GEOLOGINEN YLEISKARTTA

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA THE GENERAL GEOLOGICAL MAP OF FINLAND LEHTI-SHEET C1-D1 HELSINKI KIVILAJIKARTAN SELITYS WITH AN ENGLISH SUMMARY KIRJOITTANUT MAUNU HÄRME ESPOO

2 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA THE GENERAL GEOLOGICAL MAP OF FINLAND LEHTI-SHEET C1-D1 HELSINKI KIVILAJIKARTAN SELITYS WITH AN ENGLISH SUMMARY KIRJOITTANUT MAUNU HÄRME ESPOO 1980

3 Härme, Maunu Kivilajikartan selitys. English summary. Suomen geologinen yleiskartta - The general geological map of Finland - 1 : Lehti - Sheet C1-D1, Helsinki. 95 pages, 32 figures one table and one appendix The region covered by the map is located in southern Finland consisting of the coastal territory east of Helsinki Svecofennidic rocks prevail in the western part and the northeastern corner of the map area In the eastern por tion of the area there is a wide pluton of rapakivi rocks varying in granitic composition The pluton is anorogenic postorogenic) in age as are the granite bodies of Bodom Obbnäs and Onas in the western half of the map area too All the rocks are of Precambrian age No basement or basal formations conglomerates of the oldest known Svecofennidic supracrustal rocks have been seen to occur The lowermost sedimentary horizon is a quartz feldspar gneiss in some areas and a biotite quartz plagioclase gneiss in other areas These gneisses pass gradually into each other Pyroxene gneisses marbles and a small amount of quartzites are connected with the quartz feldspar gneisses which were also formerly called leptite gneisses The afore mentioned gneisses are overlain by basic inter mediate and acid volcanics They are further followed areally by plutonic rocks of similar composition representing subvolcanic magma chambers Locally some slates overlie the volcanics Regional metamorphism took place during the early and synkinematic orogenic phases Later ultrametamorphism occurred during the late kinematic phase having been caused mainly by intrusive potash rich mi crocline granite Both venitic and arteritic migmatites occur The anorogenic granites are practically unmetamorphic The text is in Finnish with the figure captions and a summary also in English Maunu Härme Geological Survey of Finland SF Espoo Finland ISBN 9 9 Helsinki 9 Valtion painatuskeskus

4 SISÄLLYS CONTENTS Alkulause Johdanto 7 Yleistä Paljastumasuhteet ja pinnanmuodostus 9 Kallioperän yleispiirteet ja jaotus Svekofennidiset Pintakivilajit Yleistä kivilajit Kvartsi maasälpägneissit ja liuskeet Kvartsiitit Kalkkikivet ja karret 9 Pyrokseenigneissit Yleistä Diopsidigneissit Hypersteenigneissit Kiillegneissit ja liuskeet Vulkaaniset kivilajit Yleistä Emäksiset ja intermediaariset vulkaniitit Happamat vulkaniitit 9 Syväkivilajit Yleistä Peridotiitit Gabrot ja dioriitit Kvartsidioriitit ja granodioriitit Graniitit Juonikivilajit Anorogeeniset kivilajit Yleistä Bodomin Obbnäsin ja Onaksen graniitit Rapakivet Juonikivilajit Rapakiven sulkeumat 9

5 Metamorfoosi Metasomatoosi Kallioperän rakenne Yleistä Poimutustektoniikka Magmaintruusiot Raot ja murrokset Stratigrafia ja kivilajien ikäsuhteet 9 Malmeja ja muita hyödyllisiä kaivannaisia Yleistä Malmiaiheita ja esiintymiä Rautamalmit Muita oksidimalmeja Sulfidimalmit Radioaktiivisuus Kivi ja mineraaliesiintymiä Kalkkikivet Rakennus monumentti ja korukivet sekä mineraalit 9 Summary : Precambrian rocks of the area of the general geological Helsinki map sheet C D Introduction Svecofennidic rocks Supracrustal rocks Infracrustal rocks Anorogenic rocks Metamorphism Structures Stratigraphy Kirjallisuutta Literature Liite : Malmiesiintymiä ja aiheita Helsingin yleiskarttalehden C DI alueella 9

6 ALKULAUSE Helsingin kivilajikarttalehti C sekä siihen liitetty karttalehti Dl :n luo teiskulma ovat viimeiset : mittakaavaisista kivilajikartoista jois ta ensimmäisenä ilmestyi Mikkelin C karttalehti Frosterus 9 b 9 Aikaisemmin tehtiin kenttätyö suoraan : mittakaavaista karttaa varten Myöhemmin tärkeämmiksi tulivat kallioperäkartat mittakaavassa : ja kivilajikartat jäivät yleisluonteisiksi kokoomakartoiksi Aikaisemmin julkaistujen kivilajikarttojen : karttapohjana oli ns»vanha yleiskartta polyedriprojektiossa» jossa pituusasteet oli mer kitty Helsingin observatorion mukaan Nyt viimeisinä julkaistuissa kivilaji kartoissa Ahvenanmaa A ja Helsinki C D on pohjana : mittakaavainen Gauss Krugerin projektiossa oleva yleiskartta yksin kertaistettuna johon pituusasteet on merkitty Greenwichin mukaan Karttapohjan vaihtaminen on ollut tarkoituksenmukaista koska uusinkin»vanhoista yleiskartoista» vuodelta 9 on auttamattomasti vanhentunut eikä sekään kohdistu riittävän hyvin pohjoispuolisen Mikkelin C kivi lajikartan karttapohjaan Pääkartanpitäjä Elsa Järvimäki on piirtänyt puhtaaksi kivilajikartan Hänen taitava ja huolellinen työnsä on kartan laatimisessa ja kokoamisessa ollut korvaamattomana apuna Kentällä ottamieni valokuvien saattamisen painatuskuntoon on tutkimuslaitoksen valokuvauslaboratorio tehnyt suurella asiantuntemuksella ja taidolla Rouva Helga Leppänen on suorittanut huo lellisesti ja nopeasti käsikirjoituksen puhtaaksikirjoitustyöt Kaikille työhön osallistuneille myös tässä mainitsemattomille työtovereilleni haluan esit tää lämpimät kiitokseni 9 9 Maunu Härme

7 JOHDANTO Yleistä Helsingin C D yleiskarttalehden kivilajikarttalehden alueella suoritettiin ensimmäinen systemaattinen geologinen kartoitus viime vuosi sadan lopulla ja tämän työn tuloksena ilmestyivät seuraavat : mittakaavaiset karttalehdet jotka ovat yhdistettyjä maalaji ja kallio peräkarttoja : n :o Helsinki Moberg a n :o Pellinki Moberg 9 a n:o Nurmijärvi Moberg 9 b n :o Porvoo Moberg b n :o Lahti Moberg c n :o Hämeenlinna Tigerstedt 9 n :o Val keala Sederholm 9 b n :o Hamina Moberg 9 ja n :o Viipuri Berghell 99 Yhdistetyt maalaji ja kallioperäkartat eivät mittakaavansa ja luonteensa puolesta kuitenkaan vastanneet ajan mittaan lisääntyvää käytännön tar vetta ja sen vuoksi alueen uudelleenkartoitus oli tarpeen Viime vuosi sadan lopulla aloitettiin maassamme yleiskartoitus : mittakaa vassa julkaistavia kivilajikarttoja varten Helsingin karttalehden ympä ristöstä ovat ilmestyneet seuraavat kivilajikarttalehdet : ja niiden selitykset : Mikkeli C Frosterus 9 b 9 Savonlinna D Hackman & Berghell 9 ; Hackman 9 ja Turku B Härme 9 b 9 Tässä yleiskarttalehtien sarjassa viimeisenä ilmestyy Helsingin C D kivilajikarttalehti 9 luvun lopulla aloitettiin geologinen kartoitus : mitta kaavaisia kallioperäkarttalehtiä varten Kaksinkertaisen työn välttämiseksi siirrettiin Helsingin kivilajikarttalehden julkaisemista kunnes alue tuli kartoitetuksi kallioperäkarttoja varten Tähän mennessä alueelta ovat ilmestyneet seuraavat kallioperäkarttalehdet ja niiden selitykset : Valkeakoski kartta Matisto 9 selitys Matisto 9 Hämeenlinna kartta Simonen 9 9 a selitys Simonen 9 9 b Karkkila kartta Härme 9 selitys Härme 9 a Siuntio Kirkkonummi kartta Laitala 9 selitys Laitala 9 Lammi kartta Laitakari I 9 Kärkölä kartta Lehijärvi 9 selitys Lehijärvi 9 a Riihimäki kartta Kaitaro 9 selitys Härme 9 Kerava kartta Härme 9 9 selitys Härme 9 Helsinki kartta Laitala 9 Heinola kartta Lehijärvi 9 selitys Lehijärvi 9 9

8 Lahti kartta Lehijärvi 9 a selitys Lehijärvi 9 b Lapinjärvi kartta Laitakari I Simonen 9 selitys Laita kari I Simonen 9 Porvoo kartta Laitala 9 Pellinki kartta Laitala 9 Vuohijärvi kartta Lehijärvi Tyrväinen 9 9 Kouvola kartta Simonen Lehijärvi 9 Karhula kartta Simonen 9 Kotka kartta Simonen Laitala 9 Savitaipale kartta Simonen Tyrväinen 9 Luumäki kartta Simonen 9 Hamina kartta Simonen 9 Haapasaari kartta Simonen Laitala 9 Lappeenranta kartta Vorma 9 selitys Vorma 9 Vaalimaa kartta Simonen 9 9 a Ylämaa kartta Simonen 9 9 b Imatra kartta Meriläinen 9 Painetun aineiston lisäksi ovat käytettävissä olleet kenttähavainnot julkaisemattoman Lohjan karttalehden itäosasta Karttapohjan yksinkertaistaminen on ollut tarpeen sen vuoksi että alkuperäisessä karttapohjassa on karttamerkkejä ja nimistöä varsinkin Helsingin seudulla niin runsaasti että ne olisivat haitanneet kivilajikartan luettavuutta Kaikkia selityksessä mainittuja paikannimiä ei ole voitu mer kitä kartalle mutta tällöin on tekstissä viitattu kallioperäkarttaan tai sen selitykseen Karttapohjan yksinkertaistamiseen on antanut mahdollisuu den myös se seikka että kallioperäkarttalehdet : ovat ilmesty neet lähes koko alueelta Alueen kivilajit on kuvattu tai tullaan kuvaamaan kallioperäkartta lehtien selityksissä Sen vuoksi tämä karttalehtiselitys on koottu alueelli seksi yhteenvedoksi jossa huomiota on kiinnitetty enemmän alueen geolo giseen luonteeseen kuin kuvaukseen Kivilajien jaottelussa ja luokittelussa on pyritty seuraamaan alueen kallioperäkarttoja joskin myös niiden luo kitteluperusteet ovat vuoden aikana jonkin verran muuttuneet Kirjallisuusluetteloon on koottu mahdollisimman paljon Helsingin yleis karttalehden alueen mineraaleja kivilajeja ja kallioperää käsitteleviä jul kaisuja aluebibliografiaksi vaikka niihin kaikkiin ei tekstissä olekaan vii tattu Nykyisin on tekeillä koko maata käsittäviä tiedostoja malmi ja mineraaliesiintymistä Ne on tarkoitettu malminetsintäorganisaatioiden käyttöön joskin tiedot tullevat olemaan kaikkien saatavissa Sen vuoksi tässä karttalehtiselityksessä on malmiaiheita käsitelty vain osittain ja lä hinnä sellaisia jotka ovat kiinnostavia suuren yleisön kannalta ks liite

9 Paljastumasuhteet ja pinnanmuodostus Helsingin yleiskarttalehden C I Dl alueen kallioperä on kohtalaisen hyvin paljastuneena Harvahkosti tavataan avokallioita Salpausselkien ja eräitten luoteissuuntaisten pitkittäisharjujen alueilla Eräillä Salpausselän eteläpuolisilla seuduilla erityisesti Kymenlaaksossa glasifluviaaliset sedi mentit peittävät paksuina kerrostumina laajoja alueita joilla siten on avo kallioita hyvin harvassa Toisin kuin lounais Suomessa Turun yleiskarttalehden B alueella vrt Härme 9 s ei Helsingin yleiskarttalehden alueella tunneta jotunilaisia ja sitä nuorempia kerrostumia ainakaan avokallioissa Niiden olemassaolo Lounais Suomessa vaikkapa vain jäännöksinä osoittaa että Svekofennidien s peneplaaniutuminen lähes nykyiseen tasoonsa on tapahtunut jo ennen jotunilaista vaihetta Näin on täytynyt olla koko Etelä Suomen alueella sillä tiedetään prekambrisen kallioperän peneplaanina painuvan Suomenlahden eteläpuolella todettujen kambristen kerrostumien alle 9 OX Kuva Moroutunutta rapakiveä avokalliossa Fig Disintegrated rapakivi granite Klamila Virolahti

10 Eräillä Etelä Suomen rannikkoseuduilla tavatut pienet kaoliiniesiinty mät Härme 9 s 9 edustavat varsin myöhäistä preglasiaalista kallion pinnan rapautumaa joka on laaksoissa säilynyt mannerjäätikön kulutta valta vaikutukselta Monin paikoin varsinkin rapakivialueilla tavataan rapautuvia eli mo routuvia rapakivilohkareita kuva joista itse rapakivi on alkuaan saanut nimensä Aikaisemmin otaksuttiin että ne ovat rapautuneet postglasiaali sena aikana Kuitenkin esimerkiksi tien varrella Utin Taavetin välillä Salpausselällä saattaa tavata vierekkäin sekä aivan terveenä säilyneen että voimakkaasti moroutuneen lohkareen jotka molemmat ovat täysin samaa rapakivityyppiä On selvää että tuollainen moroutunut lohkare on ollut voimakkaan fysikaalisen rapautumisen alainen jo ennen kulkeutumistaan nykyiselle paikalleen mutta kuitenkin vielä pysynyt koossa kuljetuksen ajan Tällaista voimakkaan fysikaalisesti rapautunutta rapakiveä näkee joskus kallioleikkauksissakin voimakkaittein lustarakojen erityisesti ns makaavan lustan yhteydessä kuva Rakorapautumisen säilyminen nykypäiviin asti on ollut mahdollista sen vuoksi että toisin kuin aikaisemmin on käsitetty mannerjäätikkö on kuluttanut voimakkaammin vain kallion pinnan korkeampia kohtia ja niis säkin kulutus lienee useimmiten ollut vain metrien suuruusluokkaa Okko 9 s ; Härme 9 s Tämän vuoksi nykyisen kallionpinnan relie fiä on pidettävä preglasiaalisena Kuva Moroutuva tiheästi rakoillut rapakivi Fig Disintegrating densely jointed rapakivi granite Tie/road No Ylämaa

11 Kuva Voimakkaasti kehittynyt vaakasuora rakoilu ns maka lusta rapakivessä Fig Well developed nearly horizontal jointing in rapu ; vi granite Tie road No Pyhtää Vorma on todennut 9 s 9 Lappeenrannan karttalehden alueella että varsinkin viborgiitilla s on taipumusta voimakkaaseen moroutumiseen Viborgiittimaasälvän mantteli on usein kallion pinnassa rapautunut syvemmälle kuin kalimaasälpä Erityisesti tieleikkauksissa on paikoin nähtävissä miten makaavan lustan suunta ja taipuminen seuraavat kallion yläpinnan kulumismuotoja Ilmeistä on että tällä yhdensuuntaisella rakoilusysteemillä on ollut merkit tävä vaikutus yläpinnan muotoon erityisesti korkeammissa kohdissa joissa kallion lohkeaminen on ollut pinnan muotoa muovaava tekijä kuva Voimakas kerroksellisuus ja jopa liuskeisuus ilmenevät kulun suuntai sina tiheähköinä paljastumajonoina Myös loivat kerroskaateet saattavat joskus ilmetä maaston muodoissa Härme 9 s ; ks Frosterus 9 a Toisaalta yhtenäiset ja suuntauksettomat tai heikosti suuntautuneet pyö reähköt syväkivimassiivit esimerkiksi Hyvinkään gabro Bodomin graniitti Onkimaanjärven massiivi Härme 9 s Mallusjärven massiivi jne erottuvat selvästi ympäristöstään Ilmakuvista onkin ollut huomattavasti apua kallioperäkarttoja laadittaessa Kallioperän yleispiirteet ja jaotus Helsingin karttalehden länsiosassa esiintyy runsaasti keltaisella kartta värillä merkittyjä kvartsi maasälpägneissejä aikaisemmin nimitetty leptii teiksi ja leptiittigneisseiksi ja niihin liittyviä muunnoksia Vantaan Tuusu lan Nurmijärven seuduilla tavataan erilaisia pyrokseenipitoisia gneissejä ;joita lännempänä on kuvannut Parras 9 ; 9 ; vrt Härme 9 Hyvinkään Orimattilan vyöhykkeen pohjoispuolella ovat metasedi menteissä enemmistönä koostumukseltaan vaihtelevat kvartsi plagioklaasi

12 biotiittigneissit usein voimakkaasti migmatiittiutuneina Vastaavat gneissit ovat vallitsevina myös karttalehden luoteiskulmassa Joutsenon Imatran tienoilla Karttalehden keskiosaan tulee lännestä Kalvolan Tammelan Some ron kautta Härme 9 vulkaniittien ja niihin liittyvien emäksisten syvä kivilajien vyöhyke Hyvinkäälle josta se jatkuu Orimattilan seudulle ja kaartuu sieltä etelään Pernajan tienoille ja edelleen Pellingin saariston kautta länsilounaaseen Karttalehden länsipuoliskolla esiintyy runsaasti kvartsidioriitteja ja granodioriitteja sekä mikrokliinigraniitteja erilaisine muunnoksineen Kaikki edellä mainitut kivilajit kuuluvat svekojennialaisen vuorijono vyöhykkeen Svekofennidien muodostumiin Ramsay 9 9 s ; Weg mann Kranck 9 s ; Eskola 9 s joita esiintyy Keski Ruotsissa ja Etelä Suomessa vrt Härme 9 Orogeenisten liikuntovaiheiden mukaisesti on graniittiset syväkivilajit jaoteltu syn ja myöhäiskinemaattisiin orogeenisiin tektonisiin ikäryh miin vrt Wegmann Kranck 9 s ; ; prim ja ser orogeeni nen ks Wahl 9 s 9 Synkinemaattisiin luetaan kvartsi ja granodio riitit sekä myöhäiskinemaattisiin mikrokliinigraniitit muunnoksineen Karttalehden itäisessä osassa on laaja rapakivialue joka käsittää suu rimman osan ns Viipurin rapakivialueesta Tämä rapakivi sekä kartta lehden länsiosassa rannikkoseudulla olevat Bodomin Obbnäsin ja Onaksen graniittimassiivit ovat iältään lähes milj vuotta nuorempia kuin nuo rimmat svekofennidiset syväkivet Tällä perusteella rapakivi ja mainitut graniitit on luettu anorogeeniseksi an kreik kielteinen ryhmäksi postkine maattinen Eskola 9 ; postorogeeninen Wahl 9 s 9 ; anorogeeninen vrt Eskola 9 s Alueella on tavattu muutamia jotunilaisiksi luettavia hiekkakiven irto lohkareita ja Seutulan lentokentän hiekkakuopasta on löydetty pieni kalkki kivilohkare joka on päätelty kuuluvaksi kambro siluriin Vorman 9 s mukaan Lappeenrannan Törölässä rapakiven sulkeumana oleva kvartsiitti saattaisi olla subjotunilainen SVEKOFENNIDISET KIVILAJIT Pintakivilajit Yleistä Karttalehden alueella esiintyy svekofennialaisina pintasyntyisinä kivi lajeina kvartsi maasälpägneissejä kiillegneissejä ja kalkkikiviä Lisäksi tavataan varsinkin karttalehden lounaisosassa erilaisia metavulkaniitteja joiden koostumus vaihtelee basaltista ryoliittiin Sedimentaation alustaa ei tunneta eikä pohjakonglomeraattejakaan ole tavattu

13 Stratigrafisesti edustavat kvartsi maasälpägneissit ja toisaalta kiille gneissit alinta tunnettua sedimenttihorisonttia kumpikin omilla alueillaan Edelliset niihin liittyvine muunnoksineen ovat enemmistönä karttalehden lounaisosassa keltainen karttaväri ja jälkimmäiset karttalehden luoteis ja koillisosissa sininen karttaväri Edellisiin liittyvät alueen kalkkiesiin tymät Eskola et al 9 9 ; Härme 9 b s ; 9 s 9 jälkim mäisiin ei liity kalkkeja mutta kylläkin kalkkikonkreetioita Härme 9 a s ; 9 s On pääteltävissä että kvartsi maasälpägneissien ja liuskeiden alkupe räinen raekoko on pääosaltaan ollut hiekka hieta luokkaa vastaava Kiille gneissit ja liuskeet ovat alkuaan olleet jonkin verran hienorakeisia osittain savipitoisia sedimenttejä pitemmälle edenneen rapautumisen ja lajittu misen tuotteita Kvartsi maasälpägneissit kalkkeineen edustavat lähinnä etumaa alueen sedimenttejä Härme 9 s kun sen sijaan kiillegneissit edustavat syvemmän veden sedimentaatioaluetta Kvartsi maasälpägneissit ja kiille gneissit vaihettuvat lateraalisesti toisikseen ; kaikkia väliasteita on todettu Migmatiittisen gneissin jopa granaatti ja tai kordieriittipitoisenkin alkuperän luokitteleminen tuottaa paikoin suuria vaikeuksia Monessa kohdassa on todettu että kun kiilleköyhä gneissi joutuu ultrametamorfoosin kohteeksi erkaantuu siitä kvartsia ja maasälpää partiaalinen anatexis juoniksi tai linssimäisiksi segregaatioiksi kuva Tällöin biotiitti suhteelli sesti rikastuu jäljellä olevaan gneissiosaan melanosomi Härme 9 a s ; 9 s ; 9 s ; 9 s 9 ; 9 s joka siten koostu mukseltaan vastaa kiillegneissiä Usein osa biotiittia on samalla muuttunut granaatiksi tai kordieriitiksi Tästä johtuu että gneissien luokittelu eri karttalehtien alueilla ei ole ollut aivan johdonmukaista vrt Härme 9 s Kvartsi maasälpägneisseihin liittyy vähän kvartsiittia ja paljon pyrok seenigneissejä Niistä diopsidigneissit ovat syntyneet detritaalisen sili kaattiaineksen ja sen joukkoon sedimentoituneen karbonaatin metamor foosituotteina Hypersteenigneissit ovat lähinnä detritaalisen j a pyroklas tisen aineksen sekaisia tuffiitteja tai andesiittiluokan metavulkaniitteja Vulkaanisperäiset kivilajit ovat laavoja ja porfyriitteja juovaisia ja kerroksellisia tuffeja tai pyroklastisen ja detritaalisen aineksen sekaisia tuffiitteja Eräissä tapauksissa reaktiokarret muistuttavat metavulkaniitteja eikä niitä aina voida luokitella erilleen Basalttisten ja usein myös andesiittisten tuffien ja laavojen alkuperä voidaan metamorfoituneissakin kivissä usein perustellusti päätellä kokonais koostumuksen tai reliktisten primaarirakenteiden esim porfyyriitit pe rusteella Dasiittisten latiittisten ja ryoliittisten metavulkaniittien alku perän määrittäminen on vaikeampaa sen vuoksi että detritaalisella sedi

14 Kuva Polymigmatiitti Agmatiitin fragmentit ovat suonigneissiä alkuaan kvartsi maasälpä gneissiä ja intrusiivinen osa on mikrokliinigraniittia Suonien väliset tummat juovat ovat melano someja Huomaa myös tummat biotiittirikkaat saumat fragmenttien reunoilla mikrokliinigraniittia vasten Fig Polymigmatite Fragments of veined gneiss originally quartz feldspar gneiss in agmatite the intrusive component of which is microcline granite The dark stripes between the veinlets are melanosomes Note also the dark biotite rich borders of the fragments against the microcline granite Kirkkonummi mentillä saattaa olla sama kokonaiskoostumus Näin on varmasti usein kentällä metamorfinen vulkaaninen kivi luokiteltu metasedimentiksi Par haiten on metamorfinen hapan andesiitti dasiitti latiitti tai ryoliitti voitu tunnistaa vulkaanisperäiseksi silloin kun se esiintyy varsinaisessa vulkaa nisten kivilajien vyöhykkeessä jossa basalttien ja andesiittien alkuperä on selvästi pääteltävissä Usein tällaisten paksujen vulkaanisten patjojen

15 alueilla metamorfoosi on heikompi kuin korkeametamorfisten gneissien alueella ja siksi näissä vyöhykkeissä kivilajien alkuperäinen luonne on säilynyt paremmin Härme 9 s Liuskeet ja gneissit ovat uudestikitetyneet alueellismetamorfoosissa lähinnä synkinemaattisessa vaiheessa Migmatiittiset gneissit ovat sittem min myöhäiskinemaattisen vaiheen ultrametamorfoosissa saaneet nykyisen asunsa ja mineraaliassosiaationsa Kvartsi maasälpägneissit ja liuskeet Kvartsi maasälpägneisseillä ja liuskeilla tarkoitetaan tässä sellaisia suhteellisen maasälpärikkaita ja biotiittiköyhiä kivilajeja joita aikaisemmin on nimitetty leptiittigneisseiksi tai leptiiteiksi Eräillä karttalehdillä niistä on käytetty myös nimitystä happamat gneissit Kiven rapautumispinta on yleensä harmaa mutta tuore murtopinta saattaa joskus kvartsin ja maa sälvän pigmenttisyyden johdosta olla hyvinkin tumma vaikka kivilaji sisältääkin vain vähän biotiittia Nämä kivilajit ovat arkoosisia meta areniitteja joiden päämineraaleina on kvartsia maasälpää ja vähän biotiittia Maasälpä on plagioklaasia olig harvemmin mikrokliinia ja sitä on kivessä joskus jopa yli esim Lai tala 9 s 9 Biotiittia on yleensä alle muskoviittia on vain har voin Aksessoreina ovat grafiitti pyöristyneet titaniitti ja zirkoni sekä mag netiitti Rakenne on granoblastinen Migmatiittiutuneissa gneisseissä on yleisesti granaattia ja tai kordieriittia Paikoin on jopa ohuita kvartsiittisia välikerroksia Härme 9 a s 9 ; 9 s ; 9 s ; Lehijärvi 9 a s ; 9 b s Karttalehti alueen kalkkiesiintymät liittyvät kaikki kvartsi maasälpägneisseihin Paikoin kivilajissa on karbonaattipitoisia noin cm paksuja väli kerroksia kalkkigneissiä Niiden rapautuminen kallion pinnassa paljastaa joskus kerroksellisuuden kuva joka useimmiten on heikko tai epäselvä Virtakerroksellisuutta ei ole havaittu Varsinkin karttalehden lounaisosassa olevat kvartsi maasälpägneissit ovat homogeenisia jolloin raekoko koos tumus ja värierot ovat niin vähäisiä ja heikkoja että kerroksellisuutta on varsinkin tuoreessa pinnassa vaikea havaita Korkea maasälpäpitoisuus osoittaa että detritaalisen aineksen kemialli nen rapautuminen on ollut epätäydellistä Tasarakeisuus viittaa siihen että materiaalin lajittuminen on sedimentaatiovaiheessa ollut hyvä Heikko kerroksellisuus j a virtakerroksellisuuden puute osoittavat että sedimen taatio on ollut rauhallinen ja tasaisesti jatkuva

16 Kuva Kvartsi maasälpägneissi Kuvan alareunassa näkyvä tummahko kerros on vielä karbo naattipitoinen ja sen vuoksi pinnastaan rapautunut Muut tummat kerrokset ovat diopsidi tai kvartsirikkaita Rahan halkaisija cm Fig Quartz feldspar gneiss Below the dark layer is still carbonate bearing and therefore more sus ceptible to weathering The other dark layers are rich in diopside or quartz The coin is cm in diameter Lassila Helsinki Vaikka virtakerroksellisuus ja kerrospintarakenteet puuttuvatkin lähes täydelleen niin kalkin runsas esiintyminen näiden gneissien yhteydessä viittaa siihen että sedimentaatio on tapahtunut etumaa alueella shelf Kvartsi maasälpägneissien runsas alkuaan hiekka hieta luokan raekokoa ollut kvartsi ja maasälpäpitoisuus antavat aiheen päätelmään että niiden materiaali on peräisin happamasta graniittiluokan syväkivestä Härme 9 b s ; 9 s Kiilteiden vähäiset määrät sedimentissä indi koivat sedimentin olleen saves ja kaoliiniköyhää mikä ilmeisesti on seu rausta veden aiheuttamasta lajittumisesta sekä sedimentaatiosta veteen

