Salon kaupunki 15.4.2011
Pohjakartta-aineisto Logica Suomi Oy, Maanmittauslaitos 2011 sekä Salon kaupunki
FCG Finnish Consulting Group Oy 1 ALKUSANAT Salossa on käynnissä Salon yleiskaavallisen ohjelman ja Salon keskustan osayleiskaavan laadinta. Kaupallinen selvitys toimii lähtökohtana yleiskaavallisen ohjelman eri vaihtoehtojen vaikutusten arvioinnissa, osayleiskaavan laadinnassa sekä Salon kaupan tavoitteellisen palveluverkon määrittelyssä. Kaupallisessa selvityksessä on tarkasteltu Salon vähittäiskaupan nykytilaa, kehitysnäkymiä, kehittämistarpeita ja kehittämismahdollisuuksia, kaupallisten alueiden määrää, rakennetta ja sijaintia sekä kaupan palveluverkon kokonaisuutta osana toimivaa ja kestävää alue- ja yhdyskuntarakennetta. Kaupallinen selvitys on tehty olemassa oleviin selvityksiin ja suunnitelmiin sekä tilasto-, rekisteri- ja tutkimustietoihin perustuen. Olemassa olevaa lähtöaineistoa on täydennetty maastokäyntien yhteydessä sekä haastattelemalla sidosryhmien edustajia. Haastatteluihin osallistuivat Suur-Seudun Osuuskaupan toimitusjohtaja Esko Jääskeläinen, Turun kauppakamarin Salon kauppakamariosaston asiamies Merja Koivaara, Keskon Lounais-Suomen aluejohtaja Olli Setänen ja Salon Yrittäjien puheenjohtaja Jyrki Sjöholm. Haastatteluissa esille tulleet asiat on kirjattu raporttiin asianomaisiin kohtiin. Kaupallinen selvitys on laadittu Salon kaupungin toimeksiannosta FCG Finnish Consulting Group Oy:ssä. Työtä on ohjannut työryhmä, johon ovat kuuluneet kaupunkisuunnitteluosastolta Jarmo Heimo, Päivi Liuska-Kankaanpää, Eveliina Eteläkoski, Timo Alhoke ja Kaisa Utriainen. FCG Finnish Consulting Group Oy:ssä työn ovat laatineet Taina Ollikainen, Mikko Keskinen, Mari Moilanen ja Kimmo Koski.
2 FCG Finnish Consulting Group Oy SISÄLTÖ ALKUSANAT...1 1 JOHDANTO...3 1.1 Selvityksen tausta ja tavoitteet...3 1.2 Tarkastelualue...3 1.3 Keskeisiä kaupan käsitteitä...3 1.4 Kaupan sijainnin ohjaus...7 2 KAAVOITUSTILANNE JA YHDYSKUNTARAKENNE... 10 2.1 Kaavoitustilanne ja keskusverkko... 10 2.1.1 Salon seudun maakuntakaava... 10 2.1.2 Salon kaupungin yleiskaava 2020... 12 2.1.3 Keskusverkko... 16 2.2 Väestö ja asuminen... 18 2.2.1 Väestökehitys ja väestöennuste... 18 2.2.2 Asumisen sijoittuminen... 19 2.2.3 Asumisen laajenemisalueet... 20 2.2.4 Loma-asuminen... 21 2.3 Työpaikkojen määrä ja sijoittuminen... 22 2.3.1 Työpaikkakehitys...22 2.3.2 Työpaikkojen sijoittuminen... 22 2.3.3 Uudet työpaikka-alueet... 23 3 KAUPAN NYKYTILA... 24 3.1 Vähittäiskaupan kilpailutilanne... 24 3.1.1 Salon markkina-alue... 24 3.1.2 Päivittäistavarakaupan myynti ja myyntitehokkuus... 25 3.1.3 Erikoiskaupan myynti... 27 3.1.4 Arvio vähittäiskauppaan kohdistuvasta ostovoimasta... 28 3.1.5 Ostovoiman siirtymät... 29 3.2 Vähittäiskaupan palveluverkko... 32 3.2.1 Päivittäistavarakauppa... 33 3.2.2 Erikoiskauppa... 35 3.2.3 Salon keskustaajaman kaupan alueet... 37 3.2.4 Ydinkeskustan kaupallinen rakenne... 38 3.2.5 Kaupan palvelujen saavutettavuus... 39 4 KAUPAN KEHITYSNÄKYMÄT... 42 4.1 Kulutustottumukset... 42 4.2 Kaupan yleiset kehitysnäkymät... 43 4.3 Arvio ostovoiman kehityksestä... 44 4.4 Vireillä olevat kaupan hankkeet ja kaavavaraukset... 45 4.5 Arvio liiketilan lisätarpeesta vuoteen 2035... 47 5 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 50 5.1 Kaupan palveluverkon kehittäminen Salossa... 50 5.2 Salon ydinkeskustan kaupallinen kehittäminen... 52 5.3 Keskustaajama-alueen kaupan kehittämistarpeet... 53 5.4 Kehysalueen kaupan kehittämistarpeet... 54 5.5 Tavoitteellinen kaupan palveluverkon LUONNOS... 54 6 LÄHDELUETTELO... 57 LIITTEET... 59 Liite 1: Päivittäistavarakaupan myymälätyypit... 59 Liite 2: Erikoiskaupan toimialaryhmät ja toimialat... 60
FCG Finnish Consulting Group Oy 3 1 JOHDANTO 1.1 Selvityksen tausta ja tavoitteet Tehtävänä oli laatia Salon kaupallinen selvitys. Selvitys toimii Salon yleiskaavallisen ohjelman sekä Salon keskustan osayleiskaava 2035:n valmistelun esiselvityksenä. Kaupallisen selvityksen pohjalta laaditaan yleiskaavallisen ohjelman eri vaihtoehtojen vaikutusten arviointi sekä määritellään Salon kaupan tavoitteellinen palveluverkko. Kaupallisessa selvityksessä on esitetty Salon vähittäiskaupan nykytila, kehitysnäkymät, kehittämistarpeet ja kehittämismahdollisuudet, kaupallisten alueiden määrä, rakenne ja sijainti sekä kaupan palveluverkon kokonaisuus osana toimivaa ja kestävää alue- ja yhdyskuntarakennetta. Työssä on tunnistettu myös Salon kaupungin kaupan kehitykseen vaikuttavat vähittäiskaupan yleiset kehitystrendit ja koko Salon talousalueen vähittäiskaupan yleispiirteet. Selvitys perustuu vähittäiskaupan ja yhdyskuntarakenteen yleisten kehittämistavoitteiden tunnistamisen lisäksi olemassa olevan kaupallisen palvelurakenteen kokonaistarkasteluihin sekä väestöennusteperusteisiin ostovoimatarkasteluihin. Työssä otetaan huomioon ympäristöministeriön kaupan sijainnin ohjausta koskevat ohjeet, valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä hallituksen esitys eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain vähittäiskauppaa koskevien säännösten muuttamisesta 3.12.2010 (HE 309/2010). 1.2 Tarkastelualue Kaupallisen selvityksen tarkastelualueena on Salon talousalue, johon kuuluvat Salo, Somero, Kemiönsaari, Koski Tl ja Marttila. Salon talousalue on määritelty sen perusteella, mistä asiointien arvioidaan pääasiallisesti suuntautuvan Saloon ja mihin Salon kaupan kehittämisen vaikutusten arvioidaan ulottuvan. Salon talousalueen osalta on selvitetty kaupan tunnusluvut ja kaupan palveluverkon yleispiirteet. Tarkempi yhdyskuntarakennetta ja kaupan sijoittumista koskeva tarkastelu on tehty Salon kaupungin alueelta. 1.3 Keskeisiä kaupan käsitteitä Seuraavaan on koottu tässä selvityksessä käytettyjä keskeisiä kaupan käsitteitä. Lähteitä ovat olleet mm.: Heinimäki Heikki: Kaupan toimintaympäristö (2006), Ympäristöministeriö: Kauppa kaavoituksessa (2004) ja Santasalo Tuomas: Paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppa, tulkinnan ongelmia (2008). Keskeinen tietolähde ovat myös lukuisat kaupan edustajien kanssa käydyt keskustelut. Kaupan toimialat Päivittäistavarakauppa. Pohjoismaisella termillä päivittäistavara tarkoitetaan elintarvikkeiden ohella sellaisia tuotteita, joita ihmiset ovat tottuneet hankkimaan elintarvikeostosten yhteydessä. Päivittäistavaroihin luetaan siten ruoka, juomat, tupakkatuotteet, teknokemian tuotteet, kodin paperit, lehdet sekä kosmetiikka.
