosten toteutumista. Tässä arvioinnissa arvioinnin runkona käytetään päiväkirjatyöskentelyä ja arviointipalavereja, arviointitietoa tuotetaan myös ajankäytön sekä tuotosten ja tulosten seurannan kautta. Hankkeen päätavoitteita eteenpäin vievät välitavoitteet asetetaan hankkeen alussa ja niiden toteutumista sekä muutostarpeita tarkastellaan tavoitearvioinneissa säännöllisin väliajoin. Tavoitteet muodostavat kriteeristön arvioinnille, mitä täydellisempi tavoitteiden saavuttamisen aste on, sitä paremmin toiminta on onnistunut. Tavoitteet on kirjattava konkreettisina ja realistisina, että niiden arviointi mahdollistuu. Arviointipalavereiden avulla tieto käsitellään ja palautetaan projektityöskentelyn osaamispääomaksi. Tavoitearvioinnissa on tärkeää, että tavoitteet ovat maanläheisiä ja uskottavia. Hankkeen päämäärä voi olla väljempikin, tästä on kuitenkin johdettava konkreettiset ja rajatut tavoitteet, jotka ovat saavutettavissa hankkeen aikana. Tavoite on se, mihin pyritään ja keino on tapa, jolla tavoitteeseen päästään. Pelkkä tavoitelähtöinen arviointi ilman tavoitteiden mielekkyyden ja osuvuuden arviointia on liian kapea-alainen. (Seppänen-Järvelä 2003.) Arvioinnin tulee sisältää myös pohdintaa hankkeen päätavoitteiden ja välitavoitteiden mielekkyydestä ja osuvuudesta. Tällöin saadaan esille myös hankkeeseen liittyvät ei-aiotut tulokset. Ei-aiotut tulokset voivat olla toivottuja tai epätoivottuja. Joskus on tarpeen korjata tavoitteita, keinoja tai projektin logiikkaa. (Ks. Kuva 3.)
17 Kuva 3. Hankkeen perusrakenne (Hyttinen 2006, 54). Hankkeen kokonaistavoitteet ovat liian kaukaisia päämääriä toimiakseen jokapäiväisen työn suuntaajina. Yleisistä tavoitteista on johdettava työntekijän omia välitavoitteita. Tavoitearviointi tehdään 6 kuukauden välein. Jakson aluksi mietitään tavoitteet projektin eteenpäin viemiseksi sekä keinot niiden saavuttamiseksi. Jakson lopussa tarkastellaan, miten tavoitteet ovat toteutuneet ja mitkä ovat olleet onnistumisen haasteet ja avaimet. Tavoitteiden toteutumista arvioidaan tavoitepalavereissa ja samalla mietitään tavoitteet seuraavalle jaksolle. Päiväkirjatyöskentely tekee projektiprosessia näkyväksi ja auttaa pohdiskelemaan omien tekemisten vaikutusta työprosessiin ja auttaa miettimään omaa panosta hankkeen onnistumisiin ja kompastuksiin. Lisäksi prosessin seuranta päiväkirjan avulla kiinnittää huomiota miten tuloksiin päästiin ja miksi, päiväkirjatyöskentelyn avulla voidaan päästä kiinni vaikuttavuuden mekanismeihin. Päiväkirja työskentely toteutetaan joko teemapäiväkirjana tai lomakepäiväkirjana. Osaksi päiväkirjaa on hyvä liit-
18 tää ajankäytön pohdinta, mikä osuus työskentelystä vie hanketta eteenpäin. Ajankäytöstä voi tehdä erillisen aikamatriisin säännöllisin väliajoin. Projektitiimi voi tehdä päiväkirjaa joko viikoittain tai kuukausittain. Kirjaukset tehdään jakson lopussa. Kirjauksen tarkoituksena on merkitä ne asiat, jotka jakson lopusta katsottuna ovat arviointikriteerien kannalta keskeisiä. Päiväkirjojen sisällöstä keskustellaan arviointipalavereissa. Palaverissa kirjataan ylös olennaiset asiat, ongelmien ratkaisuehdotukset ja päätökset. Päiväkirjat on mahdollista tehdä myös vaihtoehtoisesti lomakepäiväkirjana, siinä vastataan kysymyksiin rastittamalla oikea vaihtoehto. Arviointipalaverit on