17 Kuva Hapan andesiittinen laava Kiven pinta on kohtisuorassa laavalohkojen venymissuuntaa vastaan ja sen vuoksi ei mitään merkittävää liuskeisuutta ole havaittavissa vrt kuva Fig Acid andesitic flow The rock surface is perpendicular to the elongation of the lava blocks and therefore no significant schistosity is to be observed cf fig Tie road No Noppo Hyvinkää Kuva Hapan andesiittinen laava Kuvassa näkyvässä pystyleikkauksessa liuskeinen laava muis tuttaa suuresti kerroksellista kvartsi maasälpägneissiä Kallion yläpinta on sama kuin kuvassa Fig Acid andesitic flow In the vertical section the schistose meta andesite resembles almost perfectly certain layered quartz feldspar gneisses The upper surface of the outcrop is to be seen in fig Tie road No Noppo Hyvinkää 9 OX

18 Kuva Hapan andesiittinen laava Kiven pinta on kohtisuorassa laavalohkojen venymissuuntaa vastaan ja sen vuoksi ei mitään merkittävää liuskeisuutta ole havaittavissa vrt kuva Fig Acid andesitic flow The rock surface is perpendicular to the elongation of the lava blocks and therefore no significant schistosity is to be observed cf fig Tie road No Noppo Hyvinkää Kuva Hapan andesiittinen laava Kuvassa näkyvässä pystyleikkauksessa liuskeinen laava muis tuttaa suuresti kerroksellista kvartsi maasälpägneissiä Kallion yläpinta on sama kuin kuvassa Fig Acid andesitic flow In the vertical section the schistose meta andesite resembles almost perfectly certain layered quartz feldspar gneisses The upper surface of the outcrop is to be seen in fig Tie road No Noppo Hyvinkää 9 OX

19 matrix vastaa koostumukseltaan ympäristön kvartsi maasälpägneissejä Kyhmyinä esiintyvä sillimaniitti seuraa kerroksellisuutta ja on ilmeisesti muuttumistulosta kaoliniitista Noin km Lahden koillispuolella Pyhäntakana esiintyvä kvartsiitti Lehijärvi 9 ; 9 9 s liittyy kvartsirikkaisiin arkoosigneisseihin Se on sillimaniittipitoista ortokvartsiittia joka muistuttaa Tiirismaan ja Katilan suon kvartsiitteja Muualla Etelä Suomessa on kvartsi maasälpägneisseihin liittyvinä to dettu muutaman senttimetrin paksuisia kvartsiittivälikerroksia Härme 9 a s 9 ; 9 b s tai kvartsirikkaita välikerroksia Härme 9 kuva Kvartsiittien esiintymiseen yleiskarttalehden alueella viittaa vat myös Moberg b s ; c s ; 9 a s Berghell 99 s Sederholm 9 s Yletyinen 9 ja Vaasjoki 9 s Nämä kivilajit ovat kuitenkin epäpuhtaita lähinnä kvartsi maasälpägneis sejä Mäkinen 9 ; Sederholm 9 Noin km Lappeenrannasta lounaaseen Törölässä on pienehkö kvart siittiesiintymä Vorma 9 s rapakivialueella Lähimmässä paljas tumassa kivilaji on tiriliittiä mutta kontaktit ovat peitossa Kvartsiitti sisältää hyvin pyöristynyttä kvartsia ja vähän plagioklaasia Matrix on pääasiassa ortoklaasia sillimaniittia osittain piniittiytynyttä kordieriittia magnetiittia sekä suurehkoja biotiitti ja muskoviittisuomuja Rakenne on blastoklastinen osittain granoblastinen Vorma pitää tätä kvartsiittia ka tosta lohjenneena sulkeumana rapakivessä 9 Kalkkikivet ja karret Karttalehtialueen kalkkikivet esiintyvät yksinomaan kvartsi maasälpä gneissien tai niihin geneettisesti liittyvien diopsidigneissien yhteydessä Tästä johtuu että useimmat kalkkikivet esiintyvät niillä alueilla jotka on merkitty keltaisella karttavärillä eli runsaimmin karttalehden lounais osassa Suurin osa kallioperäkartoille merkityistä kalkkiesiintymistä on pie niä ja taloudellisesti merkityksettömiä Alueen kalkkiesiintymistä ovat louhinnan kohteina vain Ihalainen Lappeenrannassa ja Sipoon Träskbyssä oleva esiintymä aik Nevas nyk Kalkkiranta Alueen kalkkikiviä ovat kuvanneet Holmberg Moberg a s ; b s ; c s Eskola et al 9 9 Härme 9 a s ; 9 s Laitala 9 s ja Lehijärvi 9 b s 9 Alueen kalkkikivet ovat yleensä kalsiittia mutta sisältävät paikoin dolomiittisia välikerroksia tai linssejä Ne ovat väriltään valkoisia tai vaalean harmaita mutta punaisiakin on paikoin tavattu Wegmann Kranck 9 s ; A Laitakari 9 ; Tavela 9 b s ; Härme 9 s Kalkki on usein kerroksellista ja yleisesti tavattavat humiittimineraalit

20 vrt Rankama 9 s esiintyvät kerrosmyötäisesti Härme 9 ja ovat siten kalkin primaarikoostumukseen liittyviä Kalkit ovat kiteisiä useimmi ten keski tai jopa karkearakeisia Grafiitti on yleinen lisäaines kalkeissa ja niiden sivukivissä Ihalaisten kalkkiesiintymää tai sen mineraaleja ovat kuvanneet Berghell 99 s Hackman 9 s Valtakari 9 9 s 9 v Volborth 9 s ; 9 s Metzger 9 s ; 9 s Simonen 9 s 9 Keeling 9 9 Bröckl 9 Åberg 9 s Vorma 9 s ja Lunden 9 9 s Esiintymä on sulkeumana rapakivessä ja kalkin yhteydessä tavataan kvartsi maasälpägneissejä ja karsiamfiboliitteja Karsi kiveen sisältyy karbonaattia kvartsia plagioklaasia diopsidia amfibolia titaniittia apatiittia grossulariittia ja malmirakeita Tärkein karsimineraali on wollastoniitti jota esiintymässä on runsaasti Wollastoniittia on run saasti myös litin Sääskjärven kalkkikivessä Moberg c s ; Eskola et al 9 9 s ; Arhe 9 joka on sulkeumana rapakivessä Ihalaisten esiintymää lävistävät amfiboliitti diabaasi felsiitti rapa kivi ja rapakivipegmatiittijuonet Ihalaisten kaikkiin liittyvän wollasto niitin synty näyttää olevan rapakivigraniitin ja sen juonien aiheuttamaa Samoin on laita litin Sääskjärven kalkissa jossa rapakiveä vasten on pai koin yli m paksu vyöhykkeinen karsisauma Ihalaisten ja Sääskjärven esiintymät ovat svekofennialaisia kalkkeja ilmeisesti rapakivilakkoliitin kattoa s Sipoon Kalkkirannan kalkkiesiintymää ovat kuvanneet Moberg a s Eskola et al 9 9 s Tavela 9 a s ja Härme 9 s Kalkin sivukivenä on kvartsi maasälpäliusketta kuva johon liittyy vuo rokerroksina varsin säilyneitä intermediaarisia ja happamia tuffiitteja ja porfyriitteja Esiintymään liittyvää dolomiittista kalkkia louhitaan maan viljelyskalkiksi Kalkkikivessä on lisäaineksina wollastoniittia ja pyrok seenia ja jo Holmberg mainitsee sieltä löydetyn molybdeenihohdetta ruusukvartsia spinelliä kalsiitin kidesykeröitä tremoliittia j a titaniittia Kalkkikiveä lävistää graniitti Vanhastaan tunnettuja karsimineraalien löytöpaikkoja ovat Mäntsälän Nummisten Kalkkisaari Holmberg s ; Beck ; Moberg 9 b s ; Eskola et al 9 9 s ; Härme 9 s joka on tunnettu vesuvia niitistaan sekä Vantaan Sillbölen Lundström ; Savenius a ja b ; Holmberg ; Wiik ; Moberg a s ; Tammekann 9 ; Härme 9 s kalkkikiveen liittyvä karsirautamalmi Rapakivialueen ulko puolella on tremoliitti yleisempi karsimineraali kuin wollastoniitti Kalkki seuraa esiintymisessään yksinomaan kvartsi maasälpägneissejä Sitä ei tavata biotiitti ja kvartsirikkaampien alkuaan hienorakeisempien gneissien yhteydessä mutta niihin liittyy monin paikoin kalkkikonkree tioita joita tavallisesti on jonoissa kerrosmyötäisesti

21 Pyrokseenigneissit Yleistä Kuva Kalkkigneissi Oikeassa laidassa kalkkikivi Fig Lime gneiss On the right limestone Kalkkiranta Sipoo Karttalehden alueella on pyrokseenigneissejä kahta päätyyppiä diopsi digneisseja ja hypersteenigneissejä Näiden lisäksi tavataan paikallisina muunnoksina diopsidi hypersteenigneissejä diopsidi ja tai hypersteeni amfiboligneissejä sekä diopsidi tai hypersteeniamfiboliitteja Diopsidi ja hypersteenigneissejä esiintyy runsaimmin Siuntion Kirkkonummi Lohjan Karkkilan Helsingin Keravan ja Rii himäen karttalehtien alueilla joista niitä on myös kuvattu Härme 9 a s 9 ; 9 s ; Laitala 9 s

22 Länsi Uudenmaan alueelta on pyrokseenigneissejä kuvannut Parras 9 ; 9 Vähäisessä määrin on diopsidigneissejä myös Lapinjärven sekä lähinnä pyrokseeniamfiboliitteihin luettavia gneissejä Hämeen linnan ja Lappeenrannan karttalehtien alueilla Kaikkia pyrokseenipitoisia kivilajeja luonnehtii tuoreen murtopinnan ruskehtava värisävy Se saattaa kvartsin j a maasälvän pigmenttisyyden vuoksi olla tumma vaikka esimerkiksi diopsidigneissien rapautumispinta olisikin vaalean harmaa Metamorfisten pyrokseenigneissien mineraaliparageneesi on syntynyt synkinemaattisen vaiheen alueellismetamorfoosissa Diopsidigneissit Diopsidigneissit ovat kvartsi maasälpägneissien muunnoksia Niissä on kvartsia ja maasälpiä samassa suhteessa sekä lisäksi vaihtelevassa määrin diopsidia jolloin biotiitti usein puuttuu Maasälpä on useimmiten plagio klaasia mutta joskus harvemmin saattaa mikrokliini olla enemmistönä esim Härme 9 a s Näiden mineraalien määräsuhteet vaihtelevat jopa samassa paljastumassa Diopsidigneissit ovat alkuaan olleet samoja sedimenttejä kuin kvartsi maasälpägneissit mutta karbonaattipitoisia Metamorfoosissa karbonaatti on reagoinut silikaattisen aineksen kanssa muodostaen hyvin vaaleata mik roskoopissa joskus lähes väritöntä diopsidia Eräissä tapauksissa on tällöin myös plagioklaasin anortiittipitoisuus kohonnut joskus labradoriitiksi harvoin jopa bytowniitiksi saakka Joissakin kerroksissa karbonaattia on säilynyt ja tällöin plagioklaasia on muuttunut myös skapoliitiksi meioniitti Joskus jopa saman mineraalirakeen toinen pää on plagioklaasia ja toinen skapoliittia Aksessoreina ovat apatiitti titaniitti zirkoni grafiitti ja magne tiitti Titaniitti ja zirkoni ovat usein selvästi pyöristyneitä Diopsidigneissien rakenne on granoblastinen Blastoklastista rakennetta voi joskus nähdä karbonaattipitoisissa välikerroksissa Hypersteenigneissit Pyrokseenigneissien alueilla tavataan gneissejä jotka sisältävät sekä diopsidia että hypersteeniä tai vain hypersteeniä mafisena mineraalina Hypersteenigneissit esiintyvät harvoin paksuina patjoina kuten diopsidi gneissit Useimmiten ne ovat ohuina välikerroksina diopsidigneisseissä tai muuten niihin liittyvinä Hypersteenigneissit ovat joskus kerroksellisia usein juovaisia mutta niihin liittyy myös varsin homogeenisia kivilajeja jotka saattaisivat olla magmaattista alkuperää

23 Hypersteenigneissien koostumus vaihtelee mutta yleensä ne ovat suh teellisesti Fe Mg rikkaampia ja useimmiten Ca köyhempiä kuin vaaleat diopsidigneissit Hypersteenigneissien koostumus vaihteleekin tummista hypersteeni amfiboliiteista vaaleihin kvartsirikkaisiin gneisseihin Päämineraaleina esiin tyy tavallisimmin plagioklaasia kvartsia pyrokseenia amfibolia ja bio tiittia Esimerkiksi Keravan karttalehden eräissä osissa on todettu mineraalikoostumuksissa seuraavanlaisia vaihteluja Härme 9 s : kvartsia plagioklaasia An _ amfibolia pyrokseenia ja biotiittia 9 Joskus harvoin niissä tavataan vähän granaattia almandiinia esim Härme 9 s 9 ja primaarisena komponenttina harvoin mikrokliinia Aksessoreina on titaniittia apatiittia zirkonia ja magnetiittia Rakenne on granoblastinen Yllä esitetyt suuret koostumusvaihtelut viittaavat siihen että tämän ryhmän kivilajeihin sisältyy alkuperältään hyvin erilaista materiaalia Useimmissa tapauksissa keskimääräinen koostumus on andesiitin dasiitin luokkaa joka lienee syntynyt joko suoraan tuffikerroksina tai laavapatjoina tai pyroklastisen ja detritaalisen aineksen sekaisina tuffiitteina Kiillegneissit ja liuskeet Kiillegneissejä ja liuskeita on karttalehden länsipuoliskolla ja koillis kulmassa Kvartsi maasälpägneisseistä ne eroavat kvartsi ja biotiittirik kaampina sekä maasälpäköyhempinä Kiillegneissien primaarinen maasälpä on lähes yksinomaan plagioklaasia mutta kvartsi maasälpägneisseissä tavataan joskus primaarina myös mikrokliinia Nämä gneissit edustavat toisiaan vastaavina alinta tunnettua sedimenttihorisonttia Kiillegneis seistä on joskus myös käytetty nimitystä kvartsi biotiitti plagioklaasigneissit Kiilleliuskeita on alueella vähän ja joskus niiden erottaminen kiille gneisseistä on tulkinnanvaraista Useimmiten ne ovat ultrametamorfoosissa muuttuneet migmatiittisiksi suonigneisseiksi Kiilleliuskeet sisältävät kvartsia biotiittia ja plagioklaasia olig sekä harvoin muskoviittia Kiillegneisseissä ja joskus liuskeissakin on almandiini granaattia ja tai kordieriittia sekä harvemmin andalusiittia tai sillimaniittia Kaksi viimeksi mainittua mineraalia on eritelty vain Valkeakosken Lammin Heinolan Lahden ja Lappeenrannan kallioperäkarttalehdillä eli yleiskarttalehden pohjoislaidalla jossa migma tiittiutuminen on vähäisempää Granaatti ja kordieriitti ovat hyvin yleisiä erityisesti suonigneisseissä Ne esiintyvät usein yhdessä tai niin tiheään vuorotellen että esiintymis alueiden rajaaminen ei usein edes kallioperäkarttalehdillä ole ollut mahdol lista Sen vuoksi ne on yleiskarttalehdellä merkitty yhteisellä päällemerkillä

24 Kuva 9 Gneissisulkeuma plagioklaasi kvartsi biotiitti karkearakeisessa mikrokliinigraniitissa Sulkeumaa ympäröi biotiittirikas jäännös josta plagioklaasi ja kvartsi ovat suureksi osaksi pois tuneet graniittiin Reunoilla biotiitti on muuttunut almandiiniksi joka on yleinen lisäaines alueen migmatiittisessa mikrokliinigraniitissa Gneissin sisällä on vaaleita anatektisia erkaumia plagio klaasi kvartsi ja vähän granaattia Härme 9 s Numerolaatta cm Fig 9 Xenolith of plagioclase quartz biotite gneiss in coarse grained microcline granite The xenolith is surrounded by biotite rich restite melanosome and it encloses pale colored segregations leucosomes plagioclase quartz and some almandine Härme 9 p At the border the biotite is altered into almandine a common accessory in the migmatitic microcline granite Tag cm Skräddarby Sipoo Andalusiittia on sekä liuskeissa että migmatiittisissa gneisseissä Weg mann Kranck 9 s 9 ; Matisto 9 s ; Härme 9 s 9 Sillimaniittia on kiilleliuskeessa joskus hajallaan tai pieninä kasaumina vrt Lehijärvi 9 9 s alueellismetamorfoosissa syntyneenä Suoni gneissin kordieriitin sisällä on usein myös sillimaniittikasaumia jotka siten saattavat olla vanhempia kuin ympäröivä kordieriitti Toisaalta sillimaniit

25 Kuva Kaksi metamorfoosivaihetta Gneississä on kerrosmyötäisesti tummina täplinä kordie riittia joka on syntynyt synkinemaattisen vaiheen alueellismetamorfoosissa Tummat luirot intru siivisessa myöhäiskinemaattisessa mikrokliinigraniitissa ovat assimiloituneen gneissin biotiittirik kaita jäännöksiä melanosome Ne ovat muuttumassa kordieriitiksi jota on graniitissa tummina pyöreähköinä läiskinä Molemmat kordieriitit ovat piniittiytyneitä Fig Metamorphism and cordierite of two ages The dark spots in the gneiss are cordierite formed in regional metamorphism of the synkinematic phase The dark schlieren in the intrusive late kinematic microcline granite are biotite rich remnants melanosomes of the assimilated gneiss The dark roundish flecks in the granite are accumulations of cordierite which are alteration products of the melanosomes Both cordierites are pinitized Malmin lentokenttd Malmi airport ti kordieriitti yhdistelmä on suonigneississä yleisempi kuin sillimaniitin esiintyminen ei migmatiittisessa kiilleliuskeessa Siten on mahdollista että kordieriitissa sulkeumana oleva sillimaniitti on osaksi syntynyt vasta myö häiskinemaattisen vaiheen ultrametamorfoosin yhteydessä mutta pää osiltaan ennen kordieriitin muodostusta Härme 9 a s Fig P IV ; 9 9 s ; vrt Wegmann Kranck 9 s 9 Mikrokliinigraniitissa olevien gneissisulkeumien reunoilla tai gneissiä lävistävien graniittijuonien reunoilla on gneississä usein tumma sauma kuva 9 Härme 9 s Se on biotiittirikas jäännös melanosomi gneissistä paleosomi jonka plagioklaasi ja kvartsi ovat osittain sulaneet partiaalinen anatexis ja poistuneet graniittiin tai segregoituneet juoniksi tai erkaumalinsseiksi leukosomi Biotiitti on edelleen usein muuttunut granaatiksi tai ja kordieriitiksi Migmatiittialueella on tapauksia joissa gneissi sisältää alueellismeta morfoosissa syntynyttä kordieriittia ja toisaalta gneissiä myöhemmin 9 X

26 assimiloineessa mikrokliinigraniitissa on biotiitista syntyneitä kordieriitti kasaumia kuva Näin saattaa migmatiittisen kiven eri komponenteissa olla kahdenikäistä kordieriittia Toisaalta biotiitti saattaa myös itse olla muuttumistulosta sillä pyrok seenigneissin migmatiittiutuessa pyrokseeni muuttuu amfiboliksi tämä biotiitiksi ja edelleen granaatiksi tai kordieriitiksi Pyrokseenigneissi muuttuu näin myös suonigneissiksi Härme 9 s 9 ; Härme Laitala 9 Granaatti ja kordieriittipitoisia gneissejä on joskus nimitetty myös kinzigiiteiksi joka on alkuaan Kinzigtal Schwarzwald paikallisnimi vrt Wegmann Kranck 9 s 9 ; Härme 9 s 9 Suonigneissien juonimuodostus on sekä arteriittista että veniittistä Härme 9 s usein kumpaakin lähes yhtä paljon Se on syntynyt intrusiivista mikrokliinigraniittia edeltävässä migmatiittirintamassa Pai koin esimerkiksi Lappeenrannan koillis ja itäpuolilla veniittiset juonet ovat kuitenkin enemmistönä ja kalirikkaita arteriittisia juonia on vain harvassa Näin on usein myös niillä seuduilla missä juonimuodostus on vähäisempää kuten esimerkiksi karttalehden länsiosan pohjoislaidalla Kiillegneisseihin ja liuskeisiin ei kalkkeja liity mutta metamorfoitu neita kalkkikonkreetioita on niissä tavattu ainakin Karkkilan Val keakosken Lammin Riihimäen Lappeenrannan ja Imatran karttalehdillä Konkreetiot esiintyvät useimmiten jonoissa tiettyjä kerroksia seuraten suhteellisen biotiittiköyhissä gneissi muunnoksissa joita mainituilla alueilla esiintyy Kiillegneisseissä ja liuskeissa on joskus grafiittia aksessorisena Moberg c s ; 9 b s 9 ; Tigerstedt 9 s 9 ; A Laitakari 9 Matisto 9 s 9 on todennut hienorakeisia mustaliuskevälikerroksia kiillelius keessa Fylliittiä on alueella vähän ja tavallisesti ohuina kerroksina lähinnä vulkaniitteihin liittyen ja niiden yläosissa tai päällä Härme 9 a s ; 9 s Vulkaaniset kivilajit Yleistä Vulkaanisia kivilajeja esiintyy yleiskarttalehden luoteiskulmassa sekä lounaisosassa Nämä ovat osia pitkästä vulkaniittijaksosta joka Heinolan Lammin Hämeenlinnan Kalvolan Tammelan Ypäjän kautta kaartuu Somerolle jatkuen sieltä itään Hyvinkäälle ja Mäntsälään sekä edelleen Pukkilaan Askolaan Koskenkylään ja Pellinkiin Sieltä se kulkee osaksi saaristossa etelärannikkoa myöten Tammisaaren eteläpuolitse länteen

27 Etelä Suomessa on vulkaniitteja jossain määrin muuallakin mutta tässä laajalle kaartuvassa vyöhykkeessä niitä esiintyy runsaimmin ja niiden koos tumukset sekä primaarirakenteet ovat parhaiten säilyneet Tässä vyöhyk keessä niitä seuraavat vastaavan koostumuksiset syväkivilajit joihin ne joskus suorastaan vaihettuvat Härme 9 a s ; 9 s ; 9 s ja ovat siten niiden kanssa komagmaattisia Vulkaniiteiksi tunnistettavat kivilajit ovat useimmiten kerroksellisia tai juovaisia tuffeja joihin liittyy joskus fragmenttirakenteita agglomeraatteja vulkaanisia breksioita ja konglomeraatteja Laavarakenteita ja manteli kiviä on havaittu paikoin Uraliitti ja plagioklaasiporfyriitteja on tavattu pyroklastisiin kiviin liittyvinä suhteellisen ohuina patjoina ilmeisesti ker rosjuonina Vulkaanit ovat olleet stratovulkaaneja jotka ovat toimineet jonoina tietyissä vyöhykkeissä Suurin osa tunnistettavista vulkaniiteista on koostumukseltaan basalt teja ja andesiitteja Dasiitteja latiitteja ja ryoliitteja on todettu varsin vähän mikä johtuu siitä että koostumus ei läheskään aina ole niiden tun nistamisessa sopiva kriteeri koska eräillä residuaalisedimenteillä saattaa olla lähes vastaava koostumus Ne ovat ilmeisesti myös olleet vulkaniitti jaksoissa ylimpinä kerrostumina ja siten nopeammin kuluneet pois Emäksiset ja intermediaariset vulkaniitit Emäksisiin ja intermediaarisiin vulkaniitteihin on luettu koostumuk seltaan lähinnä basalttiset ja andesiittiset vulkanogeeniset kivilajit Nämä kivilajit käsitellään yhdessä sen vuoksi että ne esiintyvat taajaan vuorot televina j a toisikseen vaihettuvina Niiden eritteleminen kallioperäkar tankaan mittakaavassa ei aina ole mahdollista Kenttähavaintojen perus teella näyttää kuitenkin että andesiittinen koostumus esiintyy huomatta vasti yleisempänä kuin basalttinen Varsin yleinen on kerroksellinen tuffiitti joka on pyroklastisen ja detri taalisen aineksen sekoitus tai vuorokerrostunut detritaalisen aineksen kanssa Usein on epäselvää onko detritus ollut osittain rapautunutta ja huuhtou tunutta pyroklastista ainesta vai syväkiven rapautumistuotetta Kerrostu minen on ilmeisesti tapahtunut vedessä Huuhtoutunutta tuffiainesta lie nevät usein happamammat kerrokset raitaisessa vulkaniitissa kuva jossa tummat ja vaaleat kerrokset vuorottelevat Se on Etelä Suomen rannikkoseudulla mm Helsingin tienoilla yleinen vulkaniitteihin liittyvä muunnos jota on nimitetty joskus myös»juovadioriitiksi» Eskola 9 s ; Härme 9 b s ; 9 s koska se metamorfoituneena paikoin on raekooltaan keskirakeista

28 Kuva Kerroksellinen tuffiitti Materiaali on ilmeisesti kerrostunut vedestä Fig Stratified tuffite The material was obviously laid down in water Kulosaari Helsinki Basalttiset ja andesiittiset vulkaniitit ovat usein kerroksellisia tuffeja joihin liittyy mm Siuntion Helsingin Karkkilan Rii himäen Valkeakosken Pellingin Porvoon ja Lapinjärven karttalehdillä agglomeraattia tai muita fragmentti rakenteita Niiden luonne on metamorfisessa kivessä usein vaikeasti määri tettävissä Osittain fragmentit ovat pyöreähköjä vulkaanisten pommien tapaan paikoin breksiamaisen särmikkäitä joskus harvemmin näyttäisi palloissa olevan pyöristyneisyyttä ja iskoksessa lajittumista Manteli ja tai tyynylaavarakenteita ovat kuvanneet Wegmann Kranck 9 s Simonen 9 9 b s Laitala 9 Matisto 9 s ja Härme 9 s Uraliitti j a plagioklaasiporfyriitit esiintyvät usein alueellisesti toisiinsa liittyvinä ja joskus jopa samassa kivessä on molempia hajarakeita Mäki nen 9 Ne ovat varsin yleisiä kivilajeja vulkaniittivyöhykkeissä Ura liittiporfyriittien koostumus vaihtelee basaltista happamahkoon andesiittiin Plagioklaasiporfyriitit ovat yleensä andesiittej a Näissä porfyriiteissä on harvoin manteleita Tämä viittaa siihen että ne ovat joko laavasäiliön reunoilla kiteytyneitä kivilajeja tai tuffikerroksiin tunkeutuneita kerros juonia jotka ovat luonteenomaisia stratovulkaaneille

29 Basaltit ja andesiitit on kartalle merkitty vihreällä värillä mutta samalla värillä on myös merkitty joukko amfiboliitteja joiden alkuperä ei ole ollut määritettävissä Niihin sisältynee eräissä tapauksissa jopa reaktiokarsia tai myös metasomaattisesti muuttuneita kiviä 9 Happamat vulkaniitit Happamiin vulkaniitteihin on luettu tässä dasiittisia latiittisia ja ryo liittisia kivilajeja Kvartsi maasälpäliuskeita ns leptiittejä on pidetty vulkaniitteina vain sikäli kuin ne primaarirakenteiden kivilajiassosiaati oiden koostumusten tai muiden ominaisten piirteidensä perusteella voidaan päätellä vulkanogeenisiksi Happamia vulkaniitteja on Helsingin yleiskarttalehden alueella identi fioitu varsinaisesti Pellingin Laitala 9 Vuosaari Västersundomin Laitala 9 ; Härme 9 9 ; 9 s ja Riihimäen Arolammen Härme 9 s seuduilla joilla myös on todettu ryoliittista koostumusta Simo nen 9 9 b s viittaa Hämeenlinnan koillispuolella ja Vorma 9 s ; 9 s Lappeenrannan tienoilla todetun happamia vulkaniitteja Kallioperäkartoilla ja yleiskarttalehdellä vihreän karttavärin yhteyteen keltaisella värillä merkityt kivilajit ovat useimmiten erittelemättömiä da siitti latiitti ja ryoliittiluokan vulkaniitteja Erityisesti näitä ovat suuren vulkaniittikaaren andesiitteihin liittyvät kivilajit Hyvinkäällä Mäntsälässä Pukkilassa Askolassa Pernajassa Pellingissä ja Helsingin seuduilla Kivilaji onkin koostumuksensa primaarirakenteidensa ja esiintymis ympäristönsä perusteella parhaiten tunnistettavissa happamaksi vulka niitiksi siellä missä on runsaammin muitakin lähinnä andesiittisia vulka niitteja Vahvat vulkaniittipatjat ovat kyenneet metamorfoosissa parhaiten säilyttämään ominaispiirteensä Happamien vulkaniittien primaarirakenteet ovat yleensä vain tuffi rakenteita juovaisuutta kerroksellisuutta ja joskus fragmenttirakenteita sillä mitä happamampi on laavan koostumus sitä harvinaisempiahan ovat laavavirtaukset Näin ovat kerrokselliset piirteet korostuneet happamissa vulkaniiteissa ja tätä piirrettä ovat varmasti korostaneet vielä pyroklas tisen aineksen laskeutuminen veteen tai materiaalia kuljettaneesta vedestä Hienorakeiset usein osittain lasiset happamat vulkaniitit ovat erittäin helposti uudestikiteytyviä joten on ilmeistä että happamia metavulkaniittej a sisältyy tunnistamattomina runsaasti kvartsi maasälpägneissien ja lius keiden ryhmään Voimakkaan metamorfoosin uudestikiteyttämässä kivessä saattaa vain kokonaiskoostumus olla täysin tai lähes muuttumattomana säilynyt ominaisuus eikä se yksin ole riittävä kriteeri jolla voidaan osoittaa

