1/2009 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Sirkka-Liisa Anttila: Alueellistaminen on aina vaikea päätös Suomen karttakuvan kehitys KAAVOITUKSEN ENERGIATEHOKKUUS METSÄVEROTUS OSA METSÄPOLITIIKKAA 3 D-KIINTEISTÖNMUODOSTUS RUOTSISSA LUNASTUSSÄÄNNÖKSIA KEHITETÄÄN RUOTSISSA NETTIKARTAT MITEN VALITA MAALASERKEILAIN INSPIRE-DIREKTIIVIN TILANNEKATSAUS VISIOITA KIINTEISTÖJEN HINTATIETOMAISEMAAN
Leica GPS1200+ Ainoa tulevaisuustaattu GNSS Tulevaisuustaattu GNSS tarkoittaa maksimia tuottavuudessa ja luotettavuudessa. Enemmän satelliitteja, enemmän GNSSsignaaleja. Tänään ja huomenna. Leica GPS1200+:n kanssa olet valmis tulevaisuuteen. Investoimalla tänään tulevaisuustaattuun GNSS-teknologiaan varmistat, että laitteesi seuraa kaikkia satelliitteja nyt ja myöhemmin. Tulevaisuustaattu GNSS tarkoittaa myös sitä, että kaikki olemassaolevat GPS1200-laitteet voidaan aina päivittää kaikkein uusimpaan teknologiaan. Yllätyt kaikenkattavuudesta: GPS L5, GLONASS, Galileo ja Compass: GPS1200+:n tulevaisuustakuu SmartTrack+ ja SmartCheck+: tarkkuus ja luotettavuus SmartRTK+:lla 100% jäljitettävyys ja yhtäpitävyys verkossa Uusin teknologia: riittävästi kanavia myös huomenna Leica SmartWorx -laiteohjelmiston tuottavuus ja helppokäyttöisyys Leica GPS1200+: GPS L5, GLONASS, Galileo ja Compass-signaalit Saavutat optimaalisen GNSS-tarkkuuden ja -luotettavuuden tänään, ja samalla varmistat vielä suuremman tarkkuuden ja nopeuden huomenna. Tätä on Leica GPS1200+. Plus lisäetuna täydellinen valinnan vapaus kokoonpanojen Leica SmartRover, Leica SmartPole ja Leica SmartStation kesken... valinta on sinun! Nilomark Oy (09) 615 3555, geo@leica.fi www.leica.fi
sisältö 1/2009 Päiviö Tommila Muiden kansakuntien symbolihahmoista Suomineito poikkeaa samastumalla Suomeksi hahmottuneeseen karttakuvaan. Kuten Suomi valtiona myös symbolinen Suomi-neito selviytyi sodista ja esiintyy edelleen, nyt EU-Suomen henkilöitymänä. S. 6. Sirkka-Liisa Anttila Joudun päätöksenteossa ottamaan huomioon myös hallitusohjelman ja valtion tuottavuusohjelman tavoitteet. S. 18. Matti Myllyniemi Puupulan ratkaisuja ovat puun hinnan vakaus, selkeä veropolitiikka, suurempi tilakoko, korjuun kehittäminen ja neuvonnan lisääminen. S. 24. 10 Timo Turunen Tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet korostavat yhdyskuntarakenteen eheyttä ja sen tiivistämistä. 14 Jukka Noponen Energiatehokkuus alkaa kaavoituksesta. 5 Pekka Lehtonen (pääkirjoitus) Kartta on osa kansakunnan tarinaa 6 Päiviö Tommila Kuinka Suomi-neidon muotoinen kartta-suomi syntyi? 10 Timo Turunen Tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 14 Jukka Noponen Energiatehokkuus alkaa kaavoituksesta 18 Sirkka-Liisa Anttila Alueellistaminen on aina vaikea päätös 19 Göran Eriksson Omistusasunnot todellisuutta Ruotsissa toukokuussa 22 Simo Mikkola Ruotsin tie on meidänkin tiemme? 24 Matti Myllyniemi Metsäverotus tärkeä osa metsäpolitiikkaa 30 Nina Heiska Universaaliskanneria etsimässä eli miten valita maalaserkeilain? 36 Kaisa Harju Nettikartat median palveluksessa 40 Risto Peltola Visioita kiinteistöjen hintatietomaisemaan 42 Matti Holopainen Uudet kuntapäättäjät entiset haasteet kunnan maapolitiikassa 43 FIG-uutisia 44 Antti Vertanen INSPIRE-direktiivin toimeenpano loppusuoralla ja lähtöviivalla 46 Markku Airaksinen Summa-arvosta kokonaisarvoon 51 MAANMITTAUSTA TALLENTAMASSA 52 MAANMITTARITOIMISTO ÄYRÄVÄINEN & KRÜGER 52 Juhana Hiironen Kiinteistöarvioijat Pietarin kiinteistömarkkinoilla 55 JARRUMIES 57 Pentti Kallio Tohtori ja patriarkka Mauno Manu Kajamaa 58 Täällä Antti Jakobsson, Pariisi 60 RAJALINJALLA 62 UUTISIA 69 KESKUSTELUA 84 Palveluhakemisto Kustantajat: Suomen Maanmittausinsinöörien Liitto MIL, Maanmittausalan ammattikorkeakoulu- ja opistoteknisten liitto MAKLI ry, Suomen Kartoittajayhdistys SKY www.maankaytto.fi Päätoimittaja: Pekka Lehtonen, sähköposti: paatoimittaja maankaytto.fi, puh. 040 546 3806. Kansikuva: Pekka Lehtonen.
Paikkatiedot Palveluna - Logicalta Logica tarjoaa paikkatiedon tuotteet, palvelut, aineistot, kokonaisintegroinnit ja ulkoistukset sekä julkishallintoon että yksityissektorille. Paikkatietoratkaisumme toimitetaan teknologiariippumattomasti mm. ESRI-, MapInfo-, OpenSource-, Oracle-, Microsoft- ja Google -teknologioita hyödyntäen. Lisätietoja: sales.gis.fi@logica.com www.logica.fi
PÄÄKIRJOITUS J Kartta on osa kansakunnan tarinaa oulukuussa julkaistiin Mauno Kajamaan elämänkerta. Se on kunnianteko kartoitustyölle. Kirjan on toimittanut Erkki- Sakari Harju taustaryhmän avustamana ja kirjaa esittelee tässä lehdessä Pekka Raitanen. Kajamaan muisto elää voimakkaana aikalaisissa, kuten Pentti Kallion tekstistä ilmenee. Kajamaa oli asiantuntija, johtaja ja opettaja. Hänen ympärilleen kehittyi kekkosmainen sädekehä, joka osaltaan saattoi jopa jarruttaa myöhempää työtapojen kehittämistä. Peruskartoituksella on symbolinen yhteys kansakunnan historiaan. Peruskartoituksen idea luotiin jatkosodan aikana, jolloin Kajamaa oli keskeisissä tehtävissä armeijan karttahuollossa. Hän valmisteli vuonna 1943 väitöskirjansa, jossa kiteytyi peruskartan sisältö. Sillä korvattiin pitäjänkartta ja topografinen kartta. Sodan jälkeen ryhdyttiin valtaisaan urakkaan. Oli saavutus hankkia hyväksyminen, rahoitus ja resurssit tähän ponnistukseen köyhtyneessä maassa ja valtion kassakriisien keskellä. Kun käytettävissä on yhtenäinen, suurikaavaisen kartasto, yhteiskuntasuunnitteluun ei tarvita resursseja tuhlaavia ja vain yhtä hanketta palvelevia erillisiä kartoituksia, perustelivat Maanmittaushallitus ja sen voimakastahtoinen virkamies Kajamaa. Peruskartoituksesta tuli osa jälleenrakennusta ja se ilmensi tulevaisuuden uskoa. Koko maasta valmistettu peruskartasto edisti omalta osaltaan kansakunnan vaurastumista. Vielä 1990-luvulla herättikin kansainvälistä huomiota, että tällaisessa harvaanasutussa maassa on kattava, suurikaavainen kartta. Peruskartta oli Suomen sodan jälkeisen ajan tärkein kartta-alan infrastruktuurihanke. Se tuotti myös ehkäpä maanmittausalan laajimman tekemisen kulttuurin, jonka tekijät ovat historiikeiksi ja muisteluksiksi sen koonneet. Kartta-ala seuraa kansakunnan kehitystä myös uuden teknologian aikana. Maastotietokanta on peruskartan digitaalinen versio. Euroopan Peruskartan historia osoittaa, että vaikeina aikoina voidaan toteuttaa uudistuksia kenties helpommin kuin nousukautena. paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) myötä paikkatietojen saatavuus viranomaiskäyttöön lisääntyy ja kansalaiset saavat katsella tietoja maksutta. Maastotietokannan tiedot näkyvät Maanmittauslaitoksen Karttapaikalla ja monessa sovelluksessa. Karttapaikka oli internet-ajan airut, kun se julkaistiin vuonna 1996, ensimmäisenä koko maan kattavana topografisten karttojen palveluna. Se on edelleen yksi suosituimmista suomalaisista internet-palveluista. Maanmittauslaitoksen johtamana kehitteillä oleva paikkatietoportaali tuo seuraavan askeleen, jossa Euroopan paikkatietodirektiivin (INSPIRE) velvoittamana eri paikkatiedon tuottajat tuovat omat kartta-aineistonsa jokaisen saataville. Antti Vertanen kertoo tässä lehdessä, missä INSPIREn kanssa mennään. Suomen paikkatieto-osaaminen on hyvällä mallilla ja uusia innovatiivisia paikkatietopalveluita on kehitteillä. Geodeettinen laitos on yksi johtavista paikkatietoalan tutkimuskeskuksista Euroopassa ja sen asiatuntemusta on käytetty mm. INSPIREn kehittämisessä. Yrityspuolella What a map -palvelu tuo kaiken maailman kartat kuluttajien ulottuville. Nokian massiivinen investointi karttateknologiaan on myös hyvässä muistissa. Julkisista palveluista YTV:n reittiopas on yksi parhaita palveluita. Ajan karttaboomista kertoo Kaisa