työväline, jolla arviointitieto saadaan projektin käyttövoimaksi. Palavereissa arviointitieto käsitellään, mietitään toimintaa eteenpäin ja kirjataan keskustelut ja päätökset muistioon. Päiväkirjapalaveri on hyvä pitää kerran kuussa ja tavoitepalaverit puolen vuoden välein. Tässä hankkeessa tulee toimimaan neljä teemaprojektiryhmää ja mahdollisesti yksi asiantuntijaryhmä, jotka omien teemojensa osalta vastaavat hankkeen arvioinnin toteuttamisesta itsearviointina yhdessä sisäisen arvioijan kanssa. Teemaprojektiryhmät ovat hankkeen työvälineenä oman teemansa tavoitteen toteuttamisessa. Teemaprojektiryhmät käytännössä suunnittelevat ja vastaavat yhdessä hanketyöntekijöiden kanssa teemaansa liittyvän tavoitteen saavuttamisesta. Hanketyöntekijät yhdessä ohjausryhmän kanssa arvioivat koko hankkeen toteutusta jatkuvana arviointina. Hankkeen sisäisenä arvioijana toimii toinen hanketyöntekijöistä. Tulosten ja tuotosten seuranta ja arviointi hankkeen aikana on vaikuttavuus ja tuloksellisuusarviointia. Tuotos on tavara, seminaari, nettisivut, koulutusohjelma, palvelu, malli tai muu selkeä tuote, joka on siirrettävissä ja jota voidaan käyttää ja soveltaa muualla (Hyttinen 2006, 66). Hyvien tuotosten avulla saadaan tuloksia. Tuotoksia seurataan hankkeen aikana lomakkeella, jossa on kaksi osaa: tuotoksen kuvaus ja missä vaiheessa tuotos on. Tuotosten edistymistä seurataan puolen vuoden välein. Vaikutukset ovat toimintaympäristössä tai kohderyhmässä tapahtuneita muutoksia, joko välittömiä tuloksia tai pitkäaikaisia vaikutuksia. Vaikutukset voivat olla myös odottamattomia, joko myönteisiä tai kielteisiä. Nämä ennakoimattomat vaikutukset olisi myös kyettävä tunnistamaan arvioinnissa. Vaikuttavuus ja tulokset liittyvät yh-
19 teen, vaikuttavuudesta kypsyy tuloksia. (Hyttinen 2006, 68.) Vaikuttavuutena voidaan pitää, että hankkeen johdosta yhteistyö kunnan toimijoiden välillä paranee. Sen tuloksena voi syntyä uusia toimintamuotoja, kuten jalkautuvan päihdetyöntekijän toimintamallin käyttöönotto. Vaikuttavuutta kartoitetaan hankkeen aikana tulosten arviointilomakkeella ja se tehdään puolen vuoden välein. Arviointi toteutetaan hankkeen aikana prosessiarviointina (formatiivinen arviointi), jolloin sen tehtävänä on tuottaa tietoa siitä, eteneekö hanke siten kuin on suunniteltu. Saavutetaanko hankkeelle asetetut tavoitteet suunnitelman mukaisesti hanke toteuttamalla vai onko hankkeen toteuttamisstrategiaa muutettava. Hankeen loppuarviointi toteutetaan summatiivisella arvioinnilla. Summatiivisella arvioinnilla tarkoitetaan tuloksiin ja vaikutuksiin suuntautunutta arviointia. Se keskittyy vastaamaan kysymykseen, mitä projektilla on saavutettu. Formatiivinen ja summatiivinen arviointi ovat toisiaan täydentäviä, joten pelkkä lopputuloksen arviointi ilman prosessinarviointia ei ole suositeltavaa. (Ks. kuvio 4.) Kuvio 4. Arvioinnin toteuttaminen