30 kiven alkuaan olleen hapan vulkaniitti Happamien vulkaniittien»katoa mista» on edistänyt myös se että niihin on sisältynyt karbonaattipitoisia välikerroksiakin kuten on todettu mm Västersundomissa Härme 9 s Yleistä Syväkivilajit Peridotiitit gabrot dioriitit kvartsi ja granodioriitit ovat karttalehden alueella svekofennidisen varhais ja synkinemaattisen vaiheen syväkivila jeja Myöhäiskinemaattista plutonismia edustavat mikrokliinigraniitit Lisäksi esiintyy erilaisia välimuotoja jotka ovat koostumukseltaan joko primaarisia tai metamorfisten metasomaattisten prosessien tuotteita Peridotiitit gabrot dioriitit ja emäksisemmät kvartsidioriitit esiintyvät runsaimmin juuri vulkaanisten kivilajien vyöhykkeissä Kvartsi ja grano dioriitit ovat yleisiä myös muissa osissa joissa pintakivistä erilaiset gneissit ovat enemmistönä Mikrokliinigraniittia esiintyy runsaimmin intrusiivisena toisiaan leikkaavien murrosvyöhykkeiden jaksossa Härme 9 s ; 9 s Varhais ja synkinemaattisen vaiheen syväkivet liittyvät sekä alueelli sesti että petrologisesti niin kiinteästi vulkaniitteihin että niiden massiiveja on pidettävä subvulkaanisina magmasäiliöinä Härme 9 a s ; 9 s Presvekofennialaisia syväkivilajeja ei ole toistaiseksi todettu vaik ka niiden olemassaolo on täysin mahdollista Vulkaniittivyöhykkeen eräitä gabroja on pidettävä varhaiskinemaatti sen vaiheen syväkivinä Peridotiitit enimmäkseen hornblendiittejä ovat useimmiten gabromassiiveihin ja pahkuihin liittyviä ja siten niistä lähinnä in situ erkaantuneita Härme 9 a s 9 Differentioituminen on jatkunut dioriitteihin sekä kvartsi ja granodioriitteihin Hyvinkään länsipuolella liittyy gabroon pieni anortosiittinen erkauma Härme 9 a s Eräitä karttalehtialueen vulkaniitteihin liittyviä ryoliitteja Härme 9 s vastaavia graniitteja jotka olisivat iältään synkinemaattisia ei ole vielä varmasti voitu tunnistaa Gabrot ja dioriitit esiintyvät alueellisesti yhdessä ja tiheään toisikseen vaihettuen Mittakaavan vuoksi niiden erottaminen tällä kartalla on tuot tanut vaikeuksia ja sen vuoksi ne on merkitty samalla ruskealla värillä Kuitenkin pinta alallisesti katsoen dioriittia lienee runsaammin kuin gabroa aivan samoin kuin vulkaniiteissa on andesiittinen koostumus yleisempi kuin basalttinen Happamia syväkivilajeja on alueella paljon runsaammin kuin nykyisessä kallionpintaleikkauksessa happamia vulkaniitteja

31 Karttalehden alueen kivilajit ovat metamorfoituneet sekä varhais ja synkinemaattisen vaiheen alueellismetamorfoosissa että myöhäiskinemaat tisen vaiheen ultrametamorfoosissa Niinpä myös varhais ja synkinemaat tiset syväkivet ovat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta uudestikitey tyneitä jolloin niiden rakenne on granoblastinen Tällöin on usein gabroihin ja dioriitteihin sekä joskus jopa peridotiitteihin syntynyt hiukan kvartsia Erikoistutkimuksen puuttuessa ei voida sanoa onko tällaisessa tapauksessa metamorfoosi ollut täysin isokemiallinen vai onko uudestikiteytymisen yhteydessä tapahtunut myös materiaalin migraatiota Peridotiitit Kartalle on merkitty joukko pieniä peridotiittiesiintymiä joista useim mat kuitenkin on todelliseen kokoonsa nähden merkitty hieman liioitellun suuriksi jotta ne huomattaisiin Joitakin hyvin pieniä ei ole merkitty kartal le mutta niistä on mainittu eräissä julkaisuissa Härme 9 a s ; 9 s ; Laitakari Simonen 9 s ; Lehijärvi 9 b s ; Vorma 9 s ; vrt Moberg b s ; c s Peridotiitit esiintyvät selvästi vulkaniittivyöhykkeisiin tai niiden lähi tienoihin liittyvinä vaikkakin joskus liuskeitten sisällä Useimmiten ne liittyvät gabroon jopa asteittain vaihettuen vaikka eräissä pienissä esiin tymissä saattaa gabroakin olla näkyvissä vähemmän kuin peridotiittia Useimmat alueen peridotiitit ovat hornblendiitteja joissa on usein jään nöksenä vähän pyrokseenia ja joskus anortiittirikasta plagioklaasia Noin km Hyvinkään länsipuolella Suolijärven pohjoispään länsirannalla gabrossa oleva pieni peridotiitti sisältää serpentiiniytynyttä oliviinia koh talaisen runsaasti Härme 9 a s 9 ; Tenhola 9 ja on siten alkuaan lähinnä duniittinen Peridotiittien kokonaismäärä on vähäinen Gabrot ja dioriitit Gabrot ja dioriitit esiintyvät samoilla alueilla ja jopa samoissa massii veissa usein asteittain toisikseen vaihettuen Sen vuoksi ne on merkitty kartalle samalla värillä ja tässä samoin kuin useimmissa kallioperäkarttojen selityksissä ne käsitellään yhdessä Kuten edellä on mainittu liittyy suurin osa gabroista ja dioriiteista vulkaniittien vyöhykkeisiin ja erityisesti basalttisiin ja andesiittisiin vulka niitteihin joita joskus on gabrossa sulkeuminakin Varsinkin Hyvinkään Mäntsälän jaksossa on gabromassiiveissa todettu pienirakeisia porfyyrisiä uraliitti ja plagioklaasiporfyriitteihin verrattavia reunamuunnoksia Här me 9 a s ; 9 s

32 Merkittäviä gabro dioriittimassiiveja on Hyvinkään Mäntsälän Puk kilan Askolan Koskenkylän tienoilla Joissakin suurimmissa massii veissa on rakenne säilynyt metamorfoitumattomana hypidiomorfisena Tällaiset gabrot ovat usein pyrokseenipitoisia ja niissä on plagioklaasi anortiittirikasta Vähäistä oliviinipitoisuuttakin tavataan gabroissa Hyvin kään Mäntsälän tienoilla Sarvivälkegabrot ovat kuitenkin yleisempiä Osittain ne ovat mineraali koostumukseltaan primaareja mutta paikoin myös metamorfoosin tuot teita joissa amfiboli on uraliittista ja plagioklaasinkin koostumus on muut tunut Gabrosta esiintyy asteittaista vaihettumista peridotiittiin ja anorto siittiin Härme 9 a s sekä toisaalta dioriittiin ja siitä edelleen kvart si ja granodioriittiin Asteittaisen vaihettumisen lisäksi on useassa paikassa voitu todeta sarjan happamamman jäsenen joko lävistävän juonina emäk sisempää tai sisältävän murskaleita emäksisemmästä kivilajista Paikoin on todettu gabroon liittyvän myös pegmatiittimaisia osueita Matisto 9 s 9 ; Härme 9 s Karttalehtialueen gabroja ja dio riitteja sekä niiden kontaktisuhteita ovat kuvanneet Simonen 9 9 b s ; 9 Härme 9 a s ; 9 s Lehijärvi 9 a s ; 9 b s Laitakari Simonen 9 s Vorma 9 s Matisto 9 s ja Huhma 9 Magnetiitti ja ilmeniitti magnetiitti ovat gabrojen yleisiä lisäaineksia vrt Puranen 9 ; 9 s mutta karttalehden alueella ei gabroon ole todettu liittyvän sellaisia titaanirautamalmiesiintymiä kuin Turun yleiskarttalehden alueella Härme 9 s Kvartsidioriitit ja granodioriitit Suuri osa karttalehden kvartsidioriiteista ja granodioriiteista on kali metasomatoosin enemmän tai vähemmän muuttamia joten aivan primaa risten piirteiden toteaminen koostumuksissa tuottaa vaikeuksia Parhaiten ovat säilyneet eräät Hämeenlinnan karttalehden alueella sijaitsevat kivilajit kuten mm niin sanottu Aulangon granodioriitti Simonen 9 ; 9 9 b s Siinä esiintyy myös hypidiomorfista rakennetta jota muualla tapaa varsin satunnaisesti Tähän ryhmään kuuluvia syväkivilajeja tavataan suhteellisen hyvin säilyneinä muuallakin yleiskarttalehden pohjoislaidan länsiosissa kuten Valkeakosken Lammin ja Heinolan karttalehtien ete läosissa Tämän jakson kvartsidioriitit ja granodioriitit ovat rinnastetta

33 tavissa Hämeenlinnan-Kalvolan-Urjalan jakson vastaaviin syväkivilajeihin. Niihin liittyy, samoin kuin eräillä muillakin alueilla, tummia, ja useimmiten särmikkäitä pienirakeisia amfiboliittisia sulkeumia, jotka ovat luonteenomaisia tämän ryhmän kivilajeille koko Etelä-Suomessa. Varsin hyvin säilyneinä tavataan näitä syväkiviä eräillä Pukkilan-Askolan-Juornaankylän alueilla (Laitakari & Simonen 1963, s. 22), joista Mallusjoen, Myrskylän länsipuolen ja Sulkavanjärven eteläpuolen syväkivet ovat kvartsidioriittisia. Eräät Lapinjärven karttalehden lounaisosan syväkivet ovat etupäässä granodioriittisia ja voimakkaasti graniittiutuneita. Sangen homogeenisia ja jopa säilyneitäkin granodioriitteja on myös Hirvihaaran lounaispuolella ja Levannon itäpuolella. Keravan karttalehdellä näyttävät enemmistönä olevan kvartsidioriitit (Härme 1978, s. 29) ja Riihimäen karttalehdellä granodioriitit. Nämä kivilajit vaihettuvat kuitenkin varsin tiheästi toisikseen koko yleiskarttalehden alueella, ja kun graniittiutuminen on hyvin yleistä, tuottaa niiden rajaaminen usein suuria vaikeuksia. Sarvivälkettä tavataan näissä syväkivissä harvoin ja varsinkin sellaisissa, jotka sisältävät kalimaasälpää. Tästä on poikkeuksena mm. Aulangon granodioriitti. Sekundaarinen kalimaasälpä on usein karkeahkoa, porfyroblastista, jolloin kivi saa porfyyrisen asun. Tällaisesta kivilajista on, osaksi kalimaasälvän määrästä riippuen, eri kallioperäkarttalehdillä käytetty nimityksiä porfyyrinen kvartsidioriitti, porfyyrinen granodioriitti, porfyyrigranodioriitti, mikrokliiniporfyroblastinen granodioriitti, porfyyrinen granodioriitti jossa kalimaasälpähajarakeita, mikrokliiniporfyroblastinen graniitti, porfyyrinen mikrokliinigraniitti, porfyyrinen graniitti ja porfyyrigraniitti. Graniittiutuneet kvartsi- ja granodioriitit sisältävät prosessin yhteydessä syntyneenä almandiini-granaattia ja/tai kordieriittia (Härme 1958 a, s. 48 ; 1965, s. 7 : 1978, s. 31) tai jopa sillimaniittia (Härme 1958 a, s. 57). Tällainen granaatin ja kordieriitin esiintyminen on hyvin yleistä. Harvemmin niitä tavataan yleiskarttalehden luoteiskulmassa ja Oitin-Mommilan-Kärkölän-Okeroisten tienoilla sekä Pukkilan-Askolan-Juornaankylän seuduilla. Toistaiseksi ei ole selvitetty, miksi granaatti ja kordieriitti alueellisesti tiheään vuorottelevat ja miksi ne joskus myös esiintyvät yhdessä, kuten migmatiittisissa gneisseissäkin (s. 23). Niin sanotun Hyvinkään gabromassiivin alueella on useassa kohdassa todettu gabron asteittainen vaihettuminen dioriitiksi, kvartsidioriitiksi ja edelleen granodioriitiiksi (Härme 1978, s. 30). Samanlaisia havaintoja on tehty myös Hämeenlinnan (Simonen 1949 b, s. 19), Karkkilan (Härme 1954 a, s. 30), Lapinjärven (Laitakari & Simonen 1963, s. 20) ja Lahden (Lehijärvi 1964 b, s. 21) karttalehtien alueilla. Ilmeistä on, että gabrot, dioriitit, kvartsidioriitit ja granodioriitit ovat komagmaattisia ja edustavat varhaiskinemaattisesta synkinemaattiseen vaiheeseen ulottuneen magmatismin tuot X

34 34 teita. Sarjan happamammilla jäsenillä on myös vulkaaniset vastineensa, vaikka happamia vulkaniitteja onkin kyetty tunnistamaan huomattavasti vähemmän kuin basalttisia ja andesiittisia. Kvartsidioriitteja ja granodioriitteja on yleiskarttalehden alueella paljon runsaammin kuin gabroja ja dioriitteja, jotka usein esiintyvät varsin säännöllisen muotoisina massiiveina varsinkin Riihimäen (2044) ja Lapinjärven (3022) karttalehtien alueilla. Eräät kvartsidioriitit ja granodioriitit näkyvät myös pyöreähköinä plutoneina, selvimpänä ehkä Isojärven (aik. Onkimaanjärven) etelälounaaseen nojaava massiivi Mäntsälän kaakkoispuolella (Kaitaro 1956 ; Härme 1978, s. 30 ; Griffin 1979). Kalimaasälvän porfyroblastirakeet ovat yleensä mikrokliinigraniitin aiheuttamia. Rapakivellä ei liene ollut sanottavaa metasomaattista vaikutusta ympäristössään. Lappeenrannan itäpuolella Salkolassa on tien 6 leikkauksessa, n. 500 m rapakiven kontaktista itään granodioriitissa vyöhykkeisiä kalimaasälpähajarakeita, jotka saattaisivat olla rapakivestä lähteneen K-diffuusion synnyttämiä. Vorma (1965, s. 32 ; 1972, s. 10) on todennut, että porfyroblastit ovat ortoklaasia j a niiden trikliinisyysaste on sama kuin viereisen rapakiven reunamuunnoksessa. Vorma (1972, s. 25) on päätellyt, että mainitut kalimaasälpähajarakeet ovat rapakiveä vanhempia, mutta muuttuneet ortoklaasiksi rapakiven aiheuttamassa termisessä metamorfoosissa. Graniitit Karttalehtialueen graniitit ovat, anorogeenisia graniitteja lukuun ottamatta, erittäin epähomogeeninen kivilajiryhmä. Ne ovat lähes kauttaaltaaltaan migmatiittisia, seoskiviä, jotka ovat muodostuneet vähintään kahdesta eri-ikäisestä ja koostumukseltaan erilaisesta kivilajikomponentista. Tärkein graniittista koostumusta synnyttänyt tekijä on ollut myöhäiskinemaattinen kalirikas graniitti, joka joskus esiintyy jopa pegmatiittimaisen karkeana. Siitä ja sen johdannaisista on kallioperäkarttalehdillä ja muissa yhteyksissä käytetty mm. nimityksiä mikrokliinigraniitti, kaligraniitti, graniitti, migmatiittinen graniitti, osaksi migmatiittinen graniitti, porfyyrigraniitti, porfyyrinen graniitti, porfyyrinen mikrokliinigraniitti, pegmatiittinen graniitti, pegmatiittigraniitti, pegmatiittinen mikrokliinigraniitti, pegmatiitti ja apliittigraniitti. Mikroliinigraniitti on väriltään useimmiten punainen ja sitä tavataan lävistävinä, tavallisesti karkearakeisina juonina kaikkialla. Se on harvoin täysin homogeenista, vaan sisältää muita kivilajeja sulkeumina, särmikkäistä säilyneistä xenoliiteista alkaen erilaisia muuttumistuloksia (kuva 12) aina biotiittirikkaisiin haamumaisiin jäännöksiin saakka (kuva 13). Usein

35 Kuva 12. Mikrokliinigraniitin aiheuttama reaktiosauina (biotiitti, granaatti, plagioklaasi, kvartsi) gabrosulkeuman reunassa. Numerolaatta 12 cm. Fig. 12. Reaction rim (biotite, garnet, plagioclase, quartz) at the border of a gabbro xenolith against microcline granite (cf., Härme & Laitala 1955, p. 99). Tag 12 cm. Helsinki-Vantaa lentokenttä/helsinki international airport. Kuva 13. Graniittiutunut poimu, jonka rakenne laahuspoimuineen on säilynyt. Kiven vaalea osa on mikrokliinigraniittia. Tumma gneissi ei sisällä lainkaan primaarista kalimaasälpää. Poimun akseli kaatuu jyrkähkösti taustaan. Tieleikkauksen korkeus noin 7 m. Fig. 13. Granitized fold. The structure of the fold and even its drag folds are preserved. The pale-colored part is microcline granite, and the dark gneiss contains no primary potash feldspar. The fold plunges rather steeply into the background. The height of the cut is about 7 m. Nurmijärventie, Kivihaka, Helsinki.

36 Kuva 14. Epähomogeeninen porfyyrigraniitti. Kivilaji on alkuaan ollut kvartsidioriitti. Rahan halkaisija 2,5 cm. Fig. 14. Inhomogeneous porphyritic granite. The rock was primarily quartz diorite. The coin is 2.5 cmm in diameter. Iso-Rnhmasjärven luoteisranta/nw shore of Lake Iso-Ruhmas. Jaala. vielä biotiitti on muuttunut edelleen granaatiksi ja/tai kordieriitiksi (Härme & Laitala 1955 ; Härme 1958 a, s. 56 ; 1959, s. 42 ; 1965, s. 12). Tällaiseen vieraiden kivilajien assimiloitumiseen on viitattu kallioperäkarttalehtien selityksissä (Simonen 1949 b, s. 24 ; Härme 1954 a, s. 7 ; 1960, s. 31 ; 1978, s. 32 ; Laitala 1961, s. 19 ; Lehijärvi 1962 a, s. 15 ; 1964 b, s. 22 ; Laitakari & Simonen 1963, s. 24). Monet alueen por f yyrigraniitit on tulkittu graniittiutumistuloksiksi, (Simonen 1949 b, s. 27 ; Härme 1954 a, s. 27 ; 1978, s. 33 ; Lehijärvi 1962 a s. 15). Tavallisimmin pohjakivilaji on ollut kvartsi- tai granodioriitti, joskus harvoin jopa gabro (Härme 1978, s. 33), ja kalimaasälpäporfyroblastien suuntaus seuraa vanhemman kivilajin liuskeisuuden suuntaa. Tämä liuskeisuus on deformaatioliuskeisuutta, mutta porfyroblastit ovat vain harvoin särkyneitä (Härme 1965, s. 22) ja silloinkin vain ruhjevyöhykkeissä. Tämä osoittaa, että porfyroblastit ovat kiteytyneet kiven liuskeutumisen jälkeen ja että merkittäviä alueellisia läpikotaisliikuntoja ei ole tapahtunut tämän kalimetasomatoosin jälkeen. Myös tämä ajoittaa porfyroblastien synnyn synkinemaattisen vaiheen jälkeiseksi (kuva 14).

37 Joissakin tapauksissa on mikrokliiniporfyroblasteissa havaittu plagioklaasimantteli (Härme 1954 a, s. 27 ; 1978, s. 29, 33, 34 ; vrt. Berghell 1899, s. 19 ja kuva 3). Eri tavoin syntyneet mikrokliinigraniitit eivät yleensä saavuta normaaligraniittista koostumusta, vaan niiden keskimääräinen kemiallinen koostumus on varsin kalirikas : SiO, = %, CaO = 1-3 %, Na 2,0 = 2-3 %, K20 = 5-7 % (Eskola 1956, s. 89 ; vrt. Härme 1965, s. 33). Kun kaikki tätäkin koostumusta vastaavat mikrokliinigraniitit ovat jo assimiloineet esimerkiksi gneissejä ja saaneet niistä itseensä lisää ennen kaikkea plagioklaasia ja kvartsia, niin on alkuperäisen intrusiivisen kaligraniittisen magman täytynyt olla erittäin kalirikasta. Korkein todettu kalipitoisuus haamumaisessa mikrokliinigraniitissa on määritetty Sipoosta, K 20 = 9,05 % (Härme 1962, s. 116), joten alkuperäisen magman kalipitoisuuden on täytynyt siellä olla vielä korkeampi. Kun mikrokliinigraniitti on assimiloinut sivukivilajeja, on sen koostumus myös muuttunut normaaligraniittiseen suuntaan j a samalla raekoko on pienentynyt karkearakeisesta keskirakeiseen päin. Näin raekoko on suoraan riippuvainen koostumuksesta. On hyvin merkittävää, että edellä mainittu keskimääräinen mikrokliinigraniitin koostumus on varsin lähellä rapakivigraniittien koostumusta, joka sellaisenaan on magmaattinen koostumus (Härme 1965, s. 36). Karkeitten mikrokliinigraniittien suhteen on havaittu, että mitä korkeampi on graniitin kalipitoisuus, sitä karkeampi on raekoko ; kalirikkaimmat ovat miltei pegmatiittimaisen karkeita. Tältä pohjalta on ymmärrettävissä, että eräillä alueilla on niistä käytetty nimitystä pegmatiittigraniitti tai jopa pegmatiitti. Kuitenkin näissä karkeimmissakin on vain aniharvoissa tapauksissa todettu kompleksipegmatiittien tyypillisiä mineraaleja, kuten esimerkiksi turmaliinia (Laitakari & Simonen 1963, s. 24 ; Härme 1978, s. 33 ; vrt. Moberg 1889 b, s. 23). Kooltaan merkittävin, useita metrejä paksu pegmatiittijuoni on todettu Hauhon Kokkilan kylässä (Tigerstedt 1890, s. 43). Se sisältää hyvin punaista kalimaasälpää, valkoista kvartsia, muskoviittia ja suuria turmaliinikiteitä. Mikrokliinigraniitti esiintyy Turun yleiskarttalehdellä intrusiivisena kahden toisiaan leikkaavan murrossuunnan määräämässä vyöhykkeessä (Härme 1965, Appendix 1), joka jatkuu myös Helsingin yleiskarttalehden alueella. Kemiön tunnetut pegmatiitit sijoittuvat tämän vyöhykkeen etelälaidalle ja Tammelan pegmatiitit sen pohjoislaidalle. Saman vyöhykkeen pohjoislaidalla, Helsingin yleiskarttalehden luoteisreunalla, on Hauhon- Lammin tienoilla karkeassa mikrokliinigraniitissa todettu jonkin verran turmaliinia. On mahdollista, että mainitut kompleksipegmatiitit kuuluvatgeneettisesti karkean mikrokliinigraniitin jakson reunaosiin, vaikka varsi- 3 7

38 3 8 naisessa mikrokliinigraniitissa ei tyypillisiä pegmatiittimineraaleja juuri esiinny. Murrosvyöhykkeiden kontrolloima mikrokliinigraniittivyöhyke jatkuu koilliseen Helsingin yleiskarttalehden pohjoispuolella. Alueella tavataan myös pieni- ja keskirakeisia apliittijuonia, jotka liittynevät mikrokliinigraniittiin, mutta ovat usein sitä lävistäviä, myöhäisempää faasia. Helsingissä, erityisesti Sörnäisten-Alppilan alueella, esiintyy punertavaa helsinkiitti-nimistä graniittia. Sitä luonnehtii A. Laitakarin (1918) mukaan graniittiseen koostumukseen liittyvä albiitti-epidootti-assosiaatio (Mellis 1928 ; 1931 ; 1932 ; Hesemann 1929 ; 1930 ; Wegmann & Kranck 1931, s. 99 ; Huopaniemi 1957). Koostumus ei ole primaarinen, vaan mainittu mineraaliassosiaatio on syntynyt kvartsidioriitissa metasomatoosin yhteydessä (Härme 1958 a, s. 56). Kaikki asteet kvartsidioriitista epähomogeeniseen mikrokliinigraniittiin on havaittavissa. Vastaavasta kivilajista on muualla käytetty myös nimeä unakiitti. Samanlaista kivilajia tavataan pienehköinä esiintyminä muuallakin Etelä-Suomessa migmatiittigraniittien alueilla. Joskus on eräästä rakennus- ja monumenttikiveksikin louhitusta kivestä käytetty nimitystä Helsingin graniitti. Kyseessä on kaupallinen nimitys graniitille, jota on louhittu Helsingin seudulta (s. 69). Kivilaji on migmatiittinen, biotiittirikkaita luiroja ja»haamuja» sisältävä mikrokliinigraniitti, joka on täysin verrattavissa toiseen, myös teknisiin tarkoituksiin käytettyyn, niin sanottuun Hangon graniittiin (Sederholm 1925, 1926 ; Eskola 1955 ; 1956, s. 89 ; Härme 1958 a, s. 58 ; 1960, s. 32). Migmatiittisessa Helsingin graniitissa on Kapteeninkadun varrella tavattu krysoberylliä (Wiik 1869 ; Sergelius 1908). Yleiskarttalehden alueelta on kuvattu kaksi pallograniitti-esiintymää, molemmat avokallioissa. Toinen niistä sijaitsee Virvikissä, Porvoosta noin 14 km itäkaakkoon (Frosterus 1892 ; 1903 ; Sederholm 1928 ; Laiti 1960 ; Laitala 1964). Toinen on Espoossa, Nuuksion Pitkäjärven pohjoispäässä (Sederholm 1928 ; Eskola 1938 ; Simonen 1941). Virvikin pallograniitti esiintyy kahdessa isohkossa avokalliossa. Kivilaji on alkuaan ollut ilmeisesti tasalaatuista kvartsidioriittia, johon uudestikiteytymisessä on syntynyt pallomaista kehärakennetta. Espoon pallograniittiesiintymä on pieni, kalliossa (kuva 15) vain muutaman neliömetrin alalla, jossa gneissiin (Simonen 1941) on uudestikiteytymällä syntynyt halkaisijaltaan 5-15 cm :n suuruisia kehärakenteisia palloja. Kummassakin pallot koostuvat plagioklaasista, kvartsista ja biotiitista, jotka ilmentävät konsentrisia kehiä. Virvikin esiintymässä on kaksi erilaista pallograniittityyppiä (kuvat 16 ja 17). Toisessa, harmaassa, pallot ovat halkaisijaltaan 2-5 cm, ja toisessa, punertavassa tyypissä noin cm. Muunnokset esiintyvät samassa paljastumassa, ja raja niiden välillä on jyrkkä. Paljastuman itälaidalta louhi-

39 Kuva 15. Pallograniitti. Rahan halkaisija 2,5 cm. Fig. 15. Orbicular granite. The coin is 2.5 cm in diameter. Nuuksio, Espoo. Kuva 16. Pallograniitti, pienipalloinen muunnos. Rahan halkaisija 2.5 cm. Fig. 16. Orbicular granite, a variety of small orbiele. The coin is 2.5 cm in diameter. Virvik, Porvoo.

