Kymenlaakson maakuntakaava, maaseutu ja luonto Perusselvityksiä Kymenlaakson Liitto TURVETUOTANTO MAAKUNTAKAAVASSA LÄHTÖKOHDAT luonnos 18.2.2008
2
3 Sisällys: 1. YLEISTÄ... 4 2. KYMENLAAKSON TURVEVARAT... 4 3. TURPEEN KÄYTTÖ... 7 Nykykäyttö Suomessa/Kymenlaaksossa... 7 Polttoturpeen käyttöä koskevat ennusteet... 9 Uusien tuotantomenetelmien vaikutus... 10 Päästökaupan vaikutus... 10 4. TURVETUOTANTOALUEIDEN TARVE... 11 Arvioita... 11 Turvetuotantoa rajoittavia tekijöitä... 11 5. TURVETUOTANTOALUEET... 14 Nykyiset turvetuotantoalueet... 14 Turvetuotantoalueet valuma-aluittain... 16 6. SEUTUKAAVAN ALUEVARAUKSET... 17 7. TURVETUOTANNON MAAKUNTAKAAVAMERKINNÄT... 20
4 1. YLEISTÄ tehtävä maakuntakaavassa raportin sisältö yleispiirteisesti turvetuotantoa koskevat säädökset ja ohjeet suunnittelumenetelmät ja merkintätavat maakuntakaavassa 2. KYMENLAAKSON TURVEVARAT Turvevarojen määrän ja teknisen käyttökelpoisuuden tarkastelu perustuu GTK:n tutkimusraportteihin Suomen turvevarat 2000 Kymenlaakson suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus (n:o 99) Kuntakohtaiset turveraportit GTK:n arviot Kymenlaakson soiden ja turvevarojen soveltuvuudesta turvetuotantoon on tehty 1980-luvulla. Maakuntakaavan perusselvitykset perustuvat näihin tietoihin. Vaikka geologinen tieto soiden turvevarannon määrästä ja laadusta ei vanhene, soiden hyväksikäytön tekniset ja taloudelliset edellytykset saattavat muuttua. Turvevarojen käytöstä noin 90 % on energiaturvetta. Kymenlaaksossa on turvetta käyttäviä polttolaitoksia, joille kohtuullisen kuljetusmatkan päästä saatava energiaturve on tärkeää. Siksi maakuntakaavassa pyritään hyödynnettävien turvevarojen ja osoitettavien turvetuotantoalueiden kohdalla siihen, että alueet soveltuvat polttoturvetuotantoon. Turpeen käyttökelpoisuuden arviointi GTK:n raporteissa vastaa Turveteollisuusliiton uusimpia arviointeja: Turpeen ja suon ominaisuudet sekä suon soveltuvuus turvetuotantoon Keskeinen turvetuotannon edellytys on, että tuotantoon valittavat suon turve täyttää ominaisuuksiltaan mahdollisimman hyvin lopullisen tuotteen käyttötarkoituksen asettamat vaatimukset. Turpeen ominaisuudet määräytyvät kasvilajikoostumuksen ja maatumisasteen mukaan. Tärkeimpiä turvetta muodostavia kasvilajiryhmiä ovat rahka- ja lehtisammalet, sarat ja suolla kasvavat puuvartiset kasvit. Ratkaisevin ero kasvu- ja energiaturvetuotteiden välillä on turpeen kasvilajikoostumuksen ja maatuneisuuden suhteen. Kasvuturvekäyttöön sopivan turpeen on oltava mahdollisimman vähän maatunutta ja mieluimmin pelkistä rahkasammalten, esim. ruskean rahkasammaleen, Spagnum fuscum jäänteistä muodostunutta. Energiaturvetarkoituksessa ei kasvilajikoostumuksella ole niin suurta painoarvoa, mutta tärkeää on, että turve on kohtalaisen tai hyvin maatunutta. Pitkälle maatunut turve sopii energiakäyttöön korkean hiilipitoisuutensa vuoksi. Maatuneessa turpeessa kasvien solurakenne on pitkälti hajonnut, ja tilavuuspaino ja energiasisältö kuivana tuotteena on riittävän korkea. Turpeen ominaisuudet suon eri