Kuurojen omat uutiset Viittomakielisten uutislähetysten kartoitus ja kehittäminen Katja Niininen Tarja Timgren Opinnäytetyö, syksy 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö Viittomakielentulkin koulutusohjelma Viittomakielen tulkki (AMK)
2 TIIVISTELMÄ Niininen, Katja & Timgren, Tarja. Kuurojen omat uutiset. Viittomakielisten uutislähetysten kartoitus ja kehittäminen. Turku 2005, 51 sivua, 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö, Viittomakielentulkin koulutusohjelma, viittomakielentulkki (AMK). Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa television viittomakielisen ohjelmatarjonnan tila ja kerätä katsojien mielipiteitä viittomakielisistä uutisohjelmista. Työssä tarkastellaan viittomakielisten uutisohjelmien historiaa ja nykypäivän tilannetta. Työssä selvitetään millaisia vaikutuksia television digitaalistumisella on tulevaisuuden näkymiin viittomakielisen ohjelmatarjonnan osalta. Tutkielmassa toteutetaan palautetutkimus viittomakielisistä uutisohjelmista. Palautetta kerätään kuuroilta koehenkilöiltä. Tutkimusmenetelmänä käytetään viittomakielistä teemahaastattelua ja kyselylomaketutkimusta. Tutkimustulosten avulla kerätään kehitysideoita viittomakielisille uutisille. Kehitysideat välitetään Yleisradiolle. Tutkielmassa tarkastellaan suomenkielisiä uutislähetyksiä ja niiden erityispiirteitä, joita verrataan viittomakielisiin uutislähetyksiin. Tutkielmassa ilmeni, että viittomakielisissä uutisissa tärkeintä on viittojan näkyvyys ja viittomakielen selkeys. Lähetyksen tekstitystä pidettiin toissijaisena asiana. Tutkielman mukaan viittomakielistä ohjelmatarjontaa ei ole riittävästi viittomakielisten tarpeisiin nähden ja tietoa hankitaan viittomakielisten uutisten lisäksi myös muista medioista. Palautetutkimuksessa tuli vahvasti esille toive Viittomakielisten uutisten lähetysajan pidentämisestä ja kuurojen yhteisön omien tapahtumien uutisoinnista. Asiasanat: viittomakieli, televisio, uutiset, ohjelmatarjonta, kvalitatiivinen tutkimus Säilytyspaikka: DIAK Turun yksikön kirjasto
3 ABSTRACT Niininen, Katja & Timgren, Tarja. The News in Sign Language. Turku 2005. 51 pages, 2 appendices. Diaconia Polytechnic, Turku Training Unit, Degree Programme of Sign Language Interpretion, Sign Language Interpreter. The purpose of the present study was to report the supply of the programs in Sign Language. There have been few programmes for the Deaf on Finnish television. Today, in Finland there are no special television programs for the Deaf, except for the signed news broadcasts, i.e. The News in Sign Language and The Signed Week. The News in Sign Language are broadcasted every day for five minutes. In the study, the Deaf viewers were asked for feedback about The News broadcasts in Sign Language and the purpose was to find out innovative ideas. The study was a qualitative research, and it was made by questionnaires and interviews of Deaf people. The results of the study encourage the production team of The News in Sign Language to utilize new digital television technology. The viewers are also demanding more broadcast time for The News to get the full value of their television licence. The viewers also wanted to see more Deaf-oriented news in The News in Sign Language. Keywords: Sign Language, Television, News, Qualitative research Stored in DIAK, Turku Unit library
4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO...6 2 VIITTOMAKIELI TELEVISIOSSA......8 2.1 Historia...8 2.2 Viittomakielinen ohjelmatarjonta...10 2.3 Kuurojen Liiton viestintäpoliittinen ohjelma...10 2.4 Viittomakieliset uutiset...11 2.4.1 Uutispäivä käytännössä...12 2.4.2 Uutisten kielellisiä piirteitä......13 2.4.3 Uutisten tilanne Euroopassa...15 2.5 Digitaalinen televisio...16 2.6 Muut viittomakieliset tiedonsaantikanavat...17 3 TELEVISIOUUTISET...19 3.1 Uutisten historia...19 3.2 Uutisten erityispiirteet...20 3.3 Televisioesiintymisen ominaispiirteet...22 3.4 Nonverbaalinen televisioviestintä...23 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN JA KATSOJAPALAUTE...25 4.1 Yleisötutkimuksen idea...25 4.2 Tutkimustilanteet...26 4.3 Kyselytutkimus...27 4.3.1 Uutisten viittomistyyli...28 4.3.2 Tekstin rakenne...32 4.3.3 Yleiskuva...33 4.3.4 Itsearviointi...33 4.4 Haastattelututkimus...34
5 5 TUTKIMUSTULOSTEN ANALYSOINTI.......42 5.1 Kyselytutkimuksen tulosten analysointi...42 5.2 Haastattelututkimuksen tulosten analysointi...44 6 POHDINTA...47 7 LÄHTEET...49 LIITTEET...52 LIITE 1 Kyselylomake LIITE 2 Haastattelun litterointi
6 1 JOHDANTO Avatessaan television Suomessa äidinkieleltään viittomakielinen kuuro saa tyytyä seuraamaan ohjelmia vieraalla kielellä, sillä viittomakielistä ohjelmatarjontaa on vähän. Laissa mainitaan vähemmistökielisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään, mutta lain perusteluitten mukaan säännös velvoittaa julkista valtaa myös tukemaan oman kielen ja kulttuurin kehittämistä. Kuurojen perusoikeuksien toteutumisessa on vielä puutteita, vaikka perustuslakia uudistettiin vuonna 1995. Perusoikeusuudistus kieltää syrjinnän. Uudistuksella viittomakielisten asema turvattiin ensimmäistä kertaa lainsäädännöllä. Yleisradion ohjelmatoiminnan säännöstössä mainitaan, että Yleisradion tavoitteena on kohdella ohjelmatoiminnassa kielivähemmistöjä tasa-arvoisesti ja tarjota palveluja myös viittomakielisille (Yleisradio. Yleistä Ylestä.) Viittomakieliset ovat voineet seurata uutisia omalla äidinkielellään vuodesta 1994 lähtien, jolloin Viittomakieliset uutiset aloitettiin nykymuodossaan (Yleisradio. Viittomakieliset uutiset). Vuonna 1998 Kuurot tietoyhteiskunnassa - seminaarin pohjoismaiset osanottajat laativat kannanoton, jonka mukaan tietoyhteiskunta tulee rakentaa kielelliselle tasa-arvolle. Kannanotossa todetaan, että vain siten voidaan tarjota kaikille kansalaisille - myös viittomakielisille - edellytykset kansalaisyhteiskunnan täysivaltaiseen jäsenyyteen (Kuurojen Liitto. Viestintä ja julkaisut). Lupaus tasa-arvoisesta kohtelusta ei kuitenkaan käytännössä näytä toteutuvan, ja siksi lähdimme opinnäytetyössämme selvittämään viittomakielisen ohjelmatarjonnan tilaa. Järjestimme tutkimustilanteita, joissa haastattelimme viittomakielisiä katselijoita ja teimme kirjallisen kyselytutkimuksen. Näiden pohjalta keräsimme Viittomakielisten uutisten katsojapalautetta ja kehitysideoita Yleisradiolle. Tutkielma sai alkusysäyksen Terhi Rissasen tekemästä katsojapalautteen keruusta kyselylomakkeen avulla. Palautteen keruu toteutettiin 25 26.10.2003
7 Jyväskylässä, viidennessä valtakunnallisessa viittomakieliseminaarissa. Suomalaisen viittomakielen lautakunta oli myös kiinnostunut tuloksista. Kyselyyn vastasi lähes sata kuuroa ja kuulevaa. Alun perin tarkoituksenamme oli analysoida kyselyn tuloksia ja tehdä niistä yhteenveto. Tutkielmamme sai uuden näkökulman, kun Yleisradio kiinnostui palautteesta ja uutisten kehittämisestä palautteen kautta. Saimme yhteistyökumppaniksemme Harri Palmolahden, joka on viittomakielisten uutisten työryhmän jäsen. Hän esitti meille omat toiveensa työn suhteen. Kyselylomaketutkimuksen rinnalle otimme teemahaastattelut, joilla selvitimme syvemmin viittomakielisten katsojien kokemuksia ja mielipiteitä viittomakielisistä uutislähetyksistä. Tutkielmassamme keskitymme keräämään palautetta Viittomakielisistä uutisista ja Viikko viitottuna -ohjelmasta.
