SOSIAALITURVA. Sosiaalityöntekijät käyttävät internetiä monipuolisesti

SOSIAALITURVA 5/06 Tietojärjestelmän käyttöönotto on vaativa kehittämisprojekti Itä-Lapissa kuntalaiset saavat sosiaalineuvontaa verkosta Tilaaja-tuottajamalli Tukholmassa Sosiaalityöntekijät käyttävät internetiä monipuolisesti

Pääkirjoitus 21. maaliskuuta 2006 IT-haaveita ja todellisuutta Tieto- ja viestintätekniikka voisi vapauttaa sosiaalialan ammattilaiset toimistoista. Enää ei ole tarvetta vetäytyä toimistokoneelle tekemään asiakirjoja, tarkistamaan tietoja internetistä tai lukemaan sähköposteja. Paperittoman toimiston haaveesta voitaisiin siirtyä työntekijättömään toimistoon, josta sosiaalityöntekijät olisivat lähteneet ulos ihmisten pariin. Tekniikka voisi helpottaa myös ammattilaisten välistä neuvon- ja yhteydenpitoa. Suojatussa verkossa voi kysyä kollegalta tai muulta asiantuntijalta neuvoa periaatteessa mistä päin maailmaa tahansa. Kokemuksia voi jakaa ammatillisilla keskustelufoorumeilla. Palavereihin ei tarvitse tulla tiettyyn paikkaan vaan kokoontuminen onnistuu myös tekniikan välityksellä. Asiakkaat voisivat hoitaa monia asioita verkon kautta: tehdä hakemuksia ja katsoa miten ne etenevät, varata ajan työntekijöille tai saada heiltä henkilökohtaista neuvontaa ilman, että heidän pitää tulla tiettyyn aikaan sosiaalitoimiston käytäville jonottamaan. Verkkopalvelut voisivat myötäillä asiakkaiden arkea ja elämäntilanteita eivätkä nykyiseen tapaan organisaatioiden toimintaa ja hallintokuntarajoja. Tällaiset mahdollisuudet ovat teknisesti olleet olemassa jo pitkään, mutta niitä on otettu niukasti käyttöön. Kansalaisten sähköinen asiointi on kehittynyt hitaasti. Ajanvarauksenkin tekeminen verkossa on vielä harvinaista. Itä-Lapissa kokeiltava sosiaalitoimen verkkoneuvonta on myönteinen merkki uudesta. Sosiaalihuollon tietojärjestelmiä varten tehdään vasta nyt yhtenäisiä valtakunnallisia perusmäärityksiä sosiaalialan tietoteknologiahankkeessa. Niiden aikaansaaminen on työlästä, mutta ne ovat välttämättömiä. Samaan aikaan jonkun valtakunnassa pitäisi kuitenkin ideoida uusia palvelumalleja, joissa tieto- ja viestintätekniikka voisivat olla avuksi. Nähtäväksi jää, mitä uutta valtion perustamat uudet kuntien tietohallintoyhteistyötä tiivistävät yksiköt KuntaIT ja sosiaali- ja terveydenhuollon oma yksikkö tähän tuovat. Valtakunnallisia määrityksiä odoteltaessa monet kunnat joutuvat hankkimaan ja räätälöimään itselleen tietojärjestelmiä, koska vanhat järjestelmät ovat tulleet tiensä päähän. Ei ole kadehdittavaa olla tekemässä näitä ratkaisuja. Tietojärjestelmän hankinnassa pitää ottaa huomioon lukuisia tulossa tai meneillään olevia uudistuksia: Kunta- ja palvelurakenneuudistus lisää kuntien yhteistyötä ja asettaa vaatimuksia myös tietojärjestelmille. Lisääntyvä palveluiden ostaminen yksityisiltä ja järjestöiltä edellyttää järjestelmien yhteensopivuutta. Saman asian tuovat eteen lainsäädännön muutokset, kuten toimeentulotuen ja työmarkkinatuen uudistaminen. Järjestelmien pitäisi myös helpottaa hallintokuntien välistä yhteistyötä tai vaikkapa kotipalvelun ja kotisairaanhoidon yhdistämistä. Vuoden 2007 alussa sosiaalipäivystyksen tulee olla kaikkien kansalaisten tavoitettavissa ja sitäkään harva kunta järjestää yksin. Lista tietojärjestelmiä koskevista vaatimuksista on pitkä. Erja Saarinen SOSIAALITURVA 5/2006 94. vsk Perustettu 1912 Riippumaton sosiaalialan ammatillinen aikakauslehti Ilmestyy 19 kertaa vuonna 2006 Julkaisija Huoltaja-säätiö Säätiö edistää ja tukee sosiaalihuoltoon kohdistuvaa ja siihen läheisesti liittyvää tieteellistä tutkimusta, alalla toimivien ammattikoulutusta sekä valistus- ja tiedotustoimintaa. Isännistön puheenjohtaja Maija Perho varapuheenjohtaja Elli Aaltonen Hallitus: Aulikki Kananoja, pj. Alpo Komminaho, varapj. Päivi Ahonen Leena Niemi Erkki Torppa toiminnanjohtaja Ulla Salonen-Soulié ulla.salonen-soulie@huoltaja-saatio.fi p. 09-4774 5711 talouspäällikkö Yrjö Saarinen yrjo.saarinen@huoltaja-saatio.fi p. 09-4774 5721 Sosiaaliturvan toimitus Mannerheimintie 31 A 3, 00250 Helsinki p. 09-4774 570, fax 09-479 334 päätoimittaja Merja Moilanen p. 09-4774 5714 merja.moilanen@sosiaaliturva.fi toimitussihteeri Erja Saarinen p. 09-4774 5713 erja.saarinen@sosiaaliturva.fi toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö p. 09-4774 5712 lea.suoninen-erhio@sosiaaliturva.fi Taitto: Tommi Luhtanen, Vihreä Peto Oy Tilaukset ja osoitteenmuutokset Internet: www.sosiaaliturva.fi p. 09-4774 570, fax 09-479 334 toimisto@sosiaaliturva.fi Tilaushinnat 2006 52 /vuosi, kestotilaus 47 /vuosi, opiskelijatilaus 26 /vuosi Sosiaaliturva-lehden irtonumeroita saa toimituksesta 4,20 /kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 %. Työpaikkailmoitukset tekstin jälkeen, hinta 3,58 palstamm:ltä, palstan leveys 90 mm. Hintaan sisältyy värillinen vaakuna tai logo. Hintaan lisätään alv. 22 % p. 09-4774 570, fax 09-479 334 toimisto@sosiaaliturva.fi Mannerheimintie 31 A 3, 00250 Helsinki Mainos- ja koulutusilmoitukset Julkaisu Bookers Oy Sanna Laaksonen p. 09-7738 2231 sanna.laaksonen@bookers.fi Kirjapaino Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0355-6565 SOSIAALITURVA 5/2006

Tässä numerossa Tukholmassa julkisten palveluiden yksityistäminen aloitettiin kilpailuttamisella vuonna 1993. Tukholman kokemuksista s. 18. Sosiaalijohtaja Reijo Ruostilasta tietojärjestelmän käyttöönottovaihe on luultua suurempi uhka työhyvinvoinnille s. 4. Kemijärven sosiaalitoimen henkilöstö antaa Itä-Lapin kuntien asukkaille sosiaalineuvontaa verkon välityksellä. s. 10. 2 IT-haaveita ja todellisuutta Erja Saarinen 4 Tietojärjestelmän käyttöönotto on vaativa kehittämisprojekti Erja Saarinen 6 Kohti yhtenäistä tietoa sosiaalihuollon tietojärjestelmissä Pekka Kortelainen & Jarmo Kärki 8 Kaikki turvateknologia ei sovi dementoituneille Jouko Siirilä 10 Itä-Lapissa aloitettiin sosiaalitoimen verkkoneuvonta Yrjö Nikunlassi 12 Sosiaalityöntekijät käyttävät internetiä monipuolisesti Tero Meltti & Jenni-Mari Räsänen 13 Sosiaalialan ammattilaisten tietoteknisessä osaamisessa on puutteita Johanna Kallio & Tuula Kontio 14 Näkökulma Datasta viisaudeksi Timo Tuurala 14 Voisiko tekniikka ajaa sosiaalityöntekijät ulos toimistoista? Erja Saarinen 15 Juristin nurkkaus Milloin ja miten tulkkipalveluja pitää järjestää? Tapio Räty 17 Uusiin tehtäviin 18 Tilaaja-tuottajamalli Tukholmassa: Kohti pehmeiden palvelujen markkinoita Briitta Koskiaho 20 Kolumni Tärkeintä sosiaalityössä Arja Tuomi 21 Kirjallisuutta Kaverien kanssa Tiina Kirvesniemi 22 Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikön suunnittelussa päästiin vuoropuhelulla yhteiseen näkemykseen 25 Vajaa kymmenen kehittämisyksikköä saa valtion rahoitusta Erja Saarinen 25 Joka kolmannessa kunnassa on sosiaalipäivystys 26 Kirjallisuutta 26 Väitöksiä 27 Uutisia 27 Kirjallisuutta 28 Nykyajan etiikkaa Ulla Salonen-Soulié Kannen kuva: Jann Lipka/GORILLA Seuraava Sosiaaliturva 6/06 postitetaan lukijoille 5. huhtikuuta 2006. Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksesssa viimeistään 29. maaliskuuta 2006. SOSIAALITURVA 5/2006 3

Tietojärjestelmän käyttöönotto on vaativa kehittämisprojekti Uuden tietojärjestelmän käyttöönotto sosiaalitoimessa on kaikkia työntekijöitä koskettava laaja kehittämishanke, joka pitää resursoida kunnolla. Siilinjärven sosiaalijohtajasta Reijo Ruostilasta näin laajat hankkeet ansaitsisivat myös valtion kehittämisrahaa. Reijo Ruostilan mielestä kehittäminen on kunnissa tavallaan ulkoistettu projekteihin, koska niihin saa rahaa. Myös perustyötä pitäisi voida tehdä arvioivalla ja uudistavalla työotteella. Silloin esimerkiksi tekniikan käytön kehittäminen sujuisi nykyistä kivuttomammin. Jos kehittämistyötä kuitenkin tehdään enimmäkseen projekteissa, myös asiakastietojärjestelmien käyttöönottoon pitäisi saada projektirahoitusta, sillä ne ovat laajoja kehittämishankkeita. Rahoituksen ehtona voisi edellyttää, että kunta hankkii tietyltä osin standardimuotoisen järjestelmän ja soveltaa käyttöönotossa määriteltyjä työn arviointi- ja kehittämismenetelmiä. Ruostila harmittelee sitä, että aika on niin kortilla, ettei tietohallintoa ja -tekniikkaa ehdi perusteellisesti pohtia. Hän on kuitenkin keskiverto sosiaalialan ammattilaista paremmin perehtynyt näihin kysymyksiin, sillä hän suorittaa Kuopion yliopistossa sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon koulutusta. Tietojärjestelmän käyttöönotto on niin suuri urakka, ettei sosiaalitoimella pitäisi samaan aikaan olla monia muita projekteja. Pohdimme juuri luottamushenkilöiden kanssa, missä hankkeissa pystymme olemaan mukana. Niitä on nyt parikymmentä. Sellaiseen määrään ei voi täysillä sitoutua. Hankintapäätös oli tehtävä nyt Siilinjärvelle on vastikään hankittu uusi tietojärjestelmä toimeentulotukeen, lastensuojeluun, päihdetyöhön ja vammaispalveluihin. Se otetaan käyttöön asteittain ensi elokuusta lähtien. Kokonaisuuden pitäisi olla käytössä keväällä 2007. Samalla valmistellaan päivähoidon ja laitoshoidon tietojärjestelmien käyttöönottoa. Ruostilasta on hankalaa, että hankintapäätökset on pakko tehdä nyt, kun valtakunnallisia määrityksiä sosiaalihuollon tietojärjestelmille vasta laaditaan. Aiemmat järjestelmät olivat tulleet jo 15 vuoden ikään. Nyt täytyy toimia tarjolla olevien järjestelmien pohjalta ja katsoa, mihin ne taipuvat. Valtakunnalliset määritykset tehdään aikanaan päivityksinä. Sama työ tehdään aina uudestaan eri kunnissa Siilinjärvi hankki tietojärjestelmän yhdessä Kuopion kanssa. Vastaisuudessa kuntien on helpompaa tehdä yhteistyötä, kun molemmilla on sama järjestelmä. Useampi kunta yhdessä on myös järjestelmätoimittajien kilpailuttajana ja järjestelmän tilaajana vahvempi kuin yksi kunta. Ruostila painottaa, että tietojärjestelmän käyttöönotto on kuitenkin kuntakohtaista. Siihen kuntayhteistyö ei tuo helpotusta. Järjestelmät räätälöidään kullekin kunnalle sopivaksi. Kunnat eivät juuri hyödynnä esimerkiksi toistensa tekemiä mallinnuksia asiakasprosesseista. Monet jopa varjelevat omia mallinnuksiaan. Paljolti sama työ tehdään erikseen joka kunnassa. Tämän välttämiseksi Ruostila kaipaa alueellista tietohallintostrategiaa, jossa sovittaisiin kuntien yhteistyöstä. Sitä tarvittaisiin myös henkilöstön tietotekniikkakoulutuksen järjestämiseksi. Käyttöönotto jää sosiaalialan ammattilaisten harteille Noin 20 000 asukkaan Siilinjärvellä ei ole sosiaalitoimessa atk-henkilöstöä, joten sosiaalialan ammattilaisten on hankittava ja otettava tietojärjestelmät käyttöönsä muiden tehtäviensä ohella. Sosiaalijohtajalle jää suuri vastuu. Siilinjärvellä sosiaalityöntekijä Antero Nissinen vetää käyttöönottoprojektia. Hän tekee tätä nyt lastensuojelun ohella, mutta siirtyy päätoimiseksi projektipäälliköksi kesällä. Hänelle hankitaan tuolloin sijainen. Käyttöönoton suunnitelmavaiheessa arvioitiin perustyön resurssit. Arvion perusteella kuntaan palkataan vakituisesti ylimääräinen sosiaalityöntekijä ja lapsiperheiden toimeentulotuen etuuskäsittelijä. Ruostilan mielestä päätöksentekijät ovat kiitettävästi ymmärtäneet, että lakisääteisten viranomaistehtävien hoito ei voi kaatua resurssipulaan. Tehokasta työhyvinvoinnin ehkäisyä Sosiaalitoimessa perustyönteko joutuu tiukoille tietojärjestelmän käyttöönoton aikana, koska työtä on jo muutenkin liikaa. Siilinjärvellä etenkin lastensuojeluongelmat lisääntyvät koko ajan. Uusi järjestelmä tuo aina aluksi lisätyötä. Sen käyttöönotto vaikuttaa toiminnassamme lähes kaikkeen, Ruostila toteaa. Tietojärjestelmän käyttöönotto on usein tehokas työhyvinvoinnin ehkäisyhanke. Palkkaamme lisää henkilöstöä, jotta työhyvinvointi ei kohtuuttomasti heikentyisi. Toisaalta uudistuksista aiheutuu aina vaivaa. Vaivatta mikään ei muutu. Esimies pitää yllä uskoa tekniikan mahdollisuuksiin Uusien tietojärjestelmien asiakkaille aiheuttamat palvelukuopat ovat olleet paljon esillä. Etenkin Espoon vaikeudet palvella toimeentulotukiasiakkaita ovat näkyneet lehtien palstoilla. Voi vain kuvitella, millaista työntekijöillä on ollut tuon myllerryksen keskellä. Ruostila korostaa, että esimiehen tulee pitää yllä uskoa siihen, että tekniikka todella helpottaa työntekoa. Tietojärjestelmiä ei käytetä vain käytännön pakosta. Kannustavia esimerkkejä voisi olla enemmän. On yllättävää, että esimerkiksi toimivan sähköisen ajanvarausjärjestelmän luominen on niin vaikeaa. Monilla on sähköisen järjestelmän rinnalla käytössä paperikalenteri. Se ei ole tätä päivää. Henkilökohtaisen työn, työparityön ja tiimityön parasta tukemista olisi toimiva asiakastietojärjestelmään yhdistetty ajanvaraus- ja kalenteriohjelma. 4 SOSIAALITURVA 5/2006

