Sisältö Perusturva/ Grundtrygghet 1/2010 Tiedote ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisija Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14 00530 Helsinki Puh. (09) 7711 www.kunnat.net Koonnut Jaana Viemerö Painopaikka Savion Kirjapaino Oy, Kerava Kannen kuva Futureimagebank Tiedote on myös Internetissä Kuntaliiton kotisivulla http://www.kunnat.net/ soster Tilaukset ja osoitteenmuutokset Perusturva-tiedote jaetaan jokaiseen kuntaan, sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymiin ja eräille muille alan toimijoille maksutta. Pääkirjoitus: Askel eteenpäin pitkällä tiellä 3 Ledare: Ett steg på den långa vägen 4 Ajankohtaista 6 Köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen toiminnan teemavuosi 2010 käynnistynyt 6 Vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden palveluiden kehittämiseksi on asetettu työryhmä 6 Lapset ja vanhukset köyhyysriskissä Euroopassa 6 Mobiiliapu-hanke auttaa haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä 7 Kansainvälinen konferenssi sosiaali- ja terveydenhuollon integroiduista palvelukokonaisuuksista 7 Eläinsuojelu kunnissa 9 Perusturva-tiedotteen jakelu 10 Hallinto ja talous 10 Kotikuntalain muutos 10 Palveluiden uudistaminen on yksinkertaista 10 Sairaanhoitopiirien johtamisen keskeiset tiedot 12 Sähköiset pyynnöt rikosrekisteriotteista 12 Terveydenhuolto 13 Opiskeluterveydenhuollon työryhmän ehdotukset opiskeluterveydenhuollon järjestämiseksi 13 ICPC-2 perusterveydenhuollon vastaanottokäynteihin johtaneiden terveysongelmien kirjaamisessa 14 Lapset ja nuoret 15 Lasten päivähoidon hallinto kunnissa 1.1.2010 15 Päivähoidon asema valtionhallinnossa 16 Lasten päivähoidon asiakasmaksuihin indeksitarkistukset 1.8.2010 alkaen 16 Turvakotien riittävyys 17 Uhkasakkojen määräämisen sijaan rakenteellisia uudistuksia 18 Kuntien lakisääteiset lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmat 19 Vanhukset 19 Korjausavustuksia vanhusten asuntoihin vuonna 2010 19 Ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen 20 Vammaiset 22 Kehitysvammaisten asumisen ohjelma tukee laitoshoidon vähentämistä 22 Seuraava tiedote Ilmestyy kesäkuussa 2010. Tietoteknologia 23 Ollako vai eikö olla yhtenäiset asiakastiedot 23 Terveydenhuollon atk-päivät aitiopaikka terveydenhuollon tietojenkäsittelyyn 25 Hae sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon maisteriohjelmaan 26 Uutta henkilöstöä 26 Päivi Koivuranta-Vaara aloitti Kuntaliiton hallintoylilääkärinä 1.2.2010 26 Svenska sidor 27 Tilaisuuksia ja koulutusta 28 ISSN 1237-1203 Uusia julkaisuja 35
Askel eteenpäin pitkällä tiellä Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ohjaavan lainsäädännön valmistelu otti helmikuussa askeleen eteenpäin, kun hallituspuolueiden puheenjohtajat pääsivät yhteisymmärrykseen sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöuudistusten peruslinjauksista. Pitkään jatkunut epätietoisuus kansallisista linjauksista on vaikeuttanut palvelujärjestelmän uudistamista ja paikallista kehitystyötä, siksi varsin vaatimattomana toteutunutta yhteisymmärrystä on pidettävä edistysaskeleena. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevaa lainsäädäntöä ei kuluvalla hallituskaudella tulla tekemään, eikä Risikon-mallin mukaisia sosiaali- ja terveysalueita tule siis muodostumaan. Terveydenhuoltolaki tullaan tuomaan sisältölakina Eduskuntakäsittelyyn vielä kuluvan kevään aikana. Terveydenhuoltolaissa tullaan määrittämään mm. potilastietojen käsittelyä, potilaan valinnanvapautta, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä, Erva-alueiden tehtäviä, ensihoidon järjestämistä jne. Lain tavoitteena on mm. asiakaskeskeisyyden ja perusterveydenhuollon vahvistaminen. Eri puolilla Suomea on sekä tarvetta että halua kokeilla ja arvioida uudenlaisia hallinnollisia ja toiminnallisia malleja. Helmikuun poliittinen kompromissi sisälsi myös uudenlaiset mallit sallivan kokeilulain valmistelun. Kokeilulain perustaa valmistellaan kevään kuluessa ja varsinainen laki tultaneen antamaan syksyllä. Kokeilun elementteinä tulee olemaan eri toimintojen integraatioon kannustaminen ja vahvan omistajaohjauksen toteuttaminen. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön syventämiseksi kunta- ja palvelurakenneuudistusta ohjaavan puitelain 5 tullaan kirjoittamaan uudestaan siten, että perusterveydenhuolto ja sosiaalihuolto tulee jatkossa järjestää samassa organisaatiossa. Kyseiset linjaukset eivät riittävästi kirkasta näkemystä kansallisen sosiaali- ja terveydenhuollon tavoitetilasta eli keskustelua sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteista ja kokonaiskuvasta tarvitaan edelleen. Terveydenhuoltolain lisäksi myös sosiaalihuoltolaki ja hallintoa määrittävä lainsäädäntö tulee uudistaa. Tulevaisuuden haasteet ovat siinä määrin suuret, ettemme voi jäädä vain odottelemaan uutta lainsäädäntöä. Perustyöstä lähtevää toimintojen kehittämistä tulee jatkaa ja edelleen vahvistaa. Hyvä esimerkki oman toiminnan laaja-alaisesta kehittämisestä on Kaste-ohjelman rahoituksella tehtävät nk. terveyshyöty-mallin (chronic diseace management model) suomalaiset sovellukset. Kansallisia koko palvelujärjestelmää koskevia ratkaisuja odotellessa kuntien ja kuntayhtymien toimijat voivat ottaa ohjat omiin käsiinsä ja tehdä sellaisia toiminnallisia uudistuksia, joilla vahvistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteensovittamista ja sote-palvelujen ja muiden julkisten palvelujen yhteistyötä. Näihin toiminnallisiin ja sisällöllisiin uudistuksiin ei tarvita kansallista ohjausta, vaan niissä paras tieto ja ymmärrys löytyy kentän toimijoilta. Jussi Merikallio Perusturva 1/2010 3
Ett steg på den långa vägen Beredningen av den lagstiftning som styr social- och hälsovården tog i februari ett steg framåt när ordförandena för regeringspartierna nådde enighet om huvudriktlinjerna för lagreformerna inom social- och hälsovården. Den långvariga ovissheten beträffande nationella riktlinjer har försvårat reformen av servicesystemet och det lokala utvecklingsarbetet, varför den lilla enighet som nåddes måste anses som ett framsteg. De nya lagarna om tillhandahållande av social- och hälsovård kommer inte under den här regeringsperioden, och det kommer alltså inte heller att bildas några social- och hälsovårdsområden enligt Risikkos modell. Lagen om hälso- och sjukvård kommer att överlämnas till riksdagen för behandling under vårens lopp. Hälso- och sjukvårdslagen kommer att fastställa bl.a. behandlingen av patientuppgifter, patientens valfrihet, samarbetet mellan primärvården och den specialiserade sjukvården, uppgifterna för specialansvarsområden med särskilt statligt stöd, akutvården o.s.v. Syftet med lagen är bland annat att stärka klientfokuseringen och primärvården. värdera nya modeller för administration och verksamhet. Den politiska kompromissen i februari innehöll också beredning av en försökslag som tillåter nya slags modeller. Grunden för försökslagen bereds under vårens lopp och den egentliga lagen kommer sannolikt på hösten. Element i försöksverksamheten kommer att vara uppmuntran till samordning av olika verksamheter och en stark ledarstyrning. I ramlagen för kommun- och servicestrukturreformen kommer 5 att skrivas om i syfte att fördjupa samarbetet mellan social- och hälsovården så att primärvården och socialvården i fortsättningen ska tillhandahållas inom samma organisation. Riktlinjerna ger inte en tillräckligt klar bild av målen för den nationella socialoch hälsovården med andra ord behövs diskussionen om strukturerna och helheten fortfarande. Utöver hälso- och sjukvårdslagen måste också socialvårdslagen och förvaltningslagstiftningen förnyas. De framtida utmaningarna är så pass stora att vi inte bara kan invänta ny lagstiftning. Utvecklingen av funktionerna utgående från de primära uppgifterna bör fortgå och stärkas ytterligare. Ett bra exempel på en omfattande utveckling av den I väntan på nationella lösningar för hela servicesystemet kan kommunernas och samkommunernas aktörer ta saken i egna händer och införa sådana verksamhetsreformer som stärker integrationen av social- och hälsovården, samordningen av primärvården och den specialiserade sjukvården och samarbetet mellan social- och hälsovårdstjänsterna och de övriga offentliga tjänsterna. Dessa funktionella och innehållsmässiga reformer kräver ingen nationell styrning, utan den bästa kunska- Jussi Merikallio 4 Perusturva 1/2010
