GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS 1 :100000 LEHTI'- SHEET - 2122 IKAALINEN KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN NEDLOOINEN KIRTTI UEOLOGICAL MAP IF PINLAND 1 :100000 LEHTI'- SHEET - 2122 IKAALINEN KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIRJOITTANEET - BY A. HUHMA-I. SALLI-A. MATISTO HELSINKI 1952

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGIGAL MAP OF FINLAND 1 :100 000 LEHTI - SHEET - 2122 I KAALI N E N KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIRJOITTANEIT -- A. HUHMA-I. SALLI-A. MATISTO BY HELSINKI 1952

ti1s'a LLY ~ -- ('()\TENTS ALKULAUSI : 5 KALL OPER AN PAAPIIRTEET -L-PRA HEITTOLAN---KOVELAIIDEN LICTSKEE'!' 8 KANKAANP.-A.1N I.IL'SKEI:T 16 LAVIAN--SUODENMEMEN LIUSKEE'i' 23 VILJAKKALAN LIFSKEET 26 SCONIGNEISSIT 27 INFRAKRUSTISET KIVET PERIDOTIITIT 29' GABROT JA DIORIITIT......................... 2 KVARTSI- JA GRANODIORIITI 3I GR.VN-IITIT 38 J<imij irven graniitti 38 Hangasjlirveii vraniitti 40 Grit niittiutiii, isihnioita Heittolan -Kovelahden >ilueclla, 40 Vesajiirven graniitti 41 Pirttijarven porfyyrigraniitti 41 Lavian porfyyrigraniitti 42 flumpinjarven mikrokliiui ; raniitti 46 J UONIKIVET 47 TEKTONIIKKAA 48 MALDIIAIHEET JA IHYODYLLISET KAIVANNAISET 52 EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS INTRODUCTIO Q 55 S UPRAC.RUSTAL ROCKS 55 HEITTOLA-KOVELAIITI SCHIST AREA KANKAANPAA SCHIST AREA 58 LAVIA SUODENNIEMI SCHISTS 60 VILJAKKALA SCIIISTS 61 VEINED GNEISS 62 1 f 7 4 7 :10

INFRACRUSTAL ROCKS 62 PERIDOTITE 62 GA1313RO A_ND DIORITE 63 QUARTZ-DIORITE AND GEANODIORUE 63 GRANITE 65 VEINS I 67 TECTONICS 68 KIRJALLISUUTTA --REFERENCES 75

ALK ULAUSE Lukuunottamatta eraita aikaisempia liajanaisia niainintoja on Tampereen alueen W-osaan kuuluvan Ikaalisten karttalehden kalliopera tai eraat sen osat olleet geologien mielenkiiiinon kohteena jo puolen vuosisadan ajan. Tutkimusten sarjan aloitti J. J. Sederholm julkaisullaan Etela-Suomen geologiasta (1893), jatkoi sita klassilliseksi tulleella Tampereen liuskealueen tutkimuksella (1897) ja laajensi sittemmin tutkimusaluetta niin, etta lopulta Suomen geologisen yleiskartan (1 : 400 000) Tanipereen lehden kivilajikartta selostuksineen. edelleen hanen toiniestaan, paasi ilmestymaan (1911). Edelhi mainituissa tutkimuksissa esitetyt ki sitykset 'lampereen liuskemuodostuman pohjasta ja sub-botnialaisesta diskordanssista aiheuttivat vilkasta mielipiteiden vaihtoa mm. nyt ilmestyviin karttalehden alueella sijaitsevien Valimaen konglomeraatin ja Naarajarven breksian osalta itsensa, Sederholmin (19.31), A. Gavelinin (11912)), P. J. Holmquistin (1912). E. Makisen (1914, 1915) ja E. Mikkolan (1931) kesken. Tutkimuksessaan Viljakkalan nialmigeologiasta on H. Stigzelius (1944) kuvannut myos situ, pient<i Viljakkalan liuskevvohykkeen W-pidfd, mika, idasta kiisin pistaa Ikaalisten karttaleliden alueele. Viljakkalan kaivoksen uudelleen kaytt66n ottaminen, Paroistenji even kuparimalrnin seka eraiden malmiailieiden luytyminen Tampereen liuskealueelta aiheuttivat sen, etta tama liuskealue tuli uudelleen Lallioperakartoituksen kohteeksi. Tkaalisten karttalehden alueella suoritettiin kenttatyot kesiikausina 1946-1948 valtiongeologi Ahti Siinosen johdolla. Kartoitustv ;ihon o.s a.llistuivat maisteri A. Huhma apunaan ylioppilaat U. Rydberg (1946) ja hlaija Huhma (1948), maisteri I. Sa11i seka maisteri A. Matisto apunaan ylioppilaat E. Sandstrom ja J. Tuura. Eri tutkijain kartoittamat alueet nakyvat oheisesta karttaluoimoksesta (Kuva 1). Koska karttalehden rajat katkaisevat sekd Heittolan -- Kovelahden etta Kankaanpaan liuskealueet ja Tkaalisten karttalehden pohjoisen ja lantisen naapurilehden kartoittaminen siirtyy tuonnemmaksi, on karttalehden selitykseen liitetty seka tekstikartat etta selostus naista jo nyt valniiiksi kartoitetuista liuskealueista kokonaisuudessaan. Allekirjoittanut Huhnia on kirjoittanut kuvauksen kallioperasta silty

6 Kuva 1. Eri tutkijoitten kartoittamat alueet Ikaalisten karttalehdella. 1 = Huhma 1946-- 1948. 2 = Salli 1946-1947. 3 = Matisto 1946. I = karttalehden raja. II = kartoitetun alueen raja. Fig. 1. The areas mapped by the authors. I = the boundary of the map sheet. II = the boundary of the mapped area. alueelta, minka han apulaisineen on tutkinut. Allekirjoittanut Salli on kirjoittanut kuvauksen tutkimaltaan alueelta. Allekirjoittanut Matisto on kirjoittanut kuvauksen apulaisineen tutkimastaan alueesta, eri tutkijain paivakirjojen ja tutkimusselostusten perusteella luvut Tektoniikkaa» ja»malmiaiheet ja hyodylliset kaivannaiset» seka englanninkielisen yhteenvedon ja hoitanut taman selityksen toimittamisen. Neiti Thyra Aberg on suorittanut kallioperakartan seka kaikkien selostukseen liittyvien karttojen, diagrammien ja taulukoiden puhtaaksipiirtamisen. Englanninkielisen osan kieliasun on tarkastanut Mrs. J. Preston. Geologisessa tutkimuslaitoksessa helmikuussa 1950. A. Huhma I. Salli A. Matisto

KALLIOPERAN PAAPIIRTEET Erikoisleimansa Ikaalisten karttalehden alueen kallioperalle antavat useat erilliset liuskejaksot. Alueen polijoisosassa sijaitsee etelareuna H e i t- t o 1 a n - K o v e I a h d e n liuskejaksosta, joka kokonaisuudessaan on esitetty kartalla I. Liuskeista muodostavat paaosan entiset emaksiset. interntediaariset tai happamat laavat seka maalle kerrostuneet tuffit Nziiden 1isiiksi esiintyy vedesta kerrostumalla syntyneit i kivi<i. jotka rapautumismateriaalin ohella sisaltavdt usein vulkaanista tuhr_a-ainesta. Primaariset rakennepiirteet. kuten manteli-, agglomeraatti- ja poifyyrirakenne seka kerroksellisuus ja klastisuus, ovat hyvin sail vneet. Kaakkoisosa T a n k a a n p ii a n liuskejaksosta, juka kokonaisuudessaan on esitetty kartalla.1l. sijaitsee karttalehden alueen lansilaidassa. Emak~,isten pyroklastisten sedinienttien, tuffiitin, plagioklaasi- ja uraliittiporfyriitin lisiiksi tavataan tiissii liuskejaksosta vain poikkeuksellisesti rapautumissedimenttejii ja kappainia vulkaniitteja. Kivet ovat, taalla voimakkaamntin metamorfoituneita kuin Heittolan--Kovelahden liuskealueella, ruutta pri unaarisia rakennepiirteita on kuitenkin melkein aina todettavissa. a v i a ii - S u o d e n n i e in e n liuskejakso karttaleliden aliceen lounaisosassa siskltaa, kolnea pientii emaksistii vulkaniittiesiintyniaii lukuunottamatta. yksinomaan rapautuntisseclimenteistii syntyneita trivia. Mind ovat viela voimakkaammin ntetamorfoituneita kuin Kankaanpaiii liuskeet. Niinpii ne paaosaltaan ovat kiillegneissimaisia, eikii primaarisia rakennepiirteita sanottavasti esiinny. V i 1 j a k k a 1 a n liuskeiden lansikarki karttalehden alueen italaidassa sisaltaa emaksisiii ja happamia pyroklastisia kiviii seka fylliittii ja kiillegneissiii. Paaasiassa Hameenkyron alueella seka Kankaanpaan ja Lavian-- Suocienniernen liuskeiden lansipuolella esiintvy laajoilla aloilla s u o u i- g n e i s., i a, joka on svntynyt kiilleliuskeesta synorogeenisetl kvartsi- ja granodioriitin aiheuttaman migmaiiittiutumisen tuloksena. Keskeisen osan karttalehden alueesta valtaavat taytena sarjana ultraemaksisista peridotiiteista mikrokliinigraniitteihin asti ulottuvat syvakivet.

