Siltojen ylläpito Toimintalinjat
Tiivistelmä Helsingin kaupungin siltaomaisuuden arvo on noin miljardi euroa. Siltojen hallinnasta vastaa 1.6.2017 toimintansa aloittanut Kaupunkiympäristön toimiala, jonka tehtäviin kuuluvat mm. siltojen rakentamisen ja ylläpidon suunnittelu, järjestäminen ja tilaaminen. Siltojen hallinta rahoitetaan kaupungin budjetista. Tässä selvityksessä on analysoitu Helsingin siltojen ylläpitoon vaikuttavia keskeisiä tekijöitä, kuvattu siltojen nykytila, arvioitu lähivuosien kehitysnäkymiä ja laskettu rahoitustarve nykytilan ylläpitämiseksi ja korjausvajeen poistamiseksi. Helsingillä on paljon pitkiä ja pinta-alaltaan suuria ajoneuvoliikenteen siltoja sekä lyhyitä kevyenliikenteen siltoja. Ylläpito-olosuhteet ovat keskimääräistä haastavammat. Valtaosa silloista sijaitsee meren läheisyydessä, vilkkaasti liikennöidyillä katu- ja tieosuuksilla vaativassa kaupunkiympäristössä, jossa suolarasitus on keskimääräistä suurempaa. Helsingillä on huomattava määrä huonokuntoisia ja erittäin huonokuntoisia ajoneuvoliikenteen siltoja. Siltojen keskimääräinen kunto on hieman parantunut viimeisten kuuden vuoden aikana, mutta samanaikaisesti erittäin huonokuntoisten siltojen neliömäärä on yli kaksinkertaistunut. Siltojen peruskorjauksen jälkeenjääneisyys (korjausvaje) on merkittävän suuri ja muodostuu pääosin 60- ja 70-luvulla valmistuneista ajoneuvoliikenteen teräsbetonisilloista. Nykytilan ylläpito ja korjausvajeen vähentäminen edellyttävät 10,3 M keskimääräistä vuotuista rahoitusta, josta peruskorjausten osuus on 8,9 M, vauriokorjausten osuus on 0,5 M ja tarkastusten ja korjaussuunnittelun osuus 0,9 M. Tämän lisäksi kiireellisesti korjattaviin vaurioihin tulee vauriokorjausten jälkeenjääneisyyden vuoksi allokoida kahtena ensimmäisenä vuotena 0,3 M. Esitetyllä rahoituksella voidaan korjata vuosittain syntyvät kiireellisiä toimenpiteitä vaativat vauriot, peruskorjata vuosittain 9500 kansineliötä (14-20 siltaa) sekä huolehtia sillantarkastuksista ja siltojen korjaussuunnittelusta. Siltojen kunto pystytään säilyttämään nykytasolla ja kunnossapitovelka saadaan poistettua noin 12 vuoden aikana. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 2
Esipuhe Tässä julkaisussa on esitetty Helsingin Kaupunkiympäristön toimialan hallinnoimien siltojen nykytila sekä suositukset ylläpidon keskeisistä toimintalinjoista ja tarvittavasta rahoituksesta lähivuosina. Edellinen vastaava Helsingin siltoja koskeva selvitys on julkaistu vuonna 2012. Siltojen ylläpidon toimintalinjat -julkaisu on laadittu Ramboll CM Oy:ssä, jossa työstä vastasivat Jaakko Dietrich ja Janne Junes. Helsingin Kaupunkiympäristön toimialalla työtä ovat ohjanneet Eero Sihvonen ja Riku Kytö. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 3
Sisällys Tiivistelmä... 2 Esipuhe... 3 1. Johdanto... 5 1.1 Työn lähtökohdat... 5 1.2 Siltojen ylläpitoa ohjaavat tekijät... 5 1.3 Työn tavoitteet... 6 1.4 Vertailuryhmät ja aineisto... 6 2. Helsingin kaupungin... 8 2.1 Siltojen perustietoja... 8 2.2 Siltojen ylläpitoon vaikuttavat olosuhteet... 10 2.3 Siltojen kunto ja toiminnalliset puutteet... 14 3. Rahoitustarve... 22 3.1 Muodostuvan korjaustarpeen poisto... 23 3.2 Korjausvaje... 26 3.3 Tarkastukset ja korjaussuunnittelu... 28 3.4 Yhteenveto lähivuosien rahoitus- ja korjaustarpeesta... 28 3.5 Rahoitustarve pitkällä aikavälillä... 29 3.6 Toteutunut rahoitus... 30 4. Vaikutukset... 31 4.1 Nykyinen rahoitustaso... 31 4.2 Toimintalinjan mukainen rahoitustaso... 31 5. Toimintalinjat... 33 5.1 Tavoiteltava kuntotaso... 33 5.2 Toimenpidesuositukset... 33 5.3 Helsingin siltojen erityispiirteitä... 35 5.4 Toimintalinjojen vaikutukset... 35 5.5 Toimintalinjojen seuranta... 36 6. Liitteet... 37 SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 4