8 2 VIITTOMAKIELI TELEVISIOSSA Tässä luvussa käsittelemme viittomakielistä ohjelmatarjontaa historiasta nykypäivään. Selvitämme myös kuinka Kuurojen Liitto on vaikuttanut ohjelmatarjontaan vuosien varrella. Luvussa 2.4.1 kerromme viittomakielisistä uutisista ja toimituksen työstä käytännössä. Luvussa 2.4.2 esittelemme muutamia uutistyöhön liittyviä kielellisiä ongelmia. Luvussa 2.4.3 tarkastelemme muiden maiden viittomakielisen ohjelmatarjonnan tilannetta. Lopuksi avaamme Kuurojen Liiton digistrategian ideaa ja esittelemme muita mahdollisia viittomakielisiä tiedonsaantikanavia. 2.1 Historia Television tulon myötä 1950-luvulla monien ihmisten maailma avartui tiedonsaannin parantuessa. Viittomakieliset eivät olleet kuitenkaan tasaarvoisessa asemassa, sillä ohjelmien tekstittäminen, viittomakieliset ohjelmat ja ohjelmien tulkkaus viittomakielelle olivat harvinaisia. Kuurojen Liiton ryhdyttyä työhön kuurojen mahdollisuudet seurata televisio-ohjelmia hiukan paranivat. 1960-luvulla Kuurojen Liitto otti yhteyttä Yleisradioon sekä tuon ajan yksityisiin televisioyhtiöihin, kuten Tesvisioon parantaakseen viittomakielisen ohjelmatarjonnan määrää. Ensimmäinen merkittävä kuuroutta käsittelevä ohjelma Hiljainen maailma lähetettiin vuonna 1962. Vuoden kuluttua tästä Kuurojen Liitto perusti televisiotoimikunnan, jonka tarkoituksena oli tehostaa yhteistyötä televisioyhtiöiden kanssa. Evankelis-luterilainen kirkko lähetti vuodesta 1963 alkaen joitakin televisiojumalanpalveluksia ja hengellisiä ohjelmia myös viitottuina. Samana vuonna Tesvisio lähetti viittomakielisen keskusteluohjelman, jonka jälkeen lähetettiin myös muuta viittomakielistä ohjelmaa. Vuoden 1963 aikana viittomakielisiä uutisia nähtiin viikoittain 15 minuutin pituisina. Tämän jälkeen Tesvisio siirtyi Yleisradion omistukseen ja kului muutamia vuosia niin, että kuuroille oli hyvin vähän ohjelmatarjontaa. Uutisten lähettäminen aloitettiin jälleen vuonna 1967. Viisiminuuttisia uutisia
9 nähtiin kahdesti viikossa puolen vuoden ajan, jonka jälkeen viittomakielisille suunnatussa ohjelmatarjonnassa oli jälleen vuosien tauko. Kun ohjelmatarjonta oli vähäistä, Kuurojen Lehdessä julkaistiin televisiopalstaa. Siinä television ohjelmatarjontaa seurattiin kuurojen näkökulmasta. Vuosina 1976 1977 televisiossa nähtiin viittomakielen opetusohjelmasarjat Kädet kertovat ja Näissä merkeissä. Ne suunnattiin kuuleville viittomakielen opiskelua varten. (Salmi & Laakso 2005, 424 426.) Kuuroille ja kuulovammaisille suunnattua ohjelmatarjontaa alettiin pohtia tarkemmin Yleisradion perustamassa työryhmässä, johon kuuluivat edustajat Kuurojen Liitosta ja Kuulonhuoltoliitosta. Kehitystä tapahtui vuonna 1979, kun Yleisradioon palkattiin toimittaja tekemään ohjelmaa erityisesti kuuroille. Kerran kuukaudessa alettiin lähettää kuuroille suunnattua 20-minuuttista asiaohjelmaa Kuuntele Minua. Vuodesta 1983 alkaen kuurot saivat lauantaisin seurata viisiminuuttista viittomakielistä uutiskatsausta, joka tuli Kukko Kiekuu -ohjelman yhteydessä. (Salmi & Laakso 2005, 426.) 1980-luvun puolivälissä televisiossa nähtiin Teatterikertomuksia- sarja, joka oli suunnattu kuuroille ja kuuleville. Myös Koulu-TV:n viittomakielinen opetusohjelmasarja oli tarkoitettu kuuroille ja kuuleville koululaisille. Kuuleville suunnattu viittomakielen opetusohjelma Elävä kieli lähetettiin vuonna 1986. Säännöllisten viittomakielisten ja tekstitettyjen ohjelmien määrä alkoi kuitenkin vähentyä ja Kuurojen Liitto puuttui asiaan. Jo tuolloin liitto esitti, että viittomakielelle tulkattujen tai viittomakielisten uutisten, ajankohtaisohjelmien ja vaaliohjelmien saaminen televisioon oli kuurojen tiedonsaannin ja tasa-arvoisen yhteiskunnallisen osallistumisen kannalta välttämätöntä. (Salmi & Laakso 2005, 426.)
10 2.2 Viittomakielinen ohjelmatarjonta Tällä hetkellä viittomakielinen ohjelmatarjonta rajoittuu viittomakielisiin uutislähetyksiin. Suomessa seurattiin naapurimaiden mallia vuonna 1993, kun Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä alkoi viittomakielisten uutisten lähetys viitenä päivänä viikossa. MTV ryhtyi tulkkaamaan aamulähetyksensä uutisia viisi minuuttia joka aamu vuonna 1993. Yleisradion omat viittomakieliset uutiset alkoivat vuonna 1994. Aluksi viisiminuuttiset viittomakieliset uutiset lähetettiin viitenä päivänä viikossa, mutta jo samana vuonna uutisia alettiin lähettää päivittäin. Syksyllä 2004 Yleisradion digitaalisella kanavalla alkoi uusi viittomakielinen ajankohtaisohjelma Viikko Viitottuna. (Salmi & Laakso 2005, 427 428.) 2.3 Kuurojen Liiton viestintäpoliittinen ohjelma Vuoden 1997 joulukuussa Kuurojen Liitto julkaisi viestintäpoliittisen ohjelman. Siinä painotetaan, että tietoyhteiskunnan mahdollisuudet on oltava myös kuurojen saatavilla. Tämä tarkoittaa viittomakielisen tiedon välittämistä ja tarjoamista tietoverkoissa, joukkotiedotusvälineissä, yleisöpalvelupisteissä sekä kunnallisessa tiedotuksessa. Viestintäpoliittinen ohjelma arvosteli huonosti kuuroja palvelevaa viestintäympäristöä ja otti kantaa Yleisadion velvollisuuteen tarjota viittomakielistä ohjelmaa ja tekstitettyjä ohjelmia. (Kuurojen Liitto. Viestintäpoliittinen ohjelma.) Viestintäpoliittisessa ohjelmassa mainittiin digitaalitekniikan tuomat tulevaisuuden mahdollisuudet televisiotoiminnalle. Uuden tekniikan kehittyessä kuuroilla on paremmat mahdollisuudet kielelliseen tasa-arvoon, sillä digitaalistumisen myötä voidaan kehitellä uusia ratkaisuja tiedon välittämiseksi kuuroille. Kuurojen Liitto jakoi viestintäpoliittisen ohjelmansa myös Yleisradiolle, ja sillä oli merkitystä uuden lain valmistelussa. (Kuurojen Liitto. Viestintäpoliittinen ohjelma.)
