TAMPEREEN YLIOPISTO. Tia-Maria Lehto TAHRA TASA-ARVOVALTIOSSA. Prostituutio ja seksin oston kriminalisointi Helsingin Sanomissa ja Pohjolan Sanomissa.

TAMPEREEN YLIOPISTO Tia-Maria Lehto TAHRA TASA-ARVOVALTIOSSA Prostituutio ja seksin oston kriminalisointi Helsingin Sanomissa ja Pohjolan Sanomissa. Tiedotusopin pro gradu-tutkielma Kesäkuu 2006

TAMPEREEN YLIOPISTO Tiedotusopin laitos LEHTO, TIA - MARIA: Tahra tasa-arvovaltiossa. Prostituutio ja seksin oston kriminalisointi Helsingin Sanomissa ja Pohjolan Sanomissa. Pro gradu-tutkielma, 76 s., 4 liitettä. Tiedotusoppi Kesäkuu 2006 Tutkielmassa analysoidaan lehtiartikkeleita, jotka käsittelevät prostituutiota ja seksin oston kriminalisointia. Aineisto käsittää 28 lehtijuttua Helsingin Sanomista ja Pohjolan Sanomista. Prostituutio on ollut näkyvä ilmiö molempien lehtien ilmestymisalueilla: pääkaupunkiseudulla ja Kemissä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty Michel Foucault n teoriaan perustuvaa diskurssianalyysiä. Sen avulla on kartoitettu, millaisia tehtäviä aineistosta löydetyillä diskursseilla on ja millaista tietoa ne esittävät totuutena. Analyysissä kiinnitetään huomiota siihen, miten prostituoidut joutuvat diskursiivisen vallankäytön ja määrittelyn kohteiksi. Keskustelu prostituutiosta ja seksin oston kriminalisoinnista kytkeytyy tasa-arvovaltion identiteetin rakentamiseen. Prostituutiota pidetään ilmiönä, joka ei sovi tasa-arvoiseen maahan. Seksin oston kriminalisointia pidetään keinona osoittaa valtiomme sivistyneisyys ja tasa-arvoisuus. Tekstejä hallitsee idän uhkaa korostava diskurssi, jossa prostituoidut naiset mieltyvät rikollisiksi ja heidän sosioekonominen tilanteensa jää peittoon. Toisaalta prostituoiduista puhutaan naisiin kohdistuvan väkivallan uhreina. Uhridiskurssi vie prostituoidulta mahdollisuuden olla oman elämänsä toimija. Kun prostituoiduilta kielletään subjektin asema, heitä edustavien tahojen kritiikki seksin oston kriminalisointia kohtaan voidaan ohittaa. Vaikka seksin oston kriminalisoinnin on tarkoitus kiinnittää huomio seksin ostajiin, heistä käytännössä puhutaan erittäin vähän. Lehtiaineiston diskursiiviseksi pääteemaksi muotoutuu Suomen alueen varjelu ja sen pitäminen puhtaana ei-toivotusta ilmiöstä, prostituutiosta. Sanomalehtien olisi syytä kiinnittää huomiota enemmän prostituution syihin: elintasokuiluun, työttömyyteen, köyhyyteen ja miesten rooliin seksibisneksen ylläpitäjänä. Lisäksi tulisi pohtia eri toimenpiteiden vaikutusta prostituoituihin.

Sisällysluettelo 1. JOHDANTO...1 1. 1. Taustaa: puolesta ja vastaan seksin oston kriminalisointia...3 1.2. Nykyisestä lainsäädännöstä...5 2. AIEMPI TUTKIMUS...6 2.1. Keskustelu ulkomaalaisprostituutiosta Skandinaviassa...6 2.2. Prostituutio osa globalisaatiota...8 2.3. Yleiset puhetavat ja käsitykset prostituutiosta...9 3. FEMINISMI JA PROSTITUUTIO...11 3.1. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa...11 3.2 Prostituutio ja suomalainen naisliike 1800-luvulla...14 3.3. Prostituoitujen omat liikkeet ja feminismi...15 4. TUTKIMUSKYSYMYKSET...17 5. METODI JA TEOREETTINEN VIITEKEHYS...18 5.1. Johdantoa teoriaan...18 5.2. Foucault lainen diskurssianalyysi...19 5.3. Foucault ja feminismi...23 5.4. Naisen kategorian ongelma...25 5.5. Naiset sarjana ja kollektiiviajattelun ongelmista...26 5.6. Hegeliläisyyden vaikutus feminismiin...28 5.7. Kansakunta symbolisena yhteisönä...31 6. AINEISTON ESITTELY...32 7. ANALYYSI NELJÄSTÄ JUTUSTA...34 7. 1. Suomen seksiorjat...34

7.2. Punaisen lihan markkinoilla riittää Suomessa asiakkaita...38 7.3. Tenonjokilaaksolaiset onnistuivat tavoitteessaan: Prostituutio saatiin kitkettyä...42 7. 4. Kapernaumin isäntä vakuuttaa toimivansa lakien mukaan...44 7. 4.1. Kuvakertomus kontrollista...46 7. 4.2. Kainalojuttu toimii vastadiskurssina...48 8. KOLME HALLITSEVAA DISKURSSIA...50 8.1. Tasa-arvovaltion diskurssi...50 8.2. Prostituoitu uhrina...55 8.3. Uhka tulee idästä...57 8.4. Diskurssit puoltavat lakimuutosta...62 8.5. Pohjolan Sanomien ja Helsingin Sanomien kirjoittelun vertailua...64 9. YHTEENVETO JA POHDINTAA...65 9.1. Aineistosta ja käytetyistä teorioista...65 9.2. Tiivistelmä tuloksista...66 9.3. Jatkotutkimusaiheita...68 10. LÄHTEET...69 10.1. Kirjallisuusluettelo...69 10.2.Sähköiset lähteet...72 10.3. Painamattomat lähteet...73 10.4. Lehtiartikkelit...74 LIITTEET

1 1. Johdanto Syksyllä 2002 suomalaisissa medioissa alettiin uutisoida siitä, että maassamme on paljon prostituutiota, jota harjoittavat venäläiset ja virolaiset naiset ja jonka paritusverkostoa hoitaa pitkälti mafia. Pian prostituutiosta alettiin puhua tasa-arvon kannalta. Monet pitivät prostituutiota ilmiönä, joka ei sovi suomalaiseen yhteiskuntaan. Syntyi vilkas keskustelu siitä, pitäisikö seksin osto kriminalisoida. Joidenkin mielestä se olisi tehokas tapa synnyttää kielteistä asennetta seksikauppaa kohtaan. Seurasin keskustelua kiinnostuneena, olihan siinä kyse sukupuolirakenteista. Keskustelun edetessä aloin kuitenkin hämmentyä. Siinä näyttäytyi feministisenä ainoastaan ratkaisu, jossa seksin osto kriminalisoidaan. Vastakkaisia näkemyksiä esittävät leimattiin ei-feministeiksi. Olin aina pitänyt itseäni feministinä, mutta silti suhtauduin lakiehdotukseen kriittisesti. Huoleni oli sama kuin niillä, jotka tekevät prostituoitujen keskuudessa sosiaalityötä: kuinka prostituoitujen kävisi lakimuutoksessa? Lisäisikö se esimerkiksi heihin kohdistuvaa väkivaltaa ja ajaisiko se heidät tiukemmin kiinni parittajiinsa? En kiellä, etteikö seksin oston kriminalisointi voisi vaikuttaa joidenkin miesten asenteisiin, mutta se tuskin poistaisi prostituutiota kokonaan. Itse kannatan ensisijaisesti sosiaalipoliittisten keinojen käyttöä prostituution hillitsemiseksi ja prostituoitujen auttamiseksi. Suhtauduin myös kriittisesti ajatukseen, joka mukaan prostituutiokysymys olisi ratkaistavissa siten, että kaikkien naisten yhteinen etu toteutuu. En uskonut, että sellaista olisi edes löydettävissä. Sukupuoli ei mielestäni yhdistä erilaisia naisia niin paljon, että esimerkiksi köyhistä oloista tulevalla venäläisellä prostituoidulla ja suomalaisella keskiluokkaisella virkanaisella voisi olla joka suhteessa yhteinen etu. Pohdin prostituutiokeskustelussa