Harju tässä lehdessä. Suomessa on siis osaamista ja menestys peruskartan ja maastotietokannan kehittämisessä. Yhdysvalloissa on äskettäin julkistettu ehdotus miten paikkatietoinfrastruktuurilla voitaisiin elvyttää Amerikan taloutta (http://www.cast.uark.edu/ nsdi/nsdiplan.pdf). Ehdotuksen tekijänä on henkilöitä Googlesta, Microsoftista, Oraclesta, Autodeskistä ja Intergraphista. Suomen tilanne peruspaikkatietojen osalta lienee parempi kuin Yhdysvalloissa. Sielläkin on julkistettu suunnitelmia mutta rahoitusta ei yhteistä maastotietokantaa vastaavalle konseptille ole saatu. Vaikka INSPIRE-direktiivin velvoitteiden täyttäminen vaatii resursseja, on se vain ensimmäinen askel. Se ei velvoita keräämään uusia tietoja tai uudistamaan paikkatietojen hallintaa. Suomen paikkatietoinfrastruktuurin kehittäminen aloitettiin paikkatietoasian neuvottelukuntien toimesta. Nyt neuvottelukuntien ehdotukset pitäisi viedä käytännön tasolle ja se vaatii investointeja. Maanmittauslaitos on julkistanut yhteisen maastotietokantakonseptin, jossa eri viranomaisten tietoja käytetään tiedon keruussa. Sen toteuttaminen on jatkoa peruskartan tarinalle. Julkisen sektorin ja yritysten hallussa on paikkatietoa, jota tulisi saada maastotietokannan ja sen helppokäyttöisen verkkoliittymän Karttapaikan välityksellä kansakunnan käyttöön. Kuten peruskartan historia osoittaa, vaikeina aikoina voidaan toteuttaa uudistuksia kenties helpommin kuin nousukautena. Voiko peruskartan historiasta oppia paikkatietoinfralla laman torjuntaan? Pekka Lehtonen Päätoimittaja paatoimittaja maankaytto.fi 5
Antero Aaltonen Suomen symbolikuva haavoittui pahasti toisen maailmansodan rauhoissa. Kuten Suomi valtiona myös symbolinen Suomineito selviytyi ja esiintyy edelleen, nyt EU-Suomen henkilöitymänä. Toivokaamme hänelle terveyttä ja reipasta mieltä, sillä sellaista hän ja me kaikki tarvitsemme tämän päivän ankaran kilpailun maailmassa, lausui akateemikko Päiviö Tommila juhlapuheessaan. Kuinka Suomi-neidon muotoinen Päiviö Tommila kartta-suomi syntyi? Muiden kansakuntien symbolihahmoista Suomi-neito poikkeaa samastumalla Suomeksi hahmottuneeseen karttakuvaan. Raja ja kartta ovat kansakunnille keskeisen tärkeitä käsitteitä. Valtiollis-poliittisessa ja taloudellisessa toiminnassa, liikenteestä puhumattakaan kartat ovat perustyökaluja. Luonnonlait puolestaan määräävät äärirajoja, myös fyysisen suorituskyvyn ulottuvuuksia. Rajat voivat olla konkreettisia, jolloin ne on mahdollista pyykittää maastoon ja piirtää kartoille, Eräretket laajensivat tunnettua elinympäristöä ja paikannimistä muodostui ihmisten mieleen kartta, muistin maisema. tai ne voivat olla yhteisön ja yksilön toimintaa laein, asetuksin ja sopimuksin sääteleviä sallivia tai kieltäviä normeja sekä moraalisia, uskonnollisia ja mentaalisia ohjeistuksia sellaisten käsitteiden kuin hyvän ja pahan tai kauniin ja ruman välillä. Meidän on vaikea kuvitella maailmaa ilman karttakuvaa, meidän, jotka tiedämme maapallon olevan pyöreän, joille maapallon pinnan jakaantuminen mantereisiin, valtameriin ja valtioihin on itsestään selvää ja joille oman maamme Suomi-neidon hahmoinen isänmaan kartta on lapsuudesta saakka tuttu. Mutta näin on ollut vain lyhyen ajan historiassamme. Maanmittauksen juhlapäivänä onkin syytä kysyä, miten Suomi-neidon muotoinen kartta-suomi syntyi? Naisfiguurin käytöllä symboloimaan maata, maakuntaa ja kaupunkia on pitkät perinteet. Tunnemme Ranskan Mariannen ja Ruotsin Svea-mamman. Personifikaatio on liittynyt vapauteen, voittoon, kansallisuuteen, isänmaallisuuteen. Näistä lähteistä nousi myös Suomi-neito runouteen ja kuvataiteeseen 1800-luvun puolivälin jälkeen. Zachris Topeliuksen ja Walter Runebergin vaikutus oli tärkeä. Ruotsin malliin Suomi tai Suometar esiintyi myös äiti-suomena, mutta nuorentui sitten neidoksi. Muiden kansakuntien symbolihahmoista Suomi-neito poikkeaa siinä, että se samastuu Suomeksi hahmottuneeseen karttakuvaan. Mutta aloittakaamme alusta. Emme tiedä, millainen käsitys ympäristöstään, kauemmista tienoista puhumattakaan, oli niillä ihmisillä, jotka vuosituhansia sitten vaelsivat Suomen niemelle ainoana houkuttimenaan vesien ja metsien riista? Meillekin on vasta verraten myöhään sel- 6
vinnyt, että rannikoilla maa on jatkuvasti noussut ja että maisemat, jos kohta hitaasti, ovat sukupolvesta toiseen muuttuneet. Mantereen ja meren rajaa on edelleenkin mahdotonta vetää, kun Lounais-Suomen rannikkomerellä on akateemikko Olavi Granön mukaan peräti 38 000 saarta. Varhaiset eränkävijät tiesivät tulleensa suunnasta, josta aurinko nousi. Rannikolta päästiin jokea pitkin järvelle jos toisellekin ja suurten vesien äärelle hahmottui myös sisämaassa niemien ja saarten maisema. Perimätieto eräreiteistä laajensi tunnettua elinympäristöä. Arkeologisessa aineistossa on vuosituhansien takaa niin maalla kuin vetten päällä liik kumisesta todistavaa esineistöä, samoin siitä kertovia Taipale-nimiä. Opastusta lisäsi nimien antaminen ympäristöstään eroaville luonnonkohteille, kuten vesistöille, mäille ja suurille kiville. Yksin Etelä-Hämeen ja Keski-Uudenmaan maas tosta on poimittavissa 360 erämaapalstoista kertovaa paikannimeä. Näillä voitiin jäsentää maastoa ja vesistöjä sekä hahmottaa etäisyyksiä päivänmatkoina. Juuri paikannimistä muodostui ihmisten mieleen kartta, jolla ei kuitenkaan ollut tarkkaa alueellista hahmoa. Se oli ihmisen muistissa olevaa maisemaa, eräänlaista henkistä rakennelmaa. Tällaiseen ihmisten mielenmaisemaan liittyi paljon myyttistä ja mystistä, sallittua ja kiellettyä. Näkymätön raja kulki jokapäiväisen kotipiirin ja metsän välillä, jonne lähteminen jo oli siirtymistä asuinpaikasta toiseuteen. Paikannimistössä pyhä ja hiisi piirsivät rajoja, edellinen kotipihan ja ulkopiirin välille, jälkimmäinen pihapiirin ja kalmistojen, elävien ja kuolleiden välille. Molemmat käsitteet omaksuttiin pronssikaudella indoeurooppalaisina kulttuurivaikutteina. Kalmistoja alettiin ensimmäisenä rajata muusta maastosta. Kuvitteelliset rajat olivat tuttuja myös kansanrunoudessa Tuonelan virrasta lähtien. Euroopassa kartoitus toimi alkoi 1400 1500- luvuilla löytöretkien, kansallisvaltioiden synnyn ja kirjapainon keksimisen seurauksena. Liki nykyisen muotoisena maantieteellinen Suomen niemimaa näyttäytyy vasta v. 1626 Andreas Buraeuksen Pohjoismaiden kartassa. Uppsala universitetsbibliotek 7
Ensimmäinen kansankielinen kotimaan kartta painettiin 1844. Tämä oli se karttakuva, josta kuvitteellinen Jukolan Eero sai aineksia isänmaan äidinkasvoihin. Kosketukset ulkomaailmaan loivat vastakohtaisasetteluja meidän ja muiden välille. Me eli ympäröivä yhteisö koostui perheestä ja suvusta, laajemmin kylistä, jotka vaativat asutuksen pysymistä paikoillaan eli maanviljelyskulttuurin syntymistä. Maanviljelyksestä on varhaisia merkkejä Länsi-Suomessa jo pari tuhatta vuotta ekr. Nykytutkimus suhtautuu kuitenkin epäileväisesti kovin varhaiseen kylämuodostukseen, saati sitten laajempaan yhteiskunnan organisoitumiseen. Kalmistot, käräjäkivet ja muinaislinnat edellyttivät kuitenkin jonkinasteisia yhteisöjä. Ajanlaskun alun jälkeisinä vuosisatoina ja etenkin viikinkiretkien alkaessa merenrannikon joensuihin alkoi saapua kauppamiehiä ja sotaisiakin purjehtijoita, joiden mukana levisi uusia katsomuksia. Uuden kristinuskon edustajat ottivat haltuunsa vanhan uskon palvontalehdot ja rakensivat niiden paikalle uusia temppeleitä samaan aikaan. kun meren takana asuvat kuninkaat selitettiin entisiä paikallisia päälliköitä mahtavammiksi. Vasta tässä vaiheessa näyttää kirkon vaikutuksesta syntyneen pitäjäntasoisia kokonaisuuksia aluerajoineen. Uusille herroille alettiin vaatia säännöllisiä veroja ja siitäkin syystä tarvittiin