Diakonia-ammattikorkeakoulu C katsauksia ja aineistoja 26

Diakonia-ammattikorkeakoulu C katsauksia ja aineistoja 26 Virpi Kuvaja-Köllner, Marina Steffansson ja Aija Kettunen Tieto- ja viestintätekniikan käyttö, mahdollisuudet ja haasteet terveyden etäseurannassa ja sairauksien ennaltaehkäisyssä Tuloksia ekylä-hankkeesta Pieksämäellä 2009 2012

Virpi Kuvaja-Köllner, Marina Steffansson ja Aija Kettunen Tieto- ja viestintätekniikan käyttö, mahdollisuudet ja haasteet terveyden etäseurannassa ja sairauksien ennaltaehkäisyssä Tuloksia ekylä-hankkeesta Pieksämäellä 2009-2012 Diakonia-ammattikorkeakoulu Helsinki 2013 1

DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULUN JULKAISUJA C Katsauksia ja aineistoja 26 C Reviews and Materials 26 Julkaisija: Diakonia-ammattikorkeakoulu Publisher: Diaconia University of Applied Sciences Taitto: Tiina Hallenberg ISBN 978-952-493-198-4 (nid.) ISBN 978-952-493-199-1 (pdf) ISSN 1455-9935 Juvenes Print Oy Tampere 2013 2

TIIVISTELMÄ Virpi Kuvaja-Köllner Marina Steffansson Aija Kettunen Tieto- ja viestintätekniikan käyttö, mahdollisuudet ja haasteet terveyden etäseurannassa ja sairauksien ennaltaehkäisyssä. Tuloksia ekylä-hankkeesta Pieksämäellä 2009-2012 Helsinki : Diakonia-ammattikorkeakoulu, 2013 75 s. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja C Katsauksia ja aineistoja 26 C Reviews and Materials 26 ISBN ISSN 978-952-493-198-4 (nid.) 1455-9935 978-952-493-199-1 (pdf) Diakonia-ammattikorkeakoulu ja ActiveSoft Oy toteuttivat ekylä-hankkeen (EmotionAAL-project) Pieksämäellä vuosina 2009-2012. Se sai rahoituksensa Ambient Assisted Living-ohjelman (AAL) kautta. AAL-ohjelman tavoitteena on parantaa ikääntyneiden toimintakykyä, elämänlaatua ja omaehtoista suoriutumista tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia hyväksi käyttäen. ekylähankkeessa on ollut kaksi tavoitetta, jotka liittyvät vahvasti tietotekniikkaan. Ensimmäisenä tavoitteena oli lisätä ikääntyneiden haja-asutusalueilla asuvien valmiuksia hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa terveyden- ja sairaanhoidossa sekä palvelujen hankinnassa. Toisena tavoitteena oli kehittää monipuolinen, mutta helppokäyttöinen sähköinen järjestelmä terveyden ja sairauksien etäseurantaan sekä jossain määrin kroonisten sairauksien ennaltaehkäisyyn (esim. diabetes ja verenpainetauti) sekä palvelujen ja tuotteiden tarjontaan ja hankintaan yritysten ja asiakkaiden välille. ActiveSoft Oy kehitti sähköisen Raitti -terveys- ja hyvinvointiportaalin. Diakin vastuulla oli tutkimus sekä kehittämis- ja kokeilutoimenpiteiden toteuttaminen. Hanke oli kansainvälinen ja sitä toteutettiin myös Saksassa. Toiminta-alueita olivat Siikamaki-Peiposjärvi ja Jäppilän ja Virtasalmen kirkonkylät. Eniten toimintaa hanke tarjosi Siikamäki-Peiposjärven alueella. Lisäksi toimintaa oli Jäppilän ja Virtasalmen kirkonkylissä. Toimintoja järjestettiin vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa perustettiin omahoitopisteet toiminta-alueille. Omahoitopisteissä oli tarjolla tietokone, tulostin, verenpainemittari ja vaaka sekä tyypin 2 diabeteksen riskitestilomake ja tietoa diabeteksen ennaltaehkäisystä. Toisessa vaiheessa omahoitopisteen palvelua 3

4 laajennettiin siten, että terveydenhuollon ammattilainen oli tekemässä mittauksia 3 kertaa kuukaudessa muutaman tunnin ajan. Terveydenhuollon ammattilaisen läsnäolo houkutteli kävijöitä selvästi enemmän kuin pelkkä omahoitopiste. Kolmannessa vaiheessa testattiin tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksia diabeteksen ennaltaehkäisyssä ja omahoidon tukemisessa. 15 hengen testiryhmä kokeili Raitti terveys- ja hyvinvointiportaalin ja matkapuhelimen mahdollisuuksia terveyden seurannassa ja palautteessa. Sekä testiryhmäläiset että terveydenhoitaja antoivat toimintatavasta myönteistä palautetta. Osallistujien kommentit mahdollistivat Raitti.fi portaalin kehitystyön ja hankkeen lopussa käytössä oli toimivampi terveysportaali. Toimintamallilla pystytään vähentämään diabeteksen hoitokustannuksia ja parantamaan hoidon laatua. Tutkimuksen tavoitteena oli kehitettyjen toimintatapojen arviointi. Tämän lisäksi tavoitteena oli selvittää kotona pärjäämisen pärjäämistä sekä tieto- ja viestintätekniikan käyttöä ja sen edellytyksiä toteuttamalla kaksi väestökyselyä yli 64-vuotiaille Pieksämäen haja-asutusalueella asuville. Tietoa käytettiin sekä pilottien järjestämisessä että toiminnan vaikutusten arvioimiseksi toiminta-alueilla. Kotona pärjäämisen edellytyksenä pidettiin erityisesti oman auton, mutta myös julkisten kulkuyhteyksien käyttömahdollisuutta, lähipalveluiden säilymistä ja erilaisia arjessa selviytymistä tukevia kotona suoritettavia palveluja. Siikamäki-Peiposjärvellä ja Jäppilässä hankkeen toiminta oli aktiivisinta ja siellä tietokoneen käyttö lisääntyi vuosien 2010 ja 2012 välillä. Kiinnostus tieto- ja viestintätekniikkaa käyttöön oman terveyden seurannassa lisääntyi Jäppilässä, muualla kiinnostus hieman väheni. Ainakin osan myönteisistä muutoksista voidaan olettaa olevan hankkeen ansiota. Tietotekniikan käytön lisääntymisestä huolimatta kiinnostus sähköiseen asiointiin ja palveluihin oli vähäistä, mutta jyrkän kielteinen kanta kuitenkin muuttui sähköiselle palvelulle myönteisemmäksi. Hankkeen aikana saatiin tietoa terveydenhuoltojärjestelmien ja käytäntöjen erilaisuuksista Suomen ja Saksan välillä. Erilaiset järjestelmät ohjaavat toimijoita eri tavoin ja sen vuoksi esimerkiksi pilottien käynnistämiseen liittyvät yhteistyötahot olivat erilaiset. Merkittävä asia on diabeteshoidon kustannusten ja ennaltaehkäisyn hyötyjen jakautuminen eri tahoille. Suomen järjestelmässä kustannukset diabeteksesta tulevat pääosin kuntasektorille, mutta myös terveyden edistämisen, diabeteksen ennaltaehkäisyn ja hoidon avaimet ovat vahvasti kuntasektorin käsissä. Saksassa kustannukset tulevat pääosin sairaskassoille, mutta toteutuksesta vastaavat pääosin itsenäisinä yrittäjinä toimivat lääkärit.

Asiasanat Teemat haja-asutusalue, ikääntyneet, Hyvinvointi ja terveys tieto- ja viestintätekniikka, etäseuranta, Kielet ja viestintä käytettävyys, omahoito, ennaltaehkäisy, diabetes Julkaistu Painettuna ja Open Access -verkkojulkaisuna Verkko-osoite: http://www.diak.fi/tyoelama/julkaisut/documents/c_26_isbn_ 9789524931991.pdf 5

6

ABSTRACT Virpi Kuvaja-Köllner Marina Steffansson Aija Kettunen The use, possibilities, and challenges of information and communication technology in remote health monitoring and prevention of illnesses. Results from the EmotionAAL project in Pieksämäki, Finland in 2009-2012 Helsinki : Diakonia University of Applied Sciences 2013 75 p. Diaconia University of Applied Sciences C Reviews and Materials 26 ISBN ISSN 978-952-493-198-4 (printed) 1455-9935 978-952-493-199-1 (pdf) The EmotionAAL project was carried out by Diaconia University of Applied Sciences (Diak) and ActiveSoft Ltd in Pieksämäki in 2009-2012. It received its funding from the Ambient Assisted Living (AAL) program. The aim of the AAL program is to improve aging people s ability to function, their quality of life, and their management of daily matters by utilizing the possibilities offered by the information society. The EmotionAAL project has had two goals closely connected to information technology. The first goal was to increase the readiness of elderly people living in sparsely populated areas to utilize information and communication technology in health care and nursing, and in the acquisition of services. The second goal was to develop a versatile but easy-to-use electronic system for the remote monitoring of personal health and illnesses, and, to some extent, for the prevention of chronic illnesses (e.g. diabetes and arterial hypertension), and offering and acquiring services and products between companies and customers. ActiveSoft Ltd developed an electronic health and well-being portal in the project. Diak was responsible for the research and carrying out the development and experiment operations. The project was international and was also carried out in Germany. The villages of Siikamäki-Peiposjärvi, Jäppilä, and Virtasalmi were chosen as pilot areas. The project offered most activities in the Siikamäki-Peiposjärvi region. Activities were also provided in the villages of Jäppilä and Virtasalmi. Operations were organized in stages in the form of different use cases. In use case 1, self-care stations were set up in the sphere of operations. Each self-care station offered a computer, a printer, a blood pressure meter, scales, 7

8 and also a risk test form for type 2 diabetes, and information on diabetes prevention. In use case 2, the self-care station service was expanded to include a health care professional who took measurements three times per month for a couple of hours at a time. The presence of the health professional clearly succeeded in attracting more visitors than the self-care station. In use case 3, the possibilities offered by information and communication technology in diabetes prevention and self-care support were tested. A test group of 15 people sampled the opportunities offered by the Raitti portal and a mobile phone in monitoring health and giving and receiving feedback. Both test group members and the public health nurse gave positive feedback on the method. Comments from participants enabled the development work of the Raitti.fi portal and, at the end of the project, a more functional health portal was in use. It is possible to decrease the treatment costs for diabetes and improve the quality of treatment by using the operations model. The aim of the research was to evaluate the developed methods. A further goal was to find out information on independent management at home, the use of information and communication technology, and their prerequisites by conducting two population surveys with the over 64 year old inhabitants of the sparsely populated area of Pieksämäki. The information was used for organizing the pilots, as weli as for evaluating the impacts of the project in the areas of operation. In particular, having one s own car, but also the possibility to use public transportation services, the survival of local services, and different services supporting management with everyday matters taking place at home, were considered vital for being able to cope with Iiving at home. Project operations were most active in Siikamäki-Peiposjärvi and Jäppilä, and using computers became more prevalent there between 2010 and 2012. The interest in using information and communication technology for personal health monitoring increased in Jäppilä, while, in the other regions, the interest slightly decreased. The positive changes can be at Ieast partially attributed to the project. Regardless of the increase in computer use, interest in electronic services and taking care of everyday matters in electronic environments was not significant, but formerly negative attitudes became more favorable towards electronic services. Information on the differences between the Finnish and German health care systems and practices was accessed during the project. The different systems guide those operating within them in different ways and, therefore, there was variance in, for example, the cooperation partners connecting to starting the pilots. The way the costs of diabetes treatment and the benefits of prevention are divided into different directions is also a significant issue. In the Finnish system, municipality sector covers the majority of diabetesrelated costs, but the sector also clearly holds the keys to health promotion,

diabetes prevention, and treatment. In Germany, sickness health funds cover most of the costs, but carrying out the tasks is primarily a responsibility of doctors who practice their work as independent entrepreneurs. Keywords Rural area, aging people, information and communication technology, remote monitoring, usability, selfcare, prevention, type 2 diabetes Printed and Open Access Internet address: http://www.diak.fi/tyoelama/julkaisut/documents/c_26_isbn_ 9789524931991.pdf 9

10

Sisällys 1 TAUSTAA 15 2 TOIMINNAT ekylä-hankkeessa 17 2.1 Tutkimusta ja toimintaa 17 2.2 Hankkeen kolme vaihetta 17 2.2.1 Hankkeen ensimmäinen vaihe 17 2.2.2 Hankkeen toinen vaihe 18 2.2.3 Hankkeen kolmas vaihe 19 2.3 Raitti-portaali 20 3 ETÄISYYDET PALVELUIHIN JA TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKAN KÄYTTÖ 23 3.1. Kyselyn tavoitteet ja kohderyhmä 23 3.2 Kyselyn toteutus vuosina 2010 ja 2012 23 3.3 Kyselyiden tulokset 24 3.3.1 Vastaajien taustatiedot 24 3.3.2 Etäisyydet palveluihin ja tyytyväisyys kotikunnassa elämiseen 25 3.3.3 Tietokoneen käyttö ja tietoliikenneyhteydet 27 3.3.4 Kiinnostus sähköiseen asiointiin, palveluun ja omahoitoon 27 3.3.5 Terveyden edistäminen 32 3.3.6 Palveluiden käyttö 33 3.3.7 Kotona pärjäämisen edellytykset 36 3.3.8 Liikunta ja muu harrastustoiminta 38 3.3.9 ekylä-hankkeen tunnettavuus 40 3.4 Johtopäätökset kyselystä 41 4 ETÄSEURANNAN MAHDOLLISUUDET DIABETEKSEN ENNALTAEHKÄISYSSÄ 45 4.1 Taustaa pilotille 45 4.2 Pilotin toteutus 45 4.3 Käyttäjien palautteet ja kehittämistyö 46 4.4 Pilotin vaikutukset osallistujien terveyteen 48 4.5 Yhteenvetoa pilotissa tehdystä kehittämistyöstä 49 5 DIABETEKSEN ENNALTAEHKÄISYN JA HOIDON NYKYISEN JA TIETOTEKNIIKKAA HYÖDYNTÄVÄN TOIM INTATAVAN VERTAILUA 51 5.1 Nykyinen toimintamalli 51 5.2 Pieksämäen toimintatapa 53 11

5.3 Hankkeessa pilotoitu tietotekniikkaa hyödyntävä toimintamalli 53 5.4 Toimintatapojen erot terveydenhoitajan työajoissa ja kustannuksissa 54 5.5 Yhteenvetoa tietotekniikkaa hyödyntävästä mallista 55 6 HANKKEEN AIKANA OPITTUA SUOMESTA JA SAKSASTA 57 6.1 Pilottien haasteet Saksassa 57 6.2 Saksan ja Suomen terveydenhuoltojärjestelmät 57 6.3 Diabetes Saksassa ja Suomessa 62 6.4 Diabeteksen ennaltaehkäisyn ja hoidon erot Saksassa ja Suomessa 63 7 KOKEMUKSIAJA POHDINTAA 67 8 HANKKEEN HYÖDYT 69 LÄHTEET 71 12

KUVIO 1. Tyytyväisyys elämään kotikunnassa, prosenttiosuus vastanneista alueellisesti ja vuosittain 27 KUVIO 2. Tietokoneen käytön useus, prosenttiosuus vastanneista alueellisesti ja vuosittain 28 KUVIO 3. Tietokoneen käyttökohteet, prosenttiosuus vastanneista 29 KUVIO 4. Kiinnostus ostosten tekemiseen tieto- ja viestintätekniikan avulla, prosenttiosuus vastanneista 30 KUVIO 5. Kiinnostus käyttää tietotekniikkaa oman terveyden seurantaan kotona, prosenttiosuus vastanneista alueellisesti ja vuosittain 31 KUVIO 6. Kiinnostus terveellisiin elintapoihin, prosenttiosuus vastanneista 32 KUVIO 7. Kokemuksia terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pääsystä, prosenttiosuus vastanneista 34 KUVIO 8. Arjessa selviytymistä tukevien palveluiden käyttö, prosenttiosuus vastanneista alueellisesti ja vuosittain, kuviossa eivät ole mukana ne vastaajat, jotka eivät ole käyttäneet palveluja 36 KUVIO 9. Liikunnan harrastaminen, prosenttiosuus vastanneista 39 KUVIO 10. Terveydenhuoltomenojen rahoitus Suomessa 1995, 2000, 2005 ja 2008, % kokonaismenoista 59 KUVIO 11. Terveydenhuoltomenojen rahoitus Saksassa 1996, 2000, 2002, % kokonaismenoista 60 Taulukko 1. Vastaajien jakauma vuosittain ja alueellisesti 25 Taulukko 2. Välimatkat palveluihin 26 Taulukko 3. Pilottiin osallistuneiden käyttökokemuksia 46 Taulukko 4. Pilottiryhmän terveystarkastusten tuloksia 3-5 kuukauden aikana 49 Taulukko 5. Toimintamallien vertailua työajan ja kustannusten suhteen 55 Taulukko 6. Diabeteksen esiintyvyyteen ja hoitoon liittyviä tunnuslukuja Saksasta ja Suomesta. 62 Taulukko 7. Diabeteksen aiheuttamat lisäkustannukset vuodessa per potilas Saksassa ja Suomessa. 63 13