AJANKOHTAISTA Köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen toiminnan teemavuosi 2010 käynnistynyt Vuosi 2010 on Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan teemavuosi. Teemavuosi toteutetaan eri maiden omilla kansallisilla ohjelmilla. Kansallinen toimeenpanoryhmä on valmistellut Suomen kansallisen toimintasuunnitelman, jonka päätavoitteina ovat osallisuus ja yhteenkuuluvuus. Teemavuoden suojelijana Suomessa on Tasavallan presidentti Tarja Halonen. Teemavuoden avajaiset pidettiin Kemissä 18.2.2010. Suomessa teemavuoden tunnuksia ovat Rakennetaan yhteiskunta kaikille ja Stop köyhyys. Tavoitteena on vuoden aikana nostaa esille ja keskusteluun osallisuuden vahvistaminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Köyhyydellä on monet kasvot. Köyhyys on usein moniongelmaista ja vaikeasti havaittavaa. Teemavuoden tapahtumilla on tarkoitus tehdä näkyväksi köyhyyden sisältöä ja olemusta. Teemavuoden tapahtumilla halutaan edistää osallisuutta ja tasavertaisuutta sekä poistaa osallisuuden esteitä. Tavoitteena on myös osoittaa, että köyhyyden ja syrjäytymisen torjunta on koko yhteiskunnan tehtävä. Suomessa teemavuoden toteutusta koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Teemavuoden järjestäjät etsivät kilpailun avulla osallisuutta edistäviä lupaavien käytäntöjä. Kilpailussa haetaan sellaisia lupaavia käytäntöjä, jotka mahdollistavat osallistumisen ja joilla edistetään osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia. Kilpailu on voimassa 24.6.2010 saakka. Kilpailuun voi osallistua www. Hyvinvointiyhteiskunnan toimivuuden turvaaminen on keskeinen perusta myös köyhyyden ja syrjäyty- misen torjumiseksi. Teemavuoden aikana toteutetaan tapahtumia ja tilaisuuksia, joissa annetaan ääni ja esiintymismahdollisuus köyhyydessä elävien väestöryhmien edustajille ja riskiryhmille. Painopiste on kansalaiskeskustelussa. Tavoitteena on tuoda esiin alueellisten ja paikallisten toimijoiden hyviä käytäntöjä. Paikallistason arkiseen työhön kiinnitetään huomiota niin paljon kuin mahdollista. Euroopan laajuiselle kampanjalle on nimitetty jäsenmaissa lähettiläitä, jotka antavat äänen ja kasvot teemavuoteen liittyvälle kampanjalle. Suomessa lähettiläiksi ovat lupautuneet Elisabeth Rehn, Maria Guzenina-Richardson, Fatbardhe Hetemaj, Ristenrauna Magga, Rainer Friman, Heikki Hursti, Wilson Kirwa, Kalle Könkkölä, Teemu Lehtilä, Olavi Sydänmaanlakka ja Kari Väänänen. Eurooppalaisen kampanjan viestinnästä ja lähettiläiden työn koordinoinnista vastaa Suomessa viestinnän konsultointitoimisto Cocomms. Kansallisessa toimintaohjelmassa painotetaan osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta: Tehdään yhteiskunta kaikille. Teemavuoden tavoitteena on antaa ääni köyhille, syrjäytyneille ja syrjäytymisvaarassa oleville sekä heidän kanssaan työskenteleville vapaaehtoisille, järjestötoimijoille sekä sosiaalityöntekijöille. Kuntaliiton nettisivuilla (sosiaali- ja terveys) on tietoa teemavuodesta ja linkit Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja sosiaali- ja terveysministeriön teemavuoden sivuille. www.kunnat.net/soster > EU-asiat Sirkka-Liisa Karhunen, puh. 09 771 2346 Johanna Karlström, puh. 09 771 2429 Perusturva 1/2010 5
Vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden palveluiden kehittämiseksi on asetettu työryhmä Kuluvalla hallituskaudella on tehty lukuisia uudistuksia työ- ja elinkeinohallinnon, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä sosiaalivakuutuksen osalta. Tavoitteena on ollut entistä paremmin mahdollistaa vaikeasti työllistyvien, vajaakuntoisten tai vammaisten työelämään osallistuminen, heidän osallisuutensa yhteiskunnan toimintoihin ja yhteisöllisyyteen ja siten lisätä heidän yleistä hyvinvointiaan. Viimeksi SATA-komitea linjasi kannanotoissaan toimenpiteitä, joilla myös näiden ihmisten asemaa voitaisiin edelleen parantaa. Monista uudistuksista huolimatta osalla työikäisistä on edelleen suuri riski jäädä työelämän ulkopuolelle sekä syrjäytyä työelämästä ja mahdollisuuksista osallisuuteen ja oman hyvinvoinnin ylläpitoon. Sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä Suomen Kuntaliitto ovat 3.3.2010 asettaneet työryhmän selvittämään vaikeasti työllistyvien ja syrjäytymisuhan alla olevien sekä vammaisten henkilöiden kuntoutumista, aktiivista työelämään osallistumista sekä hyvinvointia lisäävää osallisuutta. Työryhmän toimikausi on 15.3. 30.11.2010. Työryhmän tehtävänä on selkiyttää toimenpiteitä, joilla voidaan edistää pitkään työmarkkinoilta poissa olleiden työnhakijoiden ja syrjäytymisuhan alla olevien sekä vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia aktiiviseen työelämään osallistumiseen, kuntoutukseen sekä parempaan hyvinvointiin ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Tavoitteena on vahvistaa eri toimijoiden välistä yhteistyötä sekä selkeyttää rooleja ja vastuita. Julkisen, yksityisen sekä kolmannen sektorin välisen yhteistyön vahvistamiseen pitää myös etsiä uusia työkaluja. Myös hallinnollisten rakenteiden, käytännön asiakastyön ja palveluverkoston toimivuutta tulee arvioida uudelleen. Työryhmältä odotetaan ehdotuksia järjestelmän rakenteisiin ja käytännön toimintatapoihin. Ehdotukset konkretisoidaan esityksiksi hallintoon, ohjausjärjestelmään ja lainsäädäntöön sekä toimenpide-ehdotuksiksi tulevan hallitusohjelman valmisteluun. On tärkeää, että työ- ja elinkeinohallinnon sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa kehitetään tukemaan asiakasta entistä kokonaisvaltaisemmin. Erja Lindberg, puh 09 771 2497 Lapset ja vanhukset köyhyysriskissä Euroopassa Eurostat julkaisi 18.1. raportin eurooppalaisten köyhyysriskistä. Vuonna 2008 Euroopan väestöstä noin 17 prosenttia eli 79 miljoonaa ihmistä oli köyhyysrajan alapuolella. EU-maissa köyhäksi määritellään henkilö, jonka tulot ovat alle 60 prosenttia asuinmaan mediaanipalkasta. On huomioitava, että köyhyysraja on köyhyyden suhteellinen mittari, ja että köyhyysraja vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden välillä. 17 prosenttia eurooppalaisista kärsii aineellista puutetta, jolloin heillä ei ole käytettävissään kohtuullisen elintason kannalta tarpeellisiksi katsottuja tavaroita tai palveluita. Vuodesta 2005 tilanne on pysynyt samana koko EU:ssa. Korkeimmat köyhyysriskiasteet olivat Latviassa (26 %), Romaniassa (23 %), Bulgariassa (21 %), Kreikassa, Espanjassa ja Liettuassa (20 %). Alhaisimmat köyhyysriskiasteet olivat Tšekissä (9 %), Hollannissa ja Slovakiassa (11 %), Tanskassa, Unkarissa, Itävallassa, Sloveniassa ja Ruotsissa (12 %). Tilastojen mukaan joka kymmenes EU-kansalainen elää kotitaloudessa, jonka jäsenistä kukaan ei käy töissä, ja lähes viidesosaa lapsista uhkaa köyhyys. Jäsenvaltioista 20:ssä lasten köyhyysriski oli suurempi kuin koko väestön eli 20 prosenttia. Alle 17-vuotiaiden köyhyysriski oli Romaniassa (33 %), Bulgariassa (26 %), Italiassa ja Latviassa (25 %), Tanskassa (9 %), Sloveniassa ja Suomessa (12 %). Yli 65-vuotiaiden köyhyysriski oli 19 prosenttia koko EU:ssa. Korkeimmat vanhusten köyhyysriskit olivat Latviassa (51 %), Kyproksella (49 %), Virossa (39 %) ja Bulgariassa (34 %). Matalimmat olivat Unkarissa (4 %), Luxemburgissa (5 %) ja Tšekissä (7 %). Työssäkäynti vähentää huomattavasti köyhyysriskiä. Lähteet: Eurostat Euroopan komissio: sosiaaliasiat, köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen 6 Perusturva 1/2010
Mobiiliapu-hanke auttaa haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä Elämä On Parasta Huumetta ry (EOPH) toteuttaa viisivuotisen (2009 2013) Mobiiliapu-hankkeen. Sen tavoitteena on tekstiviestejä hyödyntäen tarjota apua erityisesti terveysneuvontapisteissä asioiville ruiskuhuumeiden käyttäjille ja muille haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille. Hanke on Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) rahoittama. Hankkeessa hyödynnetään soveltavaa mobiiliteknologiaa, jonka avulla voidaan tarjota helposti ja nopeasti tietoa asioista, jotka voivat vaikuttaa positiivisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten elämään. Suomessa lähes kaikilla on matkapuhelin käytössään ja tekstiviestipalvelun helppous, kustannustehokkuus ja anonyymius alentavat kynnystä yhteydenottoihin. Palvelulla ei pyritä korvaamaan henkilökohtaista neuvontaa, mutta se toimii erinomaisena lisänä muiden palvelujen rinnalla. TULEVAISUUDESSA MOBIILIAPU KATTAA KOKO SUOMEN Hankkeen tavoitteena on kehittää tekstiviestipalvelua sisällöllisesti. Tulevaisuuden visiona on sisällyttää perinteisen tekstiviestinnän rinnalle erilaiset akuutit kohderyhmäpalvelut, uutis- ja kuvapalvelut sekä interaktiiviset menetelmät. Näin voidaan vastata erilaisten kohderyhmien yhä monipuolisempiin tarpeisiin. Palvelulla parannetaan laadullisesti päihteiden käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisyä sekä välitetään tietoa haavoittuvassa asemassa oleville kohderyhmille. Hankkeen aikana palvelu laajennetaan kattamaan koko Suomea. Valtakunnallistamisen vastuualueelle palkattu hankesuunnittelija kiertää joko yksin tai yhdessä hankepäällikön kanssa kaikissa Suomen terveysneuvontapisteissä esittelemässä palvelua ja opastamassa sen käyttöönotossa. Toistaiseksi vastaanotto on ollut positiivista ja palvelu on otettu innostuneesti käyttöön. Näin se saadaan paikkoihin, joihin aiemmat palvelut eivät ole yltäneet. Myös kohderyhmään kuuluvien asiakkaiden tavoittaminen helpottuu ja asiakkaiden valtakunnallinen tasa-arvoisuus lisääntyy. Myös syrjäytymisuhassa olevien tai erityisen herkkää otetta vaativien asiakkaiden kanssa työskentelevät toimijat hyötyvät toiminnassaan mobiilipalvelujärjestelmästä. Tulevaisuudessa eri toimijat voivat käyttää samaa viestijärjestelmäalustaa, jolloin syntyy myös paljon synergiaetuja, niin tiedollisia, taidollisia kuin taloudellisiakin. Tällä hetkellä yhteistyötä tehdään Fonectan Digitaalinen Suora Oy:n Kontaktikoneen (entinen Roottori) kanssa, joka vastaa palvelujärjestelmän toimivuudesta. Tavoitteena on hyödyntää uuden palvelun avulla kerättyä asiakkaiden kokemustietoa koulutus- ja tutkimustarpeisiin. EOPH RY:LLÄ KOKEMUSTA TEKSTIVIESTIPALVELUISTA Elämä On Parasta Huumetta ry ylläpitää yhdessä kumppaneidensa ja yhteistyötahojensa kanssa Mobiilivinkki tekstiviestipalvelua, joka on toiminut Mobiiliapu-hankkeen lähtökohtana. Uutta Valtakunnallista Mobiiliapu-hanketta on lähdetty toteuttamaan tämän jo toimivan ja vuosien saatossa kehittyneen verkoston kanssa. Kumppaneita hankkeessa ovat A-klinikkasäätiö, Helsingin Diakonissalaitos, Aids-tukikeskus, Protukipiste ja Rikosuhripäivystys. Iina Järvi hankepäällikkö, Mobiiliapu-hanke Kansainvälinen konferenssi sosiaali- ja terveydenhuollon integroiduista palvelukokonaisuuksista Terveyden ja hyvinvoinnin laitos järjestää yhteistyössä International Network of Integrated Care -verkoson kanssa 16. 