4 FCG Finnish Consulting Group Oy Päivittäistavaramyymälällä tarkoitetaan yleisimmin edellä mainittujen päivittäistavaroiden koko sortimentin valikoimaa myyvää, pääasiassa itsepalveluperiaatteella toimivaa market-tyyppistä elintarvikemyymälää. Ruoan osuus päivittäistavaramyymälöiden kokonaismyynnistä on noin 80 %. Päivittäistavaroita myydään myös kioskeissa, huoltoasemilla ja päivittäistavaroiden erikoismyymälöissä. Erikoiskauppa. Tietyn tuoteryhmän kauppaan ja siihen liittyviin palveluihin erikoistunut myymälä. Erikoiskauppa kerää asiantuntemustaan tiettyyn tuoteryhmään ja siihen liittyviin palveluihin. Erikoiskauppa on yleensä keskittynyt ns. käyttötavaroiden myyntiin. Erikoiskaupalle on tyypillistä keskeinen sijainti, joka ymmärretään kaavoituksessa pääosin keskustatoiminnoiksi. Erikoiskauppa-käsitteen alle kuuluvat kuitenkin myös kaupat, jotka hakeutuvat ja myös paremmin soveltuvat keskustojen ulkopuolelle (tilaa vaativa erikoiskauppa). Tilaa vaativa erikoiskauppa. Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei esitetä yksiselitteistä tulkintaa paljon tilaa vaativalle erikoistavaran kaupalle. Ympäristöministeriön suosituksen (Ympäristöministeriö 2000) mukaan paljon tilaa vaativat erikoiskaupan myymälät ovat: - Moottoriajoneuvojen kauppa - Moottoriajoneuvojen varaosien ja tarvikkeiden kauppa - Rengaskauppa - Venekauppa - Veneilytarvikkeiden kauppa - Matkailuvaunujen kauppa - Huonekalukauppa - Sisustustarvikekauppa (rakenteellinen sisutus) - Rautakauppa - Rakennustarvikekauppa - Maatalouskauppa - Puutarha-alan kauppa - Kodintekniikkakauppa Erikoiskauppa on viime vuosina kehittynyt voimakkaasti. Muutokset näkyvät myös tilaa vaativassa erikoiskaupassa tuotevalikoimien laajentumisena. Osa liikkeistä keskittyy vain oman toimialansa tuotteisiin, mutta osassa liikkeistä on sekä tilaa vaativan erikoiskaupan että muiden erikoiskaupan toimialojen tuotteita. Tämän takia yksittäisen myymälän kohdalla rajan vetäminen siihen, onko kysymyksessä paljon tilaa vaativan erikoiskaupan myymälä, on hankalaa. Rakennuslain uudistuksen myötä myös tilaa vaativa erikoiskauppa tulee kaupan sijainnin ohjauksen piiriin. Vähittäiskaupan toimialaryhmät Tässä selvityksessä vähittäiskauppaa tarkastellaan jaoteltuna päivittäistavarakauppaan ja erikoiskauppaan (tilaa vievä erikoiskauppa ja muu erikoiskauppa). Päivittäistavarakaupan tarkasteluissa on käytetty A.C.Nielsen Finland Oy:n myymälätyyppien luokittelua (liite 1). Erikoiskaupan luokitukset perustuvat Tilastokeskuksen toimipaikkarekisteriin, jossa on käytetty vuoden 2008 toimialaluokitusta (TOL 2008). Erikoiskaupan toimialaryhmät ja niihin kuuluvat toimialat on esitetty liitteessä 3. Tavaratalo- ja hypermarketkaupan ostovoima- ja myyntitiedot jakautuvat sekä päivittäistavarakauppaan että erikoiskaupan eri toimialoille.
FCG Finnish Consulting Group Oy 5 Erilaisia myymälätyyppejä Hypermarket on monen alan tavaroita myyvä, pääosin itsepalveluperiaatteella toimiva myymälä, jossa myynnin painopiste on päivittäistavaroissa. Hypermarketin myyntipinta-ala on yli 2 500 neliömetriä. Elintarvikkeiden osuus on alle puolet (<50 %) myyntipinta-alasta. Mikäli elintarvikkeiden osuus myyntipinta-alasta on yli puolet, kyseessä on suuri supermarket. Hypermarket voi sijaita keskustassa tai keskustan lähialueella, kauppakeskuksessa, hypermarket-keskuksessa tai keskustan ulkopuolella liikenteellisesti hyvin saavutettavissa olevalla paikalla. Hypermarket-myymälä toimii yleensä yhdessä tasossa ja kassat ovat uloskäynnin yhteydessä. Pysäköintitiloja on runsaasti ja ne sijaitsevat maan tasossa. Määritelmän mukaisia hypermarketteja Salossa ovat Prisma, Citymarket ja Euromarket. Supermarket on pääosin itsepalveluperiaatteella toimiva ruoan myyntiin keskittyvä päivittäistavaramyymälä, jonka myyntipinta-ala on yli 400 m 2 (pieni supermarket on 400-999 m 2 ja iso supermarket: yli 1 000 m 2 ). Supermarketissa elintarvikkeiden osuus on yli puolet (>50 %) myyntipintaalasta. Supermarket voi sijaita asuntoalueilla, keskuksissa tai niiden ulkopuolella liikenteellisesti hyvin saavutettavissa olevilla paikoilla. Isoja supermarketteja ovat K-supermarketit, osa S-marketeista ja Salon Lidl. Pieniä supermarketteja ovat osa K-marketeista, osa S-marketeista, Valintatalo ja Someron Lidl. Valintamyymälät voidaan jakaa myyntipinta-alan mukaan pieniin (100-199 m 2 ) ja suuriin (200-399 m 2 ) myymälöihin. Valintamyymälöiden myynnistä vähintään 2/3 on elintarvikemyyntiä. Valintamyymälät ovat luonteeltaan lähikauppoja. Valintamyymälöitä ovat esim. M-marketit, osa K-marketeista, K-exstrat, Sale-myymälät, osa ABC-marketeista ja Siwa-myymälät. Myyntipinta-alaltaan alle 400 neliön päivittäistavaramyymälät saavat olla avoinna ympäri vuorokauden juhlapyhiä lukuun ottamatta. Huoltoasemien alle 400 neliön päivittäistavaramyymälät voivat olla auki myös juhlapyhinä. Tavaratalo on monen eri alan tavaroita myyvä myymälä, jonka myyntipintaala on yli 1 000 neliömetriä. Tavaratalossa minkään tavararyhmän osuus myyntipinta-alasta ei ylitä puolta ja eri osastot vastaavat alansa erikoisliikkeiden valikoimaa. Tavaralajitelmaan kuuluvat elintarvikkeiden ohella yleensä vapaa-aikaan, pukeutumiseen, asumiseen, kosmetiikkaan sekä kirja- ja paperialaan liittyvät tavarat. Mikäli jonkun tavararyhmän myyntipinta-ala on vähintään 50 %, on kyseessä ao. toimialalla toimiva erikoiskaupan suurmyymälä (erikoistavaratalo). Tavaratalo voi sijaita kaupungin ydinkeskustassa tai aluekeskuksessa. Tavaratalossa on korkea palveluaste. Pysäköintitiloja saattaa olla varsin rajoitetusti. Kassat sijaitsevat eri osastoilla. Tavaratalossa on yleensä useita myymäläkerroksia. Tavarataloiksi luokiteltuja myymälöitä Salossa ovat Anttila ja Sokos. Laajan tavaravalikoiman myymälät (ns. halpahintamyymälät) ovat hyvin erityyppisiä. Joidenkin myymälöiden tuotevalikoima painottuu tilaa vaativaan kauppaan ja joidenkin keskustahakuiseen erikoiskauppaan. Päivittäistavaroiden osuus myyntipinta-alasta on yleensä pieni (alle 10 %), mutta viime vuosina osuus on kasvanut ja kasvun ennustetaan jatkuvan. Osa laajan tavaravalikoiman myymälöistä muistuttaakin tuotevalikoimaltaan jo hypermarketteja. Salossa toimivia laajan tavaravalikoiman myymälöitä ovat mm. HongKong ja Tarjoustalo.