tietoja, mihin saakka Rooman usko ja Ruotsin kuninkaan valtapiiri ulottuvat. Varhaiskeskiajalla syntyi Suomen maantieverkon pohja, jolla oli paikoin edeltäjiä jo esihistoriallisen ajan lopulla ja jolla nyt yhdistettiin hallinnon keskuspaikoiksi rakennetut linnat ja perustetut kaupungit toisiinsa. Suomenlahden pohjoisrannikon satamapaikoista on säilynyt luettelo, jota on pidettävä Suomen vanhimpana merikorttina. Lännestä katsottuna merentakainen maa hahmottui niemenä. Varhaisissa Euroopan yleiskartoissa valtakuntien rajoja ei aina ollut. Maakuntien ja heimojen nimet riittivät. Tunnetun maanpiirin karttoja laadittiin jo antiikin aikana, mutta varsinaisesti Euroopassa kartoitustoimi alkoi 1400 1500-luvuilla löytöretkien, kansallisvaltioiden synnyn ja kirjapainon keksimisen seurauksena. Nyt maanpiirin karttoihin alkoi tulla myös entistä selvempi käsitys Euroopan kaukaisen pohjoisreunan alueista. Suomen asukkaat oli tosin mainittu jo antiikin Tacituksen kuvauksissa, mutta Suomen nimi esiintyy ensi kerran kartalla vuonna 1493, ja omana maantieteellisenä kokonaisuutena, kapeana niemenä, Suomi hahmottuu varhaisimmin 1532 Jacob Zieglerin kartassa, jonka Mikael Agricola hyvin tunsi. Vain muutaman vuoden nuorempi on meille tuttu Olaus Magnuksen Carta Marina, joka sisältää paikannimien lisäksi paljon ihmeellisten eläinten kuvia. Liki nykyisen muotoisena maantieteellinen Suomen niemimaa näyttäytyy vasta 1626 Andreas Buraeuksen tunnetussa Pohjoismaiden kartassa. Kartan nimi oli latinankielinen: Orbis Arctoi nova et accurate delineatio eli Uusi ja huolellisesti valmistettu Pohjoismaiden kartta. Tunnemme Buraeuksen Ruotsin ja niin muodoin myös Suomen kartografian isänä. Hänen nimitettiin 1628 päämatemaatikoksi hienolla tittelillä generalmatematicus. Hän oli myös ainoa, jolla tällainen nimitys on ollut. 1200-luvun mittaan Suomi liitettiin Ruotsiin ja Ruotsin itärajasta tuli myös Suomen itäraja. Varhaisin itäraja, vielä kuitenkin lainausmerkeissä, näyttää kulkeneen Kymijoelta Hämeen läpi Pohjanlahteen. Häme ulottui näet vanhan maakirjan mukaan suolamerestä suolamereen. Ensimmäinen valtiollisella sopimuksella vakiinnutettu itäraja oli tunnetusti 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan raja, joka kulki Kannaksen läpi ja sitten viistoon luoteeseen Pohjanlahteen. Entä mitä ymmärrettiin rajalla keskiaikana? Vanhat Ruotsin maanlait edellyttivät kyläyhteisön maiden merkitsemistä maastoon, mutta kuten keskiaikaisia rauhankysymyksiä viimeksi tutkinut professori Jukka Korpela toteaa, kenenkään mieleen ei olisi tullut lähteä umpimetsään merkitsemään Pähkinäsaaren rajaa. Tärkeätä oli tietää kulkureitit ja kauppapaikat, rajan yhtäjaksoinen kulku ei ollut sitä. Keskiajan rauhat olivat kaupparauhoja enemmän kuin valtioiden välisten sotien päätöksiä. Aluevalta muodostui paikallisten keskusten, linnojen, kirkkojen, kaupunkien vaikutuspiireistä ja niiden verkostosta, josta ensin syntyi maakunnallinen ja myöhäiskeskiajalla valtiollinen identiteetti. Suomea kutsuttiin keskiajalla myös Itämaaksi. Ilmansuunnista saivat nimensä Tukholmaa ympäröivät muutkin maakunnat. Hallintorakenteeltaan Suomi tuli olemaan Ruotsin kaltainen hallinto-, oikeus- ja kirkollisine laitoksineen ja niistä aiheutuneine sisäisine rajoineen. Feodaaliseen tapaan kruunu julistautui ylimmäksi maanomistajaksi, ja kuningas Kustaa Vaasa alkoi 1500-luvun puolimaissa patistaa uudisasukkaita sisämaan korpiin le vittämään Ruotsin aluetta. Kirjoittajan äidinisänkin suku polveutuu suoraa miespuolista linjaa näistä Hämeen metsien uudisasukkaista. Näin täytettiin asumattomia metsiä ja Ruotsi sai menestyneen sotapolitiikan ohella hyvän perusteen valtakunnan rajan siirrolle ensin Täyssinän rauhassa 1595 pohjoiseen Jäämereen ja sitten 1617 Stolbovan rauhassa pitkälle Laatokan taakse ulottuneen Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan liittämiseen Ruotsin kuninkaan maihin. Suomella ei ollut Ruotsin aikana länsirajaa, mutta Haminan rauhassa sellaiseksi määriteltiin Tornion- ja Muonionjokia pitkin kulkeva linja. Nyt Suomi sai myös pohjoisrajan, sillä kun Suomeksi kutsuttu alue oli Ruotsin aikana ulottunut vain Kemijoen tienoille, rajaksi tuli nyt 1751 käyty Ruotsin ja Norjan raja. Se on tänä päivänäkin Norjan ja Suomen raja. Näissä rajajärjestelyissä syntyi Suomi-neidon läntinen käsivarsi. Suurvalta-asema sortui Suuressa Pohjan sodassa, ja Uudenkaupungin rauhassa 1721 menetettiin iso osa Karjalaa. Eikä tässä kyllin, vaan Turun rauhassa 1743 Venäjä ulotti länsirajansa Kymijoelle. Niinpä kun Venäjä kaksisataa vuotta sitten helmikuussa 1808 aloitti sodan Ruotsia vastaan, hyökkäysarmeija koottiin Kymijoen taakse eli aika keskelle Suomea. Ruotsi hävisi sodan, mutta sen voittajaksi osoittautui itse asiassa Suomi, joka 1809 sai paljon enemmän maata kuin mitä sen nimellä kutsuttuun Itämaahan oli ennen sotaa kuulunut. Haminan rauhassa Ruotsi luovutti Venäjälle nimeltä mainiten Suomen läänit, mutta myös edellä mainitun osan Ruotsin Lappia ja osan Länsi-Pohjaa. Lisäksi Ahvenanmaa luettiin nyt selvästi Suomeen kuuluvaksi. Eikä tässä kyllin, sillä kun kaikki entiset Karjalan menetykset Stolbovan rauhan itärajaa myöten liitettiin vuoden 8
1812 alusta uuteen Suomen suuriruhtinaskuntaan, syntyi siitä nyt Venäjän alaisuudessa Suur-Suomi, sanoisinko aikuinen Suomi-neito. Itsenäistyttyään se vielä sai Tarton rauhassa 1920 toiseksi käsivarrekseen Petsamon. Vuosisatojen kuluessa syntyneelle kartta-suomelle olivat maanmittarit alkaneet jo 1600-luvulla kutoa paikallisista rajoista yhä taajempisilmäistä pukua. Maanmittauksen uuden historian kirjoittanut Mikko Huhtamies katsoo tuolloin Buraeuksen toimesta aloitetun peruskartoitusprojektin valmistuneen lopullisesti vasta 1970-luvulla eli peittäneen kaikki Suomen maanmittauksen vuosisadat. Se on ollut todellinen kansallinen suurtyö. Jo pitkin 1800-lukua Suomen karttahahmo tuli yleisesti tunnetuksi. Tässä yhteydessä on paikallaan huomauttaa, että yleiskartat olivat pitkään vain oppineiden ja hallitsijoiden omaisuutta, salattujakin. Ensimmäinen suomenkielinen, siis kansankielinen, Euroopan kartta painettiin 1821 ja ensimmäinen suomenkielinen kotimaan kartta 1844. Tämä oli se karttakuva josta kuvitteellinen Jukolan Eero sai aineksia isänmaan äidinkasvoihin, jonka kansakoulu juurrutti Suomen lasten mieliin ja jonka symbolihahmo Suomi-neito alkoi esiintyä mitä erilaisimmissa yhteyksissä tarvittaessa isänmaallisen hengen nostoa. Muistakaamme vain sortovuosilta Eetu Iston Hyökkäys-taulun urheata oikeuksien puolustajaa. Kansallispukuisesta Suomi-neidosta tuli miltei todellinen hahmo, todellinen siinäkin mielessä, että kuten moni rintamasoturi myös Suomen symbolikuva haavoittui pahasti, kun Petsamo ja Viipurin lääni menetettiin toisen maailmansodan rauhoissa. Mutta kuten Suomi Päiviö Tommila on historiantutkija, emeritusprofessori ja Helsingin yliopiston entinen rehtori. Hän on ollut akateemikko vuodesta 2004. Päiviö Tommila väitteli filosofian tohtoriksi 1962 väitöskirjalla La Finlande dans la politique européenne en 1809 1815 ( Suomi ja eurooppalainen politiikka 1809 1815 ). Päiviö Tommila on tutkinut Suomen historiaa, etenkin poliittista historiaa 1800-luvulla, kaupunkihistoriaa, lehdistön ja historiankirjoituksen historiaa. Tieteellisten tutkimusten lisäksi hän on julkaissut yleistajuisia tekstejä ja ollut useiden teossarjojen päätoimittaja tai työryhmän jäsen. Lähde: Wikipedia valtiona myös symbolinen Suomi-neito selviytyi ja esiintyy edelleen, nyt EU- Suomen henkilöitymänä. Toivokaamme hänelle terveyttä ja reipasta mieltä, sillä sellaista hän ja me kaikki tarvitsemme tämän päivän ankaran kilpailun maailmassa, maailmassa, jota nykyiset maanmittarit katsovat taivaalla kiertävien satelliittien silmin. Eipä olisi Turun satamaan 1634 tullut ammattikuntansa ensimmäinen edustaja Suomessa Olof Gangius mitenkään voinut tällaista kuvitella, ei edes rakastamansa oluttuopin voimistamana. Ilmakuvaus ja ortokuvat Laserkeilaus HawkEye-laserkeilaus Kartoitus ja maastomallit Pictometry 3D Photonav Blom Kartta Oy, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki +358 9 299 3060 www.blomkartta.fi 9