18.6.2010 kansainvälisen konferenssin sosiaali- ja terveydenhuollon integroiduista palvelukokonaisuuksista the 10th International Conference on Integrated Care All Together Now: Exploring the Many Faces and Facets of Integrated Care Recent Developments in Integrated Care in Europe and North America (INIC 2010 Tampere). Konferenssi- järjestelyjen muut yhteistyötahot ovat Tampereen kaupunki, Tampereen yliopisto ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiri. Kansainvälissä keskustelussa integroitujen palvelukokonaisuuksia (integrated services, integrated care, seamless services, integrated care pathways) pidetään tärkeänä hyvinvointipalvelujen kehittämissuuntana. Konferenssijärjestelyn kansainvälinen yhteistyökumppani International Network of Integrated Care (INIC) Perusturva 1/2010 7
-verkosto (www.integratedcare.org) on toiminut vuodesta 2000 alkaen ja järjestää vuosittain kansainvälisen konferenssin integroitujen palvelujen tutkimuksesta ja kehittämisestä. INIC julkaisee yhdessä Utrechtin yliopiston kirjaston kanssa tieteellistä sähköistä aikakauslehteä International Journal of Integrated Care (www. ijic.org), jossa julkaistaan muun muassa vuosittain INIC -konferenssiesitelmien kooste. Kansainvälisessä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämistä koskevan keskustelussa palvelujen integraatio ja palveluiden tuottaminen yhteen sovitettuna on tällä hetkellä eräs vahvoista teemoista. Palveluiden integraatio voidaan jakaa integraation kattavuuden perusteella kahdeksaan tasoon: 1) täydellisen integraation ihannemalli, 2) kokonaisjärjestelmän toimiminen, 3) kumppanuudet, 4) monipalveluyksiköt, 5) jatkuva yhteistyö, 6) moniammatilliset tiimit, 7) reaktiivinen tarpeenmukainen yhteistyö ja 8) lähes täydellinen erillisyys organisaatioiden välillä. Käytännössä integroituja palvelukokonaisuuksia on vasta alettu rakentaa. Tällä hetkellä useimmat palveluintegraatiot ovat syntyneet asiakasryhmäkohtaisesti, esimerkiksi elinkaarimallin pohjalta. Palveluiden integraation ensisijainen tavoite on tuottaa käyttäjän näkökulmasta parempia palveluita. On runsaasti tutkimusnäyttöä siitä, että pitkäaikaissairaiden ja moninaisista hyvinvointiongelmista kärsivien kannalta erilliset palvelut toimivat huonosti. Esimerkiksi vanhusten tai pitkäaikaissairaiden saamat palvelut voivat toimia asiakaslähtöisemmin silloin, kun ne tuotetaan aidosti yhtenä kokonaisuutena. Asiakaslähtöisyys voi ilmetä esimerkiksi nopeampana apuna, laajemman osaamisen ja paremman kommunikaation kautta vaikuttavampina ja laadukkaampina palveluina, palveluprosessin parempana jatkuvuutena. Sosiaali- ja terveydenhuollon erityisenä tehtävänä on varmistaa, että kaikkien haavoittuvimmassa asemassa olevat henkilöt saavat tarvitsemansa palvelut. Sirpaloitunut palvelujärjestelmä toimii kaikkien huonoiten niiden kannalta, joilla voimavarat eivät riitä omien tarpeiden mukaisten palvelujen vaatimiseen. Palveluiden integraatio onkin yksi keskeisistä työkaluista, joilla palvelujärjestelmän oikeudenmukainen toiminta voidaan taata. Integroidun palvelutoiminnan haasteena on irrottaa yksittäiset toiminnot niiden perinteisestä hallinnollis-poliittisista järjestämisprosesseista. Integroidun palvelutoiminnan tavoitteiden ja toteuttamisen näkökulmasta tarvitaan räätälöityä palvelutuotantoa. Ottaessaan kattavasti huomioon asiakkaiden tarpeet integroitu palvelutuotanto on myös kustannustehokas koko palvelujärjestelmän näkökulmasta. Keskeisenä tavoitteena palveluiden integraatiossa ovat väestön tulevat palvelutarpeet ja niihin vastaaminen.. Nämä prosessit eivät voi jatkossa olla ainoastaan hallinnollisteknisiä. Hallinnollis-tekniset ratkaisut eivät merkittävästi paranna palvelujärjestelmän kestävyyttä. Tampereella järjestettävään INIC10 -konferenssiin odotetaan noin 250 300 osallistujaa pääosin Euroopan eri maista. Konferenssin osallistujat ovat tutkijoita, päättäjiä ja käytännön työntekijöitä, jotka ovat kiinnostuneita integroitujen hyvinvointipalvelujen kehittämisestä, tutkimuksesta ja hyvistä käytännöistä ja niiden levittämisestä. Konferenssin ohjelma jakautuu yleisistuntoihin ja teemakohtaisiin työpajoihin. Tampereen vuoden 2010 konferenssin teemoina ovat: integroidut perusterveydenhuollon palvelut, integroidut sosiaali- ja terveydenhuolto palvelut, yhteisölliset mielenterveyskuntoutujien palvelut, integroidut lasten ja nuorten palvelut sekä integroidut ikääntyvien palvelut. Yleisluennoissa pääpuhujina ovat professori Brian Munday (Kentin yliopisto), dosentti Simo Kokko (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos), ylilääkäri Veijo Nevalainen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Imatran kaupunki) tohtori Kristiina Härkäpää (Kuntoutusalan tutkimus ja kehittämiskeskus, kuntoutussäätiö) ja professori Tuula Tamminen (Tampereen yliopisto). Teemakohtaisiin työpajoihin, joissa aiheina ovat mm. Integraatiotutkimuksen metodiikka, perusterveydenhuolto, yhteisölliset mielenterveyspalvelut, ikääntyvien palvelut sekä lasten ja nuorten palvelut. Paikkana Tampere-talo, Yliopistokatu 55. (http://www.integratedcare.org). Konferenssin ensimmäisenä päivänä järjestetään suomenkielinen sosiaali- ja terveydenhuollon integroituja palvelukokonaisuuksia Suomessa käsittelevä symposiumi: Missä mennään integroidut hyvinvointipalvelut hyvinvointipalvelujen rakenteet, hyvinvointipalvelujen mallit ja tulevaisuus. Päivän tavoitteena on perehtyä integroitujen hyvinvointipalvelujen nykytilaan sosiaali- ja terveysministeriön sekä kuntien näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysministeriö luotaa näkemyksen tulevaisuuden palvelujen järjestämiseen. Kunnat osaltaan esittelevät erilaisia palveluiden järjestämistapoja sekä hyviä käytäntöjä. Paikkana on Juvenes Juhlakeskus, Yliopistonkatu 56, Tampere. Kansallisen päivän ilmoittautuminen http://www.stahtm?_startdate=2010-06-01%2000:00:00z tai http://www.integratedcare.org sivustojen kautta. Konferenssin ohjelma on sivuilla 30 31. Lisätiedot konferenssista: Tapahtumakalenteri/160610.htm ja www.integratedcare.org, Käytännön järjestelyt: 8 Perusturva 1/2010
Eläinsuojelu kunnissa Eläinsuojelusta säädetään eläinsuojelulaissa mutta tehtävän suorittamisesta ja siitä maksettavista korvauksista säädetään myös eläinlääkintähuoltolaissa ja -asetuksessa. Eläinlääkintähuoltolaki uudistui viime vuoden lopussa ja uuden lain mukaan kunnan on huolehdittava eläinsuojelulaissa kunnaneläinlääkärille säädettyjen määrättyjen valvontatehtävien hoidon edellytysten järjestämisestä. Valtio maksoi ennen lakiuudistusta toimeksiantopalkkion valvontatyöstä suoraan kunnaneläinlääkärille, mutta peruspalkkauksesta aiheutuneita kustannuksia ei korvattu kunnalle millään tavalla. Lakiuudistuksen yhteydessä arvioitiin, että kunnat ovat maksaneet aikaisemmin 90 % eläinsuojelun kustannuksista, vaikka eläinsuojelu on kuulunut valtiolle. Lakiuudistuksen myötä korvauskäytäntö muuttui siten, että valtio maksaa jatkossa korvauksen kunnalle ja tehtävät otetaan huomioon eläinlääkärin palkkauksessa. Eläinsuojelulain mukaista valvontaa tekevät myös terveystarkastajat, mutta heidän tekemää työtään valtio ei toistaiseksi korvaa, joten kuntien olisi syytä keskittää valvonta eläinlääkäreille siihen saakka, kunnes terveystarkastajien tekemästä työstä saadaan korvaus. Uudistus antaa kunnalle mahdollisuuden resursoida eläinsuojeluvalvonta aikaisempaa paremmin, koska tehdystä työstä on luvassa tulevaisuudessa korvaus valtiolta. Työn organisointi on varmasti monella seudulla vielä kesken. Päivystysten ja peruseläinlääkäripalvelun osalta kunnilla on vuosi aikaa järjestellä tehtävät uuden lain mukaisiksi. Eläinlääkintähuolto on osa ympäristöterveydenhuoltoa, joka on järjestettävä riittävän laajalla yhteistoiminta-alueella vuoteen 2013 mennessä. Yhteistoiminta-alueiden palveluksessa on useita eläinlääkäreitä ja eläinlääkintähuoltolakiuudistuksen yhteydessä myös valvontatöiden järjestely haluttiin jättää paikallisella tasolla ratkaistavaksi. Valvontatehtävien keskittäminen yhdelle eläinlääkärille mahdollistaisi sen, että eläinlääkäri voisi keskittyä ja kouluttautua eläinsuojeluun, jolloin seudulla saataisiin tasapuolinen valvonta ja vältyttäisiin siltä ongelmalta, että eläimiä hoitava eläinlääkäri myös valvoisi niitä. Eläinsuojelurikkomuksethan