Kuva: Jouko Ahtiainen Tietojärjestelmien käyttöönotto on suurempi uhka työhyvinvoinnille kuin yleisesti ajatellaan. Siksi perustyöhön pitää hankkia lisää työntekijöitä käyttöönottovaiheen ajaksi, Reijo Ruostila korostaa. Toiminnan uudistamisen pitäisi olla ensisijaista Siilinjärvellä kotipalvelu ja kotisairaanhoito yhdistettiin kotihoidoksi vuosina 2004 2005. Kun toimintamallia muutettiin, samalla hankittiin uusi yhteinen tietojärjestelmä. Hanke sai myös valtion rahoitusta. Tämä oli Ruostilasta ihanteellinen tapa ottaa uusi tietojärjestelmä käyttöön: Tässä haluttiin uudistaa toimintaa ja siinä tietojärjestelmä oli vain yksi osa. Ei edetty tekniikan ehdoilla. Muut uudet tietojärjestelmät joudumme sovittamaan vanhaan toimintamalliin. Tässä yhteydessä emme pääse kehittelemään uusia toimintatapoja, vaikka uusi järjestelmä toki tuo uusia mahdollisuuksia, etenkin toiminnan seurantaan ja arviointiin. Järjestelmät eivät pysy lakiuudistusten vauhdissa Ruostilasta on selvää, että tietojärjestelmiin tarvitaan valtakunnallisesti yhteiset rakenteet, jotta kunnissa kerättäisiin samanlaista tietoa ja niitä voitaisiin paremmin vertailla keskenään. Esimerkiksi hoito- ja palvelusuunnitelmista pitäisi kaikkialla löytyä samat perusasiat. Tätä vaativaa perustyötä tehdään vasta nyt osana sosiaalialan kehittämishanketta. Samaan aikaan tulee valtavalla vyörytyksellä sosiaali- ja terveystointa koskevia lakiuudistuksia. Emme pysty rakentamaan tietojärjestelmiä uudistuksiin sopiviksi, koska uudistukset tulevat voimaan niin tiukalla aikataululla ja ilman kunnollista valmistelua. Niiden toimeenpanossa ja tilastoinnissa joudutaan pahimmillaan tekemään hidasta käsityötä. Näin on käynyt muun muassa työmarkkinatuen ja toimeentulotuen uudistuksessa. Tietojärjestelmä sujuvasti käyttöön Sosiaalijohtaja on sitoutunut käyttöönottoprojektiin ja hän on siinä paljon mukana. Projekti on hyvin organisoitu ja suunniteltu ja jokainen tietää vastuunsa. Perustyön resurssit arvioidaan ja tarpeen mukaan palkataan lisää henkilökuntaa. Työhyvinvointiin kiinnitetään erityistä huomiota. Koko henkilöstö vedetään ajoissa mukaan projektiin. Pidetään yllä työntekijöiden uskoa siihen, että tekniikka helpottaa työntekoa. Kokemuksia vaihdetaan sellaisten kollegoiden ja käyttäjätahojen kanssa, jotka ovat ottaneet saman järjestelmän käyttöön. Ei haukata liian suurta palaa kerralla eri toimintojen järjestelmät otetaan porrastetusti käyttöön. Palvelukatkot ennakoidaan ja niistä tiedotetaan asiakkaille ajoissa. Lisääntyvä seutuyhteistyö ja muut vaatimukset Epävarmuutta tietojärjestelmien rakentamiseen tuo kuntayhteistyön avoin tilanne. Kukaan ei oikein tiedä, mihin suuntaan esimerkiksi kunta- ja palvelurakennehanke vie sosiaalitointa. Ilmassa olevat muutokset, kuten kunta- ja palvelurakenneuudistuksen, olemme aktiivisesti pyrkineet unohtamaan muuten emme pystyisi tekemään mitään, Ruostila sanoo. Seutuyhteistyö on jo lisääntynyt huomattavasti. Siilinjärven, Karttulan, Kuopion ja Maaningan talous- ja henkilöstöhallinto siirtyvät seudulliseen palvelukeskukseen samaan aikaan, kun Siilinjärven uusi tietojärjestelmä otetaan käyttöön. Muutos otetaan järjestelmässä huomioon. Kuopion seutukuntaan valmistellaan seudullista sosiaalipäivystystä. Senkin vuoksi kuntien tietojärjestelmien pitää sopia yhteen, jotta asiakastietoja voidaan siirtää kunnasta toiseen. Sosiaalijohtaja on aika yksin tekemässä vaikeita tietojärjestelmäpäätöksiä alati muuttuvissa oloissa. Reijo Ruostila on saanut parasta tukea hankintapäätöksiin sosiaalijohtajakollegoiltaan ja yhteistyöstä Kuopion kanssa. Hän on myös jututtanut käyttöönottoprojektien henkilökuntaa ja järjestelmien käyttäjiä muista kunnista. Vastikään Laukaan sosiaalitoimen työntekijöitä kävi tutustumassa lapsiperhetyön malliimme. Samalla kyselimme heidän tuoreita kokemuksiaan tietojärjestelmän käyttöönotosta. Nämä vierailut ovat todella hyödyllisiä. Uusia voimia kehittämiseen ja ideointiin Ruostila kaipaisi maakunnallista tai valtakunnallista yksikköä, joka ideoisi uudenlaisia tekniikkaa hyödyntäviä palvelumalleja. Kunnissa joudumme paljolti työskentelemään tarjolla olevien järjestelmien kanssa. Ne eivät aina anna uudelle ajattelulle tilaa. Saatamme jäädä vanhan palvelutuotantotavan vangeiksi. Erityistä tarvetta olisi miettiä asioita uusiksi yhteistyötahojen, kuten terveydenhuollon, kanssa. Sosiaalitoimi ei saisi käpertyä sisäänpäin. Asioita pitäisi siirtyä katsomaan asiakkaiden eikä organisaatioiden näkökulmasta. Siihen meillä on vielä aika pitkä matka itse toiminnassa mutta myös tietoteknologian hyödyntämisessä. Erja Saarinen SOSIAALITURVA 5/2006

Pekka Kortelainen & Jarmo Kärki Kohti yhtenäistä tietoa sosiaalihuollon tietojärjestelmissä Sosiaalialan tietoteknologiahanke viettää yksivuotispäiväänsä huhtikuun alussa. Sen alkutaipaleella on panostettu asiakastietojärjestelmien kehittämiseen. Sosiaalihuollossa dokumentoitavan asiakastiedon määrittelytyö on saatu alkuun. Sosiaalialan tietoteknologiahankkeessa tietojärjestelmiä koskeva valtakunnallinen kehittäminen on pilkottu asiakastietojärjestelmien, dokumentaation ja asiakirjahallinnon osaalueisiin. Asiakastietojärjestelmien kansallinen kehittäminen on keskeinen haaste. Valtakunnallisesti määritetään, mitä tietoa asiakkaista järjestelmiin tarvitaan, miten tätä tietoa luokitellaan ja millaisia asiakastiedon rakenteita järjestelmissä tarvitaan. Yksinkertaiselta kuulostava tavoite muuttuu haastavaksi, kun katsomme nykyistä palvelujärjestelmäämme. Sosiaalihuollon tehtäväkohtainen erityislainsäädäntö ja palveluiden erilaiset toteutukset kunnissa tekevät järjestelmästä kirjavan ja monipolvisen kokonaisuuden. Miten puristaa esiin yhtenäisiä määrityksiä epäyhtenäisestä toimintakentästä? Perinteisissä tietojärjestelmissä sosiaalityön dokumentoinnilla on ollut erityisasema. Nyt tilausta on uudenlaiselle kirjaamiskulttuurille. Myös muita töitä kuin sosiaalityötä pitäisi dokumentoida. Eri ammattiryhmien työn dokumentointitarpeiden selvittämistä hankaloittaa kuitenkin alan vakiintumaton ammattirakenne. Yhä enemmän siirrytään manuaalisesta kirjaamisesta sähköiseen kirjaamiseen. Tulevaisuudessa häämöttää näkymä, jossa sähköiset dokumentit liikkuvat sujuvasti eri organisaatioiden välillä ja manuaalisesta arkistoinnista on siirrytty sähköiseen, keskitettyyn arkistopalveluun. Tuolloin asiakastietoa voidaan hyödyntää aiempaa paremmin asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Ensiaskeleet asiakastiedon hahmottamisessa Asiakastiedon hahmottamisessa on kysymys inhimillisen todellisuutemme käsitteellistämisestä ja luokittelusta. Tietojärjestelmien käyttöön tarvitaan yksiselitteisesti määriteltyjä käsitteitä ja termejä. Termityö on siten tärkeä osa asiakastiedon määrittelyä. Erilaiset tietotarpeet puolestaan ohjaavat sitä, mitä tietoja viime kädessä kirjataan tietojärjestelmiin. Muun muassa käytännön työ ja lainsäädäntö määrittävät sen, mitä tietoja järjestelmissä tulisi olla. Työ- ja palveluprosesseja tarkastelemalla voidaan hahmottaa, missä ja millaisessa muodossa tietojen tulisi kulloinkin olla käytettävissä. Termityö liitettiin asiakastietojärjestelmien kehittämiseen hankkeen alusta alkaen. Antero Lehmuskoski Kuopion yliopiston Shiftec-tutkimusyksiköstä kokosi perusselvityksen sosiaalihuollossa käytettävistä termeistä syksyllä 2005. Tänä vuonna julkaistaan luonnos sosiaalihuollon tietojärjestelmissä ja kehittämistyössä käytettävistä termeistä. Näin halutaan luoda yhteinen ymmärrys siitä, mitä eri käsitteillä kulloinkin tarkoitetaan. Tietoteknologiahankkeen resurssit eivät riitä kovin kattavaan termityöhön. Sosiaalihuollon termistöä koskevaa tutkimus- ja määrittelytyötä tarvittaisiin kipeästi. Syvemmälle tiedon määrittelyyn Asiakastietojärjestelmissä olevien tietosisältöjen määrittely etenee kahdella, toisiaan täydentävällä uralla. Sosiaalihuollolle määritellään omaa ydintietojoukkoa eli käsitteitä, jotka ovat yhteisiä koko sosiaalihuollolle. Samaan aikaan pureudutaan syvemmälle eri sosiaalipalveluiden tietotarpeisiin. Tämän vuoden alussa aloitti työnsä sosiaalihuollon ydintietoryhmä Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen alaisuudessa. Sen kokoonpanoa on terästetty sosiaalihuollon asiantuntijoiden lisäksi sähköisen potilaskertomuksen kehittäjillä. Työryhmä paneutuu koko sosiaalihuollon yhteisten tietojen ja niiden rakenteiden määrittelyyn. Ensimmäiset tietomääritykset tulevat julkisesti arvioitaviksi huhtikuussa. Vuosien 2006 ja 2007 aikana perustetaan kymmenen työryhmää, jotka määrittelevät kussakin sosiaalipalvelussa dokumentoitavat asiakastiedot. Ryhmiin toivotaan mukaan sosiaalihuollon käytännön osaajia. Ryhmät määrittelevät ydintietoja tarkemmin palvelukohtaisia tiedontarpeita, palveluita koskevia dokumentteja sekä sitä, miten palveluprosessi etenee dokumentoinnin näkökulmasta. Työryhmien työn tuloksena syntyvät palvelukohtaisten perustietojen määritykset asiakastietojärjestelmiin. Stakes organisoi ryhmien toiminnan. Keskitetysti ohjatulla työskentelyllä pyritään saamaan yhtenäisiä tuotoksia. Tiedoista muodostetaan rakenteita Yhteisesti sovittu tietojen rakenne on edellytys valtakunnallisesti yhtenäiselle ja vertailukelpoiselle tietopohjalle. Rakenteinen tieto ja rakenteiset dokumentit ovat tietoteknologian kehittämistyössä yleisesti esiintyviä käsitteitä. Rakenteisuus tiedon tasolla tarkoittaa sitä, että tieto on määrämuotoista eli se on yksiselitteisesti määritelty. Rakenteinen tieto perustuu usein johonkin mielekkääseen luokitukseen. Tällä tasolla rakenteisen tiedon SOSIAALITURVA 5/2006