40 Kuva 17. Pallograniitti, suuripalloinen muunnos. Useissa palloissa kehät ovat syöpyneinä leikkautuneet. Joissakin palloissa on keskustana pieni pallo. Rahan halkaisija 2,5 cm. Fig. 17. Orbicular granite, a variety of large orbicle. Many of the orbicles have been corroded. Some orbicles have a smaller one in the center. The coin is 2.5 cm in diameter. Virvik, Porvoo. Kuva 18. Palloalkioita graniitissa. Niiden joukossa on porfyroblastin tapaan kasvaneita plagioklaasikiteitä (nuoli), jotka ovat selvästi vyöhykkeisiä ja kulmistaan pyöreähköjä. Rahan halkaisija 1,5 cm. Fig. 18. Initial stages o f orbicles. Among them, there are some single megablasts o f plagioclase (arrow) They are megascopically zoned, and they have roundish edges. The coin is 1.5 cm in diameter. Virvik,Porvoo

41 tusta kohdasta näkyy kvartsidioriitissa alkavaa pallonmuodostusta, jossa joukossa on halkaisijaltaan n. 2-3 senttimetrisiä, ovoidisia plagioklaasiporfyroblasteja (kuva 18). Niissäkin on vyöhykkeistä tai kehämäistä rakennetta. Kivilajin kokonaiskoostumus on edelleen kvartsidioriittinen. 41 Juonikivilajit Amfiboliittijuonet lävistävät mikrokliinigraniittia lukuun ottamatta kaikkia svekofennidisiä kivilajeja (Sederholm 1923, s. 15 ; 1926, s. 31). Niitä on tavattu mm. Siuntion (Laitala 1961, s. 22), Lappeenrannan (Vorma 1965, s. 55), Valkeakosken (Matisto 1976, s. 24) ja Keravan (Härme 1978, s. 36) kallioperäkarttalehtien alueilla. Koostumukseltaan ne ovat lähinnä basaltteja, mutta metamorfoituneita ja jopa migmatiittiutuneita (Eskola 1960, s. 112). Mikrokliinigraniitti lävistää niitä. Osa suprakrustisia kivilajeja lävistävistä amfiboliittijuonista saattaa olla vulkaanisen vaiheen rako- tai kerrosjuonia ja sillejä, mutta varsinkin syväkivilajeja lävistävät juonet ovat ilmeisesti metamorfoituneita diabaasijuonia (Sederholm 1926, s. 31 ; vrt. Härme 1960, s. 34). Muista juonikivilajeista ks. sivu 48. ANOROGEENISET KIVILAJIT Yleistä Helsingin yleiskarttalehden alueella luetaan anorogeenisiksi kivilajeiksi Bodomin, Obbnäsin ja Onaksen graniitit ja niin sanotun Viipurin alueen rapakivet sekä lisäksi joukko muita kivilajeja, joihin on luettu eräitä juonikivilajeja ja rapakivessä sulkeumina olevia kivilajeja. Mainitut graniitit ja rapakivet muistuttavat sekä esiintymistavaltaan että koostumukseltaan suuresti toisiaan ja useimmat tutkijat ovat pitäneet niitä selvästi magmasyntyisinä OX Bodomin, Obbnäsin ja Onaksen graniitit Bodomin, Obbnäsin ja Onaksen graniitit ovat esiintymistavaltaan, tyypeiltään j a koostumukseltaan lähes täysin toisiinsa verrattavia. Kaikissa niissä on karkeahko, usein porfyyrinen raekoko, joskin kalimaasälpärakeet

42 4 2 harvoin ovat ovoideja (s. 43). Useimmiten kalimaasälvät ovat särmikkään kidemuotoisia, ja niiden ympärillä saattaa joskus harvoin nähdä myös plagioklaasikehän. Väriltään graniitit ovat punertavan ruskeita tai punaisia. Paikoin niissä on muunnoksia, joissa on runsaahkosti tummia mineraaleja, varsinkin sarvivälkettä ja biotiittia. Kaikkiin graniitteihin liittyy myös tasarakeisia osueita sekä pieniä pegmatiittilinssejä tai apliittijuonia. Nämä graniitit ovat suhteellisen kalirikkaita verrattuna normaaligraniitteihin. Niissä on vähän fluorisälpää. Plagioklaasi on oligoklaasia ja myrmekiittiä esiintyy yleisesti. Kvartsi on usein tummaa savukvartsia, joka antaa kivelle tummahkoa sävyä. Graniittien rakenne on hypidiomorfinen eikä metamorfoosia ole todettu. Rakenne on joskus epäsäännöllisesti suuntautunut. Kaikkien graniittien kontaktit sivukiveen ovat jyrkät ja paikoin tavataan kontaktibreksioita. Graniittien vaikutus sivukiveen on ollut vähäistä, mutta jonkin verran on tavattu metasomaattista kalimaasälvän muodostusta. Bodomin graniittia ovat kuvanneet Sederholm (1926, s. 94), Rankama (1943, s. 37 ; 1944, s. 17), Halonen (1954) ja Härme (1978, s. 35). Massiivin koillispäässä on kontaktin suuntainen rengasjuonimainen kaari, johon liittyvänä on havaittu vähäistä maasälpämuodostusta sivukivessä (Härme 1978, s. 35). Obbnäsin graniittia ovat kuvanneet Sederholm (1926, s. 90) ja Laitala (1961, s. 21). Graniitin- itä- ja koillispuolilla on kontaktin suuntaisia rengasjuonia. Graniitin aiheuttamia vaikutuksia sivukivessä ovat kuvanneet Sederhom (1926, s. 96, 101) ja Härme (1959, s. 46). Onaksen graniittia ovat kuvanneet Sederholm (1923, s. 95 ; 1925) ja Borgström (1931). Bodomin, Obbnäsin ja Onaksen graniittien sisältämät sulkeumat ovat ympäristön kivilajeja, eikä niissä ole havaittavissa merkittäviä metamorfisia muutoksia. Diabaasijuonia ei näiden graniittien alueilla ole tavattu. Keravan (2043) karttalehden alueella todettuja kvartsi- ja graniittiporfyyrijuonia (s. 48) pitää Borgström (1947, s. 127) mahdollisina apofyyseinä Onaksen graniitista. Vorma (1972, s. 4) on todennut ortoklaasiaureolia Onaksen graniitin ympäristössä. Rapakivet Huomattava osa Viipurin rapakivialueesta sisältyy Helsingin kivilajikarttalehdelle. Rapakiven yleiskoostumus on kalirikas graniittinen, mutta siihen sisältyy runsaasti erilaisia muunnoksia, jotka eivät aina suinkaan

43 ole jyrkkärajaisia, vaan erilaisia väliasteita tavataan. Julkaistujen kallioperäkarttalehtien mukaisesti on yleiskartalla erotettu rapakivessä seuraavat päätyypit : - viborgiitti - tumma viborgiitti - pyterliitti - porfyyrinen rapakivigraniitti - porfyyriapliitti - tasarakeinen rapakivigraniitti - tumma tasarakeinen rapakivigraniitti - karkearakeinen rapakivigraniitti - sarvivälkepitoinen rapakivigraniitti Usein on käsitetty ainoastaan viborgiitti varsinaiseksi rapakiveksi, mutta se on vain yksi muunnos. Viborgiitti ja pyterliitti sisältävät kalimaasälvän ovoideja (vrt. kuva 20), jotka ovat muodoltaan lähes ellipsoidisia karkeita hajarakeita. Niiden punertavan ruskea väri aiheutuu rautaoksidipigmentistä. Ne koostuvat Wahlin (1925, s. 47) mukaan joko yhdestä kiteestä, Karlsbadin kaksosista tai useammasta kideyksilöstä. Kalimaasälpäovoidi on usein lähes kidemuotoinen, mutta sopet ja särmät ovat pyöreähköjä. Ovoidien sisällä on yleensä runsaasti sulkeumina plagioklaasia, biotiittia, sarvivälkettä ja kvartsia sekä usein myös zirkonia ja fluorisälpää. Ne esiintyvät usein kehinä ja siten ovoidi saattaa näyttää vyöhykkeiseltä. Kalimaasälpä on etupäässä ortoklaasia (Wahl 1925 ; Marmo et al ; Vorma 1971). Useimpien ovoidien koko on 2-4 cm, mutta Sederholm (1893 b, s. 13) ja Moberg (1895, s. 13) ovat todenneet ovoideja, joiden halkaisija on n. 10 cm. Berghell & Frosterus (1897, s. 12) mainitsevat halkaisijaksi jopa 27 cm. Viborgiitti (Wahl 1925, s. 24) on karkearakeinen, punertavan ruskea rapakivilaji, jota luonnehtivat plagioklaasimanttelin (olig.) ympäröimät ovoidit (kuva 19). Manttelin paksuus on n. 1-3 mm, ja se koostuu yleensä monesta eri tavoin suuntautuneesta plagioklaasirakeesta (Wahl 1925, s. 51). Siinä on joskus sulkeumanluonteisesti samoja mineraaleja kuin itse ovoidimaasälvässä. Ovoidien määrä vaihtelee paikallisesti. Muina päämineraaleina ovoidien väleissä ovat ortoklaasi, kvartsi,, plagioklaasi (olig.), sarvivälke ja biotiitti. Tavallisimmat aksessorit ovat zirkoni, fluorisälpä, magnetiitti ja apatiitti. Berghell & Frosterus (1897, s. 13) toteavat, että sulkeumien runsauden vuoksi ovoidit joskus näyttävät graniittiaggregaateilta. Eräässä tapauksessa ympäröi plagioklaasimantteli aggregaattia, joka koostuu kolmesta kirjograniitin (kalimaasälpä + kvartsi) yhteen liittämästä kalimaasälpäytimestä.

44 Kuva 19. Viborgiitti. Rapakivigraniitti, jonka useimpia kalimaasälpäovoideja ympäröi plagioklaasivaippa. Kuvan oikeassa laidassa on ovoidissa plagioklaasisulkeumia heikkoina kehinä. Rahan halkaisija 2,2 cm. Fig. 19. Wiborgite, a variety of rapakivi granite. Most ovoids of potash feldspar have a mantle of plagioclase. At the right, an ovoid contains inclusions o f plagioclase in faint zones. The coin is 2.2 cm in diameter. Summa, Hamina. Wahl (1925, s. 59 ; vrt. Sederholm 1893 b, s. 18) mainitsee todetun pyöreähköjä, halkaisijaltaan senttimetrisiä, graniittisia (kalimaasälpä + kvartsi), keskirakeisia osueita, joita ympäröi plagioklaasivyöhyke (olig.) manttelin tapaan. Muutamissa tällaisissa osueissa plagioklaasivyöhykkeen sisäpuolella on lisäksi vyöhyke karkeata kalimaasälpää. Vorma (1971, s. 26) on todennut graniittisia palloja, joita ympäröi kalimaasälpämantteli. Tumma viborgiitti on sarvivälkerikkaampaa kuin tavallinen viborgiitti ja sisältää tavallisesti vähemmän ovoideja. Pyterliitti (Wahl 1925, s. 24) (kuva 20) sisältää hajarakeina kalimaasälpäovoideja, joihin ei liity plagioklaasimanttelia. Niiden ohessa on kulmikasta. omamuotoista kalimaasälpää hajarakeina. Välimassan päämineraalit ovat lähes samat kuin viborgiitissa. Wahlin (1925, s. 61) mukaan pyterliitti näyttää sisältävän runsaammin kvartsia kuin viborgiitti. Tummana mineraalina on yleensä vain biotiittia. Portyyrisen rapakivigraniitin hajarakeet ovat kulmikkaan omamuotoisia kalimaasälpäkiteitä, joiden koko vaihtelee. Muu mineraalikoostumus on yleensä lähes sama kuin viborgiitissa, mutta plagioklaasia ja tummia mineraaleja on kenties hieman vähemmän.

45 Kuva 20. Pyterliitti. Rapakivigraniitti, jonka kalimaasälpäovoideilla ei ole plagioklaasivaippaa. Ovoidit ovat särmiltään pyöreähköjä ja niissä on mineraalisulkeumien ilmentämää vyöhykkeisyyttä. Rahan halkaisija 2,5 cm. Fig. 20. Pyterlite, a variety of rapakivi granite. The ovoids of potash feldspar have no mantle of plagioclase. The ovoids have roundish edges, and they show zoning revealed by mineral inclusions. The coin is 2.5 cm diameter. Kymi. Porfyyriapliitti sisältää harvakseen plagioklaasimanttelin ympäröimiä kalimaasälpäovoideja hienorakeisessa apliittigraniittisessa perusmassassa (Laitakari & Simonen 1963, s. 31). Lappeenrannan kaakkoispuolella on keskirakeista tasarakeista rapakivigraniittia. Siihen liittyy asteittain vaihettuen punertavaa, harvakseen särmikkäitä kalimaasälpähajarakeita sisältävää Lappeen graniittia (Hackman 1934, s. 6, 22). Siinä on joskus porfyyrinen sävy, vaikka kalimaasälpähajarakeet eivät olekaan suuria. Tasarakeinen graniitti vaihettuu paikoin tummaksi, vihertäväksi, pyrokseeni- ja oliviinipitoiseksi tiriliitiksi (Tirilän kylän mukaan ; Wahl, 1925, s. 30; Hackman 1934, s. 7, 29). Lappeen graaniitissa on murskaleita tiriliitistä, mutta toisaalta se asteittain vaihettuu tiriliitiksi. Lappeen Sinkkolassa on varsin tasalaatuinen, heikosti porfyyrinen rapakivimuunnos (Sinkkograniitti ; Hackman 1934, s. 6) (kuva 21), joka poikkeavasti on harmaa tai vain heikosti punertava. - Iitin Sääskjärven länsipuolella on samantapaista harmaata rapakiveä, jota on myös louhittu. Karkearakeisen rapakivigraniitin mineraalikoostumus on samanlainen kuin tasa-keskirakeisen rapakivigraniitin.

46 Kuva 21. Sinkkograniitti. Harmaa, heikosti porfyyrinen rapakiven muunnos. Rahan halkaisija 2,5 cm. Fig. 21. Sinkkogranite, a weakly porphyritie grey variety of rapakivi. The coin is 2.5 cm in diameter. Sinkkola, Lappeenranta. Erot eri rapakivimuunnosten kokonaiskoostumuksissa eivät ole kovinkaan suuret. Eri muunnosten tavallisimmat aksessoriset mineraalit ovat magnetiitti, fluorisälpä, zirkoni, apatiitti ja joskus topaasi. Niiden määräsuhteissa on vaihtelua. Myrmekiittiä esiintyy usein, varsinkin viborgiitissa ja tiriliitissä. Erityisesti fluorisälpä ja fluoripitoisuus ovat rapakiveä luonnehtivia (Moberg 1888 b, s. 37, 40 ; 1895, s. 14, 16 ; Sederholm 1891 ; 1893 b, s. 15 ; Berghell & Frosterus 1897, s. 12 ; Wahl 1925, s. 76 ; Hackman 1934, s. 8 ; vrt. Marmo 1957). - Fluorin vaikutus ulottuu jopa pintavesiin, jotka on todettu rapakivialueella fluoripitoisemmiksi kuin ympäristössä. Viipurin rapakivialueen rapakivimuunnosten kemiallisia ja mineralogisia koostumuksia ovat käsitelleet Nordenskiöld (1842), Wahl (1925), Popoff (1927 ; 1928), Hesemann (1930), Hackman (1934), Holmquist (1939), Rankama (1943 ; 1944), Sahama (1945), Kaitaro (1955), Lonka (1957 ; 1960), Simonen (1961), I. Laitakari & Simonen (1963, s. 26), Lehijärvi & Lonka (1964), Vorma (1961 ; 1971 ; 1972 ; 1975), Simonen & Vorma (1969) ja Kuroda et al. (1978). Rapakivet ovat käytännöllisesti katsoen metamorfoitumattomia. Niissä on kuitenkin todettu metasomaattista greisen-muodostusta tinapitoisuuk-

47 sineen (Haapala 1973 ; 1974 ; 1977 ; 1978 a ja b ; Haapala & Ojanperä 1973) mm. Kymissä. Nämä liittyvät kupolimaisiin nuorempien rapakivifaasien intruusioihin. - Kvartsikideonteloita on tavattu siellä täällä, mm. Vehkalahdella, kooltaan jopa 90x180x120 cm (Moberg 1895, s. 14), ja Luumäen Saareksen kylässä (Sederholm 1893 b, s. 15). Viborgiitin, pyterliitin ja porfyyrisen rapakiven on todettu mm. Lappeenrannan tienoilla asteittain vaihettuvan toisikseen (Wahl 1925, s. 40 ; Hackman 1934, s. 43 ; Vorma 1965, s. 38, 39), joten ne ilmeisesti ovat lähes samanikäisiä. Tiriliitti lienee kuitenkin osittain vanhempaa faasia. Myös eräiden muiden päätyyppien välillä on asteittaista vaihettumista. Toisaalta on tavattu rapakiveä leikkaavia apliitti-, graniitti-, kvartsiporfyyri-, graniittiporfyyri-, porfyyrigraniitti- ja pegmatiittijuonia (Sederholm 1893 b, s. 19 : Moberg 1895, s. 16 ; Berghell & Frosterus 1897, s. 19), jotka ilmeisesti kuuluvat geneettisesti rapakiviin (vrt. Vorma 1965, s. 47), mutta edustavat magman myöhäisempiä faaseja. Rapakiviin liittyvää kvartsiporfyyriä (ja/tai maasälpäporfyyriä) on tavattu juonina Elimäellä, Myrskylässä, Artjärvellä, Kausalassa, Koskenkylässä, Pernajan saaristossa (Moberg 1888 b, s. 35, 49 ; Wahl 1925, s. 21), Iitissä Märkjärven-Kirkkojärven tienoilla (Moberg 1888 c, s. 32), Haminassa ja Vehkalahden Metsäkylässä (Simonen 1973) sekä Haminan eteläpuolisessa saaristossa (Simonen & Laitala 1972). Joutsenon Lipalassa lävistää granodioriittia graniittiporfyyrijuoni, jonka Meriläinen (1966) on luokitellut rapakiviin kuuluvaksi. - Mainittakoon, että Ramsay (1892, s. 19) kemiallisin ja mineralogisin perustein lukee myös Suursaaren porfyyrin kuuluvaksi rapakiviin (Wahl 1925, s. 21 ; 1938 ; 1948). Rapakivialueen kvartsi- ja maasälpäporfyyrit ovat rapakivessä lävistävinä juonina jyrkin kontaktein ja edustanevat siten myöhempää vaihetta rapakivimagman kiteytymisessä (vrt. M. Vaasjoki 1978, s. 21). Toisaalta tähän ryhmään lienevät luettavissa myös eräät graniittiporfyyriset tyypit (Hackman 1934, s. 11 ; Vorma 1965, s. 42), jotka asteittain vaihettuvat mm. porfyyriseksi rapakivigraniitiksi. Ikäerot saattavat siten olla vain pieniä vaihe-eroja. Rapakiviin liittyviä pegmatiitteja tavataan varsin vähän. Hackman (1934, s. 26) on Lappeen Kanalammilla louhoksessa tavannut pienirakeisessa rapakivigraniitissa pegmatiittisia luiroja, samoin tämän louhoksen eteläpuolella sekä Lappeen graniitissa Haapajärven tienoilla ja Hanhijärven kylän eteläosassa. Hackman (1934, s. 27) toteaa edelleen, että Nuijamaan pitäjän Taalikkalan kylässä on Kukkolinnan mäellä todettu Lappeen graniitissa apliittijuoni, joka sisältää pegmatiittiluiroja. Hän mainitsee rapakiviapliittien seuraavan paikoin pegmatiittijuonia. - Erilaisten juonien suuntia on mitattu Lapinjärven (3022) karttalehdellä (Laitakari & Simonen 1963, s. 35). 47

48 4 8 Vorman (1965, s. 48) mukaan Lappeenrannan (3134) karttalehden alueella pegmatiittijuonien esiintyminen suosii tiettyjä suuntia, mutta muutamat todetut apliittijuonet ovat suunnaltaan epäsäännöllisiä. Rapakiven kontaktit sivukiveen ovat jyrkät ja usein niihin liittyy myös intrusiivibreksiaa. Vorman (1965, s. 54) mukaan hienorakeisempaa jähmettymiskontaktimuunnosta tavataan sellaisissa paikoissa, missä ei ole intrusiivibreksiaa. Sederholm (1923, s. 75, 92) on kuvannut rapakiven kontaktisuhteita ja injektoitumista ympäristöön Pellingin alueella. Frosterus (1903) on kuvannut rapakiveä, sen kontakteja ja metasomaattisia ilmiöitä Mikkelin yleiskarttalehden (C2) alueella. Hackman (1933) on kuvannut rapakiveä ja sen kontaktisuhteita Savonlinnan yleiskarttalehden (D2) alueella. Juonikivilajit Anorogeenisten juonikivilajien ryhmään on tässä luettu kaikki mikrokliinigraniittia nuoremmat juonikivet, vaikka niiden tarkempi ikä ei olekaan selvitetty. Diabaasijuonia, jotka lävistävät myös mikrokliinigraniittia ja migmatiitteja, on tavattu lähes kaikkien kallioperäkarttalehtien alueilla. Niitä ovat kuvanneet Cronström (1937 b ja c), Sederholm (1926, s. 117), Kranck (1937 a, s. 81 ; ks. Wegmann & Kranck 1931, s. 101), Saastamoinen (1956, s. 38), Lehijärvi (1962 a, s. 17 ; 1964 b, s. 23), Vorma (1965, s. 56) ja Härme (1978, s. 36), ja ne kuulunevat kaikki samaan ikäryhmään. Niiden ei ole todettu lävistävän anorogeenisia graniitteja. Monin paikoin rapakivi sisältää diabaasimurskaleita, usein voimakkaasti muuttuneinakin (esim. Berghell & Frosterus 1897, s. 21 ; Berghell 1899, s. 26 ; Simonen & Lehijärvi 1963), joten ne ovat rapakiveä vanhempia. Sipoon Träskbyssä (Wegmann & Kranck 1931, s. 101 ; Saastamoinen 1956, s. 38 ; Härme 1978, s. 37) diabaasi sisältää paljon karkeata plagioklaasia ja paikoin runsaasti anortosiittimurskaleita jopa breksiana. Sipoon Etelä-Paippisissa (Härme 1978, s. 36) diabaasi sisältää paljon suuria plagioklaasihajarakeita, samoin niin sanotuissa Itä-Hämeen diabaaseissa (I. Laitakari 1969). Vuohijärven luoteispuolella (Lehijärvi & Tyrväinen 1969) ilmeisesti vastaava diabaasi liittyy gabro-anortosiittiin, joka anortosiittikomponentti on verrattavissa Ylämaan anortosiittiin. On todennäköistä, että Ylämaan anortosiitti liittyy komagmaattisesti alueen diabaaseihin. Rapakivi lävistää myös Ylämaan anortosiittia (A. Vorma, suullinen tiedonanto). Svekofennialaisia kivilajeja lävistäviä kvartsi- ja graniittiporfyyrijuonia on tavattu Keravan (2043), Lohjan (2041) ja Imatran ( ) kallioperäkarttalehdillä (Borgström 1907 ; 1947 ; Cronström 1937 a ; Saastamoinen

49 1956 ; Härme 1978, s. 36). Keravan karttalehtialueen juonet lienevät apofyysejä Onaksen graniitista. Imatran karttalehden graniittiporfyyrijuoni Kesäjärven eteläpuolella lienee peräisin rapakivestä. Rapakiveä leikkaavia kvartsiporfyyrijuonia on tavattu mm. Haminan (3042) ja Haapasaaren (3041) sekä Lappeenrannan (3134) (Vorma 1965, s.38) karttalehtien alueilla. Ne liittyvät rapakiviin, mutta niiden ikäsuhde rapakivimassiivin ulkopuolisiin juoniin on epäselvä. Lamprofyyrijuonia on tavattu Helsingissä Sörnäisten vankilan alueella (Eskola 1954 a, s. 329 ; 1954 b, s. 4) ja Lappeenrannan koillispuolella, Lamposaaren etelärannalla (Vorma 1965, s. 59), jossa se lävistää gneissiä. Helsingin juoni lävistää mikrokliinigraniittia ja on siten sitä nuorempi. Sen koostumus lienee hybridinen. Rapakiven sulkeumat Lähes kaikkia rapakivessä sulkeumina olevia vieraita kivilajeja on pidetty rapakiviplutonin kattoon kuuluvina tai katosta vajonneina. Huomattava osa sulkeumista, kuten gneissit, kalkit, granodioriitit ja graniitit, on voitu päätellä svekofennidisiksi kivilajeiksi (Wahl 1925, s. 12 ; Hackman Kuva 22. Emäksistä laavaa, jossa manteleita, plagioklaasi- ja uraliittihajarakeita sekä fragmenttirakennetta. Rahan halkaisija 2,5 cm. - Kivilaji on sulkeumana rapakivessä. Fig. 22. Basic flow contains amygdules, phenocrysts of plagioclase and uralite, and a fragmental structure. The coin is 2.5 cm in diameter. - The rock is an inclusion in rapakivi. Antamoinen, Lappeenranta X

50 , s. 49 ; Laitakari & Simonen 1963, s. 33 ; Lehijärvi 1964 b, s. 26; Vorma 1965, s. 50 ; 1975). Niitä tavataan monin paikoin myös rapakiven kontaktibreksioissa xenoliitteina. Muina sulkeumina tavataan varsinkin Lappeenrannan (3134), Ylämaan (3133) ja Vaalimaan (3044) karttalehdillä diabaasia, anortosiittia, porfyriittejä, joihin liittyy manteli- ja laavarakenteita (kuva 22), erilaisia porfyyrejä ja kvartsiittia. Näitä ovat kuvanneet Wahl (1925), Hackman (1934) ja Vorma (1975). METAMORFOOSI Varhais- ja synkinemaattisessa (-orogeenisessa) vaiheessa tapahtui alueellismetamorfoosi, jossa alueen kivilajit uudestikiteytyivät suurimmaksi osaksi amfiboliittifasieksessa. Epidoottiamfiboliitti- ja vihreäliuskefasieksen kivilajeja tavataan vain paikallisesti ja suppeilla alueilla. Karttalehden lounaisosa kuuluu niin sanottujen Länsi-Uudenmaan pyrokseenigneissien alueeseen (Parras 1941 ; 1958 ; Härme 1960). Basalttisissa ja andesiittisissa vulkaniiteissa tavataan paikoin pyrokseenipitoisuutta, joka paksuimpien vulkaniittikerrostumien yhteydessä saattaa olla osittain primaaristakin. Vulkaniittialueisiin liittyvissä gabroissa ja dioriiteissa esiintyvä pyrokseeni on useimmiten primaarista. - Mainittakoon, että ns. Hyvinkään gabromassiivin itäosa on suureksi osaksi metamorfoitumatonta, pyrokseenipitoista, kun länsiosa on metamorfoitunut lähinnä amfiboliittifasieksessa. Nuorempi, myöhäiskinemaattisen (-orogeenisen) vaiheen ultrametamorfoosi migmatisoivine mikrokliinigraniitti-intruusioineen on enemmän tai vähemmän muuttanut ja migmatisoinut alueen kaikkia svekofennialaisia kivilaj ej a. Granaatti j a/tai kordieriitti ovat yleisiä kiilleliuskeissa j a -gneisseissä koko karttalehden alueella. Andalusiittia, sillimaniittia ja stauroliittia tavataan suhteellisesti useammin kiilleliuskeissa ja -gneisseissä mikrokliinigraniittivaltaisen vyöhykkeen luoteisreunalla Hämeenlinna-Eteläinen-Lammi- Hollola-Vierumäki-Vuolenkoski-jakson tienoilla. - Monin paikoin, mm. Keravan karttalehdellä, on todettavissa kummassakin metamorfoosivaiheessa syntynyttä granaattia ja kordieriittia (Härme 1978, s. 19, 33, 39). Vorma (1972) on kuvannut metamorfista aureolia Viipurin rapakivimassiivin ympäristössä. Anorogeenisen ryhmän kivilajeissa ei magmaattisen kiteytymisen jälkeen ole tapahtunut merkittävää metamorfoosia. Ainoastaan eräiden murrosliikuntojen aiheuttamaan kataklaasiin ja myloniittiutumiseen on liittynyt luonteenomaista alemman lämpötilan metamorfoosia.