1. Johdanto 1.1 Työn lähtökohdat Helsingin kaupungin siltaomaisuuden arvo on noin miljardi euroa. Siltojen hallinnasta vastaa 1.6.2017 toimintansa aloittanut Kaupunkiympäristön toimiala, jonka tehtäviin kuuluvat mm. siltojen rakentamisen ja ylläpidon suunnittelu, järjestäminen ja tilaaminen. Siltojen hallinta rahoitetaan kaupungin budjetista. Tässä selvityksessä tarkastelun kohteena ovat siltojen ylläpitotarpeet, ylläpitoon vaikuttavat tekijät ja ylläpidon rahoitustarve. Esitetyt arviot ja luvut koskevat vain siltaomaisuutta, tarkastelussa ei ole otettu huomioon Helsingin Kaupunkiympäristön toimialan vastuulla olevia muita taitorakenteita, kuten portaita, laitureita ja tunneleita. 1.2 Siltojen ylläpitoa ohjaavat tekijät Talousarvio Helsingin kaupungin vuoden 2017 talousarviossa on esitetty siltojen ja muiden erikoisrakenteiden peruskorjausten määrärahat sekä tärkeimmät peruskorjauskohteet suunnitelmakaudelle 2017 2019. Vuonna 2017 siltojen peruskorjaukseen on varattu 6,0 M. Vuodelle 2018 on varattu 5,4 M ja vuodelle 2019 5,7 M. Toimintasuunnitelma Ennen 1.6.2017 toteutettua organisaatiouudistusta siltojen hallinta kuului Yleisten töiden lautakunnan ja Rakennusviraston vastuulle. Tärkeimmät siltojen ylläpitoa ohjaavat voimassa olevat linjaukset on esitetty Yleisten töiden lautakunnan ja Rakennusviraston 13.12.2016 julkaisemassa vuoden 2017 toimintasuunnitelmassa. Toimintasuunnitelmassa siltojen ja muiden taitorakenteiden ylläpidon tavoitteeksi on asetettu omaisuuden arvon ja nykyisen kuntotilan säilyttäminen rappeutumista hidastavien korjaustoimien avulla. Lisäksi on linjattu, että infraomaisuuteen liittyvistä säännöllisistä hoitotoimenpiteistä huolehditaan ja välittömiä toimenpiteitä vaativat rakenteet ja varusteet korjataan. Toimintasuunnitelman mukaan siltojen peruskorjaus painottuu siltojen kuntoarvioinnin edellyttämiin kohteisiin ja vuonna 2017 pääosin Vuosaaren sillan kunnostukseen. Toimintasuunnitelmassa on myös huomioitu Siltarekisterin muuttuminen Taitorakennerekisteriksi vuoden 2017 alusta alkaen. Uuteen rekisteriin viedään jatkossa asteittain myös muiden taitorakenteiden omaisuusja kuntotietoja niiden hallinnan parantamiseksi. Asiakastarpeet Siltoihin liittyvät odotukset ja asiakastarpeet liittyvät pääasiassa liikennöitävyyteen ja korjaustöiden aiheuttamaan häiriöön sekä liikenneturvallisuuteen. Asiakastarpeiden kannalta tärkeimpiä ylläpidon tavoitteita ovat: rakenteet pidetään siinä kunnossa, että liikenneturvallisuus ei vaarannu, korjaustyöt eivät aiheuta tarpeettoman pitkäaikaista haittaa liikenteelle, siltojen siisteys ja ulkonäkö pidetään ympäristön arvon mukaisena, siltojen ylläpito on taloudellista ja elinkaarikustannukset ovat pieniä, SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 5