Miksi vasta nyt? Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi ensimmäisen tietoyhteiskuntastrategiansa noin vuosikymmen sitten. Sen tavoitteet eivät kuitenkaan juuri konkretisoituneet sosiaalihuollon asiakastyön järjestelmiä parantaviksi toimenpiteiksi. Aika ei ehkä vielä tuolloin ollut kypsä, sillä sosiaalihuollon tietojärjestelmien ensimmäinen sukupolvi oli vasta otettu käyttöön. Uuteen tekniikkaan totuttautuminen vei oman aikansa. Strateginen kehittäminen on vahvistunut 2000-luvulla. Sosiaalialan kehittämishankkeessa alan tietoteknologisen perustan vahvistaminen nostettiin erääksi painopisteeksi. Tältä pohjalta aloitettiin sosiaalialan tietoteknologiahanke. vastakohta on esimerkiksi tietojärjestelmiin vapaamuotoisesti kirjattava teksti. Rakenteisuus dokumentin tasolla tarkoittaa sitä, että tietyn dokumentin perusrakenne on ennakkoon määritelty. Tietotekniikkaa hyväksikäyttäen voidaan muodostaa rakenteisia dokumentteja, joihin sisältyy asiakastiedon lisäksi esimerkiksi organisaatiota koskevia taustatietoja, työntekijän sähköinen allekirjoitus ja asiakkaan suostumus tietojen käyttöön. Kaikki dokumentin hyödyntämisessä tarvittava tieto voidaan sisällyttää itse dokumenttiin. Näin taataan vastaava tietoturvallisuus kuin paperisten lomakkeiden käytössä. Tiedon käyttötarkoitus määrittelee rakenteet Tiedon käyttötarkoitus määrittelee sen, millaisia tietorakenteita sosiaalihuoltoon kannattaa muodostaa. Erityisesti asiakastietojen sähköistä arkistointia hahmoteltaessa sosiaalihuollon tietojen rakenteen määrittely Vuoden 2005 alussa tietoyhteiskuntaneuvosto otti valtioneuvostolle luovuttamassaan raportissa kantaa sosiaali- ja terveydenhuollon tietoteknologian kehittämisen puolesta. Viesti oli se, että tietoteknologiaa tulisi hyödyntää aiempaa paremmin sekä sosiaali- että terveydenhuollossa. Sosiaalihuollolle tämä strateginen kannanotto oli tärkeä, sillä sen seurauksena sosiaalialan tietoteknologian kehittäminen liitettiin osaksi hallituksen tietoyhteiskuntaohjelmaa. Tietoyhteiskuntaneuvosto verkossa www.valtioneuvosto.fi Nykyinen hallitus Tietoyhteiskuntaohjelma verkossa www.tietoyhteiskuntaohjelma.fi suhteessa tiedon hyödynnettävyyteen on ratkaisevan tärkeää. On päätettävä, millaisina tietokokonaisuuksina palvelutapahtumaa koskeva asiakastieto tallentuu sähköiseen arkistoon. Arkistoidun tiedon tulisi olla myös sellaisessa muodossa, että se on jälkikäteen helposti ja tietoturvallisesti haettavissa, kun ammattilainen sitä tarvitsee. Näitä kysymyksiä ratkomaan perustetaan kevään aikana asiakirjahallinnon työryhmä. Näköpiirissä on mielenkiintoista pohdittavaa. Sosiaalialan tietoteknologiahanke on osa sosiaali- ja terveysministeriön valtakunnallista sosiaalialan kehittämishanketta. Lisätietoja verkossa www.tikesos.fi Pekka Kortelainen on sosiaalialan tietoteknologiahankkeen asiakastietojärjestelmät-osion ja Jarmo Kärki dokumentaatio-osion projektipäällikkö. Haluatko mukaan määrittelemään sosiaalipalveluiden tietoja? Sosiaalihuollon palvelukohtaisia dokumenttitietoja määritteleviin työryhmiin haetaan jäseniä. Myös niiden rinnalla toimiviin kommentointirinkeihin kaivataan sosiaalialan ammattilaisia. Jos olet kiinnostunut palvelualaasi koskevan tiedon ja dokumentoinnin kehittämisestä ota yhteyttä Stakesiin projektipäällikkö Jarmo Kärkeen jarmo.karki@stakes. fi tai erikoissuunnittelija Anna Väinälään anna.vainala@stakes.fi. Dokumentaatioteemaan voit tutustua sosiaalialan tietoteknologiahankkeen kotisivuilla osoitteessa www.tikesos.fi. Sohvi:ssa käsitellään sosiaalihuollon tietosuojaongelmia Sosiaalihuollon tietosuoja-asioiden keskeisten toimijoiden ja tietosuojavaltuutetun toimiston yhteistyön lisäämiseksi on perustettu Sosiaalihuollon tietosuojan ohjausryhmä Sohvi. Siinä keskustellaan henkilötietojen käsittelyä koskevista ongelmista, etsitään niihin ratkaisuja ja tiedotetaan ratkaisuista. Ryhmä voi myös järjestää koulutusta ja seminaareja. Ryhmässä ovat edustettuina muun muassa sosiaali- ja terveysministeriö, Stakes, sosiaalialan osaamiskeskukset, sosiaaliasiamiehet ja kunnat. Aiemmin on perustettu vastaavat ryhmät terveydenhuoltoa ja opetustointa varten. Lisätietoja Sohvi-ryhmästä ja sosiaalihuollon asiakkaan tietosuojasta www.tietosuoja.fi Tehtävät Yleisohjaus ja sidosryhmäyhteistyö Julkishallinnon tietohallintoyhteistyö tiivistyy Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen asetti tammikuun lopulla KuntaIThankkeen valmistelemaan KuntaIT-yksikön perustamista sisäasiainministeriöön. KuntaIT on julkishallinnon yhteistyötä vahvistava uusi toimija, jonka on muun muassa tarkoitus kehittää julkishallinnon sähköistä asiointia yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Uusi yksikkö aloittaa toimintansa ensi syyskuun alussa. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallista tietohallintoyhteistyötä tiivistämään on tulossa oma yksikkönsä, jota valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriössä. Valtion puolella vastaavaa työtä tekee ValtIT-yksikkö. Kolmen erillisen yksikön on tarkoitus yhdistyä vuoden 2009 alussa. KuntaIT ja valtion tietohallintoa uudistava ValtIT- hanke tiivistävät koko julkishallinnon tietohallintoyhteistyötä, jonka taas odotetaan tehostavan julkishallintoa ja parantavan julkisten palveluiden saatavuutta, laatua ja vaikuttavuutta. KuntaIT toimii tiiviissä yhteistyössä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen eli Paras-hankkeen kanssa. SOSIAALITURVA 5/2006

Kaikki turvateknologia ei sovi dementoituneille Turvaranneke ei toimi, jos ihminen ei muista mikä hänellä on ranteessaan. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella on kehitetty viime vuosina teknis-sosiaalisia turvaverkkoja ikäihmisille tavoitteena pitkittää heidän kotona asumistaan niin kerrostaloissa kuin sivukylilläkin. Ensimmäisenä toteutetun E-kotihankkeen aikana kävi selväksi, ettei kaikki ikäihmisille suunnattu teknologia sovi dementoituneille. E-kotihankkeessa ja sen jälkeen toteutetussa Eeva-hankkeessa asiantuntijana toiminut sairaanhoidon opettaja Hannu Salo sanoo, ettei turvaranneke toimi, jos ihminen ei muista mikä hänellä on ranteessaan tai hän on laittanut sen piirongin laatikkoon silmälasikoteloonsa. Salo työskentelee seinäjokelaisessa telelääketieteen konsultointiyritys LifeIT Oyj:ssä. Salo korostaakin, että yritykset tarvitsisivat enemmän tietoa siitä, millainen sairaus dementia on ja miten se vaikuttaa ihmisen elämään, mitä oireita sairauteen kuuluu ja miten se etenee. Hän muistuttaa myös tekniikan hyväksikäytön ongelmista: tekniikka ei voi eikä se saa korvata läheisten yhteydenpitoa. Eeva-hankkeessa luotiin yksilöllisiä turvaverkkoja dementoituneille. Niissä teknologia oli mukana tukemassa dementiaa sairastavia ja heidän omaisiaan. Hanke oli suora jatke koko vanhusväestön kotona asumista kartoittaneelle E-kotihankkeelle. Helmikuun lopussa päättyneessä Eevahankkeessa oli mukana 30 dementiaa sairastavaa omaisineen Alajärveltä, Alavudelta, Ilmajoelta, Jurvasta, Lapualta ja Seinäjoelta. Heille toimitettiin noin 30 erilaista teknistä ratkaisua. Suurin osa niistä pyrki ehkäisemään vaaratilanteita. Helppoja ja huomaamattomia apuvälineitä Hannu Salo ja Eeva-hankkeen projektipäällikkö Merja Hedberg korostavat, että turvalaitteiden tulisi olla mahdollisimman helppoja ja huomaamattomia: Apuvälineet toimivat muistin jatkeena. Dementoitunut voi ahdistua kovista tai piippaavista äänistä ja vilkkuvista valoista. Kaikki johdot tulisi saada piiloon ja tekniikka näkymättömäksi. Esimerkkinä tekniikan mahdollisuuksista Eeva-hankkeen projektipäällikkö Merja Hedberg toimii päätyökseen tutkijana Etelä-Pohjanmaan Telelääketieteen palvelukeskus ry:ssä. Hedberg tuo esiin lääkedosettimuistuttajan. Tutuksi käyneeseen dosettiin yhdistettävä lisälaite muistuttaa dementoitunutta ihmistä lääkkeen ottamisesta äänisignaalin ja merkkivalon avulla. Laite ei tuo suurta muutosta tavallisen dosetin käyttöön. Omaisilla on turvallinen olo, kun he tietävät, että lääkkeiden otto sujuu edelleen. Erään ihmisen kotona asuminen pitkittyi näin yli vuoden. Kun dementia eteni, dosettimuistuttaja ei enää riittänyt takaamaan sitä, että henkilö otti lääkkeen oikeaan aikaan. Aktiivista toimintaa vaativien apuvälineiden käyttö on mahdollista vain kun asiakas sairastaa lievää dementiaa. Apua niistä on myös joillekin keskivaikeaa dementiaa sairastaville. Eräs henkilö saattoi alkaa uudestaan käyttää puhelinta, kun hän sai kotiinsa helppokäyttöisen kuvavalintapuhelimen. Pitkille lenkeille ei ole toimivia apuvälineitä Eksymisen ehkäisemiseksi on kehitetty langaton automaattinen kulunvalvontalaite. Se hälyttää, jos henkilö poistuu ohjelmoidulta liikkuma-alueeltaan, vaikkapa pihapiiristä. Sitä pidempiä lenkkejä tekeville ei ole vielä kehitetty hyvää apuvälinettä. Mukaan otettavat laitteet täytyy muistaa ottaa mat- Teknologia-asiantuntija Hannu Salo LifeIT Oyj:stä pitää välttämättömänä sitä, että turvateknologian kehittäjät perehtyvät kunnolla dementiaan ja sen oireisiin. kaan ja ladatakin välillä, Merja Hedberg muistuttaa. Erään henkilön pyörään satulan alle olemme asentaneet tutkalähettimen. Myös GSM-kamerat ovat tuoneet kulunvalvontaan uusia mahdollisuuksia. Ulko-oven päälle asennettu kamera voidaan asettaa reagoimaan liikkeeseen oven edustalla ja avaamaan kuva- ja ääniyhteys automaattisesti omaisen puhelimeen tai tietokoneelle. Läheinen voi myös soittaa kameraan puhelimesta ja avata näin yhteyden. Eeva-hankkeella on luotu päteväntuntuinen turvaverkkomalli, joka ei koostu yksinomaan tekniikasta vaan myös dementiaa sairastavien läheisistä, naapureista, hoito- ja hoiva-alan ammattilaisista sekä kolmannen sektorin toimijoista. Hankkeen ideoija oli Etelä-Pohjanmaan Telelääketieteen Palvelukeskus EPTEK ry. Hanketta rahoittivat kunnat, mukana olleet yritykset ja TE-keskus. Jouko Siirilä Eeva-hanke verkossa www.eptek.fi Hankkeet Kuvat: Jouko Siirilä 8 SOSIAALITURVA 5/2006

Let s care IT-kokonaispalvelua sujuvampaan sosiaalitoimeen ja terveydenhuoltoon. Mitä paremmat työkalut henkilöstöllesi annat ja mitä viisaammin heidän työtään ohjaat, sitä paremmin organisaatiosi toimii, jaksaa ja menestyy. Ja sitä parempaa palvelua asiakkaanne saavat. Kun tieto löytyy ja liikkuu myös työnkulku notkistuu. Vähemmällä paineella saadaan enemmän aikaan ja enemmän aikaa! Aikaa varsinaiseen työhön, aikaa kehittämiseen ja aikaa ihmisille. Kysy lisää: www.tietoenator.fi, info.sosiaalitoimi@tietoenator.com, info.terveystoimi@tietoenator.com