6 FCG Finnish Consulting Group Oy Vähittäiskaupan suuryksiköllä tarkoitetaan uudistuvan maankäyttö- ja rakennuslain mukaan yli 2 000 kerrosneliömetrin suuruista vähittäiskaupan suurmyymälää. Suuryksiköitä ovat hypermarketit, tavaratalot, suuret laajan tavaravalikoiman myymälät (ns. halpahallit), suuret supermarketit sekä tilaa vaativan ja muun erikoiskaupan suurmyymälät. Vähittäiskaupan tilastoinnissa ei käytetä määritteenä kerrosneliömetrejä vaan myyntineliömetrejä. Kerrosalaltaan 2 000 neliön myymälä vastaa myyntipinta-alaltaan noin 1 500 neliön myymälää. Kaupallisten keskusten määritelmiä Kauppakeskus muodostuu liikerakennuksesta, jossa myymälät ja palvelut avautuvat sisäänpäin käytäville tai keskusaukiolle. Vuokrattavan liiketilan määrä on yleensä vähintään 5000 h-m 2. Kauppakeskuksessa on vähintään 10 myymälää. Kauppakeskuksessa on yksi tai useampi ankkuri- tai veturiyritys ja joukko avainyrityksiä sekä muita myymälöitä ja palveluja. Palvelut voivat olla joko kaupallisia tai julkisia. Yksittäisen ankkuriyrityksen osuus liiketilan kokonaismäärästä ei ylitä 50 %:ia. Hypermarket-keskus muodostuu yhdestä liikerakennuksesta, jossa on hypermarket ja vähintään kymmenen muuta myymälää tai muita palveluja. Ne kaikki aukeavat katetulle käytävälle. Hypermarketkeskus toimii tavallisesti yhdessä tasossa. Hypermarketin osuus on yli 50 prosenttia liiketilan kokonaismäärästä. Erikoiskauppojen keskus (Retail park) muodostuu useammasta liikerakennuksesta. Keskuksessa toimii lähinnä erikoiskaupan suurmyymälöitä. Erikoiskauppojen keskus sijaitsee yleensä keskusta-alueen ulkopuolella yhdessä tasossa ja aukeaa ulkotilaan yhteiselle pysäköintialueelle. Liikeidea perustuu toimialojen keskittymiseen, mikä lisää kaupan keskuksen vetovoimaa. Esim. vapaa-ajan tuotteiden, asumisen, sisustamisen ja rakentamisen tuotemaailmat muodostavat ehjän, kuluttajaa kiinnostavan kokonaisuuden. Tilaa vaativan erikoiskaupan lisäksi tällaiseen keskittymään sijoittuu usein myös pienempiä erikoiskauppoja kuten urheiluliikkeitä. Suomen Retail Park - keskusten koko vaihtelee markkinoista ja kilpailutilanteesta riippuen. Pienimmät sijoittuvat kokoluokkaan 15 000 k-m 2 ja suunnitteilla olevat suurimmat keskukset ovat yli 100 000 k-m 2. Merkkituotemyymälöiden keskus (Factory Outlet Center) muodostuu useasta liikerakennuksesta. Keskuksessa toimi tyypillisesti yksittäisten tuotemerkkien myyntiin keskittyneitä erikoistavaramyymälöitä. Keskuksen edullinen hintataso perustuu siihen, että tuotevalikoimaan ei kuulu uusimpia mallistoja. Merkkituotemyymälöiden keskus sijoittuu yleensä keskustan ulkopuolelle ja keskuksella on yhteinen johto ja markkinointi. Vähittäiskaupan myymäläkeskittymällä tarkoitetaan yksittäistä liikerakennusta, jossa on useita myymälöitä tai usean liikerakennuksen muodostamaa kokonaisuutta, jossa myymälöillä on yhteisiä toimintoja kuten yhteinen pysäköintialue tai kokonaisuudella on yhteinen johto ja markkinointi. Sellaisen vähittäiskaupan myymäläkeskittymän toteuttamiseen, joka vaikutuksiltaan vastaa vähittäiskaupan suuryksikköä, sovelletaan vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevia säännöksiä.
FCG Finnish Consulting Group Oy 7 1.4 Kaupan sijainnin ohjaus Kaupan sijainnin ohjauksen tavoitteet Kaupan sijainnin ohjauksen tavoitteena on (Ympäristöministeriö 2009): - turvata kestävä yhdyskuntakehitys ja palvelujen saatavuus, - kaupunkien keskustojen elinvoimaisuuden säilyttäminen, - asuntoalueiden päivittäistavarakaupan edellytysten turvaaminen, - eri väestöryhmien palvelujen turvaaminen, - varautua väestön ikääntymiseen, - hillitä ilmastonmuutosta pysäyttämällä yhdyskuntarakenteen hajautuminen ja autoliikenteen kasvu, - luoda edellytyksiä toimivalle kilpailulle. Maankäyttö- ja rakennuslain vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevien säännösten tavoitteena on turvata kestävä yhdyskuntakehitys ja palvelujen saatavuus eri väestöryhmille hillitsemällä kaupan palvelujen siirtymistä keskustojen ja asuinalueiden ulkopuolelle. Keskustoilla (keskustat ja aluekeskukset) on etusija vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoituspaikkana. Säännökset eivät kiellä suuryksiköiden sijoittumista keskustojen ulkopuolelle, mutta sijoittumisen edellytykset on aina erikseen selvitettävä. Nykyiset kaupan ohjaussäännökset tulivat voimaan vuonna 1999. Säännösten voimassaoloaikana toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi ja ilmastonmuutoksen torjuminen on noussut keskeiseksi kysymykseksi. Kaupan yksikkökoon kasvaessa kaupan sijainnilla on aikaisempaa suurempi vaikutus yhdyskuntarakenteeseen ja ympäristöön. Yhteiskunnallisesti merkittäväksi kysymykseksi on noussut myös väestön ikääntyminen, johon varautuminen korostaa lähipalveluiden merkitystä. Lisäksi on aikaisempaa enemmän kiinnitetty huomiota toimivan kilpailun edellytyksiin kaupan alalla. Kaupan sijainnin vaikutus yhdyskuntarakenteen kehitykseen on kasvanut. Erityisen merkittävät vaikutukset on kaupan suuryksiköiden sijoittumisella kaupunkien ulosmeno-, ohitus- ja kehäteiden varsille, jolloin hierarkkisen keskusverkon rinnalle liikenteen solmukohtiin syntyy kaupan alueita, joilla asiointi perustuu lähes yksinomaan henkilöauton käyttöön. Kauppapaikan valinta pelkästään henkilöauton käyttöön perustuvan saavutettavuuden perusteella johtaa usein ristiriitaan yhdyskuntien kehittämisen ekologisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tavoitteiden kanssa. Kaupan ohjausjärjestelmä Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmä tarjoaa kunnille ja maakuntien liitoille välineet ohjata kaupan palvelurakenteen kehitystä ja hallita sen muutoksia. Kaavahierarkiassa maakuntakaava ohjaa yleis- ja asemakaavojen laatimista ja yleiskaava asemakaavan laatimista. Kullakin kaavatasolla on omat tehtävänsä. Kaavoja laadittaessa on otettava huomioon maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetyt eri kaavamuotoja koskevat sisältövaatimukset. Maakuntakaavassa kaupan palveluverkon suunnittelun ja vähittäiskaupan suuryksiköiden sijainnin ohjauksen kannalta keskeisiä sisältövaatimuksia ovat maakunnan tarkoituksenmukaisen alue- ja yhdyskuntarakenteen, ympäristön ja talouden kannalta kestävien liikenteen järjestelyjen sekä maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytysten huomioon ottaminen. Maakuntakaavassa osoitetaan merkitykseltään seudulliset vähittäiskaupan suuryksiköt.