51 5 1 METASOMATOOSI Orogeenisten kivilajien alueella niin yleistä graniittiutumista ja kalimetasomatoosia on käsitelty graniittien ja migmatiittisten gneissien luvuissa. Eräistä karsimuodostuksista on puhuttu kalkkikivien yhteydessä. Silvolassa tekojärven alla on kalkkikivessä todettu ilmeisesti graniitista peräisin olevien ainesten synnyttämiä vyöhykkeellisiä skapoliittijuonia (Härme 1964, s. 99). Tigerstedtin (1890, s. 47) mukaan Koskella sekä Mäntsälän ja Kärkölän rajalla on tavattu skapoliittikiveä. Kuvauksen perusteella jälkimmäinen esiintymä saattaisi olla samantapaista juonimuodostumaa kuin edellä mainittu Silvolan skapoliitti. Metasomaattista albiittiutumista on todettu Aulangonjärven ympäristössä, n. 5 km Hämeenlinnan pohjoispuolella (Simonen 1949 b, s. 29). Magnesiametasomatoosiin viittaavia kivilajeja, tremoliitti-, kummingtoniitti- ja antofylliittipitoisia, on tavattu Urojärvellä, Hyvinkäältä n. 5 km länteen, vanhojen Hopeavuoren kaivosten luona (Kaitaro 1956 ; Härme 1978, s. 43). - Kummingtoniittia ja antofylliittiä on tavattu myös vähäisiin sulfidimääriin liittyvinä Siuntion (2032) karttalehdellä (Laitala 1961, s. 10). Rauta-magnesiametasomaattisia kiviä on todettu 1-2 km Katumajärven itäpuolella, Hämeenlinnasta koilliseen (Simonen 1949 b, s. 25). Haapala (1973 ; 1974; 1977 ; 1978 a ja b ; Haapala & Ojanperä 1972) on mm. Kymissä sekä eräissä muissa paikoissa todennut rapakivessä greisenmuodostusta. Frosterus (1903, s. 69) ja Sederholm (1923, s. 75) ovat kuvanneet kalimetasomatoosia rapakiven kontakteissa sekä Sederholm (1926, s. 101) ja Härme (1959, s. 46) Obbnäsin graniitin kontakteissa. KALLIOPERÄN RAKENNE Yleistä Edellä (s. 26) on mainittu svekofennidisen vulkanismin esiintyneen Etelä-Suomessa eräissä loivasti kaartuvissa vyöhykkeissä. Ne edustavat ilmeisesti geosynkliinisessä vaiheessa syntyneitä maankuoren murroksia, johon varhaismagmatismi on sijoittunut ja purkautunut. Tätä ovat seuranneet varhais- ja synkinemaattiset poimutusvaiheet. Niihin liittyneet plutonismi ja alueellismetamorfoosi ovat jäykistäneet näin syntyneen vuorijonoalueen niin, että myöhäiskinemaattisen vaiheen liikunnot ovat olleet suurissa puitteissa lähinnä vain lohkoliikuntoja, joiden yhteydessä on tapahtunut

52 5 2 mikrokliinigraniittimagman tunkeutuminen ylöspäin. Tätä tunkeutumista ovat alueellisesti osittain kontrolloineet toisiaan leikkaavat murrossysteemit (Härme 1960, s. 45 ; 1965, Appendix 1 ; Härme 1978, s. 40). Mikrokliinigraniitin mukanaan tuomat magmaattiset haihtuvat ainekset ja lämpövaikutus sekä vuorijonon juurivyöhykkeissä vallinnut korkea hydrostaattinen paine synnyttivät alueellisen migmatiittiutumisen ja siihen liittyneet anatektiset ja kalimetasomaattiset prosessit. Tässä vaiheessa migmatiittinen vyöhyke oli osittain puolisulaneessa tilassa. Peneplaaniutumista seuranneessa kratonvaiheessa tapahtui joitakin lohkoliikuntoja, joiden murroskohtiin tunkeutui diabaaseja. Myöhemmässä anorogeenisessa vaiheessa purkautuivat anorogeeniset graniitit. Niiden intruusiota ja mahdollista osittaista eruptiotakin saattoivat kontrolloida osaksi joko varhaisemmat tai tähän magmatismiin liittyvät alueelliset murrokset (Edelman 1949), mutta intruusioiden pääosa tapahtui jäykkää ympäristöä murtaen. Sitä ilmentävät ympäristökivilajien suuntausta leikkaavat kontaktit, runsaat kontaktibreksiat sekä anorogeenisten graniittimassiivien yleinen pyöreähkö muoto. Karttalehden aluetta koskevia gravimetrisiä tutkimuksia on käsitellyt Honkasalo (1962). Luosto (1967 a, b ja c) ja Penttilä (1971) ovat seismisin perustein tulkinneet alueen syvärakenteita. Poimutustektoniikka Varhaiskinemaattisessa (-orogeenisessa) vaiheessa alkaneen sedimentaatiopohj an kohoamisen seurauksena alkoivat klastiset j a pyroklastiset kerrostumat poimuttua loivakaateisen akselin mukaisesti. Poimutus jatkui synkinemaattisessa vaiheessa. Hiekka-hieta-raekokoiset sedimentit (metamorfoituneina kvartsi-maasälpägneissit johdannaisineen) olivat jäykähköjä ja poimuttuivat vain loivasti, usein jopa avoimiin poimuihin. Niiden loivia, joskus jopa vaakasuoria kerroksia on tavoitettavissa mm. Nurmijärven tienoilla (Härme 1969). Hienorakeiset ja savipitoiset sedimentit (metamorfoituneina kiillerikkaammat liuskeet ja gneissit) poimuttuivat plastisemmin ja niihin liittyi laahuspoimutusta (drag folding). Alueella on monin paikoin kiilleliuskeita ja -gneissejä, joissa on hyvin loiva kerroskaade. Sellainen jää usein laakakalliolla huomaamatta. Parhaiten sen toteaa pystyleikkauksissa mm. uusien teiden varsilla. Vaikutelman hienorakeisten sedimenttien isokliinisesta poimutuksesta antavat pienimittakaavaiset laahuspoimut (vrt. kuva 13), jotka usein ovat ainoita nykyisin nähtävissä olevia poimuja.

53 Kuva 23. Plastisesti deformoitunut suonigneissimigmatiitti. Keskimääräisesti kerroskaade ja akselikaade ovat lähes vaakasuoria. Fig. 23. Plastic deformation in veined gneiss-migmatite. The average dips of the bedding and fold axes are almost horizontal. Vanhakylä, Järvenpää. Huomattava on myös, että vulkaniittien, varsinkin karkeiden pyroklastiittien primaarinen kerrosasento on stratovulkaaneissa (s. 28) ollut paikoin huomattavasti vaakasuorasta poikkeava. Synkinemaattiseen poimutusvaiheeseen liittyy happamien syväkivien aktiivinen intrudoituminen (vrt. Kranck 1937 a), joka vaikutti poimujen kulminoitumiseen j a gneissien deformoitumiseen plutonin reunoilla. Myöhäiskinemaattisessa vaiheessa olivat metamorfoituneet sedimentit jäykkiä ja sen vuoksi tapahtui murrosliikuntoja. Migmatiittiutuneilla alueilla reomorfiset, osittain sulassa tilassa olevat gneissit olivat hyvin plastisia ja poimuttuivat pienimittakaavaisiin, usein epäsäännöllisiin poimuihin (kuva 23). Näitä näemme sellaisissa suonigneisseissä, joissa on runsas graniittikomponentti (Härme 1978, s. 40). Yksi liuskeisuussuunta seuraa tavallisesti kerroksellisuutta. Akselitasoliuskeisuus on usein pystyasentoista osoittaen siten myös poimun asennon. Kolmas, vertikaaliliikuntojen synnyttämä sekundaarinen liuskeisuus on iältään nuorempaa ja erilaisia paikallisia rakenteita leikkaavaa ruhjeliuskeisuutta. Sellaisesta on esimerkkinä mm. Jaalan Kimolanlahden etelärannalla, tien 362 leikkauksessa näkyvä, kataklastisesti liuskeinen, osittain myloniittinenkin porfyyrigraniitti.

54 Kuva 24. Kivilajien tiheyksien avulla tehty gravimetrinen tulkinta (Puranen 1971, s. 42) Hyvinkään länsipuolisesta gabro-vulkaniittivyöhykkeestä. Itä -länsisuuntainen pystyleikkaus. Fig. 24. A gravimetric interpretation model (Puranen 1971, p. 42) made by means of densities o f rocks ; gabbro-volcanics zone west of Hyvinkää. Vertical E-W section.

55 55 Magmaintruusiot Gabro- ja dioriittiluokan syväkiviä on pääosaltaan pidettävä varhaisen vulkanismin subvulkaanisina magmasäiliöinä (s. 30). Niillä ei ole todettu olleen merkittävää tektonista vaikutusta ympäristössään. Monet niistä ovat muodoltaan pyöreähköjä. Vulkaniittien taipumista niiden ympäri on pidettävä stratovulkaanien rakennetta luonnehtivana. Kivilajien tiheyskarttojen avulla on Puranen (1971, s. 42) suorittanut Hyvinkään gabro-vulkaniittivyöhykkeen gravimetrisen tulkinnan. Sen mukaan gabromassiivi näyttää muodostuvan noin 2-3 km paksusta patjasta, joka itä- ja länsipäissään ohenee noin kilometrin paksuiseksi (kuva 24). Patjasta lähtee kaksi syvemmälle ulottuvaa juurimuodostumaa, joista lännenpuoleisen syvyydeksi on saatu noin 6 km ja itäisen syvyydeksi noin 12 km. On ilmeistä, että nämä säiliöiden syvälle ulottuvat juuret ovat muinaisen vulkaanisen magman syöttökanavia. Gabromassiivi on siten muodoltaan lakkoliittimainen. Vulkaniittien reunustamien Hirvihaaran ja Soukkion gabropahkujen syvyysarvioksi Puranen (1971, s. 98) on puolikvantitatiivisen magneettisen tulkinnan perusteella saanut vähintään 4 km. Molemmat pahkut ovat pyöreähköjä ja halkaisijaltaan noin 4 5 km. Siten nämä pahkut ovat muodoltaan pystyasennossa olevia sylintereitä ja alkuaan ilmeisesti myös laavan syöttökanavia. Synkinemaattisen vaiheen kvartsi- ja granodioriittiset intruusiot ovat useasti pyöreähköjä muodoltaan ja gneissit sekä vulkaniitit taipuvat niiden ympäri. Massiivien sisällä kivilajin suuntaus on usein konforminen kontaktien kanssa. Tyypillinen esimerkki tällaisesta on ns. Onkimaanjärven (topogr. kartalla Isojärvi) massiivi Riihimäen karttalehden (2044) kaakkoiskulmassa (Kaitaro 1965 ; Griffin 1979). Siinä on runsaasti sivukiveä pienehköinä xenoliitteina, jotka ilmentävät intruusion aktiivista tunkeutumistapaa (overhead stoping). Varsinkin yleiskarttalehden lounaisessa neljänneksessä tällainen aktiivisten intruusioiden osuus on ollut merkittävä. On todettava, että eräillä karkeampien sedimenttien alueilla magmaintruusioiden deformoiva vaikutus suprakrustisiin kivilajeihin on ollut yhtä suuri kuin varsinaisen poimutuksen, joten voidaan puhua todella intruusiotektoniikasta. Synkinemaattisten plutonien kolmiulotteista muotoa ei ole varsinaisesti tutkittu. Useimmiten niiden kontaktit ovat pystyjä tai jyrkkiä, joten batoliittinenkin muoto on mahdollinen. Myöhäiskinemaattisen mikrokliinigraniitin intrudoitumista ovat merkittävästi kontrolloineet toisiaan leikkaavat, noin EW- ja N 30 E -suuntaitaiset lomittaiset (en echelon) murrossysteemit, kuten Turun yleiskarttalehdenkin alueella (Härme 1960, s. 45 ; 1965, Appendix 1 ; 1978, s. 40). Tosin

56 Kuva 25. Aktiivinen graniitin intruusio on taivuttanut ympäristönsä gneissejä. Fig. 25. Active intrusion of granite has bent the gneisses around the granite body. Tie/road No. 137, Käpylä, Helsinki. mikrokliinigraniittia esiintyy alueella kauttaaltaan myös pienempinä intruusioina (kuva 25) ja juonina. Joskus ne ovat ympäristöönsä nähden jyrkästi leikkaavia, joskus konkordantteja, mutta paikoin niillä on migmatiittisen luonteensa mukaisesti asteittaisesti vaihettuvat kontaktit. Niinpä esimerkiksi Onkimaanjärven granodioriitissa on havaittavissa voimakasta myöhäiskinemaattisessa vaiheessa tapahtunutta graniittiutumista, mutta monen muun massiivin sisällä tämä prosessi on johtanut jo täysin graniittiseen koostumukseen, joka joskus saattaa olla myös porfyyrigraniittinen (Härme 1978, s. 30, 33). Anorogeeniseen ryhmään kuuluvista Bodomin, Obbnäsin ja Onaksen graniiteista ei rakennemallia ole konstruoitu. Ne ovat ympäristöään leikkaavia ja breksioivia, ja niiden kontaktit ovat pystyjä. Bodomin ja Obbnäsin graniitteihin liittyy kartiojuonimaisia rakenteita. Useat tutkijat (Sederholm 1910 ; 1911 a ja b ; 1926, s. 90 ; Edelman 1949 ; M. Vaasjoki 1977 ; Parkkinen & Huomo 1978) ovat otaksuneet Bodomin ja Obbnäsin graniittien intrudoituneen pitkän, Obbnäsistä Lahteen ulottuvan murrosvyöhykkeen (Sederholm 1910 ; 1913, s. 11 ; Saraste 1967 ; Härme 1978, s. 42) liikuntoihin liittyvänä. Viipurin rapakivimassiivin syntymekanismia, rakennetta ja muotoa ovat käsitelleet useat geologit. Ramsay (1890) tulkitsi rapakiven ja Suursaaren porfyyrin sijaitsevan hautalaskeumassa ja magmapurkauksen tapahtuneen vertikaaliliikunnon yhteydessä. Sederholm (1891) päätteli rapa-

57 kivimassiivin syntyneen suurten siirrosten ja hautalaskeumien yhteydessä laajoina purkauksina. Myöhemmin Sederholm (1892 ; 1907, s. 78) pohti lakkoliitin ja batoliitin mahdollisuuksia, kunnes hän (1923) päätteli massiivin lakkoliitiksi tai vanhemman kuoren alla olevaksi batoliitiksi. Wahlin (1925, s. 12) mukaan Viipurin rapakivimassiivi on intrusiivinen levy, joka on syntynyt magman tunkeutuessa vanhempaan sivukiveen lähes vaakasuoria rakoja pitkin - eli muodoltaan siis lähinnä lakkoliitti. Massiivin luonnetta ja syntymekanismia pohtii myös Hackman (1934, s. 71). Vorma (1971, s. 60 ; 1972, s. 5 ; 1975, s. 5) pitää massiivia matalana epizonaalisena anorogeenisena batoliittina. - Leikkaavat kontaktit ja breksiat osoittavat joka tapauksessa, että rapakivimagman intruusio ei ole tapahtunut plastisten liikuntojen yhteydessä. Gravimetrisiin mittauksiin perustuen Pesonen (1930, s. 60) tarkastelee erilaisia rakennemahdollisuuksia. Gravimetrisen kartan (Honkasalo 1962) perusteella Lauren (1968, s. 90 ; 1970, s. 24) on arvioinut rapakivi-intruusion luoteislaidallaan, Ahveniston massiivin (Frosterus 1898 ; Savolahti 1956) alueella, ulottuvan km:n syvyyteen (kuva 26). Kaakkoon päin plutoni jatkuu aluksi n. 8 km paksuna laattana, mutta rannikolla se ohenee n. 5 km :n paksuiseksi. - Mainittakoon myös, että Elimäen Koskiston kylän meijerin porakaivo, 403 metriä syvä (Suikkari 1954), on kokonaisuudessaan rapakivessä. Nuorempien rapakivifaasien kupolimaisia intruusioita rapakivialueella on tutkinut Haapala (1973 ; 1974 ; 1977 ; Haapala & Ojanperä 1972). Rapakivialueella olevat vieraat kivilajit ovat rapakiveä vanhempia ja useat niistä ovat tunnistettavissa svekofennialaisiksi kivilajeiksi. Wahl Kuva 26. Viipurin ja Ahveniston rapakivialueina esiintyvän rapakivi-intruusion muoto ja syvyys painovoima-anomalioiden tulkintana Laurenin (1968, s. 89 ; 1970, s. 31) mukaan suunnilleen linjalla Virojoki (Virolahti)-Koskenmylly (Heinola mlk). Fig 26. Shape and depth of the rapakivi intrusions exposed in the rapakivi areas of Wiborg and Ahvenisto (Savolahti 1956) along the line toward the NW from Viro joki (Virolahti). The interpretation model was computed by Lauren (1968, p. 89; 1970, p. 31) from gravity data (Honkasalo 1962) OX

58 (1924, s. 13, 15) on todennut, että sulkeumissa yleisesti ilmenevä lähes itäläntinen kulku on yleinen svekofennidinen kulku. Hän pitää sulkeumia osittain alustaan kuuluvina, osittain taas, kuten esimerkiksi Ihalaisten kalkkiesiintymää, jäännöksinä rapakivimassiivin katosta. Katon jäännöksinä pitävät sulkeumia myös Hackman (1934, s. 74) ja Vorma (1975, s. 5). Laitakari & Simonen (1963, s. 33) pitävät Liljendalin Hopjärven itäpuolella olevaa graniittisulkeumaa katosta lohjenneena ja magmaan vajonneena murskaleena. Raot ja murrokset Karttalehden alueella on todettu paikallisia, tavanomaisia poimu- ja plutonirakenteisiin kuuluvia rakoja ja siirroksia. Lisäksi on todettu erilaisia alueellisia rakoja ja murroksia, jotka lävistävät paikallisia rakenteita (kuva 27). Ne esiintyvät usein systeemeinä, yhdensuuntaisina rakoina tai murroksina, jotka ovat rinnakkain tai lomittain (en echelon). Murtunut kivilaji rapautuu helpommin ja siksi tällaiset kohdat esiintyvät maastossa syvänteinä tai laaksojonoina (Leiviskä 1913). Murroslaaksojen rakennepiirteet tulevat hyvin esiin suurimittakaavaisissa kartoissa. Silmäys peruskarttoihin tai ilmakuviin, erityisesti stereokuvapareihin, antaa runsaasti yksityiskohtaista tietoa todennäköisistä murrosvyöhykkeistä. Kuva 27. Loivakaateinen ruhjevyöhyke leikkaa migmatiittista gneissiä. Merkittäviä siirtymiä ei ole havaittavissa. Fig. 20. Gently dipping fracture zone cuts the migmatite gneiss. No significant displacements are to be seen. Tielroad No. E3, Porvoo.

59 Rakoja, murroksia ja siirroksia ei yleiskarttalehden pienen mittakaavan vuoksi tässä lähemmin kuvata, koska niitä on käsitelty useissa ilmestyneissä kallioperäkarttalehtien selityksissä (Simonen 1949 a, s. 33 ; Laitala 1961, s. 25 ; Lehijärvi 1962 a, s. 18 ; 1964 b, s. 26 ; Vorma 1965, s. 60 ; Matisto 1976, s. 27 ; Härme 1978, s. 41). Rapakivialueen murroksia ovat kuvanneet Laitakari & Simonen (1963, s. 34), Vorma (1965, s. 61) ja Parkkinen & Huomo (1978, s. 57). Rakoja ja murroksia tultaneen käsittelemään myös vielä julkaistavissa kallioperäkarttojen selityksissä. Murrosten esiintymistä ja suhdetta topografiaan ovat käsitelleet yleisluonteisesti useat tutkijat (esim. Frosterus 1903, s. 97 ; Sederholm 1910 ; 1911 a, s. 76 ; 1911 b, s. 32, 42 ; Leiviskä 1913, s. 3 ; Kranck 1937 b ; Tanner 1938, s. 68, 179, 250 ; Härme 1961 ; 1966 ; Niini 1968). Yleiskarttalehden alueen murrosjonoista merkittävintä edustaa Pikkalan-Espoon Tuusulan-Mäntsälän kautta Lahden tienoille kulkeva laaksojono (Sederholm 1910 ; Härme 1978, s. 42). Siinä on paikoin todettu yhdensuuntaisilla rinnakkaisilla murrospinnoilla eri suuntiin käyviä liuku-uurteita, joten ilmeisesti eriaikaiset liikunnot ovat tapahtuneet ainakin osittain eri suuntiin. Suurimittakaavaisia siirroksia ei tässä murrosjaksossa ole todettu. Etelä-Suomen rannikolla ovat NW- ja NE-suuntaiset murroslaaksot yleisiä, kuten silmäys topografikarttaan osoittaa. Helsingistä länteen ovat NE-suuntaiset ja Helsingistä itään NW-suuntaiset murrokset merkittävämpiä, vaikka kummallakin alueella molemmat suunnat on havaittavissa. 59 STRATIGRAFIA JA KIVILAJIEN IKÄSUHTEET Alueen vanhimmat kivilajit kuuluvat svekofennidisiin muodostumiin. Vaikka suprakrustiset kivilajit ovat residuaalisen aineksen kerrostumia, ei kerrostumisalustaa tai pohjamuodostumia (konglomeraatteja) ole havaittu. Vanhimpia sedimenttikivilajeja ovat kvartsi-maasälpäliuskeet ja -gneissit sekä kiilleliuskeet ja -gneissit. Lateraalisesti nämä kivilajit vaihettuvat asteittain toisikseen. Kvartsi-maasälpäliuskeiden ja -gneissien pääteltävissä oleva alkuperäinen raekoko ja koostumus sekä niihin liittyvät kalkkiesiintymät osoittavat niiden olevan etumaa-alueen (shelf) sedimenttejä, vaikka niistä puuttuvat eräät etumaafasiesta yleisesti luonnehtivat primaarirakenteet. Niinpä esimerkiksi varmoja aallonmerkkejä ei ole tavattu ja virtakerroksellisuuttakin esiintyy vain harvoin, etupäässä kvartsiittien yhteydessä. Kvartsiitit ovat

60 6 0 välikerroksina kvartsi-maasälpägneisseissä ja korostavat siten niiden sedimenttiluonnetta. Kiilleliuskeiden ja -gneissien suuri kvartsipitoisuus ja yleensä vähäinen maasälpämäärä sekä saviainekseen viittaava kiillepitoisuus (etupäässä biotiittia) ilmaisevat sedimenttimateriaalin olleen kypsää, pitkälle rapautunutta. Kiillegneisseihin liittyy joskus kvartsirikkaita muunnoksia, jotka koostumukseltaan lienevät lähinnä protokvartsiittej a. Alkuperäinen pienirakeisuus, ohuehkot kerrokset ja kaikkien puuttuminen viittaavat kiilleliuskeiden ja -gneissien kerrostuneen syvähköllä vesialueella. Granaatti- ja/tai kordieriittipitoisuus ei suinkaan aina ole sopiva kriteeri gneissin primaarikoostumuksen toteamiseksi, sillä nämä mineraalit saattavat syntyä erilaisiin kivilajeihin myös migmatiittiutumisessa (s. 33). Kalkkikonkreetiot esiintyvät kerrosmyötäisesti ja näyttävät liittyvän sellaisiin kiillegneisseihin, joissa biotiittimäärä ei ole kovin suuri eikä sedimentin raekoko ole ollut kaikkein hienorakeisin, vaan ehkä siltin luokkaa. Ilmeisesti konkreetioiden karbonaatti on saostunut liuoksista. Etelä-Suomen kalkkikivi liittyy aina kvartsi-maasäipägneisseihin, mutta sen syntytapa on avoin. Stromatoliittirakenne syntyy shelf-alueella levien aiheuttamana, mutta sitä rakennetta ei ole täällä todettu. Kaikkien uudestikiteytyminen on ollut voimakas ja saattanut hävittää rakenteet, jotka muuallakin ovat säilyneet vain hienorakeisissa kivissä. Salassa Keski-Ruotsissa on Collini (1965) vastaavissa svekofennidisissä kalkeissa todennut stromatoliittirakennetta. Samoin sitä on useassa paikassa Karelidien alueella. Sen vuoksi myös täällä kaikkien stromatoliittinen alkuperä on hyvin todennäköinen. Tätä tukee myös se, että kalkeissa on ohuita dolomiittisia välikerroksia ja eräissä esiintymissä (s. 67) myös vähäistä dolomiittipitoisuutta suuremmassakin mitassa. Runsaampi karbonaattipitoisuus ja kalkkiesiintymät näyttävät sijaitsevan kvartsi-maasälpäkerrostuman yläosassa. - Lyijyisotooppikoostumuksen perusteella on Kytäjän Kalkkivuoren kalkkikiven iäksi saatu 1950 (+80, -130) miljoonaa vuotta (Wampler & Kulp 1962, s. 109). Kvartsi-maasälpägneissit ja osittain myös kiillegneissit ovat sisältäneet sedimentteinä hiekka-hieta-siltti-raekokojen kvartsia ja maasälpää, joka enimmäkseen on plagioklaasia (olig.), harvemmin kalimaasälpää. Tällaisen detrituksen lähtökivilaji on ollut keskirakeinen, koostumukseltaan graniittigranodioriitti-kvartsidioriittiluokan syväkivilaji (Härme 1954 b, s. 34 ; 1978, s. 38). Sedimenttejä vanhemman happaman syväkivilajin olemassaolo merkitsee myös vanhemman orogeenisen vaiheen olemassaoloa. Sedimenttejä vanhempia syväkivilajeja ei Etelä-Suomessa toistaiseksi ole todettu. Ne lienevät kadonneet svekofennidisen magmatismin prosesseissa, vaikka jäännösten löytyminen saattaa vielä olla hyvin todennäköistä.

61 Kvartsi-maasälpägneissit ja kiillegneissit vaihettuvat ylöspäin ohuehkon vuorokerrostumisvaiheen kautta emäksisiksi ja intermediaarisiksi vulkaniiteiksi, joiden yläosaan edelleen sijoittuvat happamat vulkaniitit. Vulkaniitit eivät kuitenkaan esiinny kauttaaltaan tasaisesti koko suprakrustisella alueella. Diopsidigneissit näyttävät jäävän kerrosjärjestyksessä vulkaanisen vaiheen alapuolelle, runsaampien karbonaattikerrostumien tienoille. Hypersteenigneissit sijoittunevat alkavan vulkanismin vaiheeseen. Vulkaniittien yläosissa ja niiden päällä on paikoin ohuita fylliittikerrostumia. Ne ovat kerrallisia ja osoittavat, että ainakin vähäisessä määrässä on tapahtunut peliittisen aineksen kerrostumista veteen varsinaisen vulkaanisen vaiheen päätyttyä. Vulkaniiteissa ovat enemmistönä kerrokselliset tuffit, joihin liittyy myös agglomeraatteja. Lisäksi on todettu laavoja (myös manteli- ja tyynyrakenteisia) sekä kerrosjuonien tapaan uraliitti- ja plagioklaasiporfyriittejä. Kaikki nämä ovat stratovulkaaneille ominaisia rakennepiirteitä ja suuremmissa puitteissa voidaan puhua vulkaanijonoista tai -vyöhykkeistä. Etelä-Suomen vulkaniitit kuuluvat ilmeisesti yhteen ja samaan purkausjaksoon, jossa on ollut eri vaiheita. Senmukaisia vaihe-eroja lienee myös vastaavissa syväkivissä. Emäksisten, intermediaaristen ja happamien vulkaniittien voimakkaimpia vyöhykkeitä (esim. Hyvinkään-Mäntsälän-Pukkilan jakso) seuraavat koostumukseltaan vastaavien syväkivilajien massiivit. Ne ovat subvulkaanisia magmasäiliöitä. Samalla ne edustavat svekofennidistä varhais- ja synkinemaattista plutonismia. Happamia vulkaniitteja on identifioitu vähän. Osaksi niitä on metamorfoituneina varmasti luettu paragneisseihin, mutta kerrosjärjestyksessä ylhäällä sijaitsevina ne ovat helposti myös kuluneet pois. Dasiittista ja latiittista koostumusta vastaavia syväkiviä, kvartsidioriitteja ja granodioriitteja, on alueella runsaasti. Happamiin vulkaniitteihin kuuluu myös ryoliitteja, mutta toistaiseksi on avoinna, missä määrin synkinemaattiseen plutonismiin sisältyy varsinaisia graniitteja. Lopen Hirvijärveltä gabropegmatiitin zirkoni antoi iän 1880±20 milj. vuotta (0. Kouvo, suullinen tiedonanto). Lähes samanikäistä lienee gabroa vastaava emäksinen vulkanismi, jota vanhempia siis kvartsi-maasälpägneissit pääosaltaan ovat. Toisaalta gabron kiteytyminen suuressa säiliössä on hidasta ja näyte on pegmatiittisesta osuudesta, joten näin saatu ikä saattaa olla emäksiselle vulkanismille hieman liian alhainen. - Pellingin alueen (Porvoo mlk) meta-andesiiteille Kouvo (Geologinen tutkimuslaitos 1977, s. 17 ; suullinen tiedonanto) ilmoittaa iän 1890±25 milj. vuotta. - Happaman synkinemaattisen plutonismin ikä lienee mainittujen lukujen alaraj oilla.