8 P e r i d o t i i t t e j a on karttalehden alueella tavattu neljana pienehkona esiintymana, joista kolme sijaitsee Hameenkyron suonigneississa ja neljas Heittolan liuskeen etelareunassa happaman vulkaniitin ja kvartsidioriitin kontaktissa sijaitsevan sarvivalkegabrolinssin vhteydessa. G a b r o j a j a d i o r i i t t e j a on tavattu pienehki ina, mutta verrattain monilukuisina esiintymina happamissa syvikivissa eri puolilla karttalehden aluetta. Gabroista ovat sarvivalkegabrot vallitsevina, rnutta oliviinipitoisiakin muunnoksia esiintyy. K v a r t s i d i o r i t t i on karttalehden alueella ru,nsaimmin eslit) - tyva kivilaji. Se muodostaa ikaankuin svviikivialueen rungon, jonka seka reunoille etta keskustaan sita happamammat ja emaksisemmat syvakivet ovat sijoittuneet. G r a n o d i o r i i t t i a edustaa suuri rnassiivi kvartsidioriitin keskella, us. Kolniilopin granodioriitti Kankaanpaan ja Lavian-Suodennienien liuskeitten valissii seka joukko pieiiehkojd, paaasiassa gneissimaisia, esiintymi i Lavian-Suodenniemen liuskejakson lansipuolella. G r a n i i t t i s e t kivet ovat muutamia pienehkoja esiintymiii lnkuunottamatta sijoittuneet karttalehden alueen pohjoisreunaan ja lonnaiskulmaan. Bangasjarveii, Jamijiirven ja Vesajiirven graniitit ovat hyvin mikrokliinirikkaita ja piiiaasiassa tasarakeisia. 1)likrokliinirikasta muunnosta edustaa myos Pirttijarven graniitti, rnutta rakenteeltaan se oil selvasti porfyyrinen. Lounaisosassa sijaitseva Lavian graniitti oil -ekin puolestaan porfyyrinen, rnutta edustaa taas pohjoisia graniittteja inikroldiinikoyhempiia munnnosta. Aivan oman tvyppinsa muodostaa Humpinjarven pieni- ja tasarakeinen, taysin suuntautunlaton ja v iriltarin paaasiassa harmaa graniitti keskellii Hameenkyron siionigneissiii. Graniittien yhteydessa esiintyy runsaasti graniittiutumalla ja migmatiittiutumalla syntyneita graniittisia trivia. jotka on merkitty kartalle alkuperiiisen kivilajin pohlavarille tehdyilla punaisilla paallemerkinnoilla. 'lallaista paallemerkintiiii on kavietty, jos kivessi on arvioitii van alkuperaista inateriaalia 1U "j, tai enemman. Paallenierl:intojen tiheydella on pytitty osoittarnaau myohemmin tulleen materiaalin n u ail. Se1.a Heittolan Kovelahden ettia Kankaanpaan alueella on t iv att:u muutamia liuskeita leikkaavia d i a b a a s i- ja p 1 a g i o a a i- p o r f v r i i t t i j u o n i joiden parissa paikassa on t.alettu leikhaavan moos svviikivia. SUPEAKR1JSTISET KI VETh HEITTOL_ N---KOVELA1-IDEK LI[ ;SKEET S e d i m e u t t i s v n t v i i ii. k i v i a tavataan Heittolan-Kovelahden alueella monin paikoin crikokoisina vyohykkeinia. Suurin niiista on Heittolan lahden \V-puolelta Kovelahteen ulottuva n. I km :nlevvineii

lnuodostuma. Naiden kivien tunnusomaisimpana piirteena on selvi kerrosrakenne. Kerrosten vahvuudet vaihtelevat tavallisesti muutamasta millimetrista muutamaan senttimetriin, mutta saattavat olla pari metriakin. Yleisimmin tiiviit tumman harmaat ja karkeammat vaalean harmaat kerrokset esiintvviit vuorottaisesti. Monesti on sedimenttikivi hyvin tiivista, ohutkerroksista ja melkein mustaa. Rakenteen nakee talloin vain rapautuneesta pinnasta. Kivi on voimakkaasti liuskeista ja lohkeaa ohuiksi levviksi liuskeisuuden suunnassa. Tama ei kumminkaan aina ole sama kuin kerroksien suunta. Mikroskooppisesti nayttiavat tiiviit tummat sedimenttikivet erittain tasarakeisilta ja ovat mineraalikokoomukseltaan varsin yksinkertaisia. Niissa esiintyy paaasiassa kvartsia, biotiittia ja muskoviittia. Aksessoorisesti on usein turmaliinia (w = tumman vihrean harmaa > r vaalean likaisen harmaa). Kiven tumma vari johtuu osaksi pienista malmirakeista, osaksi hiilipigmentista. Sederholmin (1897) nreiarayksen mukaan on Nasijarven seudun fylliitissa hiilta aina 0..~ ; kiven kokonaiskokoomuksesta. Suurin osa alueen sed.imenttikivista on kuitenkin edella mainittua karkeampaa tyyppia. Tama ei ole yleensa niin selvasti liuskeistakaan kuin tiivis tumnla liuske. Mikroskooppisesti nahdaan sen olevan klastillista. Te iiv isarmaiset 0.1-1 mm :n lapirni.ttaiset rakeet ovat kvartsia tai osaksi alkupera,isvyohykkeellista plagiol laa :sia (Ail20-30 ), Niiden viilinen massa on kvartsia. inrasiilpaa, biotiittia, senisiittia ja kloriittia (Taut. 11.1, anal. I ja 2 ; Kuva 2). Muutanun paikoin kuten Kovelahden kyl rssa lahden E-puolella tavataan sedimenttikii essk elliptisia, harntaan vihreita konkretioita. Ne sisaltavat vailitelevin maarin plagioklaasia. kvartsia, epidoottia, kalkkisalpaa ja biotiittia. Kovelahden liu~kevvohykkeessa Lauttalannnin N-puolella on kiilieliusketta, joka sistiltaa n.1 mm :n lapimittaisia serisiittiytyneita nystyroita. Mind ovat lnultavasti muodostuneet andalusiittiporfyroblasteiiia sedimentin uudestikiteytyessa ja todistavat kivessa suurta alumiiniylimharaa. Sedimenttikivivyohykkeissa tavataan monin paikoin agglomeraattisia valikerroksia vuorottaisesti tiiviiden liuskekerrosten kanssa. Erittain selvksti nahdaan tama Ikaalisten piti jan Riitialan kylassa Jouttulahden per'in SW-puolisissa kallioissa. Agglomeraatin pallot ovat venvneet pitkanomaisiksi, joskus aivan ohuiksi suikaleiksi (Kuva 3). 2 074750 liuva 2. F errol-,11inen i dimenttikivi, jossa omanuzotoisia pia_ioklxasiral :eita. 10 x. Nik. - ;-. MZansosalmesta 1 km NE. Valok. A. Alatisto. F(9. t arced scdoaa-ntary ro(,l, with idiomorpl c Oloyioelusc trains. 10 No, I 6) NE of Jlansosal,ii. Photo 1. Matisto.

