VANTAA Masennuksen tunnistamisen ja hoidon kehittämishanke Vantaan neuvoloissa
1 SISÄLLYS Sivu 1 Hankkeen tausta 2 2 Hankkeen tavoitteet 2 3 Hankkeen menetelmät ja tulokset 3 4 Hankkeen arviointia 6 5 Ryhmätoiminta 8 6 Hankkeen johtopäätökset ja jatkosuositukset 8 7 Hankkeen julkaisut 10 LIITTEET EPDS -lomake AVAIN synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamiseen, itsehoitoon ja avun hakemiseen Iloa Varhain -ryhmät esite Masentuneiden äitien hoitoketju ja tuki Vantaan neuvoloissa Varhaisen vuorovaikutuksen hoidon ja tuen järjestäminen Vantaan neuvoloissa
2 1 HANKKEEN TAUSTA Synnytyksen jälkeistä masennusta esiintyy 10-15 prosentilla kaikista synnyttäneistä. Vanhemman masennus on riski lapsen masentumiselle ennen aikuisikää. Masennus vie vanhemmuudelta voimavaroja ja heikentää lapsen ja vanhemman välisen turvallisen kiintymyssuhteen kehittymistä. Tämä puolestaan altistaa lapsen erilaisille stressija traumakokemuksille, joiden on todettu olevan yhteydessä muutoksiin aivojen toiminnassa. Stressillä on lasten ja nuorten kohdalla keskushermoston kehittymisen ja kasvun keskeneräisyydestä johtuen laaja-alaisia pitkäaikaisvaikutuksia. Stressi on yhteydessä monien fyysisten ja psyykkisten sairauksien riskin lisääntymiseen ja sairauksien pahenemiseen. Lapsuus on aivojen rakenteiden ja hermoyhteyksien kannalta kriittistä aikaa. Masentuneisiin äiteihin ja heidän lapsiinsa tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Vanhemman masennuksen varhainen tunnistaminen ja hoito palvelevat lapsen kehityksellisiä tarpeita, ja vähentävät riskiä lapsen myöhempään psyykkiseen ja fyysiseen oireiluun. Tutkimukset osoittavat, että raskaudenaikainen hoitamaton masennus ja ahdistuneisuus altistavat syntyvän lapsen myöhemmille käytös- ja tunne-elämän häiriöille. Jos masennusoireista kärsivä äiti pääsee ajoissa avun piiriin, voidaan masennus estää ja äidin vuorovaikutus vauvan kanssa paranee. Koko perhe alkaa voida paremmin, kun äidin masennusoireet helpottuvat. Äidin masennus koskettaa useita henkilöitä ja siksi juuri äitien masennus on tärkeää tunnistaa mahdollisimman varhain. Uudenlaisia matalan kynnyksen auttamiskeinoja neuvoloihin tarvitaan. Vantaalla syntyi 2763 lasta vuonna 2008. Tutkimusten mukaan n.10 % äideistä sairastuu synnytykseen jälkeiseen masennukseen eli Vantaalla vuosittain noin 270 äitiä. Nyt raportoitavassa Vantaan Sateenvarjo-projektin osahankkeessa on vuodesta 2005 kehitetty varhaisia ja helppokäyttöisiä masennusoireiden tunnistamisen muotoja ja luotu uudenlaisia auttamiskeinoja masennusriskissä oleville ja masentuneille äideille. 2 HANKKEEN TAVOITTEET Hankkeen tavoitteena oli: 1) edesauttaa synnytyksen jälkeisen masennuksen varhaista tunnistamista 2) luoda ja kokeilla menetelmiä neuvolan työntekijöiden käytettäväksi masennusriskissä olevien äitien tukemiseksi 3) lisätä neuvolan työntekijöiden osaamista masennusoireisen vanhemman kohtaamisessa 4) vahvistaa hoitopolkua masentuneen vanhemman hoidossa 5) testata psykiatrisen sairaanhoitajan työnkuvaa neuvolassa 6) kokeilla uutena menetelmänä depressiokoulumallisten ryhmien ohjaamista äideille ja vauvoille.