kantavuuspuutteet eivät rajoita raskaan liikenteen kuljetuksia. Kestävän kehityksen edellyttämät tavoitteet Rakennusviraston toimintasuunnitelmassa ekologisesti kestävä rakentaminen ja energiansäästö on tunnistettu yhdeksi pääteemaksi. Ekologisten tekijöiden lisäksi kestävän kehityksen mukainen toiminta edellyttää lisäksi taloudellisten ja sosiaalisten tekijöiden huomioimista ylläpidoissa. Taloudellisesti kestävä ylläpito edellyttää, että korjausten jälkeenjäämää ei kasvateta tuleville sukupolville maksettavaksi, eikä toimenpiteitä siirretä suoritettavaksi liian myöhään, jolloin elinkaaritalous heikkenee. Sosiaalisesti kestävä ylläpito edellyttää, että myös vähäliikenteisten katujen siltojen ja siltapaikkojen palvelutaso ja kunto pidetään tarkoituksenmukaisella tasolla. Toimintasuunnitelmassa on tuotu esille mm. esikaupunkien ja asuinalueiden vetovoiman säilyttäminen ja ylläpidon toimenpiteiden vaikuttavuuden lisääminen paikallisella priorisoinnilla. Ekologisesti kestävä ylläpito edellyttää, että rakenteet ovat turvallisia, pitkäikäisiä ja vaativat vain vähän huoltoa, materiaalit kuormittavat vain vähän ympäristöä, rakenteet ovat pitkälti uusiokäytettävissä, rakenteet koetaan miellyttävinä ja maisemaan sopivina. Toimintasuunnitelmassa on mainittu mm. ympäristökriteerien käyttö hankinnassa, resurssi-, energia ja materiaalitehokkuuden parantaminen sekä ylijäämämassojen ja purkumateriaalien hyödyntäminen ja kierrätys. Vilkkaasti liikennöidyssä kaupunkiympäristössä siltojen osalta harkittavaksi tulee nopeutettu korjaus, joka nostaa korjauskustannuksia, mutta pienentää korjaustöistä aiheutuvia liikenneruuhkia, liikennehaittaa ja päästöjä. Myös lähialueiden asukkaille aiheutuva haitta vähenee. 1.3 Työn tavoitteet Tämän selvityksen tavoitteena on analysoida Helsingin kaupungin siltojen ylläpitoon vaikuttavia keskeisiä tekijöitä sekä laatia ylläpitoa koskevat yleiset linjaukset. Työ koostui seuraavista osatehtävistä ja tavoitteista: 1. Tunnistaa Helsingin siltojen erityispiirteet 2. Selvittää siltojen nykykunto ja arvioida lähivuosien kehitysnäkymät. 3. Selvittää tarvittava rahoitus nykykunnon säilyttämiseksi. 4. Selvittää miten rahoitus tulisi jakaa eri tason toimenpiteisiin (vauriokorjaus, peruskorjaus, uusiminen) ja minkälaisiin toimenpiteisiin sillastolla tulisi ensisijaisesti ryhtyä. 5. Tarkastella nykytilaa ja toimenpidetarvetta erilaisten luokittelevien tekijöiden suhteen. 6. Selvittää, miten siltojen toiminnallisia puutteita huomioidaan siltojen ylläpidossa. 7. Arvioida siltojen korjausvelan kehittymistä vuoden 2012 toimintalinjatyön jälkeen. 8. Vastata mahdollisuuksien mukaan muihin työn aikana esiin nouseviin kysymyksiin. 1.4 Vertailuryhmät ja aineisto Helsingin Kaupunkiympäristön toimialan vastuulla olevien siltojen vertailukohtana on käytetty soveltuvin osin kolmea eri ryhmää: Liikenneviraston maantie, muiden kuntien sekä muut saman alueen. Muut saman alueen käsittävät valtion maantie Helsingin, Espoon ja Vantaan alueilta sekä Espoon ja Vantaan kaupunkien katu. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 6
Analyysit perustuvat pääosin Liikenneviraston Siltarekisteriin talletettuihin siltatietoihin, joita on osin täydennetty Siltarekisterin korvaavan Taitorakennerekisterin tiedoilla ja muuttujilla. Liikenneviraston ja Helsingin osalta aineisto on kattava käsittäen yksityiskohtaiset tiedot siltojen kunnosta ja ominaisuuksista. Muiden kuntien siltatiedoista vain osa on viety Siltarekisteriin ja Taitorakennerekisteriin. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 7