Kuva 3. _A2_lomeraattinen vidikerrus dimenttikivc <.i. IJitiala, Jouttulahti. l.uonn. kok. Valok. A. Alat i tu. j, )q. 3. _lyglo mcratic intercalation iii a sedinaenntar ;, rock. Riitiulo, Jouttorlahti. _vator. sf-c. Photo _I. _4lati3to. Heittolan--Kovelahden alueen sedimenttikivien syntya kuvitellessa tavtyy ottaa huoinioon, etta taallii botnialaiset sedimentogeeniset trivet ilineisesti kuuluvat samaan suprakrustiscen sarjaan, jonka jasenien keskinainen ik<ijaoittelu ei viellzi ole onnistunut. Kivilajikartasta nakee, etta eri vahvuisia sedimenttipatjoja saattaa esiintyii selvien laava- ja ttiff isyntyisten kivieri valeissa. Vaikka nisma ohuet sedimenttipatjat eivat vastaa vahvundeltaan esira. Heii;tolan liuskevviilhvkkeen N-laidassa olevaa sedinrenttiesiintvmaa, todistavat ne kuitenkin, ettei vulkanogeenista ja sedimentogeenista kiviryhmiii voida eroittaa eri ikaisiksi. Sederholm (1897) huomauttaa, etta Tanipereen seudulla pienehkoissii fylliih:tiesiintynrrssa tavataan selvan rapautuneen aineksen ohessa huon}atvasti vulkaanista tuhka-ainesta, mikii; on kerrostunut samanaikaiseti rapautuneen aineksen kanssa. T errosrakenteeir syntvvn linen rnielestiiin on ollut pi iasiallisimpana syyna virtaavan veden kuljetus- ja kerrostustyo. Jo arkeisina aikoina ovat sanrat, viela nvkvisin havaittavat perioodiset vaihtelut olleet olemassa, saaden aikaan kerrosra.kenteisia sedirnentteja. Nainhan tapahtuu nykyaankin suolattomien tai lievasti suolaisten vesien piirissa. Tumrnia. tiiviitii kerroksia svntvy talven aikana ja vaaleita, karkeampia kerroksia kesalla. Nain olisivat kerrokset Tampcreen seudun fvlliiteissa todellisia vuosikertoja. Huonlattava osa Heittolan -Kovelahden alueen sediroeuttikivista vastaa ilmeisesti kokoomukseltaan savia. Enenimistona ovat kuitenkinr tuffinsekaiset fvlliitit. Usein on suorastaan mahdotonta sanoa miten paljon tulrkamateriaalia on kerrostunut rapautuneen aineksen joukkoon. Kaikesta paattaen tama niddra kuitenkin on melkoinen, vaikkakaan ei liene paikallaan otaksua, etta pelkasta tuhkasta olisi naiti sedimentteja

syntynyt. Sellainen otaksuma tuntuisi luonnottomaltakin, jos kerrarr virtaavan veden kuljettavan vaikutuksen oletetaan olleen paasyyna kerrosrakenteen syntyyn. Tcurton erittain luonnolliselta kuvitella naiden sedimenttien syntyneen.i11ii tavoin, etta sanianaikaisesti tai vuorottaisesti virtaavan veden kuijetuksen ja kerrostamisen kanssa on juko kuljetustien alkupaassa tai vasta in vohenimin ehka kerrostumisaltaassa taikka sitters molennnissa sa,ttunut vulkaanisia tuhkasateita joko epasaannollisin valiajoin tai perioodi esti. Tarnia tuhka on sitten joutunut veden mukana kulkeutuneen rapautuinisaineksen joukkoon, sekoitluen vedessa fnilloin taydellisesti milloin cpataydeilisesti valikerroksiksi. Tulvat ja vulkaauisen toiminnan yhteydc-sa sattuvat rankkasateet voivat kuljettaa mu.kanaan inaalle kerrostuiiutta vulkaanista tuhkaa ja rapautunutta kiviainesta. Sedie :,enttikivien suuret kerrosvahvuuksieii vailitelut voidaan selittait luontevtl5ti johtuvan tallaisesta kerrostumisesta. Tapahtuuhaii sainanlaista kerrostumista nykyisinkin vulkaanisen toiminnan kanssa rinnan. V u I k a n o g e e n i s i a k i v i a, joko entisia laavoja tai tuffeja, jotka Enuodostavat kemiallisesti taydellisen sarjan eniaksisestii basalttisesta happanieen ryoliittiseen kiveen asti, esiintyy Heittolan-Kovelahden liuskevyiihykkeessa rinnan sediwenttisvntyisten kivien kanssa. Niissii nahdaan hyvin sailyneina vullcaniittierr rakenteita kitten porfv risyytta, manteleita ja agglomeraattisuutta. liiialanniernen keskiosassa, Poltinjoen suulla ja Ian tijareen.n-rannan Iaheisyydessa tavataan niuutanussa paikoissa ii r a l i i i t t i p o f- f y i i t t i ii. Sen tuntee hyvin vihertaviin h zt r laassa ;~pautu nispinnass. esiintvvista. tappin?a.isesti kohclle j liineistii, Install vihreista blastolporfvyrisista uraliittihajarakeista. ljsein voi jo tassa todeta niillii olevaii augiitin kidemuodorn. Yleensa on naita rakeita melko Iiheassa, 1--3 sin :n Valinratkoin. Niiden koko saattaa vaihdella paljonkin, keskiwaarin ne ovat alle 1 snrai lapinlittaisia. Uraliittihajarakeiden valeissa ndkee ta\allisesti pienempinii rakeina plagioklaasirnaasalpiiii. Tuoreessa niurrospinnassa on uraliittiporfvrntti tummanvil ;reaa laved, jossa teraviireunai,set uraliittihajarakeet erottuvat selvast;i tiiviista perusmassasta. llikr(_),skooppisesti havaitaan kiven osaksi ofiittisen perusinassan sisaltavari runsaasti vihreza sarvivalketta, mika on rikkaruohontaisesti kasvanut piagioklaasiliistakkeiden valeihin huopamaiseksi kudokseksi. Sarvivalkeneulasten valeissa nahdaan huomattavan paljon ruskeita, saniaa suurnusluokkaa olevia biotiittisuomuja seka usein rajoiltaan epaselvia epidoottikiteita. Uraliittihajarakeet ovat hyvin selvapiirteisia ja voinrakkaasti pleokroisia. Ainoastaan pienin maarin havaitaan niiden reunaosiin kasvaneen neulasmaista sarvivalketta. Hajarakeilla on selvasti pyrokseenin (augiitin) kidemuoto, vaikkakaan kaikki yksityiset hajarakeet eivat ole saniaa yksiloa. Pleokroisen uraliitin : y == ruskean vihrea > i4 = ruohon vihrea > a = kellan vihrea ; cay = 13-16 ; 2 Va 11

1 2-60 0; y - 1.651, a 1.635. Lseinnniten muodostaa uraliittihajarakeen joukko pienia sarvivalkekiteita, jotka ovat asettuneet entishn augiittikiteen kehyksiin. Plagioklaasihajarakeet (An 40 ) ovat melken, taynna pienia rikkaruoliomaisia sarvivalkeneulasia ja epidoottirakeita seka serisiittia. Erikokoisia malmirakeita on seka perusmassassa ett ;i Iiajarakeissa runsaasti. Kemialliselta kokoomukseltaan lakes uraliittiporfyriittia vastaavaa kivea tavataan useina suurina paljastumina Ikaalisten pitajan 1l/iettisen kvlassa. Tama kiwi on tasarakeisempaa kuin edellakuvattu uraliittiporfyriitti. Sen porfyyriset uraliittirakeet eivat kooltaan nun paljon eroa perusmassasta. Hajarakeina on uraliitin ohessa myos runsaasti plagi - klaasia. Varsinkin Kiialanniemessa on pienina esiintymina suunnilleen basalt - tisen kokoomuksen oinaavaa tasarakeista vulkaniittia. Kivi muistnttaa melkoisesti uraliittiporfyriitin perusmassaa. Alkupetaltaan se lienee tuffiittia. Paikoin sisaltaa tamer kivi mikroskooppisesti havaittavia pyoreitii granuloituneita kvartsimyhkyroita, jotka ovat nahtavasti kitevtyneet sekundaarisen kvartsin rauodostuksen yhteydessa. Kovelahden \V-puolella Diansoniemesta noin 3 km N on em 4l sistii vulkaniittia, jonka kokoomus vastaa edellamainittua tuffiittia, mutter kivessa on varsin paljon noin 1-:1 mm :n lapimittaisia kalsiittimanteleita. Taster n. 1 km K tavataan agglorneraattia, jonka pallot ja viilimassai vhdessa vastaavat ketnialliselta kokoomukseltaan andesiittia. Kiveen on sekuud : irisesti kiteytynyt kvartsia j maasalpaa. \a.rsin huomattava asema alueen vulk mogeenisten kit.ien jouku,-a on erilaisilla p l a g i o k l a a s i p o r f y r i i t e i l l a. Niita tavataan varsinkin Kiialannieniessa ja N-puolisessa liuskevyohykkeessa. Tvvpillisin,pana voidaan pithy turntnan harmaata, joskus va :han vihertavi n vivahteista plagioklaasiporfyriittia, jota on Kiialanniemen keskiosassa j<a Ikaalisten Riitialan kylan N-puolella. Tama kivi on n,elkoisen homogeenista ja sita voidaankin pitaa entisena laavana. Plagioklaasiporfyriitiii erottaa helposti emii,ksisesta uraliittiporfyuriitista, silly tassa ei nae rapautumispinnassa tappimaisia uraliittihajarakeita, vaan sensijaan vaaleita. vahiin hartnahtavia plagioklaasirakeita. Useitnmiten ne ovat oniamuutoisia, rnutta myos pyoreita tavataaii. Tuoreessa nnurtopinnassa niyttiiii kivi melkein mustalta. klikroskooppisesti havaitaan osittain ofiittisen perusmassan sisiiltavi n paaasiassa, plagioklaasia, jonka rakeiden lou;iiin on kitevtvnvt rikkaruohounaisesti sarvivalkeneulasia. Useiii ovat tuuimat minera,alit, vihrea sarvivalke ja tumman ruskea biotiitti, ka-autuneet koynnosmaisesti hajarakeiden ymparille (Kuva 4). Hajarakeet. joiden lapimitta harvoin on vii I., sm :n, ovat keskiosistaan serisiittiytyneita j a epidoottiutuneita. Ehyissa paikoissa on An 15. Lisaksi on kivessajonkin verran myos uraliittihajarakeita, joiden aariviivoista voi nielkein aina tuntea augiitin kidemuodon. Erikokoisia malmirakeita on nlyos