3 3 HANKKEEN MENETELMÄT JA TULOKSET Hankkeeseen palkattiin kokopäiväisesti kokenut psykiatrinen sairaanhoitaja projektityöntekijäksi neuvolaan. Psykiatrisen sairaanhoitajan taustatukena on työskennellyt konsultoiva psykiatri, joka on ollut helposti tavoitettavissa puhelimitse ja jonka kanssa projektityöntekijällä on ollut säännölliset kliiniset työnohjaukset. Hankkeen ohjausryhmä on ollut myös projektityöntekijän tukena. Vantaa on ollut edelläkävijä Vavu (Varhaisen vuorovaikutuksen) -koulutuksessa. Vantaalla on jo kymmenen vuoden ajan koulutettu lähes kaikki neuvoloiden terveydenhoitajat ja perhetyöntekijät menetelmän käyttöön. Koulutukseen sisältyy kahden vuoden työnohjaus ja se on mahdollistanut masennuksen tunnistamis-projektin onnistumisen neuvoloissa. Vavu - koulutuksen vaikuttavuutta on arvioitu ja arviointiraportin tiedot löytyvät hankkeen julkaisut kohdasta Hanke on toiminut vuosina 2005-2008 kolmella Vantaan alueella: Hakunila, Tikkurila sekä Myyrmäki. Alueilla asuu yhteensä noin 127 500 asukasta eli 64 % Vantaan asukkaista. Kullakin alueella projektityöntekijä työskenteli vuoden ajan. Vuonna 2009 projekti on edennyt Martinlaakson alueelle ja vuonna 2010 on vuorossa Korso- Koivukylän alue. Sen jälkeen projekti on ulottunut kaikkiin Vantaan neuvoloihin (Taulukko 1). Taulukko 1. Hankkeen toiminta-alueet 2005-2008 Alue ja aika Asukkaita Synnytyksiä / Neuvoloita Terveydenhoitajia vuosi Hakunila 2006 28 054 445 3 10.5 Tikkurila 2007 49 000 800 3 21 Myyrmäki 2008 50 385 422 2 13 Synnytyksen jälkeisen masennuksen varhainen tunnistaminen Masennuksen tunnistamiseen tarkoitettua Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS) -seulan (Liite 1) käyttöönottoa on harjoiteltu Vantaalla vuodesta 2003 alkaen. Vuonna 2006 seula on otettu systemaattisesti käyttöön kaikissa Vantaan neuvoloissa kaikille synnyttäneille äideille synnytysten jälkitarkastuksissa tai viimeistään vauvan ollessa 4kk. Terveydenhoitaja pyytää äitiä täyttämään seulan vastaanotolla ja se käydään heti läpi yhdessä äidin kanssa. Joissain neuvoloissa neuvolalääkäri ottaa jälkitarkastuksen yhteydessä heti kantaa korkeisiin pisteisiin ja mahdollisiin masennusoireisiin ja hoitoon. Tämän osahankkeen aikana EPDS -seulan käyttöä on tehostettu ja projektityöntekijä on seurannut eri alueiden aktiivisuutta seulan käytössä. Uudet menetelmät masennusriskissä olevan äidin tukemiseksi Kun EPDS -seulan pisteitä on 13 tai yli, konsultoi terveydenhoitaja psykiatrista sairaanhoitajaa ja sovitaan yhteinen ns. bedside- tapaaminen, jossa mukana on äiti, vauva ja mahdollisuuksien mukaan myös isä. Yhdessä kartoitetaan perheen omaa
4 tukiverkostoa, kerrotaan neuvolan palveluista ja mietitään äidille ja koko perheelle sopivaa tukea ja hoitoa. Samalla terveydenhoitaja on oppinut tavan haastatella jatkossa korkeita seulapisteitä saaneita äitejä. Hankkeessa on kehitetty Iloa Varhain -ryhmämalli, joka pohjautuu depressiokouluryhmiin ja on sovellettu nimenomaan neuvoloita varten ja johon äidit ja vauvat osallistuvat yhdessä. Ryhmän tukiaineistoksi kehitetyssä Iloa Varhain -ohjekirjassa on huomioitu äidin ja vauvan välinen vuorovaikutus, ilo ja leikki vauvan kanssa, vanhemmuus ja sosiaalinen verkosto. Neuvolan henkilökunnan osaamisen lisääminen masennusoireisen vanhemman kohtaamisessa Neuvolan terveydenhoitajat ja muu henkilöstö on koulutettu masennuksen puheeksi ottamiseen ja hoitamiseen. Hankkeen aikana neuvoloissa on ollut runsaasti erilaista koulutusta: synnytyksen jälkeinen masennus, masentunut äiti ja vauva, Depression käypä hoito-suositus, masennuksen lääkehoito ja persoonallisuushäiriöt. Hankkeen aikana on tarjottu neuvolan terveydenhoitajille ja perhetyöntekijöille mahdollisuus osallistua työntekijöiden omaan depressiokouluryhmään, jossa on ollut työnohjauksellinen ja työssä jaksamista tukeva ote. Yhteensä 27 neuvoloiden työntekijää on osallistunut ryhmiin. Projektityöntekijä on käynyt säännöllisesti konsultoimassa "vanhoilla" projektialueilla neuvolan sekä avoimen päiväkodin henkilökuntaa. Käyntien aiheena on ollut korkeita EPDS -pisteitä saaneiden äitien hoitoketju ja hoidon järjestäminen sekä mielenterveyteen liittyvän tiedon päivittäminen. Vuonna 2009 laadittiin esite "Avain Synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamiseen, itsehoitoon ja avun hakemiseen" (Liite 2). Esitettä jaetaan kaikille vanhemmille perhevalmennuksen yhteydessä sekä uudelleen synnyttäjille raskausviikolla 30 tai viimeistään jälkitarkastuksen yhteydessä. Esitteen avulla lisätään vanhempien tietoa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, tuetaan itsehoitoon ja tarvittaessa avun hakemiseen. Hoitopolut masentuneen vanhemman hoidossa Projektin aikana projektityöntekijä on laatinut yhdessä projektin ohjausryhmän kanssa masentuneen äidin sekä varhaisen vuorovaikutuksen hoitoketjun neuvoloihin (Liite 3). Psykiatrisen sairaanhoitajan työnkuva neuvolassa Kaikilla projektialueilla on testattu neuvolassa työskentelevän psykiatrisen sairaanhoitajan työnkuvaa. Työnkuvan keskeisinä elementteinä ovat yhteiset tapaamiset neuvolan työntekijöiden ja äitien kanssa, henkilökunnan jatkuva koulutus ja konsultaatio, sekä ryhmämuotoisten mallien kehittäminen ja toteuttaminen. Taulukossa 1 on esitelty neuvolassa työskentelevän psykiatrisen sairaanhoitajan työnkuvaa.
