GEOLOGINEN YLEISKARITA

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARITA THE GENERAL GEOLOGICAL MAP OF FINLAND LEHTI-SHEET B 8 ENONTEKIÖ KIVI LAJI KARTAN SELITYS WITH AN ENGLISH SUMMARY KIRJOITTANUT ARVO MATISTO

2 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA THE GENERAL GEOLOGICAL MAP OF FINLAND LEHTI-SHEET B 8 ENONTEKIÖ KIVI LAJI KARTAN SELITYS WITH AN ENGLISH SUMMARY KIRJOITTANUT ARVO MATISTO HELSINKI 1969

3 Helsinki Valtion painatuskeskus

4 SISÄLLYS ALKULAUSE 5 JOHDANTO 7 TUTKIMUSVAIHEET 7 PINNANMUODOSTUS JA PALJASTUMASUHTEET 8 KALLIOPERÄN PÄÄPIIRTEET 10 PERUSKALLIOMUODOSTUMA 10 LIUSKEITA 10 SYVÄ KIVIÄ 12 JUONIKIVIÄ KAMBRO SILUURIMUODOSTUMA TEKTONIIKKAA JA STRATIGRAFIAA PERUSKALLIOMUODOSTUMA PINTASYNTYISIÄ KIVILAJEJA SEDIMENTTISYNTYISIÄ LIUSKEITA JA KVAR T SIITTEJA SILLIMANIITTILIUSKEITA JA KIILLELIUSKEITA JA GNEISSEJÄ GNEISSEJÄ GNEISSEJÄ JUOVA JA KERROSRAKENTEISIA LIUSKEITA JA GNEISSEJÄ 9 EMÄKSISIÄ VULKANIITTEJA 3 AMFIBOLIITTEJA URALIITTIPORFYRIITTEJA MANTELIKIVIÄ A G GLOMERAATTEJA VIHREÄLIUSKEITA VIIIREÄKIVIÄ SYVÄKIVIÄ GRANIITTEJA 9 HETAN GRANIITTI GRANODIORIITTEJA ' RONDHJEMIITTISIA GRANODIORIITTEJA KVARTSISYENIITTEJÄ JA TONALIITTEJA EMÄKSISIÄ JUONIKIVIÄ ALBIITTIKIVIÄ SYVÄKIVIÄ ALBIITTIDIABAASEJA ALBITSITTEJA URALIITTIDIABAASEJA KVARTSIPORFYYREJA KAMBRO SILUURIMUODOSTUMA LIU SKEITA SYVÄKIVIÄ

5 MAL MIAIHEITA SUMMARY LÄHTEITÄ

6 ALKULAUSE Enontekiön kivilajikartta B peittää maamme luoteisimman osan, ns Käsivar ren Lapin Sen alue kuuluu kokonaisuudessaan Enontekiön pitäjään mutta sen itäisim mät ja eteläisimmät osat mm kirkonkylä Hetta jäävät kuitenkin alueen ulkopuolelle Karttalehti rajoittuu idässä Inarin ja etelässä Muonion karttalehteen Lounaassa on rajana Ruotsia vastaan Muonionjoki ja Könkämäeno Muilta osiltaan rajoittuu alue Norjaan Kenttätyöt Enontekiön kivilajikarttalehden alueella on pyritty suorittamaan sa maan tapaan kuin muillakin yleiskarttalehdillä Turun lehteä lukuunottamatta Paitsi Muonionjokea ja Könkämäenoa myötäilevää»neljän tuulen tietä» puuttui alueelta tieverkosto kokonaan Alueen vähäinen asutus on muutamaa poikkeusta lukuunotta matta sijoittunut tämän tien varteen Niinpä kartoitustyö jouduttiin pääasiassa suorit tamaan erillisinä retkinä joiden kestoaika vaihteli yhdestä kolmeen viikkoon ja joilla kaikki tarvittava oli kuljetettava mukana Karttapohjana oli käytettävissä Maanmit taushallituksen perin ylimalkainen : kaavainen taloudellinen kartta jolle havaintopisteiden ja kulkureitin paikantaminen muodostui usein summittaiseksi Mai nittujen hankaluuksien ja puutteiden johdosta oli kartoitustyössä tyytyminen suurem paan yleistämiseen kuin työn tasoa ajatellen olisi ollut suotavaa Alueen kivistä esitetyt radiometriset iänmääritykset on tehty geologisen tutki muslaitoksen massa analyyttisessä laboratoriossa Enontekiön kivilajikartta on painettu Maanmittaushallituksen yleiskartan poh jalle Sen puhtaaksipiirtämisen on suorittanut neiti Thyra Åberg Laboratoriovai heessa ovat fil lis Toini Mikkola fil maist Anna Liisa Harvela ja fil maist Seppo Lavikainen olleet suurena apuna Mainituille henkilöille sekä muille työssä avusta neille erityisesti hankalissa olosuhteissa työnsä kiitettävästi suorittaneille kenttäapu laisilleni esitän parhaat kiitoksena Arvo Matisto

7 JOHDANTO TUTKIMUSVAIHEET Vuorihallituksen arkistossa on luvulta peräisin oleva lyhyt maininta Enon tekiön Pahtavaaralta tavatusta lyijyhohteesta Seuraavat Enontekiön karttalehti alueen geologiaan liittyvät tiedot niukkoja nekin ovat löydettävissä Leopold von Buchin suuren Lapin matkan kertomuksesta jossa hän mainitsee Salvasjärven seudulla tapaamistaan graniiteista ja gneisseistä Lapin alluviaalikultaesiintymien löytyminen antoi sittemmin voimakkaan virik keen maamme pohjoisten osien ja samalla myös käsivarren Lapin geologian tutkimi selle Hugo J Stjernvallin vuosina ja 9 tälle alueelle tekemät tutkimusmatkat muodostuivat todellisiksi pioneeritöiksi Hän ei nimittäin rajoittunut yksinomaan retkien päätarkoituksena olleeseen alluviaalikullan esiintymisen selvittelyyn vaan keräsi runsaasti tietoja myös alueen kivilajeista niiden esiintymisestä ja levinnei syydestä Huomioonottaen näihin tutkimuksiin käytettävissä olleen rajoitetun ajan kertyi Stjernvallin tutkimuskertomuksiin 9 ja 9 kunnioitettava määrä geologista tietoa Erityismaininnan ansaitsee Stjernvallin laatiman Haltiolta Palojokeen ulottu van»vuorilajien kartan» ilmestyminen tästä vaikeasti tavoitettavasta alueesta aikana jolloin Etelä Suomen : kaavaisesta geologisesta kartasta oli ilmestynyt pai nosta vasta muutama lehti Järjestelmälliset tutkimukset Suomen geologisen yleiskartan Enontekiön lehden kivilajikartan laatimiseksi aloitettiin jo v 9 ja niihin osallistuivat Väinö Tanner Pentti Eskola ja Hannes Soikero Silvenius ensiksi mainittu työryhmän johtajana Tässä vain yhden kesän kestäneessä työvaiheessa tuli koko karttalehden alue tosin harvalla havaintopisteverkolla kartoitetuksi lähes kokonaan Tanner kartoitti alueen luoteisosan Lätäsenosta alkaen Eskola alueen itäosan Palojoesta lähtien sekä Lätäs enon ja Palojoen välisen alueen eteläosan sekä Soikero näiden jokien välisen alueen pohjoisosan ja itäreunan Asiakirjoista ei ilmene mitkä syyt aiheuttivat karttalehtityön keskeytymisen Tästä työvaiheesta on kuitenkin säilynyt käytettäväksi runsaasti näytteitä kenttätyöpäivä kirjat ja Eskolan sekä Soikeron kartoittamiltaan alueilta laatimat karttaluonnokset Lisäksi Tanner on tallettanut Lapin kvartäärigeologisiin julkaisuihinsa ja 9 koko joukon tutkimansa alueen kallioperägeologista tietoa