runsaasti. Ne ovat titanomagnetiittia, joissa nahdaan suotautumisesta johtuva titaniittirengas magnetiittisydamen ymparilla. 'Pasta kivesta (Kiialanirieini) tehty kemiallinen analyysi osoit - taa likiniain andesiittista keskiarvokokoomusta (Anal. 4, Taut 111). NE-puolisen liuskevyohykkeen kes,- kivaiheilla granodioriitin rajalla Sarkijarven S-puolella, sanioin Kovelahden vyohykkeessa Jamijarven rajalla, tavataan osittain poll yyrisifi kiviii, jotka kokoomukseltaan vastaavat plagioklaoisiporfyriittej ii, mutta eroavat iiiis- Kiiva 4. J I i ldaa ipori'criitti, joses ho;luakeittui vinpaiillikovnaos1uaisi ;i say wall e-bu tiittiknsaiwria. 15 s. rakenteellisesti. Niiden perusinassa \ilc. -. Kiialanniemen 1 (sl iora. on inelko karkeaa \alok. V.porfyyrisyys epiiselti. veitheim. 1'i/. E. Pla(J?or lure puorpiaapritr a tilt uceitwulotwoiis of luoriibhudr-biodi (Irou00d aa. Usein on sarviti alketta kit eyty nyt arpiniaisiksi kasoiksi., joita saattaa olla phe oer-yots. 15 e.-, lu the cnitr of Ariu1umi<<, i. Photo I'. Vrltl 1w. aina inuutanian senttinietrin 1 iassa toisistaan. Syntytavaltaan naitakin kiviii, on pidettava vulkairiitteina, vaikka lieneekin vaikeaa laheiniuin iiiaaritelki niiden syntyolosuliteita. AIyohemmat undestikitcyty ii'e,et ovat iliueisesti iuuuttaneet hyvin patjon niiden rakennetta. Kiialanniemen S-osissa. Kvrosjarven saarissa ja rannassa Kallionkielen kyliin kolidalla seka KovelahdenNl puolisessaliuskevyolivkkeessa ja Jainijarvella tavataan siella t i i11a dasiittista keskiarvokokoornusta hieinaii einiiksisenrpia porfyriitteja. Narnii ovat usein hyvin heterogeenisia. Oleellisin ero niiden ja plagioklaasiporfyriittien v lilld on mineraalikokooinuksessa. Plagiokiaasiporfvriitin aiidesiiiii-sarvivalke-biotiittiseuruecn sijasta naissa on oligoki_aasi-sarviviilke-biotiittiseurue. Lisaksi lie sisaltavat eri ma irissa kvartsia. Tummien miner<ialien maarii on tavallisesti pienempi kuin edella selostetun plagioklaasiporfy iitin. Metainorfoosin johdosta naissd kivissa on varsinkin Kyrosjarven saarissa tapahtunut niineraaliseurueen rnnutoksia. Talloin on alhiitti--epidootti kloriittiseurue vallitseva (Ids. s. 15). Kiialannienien keskios issa, plagioklaasipoi, fyriittiv-vo hykkeen N-puolell<t ja Kovelahden NE-puolisessa liuskevydliykkeessii, sekr Jiiwijiirvelld tavataan eri tyyppisia vaaleanharmaita tai hieman punertavia in a a- s a 1 p a p o r f y y r e j ii, joissa nahdaan milloin isompia, (yli 1 inns) milloin pienempia (Ale 0. mm lapimittaisia) hajai akeita. Perusinassa on hyvin pienirakeista ja, tuoreessa murrospinnassa useimmiten lasimaisen Idiltavaa. Joskus se on pienipiirteisesti epahomogeenista. Mikroskooppisesti erottaa siina paaasiassa kvartsia, maasalpda ja biotiittia. Hajarakeet ovat muodostuneet happamesta oligoklaasista (An il _ 22 ) ' kilienaasi,lvastii 1 3

14 Ku 15. lieharakenteinen, epidoottipitoinen pallo inaasiilpaporfi - rissii. Jouttulahden S-pnoli. I., hionn. kok. Va1ok. A. Matisto. Fisj. 5. Tpidote bearpuj pebble kith >oual texture in feldspar porphyry. S of Jouttvlahti. I aatur. size. Photo A. Jiatisto. tai kvartsista. K~ artsihajarakeita on kuitenkin muihin verrattuna viihan. Varsinkin Kiialannieznen vyohykkeen porfyyreissa tavataan kaikkialla noin 1 dm :n lapimittaisia palloja. Ne ovat useimmiten veil yneet ja joskus menneet hyvin litteiksi ellipsoideiksi. Erikoista pallojen rakernteessa on vyohykkeinen erilaistuminen kehiksi keskustan,ymparille. Tavallisesti keskus on tumman tai harmaan viliertavaa ja reunat hyviii vaaleita tai punertavia. Pallot ovat perusmassaa karkeampirakeisia. Niiden keskusosat ovat huomattavasti rikkaampia tummista inineraaleista kuin reunaosat. Keskusosa on biotiitti-epidoottivaltainen, kun taas reunaosat ovat kvartsi-maasalpavaltaiset, ulommaisen reunan tayttaa tummista mineraaleista vapaa kvartsivaltainen kidemassa (Kuva 5). Heittolanlahden ranta-alueella ja Kovelahden W-puolisessa liuskevyohykkeessa tavataan myos maasalpaporfyyreja, jotka ovat kemiallisesti ldhelld plagioklaasiporfyriittien kokooinusta ja rakenteeltaankin suunnilleen sarnanlaisia, mutta plagioklaasin. An > 30. Pienella alalla Kovelahden E-rannassa Koivuniemen talon laheisyydessa seka Kovesjoen aseman E-puolella liuskevyohykkeen N-reunalla on tiiviita punertavia tai punaisia maasalpaporfyyreja, joissa seka perusmassassa etta liajarakeina on huomattavan paljon kalimaasalpaa (Anal. 4, Taul. II). Naissa porfyyreissa voidaan kuitenkin mikroskooppisesti ainakin osa kalimaasalvasta todeta sekundaariseksi, koskapa situ on kiteytynyt mm. hajarakeiden halkeamiin.