2 esiin tulleita asioita paljon, ja minulle syntyi hiljalleen ajatus tehdä aiheesta pro gradu - tutkielma. Tehdessäni tutkimustani aloin ymmärtää, että keskustelussa prostituutiosta ja seksin oston kriminalisoinnista on kyse paljon muustakin kuin prostituutiosta: siinä ilmeni suuri huoli tasaarvovaltion maineesta. Ryhdyin analysoimaan keskustelua siltä kannalta, miten sillä rakennetaan suomalaista tasa-arvovaltiota ja pyritään varjelemaan Suomen aluetta uhkaavalta ilmiöltä. Suomihan on halunnut olla Ruotsin rinnalla maailman johtava tasa-arvovaltio. Maassamme harjoitettava prostituutio on tietenkin ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa. Kun prostituoidut edustavat vielä vierasta etnistä ryhmää, he näyttäytyvät helposti hallitsemattomana uhkana. Otin tutkimukseni pääkysymykseksi sen, miten tasa-arvovaltion identiteettiä rakennetaan käydyssä keskustelussa ja miten siinä suhtaudutaan venäläisiin ja virolaisiin prostituoituihin. Tutkimuksellani haluan herättää myös keskustelua siitä, voiko globaalissa maailmassa asioita ratkoa tehokkaasti kansallisilla laeilla. Prostituutiokirjoittelun tutkiminen on haastavaa, sillä aihe on arka ja siihen liittyy voimakkaita tunnelatauksia. Tutkijat pelkäävät toimivansa eettisesti väärin, mikäli he ottavat kantaa suuntaan tai toiseen. Tehdessäni tätä pro gradu -tutkielmaani minultakin on kysytty omaa suhtautumistani prostituutioon. Näin halutaan päästä selville siitä, mikä on tutkijan asemani. Asennoitumiseni on kaiken kaikkiaan hieman ristiriitaista. En pidä prostituutiota mitenkään toivottavana ilmiönä. Tunnen kuitenkin sympatiaa naisia kohtaan, jotka joutuvat harjoittamaan prostituutiota esimerkiksi taloudellisten pakkojen vuoksi. He ovat usein vaikeassa tilanteessa, enkä toivoisi heille lisää hankaluuksia. Toisaalta ymmärrän myös sen, että paritusrikollisuus on ongelma, johon pitää tarttua. Keinot etsisin kuitenkin muualta kuin seksin oston kriminalisoinnista. Ajattelen myös, että prostituution lisääntyminen voi muuttaa sukupuolikulttuuria negatiiviseen suuntaan siten, että naiset mieltyvät

3 yhä enemmän seksiobjekteiksi. Tässä työssä jätän näiden vaikutusten pohtimisen kuitenkin vähemmälle, sillä moni tutkija on jo tuonut niitä esiin. Sen sijaan ulkomaalaisten prostituoitujen asemasta ja tilanteesta ei monikaan näytä olevan aidosti huolestunut. Suomen ulkomaalaisprostituutiota pidän pitkälti köyhyyden ja elintasokuilun aiheuttamana ilmiönä. Rajojemme takana kärsitään massiivisesta työttömyydestä ja köyhyydestä, jolloin naisten on vaikeaa saada itselleen ja perheelleen toimeentuloa. Keskustelu prostituutiosta ja seksin oston kriminalisoinnista on jatkunut vuosia. Kun viimeistelin tutkielmaani, asia oli jälleen hyvin ajankohtainen: lakiehdotus seksin oston kriminalisoinnista oli eduskunnan käsiteltävänä. 1. 1. Taustaa: puolesta ja vastaan seksin oston kriminalisointia Idea seksin oston kriminalisoinnista on saatu Ruotsista. Tietyt ryhmät haluavat, että myös Suomi säätäisi seksin oston kieltävän lain. Kriminalisoinnin kannattajat perustelevat kantaansa sillä, että laki antaisi yhteiskunnalle naiskaupan vastaisen viestin ja muuttaisi miesten asenteita. Seksin oston kriminalisointi antaisi selkeän viestin siitä, että prostituution ja ihmiskaupan uhrien hyväksikäyttö ei ole normaalia ja hyväksyttävää toimintaa. Kriminalisointi vähentäisi merkittävästi seksin ostajien lukumäärää, koska useimmat eivät halua rikkoa lakia. Myös kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus saisi viestin siitä, että Suomi ei hyväksy rikollisjärjestöjen toimintaa. (Naisjärjestöjen keskusliiton kannanotto, 2006) Seksin ostamisen kieltämisessä on kysymys siitä, että prostituutio ja naiskauppa tunnistetaan naisia ja lapsia alistavina, epätasa-arvoisina käytäntöinä sekä yhteiskuntien sisällä että globaalisti. Globaalissa katsannossa prostituutio ja naiskauppa ovat rikkaiden maiden miesten köyhien maiden naisia ja lapsia riistäviä käytäntöjä, jotka perustuvat rodulliseen alistamiseen ja toisten rotujen ihmisten näkemiseen alempina ja toisenlaisina seksualisoimalla heidät. (Johanna Niemi-Kiesiläinen, lausunto lakivaliokunnalle, 2006 ) Lain kannattajat kertovat, että prostituutio on vähentynyt Ruotsissa selvästi ja laki on luonut kielteistä asennoitumista seksin ostamiseen.

4 Ruotsi ei ole myöskään enää haluttu naiskaupan kohdemaa, eikä sinne lähetetä ulkomailta enää niin paljon naisia kuin aiemmin. Suuri osa ruotsalaisista pitää lakia myös hyvänä. Lain kannattajien mukaan prostituutio on rakenteellista epätasa-arvoa, eikä sitä voida hyväksyä yhteiskunnassa, joka pyrkii tasa-arvoon.(räsänen naiskauppaseminaarissa Tampereella, 2004). Lakimuutoksen kannattajissa on muun muassa Stakesin viranhaltijoita ja ministeriöiden, oikeuslaitoksen sekä naisjärjestöjen edustajia. Lain vastustajien mukaan seksin oston kriminalisointi heikentäisi prostituoitujen asemaa. He eivät uskaltaisi hakea apua, koska pelkäisivät joutuvansa paljastamaan asiakkaansa. Prostituoitujen itsenäinen toiminta vaikeutuisi, jolloin he saattaisivat joutua entistä tiukemmin kiinni parittajiinsa. Ruotsissa laki on merkinnyt paritusta ja avun hakemisen vaikeutumista juuri niille prostituoiduille, jotka ovat olleet jo ennestään hankalassa asemassa. Paine suojaamattomaan seksiin on kasvanut, koska kondomeja voidaan käyttää todistuskappaleina seksin ostosta. Laista huolimatta Ruotsissa yhä myydään ja ostetaan seksiä. (Vertaa Kontula 2006). Pro-tukipiste ja Seksialan liitto Salli ovat perustelleet kielteistä kantaansa seksin oston kriminalisointiin edellä mainituilla syillä. Huomattavaa on, että Salli on perustettu samoihin aikoihin kuin keskustelu seksin oston kriminalisoinnista alkoi. Kriminalisointi ei parantaisi seksityöntekijän asemaa, vaikka kysyntä saattaisi jonkin verran vähentyäkin. Jos asiakkuus kriminalisoidaan, se väistämättä vaikuttaa myös myyjän asemaan: itsenäisen toiminnan mahdollisuudet vähenevät entisestään ja parittajien valta saattaa lisääntyä. (Pro-tukipisteen johtaja Jaana Kauppinen Socius-lehdessä, 2005.) Vaikka ruotsalaiset tutkimukset kertovat kansalaisten suhtautumisen prostituutioasiakkuuteen muuttuneen lainsäädännön ja/tai sen yhteydessä toteutetun tiedotuskampanjan myötä kielteisemmäksi, emme tiedä, onko asiakaskunta vähentynyt. Edelleen seksuaalipalveluja ostetaan ja ostajien löytäminen haastateltavaksi on helppoa. Toisin kuin olen itsekin aikaisemmin esittänyt, on mahdollista, että asiakaskunta on alkuhämmennyksen jälkeen palautunut pitkälti ennalleen. (Prostituutiotutkija Anna Kontulan lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle, 2006)