8 Melkein puoli vuosisataa myöhemmin v 9 annettiin Enontekiön kivilajikar tan laatiminen tämän selityksen kirjoittajan tehtäväksi Kenttätutkimuksiin käytettiin vuosina 9 9 Lapin lyhyet kenttätyökaudet kokonaan Jo syksyllä 9 suori tettiin alueella kolmen viikon ajan alustavia tutkimuksia ja lisäksi käytettiin vuoden 9 alkukesä tarkistustutkimuksiin ja täydentävien havaintojen tekoon Tähän kent tätyövaiheeseen osallistuivat kirjoittajan ohella seuraavat henkilöt : 9 Kauko Meri läinen 9 Väinö Makkonen ja Kauko Meriläinen 9 Väinö Makkonen ja Kauko Meriläinen 9 Kauko Meriläinen Birger Ohlson ja Aimo Tyrväinen sekä 9 Erkki Halme ja Birger Ohlson Alueelta kootun aineiston tutkimista on kirjoittaja suorittanut muiden samanaikai sesti kohteina olleiden karttalehtitöiden ohella talvikausina vuodesta 9 lähtien Kivilajikartta ilmestyi painosta v 9 9 Käsivarren kartoitustyövaiheen aikana oli vastaavanlaisia tutkimuksia käynnissä sekä Norjassa että Ruotsissa Kolmen naapurimaan geologien monet yhteiset retket ja neuvonpidot koituivat suureksi hyödyksi työn suorittamiselle Kallioperäosaston johtaja prof A Simonen suoritti tarkastusmatkan alueelle ke sällä 9 Sekä kivilajikartan että tämän selityksen laadinnassa on kirjoittajalla ollut huomat tavaa hyötyä alueen geologiaa käsittelevistä erillistutkimuksista Niinpä luoteisosan paleotsooisen muodostuman kuvaus perustuu pääosiltaan Hausenin 9 9 ja 9 tätä aluetta käsitteleviin tutkimuksiin ja albitiittien ja albiittidiabaasien kuvaus Meriläisen 9 väitöskirjaan Lätäsenon Kelottijärven alueelta ja karttalehden koillisosasta on kirjoittajalla lisäksi ollut käytettävissä Meriläisen ja Makkosen 9 kartoitustyössä kootun aineiston pohjalta laaditut pro gradu tutkielmat PINNANMUODOSTUS JA PALJASTUMASUHTEET Enontekiön karttalehden alueella ovat sekä absoluuttiset että suhteelliset korkeus erot maamme muihin osiin verrattuna huomattavan suuret Absoluuttinen korkeus jää alle metrin vain pienellä alalla karttalehden etelä laidan itäosassa Koko Lätäsenon itäpuolinen alue muutamia sen pohjoisosan vaara alueita lukuunottamatta pysyttelee metrin alapuolella ja samaan korkeusluokkaan kuuluvat Könkämäenon laakso Kilpisjärvelle asti ja Lätäsenon vuoma Tenomuotkan korkeudelle Lätäsenon luoteispuoli kohoaa em jokivuomia lukuunottamatta yli metrin ja siellä on jo kaakosta lähtien yli metrin ulottuvia alueita jotka li sääntyvät ja laajenevat nopeasti luoteeseen siirryttäessä Peruskallioalueella on vain muutamia 9 metriä ylittäviä huippuja mutta kambro siluurin puolella kohoavat jo laajat alueet tämän korkeusrajan yläpuolelle Peruskallion puolella ylittää vain Terb misvaara ja Jollonoaivi metrin rajan Kambro siluurialueella on jo koko joukko tällaisia huippuja Haltiotunturin edustaessa niiden ja samalla koko Suomen korkeinta lakea Kuva

9 Kuva Enontekiön kartalehtialueen absoluuttiset korkeussuhteet Fig Absolute altitudes of the Enontekiö map sheet area Kaikille absoluuttisen korkeuden vyöhykkeille ovat tyypillisiä suhteellisten kor keuksien tiheät vaihtelut Koko karttalehtialueen topografialle ovat leimaa antavia pienialaiset ja ympäristöstään jyrkästi kohoavat vaarat ja tunturit sekä usein syvälle uurtautuneet vesistöuomat Ainutlaatuisen voimakkaana piirtyy maisemaan Käsivar ren»nyrkin» poikki ulottuva kambro siluurimuodostuman jyrkkä reunama Paljastumasuhteet ovat karttalehtialueella hyvin vaihtelevia Eniten on paljastumia kambro siluurimuodostumalla mutta senkin koillisosa on niin moreenin peittämää että raja peruskalliota vastaan jää paikoin epävarmaksi Kambro siluurimuodostu man jyrkän törmän yläosat ovat hyvin paljaat alemmat sen sijaan usein talusmuodos tumien peitossa Poikkeuksia lukuunottamatta on peruskallioalueella paljastumia verraten tasaisena mutta harvana verkkona Pahimmin on luotettavan karttakuvan laatimista haitannut suurten jokiuomien ja järvipainanteiden paljastumaköyhyys Lätäsenon alajuoksun jokihiekkakerrostumat ja muutamat alueen itäosien laajat»hiekkatievat» Korkeam millakin paikoilla on paljastumatiheys paikoin niukkaa sillä paksu moreeni peittää 9

10 joskus vaaroja ja tuntureitakin niin että kalliota on näkyvissä vain jyrkänteissä ja huuhtoumanivoilla Alkulauseessa on jo viitattu alueen kartoitustyötä vaikeuttaneisiin seikkoihin ja olosuhteisiin Toisaalta kun karttalehtialue sen eteläisintä osaa lukuunottamatta on metsärajan ja suurelta osalta myös puurajan yläpuolella on paljastumien löytäminen ollut suhteellisen helppoa Näin ollen voitaneen katsoa että liitteenä olevalla tektoni sella ja paljastumakartalla Liite näkyvä havaintopisteverkko antaa ainakin suh teellisen kuvan karttalehtialueen paljastumatiheydestä KALLIOPERÄN PÄÄPIIRTEET Enontekiön karttalehtialueen kallioperälle antavat leimansa jo E Mikkolan 9 Muonion karttalehdeltä ja O Ödmanin 9 Norrbottenin karttalehdeltä tutut kivi lajimuodostumat joiden pohjoiset jatkeet pääpiirteittäin N S kulkusuuntaa nou dattaen ulottuvat poikki kapean karttalehtialueen Oman erikoispiirteensä antaa sille maamme muulle kallioperälle vieras elementti kaledonialaisen vuorijonovyöhykkeen reunama joka sijaitsee aivan alueen NW kärjessä Käsivarren»nyrkissä» PERUSKALLIOMUODOSTUMA Peruskalliomuodostuman koostumukseltaan pääasiassa granodioriittiset ja gra niittiset syväkivet käsittävät laajoja ja verraten yhtenäisiä alueita karttalehden itä ja luoteisosissa Moninaiset pintasyntyiset kivilajit ovat sen sijaan sijoittuneet alueen keskustaan missä pitkänomaiset syväkivi intruusiot ovat jakaneet ne erillisiksi jaksoiksi Muut mainittavammat liuskemuodostumat sijaitsevat alueen NE kulmauksessa Pöyrisjärven E puolella sen N osassa Porojärveltä kaakkoon ja lounaisrajan N osassa Könkämäenon varrella LIUSKEITA Syntynsä ja koostumuksensa perusteella on karttalehtialueen suprakrustiset kivet jaoteltavissa sedimenttisyntyisiin ja vulkanogeenisiin Näiden kahden pääryhmän jäsenten alueellisessa jakautumisessa on sen sijaan vain paikoin selvää säännönmu kaisuutta Karttalehden alueella kuten karelidien alueilla muuallakin Suomessa ovat kvart siitit ikään kuin liuskemuodostumien runkona Sedimenttisyntyisiin liuskeisiin kuu luu tällä alueella kohtuullisesti myös kiilleliuskeita jotka usein ovat eriasteisesti gneissiytyneitä Näihin liittyy myös joukko erilaisia juova ja kerrosrakenteisia vah vemmin metamorfoituneita liuskeita tai gneissejä joiden äärimmäistä jäsentä edustaa Porojärven juovagneissi Juovaisille muunnoksille on ominaista että niissä savisyn tyisten kerrosten ohella on myös emäksisiä tuffisyntyisiä kerroksia