Paaasiassa Kiialanniemen vyohykkeessa, mutta myos pienina esiintymina Jamij arvella, tavataan sinertavan tai punertavan harmaata k v a r t s i- p o r f y y r i a, j onka haj arakeet ovat yksinomaan kvartsia. Ne nahdaan jo paljain silmin selvasti. Ne ovat keskimaarin 1-5 mm :n lapimittaisia ja variltaan sinertavia tai sinertavan harmaita. Perusmassa on lasimaisen tiivista, sinertavan tai punertavan harmaata ja muistuttaa lahinna maasalpaporfyyrien perusmassaa. Paamineraalina on kvartsi. Hapanta oligoklaasia nahdaan myos joukossa, mutta kalimaasalpa puuttuu. Tummista mineraaleista on biotiitti vallalla. Paikoitellen on sen reunaosissa pienia epidoottikiteita. Hajarakeet ovat useimmiten teravareunaisi.a ja joskus nahdaan niissa kvartsin kidemuotoja (Kuva 6). Kemiallisen analyysin mukaan tama kivi on kokoomukseltaan dasiitin ja ryoliitin valilta, kaliummaaran ollessa verraten alhainen (Anal. 6, Taul. III). Maasalpaporfyyrin ja yleensa happamien vulkaanisten kivien reunavyohykkeessa Kiialanniemen N-osassa havaitaan vulkaniitissa breksiarakennetta. Kivi sisaltaa kalkkisalpaa ja plagioklaasi on albiittista. Kalsiittia tavataan myos rakojen taytteena Kiialanniemen plagioklaasiporfyriitiss a. 15 Kuva 6. Omamuotuisia hajarakeita kvartsiporfyyrissa. 15 x. Nik. +. Kiialanniemi. Valok. V. Veltheim. Fig. 6. Quartz-porphyry with idiomorphic phenocrysts. 15 x. Nic. +. Kiialanniemi. Photo V. Veltheim. ALBIITTIUTUMINEN JA EPIDOOTIN MUODOSTUS Kiialanniemen E-rannikon laheisissa kallioissa on intermediaarisessa blastoporfyyrisessa kivessa mineraaliseurue : albiitti-epidootti-kloriitti. Todennakoisesti ei tallaisen mineraaliseurueen syntyminen ole primaarista, vaan on kiven plagioklaasi muuttunut albiittiseksi Ca-komponentin siirtyessa muodostamaan muita kalkkipitoisia mineraaleja, lahinna epidoottia, jota kivessa on varsin runsaasti. Albiitti on aivan taynnl, erilaisia sulkeumia (epidootti, kloriitti, serisiitti). Ne muodostavat tilavuudellisestikin melkoisen osan sen kokoomusta. Albiitti vastaa ilmeisesti kiven alkuperaista Na-maaraa, silly ei voida osoittaa, etta kiveen olisi tullut natronlisaysta. Kallionkielen kylan puoleisissa Kyrosj arven rantakallioissa on epidootin muodostus intermediaariseen plagioklaasiporfyriittiin niin valtava, ettei kiven alkuperaisen Ca-maaran luulisi riittavan, vaan on kal-

1 6 siuntin lisays otettava huomioon. Epidoottirikas massa nayttaa tfialla toisin paikoin breksioivan alltuperaista kivea, josta on vain muutamia syopyneen nakoisia murskaleita j alella. KANKAANPAAN LIUSKEET Kankaanpaan liuskemuodostuma kulkee keskitmmaarin N45W suuntaisena vyohykkeena Suodennietnen pitaj in N-osasta poikki suurimman osan Kankaanpaan pitajaa. Leveitruualta kohdaltaan, Ruohojarven ja Verttuunjarven valista, erkanee siitii, lantinen sivuhaara. Piiaosa kivilajeista on e ii ksi is ja interrnediaarisiii pyroklastisia sedimenttejii, joiden yhteydessa esiintyy hiukan happamia vulkanogeenisia kiviii ja puhtaita rapautumissediinenttejii. P y r o k l a s t i s e t s e d i in e n t i t ovat vulkaanisesta seka osittain rapautumismateriaalista vetcen sedimentoitumalla sjuityneita kerroksellisia ja liuskeisia tuffiitteja tai plagioklaasi- ja uraliittiporfyriitteja. Koko Kankaanpaan liuskemuodostuma voidaan pyroklastisten sedimenttien perusteella suurin piirtein jakaa kahteen toisistaan eroavaan osaan. Paavyohyke on muodostunut enliiksisistit tuffiiteista ja niiden kanssa vuorokerroksina esiintyvistii plagioklaasiporfyriiteista ja sivtthaara emaksisistii tuffiiteista ja uraliittiporfvrnteista. E m a k s i s e t t u f f i i t i t m -at to m-nau l. ~a r to ~ i to ta hiukan vihertavia, rapautumispinnaltaan tavallisesti sarviviiikeneulasista taplikkaita ja viiruisia, paaasiassa selvasti kerroksellisia ja liuskeisia kivia, joissa kerrosten vahvuus vaihtelee inuutaniasta millimetrista muutamaan kymmeneen senttimetriin. Useimtniten kerrokset ovat toisistaan viirin ja raesuuruuden puolesta selvasti etottuvia ja tttnodoltaau tavallisesti epiisaannnollisia tai linssisnaisiii. Vain harvoin lie ovat pitetnmalla matkalla tasapaksnja ja rakenteeltaan saiinnollisia ja ainoastaan vlhdessii paikassa, Kankaanpiiiin kirkolta koilliseen sijaitsevan rautatieleikkauksen kohdalla, liuskevyohykkeen NE-puolella, on niita voitu tulkita vuosikerroiksi. Tassa kohtaa on pohjan suunta lounaaseen. Usein selves kerroksellisuus puuttuu, mutta kivien syntytapa voidaan kuitenkin helposti todeta muista pyroklastisille sedimenteille luonteenomaisista rakennepiirteista, kuten epasaannollisesta kerroksellisuuden suuntaisesta juovaisuudesta ja agglomeraatti- ja vulkaanisista konglomeraattikerroksista. Paavyohykkeessa esiintyy tuffiitissa. runsaasti p 1 a g i o k 1 a a s i- p o r f y r i i t t, i k e r r o k s i a, joiden vahvuus vaihtelee tavallisesti tnutttamasta kynitnenesta senttitnetrista, muutamaan kymuieneen nuetriin. Br aille kerroksille ovat luonteenomaisia satmt pyroklastisten sediienttien rakennepiirteet kuin tuff iittikerroksillekin ja itse asiassa ne eroavatkin viimemainituista vain plagioklaasihajarakeittensa puolesta, ioiden ohella voi joskus lisaksi olla uraliittihajarakeita. Plagioklaasihaja-

1 7 rakeitten lukumaara ja koko vaihtelee suuresti eri kerroksissa ja samojen kerrosten eri osissa. Toisin paikoin on hyvin runsaasti 0.5 sin lapiinittaisia ja suurernpiakin plagioklaasihajarakeita, toisin paikoin niita taas on liarvassa ja tie ovat nun pienia, etta niita tuskin hajarakeiksi erottaa. Kaikenlaisia valimuotoja tuffiitin ja plagioklaasiporfyriitin valilla onkin olemassa ja monesti on vaihettuminen toisesta toiseen aivan vahittainen. Yleisesti esiintyy kuitenkin myos jyrkasti toisiinsa rajoittuvia tuffiitti- ja plagioklaasiporfyriittikerroksia. Kuvaavana esimerkkina voidaan mainita kivilajien vaihettuminen eraassa rautatieleikkauksessa paavyohykkeen NW-osassa. L, ikkauksen pohjoispaassa on en, in 6 m plagioklaasiporfyriittia, joka jyrkasti rajoittuu sen etelapuolella olevaan emaksiseen tuffiittiin. rata on 1.5 in ja sen jalkeen tutee taas jyrkka raja, jonka etelapuolella on 8 in maasalpaporfyyria, jonka hajarakeet vahitellen haviavat ja kivilaji muuttuu ilman jyrkkaa rajapintaa happamaksi tuffiitiksi. Tata tuffiittia on :Z.s in ja siina on 3-20 sin levyisia vyohykkeita, joissa maasalpaliajarakeita csiintyv. Tama muuttuu sitten vahitellen plagioklaasiporfyriitiksi, jossa on 10 sm levyisia vyohykkeita, joissa haj arakeita ci ole. Seuraa j 5lleen j yrkka raja j a etelaosa paljastumaa, noin 10 m, on hapanta tuffiittia. (in syyta huornauttaa, etta tarnan paljastuman kivet ovat poikkeuksellisen happarnia. Interrnediaariset tuffiitit, joita on valikerroksina emaksisissh tuffiiteissa. eroavat naista vain vaaleamman varinsa puolesta. Jo pal]ain silmin voi niissa todeta olevan runsaasti biotiittia sarvivalkkeen ohella. Happanrat tuffiittikerrokset, joita on paikoitellen emiksisessa ja intermediaarisessa tuffiitissa, ovat leptiittimiiisih eivatkii yhta selvasti kerroksellisia ja pyroklastisia kuin viimernainitut. Edellh mainitun rautatieleikkanksen lahella on emiiksisessa tuffiitissa muutamia noin metrin parin levyisia linsseja serisiittiliusketta. Paavyohykkeen kvartsidioriittiin rajoittuvalla NE-reunalla Vihteljarven ja Tsoveden valissa on plagioklaasiporfyriitti lakes 10 km pituisella ja keskimaarin 0.5 km levyisella alueella hyvin erikoista. Parhaiten kivilajia kuvaa.siita kaytetty kentthnimitys»gabromainen porfyriittis. Karttaan se on merkitty ninreila k a r k e a p l a g i o k l a a s i p o r- f v r i i t t i. Ensi silmaykseha se nayttaa gabrolta, mutta tarkernpi tutkimus paijastaa sen pyroklastiseksi sedimentiksi. Ulkoiiaoltaan se on hyvin tummaa ja nmihin suprakrustisiin kivilajeihin verrattuna massiivista l.ivea, muistuttaeu suuresti gabroa. Siina on kuitenkin monin paikoin samanlaisia, tosin epaselvia, tuffirakenteellisia piirteita kuin muissakin pyroklastisissa sedimenteissii. ja tuoreessa murrospinnassa on himnx a rasvamainen kiilto. jollaista infrakrustisissa kivissa ei ole. 1Hietutkimus osoittaa selviisti sen pyroklastisen alkuperzin, kuten uiyohernmin esitetaan. (;74 71,5()