5 Osa keskusteluun osallistuneista on vedonnut yksilön oikeuteen elää vapaasti, ilman valtion puuttumista asioihin ja kiistänyt koko prostituution ongelmallisuuden. Jotkut ovat ehdottaneet julkisten bordellilaitosten perustamista, jotta prostituutio saataisiin pois rikollisten käsistä, ja miehille jäisi mahdollisuus saada ostaa seksiä. Osa keskustelijoista on epäillyt, kuinka hyvin seksin ostokieltoa voidaan valvoa. 1.2. Nykyisestä lainsäädännöstä Nykyinen lainsäädäntö sallii seksin ostamisen ja myymisen, mutta hyötyminen toisen prostituutiosta on kriminalisoitu. (Kontula 2005, 22) Alaikäiseltä seksipalveluita ei saa ostaa (emt.,24). Järjestyslaki kieltää seksin myymisen ja ostamisen yleisellä paikalla, kuten kadulla tai yleisölle avoimessa liikehuoneistossa (emt., 22). Parittaminen on rikos. Vuonna 2004 rikoslakiin lisättiin myös kohta törkeästä parituksesta (emt.,22). Vuodesta 1999 alkaen ulkomaalainen henkilö on voitu käännyttää maasta, mikäli häntä on voitu perustellusta syystä epäillä seksuaalipalvelujen myymisestä tai aikeista myydä seksuaalipalveluita. Viron kansalaisia käännytyspykälä ei enää EUjäsenyyden jälkeen koske. (Emt., 25-26)

6 2. AIEMPI TUTKIMUS Tiedotusvälineiden prostituutiota koskevaa uutisointia tai prostituutiosta käytyjä keskusteluita on tutkittu etenkin Suomessa vain vähän. Mediakeskustelua koskevat tutkimukset ovat tarpeellisia prostituutioon liittyvien puhetapojen kartoittamiseksi. Ohessa esittelen joitakin tutkimuksia ja artikkeleita, jotka tarjoavat oman työni käsittelyyn varteenotettavia näkökulmia. 2.1. Keskustelu ulkomaalaisprostituutiosta Skandinaviassa Dag Stennvollin (2002) tutkimuksen mukaan Norjan media on ollut erittäin kiinnostunut Venäjän rajalla harjoitettavasta prostituutiosta. Rajojen avautuminen 1990-luvulla lisäsi norjalaisten ja venäläisten kanssakäymistä ja prostituutio lisääntyi. Venäläiset naiset harjoittavat prostituutiota muuallakin maassa kuin rajan tuntumassa, mutta media on ollut eniten kiinnostunut rajalla tapahtuvasta toiminnasta. (Emt.,144) Lehtiteksteissä rajaprostituutioon on liitetty samantyyppisiä kielteisiä assosiaatioita kuin jälkikommunistiseen Venäjään yleensä: riistoa, organisoitua rikollisuutta ja tauteja (emt.,166). Norjalaislehdissä varoiteltiin länteen tulevasta sukupuolitauti-pommista. Stenvollin mukaan tilastojen valossa näyttää siltä, että sukupuolitautiuhkaa liioiteltiin paljon. Mafian pelättiin leviävän länteen prostituution mukana. Prostituutio koettiin uhaksi pienelle, pohjoiselle yhteisölle, jonka alue muuttui "Sodomaksi. Julkista järjestystä uhkaavan toiminnan vuoksi rajoille vaadittiin tiukempaa kontrollia. (Emt.,152-153). Kaiken kaikkiaan Stennvollin tutkimustuloksissa painottui vahvasti norjalaisten kokema idän uhka. Lapin Kansassa syksyllä 2002 julkaistuissa artikkeleissa prostituution uhreiksi miellettiin ennen kaikkea lappilaiset naiset, lapset ja miehet.

7 Prostituutio esitettiin yhteisöä tuhoavana ja hajottavana vastustajana, joka piti hävittää. Suomalaiset asetettiin sivustaseuraajan, ei niinkään ongelman ylläpitäjän rooliin. Päällimmäisiä huolia lehtikirjoituksissa olivat suomalainen kansallismaine ja se, miten Lappi pidettäisiin puhtaana. Vaikutti aivan samalta, käydäänkö seksillä kauppaa vai ei, kunhan bisnes ei tapahdu julkisesti. Ongelman ratkaisuksi nähtiin se, että seksikauppa saadaan karkotettua omalta maaperältä muualle. (Korhonen 2003, 147-157) Prostituoidut naiset asetettiin teksteissä näennäisuhrin asemaan. Ensi näkemältä vaikutti siltä, että heille annetaan uhrin asema. Keskustelun lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, ettei kukaan asettunut ajamaan itseään myyvien naisten aseman parantamista. Naiset jakautuivat lehtiteksteissä niihin naisiin ja meidän naisiimme. Tämän seurauksena naiskauppaa ei voitu pitää mahdollisena omien vaimojen, sisarien ja tyttärien kohdalla. (Emt.,166). Mielenkiintoiseksi Korhosen artikkelin tekee erityisesti se, että hänen tutkimansa lehtitekstit edustavat samaa ajankohtaa kuin oma aineistoni. Ruotsin prostituutiopolitiikkaa on tutkittu muun muassa siltä kannalta, miten sen avulla on rakennettu ruotsalaista kansallisidentiteettiä. Kansankoti kohtasi 1990-luvulla vieraiden voimien uhan. Sen yksi ilmentyvä olivat ulkomaalaiset prostituoidut, joiden koettiin tulvivan Ruotsiin ja olevan vaaraksi esimerkiksi kansanterveydelle. Koko seksin oston kriminalisointikeskustelun ajan nousi esiin ulkomaalaisten uhka ja tarve suojella Ruotsia. Ruotsalaiset kokivat kansallisen identiteettinsä uhatuksi, jolloin he alkoivat puolustaa ruotsalaisia perinteitä ja arvoja. Prostituutiota pidettiin sopimattomana yhteiskunnassa, joka piti itseään tasa-arvon edelläkävijänä. (Gould 2003, 294-298) Poliittisen tai sosiaalisen kysymyksen liittäminen kansallisiin etuihin johti siihen, ettei asioista voitu puhua enää kiihkottomasti. Prostituutiokeskustelu muuttui banaaliksi nationalismiksi. Gouldin

8 mukaan seksin oston kriminalisointi on vaikeuttanut prostituoitujen asemaa ja tehnyt heistä entistäkin haavoittuvampia. Prostituutioasiaa olisi ollut järkevintä lähestyä haittojen minimoinnin näkökulmasta: etsiä keinoja, joiden avulla yhteiskunta ja yksilöt oppivat vähimmäistämään prostituutiosta seuraavat vahingot.(emt., 294-298). Gouldin artikkeli on tutkimukseni kannalta mielenkiintoinen, sillä siinä pohditaan seksin oston kieltävän lain, prostituutiokeskustelun ja kansallisen identiteetin yhteyksiä. 2.2. Prostituutio osa globalisaatiota Globalisaatio ruumiillistuu kansainvälisessä seksiteollisuudessa. Se luo länsimaiselle miesasiakkaalle mahdollisuuden erilaisten seksipalvelujen ostamiseen ja itänaiselle pakon tarjota näitä palveluja. Elina Penttisen (2004) mukaan markkinatalouteen siirtyminen vaikutti Venäjällä erityisesti naisten elinoloihin. Naisten työttömyys ja köyhyys on yleistä. Moni nainen on lähtenyt hakemaan toimeentulomahdollisuuksia kotimaan ulkopuolelta. (Emt., 193). Länsimaissa itäeurooppalaisista naisista on luotu kuvaa, jonka mukaan he ovat luonnollisesti eroottisia ja tosinaisellisia. Tämä on lisännyt heidän kysyntäänsä seksimarkkinoilla. (Emt., 293). Seksibisnes kytkeytyy myös libertanistiseen ajattelumalliin, jossa vapautta ilmaistaan ostamisella ja kuluttamisella (emt., 296). Penttisen haastattelemille prostituoiduille prostituutio ei ollut ammatti, vaan sitä tehtiin väliaikaisesti. Naiset halusivat lähinnä saada rahaa parantaakseen elinolojaan (emt., 207). Penttisen tutkimuksesta käy ilmi, ettei prostituoitujen haastatteleminen ollut helppoa. Naiset suhtautuivat tutkijaan varauksellisesti, koska hän edusti heille suomalaista auktoriteettia ja täten uhkaa. Lisäksi prostituoitujen oli oltava varuillaan parittajien suhteen. Penttinen ei voinut käyttää haastattelussa nauhuria tai tehdä kirjallisia muistiinpanoja (emt., 68-69). Penttisen tutkimus selittää osaltaan, miksi venäläiset/virolaiset naiset puuttuvat mediakeskustelusta: prostituoidut suhtautuvat varauksellisesti