11 Alueen kvartsiitit jakaantuvat kahteen vyöhykkeeseen Näistä läntinen kook kaampi ja yhtenäisempi seuraa Lätäsenon jokiuomaa pääasiassa sen W puolella Itäinen taas sijaitsee pääosiltaan keskisen liuskejakson itäosassa ja osittain Pöyrisjär ven NE puolella Se edustaa Muonion karttalehdellä sijaitsevan Pallas Ounastuntu rin kvartsiittijakson useiksi eri]lisiksi vyöhykkeiksi jakaantunutta pohjoista jatketta Molemmissa vyöhykkeissä on sekä kiille että maasälpäkvartsiitteja jotka lännessä sijaitsevat alueittain erillään idässä taas vuorottelevat keskenään kerrosmaisesti Mo lemmissa on myös paikallisia petrografisia eroavaisuuksia joista tässä mainittakoon läntisen jakson muutamat fuksiittipitoiset ja itäisen jakson eräät metamorfoituneita Ca pitoisia välikerroksia sisältävät muunnokset Eri jaksot poikkeavat selvästi myös metamorfoitumisasteeltaan Lännessä nähdään vielä runsaasti hyvin säilyneitä pri määrirakenteita jotka idässä ovat lähes kauttaaltaan tuhoutuneet Idässä on kvart siitti paikoin laaja alaisestikin muuttunut sillimaniittiliuskeeksi tai kvartsi silli maniittikyhmyjä sisältäväksi gneissiksi Viimeksimainitun syntyä ovat ilmeisesti edis täneet kvartsiittiin tunkeutuneet graniitti intruusiot Kiilleliuskeita ja gneissejä on vain vähän ja kooltaan enimmäkseen pieniä ja erilli siä kerrostumia jotka sijaitsevat luoteessa Könkämäenon varrella keskisellä liuske vyöhykkeellä ja koillisessa Pöyrisjärven E puolella Tyypillisimmät primäärirakenteensa säilyttäneet kiilleliuskeet sijaitsevat keskisellä liuskevyöhykkeellä Niiden kontakteissa syväkiviä vastaan on paikoin sillimaniitti ja granaattipitoisia reunavyöhykkeitä Erikoisuutena on mainittava Markkinassa si jaitseva kalkkikivivälikerroksia ja granaatteja sisältävä kiilleliuskemuunnos Muut tämän ryhmän kivet ovat eriasteisesti metamorfoituneita ja lähes kokonaan primääri rakenteensa kadottaneita kiillegneissejä joille lisäksi on tunnusomaista määrältään vaihteleva plagioklaasipitoisuus Juova ja kerrosrakenteisia liuskeita tai gneissejä on alueella paitsi aivan paikalli sina muunnoksina syväkivien ja liuskeiden kontaktivyöhykkeillä kahtena laajahkona ja yhtenäisenä muodostumana joista toinen myötäilee Lätäsenon uomaa ja toinen leviää kambro siluuriliuskeiden rajalta Porojärveltä kaakkoon Lätäsenon Uijavuoman kiven perusaineksena on eriasteisesti gneissiytynyt kiille liuske Tämä vuorottelee amfiboliitin kanssa yleensä vain muutaman cm :n vahvuisena kerroksina Amfiboliittikerrokset lienevät alkuaan kiilleliuskeaineksen kanssa samasta kerrostumisaltaasta laskeutunutta tuffiainesta Jo tämä kerrosvuorottelu antaa kivelle juovaisen asun mutta sitä ovat vielä omiaan korostamaan melko yleiset ja siihen kerrosmyötäisesti tunkeutuneet apliittigraniittisuonet Myös Porojärven gneissille on juovainen asu tunnusomaista Täällä se kuitenkin perustuu ohuehkojen tummien biotiittirikkaiden ja vaaleiden kvartsi ja maasälpä rikkaiden juovien vuorotteleen Tummien juovien koostumus viittaa siihen että lähtökivenä on ollut kiilleliuske Joukossa on kuitenkin osueita joissa tummien juovien aineksena on sarvivälkettä Tällöin on lähtökivenä ilmeisesti ollut amfiboliitti Koko graniittigneissi on vahvasti tektonisoitunutta ja pienoispoimuista Vaaleat kvartsi plagioklaasijuovat ovat todennäköisimmin syntyneet tektonisoitumispro

12 sessin yhteydessä metamorfisen differentioitumisen tietä Juovagneissin kaakkoisreu nalla on lisäksi kalimaasälpärikkaita suonia jotka lienevät synnyltään arteriittisia ja peräisin kontaktissa olevasta graniittimassiivista Sedimenttisyntyisten liuskeiden tapaan ovat alueen emäksiset vulkanogeeniset kivet sijoittuneet pääosiltaan karttalehtialueen keskiosaan Ne ovat luontevasti jao teltavissa seuraaviin kolmeen pääryhmään : Sellaisiin metamorfisiin amfiboliitteihin joiden synty ei primäärirakenteiden puuttumisen vuoksi ole enää pääteltävissä Sel laisiin puolipinnallisiin tai effusiivisiin kiviin joissa primääripiirteet ovat hyvin säily neet Sellaisiin suunnittuneisiin tai massamaisiin kiviin joille vihreäliuskefasieksen mineraaliseurue on tunnusomainen Amfiboliitit ovat tummia liuskeisia tai eriasteisesti gneissiytyneitä kiviä Tavalli sesti ne sisältävät tasaveroisesti sarvivälkettä ja plagioklaasia mutta joukossa on myös diopsidi ja/tai kummingtoniittipitoisia muunnoksia Kaikki nämä liittyvät joko toi siinsa tai alueen muihin vulkanogeenisiin kiviin paikallisina muunnoksina Primäärirakenteensa säilyttäneisiin puolipinnallisiin tai effusiivisiin amfiboliittei hin kuuluu uraliittiporfyriittejä marltelikiviä ja agglomeraatteja Karttalehtialueen länsiosan uraliittiporfyriitit näyttävät poikkeuksetta liittyvän tavallisimmin reunamuunnoksina muihin vulkanogenisiin muodostumiin Näin jois sakin tapauksissa myös itäosan uraliittiporfyriitit Tavallisimmin ne kuitenkin ovat täällä sillimaniittiliuskeita leikkaavina kookkaina juonina Mantelikivet liittyvät paikallisina muunnoksina alueen amfiboliitteihin Manteli aineksen niissä muodostaa tavallisimmin sarvivälke ja plagioklaasi mutta niissä on todettu myös diopsidia skapoliittia karbonaattia ja kvartsia Agglomeraattirakenteita on tavattu vain parissa paikassa keskisen liuskevyöhyk keen länsiosan amfiboliittien yhteydessä Agglomeraattien perusmassa on intermediä ristä blasto ofiittista liusketta jonka päämineraaleina on plagioklaasi kvartsi ja sarvivälke Heitteleissä on sama mineraaliseurue mutta riippuen lähinnä sarvivälk keen määrästä ne ovat perusmassaa joko tummempia tai vaaleampia Heitteleitä pie nemmät epidoottikasaumat ovat kivelle luonteenomaisia Liuskejakson länsiosassa ja alueen NW osan erillisten amfiboliittien yhteydessä on joukko vihreäliuskefasiesta edustavia muunnoksia joissa monesti on säännötöntä tuffisyntyyn viittaavaa kerrosrakennetta Mineraalikoostumukseltaan ne ovat joko muskoviitti kloriitti tai granaatti kloriittiliuskeita eriasteisine vaihettumismuo toineen Näihin liuskeisiin liittyy paikoin massamaisia vihreäkiviä ja karbonaattipi toisia vuolukivimäisiä muunnoksia SYVAKIVIA Karttalehtialueen syväkivet muodostavat koostumukseltaan varsin monivivahtei sen ja aukottoman petrografisen sarjan kaligraniiteista peridotiitteihin Niiden keski näisissä paljoussuhteissa on sen sijaan huomattavia vaihteluja Yleisimpiä ovat granodioriittiset muunnokset jotka lähinnä valtaavat alueen