11 Uusi laki valmistui vuonna 1998. Sen mukaan Yleisradion tulee tuottaa palveluja saameksi sekä romani- ja viittomakielellä. (Yleisradio. Yleistä Ylestä. Säädökset.) Lakimuutoksesta huolimatta viittomakielisille katsojille suunnattujen ohjelmien määrä ei kuitenkaan lisääntynyt. Kuurojen Liitto tehosti lainmuutoksen myötä yleisradiotoimintaa koskevaa edunvalvontaansa. Tavoitteksi nousi oman ohjelmapaikan saaminen viittomakielisille ohjelmille. Liitto laati vuonna 2004 digistrategian, josta kerrotaan enemmän luvussa 2.6. (Salmi & Laakso 2005, 428 429.) 2.4 Viittomakieliset uutiset Viittomakieliset uutiset lähetetään arkipäivisin kello 17.40 ja viikonloppuisin kello 18.30. Viittomakielisten uutisten lähetystä seuraa päivittäin keskimäärin 110 000 katsojaa (Yleisradio. Viittomakieliset uutiset). Uutisten katsojamäärät vaihtelevat kuitenkin päivästä riippuen 60 000 ja 200 000 välillä. Kuurojen katsojien määrää ei ole koskaan tutkittu, mutta sen arvellaan jäävän paljon alle 5000:n. (Kovanen 2003, 17.) Viittomakielisiä uutisia voi seurata myös viittomakielisten uutisten WWW-sivuilla, jossa ovat nähtävillä uutiset edeltävien seitsemän päivän ajalta. Viittomakieliset uutiset kuuluvat osana digitaaliseen YLE24-uutispalveluun. YLE24 on ympärivuorokautinen uutis- ja ajankohtaispalvelu monissa medioissa. Uutisia tehdään moniin medioihin; TV:hen, Internetiin, Teksti-TV:hen, digitaaliseen teksti-tv:hen ja mobiililaitteisiin. (Yleisradio. YLE24. 24.10.2005.) YLE24 tv-uutiskanava aloitti toimintansa vuonna 2000 vastaamalla aluksi uutistuotannosta analogisessa teksti-tv:ssä, internetissä ja langattomissa viestimissä. Kanava muuttui digitaaliseksi syksyllä 2001. YLE24:n uutistoimittajien työnkuvia on laajennettu digitalisoitumisen myötä. Suurin osa toimittajista taitaa uutisten toimittamisen televisioon, teksti-tv:hen ja internetiin, sekä hallitsee grafiikan luomisen ja kuvien ja äänen käsittelyn. Mediatoimittajat vastaavat tv-juttujen leikkauksesta. (Hintikka 2001, 70.)
12 2.4.1 Uutispäivä Viittomakielisten uutisten toimitus sijaitsee Pasilassa, ja siellä tapahtuu myös päivittäinen toimitustyö. Päivittäistä lähetystä toimittaa äidinkieleltään viittomakielinen kuuro viittoja, jolla on käännösvastuu uutisista. Työparina toimii viittomakielentaitoinen toimittaja, jolla on vastuu uutisten spiikkauksesta puhutulle kielelle. Päivittäiseen työhön kuuluvat uutisten kirjoittaminen ja kääntäminen viittomakielelle sekä mahdollisuuksien puitteissa myös haastatteluiden tekeminen kentällä. Kuvituksesta ja grafiikasta vastaavat mediatoimittajat. (Vehviläinen 2004.) Toimituksen päivä alkaa tutustumalla uutistarjontaan uutistoimistojen ja tiedotusvälineiden kautta. Aamupäivän aikana uutisista valitaan tärkeimmät ja ne kirjoitetaan aluksi suomenkielelle, josta ne käännetään viittomakielelle. Kun uutisaiheet ovat löytyneet, niihin etsitään sopivia kuvia kansainvälisestä materiaalista. (Kovanen 2003, 16.) Yksissä viittomakielisissä uutisissa on keskimäärin 5 8 uutista. Uutisia pyritään poimimaan eri aihealueilta niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Rajallisen ajan takia urheilu- ja talousuutiset jäävät vähemmälle. Uutisaiheiden tekeminen kuurojen tapahtumista vaatii enemmän työpanosta toimitukselta. Haastattelut vievät myös enemmän lähetysaikaa, joten niitä ei voida toteuttaa usein. (Kovanen 2003, 17.) Uutisaiheiden valinnassa kriteerinä on uutisen tuoreus. Ajankohtaisuus edellyttää, että uutinen on maksimissaan vuorokauden vanha. (Hietala 1996, 70.) Journalisti-lehden haastattelussa viittomakielisten uutisten toimitussihteeri Mikaela Tillander (Vehviläinen 2004) toteaa, että kuurot katselijat haluavat päivän uusimmat ja polttavimmat uutisaiheet viittomakielisiin uutisiin. Tämä helpottaa myöhemmin pääuutislähetyksen seuraamista tekstitettynä. (Vehviläinen 2004.) Veijo Hietalan (Hietala 1996, 70.) mukaan uutiset ovat henkilökeskeisiä, mikä tarkoittaa sitä, että tapahtumat esitetään henkilöiden tekojen seurauksina helpommin kuin sosiaalisten tai poliittisten tapahtumien aiheuttamina. Uutisen painoarvoon vaikuttaa uutisessa esiintyvän henkilön sosiaalinen tai poliittinen arvoasema. Kansallisen näkökulman mukaan esimerkiksi suomalaisen uutisen tulee koskettaa jotenkin Suomea.
13 Tutkielmamme mukaan viittomakielisen uutisaiheen arvo suurempi, kun se käsittelee viittomakielisten keskuudessa tunnetussa asemassa olevaa kuuroa henkilöä. Haastatteluissamme selvisi, että kuuroista henkilöistä toivottiin enemmän uutisia, mikä kertoo juuri edellä mainitusta uutisten henkilökeskeisyydestä. Viittomakielisten uutisten toimittaja Marjo Rein (Kovanen 2003, 17.) kertoo, että aiheet, jotka liittyvät kuuroihin ja heidän yhteiskunnalliseen asemaansa, ovat viittomakielisissä uutisissa uutiskynnykseltään matalia. Muissa uutisissa vastaavat aiheet eivät useinkaan ylitä uutiskynnystä. Viittomakieliset uutiset lähetettiin aikaisemmin nauhotettuina, mutta vuodesta 2000 alkaen ne ovat tulleet ulos suorana lähetyksenä. Tämä mahdollistaa uutistilanteen seuraamisen pidempään ja varmistaa uutisaiheiden tuoreuden. (Kovanen 2003, 16.) Viittomakielisten uutisten lähetysrutiini on verrattavissa normaaliin televisiotyöskentelyyn, sillä lähetyksen aikana viittoja lukee tekemänsä käännökset lukulaitteesta eli prompterista, joka on hänen edessään. Tekstien nopeutta hän voi säädellä polkemalla jalalla laitetta. Esiintyvää uutisten viittojaa vastapäätä on kuuleva toimittaja, joka lukee uutiset puhekielelle. Hän pyrkii ajoittamaan lukemisen viittomisen tahtiin. (Vehviläinen 2004.) 2.4.2 Uutisten kielellisistä piirteistä Viittomakieli tuo uutiskieleen haastavuutta. Toimittajan täytyy olla varovainen esimerkiksi ilmeiden käytössä. Etenkin poliittisia uutisia viitottaessa on mietittävä sopivaa ilmeiden käyttöä, jotta toimittaja pysyy puolueettomana. (Vehviläinen 2004.) Luvussa 3.3 kerromme tutkimuksesta, jossa uutisankkureiden asenteet näkyivät heidän puhuessaan tietystä poliittisesta henkilöstä. Viittomakielessä on alueellisia murteita, ja eri ikäpolvet viittovat jonkin verran eri tavoin (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Kotuksen kielet. Suomalainen viittomakieli). Tästä huolimatta viittomakielisissä uutisissa pyritään yleiskielen käyttöön. Katsojakunnan kielellisiä valmiuksia huomioidaan. Mikaela Tillander kertoo Journalisti-lehden haastattelussa, että katsojista vanhempi
14 sukupolvi toivoo viittomisen olevan hidasta ja selkeää, kun taas nuoret haluat nopeampaa viittomista, sillä he ovat jo tottuneet uutiskieleen. (Vehviläinen 2004.) Uutisympäristössä esiintyy jatkuvasti uusia aihepiirejä ja käsitteille on mietittävä viittomakielisiä ratkaisuja. Viittomakieliset uutiset tekevät yhteistyötä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen alla toimivan Suomalaisen viittomakielen lautakunnan kanssa. Lautakunta on huoltanut suomalaista viittomakieltä vuodesta 1997 lähtien. Lautakunta käsittelee viittomistoon ja kielioppiin liittyviä ongelmia ja antaa suosituksia koskien viittomakielen käyttöä. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Kotuksen kielet. Suomalainen viittomakieli.) Viittomakielisten uutisten toimitus on kerännyt maiden ja kaupunkien viittomistoa, jotta viittomien käyttöä voitaisiin yhtenäistää uutisissa. Perusperiaatteena on, että kaikki uutistenviittojat käyttävät maista ja kaupungeista samoja viittomia. Uutisissa käytettäviä viittomia täytyy kuitenkin toisinaan harkita uudelleen, sillä kuurot omaksuvat viittomavastineita paikannimille myös muista viittomakielistä. Viittomakielen lautakunta keskusteli kokouksessaan 18.11.2002 paikannimien viittomavastineista ja tuli siihen tulokseen, että suomalaisessa viittomakielessä vältetään paikannimen sormittamista ja nimelle pyritään aina löytämään viittomavastine. Sormitusta käytetään vain, jos paikannimelle ei ole löydettävissä viittomavastinetta. Harvinaisen viittomavastineen kanssa käytetään sormitusta, jotta vastaanottajan olisi helpompaa ymmärtää uusi viittoma. Lautakunta totesi, että on vaikea määritellä montako kertaa viittomakielisissä uutisissa pitäisi sormittaa jonkin uuden viittoman tukena, ennen kuin sormituksen voi jättää pois. Jos jollekin paikannimelle on useampia viittomavastikkeita, tulisi niistä laajimmassa käytössä olevaa viittomaa käyttää viittomakielisissä uutisissa. Aina ei ole kuitenkaan selvää, mikä viittomista on yleisin. Erilaisten viittomavastineiden käyttöön vaikuttavat viittojan murretausta ja ikä. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Kotuksen kielet. Suomalainen viittomakieli. Lautakunnan 21. kokouksen pöytäkirja.)