8 FCG Finnish Consulting Group Oy Yleiskaavassa kaupan palveluverkon suunnittelun ja vähittäiskaupan suuryksiköiden sijainnin ohjauksen kannalta keskeisiä sisältövaatimuksia ovat yhdyskuntarakenteen toimivuuden, taloudellisuuden ja ekologisen kestävyyden, olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyödyntämisen, palvelujen saatavuuden, eri väestöryhmien kannalta tasapainoisen elinympäristön sekä kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytysten huomioon ottaminen. Asemakaavalla toteutetaan kaupallisten palvelujen kehittämistä koskevia yleiskaavan tavoitteita ja ohjataan palvelujen toteutusta. Asemakaavassa määritellään kaupallisten palvelun mitoitus, kaupan laatu ja tarkka sijainti. Asemakaavan sisältövaatimuksissa korostuvat palvelujen alueellinen saatavuus, elinympäristön laatu ja liikenteen järjestämiseen koskevat määräykset. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ohjaavat yhdyskuntarakenteen ja kaupan palveluverkon suunnittelua kaavoituksessa. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa (VN 13.11.2008) painottuu erityisesti ilmastonmuutoksen hillintä ja sen myötä yhdyskuntarakenteen eheyttämistä, liikennettä ja kauppaa koskevat tavoitteet. Yhdyskuntarakennetta ja kauppaa koskevat erityisesti seuraavat tavoitteet: - yhdyskuntarakennetta kehitetään siten, että palvelut ja työpaikat ovat hyvin eri väestöryhmien saavutettavissa ja mahdollisuuksien mukaan asuinalueiden läheisyydessä siten, että henkilöautoliikenteen tarve on mahdollisimman vähäinen. - kaupunkiseutuja kehitetään tasapainoisina kokonaisuuksina siten, että tukeudutaan olemassa oleviin keskuksiin. Keskuksia ja erityisesti niiden keskusta-alueita kehitetään monipuolisina palvelujen, asumisen, työpaikkojen ja vapaa-ajan alueina. - maakuntakaavoituksessa ja yleiskaavoituksessa tulee edistää yhdyskuntarakenteen eheytymistä ja esittää eheyttämiseen tarvittavat toimenpiteet. Kaupunkiseuduilla on varmistettava joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä edistävä liikennejärjestelmä ja palvelujen saatavuutta edistävä keskusjärjestelmä ja palveluverkko sekä selvitettävä vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittuminen. - uusia asuin-, työpaikka- tai palvelualueita ei tule sijoittaa irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta. Vähittäiskaupan suuryksiköt sijoitetaan tukemaan yhdyskuntarakennetta. Näistä tavoitteista voidaan poiketa, jos tarve- ja vaikutusselvityksiin perustuen pystytään osoittamaan, että alueen käyttöönotto on kestävän kehityksen mukainen. - alueidenkäytöllä edistetään elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä osoittamalla elinkeinotoiminnalle riittävästi sijoittumismahdollisuuksia olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta hyödyntäen. Runsaasti henkilöautoliikennettä aiheuttavat elinkeinoelämän toiminnot ohjataan olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisään tai muuten hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle. Maankäyttö- ja rakennuslaki sisältää vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevat erityiset säännökset, joilla pyritään ohjaamaan suurten yksiköiden sijaintia. Säännöksiä sovelletaan myös myymälöiden merkittäviin laajennuksiin ja sellaisiin vähittäiskaupan myymäläkeskittymiin, jotka ovat vaikutuksiltaan verrattavissa vähittäiskaupan suuryksikköön. Vähittäiskaupan suuryksiköllä tarkoitetaan kooltaan yli 2000 k-m 2 :n vähittäiskaupan myymälää. Kerrosalaltaan 2 000 kerrosneliön myymälä vastaa myyntipinta-alaltaan noin 1 500 neliön myymälää.
FCG Finnish Consulting Group Oy 9 Kaupan sijainnin ohjauksen uudistaminen Kaupan sijainnin ohjauksen arviointityöryhmän (Ympäristöministeriö 2009) mukaan kaupan nykyisellä ohjausjärjestelmällä ei ole pystytty riittävästi tukemaan yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja yhdyskuntien toimivuutta eikä varmistamaan kaupan palveluverkon pitkäjänteistä kehittämistä. Arviointityöryhmän ehdotukset kaupan sijainnin ohjauksen tehostamiseksi tähtäävät kokonaisvaltaisen otteen vahvistamiseen kaupan palveluverkon kehittämisessä erityisesti kaupunkiseuduilla. Hallitus antoi 3.12.2010 Eduskunnalle esityksen maankäyttö- ja rakennuslain vähittäiskauppaa koskevien säännösten muuttamisesta (HE 309/2010). Esitys hyväksyttiin Eduskunnassa 15.3.2011. Lakimuutos tulee voimaan huhtikuun 2011 aikana. Muutosten tavoitteena on selkeyttää vähittäiskaupan ohjauksen periaatteita ja saattaa ohjausjärjestelmä vastaamaan muuttuneita ja muuttuvia olosuhteita. Muutosten taustalla ovat yhtäältä kaupan toiminnan muutokset ja muu yhteiskunnallinen kehitys, muun muassa väestön ikääntyminen, toisaalta ilmastotavoitteet ja yhdyskuntarakenteen ohjaamisen merkitys ilmastotavoitteiden toteutumisen kannalta. Vähittäiskauppaa koskevat säännökset on voimaan tulevassa laissa koottu erilliseen lukuun. Laissa säädetään maakunta- ja yleiskaavoille erityiset vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevat sisältövaatimukset. Sisältövaatimuksilla linjataan, ettei suunniteltu maankäyttö saa haitata keskustojen kaupallisia palveluita ja kehittämistä. Palveluiden on mahdollisuuksien mukaan oltava saavutettavissa myös joukkoliikenteellä, ja kaavoituksella on edistettävä sellaisen palveluverkon muodostumista, jossa asiointimatkat ovat kohtuullisia ja liikenteen haitat mahdollisimman vähäisiä. Säännöksiin on kirjattu myös keskustan ensisijaisuuden periaate vähittäiskaupan suuryksiköiden sijaintipaikkana. Laissa vahvistetaan maakuntakaavoituksen asemaa kaupan ohjauksessa. Maakuntakaavoissa on esitettävä kaupan enimmäismitoitus ja merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön mitoituksen alaraja. Vähittäiskaupan suuryksiköllä tarkoitetaan yli 2 000 kerrosneliömetrin suuruista vähittäiskaupan myymälää. Vähittäiskaupan suuryksikön määritelmä muuttuu siten, että siihen sisältyy myös paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppa (esimerkiksi auto-, rauta-, kodinkone- ja huonekaluliikkeet). Lakia sovelletaan paljon tilaa vaativaan erikoistavaran kauppaan kuitenkin vasta neljän vuoden kuluttua lain voimaantulosta.
10 FCG Finnish Consulting Group Oy 2 KAAVOITUSTILANNE JA YHDYSKUNTARAKENNE 2.1 Kaavoitustilanne ja keskusverkko 2.1.1 Salon seudun maakuntakaava Ympäristöministeriö vahvisti Salon seudun maakuntakaavan 12.11.2008. Kaava-alue käsittää Salon seutukunnan alueen (Salo ja Somero). Kuva 1. Ote Salon seudun maakuntakaavasta (Varsinais-Suomen liitto 2006).
FCG Finnish Consulting Group Oy 11 Vähittäiskaupan suuryksiköt sijoittuvat maakuntakaavan mukaan keskustatoimintojen alueille. Uusia, erillään olevia vähittäiskaupan suuryksiköitä kaavassa ei ole osoitettu. Maakuntakaavassa ei ole myöskään osoitettu erillisiä aluevarauksia tilaa vaativan erikoiskaupan myymälöille, vaan ne voivat sijoittua kaavan yleispiirteisen luonteen pohjalta joko työpaikka-, teollisuustai keskusta-alueille. Pienet myymälät voivat sijoittua myös pääosin asumiseen varatuille taajamatoimintojen alueille. Maakuntakaavassa keskustatoimintojen alueita ja kohteita (C ja c) on osoitettu Salon ja Someron kuntakeskuksiin sekä Salon alueella lisäksi Halikon, Suomusjärven, Kiskon ja Perniön taajamiin. Ote maakuntakaavan merkinnöistä ja määräyksistä (Varsinais-Suomen liitto 2006):
12 FCG Finnish Consulting Group Oy 2.1.2 Salon kaupungin yleiskaava 2020 Salon kaupunginvaltuusto hyväksyi Salon kaupungin yleiskaava 2020:n marraskuussa 2006 ja kaava tuli voimaan 13.5.2009. Yleiskaava 2020 on Halikon keskustan osayleiskaavan ohella ainoa oikeusvaikutteinen yleiskaava uuden Salon alueella. Halikossa, Kiskossa ja Särkisalossa on lisäksi voimassa oikeusvaikutteisia rantaosayleiskaavoja. Yleiskaava 2020 kattaa entisen Salon kaupungin alueen ja siinä on osoitettu tulevaisuuden uudet rakentamisen alueet sekä keskeiset liikenneväylät. Kuva 2. Ote Salon yleiskaava 2020:stä (Salon kaupunki 2006). Asuminen Nykyiset asuinalueet Yleiskaavassa nykyisille asuinalueille ei ole osoitettu juurikaan muutoksia. Keskustassa nykyistä pientaloasutusta muuttuu kerrostaloalueeksi Turuntien, Helsingintien ja Salonkadun varsilla ja keskustan laajat pientaloalueet tiivistyvät hieman. Nykyiset kerrostaloalueet eivät muutu ja myös keskustan ulkopuoliset pientaloalueet säilyvät lähes ennallaan. Maaseudulla hajaasutus lisääntyy vain jonkin verran. Keskusta-alue Tiivistä uutta asuntoaluetta on osoitettu pääosin keskustan alueelle ja vain jonkin verran keskustan ulkopuoliselle alueelle. Keskusta-asuminen kiinnostaa sekä nuorta koulutettua väkeä että iäkkäämpää väkeä.