2. Helsingin kaupungin 2.1 Siltojen perustietoja Siltojen lukumäärä Helsingin kaupunkiympäristön toimialalla (myöhemmin Helsinki) on 611 siltaa, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 305 181 m 2. Lukumäärä vastaa noin 3,4 % Siltarekisteriin merkityistä valtion ja kuntien tiesilloista. Sekä valtion että muiden kuntien siltoihin verrattuna Helsingillä on huomattava määrä kevyen liikenteen väylien siltoja (kuva 1). Helsingin silloista yli puolet ja siltojen pinta-alasta viidesosa on kevyen liikenteen väylillä. 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Kappalemäärät Helsingin Muut alueen Muiden kuntien Valtion ajoneuvoliikenteen 258 1 060 1 710 14 619 kevyen liikenteen 353 176 410 538 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Pinta-alat Helsingin Muut alueen Muiden kuntien Valtion ajoneuvoliikenteen 242 325 567 787 559 701 3 925 181 kevyen liikenteen 62 857 30 203 56 236 90 155 Kuva 1. Siltojen lukumäärät ja pinta-alat vertailuryhmissä. Helsingin käsittävät Helsingin Kaupunkiympäristön toimialan vastuulla olevat. Muut alueen käsittävät valtion maantie Helsingin, Espoon ja Vantaan alueilta sekä Espoon ja Vantaan kaupunkien katu. Siltojen koko Helsingillä sillastossa korostuvat pitkät ja pinta-alaltaan suuret ajoneuvoliikenteen (kuva 2). Ajoneuvoliikenteen silloista hieman alle kolmannes on yli 60 m pitkiä ja 42 % on pinta-alaltaan yli 600 m 2. Kevyen liikenteen väylillä sijaitsevat vastaavat pinta-alajakaumaltaan karkeasti vertailuryhmien siltoja. Kevyen liikenteen väylien silloista 73 % on alle 200 m 2 ja 60 % on alle 20 m pitkiä. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 8
Ajoneuvoliikenteen 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Muut alueen Muiden Helsingin kuntien Valtion > 600 m2 109 321 266 1588 200-600 m2 102 341 333 3211 < 200 m2 46 251 714 9515 ei tietoa 1 147 397 305 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Helsingin Kevyen liikenteen Muut alueen Muiden kuntien Valtion > 600 m2 16 8 11 12 200-600 m2 78 54 95 156 < 200 m2 259 80 213 356 ei tietoa 0 34 91 14 Kuva 2. Siltojen pinta-alajakaumat. Siltojen rakennusmateriaali Siltojen yleisin rakennusmateriaali on teräsbetoni (kuva 3). Kun tarkastellaan vain ajoneuvoliikenteen siltoja, on Helsingillä näistä silloista 87 % teräsbetonisia, mikä vastaa 77 % ajoneuvoliikenteen siltojen kokonaispinta-alasta. Jännitettyjen teräsbetonisiltojen osuus on pienempi kuin vertailuryhmissä. Helsingin kevyen liikenteen väylillä korostuvat teräs (31 %) ja puu (38 %). Puu ovat pieniä. Kevyen liikenteen väylien siltojen pinta-alasta puusiltojen osuus on vain 4 %. Helsingin ja Liikenneviraston eroavat merkittävästi toisistaan putkisiltojen osalta. Helsingillä on vain kahdeksan putkisiltaa, joista kolme on tarkoitettu ajoneuvoliikenteelle. Liikenneviraston silloista yli viidennes on putkisiltoja. 100% 80% 60% 40% 20% 0% Lukumäärät Helsingin Muut alueen Muiden kuntien Valtion putki 8 74 233 3 235 kivi 5 10 23 184 puu 134 71 228 621 teräs 119 58 199 886 jännitetty betoni 28 131 156 1 348 teräsbetoni 317 892 1 281 8 883 100% 80% 60% 40% 20% 0% Helsingin Pinta-alat Muut alueen Muiden kuntien Valtion putki 240 3 581 9 649 133 133 kivi 2 286 967 5 704 22 733 puu 2 569 2 840 11 620 62 618 teräs 40 831 19 732 74 425 550 953 jännitetty betoni 33 576 155 839 142 506 985 186 teräsbetoni 225 680 415 031 372 033 2 260 712 Kuva 3. Siltojen lukumäärät, pinta-alat ja osuudet rakennusmateriaalin mukaan. Siltojen ikä Kuvassa 4 on esitetty siltojen yhteenlasketun pinta-alan kertyminen siltojen rakentamisvuoden mukaan. Helsingin siltojen rakennushistoriassa erottuu selvästi 60-luvun lopulta 70-luvun puoliväliin kestänyt voimakkaan rakentamisen kausi, jolloin rakennettiin kolmasosa Helsingin silloista. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 9