osissa ja eri syvyydessä. Pääsääntönä voidaan pitää, että suon pinnassa on heikoimmin maatunut turvekerros. Tämän kerroksen paksuus vaihtelee suotyypistä riippuen. Etelä- ja Länsi-Suomessa esiintyvillä keidassoilla rahkasammaleesta muodostunut kerros voi muodostaa jopa valtaosan koko suon turvevarastosta, kun taas Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin aapasuoalueilla ei rahkakerrosta esiinny ollenkaan tai vain vähäisessä määrin. Käyttöön otettavalla suolla on oltava riittävän laajoja yhtenäisiä alueita, joilla turvekerroksen vahvuus on vähintään 1,5 2 metriä. Turvetuotantoalueen vähimmäiskoko on 50-100 ha. Hyödynnettävän turpeen määrään vaikuttaa turvekerroksen paksuuden ja laajuuden lisäksi myös turpeen kuiva-ainepitoisuus, suon pohjan harjanteisuus ja kivisyys sekä kannot ja
5 liekopuut. Nämä tekijät aiheuttavat lisäkustannuksia turvetuotantokenttien valmistelussa ja kunnossapidossa. (Turveteollisuusliitto 2005, Virtuaalisuo) Turvevarojen käyttömahdollisuus (energian hinta ja yleinen energiapolitiikka pois lukien) riippuu alueiden nykykäytöstä (esim. tuottava maa- ja metsätalous) alueiden sijainti- ja kokovaatimuksista tuotannon kannalta alueiden saatavuudesta tuotantokäyttöön tuotannon ympäristövaatimuksista (ympäröivä asutus ja muu maankäyttö, vesiensuojelu, paloturvallisuus, pöly, melu yms.) luonnonsuojelun, luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäyttöarvojen huomioon ottamisesta Taustaksi: Turvevaroihin suhteutettu turpeen käyttö Energiaturvevarat jakautuvat Suomessa pääosin siten, että n.1/3 turvevaroista on Lapin läänissä, n. 1/3 Oulun läänissä ja n. 1/3 Etelä- ja keskisuomen alueella. Toistaiseksi turvavaroja on hyödynnetty pääasiassa Pohjoispohjanmaan länsiosissa (arviolta 25-30 % Suomen tuotannosta) ja Oulun läänin eteläpuolisilla alueilla (arviolta 60-65 % Suomen tuotannosta). Turpeen käyttö on ollut Suomessa vuosina 1970-2005 yhteensä n. 470 milj. m3, mikä vastaa energiana noin 420 TWh:a. Turvevarojen enrgiamäärän voidaan tällä hetkellä arvioida olevan Lapissa noin 4600 TWh, Oulun läänin alueella noin 3400 TWh ja Etelä- ja keski-suomessa noin 3900 TWh. (Turvevarat on arvioitu kokonaisuudessaan eri maankäyttömuotoja ja muita turpeen hyödyntämiseen vaikuttavia asioita huomioimatta). Turpeen riittävyys nykyisellä käytöllä Turvetuotanto Suomessa ei ole suon käyttömuotona mitenkään hallitseva. Turvetuotannossa on ollut enimmillään noin 60 000 ha suota. Tämä on 0,5 % Suomen alkuperäisestä turvemaiden pinta-alasta (10,4 milj. ha). jos Suomessa tulevaisuudessa otettaisiin tuotantoon kaikki tuotantokelpoiset turvekerrostumat, joita on n. 13 % Suomen turvemaiden pinta-alasta, turvetuotanto jättäisi 87 % turvemaista koskemattomiksi. Mikäli Suomessa hyödynnetään turvetta tulevaisuudessa, kuten tällä hetkellä, teoreettisesti voidaan laskea, että jos 80 % soveltuvista turvevaroista aikanaan tultaisiin hyödyntämään (huolimatta mm. maankäyttömuodoista, maanomistusolosuhteista, kuljetusmatkoista, ympäristöluvituksesta, taloudellisesta kannattavuudesta