5 Taulukko 1. Neuvolassa työskentelevän psykiatrisen sairaanhoitajan työn kuvaus Terveydenhoitaja ohjaa äidin psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle, jos: Lisäksi psykiatrinen sairaanhoitaja: 1. Terveydenhoitajan tuki ei riitä 2. Tarvitaan masennuslääkityksen seuranta 4-6 kertaa depressiohoitajamallin mukaisesti 3. Havaitaan selvittelyä tarvitseva psyykkinen huonovointisuus. Käy masennuksen ennaltaehkäisyn ja itsehoidon ryhmän ohjaajakoulutuksen Ohjaa ja koordinoi alueella vanhemmille ryhmiä työparina terveydenhoitaja / perhetyöntekijä Ohjaa terveydenhoitajia masennuksen tunnistamisessa ja lievän masennuksen hoidossa Kerää tietoja äitien mielenterveysongelmista ja toipumisesta (EPDS, lääkitys) Kouluttaa terveydenhoitajia / perhetyöntekijöitä / neuvolalääkäreitä Iloa Varhain -ryhmät äideille ja vauvoille sekä raskaana oleville Iloa Varhain -ryhmä (Liite 4) on Vantaan neuvoloissa kehitetty ja käytössä oleva ryhmämuotoinen työmenetelmä synnytyksen jälkeisen masennuksen ennaltaehkäisyyn, lievän masennuksen hoitoon sekä äidin ja vauvan varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen. Se on kehitelty Depressiokoulu-menetelmästä. Äiti ohjataan ryhmään yhdessä vauvansa kanssa, jos hän saa EPDS- seulasta 13 pistettä tai yli, jos hänellä on ollut aikaisempi masennus tai muuta psyykkistä oireilua, epävarmuutta vanhemmuudessa, jos hän kokee olevansa tuen tarpeessa, kuuluu masennuksen riskiryhmään, on ilman puolison tukea tai jos hän on hyvin nuori. Ryhmässä on 4-5 äiti-vauvaparia ja odottavien äitien ryhmässä voi olla jopa 7 äitiä. Ryhmä kokoontuu kerran viikossa kahden tunnin ajan 8-10 kertaa. Seurantatapaaminen järjestetään kolmen kuukauden kuluttua lopetuksesta. Ohjaajia on kaksi, joista toisella on mielellään terveydenhuollon koulutus. Työvälineenä käytetään Depressiokoulu-työkirjaa ja sekä Iloa Varhain -ohjekirjaa. Ryhmässä opetellaan tunnistamaan omia tunteita ja mielialoja sekä pyritään toimintojen ja ajatusten avulla vaikuttamaan niihin. Lisäksi tuetaan äidin ja vauvan vuorovaikutusta ja vanhemmuutta. Vertaistuki ryhmässä on erittäin tärkeää. Yli kaksikymmentä neuvolan terveydenhoitajaa, perhetyöntekijää ja psykologia on koulutettu projektin aikana depressiokouluohjaajiksi.vuoden 2008 lopussa Vantaan neuvoloissa oli yhteensä 18 depressiokouluohjaajaa. Projektityöntekijä on antanut
6 tarvittaessa työnohjausta ryhmien ohjaajille ja on koordinoinut kaikkia neuvoloiden ryhmiä. 4 HANKKEEN ARVIOINTIA Hankkeen aikana Sateenvarjo-projektin projektityöntekijä tapasi yhteensä 166 äitiä. Näistä Hakunilan alueella 48, Tikkurilassa 68 ja Myyrmäessä 50. Äitien keski-ikä oli 28.7 vuotta ja heistä 9 % oli alle 20-vuotiaita ja 17 % yli 35-vuotiaita. Raskaana olevia oli noin yksi kolmasosa ja ensisynnyttäjiä oli joka viides. Aikaisemmin hoidossa tai keskusteluissa psykiatristen syiden vuoksi oli käynyt noin kolmannes eli 54 äitiä. Äidit tulivat pääsääntöisesti (85 %) neuvolan oman terveydenhoitajan ohjaamana projektityöntekijän vastaanotolle. Joka kymmenes tuli neuvolan perhetyöntekijän ohjaamana. Yksittäisiä äitejä ohjasivat vastaanotolle depressiohoitajat, päiväkodit ja terveyskeskuslääkärit. Yli puolet äideistä tuli masennusoireiden vuoksi, eli heiltä oli mitattu EPDS -pisteet 13 tai enemmän. Joka neljäs äiti tuli projektityöntekijän vastaanotolle päästäkseen depressiokoulu tai Iloa Varhain -ryhmään. Muita lähettämisen syitä olivat parisuhdeongelmat, elämän kriisi, paniikkihäiriö tai työntekijän tarve konsultaatiolle. Äitien EPDS -pisteet laskivat selvästi projektityöntekijän tapaamisten aikana. Keskimäärin äitien EPDS -pisteet olivat alussa 15 ja lopussa 9 pistettä. Vantaalla masennuksen tunnistamisen ns. katkaisupisteenä on kansallisten suositusten tapaan käytetty 13 pisteen rajaa. Kun tarkastellaan 0-12 ja 13 tai enemmän pistettä saaneiden äitien lukumääriä ennen ja jälkeen tapaamisten huomataan, että muutos parempaan on selvä. Ennen tapaamisia 73 % äideistä sai 13 tai enemmän EPDS -pistettä ja tapaamisten jälkeen enää 27 % (Kuva 1). % äideistä 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Ennen Jälkeen 0-12 pistettä 13 pistettä tai yli Kuva 1. EPDS -pisteiden jakautuminen ennen ja jälkeen projektityöntekijän tapaamisen.