14

1 TAUSTAA S yyskuussa 2009 alkanut ekylä-hanke (EmotionAAL-project) sai rahoituksen Ambient Assisted Living (AAL) -ohjelmasta. Suomessa rahoitusta ja päätöksentekoa hallinnoi TEKES. Ohjelman tavoitteena on parantaa ikääntyneiden toimintakykyä, elämänlaatua ja omaehtoista suoriutumista tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia hyväksi käyttäen. Suomessa ekylä-hankkeeseen osallistuivat Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) Sosiaalitalouden tutkimuskeskus Pieksämäeltä ja AciveSoft Oy Varkaudesta. Hankkeen tavoitteet liittyivät vahvasti tietotekniikkaan. Ensimmäisenä tavoitteena oli kehittää monipuolinen, mutta helppokäyttöinen sähköinen järjestelmä palvelujen ja tuotteiden tarjontaan ja hankintaan yritysten ja asiakkaiden välille. Toisena tavoitteena oli portaalin avulla toteutettava sairauksien (esim. diabetes ja verenpainetauti) etäseuranta sekä jossain määrin kroonisten sairauksien ennaltaehkäisy. AAL-ohjelman tavoitteiden mukaisesti hankkeessa kehitettiin uusia toimintamalleja tukemaan ikääntyneiden itsenäistä selviytymistä, varsinkin haja-asutusalueilla. ActiveSoft Oy kehitti hankkeessa sähköisen terveys- ja hyvinvointiportaalin (Raitti). Portaali mahdollistaa palvelujen ja tuotteiden sähköisen tarjonnan ja hankinnan yritysten ja asiakkaiden välillä. Portaalissa on monipuolinen hyvinvointia edistävä sivusto, jonka avulla käyttäjä voi seurata omaa terveydentilaansa. Hyvinvointia edistävää sivustoa voidaan käyttää yhteydenpidossa käyttäjän ja julkisen terveydenhuollon välillä, tämä edellyttää sopimusta portaalin käytöstä sekä portaaliin rekisteröityneiden asiakkaiden terveystietojen seurannasta ja kommentoimisesta. Tällöin terveydenhuollon ammattihenkilö pystyy antamaan nopeasti palautetta kotona tehdyistä terveyden seurannan mittaustuloksista, esimerkiksi verenpaineen arvoista. Omaseuranta ja siitä saatava nopea palaute auttavat hyvän hoitotasapainon yllä pitämisessä. ekylä-hankkeen kansainväliset partnerit olivat Saksasta ja Itävallasta. Hankesuunnitelmista poiketen hanke ei käynnistynyt Itävallassa, ja Saksassa pilotin käynnistyminen epäonnistui. Tämä julkaisu rakentuu seuraavasti. Toisessa luvussa kuvataan hankkeessa tehdyt toiminnot. Luvussa 3 kuvataan Pieksämäen haja-asutusalueen yli 64-vuotialle tehty kyselytutkimus. Kyselyssä haettiin tietoa haja-asutusalueen ikääntyneiden asukkaiden tietokoneen käytöstä, tietoliikenneyhteyksistä sekä terveydestä, elintavoista, palveluiden käytöstä ja niiden esteistä. Kyselyn tuloksista on yhteenveto luvussa 3. Luvussa 4 kerrotaan alueella toteutetusta diabeteksen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon liittyvästä etäseurantapilotista, 15

16 kokemukset ja tulokset. Luvussa 5 esitetään laskelmia siitä, miten tietoteknologian käyttö muuttaa resurssien käyttöä. Luvussa 6 käydään lyhyesti läpi Suomen ja Saksan terveydenhuoltojärjestelmän erot ja näiden erojen näkyvyys ja vaikutus diabeteksen ennaltaehkäisyssä ja hoitokäytännöissä. Luvussa 7 vedetään johtopäätöksiä kokemuksista ja lopuksi luvussa 8 pohditaan, mitä hankkeesta jäi käteen.

2 TOIMINNAT ekylä-hankkeessa 2.1 Tutkimusta ja toimintaa Diakin vastuulla ekylä-hankkeessa oli tutkimus ja pilottien järjestäminen. Tutkimusten tavoitteena oli saada tietoa haja-asutusalueen asukkaiden etäisyyksistä palveluihin, palveluiden käytöstä ja palveluiden esteistä. Lisäksi selvitettiin tieto- ja viestintätekniikan käyttöä ja tietoliikenneyhteyksiä sekä asukkaiden kiinnostusta sähköisiin palveluihin. Pieksämäen haja-asutusalueella tehtiin kaksi kyselyä yli 64-vuotiaille asukkaille vuonna 2010. Kyselyistä on tarkempi kuvaus luvussa 3. Kyselyn tulosten perusteella järjestettiin ja tarjottiin tietokoneen käytön perusopetusta sekä henkilökohtaista neuvontaa hankkeen toiminta-alueilla. Pääpaino opetuksesta ja ohjauksesta oli Siikamäki-Peiposjärven alueella. 2.2 Hankkeen kolme vaihetta Hankkeen aikana pyrittiin tietoteknisen opastuksen lisäksi kehittämään tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäviä ratkaisuja diabetesriskin tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn sekä omahoidon tukemiseen. Hankkeessa oli kolme erilaista toimintavaihetta (USE CASE 1, 2 ja 3). Aikaisemmin aloitetut toiminnat jatkoivat koko hankkeen ajan ja niiden rinnalle lisättiin uusia toimintoja hankkeen edetessä. 2.2.1 Hankkeen ensimmäinen vaihe Siikamäki-Peiposjärvi, Jäppilä ja Virtasalmi valikoituivat alueiksi, joissa järjestettiin toimintaa hankkeen aikana vuosina 2009-2012. Kyläläisille esiteltiin hanketta ja tehtiin tutuksi hankkeen tavoitteita erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Tilaisuuksissa puhuttiin myös yleisesti terveydestä ja mahdollisuudesta vaikuttaa omaan terveydentilaan. Samalla osallistujille tarjottiin mahdollisuus mittauttaa verensokeri ja verenpaine. Eniten toimintaa oli Siikamäki-Peiposjärven alueella. Jäppilässä ja Virtasalmella tilaisuuksia järjestettiin selkeästi vähemmän. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa perustettiin omahoitopisteet Peiposjärven kyläkoululle ja Jäppilän ja Virtasalmen kirjastoihin. Omahoitopisteissä oli tarjolla terveydenseurantaan mittanauha, vaaka ja verenpainemittari, tietokone ja tulostin. Lisäksi tarjolla oli tietoa tyypin 2 diabeteksesta ja sen tunnistamisesta. Näillä toimilla pyrittiin tavoittamaan kyläläi- 17

siä, jotta he kiinnittäisivät huomiota omaan terveydentilaan ja mahdolliseen diabetesriskiin ja jopa tekemään diabetes-riskitestin sekä kiinnostuisivat hyödyntämään tieto- ja viestintätekniikkaa. Siikamäen ja Peiposjärven kyläläisiltä kysyttiin mielipide omahoitopisteen sijoittamispaikan suhteen. Mielipiteet jakautuivat hyvin tasan sekä kyläkoulun että kyläkaupan suhteen. Joulukuussa 2010 omatoimipiste sijoitettiin Peiposjärven kyläkoululle, joka toimi ensimmäiset puoli vuotta. Toukokuussa 2011 tietoliikenneyhteydet huononivat koulun alueella merkitsevästi, joten omahoitopiste siirtyi kyläkaupan yhteyteen. Kyläkauppa (Siikamäen Suoramyynti) ei ole aivan perinteinen kyläkauppa kylän keskellä, vaan se sijaitsee valtatie 23:n varressa kahden kylän välissä eli Siikamäen ja Peiposjärven välissä. Jäppilän ja Virtasalmen kirjastot valikoituivat omahoitopisteiden paikoiksi, koska kylällä sijaitseviin kauppoihin ei mahtunut eikä niihin haluttu ottaa omahoitopistettä. Erityisesti Siikamäki-Peiposjärven alueella tarjottiin koulutuksia, joissa tutustuttiin Raitti-portaalin ominaisuuksiin ja sen käyttöön. Opetusta ja tukea antoi hankkeen kyläavustaja. Hän teki myös kotikäyntejä ja antoi henkilökohtaista opastusta tietokoneen käytössä. Lisäksi hän testasi erilaisia tietoliikenneyhteyksiä parantavia lisälaitteita kuten antenneja ja auttoi näiden käyttöönotossa. Hankkeella oli myös tietokone, jota halu kkaat saivat lainata omaan käyttöönsä. Omahoitopisteiden käyttäjiltä kerättiin palautetta paikasta ja sen toimivuudesta. Palautteita tuli vähän, alle 15 kappaletta. Saatu palaute sekä myöhemmät kokemukset osoittivat, että pelkkä omahoitopiste ilman henkilöstöä ei houkuttele käyttäjiä. Tästä kokemuksesta viisastuneena laajensimme toimintaa seuraavalle tasolle. 2.2.2 Hankkeen toinen vaihe Kesäkuun 2011 alusta alkaen Siikamäen Suoramyynnissä tarjottiin palvelua, jossa terveydenhuollon ammattilainen (sairaanhoitaja tai laboratoriohoitaja) teki terveysmittauksia kuten verenpaineen ja -sokerin mittausta. Kesäelokuun aikana hän oli paikalla 3 kertaa kuukaudessa muutaman tunnin ajan. Syys-toukokuun välillä palvelua tarjottiin 1-2 kertaa kuukaudessa, muutaman tunnin ajan. Ajankohdat oli ilmoitettu etukäteen. Hankkeen toisessa vaiheessa pyrittiin houkuttelemaan ne henkilöt mukaan, jotka eivät olleet kiinnostuneet itsenäisestä omaseurannasta vaan tarvitsivat toimintaan myös terveydenhuollon ammattilaisen läsnäolon ja opastuksen. Kävijämäärät kesäkuukausina olivat 5-15 henkilöä muutaman tunnin aikana. Talvikuukausina kävijöitä oli vain 3-7. Sairaanhoitajan läsnäolo lisäsi selkeästi omahoitopisteeseen kohdistuvaa kiinnostusta. Osa kävijöistä oli satunnaiskävijöitä, mutta kuukausien aikana osalle kävijöistä muodostui vakiintunut tapa poiketa omahoitopisteen hoitajan luona. Useimmat kävijöistä halusivat mittauttaa sekä verensokerin 18

että verenpaineen. Yleensä kävijät halusivat jutella omasta terveydentilastaan ja kaipasivat ohjeistusta elämäntapamuutoksiin. Kesäkuukausina erityisesti Siikamäki-Peiposjärven alueella on paljon kesäasukkaita ja heistä useampi löysi tiensä Siikamäen Suoramyynnin omahoitopisteeseen. Hankkeen toinen vaihe opetti sen, että useimmat ihmiset kaipaavat terveydentilaan ja mittauksiin liittyen jonkinlaista henkilökohtaista kontaktia, kommenttia tai palautetta terveydenhuollon ammattilaiselta. Hankkeen seuraavassa vaiheessa toimintaa laajennettiin niin, että ihmiset tekivät mittaukset omissa kodeissaan, ja hoitaja seurasi tuloksia ja antoi niihin liittyvää palautetta tietoteknologiaa hyödyntäen. 2.2.3 Hankkeen kolmas vaihe Hankkeen kolmannessa vaiheessa haluttiin testata tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksia diabeteksen ennaltaehkäisyssä ja omahoidon tukemisessa. Kyselytutkimuksen sekä omahoitopisteiden kokeilujen perusteella tiesimme, että ihmiset tekevät mittauksia mieluimmin kotona kuin omahoitopisteessä, jossa ei ole terveydenhuollon ammattilaisia paikalla. Terveydenhuollon ammattilaisen kommentit ja palaute koettiin motivoivana. Valmistelimme pilotin, jossa testattiin terveyden etäseurantaa ja nopeaa palautteenantoa tietoteknologiaa hyväksikäyttäen. Ihmiset tekivät terveydentilanmittauksia kotioloissa ja mittaustulokset siirtyivät tietoteknologian avulla terveydenhoitajalle kommentoitavaksi. Pilottiin osallistujia rekrytoitiin lehtiartikkelin, -ilmoituksen ja henkilökohtaisten kontaktien avulla. Osallistujiksi haettiin henkilöitä, joilla oli korkea riski sairastua tyypin 2 diabetekseen. Ilmoittautuneita tuli 15 ja heidät kaikki hyväksyttiin osallistujiksi. Pilotissa oli kaksi erilaista testiryhmää. Ensimmäisessä ryhmässä osallistujat käyttivät omia kotona olevia verenpaine- ja verensokerimittareita sekä omaa tietokonettaan. Tämä niin kutsuttu tietokoneryhmä tallensi omat mittaustuloksensa Raitti.fi-portaaliin, josta terveydenhoitaja pystyi katsomaan ne ja kommentoimaan niitä. Toisessa ryhmässä oli käytössä hankkeen ostamat lnsmat-senioripuhelimet (lnsmat BBM-820 Medical Senior Phone) ja niihin liitettävät verensokeri- (H300C Blood glucose monitor, eb-g) ja verenpainemittarit (H100C automatic wrist type blood pressure meter). Nämä niin kutsutut puhelinryhmäläiset tekivät mittaukset näillä mittareilla. Mittaustulokset lähetettiin tekstiviesteinä puhelimesta Raitti.fi-portaaliin. Pilottiin ilmoittautuneet saivat itse valita, kumpaan ryhmään he halusivat osallistua. Pilottiin osallistujat kävivät pilotin alussa ja lopussa terveydenhoitajan luona terveystarkastuksessa. Ensimmäisellä käyntikerralla myös sovittiin, kuinka usein mittaustuloksia lähetetään. Yleisimmin oli sovittu, että osallistujat lähettivät vastauksia 2-3 kertaa viikossa ja terveydenhoitaja kommentoi niitä 1-3 päivän kuluessa. 19

Etäseurannan ideana oli, että tieto- ja viestintätekniikan avulla tiedot terveydentilasta siirtyvät nopeammin terveydenhoitajalle ja hän pystyy antamaan nopeaa palautetta mittaustuloksista. Nopealla palautteella tarkoitetaan vastausten saamista mittaustuloksista muutaman päivän sisällä vastausten lähettämisestä. Nykyisellä toimintamallilla diabeetikko käy terveydenhoitajan luona 3-4 kertaa vuodessa, jolloin mittaustulokset tarkastetaan ja tarvittavat muutokset hoidon tasapainoon pääsemiseksi tehdään. Nopea palaute mahdollistaa pientenkin sokeritasapainon horjahdusten korjaukset nopealla aikavälillä. Tämä parantaa tyypin 2 diabeetikon hoitotasa painoa. Pilotin alussa ja lopussa osallistujille tehtiin kysely, jossa kartoitettiin heidän yleistä tietämystään diabeteksesta sekä kiinnostustaan tietoteknologian käytöstä. Lisäksi osallistujia haastateltiin noin kuuden viikon kuluttua kokeilun päättymisestä puhelimitse tai kasvotusten laitteiden ja systeemin käytettävyydestä ja hyväksyttävyydestä. Hankkeen kyläavustaja opasti osallistujia ja terveydenhoitajaa laitteiden sekä Raitti.fi-portaalin käytössä. Luvussa 4 esitetään laskelmia, joissa vertaillaan tämän edellä esitetyn pilotin kaltaista etäseurantakonseptia perinteiseen toimintamalliin, jossa asiakkaat käyvät terveydenhoitajan luona 3-4 kertaa vuodessa. Mallissa kiinnitetään huomiota terveydenhoitajan ajankäyttöön ja kustannuksiin. Kaikkiin näihin kolmeen toimintatasoon liittyy keskeisesti ActiveSoftin kehittämä Raitti-portaali, jota esitellään lyhyesti seuraavaksi. 2.3 Raitti-portaali ActiveSoft Oy kehitti hankkeen aikana Raitti-portaalin, joka on palveluportaali ja löytyy osoitteesta www.raitti.fi. Etusivulla näkyy muun muassa erilaisia artikkeleita, palvelulista, omaterveyden seuranta ja mainoksia yrityksiltä. Järjestelmä tarjoaa tukea aktiiviseen itsehoitoon, mahdollistaa palvelujen hankinnan alueen asukkaille vaikka Etelä-Suomesta käsin sekä parantaa yritysten mahdollisuuksia uusien asiakkaiden löytämisessä. Palvelun tarkoituksena on tukea haja-asutusalueella asumista tietoteknologian avulla. Seuraavassa esitellään Raitti-portaalin tarjoamia mahdollisuuksia hieman yksityiskohtaisemmin. Raitti-portaali tarjoaa asiakkaalle mahdollisuuden kirjata portaaliin joko käsin tai automaattisesti erilaisia terveyden seurantatietoja kuten paino, verenpaine, verensokeri ja vyötärönympärys. Lisäksi portaaliin voi kirjata kaikki liikuntatapahtumat, niiden intensiteetit ja kestot. Tämän jälkeen ohjelma kertoo, kuinka monta kilokaloria liikkuessa on kulunut. Portaaliin voi kirjata kaikki ruuat ja välipalat, jolloin saa tiedon ravinnon sisältämästä energiamää- 20

rästä kilokaloreina. Portaalissa on ravitsemustieteen asiantuntijoilta hankittuja terveellisiä ruokareseptejä. Reseptit ovat saatavissa kolmella eri kielellä: suomeksi, englanniksi sekä saksaksi. Portaalista löytyy myös terveellisiä elämäntapoja ja ikääntymistä koskevia artikkeleita ja tutkimustuloksia. Raitti-portaali mahdollistaa myös palvelujen ja tuotteiden hankkimisen ilman varsinaista asiakkaan fyysistä läsnäoloa. Tämä tarkoittaa sitä, että palveluja ja tuotteita voi tilata järjestelmän avulla, vaikka tilaaja itse olisikin kauempana. Tällainen palvelu mahdollistaa omaisten osallistumisen kauempana asuvien ja mahdollisesti jo ikääntyneiden sukulaisten palvelujen hankintaan. Yrityksille portaali tarjoaa mahdollisuuden tuotteiden ja palvelujen tarjontaan laajalle alueelle. Kattava tarjouspyyntö- ja sopimusjärjestelmä mahdollistaa laajemman toiminnan ilman resurssien lisäämistä. Yrittäjä voi valita, mitä palveluita/tuotteita hän haluaa tarjota, ja lisäksi hän voi valita, mille alueelle niitä tarjotaan. 21