Yrjö Nikunlassi Itä-Lapissa aloitettiin sosiaalitoimen verkkoneuvonta Kemijärvellä on avattu verkkoneuvontapalvelu, joka parantaa kuntalaisten mahdollisuuksia saada tietoa sosiaalipalveluista. Kemijärven sosiaalityöntekijät ja muu sosiaalitoimen henkilöstö antaa verkon välityksellä neuvontaa ja palveluohjausta kuntalaisille muun muassa lasten ja perheiden palveluita, toimeentulotukea ja vanhus- ja vammaispalveluita koskevissa asioissa. Asiakkaat voivat kysyä verkon kautta myös päivähoidosta ja varata aikoja sosiaalityöntekijöille. Neuvontaa ei anneta vain kemijärveläisille vaan seutusopimusten mukaan Kemijärven kaupungin viranhaltijat tuottavat palveluita, jotka ovat verkon kautta myös Pelkosenniemen, Sallan ja Savukosken asukkaiden käytössä. Palvelua käytetään tavallisella internet-selaimella ja siihen pääsee muun muassa Kemijärven kaupungin wwwsivuilla olevista linkeistä. Asiakkaat haluavat käyttää sähköpostia Tietoverkkoja on sosiaalialalla hyödynnetty vähän. Kuntien verkkosivuilla on kuvauksia sosiaalipalveluista yhteystietoineen, mutta mahdollisuutta asiakkaan ja viranomaisen väliseen asiointiin ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole. Tarve sähköisen asioinnin ja yhteydenpidon kehittämiseen kasvaa kuitenkin koko ajan. Kehittämistarve konkretisoitui Kemijärvellä, kun sosiaalitoimessa huomattiin, että asiakkaat lähestyvät viranomaisia yhä useammin sähköpostitse. Tavallista sähköpostia ei voida käyttää neuvonnan ja yhteydenpidon välineenä tietoturvariskien vuoksi. Asiakasta ei voida Kemijärveläiset voivat kysellä sosiaalipalveluista sosiaalitoimen verkkoneuvonnan kautta. Hyvän tietoturvan ansiosta viranhaltijat voivat antaa kuntalaisille myös henkilökohtaisia, luottamuksellisia neuvoja. myöskään tunnistaa sähköpostitse. Lisäksi sosiaalitoimessa asiat ovat luonteensa puolesta ja lainsäädännöstä johtuen yleensä salassa pidettäviä. Salassapidon ja tietoturvaongelmien takia asiakkaille on sähköpostitse voitu vastata vain yleisellä tasolla. Asiakkaan kysymykseen ei ole voitu yksittäistapauksena ottaa kantaa. Tämä on merkinnyt sitä, ettei asiakas ole välttämättä saanut kaipaamiaan neuvoja. Henkilökohtaisia neuvoja suojatussa yhteydessä Verkkoneuvonnassa tieto siirtyy SSL-suojatussa yhteydessä, jonka ansiosta ulkopuoliset eivät pääse käsiksi tietoihin. SSL-suojausta käyttävät muun muassa pankit ja nettikaupat. Neuvonnassa asioidaan aina omalla nimellä. Asiakas tunnistetaan TUPAS -tunnisteen eli verkkopankkitunnusten avulla. Hyvän tietoturvan ansiosta viranhaltijat voivat antaa asiakkaille henkilökohtaisia, luottamuksellisia neuvoja. Vastauksissa pystytään hyödyntämään asiakastietoja ja vastauksien mukana voidaan lähettää esimerkiksi asiaa koskevia lomakkeita. Nopeita vastauksia Sosiaalityöntekijöitä on yleensä vaikea tavoittaa. Ruuhkaisten puhelintuntien aikana asiakkailla on usein vaikeuksia päästä läpi ja keskustelemaan virkailijan kanssa. Verkkoneuvonnan kautta asiakas voi ajasta ja paikasta riippumatta jättää kysymyksensä virkailijalle. Kysymyksiin luvataan vastata viimeistään viiden arkipäivän kuluessa, mutta henkilöstö on sopinut että vastaus annetaan mahdollisimman nopeasti. Sen on tähän mennessä saanut alle vuorokaudessa. Vastauksen saapumisesta ilmoitetaan asiakkaalle tekstiviestillä, jos asiakas on rekisteröitymisen yhteydessä ilmoittanut matkapuhelinnumeronsa. Tämän ns. herätetekstiviestin ansiosta asiakkaan ei tarvitse Yrjö Nikunlassi 10 SOSIAALITURVA 5/2006

turhaan kirjautua palveluun tarkistaakseen, joko hänen kysymykseensä on vastattu. Harvenevan palveluverkoston paikkaaja Lapissa julkista palveluverkostoa on viime vuosina supistettu ja palveluita on keskitetty aluekeskuksiin. Harvaanasutuilta seuduilta kuntalaisen täytyy matkustaa kymmeniä, usein jopa satoja kilometrejä saadakseen esimerkiksi vero- tai työvoimahallinnon palveluita. Teknologiaan pohjautuvilla palvelumalleilla voidaan vähentää pitkistä välimatkoista aiheutuvia haittoja ja kustannuksia. Niillä voidaan myös kompensoida sitä, että palvelupisteitä on vähennetty ja niiden aukioloaikoja on lyhennetty. Lappilaisille on tärkeää, että julkisia verkkopalveluja olisi saatavilla perinteisten palveluiden rinnalla. Sosiaalitoimen verkkoneuvonta on uusi palvelumalli. Tämän vuoksi pidettiin tärkeänä, että sosiaalitoimen henkilöstö pääsi suunnittelu- ja toteutusvaiheessa vaikuttamaan siihen. Näin varmistettiin, että malli vastaa mahdollisimman hyvin käyttäjien toiveita. Asiakkaiden mielipiteitä verkkoneuvonnasta tiedusteltiin etukäteen sosiaalialan kehittämisyksikössä Sodankylässä. Vastauksista selvisi, että monet asiakkaat ovat valmiita asioimaan verkon kautta. Palvelun suunnittelussa hyödynnettiin Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen kokemuksia sosiaalialan ammattilaisten välisen verkkokonsultaatiomallin kehittämistyöstä. Siinä on karttunut tietoa sosiaalityön sisällöllisten ja menetelmällisten asioiden ohella etenkin verkossa toimimisesta ja ryhmävastausdynamiikasta. Eniten kysytään toimeentulotuesta Neuvonnan alku on lupaava, sillä asiakkaat ovat esittäneet kysymyksiä palvelun avaamisesta viime joulukuusta lähtien. Parin ensimmäisen kuukauden aikana kysymyksiä kertyi parikymmentä. Kun tieto palvelusta leviää, sen käyttö lisääntynee. Lapin sivukyliin rakennetaan parhaillaan laajakaistaverkkoja, jotka tuovat verkkopalvelut yhä useamman kotitalouden saataville. Kysymyksiä on tehty lähes kaikista aihepiireistä. Eniten on kysytty toimeentulotuesta. Kysymykset ovat käsitelleet tavanomaisia arkielämässä eteen tulevia tilanteita. Huomioon on otettu myös sellaiset ihmiset, jotka eivät osaa tai voi käyttää tietokonetta. Heidän tuekseen on alettu kouluttaa vapaaehtoisia verkkopalveluavustajia. Koulutusta antaa Suomen Punainen Risti osana Elävää elämää keskellä kylää -projektia. Tervetullut lisä palvelutarjontaan Lyhyen kokemuksen jälkeen ei vielä voida kattavasti arvioida, miten palvelumalli sopii asioiden hoitamiseen. Se on kuitenkin selvää, että verkkoneuvonta on Verkkoneuvontaa Kemijärveltä tervetullut lisä palvelutarjontaan Itä-Lapissa, jossa kunnat ovat pinta-alaltaan suuria ja välimatkat pitkiä. Nyt on myös liian aikaista arvioida, miten verkkoneuvonta vaikuttaa työskentelyyn sosiaalitoimessa tai miten se ehkä muuttaa perinteisiä asiakas- ja Palvelu on tarkoitettu Kemijärven, Pelkosenniemen, Sallan ja Savukosken asukkaille. Aihepiireinä ovat lasten ja perheiden palvelut, päivähoito, toimeentulotuki, vanhus- ja vammaispalvelut, edunvalvonta, kuluttajaneuvonta sekä talous- ja velkaneuvonta. Kuntalaisten kysymyksiin vastaavat Kemijärven kaupungin sosiaalityöntekijät, päivähoidon johtaja, vanhus- ja vammaispalvelujohtaja, yleiset edunvalvojat, kuluttajaneuvoja, sosiaaliasiamies ja talous- ja velkaneuvoja. Palvelusta voi varata ajan sosiaalityöntekijälle. Neuvonta tapahtuu suojatussa yhteydessä. Asiakas kirjautuu palveluun pankkitunnuksilla. Vastaus luvataan viiden arkipäivän kuluessa. Vastauksen saapumisesta tulee tekstiviesti matkapuhelimeen. Verkkoneuvonta on toteutettu yhteistyössä Mawell Oy:n kanssa. Kuntien nettisivuilta etsitään ajankohtaisasioita Kuntien internet-sivujen käyttäjätutkimuksen mukaan tyytyväisyys kuntien verkkopalveluihin on viime vuosina hieman vähentynyt, vaikka kunnat kehittävät niitä jatkuvasti. Koska verkkomaailma muuttuu koko ajan, ihmiset vertaavat kuntien verkkotiedottamista yleiseen kehitykseen. Kuntien verkkopalveluja pitäisikin koko ajan uudistaa. Tutkimuksen toteutti Tutkimusyhtiö itest Oy viidentenä vuonna peräkkäin. Siihen osallistui 22 kuntaa vuonna 2005. Niistä Oulu keräsi suurimmat käyttäjätyytyväisyysluvut. Kuntien sivuilta etsitään eniten ajankohtaisasiaa. Tämän jälkeen suosituimpia aihepiirejä ovat vapaa-aika ja harrastukset, kuten liikunta, kirjasto ja kartat. Tutkimuksen tekijöiden mielestä sivujen houkuttimeksi voisi kehittää entisestään ajankohtaisosiota. Kuntaliiton viime syksynä julkaiseman kaupunki- ja kuntapalvelututkimuksen mukaan lähes puolet asukkaista on käyttänyt oman kunnan internet-palveluja viimeisen vuoden aikana ja ollut yleensä niihin tyytyväisiä. Sivujen yleisilmeeseen ja käytön helppouteen on tyytyväinen kolme neljästä kuntalaisesta. Tyytyväisyys sivujen ajantasaisuuteen ja laajuuteen on lisääntynyt vuodesta 2001 lähes kaikissa tutkimuksessa mukana olleissa 30 kunnassa. Tyytyväisiä on nyt yli 60 prosenttia vastaajista. Kuntien internet-sivujen käyttäjätutkimuksen yhteenvetoraportti verkossa: www.itest.fi Kaupunki- ja kuntapalvelut 2005 -tutkimus verkossa: www.kunnat.net Mediapalvelut Kuntaliiton mediatiedotteet työprosesseja. Palvelun pilotointi jatkuu syksyyn asti ja sen jälkeen harkitaan jatkoa kertyneiden kokemusten pohjalta. Vuoden mittainen verkkoneuvontakokeilu on osa Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Kylä Elämän keskus -hanketta. Siinä on selvitetty uusia, paikallisiin tarpeisiin ja resursseihin perustuvia hyvinvointipalveluiden tuottamisen vaihtoehtoja Itä-Lapissa ja saamelaisalueella. Hanketta rahoittavat Euroopan aluekehitysrahasto ja kohdekunnat. Verkkoneuvonta löytyy osoitteesta www.kemijarvi.fi tai www.sosiaalikollega.fi/asiakkaat Kirjoittaja toimii projektikoordinaattorina Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Lapin yksikössä. SOSIAALITURVA 5/2006 11

Tero Meltti & Jenni-Mari Räsänen Sosiaalityöntekijät käyttävät internetiä monipuolisesti Kaiken ikäiset sosiaalialan ammattilaiset pienistä maaseutukunnista suuriin kaupunkeihin käyttävät sujuvasti internetiä yhtenä tiedonlähteenä. Sitä käytetään myös asiakastyössä ja siellä käydään ammatillisia keskusteluja. Sosiaaliportin käyttäjätutkimuksen perusteella internetiä käytetään taidokkaasti ja monipuolisesti oman työn tukena. Sosiaaliportti on Stakesin ylläpitämä sosiaalialan ammattilaisille tarkoitettu verkkopalvelu, jossa käy kuukaudessa 60 000 kävijää ja jolla on yli 2 000 rekisteröitynyttä käyttäjää. Sosiaaliportin käyttäjistä yli 95 prosenttia työskentelee sosiaalialalla tai on muutoin kiinteässä yhteydessä siihen. Käyttäjätutkimuksen kyselyyn vastasi yli 400 palvelun käyttäjää. Muutamaa heistä myös haastateltiin. Internet on muita tietolähteitä nopeampi ja monipuolisempi. Käyttäjä voi valita runsaasta tarjonnasta itselleen sopivaa tietoa. Sosiaalialan ammattilaisten internetin käyttö ei vaihtele iän, sukupuolen, asuinpaikkakunnan, kuntakoon tai työpaikan mukaan. Nämä havainnot ovat yhteneviä Internetin käyttö Suomessa -seurantatutkimuksen kanssa. Sen mukaan toimihenkilöistä 95 prosenttia käyttää internetiä. Sosiaalialalla ainoastaan työyhteisön koko ja kollegoiden määrä näyttää vaikuttavan internetin käyttöön: internetin merkitys tiedonhankinnassa korostuu työyhteisöjen ainoilla sosiaalityöntekijöillä ja ylipäänsä pienten työyhteisöjen jäsenillä. Muutenkin aktiiviset tiedonhakijat käyttävät myös internetiä Sosiaaliportin käyttäjätutkimuksesta ja Konstikas sosiaalityö -tutkimusaineistoista käy ilmi, että muillakin keinoilla aktiivisesti tietoa etsivät sosiaalityöntekijät käyttävät paljon myös internetiä. Aktiiviset ja oma-aloitteiset tiedonhakijat aloittavat tiedon etsinnän yleensä netistä. Jos verkkotietoa ei löydy, he käyttävät muita tiedonhankintatapoja kysäisevät asiaa työkavereiltaan tai soittavat jollekin toiselle viranomaiselle. Vaikka erilaiset tiedonhankintatavat ja -välineet vaihtelevat tilanteittain ja tarpeen mukaan, internet on tuonut tiedonhakuun monipuolisuutta ja demokratisoinut tiedon saavutettavuutta. Jos et halua häiritä kiireisiä työkavereita, voit selvittää asiaa netin avulla. Jos uutta lainsäädäntöä ei työpaikalla vielä tunneta, voit tutustua uusiin lakeihin Finlex-verkkopalvelussa. Internet on jossain määrin lisännyt itsenäistä tiedonhankintaa, sillä ratkaisun tai tiedonjyvän löytyminen netistä omaan työongelmaan vahvistaa omatoimista tiedonhankintaa. Sosiaalityöntekijät kaipaavat lisää erikoistunutta tietoa Sosiaaliportin käyttäjätutkimukseen haastatelluista sosiaalityöntekijöistä suurin osa kuvaa internetistä löytyvää tietoa sen verran yleiseksi ja pinnalliseksi, ettei siitä ole apua kovin hankalissa asiakastilanteissa. Niissä turvaudutaan perinteisempiin tietolähteisiin kuten työkaveriin, toiseen viranomaiseen, erityisasiantuntijaan tai ammattikirjallisuuteen. Sosiaalityöntekijät toivoivat, että tulevaisuudessa verkosta löytyisi nykyistä erikoistuneempaa tietoa, josta olisi hyötyä omalla erityisosaamisen alueella. Sosiaalityöntekijät eivät pidä internetiä pelkkänä tietovarantona vaan sitä käytetään hyväksi esimerkiksi asiakastyössä. Asiakkaan kanssa täytetään verkosta löytyviä lomakkeita tai tehdään erilaisia testejä. Sosiaaliportissa taas käydään ammatillisia keskusteluja ja niistä saadaan uusia näkökulmia työhön. Käyttäjätutkimukseen osallistuneet kaipaavat internetiin nykyistä enemmän vertaistietoa. He toivovat verkkoon myös virtuaalista ammattiyhteisöä, jolta voisi saada työhön tukea. Jotta nämä saataisiin aikaan, sosiaalialan ammattilaisten pitää itse olla verkossa aktiivisia ja tuottaa sinne tietoa. Tero Meltti toimii Stakesissa Sosiaaliportin päätoimittajana. Jenni- Mari Räsänen on tutkija Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitoksella Tieto- ja viestintätekniikan käyttö ja paikka seudullisessa päivystyssosiaalityössä, SeutuSOS -hankkeessa. Niin sosiaalitoimessa kuin varhaiskasvatuksessakin osa henkilöstöstä ei hallitse edes tietokoneen käytön perusteita. Heikointa osaaminen on lasten- ja perhepäivähoitajilla, lastentarhanopettajilla ja perhetyöntekijöillä. Tämä käy ilmi tuoreesta kartoituksesta, joka tehtiin osana Kaakkois-Suomen sosiaalitoimen tietoteknologian kehittämishanketta. Työntekijät osaavat parhaiten käyttää tekstinkäsittelyohjelmia sekä sähköpostia ja internetiä. Taulukkolaskennan Excel-ohjelmaa ja esitysgrafiikan Power- Point-ohjelmaa osaavat hyödyntää vain harvat. Yllättäen myös tiedonhallinta tuotti ongelmia isolle osalle vastaajista niin varhaiskasvatuksessa kuin sosiaalitoimessa. Tiedonhallintakykyjä selvitettiin muun muassa kysymyksillä osaatko tallentaa tiedostoja eri asemille ja osaatko kopioida, leikata ja liittää tiedostoja. Kyselyn perusteella suuri osa henkilöstöstä ei tunne riittävästi tietoturvariskejä. Kysely tehtiin viime vuoden lopulla Imatran, Joutsenon, Kouvolan, Kotkan, Kuusankosken, Lappeenrannan ja Pyhtään sosiaalihuollon ja varhaiskasvatuksen koko henkilöstölle. Vastauksia saatiin 875. ATK-koulutus kiinnostaa kaikkia ammattiryhmiä Noin 85 prosenttia sosiaalitoimen henkilöstöstä on saanut tietoteknistä koulutusta. Varhaiskasvatuksen henkilöstöstä koulutusta on saanut noin 60 prosenttia. Työnantajan panostus säännölliseen atk-koulutukseen on vähäistä. Osa oli osallistunut koulutukseen kertaluonteisesti tai omalla kustannuksellaan vapaa-ajallaan. Myönteistä on se, että selvä enemmistö niin sosiaalitoimen kuin varhaiskasvatuksenkin henkilöstöstä on halukasta osallistumaan atk-koulutukseen. Kyselyyn vastanneet haluavat oppia käyttämään tietokonetta entistä paremmin. Vähiten koulutus kiinnostaa perhepäivähoitajia, mutta heistäkin yli puolet on siitä kiinnostuneita. Jopa yli 90 prosenttia sosi- 12 SOSIAALITURVA 5/2006