FCG Finnish Consulting Group Oy 13 Muutosalueet Keskustan tuntumassa olevia teollisuus- ym. alueita on suunniteltu muutettavaksi tiiviiksi asuntoalueiksi. Kyseisten alueiden maankäyttö on nykyisellään tehotonta ja osin myös ympäristöhäiriöitä tuottavaa. Uusi pientalorakentaminen Taajaman laidoille on osoitettu laajat uudet pientalorakentamisen alueet. Pääkasvusuunnat ovat pohjoinen (Tupuri ja Isokylä) ja etelä (Viitannummi, Viitanlaakso, Pappinen, Aarnionperä ja Sirkkula). Idässä ja luoteessa on pienempiä uusia aluevarauksia. Kuva 3. Salo yleiskaava 2020, asuminen ja uudisrakentamisalueet (Salon kaupunki 2006).
14 FCG Finnish Consulting Group Oy Tulevaisuuden varaus Tupurin asuntoalueen itäpuolinen metsäalue on merkitty mahdolliseksi asumisen ja virkistyksen laajenemisalueeksi. Toistaiseksi alue on maa- ja metsätalousaluetta, jolla on merkitystä virkistyskäytössä. Maaseudun rakentaminen Maaseudun hajarakentamista ei rajoiteta mutta ei myöskään tueta. Painetta hajarakentamiseen torjutaan ensisijaisesti runsaalla pientaloalueiden tarjonnalla kaava-alueilla. Monilla maa ja metsätalousalueilla on myös ympäristöarvoihin perustuvia hajarakentamista rajoittavia tai ohjaavia suosituksia. Etelässä merenrannikon tuntumassa olevat kylämäiset taajamat (Merikulma, Hämeenkyläntie) voivat täydentyä vain hieman, mutta niillä on tulevaisuudessa enemmän kasvumahdollisuuksia, mikäli ne saadaan edullisesti viemäriverkon piiriin. Työpaikat Uutta työpaikkarakentamista yleiskaavassa on esitetty itään Metsäjaanuun, vanhan ykköstien molemmin puolin. Alue on tarkoitettu sellaisille toiminnoille, jotka eivät sovellu tai mahdu keskustan tuntumaan, kuten jätteidenkäsittely, logistiikkakeskukset, ympäristöhäiriötä aiheuttava tuotanto, varastointi jne. Alue ei sovi pienille yrityksille eikä työvoimavaltaisille toiminnoille. Vanhan ykköstien eteläpuolella oleva alue on asemakaavoitettu, mutta rakentamaton. Ykköstien pohjoispuolella oleva alue on kaavoittamaton. Kuva 4. Salo yleiskaava 2020, toimitilat (Salon kaupunki 2006).
FCG Finnish Consulting Group Oy 15 Etelä-Ollikkalan ja Anjalan teollisuusalueet muuttuvat enenevästi tilaa vaativan kaupan ja palvelujen alueiksi. Hornin teollisuusalueen pohjoisosassa on varattu selvitysalue, joka saattaa sopia asuntokäyttöön tai palveluille. Kaupan palvelut Yleiskaavassa varaudutaan palvelujen nopeaan kasvuun ja monipuolistumiseen. Erikoiskauppa kasvaa ydinkeskustan alueella ja tilaa vaativa erikoiskauppa ryhmittyy valtatien 110 varteen Saloon ja Halikkoon. Ydinkeskusta Keskustatoimintojen alue laajenee jonkin verran. Keskustassa on runsaasti kaupan, toimitilojen, hallinnon ja julkisten palvelujen, matkailun ja kulttuurin lisärakentamisen mahdollisuuksia. Maankäyttö voi tehostua huomattavasti nykyisestä. Keskusta säilyttää asemansa palvelujen tärkeimpänä keskittymänä. Meriniitty Meriniityssä asemakaava sallii tilaa vaativan erikoiskaupan ja teollisuuden palvelutoimintojen lisääntymisen. Alueen etuna on sijainti ydinkeskustan tuntumassa. Hornin teollisuusalueen pohjoisosassa oleva selvitysalue voi sopia myös palveluille. Vanha ykköstie Tilaa vaativalle kaupalle sopivia alueita on osoitettu maantie 110:n varrelta. Näitä ovat Halikon Prismakeskukseen liittyvä Varesvuoren alue lännessä, Etelä-Ollikkalan nykyinen teollisuusalue ja Savenvalajanpuisto sekä Helsingintien itäpään alue. Ohikulkutien solmu ja Anjala Ohikulkutien pohjoisin osuus kytkee Inkereentien ja Somerontien. Somerontien tulevan liittymän yhteyteen on varattu huomattava palvelujen alue, sen luonne on vielä auki. Inkereentien liittymän vieressä oleva Anjalan teollisuusalue voi muuttua vähitellen enenevästi tilaa vaativan kaupan alueeksi. Lähipalvelut Asuntoalueiden laajetessa niille kehitetään lähipalvelukeskusten verkko. Lähipalvelukeskuksissa voi olla erilaisia peruspalveluja, päivittäistavarakauppaa ja pienyrityksiä. Läntiset asuntoalueet voivat käyttää myös Halikon kirkonkylän palveluita.
16 FCG Finnish Consulting Group Oy 2.1.3 Keskusverkko Salon seudun maakuntakaavassa (Varsinais-Suomen liitto 2006) on määritelty kaava-alueen keskusluokitus. Luokituksen mukaan Salo on seutukeskus, Perniö ja Somero aluekeskuksia sekä Halikko, Kiikala, Kisko, Kuusjoki, Muurla, Pertteli, Suomusjärvi ja Särkisalo kuntakeskuksia. Lisäksi suurimmat taajamat on määritelty kyläkeskuksiksi. Kuva 5. Salo seudun väestö ja keskusverkko (Varsinais-Suomen liitto 2006).
FCG Finnish Consulting Group Oy 17 Varsinais-Suomen maakuntasuunnitelmassa (Varsinais-suomen liitto 2010) on esitetty Varsinais-Suomen aluerakenne. Maakunnan aluerakenteen ytimen muodostaa Turun kaupunkiseudun toiminnallinen työssäkäyntialue. Sitä täydentävät ja tasapainottavat seutukuntakeskukset omine vaikutusalueineen. Muut keskukset ja maaseudun kyläverkot tarjoavat lähipalveluja maaseutualueille. Hyvät liikenneyhteydet linkittävät kaupunkiseutuja vaikutusalueineen toisiinsa kehittyviksi vyöhykkeiksi. Salon talousalueen keskuksista Salo on määritelty seutukuntakeskukseksi, Somero ja Kemiönsaari kuntakeskuksiksi sekä Koski TL, Marttila ja Salossa Perniö, Pertteli, Kisko ja Suomusjärvi alakeskuksiksi. Kuva 6. Varsinais-Suomen aluerakenne (Varsinais-Suomen liitto 2010). Salossa on vireillä palveluverkkoselvityksen laatiminen julkisten palvelujen kehittämiseksi. Selvitykseen liittyen on tehty Salon palvelukeskusten luokittelu. Alustavan luokituksen mukaan Salossa on eritasoisia palvelukeskuksia (Salon kaupunki 2010): - Keskusta muodostuu Salon keskustasta ja sitä tukevista Halikon, Perttelin ja Muurlan keskuksista. Keskusta-alue on kaupunkimaisen kehittämisen alue, jossa on laaja palvelutarjonta. - Palvelukeskuksia ovat Kiikalan, Kiskon, Kuusjoen, Perniön, Suomusjärven ja Särkisalon keskukset. Keskuksissa on mm. ala-asteen koulupalvelut, päiväkotipalvelut sekä lääkärin/ hammaslääkärin vastaanottopalvelut. - Koulukyliä ovat Kokkila, Teijo, Perniön asemanseutu, Hajala, Vaskio, Hiisi ja Rekijoki. Keskuksissa on ala-asteen koulupalvelut ja päivähoitopalvelut.