Ajankohta on merkittävä myös siltojen ylläpitotoiminnan kannalta, sillä 70-luvun puolivälissä rakennetut ovat nyt peruskorjausiässä. Helsingin silloista 50 % on rakennettu ennen vuotta 1976. Liikennevirastolla peruskorjausikään ehtineitä siltoja on huomattavasti vähemmän, noin 35 %. Ero rakennushistoriassa Liikenneviraston ja Helsingin välillä peruskorjausikään ehtineiden siltojen suhteen vastaa noin 10 vuotta. 100% 90% 80% 70% 60% Helsinki Valtio 50% 40% 30% 20% 10% 0% 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 Kuva 4.Siltojen yhteenlaskettu pinta-ala rakentamisvuoden mukaan. 2.2 Siltojen ylläpitoon vaikuttavat olosuhteet Helsingin siltojen ylläpito-olosuhteet ovat keskimääräistä vaativammat niin ilmaston, tiesuolauksen, siltapaikan kuin liikenneolosuhteidenkin osalta. Ilmasto Helsingin sijaitsevat rannikon tuntumassa osin siltojen kuntoa rapauttavan meri-ilmaston vaikutusalueella. Ilmasto-olosuhteet ovat siltojen kunnossapidon kannalta siksi keskimääräistä hieman vaikeammat. Pakkasrasitusta voidaan kuvata ilmaston mantereisuuden ja merellisyyden sekä jäätymis-sulamissyklien avulla. Ilmaston mantereisuutta ja merellisyyttä havainnollistetaan Rivas-Martinez in luokituksella. Luokitus lasketaan lämpimimmän ja kylmimmän kuukauden lämpötila-keskiarvojen erotuksena. Mitä pienempi ero on, sitä merellisempi ilmasto on. Siltojen osalta merellinen ilmasto merkitsee pääsääntöisesti suurempaa pakkasrasitusta useampien sulamis-jäätymissyklien ja suuremman ilmankosteuden johdosta. Helsinki kuuluu puolimantereisen ja mantereisen ilmastoalueen rajavyöhykkeeseen, jolle on tyypillistä mannerilmastoa selvästi leudommat kesät ja talvet sekä suurempi ilmankosteus (kuva 5). SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 10
Kuva 5. Ilmaston mantereisuus ja mereisyys Rivaz-Martinez -luokituksella kuvattuna. Luokitus perustuu tiesääasemilta vuosina 2006 2010 kerättyihin tietoihin. Pakkasrasitusta voidaan arvioida myös sulamis-jäätymissyklien avulla (kuva 6). Helsingissä sulamis-jäätymissyklien määrä vastaa keskimääräistä tasoa. Huomattavaa on, että syklien määrässä on melko suuria paikallisia eroja. Kuva 6. Vuotuiset sulamis-jäätymissyklit. Syklit perustuvat vuosina 2006 2010 tiesääasemilta kerättyihin tietoihin. Tiesuolaus Tiesuolaus on ongelmallista siltojen säilyvyyden kannalta, sillä se nopeuttaa erityisesti betoni- ja terässiltojen rappeutumista. Helsingin ja muiden saman alueen siltojen suolarasitus on suurempi kuin Liikenneviraston silloilla ja muiden kuntien silloilla keskimäärin. Valtaosa Helsingin silloista on suolattavilla teillä (kuva 7) ja suolauspäiviä, jolloin lämpötilan on välillä -6 +4 celsiusastetta, SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 11