1 8 Sivuhaara on hiukan eniaksisempi kuin paavyohyke. Happamia vulkaniitteja ei ole lainkaan, emaksiset tuffiitit ovat hiukan emaksisempia kuin paavyohykkeessa ja plagioklaasiporfyriittien tilalla on uraliittiporfyriittej a. U r a l i i t t i p o r f y r i i t i t ovat kerroksellisia, liuskei- `ia ja pyroklastisia sedimentteja, jotka esiintyvit kerroksina emaksises.,a tuffiitissa santalla tavalla kuin plagioklaasiporfyriitit paavyohykkeessa. Hajarakeiden lapimitta vaihtelee I.5 sm :sta mikroskooppisen pieniin. tavallisimmin ne ovat mnuutaman millimetrin lapimittaisia. Uraliittiporfyriittien ja emaksisten tuffiittien valilla on vaihettuminen samanlaista kuin paavyohykkeessa plagioklaasihorfyriittien ja emaksisten tuffiittien valilla. Vaikka uraliittiporfyriittien piaosa onkin pyroklastisia, on mahdoilista, etta joukossa on joitakin effusiivisia laavapatj oj akin. Etenkin suuria uraliittihajarakeita sisaltavat uraliittiporfyriitit ovat usein verraten homogeenisia, eika niissa voi havaita selvia pyroklastisia rakennepiirteita, joten ne saattavat olla effusiivisia. Naiden maara pyroklastisiin. verraten on kuitenkin pieni, eivatka ne missaan inuodosta suurempia yhtenaisia alueita. Metamorfoitumisaste on sivuhaarassa yleensa hiukan suurempi kuin paavyohykkeessa. Suuriei ero ole, eika, aina todettavissakaan. Kummassakin on sailynyt niin paljon prirnaarisia rakennepiirteita, etta kivilajien syntytapa voidaan vaivatta todeta. Vain Verttuunjarven SW-puolella olevassa pienessi kielekkeessa ovat kivet siina maarin uudestikiteyty-- neita, etta primaarirakenteet ovat melkein kokonaan havinneet. Kaikissa edella kuvatuissa kivilajeissa on hyvin runsaasti v u I- kaanisia konglomeraatti- ja agglomeraattikerroks i a. Ne saattavat olla useita kymmenia metreja paksuja, mutta tavallisesti paljon ohuempia, usein alle metrin. Usein kerrokset sisaltavat runsaasti heitteleita ja rajoittuvat selvasti ymparistoonsa, mutta yhta usein on vaihettuminen muihin pyroklastisiin sediinentteihin vahittainen ilman jyrkkaa rajaa. Heitteleiden maara vahenee vahitellen ja lopuksi tullaan kiveen, jota ei enaa voida nimittai agglomeraatiksi. Todellisuudessa tavataankin miltei kaikkialla tuffiittialueella vyohykkeita, joissa on harvakseltaan vulkanogeenisia kvilajifragmentteja muussa pyrokhatisessa aineksessa. Heitteleiden lapimitta vaihtelee eri esiintymissa 0.5 m :sta alle 1 s_miin. Tavallisesti ne ovat pyoristyneita ja venyneita, vain harvoin sarmikkaita ja jokseenkin deformoitumattornia. Heitteleiden kivilajit ovat uraliitti- ja plagioklaasiporfyriitteja tai leptiittimaisia kivia. Suurimman yhteniisen agglomeraattikerroksen. Vihteljarvesta 1400 in ENE, vahvuus on vahintain 130 in ja tassa esiintymissa ovat myoskin suurimmat tavatut heitteleet, lapimitta aina 0.5 main asti. Erikoista talle esiintymille on viela se, etta heitteleet ovat suurimmassa osassa esiintymia sirmikkaiti, melkein kokonaan deformoitumattomia (Kuva 7).

1 9 Kuva 7. Agglomeraattikerros, jossa suuria, sarmikkaita heitteleita. Vihteljarvesta 1400 m ENE. Valok. A. Huhma. Fig. 7. An agglomerate bed with large, angular pebbles. 1400 m ENE of Lake Vihteljiirvi. Photo A. Huhma. Hietutkimus osoittaa, etta e m a k s i s e ii t u f f i i t i n paamineraalit ovat plagioklaasi, sarvivalke ja kvartsi. Kvartsi on ainakin osaksi sekundaarista ja sarvivalkkeen ohella on melkein aina biotiittia, sekin osaksi sekundaarista. Vaaleat ainekset muodostavat hienorakeisen (0.05 mm) granoblastisen massan, missy tummat mineraalit ovat joko huopamaisena kudoksena tai pienista kiteista, muodostuneina yhdensuuntaisina kidejonoina. Siella taalla on suurempia sarvivalkekiteita tai kidesykeroita (uraliittia?), joiden ympari pienempikiteiset jonot ovat taipuneet. Kerroksellisuus ilmenee tummista mineraaleista rikkaiden ja koyhien kerrosten vuorotteluna. Melkein saannollisesti tavataan pienia, pyoreita, muuttuneita, rikkaruohorakenteisia plagioklaasihajarakeita, joiden sijoittumisessa on toisinaan havaittavissa samanlaista kerroksellisuutta kuin tummissa mineraaleissa, hajarakeita sisaltavi t kerrokset vuorottelevat kerrosten kanssa, joissa hajarakeita ei ole. Mineraalikombinaatio riippuu fasieksesta, silly paikalliset fasiesvaihtelut voivat olla merkittavia. Toisena rajana on amfiboliittifasiesta vastaava mineraalikombinaatio plagioklaasi (An 3o_35 )-sarvivalke-biotiitti, josta on olemassa jatkuva sarja kohti epidoottiamfiboliittifasiesta. Plagioklaasi serisiittiytyy j a saussuriittiutuu, sen anortiittipitoisuus pienenee, lamellirakenne haviaa, tummat mineraalit kloriittiutuvat ja epidoottiutuvat ja lopputuloksena on mineraalikombinaatio plagioklaasi (An 20 ) -epidootti-.sarvivalke-biotiitti, lisaksi kloriittia j a joskus karbonaattia. Aksessoorisina mineraaleina ovat apatiitti, titaniitti, malmi ja zirkoni. Paavyohykkeen paasta paahan kulkevassa siirrosvyohykkeessa ovat tuffiitit muuttuneet kloriittiliuskeiksi. Melkein koko kivi on kloriittia, jonka yhteydessa on vahan biotiittia ja hyvin vahan sarvivalketta. Tummien mineraalien valeissa on aarimmaisen hienorakeista (0.01 mm), gra-