9 ulkopuolisiin kyselijöihin. Tutkimus osoittaa kuitenkin, että vaikka prostituoitujen löytäminen haastateltaviksi on työlästä, se on kuitenkin mahdollista. 2.3. Yleiset puhetavat ja käsitykset prostituutiosta Prostituoiduista puhutaan usein ongelmallisena ihmisryhmänä, ja perinteisesti prostituoituja on pidetty jollakin tavalla epänormaaleina yksilöinä. Syitä prostituutioon on haettu naisen persoonallisuudesta, fyysisistä ominaisuuksista ja nymfomaniasta. (Ryan 1997, 26-30). Nykyään on tyypillistä puhua prostituutiosta lääketieteellisessä diskurssissa. Prostituoitu on likainen tautien levittäjä, jonka keho yhdistetään erityisesti HI-virukseen (emt., 21-26). Laillinen diskurssi painottaa sitä, mikä on yhteiskunnassa sopivaa käytöstä ja miten prostituutiota voi säädellä lain keinoin. Prostituutiota säädellään lakien avulla lähes kaikissa yhteiskunnissa (emt., 32-33). Ryanin tutkimuksen valossa lakikeskustelu seksin oston kriminalisoinnista on tyypillistä puhetta, jonka avulla haetaan valtiolle sopivaa suhtautumistapaa prostituutioon. Prostituutiota käsittelevässä journalismissa toistuvat seuraavat puhetavat: miesten tarvetta prostituutioon perustellaan luonnolliseksi, prostituutiota käsitellään kuin mitä tahansa työtä tai prostituutiosta puhuttaessa unohdetaan sukupuolten väliset valtasuhteet. Prostituutio mieltyy naisen pääidentiteetiksi, ei niinkään toiminnaksi. Joskus prostituutiota glorifioidaan tai korostetaan naisten vapaaehtoista ryhtymistä prostituoiduiksi. Prostituoitu voidaan esittää uhrina, jolloin hänestä tulee helposti voimaton ja hiljainen objekti. Mafia ja rikollisuuden uhka näkyvät usein teksteissä. Rikollisverkot näyttäytyvät voimakkailta ja mahdottomilta hallita. Prostituutiojutut kuvitetaan hahmoilla, joiden kasvot on peitetty tai piilotettu. Prostituoidut kuvataan rajoittuneella tavalla - pelkkinä kehoina. (Lynnggard 2002.) Lynnggardin ajattelussa erityisen tärkeää on uhridiskurssin haittapuolien esiin nostaminen. Avuttomaksi ja

10 passiiviseksi määritellystä prostituoidusta tulee helposti toimenpiteiden kohde, jonka omia mielipiteitä ja kokemuksia ei juurikaan kunnioiteta. Miesten rooli on prostituutiokeskusteluissa jäänyt sivuun. Prostituutiota koskeva lainsäädännöllinen kontrolli on perinteisesti keskittynyt säätelemään prostituoitujen elämää. Marttilan (2004) mukaan huoran leiman saanut nainen on kohdannut voimakasta sosiaalista hyljeksintää ja eriarvoistamista. Miesten seksistä maksaminen on puolestaan näyttäytynyt biologiseen, pidättelemättömään, miehiseen viettiin perustuvana toimintana. Rangaistuksen kohdentaminen seksin ostajaan edustaa tässä mielessä maailmanlaajuisesti ainutlaatuista ajattelua. Suomalaisten seksin ostajien puheessa venäläiset ja baltialaiset prostituoidut kuvataan taitavampina, kauniimpina, seksikkäämpinä ja palvelualttiimpina kuin suomalaiset. Suomalaisissa seksilehdissä itäeurooppalaisista prostituoiduista puhutaan anteliaina, hyperseksuaalisina ja työstään nauttivina. Toisaalta stereotyyppiset mielikuvat itäprostituutiosta tauteineen ja mafioineen elävät jossain määrin seksin ostajien mielessä ja kotimaisuus näyttäytyy myyntivalttina.(marttila, 2004.)

11 3. FEMINISMI JA PROSTITUUTIO Feminismille prostituutio on tärkeä aihe siksi, että siihen kiteytyy monia kysymyksiä sukupuolten välisistä valtasuhteista, seksuaalisuudesta ja naisen kehosta. Prostituutioinstituution katsotaan vaikuttavan välillisesti kaikkien naisten asemaan. Tulkintoja on kuitenkin erilaisia. Prostituutio voidaan mieltää naisiin kohdistuvaksi väkivallaksi. Vaihtoehtoisesti saatetaan peräänkuuluttaa uusia tulkintapoja, joissa prostituoiduille haetaan oikeutta puhua omalla äänellään. (Vertaa Bell 1994, 73) Esittelen seuraavaksi valikoidusti joitakin feministiä lähestymistapoja prostituutioon. Catharine MacKinnon (1989,1993) edustaa feminismin antipornografista liikettä, joka pitää prostituutiota yksiselitteisesti naisiin kohdistuvana väkivaltana. Carole Pateman (1998) on analysoinut länsimaisessa yhteiskunnassa vallitsevaa seksuaalista sopimusta ja liittää prostituution siihen liittyväksi ilmiöksi: prostituutio vahvistaa miehistä seksuaalioikeutta. Suomessa Sari Näre (1994) on nostanut esiin sen, miten prostituutio vaikuttaa naisten asemaan yhteiskunnassa ja heidän liikkumavapauteensa julkisilla paikoilla. Gayle Rubin (1984) kuuluu puolestaan niihin harvoihin feministeihin, jotka haluaisivat laillistaa seksikaupan. Hän edustaa liberaalia feminismiä, joka ajaa naisten seksuaalista vapautumista. 3.1. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa Catharine MacKinnon (1993) katsoo, että prostituutio loukkaa kansalaisoikeuksia. Prostituoidun oikeudet riistetään monin tavoin: prostituoidut joutuvat toistuvien raiskauksien, kidutuksen ja julman kohtelun uhreiksi. Prostituoidut eivät voi olla varmoja turvallisuudestaan lähtiessään asiakkaan matkaan. Prostituutiossa naisen keho ja sielu myydään. Prostituoidun naisen on vaikeaa asettaa

12 rajoja sille, mitä hänelle tehdään. Parittajat pyrkivät riistämään naisilta keinoja, joiden avulla he voisivat suojata itseään. MacKinnon viittaa tutkimukseen, jonka mukaan suuri osa prostituoiduista naisista haluaisi lopettaa prostituution, muttei pysty. MacKinnon ei halua erottaa vapaaehtoista ja pakotettua prostituutiota toisistaan, vaan prostituutio on aina pakotettua, seksuaalista orjuutta. Se on instituutio, jossa on paljon valtasuhteita: miesten valta naisiin, vanhemman valta nuorempaan, kansalaisen valta muukalaisiin, rahakkaiden valta köyhiin. (MacKinnon, 1993.) Miehinen ylivalta on nimenomaan seksuaalista ja naiset pakotetaan alistumaan siihen. (MacKinnon 1989, 126) Prostituutio on osa tätä pakotettua seksuaalisuutta. Se on naiseen kohdistuvan väkivallan muoto, jota harjoitetaan miesten ehdoilla. Miehet tekevät naisille mitä he haluavat ja kohtelevat heitä todella alentavasti, jopa väkivaltaisesti. (Emt.,138) Carole Pateman (1988) hahmottaa prostituution "miehisen seksuaalioikeuden harjoittamiseksi". Se on yksi keinoista, joilla miehet varmistavat pääsyn naisen kehoon. Prostituutio tulisikin nähdä miesten, ei niinkään naisten ongelmaksi. (Pateman 1988, 193-194). Pateman korostaa prostituution syynä köyhyyttä. Hän mainitsee myös siitä, että prostituution kontrollointi lakien avulla voi johtaa ongelmiin. Pateman raportoi tapauksista, joissa lainsäädäntö on ajanut prostituoidut naiset tiukemmin kiinni parittajiinsa ja rikollisverkkoihin. (Emt.,197) Pateman ei halua hyväksyä prostituutiota normaaliksi työksi siihen liittyvien ongelmien vuoksi: prostituoidut kohtaavat väkivallan uhkaa toiminnassaan, monet päätyvät siihen pakosta taloudellisten vaikeuksien vuoksi, kehojen myyminen muistuttaa orjuutta ja prostituoidulta voidaan evätä maksu, jos palvelu ei ole tyydyttänyt. (Emt., 200-208). Prostituutiossa on väärää ennen kaikkea se, että siinä