7 Keskimäärin äideillä oli 4.5 käyntiä projektityöntekijän luona. Yli puolelle äideistä riitti 1-2 käyntiä ja yksi neljäsosa äideistä tarvitsi 3-8 käyntiä. Loput yksi neljäsosa osallistui ryhmiin joissa oli 8-9 käyntiä ja seurantakäynti. Masennuslääkitystä pyrittiin äitien kohdalla tehostamaan. Lääkitys oli ennestään 11 %:lla äideistä ja 54 % ei tarvinnut tai halunnut lääkitystä tapaamisten aikana. Noin joka kolmannelle äideistä masennuslääkitys aloitettiin tapaamisten aikana (Kuva 2). Lääkitys aloitettiin tapaamisten aikana Lääkitys ennestään Ei lääkitystä Kuva 2. Selvityksessä mukana olleiden äitien masennuslääkitys Kaksi kolmasosaa projektityöntekijän tapaamista äideistä ei tarvinnut lainkaan jatkohoitoa tai heille riitti seuranta tai tuki neuvolan omalta henkilökunnalta. Vain 9 % äideistä ohjautui jatkohoitoon erikoissairaanhoitoon. Depressiohoitajille ohjautui 8 % äideistä ja 14 % ohjautui muualle (mm. yksityiseen terapiaan, pariterapiaan, perheneuvolaan tai lastensuojelun asiakkaaksi) (Kuva 3). % äideistä 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Ei jatkohoitoa Jatkohoito omassa neuvolassa Erikoissairaanhoito Depressiohoitaja Muu Kuva 3. Selvityksessä mukana olleiden äitien jatkohoito.
8 5 RYHMÄTOIMINTA Projektin aikana syksystä 2005 vuoden 2008 loppuun mennessä neuvoloissa ohjattiin yhteensä 30 depressiokoulumallista ryhmää. Niihin on osallistunut yhteensä 142 äitiä ja 69 vauvaa. Äideillä on ollut lapsia yhteensä yli 300. Osaan ryhmistä äidit ovat osallistuneet yhdessä vauvojensa kanssa (Iloa Varhain -ryhmät). Lisäksi on ollut kolme ryhmää raskaana oleville äideille ja yksi nuorten äitien ryhmä. Vuoden 2009 aikana on tarkoitus tehdä kysely ryhmäläisten voinnista ja ryhmäkokemuksista 6 kk - 3 vuotta ryhmän loppumisen jälkeen 6 HANKKEEN JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOSUOSITUKSET Neuvoloiden terveydenhoitajat ja perhetyöntekijät kokivat, että EPDS -seula on hyvä hoitotyön työväline ja sen avulla äitiin saa hyvän kontaktin. Se on hyvä keskustelunavaus. Yhteistapaamiset psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa on koettu neuvoloissa hyviksi. Suoraan kysyminen, empaattinen ja kuitenkin arkinen tapa kohdata äidit tuntui terveydenhoitajista hyvältä. Puolet eli 1-2 käynnin äidit edustavat todennäköisesti asiakasryhmää, joiden kanssa terveydenhoitajat selviävät jatkossa omin voimin, jos heillä on mahdollisuus joissakin tapauksissa konsultoida psykiatrista sairaanhoitajaa. Joidenkin äitien kohdalla on tärkeää, että psykiatrinen sairaanhoitaja tekee arvion äidin masennuksen asteesta ja äidin sekä perheen tarvitseman avun luonteesta ja laajuudesta. Osa perheistä tarvitsee konkreettista apua vanhemmuuteen perhetyöntekijältä tai kodinhoitajalta. Masentunutta äitiä kohdatessa työntekijän on tärkeää arvioida äidin ja vauvan välistä vuorovaikutusta ja ohjata tarvittaessa tuen piiriin mm. psykologille. Masennus on syytä hoitaa, jotta äidillä vapautuu voimia vuorovaikutukseen vauvan kanssa. Lääkärin aloittaessa lääkityksen sen seuranta on luontevaa olla neuvolan psykiatrisella sairaanhoitajalla. Lääkärille äiti tulee ohjata aina kun masennuslääkitystä mietitään. Projektin aikana neuvolan henkilökunnan asenne masennuslääkitystä kohtaan muuttui selvästi positiivisemmaksi ja sen käyttötarve tunnistettiin paremmin kuin projektin alussa. Jatkossa psykiatrisen sairaanhoitajan on tärkeää olla neuvoloissa varmistamassa, että opitut tiedot ja taidot masennuksesta pysyvät työntekijöiden mielessä. On tärkeää, että Iloa Varhain -ryhmät jatkuvat. Psykiatrisen sairaanhoitajan tehtävänä on antaa työnohjausta muille ryhmäohjaajille sekä koordinoida ja ohjata ryhmiä. Hankkeen kokemusten perusteella äidin ja muun perheen, terveydenhoitajan ja psykiatrisen sairaanhoitajan yhteiset tapaamiset varmistavat sen, että masennusoireinen äiti saa avun ajoissa.