13 NW osan mutta joita on runsaasti myös keskistä liuskemuodostumaa jakavina int ruusioina Välimuotona näistä varsinaisiin graniitteihin on alueen itäosan käsittävä ns Hetan graniitti Graniitit joita niitäkin on runsaahkosti ovat pääasiassa sijoittu neet keskisen liuskemuodostuman yhteyteen ja varsinkin sen reunaosiin Edellämainittuja emäksisempiä syväkiviä on koko alueella varsin niukalti ja niiden kooltaan pienet intruusiot sijaitsevat keskisen liuskemuodostuman tuntumassa Sellaisia ahtaamman luokittelun mukaisia kaligraniitteja joissa on kalimaasälpää enemmän kuin kokonaismaasälpämäärästä on karttalehtialueella vain muutamina itsenäisinä intruusioina mutta paikoin runsaastikin laajempien graniittimassiivien reunamuunnoksina Pääosaa kivilajikartalle punaisella merkityistä graniiteista edustavat sellaiset adamel liittiset muunnokset joissa kalimaasslpää on yli mutta alle kokonaismaasälpä määrästä Vakiokoostumuksestaan huolimatta esiintyy niissä sekä asultaan että väril tään toisistaan poikkeavia muunnoksia Karttalehden itäosassa sijaitseva Hetan graniitti muodostaa välivaiheen granii teista granodioriitteihin Se sisältää plagioklaasia hieman enemmän kuin sekä kali maasälpää että kvartsia ja vastaa koostumukseltaan lähinnä kvartsimonzoniittia Muista graniiteista se erottuu myös lävistyssuhteidensa perusteella ja liittyy toisaalta liuskeita lävistävänä ja varsinkin reunaosiltaan suunnittuneena orogeenisiin grano dioriitteihin Laajimmat kivilajikartalle ruskealla granodioriitin värillä merkityt muodostumat ovat sellaisia plagioklaasirikkaita adamelliitteja joissa vielä on kalimaasälpää hieman yli kokonaismaasälpämäärästä Koostumuksensa perusteella ne sijoittuvat Hetan graniitin ja granodioriittien väliin ja eroavat viimeksimainituista jo megaskooppisesti tunnusomaisen leukokraattisuutensa vuoksi Varsinaiset granodioriitit joiden kalimaasälpäpitoisuus rajoittuu välille kokonaismaasälpämäärästä eroavat myös runsaamman biotiittipitoisuutensa perus teella edellä mainituista muunnoksista Geneettisesti ne kuitenkin liittyvät läheisesti toisiinsa sillä tummat granodioriitit sijaitsevat vähäisiä poikkeuksia lukuunottamatta paikallisina osueina juuri leukokraattisissa adamelliittisissa granodioriiteissa Granodioriittisarjan kiviin liittyy vähäisinä paikallisina muunnoksina poikkeavan kalimaasälpäköyhiä differentiaatteja joista toista leukokraattista voi nimittää grano dioriitti trondhjemiitiksi ja toista myös vähän sarvivälkettä ja enemmän biotiittia sisältävää kvartsidioriitti trondhjemiitiksi Erillisinä keskiseen liuskemuodostumaan tunkeutuneina mutta ilmeisesti ge neettisesti granodioriittisarjaan kuuluvina intruusioina on alueella todettu myös kvartsisyeniittiä ja natriumtonaliittia Viimeksimainittua joka on saanut myös kivi lajikarttaan oman merkintänsä on huomattavasti edellistä runsaammin ja sitä on sekä tasarakeisena että porfyyrisenä muunnoksena Emäksisiä syväkiviä on vain muutamina kooltaankin verraten pieninä intruu sioina Ne sijaitsevat toisistaan erillään keskisen liuskemuodostuman tuntumassa

14 Näiden lisäksi on alueen NW osan emäksisten vulkaniittien yhteydessä joitakin vä häisiä syväkivimäisiä vihreäkivi ja talkki magnesiittikiviosueita Keskisen liuskealueen emäksisille syväkiville ovat luonteenomaisia suuret koostu musvaihtelut peridotiiteista dioriitteihin Yleensä eri muunnokset hornblendiitti serpentiniitti gabrot ja dioriitit ovat erillisissä intruusioissa Poikkeuksen tekee vain Suikeron Tsohkoaivin muodostuma missä on tavattu sekä serpentiniittiä että py rokseeni ja uraliittigabroa Alueen hornblendiittia luonnehtii karkearakeinen sarvivälke ja sitä vähäisempi usein kookkaina ofiittisina sälöinä esiintyvä anortiitti An 9 Gabroja on sekä hy persteeniä että diopsidia sisältävinä muunnoksina pyrokseenipseudomorfooseja si sältäv nä uraliittigabroina ja vielä noin neljänneksen tilavuudestaan skapoliittia sisäl tävänä skapoliittigabrona Normaalin dioriitin lisäksi on Tarvantovaaran N osassa yli tilavuusprosenttia magnetiittia sisältävä»rautadioriitti» JUONIKIVIÄ Pääasiassa karttalehtialueen länsiosassa on tavattu verraten runsaasti juonikivi lajeja : kvartsiporfyyriä uraliittidiabaasia ja albiittidiabaasia Yleisimpiä näistä ovat uraliittidiabaasit harvinaisimpia taas vain pari kvartsi porfyyrijuonta Nämä molemmat juonityypit leikkaavat peruskalliomuodostuman sekä liuskeita että syväkiviä ja ovat siten luonteeltaan postorogeenisia Keskisen liuskealueen länsiosaan sijoittuneet albiittidiabaasit ja niihin liittyvät albitiitit lävistävät nekin peruskalliomuodostuman kiviä mutta esiintyvät sivukiviinsä nähden konformisti ja ovat näin ollen edellisiä varhaisempia synorogeenisen vaiheen tuotteita Juonikiviin on lisäksi luettava emäksisiin vulkaniitteihin liittyvät sivukiviään juonimaisina leikkaavat uraliitti porfyriittimuunnokset KANBRO SILUURIMUODOSTUMA Kaledoonisen vuorijonovyöhykkeen Suomen puoleinen vähäinen reuna alue koostuu lähes kokonaan erilaisista liuskeista Kaakkoon peruskallioaluetta vastaan suuntautuvasta jyrkästä törmästä jonka suu rin korkeus on pari sataa metriä on liuskesarjan pääosa hyvin näkyvissä alkuperäisessä stratigrafisessa järjestyksessä ja loivassa vain hieman N tainw suuntaan viettävässä asennossa Alinna prekambrisella kulutustasolla on peruskallion rapautumisainek sesta muodostunutta pohjakonglomeraattia ja kvartsiittia Näitten päällä on sarja saviliuskeita jotka yläosassaan vuorottelevat hiekkakivikerrosten kanssa Näitä sel västi autoktonisia kerrostumia seuraa sarja vuorottelevia savi ja hiekkakiviä sekä ylinnä dolomiittia jotka päällä olevan ylityöntölaatan vaikutuksesta ovat osittain saaneet parautoktonisen luonteen Törmässä ylimpänä olevan alloktonisen tunturi kvartsiitin voimakkaasti tektonisoituneen myloniittiutuneen tai breksioituneen