13 miehinen seksuaalioikeus vahvistuu ja miehet tunnustetaan julkisesti naisten seksuaalisiksi hallitsijoiksi (emt., 208). MacKinnonin ja Patemanin teoriat tuovat esiin seksikauppaan liittyvät valtasuhteet ja riskit, joita seksityöhön voi liittyä. Patemanin lähestymistavan vahvuuksia ovat erityisesti sen näkeminen, että miehet ylläpitävät prostituutioinstituutiota, köyhyys aiheuttaa prostituutiota ja että tietynlainen lainsäädäntö voi vaikeuttaa prostituoitujen elämää. MacKinnonin ja Patemanin ajattelutavat eivät kuitenkaan jätä tilaa sille, että prostituoitu voisi olla jollain tavalla oman elämänsä subjekti. Suomessa Sari Näre (1994) on tuonut esiin prostituution ja seksikaupan lisääntymisen vaikutuksia yhteiskuntaan ja naisten elämään. Prostituution leviäminen voi hänen mukaansa edistää julkisen sfäärin jakautumista naisten ja miesten alueeksi. Miehet vahvistavat valtaansa julkisessa tilassa. Äärimuodossa ahdistelu lisääntyy ja naisten liikkuma-ala rajoittuu. (Emt., 47). Sukupolvi, joka kasvaa kaupallisen seksin ympäröimänä on altis sisäistämään kaksijakoisen naiskuvan. Mikäli prostituutio tulisi osaksi suomalaista sukupuolikulttuuria, se johtaisi todennäköisesti parisuhteissa salailuun, valehteluun ja kaksinaismoralismiin. Naisissa kaupallinen seksin ilmapiiri lietsoo tyytymättömyyttä ja väkivaltaa omaa ruumista kohtaan, mikä saa ilmaisunsa esimerkiksi syömishäiriöissä ja kauneusleikkauksissa. (Emt., 57). Näre on nostanut esiin tärkeitä asioita kaupallisen seksin kielteisistä vaikutuksista. Huomattavaa Näreen kommenteissa on kuitenkin se, että hän keskittyy pohtimaan niiden naisten asemaa, jotka eivät ole prostituoituja. Gayle Rubinin (1984) suhtautuminen prostituutioon on selkeästi erilainen kuin Mac Kinnonilla, Patemanilla ja Näreellä. Rubin arvostelee vallalle pääsyttä feminististä ajattelua siitä, että se edustaa hyvin konservatiivista seksuaalimoraalia. Vallitseva feministinen diskurssi esittää suurimman osan seksuaalisesta käytöksestä

14 pahimmassa mahdollisessa valossa, eikä hyväksy erilaisuutta. ( Rubin 1984, 301-302) Prostituoidut mieltyvät diskursiivisessa arvojärjestyksessä osaksi alinta kastia, jonka harjoittama toiminta on pahaa, likaista ja luonnotonta. Tästä seuraa sensuurin tarve. (Emt., 280-281, 301). Rubin kannattaa seksibisneksen laillistamista, jotta seksityöntekijät voisivat organisoitua nykyistä paremmin, saada paremmat työolot ja vapautua heihin kohdistuvasta stigmasta (emt., 289). Rubinin lähestymistapa on liberaali ja radikaali, ja muistuttaa prostituoitujen oikeuksia ajavien liikkeiden puhetta (katso kappale 3.3.). Rubinin teoria peräänkuuluttaa prostituoidun ihmisarvon tunnustamista. Hän kuitenkin suhtautuu prostituutioon hyvin ongelmattomana ilmiönä, eikä viittaa naisia sortavaan instituutioon puhuessaan prostituutiosta. 3.2. Prostituutio ja suomalainen naisliike 1800-luvulla Tämän päivän prostituutiokeskustelussa on havaittavissa samantapaisia piirteitä kuin 1800-luvulla esitetyissä puheenvuoroissa. Tuolloin suomalainen naisliike pyrki poistamaan prostituution Suomesta. Prostituutio haluttiin kitkeä pois yhteisen hyvän ja siveellisen kansakunnan nimissä. Ajatus siitä, että prostituoituja olisi voitu auttaa, vaikka he olisivat jatkaneet toimintaansa, tuntui olevan naisasialiikkeelle vieras. Naisasialiike pikemminkin korosti sitä, että prostituutio ei saisi olla suojeltava elämänmuoto (Rajainen 1973, 133). Naisasialiikkeen vaikutuksesta ohjesääntöinen prostituutio lakkautettiin. Se ei kuitenkaan poistanut prostituutiota. Olennainen keino prostituution vähentämiseksi oli pyrkimys nostaa langenneet naiset takaisin normaaliin elämään. Prostituoituja otettiin asumaan laitoksiin, joissa heitä koulutettiin ja pyrittiin ohjaamaan uuden elämän alkuun. (Emt.,153-162). Pääkaupunkiseudulle työnhakuun saapuvia nuoria tyttöjä otettiin vastaan rautatieasemalla ja heille tarjottiin turvallisia yöpymispaikkoja (emt.,164). Jo tuolloin

15 huomattiin, että tärkeä syy prostituutioon oli köyhyys ja liian pienet palkat (emt.,171). Jos nyt uskotaan ennen kaikkea lain voimaan prostituution vähentäjänä, oli 1800-luvulla käytetyissä keinoissa mukana sosiaalipolitiikkaa. Miesten rooli prostituution ylläpitäjänä jäi 200 vuotta sitten sivuun. 3.3. Prostituoitujen omat liikkeet ja feminismi Prostituoidut itse ovat kritisoineet feminismin tapaa käsitellä ja hahmottaa prostituutiota. Prostituoidut arvostelevat feminismissä sitä, että prostituutiolle annetaan vain yhdenlaisia tai yksinkertaistettuja määritelmiä. He pyrkivät tuomaan esiin sekä seksityön myönteisiä että kielteisiä puolia. (Bell 1994, 109-110) Prostituoituja ei ole koskaan hyväksytty puhumaan tilanteestaan tai pidetty itseään hallitsevina yksilöinä. Maailmanlaajuisesti prostituoitujen organisoitumista on pyritty estämään. Organisaatioita on kuitenkin perustettu muun muassa Yhdysvalloissa ja Länsi- Euroopassa. (Pheterson 1989, 3-7). Suomalainen seksialan liitto Salli voidaan nähdä jatkumoksi maailmanlaajuiselle prostituoitujen oikeuksia ajavalle liikkeelle. Prostituoitujen omat liikkeet ovat lausunnoissaan painottaneet sitä, että joillekin naisille seksityö voi olla paras tai ainoa varteenotettava toimeentuloväylä (emt.,12). Tässä kohdin heidän ajattelunsa eroaa radikaalisti feminismin valtavirrasta. Prostituoituja on harvoin nähty feministien kokoontumisissa ja feministit ja prostituoitujen etuja ajavat liikkeet ovat toimineet erillään. Feministejä arvostellaan siitä, että he pyrkivät johtamaan prostituutiosta käytäviä keskusteluja ja ohittavat prostituoitujen mielipiteet. Näin heiltä viedään aikuisen status. (Emt.,12). Kritiikkiä on kohdistettu myös siihen, että pornografiaa ja prostituutiota ehdottomasti vastustavat feministit pitävät prostituoituja naiiveina miehisen hyväksikäytön uhreina.