Timo Turunen Tarkistetut valtakunnalliset Alueidenkäyttötavoitteet Jussi Rautsi Kaupunkiseutujen ja taajamien kehitys tulee kääntää hajautumisesta kohti eheyttä ja nykyistä tiiviimpää rakennetta. Hallitus linjasi alueidenkäyttöä pitkälle tulevaisuuteen hyväksyessään 13.11.2008 valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistuksen. Uudistuneiden tavoitteiden mukaan kaavoituksessa on jatkossa entistä vahvemmin hillittävä ilmastonmuutosta. Myös sään ääri-ilmiöihin ja muihin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin on varauduttava ennalta. Alueidenkäytön ohjaus uudistui vuo situhannen vaihteessa uuden maankäyttö- ja rakennuslain myötä. Tuolloin Suomessakin otettiin käyttöön kansallisen tason ohjausväline eli valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Niiden avulla hallitus linjaa alueidenkäyttöä valtakunnallisesti merkittävissä asioissa. Tavoitteiden tehtävänä on varmistaa valtakunnallisesti merkittävien asioiden huomioon ottaminen maakuntien ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa. Tavoitteet toimivat kaavoituksen ennakko-ohjauksen välineenä edistäen sen johdonmukaisuutta ja yhdenmukaisuutta maan eri osissa. Tavoitteilla myös luodaan alueidenkäytöllisiä edellytyksiä valtakunnallisesti merkittävien hankkeiden toteutumiselle sekä edistetään kansainvälisten sopimusten toimeenpanoa Suomessa. Hallitus päätti tavoitteista ensimmäisen kerran vuonna 2000. Runsaan kahdeksan vuoden voimassa olonsa aikana tavoitteet ovat osoittautuneet tarpeelliseksi alueidenkäytön ohjauksen välineeksi. Kyselytutkimusten mukaan kaavoittajien kokemukset tavoitteista ovat pääosin myönteisiä. Varsinkin maakuntakaavoittajien ja ympäristöhallinnon asiantuntijoiden mukaan tavoitteet ovat suunnanneet kaavoitusta keskeisiin asioihin ja parantaneet kaavojen laatua sekä selkeyttäneet kaavaohjausta. Ne ovat vaikuttaneet merkittävästi maakuntakaavoitukseen ja myös suurempien kuntien laaja-alaisiin yleiskaavoihin. Ilmastonmuutos pakottaa muuttamaan kaavoitusta Tarkistuksen syynä on ollut se, että alueidenkäytön toimintaympäristö on 10
Alueidenkäytössä tulee luoda edellytykset ilmastonmuutokseen sopeutumiselle. Ennaltaehkäisy on yleensä huomattavasti edullisempaa kuin vahinkojen korjaaminen jälkikäteen. muuttunut voimakkaasti viime vuosina. Ilmastonmuutoksen haasteet ovat muuttuneet konkreettisemmiksi sen jälkeen, kun mukaan ovat tulleet kiristyneet kansainväliset päästövähennysvelvoitteet ja tavoitteet uusiutuvien energialähteiden lisäämiseksi. Suomen tulee komission ehdotuksen mukaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 16 % päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla sektoreilla vuoteen 2020 mennessä vuoden 2005 päästömääristä. Tavoite tiukentuu tästä, jos kattava kansainvälinen sopimusjärjestelmä Kioton jatkoksi syntyy. Tällöin vuoteen 2050 ulottuvalla ajanjaksolla on valmistauduttava kasvihuonekaasujen vähentämiseen jopa 60 80 %. Viidennes kasvihuonepäästöistä aiheutuu yhä vain kasvavista liikennemääristä. Hajautunut yhdyskuntarakenne lisää henkilöautoliikennettä ja heikentää joukkoliikenteen toimintamahdollisuuksia ja näiden myötä lisää kasvihuonepäästöjä. Suurten liikennemäärien vuoksi ongelma on vakavin suurilla kaupunkiseuduilla. Maan pisimpiä työmatkoja tehdään työssäkäyntialueiden reunoilta ja erityisesti Helsingin seudun kehyskunnista. Puheet lisääntyvästä autoriippuvuudesta eivät ole tuulesta temmattuja. Yhdyskuntarakenteen kehitystä koskevien tuoreimpien analyysien mukaan alhaisen tehokkuuden pientaloalueiden kasvu on ollut Suomessa vuosina 1980 2005 40 %. Näiden alueiden osuus kaikista asuinalueista on tällä hetkellä yli puolet, mutta niiden asukasmäärä vain 8 %. Samana ajanjaksona alhaisen tehokkuuden alueiden entuudestaankin alhainen asukastiheys on laskenut huomattavasti. Nämä luvut kertovat karua kieltään siitä, mihin vuosikymmenten kehitys on johtanut. Tilanne on aivan päinvastainen kuin sen pitäisi olla ilmastonmuutoksen haasteiden edessä. Eikä tässä vielä kaikki! Huolestuttavaa on myös suurten kauppakeskushankkeiden yleistyminen tai paremminkin se, että yhä suurempi osa hankkeista on hakeutumassa keskusten ulkopuolelle ja paikkoihin, joita maakunta- tai yleiskaavoissa ei ole osoitettu tähän tarkoitukseen. On selvää, että ilmastonmuutoksen haasteisiin on tartuttava aktiivisesti ja vastuullisesti. Erityisen tärkeää tämä on alueidenkäytössä, jota koskevat ratkaisut vaikuttavat jopa satojen vuosien päähän. Tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet tarjoavat lähtökohdan suunnan muutokselle tai oikeammin sen kirkastamiselle. Eheä yhdyskuntarakenne on avain kestävään alueidenkäyttöön. Se onkin tämän tarkistuksen keskeisin painotus. Helsingin seudun alueidenkäytön linjaaminen on tarkistuksen toinen suuri teema alueidenkäytön energiaratkaisujen ohella. Ylipäätään tavoitteisiin on haettu vaikuttavuutta niiden velvoittavuutta lisäämällä sekä tavoitteiden täsmentämisen kautta. Eheyttäminen keskeisin painotus Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan kaupunkiseutujen ja taajamien kehitys tulee kääntää hajautumisesta kohti eheyttä ja nykyistä tiiviimpää rakennetta. Haaste koskee niin asutuksen, palvelujen kuin työpaikkojen rakentamista. Eheyttäminen tarkoittaa uuden rakentamisen sijoittamista pääosin jo rakennettujen alueiden yhteyteen niitä hallitusti laajentaen ja tukeutuen olemassa olevaan infrastruktuuriin. Se voi tarkoittaa myös uuden rakentamisen sijoittamista jo rakennettujen alueiden sisälle täydennysrakentamisella silloin, kun kyse on matalan rakentamistehokkuuden alueista. Oleellista on se, että työpaikkojen ja palvelujen tulee olla hyvin eri väestöryhmien saavutettavissa siten, että henkilöautoliikenteen tarve on mahdollisimman vähäinen. Vastaavasti joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä tulee parantaa. Runsaasti henkilöautoliikennettä synnyttävät työpaikat tulee sijoittaa olemassa olevan rakenteen sisälle tai muutoin hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle. Huomattavia asuin-, työpaikka- tai palvelutoimintojen alueita ei tule sijoittaa irralleen olemasta olevasta yhdyskuntarakenteesta. Vastaavasti keskuksia tulee kehittää monipuolisina niin asumisen, työpaikkojen, palvelujen kuin vapaa-ajan alueina. Sään ääri-ilmiöihin varauduttava Uutena elementtinä tavoitteissa on sään ääri-ilmiöihin ja muihin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin varautuminen. Tavoitteiden mukaan tulvavaara-alueille ei Vuoteen 2050 mennessä on valmistauduttava kasvihuonekaasujen vähentämiseen jopa 60 80 %. Eheä yhdyskuntarakenne on tavoiteltavaa monesta syystä ei vähiten ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Jussi Rautsi 11