ym. seikoista), turvevarat riittävät Uudellamaalla, Hämeessä, Varsinais-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla ja Kymenlaaksossa alle sadaksi vuodeksi, sekä Satakunnassa, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa, Etelä-Savossa, Pohjois-Savossa, Keski-Pohjanmaalla ja Etelä-Karjalassa varat riittävät kahdeksi sadaksi vuodeksi ja alle kolmeksi sadaksi vuodeksi varat riittävät Pohjois-Pohjanmaalla. Pohjois-Karjalassa turvevarat riittävät yli viideksi sadaksi vuodeksi, Kainuussa lähes 1000 vuodeksi ja lapissa lähes 2000 vuodeksi. Lähde: Turvebiomassan pitkän aikavälin hyödyntäminen Suomessa. Kimmo Virtanen 4.12.2006. Geologian tutkimuskeskus. Julkaisusta Arvio biomassan pitkän aikavälin hyödyntämismahdollisuuksista Suomessa: asiantuntijatyöryhmän loppuraportti 12.2.2007. Rintala, Jukka; Alen, Raimo; Lahti-Nuuttila, Teija; Lund, Peter; Nyrönen, Timo; Pietola, Kyösti; Sipilä, Kai;
6 Turpeinen, Harri. KTMn rahoittamia tutkimuksia joita ei julkaistu KTMn omissa sarjoissa. 2007 Taulukko 1. Kymenlaakson suo- ja turvevarat (yli 20 ha:n suot) Kunta / alue Pinta-ala ha Soiden lukumäärä Turvemäärä milj. m3 Anjalankoski 7106 77 166 Elimäki 402 9 4 Hamina 3502 55 77 Iitti 1708 24 40 Jaala 1106 19 18 Kouvola 64 3 1 Kotka 1478 17 30 Kuusankoski 933 7 16 Miehikkälä 1616 30 38 Pyhtää 2589 22 68 Valkeala 6395 79 155 Virolahti 1101 20 28 Kymenlaakso 28000 362 636 Kymenlaakson tutkittu suoala on käsittää kaikki geologiset suot. Kartta 1
7 3. TURPEEN KÄYTTÖ Nykykäyttö Suomessa/Kymenlaaksossa Energiakäyttö
8 Lähde: Arvio biomassan pitkän aikavälin hyödyntämismahdollisuuksista Suomessa: asiantuntijatyöryhmän loppuraportti 12.2.2007. Rintala, Jukka; Alen, Raimo; Lahti-Nuuttila, Teija; Lund, Peter; Nyrönen, Timo; Pietola, Kyösti; Sipilä, Kai; Turpeinen, Harri. KTMn rahoittamia tutkimuksia joita ei julkaistu KTMn omissa sarjoissa. 2007 Nykykäyttö Kymenlaaksossa on GWh vuodessa. Muu turpeen käyttö Suomessa/Kymenlaaksossa? Turvetta käytetään nykyään pääasiassa energian lähteenä ja kasvuturpeena. energiaturpeen osuus käytetystä turpeesta on ollut viime vuosina yli 90 % ja kasvu- ja ympäristöturpeen osuus on noin 6-7 %. jonkin verran turvetta käytetään myös yhdyskuntajätteen kompostoinnissa, biosuodattimina, karjankuivikkeena, öljyntorjunnassa, tekstiilien valmistuksessa, routa- ja vesieristeenä sekä turvehoidoissa. Em. julkaisun liite: Turvebiomassan pitkän aikavälin hyödyntäminen Suomessa. Kimmo Virtanen 4.12.2006. Geologian tutkimuskeskus. Seuraavat tiedot Kymenlaakson turveuotantoalueista vuodelta 2006 (VAHTI): Haltija Suo Purkuvesistö (Vesienkäsittely) (Tuotantotapa) Valmistelematon Kunnostusvaiheessa Tuotannossa Tuotantokunnossa Poistunut tuotannosta Jälkikäytössä Pinta-ala yhteensä