16 Prostituoitujen ei uskota pystyvän olemaan objektiivisia tilanteelleen. (Emt., 18-20). Prostituoitujen oikeuksia ajavat liikkeet peräänkuuluttavat feminismiä, jossa erilaisten naisten oikeudet tunnustetaan ja jossa huomioitaisiin prostituoitujen näkökulma asioihin (emt.,197). Prostituoitujen omia liikkeitä arvostellaan siitä, että ne edustavat eliittiprostituutiota, eivätkä ota huomioon haavoittuvimpia ryhmiä, joiden osuus seksikaupassa on suuri. Haavoittuvimpien ryhmien voi olla hyvin hankalaa järjestäytyä, saati ryhtyä peräämään oikeuksiaan. Ainakin Salli kiinnittää lausunnoissaan huomiota köyhien ja ulkomaalaisten naisten asemaan seksikaupassa, mutta julkisuuteen asti nämä kommentit ovat kuitenkin päässeet harvemmin (katso www.salli.org). Pheterson (1989) myöntää, että etenkin kolmannen maailman monille siirtolaisnaisille prostituutio on usein pakoa taloudellisesti ja sosiaalisesti mahdottomista olosuhteista. He toivovat saavuttavansa paremman tilanteen työskentelemällä toisessa maassa prostituoituina. Ryhdyttyään prostituoiduiksi naiset päätyvät helposti uuteen vaikeaan tilanteeseen. (Emt., 197).

17 4. TUTKIMUSKYSYMYKSET En aluksi lähtenyt analysoimaan prostituutiokeskustelua minkään teorian avulla. Tietyt seikat keskustelussa kiinnittivät huomioni ja niiden pohjalta kehittyivät myöhemmin tutkimuskysymykseni. Ensinnäkin ihmettelin sitä, kuinka vahvasti nimenomaan seksin oston kriminalisointi nähtiin välttämättömyydeksi yhteiskunnassamme. Tämän ajattelun mukaan Suomi ei voisi olla sivistys- ja tasaarvovaltio, jollei seksin ostoa kriminalisoitaisi. Keskustelun kohteena olivat nimenomaan ulkomaalaiset prostituoidut, mutta heidän ääntään ei mediassa juurikaan kuultu. Jäin miettimään, miksi näin on. Keskustelusta syntyi hyvin uhkaava vaikutelma: idästä näytti vyöryvän maahamme valtava ja hallitsematon paritusverkosto. Kun sitä korostettiin, prostituoidut naisetkin rinnastuivat rikollisiin. Vaikutelmani vain vahvistuivat, kun olin kerännyt tutkielmani aineistot Helsingin Sanomista ja kemiläisestä Pohjolan Sanomista. Tulin johtopäätökseen, että prostituutiokeskustelussa on kysymys laajemmista asioista kuin vain prostituutiosta. Se voidaan hahmottaa yritykseksi rakentaa ja puolustaa suomalaisen tasa-arvovaltion identiteettiä. Ruotsin ohella Suomi on pyrkinyt olemaan tasa-arvon mallimaa. Maassamme toimiva prostituutiobisnes rikkoo tämän kuvan eheyttä. Olennaista keskustelussa on lisäksi se, miten ulkomaalaisiin prostituoituihin suhtaudutaan. He alkavat helposti edustaa uhkaa maamme yhteisöille, tasa-arvoajattelulle ja turvallisuudelle. Tämän vuoksi suhtautuminen heitä kohtaan voi muuttua defensiiviseksi. Tutkimukseni pääkysymykset ovat: 1) Miten keskustelussa prostituutiosta ja seksin oston kriminalisoinnista rakennetaan tasa-arvovaltion identiteettiä? 2) Miten aineistossani näkyy suhtautuminen venäläisiin ja virolaisiin prostituoituihin?

18 5. METODI JA TEOREETTINEN VIITEKEHYS 5.1. Johdanto teoriaan Diskurssianalyysi on tärkein työkaluni, kun pyrin tutkimaan prostituutiokeskustelun teemoja. Päädyin käyttämään työssäni ranskalaisen filosofin Michel Foucault n (1982, 1988, 2005) teoriaan perustuvaa analyysimallia. Valitsin foucault laisen metodin ennen kaikkea siksi, että Foucault tunnetaan marginaaliin jäävien puolestapuhujana. Hänen tuotantoaan onkin käytetty hyväksi tarkasteltaessa arkaluontoisia ja "vaikeita" asioita kuten poikkeavuutta. (Husa,1995.). Prostituutio on arkaluontoinen aihe ja prostituoituja naisia on pidetty poikkeavana marginaaliryhmänä. He ovat lisäksi ryhmä, jota ei juurikaan ole kuunneltu, vaan määritelty ulkoapäin. Foucault oli erityisen kiinnostunut vallasta ja totuuksista, joita yhteiskunnissa luodaan. Hänen diskurssianalyysinsa avulla voikin tarttua tekstin sisältämiin valtarakenteisiin ja horjuttaa siinä vallitsevia totuusdiskursseja. Totuudet ja tiedon tuottaminen ovat olennainen osa prostituutiokeskustelua: aiheesta on olemassa valtavasti tietoa, jonka jokainen esittäjä osaa perustella hyvin. Kun tutkii "totuuksia" tarkemmin, huomaa, että ne ovat keskenään ristiriidassa. Keskeistä foucault'laisessa diskurssianalyysissa on myös asioiden historiallinen tarkastelu. Työni alussa kartoittamani tyypilliset puhetavat prostituutiosta antavat tärkeää tietoa prostituutioon liittyvistä historiallisista puhetavoista. Oletan, että ne näkyvät myös tämän päivän keskustelussa. Foucault ei ollut feministinen ajattelija, ja hänen teorioitaan on moitittu sukupuolisokeiksi. Joidenkin tutkijoiden mielestä Foucault n teorioilla on kuitenkin sovellettuina paljon annettavaa feminismille. Omassa työssäni haluan tavoittaa aineistoni teksteistä muitakin

19 valtasuhteita kuin vain sukupuolten välisiä: olennaista on esimerkiksi analysoida sitä, miten vallankäyttö ilmenee naisten välillä ja eri etnistä ryhmää kohtaan. Työni sisältää paljon kritiikkiä sellaista feminismiä kohtaan, joka mieltää naiset yhtenäiseksi kollektiiviksi. Kollektiivisen ajattelun ongelmaa pohdin ja puran Iris Marion Youngin (1997) teorian avulla. Suomessa Tuija Pulkkinen (1989,1998) on pohtinut erityisesti sitä, miksi feminismissä uskotaan vakaasti naisten yhteiseen hyvään ja ylläpidetään ajatusta naisten kansakunnasta. Pulkkisen teorian avulla voin ymmärtää, miksi tasa-arvovaltion maine ja sen yhtenäisyyden vaatimus ovat aineistossani niin keskeisellä sijalla. Olen hyödyntänyt työssäni myös Stuart Hallin (1994) kansakunta-ajattelun kritiikkiä. Kaikkia lainaamiani tutkijoita voidaan pitää foucault laiseen ajatteluperinteeseen nojaavina. 5.2. Foucault lainen diskurssianalyysi Foucault n diskurssianalyysin soveltaminen on haastavaa, sillä hän ei anna täsmällisen tarkkoja määritelmiä käyttämilleen peruskäsitteille, kuten lausuma, diskurssi ja diskursiivinen muodostelma. (Vertaa Foucault 2005, 33-57 ja 107-141.) Lausuma on diskurssin perusyksikkö, ikään kuin atomi. Se voidaan käsittää puheaktiksi, joka on tarkoitettu vakavasti otettavaksi ja sisältää jonkin väitteen.(emt.,107-118). Foucault korostaa, että mitä tahansa ei voi sanoa mistä asemasta tahansa. On tutkittava, missä asemassa ovat yksilöt, joilla on oikeus päästää kuuluville tietynlaista puhetta.(emt., 70, 163). Lausumien analyysissa onkin tärkeää pohtia sitä, mikä instituutio saa tietyt lausumat tulemaan esiin ja sulkee kaikki muut pois (emt.,158). Huomionarvoista on se, että vaikka väitelausumat aluksi vaikuttaisivat erilaisilta, niiden taustalla voi olla silti samanlainen ajattelutapa tai teema. (Foucault 1982, 31,39). Onkin mielenkiintoista