22

3 ETÄISYYDET PALVELUIHIN JA TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKAN KÄYTTÖ 3.1 Kyselyn tavoitteet ja kohderyhmä Vuoden 2010 ja 2012 kyselyillä haettiin tietoa haja-asutusalueen asukkaiden etäisyyksistä palveluihin, palveluiden käytöstä ja niiden esteistä, tieto- ja viestintätekniikan käytöstä ja tietoliikenneyhteyksistä, kiinnostuksesta sähköisiin palveluihin sekä tietoa siitä, mitä tarvitaan itsenäiseen kotona pärjäämiseen. Uusimalla kysely lähes samanlaisena samalle kohdetyhmälle vuonna 2012 pyrittiin selvittämään, onko kahdessa vuodessa tapahtunut muutoksia tieto- ja viestintätekniikan käytössä ja asenteessa siihen ja onko pilottialueilla tarjotuilla toiminnoilla ollut vaikutusta tietokoneen käyttöön, onko se lisännyt sähköisten palveluiden käyttöä ja onko palveluiden saatavuus muuttunut. Asioiden muuttumista tutkittiin vertailemalla vastauksia keskenään tarkasteltavien vuosien välillä ja/tai vertailemalla vastauksia alueellisesti. Kyselyn kohderyhmänä olivat Pieksämäen haja-asutusalueiden yli 64 vuotta täyttäneet henkilöt. Vuoden 2012 tutkimus tehtiin samalle ryhmälle, jolloin tutkittavat olivat yli 66-vuotiaita. Hankkeen toiminta-alueeseen kuuluivat Siikamäki-Peiposjärvi, Jäppilä ja Virtasalmi. Kontrollialueena oli Pieksämäen kaupungin muu haja-asutusalue. 3.2 Kyselyn toteutus vuosina 2010 ja 2012 Vuoden 2010 kysely tehtiin kesä- ja heinäkuussa 2010. Siikamäki- Peiposjärvelle oli suunniteltu eniten toimintoja, joten alueelta otettiin kyselyyn mukaan kaikki, jotka olivat yli 64-vuotiaita. Heitä oli 93 henkilöä. Virtasalmen ja Jäppilän alueella kysely lähetettiin satunnaisesti valituille 100 henkilölle molemmilla alueilla. Hankkeen toiminta-alueen otos oli 293 henkilöä, lisäksi 293 vastaajaa valittiin satunnaisotannalla Pieksämäen muilta haja-asutusalueilta. Kyselyt toteutettiin postikyselynä ja nimet ja osoitetiedot saatiin Etelä-Savon maistraatin Pieksämäen palveluyksiköstä. Otoskoko kyselytutkimukseen oli 586 henkilöä. Uusintakyselyn jälkeen vastauksia saatiin 291 kappaletta (vastausprosentti 50 %). Vuonna 2012 kysely postitettiin 512:lle. Osoitetiedot saatiin Itä-Suomen maistraatista. Toisen kyselykierroksen jälkeen vastauksia saatiin 248 kappaletta (vastausprosentti 48 %). 23

Aineiston analysointi toteutettiin SPSS for Windows 19 -ohjelmalla ja osa kuvioista on tehty Excel-ohjelman avulla. Analysoinnissa keskityttiin pääosin suoriin jakaumiin (summa-ja prosenttifrekvenssit) sekä keskiarvojen vertailuun. Alueellisesti vertailtiin Siikamäki-Peiposjärven, Jäppilän ja Virtasalmen kyliä kontrollialueeseen, joka sisälsi Pieksämäen muun kyselyyn mukaan valitun haja-asutusalueen. Ensimmäisen tehdyn kyselyn jälkeen toiminta-alueella Siikamäki-Peiposjärvi, Jäppilä ja Virtasalmi, järjestettiin tilaisuudet, joissa hanketta esiteltiin. Kyläläisille tehtiin tutuksi hankkeen tavoitteita: kehittää kaikille kuntalaisille käyttöön portaali, jossa on mahdollista tutustua paikallisiin palvelujen tuottajiin, ja myös ostaa näitä palveluja. Tämän lisäksi tilaisuuksissa puhuttiin yleisesti terveydestä ja mahdollisuudesta vaikuttaa omaan terveydentilaan. Samalla osallistujille tarjottiin mahdollisuus mittauttaa verensokeri ja verenpaine. Eniten tämänkaltaista toimintaa oli Siikamäki-Peiposjärven alueella. Jäppilässä ja Virtasalmella tilaisuuksia järjestettiin selkeästi vähemmän. Hankkeen puitteissa näille kylille perustettiin omahoitopiste, joka oli kaikkien kyläläisten käytössä. 3.3 Kyselyiden tulokset 3.3.1 Vastaajien taustatiedot Vuosina 2010 ja 2012 kyselyyn vastanneiden keski-ikä oli 75 vuotta (hajonta 65 92). Naiset olivat hieman aktiivisempia vastaajia molempina vuosina, tosin hyvin niukasti. Vuonna 2010 vastaajista 52 % oli naisia ja vuonna 2012 51 %. Vastaajien alueellinen jakauma näkyy alla olevassa taulukossa 1. 24

TAULUKKO 1. Vastaajien jakauma vuosittain ja alueellisesti Vuonna 2010 vastaajilta kysyttiin heidän perus- ja ammatillista koulutustaan. Lähes joka toinen ilmoitti olevansa ilman ammatillista koulutusta, noin joka neljäs oli käynyt ammattikurssin, viidesosalla oli ammatillinen tutkinto ja noin neljällä prosentilla korkeakoulututkinto. Vastaajien keskuudessa yleisin ammatti ennen eläkkeelle jäämistä oli maanviljelijä. Vastaajien terveydentila oli kahden vuoden aikana vastausten mukaan pysynyt liki muuttumattomana. Vastaajista hieman yli puolet oli vastannut terveydentilansa olevan ei hyvä eikä huono, joka viides koki terveydentilansa huonoksi tai erittäin huonoksi ja samoin joka viides koki terveydentilansa hyväksi tai erittäin hyväksi. 3.3.2 Etäisyydet palveluihin ja tyytyväisyys kotikunnassa elämiseen Taustatiedoissa selvitettiin haja-asutusalueella asuvien kyläläisten välimatkoja tiettyihin keskeisiin palveluihin. Tarkasteltavien vuosien välillä vastauksissa ei ollut eroja. Lähimmillään palvelut olivat alle kilometrin säteellä ja pisimmillään matkaa kertyi 40 km. Etäisyydet terveyspalveluihin olivat 14 22 km. Lähimpänä terveydenhuollon palveluista olivat lääkäri ja laboratorio. Pisin etäisyys terveyspalveluihin oli 40 km. Kaupan palvelujen keskimääräiset etäi- 25

syydet olivat lyhimmät, 12 km. Vastaajien mukaan keskimääräinen etäisyys julkisen liikenteen pysäkille oli 6 km, mutta siinä pysähtyvien linja-autojen määrää ei kysytty. TAULUKKO 2. Välimatkat palveluihin (km) N Pienin Suurin Keskiarvo Keskihajonta Kauppa 201 1 30 12,0 7,3 Posti 210 1 38 15,0 7,8 Pankki 233 1 40 20,3 7,6 Apteekki 209 1 40 14,2 7,1 Kelan toimisto 234 4 40 21,0 7,6 Julkisen liikenteen pysäkki 114 0 30 6,1 6,1 Terveyskeskus (lääkäri) 209 1 40 14,1 7,4 Laboratorio 205 1 40 15,0 8,2 Röntgen 224 4 40 21,3 7,5 Sairaala 226 4 70 21,9 9,1 Fysioterapia (julkinen) 201 1 40 19,4 8,0 Fysioterapia (yksityinen) 175 1 40 17,4 8,5 vuosi = 2012 Vastaajat taittoivat matkan palveluihin useimmiten omalla kyydillä tai omaisten kuljettamana. Seuraavaksi eniten käytettiin taksia, julkisella kulkuvälineellä kulki vain 4 6 % vastaajista. Haja-asutusalueella julkinen liikenne on vähäistä ja matkat julkisen liikenteen pysäkeille ovat pitkät. Vuosien 2010 ja 2012 välillä ei vastauksissa ollut mainittavia eroja. 26

Kontrollialue Virtasalmi Jäppilä Siikamäi 2010 2012 2010 2012 2010 2012 2010 2012 6,8 4,5 0 3,6 7,1 4,2 2,1 0 8,1 2,8 5,6 5,6 5,5 5,7 8,6 0 4,2 1,5 4,6 14,6 16,2 14,7 15,4 22,7 34,1 31,8 35,7 53,6 33,3 45,8 32,7 43,8 38,9 47,2 42,9 37,1 29,4 51,7 30 48,8 Täysin tyytymätön Melko tyytymätön Menettelee Melko tyytyväinen Täysin tyytyväinen 0 10 20 30 40 50 60 KUVIO 1. Tyytyväisyys elämään kotikunnassa, prosenttiosuus vastanneista alueellisesti ja vuosittain Haja-asutusalueella asuvat ovat suurimmaksi osaksi tyytyväisiä elämäänsä kotikunnassa (kuvio 1). Kaikilla kylillä yli puolet vastaajista oli melko tai täysin tyytyväisiä elämäänsä. 3.3.3 Tietokoneen käyttö ja tietoliikenneyhteydet Tietokoneen käyttöä tarkastellaan vertaamalla vuosia 2010 ja2012 keskenään sekä vertailemalla kyselyn vastauksia alueellisesti (kuvio 2). Tietokoneen päivittäinen ja viikoittainen käyttö lisääntyi Siikamäki-Peiposjärvellä ja Jäppilässä. Tässä muutosta edesauttoi oletettavasti hankkeen aktiivinen kyläavustaja, joka toimi erityisesti näillä kylillä ja ohjasi kyläläisiä käyttämään internetissä olevia palveluja (lähinnä pankkipalveluja) ja auttoi heitä saamaan tietoliikenneyhteydet toimivammiksi. Jäppilässä hankkeen tilaisuuksia järjestettiin vähemmän, mutta tästä huolimatta tietokoneen käyttö lisääntyi sielläkin. Virtasalmi kuului myös toiminta-alueeseen, mutta vastausten mukaan tietokoneen käyttö kohderyhmässä on jopa vähentynyt. Kontrollialueella tietokoneen käytössä ei ole tarkasteltavien vuosien aikana tapahtunut mainittavaa muutosta. 27

79,5 88 88,6 88,2 90 80 71,4 65,7 75,4 72,2 70 60 50 40 30 20 10 0 21,4 13,6 2010 2012 Siikamäki 14,3 6 2010 2012 Jäppilä 2,9 0 2010 2012 Virtasalmi 12 11,3 2010 2012 Kontrollialue Päivittäin Viikoittain Kuukausittain Satunnaisesti En käytä tietokonetta lainkaan KUVIO 2. Tietokoneen käytön useus, prosenttiosuus vastanneista alueellisesti ja vuosittain Tietokoneen yleisimmät käyttötarkoitukset olivat pankkiasioiden hoitaminen, tiedonhankinta ja sähköposti (kuvio 3). Pankkiasioiden hoito yleistyi kahdessa vuodessa hieman. Tietokoneen käyttö muihin tarkoituksiin lisääntyi yli kolme prosenttia. Ostosten tekeminen internetin kautta ei ollut yleistä vuonna 2010 (vain 2 % vastaajista) ja vastaajien kiinnostus tähän asiaan oli edelleen vähentynyt vuoden 2012 kyselyssä. 28

20 18 16 14 16,2 16,1 16,2 19 12 10 8 6 7,6 6,6 6,5 7 10,3 9,9 5 4 2 2,1 0,8 3,3 1,4 1,7 0 2010 2012 KUVIO 3. Tietokoneen käyttökohteet, prosenttiosuus vastanneista Molemmissa kyselyissä tiedusteltiin tietokoneen käyttämättömyyden syitä, jotka pysyivät melkeinpä samoina. Useimmat perustelivat käyttämättömyyttään osaamattomuudella, ja myös ikä koettiin esteenä. Vuoden 2012 kommenteista löytyy myös puoltoja sille, että ihmiset haluavat ja kaipaavat sosiaalisia kontakteja, joita ei haluta korvata sähköisellä asioinnilla. Yksi vastaajista perusteli valintaansa: Olen karhunkaataja enkä hiiren taluttaja.... Pieksämäen haja-asutusalueen tietoliikenneyhteydet ovat parantuneet viimeisen kahden vuoden aikana. Jäppilän alueen vastaajista 29 % vastasi vuoden 2012 kyselyssä, että tietoliikenneyhteydet ovat hyvät, kun vastaavasti vuoden 2010 kyselyssä vain noin 6 % vastasi tietoliikenneyhteyksien olevan hyvät. Vuonna 2012 kaikilla muilla alueilla paitsi Virtasalmella yli 25 % vastaajista totesi tietoliikenneyhteyksien olevan hyvät. Virtasalmella näiden vastaajien osuus oli vain noin 6%. 3.3.4 Kiinnostus sähköiseen asiointiin, palveluun ja omahoitoon Palvelujen osto Tieto- ja viestintätekniikka ja etäpalvelut voivat osaltaan mahdollistaa ikääntyneiden itsenäistä selviytymistä haja-asutusalueella. Tätä asiaa koskevia mielipiteitä kysyttiin sekä vuoden 2010 että vuoden 2012 kyselyissä. Ajatuksena oli, että ajan muuttuessa ja kylillä annettujen tietopakettien ja ohjauksen 29

myötä kyläläiset kiinnostuisivat tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisestä palveluiden/tuotteiden ostamisessa sekä omahoidon seurannassa. Vuonna 2010 valtaosa (85,7 %) kyselyyn vastanneista ei ollut kiinnostunut ostosten tekemisestä internetin kautta. Vuonna 2012 luku oli hieman laskenut (83 %). Alueellisesti tarkasteltuna vuoden 2012 vastauksissa hankkeen toiminta-alueen ja kontrollialueen välillä ei ollut eroa. Kiinnostus ostosten tekemiseen oli vahvasti sidoksissa tietokoneen käyttöön yleensä. Hanke ei lisännyt tieto- ja viestintätekniikan käyttöä ostosten tekemiseen. En ole kiinnostunut 83 85,7 Ehkä 12,9 9,9 2012 2010 Olen kiinnostunut 4 4,4 0 20 40 60 80 100 KUVIO 4. Kiinnostus ostosten tekemiseen tieto-ja viestintätekniikan avulla, prosenttiosuus vastanneista Kiinnostus internetin kautta saatavaan tietoon oman alueen yritysten tuotteista ja palveluista yhteiseltä internet-sivustolta kasvoi kahden vuoden aikana. Vuonna 2010 hiukan tai erittäin kiinnostuneita asiasta oli reilu kymmenes vastaajista, kun vuonna 2012 asiasta kiinnostuneita oli lähes joka viides vastaajista. Kiinnostuneimpia asiasta oltiin Jäppilässä. Epäluottamus tietokoneiden kautta tapahtuvaan maksamiseen ja epävarmuus tietokoneen käytön osaamisesta on pysynyt suurin piirtein samana vuosien välillä (molemmat noin 10 % kyselyyn vastanneista). Tieto- ja viestintätekniikan käyttö oman terveyden seurannassa ekylä-hankkeen puitteissa pilottikylille perustettiin omahoitopisteet, joissa oli mahdollisuus mitata verenpainetta, painoa ja vyötärönympärystä. Toiminta alkoi vuoden 2010 kyselyn jälkeen. Omahoitopisteissä olevilla tietokoneilla kyläläisillä oli mahdollisuus käyttää Ratti-portaalia, jonka sivuille rekisteröity- 30