on Helsingin seudulla selvästi keskimääräistä enemmän (kuva 8). Helsingin kaupungin suolankulutus katuverkolla vastaa Liikenneviraston suolankäyttöä Uudenmaan ELY-keskuksen alueella. 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Muut alueen Muiden Helsingin kuntien Valtion ei tiedossa 12 352 1 302 290 ei suolaukselle alttiina 21 44 174 6 971 ajoittain alttiina suolaukselle 94 26 157 2 218 suolaukselle alttiina 131 638 335 5 140 Kuva 7. Tiesuolan käyttö ajoneuvoliikenteen silloilla. Ajoittain suolaukselle alttiina olevilla silloilla suolaa käytetään lähinnä vain syys- ja kevätliukkailla sekä liikenneturvallisuutta erityisesti vaarantavissa olosuhteissa. Kuva 8. Suolauspäivien lukumäärä (lämpötila on välillä -6 +4 Celsiusastetta). Siltapaikka Siltojen ylläpitoon vaikuttaa myös siltapaikkaluokka, joka ilmaisee siltapaikan ja rakennettavan sillan arvon ja merkityksen ympäristöllisessä ja muotoilullisessa mielessä. Siltapaikkaluokka vaikuttaa yleistarkastusten tiheyteen sekä mahdollisten korjaustoimenpiteiden vaatimustasoon ja toteuttamisen ajankohtaan. Helsingin ajoneuvoliikenteen ovat keskimääräistä vaativimmilla SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 12
paikoilla, kaupunkiympäristössä, liikkujien silmien alla (kuva 9). Tämä asettaa vaatimuksia siltojen kunnossapitoon, jossa tulee kiinnittää erityistä huomiota vaurioiden lisäksi sillan ulkoasuun, siltapaikan kuntoon ja esim. töherrysten poistoon. 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Muiden kuntien Helsingin Muut alueen Valtion ei tiedossa 0 157 574 28 tavallinen 9 282 649 11495 huomattava 130 455 348 2559 vaativa 86 156 114 447 erittäin vaativa 33 10 25 90 Kuva 9. Ajoneuvoliikenteen siltojen lukumäärät ja osuudet siltapaikkaluokan mukaan. Helsingissä on huomattavan paljon ajoneuvoliikenteen siltoja vaativilla tai erittäin vaativilla siltapaikoilla. Liikenne Myös liikennemäärä vaikuttaa siltojen ylläpitoon. Vilkkaasti liikennöidyillä katu- ja tieosuuksilla tulee kiinnittää erityistä huomiota korjaustoimenpiteiden ajankohtaan, kestoon ja liikennejärjestelyihin, mikä osaltaan vaikeuttaa siltojen ylläpitoa ja nostaa korjauskustannuksia. Kuvassa 10 on esitetty ajoneuvoliikenteen siltojen lukumäärät eri liikennemääräluokissa. Helsingin ovat pääsääntöisesti vilkkaasti liikennöidyllä katuverkolla. Ero valtion siltoihin on merkittävä. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 13
100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Muiden kuntien Helsingin Muut alueen Valtion ei tiedossa 52 432 1 511 478 <1000 4 27 11 6 521 1000-6000 52 121 101 4 109 6000-30000 120 310 85 3 276 >30000 30 170 2 235 Kuva 10. Siltojen lukumäärät ja osuudet eri liikennemääräluokissa (keskimääräinen vuorokausiliikenne ajon./vrk). 2.3 Siltojen kunto ja toiminnalliset puutteet Siltojen kuntoa seurataan keskimäärin viiden vuoden välein tehtävillä siltojen yleistarkastuksilla. Yleistarkastuksissa kirjataan sillan vauriot, päärakenneosien kuntoarviot ja sillan yleiskuntoarvio. Kuntoa kuvataan sillan päärakenneosien kuntoarvioiden ja vakavimpien vaurioiden perusteella määräytyvän yhtenäisen kuntoluokituksen (YKL) avulla. Huonokuntoisiksi silloiksi luokitellaan, jotka ovat kuntoluokituksen mukaan luokissa huono tai erittäin huono (ks. taulukko 1). Kuntoluokka Kuvaus Ylläpitotarve 5 Erittäin hyvä Uuden veroinen Ei ylläpitotarvetta 4 Hyvä 3 Tyydyttävä Hyväkuntoinen, normaalia kulumista. Puutteita ja vauriota on, mutta korjausta voidaan siirtää. Vähäistä kunnostusta. Ennaltaehkäisevää ja vaurioitumista hidastavaa toimintaa. Peruskorjaus tulossa. Tehostettua ennaltaehkäisevää ja vaurioitumista hidastavaa toimintaa. 