20 pohtia, voiko idän uhkaa ja tasa-arvovaltiota korostavissa puhetavoissa olla taustalla sama ajattelutapa. Diskurssianalyysissä kiinnitetään huomiota erityisesti lausumien välisiin suhteisiin ja siihen, miten lausumista muodostuu diskursiivisia muodostelmia. Diskursiivinen muodostelma syntyy, kun tietyt lausumat perustuvat samankaltaisiin järjestelmiin: niissä esiintyy samoja kohteita, lausumisen tyyppejä, käsitteitä ja aihevalintoja. (Foucault 2005, 54). Diskurssi toistaa samankaltaisia väittämiä ja lausumia ja luo asialle tietynlaisen muodon. Diskurssilla on aina jokin tehtävä ja tämän selvittäminen on analyysissa olennaista. (Emt., 91). Tässä tutkimuksessa yritän selvittää muun muassa sitä, mikä tehtävä on aineistoni tasa-arvovaltion merkitystä korostavalla puheella. On tärkeää analysoida sitä, miksi jokin tietty lausuma tai diskurssi tulee esiin ja mitä muita diskursseja se sulkee pois. Toisin sanoen on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, mistä ei puhuta. Olennaista on sen pohtiminen, miksi käytetyt diskurssit eivät voi olla mitään muita kuin mitä ne ovat? (Emt., 42) Diskurssit liittyvät eri aikakausiin. Millä tahansa aikakaudella ei voi sanoa mitä tahansa, eikä ole helppoa sanoa jotain uutta (emt., 63). Diskursseilla on aina historiansa: ne ovat syntyneet jollakin tavalla. (Foucault 1982, 126-127) Menneisyyden tapahtumat ja aatteet puhuvat diskursseissa, joita käytämme tänään. Esimerkiksi venäläisyyttä koskevat diskurssimme ovat hyvinkin historiallisia. Historialliset diskurssit määrittävät myös sitä, miten ymmärrämme feminismin ja tasa-arvon tehtävän. Diskursseihin sisältyy valtaa, sillä ne määrittelevät ja luokittelevat kohteitaan ja näin muokkaavat niitä. Ne määräävät, miten asioista voidaan puhua ja puhutaan. (Foucault 2005, 46-48). Tasa-arvovaltio ja prostituutio on kaikkea sitä, mitä niistä on eri lausumissa sanottu ja ne muokkaantuvat niiden diskurssien mukaisesti, joita niistä käytämme. Diskurssit vaikuttavat tapaamme ajatella ja toimia: jos

21 tietyt diskurssit vaikkapa prostituutiosta vakiintuvat, ne vaikuttavat väistämättä tapaan, jolla prostituoituja kohdellaan ja prostituutiopolitiikkaa harjoitetaan. Prostituoidut joutuvat näin diskursiivisen vallankäytön kohteiksi. Vaikka diskursseissa muotoutuu teemoja ja hahmoja, ne eivät ole silti ristiriidattomia. Diskurssi on kuin pinta, jossa on tuhansia aspekteja. Jotkut diskurssit avaavat uusia järjestyksiä ja tapoja katsoa asioita. Analysointi on ristiriitojen paljastamista ja kätkemistä, niiden välisen pelin esiin tuomista. (Foucault 1982, 154-155) Oletan, että ristiriitaisuus näkyy myös aineistossani. Vaikka sen diskursiiviset kasaumat olisivatkin ensi näkemältä vahvoja ja yhtenäisiä, kyseenlaistaviakin kommentteja on varmasti mahtunut joukkoon. Dominoivimpien diskurssien yhtenäisyys oletettavasti hajoaa paikoin, mikä avaa mahdollisuuksia hahmottaa prostituutiokysymystä uudesta näkökulmasta. Näin syntyy diskursiivisia murtumakohtia. Sovellan Foucault a siten, että ymmärrän journalismin yhdeksi diskursseja tuottavaksi instituutioksi. Jutut toki toistavat haastateltavien esiin tuomia diskursseja, mutta ne myös järjestävät ja tuottavat niitä uudelleen. Journalismi hyödyntää tässä järjestelyssä omia käytäntöjään, kuten uutiskriteereitä ja tiedotusvälineen linjaa. (Katso Valtonen 2004, 215) Journalismissa diskurssi voi korostua ja nousta yli muiden, kun sitä toistetaan useassa tekstissä. Jokin toinen diskurssi voi puolestaan kadota tai jäädä heikoksi, koska se ei pääse lehtien palstoille. Foucault ei juurikaan analysoinut mediaa, eikä anna siten eväitä varsinaisen mediateorian luomiseen. Toisaalta hänen ajattelunsa ei houkuttelekaan teorian rakentamiseen vaan pikemminkin keskustelemaan. (Valtonen 2004, 226). Hahmotan myös oman työni ennen kaikkea keskusteluun osallistumiseksi: Foucault n ajatuksilla voin avata siihen hieman uusia näkökulmia ja purkaa siinä vallitsevien diskurssien valtaa.

22 Foucault lainen analyysi suhtautuu kriittisesti tietoon. Foucault piti yhteiskunnassa esitettyjä totuuksia yhtenä tärkeänä vallan muotona. Hän toteaa, että etenkin länsimaiset yhteiskunnat tuottavat valtavasti tietoa, jota ne alkavat pitää totuutena. Foucault ei kehota kysymään, mikä on totta, vaan pohtimaan sitä, miten tietty tieto on saavuttanut yhteiskunnassa arvonsa. (Foucault 1988,106-107). Hän kehottaa tutkimaan diskursiivisia järjestelmiä siltä kannalta, miten ne muokkaavat käsitystämme totuudesta ja valheesta: millaista tietoa ne tuottavat (emt., 257). Aineistoni lehtiteksteissä määritellään useita totuuksia prostituutiosta ja toimivasta prostituutiopolitiikasta. Foucault lainen lähestymistapa suhtautuu kriittisesti kaikkeen prostituutiosta esitettyyn varmaan tietoon ja ratkaisuihin, joita pidetään oikeina ongelman ratkaisussa. Foucault ei halua kysyä "kuka harjoittaa valtaa" vaan pikemminkin "kuinka se tapahtuu", millaiset mekanismit ja strategiat ovat valtasuhteiden takana (emt., 103-104). Hänen ajattelussaan valtaa on kaikkialla ja jokainen osallistuu sen tuottamiseen. Vallan analyysissä tavoitteena on etsiä piilotettu valta, ja jäljittää sen erilaisia toimintatapoja valtiossa.(emt., 119). Keskusteluun seksin oston kriminalisoinnista sisältyy paljon valtaa: siinä tietyt ryhmät esittävät lakimuutoksen välttämättömyydeksi toisten yrittäessä kumota argumentit. Olennaista on huomata, että keskustelussa ei ole kyse vain sukupuolten kamppailusta, vaan laajemmasta poliittisesta taistelusta, johon sisältyy myös naisten välistä vallankäyttöä. Foucault n ajattelussa jokainen pyrkii käyttämään valtaa jollain tavalla. Prostituutiokeskustelussa kullakin puhujalla on tarkoitus vaikuttaa asioihin. Aineistoni diskurssit ovat valtapeliä, jonka tuloksena muodostuu tietynlainen kuva prostituutiosta ja joka vaikuttaa myös siihen, säädetäänkö uusi laki. Jos Foucault n teoriaa sovelletaan loogisesti, myös tutkielmani on osa valtapeliä. Haluan