johtavat pääsääntöisesti tiloilla myös tukien menetyksiin, jolloin eläinlääkäri ei välttämättä halua ilmiantaa asiakassuhteessa olevaa tilaa oman toimeentulonsa takia. Kuntaliitto on yleiskirjeessään eläinlääkintähuoltolakiuudistuksesta kehottanut palkkaamaan valvontaeläinlääkäreitä vaikka useampien yhteistoiminta-alueiden yhteisiin virkoihin. Valvontaeläinlääkärin mahdolliset sairauslomat ja vanhempainvapaat jäävät valitettavasti edelleen kunnan maksettaviksi. Niillä seuduilla, joilla praktiikasta saatavien tulojen osuus on pienentynyt eläintilojen vähenemisen myötä, saattavat valvontatulot olla tärkeä lisä eläinlääkärin palkkaan. Näin valvontatehtäviä ei haluta keskittää yhdelle eläinlääkärille, vaan tehtävät jaetaan kaikille. Toisaalta eläinlääkäreillä on jo eläinlääkärin ammatinharjoittamisesta annetun lain nojalla velvollisuus ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista läänineläinlääkärille. Kunnaneläinlääkäreiden valvontatehtävät yhteistoiminta-alueella olisi järjestettävä siten, ettei kunnaneläinlääkäri vastaa sellaisten henkilöiden tai kohteiden valvonnasta, joihin hänellä on kiinteä asiakassuhde. Lakiuudistuksen myötä uusiin aluehallintovirastoihin perustetaan 15 uutta läänineläinlääkärin virkaa eläinsuojelu- ja tilatukivalvontaan ja näiden läänineläinlääkäreiden rekrytointi tapahtuu nyt alkuvuodesta 2010. Eläinsuojelu on siis tehostunut, vaikka lain toimeenpanoon liittyvät järjestelyt ovatkin vielä kesken. On vielä aivan liian aikaista arvioida uuden järjestelyn toimivuutta. Eläinsuojeluaktivistien voimakas esiintyminen tiedotusvälineissä on johtanut valvontaan kohdistuvaan kritiikkiin ja sitä on täysin aiheettomasti kohdistettu kuntiin. Kunnat ovat tähän saakka pääsääntöisesti vastanneet valtiolle kuuluvan eläinsuojeluvalvonnan kustannuksista. Kunnilla on kattava eläinlääkäriverkosto, vaikka eläinlääkäreistä onkin pulaa, eikä kaikkia virkoja saada täytetyksi. Eläinlääkäreitä tarvitaan valvonnan lisäksi myös eläinlääkintähuoltoon ja jatkossa entistä enemmän myös ennaltaehkäisevään eläinten terveydenhuoltoon. Tarja Hartikainen, puh. 09 771 2478 Perusturva 1/2010 9
Perusturva-tiedotteen jakelu Perusturva-tiedote jaetaan kuntien sosiaali- ja terveystoimeen, terveyskeskuksiin, sosiaali- ja terveyspalveluja tuottaviin kunnallisiin liikelaitoksiin sekä eräisiin muihin sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköihin. Kunta- ja yksikkökohtainen jakelumäärä vaihtelee yksikön koon mukaan. Jokaiseen kuntaan tulee yksi tiedote, vaikka sillä ei enää olisi omaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa. Lisäksi vanhat erilliset tilaukset yksiköihin ovat edelleen voimassa. Olemme päivittäneet jakelulistaa vuodenvaihteen organisaatiomuutosten mukaan. Mikäli haluatte muutoksia osoitteisiin tai jakelun kohdennukseen tai poistaa vanhentunutta jakelua, ottakaa yhteys sihteeri Heidi Heiskaseen sähköpostilla heidi.heiskanen@ Kotikuntalain muutos HALLINTO JA TALOUS Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan parhaillaan kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muutoksia. Keskeisin uudistus on kotikuntalain 3 :n 2 kohdassa säädetyn kotikunnan muuttamista estävän laitosrajoituksen poistaminen. Tämän jälkeen kunnan päätöksellä toisen kunnan alueelle sijoitettu laitoshoidon, asumispalvelujen tai perhehoidon asiakas voisi halutessaan muuttaa kotikuntansa siihen kuntaa minkä alueella hän saa palveluja. Alkuperäinen kotikunta vastaisi tällöin palveluista aiheutuvista kustannuksista. Uusien säännösten mukaan myös itsenäiseen asumiseen kykenemätön henkilö voisi oma-aloitteisesti hakeutua toisen kunnan asukkaaksi ja sen palvelujen piiriin. Tämä hakeutuminen edellyttäisi kuitenkin perhesuhteisiin, toimeentuloon tai muihin olosuhteisiin liittyvää perustelua syytä. Näitä tapauksia varten ei ole valmisteilla kuntien välistä korvausjärjestelmää. Kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muutosten on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2011 alusta. Sami Uotinen, puh. 09 771 2623 Palveluiden uudistaminen on yksinkertaista Kehittäminen näyttäytyy spiraalinmaisena. Kautta aikojen on tehty erilaisia kehittämistoimia. Näistä toimista ne osat, jotka ovat tuottaneet lisäarvoa, ovat jääneet elämään. Yhdessä eri kehittämistoimet ovat siis vuosisatojen aikana kasvattaneet spiraalia, joka on aina kierähtänyt lisäarvoa tuottaneiden ja käytäntöön elämään jääneiden uudistusten kautta uudelle kehälle tarjoten mahdollisuuksia taas uusille toimille kuljettaa kehää eteenpäin. Näin elämään jääneille uudistukselle on aina ollut keskeistä lisäarvon tuottaminen ihmisten elämään ja kytkeytyminen suurempiin kokonaisuuksiin. Samoin kehittämiseen on aina kuulunut ns. hypetys. Kehittämistyötä on viety eteenpäin uskoen milloin mihinkin kaikenratkaisevaan mantraan. Esimerkkejä löytyy kautta historian; yksi niistä on 2000- luvun alun teknologiahypetys. Nämä hypetykset ovat kehitystyölle kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä, sillä niiden sisällä ja alla löytyvät ne merkittävät lisäarvoa tuottavat uudistukset, jotka jäävät elämään. Nämä uudistukset ovat huomattavasti pienempiä kuin mitä hypetys on antanut ymmärtää, mutta kehittämistyön spiraalilla niiden merkitys on pitkällä aikajänteellä merkittävä. Tällä kehittämistyön spiraalilla palveluiden uudistaminen on tämän hetken juttu. Tavallaan se ei ole spiraalille ominainen vapaa tai ennakoiva kehittämishaaste, sillä palveluiden uudistamisen reunaehdot nousevat taloudesta ja toimintaympäristön muutoksesta. Silti palveluiden uudistaminen tapahtuu osittain hypetyksen alla, nimittäin innovaatiohypetyksen. 10 Perusturva 1/2010
KUNTAPALVELUJEN UUDISTAMINEN Erityisesti kuntapalveluiden uudistamiseen vaikuttavat keskeisimmin kolme tekijää: Paras-hankkeen tuottama kuntareformi ja sitä tukevat muut ohjelmat, toimintaympäristön muutokset sekä kunnallista itsehallintoa kaventava säätely (mm. normiohjauksen ja lakisääteisyyden lisääminen). Paras-hankkeessa luodaan niitä rakenteita, jotka tulevat mahdollistamaan tuotantoprosessien ja uusien palvelukonseptien kehittämisen. Mutta tämä kehittämistyö edellyttää ymmärrystä moniulotteisesta toimintaympäristön kokonaisuudesta. Palvelu-uudistuksia on tarkasteltava rakenne-prosessituote -jatkumolla kokonaisuuksien hahmottamisen kautta. Näin tarkasteltuna visiolähtöisyys, asiakaslähtöisyys ja globalisaatio versus paikallisuus määrittyvät niiksi toimintaympäristön tekijöiksi, jotka vaikuttavat palvelukonseptien ja -prosessien uudistamiseen. Palveluiden uudistamisessa on siis keskeistä ymmärtää kehittämistyön luonnetta, struktuurien mahdollistavaa merkitystä sekä kokonaisuuksien hahmottamisen kautta tapahtuvaa toimintaa. Mitä tämä siis käytännössä tarkoittaa? Kehittämistyön luonteen ymmärtäminen edellyttää hidasta harkintaa, joka mahdollistaa nopeat, oikein suunnatut toimet ja kehittämiskumppanuuden. Struktuurien rakentaminen luo kehittämisympäristön, jossa rakenteet tukevat prosessien ja tuotteiden kehittämistä. Kokonaisuuden hahmottaminen ja siitä lähtevä toiminta on kuitenkin kehittämistyön ydin. Ja tässä kohtaa kehittämistyö kohtaa Akilleen kantapäänsä. Vaikka kehittäminen olisi kuinka oikein suunnattua ja hypetyksestä riisuttua, sillä ei ole merkitystä ilman jaettua ymmärrystä (sense making). Jaettu ymmärrys luo toiminnalle tarkoituksen sekä osoittaa mitkä eri tekijät ja osaaminen muutoksien viidakossa vaikuttavat halutulla tavalla. Jaettu ymmärrys ja jaetut tulkinnat ovat yhteisesti sovittuja ja suuntaavat toimintaa kaikilla eri toimijatasoilla. Jaetun ymmärryksen luominen on keskeinen osa johtamiskulttuuria ja muutosjohtajuutta; kyseenalaistaahan menestyvä palvelu-uudistus aikaisempaa toimintaa. Palveluiden uudistamisessa se kohdentuu erityisesti kehittämisympäristöön. Kun mietitään kuntapalveluiden järjestämis- ja tuottamisympäristöä, innovaatiokirjallisuudesta kunnalle tarjotaan ennakoijan, välittäjän ja kehittäjän rooleja sekä haastetta luoda tila (tai kehittämisalusta). Samalla kunnan tulisi olla edellytysten luoja, mahdollistaja ja uusien palveluiden tai innovaatioiden syntymisen tukija. Lisäksi tulisi pystyä määrittelemään moniulotteinen asiakaslähtöisyys. Herää väistämättä kysymys, missä menee jargonin ja konkretian rajat? Ja mistä löytyy se lisäarvo spiraalin kehän kierähtää eteenpäin? KEHITTÄMISMYÖNTEISIÄ VAI EI? Käsitys kuntien kehitysvastaisuudesta on harhaa. Mutta palveluja halutaan kehittää niin, että kehitystyö tuo mukanaan jotain lisäarvoa. Ensimmäinen tehtävä on luoda rakenne, joka mahdollistaa uudet toimintamallit tätähän mm. Paras-hankkeessa tehdään. Toinen tehtävä on miettiä asiakaslähtöiset prosessit ja järjestämisen tavat. Tällöin voidaan miettiä joko organisatorisia uudistuksia tai asiakasrajapintojen ja palveluiden tuottamisuudistuksia vaikka erilaisten verkosto-, arvoketju- ja kumppanuusmallien kautta. Lisäksi voidaan miettiä uudistuksia suhteessa olemassa olevaan lainsäädäntöön ja miten lainsäädännön viitekehystä voidaan ravisuttaa. Palveluita uudistettaessa tavoitteena on luoda tilaa, ei kaventaa toimintakenttää. Esimerkiksi nyt 1.8.2009 voimaan tullut laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä lisää asiakkaan (loppukäyttäjä) valinnanmahdollisuuksia sekä kunnan liikkumatilaa järjestäjänä. Mutta miksi kehittämistyö ei ole yksinkertaista? TAVOITE TARVITAAN Mietittäessä palvelu-uudistuksia kunnissa tarvitaan jaettua ymmärrystä siitä, mihin lopputulemaan halutaan päästä. Vaikka rakenteet sallisivat uudistuksen, moniulotteista todellisuutta on vaikea hahmottaa ja tietoa on valtavat määrät. Päätöksenteko kunnissa sekä kehittämisprosessien läpivienti on haastavaa. Lisäksi uudistukset luovat toimijoille uusia rooleja ja tarvetta uuteen osaamiseen. Mutta tehdäänkö tästä nyt liian vaikeaa? Ovathan substanssialatkin kehittyneet sisäisesti ja avautuneet. Miksi siis samat ihmiset, jotka ovat tehneet merkittäviä uudistuksia omassa työssään, olisivat nyt jotenkin erilaisia? Samoin palveluiden tuottamiseen liittyvää suunnittelu-, kehittämis- ja tuottamisyhteistyötä tehdään alueellisella tasolla eri toimijoiden kesken. Eivätkö siis kunnat ole aina olleet ennakoijia, kehittäjiä ja edellytysten luojia? Yksi keskeinen ongelma on löytää tieto siitä, mikä on haluttu lopputulema, määrittää yhteisen ymmärryksen kautta keinot sen saavuttamiseksi, tehdä tarvittavat päätökset sekä juurruttaa uusi toimintamalli uusine roolivaatimuksineen. Palvelujen uudistaminen tuottaa lisäarvoa spiraalin kehälle, kun päätöksenteon perustana on visionäärisyys, asiakaslähtöisyys sekä toimintaympäristön, kehittyvien prosessin osien ja tuotantotapojen huomioiminen. Mutta se edellyttää, että mukana on syvällistä asiantuntijuutta palvelualalta (esim. vanhuspalveluista) ja uudet roolit näyttäytyvät työntekijöille järkevinä. Lisäksi kokonaisuuksien hallinta edellyttää koko Suomen yhteistä visiota. Silti uudistajien on syytä muistaa eräs asia kehittäminen tapahtuu pääosin todennet- Perusturva 1/2010 11
tujen hyötyjen kautta pienten askelten tekniikalla ja haluttiinpa tai ei, se on aina aikaa vievä prosessi. Katariina Välikangas, verkostokoordinaattori Innokylä, puh. 09 771 2668 Sairaanhoitopiirien johtamisen keskeiset tiedot Luotettavien tietojen ja tietämyksen osuus johtamisessa ja päätöksenteossa on lisääntynyt ja vahvistuu edelleen. Tarvittavien ja myös tarjolla olevien tietojen määrä kasvaa, kun toimintaympäristöt ovat muuttuneet. Tietojen yhdensisältöisyys ja tuoreus ovat oleellinen osa tietojen laatua ja yhteinen ongelmamme. Eri käyttötarkoituksiin tarvittavat tiedot on saatava kantatiedoista mahdollisimman vähällä vaivalla valtaosin käsin koskematta. Uusia mittareita tarvitaan uudenlaisille tavoitteille. Johtamisen korostuvia painoalueita ovat palvelujen asiakaslähtöisyys, asiakastyytyväisyys, henkilöstön osaamisen ylläpito, työtyytyväisyys, tuottavuuden parantaminen, kustannusten hallinta, hintakilpailukyky sekä tilojen ja laitteiden käyttöasteet, energiansäästö ja ilmastovaikutusten vähentäminen. Näistä tarvitaan tavoite- ja seurantatietoja, joista ainakin osa vaatii uudet mitat ja mittarit. Kehittämishankkeessa määriteltiin johtamisessa käytettäville tiedoille ja tietojen tuotannolle yhteiset tavoitteet ja vaatimukset. Valitut johdon tarvitsemat kärkitiedot ja ydintiedot ovat raportin keskeisin sisältö. Tietotuotannon toimijat -luku korostaa sairaanhoitopiirin oman tietotuotannon tärkeyttä ja keskeisyyttä sekä asemoi muiden toimijoiden täydentävää roolia. Muut kehittämishankkeet kertovat, mitä on menossa ja vireillä. Kehittämisehdotukset avaavat, mitä uutta tarvitaan esimerkkinä Yhtenäiset tiedot piirien internet-sivuille. Hyödylliset linkit kannattaa lisätä omien suosikkien joukkoon. Tavoitteena on kehittää, keskittää ja automatisoida sairaanhoitopiirien johtamisen tarpeisiin kerättävien ja raportoitavien tietojen toimittamista. Tavoitteena on myös hyödyntää aiempaa paremmin sairaanhoitopiirien kehittyviä tietojärjestelmiä ja tietovarastoja. Kun sairaanhoitopiirien johdon käytössä ovat yhdensisältöiset keskeiset tiedot, mahdollistuu piirien välinen luotettava vertailu ja tarjoutuu uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön. Raportti ja sitä täydentävät liitteet antavat virikkeitä kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveyspalvelujen johtamisessa tarvittaviin keskeisiin tietoihin ja niiden kehittämiseen. Sairaanhoitopiirien johtamisessa tarvittavat keskeiset tiedot -raportti ja liitteet löytyvät seuraavan linkin kautta: http://www.kunnat.net/k_peruslistasivu.asp?path=1;29;353;553;159596 Ellei linkki avaudu, mene polkua: kunnat.net/soster => Sairaanhoitopiirit => Sairaanhoitopiirien johtamisessa tarvittavat keskeiset tiedot. Heikki Punnonen, puh. 09 771 2615 Sähköiset pyynnöt rikosrekisteriotteista Oikeusrekisterikeskukselle on vuoden alusta ollut mahdollista lähettää hakemuksia myös sähköisesti makkeilla voi tilata rikosrekisteriotteita tai anoa maksuaikaa Oikeusrekisterikeskuksessa perittävänä oleville sakoille tai korvauksille. Lomakkeet löytyvät Asiointi ja lomakkeet -osiosta Lisätietoa otteen tilaamisesta tai maksuajan anomisesrikeskus/index.htm Ote tai päätös lähetetään hakijalle postitse, otteen toimitusaika on noin viisi työpäivää ja maksuaikapäätöksen noin 10 työpäivää. 12 Perusturva 1/2010
TERVEYDENHUOLTO Opiskeluterveydenhuollon työryhmän ehdotukset opiskeluterveydenhuollon järjestämiseksi Ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden opiskeluterveydenhuoltopalvelujen kustannuksia ja järjestämistä selvittelevä työryhmä luovutti esityksensä peruspalveluministeri Paula Risikolle 16.12.2009. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän tehtävänä oli: 1) selvittää opiskeluterveydenhuollon kustannukset, 2) vertailla kunnalle ja yhteiskunnalle aiheutuvia opiskeluterveydenhuollon kustannuksia, kun opiskeluterveydenhuolto toteutetaan kunnallisena palveluna tai Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) mallilla, 3) esittää toimiva opiskeluterveydenhuollon järjestämistapa ja 4) tehdä ehdotuksia opiskeluterveydenhuollon palvelujen kehittämiseksi. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen osalta työryhmä ehdotti, että ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden opiskeluterveydenhuolto järjestetään nykymallin mukaan eli oppilaitoksen sijaintikunnan järjestämänä. Rahoituksen vahvistamiseksi työryhmä esitti toimivaa lakisääteistä opiskeluterveydenhuollon palvelujen laskutusoikeutta oppilaitosten sijaintikunnan ja kotikunnan välille tai muunlaisen kotikuntien korvausvastuun käyttöönottoa. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon palvelujen järjestämiseksi työryhmä ehdotti ensisijaisesti YTHS-mallia. YTHS-mallin käyttöönotto edellyttäisi ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon rahoitustavan muutosta, rahoitusosuuksien jatkoselvittämistä rahoittajaosapuolten kanssa ja lainsäädännön tarkistamista. Tämä malli edellyttäisi myös ammattikorkeakouluopiskelijoiden maksamaa terveydenhoitomaksua sekä YTHS:n toiminnan laajentamista ammattikorkeakoulutusta tarjoaville paikkakunnille. Toissijaisesti työryhmä esitti ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollon palvelujen järjestämistä nykyisen käytännön mukaisesti oppilaitoksen sijaintikunnan järjestämänä. Tähän mallin liittyen työryhmä esittää vastaavia rahoituksen uudistuksia kuin toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon järjestämisessä. Suomen Kuntaliiton nimeämä edustaja jätti työryhmän muistioon ns. täydentävän lausuman. Lausumassa kiinnitettiin huomiota siihen, että työ- ryhmän muistiossa ei ollut riittävästi selvitetty AMKopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon ensisijaiseksi järjestämistavaksi asetetun YTHS-mallin toimivuutta ja kustannustehokkuutta. Täydentävässä lausumassa todettiin, että AMKopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon järjestämistapa YTHS-mallin mukaan sisältää rahoituksen osalta epävarmuustekijöitä. Näitä ovat mm. vakuutettujen sairaanhoitovakuutusmaksun tuoton nostaminen 9,2 miljoonalla eurolla sekä työryhmän ehdottama korkeakouluopiskelijoiden pakollinen terveydenhoitomaksu. Lausumassa nostettiin esiin myös yhdenvertaisuusnäkökulman. Työryhmän muistiossa on lähdetty siitä, että lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden opiskeluterveydenhuolto toteutetaan asetuksen (valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta) tasoisesti. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon palvelutasoa esitetään nostettavaksi muiden korkea-asteen opiskelijoiden tasolle. Kansanterveyslain mukainen opiskeluterveydenhuolto perustuu yleislääkärijohtoiseen toimintaan. Sairausvakuutuslaissa säädetty sairausvakuutusrahoitus YTHS:n toimintaan koskee myös erikoislääkäritasoista avosairaanhoidon palveluja. YTHS-mallilla järjestetty AMK-opiskelijoiden opiskeluterveydenhuolto laajentaisi heidän opiskeluterveydenhuoltoa myös erikoislääkäritasoisiin avosairaanhoidon palveluihin. Tämä korostaa entisestään eriarvoisuutta eri opiskelijaryhmien ja väestöryhmien välillä. Kunnilla on laaja vastuu kaikkien asukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluista. Täydentävässä lausumassa tuotiin esiin, että PA- RAS- hanke, Kaste-ohjelma, Toimiva terveyskeskusohjelma sekä Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta parantavat terveyskeskusten mahdollisuuksia huolehtia perusterveydenhuollosta ml. opiskeluterveydenhuolto. Nyt tulee seurata asetuksen toimeenpanoa ja palvelujen saatavuutta. Soile Paahtama, puh. 09 771 2620 Perusturva 1/2010 13