15 Lautakunta kokoontuu kuitenkin harvoin, eikä uutispäivän akuutteihin kielikysymyksiin saa sitä kautta vastausta. Toimituksessa on toisinaan paikalla kaksi kuuroa viittomakielistä toimittajaa, jolloin käännösratkaisuista voi keskustella. Kommentteja voi pyytää myös toimituksen muilta viittomakielentaitoisilta työntekijöiltä (Kovanen 2003, 16.) Tillander toteaa, että viittomakielen kannalta vaikeita aiheita ovat politiikka, talous, lääketiede, oikeusselostukset ja lakiuutiset. Nämä alat sisältävät paljon termejä, joille ei löydy viittomavastineita (Vehviläinen 2004). 2.4.3 Uutisten tilanne Euroopassa Viittomakielisen ohjelmatarjonnan määrä Euroopassa vaihtelee maittain. Tällä hetkellä EU:n sisällä jokainen jäsenvaltio päättää itsenäisesti esteettömyyteen liittyvistä palveluista. Useimmissa jäsenvaltioissa ei käytetä lisä-äänipalvelua tai lähetetä viittomakielistä ohjelmaa. Myös tekstitettyjen ohjelmien osuus on useissa maissa pieni. (Minor-hanke 2004, 36) Tällä hetkellä Iso-Britannia esittää eniten viittomakielistä ohjelmaa. Iso- Britanniassa BBC tuottaa viittomakielisiä ohjelmia 17 tuntia viikossa ja ohjelmien viittomakielisiä käännöksiä 25 30 tuntia viikossa (Minor-hanke 2004, 35). Tekstityksen osalta Iso-Britanniassa tilanne on Euroopan tasolla tällä hetkellä paras. Tekstitys on varmennettu lakisääteisesti myös kaupallisilla kanavilla. BBC:n parhaan katseluajan ohjelmista on tekstitetty noin 80 % ja luku tulee nousemaan 100 %:n vuoteen 2010 mennessä. (Minor-hanke 2004, 34.) Saksassa televisiouutisia tulkataan viittomakielelle päivittäin usealla eri kanavalla. Tämän lisäksi kuurojen oma viittomakielinen, puoli tuntia kestävä ohjelma Sehen statt Hören esitetään joka lauantai. (Saksan Deaf-tv.) Pohjoismaista Norjassa on eniten viittomakielistä ja viittomakielelle tulkattua ohjelmatarjontaa. Norjassa viittomakielellä lähetetään viittomakieliset viiden minuutin uutiset joka päivä ja viittomakielisiä ohjelmia 14 minuuttia maanantaisin. Viittomakielisillä on lisäksi oma tulkkauskanava, jolla lähetetään
16 muiden kanavien viittomakielisiä käännöksiä. Palvelu toimii nykyään analogisella puolella. Ohjelmaa lähetetään kaksi tuntia päivässä. Käännöstä voi seurata joko kuva-kuvassa toiminnon omaavilla televisioilla, jolloin ohjelma ja käännös näkyvät samalla televisiolla, tai käyttämällä kahta erillistä televisiota. (Minor-hanke 2004, 35.) Ruotsissa esitetään kymmenen minuuttia kestävät viittomakieliset uutiset viitenä päivänä viikossa. Lauantai-aamuisin viittomakielistä lastenohjelmaa lähetetään ja sen jälkeen esitetään puolen tunnin Perspektiv-ajankohtaisohjelma aikuisille. (Ruotsin televisio SVT.) Tanskassa esitetään arkipäivisin kymmenen minuutin viittomakieliset uutiset. Tämän lisäksi noin 32 kertaa vuodessa esitetään ajankohtaisohjelma Viften. (Tanskan Deaf-tv.) Suomessa, kuten kappaleessa 2.2 mainitsemme, viittomakielinen ohjelmatarjonta rajoittuu vain viittomakielisiin uutislähetyksiin. Lähetyksiä ovat päivittäin esitettävä viisiminuuttinen Viittomakieliset Uutiset ja digitaalisella kanavalla lauantaisin kello 19.05 lähetettävä kymmenminuuttinen Viikko viitottuna -ohjelma (Yleisradio. Viittomakieliset uutiset). 2.5 Digitaalinen televisio Digitaalinen televisio tarkoittaa TV-järjestelmää, joka perustuu digitaaliseen jakeluun. Digitaalisen järjestelmän hyviä puolia analogiseen järjestelmään verrattuna ovat kuvan parempi laatu, vuorovaikutteisuuden ja muiden lisäpalveluiden mahdollistuminen sekä taajuuksien tehokkaampi käyttö. (Viestintävirasto.) Digitalisoituminen on tärkeässä osassa sähköisen viestinnän kehittymisessä. Tähän saakka viestintä on ollut yksisuuntaista joukkoviestintää, joka on tapahtunut radion, television ja lehdistön välityksellä. Digitaalisuus tuo televisioon uuden ulottuvuuden, sillä se mahdollistaa kohdennetun viestinnän. (Kuurojen Liitto. Digistrategia ja toimenpiteet vuosille 2005 2009. 2004, 4.) Kohdennettu viestintä tarkoittaa palvelujen suuntaamista asiakkaiden tarpeisiin. Kohderyhmäajattelun lähtökohtana on idea siitä, että kaikkea ei kannata suunnitella kaikille. Kun sisällöt ja palvelut suunnitellaan kohderyhmille, on tärkeää tuntea kohderyhmän elämäntavat. (Hintikka 2001, 26.)