On selvää, että ilmastonmuutoksen hillitseminen alueidenkäytössä tulee olemaan raju haaste siksi paljon vahinkoa on saatu aikaiseksi hajanaisen yhdyskuntarakenteen myötä. tule rakentaa, ellei tulvariskejä pystytä hallitsemaan. Tarvittaessa on haettava korvaavat sijaintiratkaisut yhdyskuntien toimivuuden kannalta tärkeille toiminnoille, joihin liittyy huomattavia ympäristö- tai henkilövahinkoriskejä. Lisäksi yleis- ja asemakaavoissa on varauduttava lisääntyviin myrskyihin, rankkasateisiin ja taajamatulviin. Hulevesien hallinta on tässä keskeistä. Helsingin seutu raiteille Helsingin seudulla asuu liki neljännes maan väestöstä. Tuoreimpien ennusteiden mukaan kasvu tulisi olemaan reilusti yli 200 000 uutta asukasta vuoteen 2030 mennessä. Helsingin seudun alueidenkäytön ratkaisuilla onkin oleellinen merkitys koko maan kehitykselle, ja sen vuoksi Helsingin seudun erityiskysymyksille on omat tavoitteensa. Kokonaan uudistetuissa Helsingin seudun tavoitteissa keskeistä on kasvuun varautuminen kestävällä tavalla. Tärkeää on se, että kaavoissa on tarjolla riittävästi asuntotontteja samoin kuin alueidenkäytön ja liikenteen entistä tiiviimpi rinnakkaiselo. Merkittävä rakentaminen tulee uusien tavoitteiden mukaan sijoittaa joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen palvelualueelle. Vastaavasti irrallista hajarakentamista tulee ehkäistä. Alueidenkäytön mitoituksella tulee parantaa joukkoliikenteen hyödyntämismahdollisuuksia ja vastaavasti käyttöönoton ajoittamisella varmistetaan mahdollisuudet joukkoliikenteen hyödyntämiseen. Tavoitteiden mukaan seudun 14 kunnan alueelle tulee laatia yhteinen liikennejärjestelmäsuunnitelma. Metroverkoston laajentamiseen myös itään on turvattava ja muuhunkin raideliikenteen laajentamiseen on varauduttava yhdyskuntarakentamisen ja asuntotuotannon niin edellyttäessä. Tuulivoimaa myös sisämaasta Muitakin merkittäviä tarkistuksia on tehty. Varsinkin alueidenkäytön energiakysymykset ovat vahvasti esillä. Ilmastopoliittisten tavoitteiden kannalta ensiarvoisen tärkeä on uusi tavoite, jonka mukaan taajamia koskevassa yleisja asemakaavoituksessa tulee edistää energian säästämistä sekä uusiutuvien energialähteiden ja kaukolämmön käyttöedellytyksiä. Lisäksi maakuntakaavoituksessa on tuulivoimaloille haettava sijoittumispaikkoja rannikon ohella nyt myös sisämaasta. Tuulivoimarakentamisen ohjaamiseen tulee olemaan erityistä tarvetta, koska parhaillaan tarkistettavana oleva tuuliatlas antaa uutta tietoa tuulioloista ja koska sisämaassa voimaloiden rakentamiskustannukset ovat pienemmät kuin rannikolla. Jussi Rautsi Helsingin seudulla on varauduttava raideliikenteen laajentamiseen. 12
Toteuttaminen on yhteinen haaste Tavoitteita valmisteltaessa sidosryhmiltä saatu palaute osoittaa, että ilmastonmuutoksen haasteet otetaan vakavasti ja tehtyjä tarkistuksia pidetään perusteltuina. Eduskuntakin asettui lausunnossaan yksimielisesti tukemaan tarkistettuja tavoitteita. Laaja yhteisymmärrys on toiselta puolen velvoite pitää rimaa ylhäällä. Tavoitteet on saatava siirrettyä kaavoihin ja valtion viranomaisten toimintaan. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan tavoitteet on otettava huomioon, ja mikä vieläkin tärkeämpää, niitä on edistettävä maakuntien ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa. Maakuntakaavoituksen rooli on keskeinen, koska siinä sovitetaan yhteen valtakunnalliset, maakunnalliset ja paikalliset tavoitteet ja tarpeet. Siksi maakuntakaavojen ajan tasalla pitäminen on ensi arvoisen tärkeää. Kunnissa yleiskaava on keskeisin väline konkretisoida tavoitteet. Varsinkin laaja-alaiset ja strategiset yleiskaavat mahdollistavat tavoitteiden tasapainoisen ja riittävän laaja-alaisen huomioimisen kunnissa. Se, mitä erityisesti tarvitaan, on yhdyskuntarakenteen kehittämistä tehokkaasti ohjaavien seudullisten maankäytön suunnitelmien laatiminen tärkeimmille kasvaville kaupunkiseuduille, tapahtui se sitten maakunta- tai yhteisten yleiskaavojen kautta. On selvää, että ilmastonmuutoksen hillitseminen alueidenkäytössä tulee olemaan raju haaste siksi paljon vahinkoa on saatu aikaiseksi hajanaisen yhdyskuntarakenteen myötä. Synkistelyyn ei ole kuitenkaan aihetta. Nimittäin ne ratkaisut, jotka sopivat ilmastonmuutoksen haasteisiin, ovat usein käyttökelpoisia myös silloin, kun parannetaan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä tai varaudutaan väestön ikääntymiseen puhumattakaan kuntataloudesta pitkällä tähtäimellä. Toisaalta ilmastonmuutokseen varautuminen eli haittojen ennaltaehkäisy on yleensä huomattavasti edullisempaa kuin vahinkojen korjaaminen jälkikäteen. Tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat nähtävillä ympäristöministeriön verkkosivuilla www. ymparisto.fi/vat. Kirjoittaja on tekniikan lisensiaatti ja ympäristöministeriön rakenne tun ympäristön osaston yli- insi nööri. Sähköposti timo.turunen ymparisto.fi. VAT:ssa ja muussa alueidenkäytön ohjauksessa kysymys on eri tarpeiden tasapainoisesta yhteen sovittamisesta päämääränä hyvä elinympäristö ja kestävä kehitys. VAT eli valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet VAT on kansallisen tason ohjausväline, jolla hallitus linjaa alueidenkäyttöä valtakunnallisesti merkittävissä asioissa. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan tavoitteet tulee ottaa huomioon ja niitä tulee edistää maakunnan suunnittelussa, kuntien kaavoituksessa ja valtion viranomaisten toiminnassa. Valtioneuvoston päätöksessä tavoitteet on jaettu kuuteen kokonaisuuteen: toimiva aluerakenne eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu luonto- ja kulttuuriperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto Helsingin seudun erityiskysymykset luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet. Esimerkkejä tavoitteista Alueidenkäytöllä edistetään elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä osoittamalla elinkeinotoiminnalle riittävästi sijoittu- Jussi Rautsi mismahdollisuuksia olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta hyödyntäen. Runsaasti henkilöliikennettä aiheuttavat elinkeinoelämän toiminnot suunnataan olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisään tai muutoin hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle. Maakuntakaavoituksessa ja yleiskaavoituksessa tulee edistää yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja esittää eheyttämiseen tarvittavat toimenpiteet. Erityisesti kaupunkiseuduilla on varmistettava henkilöautoliikenteen tarvetta vähentävä sekä joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä edistävä liikennejärjestelmä. Kaupunkiseuduilla on myös varmistettava palvelujen saatavuutta edistävä keskusjärjestelmä ja palveluverkko sekä selvitettävä vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittuminen. Alueidenkäytön suunnittelussa on säilytettävä mahdollisuudet toteuttaa moottoriväylä välillä Helsinki Vaalimaa, uudet rautatieyhteydet Helsingistä Turun ja Pietarin suuntiin sekä muita valtakunnallisesti merkittäviä väyliä. Alueidenkäytön suunnittelussa on lisäksi turvattava vesiliikenteen yhteysmahdollisuudet Saimaan vesistöstä Suomenlahteen. Alueidenkäytön suunnittelussa on osoitettava sijaintipaikka Helsingin seudun lentokentälle tätä koskeviin selvityksiin ja vaikutusarviointeihin perustuen. Alueidenkäytössä on ehkäistävä melusta, tärinästä ja ilman epäpuhtauksista aiheutuvaa haittaa ja pyrittävä vähentämään jo olemassa olevia haittoja. Uusia asuinalueita tai muita melulle herkkiä toimintoja ei tule sijoittaa melualueille varmistamatta riittävää meluntorjuntaa. Maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeenottoalueiksi va rataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. Ilman erityisiä perusteita ei hyviä ja yhtenäisiä peltoalueita tule ottaa taajamatoimintojen käyttöön eikä hyviä ja laa joja metsätalousalueita pirstoa muulla maankäytöllä. 13