20 nuloitunutta plagioklaasimassaa, jossa on vahan suurempia kvartsirakeita. Lisana on hiukan malmia ja apatiittia. Malmi on erikoisen niikoisina, hyvin ohuina ja pitkina, aivan suorina, omamuotoisina ja vhdensuuntaisina neulasina. Kitten mineraalikokoomuksista kay ilmi, eivat einaksiset tuffiitit ole varsin emaksisia, vaan kokoomukseltaan dasiittisia. P 1 a g i u k 1 a a s i p o r f y r i i t t i on rakenteeltaan ja niineraalikokoomukseltaan samanlaista kiveii kuin emaksinen tuffiitti, erona vain se. etta siina on runsaasti 1 5 min lapimittaisia plagioklaasihajarakeita. jolla,isia, joskin paljon pienempia, esiintvy usein tuffiitissakin. Hajarakeet overt usein sarkvneita ja rakojen taytteena on paaasiassa kvartsista muudosturnut granoblastinen valimassa. Harvemmin ovat hajarakeet vain s irmikkaita sirpaleita suuremmista plagioklaasikiteista. Vihteljarvesta 1300 m NW otetun plagioklaasiporfyriitin kemiallinen kokoomus nakyy analyysista 5 taulukossa III. skenkuvatusta snormaalista» plagioklaasiporfyrritistii eroaa selvasti karkea plagioklaasiporf,,riitti. Seugranoblastisenvilimassan raesuuruus on huomattavasti suurempi kuin plagioklaasiporfyriitin. Jalkirnmaisessa se on noire O.o5 mm, edellisessa se vaihtelee 0.0s mm ja 0.2 mm valilla. Eroavaisuutena on lisaksi se, etta hajarakeet oval usein terdviisarmaisia, sarkvneita kappaleita suurernrnista plagioklaasikiteista, niika plagioklaasiporfyriiti.ssa on harvinaista. Hajarakeet overt hyvin sailyneitd, vain nimeksi serisiittiytyneitii, kauniisti vvohvkkeellisia, ristikaksostusta on usein ja lamellirakenne aina selvasti niikvvissa. Anortiittipitoisuus on huomattavasti suurempi kuin plagioklaasiporfyriiteissa, noire An 40, rnutta paikoitellen paljou suurempikin, aina An ; O anti. Mluuten kivilaji on samanlaista kuin plagioklaasiporfyriitti. tummat mineraalit ja aksessooriset mineraalit sau,oja. Karkea plagioklaasiporfyriitti vaihettuu vahitellen sere NE-puolella uleviksi kvartsidioriiteiksi. Tarna vaihettuminen on vilittomasti nahtavissa keaitallii ja yhta selvasti todettavissa hieiden pcrusteella. Hienorakeisimrnat tyypit, joissa ali>vassan raesuuruus on noire ().03 mm, overt selviii pyroklastisia plagioklaasiporfyriitteja. Raesuuruus kasvaa kuitenkin asteittain 0.2 mni :ksr eli sajnaksi r.'il:a se on kvartsrdrorirteissa ja rakenne tulee muutenkin kvartsidioriitin rakennetta niuistuttavaksi. Karkeaan plagioklaasiporfyriittiin rajoittuville kvartsidioriiteille on iiinritt<iin tyvpillista suurempien plagioklaasikitei(lei vilissa oleva samanlainen hienorakeinen (0.2 uini) enemman tai vahemnlan tmran0- blastinen kvartsi-plagioklaasivahmassa kuin p lagioklaasiporfviiteissa. i t iarat ṿistzl, v I:ilitvvpcistii ei talluin enii i, kay sanominen onko kvseessa suprakrustinen vai infrakrustinen kivi. Karkea plagioklaasiporfyriitti muodostaa siten jonkinlaisen valimuodon plagioklaasiporfyrutin ja kvartsidioriitin valiin (Kuva 8).

2 1 Kuva 8. Karkean plagioklaasiporfyriitin vaihettuminen kvartsidioriitiksi. 15x. Nik. +. Valok. A. Matisto. Fig. 8. A series from coarse-grained plagioclaseporphyrite to quartz diorite. 15 x. Sic. +. Photo A. Matisto. Vaihettumisvyohyke on ilmeisesti syntynyt kvartsidioriitin karkeaan plagioklaasiporfyriittiin aiheuttaman lampometamorfoosin ja assimilaatioilmioiden tuloksena. Toiselta puolen on ilmeista, etta karkea plagioklaasiporfyriitti kokonaisuutena muodostaa oman erikoisen ryhmansa plagioklaasiporfyriittien joukossa. Sen primaarinen syntytapa ja fasiesolosuhteet ovat muista plagioklaasiporfyriiteista poikkeavia, mita osoittavat mm. aikaisemmin kuvatut erilaisuudet plagioklaasihajarakeissa.

2 2 Inter me diaaristen tuffiittikerrosten tummana paamineraalina on biotiitti vastakohtana emaksisten tuffiittien sarviviilkkeelle. Sarvivalketta on kuitenkin aina huomattavasti biotiitin ohella. Happamissa tuffiiteissa on vain vahan tummia mineraaleja, paamineraaleina ovat kvartsi, plagioklaasi ja mikrokliini. Rakenne on leptiittimainen eika yhta selviisti pyroklastinen kuin emaksisemmissa tuffiiteissa. Sivuhaarassa esiintyvan u r a 1 i i t t i p o r f y r i i t i n paamineraalit ovat plagioklaasi (An 40 ), sarvivalke ja uraliitti. Uraliitti on hajarakeina ja sarvivalke valimassassa pienina yhdensuuntaisina kiteina yhdessa vaaleiden mineraalien kanssa. Kvartsia on aina,,samoin hiukan biotiittia sarvivalkkeen muuttumistuloksena. Sekundaarisinii muuttumistuloksina on viela hiukan kalsiittia, kloriittia ja epidoottia, aksessoorisina mineraaleina malmia ja titanii.ttia (seka leukokseenia). Puhtaiden rap a u t u m i s.s e d i m e n t t i e n kivilaji on tummanharmaata, helposti lohkeilevaa, kerroksellista, mutta ei kerrallista kiilleliusketta, jossa kaikki pyroklastiset rakennepiirteet puuttuvat kokonaan. Kummassakin Isoveden luona olevassa kiilleliuskeessa on andalusiittiporfyroblastien serisiittipseudomorfooseja, pienemmalla alueella lisaksi kalkkikonkreetioita. Hietutkimus osoittaa kivilajin hienorakeiseksi (0.05 mm) liuskeeksi, jossa vaaleat paamineraalit, kvartsi yksin tai sen ohella mikrokliini ja oligoklaasi, muodostavat granoblastisen massan, missy biotiitti on pienind yhdensuuntaisina kiteina. Muskoviittia esiintyy aina jonkin verran ja biotiitti on joskus hiukan kloriittiutunutta. Aksessoorisina mineraaleina on apatiittia, malmia ja zirkonia. Eraassa hieessa, joka on tehty Vihteljarven kiilleliuskeen itapaasta, on vaaleina paamineraaleina (raesuuruus 0. o s mm) kvartsi ja andalusiitti, kumpaakin yhta paljon. Pyroklastisiin sedimentteihin kiilleliuske rajoittuu paikoitellen jyrkasti, paikoitellen se esiintyy raja-alueilla vuorokerroksina ensinmainittujen kanssa (Kuva 9). Kontaktisuhteet. Kankaanpaan liusketta ympa- Kuva 9. Tuffiittikerroksia kiilleliuskeessa. Isovesi, Kankaanpaa. V alok. A. Huhuia. Fui. 9. Tuf fite intercalations in mica-schist. Isovesi, Kankaanpaa. Photo A. He hma. roivat syvakivet suhtautuvat liuskeeseen selvasti intrusiivi-

23 Kuva 10. Granodioriittimurskale liuskeessa.j Kolmilopin granodioriitin E-kontakti. Valok. A. Huhma. Fig. 10. A block of granodiorite in the schist. Eastern contact of the Kolmiloppigranodiorite. Photo A. Huhma. sesti, niista lalitee juonia liuskeeseen ja niissa on murskaleita Kankaanpaan liuskeessa. Kolmilopin granodioriitti tekee kuitenkin poikkeuksen. Sen ja liuskeen kontakti on jyrkka, kivilajien yhteisen liuskeisuuden suuntainen suora tai heikosti aaltoileva viiva, eika granodioriitista lahde juonia liuskeeseen eika siina ole liuskemurskaleita. Painvastoin on Isoveden pienemman kiilleliuskeen kohdalla liuskeessa lahella kontaktia granodioriittimurskaleita (Kuva 10). Tassa paikassa on 15-30 sm paassa kontaktista yksi pyoristynyt ja yksi sarmikas murskale, joista viimemainittu, suurempi, on 70 X 30 sm. Paitsi lohkaremaisia murskaleita, jotka kuvataan tarkemmin granodioriitin yhteydessa, on liuskeessa ainakin 3 metrin etaisyyteen asti kontaktista siella taalla 10-20 sm lapimittaisia, litistyneita granodioriitin nakoisia palloja. Paaosa palloista on kuitenkin vulkanogeenisia kivia. Pallojen sideaineena oleva liuske on lahella kontaktia hyvin sotkuista ja gneissimi ista, eika siina ole nakyvissa alkuperaista kerroksellisuutta kuten jonkin matkan paassa kontaktista. Kontaktivyohykkeessa on yleisesti pegmatiittigraniitti- ja kvartsijuonia, joiden esiintyminen rajoittuu vain kontaktivyohykkeeseen. Juonet ovat joko graniitin ja liuskeen valissa tai tunkeutuvat graniittiin tai liuskeeseen. Liuskeeseen tunkeutuessaan ne muodostavat kerroksellisuuden suuntaisia juonia ja tekevat liuskeen joskus suonigneissia muistuttavaksi. Usein ovat liuskeet kontaktivyohykkeessa selvasti kloriittiutuneita. Mainitut liuskeen muutokset rajoittuvat vain muutaman metrin etaisyyteen kontaktista ja ovat ilmeisesti yhteydessa siina tapahtuneisiin siirroksiin. Liuskeen ja graniitin kontakti muodostaa nimittain osan pitkasta siirrosvyohykkeesta kuten tektoniikkaa kasiteltaessa, myohemmin esitetaan. LAVIAN-SLTODENNIEMEN LIUSKEET Lavian-Suodenniemen liuskeet alkavat Kankaanpaan liuskeen etelapuolelta noin 2 km Vihtelj arvesta SE, kulkevat siina etelaan Karhij arvelle