18 FCG Finnish Consulting Group Oy Kuva 7. Salon julkisten palvelujen palveluverkkoluonnos (Salon kaupunki 2010). 2.2 Väestö ja asuminen 2.2.1 Väestökehitys ja väestöennuste Salon talousalueen (Salo, Somero, Kemiönsaari, Koski Tl ja Marttila) väkiluku oli vuoden 2009 lopussa noin 76 000 asukasta. Salon kaupungin alueella asui noin 54 900 asukasta, eli 72 % koko talousalueen väestöstä. Salon kaupungin väestömäärä on lisääntynyt 2000-luvulla yhteensä noin 2 300 asukkaalla (+4 %). Talousalueen muissa kunnissa väestömäärä on vähentynyt. Taulukko 1. Väestökehitys Salon talousalueella 2000-2009 (Tilastokeskus). Väkiluku Muutos 2000-2005 Muutos 2005-2009 2000 2005 2009 lkm % lkm % Salo 52 604 53 672 54 889 1 068 2 % 1 217 2 % Somero 9 789 9 606 9 402-183 -2 % -204-2 % Kemiönsaari 7663 7462 7298-201 -3 % -164-2 % Koski TL 2550 2528 2450-22 -1 % -78-3 % Marttila 2135 2064 2019-71 -3 % -45-2 % SALON TALOUSALUE 74 741 75 332 76 058 591 1 % 726 1 % Vuosimuutos 2000-2009 (%) 0,5 % -0,4 % -0,5 % -0,4 % -0,6 % 0,2 % Tilastokeskuksen uusimman (2009) väestöennusteen mukaan Salon kaupungin väestömäärä kasvaa vuosina 2009-2035 noin 8 300 asukkaalla (+15 %). Marttilan kunnassa väkiluku pysyy ennusteen mukaan nykyisellä tasolla ja muissa talousalueen kunnissa väestömäärä vähenee. Koko Varsinais- Suomen maakunnan alueella väestömäärän ennustetaan lisääntyvän vuosina 2009-2035 noin 46 000 asukkaalla (10 %).
FCG Finnish Consulting Group Oy 19 Taulukko 2. Salon talousalueen väestöennuste vuoteen 2035 (Tilastokeskus). Väkiluku Muutos 2009-2035 2009 2015 2020 2025 2030 2035 lkm % Salo 54 889 57 453 59 197 60 784 62 099 63 140 8 251 15 % Somero 9 402 9 210 9 106 9 034 8 999 8 975-427 -5 % Kemiönsaari 7 298 7 113 7 057 7 055 7 066 7 067-231 -3 % Koski TL 2 450 2 402 2 371 2 349 2 333 2 318-132 -5 % Marttila 2 019 2 011 2 016 2 030 2 038 2 043 24 1 % SALON TALOUSALUE 76 058 78 189 79 747 81 252 82 535 83 543 7 485 10 % Vuosimuutos 2009-2035 (%) 0,5 % -0,2 % -0,1 % -0,2 % 0,0 % 0,4 % 2.2.2 Asumisen sijoittuminen Kuvassa 8 on esitetty väestön määrä 250 m x 250 m ruuduittain Salossa vuoden 2010 alussa. Tummat värit kuvastavat tiheintä asutusta ja vaaleat värit harvaan asuttuja alueita. Kuva 8. Väestön sijoittuminen ja tiheys Salossa vuoden 2010 alussa (Tilastokeskus 2010). Asuminen keskittyy entisten Salon ja Halikon kuntien taajama-alueille. Tiheintä asutus on Salon keskustan kerrostalovaltaisilla alueilla. Muita suurehkoja väestökeskittymiä ovat Märynummi Halikossa, Perttelin taajama-alueet, Muurlan keskusta ja Perniön kirkonkylä. Kuvassa 9 on esitetty Salon keskusten väestömäärät.
20 FCG Finnish Consulting Group Oy Kuva 9. Väkiluvultaan suurimmat keskukset Salossa (Salon kaupunki 2010). 2.2.3 Asumisen laajenemisalueet Salon yleiskaavan 2020 mukaisia kehittyviä ja laajentuvia asuinalueita ovat tiivistyvä keskusta-alue ja taajaman laidoille osoitetut uudet pientalorakentamisen alueet. Keskustaajaman pääkasvusuunnat ovat pohjoinen (Tupuri ja Isokylä) ja etelä (Viitannummi, Viitanlaakso, Pappinen, Aarnionperä ja Sirkkula). Myös keskustan itä- ja luoteispuolella on asumisen aluevarauksia. Salon seudun maakuntakaavassa esitetty asumisen ja taajamatoimintojen kehittäminen liittyy pääasiassa nykyisten taajamien täydennysrakentamiseen tai laajentamiseen. Uusia laajennusalueita on osoitettu mm. Perniön taajaman länsipuolelle Kemiöntien varteen, Salon keskustaajaman koillis- ja eteläpuolelle sekä Muurlan ja Halikon taajamiin, joissa kasvualueet suuntautuvat Salon suuntaan muodostaen yhtenäistä nauhakaupunkiseutua. Taajama-alueiden kehittämisen lisäksi maankäytön ohjaamisen tavoitteena on tukea toimivaa kyläverkostoa ja ohjata hajarakentamista kyläkeskusten ja niiden palvelujen tuntumaan.
FCG Finnish Consulting Group Oy 21 2.2.4 Loma-asuminen Vakituisen asumisen lisäksi Salon talousalue on suosittua vapaa-ajan asumisen aluetta. Vuonna 2009 alueella oli noin 14 100 kesämökkiä. Kesämökkien määrä on lisääntynyt vuosina 2000-2009 vajaalla 900 kesämökillä (+6 %), eniten Kemiönsaarella. Salossa kesämökkien määrä on lisääntynyt vain vähän. Vuonna 2009 Salossa oli noin 7 000 kesämökkiä, joista noin puolet oli ulkopaikkakuntalaisten omistamia. (Tilastokeskus ja Salon kaupunki). Kuvassa 10 on esitetty ulkopaikkakuntalaisten omistamien loma-asuntojen sijainti. Valtaosa ulkopaikkakuntalaisten omistamista loma-asunnoista sijaitsee Salon länsi- ja eteläosissa. Taulukko 3. Salon talousalueen kesämökit 2000 ja 2009 (Tilastokeskus). Kesämökit Muutos 2000-2009 Vuosimuutos 2000-09 (%) 2000 2009 lkm % Salo 6 980 7 028 48 1 % Somero 2 024 2 120 96 5 % Kemiönsaari 3 863 4 521 658 17 % Koski TL 267 262-5 -2 % Marttila 170 234 64 38 % SALON TALOUSALUE 13 304 14 165 861 6 % 0,1 % 0,5 % 1,8 % -0,2 % 3,6 % 0,7 % Kuva 10. Ulkopaikkakuntalaisten omistamien loma-asuntojen sijoittuminen Salossa vuoden 2010 alussa (Tilastokeskus 2010).
22 FCG Finnish Consulting Group Oy 2.3 Työpaikkojen määrä ja sijoittuminen 2.3.1 Työpaikkakehitys Salon talousalueella oli vuoden 2008 lopussa yhteensä noin 33 500 työpaikkaa. Talousalueen työpaikoista 78 % (noin 26 100) sijoittui Salon kaupungin alueelle. Vuosina 2000-2008 työpaikkojen määrä on lisääntynyt Salossa vajaalla 400 työpaikalla. Myös talousalueen muissa kunnissa työpaikkamäärä on hieman kasvanut lukuun ottamatta Someron kuntaa, jossa työpaikkamäärä on vähentynyt runsaalla 200 työpaikalla. Talousalueen työpaikkamäärän kasvu on viime vuosikymmenen aikana ollut poikkeuksellisen voimakasta Salon elektroniikkateollisuuden ansiosta. Taulukko 4. Salon talousalueen työpaikat (Tilastokeskus). Työpaikat Muutos 2000-2008 2000 2008 lkm % Salo 25 742 26 102 360 1 % Somero 3 319 3 083-236 -7 % Kemiönsaari 2681 2732 51 2 % Koski TL 949 971 22 2 % Marttila 586 603 17 3 % SALON TALOUSALUE 33 277 33 491 214 1 % Vuosimuutos 2000-08 (%) 0,2 % -0,9 % 0,2 % 0,3 % 0,4 % 0,1 % Vuonna 2009 Salon työllisyystilanne heikentyi merkittävästi. Suurimpana selittäjänä oli elektroniikkateollisuuden ongelmat ja mm. Nokian suorittamat henkilöstövähennykset. Työttömien määrä oli vuonna 2008 Salon seudulla (Salo ja Somero) noin 2 000, kun vuotta myöhemmin työttömiä oli jo 3 500. Vuoden 2010 aikana työttömien määrä on lähtenyt jälleen laskuun ja avoimien työpaikkojen lukumäärä on kasvanut. Taulukko 5. Salon seudun (Salo ja Somero) ja Salon kaupungin työllisyystilanne vuosien 2007-2010 marraskuussa (Varsinais-Suomen ELY-keskus). Salon seutukunta 11/2007 11/2008 11/2009 11/2010 työvoima 30 443 30 683 30 817 30 854 työttömien määrä 1 912 2 043 3 488 3 087 työttömyysaste 6,3 6,7 11,3 10,0 avoimet työpaikat 531 169 119 190 Salon kaupunki 11/2007 11/2008 11/2009 11/2010 työvoima 26 241 26 521 26 671 26 723 työttömien määrä 1 657 1 801 3 079 2 705 työttömyysaste 6,3 6,8 11,5 10,1 avoimet työpaikat 491 152 108 183 2.3.2 Työpaikkojen sijoittuminen Salon suurimmat työpaikkakeskittymät sijaitsevat Salon ja Halikon taajamaalueilla. Salon keskustaajamassa merkittävimpiä työpaikka-alueita ovat Meriniityn alue ja Halikon asemanseudun teollisuusalueet. Salon yrityskeskittymien sijoittuminen on esitetty kuvassa 11.