Energiatehokkuus alkaa kaavoituksesta Jukka Noponen Rakennetun ympäristön energiatehokkuuden parantamisella on keskeinen rooli Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Yhdyskuntasuunnittelulta odotetaankin nyt uudenlaista ketteryyttä. Jukka Noponen Tavoitteiden saavuttaminen vaatii energian käytön pienentämistä vuoteen 2020 määrällä, joka vastaa yli 300 000 keskikokoisen omakotitalon vuosikulutusta. Energiatehokkuuden parantaminen on keskeinen keino ilmastonmuutoksen torjunnassa. Viime syksynä tehtiin merkittäviä linjauksia ja tulevana keväänä valmistuu useita ohjelmia, jotka nostavat rakennetun ympäristön energiatehokkuuden parantamisen polttopisteeseen. Tulevaa suuntaa viitoittavia strategioita ovat mm. Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia, valtioneuvoston korjausrakentamisen periaatepäätös viime syksyltä ja korjausrakentamisen strategian toimeenpanosuunnitelma sekä kesäksi valmistuva energiatehokkuustoimikunnan työ. Näissä esitettyjen ja vielä tulossa olevien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää koko rakennus- ja kiinteistöklusterin ja palvelusektorin nopeaa uudistumista sekä kansalaisten aktivoitumista käytännön toimiin energian säästämisessä. Tähän tarvitaan innovaatioita, hyviä esimerkkejä, kannusteita ja rohkeita otteita lainsäädännön uudistamiseen. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian tavoitteiden saavuttaminen vaatii päästökaupan ulkopuoliselta yhdyskuntasektorilta (mm. rakennettu ympäristö, liikenne, kotitaloudet, palvelut) 30 40 TWh:n energian käytön pienentämistä vuonna 2020. Pelkästään rakennusten energiankäyttöä tulee vähentää 5 7 TWh vuodessa. Tämä vastaa yli 300 000 keski- 14
kokoisen omakotitalon vuosikulutusta. Yhdyskuntasektorin ja kiinteistö- ja rakennusalan uudistumisen edistämiseksi on käynnistynyt useita ohjelmia, joista merkittävimpiä ovat Sitran Energiaohjelma ja Tekesin Kestävä yhdyskunta- ja Rakennettu ympäristö -ohjelmat. Sitran Energiaohjelman tavoitteena on löytää ratkaisuja yhdyskuntien energian käytön kääntämiseen laskuun. Se kohdistaa toimintansa rakennetun ympäristön ener giankäyttöön, järkevien ratkaisujen löytämiseen kansalaisten arkeen ja liiketoimintojen kehittämiseen. Tulevaisuuden rakennus voi tuottaa energiaa ja myydä sähköä energialaitokselle. Tarvitaan systeemisiä muutoksia Rakennukset, alueet ja asukkaat ovat energian ostajia ja energialaitokset sähkön, lämmön ja kylmän myyjiä. Tulevaisuudessa ratkaisut voivat olla myös päinvastaisia. Rakennus voi tuottaa energiaa ja myydä sähköä energialaitokselle. Alueet voivat muuttua energiaomavaraisiksi ja energialaitokset neuvovat asiakkaitaan säästämään eli ostamaan vähemmän heidän tuotteitaan. Energiayhtiöille on edullista, jos järkevästi ohjatulla energiankäytöllä voidaan tasata kulutusta. Samanaikaisesti siirrytään kasvavassa määrin uusiutuvan energian käyttöön. Pitkän aikavälin suuntana on hiiletön yhteiskunta. Energian käytön vähentäminen etenee nopeimmin uudisrakentamisessa, jossa pystytään nykytekniikalla ja osaamisella pääsemään asuinrakennuksen lämpöenergian vuotuisessa käytössä tasolle 50 25 kwh/m 2. Tällä hetkellä on rakenteilla jo useita nk. passiivitaloja. Uusimmat kokeilut tähtäävät meilläkin hiilettömään rakentamiseen ja lähes 0-energiaratkaisuihin. Sitra on mukana mm. kehittämässä kestävän rakentamisen kohdetta, nk. energia- ja innovaatiokorttelia Helsingin Jätkäsaareen ja tukemassa Solar Decathlon -hanketta, jossa rakennettavalla mahdollisimman vähän energiaa käyttävällä koetalolla osallistutaan Euroopan mestaruuskilpailuihin. Korjausrakentamisen vauhdittaminen on huomattavasti suurempi haaste. Jos sen vauhtia ei saada kaksinkertaiseksi, kansallisten energiatavoitteiden saavuttaminen on vaarassa. Kerrostalorakennuskannastamme rakennettiin noin 50 milj.m 2 eli 56 prosenttia 1950 1970-luvuilla. Tämän rakennuskannan korjausrakentamisen tarve on kasvamassa nopeasti, joten nykyinen noin 2 prosentin korjausvauhti ei riitä. Tarvitaan jälleen systeemisiä muutoksia: teollisesti tuotettujen lähiöiden korjaamiseen tarvitaan konseptoituja, teolliseen esivalmistukseen perustuvia ja alueellisia korjausrakentamisen palveluratkaisuja. Niissä ei tulisi rajoittua vain putkiremontteihin, vaan kaikkiin korjauksiin on tarpeen sitoa energiatalouden parantaminen. Korjausten rahoittaminen edellyttää todennäköisesti uusia, joustavampia ratkaisuja rakennusoikeuden lisäämiseen ja kaavoitukseen. Kunnat ovat tärkeässä asemassa näissä talkoissa. Kunnilla on suuri kiinteistömassa, joka kuluttaa paljon energiaa. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa tulee muistaa energiatehokkaiden korjaustoimenpiteiden eri rahoitusvaihtoehdot. Esimerkiksi ESCO-mallin käyttö keventäisi kunnan investointitaakkaa. Suurimmat haasteet piilevät yhdyskuntarakenteessa. Sen suunnittelussa ongelmia ovat muun muassa kuntarakenteen ja toiminnallisen kaupunkiseudun kohtaamattomuus, maakuntakaavoituksen heikko ohjausvaikutus ja tahdon, ei tiedon puute. Yhdyskuntasuunnittelijat ovat aina tienneet hajanaisen rakenteen kustannusvaikutukset. Ilmastonmuutos nostaa nämä haasteet uudella tavalla esiin. Erityisesti liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä on suuret haasteet. Yhdyskuntarakenteen kehittämisellä tulisi pienentää ennen kaikkea työmatkaliikenteen ja vapaa-ajan harrastusten liikennesuoritetta. Yhdyskuntarakenteen muutoksilla ei pystytä vielä saavuttamaan tuloksia vuoteen 2020 mennessä, mutta vuonna 2050 sillä voi olla jo huomattava merkitys. Jukka Noponen BedZed on yksi ensimmäisistä eko kylistä Englannissa. 2000-luvun alussa toteutetulla alueella on kiinnitetty erityistä huomiota rakennusten ja erilaisten tilojen keskinäiseen sijoitteluun sekä kompaktiin rakenteeseen passiivienergian hyödyntämiseksi. Lähes kaikkien energian käytön vähentämiskeinojen takaa löytyy kansalainen. Uudet liiketoimintakonseptit ja rakentamisen ratkaisujen käyttöönotto edellyttävät myös valistuneita ostajia, markkinavetoa. Kuluttajuuden voiman valjastaminen energiatehokkuuden palvelukseen edellyttää tiedon ohella kiinnostavien ja vetovoimaisten tuotteiden ja palveluiden kehittämistä ja niiden kytkemistä modernin kaupunkilaisen elämäntyyliin. Kansalaisten tiedonjanon täyttäminen ja valistaminen sekä uusien ammattilaisten kouluttaminen ovat myös laajoja järjestelmien muutoksia edellyttäviä tehtäviä. Esimerkiksi energianeuvonta vaatii 15
Teollisesti tuotettujen lähiöiden korjaamiseen tarvitaan konseptoituja, teolliseen esivalmistukseen perustuvia ja alueellisia korjausrakentamisen palveluratkaisuja. kokonaan uuden arkkitehtuurin. Meillä tuskin on enää resursseja perustaa maan kattavaa kunnallista energianeuvojien verkostoa. Mahdollisuutena voisi olla hybridimalli, jossa keskeisessä roolissa ovat useat toimijat: uudelleen organisoitu kuntien rakennusvalvonta, energialaitosten neuvontapalvelut, järjestöjen palvelut ja yksityisen sektorin energiaportinvartijat. Tämä on haaste myös tietoyhteiskunnan rakentajille. Kaavoitus avainasemassa Energiatehokkuutta tulee tarkastella riittävän laajana alueellisena ratkaisuna. Tällöin kaavoitus on avainasemassa. Kaavajärjestelmää ja suunnittelun käytäntöjä onkin syytä tutkia kriittisesti edessä olevia vaatimuksia peilaten. Nyt on aika miettiä uusia ohjauskeinoja. Tulisiko esimerkiksi alueelliset energiatehokkuusvaatimukset sisällyttää yleiskaavoihin ja hiilitase ympäristövaikutusten arviointiin? Rakennusoikeus ja varsinkin sen lisääminen on ollut usein toimiva suostuttelukeino. Voitaisiinko rakentamisen määrää määritellä joissain rajoissa kerrosalan sijasta vuotuisena ostoenergiana tai primäärienergiana? Tämä tarkoittaisi energiatehokkaan rakentamisen palkitsemista lisärakennusoikeudella. Myös tontin hinta voisi olla energiatehokkuuden mukaan määritelty, pienempi kokonaiskulutus, halvempi tontti. Koulutus ja yhteistyön lisääminen ovat tapoja edistää energiatehokkuutta. Kaavoitukseen liittyvän monialaosaamisen merkitys kasvaa entisestään. Energialaitoksia tarvitaan aktiivisina toimijoina