neet käyttäjät pystyivät tallentamaan omia mittaustuloksia. Yli puolet kyselyn vastaajista ei ollut kiinnostunut tekemään oman terveyden seurantaan liittyviä mittauksia, ei kotona eikä omahoitopisteissä. Jäppilässä kiinnostus tietotekniikan käyttöön oman terveyden seurannassa kasvoi kuitenkin selvästi vuodesta 2010 vuoteen 2012 (kuvio 5). Siikamäki-Peiposjärvellä kiinnostus on lisääntynyt hieman ja Virtasalmella kiinnostus on jopa hieman vähentynyt. Myös kontrollialueella kiinnostus väheni. Kotona tehtävistä mittauksista oltiin kuitenkin kiinnostuneempia kuin kyläkauppaan tai kouluun sijoitetuissa palvelupisteissä tehtävistä mittauksista. 80 60 56,8 55,6 63,8 64,7 64,7 75 64,7 70,2 40 20 0 13,6 14,8 20,6 8,5 14,7 19,4 9,4 11,3 2010 2012 2010 2012 2010 Siikamäki 2012 Jäppilä 2010 2012 Virtasalmi Kontrollialue Olen kiinnostunut Ehkä En ole kiinnostunut KUVIO 5. Kiinnostus käyttää tietotekniikkaa oman terveyden seurantaan kotona, prosenttiosuus vastanneista alueellisesti ja vuosittain Siikamäen Suoramyynnissä olevassa omahoitopisteessä kävi sairaanhoitaja 1 3 kertaa kuukaudessa noin kahden tunnin ajan muun muassa mittaamassa verensokeria ja verenpainetta. Sairaanhoitajan ollessa paikalla omahoitopisteessä kävi säännöllisesti asiakkaita. Suoramyynnin pitäjien mukaan sairaanhoitajan läsnäolo toi kävijöitä omahoitopisteeseen, muutoin pisteen käyttö oli hyvin vähäistä. Tästä syystä vuoden 2012 kyselyssä kysyttiin kyläläisiltä kiinnostusta käyttää omahoitopistettä tai terveydenhoitopistettä, jos paikalla olisi sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja. Kaikista vastaajista yli puolet ei ollut asiasta kiinnostuneita, epävarmoja asiasta oli noin kolmannes, ja alle viidesosa vastaajista oli asiasta hiukan tai erittäin kiinnostuneita. Alueellisesti tarkasteltuna Jäppilä erottui muusta joukosta. Siellä asiasta kiinnostuneita oli kolmannes vastaajista. Siikamäki-Peiposjärvellä noin viidennes oli kiinnostu- 31

nut asiasta, kun taas Virtasalmella ja kontrollialueella kiinnostuneita oli vain noin joka kymmenes vastaaja. 3.3.5 Terveyden edistäminen Kiinnostus terveellisiin elintapoihin Kiinnostus terveellisiä elintapoja kohtaan on muuttunut jonkun verran tarkasteltavien vuosien välillä (kuvio 6). Asiasta melko tai täysin välinpitämättömien määrä on vähentynyt, mutta toisaalta heidän prosenttiosuutensa vastaajista oli alhainen jo vuonna 2010 (5,8 %). Yllättävää kuitenkin on, että myös kiinnostuneiden ja erittäin kiinnostuneiden määrä on vähentynyt. Olen erittäin kiinnostunut 21,1 21,9 Olen melko kiinnostunut 41,4 49,5 Vaihtelee En ole kovin kiinnostunut 2,6 3,6 22,6 32,8 2012 2010 En ole lainkaan kiinnostunut 2,2 2,5 0 10 20 30 40 50 60 KUVIO 6. Kiinnostus terveellisiin elintapoihin, prosenttiosuus vastanneista Kyläläisiltä kysyttiin kansansairauksien riskitekijöistä ja ennaltaehkäisevistä toiminnoista heidän tiedontasonsa selvittämiseksi. Vyötärölihavuuden yhteys kakkostyypin diabetekseen ja suolan yhteys kohonneeseen verenpaineeseen oli hyvin vastaajien tiedossa. Myös oman toiminnan ja liikunnan merkityksestä sairauden ennaltaehkäisyssä oltiin tietoisia. Terveydenhuollon palvelut lähikaupassa Koska hankkeen puitteissa Suoramyynnin kävijöille tarjottiin mahdollisuutta asioida sairaanhoitajan luona, kyselyllä haluttiin selvittää, mitkä asiat kyläläisille olisivat tärkeitä, jos kylä- tai lähikaupassa tarjottaisiin henkilökohtaista terveysneuvontaa. Neuvoa antavan henkilön asiantuntemus, omahoitopisteen paikka ja siihen liittyvä yksityisyys olivat tärkeitä yli puolelle vastaajista. Mielenkiinto mahdollisuuteen saada terveysneuvontaa säännöllisesti tai/ 32

ja mahdollisuus varata aika henkilökohtaiseen terveysneuvontaan lisääntyi kyselyjen välillä. Vuonna 2010 reilu kolmasosa vastaajista oli kiinnostunut asiasta, vuonna 2012 kiinnostuneita oli lähes puolet. Kiinnostus lääkäriajan varaamisesta terveysneuvonnan yhteydessä kasvoi 46 %:sta 56 %:iin. Vastaajilla oli mahdollisuus tuoda esille myös muita itselleen tärkeitä asioita, jotka vaikuttaisivat kylä- tai lähikaupassa tarjottavaan terveysneuvontaan. Suurin osa annetuista kommenteista liittyi kylä- tai lähikaupan olemassaoloon, sillä kaupat ovat vähentyneet viime vuosina. Osassa vastauksista oltiin sitä mieltä, että tämä toiminta kuuluisi terveyskeskukseen, ei kyläkauppaan. Palveluiden laajentaminen kyläkaupassa voisi vähentää paikallisten asukkaiden matkustamistarvetta ja nekin kyläläiset, joilla ei ole omaa autoa, saisivat hoidettua asioitaan enemmän omalla kylällä. Lääkereseptien jättäminen kyläkauppaan, joka toimittaisi reseptit apteekkiin, joka puolestaan toimittaisi lääkkeet joko suoraan kotiin tai kauppaan toimitettavaksi, on palvelu, joka toimii jo useammassa paikassa. Jotkut apteekit ovat perustaneet lääkekaappeja haja-asutusalueen kyläkauppoihin. Lääkekaapista voi ostaa reseptivapaita itsehoitolääkkeitä. Haja-asutusalueella lääkkeiden saanti voi olla ongelmallista, jos lähimpään apteekkiin on 40 km. Näistä palveluista kysyttiin kyläläisten mielipiteitä. Reseptien välitys kyläkaupan kautta kiinnosti vain vähän yli viidennestä vastaajista. Reseptivapaiden lääkkeiden ostaminen sai enemmän kannatusta, noin kolmasosa vastaajista oli melko tai erittäin kiinnostunut asiasta (Siikamäellä oli pienin mielenkiinto asiaa kohtaan, 16 %). Vertailtaessa vuosia 2010 ja 2012 keskenään, mielenkiinto oli lisääntynyt molempia edellä mainittuja mahdollisuuksia kohtaan. Vuonna 2012 kiinnostuneita oli 7 % enemmän kuin vuonna 2010. Kiinnostus terveystuotteiden ja apuvälineiden tilaamiseen ja hoivapalvelujen sopimiseen kaupan kautta oli samaa luokkaa kuin kiinnostus reseptin välitykseen. Vain vähän yli viidesosa vastaajista oli kiinnostunut asiasta. Vuodesta 2010 vuoteen 2012 kiinnostus lisääntyi hieman. Myös tässä kohdassa vastaajat kommentoivat, että enää ei ole kyläkauppoja, joissa tällaista toimintaa voisi olla. Lisäksi esille tuotiin pelko siitä, että terveydenhuollon palvelujen siirtäminen kyläkauppaan edesauttaisi terveydenhuollon palvelujen lopettamista lähimmässä terveyskeskuksessa. 3.3.6 Palveluiden käyttö Terveyspalvelujen käyttö Terveyspalveluista tarkasteltiin lääkärin vastaanottoa ja sairaalassa käyntejä. Terveydenhuollon tukipalveluista tarkasteltiin röntgenin, laboratorion ja fysioterapian käyntejä. Näiden palvelujen käytössä ei ollut tarkasteltavien vuosien välillä mainittavia eroja. Noin yhdeksän kymmenestä vastaajasta 33

kävi lääkärissä kerran tai useammin vuodessa. Kuukausittain lääkärissä kävi noin joka kymmenes vastanneista. Viikoittain lääkärissä kävijöitä vastaajien keskuudessa ei ollut. Hieman yli puolet vastaajista oli käyttänyt sairaalan palveluja viimeisen 12 kuukauden aikana. Vuosittain 1 2 kertaa laboratorion palvelunkäyttäjiä oli Siikamäellä ja Jäppilässä noin kaksi viidesosaa, kun samainen luku oli Virtasalmen ja muilla alueilla noin puolet. Röntgen ja fysioterapiapalveluiden käyttö oli vielä vähäisempää. Röntgenpalveluja oli käyttänyt kaksi kolmasosa vastaajista ja fysioterapian palveluja kolmasosa vastaajista. Terveyspalveluiden saatavuutta tiedusteltiin kysymällä kokemuksia terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pääsystä. Molempina vuosina yli kaksi kolmasosaa vastaajista oli sitä mieltä, että lääkärin vastaanotolle saa yleensä tai tarvittaessa ajan (kuvio 7). Täysin tyytymättömiä lääkärin vastaanotolle pääsystä oli molempina vuosina vain 4 % vastaajista. Olen aina tarvitessani saanut ajan lääkärin vastaanotolle 40,6 42,4 Lääkärin vastaanotolle saa yleensä ajan 32,7 29,9 Vaihtelee 10,9 16,9 Lääkärin vastaanotolle on melko vaikea saada aikaa Lääkärin vastaanotolle on erittäin vaikea saada aikaa 4,0 4,0 6,8 11,4 2012 2010 0 10 20 30 40 50 KUVIO 7. Kokemuksia terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pääsystä, prosenttiosuus vasta nneista Vastaustaan olivat täydentäneet vapaamuotoisesti lähinnä ne, joilla oli negatiivisia kokemuksia lääkärin vastaanotolle pääsystä. Heidän mukaansa lääkärille pääsyn ongelmana ovat pitkät jonotusajat, ongelmat puhelinvarausjärjestelmässä ja soittoajoissa sekä lääkäripula. Vuoden 2012 vastauksissa painotus oli lääkärivajeessa. Kyselyssä kartoitettiin myös yksityisten lääkäri-, hammaslääkäri- ja sairaalapalvelujen käyttöä. Yksityisiä lääkäripalveluja oli käyttänyt 13 % vastaajista ja yksityisiä hammaslääkäripalveluja noin 8 %. Yksityispalvelujen käyttöön vaikuttavia asioita olivat seuraavat: vastaanottoajan saamisen vaikeus terveyskeskuksesta (vastaajista 20 24 %), jonotusaika lääkärille on liian pitkä 34

(22 37 % vastaajista) ja se, että yksityislääkärin palveluja pidetään parempana kuin terveyskeskuksen palveluja (25 % vastaajista). Kahdessa viimeisessä vaihtoehdossa oli selkeät erot vuosien 2010 ja 2012 välillä. Vuoden 2010 vastaajista yli kolmasosa oli sitä mieltä, että terveyskeskuksessa vastaanottoaikaa joutuu jonottamaan liian kauan. Vuoteen 2012 mennessä vastaajista enää viidesosa oli tätä mieltä. Yksityisten sairaalapalvelujen käyttö on kasvanut hiukan, kolmesta prosentista vajaaseen viiteen prosenttiin. Kahden vuoden tarkastusjaksolla painopisteet perustelussa yksityisten sairaalapalvelujen käytölle ovat muuttuneet. Vuonna 2010 suurin syy yksityissektorin valintaan oli liian pitkät jonotusajat julkisella puolella (32,2 %). Vuonna 2012 pitkät jonotusajat olivat yhä yleisin syy (40 %), mutta yhtä usein mainittiin vaikeus saada lähetettä julkiselle puolelle sairaalaan (40 %). Vuoden 2010 vastaajista joka viides oli sitä mieltä, että yksityissairaalan palvelut ovat parempia kuin tavallisen sairaalan tarjoamat palvelut. Vuonna 2012 vastaajista enää noin 7 % oli tätä mieltä. Muita syitä yksityisen terveydenhuollon palvelujen käyttöön olivat pitkään jatkuneet hoitosuhteet samalla lääkärillä ja erikoislääkärien puute julkisella puolella. Sosiaalipalveluiden käyttö Kyselyssä selvitettiin myös ateriapalvelun, siivouksen, kauppapalvelun, asiointipalvelun, sauna- tai kylvetyspalvelun, kuljetuspalvelun, päiväkeskustoiminnan, kotipalvelun ja kotisairaanhoidon käyttöä (kuvio 8). Kuviossa on huomioitu vain palveluiden käyttäjien prosenttiosuudet. Vuoden 2012 vastaajista vain noin kolmannes oli vastannut tähän kysymykseen. Vastaamatta jättäneistä ei voi tietää, jättivätkö he vastaamatta sen takia, että he eivät käytä palveluja, vai oliko syy jokin muu. Kysymykseen vastanneet ovat hyvin itsenäisesti kotona pärjääviä, sillä noin neljä viidesosaa vastaajista ei käytä kysyttyjä palveluja laisinkaan. Käytetyimmät palvelut ovat kotisairaanhoito, siivous ja kuljetuspalvelut. Vähiten on käytetty päiväkeskus-, sauna- tai kylvetyspalvelua sekä ateriapalvelua. Kotisairaanhoidon palvelujen käyttö on kasvanut eniten. Satunnaiset käyttäjät ovat lisääntyneet noin 4 % ja viikoittaiset käyttäjät yli 2 %. Kuljetuspalvelujen käyttö on hieman supistunut vuonna 2012 verrattuna vuoteen 2010 huolimatta siitä, että vastaajille on kertynyt ikää lisää. Siivouspalvelun käyttö on lisääntynyt vajaat 4 %, mutta vastaavasti kotipalvelun käyttö on vähentynyt noin 10 %. 35