9 Polttoturpeen käyttöä koskevat ennusteet KTM raportti Vuodelle 2025 bioenergian ja biomassojen käytön perusskenaarioksi sopii vuoden 2015 kiihdytetty skenaario, ja vuoden 2025 kiihdytetty skenaario hajoaa moneksi osaskenaarioksi, koska näin pitkällä aikavälillä voi tapahtua jo merkittäviä rakenteellisia muutoksia. Näitä osaskenaarioita tulisi työstää eteenpäin esimerkiksi kansallista energia- ja ilmastostrategiaa päivitettäessä. Turvetta koskeva esimerkkiskenaario: Uudet turvetuotteet. Turve on luokiteltu biomassaksi, mutta energiantuotannon kansainvälisissä laskelmissa sille on muotoutunut ns. IPCC:n hyväksymä laskentapa kasvihuonekaasujen päästöjen osalta. Viime vuosina on saatu uutta tieteellistä tietoa soiden, suopeltojen, suometsien ja energiaturpeen tuotantoalueiden kasvihuonekaasupäästöistä luonnontilaisiin soiden verrattuna. Näiden pohjalta on indikaatioita, että tarkasteltaessa koko turpeen käytön elinkaarta 100 tai 300 vuoden aikajänteellä, laskevat turvepohjaisen energiantuotannon tai liikennepolttoainetuotannon ja käytön kasvihuonekaasupäästöt merkittävästi verrattuna fossiilisiin öljypohjaisiin ratkaisuihin. Kun uusista tuloksista saadaan mahdollisesti vahvat tieteelliset näytöt ja kansainvälisiä kasvihuonekaasupäästöjen tarkastelumenetelmiä uusitaan, voisi tässä skenaariossa turpeen merkitys kasvaa huomattavasti maamme biomassavarana niin energiantuotannossa kuin muuna teollisena raaka-aineena. Lähde: Arvio biomassan pitkän aikavälin hyödyntämismahdollisuuksista Suomessa: asiantuntijatyöryhmän loppuraportti 12.2.2007. Rintala, Jukka; Alen, Raimo; Lahti-Nuuttila, Teija; Lund, Peter; Nyrönen, Timo; Pietola, Kyösti; Sipilä, Kai; Turpeinen, Harri. KTMn rahoittamia tutkimuksia joita ei julkaistu KTMn omissa sarjoissa. 2007 Turveteollisuusliitto on laatinut vuonna 2005 ennusteen turpeen kysynnästä ja tarjonnasta vuoteen 2020 mennessä. Sen mukaan Kymenlaakso
10 Tavoitevuosi 2030 (?): Turpeen ennustettu käyttö Suomessa/Kymenlaaksossa GWh vuodessa Uusien tuotantomenetelmien vaikutus Uusien turvetuotantomenetelmien kehittämisessä vesistö- ja ilmapäästöjen vähentäminen on ollut tärkeä lähtökohta. Kehitteillä olevalla menetelmällä tuotantoaika tietyllä suoalueella lyhenee muutamaan vuoteen kymmenistä vuosista, pölypäästöt ja melu on vähäistä, joten tuotanto voi tapahtua asutuksenkin läheisyydessä. Uudella menetelmällä tuotantokenttien päästöt vähenevät murtoosaan, ja jälkikäyttö tai ennallistaminen mahdollistaa alueen nopean muutoksen hiilen sitojaksi. Kun tuotantoalue valitaan siten, että siitä on suuret aiemmasta ihmistoiminnasta johtuneet päästöt (esimerkiksi ojitettu suo), saadaan turvetuotannon kokonaistase nykyistä turvetuotantoa olennaisesti paremmaksi. EU:n päästökauppa nykyisellään ottaa huomioon vain polttoaineiden polton hiilidioksidipäästöt, ei koko polttoaineiden tuotantoketjujen päästöjä, mutta liikenteen biopolttoaineiden käyttöä koskevissa dokumenteissa on jo lähtökohtana koko ketjun kasvihuonekaasupäästöt. Esitetty täysin uusi, seuraavan sukupolven turpeen tuotantomenetelmä on kaupallistumassa vuoteen 2009-10 mennessä. (Arvio biomassan pitkän aikavälin hyödyntämismahdollisuuksista Suomessa: asiantuntijatyöryhmän loppuraportti 12.2.2007. Rintala, Jukka; Alen, Raimo; Lahti-Nuuttila, Teija; Lund, Peter; Nyrönen, Timo; Pietola, Kyösti; Sipilä, Kai; Turpeinen, Harri. KTMn rahoittamia tutkimuksia joita ei julkaistu KTMn omissa sarjoissa. 