ICPC-2 perusterveydenhuollon vastaanottokäynteihin johtaneiden terveysongelmien kirjaamisessa Perusterveydenhuollon kansainvälinen luokitus, ICPC, on kansainvälisesti laajimmalle levinnyt perusterveydenhuollon vastaanottokäyntien syiden luokitus. Se on suunniteltu erityisesti perusterveydenhuollon toimintaympäristöön ja tarpeisiin. Luokitusta on alun perin käytetty potilaan ilmoittaman hoitoon hakeutumisen syyn kirjaamisessa, mutta sen käyttö on vähitellen laajentunut kuvaamaan terveysalan ammattilaisen näkemystä käyntiin johtaneesta terveysongelmasta. Luokituksen avulla on mahdollista dokumentoida myös vastaanottokäynnin aikana toteutuneita tai siihen välittömästi liittyviä tutkimus-, hoito- ja muita toimenpiteitä ja käynnin sisältöjä. ICPC on käännetty 30 kielelle. Se on laajassa käytössä mm. Hollannissa, Belgiassa, Tanskassa ja Norjassa, jossa sen käyttö on pakollista sosiaalivakuutuksen asiayhteyksissä. Luokituksen copyright-oikeudet omistaa Maailman yleislääkärijärjestö (ICPC-2 Wonca 1998), ja sen käytännön kehittämisestä vastaa Woncan kansainvälinen luokituskomitea WICC. Kuntaliitolla on lisenssi luokituksen levittämiseksi suomen ja ruotsin kielellä Suomessa. Luokituksen jakelu tapahtuu Kansallisen koodistopalvelun kautta. ICPC:n kehittäminen perustuu käytännön ammattilaisten ja tutkijoiden havaintoihin siitä, että Kansainvälinen tautiluokitus, ICD-10, ei välttämättä sovellu parhaiten yleislääketieteeseen/perusterveydenhuoltoon. ICPC-2:ta on pidetty perusterveydenhuollossa esiintyvien yleisten, oiretasoisten ja monisäikeisten terveysongelmien luokittelussa helpompana ja luotettavampana kuin tautilähtöistä, sinänsä huomattavastikin yksityiskohtaisempaa, ICD-10:ä. Ajatukset ja tarpeet luokituksen karkeusasteesta vaihtelevatkin suuresti käyttöyhteydestä, -ympäristöstä ja -tarkoituksesta riippuen. ICPC sisältää perusterveydenhuollossa yleisimmin esiintyvät terveysongelmat, joiden esiintyvyys on kansainvälisessä aineistossa vähintään 1/1000 tapausta vuodessa. ICPC:N ENSISIJAINEN KÄYTTÖTAPA SUOMESSA Potilaan terveysongelmien kirjaaminen on hyvän hoidon ja työn kehittämisen lähtökohta. ICPC on yksi varteenotettava työkalu potilaan hoidon kannalta keskeisen tiedon jäsentämiseksi ja tiivistämiseksi. ICPC:n kansallisen käytön lähtökohtana pidetään sitä, että luokituksen avulla kirjataan ensisijaisesti terveydenhuollon ammattilaisen näkemys vastaanot- tokäyntiin johtaneista terveysongelmista. Kun kaikki ammattiryhmät kirjaavat käyntiin johtaneet syyt yhdenmukaisesti, vastaanottotilanteessa on mahdollista saada kokonaiskäsitys potilaan käyntihistoriasta ja ongelmista. Vapaamuotoisen tekstin rinnalla kirjattu tieto auttaa näin omalta osaltaan hahmottamaan niitä tekijöitä ja taustoja, jotka potilaan hoidossa on syytä huomioida. Terveysongelmien järjestelmällinen, luokitusten käyttöön perustuva kirjaaminen mahdollistaa myös paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla aiempaa paremman toiminnan suunnittelun ja kehittämisen. Mikäli ICPC:llä halutaan dokumentoida potilaan ilmoittamat hoitoon hakeutumisen ja yhteydenottojen syyt, tässä tarkoituksessa tehdyt merkinnät tulee kyetä erottelemaan edellä mainituista (s.o. merkinnöistä, jotka perustuvat vastaanottokäynnin perusteella tapahtuvaan arvioon ja ammattilaisen toteamiin terveysongelmiin). Mikäli ICPC:tä taas käytetään käynnin aikana toteutuvien toimenpiteiden kirjaamiseen, toimenpidemerkintöjen tulisi nivoutua asiayhteyteensä, kulloisessakin tilanteessa käsiteltyyn terveysongelmaan. Oleellisinta on, että potilaan oireet ja vaivat tai taudit ja sairaudet tulevat kirjatuksi jokaisen käynnin tai muun vastaavan kontaktin yhteydessä. LUOKITUKSEN RAKENNE JA KOODIOTSIKON VALINTA ICPC-2 koostuu luvuista tai pääluokista, jotka edustavat pääasiallisesti anatomisia rakenteita tai elinjärjestelmiä. Lukuja on 17 ja niitä merkitään suuraakkosin (A Z). Luku A viittaa yleisiin ja epäspesifeihin ongelmiin, B veren ja vertamuodostavien elinten sekä immuunijärjestelmän ongelmiin, D ruuansulatuselinten ongelmiin jne. Naisten ja miesten taudeille, raskaudelle ja perhesuunnittelulle sekä sosiaalisille ongelmille on omat lukunsa. Kukin luku jakautuu edelleen seitsemään alaluokkaan, komponenttiin. Komponenttiin 1 lukeutuvat koodiotsikot kuvaavat erilaisia oireita ja vaivoja. Oireita ja vaivoja kuvaavat koodit päättyvät systemaattisesti, kaikissa luvuissa numeroihin 01 29. Esimerkiksi tyypillinen yleisoire kuume kirjataan kolmimerkkisellä koodilla A03. Perusterveydenhuollossa yleisimmin esiintyvät taudit ja sairaudet lukeutuvat puolestaan komponenttiin 7 (taudit ja sairaudet) ja niitä kuvaavat koodit päättyvät aina numeroihin 70 99. Esimerkiksi polven nivelrikko on koodi L90. Luokituksen selkeä rakenne helpottaa soveltuvan koodiotsikon valintaa. 14 Perusturva 1/2010
Kooditunnus on aina kolmijäseninen ja muotoa A01, A02, A03 jne.; B01, B02, B03 jne. Suuraakkosin merkityistä luvuista (A Z) valitaan ensin elinjärjestelmä, jonka hoitamisesta vastaanotolla on kyse. Mikäli kyseessä on esimerkiksi aiemmin diagnosoitu tauti tai sairaus, tai sairaus on muutoin todettavissa, kyseisestä luvusta valitaan sopivin otsikko/nimi (eli komponentin 7. koodi, joka päättyy johonkin numeroista 70 99). Tarvittaessa käytettävänä ovat oireita ja vaivoja kuvaavat (komponenttiin 1. kuuluvat) otsikot, joiden kooditunnus päättyy numeroihin 01 29. Merkintä pyritään tekemään kuitenkin aina tilanteen ja luokituksen mahdollistamalla suurimmalla tarkkuudella. Oire- ja vaivatason koodien/otsikoiden määrä vaihtelee luvuittain 7 29, kun niiden määrä koko luokituksessa on yhteensä 320. Tautien ja sairauksien luokittelemiseksi ICPC-2:ssa on valittavana kaiken kaikkiaan 366 vaihtoehtoa, koodiotsikoiden määrän vaihdellessa luvuittain 15 30. Käytännössä jo 10 25 yleisintä koodiotsikkoa saattaa, ammattiryhmästä riippuen, kattaa yli puolet kaikista vastaanotoilla käsitellyistä terveysongelmista. ICPC-2:N JA ICD-10:N YHTEENSOPIVUUS ICPC:n ja ICD:n yhteensopivuus on perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalivakuutuksen yhteistyön kannalta välttämätöntä. Kun ICPC-2 toteutetaan asianmukaisesti potilastietojärjestelmissä, ICPC-koodin tarkentaminen ja/tai muuntaminen ICD10-koodiksi on mahdollista. Yleisenä ajatuksena on, että jatkossa laajat synonyymisanastot/terminologiat mahdollistaisivat termihakuun pohjautuvan, aiempaa joustavamman terveysongelmien dokumentoinnin. ICPC-2:N KÄYTTÖÖNOTON EDISTÄMINEN Kuntaliitossa on muodostettu ICPC-asiantuntijaryhmä luokituksen käyttäjien ja muiden sidosryhmien edustajista 4-vuotiskaudeksi 2009 2012. Asiantuntijaryhmän tehtävänä on välittää käyttö kokemuksia, tarpeita ja toiveita ICPC-2:n kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi sekä edistää ja ohjata luokituksen hyödyntämistä Suomessa. Pyrkimyksenä on ICPC-2:n kansallisesti yhdenmukainen käyttö ja tulkinta. Toiminnalla halutaan tukea rakenteiseen kirjaamiseen siirtymistä perusterveydenhuollossa sekä edistää perusterveydenhuollon yhtenäisen tietopohjan muodostamiseksi asetettuja päämääriä ja kuntien mahdollisuuksia perusterveydenhuollon toimintojen suunnittelemiseksi, resurssien suuntaamiseksi ja työnjaon kehittämiseksi. Kuntaliitto on julkaissut käännöksen englannin- Primary Care -kirjasta ( Wonca 2005). Julkaisu on tilattavissa tai ladattavissa Kuntaliiton verkkokaupasta. Siinä on huomioitu Woncan luokituskomitean WICC:n tekemät päivitykset aina tammikuuhun 2010 ja koodistopalvelimella olevan ICPC-2-version päivittäminen kirjassa esitetyn mukaiseksi on käynnissä. Lisäohjeistusta ja tarkennuksia luokituksen kansallisesta käytöstä tullaan julkaisemaan Kuntaliiton sivustoilla, http://www.kunnat.net > Sosiaali ja terveys > Palveluiden luokitukset, nimikkeistö ja laatu > ICPC- 2-E Perusterveydenhuollon kansainvälinen luokitus. Tuija Savolainen, puh. 09 771 2691 LAPSET JA NUORET Lasten päivähoidon hallinto kunnissa 1.1.2010 Kuntaliitto selvitti tammikuussa kuntiin tehdyllä kyselyllä, missä hallintokunnassa ja minkä nimisen lautakunnan alaisuudessa lasten päivähoito on kunnissa. Päivähoidon hallinnonalaa koskeva kysely kattoi kaikki manner-suomen 326 kuntaa. Ahvenmaan kunnat eivät olleet mukana. Kunnilla on oikeus organisoida vapaasti tuottamiensa palveluiden lähihallinto. Paras-hanke sekä kuntaliitokset ovat vauhdittaneet kuntia tekemään uusia hallinnollisia ratkaisuja myös päivähoidon osalta. Vuoden 2010 alussa päivähoidon hallinto oli opetus- ja sivistystoimessa 162 kunnassa (50 %), kun viime vuonna päivähoito oli opetustoimen hallinnon alalla 133 kunnassa (40 %). Sosiaalitoimessa päivähoito on 135 kunnassa (41 %), kun vastaavasti viime vuonna sosiaalitoimen alaisuudessa päivähoito oli 179 kunnassa (54 %). Siirtymää sosiaalitoimesta opetus- ja sivistystoimeen tapahtuu edelleen. Kolme kuntaa on tehnyt päätöksen, että päivähoito siirtyy opetustoimeen Perusturva 1/2010 15