Johanna Kallio & Tuula Kontio Sosiaalialan ammattilaisten tietoteknisessä osaamisessa on puutteita Kaakkois-Suomessa tehdyn kartoituksen mukaan sosiaalitoimen henkilöstöstä neljännes arvioi oman tietoteknisen osaamisensa puutteelliseksi. Varhaiskasvatuksen henkilöstöstä noin puolella oli samanlainen näkemys. aalityöntekijöistä, päiväkodinjohtajista, lastentarhanopettajista ja hallinnollisissa tehtävissä toimivista haluaisi lisää tietoteknistä koulutusta. Lisäksi lähes jokainen vastanneista oli sitä mieltä, että parempi atk-osaaminen helpottaisi työtehtävistä selviytymistä. Kartoituksen tulosten perusteella hankekuntien sosiaalitoimen ja varhaiskasvatuksen henkilöstölle tehdään koulutussuunnitelma. Sitä työstettäessä on pohdittu, minkälaisia Kaakkois-Suomen sosiaalitoimen tietoteknologian kehittämishanke, KAASO Hanke parantaa tietoteknologian hyötykäyttöä ja henkilöstön tietoteknistä osaamista Kaakkois-Suomen kuntien sosiaalitoimessa ja päivähoidossa. Mukana ovat Imatra, Joutseno, Kouvola, Kotka, Kuusankoski, Lappeenranta ja Pyhtää. Hanketta hallinnoi Kotka. Hankkeen aikana luodaan rakenteet kuntien tietoteknologiayhteistyölle ja selvitetään kuntien yhteiset tietotarpeet. Kuntien tilastointia yhtenäistetään. Kunnat ottavat käyttöön yhteiset sosiaalitoimen asiakastietojärjestelmät. Ne hankitaan vuosina 2005 2007. Hanketta rahoittavat sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalialan kehittämishanke ja mukana olevat kunnat. Hanke alkoi heinäkuussa 2005 ja päättyy joulukuussa 2006. valmiuksia eri ammattiryhmien edustajat tarvitsevat työssään ja määritelty eri ammattiryhmien tavoitteelliset osaamistasot. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa matalin osaamistaso käsittää internetin, sähköpostin ja tekstinkäsittelyohjelman käytön perusteet. Sosiaalitoimen ja varhaiskasvatuksen henkilöstön tietotekninen osaaminen seitsemässä kaakkoissuomalaisessa kunnassa -raportti verkossa osoitteessa www.socom.fi Kirjoittajat toimivat kehittämissuunnittelijoina Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa Socomissa Kaakkois-Suomen sosiaalitoimen tietoteknologian kehittämishankkeessa KAASO:ssa. Tietotekniikka sosiaalityössä: Ahdistusta ja onnistumisia Monet sosiaalityöntekijät saavat tietotekniikan käytöstä onnistumisen kokemuksia, mutta toiset tuntevat, että sosiaalityön ja teknologian välillä on iso ristiriita. Osalle sosiaalityöntekijöistä tekniikka aiheuttaa stressiä, ahdistusta ja jopa epäilyjä omasta ammatillisesta pätevyydestä. Tämä käy ilmi Liisa Jormanaisen viime keväänä valmistuneesta pro gradu -tutkimuksesta, jossa hän selvitti, miten hämeenlinnalaiset sosiaalityöntekijät näkevät tietotekniikan merkityksen työssään. Parhaimmillaan tietotekniikka parantaa tiedonkulkua ja asiakaspalvelua sekä tehostaa työtä ja säästää työaikaa. Laitteet ovat kuitenkin usein epäkunnossa, jolloin työtä ei voi tehdä lainkaan. Sosiaalityöntekijät ovat tietoteknisiltä perustaidoiltaan melko taitavia ja osaavat käyttää tarvittavia sovelluksia. Osalla taidot ovat kuitenkin heikot, mikä aiheuttaa stressiä ja uupumusta ja lisää kiirettä. Jormanaisen mielestä jotkut sosiaalityöntekijät ovat vaarassa syrjäytyä tietoyhteiskunnasta. Osa esille otetuista ongelmista johtuu järjestelmien heikosta käytettävyydestä, mutta tätä sosiaalityöntekijät eivät kuitenkaan kritisoineet. Sosiaalityöntekijät pitävät tietoyhteiskuntakehitystä hyvänä asiana, mutta muistuttavat, että teknologia aiheuttaa myös syrjäytymistä. He ovat huolissaan siitä, ettei erityisryhmien, kuten maahanmuuttajien ja lasten, tarpeita ole kovin hyvin otettu huomioon tekniikan kehittämisessä. Lapin yliopistossa valmistunutta tutkimusta Sosiaalityöntekijät ja teknologia varten kerättiin 19 sosiaalityöntekijältä eläytymismenetelmäkertomuksia tietotekniikan käytöstä. Heidän näkemyksiään selvitettiin myös kysymyslomakkeella. Sosiaalityöntekijät ja teknologia -tutkimus verkossa www.ulapland.fi Tutkimus Opinnäytteet SOSIAALITURVA 5/2006 13

ENNAKKO- Näkökulma PÄÄTÖKSIÄ UUSIIN TEHTÄVIIN Datasta viisaudeksi Sosiaaliturva-lehden 1/2006 haastattelussa Helsingin sosiaalilautakunnan puheenjohtaja Astrid Gartz kaipasi sosiaalityöltä parempaa vaikuttavuuden tutkimusta. Odotus paremmasta tietotuotannosta on perusteltu. Suomi ei ole vielä lähellekään tietoyhteiskunta. Olemme dataja kommunikaatioteknologiayhteiskunta. Seuraavaksi olisi saavutettava kypsä informaatioyhteiskuntataso. Meillä on vielä matkaa tietoon, osaamiseen ja viisauteen. Sosiaalipolitiikan kehittäminen ja tiedolla ohjaaminen edellyttäisi ihmisten hyvinvointia ja palveluja koskevan tietotuotannon valtakunnallista rationalisointia ja valtakunnallisen kuntia tarkastelevan ja vertailevan hyvinvointi-indeksin luomista. Kehitettävää on koko tiedon jalostusketjussa. Tietoa jalostavien tahojen vastuut olisi selkeytettävä, jotta kaikilla olisi ydinosaamiseensa liittyvä tehtävä kokonaisuudessa. Mallissa kunnat palvelevat ihmisiä ja samalla dokumentoivat ihmisten tarpeita, niihin vastaamista ja toiminnan vaikuttavuutta. Ne ovat data-alusta, josta tutkimuslaitokset ja yliopistot ammentavat. Kaikki tilastotuotanto Tilastokeskukseen Tärkeä solmukohta ja napa on Tilastokeskus, joka hoitaa kaiken tilastotuotannon. Valtakunnallisten tutkimuslaitosten, kuten Stakesin, tehtävä ei olisi tilastointi vaan tilastojen analysointi ja tiedon tuotanto. Tutkimuslaitostenkin olisi omissa strategioissaan keskityttävä olennaiseen. Niiden roolina on oman substanssinsa puitteissa toimia valtakunnan ja kuntien vertailun tasolla. Yliopistot keskittyisivät perustutkimukseen sekä fokusoituun ja syvyyssuuntaiseen tutkimukseen. Tietoyhteiskuntastrategialla ja organisoinnilla Suomesta voitaisiin luoda tiiviisti linkittynyt älykäs neuroniverkko, jossa prosessien ohjaus perustuisi hallinnoinnin sijaan olennaisesti tietoon. Politiikkaa tarvitaan jatkossakin arvojen muodostamisessa ja kanavoinnissa ja lopulta päätöksenteossa. Oikea ohjaus tarvitsee tiedon lisäksi ymmärrystä ja sydäntä. Keskeinen hyvinvointia, palvelujen käyttöä ja niiden vaikuttavuutta kuvaava tieto syntyy kunnissa. Palveluiden työntekijät näkevät paljon vaivaa dokumentoidessaan työtään. Suomi on pullollaan bittejä ja informaatiotulvaa, mistä syntyy harha tieto-ohjauksesta. Pula ei ole informaatiosta vaan sen järjestämisestä, jalostamisesta ja kytkemisestä teoriaan. Monet valtakunnalliset ja kuntapäättäjät haluaisivat päätöksenteon pohjaksi sirpaletiedon ja mutu -tiedon tilalle enemmän tosiasioita. Yksinkertainen neuvo datan jalostamisessa viisaudeksi kuuluu: valitse olennainen, piirrä data käyriksi. Noin 30 mittaria riittää Ensiksi pitäisi valita ihmisen hyvinvoinnin kärkimittarit, jotka kuvaavat luotettavasti ja riittävän laajasti tiettyjä hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Noin 30 mittarilla nähdään kaikki olennainen, joka yhteiskunnallisten prosessien ohjaamisessa tarvitaan. On myös määriteltävä käsitteille yhteisesti käytettävät sisällöt. Kunnissa asiakastietojärjestelmiä on kehitettävä käyttäjäystävällisiksi ja niihin pitää luoda sisältöjä, jotka tukevat hyvinvoinnin kärkimittareiden luomista. Kunnat ovat linkitettyinä Tilastokeskukseen, joka tukee tutkimuslaitosten tarpeita. Infrastruktuuri on valmiina, se pitää vain saada toimimaan tietoa luovasti. Ennen muuta tarvitaan yhteinen näkemys. Timo Tuurala suunnittelija Tampereen kaupunki, sosiaalityö Voisiko tekniikka ajaa sosiaalityöntekijät ulos toimistoista? Tietotekniikan kehityksen ansiosta uskottiin siirryttävän paperittomaan toimistoon. Nyt puhutaan työntekijättömästä toimistosta, kun tekniikan puolesta työskentely on mahdollista missä vain. Community Care -lehden artikkelin mukaan sosiaalityöntekijät eivät kuitenkaan ole halukkaita ottamaan hyötyä irti tekniikasta. Isossa-Britanniassa noin viidennes työvoimasta tekee jo osittain työtä kotona tai muualla työpaikkansa ulkopuolella. Syli- ja kämmenmikrot sekä matkapuhelimet tekevät tämän mahdolliseksi. Sosiaalityöntekijöitä on pitkään toivottu ulos toimistoista työskentelemään ihmisten pariin. Nyt se olisi teknisesti helppo järjestää. Tekniikan avulla asiakastiedot voidaan päivittää välittömästi missä vain, samoin lukea sähköpostit. Niiden vuoksi ei tarvitse raahautua toimistoon. Työnantajan ei enää olisi järkevää kustantaa jokaiselle omaa huonetta ja pöytätietokonetta, jos sitä käytetään vain pienen osan päivää. Tekniikka voi monin tavoin tehostaa työtä. Artikkelissa painotetaan, että tällainen työskentely ei saisi kuitenkaan vähentää sosiaalityöntekijöiden tiimityöskentelyä. Sosiaalityöntekijöiden pitää päästä keskustelemaan kollegoidensa kanssa vaikeista asiakastapauksista ja saada toisiltaan tukea. Siihen voidaan jopa varata paremmin aikaa, kun työ muuten tehostuu. Etätyöskentely voi myös auttaa löytämään tasapainon perhe- ja työelämän välille. Lähde: New technology heralds the age of the remote social worker. Community Care 11.8.2005. Artikkeli verkossa: www.communitycare.co.uk > Article search Erja Saarinen 14 SOSIAALITURVA 5/2006