2007) Päästökaupan vaikutus Päästökaupan alkaminen vuonna 2005 yli 20 MW:n laitosten käyttäjillä ja osassa teollisuutta muutti biopolttoaineiden keskinäistä kilpailua, sillä päästökaupan aiheuttama vaikutus kosketti vain turvetta. Jos päästöoikeuden hinta on esimerkiksi 20 /tonni tasolla, se nostaa puupolttoaineesta maksukykyä 8 /MWh turpeeseen verrattuna. Tämä tarkoittaa, että päästökaupassa mukana olevat laitokset pystyvät maksamaan puupolttoaineesta 8 /MWh enemmän kuin ennen päästökauppaa, mikä nostaisi hintaa myös päästökaupan ulkopuolella oleville energian tuottajille tai he voisivat siirtyä käyttämään esimerkiksi palaturvetta. (Arvio biomassan pitkän aikavälin hyödyntämismahdollisuuksista Suomessa: asiantuntijatyöryhmän loppuraportti 12.2.2007. Rintala, Jukka; Alen, Raimo; Lahti-Nuuttila, Teija; Lund, Peter; Nyrönen, Timo; Pietola, Kyösti; Sipilä, Kai; Turpeinen, Harri. KTMn rahoittamia tutkimuksia joita ei julkaistu KTMn omissa sarjoissa. 2007) Turpeen hyötykäytön tutkimus, aihealueita Lyhyt aikaväli laajamittaiseen kaupallistumiseen - uusien tuotantomenetelmien kehittäminen koko ketjun päästöjen vähentämiseksi - turpeen käyttömahdollisuudet bioöljyjen ja liikenteen biopolttonesteiden valmistuksessa - turvetuotannon ohjaaminen suopelloille ja muille kasvihuonekaasuja päästäville alueille Pitkä aikaväli laajamittaiseen kaupallistumiseen - soiden tehostettu käyttö hiilinieluina: rahkasammalen viljelyn laajentaminen (Arvio biomassan pitkän aikavälin hyödyntämismahdollisuuksista Suomessa: asiantuntijatyöryhmän loppuraportti 12.2.2007. Rintala, Jukka; Alen, Raimo; Lahti-Nuuttila,
11 Teija; Lund, Peter; Nyrönen, Timo; Pietola, Kyösti; Sipilä, Kai; Turpeinen, Harri. KTMn rahoittamia tutkimuksia joita ei julkaistu KTMn omissa sarjoissa. 2007) 4. TURVETUOTANTOALUEIDEN TARVE Arvioita Kymenlaaksossa turvetuotannon (tai muun soiden luonnontilaa muuttavan taloudellisen hyötykäytön) ja luonnonsuojelun suuri jako on tehty Salpausselän eteläpuolisten mittavien tuotanto- ja suojelualuevarausten kesken. Luonnonsuojelutarkoituksiin on Kymenlaaksossa osoitettu suoalueita noin 3300 hehtaaria, hieman yli 10 % maakunnan suopinta-alasta. Käytännössä alkuperäinen suoluonto suuressa mittakaavassa on säilynyt vain näillä alueilla eikä muita ojittamattomia laajoja suoalueita maakunnassa juurikaan ole. Vastaavasti seutukaavassa on varattu turvetuotantoalueita noin 3600 hehtaaria, josta turvetuotantoa on noin 1500 hehtaarilla. Turvetuottajien oman arvion mukaan (Turveteollisuusliitto 2005) turvetuotannon aluetarve Kymenlaaksossa vuoteen 2020 mennessä on noin 1600 hehtaaria, maksimiskenaarion mukaan 1700 hehtaaria. Tuotettu turve on hyödynnetty lähes kokonaan omassa maakunnassa ja tulevaisuudessa turvebiomassan käyttö entisessä laajuudessa edellyttäisi sen hankintaa muilta maakunnilta. Turvetuotannon tulevaisuus Kymenlaaksossa liittyy (paitsi turvebiomassan hyödyntämismahdollisuuksien yleisiin kehityssuuntiin) ennen