62 62 Myöhäiskinemaattisen vaiheen (ikä noin milj. vuotta ; 0. Kouvo, suullinen tiedonanto) magmatismia edustaa intrusiivinen mikrokliinigraniitti, joka paikoin on lähes pegmatiittimaisen karkearakeinen. Sivukiven assimilaation (syntexis) tai kalimetasomatoosin kautta se muodostaa suhteellisen kalirikkaita, epähomogeenisia, keskirakeisia mikrokliinigraniitteja, porfyyrigraniitteja jne. Tämä prosessi on ollut pitkähkö, joten myöhemmät vaiheet saattavat lävistää aikaisempia. Siten esimerkiksi migmatiittirintaman alueella graniitin juonet voivat leikata toisiaan. Huomattavasti myöhäisempää, anorogeenista magmatismia edustavat Bodomin, Obbnäsin ja Onaksen graniitit, joiden iäksi M. Vaasjoki (1977, s. 23) ilmoittaa 1645 milj. vuotta. Viipurin rapakivimassiivissa M. Vaasjoki 1977, s. 54) erottaa kolme ikävaihetta, nimittäin ryhmät ja sekä 1640±15 milj. vuotta. Mikäli Sipoon kvartsiporfyyri- ja graniittiporfyyrijuonet ovat Onaksen graniitin apofyysejä, niin on niiden ikä sama. Näiden porfyyrijuonien ja diabaasien kontaktia ei ole havaittu. Diabaasijuonien ei ole todettu lävistävän Bodomin, Obbnäsin ja Onaksen graniitteja, joten diabaasit voivat olla vanhempia kuin nämä graniitit ja myös niiden apofyysit. - Joutsenon (Meriläinen 1966) graniittiporfyyrijuoni liittynee rapakiveen samoin kuin rapakiveä lävistävät kvartsiporfyyrijuonetkin. Diabaasien ei ole todettu lävistävän rapakiveä, mutta sitä on rapakivessä monin paikoin xenoliitteina. Yleiskarttalehden alueella todetut diabaasit lienevät kaikki samanikäisiä ja verrattavissa ehkä Itä-Hämeen diabaaseihin, joiden iäksi I. Laitakari (1969, s. 54) mainitsee milj. vuotta. Lemin Hyvärilän diabaasin iäksi M. Vaasjoki (1977, s. 19) ilmoittaa 1674 milj. vuotta. Ylämaan seutujen anortosiitit ovat sulkeumina rapakivessä ja näin ollen sitä vanhempia. Ylijärven anortosiitin iäksi Kouvo (Geologinen tutkimuslaitos 1978, s. 16 ; suullinen tiedonanto) ilmoittaa 1645 milj. vuotta. Anortosiittien ja diabaasien keskinäistä suhdetta ei ole tutkittu. Ne kuulunevat kuitenkin samaan ryhmään. I. Laitakari (1969, s. 24, 29, 41) kertoo Hämeen diabaaseissa olevan suurten plagioklaasikiteiden rikastumia sekä plagioklaasirikkaita anortosiittisia murskaleita, joita hän pitää autoliitteina. Samanlaisia plagioklaasirikastumia ja anortosiittimurskaleita on diabaaseissa Sipoon Paippisissa ja Träskbyssä (Härme 1978, s. 36). Näiden mainittujen seikkojen perusteella saattaisi otaksua, että rapakivialueen anortosiitit ja mainitut lähitienoiden diabaasit ovat alkuperältään komagmaattisia. Kaikki rapakivialueella olevat vieraat kivilajit ovat rapakiveä vanhempia ja luonteeltaan sulkeumia (Wahl 1925 ; Hackman 1934 ; Vorma 1975). Rapakivialueen kivilajeista ovat iänmäärityksiä tehneet Kouvo (Geologinen tutkimuslaitos 1973 ; 1974 ; 1977 ; 1978 ; 1979) ja M. Vaasjoki (1977).

63

64 MALMEJA JA MUITA HYÖDYLLISIÄ KAIVANNAISIA Yleistä Malmien sekä muiden teknisesti käyttökelpoisten mineraalien ja kivilajien aiheita ja esiintymiä on käsitelty useissa julkaistuissa kallioperäkarttalehtien selityksissä ja niitä tullaan vielä esittelemään alueelta vastaisuusuudessa julkaistavissa selityksissä. On myös tekeillä useita atk-menetelmään perustuvia niitä koskevia tiedostoja. Sen vuoksi näitä aiheita ja esiintymiä on käsitelty tässä julkaisussa vain suppeasti ja sikäli kuin niihin nähden on olemassa yleistä mielenkiintoa (ks. liite 1, s. 90). Alueella ei ole toiminnassa yhtään malmikaivosta, mutta käynnissä on kaksi kalkkikaivosta ja useita kivilouhoksia. Rautamalmit Malmiaiheita ja -esiintymiä Pieniä rautamalmiaiheita esiintyy useampia karttalehden lounaisosassa. Niitä on kolmea geneettisesti erilaista tyyppiä : 1. karsirautamalmi 2. kvartsi- ja amfiboliraitainen rautamalmi 3. Ti-pitoinen rautamalmi. Ryhmän 1 malmit ovat syntyneet gneissien karsiutuneisiin kalkkiesiintymiin. Tyypillisin esimerkki tällaisesta on Silvolan (Sillböle) magnetiittiesiintymä Vantaalla (Tammekann 1925 ; vrt. Härme 1978, s. 15, 43). Ryhmän 2 malmit ovat kerroksellisiin vulkaniitteihin liittyviä. Esimerkkinä tällaisesta on pieni kvartsi- ja granaatti-amfiboliraitainen magnetiittiesiintymä Pornaisten Lahan kylässä (Pyy 1978 ; Härme 1978, s. 43). Ryhmän 3 malmit ovat gabroihin liittyviä titaanirautamalmeja. Esimerkkinä tästä ovat Pernajassa Kråkskärin ja Virskärin gabrot (Moberg 1889 a, s. 18) sekä Espoon Mankkaan magnetiitti (Wathen 1857). Näissä paikoissa on pienissä gabroesiintymissä kuitenkin vain hiukan magnetiittia pirotteena. Voimakkaan metamorfoosin vuoksi ei tyyppiryhmien 1 ja 2 malmeja voi läheskään aina erottaa toisistaan. Kaikki alueen rautamalmit ovat taloudellisesti merkityksettömiä. Vantaan Silvolan ja Hämeenkylän karsimalmeja on louhittu ja 1800-luvuilla (A. Laitakari 1929 ; 1946 b ; Laine ; Visapää 1967), mutta niiden silloiset laadut, malmimäärät ja tuotto eivät nykyisen mittapuun mukaan täytä rautamalmille asetettavia vaatimuksia.

65 6 5 Alueen titaanirautamalmit ovat kooltaan mitättömiä. Viime vuosisadalla louhitut Kulonsuonmäen (nyk. Rantamäki) ja Tuppurin titaanirautamalmit sijaitsevat pitkään gabrojaksoon liittyen Karkkilan (2043) karttalehden länsiosassa (Laine 1952 ; Härme 1954 a, s. 33 ; 1955). Muita oksidimalmeja Karttalehden alueella on viime vuosina löydetty kaksi kassiteriittiesiintymää. Kumpikaan ei ole taloudellisesti käyttökelpoinen, mutta ne ovat tavallaan uutuuksia mineraaliesiintyminä Suomessa ja siksi maininnan arvoisia. Hausjärven Kurun kylän alueella on kapeissa kvartsi-magnetiitti-kuparikiisutäytteisissä rakojuonissa tavattu kassiteriittia. Juonet esiintyvät yhdensuuntaisten juonien parvena porfyyrisessä mikrokliinigraniitissa (Rautaruukki Oy 1977 ; vrt. Härme 1978, s. 44). Kyseessä ei liene greisen-muodostus. Haapala (1973, s. 6 ; 1974 ; 1977, s. 134 ; 1978 a, 1978 b; Haapala & Ojanperä 1972) on todennut rapakivialueella kupolin muotoisia nuorempia rapakivi-intruusioita. Kymissä tällainen nuorempi rapakivimuunnos sisältää enemmän F, Li, Be, Ga, Rb, Sn ja Nb sekä vähemmän Ti, Fe, Mg, Ba, Sr ja Zr kuin ympäristön rapakivi. Greisen-juonia esiintyy sekä nuoremmassa että vanhemmassa rapakivessä. Nuoremman massiivin lähiympäristössä on greisen- ja kvartsijuonissa myös arseenikiisua, wolframiittia ja berylliä. Rapakivialueen länsiosissa esiintyy monin paikoin muuallakin greisen-juonia ja juoniparvia, jotka aina liittyvät nuoremman vaiheen rapakiviin. Mäntsälän Nummisten Kalkkisaaren karsiin (Härme 1978, s. 15) liittyvänä on todettu olevan myös scheeliittiä (Rautaruukki Oy 1979). Sulfidimalmit Karttalehden alueella tavataan siellä täällä tavanomaista heikkoa sulfidipirotetta, etupäässä rikki- ja magneettikiisua, harvemmin kuparikiisua. Tällaista pientä kiisupitoisuutta tavataan gneisseissä, migmatiiteissa ja jopa migmatiittisessa graniitissakin. Alueella muutamissa paikoissa todettu molybdeenihohde liittyy myös suonigneisseihin tai migmatiittigraniittiin. Heikkoa sulfidipitoisuutta liittyy karsiin, mm. Silvolassa (Sillböle). Sulfideja tavataan metasomaattisiksi luokiteltavien kivilajien yhteydessä mm. Vanajan Katumajärven itäpuolella (Simonen 1949 b, s. 25, 35), eräissä osissa Siuntion karttalehteä (Laitala 1961, s. 10) ja Urojärvellä Hyvinkään länsipuolella (Härme 1978, s. 43) X

66 66 Merkittävämpää sulfidipitoisuutta esiintyy vulkaniittien alueilla, kuten mm. Hausjärven Kurun kylässä ja Mäntsälän Sääksjärvellä (Härme 1978, s. 44). Kurussa on Mustasuon alueella pienehkö esiintymä kuparikiisua (Outokumpu Oy 1976) ja Sääksjärven etelärannalla on pieni koelouhos kiisupitoisella alueella. Vulkaniitteihin liittyvinä saattaisi olla löydettävissä myös taloudellisesti varteenotettavia esiintymiä. - Varhais- ja synkinemaattisiin syväkiviin liittyvinä ei merkittäviä sulfidiesiintymiä ole tavattu. Bodomin, Obbnäsin ja Onaksen graniitteihin ei ole todettu liittyvän malmimineralisaatiota. Rapakiven greisen-juonien yhteydessä on joskus myös lyijyhohdetta, sinkkivälkettä sekä kupari- ja arseenikiisua (Haapala 1977, s. 136). Karttalehden alueella ei ole yhtään taloudellisesti käyttökelpoista sulfidimalmiesiintymää. Menneinä aikoina on eräitä esiintymiä tosin louhittu. mutta ne ovat osoittautuneet kannattamattomiksi. Urojärvellä, Hyvinkään länsipuolella Hopeavuoren kaivoksia on koelouhittu v tienoilla ja louhittu v , mutta louhinta lopetettu kannattamattomana., Louhinnan pääkohteena lienee ollut kuparikiisu. Paikalla on kaksi vanhaa kaivoskuilua (Härme 1978, s. 43). Aluetta on viimeksi tutkittu v (Geologinen tutkimuslaitos). Pernajan Koskenkylässä on sijainnut ns. Forsbyn kaivos (John 1827 : Holmberg 1858, s. 16, 17 ; Gylling 1888 ; Moberg 1888 b, s. 46 ; Yletyinen 1952 ; O. Vaasjoki 1953, s. 51), jota on louhittu 1600-luvulla. Malmimineraaleina on lyijyhohdetta sekä kupari-, rikki-, magneetti- ja arseenikiisua pirotteena gneississä. Louhintaa on tehty kolmessa paikassa, useasta louhoksesta. Tuotteena on ollut myös hopeaa. Kerrotaan (Holmberg 1858, s. 16, 17), että ensimmäisestä saadusta hopeasta valmistettiin Pernajan kirkkoon ehtoollismalja ja -lautanen (51 luotia = 756,84 grammaa). Luumäen Luotolan kylässä on Hopialan kaivos ollut toiminnassa vuodesta 1758 noin kolmen vuoden ajan, mutta lopetettu kannattamattomina. Malmina oli lyijyhohdetta rapakivessä. Lemin Hyvärilässä (Holmberg 1858, s. 230 ; Vorma 1965, s. 62) on rapakivialueen laajassa gneissisulkeumassa Hopeavuoren vanha lyijykaivos. Lyijyhohteen lisäksi siellä on tavattu magneetti-, rikki- ja kuparikiisua sekä sinkkivälkettä. Ohuita lyijyhohdejuonia on todettu mm. Virolahden Ravijoella ja Säkäjärvellä sekä Vehkalahdella. Radioaktiivisuus Heikkoa radioaktiivisuutta on tavattu karttalehden alueella useassa kohdassa. Askolan Monninkylässä ja Vakkolassa (Laitakari & Simonen 1963, s. 38) on todettu vähäisiä uraani- ja toriumpitoisuuksia (Imatran

67 Voima ), joista on tehty rikastuskokeita. Sivukivi on migmatiittista kaligraniittia tai suonigneissiä. Monninkylän länsipuolella (Härme 1978, s. 44) (Imatran Voima Oy 1960) ja Mäntsälän Onkimaalla (Geologinen. tutkimuslaitos) on todettu heikkoa uraanipitoisuutta migmatiittisessa graniitissa. Vähäistä uraanipitoisuutta on migmatiittisessa kaligraniitissa todettu myös Lopen Launosissa (A. Viento). - Mäntsälän Sulkavanjärven koillispuolella on muutamin paikoin todettu heikkoa radioaktiivisuutta (Lehijärvi 1962 a, s. 20). Vanhastaan on tunnettu Helsingin Malminkadun varrella olevan porakaivon vesi huomattavan radioaktiiviseksi (Aartovaara 1923 ; Erämetsä 1968). Metrorakennustöiden yhteydessä todettiin Kampin alueella kallion pohjavedessä jopa 14 mg uraania litrassa vettä. Vähäistä uraanipitoisuutta on pohjavedessä todettu eri puolilla Helsinkiä, mm. Vartioharjussa, Malmilla ja Puistolassa sekä eri paikoissa Vantaalla (Kahlos & Asikainen 1973). Erityisesti porakaivojen vedet saattavat paikoin sisältää huomattavia määriä radioaktiivista radonkaasua. Näin on mm. Askolan Särkijärvellä, Kylänpäänjärvellä ja Kerkkoossa sekä Porvoon maalaiskunnassa (Hyyppä & Juntunen 1977, s. 40). Mainituilla alueilla on kallioperä migmatiittista kaligraniittia. - Neste Oy :n säätiön rahoittamissa tutkimuksissa (1977) on todettu eräillä alueilla uraanin vähäistä rikastumista turpeeseen. Kalkkikivet Kivi- ja mineraaliesiintymiä Alueen kalkkikiviä on käsitelty yleisluonteisesti tässä karttalehtiselityksessä toisaalla. Kalkkiesiintymät on koosta riippumatta merkitty kallioperäkartoille (1 : ). Kaikkien esiintymien välittömänä sivukivenä on kvartsi-maasälpägneissi. Kalkkikivet ovat yleensä kalsiittia, ja dolomiittia tavataan vain ohuina epäsäännöllisinä välikerroksina. Merkittävimmin on dolomiittia Sipoon kalkkikaivoksessa (Nevas/Träskby, nyk. Kalkkiranta). Useimpien kalkkikiviesiintymien koko ja laatu ilmenee jo julkaisusta»suomen Kalkkikivi» (Eskola et al.1919). Alueen kalkkikiviä ovat lisäksi kuvanneet mm. Holmberg (1858), Moberg (1888 b, s. 30, 43 ; 1888 c, s. 36), Berghell (1899, s. 13), Härme (1954 a, s. 14 ; 1964 ; 1978, s. 14, 44), Aurola (1960, s. 18), Laitala (1961, s. 16) ja Lehijärvi (1964 b, s. 19). Alueella on kaksi toiminnassa olevaa kalkkikaivosta, nimittäin Ihalaisten kaivos Lappeenrannassa (Berghell 1899, s. 13 ; Hackman 1934, s. 67 ; Valtakari 1949, s. 19 ; v. Volborth 1952, s. 47 ; 1953, s. 360 ; Metzger 1952, s. 35 ; 1954, s. 58 ; Simonen 1953, s. 9 ; Keeling 1959 ; Bröckl 1960 ; Åberg 1960, s. 22 ; Vorma 1965, s. 13 ; Lunden 1979, s. 20) ja Kalkkirannan kaivos Sipoossa (Moberg 1888 a, s. 34 ; Tavela 1954 a, s. 75 ; Härme 1978, s. 44). Edellisen omistaa Oy Partek Ab ja jälkimmäisen Oy Lohja Ab.

68 Kuva 28. Ihalaisten kalkkilouhos (Oy Partek Ab). Fig. 28. Limestone quarry of Ihalainen. Lappeenranta. Kuva 29. Sipoon kalkkitehdas (Oy Lohja Ab). Fig. 29. Limestone mill. Kalkkiranta, Sipoo. Ihalaisten suurta kalkkiesiintymää (kalkkikiveä on esiintymässä ainakin 1,6 miljardia tonnia) on louhittu ja sen kalkkia poltettu jo ainakin luvulla (Lunden 1979). Sitä louhitaan avolouhoksena (kuva 28) ja kalkin sekä sementin ohella merkittävinä sivutuotteina ovat mm. wollastoniitti ja dolomiittinen kalkkikivi. Sipoon kalkkikaivos (kuva 29) on meren alla, ja sieltä louhitaan myös dolomiittista kalkkikiveä maatalouskalkiksi.

69 Vuosaaren Nordsjön kalkkikaivoksessa (Wegmann & Kranck 1931, s. 80 ; A. Laitakari 1953 ; Tavela 1954 b, s. 77 ; Härme 1978, s. 44) on louhinta lopetettu joitakin vuosia sitten. Kaivoksen erikoisuutena oli lohenpunainen kalkki, jota käytettiin mm. sementtimosaikkiin. Huomattavaa kalkin louhintaa on viime vuosisadalla ollut mm. Sipoon Martinkylässä (Härme 1978, s. 44) ja Iitin Sääskjärvellä (Arhe 1980). Holmbergin (1858, s. 18) mukaan on Sääskjärven louhoksesta jo Birger Jaarlin aikana otettu kalkkia Hämeen linnan rakennukseen. Siten se lienee vanhimpia tunnettuja kalkkilouhoksia maassamme. 69 Rakennus-, monumentti- ja korukivet sekä mineraalit Helsingin seudulla on aikaisemmin louhittu vaalean punertavaa niin sanottua Helsingin graniittia (s. 38), jota on käytetty rakennuskivenä mm. Tuomiokirkon jalustaan ja portaisiin. Kivilaji on epätasaista, juovaista ja haamuista, samantyyppistä kuin ns. Hangon graniitti. - Vastaavanlaista graniittia on monin paikoin muuallakin louhittu paikallisiksi rakennuskiviksi. - Useimmat kivilouhokset on merkitty alueen kallioperäkartoille. Peridotiittia louhitaan kiuaskiveksi Orimattilan Sammaliston kylän Könnölänmäestä, mistä johtuu kivelle käytetty nimitys könnönkivi. Samaa kiveä on louhittu Mallusjoella (Laitakari & Simonen 1963, s. 38). Peridotiittia louhitaan kiuaskiveksi myös Orimattilan Pennalassa (Lehijärvi 1964 b, s. 27). Noin 4 km Hyvinkään länsipuolella on useasta kohdasta louhittu gabroa, niin sanottua Hyvinkään»mustaa graniittia», monumenttikiviksi. Kaupallinen nimi on»baltic Black». Kivi on kauniin mustaa, mutta louhitusta kivimäärästä on viimeksi saatu virheetöntä, kiillotuskelpoista vain 5-10 %. Monumenttikiven louhinta on lopetettu, mutta kiveä otetaan vielä kiuaskiveksi, myös vientiin (Hyvinkään Rakennus ja Graniitti Oy). Mallusjärven itäpään eteläpuolella on louhittu tumman harmaata gabroa mm. hautakiviksi (Laitakari & Simonen 1963, s. 39). Obbnäsin (Sederholm 1926, s. 92) ja varsinkin Bodomin (Hall 1936 ; Halonen 1954) graniittia on aikaisemmin runsaasti louhittu rakennus- ja monumenttikiveksi. Bodomin graniittia on mm. kiillotettuna seinäverhouksena talossa Eteläesplanadi 14 Helsingissä. - Jonkin verran on louhittu myös Onaksen graniittia. Myrskylässä louhitaan (Velj. Talaskallio) punaista tasarakeista rapakivigraniittia katu-, rakennus- ja hautakiviksi. Samantapaista rapakivigraniittia on louhittu myös Koskenkylän pohjoispuolelta (Laitakari & Simonen 1963, s. 39).

70 Kuva 30. Rapakivestä lohkottuja katukiviä (Reunakivi Ky). Kivi on suuntaukseton, mutta sillä on lustasuunnissa etevä lohkeavaisuus. - Seudulla on useita pienyrittäjiä. Fig. 30. Paving stones made from rapakivi granite. The rock is homogeneous, but it has a prominent tendency to split in certain directions. Perheniemi, Iitti. litin Sääksjärvellä on louhittu useasta kohdasta rapakiveä (kuva 30) nupukiviksi ja kadunreunuskiviksi (Lehijärvi 1964b, s. 27). Rapakivi on siellä pienirakeista, tasarakeista ja tasalaatuista, väriltään sekä punertavaa että harmaata. - Aikaisemmin on rapakiveä louhittu rakennuskiveksi mm. Lappeenrannan Tyysterniemessä (Vorma 1965, s. 27). Hyvin suuressa mittakaavassa on rapakiveä aikoinaan louhittu Virolahden Pyterlahdessa (Alopaeus 1787 ; de Montferrand 1836 ; Nordenskiöld 1842 ; Galitzin 1848 ; Struve 1863 ; A. Laitakari 1930 ; M. Hirn 1938 ; S. Hirn 1964, s. 18; Melanko 1976) Pietariin (nyk. Leningrad) vietäväksi. Tätä graniittia lienee louhittu jo 1700-luvun alussa, mutta louhinnan kukoistuskausi alkoi v Pietarin lisakinkirkon rakennustöiden alettua. Kirkon 48 pylvästä (pituus lähes 17 m) on louhittu sieltä. - Leningradissa näkeekin tavattoman paljon eri puolilta Viipurin rapakivialuetta louhittua graniittia rakennuskivenä. Vuosina Pyterlahden Hevonniemestä louhittiin irti valtava lohkare, josta muokattiin 25 m pitkä ja n. 3,5 m paksu pyöreä doorilainen pylväs aikanaan maailman suurin monoliitti - Aleksanteri I :n muistomerkiksi Talvipalatsin edustalle. Mainitut esimerkit kuvaavat samalla rapakivessä paikoin esiintyvää tasalaatuisuutta ja eheyttä. Louhinta Hevonniemessä on päättynyt muutamia vuosikymmeniä sitten, mutta nyttemmin valmistellaan louhinnan aloittamista uudelleen. - Merkittävää louhintaa

71 Kuva 31. Rapakivigraniitin louhos (Baltic Granite Oy). Fig. 31. Quarry of reddish brown rapakivi granite. Koivuniemi, Virolahti. on aikoinaan Virolahdella (Raunio 1971). ollut monessa paikassa, mm. Hailinniemessä Pyterlahden Koivuniemestä louhitaan punaista rapakiveä (kuva 31) yksinomaan vientiin (Baltic Granite Oy ja J. Tielinen). Rapakiveä louhitaan (Virkkunen 1970) rakennus- ja monumenttikiveksi mm. Ylämaan Hujakkalassa (Suomen Kiviteollisuus Oy ja J. Tielinen) ja Järventauksessa sekä Hujakkalan Parkkolassa (Baltic Granite Oy). Vienti on merkittävää, tuotteet markkinoidaan nimellä»baltic Brown». Graniitin louhintaa on myös Pyhtään ja Kymin rajalla (Suomen Kiviteollisuus Oy ja O. Vikman). Näiden seutujen tuotteet myydään nimellä»kotka Red». Rapakiven louhinta ja vienti onkin saavuttanut alueella suuret mittasuhteet. Vuonna 1979 on alueelta louhittu rapakivigraniittia runsaasti yli tonnia, josta kuitenkin vain murto-osa on jalostettu kotimaassa. Pääosa viedään raakakivenä ulkomaille jalostettavaksi. Moberg (1888 b, s. 35, 39) otaksuu, että osittain Pernajan, mutta varsinkin Elimäen rapakiven kvartsiporfyyri saattaisi olla sopivaa hiotuksi rakennus- tai monumenttikiveksi. Lappeen Kanalammilla, Pieni-Pyhäkala- ja Suuri-Pyhäkala-järvien kannaksella on tumma diabaasi (Hackman 1934, s. 34, 73) sulkeumana rapakivessä. Diabaasia on aikaisemmin louhittu monumenttikiveksi.

72 Kuva 32. Louhos anortosiitissa, josta saadaan labradorisoivaa plagioklaasia (spektroliitti) korujen hiontaan. Fig. 32. A quarry in anorthosite, which contains labradorizing plagioclase (spectrolite) suitable for gems. Ylijärvi, Ylämaa. Ylämaan Ylijärvellä on louhittu anortosiittia, kaupalliselta nimeltään spektroliittia, monumentti-, koriste- ja korukiviksi (A. Laitakari 1946 a : 1963 ; 1967 ; Repo 1956 ; Eppler 1963 ; Giibelin 1963 ; Mellis & Nilsson 1965). Kivilaji on parhaimmillaan hiottuna, jolloin suuret, kauniisti vyöhykkeiset ja voimakkaasti labradorisoivat (Nissen et al. 1967) plagioklaasirakeet antavat kivelle välkehtivän sävyn. Värileikki sisältää lähes koko spektrin alueen. Plagioklaasikiteitä hiotaan koruiksi. Ylijärvellä on useita pieniä louhoksia (kuva 32), joista nykyään otetaan vain plagioklaasia koruhiontaa varten (H. Heinonen, R. Hippeläinen, Korukivi Oy ja M. Tielinen). Kotimainen hionta on vähäistä, pääosa viedään raakakivenä jopa kaukomaihin jalostettavaksi. Mäntsälän Levannon kylässä on tavattu n. 1 m :n levyisestä ruhjoutumisvyöhykkeestä ametistikvartsia (A. Laitakari 1949 b ; Lehijärvi 1962 a, s. 20). - Tigerstedt (1890, s. 48) mainitsee ;»...Marttilan kylässä (Kärkölä) Tyyskän talon alustalla amfiboligneississä, melkoisen pitkiä suonia puhdasta valkoista piikiveä (kvartsia), vaikka niiden leveys on ainoastaan vähän yli korttelin. Että ruusukvartsiakin sieltä löytynee, voipi päättää irtonaisista lohkareista, joista yksi oli yli kyynärän pituinen ja levyinen ja 3 korttelia korkea, kaikki ihan puhdasta ruusukvartsia.» Ruusukvartsia on löydetty myös Kirkkonummen Smedsbystä.

73 Summary: PRECAMBRIAN ROCKS OF THE AREA OF THE GENERAL GEOLOG- ICAL HELSINKI MAP-SHEET (C1-D1) Introduction The area contains rocks of two principal age groups ; 1. Svecofennidic rocks and 2. later anorogenic rocks. Both groups are of Precambrian age. The former group comprises metasediments, metavolcanics and plutonic rocks, and the latter plutonic rocks of mainly granitic composition. Peneplanation took place in the Precambrian time, as is revealed, e.g., by the existence of Jotnian sandstone and sandstone dikes, located west of the map-sheet area (Hdrme 1960). The mechanical wear caused by the Quaternary continental ice sheet is of only minor significance. In many places, the morphology reveals the strike of gneisses and schists as well as the outlines of plutons. Supracrustal rocks Svecofennidic rocks The quartz feldspar schists and gneisses (acid gneisses, leptites and lepite gneisses) are mainly arenitic sediments of arkosic composition. They also include some metavolcanics of dacitic, latitic and rhyolitic composition, but, owing to metamorphism, their identification is not always possible. The bedding of the schists and gneisses is commonly indistinct. Locally, it is revealed by a weak banding or by carbonate-bearing layers. Quartzite occurs in connection with the quartz-feldspar gneisses, and some thin interstratified layers have been met with. Transitional members occur between the gneiss and the quartzite. Limestones also occur in association with the quartz-feldspar gneisses. They are mostly of calcitic composition, but some dolomitic interbeds have been found. The marbles are medium- or coarse-grained, and recrystallization has destroyed their primary structures. Calcareous quartz-feldspar gneisses are common, especially in the western parts of the map-sheet area. The diepside gneisses are metamorphic products of calcareous arkosic arenites. In the metamorphism, the anorthite content had increased, and the plagioclase is in many instances labradorite. Scapolite (meionite) is present in some calcareous bands as an alteration product of plagioclase OX

74 74 The primary composition of the hypersthene gneisses has been observed to be somewhat richer in Mg and Fe than that of the diopside gneisses. The hypersthene gneisses are partly metatuffites or metasediments and partly metavolcanics of andesitic or dacitic composition. The mica schists and gneisses contain more quartz and biotite and less feldspar than the quartz-feldspar schists and gneisses. They are not adjoined by limestones but locally by calcareous concretions. The stratification is usually clear, the beds are rather thin, and graded bedding has been observed. The quartz-feldspar schists and gneisses pass gradually over to mica schists and gneisses. The sedimentation of the latter probably took place in deeper water than that of the former. The garnet- and cordierite-bearing veined gneisses are in very rare cases of primary composition, but they are biotite-rich restites (melanosomes) after a partial anatexis. The biotite has been further altered into almandine, cordierite and/or sillimanite. In this area, the migmatization took place in connection with the intrusion and injection of coarse-grained microcline granite, and thus the veined gneisses are both arterites and venites (Härme 1965, p. 31). The basic and intermediate volcanics are of basaltic or andesitic composition. The rock group contains flows, agglomerates, tuffs and tuffites as well as uralite and plagioclase porphyrites. These volcanics are associated with and border on the plutons of gabbro and diorite and most likely are comagmatic with them. The acid volcanics are of dacitic, latitic or rhyolitic composition but, owing to the metamorphism, it is only seldom possible to identify them. At best, they are recognizable in the main volcanic zones. In a few cases, the acid volcanics have preserved their fine-grained or porphyritic texture and therefore represent the wlassica volcanic leptites. They are dacitic or latitic more commonly than rhyolitic in composition. Infracrustal rocks The small occurrences of ultrabasic rocks are mainly hornblendites. They are mostly associated with gabbros and grade over into them. The gabbros and diorites occur in many places together and pass gradually into each other. Their plutons are associated with and in places even surrounded by basic and intermediate volcanics, and they represent subvolcanic magma chambers of stratovolcanoes. The diorites grade over further into quartz diorites and granodiorites, which also occur as separate plutons. - The migmatitic quartz diorites and granodiorites are often observed to contain almandine, cordierite and/or even sillimanite. These minerals were formed during the migmatization and thus do not indicate that the rock had a sedimentary origin (Härme 1958 a ; 1965 ; 1978). The microcline granite appears in many cases to be coarse-grained and resembles pegmatite, but it has very seldom been seen to contain any rare minerals. Primarily, it had been quite rich in potassium, judging by the fact that, after assimilating the siliceous wall rocks, it still contains 5-7 per cent of K 2 0. Simultaneously, its grain size has passed towards that of a medium-grained granite. In many cases, it has metasomatically granitized the wall rock and changed it to a granitic composition. Some amphibolitic dikes cut the Svecofennidic rocks, except the migmatites and microcline granite.