17 Kuurojen Liitto on laatinut digistrategian ja toimenpiteet vuosille 2005 2009. Digistrategian tavoitteena on tuoda esiin kielellisen vähemmistöryhmän näkökulma digitaalistumiseen. (Kuurojen Liitto. Digistrategia ja toimenpiteet vuosille 2005 2009. 2004, 4 5.) Liitto pyrkii kehittämään digitelevision ohjelmatarjontaa, jotta se palvelisi myös kielivähemmistöjä. Digistrategiassa mainitaan, että digitaalinen televisio tehokkaasti hyödynnettynä voi muuttaa television informatiiviseksi ja viihdyttäväksi visuaaliseksi joukkoviestimeksi. (Kuurojen Liitto. Digistrategia ja toimenpiteet vuosille 2005 2009. 2004, 15.) Liiton on tarkoitus myös edistää viittomakielisiä hyödyttävän tiedon digitaalista tuottamista, levittämistä ja käyttöä (Kuurojen Liitto. Digistrategia ja toimenpiteet vuosille 2005 2009. 2004, 4 5). 2.6 Muut viittomakieliset tiedonsaantikanavat Television keksiminen sinänsä ei lisännyt kuurojen tiedonsaantimahdollisuuksia. Vasta videonauhureiden yleistymisen ja tekstitelevision synnyn myötä 1980- luvulla televisiosta tuli tärkeä väline kuuroille. (Salmi & Laakso 2005, 424.) Kuurojen Joulu-lehdessä todettiin vuonna 1979, että kuvanauhurit ovat kuin luotu viittomakielellä esitetyn, visuaalisen ohjelman ja tiedon välittämiseen (Salmi & Laakso 2005, 431). 1980-luvun lopulla jo kolmasosassa suomalaisia kotitalouksia oli videonauhuri (Wiio 1989, 215). Kuurojen Liitto teki videokokeilun vuosina 1983-1984. Kokeilu käynnistettiin myöntämällä ensin sata videonauhuria yksityisille kuuroille ja myöhemmin myös kouluille ja yhdistyksille. Kuurojen Liitto lähetti ilmaisen videotiedotteen kaikkiin nauhureihin kerran kuukaudessa. (Salmi & Laakso 2005, 432.) Videotiedotekäytäntö jatkuu tänäkin päivänä ja vuonna 2003 videotiedote lähetettiin 1314 kotitalouteen. (Kuurojen Liitto. Organisaatio. Vuosikertomus 2003. Viestintä.) Yleisradion tekstitelevisio aloitti lähetyksensä vuonna 1981 ja tämä mahdollisti kuuroille kansallisen tiedonvälityskanavan Suomessa. Keskeisimmät kuurojen järjestöt tekivät omat sivunsa tekstitelevisioon viimeistään vuoden 1982
18 alkupuolella. Vuonna 2005 teksti-televisiossa on tarjolla noin sata kuuroille ja kuulovammaisille tarkoitettua sivua. (Salmi & Laakso 2005, 429 430.) Nykyinen tiedonvälitysjärjestelmä televisiossa ei ole kuurojen näkökulmasta paras mahdollinen. Viittomakielistä uutisvälitystä on viisi minuuttia päivässä, eivätkä sähkeuutistyyppisiksi jäävät uutiset vastaa laajuutensa ja toteutustapansa puolesta kuurojen tarpeisiin. (Kovanen 2003.) Moderni viestintätekniikka avaa kuuroille uusia mahdollisuuksia. Videotuotannon ja painotuotteiden rinnalle ovat tulleet internetpalvelut ja multimediatuotteet (Kuurojen Liitto). 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa internetistä tuli varsinkin nuorten kuurojen suosima yhteydenpitoväline (Salmi & Laakso 2005, 438). Nykyään Suomessa on mahdollista katsoa myös Viittomakieliset uutiset ja Viikko viitottuna -ohjelma internetistä itselle sopivaan aikaan (Yleisradio. Viittomakieliset uutiset). Digitaalisen television mukanaan tuomat lisäkanavat mahdollistavat pienempien ryhmien omat yhteisölliset televisiolähetykset ja -palvelut. Tällä hetkellä Kuurojen Liitto lähettää tiedotteita vhs-kaseteilla. Tämä palvelu toimisi hyvin digitaalisessa televisiossa. (Minor hanke 2004, 30.) Tulevaisuudessa on myös mahdollista tallentaa järjestöjen tiedotteita yhteiselle palvelimelle, josta katsojat voivat hakea ne digitaalisen television kautta katsottavaksi silloin kun he haluavat. Analogisessa televisiossa viittomakielisen käännöksen lisääminen ohjelmaan on hyvin hankalaa, koska käännös joudutaan upottamaan varsinaiseen ohjelmaan ennen lähetystä tai se pitää lähettää omalla kanavallaan. Digitaalisessa televisiossa viittomakielinen käännös voidaan hoitaa helpommin oman tulkkiruudun kautta. (Minor-hanke 2004, 32 33.)
19 3 TELEVISIOUUTISET Tässä kappaleessa kerromme uutisten vaiheista historiasta nykypäivään ja tarkastelemme uutisten tulevaisuudennäkymiä. Luvussa 3.3 keskitymme televisioesiintymiseen erityispiirteineen. Lopuksi tarkastelemme sanatonta televisioviestintää. 3.1 Uutisten historia Yleisradio aloitti säännölliset televisiolähetykset vuonna 1958 nimellä Suomen Televisio. Jo tuolloin painotettiin, että television pitäisi säännöllisin väliajoin lähettää kotimaan ja ulkomaan uutiskatsauksia. Suomen Television Kamerakierros -ohjelman ensimmäinen, kolme minuuttinen esitys oli syyskuussa 1959. Tämä merkitsi jokapäiväisen, kuvaan perustuvan uutistoiminnan käynnistymistä Suomessa. Virallisesti television uutistoimitus perustettiin 1960. Samoin kuin radion puolellakin oli myös television uutistarjonta pitkälti Suomen tietotoimiston varassa. (Yleisradio. Uutiset. Historia.) Vielä 1960-luvun puolivälissä television uutislähetykset olivat vain 15 minuutin mittaisia. Vuonna 1969 Yleisradio aloitti puolen tunnin mittaisen päälähetyksensä, jonka esitysaika oli iltayhdeksältä, mutta siirtyi vajaan vuosikymmenen jälkeen tutumpaan puoli yhdeksän lähetysaikaan. (Yleisradio. Uutiset. Historia.) Samana vuonna ylitettiin myös miljoonan televisioluvan raja (Viljanen 2004). Yleisradion televisiouutismonopoli murtui valtakunnallisella tasolla Suomessa syyskuussa 1981 kello 22.00, kun Kymmenen Uutiset lähetettiin ensimmäisen kerran (Viljanen 2004). Yleisradion piirissä suhtauduttiin kilpailijan uutisiin pidättyvästi, mutta talon sisällä tasoeroa pidettiin melkoisena. MTV:n
20 (myöhemmin MTV3:n) uutisista tuli kuitenkin varteenotettava kilpailija Yleisradion televisiouutisille. (Yleisradio. Uutiset. Historia.) Digitaalinen televisiotoiminta aloitettiin Yleisradiossa elokuussa 2001. YLE24- digikanava lähettää uutisia arkisin Aamu-TV:ssa puolen tunnin välein ja sen jälkeen tasatunnein aina puolille öin saakka. Uutislähetysten joukossa ovat myös Viittomakieliset uutiset, alueuutiset, News in English, Euronews, Ruotsin television suomenkieliset uutiset ja saamenkieliset uutiset TV-oddasat. YLE24 tuottaa Kulttuuriuutiset myös TV1:lle ja YLE Teemalle. (Yleisradio. Uutiset. Historia.) 3.2 Uutisten erityispiirteet Uutiset poikkeavat muusta televisiotarjonnasta siinä, että niiltä vaaditaan korkeampaa totuudellisuuden ja objektiivisuuden astetta. Vaikka uutisissa informaatio välittyy kuuluvien ja näkyvien henkilöiden kautta, asioita ei tule esittää kenenkään yksityisin mielipiteinä tai tulkintoina. Uutisten erityisasema näkyy myös siinä, ettei niitä kuuluteta kuten muita televisio-ohjelmia, vaan ne muodostavat oman itsenäisen yksikkönsä (Hietala 1996, 63). Myös uutistunnukset viestivät uutisten kattavuutta, totuuden paljastamista ja ajankohtaisuutta. Tunnuksina esiintyy usein maailman kartta, kello tai tunnuksella voidaan viitata verhon avautumiseen. Itse ohjelma koostuu kolmesta pääelementistä a) näkyvä(t) kertoja(t) = uutistenlukijat/ankkurit, b) kertova tila = studio sekä c) kerrottu tila = studion ulkopuolinen tila, josta kerrotaan (Hietala 1996, 63). Kertojina uutistenlukijat puhuttelevat katsojaa suoraan. Suora puhuttelu yhdistää studion kertovan tilan ja katsojan tilan sekä luo keskustelusuhteen minä sinä - akselilla (Hietala 1996, 63 64). Pekka Isotaluksen tutkimuksessa selviää, että uutisille ainutlaatuinen piirre on puhua toimituksesta monikon ensimmäisessä persoonassa. Uutisille on siis ominaista korostaa tiimityön