mukaan jo kaavoituksen alkuvaiheessa. Kaukolämmön toimintaedellytykset muuttuvat rakennusten ja alueiden energian käytön pienentyessä. Tällä on vaikutuksensa aluetehokkuuden suunnitteluun. Toisaalta syntyy tarve kehittää kevennettyjä kaukolämmön ratkaisuja ja hybridiratkaisuja matalaenergia-alueille. Energialaitokset voivat kehittyä myös lämpöpalvelujen tarjoajiksi talokohtaisille energiaratkaisuille. Tämä voisi auttaa lämmitysjärjestelmien vaihtotalkoissa, kun energiayhtiöt tarjoaisivat helpon tavan vaihtaa lämmitysjärjestelmää. Ne voisivat myös huolehtia investoinnista ja myydä lämpöä palveluna. Nyt tarvitaan uusien vaihtoehtojen tutkimista ja kokeilua. Porvoo kehittää uutta konseptia kaavoitukseen Porvoo on kehittämässä uutta vähintään 6 000 asukkaan energiatehokasta kaupunginosaa Skaftkärrin alueelle. Asuinaluetta suunnitellaan ja kehitetään kansallisesti merkittävässä pilottihankkeessa, jossa on mukana Porvoon kaupungin lisäksi Sitra, Porvoon Energia Oy ja Kehitysyhtiö Posintra Oy. Alueen rakennukset, palvelut, asuinympäristö, liikennejärjestelyt ja jätehuolto suunnitellaan niin, että ne kuluttavat mahdollisimman vähän energiaa. Göteborgissa on juuri valmistunut passiivikerrostalo, jonka investointikustannukset ylittävät vain 2,5 prosentilla normaalin kustannustason. Kyseisen talon energian käyttö on 60 kwh/m 2 vuodessa ja se jopa puolittuu, jos talossa olevia autotalleja ja pesula- ja varastotiloja ei lasketa mukaan. Göteborgin kaupunki edellyttää kaukolämpöverkoston piirissä olevilta alueilta 60 kwh/m 2 /v tehokkuutta ja vastaavasti kaukolämmön ulkopuolella 40 kwh/m 2 /v. 16
Kuluttajuuden valjastaminen energiatehokkuuteen edellyttää tiedon ohella kiinnostavien ja vetovoimaisten tuotteiden ja palveluiden kehittämistä ja kytke mistä modernin kaupunkilaisen elämäntyyliin. Pyrkimyksenä on, ettei asuinalue tuota ollenkaan hiilidioksidipäästöjä. Alueen lämmitykseen ja sähköntuotantoon liittyvät ratkaisut mietitään kaavarunkovaiheessa. Kaukolämmön lisäksi otetaan huomioon erilaiset paikalliset ja talokohtaiset energiantuotantomahdollisuudet, esimerkiksi aurinkoenergia, maalämpö, tuulienergia ja bioenergia. Skaftkärrin alueen suunnittelu ja innovaatiotyö tehdään laajassa yhteistyössä Porvoon kaupunki kehittää energiatehokasta vähintään 6 000 asukkaan aluetta. Ensivaiheessa pureudutaan nk. energiakaavaan. Skaftkärrissä tutkitaan ja kehitetään energiatehokkuutta parantavia ratkaisuja rakentamisen koko elinkaaren aikana alkaen kaavoituksesta. viranomaisten, energiantuottajien, energiankäytön kehittäjien, rakennuttajien, laitevalmistajien ja muiden yritysten sekä tulevien asukkaiden kanssa. Pilottihankkeen Energia LivingLab -osassa luodaan puitteet vuorovaikutukselle, kehitystyölle ja sähkön kulutuksen vähentämiselle älykkäillä ja helppokäyttöisillä ohjausjärjestelmillä. Hankkeen osana tutkitaan myös energiayhtiöille palveluliiketoiminnan ratkaisuja, jotka tukevat energiaa säästävää rakentamista. Kestävä rakentaminen kasvaa valtavirraksi Kestävän rakentamisen malleista on kysyntää maailmalla. Suomella on osaamista, mutta näytöt ja hyvät referenssit puuttuvat. Kehitys pysähtyi meillä Viikin ekokylään, joka olisi ansainnut enemmän huomiota osakseen ja kehitystyön jatkamista. Maailmalla on esimerkkejä, joissa meilläkin käytössä olevilla keinoilla on voitu muodostaa kompaktia, taloudellista ja kestävää kaupunkirakennetta. Freiburgin kaupungissa (205 000 asukasta) Saksassa on pystytty toteuttamaan ja kehittämään poikkeuksellisen tehokkaasti kompaktiin kaupunkirakenteeseen tähtääviä käytäntöjä jo parin vuosikymmenen ajan. Kaupunki on seurannut sisäisen kasvun ja kehityksen mallia. Yleiskaavoitus on ollut ratkaisevassa roolissa. Kaavalla on asetettu selvät rajat rakentamisen leviämiselle. Kasvu on suunnattu alueen sisälle ja kaupan suuryksikköjä ei ole sallittu toteutettavaksi rajausten ulkopuolelle. Kaupalliset palvelut ovat pysyneet ja kasvaneet kaupunkirakenteen sisällä. Ratkaisevaa on ollut kunnallinen päätöksenteko. Freiburgissa asuntorakentamisen lähtökohtana on ollut vuotuiselle energian käytölle standardina 65 kwh/m 2. Kokonaisia alueita on jo kuitenkin rakennettu energiatehokkuudella 15 kwh/m 2 ja plusenergiaperiaatteella. Aurinkoenergian laajamittainen hyödyntäminen on tullut mahdolliseksi johtuen mahdollisuudesta syöttää ylimääräinen sähkö yleiseen sähköverkkoon. Plusenergia-asuntojen omistajat myyvät jopa 2/3 tuottamastaan sähköstä markkinoille ja kuolettavat siten investointiaan uusiutuvaan energiaan. Syöttötariffi on mahdollistanut tämän teknologian yleistymisen. Göteborgissa on otettu käyttöön suunnittelunormi, jonka mukaan kaupunki edellyttää kaukolämpöverkoston piirissä olevilta alueilta 60 kwh/m 2 /v tehokkuutta ja kaukolämmön ulkopuolella vastaava arvo on 40 kwh/m 2 /v. Tämä kannustaa yhdyskuntarakenteen tiiviyteen. Englan- nissa Lontoon lähettyvillä yksi kestävän rakentamisen kärkihankkeista, BedZed, valmistui 2000-luvun alussa. Tämän vuosikymmenen lopussa toteutuu lukuisia merkittäviä hiilettömiä ja matalaenergiaalueita maailmalla. Kirjoittaja on diplomi-insinööri ja Sitran Energiaohjelman ohjelmajohtaja. Tätä ennen hän oli Sitran Ympäristöohjelman johtajana ja ennen Sitraan tuloaan vuonna 2005 lähes 25 vuotta ympäristösuunnittelun ja -konsultoinnin tehtävissä, erilaisissa liiketoiminnan johtotehtävissä ja toimitusjohtajana. Sähköposti jukka.noponen sitra.fi. Sitran Energiaohjelma keskittyy rakennetun ympäristön energiankäytön tehostamiseen. Ohjelman tavoitteena on: edistää Suomen nopeaa muutosta ja uusiutumista energiatehokkaimmaksi yhteiskunnaksi ja kannustaa suomalaisia energian säästämiseen luoda uusia kasvavia markkinoita ja menestyvää liiketoimintaa energian tehokkaan käytön ja sen kestävän tuotannon alueella pyrkiä kumppaneidensa kanssa kääntämään kasvava energia käyttö laskuun koko yhdyskuntasektorilla. 17
Maa- metsätalousministeriö PUHEENVUORO Hallitusohjelman alueellistamisen tavoite sitoo niin hallitusta kuin yksittäisiä ministereitäkin. Alueellistaminen on Sirkka-Liisa Anttila aina vaikea päätös Haluan kuunnella hyvin herkällä korvalla henkilöstön mielipiteitä, mutta joudun päätöksenteossa ottamaan huomioon myös hallitus ohjelman ja valtion tuottavuusohjelman tavoitteet, sanoo ministeri Anttila. Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua Hämeen ja Uudenmaan maanmittaustoimistojen alueellistamisesta. Helsingin toimipisteen henkilöstön keskuudessa asia on luonnollisesti aikaansaanut paljon keskustelua. Se on herättänyt epävarmuutta ja huolta. Nykyisen Uudenmaan maanmittaustoimiston henkilöstö on tuonut minulle vahvasti esille alueellistamista vastustavan näkemyksensä. Henkilöstön edustajat ovat myös pariin otteeseen käyneet puheillani ministeriössä, jolloin he ovat ilmaisseet selkeästi kannattavansa Hämeen ja Uudenmaan maanmittaustoimistojen yhdistämistä, mutta vastustavansa hankkeeseen sisältyvää alueellistamista. Haluan kuunnella hyvin herkällä korvalla henkilöstön mielipiteitä, mutta joudun päätöksenteossa ottamaan huomioon myös hallitusohjelman ja valtion tuottavuusohjelman tavoitteet. Alueellistamispäätökset ovat aina vaikeita. Ne ovat vaikeita ratkaisuja meille päätöksen tekijöille, mutta erityisen raskaita ne ovat alueellistettavan yksikön työntekijöille. Henkilöstölle käynnissä oleva alueellistamishanke tuo epävarmuutta, joka vie helposti mielekkyyden työstä. Ymmärrän hyvin Uudenmaan maanmittaustoimiston alueellistamisen aiheuttaman huolen. Pääministeri Matti Vanhasen II hallitusohjelman mukaisesti valtion hallinnon työpaikkojen alueellistamista jatketaan. Pääkaupunkiseudulle muuttaa vuosittain 60 000 henkeä ja hallituksen tavoitteena on luoda työpaikkoja