20 3.2 Projektin logiikka Projektin logiikasta erotetaan kaksi ulottuvuutta: tulosten logiikka ja prosessin logiikka. Tulosten logiikka vastaa kysymykseen millaisiin tuloksiin parhailla keinoilla voidaan päästä? Prosessin logiikka kertoo millaisin keinoin tulos on saavutettavissa? 3.2.1 Tulosten logiikka Mainiemen päihdetyön kehittämisyksikkö hanke on laaja-alainen ja useita tavoitekokonaisuuksia sisältävä hanke. Mainiemen kuntoutumiskeskuksen osaamisen kehittämisessä (hankehakemuksen tavoite 1) tuloksena on, että Mainiemen kuntoutumiskeskuksen henkilökunta muodostaa oppivan ja kehittyvän organisaation, joka kykenee analysoimaan työtään suhteessa teoriatietoon. Demokraattisen yhteisökuntoutuksen, verkostotyön ja asiakaslähtöisten hoitomenetelmien käyttö on johdonmukaista ja dokumentoitua. Toimintaa ja kehittämistä ohjaa arvioinnin avulla saatu tieto. Kuntien päihdetyön, hoitojatkumojen ja peruspalveluiden päihdeosaamisen tukemisen tavoitteessa (hankehakemuksen tavoitteet 2 ja 3) tuloksena oletetaan olevan, että yhä useammassa jäsenkunnassa on ryhdytty toteuttamaan sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluissa tapahtuvaa varhaisvaiheen päihdetyötä. Kunnassa on määritelty selkeästi kuka johtaa ja koordinoi päihdetyön toteuttamista kunnassa ja johtaminen perustuu joko päihdestrategiaan tai hyvinvointistrategiaan. Näissä kunnissa on suunnitelmallisella koulutuksella lisätty päihdetyön osaamista kunnan peruspalveluissa. Kunnissa on valmiina mallinnettuja päihdetyön hoitojatkumoja. Kunnissa on käytössä työmuotoja, joilla on selkeä vaikutus asiakkaiden hoidon kynnysten madaltumiseen ja joilla on turvattu riittävät lähipalvelut (esim. jalkautuva työ). Kunta on löytänyt keinot saada tarvittaessa tukea päihdetyön erityisosaajilta ja yhteistyö eri toimijoiden välillä on luontevaa. Kuntien päihdetyön hoitojatkumo- ja päihdestrategiatyö on meneillään kahdella yhteistoiminta-alueella (PARAS-alueella). Päihdestrategiatyön prosessi on dokumentoitu hyväksi käytännöksi. Päihdetyön erityisosaamisen, tutkimuksen ja opetuksen kehittämisen (hankehakemuksen tavoitteet 4 ja 5) tuloksena on syntynyt pysyvää yhteistyötä alueen yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa päihdetyön tutkimuksessa. Yhteistyö on mahdollistanut useiden opinnäytetöiden valmistumisen päihdetyön alueelta. Harjoittelun, työssä oppimisen ja opetuksen alueella Mainiemen kuntoutumiskeskus on saavuttanut pysyvän
21 aseman yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen päihdetyön harjoittelun ja työssä oppimisen kenttänä. Opiskelijoiden harjoitteluprosessi ja tietosisältö on dokumentoitu. Ehkäisevän päihdetyö tavoitteen (hankehakemuksen tavoite 6) tuotoksena on 1 seudullinen / alueellinen ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilöverkosto. Kunnissa toteutettava ehkäisevä päihdetyö on mallinnettu ja siirrettävissä alueen kuntien hyödynnettäväksi. Alueelle on siirretty aiemmissa hankkeissa hyviksi havaittuja käytäntöjä ehkäisevässä päihdetyössä. 3.2.2 Prosessin logiikka Tässä hankkeessa tulee toimimaan neljä teemaprojektiryhmää ja mahdollisesti yksi asiantuntijaryhmä. Teemaprojektiryhmät ovat omien teemojensa osalta hankkeen työvälineenä työn suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Teemaprojektiryhmien käytössä on hankkeesta hanketyöntekijät ja pilottityöntekijät. Hanketyöntekijöiden rooli on ohjaava ja pilottityöntekijät ovat mukana teemojensa osalta käytännön työssäkin ohjaavan roolinsa lisäksi. Periaatteena teemojen eteenpäin viemisessä on johdon, kunnan työntekijöiden ja päihdehuollon erityisyksiköiden osallistaminen ja vastuunotto toimintojen kehittämisestä. Teemaprojektiryhmät käytännössä suunnittelevat ja vastaavat yhdessä hanketyöntekijöiden