JURISTIN ENNAKKO- NURKKAUS PÄÄTÖKSIÄ UUSIIN TEHTÄVIIN Milloin ja miten tulkkipalveluja pitää järjestää? Vaikeavammaisella henkilöllä on ns. subjektiivinen oikeus tulkkipalveluihin, jos hän tarvitsee niitä välttämättä suoriutuakseen tavanomaisista elämäntoiminnoista. Montako tuntia tulkkipalveluita vuodessa on järjestettävä? Kenelle kuuluu tulkin hankinta? Pitääkö kunnan korvata tulkkipalvelut ulkomaanmatkoille? Helsingin sosiaaliviraston johtava lakimies Tapio Räty käsittelee palstalla sosiaalihuollon ajankohtaisia lakikysymyksiä. Lukijat voivat lähettää toiveita palstalla käsiteltävistä aiheista lehden toimitukseen. Vammaispalvelulain (380/1987) 8 :n 2 momentin mukaan kunnan on järjestävä vaikeavammaiselle henkilölle tulkkipalvelut, jos hän vammansa tai sairautensa takia tarvitsee välttämättä palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämäntoiminnoista. Vammaispalveluasetuksen 7 :n mukaan tulkkipalveluihin kuuluu työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi suoritettava viittomakielellä tai muilla kommunikaatiota selventävillä menetelmillä tapahtuva tulkkaus. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 4 :n 1 momentin 5 kohdan mukaan tulkkipalvelut ovat saajalleen maksuttomia, ellei henkilö saa niihin korvausta muun lain kuin vammaispalvelulain nojalla. Monta tuntia tulkkausta? Vammaispalveluasetuksen 9 : ssä on säädetty tulkkipalvelujen laajuudesta. Säännöksen mukaan vaikeasti kuulo- ja näkövammaisella henkilöllä on tarpeen mukaan oikeus vähintään 240 tulkintatuntiin kalenterivuoden aikana. Muilta osin järjestämisvastuu ulottuu vähintään 120 vuosittaiseen tulkintatuntiin. Näitä asioimistulkinnan tuntimäärärajoituksia ei noudateta asetuksen 9 :n 2 momentin mukaan opiskeluun liittyvissä tulkkipalveluissa. Kunnan ehdoton järjestämisvastuu ulottuu tällöin tulkkipalveluihin siinä laajuudessa kuin henkilö niitä välttämättä tarvitsee opinnoista selviytyäkseen. Kouvolan hallinto-oikeus on päätöksessään 25.5.2005 katsonut, että vammaispalveluasetuksen 9 :n tarkoittamien enimmäistuntimäärien lisäksi myönnettävät tulkintatunnit järjestetään varattujen määrärahojen sallimassa laajuudessa. Tällöinkin lautakunnan on ensin tutkittava tukitoimien yksilöllinen tarve. Kyseisessä tapauksessa henkilö oli hakenut vuodelle 2004 tulkintatunteja yli 600 tuntia. Viranhaltija oli myöntänyt hänelle asioimistulkintaan liittyviä tulkkipalveluja aiemmin myönnettyjen 240 tunnin lisäksi 100 tuntia. Tässä tapauksessa hakijan tarve oli siis tutkittu, ja viranhaltija oli myöntänyt hänelle 100 tulkintatuntia lisää. Kouvolan hallinto-oikeuden päätös perustui siihen, että kyseessä oli varattujen määrärahojen mukaisesti myönnettävät ja niiden mahdollistamat lisätunnit. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, että henkilölle oli aiempina vuosina myönnetty enemmän lisätulkintatunteja, kun otettiin huomioon määrärahat, jotka tarkoitukseen oli vuonna 2004 varattu. Hallinto-oikeuden päätös on osin ongelmallinen, koska järjestämisvastuu tulkkipalvelujen subjektiivisen oikeuden laajuus on nähdäkseni myös asioimistulkkauksessa asetuksessa mainittuja tuntimääriä laajempi, jos asiakas voi esittää tarpeestaan tarkempaa selvitystä. Vammaispalveluasetushan sanamuotonsa mukaisesti asettaa kunnalle vähimmäisvelvoitteen. Palvelujen järjestämisvastuu Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien järjestämisvastuu määräytyy sosiaalihuoltolain 13 :n mukaisesti eli pääsääntöisesti kunta järjestää sosiaalipalveluja asukkailleen. Sosiaalihuoltolain 15 :n mukaan kunta on velvollinen järjestämään sosiaalipalveluja myös säännöksessä tarkoitetussa tilanteessa kunnassa oleskelun perusteella. Jos vammainen henkilö oleskelee kunnassa kotikunnan pysyessä muuttumattomana opiskelun, työn tai muiden vastaavien syiden perusteella tai jos kysymys on kiireellisen palvelun järjestämisestä, palvelun järjestää oleskelukunta (sosiaalihuoltoasetus 4 ). Vaikeavammainen henkilö voi tällöin hakea esimerkiksi tulkkipalveluja sekä kotikunnaltaan että oleskelukunnaltaan (ks. KHO 5.4.2000 T 676). Kun oleskelukunta järjestää palveluja, sillä on oikeus saada niistä korvaus ensisijaisesti järjestämisvastuussa olevalta kunnalta, siis vaikeavammaisen henkilön kotikunnalta. Vammaispalvelulaki on toissijaista lainsäädäntöä. Se tulee sovellettavaksi, jos vammainen henkilö ei saa ensisijaisen lainsäädännön perusteella riittäviä tai sopivia palveluja ja tukitoimia. Vammaispalvelulaki tulee sovellettavaksi myös silloin, jos ensisijaisen lainsäädännön mukaisia palveluja ja tukitoimia ei voida heti järjestää. Vaikeavammaisen henkilön opiskeluun liittyvistä erityispalveluista, kuten tulkkipalveluista, on ensisijaisesti järjestämisvastuussa oppilaitos. Perusopetuslain tarkoittamasta perusopetuksesta on vastuu kokonaisuudessaan oppilaitoksella. Jos vaikeavammainen henkilö opiskelee ammatillisessa erityisoppilaitoksessa, ensisijainen vastuu esimerkiksi koulunkäyntiin liittyvästä tulkkauksesta on oppilaitoksella. Jos oppilaitos esimerkiksi peruskoulu tai ammatillinen erityisoppilaitos ei tosiasiassa järjestä vaikeavammaiselle lapselle tai opiskelijalle hänen tarvitsemiaan palveluja ja tukitoimia koulunkäynnin turvaamiseksi, ne on järjestettävä vammaispalvelulain toissijaisuussäännöksen perusteella vammaispalvelulain mukaisesti. Tällaisia palveluita ja tukitoimia voivat olla tulkkipalve- SOSIAALITURVA 5/2006 15

lut ja avustajapalvelut tai vaikkapa apuvälineet. Tulkinnan takana on esimerkiksi korkein hallinto-oikeus (KHO 31.12.1997 T 3402). Se totesi vuonna 1997 tekemässään ratkaisussa: Mikäli opiskelija ei saa oppilaitokselta riittäviä tulkkipalveluja, hänen kotikuntansa tulee järjestää tulkkipalvelut puuttuvalta osalta vammaispalvelulain nojalla siinä laajuudessa, kun henkilö välttämättä tarvitsee palveluita selviytyäkseen opinnoista. Tässä tapauksessa sosiaalilautakunta oli hylännyt kuulovammaisen opiskelijan hakemuksen saada tulkkipalveluja opiskeluja varten, koska tulkkipalvelujen järjestäminen ammatillista opiskelua varten kuuluu ensisijaisesti ammattioppilaitokselle. Tulkkipalvelun taksoilla ei saa rajoittaa vammaisen oikeutta Velvollisuus tulkkipalvelujen järjestämiseen on vammaispalvelulain mukaisesti henkilön kotikunnalla. Kunta voi järjestää tulkkipalvelut hoitamalla toiminnan itse esimerkiksi palkkaamalla ja perustamalla tulkin virkoja tai toimia. Se voi järjestää palvelut myös sopimuksin yhdessä muun kunnan tai kuntien kanssa. Kunta voi järjestää tulkkipalvelut myös hankkimalla palveluja julkiselta tai yksityiseltä palvelun tuottajalta tai antamalla palvelun käyttäjälle palvelusetelin. Koska tulkkipalvelut ovat vammaiselle henkilölle maksuttomia, hänellä ei ole velvollisuutta maksaa tai muutenkaan korvata palvelua käyttämälleen tulkille. Kunta siis sopii tulkin kanssa tulkkauksesta aiheutuvista vastikkeista ja korvauksista. Näiden korvausten määrään tai perusteisiin vammainen henkilö ei voi vaikuttaa. Koska viime kädessä kunnan on huolehdittava tulkkauksen tosiasiallisesta järjestämisestä, vaikeavammaisen henkilön oikeus saada tulkkauspalveluja ei voi perustua siihen, minkä suuruisia palkkioita kunta tulkkauksesta maksaa. Kunta ei voi siis tosiasiassa rajoittaa palvelun järjestämistä määrärahaperusteella esimerkiksi vahvistamalla tulkkipalvelun taksoja niin alhaisiksi, ettei palvelua voi järjestää, vaan kunnan velvollisuus on järjestää tulkkauspalvelut tarpeen edellyttämässä laajuudessa. Luonnollisesti tätä rajoittaa vaatimus siitä, että tulkkauksesta aiheutuvia kustannuksia on pidettävä kohtuullisina. Kenelle kuuluu tulkin hankinta? Koska vammainen henkilö ei ole velvollinen maksamaan tulkilleen palkkaa, kunta ei voi huolehtia tulkin järjestämisestä ainakaan yksinomaan niin, että se sijaissuorituksena suorittaa tulkattavalle siis vammaiselle henkilölle tulkille maksettavaksi määräytyvän korvauksen ja jättää tulkin hankkimisen tulkattavalle itselleen. Eduskunnan oikeusasiamies on 30.8.2005 antamassaan ratkaisussa katsonut, että kunta ei ollut toiminut vammaispalvelulain kunnalle asettamien velvoitteiden mukaisesti, kun sosiaalilautakunta sitoutui maksamaan tulkin kulut ja jätti tulkin hankinnan yksin vaikeavammaisen henkilön hoidettavaksi (Dnro 1127/4/03). Tulkkipalvelujen järjestäminen jäi tässä tapauksessa vaikeavammaisen oman aktiivisuuden varaan. Lääninhallitus totesi samaisessa tapauksessa, että kunta voi tulkkivälityksen lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudesta annetun lain 4 :n mukaan järjestää tulkkipalvelut muillakin lain 4 :ssä tarkoitetuilla tavoilla. Kyseessä oli opiskelutulkkaus. Lääninhallitus katsoi, että kunta oli tässä tapauksessa laiminlyönyt vammaispalvelulain 8 :n 2 momentin mukaisen velvollisuutensa järjestää tulkkauksen. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoi puolestaan eduskunnan oikeusasiamiehelle antamassaan lausunnossa, että kunnan velvollisuus on järjestää palvelut ja tukitoimet sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää, mutta palvelujen järjestämistavan kunta voi valita itse. Jos asiakas haluaa itse hankkia tulkin ja kunta ja asiakas sopivat asiasta, palvelu voidaan järjestää tällä tavoin. Viime kädessä vastuu palvelujen järjestämisestä on kuitenkin kunnalla. Sosiaali- ja terveysministeriön mielestä tässä tapauksessa kunta ei ollut täyttänyt vammaispalvelulain tulkkipalvelujen järjestämisvelvollisuuttaan, koska se oli jättänyt tulkin hankinnan vaikeavammaisen henkilön itsensä hoidettavaksi. Ei riittänyt, että kunta oli luvannut maksaa tulkin kulut laskun mukaan. Tulkkipalvelujen järjestämisen epäkohdat muun muassa peruskoulun jälkeisessä ammatillisessa opetuksessa ovat valtiovallan tiedossa, totesi eduskunnan oikeusasiamies päätöksessään. Vammaispalvelujen saatavuus ja vammaisten tasa-arvoisen kohtelun turvaaminen ovatkin oikeusasiamiehen käsityksen mukaan eräitä painopisteitä esimerkiksi nykyisessä hallitusohjelmassa. Oikeusasiamies korosti, että julkisella vallalla on perustuslain 22 :n nimenomaisen säännöksen mukaan velvollisuus toteuttaa perus- ja ihmisoikeudet. Kunnan sosiaalihuollolle tämä merkitsee velvollisuutta varmistua siitä, että ihmisten oikeudet riittäviin sosiaalipalveluihin toteutuvat myös käytännössä. Tulkkipalvelut Viron matkoille korvattiin Tulkkauspalveluja järjestäessään kunta voi edellyttää, että palveluista aiheutuvat ja kunnan maksamat kustannukset liittyvät tavanomaisiin elämäntoimintoihin, kuten työssä käymiseen, opiskeluun, asioimiseen, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, virkistykseen tai muuhun vastaavaan tarkoitukseen. Tavanomaisella elämällä tarkoitettaneen siis muillekin kuntalaisille tavallisia elintapoja. Korkein hallinto-oikeus on 11.1.2006 kahdessa julkaisemattomassa ratkaisussaan käsitellyt tulkin palkkakustannusten korvaamista, kun vammainen henkilö tarvitsee tulkin mukaansa ulkomaanmatkalle. Molemmissa tapauksissa matkat suuntautuivat Viroon ja kyse oli asioimistulkkauksesta. Sosiaalilautakunnan viranhaltija oli myöntänyt korvausta vammaispalvelulain perusteella tulkin palkkion maksamiseen Tallinnan matkan ajalta ja samassa päätöksessä hylännyt vaikeavammaisen henkilön hakemuksen saada korvausta tulkin matkakustannuksiin. Ne koostuivat tulkin matka- ja majoituskuluista sekä päivärahasta. Helsingin hallinto-oikeus oli kumonnut sosiaalilautakunnan jaoston päätöksen. Se katsoi, että tulkin matkakustannusten korvaamatta jättäminen voi aiheuttaa sen, että vammainen henkilö ei tosiasiallisesti pysty käyttämään oikeuttaan tulkkipalveluun. Kun vammaisella henkilöllä on subjektiivinen oikeus tulkkipalveluun ja kun voitiin katsoa, että kyseessä oli tavanomaisiin elämäntoimintoihin liittyvä ulkomaanmatka, hallinto-oikeus piti kohtuuttomana, että vaikeavammainen henkilö joutuisi itse korvaamaan tulkin matkakustannukset. Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksissään, että kunnan järjestäessä tulkkipalveluja sen on otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön yksilölliset tarpeet ja olosuhteet. KHO korosti nimenomaisesti, että myöntäessään vaikeavammaiselle henkilölle tulkkipalvelun Tallinnan matkalle sosiaalijaoston alainen viranhaltija ja sosiaalijaosto olivat ottaneet yksilöllisen harkinnan jälkeen kantaa siihen, että kyseinen matka kuului henkilön tavanomaisiin elämäntoimintoihin. Lisäksi KHO katsoi, että koska tulkkipalvelujen järjestämisvastuu on kunnalla, sen oli joko työnantajana tai palvelun järjestäjänä huolehdittava myös tulkin työtehtävien hoitamisesta aiheutuneiden matka- ja päivärahakulujen korvaamisesta tulkille. KHO viittasi edelleen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 :n kohtaan, jossa tulkkipalvelut on säädetty saajalleen maksuttomiksi. Tapauksissa oli oleellista siis se, että kyse oli vaikeavammaisen henkilön tavanomaisista elämäntoiminnoista ja kohtuullisista kustannuksista. Kun järjestämisvastuu on säädetty vammaispalvelulaissa kunnalle, kunnan on huolehdittava palvelun järjestämisestä joko itse ja ostamalla se yksityiseltä palveluntuottajalta, jolloin palvelun järjestämisestä aiheutuneet kaikki kohtuulliset kustannukset jäävät 16 SOSIAALITURVA 5/2006