9 JATKOSUOSITUKSET 1. Tuki neuvolan henkilökunnalle on tärkeä, heillä on hyvä olla tuttu ja luotettava psykiatrinen sairaanhoitaja, jolta he voivat tarvitessaan kysyä neuvoa. 2. Psykiatrinen sairaanhoitaja tarvitaan jatkossa yksi / 400-600 synnytystä / vuosi. Psykiatrin konsultaatiomahdollisuus on välttämätön. 3. Neuvoloissa tulee jatkossa järjestää Iloa Varhain -ja depressiokouluryhmiä, vähintään yksi ryhmä syksyisin ja yksi keväisin / alue, jolla vuosittain 400-500 synnytystä. Uusia ohjaajakoulutuksia tulee järjestää vuosittain jotta toiminta voi jatkua. Työaikaa ryhmien ohjaaminen vie kolmisen tuntia viikossa kahdeksan viikon ajan. Kaikki neuvoloissa työskentelevät voivat ohjata ryhmiä, mielellään siten, että toisella ohjaajalla on terveydenhuollon koulutus. 4. Terveydenhoitajien työnohjaus on tärkeää kun jatkossa kaikkien äitien mielialaoireet seulotaan, terveydenhoitajat kohtaavat masentuneita äitejä ja perheiden ongelmat ovat yhä enemmän psykososiaalisia. 5. Neuvolalääkärin pitäisi vastata äidin masennuksen diagnoosista ja lääkityksen tarpeesta, koska he tapaavat äitejä raskauden aikana sekä vauvan syntymän jälkeen useita kertoja. Lääkityksen seuranta voi olla neuvolan psykiatrisella sairaanhoitajalla.
10 7 HANKKEEN JULKAISUT Lehtiartikkelit: Kuosmanen L, Melartin T, Pelkonen R, Peräkoski H, Kumpuniemi S & Vuorilehto M. Psykiatrisen sairaanhoitajan uudet vaatteet: Mielenterveyshoitotyötä neuvolassa, kouluterveydenhuollossa ja kotihoidossa. Sairaanhoitaja 9/2007, s. 9-12. Kumpuniemi S, Kuosmanen L, Ruponen A, Melartin T & Vuorilehto M. Masennuksen tunnistaminen hoito äitiys- ja lastenneuvoloissa Vantaalla. Terveydenhoitaja 8/2007, s. 22-23. Selvitykset: Vuorilehto M, Ahlroth A & Kuosmanen L. "Enemmän asenne kuin työmenetelmä". Koulutettujen arvioita varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen perustason työssä - koulutuksesta Vantaalla. Vantaan kaupunki ja Sateenvarjo-projekti 2008. Esitykset: Kumpuniemi S, Kuosmanen L, Vuorilehto M, Melartin T & Jaamala P. Lastenpsykiatrinen osaaminen neuvolassa -masentuneiden äitien ja varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen. Suullinen esitys yhdessä Päivi Jaamalan kanssa. Stakesin yhteistyöseminaari. Helsinki 22.8.2006. Kumpuniemi S, Kuosmanen L, Vuorilehto M & Melartin T. Mental Health Nurse in Mother Care Clinics. Suullinen esitys. 12th International NPNR conference. Oxford, UK 27.-29.9.2006. Kumpuniemi, S, Kuosmanen L, Vuorilehto M & Melartin T. Depression screening and treatment program on Maternity and Child health clinics. Suullinen esitys. Nordic Midwifery Congress. Turku 4.-6.5.2007. Kumpuniemi, S. Masentuneiden äitien hoitopolku Vantaan neuvoloissa, suullinen esitys. 9. valtakunnalliset neuvolapäivät. Espoo 10.5.2007. Kumpuniemi S, Kuosmanen L, Vuorilehto M & Melartin T. Project of depression screening and treatment program in maternity and child health clinics. Suullinen esitys. 13th International NPNR conference. Oxford, UK 26.-28.9.2007. Kumpuniemi, S. Työkaluja masennuksen tunnistamiseen ja Vantaan hoitoketju. suullinen esitys. Valtakunnalliset perhetukipäivät. Vantaa 11.10.2007. Kumpuniemi S. Masennuksen tunnistaminen ja varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen neuvolassa. Suullinen esitys. Sairaanhoitajapäivät. Helsinki 27.-28.3.2008.
11 Kumpuniemi S. Kognitiiviset depressiokoulumalliset ryhmät neuvolassa. Suullinen esitys. Mielenterveys- ja päihdetyön Valtakunnallinen kehittämisseminaari. Helsinki 2.9.2008. Kumpuniemi S, Kuosmanen L & Vuorilehto M. Project of Depression screening in Maternity clinics. Suullinen esitys. International Psychiatric Nursing Conference. Malta 5.-9.11.2008. Kumpuniemi S, Kuosmanen L & Humaljoki K. Iloa Varhain - ryhmät. Posteriesitys. Mieli 2009 kansalliset mielenterveyspäivät. Rovaniemi 5.-6.2.2009. Humaljoki K, Kumpuniemi S & Kuosmanen L. Iloa Varhain-ryhmät neuvoloissa mukaillen Depressiokoulutyömenetelmää. Posteriesitys. Terveydenhoitajapäivät. Oulu 5.-6.2.2009. Kumpuniemi S, Kuosmanen L & Riihimäki K. Masennuksen tunistaminen neuvolassa. Posteriesitys. Sairaanhoitajapäivät. Helsinki 5.-6.3.2009. Kumpuniemi S, Kuosmanen L & Riihimäki K. Outcomes of Depression prevention at maternity clinic. Hyväksytty poster-esitykseksi. 15th International NPNR conference. Oxford, UK 24.-25.9.2009. Kumpuniemi S, Humaljoki, K, Toivanen R, Lukkarila A, Vuorilehto M, Mäkelä J. Iloa Varhain- ryhmien ohjekirjanen ohjaajille Depressiokoulu-työkirjan rinnalla. Saatavissa: www.vantaa.fi/sateenvarjoprojekti.