kanssa teemaansa liittyvän tavoitteen saavuttamisesta. Mainiemen kuntoutumiskeskuksen kehittämisen työkaluna käytetään arviointia. Tässä tavoitteessa päämääriin oletetaan päästävän kehittämällä Mainiemeen arviointi- ja palautejärjestelmä, joka perustuu järjestelmällisesti kerättyyn aineistoon. Aineistot analysoidaan kuuden kuukauden välein ja palautetaan kehittämisen tueksi arviointipalavereiden kautta. Kuntien kanssa tehtävä työ aloitetaan kartoittamalla kaikkien jäsenkuntien päihdetyön tilaa ja kehittämistarpeita. Kartoitus suoritetaan keskustelemalla kuntien sosiaalijohdon kanssa ennalta tehdyn kysymyspatterin pohjalta. Kuntakartoituksen jälkeen tavataan palveluiden tuottajien ja koulutuksen edustajia heidän näkemyksiensä kartoittamiseksi. Pilottityön avulla nämä eri toimijat verkostoidaan toimimaan yhteisen tavoitteen suuntaisesti päihdetyön kehittämisessä. Pilottityössä saatuja hyviä malleja levitetään jo hankkeen aikana alueen muihin kuntiin. Välineinä peruspalvelujen työn-
22 tekijöiden tukemisessa ja osaamisen lisäämisessä käytetään koulutusta, prosessinohjausta, konsultaatiota ja kunnissa toteutettavaa pari- ja verkostotyötä. Mielenterveysja päihdestrategian työn etenemisen tueksi tehdään seudullisen päihdetyön prosessin kuvaus ja mahdollisesti työn eteneminen dokumentoidaan hyväksi käytännöksi. Luodaan kontaktit Tampereen ja Vaasan yliopistoihin yhteistyön kehittämiseksi. HAMK:in kanssa vuosia kestänyttä yhteistyötä jatketaan ja syvennetään edelleen. LAMK:iin ja PIRAMK:iin luodaan tapaamisten avulla kontaktit ja levitetään HAMK:in kanssa hyväksi havaittua työskentelytapaa. Käydään alueen ammattikorkeakouluissa esittelemässä Mainiemen kuntoutumiskeskuksen työharjoittelu ja koulutuksen yhteistoteutus mallia. Kootaan ja ylläpidetään opinnäytetyöaiheiden pankkia. Mainiemen kuntoutumiskeskus ja kehittämisyksikkö toimii ammattikorkeakoulujen projektiopintojen käytännön toteutuksen kenttänä. Kootaan ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilöt seudullisesti / alueellisesti ryhmiksi, joka aktiivisen ohjauksen avulla alkaa kehittää ehkäisevää päihdetyötä kunnassaan. Kehittämisen tueksi ryhmässä on ulkopuolisia asiantuntijoita, joilla aiempaa kokemusta hyvistä ehkäisevän päihdetyön käytännöistä. Ryhmän käyttöön tuodaan viimeisin tutkimustieto ehkäisevästä päihdetyöstä kehittämisen tueksi. 3.2.1 Projektin logiikan kriittiset osatekijät Hankkeen aloittamisvaiheessa ja sen sujuvan etenemisen turvaamiseksi, merkittäväksi osatekijäksi muodostuu toimijoiden kehittämistarpeiden selvittäminen. Kun meillä on yhdessä kuntien kanssa yhteinen todellisuus kehittämisen suunnasta, olemme tekemässä oikeita asioita oikein. Yhteinen näkemys kehittämisen tarpeesta nostaa hankkeen arvoa käytännön työssä ja vaikuttaa sitoutumiseen. Tavoitteiden saavuttamisen kannalta oleellista on, että tavoitteet ovat oikeansuuntaisia ja toteutettavissa olevia, olemassa olevilla resursseilla. Kriittiseksi osatekijäksi tavoitteiden toteutumisessa muodostuu se, että hanketyöntekijöiden työ suuntautuu tavoitteiden suuntaisesti ja ajankäyttöä osataan rajata niihin asioihin, jotka vievät hanketta eteenpäin. Hankeprosessin onnistumisessa kriittinen osatekijä on hankeorganisaation toimivuus, onko työntekijöiden ja yhteiskumppaneiden työnjako ja toimenkuva selkeä? Toinen