ENNAKKO- UusiIN PÄÄTÖKSIÄ tehtäviin UUSIIN TEHTÄVIIN kunnan korvattaviksi. Korvattaviksi tulevat siten sellaiset kustannukset, jotka ovat syntyneet palvelun järjestämisestä ja joita ilman ei palvelua voitaisi tosiasiassa saajalleen järjestää. Formulakisoihin ei tulkkipalveluita kustannettu Kouvolan hallinto-oikeus on päätöksessään 25.5.2005 katsonut, ettei ulkomaanmatkaa Budapestin formulakisoihin voitu pitää sokealle ja huonosti kuulevalle vammaiselle henkilölle sellaisena tavanomaisena ja tarpeellisena elämäntoimintona, jota vammaispalvelulain 8 :n 2 momentissa tarkoitetaan. Kysymys oli tulkin Budapestin matkan kustannuksista tulkin palkkiosta sekä majoitus- ja matkakustannuksista. Hallinto-oikeus korosti, että tulkkipalvelut ovat luonteeltaan sellaisia palveluja, jotka ovat vaikeavammaisten henkilöiden tavanomaisissa elämäntoiminnoissa heidän itsenäiselle suoriutumiselleen välttämättömiä. Hallinto-oikeus katsoi siis ratkaisussaan, ettei kyseessä olevia kustannuksia voitu pitää tässä tapauksessa tavanomaiseen elämään liittyvinä tarpeina ja niistä aiheutuvina kustannuksina. Entä jos vaikeavammainen menee ulkomaille opiskelemaan? Vammaispalvelulaki ei sinänsä säätele palvelujen tai tukitoimien järjestämistä ulkomaille. Kun kysymys on satunnaisesta oleskelusta ulkomailla, esimerkiksi lomamatkasta, kunnan on järjestettävä ne palvelut ja tukitoimet, jotka ovat välttämättömiä vaikeavammaisen henkilön loma- ym. matkan tekemiseksi. Tällöin voi tulla kyseeseen esimerkiksi korvauksen maksaminen henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin tai tulkkipalvelujen järjestämisestä esimerkiksi konferenssimatkalla. Satunnaisella oleskelulla tarkoitettaneen sellaista lyhyehköä poissaoloa kunnasta, jonka perusteella kotikunta ei muutu ja jota alun perinkään ei ole tarkoitettu pitkäkestoiseksi. Ongelmalliseksi tilanne muuttuu, jos vaikeavammainen henkilö viettää pitkiä aikoja ulkomailla vaikkapa talvisin tai opiskelee tai työskentelee ulkomailla kotikunnan ollessa kuitenkin Suomessa. Muuttuuko oleskelun luonne tällöin sellaiseksi, ettei kunnan tarvitsisi enää järjestää palveluja tai tukitoimia? Kunnan järjestämisvastuuta ratkaistaessa on kiinnitettävä huomiota ulkomailla oleskelun tarkoitukseen. Asiassa on selvitettävä oleskelun kesto ja esimerkiksi se, onko oleskelu ulkomailla yhtäjaksoista vai keskeytyykö se tietyin väliajoin. Arvioitavaksi tulee myös se, onko kysymys sellaisista tavanomaisista elämäntoiminnoista, joihin palvelua tai tukitoimea tulisi ylipäätänsä järjestää. Eduskunnan oikeusasiamies on ratkaisussaan 30.6.2005 todennut, että vammaispalvelulain 3 :n säännös ei rajaa esimerkiksi tulkkipalvelujen järjestämisvelvollisuutta pelkästään kunnan alueelle. Oikeusasiamies ei kuitenkaan ottanut kantaa siihen, onko palveluja ja tukitoimia yleisesti järjestettävä ulkomaille (Dnro 1477/4/03). Ongelma on todellinen ja voi tulla esille esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö joko työskentelee tai opiskelee ulkomailla ja hakee sinne henkilökohtaista avustajaa tai vaikkapa liikkumistaidon ohjausta. Epäselvää on, miten vammaispalvelulain säännöksiä tai ylipäätänsä sosiaalihuoltolain säännöksiä tulisi tällöin tulkita. Olen edellä esittänyt joitakin näkökohtia, jotka käsittääkseni vaikuttavat ratkaisuun. Oikeuskäytäntöä asiasta ei tiedossani kuitenkaan ole. Tapio Räty Ajantasainen lainsäädäntö sekä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja vuodesta 1944 valtion säädöstietopankissa: www.finlex.fi Korkeimman hallinto-oikeuden uusimmat ratkaisut verkossa: www. kho.fi Eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksiä verkossa www.oikeusasiamies.fi > Oikeusasiamiehen ratkaisut Askolan kunnan sosiaalityöntekijän virkaan 3 hakijasta sosiaaliohjaaja Heini Kuosmanen Mäntsälästä. Euran kunnan sosiaalityöntekijän virkaan 13 hakijasta yhteiskuntatieteiden maisteri Johanna Järvi Tampereelta. Hyvinkään kaupungin perusturvakeskuksen sosiaalityöntekijän virkaan 8 hakijasta sosiaalihuoltaja Hilkka Toivonen Klaukkalasta. Kankaanpään kaupungin lastenvalvojan virkaan 4 hakijasta oikeustieteen ylioppilas Mia Kalliomäki Kankaanpäästä. Kokemäen kaupungin sosiaalityöntekijä-lastenvalvojan virkaan yhteiskuntatieteiden maisteri Ulla Suonsyrjä Nakkilasta. Parikkalan kunnan sosiaalityöntekijän virkaan vuoden määräajaksi sosionomi (amk) Sari Harjula Laukaalta. Saarijärven kaupungin sosiaalityöntekijän virkaan 4 hakijasta äitiyslomasijaiseksi sosiaalityöntekijä Tuula Juurakko Utajärveltä. Savonrannan kunnan vanhustyönjohtajan virkaan 5 hakijasta terveystieteiden maisteri Soile Saarelainen Imatralta. Sonkajärven kunnan sosiaalityöntekijän virkaan 5 hakijasta sosiaalityöntekijä Outi Heusala Iisalmesta. Ylivieskan sosiaalityöntekijän virkaan 8 hakijasta yhteiskuntatieteiden ylioppilas Satu Takalo Ylivieskasta. Ylä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymän sosiaaliterapeutin toimeen 5 hakijasta määräaikaisesti sosionomi Satu Rusanen Kajaanista. Tarvitaanko katastrofirahastoa? Myyrmannin ostoskeskuksessa tapahtuneen räjähdyksen ja Thaimaassa 2004 tapahtuneen hyökyaaltokatastrofin seurauksena monet onnettomuuksien uhrit vammautuivat joko pitkäaikaisesti tai pysyvästi. Lakisääteiset tai muut vakuutukset eivät kata tällaisten onnettomuuksien uhrien taloudellisia menetyksiä. Katastrofirahastolla voitaisiin turvata useiden ihmisten toimeentulo-ongelmat äkillisissä kriisitilanteissa. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän selvittämään, tarvitaanko Suomessa katastrofirahastoa. Työryhmän tehtävänä on selvittää toimeentulotuen käytön mahdollisuudet ja ongelmat katastrofista aiheutuvien toimeentulovaikeuksien helpottamiseksi. Selvityksen tavoitteena on turvata katastrofiin joutuneen ihmisen välttämätön toimeentulo, kun hänelle aiheutuu sellaisia taloudellisia menetyksiä, joita lakisääteiset tai muut vakuutukset eivät kata. Työryhmän puheenjohtajana on valtiosihteeri Terttu Savolainen sosiaali- ja terveysministeriöstä ja varapuheenjohtajana valtiosihteeri Kari Salmi sisäasiainministeriöstä. Työryhmän tulee saada työnsä valmiiksi vuoden 2006 syyskuun loppuun mennessä. SOSIAALITURVA 5/2006 17

INEN YKSITYISTÄMINEN YKSITYISTÄMINEN YKSITYISTÄMINEN YKSITYISTÄMINEN YKSITYISTÄMINEN Briitta Koskiaho Tilaaja-tuottajamalli Tukholmassa: Kohti pehmeiden palvelujen markkinoita Tukholman kaupunki päätyi 1993 palvelujensa yksityistämiseen käyttäen kilpailuttamista. Virheistä on opittu ja yksityistämistä laajennettu ja syvennetty mutta myös siirretty palveluja takaisin kaupungin omaan hallintaan. Laajimmin on kilpailutettu vanhusten ja vammaisten palveluja ja luotu näille pehmeiden palvelujen markkinat. Kilpailuttamisen intoon on Tukholmassa monia taustatekijöitä. Ruotsi poliittisine malleineen tunnetaan sosiaalidemokratian kehtona. Tukholman paikallispolitiikassa on kuitenkin 1990- luvulta lähtien ollut porvarillinen enemmistö ja se on alkanut harjoittaa perinteiselle sosiaalidemokraattiselle kansankotiideologialle vierasta politiikkaa kunnallisessa sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Kunnallisessa palvelupolitiikassa oli 1990-luvulla päädytty turhautumisen tilaan. Julkista organisaatiota ja sen harjoittamaa policy-toimintaa ei saatu uudistettua niin, että kustannukset olisi saatu kuriin ja palvelujen laatu olisi parantunut. Kunnallisten palvelujen kustannusten havaittiin vain nousevan, virkamiehet ja työntekijät olivat turhautuneita ja palvelujen saajat tyytymättömiä. Turhautumistilanteissa halutaan yleensä alkaa puhtaalta pöydältä uusin organisatorisin ratkaisuin. Niinpä lähdettiin yksityistämisen tielle. Kun vaalituloksetkin tukivat porvariryhmiä, Tukholmassa alettiin tarjota palveluja yksityisille markkinoille tilaaja-tuottajamalliin turvautuen. Tilaaja-tuottajamalli vain välivaihe 2000-luvulla tilaaja-tuottajamalli alettiin Tukholmassa nähdä vain välttämättömänä välivaiheena kohti kansalaisten täyden valinnanmahdollisuuden yhteiskuntaa. Alettiin kysyä, miksi palvelun antajan ja palvelun kysyjän välissä pitää olla mutkikas ja kallis välittäjäorganisaatio? Tilaaja-tuottajamallia kuitenkin tarvittiin, jotta ajattelutapa julkisten palvelujen jakamisesta voitiin muuttaa palveluiden koordinoinniksi ja kysynnän ohjaamiseksi. Kaupungin poliittiset päätöksentekijät päätyivätkin sellaiseen 18 SOSIAALITURVA 5/2006