21 tärkeyttä. Uutisissa painotettiin myös uutisten tuoreutta käyttämällä esimerkiksi ilmausta juuri tulleen tiedon mukaan. (Isotalus 1997, 105.) Televisiotoimittajien esiintymistyylien osalta erottautuivat omaksi ryhmäkseen tyyliltään minimalistiset toimittajat. Tyyli nimettiin uutistyyliksi, koska se oli tyypillisin juuri uutistenlukijoille. Tämän ryhmän tehtävä on ensisijaisesti informointi ja he pyrkivät vahvistamaan auktoriteettiaan ja luotettavuuttaan esiintymisellään. (Isotalus 1996, 166.) Televisiouutisten lukijoille oli tyypillistä katsojien muodollinen tervehtiminen uutisten alussa ja lopussa. Persoonamuotoja ei uutisissa yleensä käytetä lainkaan, vain monikon ensimmäistä persoonaa käytetään ja sitäkin yleensä toimitukseen viitatessa. (Isotalus 1996, 110 111.) Uutisissa toimittajat eivät vaihtaneet asentoa ja he istuivat aina pöydän takana kädet pöydällä. Uutisissa osoitettiin selvästi, että puhuttu teksti oli papereista luettua. (Isotalus 1996, 116 117.) Pääuutistenlukijan uskottavuus perustuu osin hänen auktoriteettiasemaansa, joka valtuuttaa hänet jakamaan muille toimittajille puheenvuoroja. Osin uskottavuus perustuu uutistenlukijalle luotuun mediaimagoon. Amerikkalainen uutisankkuri on todellinen uutispersoonallisuus, mutta Suomessa uutistenlukijan roolia hallitsee kuitenkin eurooppalainen, objektiivisempi esitystapa. (Hietala 1996, 64.) Televisiouutisten suosion säilymisen syy on siinä, että televisio näyttää tapahtumat katsojille suoraan, kun taas lehdet ja radio kertovat toisen käden kautta, mitä tapahtui muualla muille tuntemattomille ihmisille. Tämän vuoksi haluamme katsoa televisiouutiset silloinkin, kun olemme jo saaneet saman informaation muiden medioiden kautta. (Hietala 1996, 69 70.)
22 3.3 Televisioesiintymisen ominaispiirteet Televisiolle ominaisia piirteitä ovat viihteellisyys, dramaattisuus, pyrkimys autenttisuuteen ja luotettavuus. Jopa uutisista löytyy viihteellisiä piirteitä, kuten visuaalinen vaihtelevuus ja nopea tempo. Televisio pyrkii antamaan autenttisuuden vaikutelman, että se välittää todellisuutta reaaliajassa. (Isotalus 1997, 23.) Televisiota pidetään luotettavana joukkoviestimenä. Uutisissa luotettavuuden synnyttää esiintyjän antama vaikutelma. Uutistoimittajan roolissa on vastuu objektiivisuudesta, sillä toimittaja vaikuttaa siihen, millaisen kuvan katsoja saa käsiteltävästä asiasta. Toimittajan objektiivisuus saattaa horjua verbaalisella tai nonverbaalisella tasolla. Friedmanin, Mertxin ja DiMatteon (Isotalus 1997, 23 30) tutkimuksessa selvitettiin, kuinka uutisankkureiden asenteet näkyivät heidän puhuessaan tietystä poliittisesta henkilöstä. Uutisankkureiden kasvoilla esiintyi toistuvasti positiivisia tai negatiivisia ilmeitä. Televisiossa viestintä on vain yksisuuntaista, sillä esiintyjä puhuu katsojalle kuvaruudun välityksellä. Katsoja on kuitenkin aktiivisessa roolissa tehdessään tulkintoja esiintyjästä. Televisioesiintymisessä pyritään luomaan kuva vuorovaikutuksesta, mutta todellisuudessa kyse on vuorovaikutuksen simuloinnista, sillä katsoja ei voi vastata esiintyjän puheeseen. Palautetta ei ole mahdollista antaa reaaliaikaisesti. (Isotalus 1997, 51.) Vuorovaikutusta pyritään simuloimaan esimerkiksi katsojaan kohdistuvalla katsekontaktilla, katsojien tervehtimisellä ja katsojille suunnatuilla eleillä. (Isotalus 1997, 66 75.) Suotuisaan televisioesiintymiseen vaikuttaa se, mikä on esiintymisen funktio. Uutisissa funktio on informaation välittäminen, joten katsojissa tulisi herättää kognitiivisia vaikutuksia. Televisioesiintymisen opaskirjoissa kuvataan hyvää televisioesiintyjää. Esiintyjän tulisi olla rentoutunut, innostunut ja luonnollinen, sekä hallita hyvä kielenkäyttö. Engstromin mukaan sujuva puhe antaa luotettavan vaikutelman uutistenlukijalle. Ilmeitä, eleitä ja liikkeitä suositellaan käytettävän hillitysti. Esiintyjän katseen tulisi kohdata katsoja, sillä siten puhe kohdistetaan katsojalle ja hänet otetaan mukaan viestintätilanteeseen. Useiden
23 tutkimusten mukaan televisioesiintymisessä visuaalisella, nonverbaalisella, esiintymisellä on suurempi merkitys kuin verbaalisella esiintymisellä. (Isotalus 1997, 45 46.) 3.4 Nonverbaalinen televisioviestintä Televisioviestinnän nonverbaalisiin piirteisiin kuuluvat katse, ilmeet, eleet ja koskettaminen sekä asennot. Isotaluksen tutkimuksen mukaan televisiotoimittajilla esiintyy melko vähän suuria eleitä ja ilmeiden muutoksia. Yleensä nonverbaalinen ja verbaalinen viestintä eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan tukevat toisiaan. (Isotalus 1997.) Suurin osa toimittajista katsoo suoraan kameraan tullessaan ohjelmassa kuvaruutuun ja poistuessaan siitä. Tämä viittaa siihen, että toimittaja ei päätä vuorovaikutustilannetta katseellaan. Toiseksi yleisintä on katsoa papereihin, mikä kuvastaa toimittajan tietoisuutta siitä, mitä seuraavaksi on tulossa sekä valmistautumista siihen. Harvinaisinta on katsoa studiomonitoriin tai suunnata katse alas. Studiomonitoriin katsominen viestii katsojalle, että toimittaja näkee saman kuin hänkin. Tämä korostaa toimittajan ja katsojan yhdenvertaisuutta. (Isotalus 1997, 101 102.) Isotaluksen tutkimuksen mukaan hymy on toimittajien ilmeistä yleisin. Yleisintä on hymyillä ohjelman lopussa, mutta myös ohjelman alussa esiintyi hymyilyä. Toimittajien kulmakarvojen liikkeet olivat puheen aikana jatkuvia tai vain satunnaisia kurtistuksia. Kulmakarvojen liikkeet voivat viestiä toimittajan asenteellisesta suhtautumisesta asiaan. Toimittajien ilmeissä on affektiivisia piirteitä, joilla viestitään esimerkiksi hämmästystä tai ihastusta.(isotalus 1997, 103.) Toimittajien päänliikkeillä on viestinnällinen tarkoitus. Päätä liikutetaan tervehdykseksi, asian painottamiseksi, osoittamaan henkilöä kenelle puhutaan,
24 kunnioituksen merkiksi ja palautteen antamiseksi. (Isotalus 1997, 103 104.) Toimittajien käsien liikkeet puheen aikana voidaan jakaa viiteen tarkoitukseen. Käsien liikkeet ovat sanotun asian vahvistamista eleellä. Käsien liikkeet ovat myös merkki vuorovaikutuksen hallitsemisesta, kuten puheenvuoron antamisesta tai keskustelun kulun ohjaamisesta. Käsien liikkeellä viitataan esineisiin tai henkilöihin, joista puhutaan. Kun toimittaja näyttää käsillään mistä hän puhuu, sillä on havainnollistava tehtävä. Käsien liikkeillä on myös affektiivinen tehtävä esimerkiksi silloin kun toimittaja osoittaa suosiota taputtamalla käsiä. (Isotalus 1997, 104.) Toimittajan asennot eivät useinkaan vaihtele ohjelman aikana. Yleisin asento on istuminen. Toimittajan asento on useimmiten suunnattu kohti katsojaa. (Isotalus 1997, 105.) Havaintojemme mukaan viittomakielisissä uutisissa toimittajan asento poikkeaa yllä esitetystä tyypillisestä toimittajan asennosta. Uutisten viittoja seisoo, eikä hänen asentonsa ole suunnattu suoraan katsojaa kohti. Tämä johtuu siitä, että käsien liikkeet ovat helpommin havaittavissa kolmiulotteisessa tilassa, kun vartalo on kohdistettuna hiukan etuviistoon.