75 75 Anorogenic rocks The granites of Bodom, Obbnäs and Onas are rather potash-rich intrusives, which are younger than the Svecofennidic rocks. They are homogeneous, often porphyritic, seldom even-grained granites, which in many ways resemble the rapakivi granites. The rapakivi group includes different varieties mainly of granitic composition, and they all belong to the broad Wiborg rapakivi massif (Wahl 1925 ; Hackman 1934; Vorma 1971 ; 1975). In part, the varieties grade over into each other, but in part they represent different stages in the magmatism. The rapakivi contains xenolite-like inclusions, some of which are considered to be roof pendants. Some of them are recognized as Svecofennidic rock types, but there are also inclusions of quartzite, basic flow, porphyries, diabases, gabbro and anorthosite, which are all probably of subsequent anorogenic age. Dikes of the diabase cut the Svecofennidic rocks but not the anorogenic granites. The diabase inclusions in the rapakivi granites probably belong to the same dike diabases. A swarm of granite porphyries and quartz porphyries transect the Svecofennidic rocks in the Helsinki - Porvoo region. They are obviously apophyses from the granite plutons of Onas and Bodom. Metamorphism The Svecofennidic rocks had undergone a regional metamorphism in the early- and synkinematic phases but later, in the late-kinematic phase, they underwent in wide areas a migmatizing ultrametamorphism in connection with the intrusion of the microcline granite (Härme 1965, p. 31 ; 1978). - Potash metasomatism is common. Signs of an aureole around the Wiborg rapakivi massif have been noted (Vorma 1972). The anorogenic rocks are unmetamorphosed. Structures The b-axes of the synkinematic folding dip gently and are in some instances nearly horizontal. The quartz-feldspar gneisses and associated rocks had been more rigid and thus form mainly gentle open folds, whereas the more biotite-rich schists and gneisses underwent a more intense folding. In the late-kinematic rheomorphic phase, the migmatitic gneisses had been highly plastic, and even slight movements easily caused changes in the attitudes of small folds and beds. Many synkinematic intrusions had been active and pushed aside the gneisses and schists, which now surround the massives. The intrusion of the late-kinematic microcline granite was partly controlled by fracture systems (Härme 1965, Appendix 1). The anorogenic granites intruded into the rigid surroundings, and they are thus of a wholly cutting character. Intrusive breccias are common. The Wiborg rapakivi massif is most likely a laccolith, but the form of the other granite plutons is unknown.

76

77 77 Stratigraphy The oldest rocks belong to the Svecofennidic formations. No basement or basal formations (conglomerates) are known. The lowermost metasediments are the quartzfeldspar gneisses and the mica gneisses, which pass over laterally into each other. They were both laid down in water. The limestone always occurs in connection with the quartz-feldspar gneisses and mainly in their upper parts. The mica gneisses are followed by metamorphosed lime concretions. Even though primary structures are scarce, it does seem most likely that the quartz-feldspar gneisses and marbles represent metasediments of foreland (shelf) facies, and the mica gneisses are products of some deeper levels. The arenitic origin of the quartz-feldspar gneisses shows, that the source rock of the sedimentary material must have been a silicic plutonic rock, granite or granitoid. This fact should further mean the existence of a preceding orogeny. Such older granite or other signs of an older orogeny have not, however, been met with. At some places, the upper parts of the paragneisses pass through interstratification over into basic and intermediate (basaltic or andesitic) volcanics, which overlie the the gneisses. Some recognized acid (dacitic, latitic and rhyolitic) volcanic beds lie in the upper parts of the volcanic sequence. A few thin layers of metapelites (slates) exist locally in the upper parts, too. Synkinematic plutonism is represented by the differentiated series from gabbro to granodiorite, which are compositional equivalents of the volcanics. The intrusive coarse-grained microcline granite and its derivates are late-kinematic in age. The age of the limestone has been determined (Wampler & Kulp 1962, p. 109) to be 1950 (+80, -130) Ma. The determination for a gabbro pegmatite has given 1880 (±20) Ma (0. Kouvo, oral communication). The ages of the anorogenic rocks were determined and collected by M. Vaasjoki (1978).

78 KIRJALLISUUTTA - LITERATURE. AARTOVAARA, G. (1923) Radiumpitoista, voimakkaasti radioaktiivista vettä Helsingissä. Teknill. Aikakauslehti, DIE ALEXANDER KOLONNE IN MINERALOGISCHER HINSICHT. (1832). St. Petersburgische Zeitung N :o 216. ALOPAEUS, S. (1787) Kurze Beschreibung der in Russisch-Kaiserlichen Carelien befindlichen Marmor- and anderen Stein-Briichen, Berg- and Steinarten. St. Petersburg. 64 s. ANTTIKOSKI, U. & SARASTE, A. (1977) The effect of horizontal stress in the rock on the construction of the Salmisaari oil cavities. Rock store 1977, Stockholm, Sweden. Rock store reprints, Vol. 2, ARHE, M. (1980) litin Perheniemen kalkkikiviesiintymästä ja sen ympäristön geologiasta. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. AUROLA, E. (1953) Stansvikin sepioliitti. Geologi 5, »- (1960) The limestones and limestone quarries in Finland. Int. Geol. Congr., XXI Session, Norden. Guide to Excursions Nos. A37, A38, C32, C33, BECK, W. (1862) Analysen einiger russischer Mineralien. Verb. d. russ. kais. Miner. Ges. St. Petersburg, BERGHELL, H. (1899) Kertomus karttalehteen n :o 33. Wiipuri. Geol. tutkimusl. 44 s. -»- & FROSTERUS, B. (1897) Kertomus karttalehteen n :o 28. Säkkijärvi. Geol. tutkimusl. 42 s. von BONSDORFF, P. (1821) Uber den Tafelspath zu Skräbböle in Finnland. Schweiggers J. f. Chem. u. Phys, s BORGSTRÖM, L. (1907) Granitporphyr von Östersundom. Bull. Comm. Göol. Finlande s. -»- (1931) Das Granitgebiet von Onas. Centraltryckeriet, Helsingfors. 7 s. -»- (1947) Granite-porphyry from Östersundom. II. Bull. Comm. Göol. Finlande 140, BRANDER, G. (1933) Uber die Petrographie von Degerö and Sandhamn. Bull. Comm. Göol. Finlande 85, BRÖCKL, T. (1960) Gängar av granitisk material i Forskningstunnel nr 2 i Ihalainen. Käsik. (Manuscript) Åbo Akad., Geol. Inst. 40 s. COLLINI, B. (1965) En stromatolitförekomst i Mellansveriges urberg (abstrakt). Geologi 17, s CRONSTRÖM, GRETA (1937 a) Granitporfyrer i Östersundom. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. 6 s. -»- (1937 b) Gängdiabas. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. 84 s.»- (1937 c) Undersökning av ett antal diabasgängar i trakten omkring Helsingfors. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. 27 s. EDELMAN, N. (1949) Structural history of the eastern part of the Gullkrona Basin, SW- Finland. Bull. Comm. Göol. Finlande s. EPPLER, W. F. (1963) Spektrolit - Labradorit. Deutsche Goldschmiede Zeitung 3.

79 . ERÄMETSÄ, O. (1968) Malminkadun uraanipitoisesta kaivovedestä. lehti, A. 41, Suomen Kemisti- ESKOLA, P. (1924) Suomen hyödyllisistä mineraaleista. Geol. tutkimusl., Geotekn. julk s. -»- (1927) Petrographische Charakteristik der kristillinen Gesteine von Finnland. Fortschr. d. Min. XI-XIII, »- (1932) On the origin of granitic magmas. Mineral. Petrol. Mitt. 42, »- (1936) Geologisk exkursion till Helsingfors omgivningar. Nordiska (19. Skandin.) Naturforskarmötet i Helsingfors 1936, s »- (1938) On the Esboitic crystallization of orbicular rocks. J. Geol. 35, 3, »- (1941) Erkki Mikkola and der heutige Stand der präkambrischen Geologie in Finnland. Geol. Rundschau 32, »- (1954 a) Ein Lamprophyrgang in Helsinki and die Lamprophyrprobleme. Tsch. Min. u. Petr. Mitt., Folge 3, IV, 1-4, »- (1954 b) A proposal for the presentation of rock analyses in ionic percentage. Ann. Acad. Sci. Fennicae, Ser. A, III, 38, »- (1955) About the granite problem and some masters of the study of granite. Bull. Comm. Göol. Finlande 168, »- (1956) Postmagmatic potash metasomatism of granite. Bull. Comm. Göol. Finlande 172, »- (1960) Granitentstehung bei Orogenese and Epirogenese. Geol. Rundschau 50, »- (1963) The Precambrian of Finland. The Precambrian, edited by K. Rankama ; Vol. I, Intersci.ence, New York - London - Sydney. ESKOLA, P., HACKMAN, V., LAITAKARI, A. & WILKMAN, W. (1919) Suomen kalkkikivi. Limestones in Finland. Geol. tutkimusl., Geotekn. julk s. ESKOLA, P. & NIEMINEN, E. (1938) The quartzite area of Tiirismaa near Lahti. Comm. Göol. Finlande 123, Bull. FROSTERUS, B. (1892) Ueber ein neues Vorkomnis von Kugelgranit unfern Wirvik bei Borga in Finnland, nebst Bemerkungen i Petr. Mitt. 13, ber ähnliche Bildungen. Tsch. Min. u. -»- (1900 a) Hufvudtyper inom sydfinska landskapsformerna och berggrundens betydelse för uppkomsten av dem. Referat : Haupttypen d. Sildfinn. Landschaftsformen. Fennia 18, s. -»- (1900 b) Vuorilajikartta, lehti C2, Mikkeli. Suomen geologinen kartta 1 : »- (1903) Vuorilajikartan selitys, lehti C2, 1 : s. Mikkeli. Suomen geologinen yleiskartta GALITZIN, E. (1848) Viborg, Imatra et Puterlach. Nouv. annales des voyages GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS (1973) Kertomus toiminnasta vuonna s. -»- (1974) Kertomus toiminnasta vuonna s. -»- (1977) Kertomus toiminnasta vuonna s. -»- (1978) Kertomus toiminnasta vuonna s. -»- (1979) Kertomus toiminnasta vuonna s. GRIFFIN, V. S. JR. (1979) Diapirism, polydeformation and amoeboidal tectonic pattarns in the Svecofennidic area of southwestern Finland. Geol. tutkimuslaitos, Tutkimusraportti N :o s. GYLLING, K. H. N. (1878) Muutamia havaintoja geognostisista suhteista osissa Hattulan, Kalvolan ja Wanajan pitäjiä. Kartta 1 : Kaikuja Hämeestä. -»- (1888) Vanhojen Forsby'llä Pernajassa löytyvien, hopeamalmimurrosten geologiasta. Suomen teoll. hall tiedonantoja s.

80 GUBELIN, E. (1963) Spektrolit - ein newer Schmuckstein. Z. Deutsch. Ges. Edelsteinkunde 44, HAAPALA, I. (1973) Havaintoja rapakivigraniittien tina- ja berylliumpitoisuuksista. English Summary. Geologi 25, »- (1974) Some petrological and geochemical characteristics of rapakivi granite varieties associated with greisen-type Sn, Be and W mineralization in the Eurajoki and Kymi areas, southern Finland. Ed. M. Stemprok ; Metallization Associated with Acid Magmatism I, Ustredni ustav geologicky. Praha. -»- (1977) The controls of tin and related mineralizations in the rapakivi-granite areas of southeastern Fennoscandia. Geol. Fören. i Stockholm, Förh. 99, (1978 a) Petrographic and geochemical characteristics of rapakivi granite varieties associated with greisen-type Sn, B and W mineralization in the Eurajoki and Kymi areas, southern Finland. Ed. M. Stemprok et al. Metallization Associated with Acid Magmatism III, Ustredni ustav geologicky Praha. = (1978 b) Petrochemistry of the tin-bearing rapakivi granite varieties in Finland. Metallogeny of the Baltic Shield, Helsinki symposium 1978, June The Academy of Finland. Helsinki. Abstracts, s. 26. HAAPALA, I. & OJANPERA, P. (1972) Genthelvite-bearing greisens in southern Finland. Geol. Survey Finland, Bull s. HACKMAN, V. (1933) Kivilajikartan selitys, lehti D2, Savonlinna. Suomen geologinen yleiskartta 1 : s. -»- (1934) Das Rapakiwirandgebiet der Legend von Lappeenranta. Bull. Comm. Geol. Finlande s. HACKMAN, V. & BERGIELL, H. (1931) Kivilajikartta, lehti D2, Savonlinna. Suomen geologinen yleiskartta 1 : HALL, W. Y. A. (1936) Kiviteollisuus. Geol. tutkimusl., Geotekn. julk s. HALONEN, T. O. (1954) Bodomin graniitin petrologiasta. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. 50 s. HELSINGIN GEOTEKNIsET KARTAT (1978) Kallioperäkartta. Hgin kaup. geotekn. toimisto. TIESEMANN, J. (1929) Uber Helsinkit-Geschiebe in Deutschland. Zeitschr. f, Geschiebeforschung 5, »- (1930) IIber einige neuere petrographische Arbeiten aus Schweden and Finnland (Helsinkite, Rapakiwi). Zeitschr. f. Geschiebeforschung 6, HIETANEN, Anna (1938) On the petrology of Finnish quartzites. Bull. Comm. Geol. Finlande s. HIRN, Marta (1938) Granit fran Finland. Finsk Tidskrift 1938, II. HIRN, S. (1964) Rajatapauksia. Otava. 270 s. HOLMBERG, H. J. (1858) Materialier till Finlands geognosi. Bidr. till Finlands naturkännedom, etnografi och statistik s. HOLMQUIST, P. J. (1939) Von der chemischen Zusammensetzung der Kalifeldspate des Wiborger Rapakiwis and fiber die Deutung desselben. Geol. Fören. i Stockholm, Förh s. HONKASALO, T. (1962) Gravity survey of Finland in the years Suomen Geod. Lait. Julk s. HUHMA, H. (1978) Parikkalan ja Mäntsälän gabrointruusioiden kemismin vertailu. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. 86 s. HUOPANIEMI, P. (1957) Helsinkiitistä ja siihen liittyvistä kivilajeista Meilahdessa Helsingissä. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. 70 s.

81 HYYPPÄ, E. (1960) Helsingin seudun geologiaa. Hgin kaupungin julkaisu, 9. 7 s. HYYPPÄ, J. & JUNTUNEN, R. (1977) Tiedonanto Askolan ja Porvoon mlk :n pohjavesien radon- ja uraanipitoisuuksista. Geologi 29, HARME, M. (1953) Kallioperäkartta, lehti 2042, Karkkila. Suomen geologinen kartta 1 : »- (1954 a) Kallioperäkartan selitys, lehti 2042, Karkkila. English summary : Explanation to the map of rocks. Suomen geologinen kartta 1 : s. -»- (1954 b) Structure and stratigraphy of the Mustio area, southern Finland. Bull. Comm. Göol. Finlande 166, »- (1955) Kulonsuonmäen titaanirautamalmialueen geologiasta. Summary : On the geology of the iron ore area of Kulonsuonmäki. Geol. tutkimusl., Geotekn. julk s. -»- (1958 a) Examples of the granitization of plutonic rocks. Bull. Comm. Göol. Finlande 180, »- (1958 b) Kivilajikartta, lehti B1, Turku. Suomen geologinen yleiskartta »- (1959) Examples of the granitization of gneisses. Bull. Comm. Göol. Finlande 184, »- (1960) Kivilajikartan selitys, lehti B1, Turku. English summary. Suomen geologinen yleiskartta 1 : s. -»- (1961) On the fault lines in Finland. Bull. Comm. G6ol. Finlande 196, »- (1962) An example of anatexis. Bull. Comm. Geol. Finlande 204, »- (1964) A zoned skarn dike in Silvola, southern Finland. Bull. Comm. G6ol. Finlande 218, »- (1965) On the potassium migmatites of southern Finland. Bull. Comm. G6ol. Finlande s.»- (1966) On the block character of Finnish Precambrian basement. Arm. Acad. Sci. Fennicae, Ser A, III, 90, »- (1969) Kallioperäkartta, lehti 2043, Kerava. Suomen geologinen kartta 1 : »- (1974) Kinzigiitti. Geologi 26, s. 9. -»-- (1978) Keravan ja Riihimäen kartta-alueitten kallioperä. Summary : Precambrian rocks of the Kerava and Riihimäki map-sheet areas. Suomen geologinen kartta 1 : , Kallioperäkartan selitykset, 2043 Kerava, 2044 Riihimäki. 51 s. HÄBME, M. & LAITALA, M. (1955) An example of granitization. Bull. Comm. G6ol. Finlande 168, JOHN, C. (1827) Undersökning af silvermalmsanledning vid Forsby i Perna samt geognostiska rön uti Kymene och Hollola härader. Käsik. (Manuscript) Valtionarkisto. KAHLOS, H. & ASIKAINEN, M. (1973) Natural radioactivity of ground water in the Helsinki Area. Institute of Radiation Physics, Report SFL - A 19. KAITARO, S. (1955) On pleochroic halos in some rapakivi rocks. Bull. Comm. Göol. Finlande 168, »- (1956) Kallioperäkartta, lehti 2044, Riihimäki. Suomen geologinen kartta KEELING, P. J. (1959) The wollastonite deposit at Lappeenranta. British Ceramic Research Association, Research Paper s. KONTTINEN, L. (1953) Etelä-Suomen peruskallion emäksiset vulkaniitit. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. 47 s. Kouvo, O. (1958) Radioactive age of some Finnish Pre-Cambrian minerals. Bull. Comm. Göol. Finlande s OX

82 KRANCK, E. H. (1937 a) Beiträge zur Kenntnis der Svecofenniden in Finnland. IV. Vber Intrusion and Tektonik in Kustengebiete zwischen Helsingfors and Porkala. Bull. Comm. Göol. Finlande 119, »- (1937 b) Om sambandet mellan berggrundens byggnad och topografien i södra Finlands kustområde. English Summary : On the relationship between the structure of the rockground and the topography of the coast-region of South. Finland. Fennia s. KULONPALO, M. (1946) Pakilan malmilöydöt. Geol. tutkimusl., Geotekn. julk. 46, KULONPALO, M. & MARMO, V. (1955) Suomen molybdeenihohteista. Geol. tutkimusl., Geotekn. julk s. KuRODA, Y., YAMADA, T., FUJIMOTO, K., SUzuoKI, T., & MATSUO, S. (1978) Hydrogen isotope study on biotite and hornblende from Finnish granitic rocks. Geochem J. 12, LAINE, E. ( ) Suomen vuoritoimi , I-III. Historiallisia tutkimuksia. Vol. 31, n :o 1, 674 s. ; n :o 2, 752 s. ; n :o 3, 570 s. -»- (1960) Malminetsintä Suomessa Geol. tutkimusl., Geotekn. julk s. LAITAKARI, A. (1918) Einige Albitepidotgesteine von Sudfinnland. Bull. Comm. Göol. Finlande s. -»- (1925) Die Graphitvorkommen in Finnland and ihre Entstehung. Geol. tutkimusl., Geotekn. julk s. -»- (1929) Helsingin pitäjän vanhoista rautakaivoksista. Helsingin Ympäristö »- (1930) Orjantyötä, miehentyötä mutta aina kivityötä. Suomen Kuvalehti »- (1946 a) Suomalaisesta labradoriitista. Kultaseppien lehti 1946, (9-10), s »- (1946 b) Helsingin ympäristön kallioperän kaivannaiset. Geol. tutkimusl, Geotekn. julk. 46, »- (1949 a) Helsingin Laajasalon andradiittigranaatti. Geologi 1, s. 6. -»- (1949 b) Ametistikvartsia. Geologi 1, s »- (1953) Nordsjön kalkkikaivos Helsingin maalaiskunnassa. Helsingin Ympäristölehti »- (1963) Vielä Suomen labradoriitista eli spektroliitista. Kultaseppien lehti 37 (3), s »- (1967) Suomen mineraalien hakemisto. Index of Finnish minerals with bibliography. Bull. Comm. Göol. Finlande s. LAITAKARI, I. (1963) Pukkilan seudun kallioperä. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. 50 s. -»- (1964) Kallioperäkartta, lehti 2134, Lammi. Suomen Geologinen kartta »- (1969) On the set of olivine diabase dikes in Häme, Finland. Bull. Comm. Göol. Finlande s. LAITAKARI, I. & SIMONEN, A. (1962) Kallioperäkartta, lehti 3022, Lapinjärvi. Suomen geologinen kartta 1 : »- (1963) Kallioperäkartan selitys, lehti 3022, Lapinjärvi. English summary : Explanation to the map of rocks. Suomen geologinen kartta 1 : s. LAITAKARI, I. & PoKKI, E. (1979) Geologisia havaintoja Päijännetunnelista 1. Rakennusjakso, Hl. Koski-Asikkala. Summary: Geological observations from the Päijänne Tunnel, construction phase 1, H1. Koski-Asikkala. Geol. tutkimusl. Tutkimusraportti N :o s.

83 . LAITALA, M. (1960) Kallioperäkartta, lehti 2032, Siuntio (Kirkkonummi). Suomen geologinen kartta 1 : »- (1961) Kallioperäkartan selitys, lehti 2032, Siuntio (Kirkkonummi). English summary : Explanation to the map of rocks. Suomen geologinen kartta 1 : s. -»- (1964) Kallioperäkartta, lehti 3021, Porvoo. Suomen geologinen kartta 1 : »- (1965) Kallioperäkartta, lehti 3012, Pellinki. Suomen geologinen kartta 1 : »- (1967) Kallioperäkartta, lehti 2034, Helsinki. Suomen geologinen kartta »-(1973) On the Precambrian bedrock and its structure in the Pellinge region. Bull. Comm. Geol. Finlande s. LAITI, I. (1960) The orbicular granite of Virvik. Int. Geol. Congr., XXI Session, Norden. Guide to Excursions Nos. A37, A38, C32, C33, LAITI, I. & SARASTE, A. (1959) Selostus Helsingin keskusta-alueen geologisesta rakeenteesta. Hgin kaup. esikaupunkiliikenteen suunnittelukomitean mietintö B, 1959, 1, LAUREN, L. (1968) En djupmodell av rapakivimassivet i SE-Finland beräknad av tyngdkraftsdata. Geologi 20, »- (1970) An interpretation of the negative gravity anomalies associated with the rapakivi granites and the Jotnian sandstones in southern Finland. Geol. Fören. i Stockholm, Förh. 92, LEHIJARVI, M. (1961) Kallioperäkartta, lehti 2133, Kärkölä. Suomen geologinen kartta 1 : »- (1962 a) Kallioperäkartan selitys, lehti 2133, Kärkölä. English summary: Explanation to the map of rocks. Suomen geologinen kartta 1 : s. -»-(1962 b) The quartzite area of Tiirismaa. Bull. Comm. Geol. Finlande 204, »- (1964 a) Kallioperäkartta, lehti 3111, Lahti. Suomen geologinen kartta 1 : »- (1964 b) Kallioperäkartan selitys, lehti 3111, Lahti. English summary : Explanation to the map of rocks. Suomen geologinen kartta 1 : s. -»- (1970) Kallioperäkartta, lehti 3112, Heinola. Suomen geologinen kartta »- (1979) Heinolan kartta-alueen kallioperä. Summary : Pre-Quaternary rocks of the Heinola map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1 : , Kallioperäkarttojen selitykset, 3112 Heinola. 25 s. LEHIJARVI, M. & LoNItA, A. (1964) The hornblende rapakivi dike of Jaala-Iitti. Bull. Comm. Geol. Finlande 215, LEHIJARVI, M. & TYRVÄINEN, A. (1969) Kallioperäkartta, lehti 3114, Vuohijärvi. Suomen geologinen kartta 1 : LEIVISKÄ, I. (1913) Vuoriperän halkeamista ja siirroksista. Suomalainen tiedeakatemia. Esitelmät ja pöytäkirjat. 1, LOKKA, L. (1926) Helsingin sarvivälkegneissi (Tähtitornivuori). Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. 12 s. LONKA, A. (1957) Jaalan-litin sarvivälkerapakivi ja ympäröivät kivilajit. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. 65 s. -»- (1960) Jaalan -Iitin sarvivälkerapakivijuoni. Käsik. (Manuscript) Turun Yliop., Geol. laitos. 78 s. -»- (1967) Trace-elements in the Finnish Precambrian phyllites as indicators of salinity at the time of sedimentation. Bull. Comm. Geol. Finlande s. LUNDEN, E. (1979) Lappeenrannan Ihalaisten kalkkikiviesiintymän geologiasta. Vuoriteollisuus - Bergshanteringen 37 (1),

84 LUNDSTRÖM, C. (1824) Promemoria (Sillböle). Käsik. (Manuscript) Valtionarkisto. 3 s. LuosTo, U. (1967 a) Räjäytysseisminen tutkimus Etelä-Suomessa linjalla Sylen-Porvoo. Geofysiikan päivät , Oulu, »- (1967 b) Maankuoren seisminen refraktiotutkimus linjalla Sylen- Porvoo. Hgin Yliop., Seismol. laitos, julk s. -»- (1967 c) Preliminary results of a seismic refraction study of the Earth's crust in S. W. Finland. Geophysica 9 (4), LYYTIKÄINEN, E. (1957) Meilahden leptiittigneissi ja siihen liittyvät kivilajit. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. 41 s... MARMO, V. (1957) Viipurin rapakivialue venäläisin silmin. Geologi 9, MARMO, V., HYTÖNEN, K. & VORMA, A. (1963) On the occurrence of potash feldspars of inferior triclinicity within the Precambrian rocks in Finland. Bull. Comm. Geol. Finlande 212, MATISTO, A. (1970) Kallioperäkartta, lehti 2132, Valkeakoski. Suomen geologinen kartta 1 : »-- (1976) Valkeakosken kartta-alueen kallioperä. Summary : Precambrian rocks of the Valkeakoski map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1 : , Kallioperäkartan selitykset, 2132 Valkeakoski. 34 s. MELANKO, K. (1976) Pyterlahden graniittilouhos. Maansiirto 1967 (6), s. 40. MELLIS, O. (1928) Uber das Vorkommen von Helsinkitgeschieben in Lettland. Zeitsclir. f. Geschiebeforschung 4, »- (1931) Beitrag zur Kenntnis deutscher Helsinkitgeschiebe. Zeitschr. f. Geschiebeforschung 7, »- (1932) Zur Genesis des Helsinkits. Geol. Fören. i Stockholm, Förh. 54, MELLIS, O. & NILssoN, C. (1965) Der Labradorit von Ylämaa in Finnland. Kurzreferate 43. Jahrestagung d. Deutschen Miner. Ges. 1965, MERILÄINEN, K. (1966) Kallioperäkartta, lehti 4111, 4112, Imatra. Suomen geologinen kartta 1 : METZGER, A. (1952) Huomautus maisteri von Volborthin Ihalaisten apofylliittiä koskevan tiedoituksen johdosta. Geologi 4, »- (1954) The crystalline limestone deposit of Ihalainen and Askola near Lappeenranta. Geol. tutkimusl., Geotekn. julk. 55, MOBERG, K. (1888 a) Kertomus karttalehteen n :o 3. Helsinki. Geol. tutkimusl. 59 s.»- (1888 b) Kertomus karttalehteen n :o 7. Porvoo Geol. tutkimusl. 87 s. -»- (1888 c) Kertomus karttalehteen n :o 8. Lahti. Geol. tutkimusl. 75 s.»- (1889 a) Kertomus karttalehteen n :o 4, Pellinki. Geol. tutkimusl. 28 s.»- (1889 b) Kertomus karttalehteen n :o 6. Nurmijärvi. Geol. tutkimusl. 59 s.»- (1895) Kertomus karttalehteen n :o 27. Hamina. Geol. tutkimusl. 32 s. DE MONTFERRAND. A. R. (1836) Plans et details du Monument consacre a la memoire de 1'empereur Alexandre. Paris. MÄKINEN, E. (1915) Uber Uralit aus Uralitporfyrit von Pellinge. Geol. Fören. i Stockholm, Förh. 37, s. 638.»- (1924) Kritisches Referat fiber : J. J. Sederholm, On migmatites and associated Pre-Cambrian rocks of southwestern Finland. Part. I The Pellinge Region. Bull. Comm. Geol. Finlande 58. Geol. Fören. i Stockholm, Förh. 46, NEUVONEN, K. (1957) Rapakiven kalimaasälvistä. Geologi 9, NIINI, H. (1968) A study of rock fracturing in valleys of Precambrian bedrock. Fennia 97, s. NISSEN, H.-U., EGGMAN, H. & LAVES, F. (1967) Schiller and submicroscopic lamellae of labradorite. Schweizerische Min. u. Petr. Mitt. 47,

85 NORDENSKIÖLD, N. (1839) Promemoria (magnetitanledning Degerö, Bondens äng). Käsik. (Manuscript) Valtionarkisto. 2 s. -»- (1842) Granit von Pitterlax (Pyterlahti). Schriften d. in St. Petersburg gestifteten russ. kais. Ges. f. die gesamte Mineralogie 1, OKKO, V. (1964) Maaperä. Suomen geologia, toim. K. Rankama. Kirjayhtymä OTTO, C. M. (1898) Aufschli sse im Helsingfors Gneissgebiete. Verb. d. k. Geol. Reichsanst. Jahr. Wien, s PARKKINEN, J. & Huoaio, P. (1978) Viipurin massiivi, rakennetulkinta. Geologi PARRAS, K. (1941) Das Gebiet der Pyroxen fiihrenden Gesteine im westlichen Uusimaa in Siidfinnland. Geol. Rundschau 32, »- (1958) On the charnockites in the light of a highly metamorphic rock complex in southwestern Finland. Bull. Comm. Göol. Finlande s. PENTTILÄ, E. (1971) Trans-Scandinavian Seismic Sounding Project. Profile section 1-2. Proceedings of the Colloquium on deep seismic sounding in northern Europe held in Uppsala on December 1 and 2, 1969, PESONEN, U. (1930) Relative Bestimmungen der Schwerkraft in Finnland in den Jahren Veröffentl. Finn. Geodät. Institut s. POPOFF, B. (1927) Ueber einige mineralogische Characterziige der Rapakivigranite. Fortschr. d. Min., Krist., Petr. 12, »- (1928) Mikroskopische Studien am Rapakiwi des Wiborger Verbreitungsgebietes. Fennia 50, s. PURANEN, R. (1968) Hyvinkään gabron ja sen naapurikivilajien magneettisista ominaisuuksista. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geofys. laitos. 83 s. -»- (1971) Karkkilan-Riihimäen alueen kivilajien petrofysikaalisista tutkimuksista sekä tulosten geofysikaalisesta ja geologisesta soveltamisesta. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geofys. laitos. 126 s. Pyy, H. (1978) Om Borgnäs-skifferomrädets struktur och stratigrafi. Käsik. (Manuscript) Åbo Akademi, Geol. Inst. 71 s. RAMSAY, W. (1887) Om de arkäiska bildningar i Nordöstra delen af Jaala s ocken. Bidr. t. känned. af Finl. Natur o. Folk 44, »- (1890) Hoglands geologiska byggnad. Geol. Fören. i Stockholm, Förh. 12, »- (1892) Kertomus karttalehteen n :o 19 & 20. Suursaari ja Tytärsaari. Geol. tutkimusl. 27 s. -»- (1909) Geologins grunder. Helsingfors. 487 s. RANKAMA, K. (1938) On the mineralogy of some members of the humite group found in Finland. Bull. Comm. Göol. Finlande 123, »- (1943) The niobium and tantalum content of three Finnish granites. Bull. Comm. Göol. Finlande 128, »- (1944) On the geochemistry of tantalum. Bull. Comm. Göol. Finlande s. RAUNIO, E. (1971) Virolahden maastokohteita. Moniste. 211 s. RExTIJÄRVI, A. (1970) Keravan karttalehtialueen kivilajirajoista ja rakenteista-. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. 29 s. REMMLER. W. (1888) Kertomus malmietsinnöistä, toimitetut vuonna 1886 Virolahden, Säkkijärven, Wiipurin ja Pyh. Johanneksen pitäjissä. Teollisuushallituksen tiedonantoja 4, REPO, R. (1956) Labradoriittilohkare löydetty Haminasta. Geologi 8, s. 58. SAASTAMOINEN, J. (1956) Graniittiporfyyri- ja breksiajuonista Etelä-Sipoossa. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. 54 s.