15 kvartsi maasälpäliuskeen erottaa alemmasta autoktonis parautoktonisesta sarjasta voimakas ylityöntöpinta Kauempana luoteessa peittävät vuorostaan tunturiliusketta koostumukseltaan savi ja vulkaniittisyntyiset gneissimäiset liuskeet jotka saattavat olla ylityönnön pe ruskalliopohjasta mukaansa tempaamia Norjan rajalla sijaitsevalla Halditsohkalla ja sen lähituntumassa sijaitsevat kambro siluurimuodostuman ainoat syväkivet oliviinigabrot ja sen differentiaatit joilla on laajemmat jatkeensa Norjan puolella ja juurialueet Atlantin rannikolla TEKTONIIKKAA JA STRATIGRAFIAA Karttalehden alueen laajan keskiosan kulkusuuntia kontrolloi etelästä sille jatku vien Mikkolan 9 mukaan karelidien lapponium ryhmään kuuluvien liuskeiden pohjois eteläinen suuntaus jossa kuitenkin liuskeisiin tunkeutuneet syväkivi intruu siot ovat aiheuttaneet loivapiirteistä taipuilua Pöyrisjärven NE puolen liuskemuo dostumassa ja NW osan syväkivi sekä graniittigneissialueilla vallitsee sen sijaan jonkin verran poikkeava NNW SSE suuntaus Kaateet ovat yleensä pystyjä tai jyrkkiä Loivia kaateita on yleisemmin tavattu vain NW rajalla Könkämäenon keskijuoksun seuduilla ja Tsaimatunturin alueella viimeksimainitulla varsin intensiivisesti poimuttuneiden liuskeiden yhteydessä Rakoilu ja ruhjevyöhykkeet ovat alueella voimakaspiirteisiä ja yleisiä Kuten jo karttakuvassa näkyvistä järvisyvänteistä vesistöuomista ja topografiasta ilmenee ovat ne varsinkin liuskealueilla voittopuolisesti liuskeisuuden kulun suuntaisia mutta sekä liuske että varsinkin syväkivialueilla on monia tätä suuntaa vastaan kohtisuoria murrosvyöhykkeitä Karttalehtialueen NW osan uraliittidiabaasi ja kvartsiporfyyri juonet näyttävät verraten säännöllisesti tunkeutuneen N S suuntaa lähentelevään rakoilusysteemiin Liuskemuodostuman sisäisestä stratigrahasta on kenttätyövaiheessa saatu vain vähäisiä viitteitä Kuitenkin eräät liuskejakson kvartsiiteista ja kiilleliuskeista saadut pohjansuuntahavainnot ja eräät liuskejakson keskiosan amfiboliittien synkliinimäiset asemat muiden liuskeiden päällä antavat mahdollisuuden päätellä liuskeiden stratigra fisen järjestyksen seuraavaksi : alinna kvartsiitit sitten kiilleliuskeet ja gneissit sekä ylinnä emäksiset vulkaniitit Lukuisien lävistyssuhdehavaintojen perusteella näyttää ilmeiseltä että liuske alueen syväkivet ovat liuskeita nuorempia ja kuuluvat näin ollen karjalaiseen syn tai myöhäisorogeeniseen sarjaan Syväkivien keskeisten lävistyssuhteiden perusteella ne näyttäisivät muodostavan emäksisistä happamiin ulottuvan säännönmukaisen krono logisen sarjan Tämän sarjan svekofennialais karelidisen iän varmistaa Hetan graniitista tosin Enontekiön karttalehtialueen eteläpuolelta Käkkälön joen sillankorvasta otetusta näytteestä tehty radiometrinen iänmääritys 9 milj vuotta Toisaalta alueen NW osan granodioriittialueelta Ropinsalmelta otetun näytteen zirkonille m v

16 ja titaniitille m v tehdyt iänmääritykset antavat viitteitä siitä että alueella esiintyisi myös ns vanhan pohjan muodostumia Tätä tukee myös Ödmanin 9 käsitys prekarjalaisten syväkivien esiintymisestä Ruotsin Norrbottenin alueella esim Rostojaurin granodioriitti ja toisaalta Porojärven juovagneissi jonka ilmeinen ana logisuus Itä Suomen graniittigneissin eräiden muunnosten kanssa antaa aiheen olet taa sen kuuluvan samaan prekarjalaiseen ikäryhmään PERUS KALLIOMUODOSTUMA Pääosan Enontekiön karttalehtialueen peruskalliomuodostumasta valtaavat grano dioriittiset ja graniittiset syväkivilajit Lähes yksinomaisia ne ovat Hetan graniitin leviämisalueella idässä ja laajalla granodioriittialueella luoteessa Lajirunsaat mutta alaltaan syväkiviä vähäisemmät pintasyntyiset kivilajit ovat voittopuolisesti sijoittu neet karttalehtialueen keskiosaan mutta niitä tavataan mainittavissa määrin myös koillisessa Pöyrisjärven E puolella ja luoteessa Porojärveltä kaakkoon Kaikki alueen emäksisten syväkivien intruusiot sijaitsevat keskisen liuskevyöhykkeen alueella Kes kisen ja koillisen liuskevyöhykkeen tuntumaan lähinnä niiden reunaosiin ovat myös sijoittuneet lähes kaikki alueen graniitit Keskisen liuskevyohykkeen Lätäsenoa myötäilevässä osassa on joukko konfor meja albiittidiabaasijuonia ja niihin liittyviä albitiitteja Täällä sekä varsinkin luotei sella granodioriittialueella on runsaasti leikkaavia uraliittidiabaasijuonia ja pari kvartsiporfyyrij uonta PINTASYNTYISIA KIVILAJEJA Peruskallioalueen pintakivilajit ovat sekä synnyltään että koostumukseltaan moni naisia Eräitä välittäviä muunnoksia lukuunottamatta ne ovat helposti jaoteltavissa kahteen pääryhmään sedimenttisyntyisiin ja vulkanogeenisiin Alueellisesti näiden pääryhmien sijainnissa ei sen sijaan ole sanottavaa säännönmukaisuutta Täällä kuten muuallakin karjalaisen vuorijonovyöhykkeen alueilla ovat kuitenkin kvartsiitit ikään kuin laajempien liuskevyöhykkeiden runkona Kvartsiitteihin läheisesti liittyviä silli maniittiliuskeita ja gneissejä on mittavina jaksoina keskisellä liuskevyöhykkeellä Kiilleliuskeita ja gneissejä on koko alueella vähän mutta niitä on kuitenkin lähes kaikissa pintakivikomplekseissa ja lisäksi oleellisena perusaineksena Lätäsenoa myö täilevässä Uijavuoman juovaisessa liuskeessa ja Porojärveltä kaakkoon leviävässä juovagneissimuodostumassa Koostumukseltaan ja rakenteeltaan toisistaan eroavia emäksisiä vulkaniitteja on kaikissa alueen pintakivimuodostumissa Laadultaan ne vaihtelevat primäärirakenteensa kadottaneista amfiboliliuskeista tuffi ja laavasyntyi siin effusiiveihin puolipinnallisiin porfyriitteihin ja osittain syväkivimäisiin vihreä kiviin ja talkkimagnesiittikiviin

17 SEDIMENTTISYNTYISIÄ LIUSKEITA JA GNEISSEJÄ KVARTSIITTEJA Karttalehtialueen kvartsiittiset kivilajit sijaitsevat pääosiltaan sen keski ja itäosissa Täällä ne jakaantuvat alueellisesti kahteen vyöhykkeeseen läntiseen ja itäiseen Näistä on läntinen sekä suurempi että yhtenäisempi ja ulottuu Lätäsenon lähituntumassa poikki karttalehtialueen etelästä pohjoiseen Itäinen muodostaa Muonion karttaleh deltä ulottuvan Pallas Ounastunturin kvartsiitin pohjoisen jatkeen Sen erilliset jak sot sijaitsevat osaksi Salvasjärven ja Hetan graniitin välisellä alueella osaksi Pöyris järven koillis ja itäpuolella Muuallakin karttalehden alueella on lisäksi joitakin pieniä erillisiä kvartsiittilinssejä Molemmissa päävyöhykkeissä on sekä kiille että maasälpäkvartsiitteja Lännessä ne sijaitsevat alueittain toisistaan erillään idässä taas keskenään kerrosmaisesti vuoro tellen Paikallisten petrografisten eroavaisuuksien ohella poikkeavat eri vyöhykkeiden kvartsiitit oleellisesti toisistaan myös metamorfoitumisasteensa erilaisuuden perus teella Lännessä on monin paikoin nähtävissä erilaisia hyvin säilyneitä primääriraken teita mutta idässä ne ovat suurimmaksi osaksi tuhoutuneet Lisäksi on siellä osa kiille kvartsiiteista muuttunut sillimaniittiliuskeeksi ja gneissiksi Läntinen kvartsiittivyöhyke Läntisen kvartsiittivyöhykkeen keskeisin Vuontisjärvien mittava muodostuma on pääosiltaan serisiittikvartsiittia Sen kivi on kauniin klastista ja siinä näkyy sekä mega että mikroskooppisesti ohutlustoinen raekokoon perustuva kerrallisuus Kuva Aksessorista kalimaasälpää lukuunottamatta ovat klastiset rakeet kvartsia Niiden suhde iskokseen on : Iskoksen päämineraalit ovat paljousjärjestyksessä kvartsi serisiitti ja maasälvät sekä aksessorit kalsiitti turmaliini epidootti ja malmi Vuontisjärven muodostuman haarautumissa ja erillisissä jatkeissa on klastinen kvartsiitti muuttunut liikuntojen ja syväkivi intruusioiden vaikutuksesta voimak kaasti liuskettuneeksi serisiittikvartsiitiksi Siinäkin on vielä mikroskooppisesti tun nistettavissa blastoklastinen rakenne voimakkaasti aaltosammuvista muurilaastin reunustamista ja pienisuomuisen serisiitin kehämäisesti ympäröimistä kvartsirakeista Äärimmäisissä tapauksissa ovat primäärirakenteet täysin hävinneet koska kivi on jauhautunut pienirakeiseksi liuskeeksi tai suorastaan myloniitiksi Tarjun etelärinteen parissa kvartsiittipaljastumassa on konglomeraattia Sen kvart siittiset pallot ovat liuskeisuuden suunnassa pitkänomaisiksi venyneitä ja vaihtelevat läpimitaltaan cm :iin Pohjoisemmalla paljastumalla on konglomeraatin iskos puhdasta kvartsiittia mutta eteläisemmällä joka on emäksisen vulkaniittimuodos tuman lähituntumassa on mukana myös vulkaanista ainesta Siinä on myös rikki ja magneettikiisupirotetta ja runsaasti näiden rapautuessa syntynyttä ruostetta Vaihettuminen kvartsiittikonglomeraatista vulkaniittiin näyttää kenttähavaintojen mukaan asteittaiselta Myös pohjoisempana Marsuoaivilla kvartsiitin länsikontak 9