FCG Finnish Consulting Group Oy 23 Kuva 11. Yrityskeskittymien sijoittuminen (Salon kaupunki 2010). 2.3.3 Uudet työpaikka-alueet Salon seudun maakuntakaavassa uusia työpaikka- ja teollisuusalueita on osoitettu Perniöön, Muurlaan, Pertteliin, Halikkoon ja Saloon. Uudet työpaikka-alueet on suunniteltu täydentämään nykyistä maankäyttöä ja ne sijoittuvat olemassa olevien liikenneyhteyksien varteen. Salossa pinta-alaltaan suurimmat työpaikka-alueet ovat Metsäjaanu keskustan itäpuolella ja Meriniitty keskustan lounaispuolella. Halikossa työpaikka-alueita on osoitettu maantien 110 tuntumaan maantien ja radan väliselle alueelle. Muurlan työpaikka-alue tukeutuu maantiehen 110 ja sijoittuu maantien 110 ja Muurlan keskustaan johtavan tien risteykseen. Perniön uusi työpaikka-alue sijoittuu Kemiöntien ja valtatien 52 risteykseen.
24 FCG Finnish Consulting Group Oy 3 KAUPAN NYKYTILA 3.1 Vähittäiskaupan kilpailutilanne 3.1.1 Salon markkina-alue Kaupallisen selvityksen tarkastelualueena on Salon talousalue, johon kuuluvat Salo, Somero, Kemiönsaari, Koski Tl ja Marttila. Tehtyjen selvitysten (mm. Suuri vaikutusaluetutkimus 2006) mukaan kyseistä aluetta voidaan pitää Salon kaupallisena vaikutusalueena, jolta suuntautuu merkittävä määrä asiointia Saloon. Seuraavassa kuvassa on esitetty asioinnin suuntautuminen elintarvikkeiden hankinnassa arkipäivinä Varsinais-Suomessa vuonna 2006. Nuolet ilmaisevat sen, kuinka suuri osa kyseisen tuotteen tai palvelun hankkineista talouksista on hankkinut sen nuolen osoittamasta kunnasta. Kartalle on piirretty vain vähintään 5 %:n asiointivirrat. (Varsinais-Suomen liitto 2007). Kuva 12. Asioinnin suuntautuminen elintarvikkeiden hankinnassa arkipäivinä Varsinais-Suomessa vuonna 2006. (Varsinais-Suomen liitto 2007). Salon kanssa kilpailevia kaupan keskuksia ovat Turku, mutta myös pääkaupunkiseudun kaupan keskusten vaikutus tuntuu Salossa. Pohjoisessa Loimaan ja Forssan kaupan yksiköt rajoittavat Salon vaikutusalueen laajentumista ja idässä ja etelässä Lohja ja Tammisaari rajaavat Salon vaikutusaluetta.
FCG Finnish Consulting Group Oy 25 3.1.2 Päivittäistavarakaupan myynti ja myyntitehokkuus Salon talousalueen vuoden 2009 päivittäistavaramyynnistä (sisältää kaikkien päivittäistavaramyymälöiden, kioskien ja laajan tavaravalikoiman myymälöiden päivittäistavaramyynnin) toteutui noin 73 % Salon kaupungin alueella. Muiden kuntien osuudet talousalueen päivittäistavaramyynnistä vaihtelivat Marttilan 1 %:sta Someron 13 %:iin. (A.C.Nielsen Finland Oy). Pt-myynnin ja väestön osuudet kunnittain Salon talousalueella 2009 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Salo 72 % 73 % Somero Kemiönsaari 12 % 13 % 10 % 11 % Koski TL Marttila 3 % 2 % 3 % 1 % Väestö PT-myynti Kuva 13. Salon talousalueen päivittäistavaramyynnin (ml. kioskien ja laajan tavaravalikoiman myymälöiden pt-myynti) ja väestön jakautuminen kunnittain 2009 (A.C.Nielsen Finland Oy). Vuoden 2009 lopussa Salon talousalueen päivittäistavaramyymälöiden PTmyyntialasta oli noin 71 % Salon kaupungin alueella. Muiden kuntien osuudet vaihtelivat Marttilan 2 %:sta Someron 15 %:iin. (A.C.Nielsen Finland Oy). Pt-myyntialan ja väestön osuudet kunnittain Salon talousalueella 2009 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Salo 72 % 71 % Somero Kemiönsaari 12 % 15 % 10 % 10 % Koski TL Marttila 3 % 2 % 3 % 2 % Väestö PT-myyntiala Kuva 14. Salon talousalueen päivittäistavaramyymälöiden PT-myyntialan jakautuminen kunnittain 2009 (A.C.Nielsen Finland Oy).
26 FCG Finnish Consulting Group Oy Myymälätyypeittäin tarkasteltuna Salon päivittäistavaramyymälöiden ptmyynnistä toteutui vuonna 2009 noin 33 % hypermarketeissa ja tavarataloissa. Seuraavaksi suurin myyntiosuus oli isoilla supermarketeilla (25 %) ja isoilla valintamyymälöillä (20 %). Salon PT-myyntialasta puolestaan oli hypermarketeissa ja tavarataloissa noin 39 %, isoissa supermarketeissa noin 22 % ja isoissa valintamyymälöissä noin 20 %. A.C.Nielsen Finland Oy:n käyttämä päivittäistavaramyymälöiden myymälätyyppien luokittelu on seuraava (ks. liite 1): - Hypermarket: myyntipinta-ala 2500 m² tai yli - Tavaratalo: myyntipinta-ala 1000 m² tai yli - Supermarket, iso: myyntipinta-ala 1000 m² tai yli - Supermarket, pieni: myyntipinta-ala 400-999 m² - Valintamyymälä, iso: myyntipinta-ala 200-399 m² - Valintamyymälä, pieni: myyntipinta-ala 100-199 m² - Pienmyymälä: myyntipinta-ala alle 100 m 2 - Erikoismyymälä; vain osa päivittäistavaravalikoimaa Pt-myynti myymälätyypeittäin Salossa ja Salon talousalueella 2009 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % Hypermarket ja tavaratalo Supermarket, iso Supermarket, pieni Valintamyymälä, iso Valintamyymälä, pieni Pienmyymälä Erikoismyymälä 5 % 6 % 2 % 2 2 % 13 % 14 % 23 % 25 % 28 % 20 % 25 % 33 % Salo Talousalue Kuva 15. Päivittäistavaramyynnin jakautuminen Salossa ja Salon talousalueella myymälätyypeittäin 2009 (A.C.Nielsen Finland Oy). Pt-myyntiala myymälätyypeittäin Salossa ja Salon talousalueella 2009 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % Hypermarket ja tavaratalo Supermarket, iso Supermarket, pieni Valintamyymälä, iso Valintamyymälä, pieni Pienmyymälä Erikoismyymälä 4 5 % 3 % 1 % 11 % 15 % 28 % 22 % 24 % 20 % 24 % 39 % Salo Talousalue Kuva 16. Päivittäistavaramyymälöiden PT-myyntialan jakautuminen Salossa ja Salon talousalueella myymälätyypeittäin 2009 (A.C.Nielsen Finland Oy).