myös maan eri osiin. Hallitusohjelman alueellistamisen tavoite sitoo niin hallitusta kuin yksittäisiä ministereitäkin. Hallituskauden tavoite on 4 000 8 000 työpaikan sijoittaminen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Päätökset tehdään viimeistään 2011 ja siirrot toteutetaan vuoteen 2015 mennessä. Maanmittauslaitoksesta tehtiin laaja alueellistamisselvitys vuonna 2003. Laitoksen henkilöstö on jo nykyisin sijoitettu koko valtakunnan kattavana verkostona lähes 80-prosenttisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolisiin toimipisteisiin. Vuonna 2003 tehdyssä alueellistamisselvityksessä esitettiin Lohjan ja Porvoon toimipisteiden vahvistamista ja maastotietojen keräämis- ja ajantasaistamistehtävissä olevan henkilöstön sopeuttamista toimialueensa kysyntää vastaavaksi. Vuoden 2003 jälkeen Maanmittauslaitos on toteuttanut alueellistamistoimenpiteinä yhtenäisarkiston siirron Jyväskylään ja atk-palvelukeskuksen siirron Hämeenlinnaan ja Jyväskylään. Nämä siirrot koskivat yli neljääkymmentä virkaa. Uudenmaan maanmittaustoimistoa koskeva esitys ei ole edennyt yhtä selväpiirteisesti. Tämän johdosta teetettiin uusi tarkentava selvitys mahdollisuuksista vahvistaa Lohjan ja Porvoon toimipisteitä. Selvitys päätettiin samalla laajentaa koskemaan myös Hämeen maanmittaustoimistoa. Annoin selvityspyynnön Maanmittauslaitokselle kesäkuussa 2008 ja perusteellinen selvitys saatiin ministeriöön vuoden 2008 loppupuolella. En halua vähätellä Uudenmaan maanmittaustoimiston alueellistamisesityksen aiheuttamaa huolta, mutta se on kuitenkin moniin muihin alueellistamishankkeisiin verrattuna hyvin suppea ja valtaosa siirroista tapahtuisi työntekijöiden asuinkuntien työssäkäyntialueiden sisällä. Alueellistaminen tultaisiin myös tekemään melko pitkän, neljän vuoden, siirtymäajan puitteissa. Helsinkiin jäisi jatkossakin ns. täyden palvelun palvelupiste. Vuoden 2010 alusta lukien maanmittaustoimistoihin siirtyvät kirjaamistehtävät. Tällöin myös Helsinkiin on sijoitettava kirjaamistehtävätoiminto asiakaspalveluineen, joka tuo uusia tehtäviä maanmittaustoimistoon. Näillä Helsinkiin jäävillä toiminnoilla pyritään varmistamaan työpaikka niille, jotka eivät oman elämäntilanteensa takia pysty käymään töissä Lohjalla tai Porvoossa. Uudenmaan Maanmittaustoimiston alueellistamisessa on myös käytettävissä kaikki ne valtionhallinnon tukitoimet, joita vastaavissa muutostilanteissa yleensäkin käytetään. Tällaisia ovat mm. uudelleen kouluttaminen, muuttoraha, siirrot muiden työnantajien palvelukseen, oman yrityksen perustamisen tukeminen ja irtisanoutumiskorvaus. Maanmittauslaitoksen suurin voimavara on osaava henkilöstö. Henkilöstön osaaminen luo perustan koko toiminnalle. Tulevaisuudessa erityisen merkittävää on, miten hyvin maanmittauslaitos pystyy säilyttämään nykyisen alueellisen toimipisteverkon ja miten eri puolille Suomea saadaan myös vastaisuudessa hyvin koulutettuja ja motivoituneita osaajia. Maanmittauslaitoksen toiminta eli sen varsinaiset työmaat ovat myös vastaisuudessa pääosin maaseudulla. Tätäkään näkökohtaa ei voi ohittaa ratkaisua tehtäessä. Toisaalta ratkaisua tehtäessä on luonnollisesti otettava huomioon myös hyvän henkilöstöpolitiikan asettamat vaatimukset. Voin vakuuttaa, että haluan tehdä asian valmistelussa jatkossakin yhteistyötä henkilöstön kanssa, jotta asiassa saavutetaan mahdollisimman hyvä lopputulos. Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeri. 18
Kolmiulotteinen kiinteistönmuodostus tuli Ruotsissa mahdolliseksi jo vuoden 2004 alussa. Vuosina 2004 2008 on muodostettu 240 3D-kiinteistöä, ja kysyntä näyttää kasvavan hieman joka vuosi. Göran Eriksson Käännös: Pekka Halme ja Henrik Ungern Omistusasunnot todellisuutta Ruotsissa toukokuussa Ruotsin hallitus on esittänyt valtiopäiville, että toukokuun 1. päivästä 2009 alkaen olisi mahdollista omistaa oma asuinhuoneistonsa (ägarlägenhet) usean asunnon käsittävässä talossa. Esityksen mukaan omistusasunnosta muodostettaisiin yhden asunnon käsittävä kolmiulotteinen kiinteistö, nk. omistusasuntokiinteistö (ägarlägenhetsfastighet). Esityksellä vihdoin toteutettavaa ruotsalaisen lainsäädännön muutosta pidetään erittäin tervetulleena. Kolmiulotteinen (3D) kiinteistönmuodostus tuli Ruotsissa mahdolliseksi jo vuoden 2004 alussa. Vuosina 2004 2008 on muodostettu 240 3D-kiinteistöä, ja kysyntä näyttää kasvavan hieman joka vuosi. Lantmäteriet totesi äskettäin tekemässään 3D-lainsäädäntöä koskevassa arviossa, että säännökset ovat toistaiseksi toimineet kokonaisuutena erittäin hyvin. Asuntopolitiikka Vuoden 2004 hallitus sisällytti lakitekstiin rajoituksen, joka kielsi omistusasuntokiinteistöjen muodostamisen. Jotta vuokra- tai asumisoikeusasunnoista saattoi muodostaa 3D-kiinteistön, täytyi kiinteistöön kuulua vähintään viisi asuntoa. Nykyinen hallitus ehdottaa oman politiikkansa mukaisesti, että olisi mahdollista muodostaa myös ainoastaan yhden asunnon käsittäviä omistusasuntokiinteistöjä. Lakimuutos tehtiin, koska hallituksen mielestä asumismuotojen moninaisuudella ja niihin liittyvällä valinnanvapaudella on oma arvonsa. Ruotsissa nykyisin mahdollisia asumismuotoja ovat vuokraoikeus, osuustoiminnallinen vuokraoikeus sekä asumisoikeus. (Ruotsissa ei ole Suomen kaltaista asunto-osakeyhtiölakia, mistä seikasta edellä oleva lausuma kum- 19
puaa ja omistusasuntokiinteistöt tulevat lainsäädäntöön. Toim. huom.) Niiden lisäksi on nyt tulossa omistusoikeus. Vuokra- ja asumisoikeuteen verrattuna omistusoikeus antaa omistajalle enemmän vaikutusmahdollisuuksia asumiseensa, koska omistusoikeuteen ei periaatteessa liity mitään rajoituksia. Omistusasuntokiinteistön ostaja voi hakea saannolleen lainhuutoa samalla tavalla kuin mihin tahansa kiinteistöön. Omistaja voi kiinnittää ja pantata kiinteistönsä. Omistaja voi itsenäisesti hallita kiinteistöään (määrätä kiinteistöstään), eikä esimerkiksi vuokraamiseen tarvita erillistä lupaa. Hallitus toivoo, että lakiuudistus lisää asuntotuotantoa, ja se arvioi, että vuokraasuntojen tarjonta samalla lisääntyy. Lain sisältö Kiinteistönmuodostamislaki, joka säätelee 3D-kiinteistönmuodostusta, tulisi esityksen mukaan koskemaan myös omistusasuntokiinteistöjä. Se tarkoittaa, että omistusasuntokiinteistö muodostettaisiin maanmittaustoimituksessa, jossa toimitusinsinööri arvioi, täyttyvätkö muodostamisen edellytykset. Yksi muodosta- misen ehto on, että siten syntyy vähintään kolmen tällaisen kiinteistön muodostama yhtenäinen kokonaisuus. Yhteinen omaisuus kuten rakennuksen vesikatto, julkisivut, porraskäytävät ja varastot tulisivat tavallisesti muodostamaan yhteisomistusyksikön (gemensamhetsanläggning), jota hallitsisi asuntokiinteistöjen omistajien muodostama osakaskunta. Toinen ehto on, että omistusasuntokiinteistöjä voi toistaiseksi muodostaa vain uudisrakentamisen yhteydessä eli ei jo olemassa oleviin asuinrakennuksiin. Toimistorakennuksen voisi kuitenkin muuttaa omistusasuntokiinteistöiksi edellyttäen, että rakennusta ei ole käytetty asumistarkoituksiin viimeisten kahdeksan vuoden aikana. Myös olemassa olevien rakennusten päälle rakennettavia erillisiä lisärakennuksia voisi lohkoa kiinteistöiksi. Siltä varalta, että asunnon omistaja häiritsee kohtuuttomasti naapureita, tulee lakiin säännökset, kuinka naapurit tai osakaskunta voivat puuttua ongelmaan. Hallitus on myös esittänyt, että omistusasuntokiinteistöjen verotusarvioinnissa ja verotuksessa sovellettaisiin samoja periaatteita kuin pientalojen kohdalla. Kiinnostus ja vaikutukset Rakennus- ja kiinteistöyhtiöt ovat olleet hyvin kiinnostuneita uudesta lainsäädännöstä. Yhtiöt ovat arvioineet, että uudisrakentaminen tulisi ilman muuta lisääntymään erityisesti, koska vuokraoi- 20