86 . SAHAMA, TM. G. (1945) On the chemistry of East Fennoscandian rapakivigranites Bull. Comm. Geol. Finlande 136, SARASTE, A. (1967) Hiidenvesi I-raakavesitunnelin tutkimustyön ja louhinnan aikana tehtyjä rakennusgeologisia havaintoja. laitos. 35 s. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. SAVENIUS, S. (1825 a) Ödmjukaste inberättelse om Grufarbetet i Sillböle Käsik. (Manuscript) Valtionarkisto. 11 s. -»- (1825 b) Berättelse 1825 (Beskrifning öfver Helsinge socken i anledning af de derstädes är 1825 pä herr öfverintendenten Nordenskiölds befallning af undertecknad anställda Malmleteri resor). Käsik. (Manuscript) Valtionarkisto. 16 s. SAVOLAHTI, A. (1956) The Ahvenisto massif in Finland. Bull. Comm. Geol. Finlande s. SEDERHOLM, J. J (1891) Ueber die finnländischen R apakivigesteine. Tsch. Min. Petr. Mitt s. -»- (1892) Sind die Rapakiwimassive als Lakkolite oder Massenergusse zu deuten? Mitt. d. naturw. Vereins f. Neu Vorpommern u. Rugen s. -»- (1893 a) Om bärggrunden i södra Finland. Fennia 8, s. -»- (1893 b) Kertomus karttalehteer n :o 22. Valkeala. Geol. tutkimusl. 40 s. -»- (1907) Om granit och gneis, deras uppkomst, uppträdande och utbredning mom urberget i Fennoskandia. Bull. Comm. Geol. Finlande s. -»- (1910) Suomen Kartasto. Kartta 6a : Murrosviivat Fennoskandiassa. -»- (1911 a) Suomen kartasto. Teksti I, 5, 6a : Fennoskandia. 98 s. -»- (1911 b) Sur la Geologic Quaternaire et la Geomorphologie de la Fennoskandia. Bull. Comm. Geol. Finlande s. -»- (1913) Weitere Mitteilungen fiber Bruchspalten mit besonderer Beziehung zur Geomorphologie von Fennoskandia. Bull. Comm. Geol. Finlande s. -»- (1923) On migmatites and associated precambrian rocks of southwestern Finland. Part I. The Pellinge region. Bull. Comm. Geol. Finlande s. -»- (1924) Nägra ord med anledning av Dr. Mäkinens kritik av min avhandling om Pellinge omrädet i Finland. Geol. Fören. i Stockholm, Förh. 46, »- (1925) Indelning av de fennoskandiska graniterna och en urbergsdiskordans i skärgärden. Geol. Fören. i Stockholm, Förh. 47, »- (1926) On migmatites and associated pre-cambrian rocks of southwestern Finland. Part II. The region around Barösundsfjärd W of Helsingfors and neighbouring areas. Bull. Comm. Geol. Finlande s. -»- (1928) On orbicular granites, spotted and nodular granites etc. and on the Rapakivi texture. Bull. Comm. Geol. Finlande s. SEITSAARI, J. (1943) Degerön ja Santahaminan kallioperä. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. 56 s. SERGELIUS, M. (1908) Om Krysoberyll och Korund i Helsingfors-graniten. Öfv. af Finska vet. sec. förh. 50, s. SIMONEN, A. (1941) Orbicular rocks in Kemijärvi and Esbo. Bull. Comm. Geol. Finlande 126, »- (1948) On the petrology of the Aulanko area in southwestern Finland. Bull. Comm. Geol. Finlande s. -»- (1949 a) Kallioperäkartta, lehti 2131, Hämeenlinna. Suomen geologinen kartta 1 : »- (1949 b) Kallioperäkarttn selitys, lehti 2131, Hämeenlinna. English summary : Explanation to the map of rocks. Suomen geologinen kartta 1 : s.

87 SIMONEN, A. (1953) Mineralogy of the wollastonites found in Finland. Bull. Comm. Geol. Finlande 159, »- (1960) Plutonic rocks of the Svecofennides in Finland. Bull. Comm. Geol. Finlande s. -»- (1961) Olivine from Rapakivi. Bull. Comm. Geol. Finlande 196, »- (1965) Kallioperäkartta, lehti 3024, Karhula. Suomen geologinen kartta 1 : -»- (1973) Kallioperäkartta, lehti 3042, Hamina. Suomen geologinen kartta 1 : »- (1975) Kallioperäkartta, lehti 3131, Luumäki. Suomen geologinen kartta »- (1979 a) Kallioperäkartta, lehti 3044, Vaalimaa. Suomen geologinen kartta 1 : »- (1979 b) Kallioperäkartta, lehti 3133, Ylämaa. Suomen geologinen kartta 1 : SIMONEN, A. & LEiiIJÄRVi, M. (1963) Kallioperäkartta, lehti 3113, Kouvola. Suomen geologinen kartta 1 : SIMONEN, A. & TYRVÄINEN, A. (1965) Kallioperäkartta, lehti 3132, Savitaipale. Suomen geologinen kartta 1 : SIMONEN, A. & VORMA, A. (1969) Amphibole and biotite from rapakivi. Bull. Comm. Geol. Finlande s. SIMONEN, A. & LAITALA, M. (1970) Kallioperäkartta, loginen kartta 1 : lehti 3023, Kotka. Suomen geo- -»- (1972) Kallioperäkartta, lehti 3041, Haapasaari. Suomen geologinen kartta 1 : STEINITEIL, F. Geognostisches Studium. (Einige Aufsätze izber die Geognosie, Allgemeine Bildung Finnlands, Rapakivi, Sillböle, Labrador von Ojamo u. s. w.). Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. 190 s. STRUVE, H. (1863) Die Alexandersäule and der Rapakivi, ein Beitrag zur näheren Kenntnis des Finnländischen Granits. Mem. de l'acad. Imp. des Sc. de St. Petersbourg. 7. Serie, t. 6 (4). 48 s. SUIKKARI, P. (1954) Suomen kallioperään poratuista syväkaivoista. Käsik. (Manuscript) Tekn. korkeak. 57 s. SUNDELL, I. G. Undersökning av Stansvikmalm. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. 2 s. TALVIA, A. (1908) Selitys tutkimukseen Tiirismaan kvartsiittialueella Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. kesällä TAMMEKANN, A. (1925) Ueber die Petrographie des Grubenfeldes vom Sillböle bei Helsinki. Fennia s. TANNER, V. (1938) Die Oberflächengestaltung Finnlands. Bidrag till Känned. av Finlands Natur och Folk s. TAVELA, M. (1954 a) The limestone quarry of Sibbo. Geol. tutkimusl., Geotekn. julk. 55, »- (1954 b) The marble quarry of Nordsjö. Geol. tutkimusl., Geotekn. julk. 55, TENGSTRÖM, Fr. Analys af grön malackolit från Degerö nära Helsingfors. Käsik. (Manuscript) Valtionarkisto. 4 s. -»- (1828) Memorial (Sillböle). Käsik. (Manuscript) Valtionarkisto. 3 s. -»- (1839) Ödmjukt memorial. (Kuolonmäki, Wohl, Wihiniemi, Baggböle, Malmberg). Käsik. (Manuscript) Valtionarkisto. TENHOLA, M. (1971) Hyvinkään gabroalueen petrologiasta. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. 63 s.

88 THORELD, A. Beskrifning ofver ny Jernmalms anledning invid rägängen emellan Kilo och Dalsviks ägor i Esbo socken, dock pä förstnämnde egendoms mark. Käsik. (Manuscript) Valtionarkisto. 2 s. -»- (1855) Ödmjukaste memorial. (Loppi, o. Janakkala). Käsik. (Manuscript) Geol. tutkimusl. 17 s. -»- (1891) Berättelse af ett i Lappvesi (Lappee) socken beläget berg förande magnetisk malmfyndighet. Käsik. (Manuscript) Geol. tutkimusl. 5 s. TIGERSTEDT, A. F. (1890) Kertomus karttalehteen n :o 13. Hämeenlinna. Geol. tutkimusl. 91 s. UEBER DEN GRANITBRUCH ZU PYTTERLAX IN FINNLAND (1832). St. Petersburgische Zeitung N:ot UUSINOKA, R. (1975) A study of the composition of rock gouge in fractures of Finnish Precambrian bedrock. Soc. Sci. Fennica, Comment. Phys.-Math., 45, s. VAASJOKI, M. (1977) Rapakivi granites and their postorogenic rocks in Finland ; their age and the lead isotopic composition of certain associated galena mineralizations. Geol. Survey of Finland, Bull s. VAASJOKI, O. (1953) On migmatites and ore mineralizations in the Pernaja district, Southern Finland. Bull. Comm. Göol. Finlande s. -»- (1956) A comparison of the minor base metal contents of some Finnish galenas. Bull. Comm. Göol. Finlande 172, WAHL, W. (1925) Die Gesteine des Wiborger Rapakiwigebietes. Fennia s. -»- (1936) The granites of the Finnish part of the Svecofennian Archaean mountain chain. Bull Comm. Göol. Finlande 115, »- (1938) Nägra iakttagelser frän Wiborgs-rapakiviomrädets södra gränsgebit. Geol. Fören. i Stockholm, Förh. 60, »- (1948) A composite lava flow from Lounatkorkia, Hogland. Bull. Comm. Göol. Finlande 140, VALTAKARI, U. (1949) Kalkkikiven louhinta ja murskaus Lappeenrannassa. Vuoriteollisuus 7 (1), WAMPLER, J. M. & KULP, J. L. (1962) Isotopic composition and concentration of lead in some carbonate rocks. Geol. Soc. Amer., Buddington Volume, WATHEN, A. J. (1857) Om titanhaltiga jernmalmer (Svarfvarböle, Heinäsuo, Mankans, Hväsby, Attu, Sudenmäki). Käsik. (Manuscript). Valtionarkisto. 19 s. WEGMANN, C. E. & KRANCK, E. H. (1931) Beiträge zur Kenntnis der Svekofenniden in Finnland. Bull. Comm. Göol. Finlande s WIIK, F. J. (1865) Bidrag till Helsingforstraktens mineralogi och geognosi. Helsingfors. 42 s. -»- (1866) Försök till framställning af Helsingforstraktens gneis- och granitformationer. Helsingfors. 51 s. -»- (1869) Meddelanden om finska mineralier och bergarter (1. Grönsten från Helsingfors. 2. Förvittrad bergart frän trakten af Helsingfors. 3. Hyperit frän Satakunta. 4. Nytt mineral i hyperiten. 5. Tvillingsbildningen hos chrysoberyllen från Helsingfors. 6. Cassiterit frän Helsingfors). Öfv. af finska vet. soc. förh. 11, »- (1871) Meddelanden beträffande finska mineralier och bergarter. II. (7. Bergarten frän Valamo. 8. Nickelglans frän Lempälä. 9. Orthit frän Esbo och Kyrkslätt. 10. Undersökning af finska ortoklasvarieteter. 11. Ersbyit frän Pargas). Öfv. af finska vet. soc. förh. 13, »- (1875) Meddelanden beträffande finska mineralier och bergarter. IV. (15. Triplit frän Helsingfors. O. s. v.). Öfv. af finska vet. soc. förh. 17, 7-50.

89 VIRKKUNEN, MARJATTA (1970) Kymenlaakson kallioperä, kiviteollisuuden raaka-aineet ja malmiaiheet. Kymenlaakson seutukaavaliitto 4/70. VIRTANEN, P. (1959) Hevossalmen-Stansvikin alueen kallioperä Laajasalossa. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. lait VISAPÄÄ, M. (1967) Helsingin ympäristön rautakaivokset Käsik. (Manuscript) Hgin Kauppakorkeakoulu. 174 s. VON VOLBORPH, A. (1952) Vähän Ihalaisten apofylliitistä. Geologi 4, s »- (1953) Zwei Apophyllitfunde in Ihalainen and Pyterlahti (SE-Finnland). Geol. Fören. i Stockholm, Förh. 75, VORMA, A. (1961) A new apophyllite occurrence in the Viipuri rapakivi area. Bull. Comm. Göol. Finlande 196, »- (1964) Kallioperäkartta, lehti 3134, Lappeenranta. Suomen geologinen kartta 1 : »- (1965) Kallioperäkartan selitys, lehti 3134, Lappeenranta. English summary : Explanation to the map of rocks. Suomen geologinen kartta 1 : s. -»- (1971) Alkali feldspars of the Wiborg rapakivi massif in southeastern Finland. Bull. Comm. Göol. Finlande 246, 72 s. -»- (1972) On the contact aureole of the Wiborg rapakivi granite massif in southeastern Finland. Bull. Comm. Göol. Finlande s. -»- (1975) On two roof pendants in the Wiborg rapakivi massif, southeastern Finland. Bull. Comm. Göol. Finlande s. YLETYINEN, V. (1952) Havaintoja Koskenkylän liuskemuodostumasta. Käsik. (Manuscript) Hgin Yliop., Geol. laitos. ABERO, R. (1960) The limestone deposit of Ihalainen. Int. Geol. Congr., XXI Session, Norden. Guide to Excursions Nos. A37, A38, C32, C33,

90 LIITE 1 MALMIESIINTYMIÄ JA -AIHEITA HELSINGIN YLEISKARTTALEHDEN (C1-Dl) ALUEELLA PAIKKA MALMI SIVUKIVI VIITE (Gtl = Geol. tutk. lai- Askola : toksen arkisto) Monninkylä uraniniitti migmat. graniitti Laitakari & Sikoelouhoksia suonigneissi monen Imatran Voima Oy Vakkolan kylä uraniniitti, migmat. graniitti Laitakari & Si- Cu-kiisu, Mo-hoh- suonigneissi monen Espoo : de Bembölen louhos, Espoon magnetiitti, amfiboliitti Holmberg kirkosta 2 km NE kiisuja Moberg 1888 a. Gtl. Bergö magnetiitti, gneissi Moberg 1888 a. rikkikiisu Gtl. Fantsby (Vanttila), Es- magneetti- ja rik- Holmberg poon kirkosta 2,5 km kikiisu, magnetiit- Gtl. S W ti Finne, Espoon Vesihuol- magneetti- ja rik- amfiboliitti Gtl. lon jätevesipumppu- kikiisu aseman luona Kilon louhos, Kilon kar- magnetiitti epidootti-amfibo- Holmberg tanosta n. 300 m NNE, liitti Moberg 1888 a. Gruvberget-vuoren S- Laine Gtl. rinteessä kaivosaukkoj a Kytön saari Mo-hohde gneissimigmatiitti laiturin kivissä, jotka louhittu saaresta Leppävaaran louhos magnetiitti amfiboliitti Laine Gtl. Mankkaan louhos, magnetiitti (Ti-?), amfiboliitti Wathen Qvarnbäckin vierellä rikkikiisu Holmberg Moberg 1888 a. Gtl. Svinö-saari, Lill-Svinö- rikki- ja magneet- gneissi Holmberg talon maalla, Sikosaa- tikiisu Moberg 1888 a. rensalmen rannalla Gtl. Ylä-Soukka kiisupirote amfiboliitti Gtl. Hauho : Eteläinen, Kurkelan ta- lyijyhohde Holmberg lon maalla Gtl.

91 PAIKKA MALMI SIVUKIVI VIITE (Gtl = Geol. tutk. lai toksen arkisto) Hausjärvi: Kurun kylä Holmilan talosta u. hematiitti, ilme- gabrosulkeuma 700 m E niitti, magne- graniitissa Gtl. tiitti Kirkkoniityn talosta Cu-kiisu, kassite- porfyyrinen mik- Rautaruukki Oy 1 km ENE riitti rokliinigraniitti Härme Mustasuo, vesitunne- rikki- ja Cu-kiisu emäksiset frag- Outokumpu Oy lin ajokuilu mentit hienorak Härme happam. kivessä Vuotoveden talosta magneettikiisu 200 m W Gtl. Helsinki : Kaarela (Kårböle) magnetiitti amfiboliittisul- Holmberg Itäinen : Alkärrin ta- keuma migmatii- Laine Gtl. losta n. 400 m SW, tissa kaup. rajasta n. 120 m S, koelouhos Läntinen : Alkärrin ta- magnetiitti, mag- karsi Holmberg losta n. 650 m SW, neetti- ja rikki- Wiik Mokaup. rajasta n. 50 kiisu berg 1888 a. Laim S ne Gtl. Laajasalo (Degerö), kaivokset Kaitalahti (Hålvik), lyijyhohde ja pun. graniitti Holmberg Kruunuvuoresta n. sinkkivälke Wiik Me- 400 m S berg 1888 a. Seitsaari Laine Stansvik, Tahvonlah- magnetiitti, sink- Nordenskiöld den pohjoispäästä n. kivälke, sepioliitti 1839, Moberg 400 m W 1888 a. Virtanen Aurola 1953 Kartanon N-puolella magnetiitti Gtl. sekä Verkkosaarella Malkasaari (Takveda- kuparikiisu kvartsijuoni Moberg 1888 a, holm) Laajasalon Gtl. itäpuolella Pakila Halkosuontien länsi- lyijyhohde, sinkki- biotiittigneissi Kulonpalo pää välke, rikki- ja A. Laitakari et al. kuparikiisu Gtl. Koivumäentien länsi- rikkikiisu, magne- pegmatiitin ja Kulonpalo pää tiitti gabron kontakti A. Laitakari 1946 b. Gtl.

92 PAIKKA MALMI SIVUKIVI VIITE (Gtl = Geol. tutk. laitoksen arkisto) Pitkäkosken vedenpuh- sinkkivälke, lyijy- biotiittigneissi Gtl. distuslaitos hohde Pitäjänmäki Strömbergin tehtaan magneetti- ja ku- amfiboliittijuo- Holmberg kohdalla, rautatien parikiisu va graniitissa Wiik Moberg pohjoispuolella 1888 a. Gtl. asemien parikiisu biotiittigneississä Pitäjänmäen ja Leppävaaran magneetti- ja ku- kvartsijuonet Gtl. puolivälissä, maantien pohjoispuolella Lauttasaari, Isokaari 13 arseenikiisu, löl- hypersteenigabro, Gtl. lingiitti, rikki-, graniittijuonet magneetti- ja kuparikiisu, borniitti, kalkosiitti, covelliitti Roihuvuori, kiillegneis- kupari- ja mag- kiillegneissi Gtl. silouhokset Roihuvuo- neettikiisu ren etelärinteellä Santahaminan louhos magnetiitti amfiboliitti Holmberg Gtl. Suomenlinna, Länsi- magneetti- ja rik- Gtl. musta kikiisu Sörnäinen 1 linja kuparikiisu Gtl. Kaikukatu 5 magneetti- ja ku- kiillegneissi Gtl. parikiisu Hyvinkää: Asema arseeni- ja kupari- Moberg 1889 b- kiisu Gtl. Kauppalankatu scheeliitti, kupa- gabro Gtl. rikiisu Helle, Mätälammesta magneetti-, rikki- graniitin brek- Gtl. 100 m N ja kuparikiisu sioima gabro Hopeavuori, Hyvinkääl- magneetti-, kupa- kvartsiutunut Holmberg tä n. 5 km W, Urojär- ri- ja rikkikiisu, leptiitti Moberg 1889 b. ven länsipuolella lyijyhohde Härme Gtl. Palopuro koelouhokset, magnetiitti kiillegneissi Gtl. pysäkiltä n. 2,5 km NE Ridasjärvi, Katilan mailla, kylästä 1,5 km N magnetiitti amfiboliitti Gtl. Iitti : Kankaan tehtaan alue, molybdeenihohde migmatiittigra- Kulonpalo & Mar- Mankalan pysäkiltä n. niitti me Lehi- 2 km WSW järvi 1964.

93 PAIKKA MALMI SIVUKIVI VIITE Koski, 111 : (Gtl = Geol. tutk. laitoksen arkisto) Padonmaan kylä arseenikiisu ruosteinen gneissi Tigerstedt Lammi : Hietoinen, Vuorelan ta- molybdeenihoh- granaatti-kiille- Kulonpalo & lon maalla, Mommilan de, powelliitti gneissi Marmo Lekartanon itäpuolella hijärvi Gtl. Lemi: Hopeavuoren kaivos, magneetti-, rikki- biotiittigneissi Holmberg Hyvärilä ja kuparikiisu, Vorma sinkkivälke, lyijyhohde Myrskylä : Kankkilan kylästä n. 1 molybdeeiiihohde, amfiboliitti Laitakari & Sikm Myrskylään päin, kuparikiisu monen tien varsi Mäntsälä : Onkimaa uraniniitti migmatiittigra- Härme Gtl. niitti Sääksjärvi, koelouhos rikki-, magneetti- amfiboliitti Holmberg järven etelärannalla ; ja kuparikiisu Moberg 1889 b. useita pieniä esiintymiä Härme Gtl. Nastola : Käärmekallio Mylly- inolybdeenihohde, apliittijuoni Kulonpalo & Marpohjan pysäkin luona rikki- ja kupari- mo Lehijärvi kiisu Gtl. Orimattila : Sammalisto, kiuaskivi- molybdeeni- peridotiitti Laitakari & Silouhos hohde monen Pernaja : Erlandsbölen kylä, Fors- lyijyhohde, arsee- Holmberg bystä n. 5-km W nikiisu Gtl. Koskenkylä (Forsby) Holmberg kaivokset : Moberg 1888 b. Varpberget 2 km Fors- kupari-, rikki-, gneissi Laine byn tilasta W, joen magneetti- ja ar- Vaasjoki rannalla seenikiisu, lyijy- Kortishagen n. 1,5 km kohde, hopea Forsbyn tilasta SE Forssön n. 3 km Forsbyn tilasta S

94 PAIKKA MALMI SIVUKIVI VIITE (Gtl = Geol. tutk. laitoksen arkisto) Kråkskär ilmeniitti-magne- gabro Moberg 1889 a. tiitti Virskär ilmeniitti-magne- gabro tiitti Moberg 1889 a. Tervik kylä, Mörtnäsin magnetiitti, mag- Holmberg niemi neetti-, rikki-, Moberg 1888 b. kupari- ja arseeni- Gtl. kiisu Pornainen : Halkia molybdeenihohde graniittijuoni Härme amfiboliitissa Laha magnetiitti metavulkaniitti Härme Pyy Gtl. Porvoo : Byholm koelouhokset magnetiitti, rikki- Moberg 1889 a. kiisu Ilola (Illby) Hopeavuori rikkikiisu Moberg 1888 b. Harakkamäki Ven- kupari-, magneet- migmaattinen Gtl. järvestä n. 300 m ti-, rikki- ja arsee- biotiittigneissi ESE, tieleikkaus nikiisu, molybdeenihohde, scheeliitti Venjärvi, n. 100 m arseeni-, rikki- ja kvartsijuonet Gtl. järven eteläpään itä- kuparikiisu gabrossa puolella Tirmon kylä, Kalkhol- magnetiitti gneissi Holmberg men, Sunisundin ran- Moberg 1889 a. nalla Riihimäki : Arolampi, n. 1,5 km magnetiitti amfiboliitti Holmberg Kurilan talosta N Moberg 1889 b. Gtl. Päivöläntie molybdeenihohde suonigneissi Gtl. Sipoo : Eestiluoto, eteläranta rikkikiisu gneissi Moberg 1888 a. Krämaröarna magnetiitti sarvivälkegneissi Moberg 1888 a. Gtl. Nevas, kalkkilouhosten arseenikiisu amfiboligneissi Moberg 1888 a. luona Eskola Vanaja: Katumajärven itäpuoli rikki- ja kupari- Fe-Mg-metaso- Simonen 1949 b. kiisu maattinen kivi

95 PAIKKA MALMI SIVUKIVI VIITE (Gtl = Geol. tutk. lai- Vantaa: toksen arkisto) Hämeenkylän kaivokset, magnetiitti karsi Holmberg yhteensä 12 kaivos- Wiik Meaukkoa berg 1888 a. Laine Gtl. Böhlen talosta n. 500 m S magnetiitti, me- karsi Holmberg lybdeenihohde, Kulonpalo & rikkikiisu Marmo Gtl. Seutula, urheilukenttä scheeliitti, mag- karsi Gtl. neetti- ja kuparikiisu Silvola (Sillböle) rauta- magnetiitti, kiisu- karsi Lundström kaivokset, asuntoalu- ja Savenius 1825 a. een länsilaidalla Tengström Holmberg Wiik Moberg 1888a. Tammekann Laine Härme Vapaala (Friherrs) koe- magnetiitti, rikki- karsi Gtl. louhos, Råtorpista n. kiisu 400 m WNW Virolahti : Ravijoki Koson talosta n. 500 lyijyhohde rapakivi Gtl. m N, Ravijoen pohjalla kallio Valkjärven länsipuoli, lyijyhohde rapakivi Gtl. tieleikkaus

96 ISBN