18 Kuva Kerrallinen klastinen kvartsiitti Vuontis järvi Lätäsenon alajuoksulta W x Nic Fig Stratified clastic quartzite X Nic tissa kiilleliusketta vastaan on muuttuminen asteittaista ja ilmenee siellä biotiittimää rän kvartsin kustannuksella tapahtuvana kasvuna Läntisen kvartsiittivyöhykkeen eteläosa Tsohkoaivilta lähtien on pääosiltaan maasälpäkvartsiittia Poikkeuksen tekevät vain muutamat kapeat välikerrokset ja Uusitalon pohjoispuolella sijaitseva erillinen linssi jotka ovat edeltä tuttua voimak kaasti liuskettunutta serisiittikvartsiittia Myös maasälpäkvartsiittien koostumuksessa on vähäisiä paikallisia vaihteluja Maasälpien yhteismäärä on niissä tavallisimmin ja edellä kuvattuihin seri siittikvartsiitteihin verrattuna tämä kasvu on tapahtunut sekä kvartsin että serisiitin kustannuksella Kalimaasälpää on tavallisesti enemmän kuin plagioklaasia joka on oligoklaasia Yleisiä aksessoreja ovat biotiitti serisiitti muskoviitti titaniitti apatiitti malmi ja zirkoni Maasälpäkvartsiiteissa ovat blastoklastiset rakenteet yleisiä Granuloituneina ja muurilaastin ympäröiminä rakeina on sekä kvartsia että maasälpiä Myös kerrosraken teet ovat yleisiä ja ne perustuvat tavallisimmin klastisten tai blastoklastisten maasäl

19 Kuva Virtakerrosrakennetta kvartsiitissa Neljän tuulen tien leikkaus Pahtakoskella Fig Current bedding in quartzite Kuva Kerrallisen kvartsiitin tyypillistä rakoilua Kurkkio Lätäseno Iso Fig Typical fracturing in a stratified quartzite

20 Kuva Pre glasiaalista rapautumaa maasälpäkvartsiitissa Vähä Kurkkio Lätäseno Fig Preglacial weathering in a feldspar quartzite pärakeiden paljousvaihteluihin Muista primäärisistä rakennepiirteistä ansaitsee mai ninnan Pahtakosken kohdalla Neljän tuulen tien leikkauksissa hyvin näkyvät virta kerrosrakenteet Kuva joista on tulkittavissa läntinen kerrostumapohjan suunta Samoissa kerroksissa nähdään paikoin konglomeraattisia pohjaosia joiden maksimi paksuus on cm ja kvartsipallojen läpimitta jopa cm Pahtakosken kvartsiitissa on paikoin säännöttömästi risteileviä mm levyi siä karbonaattijuonia Niiden ruskea väri johtuu pitkin karbonaatin lohkorakoja ta pahtuneesta ruosterapautumisesta ankeriittiutumisesta Lätäsenon tuntumassa Ison ja Vähän Kurkkion korkeudella sekä Koihkalanvaa ralla vallitsevat jo edeltä tutut serisiitti ja maasälpäkvartsiitit eräin paikallisin eroa vaisuuksin Lätäsenon länsipuolella on yleisimpänä muunnoksena lepidoblastinen serisiittikvartsiitti joka lohkeilee helposti muutaman cm :n paksuisiksi liuskepinnoil taan hopeanhohtoisiksi laatoiksi Itse jokivarressa ovat vallalla Pahtakosken kerrokselliseen maasälpäkvartsiittiin verrattavat muunnokset joille on leimaa antavana piirteenä parallelipipedimäinen rakoilu Kuva Vähän Kurkkion itärannan rantatörmässä on ilmeisesti preglasiaa lista rapautumaa edustava muodostuma jossa kivi on aivan jauhomaista mutta siitä huolimatta siinä on vielä selvästi nähtävänä alkuperäiset rakennepiirteet Kuva Muodostuman jonkinverran paremmin säilyneissä reunaosissa on kivi kerroksellista kristalloblastista kvartsiittia joka sisältää runsaasti oligoklaasia harvakseltaan pitkiä muskoviittisuomuja sekä aksessoreina sarvivälkettä apatiittia ja malmirakeita

21 Kurkkioiden itäpuolella seuraa taas sersiittikvartsiitti jossa serisiitti on paikoin joko osittain tai kokonaan korvautunut fuksiitilla Fuksiittikvartsiittia on vähäisinä osueina tavattu myös läntisimmässä kvartsiittijaksossa Vuontisjärvien korkeudella ja etelässä Pahtakosken lähellä Viimeksimainitussa paikassa sen eräät pienirakeiset ja homogeeniset muunnokset vastaavat jopa avanturiini korukivelle asetettavia vaati muksia Matisto 9 Kurkkioitten fuksiittikvartsiitti muuttuu lyhyellä matkalla maasälpäkvartsiitiksi johon kerroksittain alkaa ilmaantua enemmän ja enemmän bio tiittia ja Koihkalanvaaralla myös amfiboliittisia välikerroksia Kivi näyttää näin ollen muuttuvan asteittain Uijavuoman laajaksi emäksisiä ja happamia välikerroksia sisäl täväksi juovaiseksi kiilleliuskeeksi Puusasvaaran Nierivaaran alueella Lätäsenon itäpuolella on kvartsiittia muuta man paljastuman indikoimana kapeana vyöhykkeenä Norjan rajaa vasten Kivi on koko jaksossa hyvin pienirakeista mm granoblastista ja voimakkaasti suun nittunutta Pohjoisessa Nierivaaralla on serisiittipitoisia kvartsiittiliuskeita Etelässä Puusasvaaralla on sekä vaaleata että harmahtavaa muunnosta joissa molemmissa on mikroskooppisesti harmaassa myös megaskooppisesti erottuvaa kerrosrakennetta Vaaleassa se perustuu plagioklaasin harmaassa taas määrältään vähäisen ja väriltään vaaleahkon sarvivälkkeen kerrosmaiseen esiintymiseen Useimmat muista karttalehden länsiosan pienistä ja erillisistä kvartsiiteista ovat vahvasti suunnittuneita ja granuloituneita maasälpäkvartsiitteja Yksi poikkeuksista on Könkämäenon Pätikkäkosken niskalla ja rantakallioissa tavattu serisiitti kvart siitti Vähäisen kokonsa vuoksi se ei ole saanut omaa merkintää kivilajikartalle mutta ansainnee tässä maininnan koska mahtava Pätikkäkoski saa kiittää sitä olemassa olostaan Itäinen kvartsiittivyöhyke Itäisen ja läntisen kvartsiittivyöhykkeen olennaisimpana yhteisenä piirteenä on sekä kiille että maasälpäpitoisten muunnosten esiintyminen Toisaalta niillä on myös monia eroavuuksia Itäisen vyöhykkeen kiillekvartsiitit ovat läntisten serisiittikvartsiittien asemesta muskoviittipitoisia Siellä ne läntisistä heimolaisistaan poiketen esiintyvät maasälpä kvartsiittien kanssa vuorottelevina kerroksina joiden paksuudet vaihtelevat muuta mista desimetreistä kymmeniin metreihin Kiillekvartsiitit ovat itäisen vyöhykkeen länsiosissa maasälpäkvartsiitteja yleisempiä Itäosassa niitä sen sijaan on vähän tai ne puuttuvat monista muodostumista kokonaan Kiillerunsautensa ansiosta nämä kvartsiitit lohkeilevat helposti ohuiksi laatoiksi Niiden mikrorakenne on granoblastinen ja raekoko mm Pitkulaisiksi veny neillä kvartsirakeilla ja kapeilla kiillesuomuilla voi joskus olla keskimääräistä huomat tavasti enemmänkin pituutta Kvartsin aaltosammuminen on voimakasta ja muuri laastirakenteet ovat rakeiden reunamilla yleisiä Vallitsevan kvartsin ohella on näissä kivissä runsaasti kiillettä tosin vaihtelevia