Kotisaira anhoito Kotipalv elu Päiväkes kustoimi nta Kuljetus palvelu Julkisten kulkuyhteyksien käyttömahdollisuus Kotona selviytymisen edellytyksenä on, että pystyy hoitamaan päivittäisiä asioita myös kodin ulkopuolella. Haja-asutusalueella päivittäisten asioiden hoitaminen vaatii aikaa ja jonkinlaisen kulkuvälineen. Lähipalvelujen lakkaut- Saunatai kylvetys palvelu Asiointi palvelu Kauppa palvelu Ateriapa lvelu Siivous 2010 2012 2010 2012 2010 2012 2010 2012 2010 2012 2010 2012 2010 2012 2010 2012 2010 2012 Päivittäin Viikoittain Kuukausittain Satunnaisesti 0 2 4 6 8 10 12 KUVIO 8. Arjessa selviytymistä tukevien palveluiden käyttö, prosenttiosuus vastanneista alueellisesti ja vuosittain, kuviossa ei ole mukana ne vastaajat, jotka eivät ole käyttäneet palveluja. 3.3.7 Kotona pärjäämisen edellytykset Avoimella kysymyksellä tiedusteltiin vastaajilta, mitä asioita he pitävät terveyden lisäksi tärkeänä, jotta pystyisivät asumaan mahdollisimman pitkään omassa kodissa. Tässäkin vuoden 2010 vastaajat olivat huomattavasti aktiivisempia kuin vuoden 2012 vastaajat. Vastauksista erottui selvästä kolme eri ryhmää: julkisten kulkuyhteyksien käyttömahdollisuus, lähipalveluiden säilyminen ja erilaiset arjessa selviytymistä tukevat kotona suoritettavat palvelut. 36

taminen on pidentänyt asiointimatkoja. Kauppaan on matkaa keskimäärin 12 km ja pisimmillään terveyskeskukseen, Kelan toimistoon sekä pankkiin ja apteekkiin on matkaa 40 km. On helppo ymmärtää, että toimivat liikenneyhteydet ovat kotona selviytymisen tärkeimpiä edellytyksiä. Useimmat vastaajat pitivät tärkeänä julkista liikennettä, kuljetuksia ja/tai asiointiapua. Julkisen liikenteen supistusten myötä oma auto ja ajokortti koettiin erittäin tärkeäksi kotona selviytymisen kannalta. Erään vastaajan mukaan tärkeää on ajokortin säilyminen, jotta pääsee asioille täältä huitsin Nevadasta. Useat vastaajat korostivat myös sitä, että toivottavasti terveys ja näkökyky säilyvät, että saa pitää ajokortin. Vastauksista huokui pelko, että kun ajokortin menettää, ei voi enää jatkaa asumista haja-asutusalueella. Julkisen liikenteen korvaajaksi kaivattiin lisää kuljetus- ja asiointipalveluja. Kuljetuspalveluksi ehdotettiin joukkotaksipalvelua ja taksimatkojen korvauksena toivottiin kaupungilta taksiseteleitä. Lähipalvelut Lähipalvelut tarkoittavat tässä yhteydessä palveluita, jotka ovat kodin ulkopuolella, mutta kuitenkin kohtuullisen matkan päässä. Kohtuullinen matka on kuitenkin vaikea määritellä. Tällä hetkellä matkat moniin palveluihin ovat jo 10 40 km. Koska vastaajat toivovat, että kauppa, apteekki, pankki ja terveyskeskus säilyisivät, niin oletettavasti he ovat jo hyväksyneet nykyiset 10 40 km etäisyydet. Kulkuyhteydet, -mahdollisuudet ja lähipalvelut liittyvät kiinteästi toisiinsa. Arjessa selviytymistä tukevat kotona suoritettavat palvelut Tärkeänä pidettiin arjen selviytymistä tukevien palveluiden säilymistä ja niiden saatavuuden parantamista. Palveluista tärkeimmäksi koettiin kotisairaanhoito, siivous ja kuljetusapu. Lisäksi kaivattiin talonmiespalveluja. Useat vastaajat totesivat, että kotona asumisen edellytyksenä olisi, että joku hoitaisi lumityöt ja myös puuntekoon kaivattaisiin apua, jotta taloa voitaisiin lämmittää. Lähisukulaisten ja ystävien tärkeä rooli nousi esille kotona selviytymisessä. Useat vastaajat totesivatkin, että he pärjäävät kotona niin kauan kuin saavat läheisiltään apua - tytär (omaishoitaja) + miehensä, että jaksavat minua avustaa kaikissa töissä ja että heillä riittäisi terveyttä. Puuttuvat palvelut Molempina vuosina vastaajista yli neljäsosa oli sitä mieltä, että omasta kotikunnasta puuttuu palveluja, jotka tukisivat kotona tai kodin ulkopuolella selviytymistä. Suurin osa vastaajista mainitsi puuttuvana palveluna siivouksen, kotipalvelun, lähikaupan ja kuljetuksen. Palveluja ei ole, tai sitten palvelut eivät tavoita kaikkia haja-asutusalueen asukkaista. Palveluiden saatavuuden 37

kriteereitä pidettiin myös liian tiukkoina. Vastaajat kokivat, että he tarvitsisivat joitain palveluja, mutta heille ei ollut myönnetty niitä:...julkisten palveluiden kriteerit niin tiukat, että apua ei saa. Myös syrjäseudulla asumista pidettiin syynä siihen, että apua ei saa kunnalta. Vastaajat kokivat olevansa huonommassa asemassa kuin taajamissa asuvat. Puuttuvista palveluista usein mainitut lähikauppa ja kuljetuspalvelut ovat sidoksissa toisiinsa, koska välimatkat ovat pitkiä. Terveyspalvelujen puuttumista ei maininnut kovinkaan moni. Sen sijaan tavalliset arkea tukevat palvelut, kuten siivous, talonmies ja puunteko, mainittiin useasti. Tämä voi selittyä osin sillä, että vastaajat ovat kohtuullisen hyväkuntoisia ja heille itsenäisesti selviytyminen on tärkeä asia. Vastauksissa tuli esille myös se, että osa kaipaa edullisempia palveluja. Huoli on siitä, riittävätkö tulot kattamaan tarvittavien palveluiden kustannukset. Vastaukset olivat samansuuntaisia molempina vuosina, mutta vuoden 2012 vastauksissa kotona selviytymisen edellytyksiä ei ollut yksilöity kovin tarkasti, vaan ilmaisut olivat yleisempiä, kuten: vähän kaikkea; kaikki on tärkeää; kaikenlaista palvelua mitä vanhuksille tarjotaan; jokapäiväinen asioiden hoitaminen. Vuoden 2010 vastaukset olivat huomattavasti kriittisempiä, esim.: pankki kylältä häviää kaikki pikku hiljaa; julkinen liikenne haja-asutusalueella olematonta; kaikki palvelut; kunn alta ei saa apua; naapurissa yli 90 v. ei edes verenpaineenmittausta. 3.3.8 Liikunta ja muu harrastustoiminta Vastaajilta kysyttiin heidän liikuntatottumuksistaan, osallistumista kodin ulkopuoliseen vapaa-ajan toimintaan sekä asioita, jotka vaikeuttavat osallistumista kodin ulkopuolisiin toimintoihin ja harrastuksiin. Kyselyssä ohjeeksi oli annettu, että liikunnalla tarkoitetaan vähintään puolen tunnin kävelyä, pyöräilyä tai voimistelua tai näihin verrattavissa olevaa hyötyliikuntaa kuten pihatöitä. Molempina tarkasteltavina vuosina vastaajista hieman yli puolet vastasi harrastavansa liikuntaa päivittäin ja reilu viidennes vastasi harrastavansa liikuntaa 1 3 kertaa viikossa (kuvio 9). Tarkasteltavan vuosien välillä ei ollut isoja eroja, vaikka näin olisi voinut olettaa, koska vastaajille on tullut ikää lisää tutkimuksen aikana. Iän myötä myös terveydelliset syyt vaikuttavat liikunnan harrastamiseen, mutta kuitenkin vastaajista tätä syytä liikkumattomuuteen käytettiin vähemmän vuonna 2012 kuin vuonna 2010. Alueellisesti erot liikunnan harrastamisessa olivat pieniä. 38

Päivittäin 54 56,7 Viikoittain (1-3krt/viikko) 23,5 21,1 Hieman harvemmin kuin kerran viikossa En kovin usein En pysty harrastamaan liikuntaa terveydellisistä syistä 4 5,6 10 7,4 8,5 9,3 2012 2010 0 20 40 60 KUVIO 9. Liikunnan harrastaminen, prosenttiosuus vastanneista Kodin ulkopuolisista vapaa-ajantoiminnoista kysyttiin osallistumista päivätai kerhotoimintaan, yhdistystoimintaan, kansalaisopistoon ja seurakunnan tilaisuuksiin, sekä elokuvissa, teatterissa, näyttelyissä tai museossa käyntejä. Päivä- tai kerhotoiminnan käyttäjien määrä on pysynyt kutakuinkin samana tarkasteltavina vuosina viikoittain ja kuukausittain päivätoimintaa käyttäviä on noin viidesosa vastaajista. Yli puolet vastaajista ei osallistu koskaan päivä- tai kerhotoimintaan. Elokuvissa ja teatterissa kävijät ovat vähentyneet vuodesta 2010 vuoteen 2012. Samoin on käynyt näyttelyissä ja museossa kävijöiden määrän. Virtasalmelaisista reilusti yli neljännes osallistuu viikoittain tai kuukausittain kansalaisopiston toimintaan, kun taas Jäppilässä vastaava aktiivisuus on vajaa viidennes vastaajista. Vastaajien itse mainitsemistaan harrastuksista suosituimmat olivat kalastus ja metsästys. Ulkona liikkuminen ja siihen liittyvät asiat mainittiin useissa vastauksissa. Marjastus, metsänhoito, puutarha ja mökkeily olivat myös suosittuja harrastusmuotoja. Sosiaalista tapahtumista mainittiin kuorolaulu, eläkeliitto, naapurissa käyminen, retket ja senioritanssit. Yksilöharrastuksista suosituimmat olivat käsityöt, lukeminen, laulu ja pianonsoitto sekä ristikoiden tekeminen. Suurin este harrastuksiin osallistumisessa oli mielenkiinnon puute. Seuraavaksi yleisimpänä vaikeutena mainittiin huonontunut terveydentila ja pitkät matkat tai huonot kulkuyhteydet. Vastaajista noin joka kymmenes oli sitä mieltä, että pitkät matkat tai huonot kulkuyhteydet estävät osallistumisen kodin ulkopuoliseen toimintaan. Kansalaisopiston kalliita maksuja kritisoitiin, mutta kritiikkiä esitti kuitenkin vain noin 5 % vastaajista. Alueellisesti vastaukset eivät eronneet paljoakaan toisistaan. Vuonna 2010 vastaajista noin 39

72 % vastasi, että heillä ei ole vaikeuksia päästä osallistumaan haluamaansa toimintaan kodin ulkopuolella. Vuonna 2012 vastaajista lähes 80 % oli sitä mieltä. Vaikeuksien tyyppiä kartoitettiin myös avoimilla vastauksilla. Suurin vaikeus oli kyydin ja kulkuyhteyksien puuttuminen. Useissa avoimissa vastauksissa harrastuksiin osallistumisen vaikeudeksi mainittiin omaishoitajuus tai vaikeus jättää aviopuoliso tai asuinkumppani yksin harrastusten ajaksi - ukkokulta alkaa olla este, ei häntä raaski yksin jättää kovin pitkäksi aikaa, eikä ryhmäliikunta eikä teatteri kiinnosta häntä. 3.3.9 ekylä-hankkeen tunnettavuus Tällä osiolla haluttiin kartoittaa vuoden 2012 kyselyssä hankkeen tunnettavuutta kylillä. Hankkeen aikanahan kylillä järjestettiin esimerkiksi kyläiltojen yhteydessä lyhyitä hankkeen esittelypaketteja. Esittelyssä kerrottiin hankkeesta ja puhuttiin yleisesti kansansairauksista ja niiden ehkäisyyn liittyvistä elämäntapamuutoksista. Samalla informoitiin kyläläisiä kylille järjestettävistä omahoitopisteistä. Hankkeen aikana kyläavustaja piti koulutuksia yhteistyössä Pieksämäen Seutuopiston kanssa sekä myös itsenäisesti hankkeen toimintana. Koulutuksissa tarjottiin opastusta tietokoneen käyttöön sekä Raitti.fiportaaliin hyödyntämiseen. Koulutuksia kohdennettiin sekä kyläläisille että yrittäjille. Koulutuksiin osallistui noin 40 henkilöä. Lisäksi Raitti-portaalin käyttöä opastettiin useammassa painonhallinta- ja liikuntaryhmässä. Hanke oli myös esillä tilaisuuksissa, joita järjestettiin pilottikylissä sekä tapahtumissa, joita oli suunnattu erityisesti ikääntyneille. Tarvittaessa hankkeen työntekijältä sai henkilökohtaista opastusta. Kaikista vastaajista yli neljäsosa tiesi ekylä-hankkeesta. Parhaiten hanke tunnettiin Siikamäessä ja huonoiten Virtasalmella. ekylä-hankkeen järjestämiin koulutuksiin osallistui Siikamäki-Peiposjärven ja Jäppilän vastaajista noin 4 % ja siikamäki-peiposjärveläisistä noin 14 % käytti hyväksi mahdollisuutta saada henkilökohtaista opastusta tietokoneen käytössä. Jäppilässä ja Virtasalmella tätä mahdollisuutta ei ollut käyttänyt kukaan. Omahoitopisteen mittareiden käyttö on ollut myös hyvin vähäistä. Vaikka Siikamäen suoramyynnissä olevassa omahoitopisteessä riitti asiakkaita sairaanhoitajan ollessa paikalla, kyselyyn vastanneista vain harva kertoi käyneensä siellä hoitajan vastaanotolla. 40

3.4 Johtopäätökset kyselystä Vuoden 2010 ja 2012 kyselyillä haettiin tietoa haja-asutusalueen asukkaiden tietokoneen käytöstä ja tietoliikenneyhteyksistä, etäisyyksistä palveluihin, palveluiden käytöstä ja niiden esteistä, kiinnostuksesta sähköisiin palveluihin sekä tietoa niistä tarpeista, mitä tarvitaan itsenäiseen kotona pärjäämiseen. Asioiden muuttumista tutkittiin vertailemalla vastauksia keskenään tarkasteltavien vuosien välillä ja/tai vertailemalla vastauksia alueellisesti. Etäisyydet palveluihin ja niiden saatavuus Hannu Kytö on todennut, että haja-asutusalueella jo jonkin aikaa jatkunut väestörakenteen muutos ja väestön väheneminen on vaikuttanut vähentävästi myös palvelujen saatavuuteen, kun taas ikääntyneiden lisääntymisen pitäisi johtaa lähellä olevien palveluiden kasvuun (Kytö 2012). Lähellä olevat palvelut saattavat parantaa ikääntyneiden elämänlaatua ja ne mahdollistavat kotona selviytymistä ja mahdollisimman pitkälle jatkuvaa itsenäistä elämää (Zitting & Ilmarinen 2010, 51). Tutkimuksen kohteena olevalla Pieksämäen haja-asutusalueella palvelut eivät ole lisääntyneet väestön vanhetessa. Hajaasutusalueella julkista liikennettä on vähennetty ja moni uskoo selviävänsä kotonaan vain niin kauan kuin oma ajokortti ja oma auto ovat mahdollisia. Tutkimusten mukaan haja-asutusalueella kohtuullisena matkana lähipalveluihin on pidetty 2 5 km:n etäisyyttä ja muihin palveluihin 5 10 km:n etäisyyttä (Kytö, Aatola, Tuorila & Lehtinen 2003, 26). Pieksämäen haja-asutusalueella asuvat ovat sopeutuneet palvelujen pitkiin välimatkoihin, koska tulosten mukaan kaikilla kylillä yli puolet asukkaista on tyytyväisiä elämäänsä kotikunnassa. Asukkaat ovat sopeutuneet elinympäristöönsä ja he pyrkivät toimimaan arkielämässä parhaimmaksi katsomallaan tavalla. (Kytö, Aatola, Tuorila & Lehtinen 2003, 27.) Mutta huolimatta asukkaiden tyytyväisyydestä, tilannetta ei voi pitää kovinkaan valoisana. Maaseudun haja-asutusalueen näkökulmasta voidaan puhua yhä harvemmin lähellä olevista palveluista, ennemminkin puhutaan kuntakohtaisista palveluista (Lehtola 2008, 149). Itsenäisen pärjäämisen edellytykset Haja-asutusalueella asuvien vanhusten kotona asumisen selviytymiseksi tarvitaan hyvin monipuolisia palveluja. Palveluista osa on lakisääteisia ikäihmisen palveluja, joita saa erilaisten toimintakyky- ja terveysarviointien perusteella, osa palveluista tulee kolmannen sektorin kautta ja osa on täysin yksityisiä palveluja, joita voi ostaa omilla varoilla oman tarpeensa mukaan. Ikääntyneellä on oikeus elää täysipainoista elämää ja osallistua erilaisiin toimintoihin silloinkin, kun hän asuu haja-asutusalueella ja toimintakyky alkaa alentua. 41