muuta käytössä olevan suurille tuotantoalueille sijoittuvan varannon ehtymiseen, tuotantoalueiden pienenemiseen ja pirstoutumiseen ja mahdollisesti tuotannon suhteellisen kannattavuuden laskuun tätä kautta. Tuotantoalueiden tarpeen arviointi voi perustua oletukseen, että nykyisen suuruinen tuotanto ja sen mukainen tarve uusiin tuotantoalueisiin jatkuu pitkälle tulevaisuuteen. Ympäristölupapäätöksiin voi sisältyä toiminnanharjoittajan arvio tuotantomäärästä ja toiminnan kestosta. Tuotannossa olevia alueita oli Kymenlaaksossa vuonna 2007 noin 1500 hehtaaria. Ympäristölupien (vuosilta 2004-2006) mukainen arvioitu käyttöaika nykyisillä alueilla on keskimäärin 25 vuotta. Nykyiset ja alkamassa olevat turvetuotantoon otetut suot siirtyvät jälkikäyttöön vuosina 2020 2035. Turvetuotantoa rajoittavia tekijöitä
12
13 Turvetuotannon ulkopuolelle jätettävät suot Luonnonsuojeluverkoston ulkopuolella olevat laajat suoalueet Kymenlaaksossa ovat pääosin metsäojitettuja ja luonnontilaltaan pitkälti muuttuneita. Luonnontilaisia tai osittain luonnontilaisia soita ei turvetuotantotavoitteiden täyttämiseksi ole tarpeen osoittaa tuotantokäyttöön. Maakuntakaavassa luonnontilaisten soiden osoittamista tuotantokäyttöön rajoittavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joiden mukaan turvetuotantoon varataan maakuntakaavassa ensisijaisesti jo ojitettuja soita. Luonnontilaisten ja osittain luonnontilaisten suokokonaisuuksien merkitystä osana Kymenlaakson ekologista verkostoa on tarkasteltu tätä koskevassa raportissa. Tässä arvioidaan Anjalankosken ja Haminan rajalla olevan suokokonaisuuden turvetuotannollista merkitystä. Anjalankosken Vehkaojasuo on osittain turvetuotantoalueena. 224 ha:n suoalueesta 62 ha:lla on ympäristölupa turvetuotantoon. (Kartta lupa-alueesta on tulossa.) Turpeen energiasisältö hehtaaria kohti, noin 4200 MWh/ha, on valituilla maakunnallisilla kriteereillä pieni. Haminan Kajasuo (273 ha)soveltuu poltto- ja kasvuturvetuotantoon. Anjalankosken Lamminsuo (92 ha) ja Honkalamminsuo (62 ha) ovat GTK:n selvityksen mukaan kasvu- ja kuiviketurvetuotantoon soveltuvia soita. Valumaaluetarkastelu ja purkuvesistöt Kajasuo sijaitsee puoliksi Summanjoen ja puoliksi Nummenjoen valuma-alueilla. Nummenjoen valuma-alueella sijaitsee Vehkaojansuon 62 ha:n turvetuotantoalue. Nummenjoki laskee Salminlahden (Natura 2000 alueen) kautta Suomenlahteen. Summanjoen valuma-alueella sijaitsee pääosa Kymenlaakson suurimmista turvetuotantoalueis ta, vajaat 1400 hehtaaria.
14 5. TURVETUOTANTOALUEET Nykyiset turvetuotantoalueet VAHTI-rekisteriin on kirjattavissa asiakas/osio(?) kohtainen turvetuotannon vuosiyhteenveto, joka sisältää seuraavat tuotantoaluetta toimintavaihteittain ja hehtaareittain koskevat tiedot: Turvetuotantoon siirtyneen uuden pinta-alan aikaisempi maankäyttö Luonnontilainen Metsäojitettu Suopelto Valmistelematon pinta-ala Valmistelematon Turvetuotannossa oleva pinta-ala Kunnostusvaiheessa Tuotantokunnossa, mutta ei tuotannossa Tuotannossa Tuotannosta poistunut pinta-ala Kasvittumaton