FCG Finnish Consulting Group Oy 27 Vuonna 2009 päivittäistavarakaupan myyntiala asukasta kohti oli Salon talousalueella suurempi kuin koko maassa keskimäärin. Kunnittain tarkasteltuna eniten myyntialaa asukasta kohti oli Somerolla ja vähiten Koskella. Myös päivittäistavarakaupan myynti asukasta kohti oli Salon talousalueella suurempi kuin koko maassa keskimäärin. Eniten myyntiä asukasta kohti oli Kemiönsaarella ja vähiten Marttilassa. Keskimääräistä suurempi myynti/ asukas kertoo osaltaan siitä, että alueelle tulee ostovoimaa alueen ulkopuolelta. Keskimääräistä alhaisempi myynti / asukas puolestaan kertoo ostovoiman vuodosta alueen ulkopuolelle. Päivittäistavarakaupan myyntitehokkuus ( /my-m 2 /vuosi) oli Salon talousalueella ja Salossa samaa suuruusluokkaa kuin koko maassa keskimäärin. Myyntitehokkuus oli Kemiönsaarella ja Koskella korkeampi ja Somerolla ja Marttilassa alhaisempi kuin koko maan keskiarvo. Korkea myyntitehokkuus kertoo yleensä siitä, että päivittäistavarakaupan pinta-ala on alimitoitettu, ja että kilpailua ei ole. Alhainen myyntitehokkuus puolestaan on yleensä merkki päivittäistavarakaupan ylimitoituksesta ja/tai kireästä kilpailutilanteesta. Myyntitehokkuuteen vaikuttaa omalta osaltaan myös myymälätilojen ikä, koko ja toimivuus. Myös esimerkiksi alueen kaupallinen vetovoima heijastuu myyntitehokkuuteen niin, että merkittävä alueen ulkopuolelta tuleva kysyntä (esim. loma-asukkaat) voi luoda edellytykset korkealle myyntitehokkuudelle. Taulukko 6. Päivittäistavarakaupan myyntiala/asukas, myynti/asukas ja myyntitehokkuus 2009 indeksillä esitettynä, koko maa=100 (A.C.Nielsen Finland Oy). PT-myyntiala/ PT-myynti/ Myyntiteho asukas asukas Salo 106 110 101 Somero 130 111 85 Kemiönsaari 113 121 107 Koski TL 70 81 116 Marttila 73 62 85 SALON TALOUSALUE 108 109 99 Koko maa 100 100 100 3.1.3 Erikoiskaupan myynti Salon talousalueen erikoiskaupan (pl. autokauppa) vuoden 2009 myynnistä toteutui noin 73 % Salossa. Muiden kuntien osuudet vaihtelivat Marttilan 0,4 %:sta Kemiönsaaren 12 %:iin. Koski TL:ssä erikoiskaupan myynti suhteessa väestöpohjaan on erityisen suuri. Koski TL:n erikoiskaupan myynnistä valtaosa toteutuu Rautanet Koski Oy:ssä, joka on rauta- ja maatalouskauppaan erikoistunut yritys.
28 FCG Finnish Consulting Group Oy Erikoiskaupan myynnin ja väestön osuudet Salon talousalueella 2009 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Salo 72 % 73 % Somero 6 % 12 % Kemiönsaari Koski TL Marttila 10 % 12 % 3 % 9 % 3 % 0 % Väestö Erikoiskaupan myynti Kuva 17. Salon talousalueen erikoiskaupan (pl. autokauppa) myynnin jakautuminen kunnittain 2009 (Tilastokeskus). Toimialaryhmittäin tarkasteltuna Salon erikoiskaupan myynnistä toteutui tilaa vaativan erikoiskaupan toimialoilla 28 % ja muun erikoiskaupan toimialoilla 72 %. Salon talousalueella erikoiskaupan myynnistä toteutui tilaa vaativan erikoiskaupan toimialoilla 38 % ja muun erikoiskaupan toimialoilla 62 %. 3.1.4 Arvio vähittäiskauppaan kohdistuvasta ostovoimasta Ostovoima ja sen kehitys ovat perusta kaupan palveluverkon kehittymiselle ja kaupan investoinneille. Ostovoima arvioitiin vuoden 2009 väestömäärän ja asukaskohtaisten kulutuslukujen perusteella. Kulutuslukuina käytettiin viimeisimmässä Salon seudulle tehdyssä kaupan selvityksessä käytettyjä kulutuslukuja (Tuomas Santasalo Ky 2010). Vähittäiskauppaan kohdistuva ostovoima oli vuonna 2009 Salossa arviolta noin 379 milj., josta päivittäistavarakaupan ostovoima oli noin 164 milj., tilaa vaativan kaupan ostovoima noin 73 milj. ja muun erikoiskaupan ostovoima noin 142 milj.. Salon talousalueen vähittäiskaupan ostovoima oli vuonna 2009 yhteensä noin 519 milj., josta päivittäistavarakaupan ostovoima oli noin 225 milj., tilaa vaativan kaupan ostovoima noin 100 milj. ja muun erikoiskaupan ostovoima noin 194 milj.. Taulukko 7. Arvio vähittäiskauppaan kohdistuvasta ostovoimasta 2009. Ostovoima 2009, milj. Päivittäis- Erikois- Tilaa Muu Vähittäistavara- kauppa vaativa erikois- kauppa kauppa yhteensä kauppa kauppa yhteensä Salo 164 215 73 142 379 Somero 27 35 12 23 62 Kemiönsaari 21 27 9 18 48 Koski TL 7 9 3 6 16 Marttila 6 8 3 5 14 Salon talousalue 225 294 100 194 519
FCG Finnish Consulting Group Oy 29 Ostovoimalaskelma kuvaa tietyn alueen väestömäärään perustuvaa ostovoimapotentiaalia kaupan eri toimialoilla. Ostovoima kertoo alueen markkinapotentiaalin, muttei sitä, missä asukkaat tämän potentiaalinsa käyttävät eli missä ostovoima toteutuu myyntinä. Vakituisten asukkaiden lisäksi ostovoimaa tuovat paikkakunnalle lomaasukkaat ja matkailijat. Salossa oli vuonna 2009 noin 7 000 loma-asuntoa, joista noin puolet oli ulkopaikkakuntalaisten omistuksessa. (Tilastokeskus ja Salon kaupunki). Jos oletetaan talouden keskikooksi 2,2 henkilöä, ulkopaikkakuntalaisia mökkiläisiä on noin 7 700 henkilöä. Jos lisäksi oletetaan, että he viipyvät paikkakunnalla keskimäärin kuukauden vuodessa, lisäävät lomaasukkaat laskennallisesti Salon kokonaisväestömäärää noin 640 hengellä. Tämä lisää Salon vuoden 2009 päivittäistavarakaupan ostovoimaa noin 2 milj.. 3.1.5 Ostovoiman siirtymät Ostovoiman siirtymä on kunkin alueen vähittäiskaupan myynnin ja ostovoiman erotus. Kuluttajat eivät tee kaikkia ostoksia omalta paikkakunnalta, vaan osa ostoksista hankitaan oman asuinalueen ja oman kunnan ulkopuolelta. Vastaavasti muualla asuvat tuovat asianomaiselle paikkakunnalle ulkopuolista ostovoimaa. Kun ostovoiman siirtymä on positiivinen eli myynti on suurempi kuin ostovoima, kaupan palvelut ovat vetovoimaisia ja saavat ostovoimaa muualta. Kun ostovoiman siirtymä on negatiivinen eli myynti on pienempi kuin ostovoima, ostovoimaa siirtyy alueen ulkopuolelle. Päivittäistavarakaupan ostovoiman siirtymä Päivittäistavarakaupan ostovoiman nettosiirtymä oli Salon talousalueella vuonna 2009 positiivinen (+3 %). Kunnittain tarkasteltuna Salossa (+3 %), Somerolla (+7 %) ja Kemiönsaarella (+14 %) ostovoiman siirtymä on positiivinen, muissa kunnissa negatiivinen. Kuvassa 18 on esitetty päivittäistavarakaupan ostovoiman nettosiirtymä Salon talousalueella vuonna 2009 kunnittain. Päivittäistavarakaupan ostovoiman siirtymä 2009-100 % -80 % -60 % -40 % -20 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Salo 3 % Somero 7 % Kemiönsaari 14 % Koski TL -23 % Marttila -43 % Salon talousalue 3 % Kuva 18. Salon talousalueen päivittäistavarakaupan ostovoiman siirtymä (osuus ostovoimasta) 2009 (Tilastokeskus ja A.C.Nielsen Finland Oy).