1.8.2010 ja kaksi kuntaa on tehnyt päätöksen, että päivähoito siirtyy opetustoimeen 1.1.2011 Myös muunlaiset hallintoratkaisut ovat lisääntyneet. Nyt päivähoidon hallinto on organisoitu muulla tavoin 29 kunnassa (9 %), kun erilaisia ratkaisuja viime vuonna oli 6 %:ssa kunnista (21 kuntaa). Viidessä kunnassa lautakuntana on elämänkaarimallin mukaisesti lasten ja nuorten palveluiden tai lapsi- ja perhepalveluiden lautakunta ja kolmessa kunnassa päivähoito on suoraan kunnanhallituksen alaisuudessa. Lisäksi päivähoitoa on järjestetty kuntayhtymissä ja liikelaitoksissa. Kahdessa kunnassa päivähoito on peruspalvelulautakunnassa yhdessä koulutoimen kanssa. Yhteenveto päivähoidon kuntatason hallinnosta ja kuntakohtaiset tiedot löytyvät osoitteesta www.kunnat.net/lapset >lasten päivähoito>päivähoidon hallinto Anna-Maija Haliseva-Lahtinen, p. 09 771 2306 Päivähoidon asema valtionhallinnossa Peruspalveluministeri Paula Risikko ja opetusministeri Henna Virkkunen kutsuivat lokakuussa 2009 varatuomari Tuulikki Petäjäniemen ja toimitusjohtaja Simo Pokin selvittämään varhaiskasvatuksen asemaa valtionhallinnossa. Selvityshenkilöt luovuttivat selvityksensä 19.2.2010. Selvityshenkilöt esittävät, että päivähoidon hallinto siirretään kokonaisuutena sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta opetusministeriön hallinnonalalle. Päivähoidon kokonaisuuteen kuuluvat kunnan ja yksityisten tahojen järjestämä päivähoito, avoimet varhaiskasvatuspalvelut, lasten kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki. Siirron jälkeen päivähoitopalvelut eivät olisi enää sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuja sosiaalipalveluja vaan varhaiskasvatuspalveluja. Selvityshenkilöt pitävät perusteltuna, että suomalaisen päivähoidon perustehtävää kuvaava Educare- Lasten päivähoidon asiakasmaksuihin indeksitarkistukset 1.8.2010 alkaen malli, jossa yhdistyvät lapsen hoito, kasvatus ja opetus, on jatkossakin päivähoidon perusta. Hallinnon siirtoon liittyvät säännökset voitaisiin selvityshenkilöiden mukaan muuttaa varsin nopeasti, mutta lainsäädännön sisältöön pohjautuvat useat periaatteellisia kannanottoja vaativat muutokset sen sijaan vaativat aikaa ja resursseja. Selvityshenkilöt pitävät mahdollisena, että muutokset tulisivat voimaan vuoden 2011 aikana. Ministeri Paula Risikko ja ministeri Henna Virkkunen pitävät varhaiskasvatusasioiden siirtoa sosiaali- ja terveysministeriöstä opetusministeriöön perusteltuna. Ehdotettu uudistus ei vaikuttaisi kuntien oikeuteen päättää päivähoidon ja varhaiskasvatuksen hallinnon organisoinnista. Anna-Maija Haliseva-Lahtinen, p. 09 771 2306 Lasten päivähoidosta perittävät asiakasmaksut on tarkistettu sosiaali- ja terveydenhuollon hintaindeksillä ja päivähoitomaksun määräämisessä käytettävät tulorajat yleisellä ansiotasoindeksillä. Muutokset perustuvat sosiaali- ja terveysministeriön 26.11.2009 antamaan ilmoitukseen eräistä indeksillä tarkistetuista sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista ja kotipalvelun ja kotisairaanhoidon palvelusetelistä (959/2009). Perheen nuorimman lapsen kokopäivähoidosta perittävä ylin kuukausimaksu nousee 1.8.2010 alkaen 233 eurosta 254 euroon. Saman perheen ikäjärjestyksessä toiseksi nuorimman päivähoidossa olevan lapsen korkein perittävä maksu tulee olemaan 229 euroa kuukaudessa. Alin perittävä kuukausimaksu nousee 23 euroon. TULORAJAT 1.8.2010 ALKAEN Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 7 a :n 3 momentissa tarkoitetut päivähoitomaksun määräämisessä käytettävät tulorajat ovat 1.8.2010 lähtien seuraavat: Perheen koko, Tuloraja Korkein henkilöä euroa/kuukausi maksuprosentti 2 1 198 11,5 3 1 477 9,4 4 1 754 7,9 5 1 871 7,9 6 1 988 7,9 Jos perheen koko on suurempi kuin kuusi, nostetaan maksun määräämisen perusteena olevaa tulorajaa 16 Perusturva 1/2010
1.8.2010 lähtien 117 eurolla kustakin seuraavasta perheen alaikäisestä lapsesta. Lasten päivähoitomaksujen määräytymisperusteet ovat muilta osin pysyneet ennallaan. Osa-aikaisesta hoidosta peritään edelleen kunnan päättämin perustein hoitoaikaan suhteutettu kokopäivähoidon maksua alempi maksu ja tilapäisesti annettavasta päivähoidosta voidaan määrätä kunnan päättämä maksu. Laissa säädetyt päivähoitomaksut ovat enimmäismääriä. Päivähoitomaksujen korottamisesta tulee kunnassa tehdä päätös. Lisäksi tehdään asiakaskohtaiset päätökset. Tarkempia tietoja löytyy osoitteesta www.kunnat. net Kuntaliiton yleiskirjeet: Yleiskirje 2/80/2010, 19.1.2010 Lasten päivähoidon asiakasmaksujen indeksitarkistukset 1.8.2010 alkaen. Anna-Maija Haliseva-Lahtinen, p. (09) 771 2306 Turvakotien riittävyys Sosiaali- ja terveysministeriössä on 5.2.2010 julkaistu turvakotipalveluja koskevan selvityksen tulokset, jonka mukaan turvakotipalvelut ovat Suomessa riittämättömiä suhteessa lähisuhde- ja perheväkivallan määrään. Turvakotijärjestelmässä on useita haasteita. Palveluja ei ole saatavilla kohtuullisella etäisyydellä eri puolilla Suomea. Itä- ja Pohjois-Suomessa on vain muutama turvakoti. Etelä-Suomessa palvelut ovat keskittyneet suuriin asutuskeskuksiin, jolloin hajaasutusalueelta etäisyys lähimpään turvakotiin voi olla pitkä. Suomeen olisikin selvityksen mukaan luotava alueellisesti kattava turvakotien verkosto. Tällä hetkellä turvakodeilta puuttuvat valtakunnalliset laatusuositukset sekä yhtenäiset kriteerit toimiluvan saamiseksi. Selvityksessä esitetään, että turvakotipalvelut määriteltäisiin lainsäädännössä sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalveluiksi. Turvakotipalveluiden perusrahoitus tulisi olla julkisen vallan vastuulla. Suomesta puuttuu myös salainen turvakoti, joka takaisi lähisuhde- ja perheväkivallan uhrin turvallisuuden, kun uhri on välittömässä hengenvaarassa ja/ tai tappouhkausten kohteena. Turvakodissa voi asioida nykyisin nimettömänä vain puhelimitse tai avopalveluissa, mutta ei turvakotijaksolla. Lapsen ja vanhemman turvallisuus voi vaarantua turvakodissa, koska väkivaltaa käyttävällä lapsen huoltajalla on lainmukainen oikeus tietää lapsensa olinpaikasta ja tavata lasta. Turvakodit ovat kehittäneet asiakaslähtöistä lapsityötä, mutta lasten huomioiminen erillisenä asiakasryhmänä vaihtelee turvakodeittain. Euroopan Neuvoston suosituksen mukaan Suomessa tarvittaisiin yksi turvakodin perhepaikka 10 000 asukasta kohden. Maassamme on tällä hetkellä erillisiä turvakoteja sekä turvakotipaikkoja kriisikeskusten tai lastenkotien yhteydessä yhteensä 375 asiakaspaikkaa, joista perhepaikkoja on 123. EN:n suosituksen mukaan Suomessa pitäisi olla 530 perhepaikkaa. Suurin osa turvakodeista on yhdistyspohjaisia. Turvakotien rahoitus on myös epävarmaa, sillä se perustuu asiakaskohtaisiin kunnan maksusitoumuksiin ja ostopalvelusopimuksiin. Turvakotiselvitys tarkasteli turvakotijärjestelmän nykytilaa, toimintaa, tarvetta sekä riittävyyttä. Turvakodeille tehtiin kysely ja lisäksi aluehallintovirastoilta (ent. lääninhallitukset) selvitettiin näkemyksiä toimiluvan saaneista turvakodeista. Selvityksen ohjausryhmään kuului asiantuntijoita, jotka ovat perehtyneet monipuolisesti turvakotijärjestelmään ja turvakotipalveluiden arkeen. Turvakotiselvityksen pohjalta tulee jatkaa keskusteluja siitä, miten julkinen valta edistää ja varmistaa kansalaisten välttämättömät turvallisuuspalvelut. Tulisiko tämänkaltaisten turvallisuuspalvelujen järjestäminen ollakin valtion vastuulla? Lähde: Laine Terhi: Lähisuhde- ja perheväkivallan uhreille tarjottavat turvakotipalvelut. Sosiaali- ja terveysminis- Sirkka Rousu, puh. 09 771 2610 Perusturva 1/2010 17
Uhkasakkojen määräämisen sijaan rakenteellisia uudistuksia Itä-Suomen aluehallintovirasto on 9. helmikuuta 2010 määrännyt, että Kuopion kaupungin tulee saattaa toimeentulotukihakemusten käsittelyajat toimeentulotukilain mukaisiksi viimeistään 31. toukokuuta 2010. Aluehallintovirasto on myös määrännyt, että lastensuojeluilmoitusten ja lastensuojelutarpeen selvitysten käsittelyssä on päästävä lastensuojelulaissa säädettyihin käsittelyaikoihin viimeistään 30. kesäkuuta 2010 mennessä. Määräysten noudattamisen tehosteeksi on asetettu toimeentulotukiasiassa 125 000 euron ja lastensuojeluasiassa 245 000 euron sakon uhka. Jos kaupunki ei noudata käsittelyaikojen korjaamista koskevia määräaikoja, aluehallintovirasto voi ryhtyä toimiin asetettujen uhkasakkojen tuomitsemiseksi. Kaupunki on aluehallintovirastolle antamissaan selvityksissä ilmoittanut ryhtyvänsä korjaamaan käsittelyaikoja. Kaupungin oman arvion mukaan lastensuojeluilmoitusten ja lastensuojelutarpeen selvitysten käsittelyyn tarvitaan kuusi uutta sosiaalityöntekijää. Lisäksi tarvitaan erilaisia toiminnallisia uudelleenjärjestelyjä, jotta lastensuojelulain mukaisiin käsittelyaikoihin päästään. Myös toimeentulotukihakemusten käsittelyn nopeuttaminen edellyttää lisähenkilöstön palkkaamista ja muita etuuskäsittelyn tehostamistoimia. KUNNAN UHKASAKKO EI VÄHENNÄ TOIMEENTULOTUEN TARVETTA Kuntaliitto on esittänyt toimeentulotuen perusosan käsittelyn siirtämistä Kansaneläkelaitokselle. Näin kuntien sosiaalityöntekijät voisivat keskittyä niihin asiakkaisiin, jotka tarvitsevat kuntouttavaa tukea. Valtion hallinto ei saa lisätä paineita viimesijaisen tuen kysyntään, ja vaarana on, että työhallinto omilla asiakasvalinnoillaan lisää paineita viimesijaisen