23 työlläni kyseenalaistaa monia asioita ja siten pyrin vaikuttamaan niihin. 5.3. Foucault ja feminismi Feminismillä ja Foucault lla on ollut paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Molemmat käsittävät ruumiin konkreettiseksi vallan kentäksi ja ovat kiinnostuneita vallan ja sen toimintamekanismien tutkimisesta. (Martin 1988, 15). Feministit ovat kritisoineet Foucault a esimerkiksi sukupuolisokeudesta ja siitä, että hän näkee ruumiit passiivisina vallan kohteina. Foucault n teoriat ovat kyseenalaistaneet feminismin taipumuksen etsiä alkuperäistä naiseutta. On esimerkiksi kyseenlaistettava se, voiko nainen puhua toisen naisen puolesta tai tietää totuutta itsestään. Foucault n logiikan mukaan naiseutta ei voi eristää omaksi saarekkeekseen muusta kulttuurista. (Emt., 15) Foucault n teoriat ovat auttaneet tutkimaan vallan syntyhistoriaa ja seurauksia. Ne ovat avanneet tilaa uudenlaisille feministisille kysymyksille, jotka aiemmin on marginalisoitu tai jätetty käsittelemättä. (Emt., 6-7). Foucault lainen teoria mahdollistaa sen kysymisen, millaista vallankäyttöä feministit itse harjoittavat. Foucault n ajattelussa merkittävä yhtymäkohta feminismiin on teoria ruumiista, jossa valtasuhteet saavat konkreettisen muotonsa: valtaa tuotetaan ruumiiden kautta. Feministeille ruumis on keskeinen käsite, kun puhutaan naisten sorrosta. (Mc Nay 1992, 16-17). Ruumis on myös keskeinen teema prostituutiokeskustelussa. Prostituoidun ruumiiseen kulminoituvat monenlaiset valtasuhteet. Foucault n teorian heikkous on se, että hän näkee ruumiit passiivisina vallan kohteina, eikä selitä tarpeeksi hyvin, miten yksilöt voisivat toimia valtaa vastaan (emt., 12). Feminismi kuitenkin haluaa

24 kehittää politiikkaa, jossa naiset voivat olla vaikuttamassa asioihin ja muuttamassa historiaa. (Hartsock 1990, 170). Myös prostituutiokeskustelu jää puolitiehen, jos prostituoidut naiset mielletään vain passiivisiksi vallan kohteiksi. Martin kuitenkin tulkitsee Foucault a siten, ettei tämä kiellä mahdollisuutta konkreettiseen poliittiseen taisteluun (Martin 1988,12). Ajattelen itse, että diskurssien sisältämien valtakuvioiden paljastaminen on poliittista taistelua. Kun valta tehdään näkyväksi, siihen voidaan alkaa suhtautua uudella tavalla, ja muutosta saattaa tapahtua. Foucault ei tarjoa teoriaa sukupuolesta, kun taas feminismissä valta on liitetty mieheen ja maskuliinisuuteen. Tämän vuoksi Hartsock on sitä mieltä, ettei Foucault voi tarjota teoriaa feministeille. (Hartsock 1990, 157-158). Foucault n teoksia on kritisoitu siitä, että ruumis mieltyy niissä usein automaattisesti miehiseksi. Hän ei tunnista seikkoja, jotka ovat luonteenomaisia naisen ruumiille. ( Mc Nay 1992, 31-35). Foucault lle yksilöt ovat abstrakteja, eivät naisia, miehiä tai työntekijöitä. Hartsock (1990) kaipaa teorioita, joiden avulla valtasuhteita voi tulkita yksilöllisellä tasolla. Hän ei myöskään hyväksy ajatusta, jonka mukaan kaikki tieto olisi vain konstruktiota: jonkinlaisen tiedon täytyy olla mahdollista, jotta voitaisiin rakentaa uudenlaista yhteiskuntaa. (Emt.,169-171). Foucault n sukupuolisokeus näkyy esimerkiksi siinä, että Seksuaalisuuden historia - teoksessa (1998) naisen ruumis ei ole erityisen huomion kohteena. Siinä ei myöskään analysoida miesten ja naisten välisiä valtasuhteita. Seksuaalisuutta tutkitaan yleisesti siltä kannalta, miten sitä on rajoitettu ja kontrolloitu. Teoksessa Foucault kuitenkin osoittaa, kuinka yksityisenä ja vallan ulkopuolella pidetty asia seksuaalisuus, onkin mitä poliittisin aihe (katso Pulkkinen 1998,

25 107). Prostituutiokeskustelu todistaa väittämän oikeaksi: Kun prostituutiosta tulee keskeinen uutisaihe ja lainsäädännön kohde, sitä voidaan todellakin pitää poliittisena teemana. Foucault n ajattelussa seksuaalisuus ja seksi on sosiaalinen konstruktio ja siksi sen materiaalista puolta on vaikea erottaa kulttuurista. Seksuaalisuus on vallan tuotosta. Siellä, missä on halua, on valtaa. Feministinen tutkimus on osoittanut monessa kohdin strategiat, miten tätä valtaa käytetään. (Emt., 28-31) Foucault n yleisluontoinen valtateoria sopii omaan aineistooni sikäli hyvin, että prostituutiokeskustelu ei rajoitu maskuliinisen ja feminiinisen vallan taistelukentäksi. Siinä on kyse laajemmista yhteiskunnallisista asioista, prostituutiopolitiikan luomisesta, etnisyydestä ja tasa-arvovaltion identiteetistä. Jos tutkimukseni rajaisi käsittelemään vain sukupuolten välistä valtaa, ei aineistostani saisi riittävän laajaa kuvaa seikoista, jotka vaikuttavat prostituutioilmiön ympärillä. On tähdennettävä, että prostituutiokeskustelussa puhutaan naisten ruumiista, ei miesten. Prostituutio on historiallinen käytäntö, jossa nimenomaan naisen seksuaalisuus on konstruoitunut myytäväksi hyödykkeeksi. 5.4. Naisen kategorian ongelma Oma ajatteluni on lähellä antiessentialismia: ajattelutapa kieltää naisten yhteisen identiteetin ja yhtenäisen naisen kategorian. Antiessentialismi liittyy myös Michel Foucault n ajatteluun. Hänen teoriansa kyseenalaistaa alkuperän ja yhtenäisyyden: esimerkiksi sen, onko olemassa naisten yhteistä etua tai totuutta jostakin naisia koskevasta asiasta. Naisen kategorian purkamisessa on kuitenkin riskinsä. Nainen on nimittäin välttämätön käsite mille tahansa teorialle, joka ajaa naisten asioita. (Alcoff 1988, 405)

26 Jos antiessentialistista ajattelua sovelletaan loogisesti tarpeeksi pitkälle, siirrymme nominalismiin, joka häivyttää sukupuolieron. Tässä ajattelussa naisen kategoria on fiktiota, jolloin myös feministiset pyrkimykset juontuvat tästä fiktiosta. (Emt., 417). Täydellinen nominalismi tekee feminismin tyhjäksi. Miten sitten voidaan vaatia naisten oikeuksia tai puhua seksismistä, jos naiseus on vain myytti? (Emt., 420-421). Prostituutiostakaan ei voisi puhua sukupuolirakenneasiana, mikäli naisen kategoria kiistettäisiin kokonaan. Feministisen tutkimuksen valossa sukupuolella näyttäisi olevan merkitystä. Kulttuurienvälinen tutkimus on paljastanut seuraavaa sukupuolieroista: sukupuoli on universaali piirre kaikissa yhteiskunnissa. Samalla sukupuolten kuvat vaihtelevat eri kulttuureissa paljonkin, eikä niiden välinen erilaisuus aina johda epätasa-arvoon. Kuitenkin näyttää siltä, että on olemassa paljon esteitä sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi. Ihmisille on luonteenomaista tuottaa maailma, joka on jakautunut sukupuolen perusteella. (Di Stefano 1990, 64-65). Sukupuoli on perustavanlaatuinen asia, emmekä vielä edes ymmärrä kaikkia niitä mekanismeja, joilla eroja tuotetaan (emt., 78). 5.5. Naiset sarjana ja kollektiiviajattelun ongelmista Äärimmäisen antiessentialistinen tulkinta voi johtaa tilanteeseen, jossa naisista ei voi missään yhteydessä puhua kollektiivina. Iris Marion Youngin (1997) teoria naisista sarjoina hyväksyy naisen kategorian, mutta varoittaa liiallisesta yleistämisestä ja erojen häivyttämisestä. Naiset muodostavat Youngin mukaan sarjan kaltaisen ryhmän eli he ovat joukko ihmisiä, jotka kuuluvat yhteen satunnaisesti. Youngin mukaan sellaiset asiat kuin sukupuoli, luokka tai rotu ovat rakenteita, jotka kyllä vaikuttavat yksilöiden olosuhteisiin ja asioihin, joihin he