23 merkittävä tekijä on arvioinnin onnistuminen prosessin ohjaamisen keinona. Kriittiseksi osatekijä prosessin onnistumisen kannalta on myös se, että yhteistyö eri toimijoiden kanssa (koulutus, A-klinikat, 3. sektori, muut yhteistyökumppanit) on toimivaa ja luonnollista. Projektin tulosten saavuttamisen kannalta keskeisimmäksi tekijäksi nousee kuntien kanssa tehtävän yhteistyön onnistuminen. Yhteistyössä voi olla monia estäviä tai ainakin yhteistyötä haittaavia tekijöitä. Kunnat ovat suurien ja paljon voimavaroja vievässä prosessissa mukana eli PARAS-hankkeessa. Riittääkö kunnassa kiinnostusta lähteä mukaan mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseen tässä tilanteessa? Varsinkin kun useammassakaan kunnassa päihdetyö ei ole prioriteettilistan kärjessä, ainakaan kuntalaisten mielipiteissä. Tästä johdettuna keskeiseksi osatekijäksi voikin muodostua oikean asenneilmaston luominen kehittämistyön pohjaksi. 3.3 Arviointikysymykset Kokonaisuutena hankkeen arvioinnissa pyritään hakemaan vastauksia seuraaviin arviointikysymyksiin: 1) Tavoitteisiin kohdistuvat kysymykset Ovatko hankkeelle asetetut tavoitteet relevantteja ja realistisia? Näkyykö tavoitteissa asiakaslähtöisyys? Miten tavoitteiden toteutumista mitataan, seurataan ja dokumentoidaan? 2) Prosessiin kohdistuvat kysymykset Hankeorganisaation toimivuus? Kehittämisprosessin toteuttaminen? Yhteistyö eri toimijoiden kanssa? Mitkä tekijät edistävät, mitkä estävät toteutusta? 3) Tuloksiin kohdistuvat kysymykset Mitä tuotoksia hanke on tuottanut? Mitä tuloksia hanke on tuottanut (toimintaympäristössä tai kohderyhmässä tapahtuneita välittömiä muutoksia)? Mitä jää pysyväksi toimintatavaksi? 4) Vaikutuksiin liittyvät kysymykset Vastasiko hanke tarpeeseen, miten se ilmenee? Saavutettiinko asetetut tavoitteet?
24 3.4 Arvioinnin sisältö ja aikataulu: mitä tehdään ja milloin Kuviossa 6 on kuvattu hankkeen arvioinnin aikataulu ja sisältö. Tässä arvioinnissa arvioinnin runkona käytetään päiväkirjatyöskentelyä ja arviointipalavereja, arviointitietoa tuotetaan myös ajankäytön sekä tuotosten ja tulosten seurannan kautta. Päiväkirjatyöskentelyssä arviointikriteereinä käytetään arviointikysymyksiä ja projektin logiikan kriittisiä osatekijöitä. Hanketyöntekijät kirjoittavat teemapäiväkirjaa ja projektiryhmissä arvioinnin työkaluna käytetään lomakepäiväkirjaa. Päiväkirjoja koskevat arviointipalaverit pidetään joka toinen kuukausi. Arviointipalaveriin osallistuu projektiryhmä kokonaisuudessaan ja kuntoutumiskeskuksen johtaja. Tavoitearviointi toteutetaan omalla lomakkeellaan, johon jakson aluksi kirjataan työntekijän ja hankkeen tavoitteet kuluvalle jaksolle. Jakson lopussa pidetään tavoitearviointipalaveri, jossa arvioidaan tavoitteiden toteutumista ja luodaan tavoitteet seuraavalle jaksolle. Tavoitearviointipalaverit pidetään kuuden kuukauden välein. Tavoitearvioinnissa on syytä arvioida myös tavoitteiden osuvuutta ja mielekkyyttä. Hankkeen tuotoksia ja tuloksia seurataan läpi hankkeen kirjaten ne omille seurantalomakkeilleen. Hanketyöntekijöiden ajankäytön seuranta on osa päiväkirjatyöskentelyä, sen lisäksi hanketyöntekijät tekevät säännöllisin väliajoin aikamatriisit ajankäytöstään. Aikamatriisin avulla saadaan tarkempi erittely, onko työaika käytetty projektin kannalta oleellisiin asioihin.