2 4 ja siita kaakkoon Lavian kirkonkylan kautta Suodenniemelle. Suurin osa Suodenniemen liusketta jay karttalehden etelapuolelle. Kartassa olevalta osaltaan Lavian-Suodenniemen liuskeet ovat kiilleliuskeita. joissa vulkanogeenisia kivia on ainoastaan Pohjois-Lavian liuskeen itareunassa ja kalidessa kolitaa Suodenniemen liuskeen pohjoisosassa. K i i 1 1 e 1 i u s k e on kerroksellista kivea, jossa tummemmat ja vaaleammat, hienompi- ja karkeampirakeiset kerrokset vuorottelevat ke.,- kenaan. Kerrosten vahvuus vaihtelee I sm :sta 30 sm :iin ja, joskus on kumpaankin suuruusluokkaan kuuluvaa kerroksellisuutta samanaikaisesti nakyvissa. Erotuksena Kankaanpaan kiilleliuskeesta on Lavian-Suodenniemen kiilleliuske paljon pitemmalle metamorfoitunutta. Se on voimakkaasti uudestikiteytynytta, raesuuruus on 2-4 kertaa suurempi kuin Kankaanpaan kiilleliuskeessa ja karkeampia muotoja voitaisiin taydellam syylla nimittaa kiillegneisseiksi. Kerrallisuutta ei ole missaan nakyvissa.. Puhdasta rapautumissedimenttiluonnetta osoittavat pyroklastisten rakennepiirteiden tavdellinen puutturninen, muutamissa paikoissa esiintyvat kalkkikonkreetiot ja kiilleliuskekokoomus. Siella taalla on myos granaatteja. Mlikroskooppisesti se on taysin granoblastista kvartsi-biotiittiliusketta, jossa lisaksi on kloriittia hiotiitin sekundaarisena muuttuntistuloksena ja hiukan apatiittia sekit paikoitellen almandiittia. Vulkanogeeii iset kivet ovat kaikki emaksisia ja missy kolmessa paikassa missy niita esiintvv, toisistaan eriaviii. Pohjois-Lavian liuskeen itareunalla ne ovat sarvivalkepitoisisia kerroksellisia liuskeita, jotka sarvivalkettii lukuunottamatta hyvin paljon muistuttavat kiilleliuskeita.todennakoisesti ne ovat tuffisyntvisid,sillapaikoitellen niissii on tahan vnttaavia rakennepiirteita. Hietutkimus ()soittaa lie granoblastisiksi kiviksi, joissa piiamineraaleina ovat plagioklaasi (an, ;.), kvartsi. sarvivalke ja rnikrokliini. Biotiittia on nryos verraten runsaasti, osaksi sekundaarisena. Plagioklaasista on kaksostus melkein kokonaan hiivittnyt ja biotiitti on osittain muuttunut kloriitiksi. Aksessoorisina mineraaleina ovat tnalnii, apatiitti, titaniitti jaa zirkoni. Suodemniemen liusl:eeseen kuuluvista emaksisista vulkanogeenisista kivista on IVlarkijiirven etehipuolella oleva uraliittiporfvniittia ja Lavijarven luona oleva lavialiittia. Aama ovat aikaisemmin yksityiskohtaisesti tutkitut ja koska paaosa mistyd jaii karttalehden etelapuolelle. \ iitataan tassa yhteydessa vain alussa mainittuihin Sederholmin ja Makisen julkaisuihin. Lavialiitista lainattakoon kuitenkin lyhyt kuvaus. s>lavialiitti nnurdostaa sarjan runsaasti metamorfoituneita kivia, jotka vastaa vat kokoomukseltaan kvartsidioriitteja. dioriitteja ja gabbroja. Ae i)\-at kauttaaltaan porfvyrisia ki ia, joissa hajarakeina voivat olla kvartsi. plagioklaasi ja uraliitti. Synnvltaan ne on kasitettava vulkanogeenisiksi kiviksi, jotka ovat joko tuff iitteina tai laavavirtoina konkordantisti kerrostuneet paragneisseihin» (Mlakinen 1015, sivu 394). Analyysi 3 taulu-- kossa Tll on tebty lavialiitista.

Pohjois-Lavian liuskeen pohjoisosassa on kiilleliuskeessa noin 4.5 km pitka ja vahintain 20 metric levea konglomeraattivyohyke, V a l i m a e n k o n g 1 o m e r a a t t i, jota mm. Makinen (1915) on aikaisemmin tutkinut. Konglomeraatin palloista on 90-95 % dioriitin kaltaista kivea ja niita on yleensa hyvin tiheassa. Pallot ovat pyoristyneita ja niiden keskimaarainen lapimitta on noin 10 sm, joskin yleisesti esiintyy suurempiakin palloja, aina 30-40 sm lapimittaisiin asti. Makroskooppisesti niiden kivilaji nayttaa kvartsidioriitilta, mikroskooppinen tutkimus osoittaa sen plagioklaasi-biotiitti-sarvivalkegneissiksi, jonka infrakrustisesta tai suprakrustisesta alkuperasta ei voi sanoa mitaan varmaa. Paamineraaleina on plagioklaasi (An30_35), kvartsi, biotiitti ja sarvivalke. Biotiitti on osittain sekundaarista, epidoottia on muuttumistuloksena etenkin tummien mineraalien yhteydessa ja biotiitti on osittain kloriittiutunutta. Aksessoorisina mineraaleina on apatiittia, zirkonia ja malmia. Vaaleat mineraalit muodostavat granoblastisen valimassan, jonka raesuuruus on 0.2-0.3 mm. Tassa ovat tummat mineraalit pitkina, hiukan suurempina, yhdensuuntaisina kiteina ja lisaksi on muutamia suurempia plagioklaasirakeita. Taulukossa III on analyysi 11 Valimaen konglomeraatin pallosta. Valimaen konglomeraatissa kiintyy huomio erikoisesti siihen seikkaan, etta melkein kaikki pallot ovat samaa kivilajia ja lisaksi verraten suuria. Tama viittaisi siihen, etta niiden lahtokohta ei voi olla kovin kaukana. Makinen kiinnitti huomiota samaan asiaan ja tulkitsi pallot lavialiiteiksi. Niiden infrakrustinen alkupera tuntuu kuitenkin yhta todennakoiselta kuin suprakrustinenkin. Ne muistuttavat makroskooppisesti paljon enemman dioriittia kuin mitaan alueella esiintyvaa pintakivea ja niiden raesuuruus on suurempi kuin taman alueen enitenkaan metamorfoituneissa pintakivissa. Vaikka pallot maanpinnan suuntaisessa leikkauksessa ovatkin pyoreita ja keskimaarin 10 sm lapimittaisia, ovat ne pystyleikkauksessa usein toista metric pitkiksi sauvoiksi venyneita (Kuva 11). Nain suuri deformaatio selittaa pallojenpitkalle kehittyneen uudestikiteytymisen niiden alkuperasta riippumatta. Pienia konglomeraattivyohykkeita, joista vain yksi paljastuma on nakyvissa, on lisaksi kahdessa paikassa. Ne ovat Valimaen konglomeraatin Kuva 11. Venvneita palloja Valimaen konglomeraatissa. Valok. A. Huhma. kaltaisia, mutta palloja Fig 11 Elongated pebbles in the conglomerate of Vdlinmkki. on vahan. Photo -l. H-uhama. 4 6747/50 2 5