YKSITYISTÄMINEN YKSITYISTÄMINEN YKSITYISTÄMINEN YKSITYISTÄMINEN YKSITYISTÄMINEN YKSIT Suomessa kannattaa hyödyntää ruotsalaisten kokemukset kunnallisesta kilpailuttamisesta, ovathan järjestelmämme lähellä toisiaan verrattuna Yhdysvaltojen, Ison-Britannian tai Uuden Seelannin järjestelmiin, joista saatuihin kokemuksiin mieluusti viitataan. ratkaisuun, että yksityistäminen viedään loppuun niin laajalti kuin mahdollista eli kansalaisten valinnanmahdollisuuksien maksimointiin. Kun amerikkalaiset ostavat palveluseteleillä mitä erilaisimmat palvelunsa, niin miksei se olisi mahdollista Tukholmassakin? Tällaiset ajatukset ovat Ruotsissa, sosiaalidemokratian kehdossa, aiheuttaneet kuohuntaa. Lehdet ovat kirjoittaneet asiasta, äärivasemmisto on järjestänyt demonstraatioita ja poliittinen vasemmisto ollut ymmällään siitä kehityksestä, jonka primus motor on pääkaupungin paikallishallinto. Suomessa sen sijaan ei juuri ole keskusteltu siitä, mitä lahden takana tapahtuu ja mitä siitä voisi oppia, kun täällä kymmenen vuotta myöhemmin on alettu puuhata tilaaja-tuottajamallin laajaa käyttöä kunnallisissa sosiaalipalveluissa. Kilpailuttamisen kompastuskiviä Tukholman kaupunki on antanut ulkopuolisten konsulttien arvioida toimintaa ja sen tuloksia 1993-1994 ja uudelleen 1998-2000 (Utvärdering av konkurrensutsättning inom Kansalaisryhmät lautakuntien apuna Tukholmassa on asukkaita 750 000. Kaupunki on jaettu 18 itsenäiseen alueeseen, joiden lautakunnat ovat poliittisessa vastuussa kilpailuttamisesta. Lautakuntia avustavat erilaiset kansalaisryhmät. Joissakin kaupunginosissa on poliittinen neuvosto, jossa oppositiopuolueilla on enemmistö ja enemmistöpuolueilla vähemmistö edustajia. Yleisesti käytetään myös kansalaisryhmää, joka esimerkiksi vanhusten palveluissa koostuu muun muassa eläkeläisneuvoston jäsenten edustajista. Ryhmä tuo oman panoksensa kilpailutusasiakirjojen ja kriteerien laadintaan kussakin kilpailutustapauksessa. Kaupunginosat hallinnoivat itse omalla alueellaan olevia vanhusten palveluita, palvelukeskuksia, asuntoja ja kotipalvelutoimintaa. Kaupunki Stockholms stad. Konsultföretaget PLS Rambøll Management. Juni 2001). Arvioinnit ovat koskeneet ennen kaikkea kaupungin teknisen viraston ja sosiaalitoimen alaisia palveluja. 2000-luvun alusta lähtien kilpailuttamisen piirissä on ollut koko kaupungin toiminta lukuun ottamatta strategista johtoa ja ns. viranomaistoimintoja. Arvioijien mukaan kilpailuttaminen on paikoin sujunut varsin joustavasti, mutta monin paikoin se on ollut kaaosmaista. Ongelmia on ollut kaupungin tilaamisen organisoinnissa ja tilaajien ammattitaidossa, toiminnalle asetetuissa tavoitteissa ja niiden realistisuudessa, tuottajaorganisaatioiden kyvyissä, resursseissa, kapasiteetissa, johtajuudessa ja ammattihenkilöstön rekrytoinnissa, olosuhteissa ja asemassa sekä palvelujen käyttäjien ja omaisten asenteissa. Erityisen merkittävä tekijä on ollut aika, liian kiireiset siirtymäaikataulut ovat aiheuttaneet henkilöstölle stressiä. Ensimmäinen kompastuskivi on tilaamisen epäonnistuminen. Toinen kompastuskivi on johtajuusongelma. Monissa paikoissa ovet ovat paukkuneet uusien johtajien lähtiessä nopeasti pois. Se on osaltaan aiheuttanut kaaosta itse toimintaan, hermostuttanut työntekijöitä, lisännyt palvelujen saajien ja heidän omaistensa epävarmuutta ja luonut muutosvastarintaa. Kolmas kompastuskivi on piillyt henkilökuntakysymyksessä. Toiminnan tavoitteet ja laatu on määritetty toisin kuin julkisten palvelujen. Työntekijöille on annettu enemmän vapautta ja vastuuta, eri ammattien työajat ovat alkaneet vaihdella ja työhön on tullut enemmän vaihtelevuutta. Monet kunnalliset työntekijät ovat tottuneet siihen, että he tekevät työnsä ohjeiden mukaan määräajassa, nyt työnkuva muuttuu radikaalisti. Toisaalta tämä tapahtuu yleisessä kokonaismyllerryksessä, jolloin työn kuormittavuus lisääntyy ja vastuu jakautuu epäselvästi. omistaa laitosten kiinteistöt. Kun toiminta on yksityistetty, kiinteistöissä toimiva henkilökunta on saanut joko jäädä uuden yrityksen palvelukseen tai siirtyä siirtymäsäännöksin takaisin kaupungin palvelukseen joko heti tai jonkin ajan kuluttua kaupungin työntekijöiden turvasopimuksen turvin. Johtajien valinta on ollut yrittäjien käsissä. Kotipalvelutoiminnassa uusi yrittäjä on joutunut etsimään myös uuden toimitilan. Kilpailuttaminen on aiheuttanut sen, että kuntaan ja kaupunginosiin on ollut palkattava uudenlaista henkilökuntaa. Vanhusten palveluihin on tilaajahenkilökunnan lisäksi tullut uusia virkanimikkeitä ja tehtäviä kuten biståndsbedömare, joka arvioi, mitä palveluja käyttäjäkunta tarvitsee omalla alueella. Pienyrittäjät ovat kadonneet Neljäs kompastuskivi on yrittäjyydessä. Aluksi oltiin myös kunnan taholla siinä luulossa, että tilaaja-tuottajamalli suosii pienyrittäjyyden kasvua. Kaupungin 1 200 työntekijää on osallistunut kaupungin järjestämään koulutukseen, jolla heitä kannustettiin ulkoistamaan oman työnsä ja ryhtymään yrittäjiksi. Vain harvat ovat tosiasiassa ryhtyneet yrittäjiksi. Sen sijaan 1990-luvun aikana on käynyt niin, että pienet palveluyritykset ovat karsiutuneet kilvasta ja toiminnat ovat ottaneet haltuunsa muutamat harvat suuret yritykset kuten Partena Care ja ISS Care Service Ab. Kaupunki on yrittänyt muistaa pienyrittäjiä ja paloitellut siivuja tilauksista heitä varten. Alussa tämä onnistuikin monessa tapauksessa, mutta vähitellen pienyritykset ovat menneet konkurssiin tai sulautuneet suuryrityksiin. Viides kompastuskivi on ollut itse yksityistämisen ja kilpailuttamisen toteutuminen. Aluksi potentiaalisia tuottajia oli useita, kun pikkuyritykset olivat vielä mukana. Nyt vaihtoehdot ovat käyneet vähäisemmiksi. Kaupunki on itse määrittänyt, että kilpailu ei ole onnistunut, jos palvelujen tarjoajia on vain kolme tai sitä vähemmän. Voidaan sanoa, että kilpailuttamisessa vallitsee oligopoli- tai jopa monopolitilanne. Julkisen monopolin sijaan yksityinen monopoliyritys on tullut huolehtimaan kaupunginosan vanhuksista. Yritys on oppinut kilpailuttamisen taidot, osaa tehdä sopivasti tarjouksen ja kiinnittää huomiota juuri niihin (laatu)kysymyksiin, jotka ovat tilaajan mieleen. Ennen kaikkea tällainen yritys osaa hinnoitella tuotteensa oikein, ja sillä on suuruutensa perusteella myös resursseja tähän. Arviointi osoittaa, että Tukholmassa tilaus on käytännössä useimmiten tehty halvan hinnan mukaisesti kaikesta laatuvaatimuspuheesta huolimatta. Kustannukset nousevat yksityistämisestä huolimatta Kuudes kompastuskivi on itse kunta. Yksityistäminen on van- SOSIAALITURVA 5/2006 19

Kolumni husten palveluissa merkinnyt monessa kaupunginosassa palvelujen valtaosan siirtymistä yksityisten yritysten hoitoon. Kun yksityisissä palveluissa on havaittu suuria puutteita, palvelu on jouduttu siirtämään takaisin kaupungin hallintaan. Yksityistämisen myötä palvelujen hintataso verrattuna julkisiin palveluihin on joissakin tapauksissa laskenut. Erittäin monissa tapauksissa näin ei kuitenkaan ole käynyt. Arvioitsijat ovatkin sitä mieltä, että tulevaisuudessa kustannukset nousevat. Säästämisen aikakausi on ohi. Kaupunki on pitkään ollut tuottajaorganisaatio ja nyt sen pitäisi muuttua luottamuksellista yhteistyötä yritysten kanssa harjoittavaksi prosessiorganisaatioksi. Kunta ei olekaan voinut pyyhkäistä omia ongelmiaan pois sysäämällä palvelut yksityisten suuryritysten vastuulle. Sille on jäänyt kovia sisäisen muutoksen vaateita. Kun kunta ei enää itse harjoita alan toimintaa, virkamiehet menettävät helposti suoran kosketuksensa sekä infrastruktuurin kokonaisuuteen että sen osiin, jotka nyt yksityisenä toimintana huolehtivat kuntalaisten palveluista. Yksityistämisen eduksi voi lukea sen, että se on hämmentänyt kunnallisessa toiminnassa seisovaa vettä. Se on saanut palveluissa liikkeelle sellaisia innovaatioita, joita ei ole saatu aikaan julkisen organisaation kankeudessa. Usein uudistukset ovat uusia tapoja tuottaa palveluita sekä työn tekemisen ja johtamisen uudistamista. Vaikutukset byrokratiaan ovat myös suuret. Yksityistäminen on pannut kyseenalaistamaan byrokratian totutut toimintatavat ja niihin liittyvät uskomukset. Yksityistämisen haasteita Palvelujen siirtämisessä markkinoille on taustalla ollut ajatus kustannushyödyistä. Arvioitsijoiden mukaan kustannuksista ei voi enää säästää. Sen sijaan Tukholmassa pitäisi nyt kiinnittää huomiota laatuun ja valinnanmahdollisuuksiin, jotka ovat toinen palvelujen markkinoille siirtämisen ponnin. Tämä johtaakin kysymykseen, mitä kuntalaiset, kansalaiset, oikeasti haluavat. Vaikka Tukholmassa on kiitettävästi arvioitu palveluja monin eri tavoin, myös tiedustelemalla palvelujen käyttäjien mielipiteitä, on arviointi kuitenkin keskittynyt kuntatoimijan ja yksityisten taloudellisten toimijoiden suhteisiin. Onkin mielenkiintoista, että koko tilaaja-tuottajatoimintaa on päädytty pitämään vain väliaikaisena siirtymävaiheena siihen, että kansalaiset saavat maksamiensa verojen vastineeksi valita palvelunsa. Tämä johtaa kaupungin uusiin haasteisiin, muun muassa kysymykseen siitä, miten turvataan palvelujen saanti niille, jotka eivät itse kykene valitsemaan palvelujaan, vaikka kustannukset olisivatkin turvatut. Tullaan kaltoinkohtelu- ja heitteillejättökysymyksiin. Tullaan kysymyksiin, mitä palveluita kompensoidaan julkisilla varoilla ja miten varmistetaan laatu, silloin kun palvelujen tarvitsija ei itse pysty kilpailuttamaan laatua. Ruotsin sosiaalijohtajat vaativatkin palvelujen priorisoinnin tekemistä myös sosiaalipalveluista. Jää miettimään, olisiko ollut yksinkertaisempaa muuttaa julkisen sektorin sisäistä toimintakulttuuria ja -uskomuksia kuin ryhtyä tähän rumbaan: julkisten palvelujen yksityistäminen julkisen sektorin sopeuttaminen tähän pakon edessä palveluiden varsinainen yksityistäminen kansalaisten valinnanvapauksineen ja taas julkisen sektorin sopeuttaminen tähän. Tämä muutosprosessi on meillä Suomessa vasta alkamassa. Ehkä kuntien virkamiesten ja poliitikkojen kannattaisi tässä vaiheessa ostaa halpa lentolippu Tukholmaan tutustuakseen sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämiseen. Kirjoittaja on Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori, emerita. Arja Tuomi Tärkeintä sosiaalityössä Kuntien aikuissosiaalityöhön ei ole tungosta, vaan työtä tehdään enenevästi epäpätevin voimin. Nuoret sosiaalimaisterit hakeutuvat muihin tehtäviin saatuaan kokemusta nykyisestä tietokonekeskeisestä sosiaalityöstä, jossa ei vanhasta, asiakaskeskeisestä vuorovaikutus- ja ihmissuhdetyöstä näytä olevan jäljellä juuri muuta kuin nimi. Vanhat sosiaalityöntekijät eivät voi enää samalla tavalla valita työtään. Nykyisessä tilanteessa, jossa asiat eivät näytä enää olevan oikein kenenkään hanskassa, he joutuvat luomaan omia työssä jaksamisen strategioitaan. Olen keskustellut tilanteesta esimiesteni kanssa ja lähettänyt sähköpostia muun muassa kaupungin sosiaalityön johtajalle. Tuo terveydenhuollon kirottu hoitotakuulaki tuntuu vievän meiltä kaiken taloudellisen liikkumavaran, hän totesi vastauksessaan ja saattoi vain ystävällisen asialliseen tapaansa pahoitella tilannetta ja toivottaa jaksamista. Niinkö se on, että hoitotakuulaki on kaatunut viime kädessä meidän sosiaalityöntekijöiden kannettavaksi? Meille ei ole näet enää aikoihin entiseen tapaan palkattu määräaikaista työvoimaa ruuhkanpurkajiksi kuten ennen, vaan tilalle ovat tulleet loputtomat ylityöt, palkatta. Entä miten käy, kun sosiaalityön takuulaki tulee voimaan? Huolehtiiko peruspalveluministeri Liisa Hyssälä siitä, että kunnat saavat myös tarvitsemansa voimavarat näiden takuulakien hoitoon? Ainakaan minä en sosiaalityöntekijänä pysty venymään yhtään nykyistä enempää. Tuleekin tässä mieleeni erään koulutuspäivillämme puhuneen laitosjohtajan kannanotto: Jos asiakkaanne kuolevat, niin kuolkoot. Ei se ole teidän vastuullanne. Näinhän asia ulkopuolisin silmin on varsinkin, jos ei ole itse ottamassa vastaan kaikkea sitä ahdinkoa, huolta ja hätää, mitä sosiaalityöntekijät kohtaavat. Kun minun laillani on pitkään osallistunut eri tavoin asiakkaiden elämään ja toisaalta istuu kunnan rahakirstun päällä käyttämässä omalta osaltaan päätäntävaltaa, sosiaalityöntekijänä on vaikea jo ammattietiikankin vuoksi jättää ketään kuolemaan. Mieluummin tekee ylitöitä. Tärkeimpänä selviytymisen strategiana pidän optimistisen elämänasenteen ja huumorin säilyttämistä, kaikesta huolimatta. Liiallinen tunnollisuus on pahasta. Tilastot ovat kiinnostavia ja antavat tietoa yhteiskunnan ilmiöistä ja auttavat työnjohtoa kohdentamaan voimavaroja paremmin, mutta ne ottavat oman aikansa ja kaiken lisäksi rikkovat asiakastyötä. Jos työnjohto on niin innostunut uusien tietokoneohjelmien antamista tilastointimahdollisuuksista, että asiakastyö jää sivuseikaksi, sosiaalityöntekijän on itse pantava asiat tärkeysjärjestykseen. Hänen ensisijainen työnsähän on auttaa ihmisiä selviämään arjessa. Siihen hänet on koulutettu ja siihen häntä velvoittavat myös lait. Kaikki muu on toissijaista. 20 SOSIAALITURVA 5/2006