2 Huono Peruskorjauksen tarve Peruskorjaus tehtävä lähivuosina 1 Erittäin huono Täydellisen peruskorjauksen tai uusimisen tarve Peruskorjaus jo myöhässä, tehtävä kiireellisesti Taulukko 1. Siltojen kuntoluokitus. Kuntoluokituksen lisäksi siltojen kuntoa on seurattu vaurioiden ja korjauksen kiireellisyyden perusteella laskettavan vauriopistesumman (VPS) avulla. Taitorakennerekisterin käyttöönoton myötä vauriopistesummasta luovutaan ja tilalle on kehitetty uusia tunnuslukuja (korjaustarve, uu- SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 14
simistarve, kuntopisteet). Uudet tunnusluvut ovat vielä käyttöönottovaiheessa ja niiden laskentatapa ja tulkinta eivät ole tämän raportin julkaisuvaiheessa vielä kaikilta osin vakiintuneet. Uusien tunnuslukujen tuloksia on esitetty tämän luvun lopussa. Huonokuntoiset Helsingissä on huomattava määrä huonokuntoisia ja erittäin huonokuntoisia ajoneuvoliikenteen siltoja (kuva 11). Valtaosa näistä silloista on valmistunut 60- ja 70- luvuilla ja sijaitsee vilkkaasti liikennöidyillä kaduilla, joissa keskimääräinen vuorokausiliikenne (KVL) on yli 10 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Kevyen liikenteen väylien ovat paremmassa kunnossa ja niiden kuntojakauma vastaa vertailuryhmien tilannetta. Helsingin kevyen liikenteen väylien silloista 5 % (19 kpl) on huonokuntoisia. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Helsingin Muut alueen Muiden kuntien Valtion ei tiedossa 10 100 183 302 erittäin hyvä 16 115 66 1 121 hyvä 113 590 890 8 121 tyydyttävä 77 182 430 4 452 huono 20 49 112 511 erittäin huono 22 24 29 112 Kuva 11. Ajoneuvoliikenteen siltojen kuntojakauma. Helsingissä erittäin huonokuntoisten ja huonokuntoisten siltojen osuus on huomattavan suuri. Helsingin siltojen keskimääräinen kunto on parantunut viimeisten seitsemän vuoden aikana (kuva 12), mutta se on edelleen selvästi heikompi kuin Liikenneviraston tiesilloilla keskimäärin. Huomattavaa on, että uudet valmistuneet parantavat sillaston keskimääräistä kuntoa, mikä voi osin antaa väärän kuvan siltojen kunnon kehittymisestä. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 15
Kunto heikkenee 3.8 3.7 3.6 3.5 3.4 3.3 3.2 3.1 Siltojen keskimääräinen yhtenäinen kuntoluokka 5 = Erittäin hyvä, 1 = Erittäin huono Liikennevirasto Helsinki 3 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Kuva 12. Siltojen keskimääräisen kunnon kehitys. Huono- ja erittäin huonokuntoisten siltaneliöiden kokonaismäärä on pienentynyt 5 prosenttiyksikköä vuodesta 2010 (kuva 13). Samanaikaisesti erittäin huonokuntoisten siltaneliöiden määrä on kuitenkin kasvanut 5,5 prosentista 13,3 prosenttiin. Huonossa kunnossa olevien siltojen kunto on siis edelleen heikentynyt. Huomattava osa näistä silloista on keskimääräistä suurempia. 30% 25% 20% 15% 10% 5% Huonokuntoisten siltaneliöiden osuus Erittäin huonokuntoisten siltaneliöiden osuus 0% 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Kuva 13. Helsingin huonokuntoisten ja erittäin huonokuntoisten siltaneliöiden osuuden kehitys vuosina 2010 2016. Vauriot Vauriopistesumma kuvaa sillan vaurioitumisen astetta ja määrää ja ottaa huomioon myös sillan koon. Helsingin silloilla on selvästi enemmän vauriopisteitä siltojen kokonaispinta-alaan nähden kuin vertailuryhmän muilla silloilla (kuva 14). SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 16