25 Lähteet: Alkoholiohjelma 2004 2007 (2004). Yhteistyön lähtökohdat 2004. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:7. Helsinki 2004. Alkoholiolot EU-Suomessa (2006). Kulutus, haitat ja politiikan kehys 1990 2005. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:19. Helsinki 2006 Arviointi sosiaalipalveluissa (2001). Katsaus arvioinnin peruskysymyksiin. Stakes. FinSoc. Työpapereita 3/2001. Helsinki 2001. Chelimsky E. The coming transformations in evaluation. Julkaisussa: Chelimsky E, Shadish WR, eds. Evaluation for the 21st century. A handbook. Thousand Oaks: Sage, 1997: 1 26. Ehkäisevän päihdetyön laatukriteerit. Stakesin työpapereita 3/2006 European Commission (1997). Evaluating EU Expenditure Programmes. A Guide. Ex post and Intermediate evaluation. Ensimmäinen painos. Hyttinen, Nina K (2006). Arviointi avuksi projektityöhön. Sininauhaliitto ARVIprojekti. Helsinki Inkeroinen, Tiia & Partanen, Airi (2005). Päihdepalveluiden tila 2005. Stakesin työpapereita 7/2006 Lindqvist, Tuija (1999). Evaluaation uskotavuus. Teoksessa Risto Eräsaari, Tuija Lindqvist, Mikko Mäntysaari, Marketta Rajavaara (toim.). Arviointi ja asiantuntijuus. Tampere. Keränen, Heimo (2003). Itsearviointityökirja toimintaryhmien käyttöön. http://www.tekes.fi/ohjelmat/arviointi/itsearviointityokirja.pdf. Tulostettu 26.2.2007 Paasio, Petteri (2003). Vaikuttavuuden arvioinnin rakenne ja mahdollisuus sosiaalialalla. STAKES. FinSoc työpapereita 3/2003. Patton, Michael Quinn (1997). Utilization-focused evaluation. Thousands Oaks : Sage cop. Peruspalvelut Etelä-Suomen läänissä 2004. http://www.laaninhallitus.fi/lh/biblio.nsf/78398f89dabd70cac2256fc70048d C0F/$file/PPA2004_raportti.pdf Peruspalvelut Länsi-Suomen läänissä 2004. http://www.laaninhallitus.fi/lh/lansi/home.nsf/pages/12b7d6c886636d1ac2256 FC600298D07/$file/Osa3.pdf
26 Päihdepalvelujen laatusuositukset. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2002:3 Seppänen-Järvelä, Riitta (2003). Prosessiarviointi kehittämisprojektissa. Opas käytäntöihin. Stakes. FinSoc. Työpapereita 1/2003. Sirén, Reino & Lehti, Martti (2004). MUSTA MAALISKUU? Väkivalta ja alkoholin kulutuksen kasvu vuonna 2004. OPTL:n julkaisuja 222. Taskumatti 2006. http://www.stakes.fi/fi/tilastot/aiheittain/paihteet/taskumatti.htm Tilastokeskus. Tilastot. http://www.stat.fi/til/ksyyt/2005/ksyyt_2005_2006-10- 31_tie_001.html Vartiainen, Pirkko (2001). Mitä on projektiarviointi. Teoksessa Pirkko Vartiainen (toim.). Näkökulmia projektiarviointiin. Finnpublisher Oy. Tampere. Vedung, Evert (2003). Arviointiaalto ja se liikkeelle panevat voimat. Stakes. FinSoc työpapereita 2/2003. Helsinki 2003. Vedung, Evert (1997). Public policy and program evaluation. Transaction Publishers. London 2000.