Hyvä tai vähintäänkin välttävä kunto on tarpeellinen itsenäiseen pärjäämiseen. Tämän ovat huomanneet tämän tutkimuksen vastaajat. Tarkasteltavien vuosien välillä vastaajien innostus liikunnan harrastamiseen on säilynyt huolimatta siitä, ettäikä ä on tullut lisää. Tietokoneiden käytön yleisyys Ikäihmisten tietokoneen käyttö on yleistymässä vuosivuodelta. 64-vuotiaisiin ja sitä vanhempiin kuuluu jo useita ikäluokkia, jotka ovat töissä ollessaan käyttäneet tietokonetta. Osa eläköityneistä jatkaa tietokoneen käyttöä vapaa-ajallaan ja he ovat hyvinkin aktiivisia tiedonhankintaan ja erilaisten palvelujen käyttöön. Toisaalta osa eläköityneistä on tyytyväisiä, kun heidän ei tarvitse enää käyttää tietokonetta. Tilastokeskuksen mukaan 64 74-vuotiaiden viikoittainen internetin käyttö lisääntyi vuosien 2009 2011 aikana noin 10 % vuodessa ja päivittäinen käyttö noin 5 % (Tilastokeskus 2012). Anne Sankari on todennut, että tietokoneen käytön osaaminen on hyödyllistä ja se voi vaikuttaa laajasti hyvinvointiin (Sankari 2004, 99). Tietokoneen käyttö voi myös tukea ikääntyneitä selviämään itsenäisesti ja se voi luoda heille mahdollisuuksia sosiaalisiin suhteisiin (Teknologia ja etiikka sosiaali- ja terveysalan hoidossa ja hoivassa 2010, 8). Pieksämäen haja-asutusalueella kyselyn tulokset eivät seuranneet kansallisia tilastoja. Syitä tähän on vaikeaa tietää, mutta yksi tekijä voi olla ikä; vastaajien keski-iän noustessa käyttäjät vähenivät, ja ne, jotka eivät käyttäneet tietokonetta 65-vuotiaana, eivät käyttäneet sitä myöskään 67-vuotiaana. Tutkittavien tietokoneen käyttö lisääntyi hieman vuosien 2010 ja 2012 välillä. Käytön yleistyminen lisääntyi eniten Siikamäki-Peiposjärven ja Jäppilän alueilla, joilla hankkeen kyläavustaja toimi aktiivisimmin. Tätä muutosta voidaan ainakin osittain pitää hankkeen vaikutuksena. Tietokoneen käyttö lisääntyi pankkiasioiden hoidossa sekä vapaa-ajan käytössä. Ikääntyneet ovat löytäneet mahdollisuuden kuluttaa aikaa tietokoneella, jolloin sen kautta katsellaan televisio-ohjelmia, kuunnellaan musiikkia ja pelataan pelejä. Vuoden 2010 kyselyn mukaan Pieksämäen haja-asutusalueen tietoliikenneyhteydet olivat todella huonot. Tämä voi osittain selittää sekä tietokoneen käytön että mielenkiinnon vähyyttä. Vuonna 2012 yli neljäsosa vastasi yhteyksien olevan hyvät. Yhteyksien parantuminen saattaa johtua luonnollisista tekijöistä kuten Asta-myrskystä, joka heinäkuussa 2011 teki suurta tuhoa. Tässä yhteydessä tuho, eli metsän kaatuminen useiden satojen hehtaarien alueella, on saattanut parantaa tietoliikenneyhteyksiä. Toinen oletus on, että ihmiset kyselevät toisiltaan ja kertovat eteenpäin, minkä operaattorin mokkula toimii milläkin alueella. Myös kyläavustajan merkitys korostui siinä, että hän testasi operaattoreita ja antenneja eri alueilla ja osasi näin neuvoa parhaita konsteja haastaville alueille. 42

Kiinnostus sähköisiin palveluihin ja aktiiviseen omahoitoon Haja-asutusalueella tulevaisuudessa yksi selviytymiskeino voi olla kokonaan uudenlaisissa palvelumuodoissa. Näihin voi kuulua esimerkiksi erilaisia sähköisiä palveluja, joiden avulla on mahdollista vertailla erilaisia palveluntuottajia ja tilata tai ostaa palvelut suoraan kotiin. Ikääntyviä ei haluta syrjäyttää tietoyhteiskunnan ulkopuolelle, vaan heille tarjotaan mahdollisuuksia oppia tietoteknisiä taitoja, jotta jatkossa myös heillä olisi mahdollisuus ja kyky käyttää sähköisiä palveluja (Tuorila & Leskinen 2008, 133). Onnistuessaan sähköiset palvelut täydentävät puuttuvia lähipalveluja sekä parantavat muun muassa sosiaali- ja terveystoimen palveluja. (Tilastokeskus 2012.) Hankkeen aikana sähköisiä palveluja tehtiin tutuksi pilottikylien asukkaille. Kiinnostusta terveellisiin elintapoihin ja tietoa yleisimmistä kansansairauksista pyrittiin lisäämään kyliin perustetuilla omahoitopisteillä ja sairaanhoitajan osallistumisella projektin tilaisuuksiin. Ajatuksena oli, että tietoisuuden lisääntyessä ja ajan kuluessa kiinnostus sähköisiin palveluihin lisääntyisi. Tästä huolimatta kiinnostuneiden määrä sähköisten ostosten tekemiseen ei ole hankkeen kohderyhmässä lisääntynyt. Kyselyyn osallistuneiden mielipiteet olivat kuitenkin muuttuneet jyrkän kielteisistä lievempään suuntaan. Haja-asutusalueen asukkaat selvästi miettivät päivittäistä selviytymistään ja ovat ehkä valmiita ottamaan käyttöön uudenlaisia palvelumuotoja. Omahoitopisteessä sairaanhoitajan läsnäolo lisäsi kävijöitä selvästi. Ilmeisesti kotona tehtäviin mittauksiin ja niistä saataviin tuloksiin kaivattiin lisää varmuutta, jota haettiin tulemalla mittauttamaan omahoitopisteeseen. Sairaanhoitajan kanssa keskusteltiin yleisesti diabetekseen, ylipainoon, verenpaineen ennalta ehkäisyyn ja liikuntatottumuksiin liittyvistä asioista. Myös muissa tutkimuksissa on todettu, että jos ja kun ihmisillä on mahdollisuus kysyä asiasta, he kyllä käyttävät tätä mahdollisuutta hyväkseen (ks. Hyppönen ym. 2010, 50). 43

44

4 ETÄSEURANNAN MAHDOLLISUUDET DIABETEKSEN ENNALTAEHKÄISYSSÄ 4.1 Taustaa pilotille Halusimme testata tietotekniikan tarjoamia mahdollisuuksia diabeteksen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa jo markkinoilla olemassa olevilla laitteilla sekä ActiveSoft Oy:n kehittämän Raitti.fi-portaalin avulla. Tammikuussa 2012 hankittiin 15 kappaletta lnsmat 820 -senioripuhelimia ja niihin yhdistettävät verensokeri- ja verenpainemittarit. Osallistujat pilottiin rekrytoitiin sanomalehtiartikkelin, ilmoituksen sekä henkilökohtaisten rekrytointimenetelmien avulla. Kokeiluun toivottiin mukaan erityisesti sellaiset henkilöt, joilla oli korkea riski sairastua tyypin 2 diabetekseen. Tammikuun lopussa tehty ensimmäinen rekrytointikierros tuotti yhdeksän osallistujaa. Maaliskuun lopulla tehty uusintakierros houkutteli mukaan vielä kuusi osallistujaa. Pieksämäen sosiaali- ja terveystoimi antoi luvan yhdelle heidän terveydenhoitajistaan toimia hankkeessa. Hänen tehtävänään oli antaa osallistujille palautetta ja kommentoida heidän tuloksiaan Raitti-portaalin kautta. Lisäksi hän teki osallistujille terveystarkastukset kokeilun alussa ja lopussa. 4.2 Pilotin toteutus Pilotissa oli kaksi erilaista testiryhmää. Yhdessä ryhmässä osallistujat käyttivät omia kotona olevia verenpaine- ja verensokerimittareita sekä omaa tietokonetta. Tämä niin kutsuttu tietokoneryhmä tallensi omat mittaustulokset Raitti-portaaliin ja lähetti ne sitä kautta terveydenhoitajalle. Toisella ryhmällä oli käytössä hankkeen ostamat lnsmat-puhelimet ja niihin liitettävät verensokeri- ja verenpainemittarit. He tekivät mittaukset näillä mittareilla. Mittaustulokset lähtivät tekstiviestinä puhelimesta Raitti-portaaliin. Osallistujat saivat itse valita, kumpaan ryhmään he halusivat osallistua. Osallistujat kävivät pilotin alussa ja lopussa terveydenhoitajan luona terveystarkastuksessa. Lisäksi heille tehtiin kysely, jossa kartoitettiin heidän yleistä tietämystä diabeteksesta sekä kiinnostusta tietoteknologian käytöstä. Hankkeen kyläavustaja opasti osallistujia sekä terveydenhoitajaa laitteiden sekä Raitti-portaalin käytössä. Vanhin osallistuja oli 80- ja nuorin 39-vuotias. Lähtötilanteessa lähes kaikilla oli ylipainoa ja usealla oli ongelmia joko verenpaineen tai verensokerin kanssa. Diabetesriskiarvioinnin mukaan heidän kes- 45

kimääräinen riskipistemäärä oli 19. Korkein arvo ryhmässä oli 22 ja matalin 12. Riskitestistä saatu tulos antaa tietoa diabetekseen sairastumisen riskistä: alle 7 pistettä riski on hyvin pieni; 7 11 pistettä riski on lisääntynyt jonkin verran, neljä sadasta sairastuu; 12 14 pistettä riski on kohtalainen, 17 sadasta sairastuu; 15 20 pistettä riski on suuri, 33 sadasta sairastuu; yli 20 pistettä hyvin suuri riski, 50 sadasta sairastuu. (Mustajoki 2012.) 4.3 Käyttäjien palautteet ja kehittämistyö Pilottiryhmän kokemukset Hankkeeseen liittyvän pilottiryhmään osallistuneilta kysyttiin pilotin aikana ja pilotin päättyessä kommentteja pilottiin osallistumisesta, käytettyjen puhelimien ja mittareiden toimivuudesta ja portaalin käytettävyydestä. Lisäksi he saivat vapaasti kommentoida osallistumistaan pilottiin ja kertoa asioita, joita heille tuli mieleen tämän tyyppisestä omaseurannasta ja palautteen annosta. TAULUKKO 3. Pilottiin osallistuneiden käyttökokemuksia lnsmat-senioripuhelimen ja siihen liitettävien verenpaine- ja sokerimittareiden laitteiden toimivuuteen ja käytettävyyteen ei hankkeen puitteissa voitu vaikuttaa. Saadut kommentit olivat kuitenkin arvokkaita. Jos vastaavia laitteita arvioidaan tai hankitaan jatkossa, tiedetään, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomioita. 46

Portaalista annetuista kommenteista keskusteltiin portaalin tuottajan kanssa. Portaalista saatujen kommenttien perusteella kehitettiin portaalin käytettävyyttä. Käyttäjäkokemukset saatiin pääsääntöisesti nopeasti eteenpäin ja portaalin toimivuutta ja käytettävyyttä saatiin parannettua useampaan kertaan pilotin aikana. Osallistujien ja terveydenhoitajan antamien kommenttien perusteella mittaustulosten syöttäminen uudistettiin osittain. Lisäksi viestijärjestelmää parannettiin niin, että uudet viestit tulivat paremmin esille portaaliin kirjauduttaessa. Kaikkiin toivomuksiin ei hankkeen aikana löydetty ratkaisua. Joidenkin ongelmien ratkaiseminen olisi vaatinut laajempia rakenteellisia muutoksia. Esimerkkinä onnistuneesta kehitystyöstä pilotin aikana voidaan mainita portaaliin lisätty keskusteluryhmä. Pilottiryhmän osallistujat toivoivat portaaliin mahdollisuutta keskustella ryhmänä mieltä askarruttavista asioista. Portaalin tuottaja lisäsi sivustolle keskusteluryhmätoiminnon. Se ennätti toimia noin kaksi kuukautta ja huolimatta pilotin lyhyestä kestosta, osallistujat olivat tyytyväisiä. Keskusteluryhmään osallistujat saivat toisiltaan vertaistukea ja heillä oli mahdollisuus esittää sitä kautta mieltä askarruttavia kysymyksiä. Terveydenhoitaja osallistui myös ryhmän keskusteluun ja piti huolta siitä, että keskustelu pysyi oikeilla linjoilla. Tätä toimintoa ei ollut etukäteen suunniteltu portaaliin, mutta asian noustessa esille pilottiryhmässä, portaalin tuottaja pystyi toteuttamaan sen. Osallistujat tekivät mittauksia kotonaan terveydenhoitajan kanssa tehdyn suunnitelman mukaisesti. Mittausfrekvenssit olivat erilaisia, mutta sopimuksen mukaan jokainen osallistuja sai terveydenhoitajalta palautetta 2 3 kertaa viikossa. Käyttäjien kokemukset omaseurannasta ja siitä saatavasta nopeasta palautteesta olivat hyvin myönteiset. Vanhimmat käyttäjät kokivat, että seuranta- ja palautejärjestelmä lisäsi heidän turvallisuudentunnettaan. He eivät enää olleet yksin tulostensa kanssa, vaan joku oli heidän turvanaan. Työikäiset käyttäjät kokivat, että etänä tehdyt mittaukset antavat enemmän vapautta, koska mittauksia varten ei tarvitse tehdä erityisjärjestelyjä esimerkiksi työajan suhteen. Haja-asutusalueella asuvat ja töitä tekevät ihmiset olivat tyytyväisiä siihen, että etänä tehdyt mittaukset ja palautteen saaminen vähentävät matkustuskustannuksia ja siihen käytettyä aikaa. Kaikki omaseurannasta ja sähköisestä palautteesta annetut kommentit olivat hyvin positiivisia: Jatkuva omaseuranta auttoi; ei tarvinnut merkata paperiin; motivoi ennaltaehkäisyyn; hyvä, ystävällinen terveydenhoitaja; saa vastaukset heti; ajan säästä, ei aika tauluja; hyvä paketti; rauhoittaa, kun saa kommentit vastauksista pian; on turvallista, kun ei ole asian kanssa yksin. Uudenlainen hoitosuhde terveydenhoitajaan motivoi osallistujia oman kunnon kohentamiseen. Kuten muutama osallistuja totesi pilotin aikana: ei kehtaa lähettää huonoja tuloksia. Pilottiryhmään osallistuneet töissä käyvät 47

ja yrittäjät olivat tyytyväisiä, kun ei tullut töistä poissaoloja seurannan takia. Kotona tehtävässä omaseurannassa mittausaikataulut ja mittaustilanteet pystyy itse suunnittelemaan. Tämä vaikuttaa varsinkin verenpaineen mittaustuloksiin. Suurin osa osallistujista olisi halunnut jatkaa omaseurantaa tällä tavalla ja pahoittelivat pilotin loppumista. Terveydenhoitajan kokemus terveydenhuollon organisaation näkökulmasta Terveydenhoitaja tapasi kaikki pilottiryhmään osallistujat henkilökohtaisessa tapaamisessa pilotin alussa ja lopussa. Pilotin aikana kommunikointi tapahtui portaalin kautta. Terveydenhoitaja piti portaalia ja sähköistä palautetta hyvin toimivana konseptina liittyen terveyden etäseurantaan, ennaltaehkäisyyn ja sairauksien hoitoon. Hänen mielestään hänen ja osallistujien välinen vuorovaikutus toimi jopa paremmin kuin normaalissa kasvotusten tapaamisessa. Tapauksissa, joissa omaseurantaa joudutaan tekemään usein, esimerkiksi tehtäessä päätöstä lääkityksen aloituksesta tai aloitetun lääkityksen seurannasta, tämäntyyppinen toimintamalli on hyvä. Mittaukset voidaan tehdä usein, seuranta on tiheää ja molemmilta osapuolista säästyy aikaa. Terveydenhoitajan mukaan omaseurannasta saatava nopea palaute motivoi asiakasta hoitamaan paremmin terveyttään ja parantaa hoitotasapainoa. Sähköinen palaute sopisi terveydenhuollon toimintaan ja uudistaisi sitä. Hoitaja piti mallia siinä määrin toimivana, että sitä voitaisiin hyödyntää monissa muissa avopalveluissa, kuten mielenterveyspalveluissa. Uusi toimintamalli myös säästäisi lääkärin ja terveydenhoitajan työaikaa. Terveydenhoitajan toive oli, että tämäntyyppinen sivusto olisi osa varsinaista potilastietojärjestelmää. Järjestelmät olisi mahdollista yhdistää erityisen rajapintasovelluksen avulla. Pilotissa Raitti-portaaliin kirjattuja tietoja ei voinut lukea varsinaisesta potilastietojärjestelmästä. 4.4 Pilotin vaikutukset osallistujien terveyteen Pilotissa aloitti 15 henkilöä, mutta kolme heistä keskeytti pilotin aikana. Osallistumisaika vaihteli aloitusajankohdasta riippuen kolmesta viiteen kuukauteen. Huolimatta pilotin lyhyestä toiminta-ajasta, ryhmäläiset onnistuivat parantamaan diabetesriskiin liittyviä terveystuloksiaan. 48

TAULUKKO 4. Pilottiryhmän terveystarkastusten tuloksia 3 5 kuukauden aikana (15 henkilöä) Parhaimmat terveyssaavutukset liittyivät painonhallintaan. Ryhmän keskiarvo painonpudotuksessa oli 2,3 kg, huolimatta pilotin lyhyestä kestosta. Pilottiin osallistunut terveydenhoitaja arvioi, että toimintamalli motivoi asiakkaita ja säästää henkilöstön aikaa verrattuna perinteiseen malliin. 4.5. Yhteenvetoa pilotissa tehdystä kehittämistyöstä Pilotin arvoa nostaa se, että pilottiin osallistuivat ja konseptia kehittivät yhdessä sekä terveydenhuollon palveluja käyttävät asiakkaat että terveydenhuollon organisaatiossa työskentelevät henkilöt. Heiltä kaikilta kerättiin palautetta, ja heidän kommenttiensa ja kehitysehdotustensa pohjalta tehtiin esimerkiksi portaaliin lukuisia parannuksia. Tämä vuorovaikutteinen kehittämistyö tuotteen kehittäjän, tutkijoiden ja erilaisten loppukäyttäjien välillä mahdollisti sen, että pilotin loputtua käytössä oli parempi ja valmiimpi etäseurantaan ja palautteenantoon sopiva portaali. Pilotin päätyttyä osa osallistujista olisi halunnut jatkaa toimintamallin käyttöä. Pieksämäen kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatio on tällä hetkellä muutosvaiheessa, joten organisaatio ei voinut hyvistä kokemuksista huolimatta sitoutua mallin käyttöönottoon. 49