tuen käyttöön siirtämällä vaikeimmin työllistettävät asiakkaat kuntien vastuulle. Työhallinnon tehtävä on tukea kaikkia työnhakijoita. Asiakasvalinnat eivät saa johtaa siihen, että vaikeimmin työllistettävät jäävät kuntien palvelujen ja viimesijaisen toimeentulotuen varaan. PERUSTURVAAN TARVITAAN RAKENTEELLISIA MUUTOKSIA Uhkasakoilla ei vähennetä ihmisten tarvetta käyttää viimesijaisia palveluja. Tavoitteena tulee olla, että ensisijaiset sosiaaliturvaetuudet olisivat tasoltaan riittäviä. Toimeentulotuki on tarkoitettu viimesijaiseksi ja tilapäiseksi avuksi. Kun ns. ensisijaisetuuksien tasoa korotetaan, tarve hakea kunnalta toimeentulotukea vähenee. Sosiaaliturvan uudistamista pohtinut Satakomitea ei tehnyt niitä esityksiä, joilla perusetuuksien rakenteelliset vinoumat korjattaisiin ja toimeentulotuen hakemisen tarve pienenisi. Lastensuojelun tarvetta voidaan vähentää tehostamalla perheiden tukea. Lapsiperheiden lisääntyneeseen köyhyyteen on puututtava ennen kuin ongelmat kasvavat siinä määrin, että tarvitaan viimesijaista lastensuojelua. LASTENSUOJELUN SOSIAALITYÖN- TEKIJÖITÄ TARVITAAN LISÄÄ Lastensuojelun asiakkaiden määrä kunnissa on kasvanut ja sosiaalityöntekijöillä on paljon asiakkaita. Lisäksi lastensuojeluilmoitusten ja lastensuojelutarpeen selvittämistä vaativien asiakkaiden määrä on lisääntynyt. Työntekijöitä on kasvaneeseen asiakasmäärän nähden liian vähän. Asiakastyön paineita lisää työntekijöiden suuri vaihtuvuus ja se, ettei kaikissa viroissa ole kelpoisuusvaatimukset täyttäviä työntekijöitä. Sosiaalityöntekijöitä ei myöskään valmistu yliopistoista tarpeeksi ja monissa kunnissa on vaikeuksia saada virkoja edes täytetyksi. Sosiaalityöntekijäkoulutuksen määrää tulisi yliopistoissa lisätä. Työvoimapula on jatkunut jo vuosia. Lastensuojelutyön laatu edellyttäisi, että työtä tehtäisiin mahdollisimman tehokkaasti työparin kanssa tai moniammatillisissa tiimeissä, jossa on esimerkiksi sosiaaliohjaajia ja perhetyöntekijöitä. KUNNAT KEHITTÄVÄT VARHAISTA TUKEA JA KUNTOUTTAVIA PERHEPALVELUJA Kunnissa on meneillään monia uudistuksia, joilla pyritään vastaamaan lisääntyneisiin lasten ja nuorten palvelutarpeisiin. Kasvaneisiin lastensuojelun asiakasmääriin vastaaminen on vaikeaa, sillä samaan aikaan kuntien talous on heikentynyt ja moni kunta tekee alijäämäisen budjetin. Kuopion lisäksi vastaavia ongelmia on muissakin kunnissa. Ehkäisevää lastensuojelua yhteistyössä kehittämällä vähennetään lastensuojelutarvetta, ja näin saadaan lisää voimavaroja lastensuojeluilmoitusten, lastensuojelutarpeen selvityksiin sekä avohuollon kuntouttavaan työhön. EHKÄISEVÄ LASTENSUOJELU VÄHENTÄÄ LASTENSUOJELUN TARVETTA Mitä paremmin arkinen kasvuympäristö edistää ja tukee lapsen ja nuoren kehitystä, sitä vähemmän tar- 18 Perusturva 1/2010
vitaan viimesijaista lastensuojelua. Tämä on keskeinen lastensuojelupoliittinen johtoajatus lastensuojelulaissa sekä kunnissa meneillään olevissa lasten, nuorten ja perheiden palveluja kehittävissä hankkeissa. Jokainen kunta ottaa kantaa lakisääteisessä valtuuston hyväksymässä suunnitelmassa siihen, miten lasten ja nuorten hyvinvointityötä sekä lastensuojelua toteutetaan ja kehitetään. Jo lapsuudessa ja nuoruudessa näkyvien hyvinvointierojen syntyminen täytyy ehkäistä, painopisteen tulee olla ehkäisevässä lastensuojelussa sekä riittävän tehokkaissa avohuollollisissa ja koko perhettä kuntouttavissa tukitoimissa. Lasten, nuorten ja perheiden tarpeita ja palvelujen toimivuutta arvioidaan kunnissa nyt kokonaisvaltaisemmin, kehitetään yhteistyötä ja pohditaan keinoja tukea lasta ja nuorta jo peruspalveluissa. Tämä on välttämätöntä. Sirkka Rousu, puh. 09 771 2610 Kuntien lakisääteiset lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmat Kuntaliitto on yhteistyössä THL:n ja STM:n sekä mm. Kaste-hankkeiden kanssa tekemässä selvitystä kuntien lakisääteisistä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmista. Jokaiselle kunnalle lähetetään kevään lopussa vastattavaksi kyselylomake, jonka lisäksi pyydetään lähettämään suunnitelma ja valtuuston päätös sen hyväksymisestä. Tuloksista kerrotaan syksyllä järjestettävissä Lastensuojelun laatupäivien seminaarisarjassa (ks. koulutusilmoitukset toisaalla tässä lehdessä). Kansallisen tilannekuvan lisäksi kootaan yhteistyössä Kaste-ohjelman Lapset-hankkeiden kanssa alueelliset tilannekuvaraportit. Kuntaliitto on julkaissut suunnitelman valmistelua sekä seurantaa ja arviointia varten oppaat, jotka löytyvät maksutta nettisivuiltamme. Painettuna julkaisuja myydään. Oppaaseen sisältyy mm. lomakkeisto arkija kokemustiedon keruuseen lapsilta, koululaisista/ nuorilla sekä vanhemmilta. Ilahduttavaa on ollut, että lomakkeistoa on hyödynnetty ja kunnissa kerätty sähköisellä kyselyllä ja pienten lasten osalta aikuisen avustamana heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään arjesta. Sirkka Rousu, puh. 09 771 2610 www.kunnat.net/lapset > lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmat VANHUKSET Korjausavustuksia vanhusten asuntoihin vuonna 2010 Vanhusten asuntojen muutostöihin on saatavissa yhteiskunnan tukia. Korjausavustusten hakuaika on meneillään ja päättyy 9.4.2010. Tukien tarkemmista ehdoista kannattaa soittaa Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojille. Korjausneuvojat avustavat hakemusten tekemisessä. KORJAUSAVUSTUKSET Korjausavustusta haetaan kunnalta, joka saa määrärahat Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselta (ARA). Avustus myönnetään sosiaalisin perustein. Asunnossa asuvan ruokakunnan tulot ja varallisuus eivät saa ylittää asetettavia rajoja. Veteraaneilla on muuta vanhusväestöä korkeammat tulorajat. Myös veteraanien leskille myönnetään avustuksia näillä korkeammilla tulorajoilla. Henkilöluku 1 2 3 4 Tulot (brutto) euroa/kk 1230 2055 2745 3495 Tulorajoja korotetaan 795 eurolla kutakin lisähenkilöä kohden. Jos ruokakuntaan kuuluu rintamaveteraani tai rintamaveteraanin leski, sovelletaan seuraavia tulorajoja: Henkilöluku 1 2 3 4 Tulot (brutto) euroa/kk 1600 2670 3570 4545 Perusturva 1/2010 19
VANHUSTEN ASUNTOJEN KORJAUSNEUVONTA Vanhustyön keskusliitolla on 15 alueellista korjausneuvojaa, jotka avustavat vanhuksia asunnossa tarvittavien muutostöiden suunnittelussa. Korjausneuvoja tekee tarvittavan paperityön eli tekee hankkeen luonnospiirustukset ja kustannusarvion sekä laittaa avustushakemukset liikkeelle. Tarvittaessa korjausneuvoja avustaa myös urakoitsijan löytämisessä. Korjausneuvojan tekemä työ on asiakkaille maksutonta, mutta remontin teko tietysti maksaa. VANHUSTYÖN KESKUSLIITON KORJAUSNEUVOJA ETELÄ-POHJANMAA Harri Hietikko 06 4142970 0400 260962 HELSINKI Tom Holmlund 09 4122903 0400 609577 KANTA-HÄME Kari Tahvanainen 03 7340509 0500 494766 (osa Kanta-Hämeen kunnista jaettu muille, Tahvanaiselta tiedot) KYMI Arja Hinkkanen 05 3776777 040 5452096 LAHTI Kari Tahvanainen 03 7340509 0500 494766 LAPPI Teuvo Junes 040 5572550 POHJOIS-SUOMI Tapio Karhu 08 8162326 040 5166738 (osa kunnista jaettu muille, Karhulta tiedot) PIRKKA-HÄME Voitto Niska 0400 649199 POHJOIS-KARJALA Lauri Takkunen 050 5407035 POHJOIS-SAVO Pentti Heikkinen 0400 371586 SATAKUNTA Taru Perämaa 02 6770090 0400 852727 SISÄ-SUOMI Erkki Vesander 0400 162494 SUUR-SAVO Ismo Kortman 015 214548 0500 651737 UUSIMAA Henning Ekholm 0500 604782 VAASA Kenneth Bäckström 0400 561956 VARSINAIS-SUOMI Antero Hiilesvuo 02 2319128 040 5840824 Korjausneuvonnan päällikkö, Jukka Laakso, 040 5023 807 Turvajärjestelmien asiantuntija Matti Lamponen, 050 4065795 Ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen Apulaisoikeusasiamiehen sijaisena toimiva Riitta-Leena Paunio antoi 18.2.2010 päätöksen lääninhallituksen selvityksistä. Paunio korosti kannanotossaan, että yksinomaan niiden perusteella ei voi tehdä kattavaa arvioita ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten hoidon laadusta. Lääninhallitusten selvityksistä ei voi myöskään ainakaan kaikilta osin päätellä sitä, ovatko havaitut epäkohdat olleet yksittäisiä tapauksia vai yleisimpiä epäkohtia hoitopaikoissa. Oikeusasiamies Paunio pyysi maaliskuussa 2009 lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastoilta selvitystä mm. lääninhallitusten tarkastustoiminnasta sekä lääninhallitusten havainnoista hoitopaikkojen henkilöstömitoituksesta ja mahdollisista vanhusten hoitoon ja kohteluun liittyvistä epäkohdista. Lääninhallitukset antoivat selvityspyyntöön vastaukset elokuun 2009 lopussa. LAATUSUOSITUKSEN HENKILÖSTÖMITOI- TUS EI TOTEUTUNUT KAIKISSA KUNNISSA Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto laativat vuonna 2008 ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen. Lääninhallitusten selvityksistä ilmeni, että se oli käyttökelpoinen apuväline arvioitaessa hoidon laatua. Yksityisissä hoitopaikoissa se näytti yleisesti ottaen riittäneen turvaamaan lupamenettelyssä vaadittavan henkilömitoituksen. Myös kunnallisissa hoitopaikoissa laatusuositus näytti hyväksytyn. Laatusuosituksen henkilöstömitoitus ei kuitenkaan toteutunut kaikissa kunnissa. Paunio katsoi, että STM:n tulee arvioida, onko laatusuositus riittävä turvaamaan ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten perusoikeuksien 20 Perusturva 1/2010