VANTAAN KAUPUNKI SOSIAALI- JA TERVEYSVIRASTO MIELIALAKYSELY Ole hyvä ja ympyröi se vaihtoehto, joka eniten vastaa Sinun tuntemuksiasi viimeisen kuluneen viikon aikana, ei vain tämänhetkisiä tuntemuksiasi. Viimeisen seitsemän päivän aikana 1. Olen pystynyt nauramaan ja näkemään asioiden hauskan puolen 0 Yhtä paljon kuin aina ennenkin 1 En aivan yhtä paljon kuin ennen 2 Selvästi vähemmän kuin ennen 3 En ollenkaan 0 pistettä 1 2 3 2. Olen odotellut mielihyvällä tulevia tapahtumia 0 Yhtä paljon kuin aina ennenkin 1 Hiukan vähemmän kuin aikaisemmin 2 Selvästi vähemmän kuin aikaisemmin 3 Tuskin ollenkaan 0 pistettä 1 2 3 3. Olen syyttänyt tarpeettomasti itseäni, kun asiat ovat menneet vikaan 0 Kyllä, useimmiten 1 Kyllä, joskus 2 En kovin usein 3 En koskaan 3 pistettä 2 1 0 4. Olen ollut ahdistunut tai huolestunut ilman selvää syytä 0 Ei, en ollenkaan 1 Tuskin koskaan 2 Kyllä, joskus 3 Kyllä, hyvin usein 0 pistettä 1 2 3 5. Olen ollut peloissani tai hädissäni ilman erityistä selvää syytä 0 Kyllä, aika paljon 1 Kyllä, joskus 2 Ei, en paljonkaan 3 Ei, en ollenkaan 3 pistettä 2 1 0 524303 (1/06)
6. Asiat kasautuvat päälleni 0 Kyllä, useimmiten en ole pystynyt selviytymään niistä ollenkaan 1 Kyllä, toisinaan en ole selviytynyt niistä yhtä hyvin kuin tavallisesti 2 Ei, useimmiten olen selviytynyt melko hyvin 3 Ei, olen selviytynyt yhtä hyvin kuin aina ennenkin 3 pistettä 2 1 0 7. Olen ollut niin onneton, että minulla on ollut univaikeuksia 0 Kyllä, useimmiten 1 Kyllä, toisinaan 2 Ei, en kovin usein 3 Ei, en ollenkaan 3 pistettä 2 1 0 8. Olen tuntenut oloni surulliseksi tai kurjaksi 0 Kyllä, useimmiten 1 Kyllä, melko usein 2 En kovin usein 3 Ei, en ollenkaan 3 pistettä 2 1 0 9. Olen ollut niin onneton, että olen itkeskellyt 0 Kyllä, useimmiten 1 Kyllä, melko usein 2 Vain silloin tällöin 3 Ei, en koskaan 3 pistettä 2 1 0 10. Ajatus itseni vahingoittamisesta on tullut mieleeni 0 Kyllä, melko usein 1 Joskus 2 Tuskin koskaan 3 Ei koskaan 3 pistettä 2 1 0
VANTAA AVAIN synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamiseen, itsehoitoon ja avun hakemiseen
Mitä synnytyksen jälkeinen masennus on? Synnytyksen jälkeen äidin mieliala vaihtelee herkästi. Jos mieliala jää päiväkausiksi matalaksi tai mikään ei tunnu miltään, voi olla kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Silloin on tärkeää saada apua. Synnytyksen jälkeiset mielentasapainohäiriöt jaetaan seuraavasti: 1. 2. 3. Synnytyksen jälkeinen herkistyminen eli baby blues Synnytyksen jälkeen 1 2 viikon kuluessa voi ilmetä itkuherkkyyttä, väsymystä, alakuloisuutta ja nopeita mielialan muutoksia. Tätä esiintyy 50 80 prosentilla synnyttäjistä. Ilmiö on ohimenevä ja rauhoittuu ilman hoitoa. Synnytyksen jälkeinen masennus: katso lisää alempana Synnytyksen jälkeinen psykoosi Lapsivuodepsykoosia esiintyy 0,1 0,2 prosentilla synnyttäjistä. Oireet alkavat yleensä 1. kuukauden aikana synnytyksestä. Oireina kiihtymystä, unettomuutta, ärtyneisyyttä, harhoja ja sekavuutta. Psykoosin ennuste on hyvä, mutta se vaatii lääke- ja sairaalahoidon. Miten synnytyksen jälkeinen masennus ilmenee? Synnytyksen jälkeisen masennuksen yleisimmät oireet: mielialan lasku mielihyvän kokemisen vaikeus unen häiriöt: nukahtamisvaikeudet, unettomuus, aamuyön heräily, liika nukkuminen arvottomuudentunne ja itsesyytökset saamattomuus ja toimintakyvyn lasku: kotityöt tai vauvan hoito tuntuvat ylivoimaisilta itkuisuus ja ärtyisyys, pinna palaa helposti avuttomuudentunne ja toivottomuus itsetuhoiset ajatukset
Äidin ja vauvan väliseen vuorovaikutukseen liittyviä oireita: kielteiset ajatukset vauvaa kohtaan voimakasta pelkoa siitä, että vauvalle tai jollekin läheiselle tapahtuu jotakin pahaa lähteminen vauvan kanssa kodin ulkopuolelle voi olla vaikeaa vauva voi tuntua vaikeahoitoiselta ja itkuiselta Jos jotkut edellä luetelluista oireista jatkuvat pari viikkoa, voi olla kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Siihen sairastuu Suomessa 10 15 prosenttia kaikista synnyttäneistä naisista. Masennusta kannattaa hoitaa Hyvällä hoidolla synnytyksen jälkeisestä masennuksesta toipuu yleensä hyvin. Mitä aiemmin äiti pääsee avun piiriin, sitä parempi on ennuste. Varhainen avun saaminen on tärkeää sekä äidille että vauvalle. Hoitamaton masennus vaikuttaa myös vauvan hyvinvointiin ja kehitykseen. Usein masennusta on vaikea itse huomata. Muissa, esimerkiksi puolisossa, herännyt huoli kannattaakin ottaa todesta ja hakea apua. Läheisten ja puolison tuki synnytyksen jälkeen on äidille ensiarvoisen tärkeää ja se saattaa ehkäistä masennusta. Äidit tuntevat synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tavallista enemmän syyllisyyttä tai häpeää eivätkä ehkä halua tämän vuoksi puhua tuntemuksistaan muille ihmisille. Huolehdi itsestäsi hyvin Syö säännöllisesti vaikka ruoka ei aina maistuisikaan. Pyri ulkoilemaan päivittäin. Yritä levätä, kun vauva nukkuu tai sinulla on siihen mahdollisuus. Anna kotitöiden olla! Opettele rentoutumaan. Tee asioita, joista nautit aikaisemmin. Hakeudu ihmisten ilmoille. Pyydä rohkeasti apua käytännön asioihin.