22 Kuva Blastoklastinen maasälpäkvartsiitti Näkkälänjoki x Nic Fig Blastoclastic feldspar quartzite Nic x määriä Se on yleensä muskoviittia mutta kiillerikkaimmissa muunnoksissa saattaa olla jonkinverran myös biotiittia Maasälpää oligoklaasia on tavattu vain satunnai sesti kvartsiköyhimmissä muunnoksissa Muina aksessoreina on malmia ja zirkonia ja joskus sillimaniittia Anal Taul I Tyypillisessä maasälpäkvartsiitissa on kvartsipitoisuus samaa luokkaa kuin kiille kvartsiiteissa mutta huomattava osa kiilteistä on korvautunut kalimaasälvällä ja plagioklaasilla andesiinilla Biotiittia on tavallisesti runsaammin kuin muskoviittia Kivi on kohtuullisesti suunnittunutta Rakenne on granoblastinen ja raekoko pieni mm Paikoin ilmentävät voimakkaasti aaltosammuvat pitkänomaisiksi venyneet ja reunoiltaan granuloituneet kvartsi tai maasälpärakeet vielä reliktistä klastisuutta Kuva Maasälvistä vallitsee andesiini kiilteistä biotiitti Kalimaasälvän ja musko viitin ohella on muina näitä vähäisempinä aksessoreina malmia epidoottia ja zirkonia Anal Taul I Termisvaaran Jerstivaaran jaksossa jossa on tavattu melkein yksinomaan maa sälpäkvartsiitteja on niiden koostumus sikäli poikkeuksellinen että suhteellisen pie nestä maasälpämäärästä lähes kaikki on kalimaasälpää ja että muskoviittia on lähes kolme kertaa biotiitin määrä Omalla tavallaan poikkeavat vallitsevasta tyypistä myös sillimaniittiliuskeiden ja gneissien välikerroksina esiintyvät maasälpäkvartsiitit Niissä on nimittäin melko runsas maasälpämäärä melkein yksinomaan oligoklaasia ja sinänsä pieni kiille määrä melkein kokonaan biotiittia Kaamus ja Seyrisvaaroilla on muutamin paikoin kiille ja maasälpäkvartsiittien välissä täysin omalaatuisia kvartsiittimuunnoksia Niissä vuorottelevat muutaman cm :n paksuiset tummat ja vaaleat kerrokset keskenään Tummat kerrokset vastaavat

23 Taulukko I Kvatsiittien ja sillimaniittiliuskeiden keskimääräisiä mineralogisia koostumuksia Table I Average mineralogical composition of quartzites and sillimanite chists Kvartsi Quartz Plagioklaasi Plagioclase An Kalimaasälpä Potash feldspar Muskoviitti Muscovite Sillimaniitti Sillimanite Biotiitti Biotite Sarvivälke Hornblende Aksessorit Accessories Kiillekvartsiitti Mica quart Zite Määsälpäkvartsiitti Feldspar quartzite Ca pitoisia välikerroksia Ca bearing intercalations Sillimaniittiliuske Sillimanite schist Sillimaniittigneissin perusmassa Matrix of a sillimanite gneiss Sillimaniittigneissin kvartsi sillimaniittikyhmy Quartz sillimanite nodule of a sillimanite gneiss sekä asultaan että koostumukseltaan itäisen vyöhykkeen vallitsevaa maasälpäkvart siittityyppiä Vaaleille antaa leimansa alhainen kvartsimäärä runsas plagioklaasi ja sen korkea An pitoisuus sekä sarvivälkkeen esiintyminen Anal Taul I Tavanomaisia aksessoreja ovat epidootti kalimaasälpä zirkoni apatiitti ja malmi Muutamissa muunnoksissa on plagioklaasi vieläkin An pitoisempaa ja joskus on sarvivälkkeen yhteydessä tavattu aksessorista skapoliittia tai karbonaattia ja pyriittiä Myös Jerstivaaralla on tavattu muutamia Ca pitoisia kerroksellisia muunnoksia Niissä on kalsium sitoutunut epidoottiin diopsidiin ja sarvivälkkeeseen Siellä ovat kerrokset muutamin paikoin kuroutuneet linssimäisten sulkeumien muodostamiksi jonoiksi Näkkälänjoen eteläjuoksun tuntumassa sijaitseva Sissangin kvartsiitti on helposti tavoitettavissa karttalehden rajan eteläpuolella Hetan Jyppyränvaaralla Sen kivi on vaaleata keskikarkeata maasälpäkvartsiittia joka sisältää n oligoklaasia Kvartsi on voimakkaasti aaltosammuvaa ja pitkänomaisiksi rakeiksi venynyttä Plagioklaasi sen sijaan on useimmiten säilyttänyt pyöreähköt kulumismuotonsa ilmentäen näin reliktistä klastisuutta Kvartsiitissa on runsaasti graniittijuonia ja suurempiakin intruusioita jotka varsinkin jakson eteläpäässä ovat jakaneet sen pieniksi erillisiksi linsseiksi kuten jo Hietanen 9 on todennut Pöyrisjärven pohjois ja koillispuoliset kvartsiitit kuuluvat muiden itäisen vyö hykkeen itäosan kvartsiittien tapaan maasälpäkvartsiitteihin Kaikki ne ovat grano blastisia tasa ja keskirakeisia ± mm Vain muutamat isohkot granuloituneet kvartsirakeet ilmentävät heikkoa reliktistä klastisuutta Ohutlustoinen paksuudeltaan cm :iin vaihteleva kerrosrakenne on sen sijaan kaikissa tämän alueen kvartsii