Metsätalous Peltoenergia Muu maatalouskäyttö Ennallistettu Muu (pois hallinnasta + muu maankäyttö) Vuonna 2000 Kymenlaaksossa harjoitettiin turvetuotantoa 16 erillisellä alueella, joiden yhteenlaskettu pinta-ala oli 1 460 hehtaaria (VAHTI). Turvetuotannon alueesta varsinaisessa tuotannossa oli 78 %. Vuoden aikana tuotannosta poistui 1 % pinta-alasta ja vajaa 4 % oli kunnostusvaiheessa. Alueella toimivista turvetuotantoyhtiöistä Vapo Oy:n osuus turvetuotannon kokonaisalasta oli noin 62 %, loput olivat yksityisten yhtiöiden omistuksessa. Turvetuotantomäärä Vapon alueilla oli 249 000 m3 vuonna 2000 (Torpström 2002). KYMENLAAKSON YMPÄRISTÖKUORMITUS 2000. Tiivistelmä alueellisen ympäristöanalyysin päästöinventaarion alustavista tuloksista.sirkka Koskela, Marja-Riitta Hiltunen, Mika Toikka, Tuuli Myllymaa Ympäristöhallinnon VAHTI-rekisterissä oli v. tuotantokunnossa aluetta, yhteensä ha. Kartta 2 (liite) Nykyisin turvetuotannossa olevien alueiden poistuma vuoteen 2030 mennessä
Corine2000 kansallisen luokituksen alueet 4.1.2.2. Turvetuotantoalueet: Luokka koostuu SLICES ja maastotietokannan turvetuotantoalueista, satelliittikuvista päivitetyistä alueista sekä digitoiduista alueista. Kymenlaaksossa on 70 aluetta, joiden pinta-ala on yhteensä 1690 hehtaaria. Keskimääräinen pinta-ala on 24 hehtaaria. Valtaosa turvetuotantoalueista on pieniä, noin 400 neliömetrin suuruisia. 15
16 Ympäristölupamenettelyn piirissä ovat yli 10 hehtaarin turvetuotantoalueet. Näitä on Kymenlaaksossa 15 kappaletta, joiden pinta-ala on yhteensä 1632 hehtaaria. Keskimääräinen ala on 108 hehtaaria. Turvetuotantoalueet valuma-aluittain Summajoki (13.00) Karhunsuo Heposaarensuo-Lakiasuo-Kähöjärvensuo (Kankaanniemensuot) Saaransuo Haukkasuo Kiikunsuo Suomenlahden rannikkoalue (81.01), Nummenjoki (81.001) Vehkaojansuo Suomenlahden rannikkoalue 81.02, Siltakylänjoki Valkianjärvensuo Kymijoki 14.11, Sorsajoki Haapahaikulansuo Harjunsuo Kymijoki 14.11 Torvmossen Kymijoki 14.18 (Harjujoki-Lappajärvi), 14.184 (Pasinjoki-Hangasjärvi) Lakiasuo Kartta: Kymenlaakson turvetuotantoalueet valuma-alueittain ja purkuvesistöt
17 Lakiasuo Haapahaikulansuo Haukkasuo Kiikunsuo Karhunsuo Harjunsuo Heposaarensuo- Lakiasuo- Kähöjärvensuo- Saaransuo Vehkaojansuo Torvmossen Valkianjärvensuo 6. SEUTUKAAVAN ALUEVARAUKSET Vahvistetussa seutukaavassa on turvetuotantoalueita 14 kappaletta. Aluevarausten keskipinta-ala on 242 hehtaaria. Seutukaavan turvetuotantoalueet SKME RK ALUENO ALA_HA NIMI KUNTA
18 EO 819 257 Vehkaojansuo Anjalankoski EOr 820 515 Karhunsuo Anjalankoski EOr 821 227 Riuhtoinsuo Anjalankoski EOr 823 77 Saaramaan suurisuo Anjalankoski EOr 824 275 Heposaarensuo-Lakiasuo- Anjalankoski Kähöjärvensuo EOr 825 223 Harjunsuo Anjalankoski EO 827 113 Ihotinsuo Anjalankoski EO 828 215 Kiikunsuo Anjalankoski EO 829 577 Haukkasuo Anjalankoski/Valkeala EO 830 157 Haapahaikulansuo Anjalankoski/Valkeala EOr 856 125 Heinäsuo Hamina EOr 859 129 Vaajersuo-Suurisuo Miehikkälä EO 848 136 Lakiasuo Valkeala Lakiasuo Riuhtoinsuo Haukkasuo N Kiikunsuo Haukkasuo Karhunsuo Haapahaikulansuo Saaramaan suurisuo Harjunsuo Heposaarensuo-Lakiasuo-Kähöjärvensuo Vaajersuo-Suurisuo Ihotinsuo Heinäsuo Vehkaojansuo Aluevarausten suhde tuotantoon CORINE2000-aineiston kanssa tehdyn vertailun mukaan keskimäärin noin 44 % seutukaavan turvetuotantoalueista on tuotannossa olevaa aluetta. Seutukaavan maa-ainestenottoalueilla on