Ota asia puheeksi läheisen ihmisen kanssa ja neuvolassa terveydenhoitajan sekä lääkärin kanssa. Pyri tekemään vauvan kanssa asioita, joista nautitte yhdessä. Juttele ja leiki vauvan kanssa katso häntä silmiin. Ammattiapu Kerro tuntemuksistasi omalle terveydenhoitajallesi neuvolassa. Hän voi auttaa sinua tai ohjaa sinut tuen piiriin. Neuvolalääkäri arvioi tarvittaessa mielialalääkityksen tarpeen. Vantaan neuvoloissa kaikilla äideillä on mahdollisuus täyttää EPDS (Edinburgh Postnatal Depression Scale) mielialakysely 6vk-3kk synnytyksen jälkeen. Se voi rohkaista puhumaan mielialasta terveydenhoitajan kanssa. Osassa neuvoloista on Iloa Varhain ryhmiä äideille ja vauvoille. Ryhmissä opetellaan tunnistamaan omia tunteita, ajatuksia ja mielialoja sekä työskentelemään niiden kanssa. Ryhmissä voidaan tukea äidin ja vauvan välistä suhdetta. Neuvolan perhetyöntekijä tarjoaa tukea vanhemmuuteen, kasvatukseen, parisuhteeseen ja arjen tilanteisiin perheen kotona. Lapsiperheiden kotipalvelu tarjoaa apua lasten- ja kodinhoitoon tilapäisesti. Perhepalvelujen psykologit toimivat neuvoloissa ja terveysasemilla. Heiltä saa apua vanhemmuuteen ja varhaiseen vuorovaikutukseen liittyviin kysymyksiin ja pulmatilanteisiin. Psykiatrinen sairaanhoitaja terveysasemalla tai neuvolassa arvioi masennuksen asteen ja hoidon tarpeen ja tarvittaessa ohjaa hoidon piiriin. Tehokkaimmat hoitomuodot vakavaan masennukseen ovat psykoterapia ja mielialalääkitys tai molemmat yhdessä. Ne edellyttävät lääkärin arviota. Terveyskeskuslääkärillä on tarvittaessa mahdollisuus tehdä lähete psykiatrian poliklinikalle tai lastenpsykiatrian poliklinikan vauvaperhetoimintaan.
Yhteystietoja Vantaalla: Oman alueen neuvola Oman alueen terveysasema Terveysneuvonta (09)10023,vastaa joka päivä 24h, tavallisen puhelun hinnalla Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystys, puh. (09) 8392 4005 Lisätietoja masennuksesta ja sen hoidosta: www.vantaa.fi/sateenvarjoprojekti www.aima.fiwww.mll.fi www.vaestoliitto.fi www.terveyskirjasto.fi Tarja Koffert& Katriina Kuusi: Depressiokoulu, Suomen Mielenterveysseura
Iloa Varhain -ryhmä äideille ja vauvoille TYÖRYHMÄ Kaisa Humaljoki, projektityöntekijä, terveydenhoitaja Sirpa Kumpuniemi, projektityöntekijä, sairaanhoitaja, psykoterapeutti Lauri Kuosmanen, projektipäällikkö, TtM Sateenvarjo-projekti, Vantaa TAUSTA JA TAVOITE Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsii noin joka kymmenes äiti. Iloa Varhain -ryhmä on Vantaan neuvoloissa käytössä oleva ryhmämuotoinen työmenetelmä synnytyksen jälkeisen masennuksen ennaltaehkäisyyn, lievän masennuksen hoitoon sekä äidin ja vauvan varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen. Iloa Varhain -ryhmä on kehitelty Depressiokoulu- menetelmästä vastaamaan neuvolaasiakkaiden tarpeita. MENETELMÄ Ryhmä kokoontuu kerran viikossa 8 10 viikon ajan. Ryhmässä on neljä tai viisi äiti-vauva -paria. Vauvat ovat 2 viikon 8 kuukauden ikäisiä ja ovat mukana tapaamisissa. Työvälineenä käytetään Depressiokoulu -työkirjaa ja Iloa Varhain -ohjekirjaa. Ryhmän jälkeen voidaan järjestää jatkotapaamisia kerran kuussa ja seurantatapaaminen on 3 kuukauden kuluttua. Ryhmä ohjataan parityöskentelynä (terveydenhoitaja, psykologi, perhetyöntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja), toisella ohjaajista on hyvä olla terveydenhuollon koulutus. ÄITI OHJATAAN RYHMÄÄN, JOS: mielialan laskua, lievä masennus tai EPDS (Edinburgh Postnatal Depression Scale) pisteet yli 12 aikaisempi masennus tai muuta psyykkistä oireilua epävarmuutta vanhemmuudessa itse koettu tuen tarve kuuluu riskiryhmään, esimerkiksi puolison tuen puute, teiniäidit www.vantaa.fi/sateenvarjoprojekti sirpa.kumpuniemi@vantaa.fi, kaisa.humaljoki@vantaa.fi