50

5 DIABETEKSEN ENNALTAEHKÄISYN JA HOIDON NYKYISEN JA TIETOTEKNIIKKAA HYÖDYNTÄVÄN TOIMINTATAVAN VERTAILUA Monilla sairauksilla, kuten diabeteksellakin, voi olla pitkä oireeton esivaihe, jonka aikana voidaan vaikuttaa sairastumisen riskiä lisääviin tekijöihin ja siten jopa ehkäistä tai ainakin siirtää sairastumista. Suomessa Dehkohankkeen puitteissa on valmistettu tyypin 2 diabeteksen (myöhemmin T2DM) ehkäisyohjelma. Ohjelman pohjana oli Diabetes Prevention Study (DPS), joka osoitti, että elintapojen korjaaminen laihdutus, terveellinen ruokavalio ja liikunta voi alentaa diabetesriskiä jopa 58 % (Lindström ym. 2003, 3230). DPS:n jälkeen vuosina 2004 2005 tehdyn Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma Dehko 2D -hankkeen väestötutkimuksen mukaan elintapainterventio ja siihen liittyvä 5 %:n painonlasku vähensi diabeteksen sairastumisriskiä jopa 69 % (Saaristo 2011a). Nykyinen diabeteksen ennaltaehkäisyn ja hoidon toimintamalli perustuu valtakunnalliseen DEHKO-ennaltaehkäisyohjelmaan. Tästä on laadittu alueellisia toimintamalleja, jotka ovat hyvin yhteneväisiä valtakunnallisten suositusten kanssa. Tässä luvussa tarkastellaan valtakunnallista ja Pieksämäen toimintamallia sekä kerrotaan hankkeessa pilotoidusta, tietotekniikkaa hyödyntävästä toimintamallista. Lopuksi näitä vertaillaan terveydenhoitajan toimintatapojen työaikojen ja kustannusten suhteen. 5.1 Nykyinen toimintamalli Ennaltaehkäisyohjelma DEHKO muodostuu kolmesta strategiasta, joissa keskeistä ovat terveyttä edistävät ruoka- ja liikuntatottumukset, tehostettu elintapaohjaus sekä laaja toimijoiden joukko. Toiminta tapahtuu pääasiassa perusterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa. Väestöstrategia sisältää yhteiskunnallisia ja yksilöihin suunnattavia toimenpiteitä, keskeisimpänä lihavuuden ehkäisy. Korkean riskin strategia pyrkii löytämään riskiryhmäläiset, jotka saataisiin ohjattua testiin, ohjaukseen ja seurantaan. Varhaisen diagnoosin ja hoidon strategia pyrkii saamaan sairastuneet mahdollisimman pian järjestäytyneen hoidon piiriin ja estämään siten diabeteksesta aiheutuvien lisäsairauksien kehittymisen. (Aarne, Koski, Huttunen, Bierganns & Telford 2011, 24 26.) Vaikka tutkimukset ovat osoittaneet, että tehokkaalla ehkäisyohjelmalla, riskiryhmien kartoituksella ja nopealla hoitoonohjauksella voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia diabeteksen ja sen lisäsairauksien ehkäisyssä, elin- 51

tapaohjauksen ja ravitsemushoidon saatavuus perusterveydenhuollossa on edelleen riittämätön. Toiminnan resursoinnilta puuttuu riittävä tuki. (Sydänja verisuonisairauksien ja diabeteksen asiantuntijaryhmän raportti 2008, 35.) Diabeteksen riskitesti Diabetesriskin arvioimiseksi ja riskityhmien löytämiseksi Suomessa suositellaan käytettäväksi Suomessa kehitettyä diabetesriskitestiä (Käypä hoito suositus 2011). Riskitestissä selvitetään sairastumisriskiä lisääviä tekijöitä, esimerkiksi perimää ja elintapoja, joiden avulla voidaan arvioida senhetkistä T2DM-sairastumisriskiä. Saadun pistemäärän avulla voi kyselyn täyttäjä itse todeta oman sairastumisriskinsä. Riskitestistä saatu tulos antaa tietoa siitä, onko tarvetta hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen luo, vai pystyykö omilla toimilla vaikuttamaan riskitekijöihin niin, että sairastumisriski pienenee. Dehko-hankkeessa (2003 2010) T2DM-sairastumisriskin arviointi tehtiin joka 10:nnelle suomalaiselle. Hankkeen aikana riskitesti löi itsensä läpi Suomessa sekä myös monissa muissa maissa (Saaristo 2011b). Riskitestissä 7 14 pistettä saaneille asiakkaille annetaan kirjallista materiaalia ja heitä kannustetaan lisäämään liikuntaa. 15 20 pistettä saaneet ohjataan sairaanhoitajalle ensimmäiselle käynnille 1 3 kuukauden kuluessa. Käynnin aikana tarkistetaan riskitestin tulokset, tehdään elämäntapakartoitus, selvitetään aikaisemmat sairaudet ja lääkitykset, tehdään tarvittavat mittaukset ja ohjataan laboratoriokokeisiin. Diabeteshoitajalle ohjataan viimeistään kuukauden kuluessa kaikki yli 15 pistettä saaneet, joilla on ollut sydäninfarkti tai muu valtimotapahtuma, jos aiemmin on sairastettu raskausdiabetes, ja ne, joilla aiemmin on jo todettu heikentynyt glukoosin sieto tai kohonnut paastoarvo, samoin kaikki yli 20 pistettä saaneet. Vuosittaista seurantakäyntiä suositellaan kaikille yli 15 pistettä saaneille. Lääkärin vastaanotolle asiakas ohjataan sitten, kun ensimmäisellä käynnillä määrätyt tutkimusten tulokset ovat käytössä. Lääkäri varmentaa hoitajan tekemän alustavan diagnoosin ja laatu yksilöllisen hoitosuunnitelman. (Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma, 39-42; Tuomilehto ym. 2004.) Diabeteksen hoidon eteneminen Hoitotasapainossa olevilla henkilöillä arviointikäynti diabeteshoitajalla on 3 6 kuukauden välein. Jos hoitotasapainoa ei ole vielä saavutettu tai hoitotasapaino on huono, suositellaan seurantaa 2 4 kuukauden välein, tai tarvittaessa vielä tiheämmin. Arviointikäynti on kerran vuodessa lääkärin vastaanotolla. Päävastuu hoidon ohjauksesta on diabeteshoitajalla ja lääkärillä, mutta moniammatillista hoitoa suositellaan. Siihen kuuluu myös jalkaterapeutti, ravitsemusterapeutti, sosiaalityöntekijä, psykologi ja psykiatri. (Käypä hoito -suositus 2011, 8 10.) 52

Hoidon tavoitteet ovat yksilölliset ja ne määritellään aina yhdessä potilaan kanssa ja kirjataan sairauskertomukseen. Ohjaus on potilaslähtöistä, jolloin suositellut hoito-ohjeet sovitetaan potilaan elämäntilanteen mukaan. Potilas itse päättää niistä elämäntapamuutoksista, jotka hän näkee ohjauksen perusteella tarpeellisiksi ja mahdollisiksi. Potilaslähtöinen hoidonohjaus parantaa glukoositasapainoa, psykososiaalisia tekijöitä ja elämänlaatua (Forlani ym. 2006). 5.2 Pieksämäen toimintatapa Pieksämäellä diabeteksen ennaltaehkäisevää toimintaa on painonhallintaja tupakasta vieroitusryhmät. Kaupungilla ei ole systemaattista mallia diabeetikkojen seulontaan, vaan potilaat ohjautuvat terveydenhuoltoon omien epäilyjen perusteella, läheisen kehotuksesta tai tulevat muun syyn vuoksi. Kuitenkin 40-vuotiaille tehtävän terveystarkastuksen yhteydessä tehdään diabetesriskikartoitus. (Kovanen 2012.) Sairaanhoitopiirit ovat tehneet omat ohjeistukset kansallisten suositusten perusteella. Pieksämäen alueella toimitaan Etelä-Savon sairaanhoitopiirin ohjeiden mukaan, jolloin riskikartoituksen tulosten perusteella 15 pistettä tai yli saaneet, joilla ei ole vielä todettu diabetesta, ohjataan sokerirasitukseen. Jos sokerin sietokyky on heikentynyt tai diabetes todetaan, henkilö lähetetään lääkärin vastaanotolle. Lääkärissäkäynnin jälkeen asiakas käy terveydenhoitajalla, jossa hänelle annetaan ohjeita lääkityksestä, ruokailusta, liikunnasta ja sairauden seurannasta. (Etelä-Savon sairaanhoitopiiri i.a.; Kovanen 2012.) Sairauden alkuvaiheessa diabeetikko tarvitsee useammin ohjausta ja puhelinyhteys omahoitajaan on mahdollista tarvittaessa. Perusterveydenhoidossa T2DM-potilaita hoitavat omahoitajat. Tarvittaessa potilaat ohjataan erikoissairaanhoitoon diabeteshoitajalle. Verensokerimittaukseen tarvittavia hoitovälineitä annetaan tarpeen mukaan maksutta. (Kovanen 2012.) 5.3 Hankkeessa pilotoitu tietotekniikkaa hyödyntävä toimintamalli Pilotissa kansallisen diabeteksen hoitoketju -mallin rinnalle tuotiin tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävä etäseuranta ja nopea palaute. Tietotekniikkaa hyödynnettiin kotona tehtävän omaseurannan tulosten lähettämisessä Raitti portaaliin. Omahoitaja/diabeteshoitaja katsoi asiakkaan tulokset portaalin kautta ja antoi palautteen mittaustuloksista ja mahdollisesti tarvittavista lääkityksen muutoksista. Käytettävällä sähköisellä alustalla asiakas ja hoitaja voivat keskustella ja viestittää myös muut hoitoon liittyvät asiat. 53

Nykyisen toimintamallin sijaan, jossa T2DM-asiakas käy hoitajalla 3 4 kertaa vuodessa, tietotekniikkaa hyödyntävällä toimintamallilla kasvokkain tapahtuvia tapaamisia voi olla kerran vuodessa. Muuna aikana asiakkaan saama nopea palaute mahdollistaa diabeteksen hyvän hoitotasapainon ja samalla motivoi oman sairauden hoitoon. (Väisänen 2012.) 5.4 Toimintatapojen erot terveydenhoitajan työajoissa ja kustannuksissa Nykyisellä toimintamallilla T2DM potilas käy terveydenhoitajalla 3 4 kertaa vuodessa. Näillä käynneillä tehdään rutiinitarkastukset ja käydään läpi edellisen käyntikerran jälkeen tehdyn omaseurannan mittaustulokset. Tässä toimintamallissa terveydenhoitajalla menee aikaa yhden potilaan kanssa noin 45 minuuttia käyntiä kohti. Jos potilas käy kolme kertaa vuodessa vastaanotolla, yhteen potilaaseen kuluu aikaa noin 135 minuuttia vuodessa. Vuonna 2010 Pieksämäellä 1159 henkilöä sai Kelakorvausta diabeteslääkitykseensä (Kelasto). Näistä keskimäärin 86 % eli 997 on T2DM-potilasta, ja tällä mallilla laskettuna terveydenhoitajalla menee aikaa heidän hoitamiseensa 2243 tuntia vuodessa. Pilotin kautta saadun käyttökokemuksen perusteella terveydenhoitaja totesi, että pilotissa toteutettu omaseuranta voisi vähentää terveydenhoitajan luona käyntejä. Uudessa vaihtoehtoismallissa T2DM-potilaat lähettäisivät omaseurannan tulokset hoitajalle 1 2 kertaa viikossa ja he saisivat niistä palautetta 1 3 päivän viiveellä. Tässä mallissa terveydenhoitajalla kuluu aikaa noin 1,5 minuuttia viikossa yhden asiakkaan tulosten tarkasteluun, eli noin 6 minuuttia kuukaudessa. Näin tiukka etäseuranta mahdollistaa sen, että terveydenhoitajan luona tarvitsisi käydä vain kerran vuodessa. Tällä vaihtoehtoisella toimintamallilla terveydenhoitajalla kuluisi 997 T2DM-potilaan hoitoon 1944 tuntia vuodessa. Toimintamallien erotuksena terveydenhoitajan työaika vähenisi Pieksämäen T2DM-potilasmäärällä lähes kaksi kuukautta vuodessa. Kustannuksia tarkasteltaessa, jos huomioidaan vain terveydenhoitajan työpanoksen kustannukset, yhden T2DM-potilaan kustannukset nykyisellä toimintamallilla ovat 80,70 /vuosi. Kustannukset on huomioitu vuoden 2006 kustannuksilla. (Hujanen, Kapiainen, Tuominen & Pekurinen 2008, 30.) Vaihtoehtoisella toimintamallilla kustannus on 70,10 /vuosi yhtä T2DMpotilasta kohti, eli erotus vaihtoehtoisen toimintamallin hyväksi on 10 568 /vuodessa. Kustannukset vähenevät noin 13 %. Kustannusten laskemisessa terveydenhoitajan vastaanoton kustannuksissa on käytetty vastaanottotoimintaa tekevän sairaanhoitajan avohoitokäynnin yksikkökustannusta. (Hujanen ym. 2008.) Terveydenhuollon yksikkökustannukset Suomessa vuon- 54

na 2006 on laskettu diabeteksen ja diabeteksen komplikaatioiden hoitoon tarkoitetulle vastaanottokäynnille, sen kustannus on 30,3. J05 tätä summaa käytettäisiin vaihtoehtoisen toimintamallin kustannuslaskelmissa, kustannukset vähenisivät 23 %. TAULUKKO 5. Toimintamallien vertailua työajan ja kustannusten suhteen 5.5 Yhteenvetoa tietotekniikkaa hyödyntävästä mallista Tietotekniikka hyödyntävä toimintamalli sopii hyvin terveyden etäseurantaan ja sairauksien ennaltaehkäisyn sekä hoidon tueksi. Toimintamalli ei luonnollisestikaan sovi kaikille eikä se koskaan voi korvata kaikkia käyntejä terveydenhuollon ammattilaisen luona. Kuitenkin sillä on selkeästi oma käyttäjäryhmänsä, joka olisi kiinnostunut hyödyntämään sen tuomia mahdollisuuksia. Tämä toimintakonsepti sopii henkilöille, jotka käyttävät tietoteknologiaa muutenkin, ja heidän asuinalueellaan on toimivat tietoliikenneyhteydet. Lisäksi terveydenhuollon palvelujen kannalta olisi oleellista huomioida, että jos osan tehtävistä pystyy tekemään tietoteknologiaa hyväksikäyttäen, voidaan silloin lisätä henkilökohtaisia tapaamisia niiden kanssa, joille se on ai- 55

56 nut oikea tapa toimia. Osa ihmisistä on hyvin yksinäisiä, joten heille käynnit hoitajan luona ovat hyvin tärkeitä. Heidän kohdallaan tietoteknologia ei voi korvata vastaanottokäyntejä tai sitten heille pitää järjestää jotain toista kautta muita sosiaalisia kontakteja. Terveyden etäseuranta- ja palautekonsepti tarjoaa myös etätyömahdollisuuden sekä työhön paluun ja työssä jaksamisen mahdollisuuden sellaisille terveydenhuollon ammattilaisille, joilla on liikuntatai muita toimintarajoitteita.