19 yhteensä 116 hehtaaria toteutunutta maa-ainesaluetta. ulkopuolella on 182 hehtaaria toteutunutta maa-ainesaluetta. Seutukaavan osoittamien alueiden Seutukaava ALUENO ALA_HA NIMI KUNTA Alueita kpl Toteutunut Pinta-ala m2 819 257 Vehkaojansuo Anjalankoski 0 0 0 820 515 Karhunsuo Anjalankoski 1 2818848 55 821 227 Riuhtoinsuo Anjalankoski 0 0 0 823 77 Saaramaan suurisuo 824 275 Heposaarensuo- Lakiasuo- Kähöjärvensuo Anjalankoski 3 13496 2 Anjalankoski 3 987314 36 825 223 Harjunsuo Anjalankoski 0 0 0 827 113 Ihotinsuo Anjalankoski 0 0 0 828 215 Kiikunsuo Anjalankoski 2 1454533 68 830 157 Haapahaikulansuo Anjalankoski Valkeala 1 1236761 79 829 0 Haukkasuo AnjalankoskiValkeala 9 7757820 83 856 125 Heinäsuo Hamina 0 0 0 859 129 Vaajersuo- Miehikkälä 0 0 0 Suurisuo 848 136 Lakiasuo Valkeala 1 805792 59 toteutunut % aluevarauksen pinta-alasta Turvetuotantomahdollisuudet Torasjoen valuma-alueella Kymijoen päävalumaalueeseen kuuluvan Torasjoen alueella sijaitsee monta GTK:n turveselvityksen mukaan polttoturvetuotantoon hyvin soveltuvaa suota. Suot ovat metsäojitettuja lukuun ottamatta Pihlajasuota, joka on peltoa. Torasjoki laskee Lintukymin (Natura2000- alueen) kautta Pyhäjärveen ja edelleen Kymijokeen. Alueella ei ole yhtään turvetuotantoaluetta. Valuma-alueen pinta-alasta runsas neljännen on peltoa. Alueen vesien tila ja Torasjoen käyttömahdollisuus purkuvesistönä vaikuttaa siihen, missä määrin alueen Huhdinsuo soita voidaan vesiensuojelun kannalta ottaa turvetuotantoon ja/tai mitä niiden vesiensuojelutoimilta edellytetään. Kiiskisuo Latosuo Pihlajasuo Sammalsuo Koisalmensuo Tuossaarensuo Suurenlähteensuo
20 SUO ALA_HA energ. MWh KUNTA MWh/ha kelpo Pihlajasuo 95 1030000 Valkeala 10842 poltto Latosuo 58 670000 Valkeala 11552 poltto Sammalsuo 94 540000 Valkeala 5745 poltto/kas Huhdinsuo 51 440000 Kuusankoski 8627 poltto/kas Suurenlähteensuo 154 2230000 Valkeala 14481 poltto Koisalmensuo 75 1100000 Valkeala 14667 poltto Tuossaarensuo 85 1050000 Valkeala 12353 poltto Kiiskisuo 62 810000 Valkeala 13065 poltto 7. TURVETUOTANNON MAAKUNTAKAAVAMERKINNÄT Kaavaluonnoksessa lähtökohdaksi otetaan se, että turvetuotantoalueina varataan tarvetta vastaavasti turvetuotantoon soveltuvia, laajoja (yli 50 hehtaarin) alueita, jotka ovat luonnontilaltaan pitkälle muuttuneita. Tätä pienempien alueiden käyttöönoton ohjaamiseen ei ole seudullista tai maakunnallista tarvetta, vaan niiden edellytykset voidaan ratkaista ympäristölupamenettelyssä. Turvetuotantoalueiden varaamisen edellytyksenä on riittävä selvitys ojitustilanteesta ja suojeltavien arvojen poissaolosta sekä arvio suunnitellun turvetuotannon vesistövaikutuksista valuma-aluekohtaisesti.