25 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN JA KATSOJAPALAUTE Tässä luvussa avataan televisioyleisötutkimuksen ideaa ja kerrotaan katsojapalautetutkielmastamme. Luvussa 4.3 kuvataan järjestämiämme tutkimustilanteita. Aineistonkeruumenetelmistä kerromme luvussa 4.4. Lopuksi esittelemme tutkimustulokset. Viittomakielisiin uutisiin on tullut hyvin vähän kirjallista palautetta. Mikaela Tillander kertoo, että palautetta annetaan akviisemmin viittomakielellä erilaisissa kuurojen tapahtumissa ja kokouksissa. Katselijat ovat alkaneet kiinnittää palautteessaan aikaisempaa enemmän huomiota uutisissa käytettäviin viittomakielisiin käännöksiin. (Vehviläinen 2004, 10.) 4.1 Yleisötutkimuksen idea Televisioyleisötutkimuksen juuret ovat yhtä pitkällä kuin television historiakin. Suosittuja tutkimusmetodeja ovat pitkään olleet mielipidetiedustelut väestöllisesti edustavalle otannalle, paneelitutkimukset satunnaisotannalle, sekä pitkäaikaistutkimukset, joilla on mitattu asennemuutoksia. Kulttuurintutkimus vaikutti radikaalisti yleisötutkimukseen ja 1980-luvulla tutkimusmetodit saivat uusia tuulia. Kyselylomaketutkimuksen ja järjestettyjen katselutilanteiden rinnalle tulivat osallistuva havainnointi ja teemahaastattelu eli niin sanottu laadullinen tutkimus. (Koivunen, ym. 1997, 61.) Tutkimuksessamme olemme käyttäneet perinteistä kyselylomaketutkimusta ja järjestettyjä katselutilanteita, sekä teemahaastettelumenetelmää. Suomessa televisioyleisön tutkimus on ollut etupäässä Yleisradion teettämää. Aluksi tutkimus oli kvantitatiivista ja tutkimuksen aiheena olivat katselijamäärät ja ohjelmien suosio. 1960-luvun puolivälissä alettiin kiinnostua ihmisten ajankäytöstä, jotta oikeat ohjelmat ajoitettaisiin oikeaan katseluaikaan. 1970- luvulla kiinnostus suuntautui yleisöjen maailmankuvaan, sanoman
26 perillemenoon ja television merkitykseen kansalaisten elämässä. 1980-luvulla yleisötutkimus muuttui laadulliseksi ja uutuutena tuli elämäntapatutkimus. Kiinnostus televisioyleisöä kohtaan jatkui ja vuonna 1995 Yleisradion tutkimus järjestyi nimikkeen Yleisötutkimus alle. (Koivunen, ym. 1997, 62.) 4.2 Tutkimustilanteet Ensimmäisen tutkimustilanteen, jossa keräsimme mielipiteitä haastatteluiden ja kyselylomakkeiden avulla, järjestimme Turussa Diakoniaammattikorkeakoulussa 28.10.2004, sillä viittomakielisten uutisten työryhmän jäsen Harri Palmolahti tarvitsi ensimmäisiä tuloksia jo 11. marraskuuta 2004. Silloin viittomakielisten uutisten työryhmällä oli kokoontuminen. Kokoontumisessa otettiin esille myös meidän tutkimuksemme ja ne tulokset, joita olimme ehtineet keräämään siihen mennessä. Ensimmäistä tutkimustilannetta pidimme koetilanteena, josta saimme kokemusta seuraaviin tutkimustilanteisiin. Tapasimme Palmolahden ja saimme lisää ideoita tutkimustilanteeseen. Lisäsimme kysymyksiä haastatteluihin. Seuraavat tutkimustilanteet järjestimme Espoon kuurojen yhdistyksellä 12.1.2005 ja Tampereen kuurojen yhdistyksellä 23.2.2005. Pyrimme tutkimuksessamme mahdollisimman laajaan otokseen ja siksi päätimme käyttää tutkimuslomakekyselyä. Kaikki koehenkilöt ehtivät täyttää kyselylomakkeen tutkimustilanteessa, mutta haastatteluihin osallistui vain osa koehenkilöistä. Haastatteluja Yleisradio toivoi vähintään kymmenen kappaletta ja heille määrää tärkeämpää oli laatu. He toivoivat monipuolisia mielipiteitä kehitysideoiden syntymiselle. Saimme haastateltua 20 henkilöä, joiden vastauksista löytyi runsaasti rakentavia kommentteja. Tutkimustilanteissa näytimme Yleisradion koostamat videonauhat viittomakielisille koehenkilöille. Nauhat sisältävät Viittomakieliset uutiset ja Viikko viitottuna -ohjelman. Suurin eroavaisuus näissä lähetyksissä on, että Viittomakielisissä uutisissa uutistenviittoja on etualalla ja hänen vieressä näkyy
27 taustakuva, mutta Viikko viitottuna -ohjelmassa käytetään viittojaruutua samanaikaisesti liikkuvan kuvan kanssa. Viittojaruutu saattaa olla pienenä kuvaruudun oikeassa laidassa, kun liikkuva kuva näkyy isompana. Lisäksi Viikko viitottuna -ohjelmassa on enemmän tekstitystä. Nauhojen katsomisen jälkeen koehenkilöt täyttivät kyselylomakkeen, jossa on viitottuihin uutislähetyksiin liittyviä kysymyksiä. 4.3 Kyselytutkimus Kyselylomakkeisiin vastasi 26 henkilöä. Kyselylomakkeiden otos oli kattava, koska vastaajia oli eri ikäryhmistä ja sukupuolijakauma oli tasainen. Vastaajien koulutustausta vaihteli peruskoulusta yliopistotason koulutukseen. 30 % vastaajien osuus 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % nainen mies 0 % 0-19 20-29 30-39 40-49 50-59 60-69 70-79 80- ikä KUVIO 1 Vastaajien taustatiedot Kysymyslomakkeen avulla pyrimme kartoittamaan viittomakielisten katsojien mielipiteitä viittomakielisistä uutisista ja niiden asiasisällöstä ja tyylistä. Kysymyslomake (Liite 1) on jaettu kolmeen osioon. Käsittelemme osiot omissa kappaleissaan. Tyyliosioon kuuluu kysymyksiä sisällöstä, ohjelman- sekä viittomatyylistä. Kieliosuuden kysymykset käsittelevät viittomakielelle ominaisia piirteitä viittomavalinnoista sormitukseen ja numeroista viittojan ilmeiden ja huulion käyttöön. Tekstirakennekysymykset käsittelevät paikannusta, osoituksia ja itsearviointia sekä kulttuurisidonnaista viittomakielisten uutisten statusta.