6 HANKKEEN AIKANA OPITTUA SUOMESTA JA SAKSASTA 6.1 Pilottien haasteet Saksassa Hankkeen alkuperäisessä suunnitelmassa oli tarkoituksena tehdä samat toiminnat, myös pilotit, Saksassa ja Suomessa. ActiveSoft Oy:n edustaja kävi keväällä 2011 Ringgau-Datteroden kylässä esittelemässä portaalia, joka oli jo sitä ennen käännetty osittain myös saksaksi. Kylään oli juuri avattu uusi kyläkauppa, johon omahoitopiste olisi voitu sijoittaa. Etukäteisvalmistelut eivät olleet kuitenkaan aivan onnistuneet, koska käytössä ei ollut edes toimivia tietoliikenneyhteyksiä. Kevään ja kesän aikana oli joitakin yrityksiä käynnistää omahoitopisteen toimintaa, mutta nämä eivät kuitenkaan koskaan edenneet varsinaiseen toimintaan. Saksan pilotissa yhteistyö paikallisten lääkäreiden kanssa olisi ollut välttämätöntä, koska he ovat keskeisessä roolissa saksalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä, ja he olisivat voineet ehdottaa diabetesriskipotilaille ja jo diabetes-diagnoosin saaneille osallistumista hankkeen pilottiin. Hankkeen hälytyskeskuksesta vastaava Vitaphone pyrki yhteistyöhön paikallisten lääkäreiden kanssa, ja tavoitteena oli käynnistää kylässä samantapainen pilotti kuin Suomessa. Lääkärit eivät kiinnostuneet ja myöhemmin he eivät myöskään saaneet lupaa osallistua kokeiluun (lääkärien toimintaa valvovalta yhdistykseltä) ja kyläläisten houkutteleminen ilman lääkäreiden taustatukea osoittautui mahdottomaksi. Alustavassa hankesuunnitelmassa oli tarkoituksena selvittää Saksan ja Suomen terveydenhuoltojärjestelmien erojen merkitystä kehitettävän järjestelmän käyttöönotolle, hyödyille ja kustannusvaikutuksille. Seuraavassa luvussa käydään järjestelmät lyhyesti läpi ja niiden eroja tarkastellaan diabeteksen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon liittyvien näkökulmien kautta. Nämä näkökulmat saattavat myös jollain tasolla selventää sitä, miksi terveyden etäseurantapilotin käynnistäminen Saksassa osoittautui niin hankalaksi. 6.2 Saksan ja Suomen terveydenhuoltojärjestelmät Suomessa julkisesti rahoitettujen terveyspalvelujen käyttöoikeus liittyy asumiseen. Kaikki vakituisesti Suomessa asuvat henkilöt kuuluvat Kansaneläkelaitoksen (KELA) ylläpitämän sairausvakuutusjärjestelmän piiriin. Jäsenyys on pakollinen ja maksut kerätään verotuksen yhteydessä. 57

58 (Vuorenkoski, Mladovsky & Mossialos 2008, 51.) Universalismi eli yhtäläiset oikeudet ja samantasoiset palvelut kaikille ovat olleet järjestelmän tärkeitä tavoitteita. (Wahlbeck ym. 2008, 13.) Suomessa on kolme erilaista terveyspalveluja tuottavaa järjestelmää, jotka saavat julkista rahoitusta: julkiset, työterveys- ja yksityiset terveyspalvelut. Työssäkäyvät henkilöt voivat valita näiden kolmen palvelun välillä, kun taas työttömille kuntien järjestämät julkiset terveydenhuoltopalvelut ovat käytännössä ainut mahdollisuus. Näiden palvelujen välillä on runsaasti eroja esimerkiksi asiakasmaksuissa sekä odotusajoissa. (Vuorenkoski ym. 2008, 1.) Kunnilla on pääasiallinen järjestämis- ja kustannusvastuu perusterveydenhuollosta ja erikoissairaanhoidosta. Tuotannosta voi vastata myös muu kuin kunnan oma organisaatio. Käytännössä perusterveydenhuolto tapahtuu terveyskeskuksissa. Lähetteen erikoissairaanhoitoon voi saada joko terveyskeskuslääkäriltä tai yksityiseltä lääkäriltä. Erikoissairaanhoitoa tarjoaa Suomessa 20 sairaanhoitopiiriä. (Vuorenkoski ym. 2008, 1 3.) Suomi on harvaanasuttu ja pitkien välimatkojen maa, joten yksittäisille kunnille jää hyvinkin pienen joukon palvelujen järjestäminen. Tämä itsenäisyys palvelujen järjestämisessä on johtanut siihen, että kuntien toimintatavoissa ja palvelujen järjestämisen kustannuksissa on runsaasti eroja. (Vuorenkoski ym. 2008, 27 30.) Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutusjärjestelmä korvaa osan yksityissektorin terveyspalvelujen kustannuksista. Yksityissektorin rooli on merkittävä erityisesti suurempien kaupunkien terveyspalvelujen tuotannossa. Julkinen terveydenhuollon rahoitus järjestetään Suomessa pääosin verotuksen kautta. Sekä valtiolla että kunnilla on oikeus kerätä veroja. Kunnat saavat osan valtion keräämistä verotuloista valtionosuusjärjestelmän kautta. Lisäksi kunnat saavat rahoitusta kunnallisverotuksen sekä käyttäjämaksujen keräämisen kautta. (Järvelin, Rico & Zetani 2002, 29; Vuorenkoski ym. 2008, 43; 3; 51.) Seuraavassa kuviossa (kuvio 10) esitetään terveydenhuollon rahoituksen jakautuminen eri tulonlähteiden kesken.

100,0 90,0 80,0 70,0 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 2,2 2,6 2,8 2,8 21,8 22,3 20,1 19,4 2,0 2,0 1,7 1,7 12,5 13,9 14,6 15,0 33,1 26,5 39,4 37,4 35,0 17,8 21,5 24,2 1995 2000 2005 2008 Työnantajat Kotital.palv. yhteisöt Kotitaloudet Yksityinen vakuutus Avustuskassat Kela Kunnat Valtio KUVIO 10. Terveydenhuoltomenojen rahoitus Suomessa 1995, 2000, 2005 ja 2008, % kokonaismenoista (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2010) Suomen terveydenhuoltojärjestelmä pystyy tarjoamaan kohtuullisin kustannuksin melko hyvälaatuista terveyspalvelua. Toisaalta Suomen järjestelmä suosii hyvätuloisia. Tämä näkyy esimerkiksi lääkärissäkäyntitilastoista. Kuntien tarjoaminen palvelujen välillä on suurta eriarvoisuutta. Eriarvoisuus näkyy esimerkiksi pidempinä jonotusaikoina lääkärin vastaanotolle ja leikkauksiin. Lisäksi lääkäripula vaikeuttaa palvelujen tarjontaa useissa kunnissa, ja pitkät välimatkat lisäävät eriarvoisuutta palvelujen saannissa. Väestön ikääntyminen, uudet kalliimmat hoitokeinot sekä ihmisten kasvavat odotukset lääketieteen suhteen luovat jatkossa isoja haasteita Suomen terveydenhuoltopalvelujen järjestämiselle. (Vuorenkoski ym. 2008, xv xix.) Saksassa sosiaalivakuutus (johon kuuluu myös sairausvakuutus) otettiin käyttöön ensi kerran jo vuonna 1883 Bismarckin ansioista. Vähitellen siihen on lisätty osia, kuten työhön liittyvä tapaturmavakuutus (1884), vanhu us- ja työkyvyttömyysvakuutus (1889), työttömyysvakuutus (1927) ja pitkäaikaishoidon vakuutus (1994). (Health Care Systems in Transition Germany 2000, 7). Vuoteen 2007 saakka yleinen sairausvakuutus (Gesetzliche Krankenversicherung = GKV) oli pakollinen ainoastaan niille henkilöille, joiden tulot olivat alle 48 000 euroa vuodessa, mukaan lukien perheenjäsenet. Nykyään kaikki Saksassa asuvat henkilöt joutuvat ottamaan joko julkisen tai yksityisen sairausvakuutuksen ainakin sairaala- ja poliklinikkakäyntejä varten. Yleisin sairausvakuutus on valtion valvoma julkinen sairausvakuutus, jota tarjoavat esimerkiksi seuraavat vakuutusyhtiöt Allgemeine Ortskrankenkasse (AOK), Barmer Krankenkasse ja Techniker Krankenkasse (TKK). Henkilöt, joi- 59

den kuukausitulot ovat alle 4237,50 /kuukausi (2012) ottavat julkisen sairausvakuutuksen. Noin 92 % väestöstä kuuluu tähän julkiseen järjestelmään. Parempituloiset eli ne henkilöt, joiden tulot ylittävät edellä mainitun arvon voivat valita itselleen myös niin kutsutun yksityisen sairausvakuutuksen. Yksityisen sairausvakuutuksen piiriin kuuluvat myös valtion virkamiehet sekä yksityisyrittäjät. Molemmissa vakuutusvaihtoehdoissa on useita eri palvelujen tarjoajia. Vuonna 1995 Saksassa oli 960 sairauskassaa, mutta vuonna 2010 niitä oli enää 169. Julkisen sairausvakuutuksen maksu määräytyy tulojen mukaan, kun taas yksityisen sairausvakuutuksen maksut määräytyvät riskin mukaan. Riskiarvio tehdään vakuutuksen ottamisen yhteydessä. Yleistä sairausvakuutusta voi täydentää yksityispuolen lisävakuutuksilla, jotka korvaavat enemmän esimerkiksi hammashoitoja. Vakuutusmaksun osuus bruttopalkasta oli vuonna 2011 noin 15,5 %. Toisaalta tämä osuus jakautuu puoliksi työnantajan kanssa. Esimerkiksi vuonna 2008 suurin mahdollinen kuukausimaksu oli 540 euroa. Tähän samaan maksuun kuuluvat myös el-työssäkäyvän puolison osuus ja lapsien vakuutusosuudet. (Busse i.a.) Seuraavassa kuviossa (kuvio 11) näkyy terveydenhuollon rahoituksen jakautuminen eri rahoituslähteiden kesken. 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 4,2 4,1 4,1 7,3 8,2 8,4 11,3 12,2 12,2 4,9 7,2 7 57,4 56,9 56,9 10,8 7,9 7,8 1996 2000 2002 Työnantaja Yksityinen vakuutus Kotitaloudet Julk. pitkäaikaishoidon v. Julkinen tapaturmavak. Julkinen eläkevakuutus Julkinen sairasvakuutus Verot KUVIO 11. Terveydenhuoltomenojen rahoitus Saksassa 1996, 2000, 2002, % kokonaismenoista (Busse & Riesberg 2005, 70) Saksan terveydenhoitojärjestelmä antaa palvelujen käyttäjälle runsaasti valinnanvapautta. He voivat valita itselleen mieluisen lääkärin. Lääkärikäynnin asiakasmaksu 10 euroa maksetaan jokaisen neljännesvuoden ensimmäisellä käyntikerralla. (Siering 2008, 76) Käyntien määrää ei ole millään tapaa rajoi- 60

tettu. Vakuutetut voivat mennä myös suoraan erikoislääkärin vastaanotolle, mutta silloin he maksavat tämän neljännesvuosittaisen 10 euron maksun erikoislääkärin vastaanotolle. Saksan järjestelmästä voidaan sanoa, että se on pannut enemmän painoa valinnanvapaudelle sekä toimivalle ja laadukkaalle palvelujärjestelmälle kuin kustannusvaikuttavuudelle ja -rajoituksille. Tämä toimintatapa on saanut julkista kannatusta, ja näiden kriteerien mukaan Saksan terveydenhuoltojärjestelmä toimii hyvin. (Busse & Riesberg 2005, 243.) Toisaalta Saksan terveydenhuoltoon käyttämät resurssit ovat Euroopan Unionin korkeimmat. Saksassa terveydenhuoltojärjestelmiä on kehitetty siten, että kilpailu sekä palvelujen tuottajien että sairasvakuutuspalveluja tarjoavien yritysten välillä on lisääntynyt. Niin kutsuttujen hausarztien, perhelääkäreiden, roolia portinvartijana on pyritty lisäämään. (Busse & Riesberg 2005, 246 249.) Lääkäreiden palkkaus Tässä kappaleessa kuvataan lääkäreiden palkkausta Suomessa ja Saksassa, koska sillä on merkitystä hankkeen tavoitteiden näkökulmasta. Suomessa terveyskeskuslääkärin palkan perusosa koostuu pääosin kuukausipalkasta, joka muodostuu tehtäväkohtaisesta palkasta ja henkilökohtaisesta lisästä. Lisäksi maksetaan toimenpidepalkkioita, jotka ovat koko maassa kiinteät. (Ruskoaho 2008, 2 3.) Julkisella sektorilla päivätyönsä tekevät lääkärit voivat myös työskennellä yksityispuolella, esimerkiksi pitää vastaanottoa yksityisissä lääkärikeskuksissa. Saksassa lääkäreiden palkkaus perustuu osittain edellisen vuoden neljänneksien tapahtumiin ja käyntimäärien mukaisiin (fee-for-service) maksuihin (Biömel & Henschke 2010,1). Käytännössä Saksan järjestelmä ei ole näin yksinkertainen, koska myös lääkärien käytössä oleva budjetti perustuu edellisen vuoden käynteihin (Fujisawa & Lafortune 2008, 14; 16). Sairaskassat eivät maksa lääkäreille suoraan tehdyistä toimenpiteistä vaan suorittavat korvaukset maakunnallisen lääkäriyhdistyksen kautta. Lääkäriyhdistys jakaa korvaukset niille lääkäreille, joilla on sairausvakuutusjärjestelmän hyväksyntä toiminnalleen. Korvauksien perustana käytetään muuan muassa yhtenäistä arvoasteikkoa (Einheitlichen Bewertungsmastab = EBM). Lääkärit eivät voi vapaasti hinnoitella palveluitaan vaan toimenpiteistä saadut pisteet tulevat suoraan yhteisestä listasta (Vergötungskatalog för Ärzte). Kerätyt pisteet kertovat toimenpiteiden määristä ja niiden vaativuudesta, ja pisteiden määrä on yksi tulonmuodostuksen perusta. Kuitenkin myös lääkärillä hoidettavana olevien vakuutettujen määrä vaikuttaa lääkärin tulojen suuruuteen. (Busse & Riesberg 2005, 210 212; Nonnemaker, Thomas & Dubow 2009, 15 16) Lääkärien palkat (yleislääkärit) Saksassa ovat noin 3,3 kertaa korkeammat kuin keskimääräinen palkkataso Saksassa. Suomessa lääkärien (yleislääkärit) palkat ovat vain 1,8 kertaa korkeammat kuin keskimääräinen palkkataso Suomessa. (Fujisawa & Lafortune 2008, 14; 16.) 61

Yleisen käsityksen mukaan erilaiset palkkausjärjestelmät kannustavat lääkäreitä toimimaan eri tavoin. Kuukausipalkkausjärjestelmän ei katsota ohjaavan lääkärin työpanosta sen enempää yli- kuin alitarjontaan, mutta se ei myöskään kannusta parantamaan hoidon laatua. (Busse & Mays 2008, 197-199.) Joidenkin näkemysten mukaan kuukausipalkkaus saattaa alentaa lääkärin työn tuottavuutta, mikäli korvaus ei ole sidottu ennalta määrättyihin tuottavuusvaatimuksiin. Palkkausjärjestelmän, joka perustuu käyntimääriin, katsotaan ohjaavan lääkärin toimintaa siten, että hän ylitarjoaa palvelujaan. (Busse & Mays 2008, 197-199) 6.3 Diabetes Saksassa ja Suomessa Seuraaviin taulukoihin on kerätty muutamia tunnuslukuja tyypin 2 diabeteksesta molemmissa maissa. TAULUKKO 6. Diabeteksen esiintyvyyteen ja hoitoon liittyviä tunnuslukuja Saksasta ja Suomesta * International Diabetes Federation 2011, ** Cebolla & Björnberg 2008, *** Diabetes The Policy puzzle: Towards benchmarking in the EU 25 2008. 62

TAULUKKO 7. Diabeteksen aiheuttamat lisäkustannukset vuodessa per potilas Saksassa ja Suomessa, ilman lisäsairauksia *Köster, Huppertz, Hauner & Schubert 2011, **Jarvala, Raitanen & Rissanen 2008 Edellä olevan taulukon luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia, mutta suuntaa antavia. Saksassa valtaosan kustannuksista maksaa sairauskassa ja Suomessa kunta (Diabetes The Policy puzzle 2008, 44; 36). Diabeteshoidon kustannukset per potilas kaksinkertaistuvat, mikäli henkilöllä on diabetekseen liittyviä lisäsairauksia (Jarvala ym. 2008). Saksassa tehdyssä tutkimuksessa huomioitiin vielä epäsuorat kustannukset kuten poissaolot töistä ja ennenaikainen eläkkeelle siirtyminen, ja tällöin kustannukset nousivat 10 281 euroon. Vastaavasti verrokeilla, joilla ei ole diabetesta, vastaavat terveydenhuollon sekä tuottavuuden alentumiseen liittyvät kustannukset jäivät 6 446 euroon. Toisin sanoen diabeteksesta aiheutuvat kustannukset nousevat 1,6-kertaiseksi ei-diabeetikoihin verrattuna. (Köster 2004.) 6.4 Diabeteksen ennaltaehkäisyn ja hoidon erot Saksassa ja Suomessa Vuonna 2004 saksalaiset sairauskassat saivat luvan aloittaa niin kutsutun bonus-ohjelman. Tavoitteena on saada vakuutetut ottamaan enemmän vastuuta omasta terveydestään ja motivoida heitä erilaisien kannustinjärjestelmien avulla liikkumaan aktiivisemmin ja seuraamaan omaa terveyttään tarkemmin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sairauskassat ilmoittavat, mistä toiminnoista he antavat vakuutetuilleen bonuspisteteitä. Bonuspisteitä voi 63