24 teissa yleistä Kalkkuvaarrin kvartsiitissa vuorottelevat keskenään kvartsi kalimaa sälpäkerrokset kvartsi plagioklaasi biotiitti malmikerrosten kanssa mineraaliköy hemmässä Maadarjärven jaksossa sen sijaan vain kvartsikerrokset kvartsi plagio klaasi muskoviittikerrosten kanssa Rouvoaivin amfiboliitin S reunan kvartsiittiset karttaan merkitsemättömät välikerrokset poikkeavat Kalkkuvaarrin kvartsiitista vain siinä että plagioklaasipitoiset kerrokset sisältävät lisäksi melkoisesti vaaleanvihreätä sarvivälkettä Hetan graniitin keskellä sijaitseva Kavajärvien suurehko kvartsiittisulkeuma kuu luu sekin maasälpäkvartsiitteihin Kiven kvartsi on voimakkaasti aaltosammuvaa ja granoblastista Ohutlustoinen kerrosrakenne ja plagioklaasirakeiden pyöreät kulumis muodot ovat sen sijaan erittäin hyvin säilyneitä primääripiirteitä Kvartsiitti on lä hinnä verrattavissa Sissanginjärven muunnokseen SILLIMANIITTILIUSKEITA JA GNEISSEJÄ Karttalehtialueen itäisessä keskiosassa on laajoilla alueilla sillimaniittipitoisia hap pamia liuskeita ja gneissejä Pohjoisessa niiden levinneisyys ulottuu tosin muiden kivilajien toisistaan erottamina vyöhykkeinä lännestä Puusasvaaralta itään Termis vaaralle asti Alueen etelärajalla Muonion karttalehdeltä ulottuva sillimaniittiliuskei den esiintymisalue on huomattavasti kapeampi se ulottuu sielläkin muiden kivilajien vyöhykkeisiin jakamana lännestä Tarvantojoen alajuoksulta Sissanginjärvelle idässä Analogisesti Muonion kivilajikartan kanssa on sillimaniittiliuskeet merkitty kivi lajikarttaan ruskealla pohjavärillä ja sinisillä koukeroilla vaikka ne enemmän muis tuttavatkin kvartsiitteja ja l ittyvät niihin myös geneettisesti Alueen sillimaniittipi toiset liuskeet jakautuvat kahteen toisistaan selvästi erottuvaan erilaisen metamorfoi tumisasteen kontrolloimaan muunnokseen : sillimaniittiliuskeisiin ja gneisseihin Sillimaniittiliuskeet ovat alueella vallitsevia Ne ovat pienirakeisia mm harmaita megaskooppisesti verraten homogeenisia voimakkaasti suunnittuneita ki viä joita ei aina ole helppo erottaa alueen kvartsiiteista Mikroskoopissa on rakenne granoblastinen ja mineraaliaines jakautunut tasaisesti kautta kiven Tästä poikkeavana piirteenä on siinä n mm :n etäisyydellä toisistaan liuskeisuuden suuntaisia hiertovyöhykkeitä joissa pääosa sillimaniitista on lyhdemäisinä neulaskimppuina ja kiven kvartsi pitkänomaisina ellipsoideina Kuva Kiven mineraaliaineksen muodostavat vallitsevan kvartsin ohella kalimaasälpä oligoklaasi Ari biotiitti ja silhmaniitti sekä vähäiset aksessorit muskoviitti ja zirkoni sekä sulfidi ja oksidimalmi Anal Taul Sillimaniittigneissejä on alueella huomattavasti vähemmän kuin edellä kuvattuja sillimaniittiliuskeita joissa ne esiintyvät yleensä pieninä hajanaisina osueina mutta Palojärven ja Tuolpanjärven lounaispuolisilla alueilla muita laajempina ja yhtenäi sempinä vyöhykkeinä Ne eroavat ulkonäöltään selvästi sillimaniittiliuskeista Väri on punertavanharmaa tai punainen asu gneissimäinen usein juovainen tai raitainen Oman leimansa antavat niille lisäksi pallomaiset sillimaniittipitoiset kvartsikyhmyt

25 Kuva Sillimaniittiliuske Kuolpanoaivilta S x Nic Fig Sillimanite schist X Nic Kuva Kvartsi sillimaniittikyhmy sillimaniittigneississä Palojärvestä NE Fig Quartz Sillimanite nodule in a Sillimanite gneiss 9

26 joiden koko vaihtelee cmain Kuva Koostumus on sama kuin sillimaniitti liuskeilla mutta mineraalien keskinäisissä paljoussuhteissa on eroavuuksia Kvartsia ja kalimaasälpää on enemmän biotiittia taas vähemmän sillimaniitin määrä pysytte lee samana Anal ja Taul I Sillimaniittiliuskeet ja gneissit esiintyvät usein vuorokerroksina maasälpäpitois ten kvartsiittien kanssa samaan tapaan kuin kiillekvartsiiteista on mainittu kvartsiit tien kuvauksen yhteydessä Näyttääkin ilmeiseltä että nämä kolme kivilajimuunnosta kuuluvat geneettisesti yhteen ja edustavat alkuperältään runsaskiilteisen Al pitoisen hiekkakiven eriasteisia metamorfoitumistuloksia Metamorfoitumistuloksiin ovat luettavissa myös sillimaniittigneissien juovaisuus ja kvartsi sillimaniittikyhmyt Kui tenkin nähdään gneisseissä paikoin selviä graniittisia juonia tai suurempiakin intruu sioita Sillimaniittigneissien suurempi kalimaasälpäpitoisuus lieneekin kuten jo Eskola 9 on päätellyt ainakin osittain näistä peräisin Olettamusta tukee se että sillima niittigneisseissä on muun ohella poikiliittista kalimaasälpää jossa on sulkeumina kiven muita mineraaleja KIILLELIUSKEITA JA GNEISSEJÄ Kuten karttakuvastakin ilmenee alueella on kiilleliuskeita ja gneissejä verraten niukasti Niiden mainittavimmat esiintymispaikat ovat lännessä Könkämäenon var rella Housukosken Lammasoaivin ja Pättikän seuduilla keskisessä liuskemuodostu massa useampana pienehkönä muodostumana edelleen Lätäsenon E puolella Hieta joen latvoilla lähellä Norjan rajaa sekä koillisessa Pöyrisjärven NE puolella Useimmissa tapauksissa nämä liuskeet ovat metamorfoosissa primäärirakenteensa menettäneitä plagioklaasipitoisia kiillegneissejä Kaikissa niissä eritoten keskisen liuskekompleksin muodostumissa on kuitenkin myös primäärisen kerrosrakenteensa säilyttäneitä kiilleliuskeita Tyypillisimmillään on kiilleliusketta Lätäsenon länsipuolella Sarvisoaivilla Ruos sakerolla Tarjulla ja Marsuoaivilla Kivi on väriltään tumman harmaata paikoin kui tenkin rapautuneiden aksessoristen kiisumineraalien ruskeaksi värjäämää Liuskei suus paikoin kerroksellisuuskin on selväpiirteistä; asu vaihtelee fylliittisestä gneissi mäiseen Tavanomaisin raekoko pysyttelee rajoissa mm kiillesuomujen ollessa tätä huomattavastikin pitempiä Vallitseva mineraali on kvartsi mutta run saasti on myös biotiittia joka paikoin on korvautunut muskoviitilla ja serisiitillä Plagioklaasin An n määrä vaihtelee mutta tavallisimmin sitä on vain aksessorisena klinozoisiitin epidootin ja malmin ohella Tuffiittien välikerroksina olevissa muun noksissa on paikoin myös vähän sarvivälkettä mikä osoittaa että vulkaanista ja ra pautumisainesta on sedimenttoitunut yhtäaikaisesti samasta laskeutumisaltaasta Sy väkivien läheisyyteen on kontaktimetamorfoosin vaikutuksesta muodostunut gra naattia paikoin myös sillimaniittia Markkinan W puolella Vikkurivaaralla on poikkeuksellinen muunnos missä n cm :n paksuiset kiilleliuske ja kalkkikivikerrokset vuorottelevat säännöllisesti

27 Kuva 9 Kalkkikivivälikerroksia sisältävää kiillelius ketta Vikkuri Markkina Fig 9 Mica schist with limestone intercalations keskenään Kuva 9 Kiilleliuske on tässä muodostumassa hyvin biotiittipitoista ja sisältää melkoisesti myös plagioklaasia An Kalkkikivikerroksissa on runsaasti läpikuultavia kirsikanpunaisia granaatteja jotka sijaintinsa ja taitekertoimensa perus teella edustanevat grossulariitin ja andradiitin seosta Vallitsevan kalsiitin ohella on niissä lisäksi aksessoreina biotiittia amfibolia kvartsia ja plagioklaasia Kiillegneissit ovat yleensä granoblastisia selvästi suuntautuneita kiviä Niihin liittyy kuten jo edellä on mainittu usein kooltaan vähäisempiä kiilleliuskemaisia muunnoksia joissa nähdään vielä reliktisinä primäärirakenteina kerrosmaisuutta ja klastisuutta Raekoko vaihtelee rajoissa mm yleensä kuitenkin niin että aksessorit ovat pienimpiä ja plagioklaasi taas suurikokoisinta Mineraalikoostumuksissa on sekä muodostumittain että paikallisesti melkoisiakin vaihteluja Kvartsia on kuitenkin yleensä eniten mutta poikkeuksellisesti saattaa plagioklaasikin An ; olla vallitsevana Biotiitin määrä on aina näitä alhaisempi ja sen voi joissakin paikallisissa muunnoksissa osittain korvata muskoviitti Apatiitti ja zirkoni ovat yleisiä aksessoreja Kaaresuvannosta NW on Mustavaaran ja Vikkurin välimaastossa sekä Könkämä enon rannassa tavattu lukuisia suuria jopa m :n läpimittaisia kalkkikivilohkareita joita kokonsa ja kulmikkuutensa perusteella on pidettävä paikallisina Lohkareitten