28 4.3.1 Uutisten viittomistyyli Kysymyslomakkeessa kysyimme miltä uutisten lukija näyttää viittoessaan. Vastaajista 36 %:n mukaan lukija näyttää tavalliselta kuurolta viittojalta ja 36 % sanoo hänen näyttävän uutistenlukijalta. Uutisten lukijan vastattiin näyttävän myös opettajalta 6 %, tulkilta 9 % ja näyttelijältä 9 %. Viittomisen ymmärtämiseen vaikuttavat sen koko ja nopeus. Kysyimme vastaajilta heidän mielipiteitään viittomisesta. Viittomakieliset uutiset viitotaan 65 %:n mukaan sopivalla vauhdilla. 22 % sanoi, että uutiset viitotaan liian nopeasti. Yhdenkään vastaajan mielestä uutisia ei viitota liian hitaasti. Viittomisen koosta runsas enemmistö, 88 % vastaajista oli sitä mieltä, että viittomakielisten uutisten viittominen on sopivan kokoista. 8 % sanoi, että viittominen on liian pientä. 4 % vastaajista tiesi jonkun toisen kuuron, jonka mielestä viittominen on liian pientä. Esitimme kysymyslomakkeessa kysymyksiä, jotka käsittelivät uutisviittomista ja uutistyylin ajankohtaisuutta. Vastaajat olivat lähes yksimielisiä siitä, että uutisviittominen on tavallisesti hyvää viittomista. Tätä mieltä oli 88 % vastaajista. Loput 12 % eivät ottaneet kantaa viittomisen tyyliin. Viittomakielisten uutisten tyylin nykyaikaisuudesta tai vanhanaikaisuudesta niukan enemmistön, 44 %, mielipide oli, että tyyli on nykyaikaista ja he ovat siihen tyytyväisiä. 37 % piti tyyliä sopivana ottamatta kantaa sen nyky- tai vanhanaikaisuuteen. 15 % piti tyyliä vanhanaikaisena ja oli siihen tyytyväinen. 4 % moitti nykyaikaista tyyliä huonoksi. Uutisiin keskittyminen voi olla vaikeaa, jos jokin asia uutisten viittojan tyylissä ärsyttää. Lomakkeessa kysyttiinkin vastaajilta mitä mieltä he ovat lukijan viittomistyylistä. Viittomakielisten uutisten lukijan viittomistyyli oli enemmistön, 67 %, mielestä normaalia. 17 % vastaajista uutistenlukijan viittomistyyli miellytti ja yhtä suurta osaa se ärsytti. Ärsyyntymisen syyksi mainittiin muun muassa, että tyyli, viittojasta riippuen, ei ole aitoa suomalaista viittomakieltä. Myös outoja
29 viittomavalintoja ja liiallista sormitusta arvosteltiin. Syinä tyylin miellyttävyyteen mainittiin, että viittomistyyli oli selkeää ja asiallista. Kysymyslomakkeessa oli uutisohjelman yleisilmettä ja -tyyliä käsitteleviä kysymyksiä. Viittomakielisten uutisten tyyli oli vastaajista 69 %:n mielestä normaalia ja 31 % vastaajista sanoi tyylin olevan elävää ja mielenkiintoista. Yhdenkään vastaajan mielestä tyyli ei ollut yhdentekevää tai kuollutta. Myös uutisten asiasisältö oli vastaajien arvioitavana. 73 % vastaajista sanoi, että viittomakielisten asiasisältö oli normaalia. 19 %:n mielestä sisältö oli elävää ja mielenkiintoista. 8 % piti sisältöä kuolleena ja yhdentekevänä. Kysyimme vastaajien mielipiteitä siitä, onko viittomakielisissä uutisissa riittävästi uutisaiheita. Uutisissa yksittäisiä uutisaiheita oli liian vähän enemmistön, 54 %:n, mielestä. 39 %:a oli sitä mieltä, että aiheita oli sopivasti ja vastaajista 7 %:n mielestä uutisaiheita on yhdessä lähetyksessä liikaa. Viittomakielisten uutisten aiheiden ymmärtäminen on 33 %:lle vastaajista oli aina helppoa ja 44 %:n mielestä yleensä helppoa. Aiheiden ymmärtäminen on 22 %:lle vastaajista joskus vaikeaa. Aiheiden ymmärtäminen ei ole kenellekään vastaajista aina vaikeaa. 50 % 44 % 40 % 33 % 30 % 20 % 10 % 0 % 22 % 0 % aina helppoa yleensä helppoa joskus vaikeaa aina vaikeaa KUVIO 2 Viittomakielisten uutisaiheiden ymmärtäminen Uutisaiheiden kiinnostavuudesta kysyttäessä enemmistö, 33 % vastaajista, vastasi, että aiheet ovat tavallisia. Hyvin kiinnostavina aiheita piti 26 % ja 4 % vastaajista oli sitä mieltä, että aiheet eivät olleet yhtään kiinnostavia. Viittomakieliset uutiset ovat tiivis viisiminuuttinen ohjelma ja uutisten sähkemäisyys voi tehdä yksittäisistä aiheista vaikeasti erottuvia. Uutisaiheiden
30 erottaminen, tarkoittaen, että katsoja tietää milloin yksi uutinen alkaa ja toinen loppuu, oli reilulle enemmistölle, 53 %, aina helppoa. 27 % vastaajista sanoi aiheiden erottamisen toisistaan olevan joskus vaikeaa. Kenellekään ei ollut usein vaikeuksia erottaa uutisaiheita toisistaan. 20 % vastaajista tiesi kuuroja, joille uutisten erottaminen oli vaikeaa. Kysymykseen millainen viittojan tyyli on nyt, 38 % sanoi tyylin olevan rauhallinen ja 27 % sanoi tyyliä täsmälliseksi. 3 % vastaajista piti tyyliä epäselvänä ja 9 % moitti tyyliä väsyneeksi ja 9 % kuivaksi ja tylsäksi. Tyyli oli 9 % vastaajista mielestä pirteää ja 3 % vastaajista kehui tyyliä kiinnostavaksi. Kysymyslomakkeessa kysyttiin myös pitäisikö uutisten tyyliä muuttaa vai onko se hyvä sellaisena kuin se tällä hetkellä on. 67 % vastaajista pitäsi viittomakielisten uutisten tyylin jatkossakin samana. 33 % vastaajista halusi, että uutisten tyyliä muutettaisiin. Vastaajat antoivat ehdotuksia tyylin muuttamiseksi myös kysymyksen avoimessa kohdassa. He toivoivat tyylin muuttamista rauhallisemmaksi ja kaikille ikäryhmille sopivaksi. Lisäksi toivottiin sormituksen määrän vähentämistä ja kuurojen asioista tiedottamisen lisäämistä. Viittomakielisille uutisille toivottiin pidempää lähetysaikaa ja grafiikan parantamistakin ehdotettiin. Toisto on viittomakielelle ominainen piirre ja kysymyslomakeessa tiedusteltiin vastaajien mielipidettä siitä, että onko viittomakielisissä uutisissa riittävästi toistoa. Viittomakielisissä uutisissa oli katsojista 70 %:n mielestä riittävästi viittomakielen mukaista toistoa. 26 % sanoivat, että toistoa pitäisi olla enemmän. 4 %:n mielestä toistoa oli uutisissa liikaa. Viittomakielisten uutisten uutisviittominen vaikuttaa myös viittomavalintoihin ja tämä voi vaikuttaa myös viittomien ymmärtämiseen. Enemmistö vastaajista, 38 %, oli sitä mieltä, että viittomakielisten uutisten viittomia oli joskus helppo ymmärtää. 28 %: vastasi, että viittomat on aina helppo ymmärtää. Vastaajista 10 % sanoi, että viittomia oli joskus vaikea ymmärtää. Viittomakieliset itse sanoi ymmärtävänsä 24 %, mutta he käyttivät kuitenkin itse eri viittomia. Yksikään vastaaja ei sanonut, että viittomien ymmärtäminen ei olisi koskaan helppoa.