VANTAAN KAUPUNKI VANDA STAD Masentuneiden äitien hoitoketju ja tuki Vantaan neuvoloissa 2.10.2009 Kaikille äideille tehdään synnytyksen jälkeen EPDS-seula, viimeistään vauvan ollessa 3kk Tarvittaessa myös raskauden aikana.kartoita perheen tilanne. Jos pisteitä 13 tai yli tai muuten epäilet masennusta, kysy: Kauanko tällainen olo on kestänyt? Onko suurimman osan päivää samanlainen olo? Onko päivittäinen toimintakyky selvästi huonontunut? Jos EPDS 13 tai yli Terveydenhoitajan tehostettu tuki (kuuntelu, keskustelu, tihennetyt tapaamiset) (Th:n tukena psyk.sh ja työnohjaus) Perheen verkoston kartoitus ja aktivointi Informointi alueen lapsiperheiden palveluista (perhekahvilat,avoin pk., vertaisryhmät, seurakunta) Tarvittaessa neuvolan perhetyö ja/tai kotipalvelu Tarvittaessa psykologin konsultaatio Depressiokouluryhmä/Iloa Varhain-ryhmä Jos ei riitä Depressiohoitajan/neuvolan psyk.sairaanhoitajan konsultaatio Terveyskeskuslääkärin konsultaatio (diagnoosi, laboratoriotutkimukset, lääkityksen arviointi, lähetteet Parisuhdeasioissa ohjaus perheasiainneuvottelukeskukseen tai perheneuvolaan Kuuselan perhekuntoutus (Pihlaja): Kuperkeikka, Kärrynpyörä Tarvittaessa lastensuojelun konsultaatio ja/tai tukitoimet/verkostopalaverit Aikuissosiaalityön tuki (taloudelliseen tilanteeseen) Jos ei riitä Lähete psykiatrian poliklinikalle Jos akuutti tilanne, yhteys HYKS, Peijaksen sairaalan akuuttipsykiatrian poliklinikalle tai ensiapuun jossa osastohoidon ja terapian tarpeen arviointi JOS ÄIDILLÄ ON VAKAVIA ITSEMURHA-AJATUKSIA, HETI YHTEYS TK-LÄÄ- KÄRIIN TAI PEIJAKSEN ENSIAPUUN, silloin hoitoketjun voi ohittaa
VANTAAN KAUPUNKI VANDA STAD Varhaisen vuorovaikutuksen hoidon ja tuen järjestäminen Vantaan neuvoloissa/ 2.10.2009 Terveydenhoitaja arvioi äidin ja vauvan vuorovaikutusta Keskustelu äidin kanssa, kysymykset ja havainnointi, mahdollisesti VaVu-haastattelu 1. Äidin oma kokemus vauvasta ja jaksamisesta 2. Vauvan vaikeahoitoisuus 3. Havaittavat ongelmat äidin ja vauvan vuorovaikutuksessa 4. Puolison/läheisverkoston tuen kartoitus ja aktivointi Jos äiti tarvitsee tukea vuorovaikutuksessa Terveydenhoitajan tehostettu tuki Aktivointi alueen lapsiperhepalveluihin (avoin päiväkoti, perhekahvilat seurakunnan toiminta, äiti-vauvaryhmät,käsikynkkäryhmät) Tarvittaessa psykologin konsultaatio/hoito Tarvittaessa neuvolan perhetyö, jos ei riitä lastensuojelun konsultaatio Iloa Varhain-ryhmät Jos ei riitä Lääkärin konsultaatio,tarvittavat lähetteet Psykologien ohjaamat hoidolliset äiti-vauvaryhmät Perheneuvola Kuuselan perhekuntoutus (Pihlaja):Kärrynpyörä ja Kuperkeikka Lastensuojelun konsultaatio Jos ei riitä HUS, HYKS,Peijaksen vauvaperhetoiminta Tarvittaessa lastensuojeluilmoitus ja lastensuojelutarpeen arviointi ja sen jälkeen tarvittavat lastensuojelun tukitoimet, joita voivat olla esim. Kuuselan perhekuntoutusyksikön ympärivuorokautinen perhekuntoutus, Helsingin ensikodin Baby Blues-yksikkö, päihdeäideille Esmiina, avopalveluyksikkö tai Helmiina, ensikoti JOS HUOLI LAPSESTA ON ERITTÄIN SUURI, OTA HETI YHTEYS LASTENSUOJELUUN JA TEE LASTENSUOJELUILMOITUS, kerro siitä vanhemmille
Julkaisija Sosiaali- ja terveystoimi Teksti Sirpa Kumpuniemi, Lauri Kuosmanen, Maria Vuorilehto Kannen ulkoasu Kirsi Unhola 9/2009