0.35 0.30 vauriopistettä/m2 0.25 0.20 0.15 0.10 0.05 0.00 Muiden kuntien Helsingin Muut alueen Valtion VPS/m2 0.30 0.12 0.20 0.21 Kuva 14. Vauriopistesumman suhde siltojen kokonaispinta-alaan. Helsingin silloilla on keskimäärin hieman alle kahdeksan vauriota siltaa kohden, mikä on hieman enemmän kuin vertailuryhmien silloilla. Vaurioiden lukumäärä on kasvanut vuodesta 2013 lähtien yhteensä noin 14 % (kuva 15). Suhteellisesti eniten ovat lisääntyneet kiireellisyysluokkien (KL) 10 ja 11 vauriot. Nämä vauriot tulisi korjata heti (KL 10) tai viimeistään kahden vuoden kuluessa (KL 11). Vuoden 2017 alussa käyttöönotetussa Taitorakennerekisterissä vaurioiden toimenpidetarvetta kuvaava kiireellisyys on jaettu kolmeen luokkaan: heti, ylläpidon yhteydessä ja peruskorjauksen yhteydessä. Kiireellisyysluokka heti käsittää Siltarekisterin kiireellisyysluokan 10 sekä osan kiireellisyysluokan 11 vaurioista. kaikki vauriot KL10 ja KL11 160 % 150 % 140 % 130 % 120 % 110 % 100 % 90 % 80 % 2012 2013 2014 2015 2012 = 100% 2016 Kuva 15. Helsingin siltojen vauriomäärän suhteellinen kehitys vuoden 2012 lopusta lähtien (vuoden 2012 määrä = 100 %). SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 17
Toiminnalliset puutteet Toiminnallisista puutteista Helsingissä siltojen ylläpidon kannalta merkittävässä roolissa on lähinnä siltojen kantavuus. Helsingin 22 painorajoitetusta sillasta 16 sijaitsee kevyen liikenteen väylillä. Nämä painorajoitukset rajoittavat lähinnä raskaan huoltokaluston liikennettä. Vuonna 2013 voimaan astuneen ajoneuvoasetuksen muutoksen myötä ajoneuvomassat ovat kasvaneet ja myös ajoneuvoliikenteen silloille joudutaan asettamaan painorajoituksia. Samanaikaisesti yliraskaiden erikoiskuljetusten määrä on kasvanut huomattavasti. Tehtyjen kantavuusselvitysten perusteella uusia painorajoituksia on esitetty asetettavaksi kymmenelle ajoneuvoliikenteen sillalle. Kadunpitoajoneuvojen koon kasvaessa myös kevyen liikenteen välien silloille asetettujen painorajoitusten merkitys tulee jatkossa kasvamaan. Leveyspuutteet eivät ole siltojen ylläpidon kannalta merkittävässä asemassa. Siltojen hyödyllisen leveyden poikkeamat ajoradan leveydestä eivät aiheuta merkittävää haittaa tai liikenneturvallisuusriskiä kaupunkiympäristössä. Taitorakennerekisterin kuntomuuttujat Helsingin siltojen kunto- ja ominaisuustietoja on hallinnoitu Liikenneviraston omistamassa Siltarekisterissä. Vuoden 2017 alussa Liikenneviraston luopui Siltarekisteristä ja otti käyttöön Taitorakennerekisterin. Rekisteriuudistuksen yhteydessä siltojen tarkastus- ja vauriokirjauskäytäntöjä muutettiin, siltojen päärakenneosajakoa tarkennettiin ja vaurioiden yhdistämisestä luovuttiin. Samassa yhteydessä luovuttiin myös siltojen vaurioituneisuuden astetta kuvaavasta vauriopistesummasta ja käyttöön otettiin uudet sillan kuntoa kuvaavat tunnusluvut: korjaustarve, uusimistarve ja kuntopisteet. Alla on esitetty Taitorakennerekisterin uusiin tunnuslukuihin perustuvia kuvaajia. Huomattavaa on, että Taitorakennerekisterin käyttöönoton yhteydessä vanhat siltojen kunto- ja vauriotiedot vietiin ohjelmallisesti uuden formaatin mukaiseen muotoon. Ohjelmallisesti tehdyt muunnokset eivät ole kaikin osin tarkkoja, minkä vuoksi siltojen vauriokirjaukset tulevat jatkossa tarkentumaan silloille tehtävien yleistarkastusten yhteydessä. Uusien kirjaussääntöjen mukaan sillan vaurioita ei enää yhdistellä, minkä johdosta vaurioiden lukumäärä kasvaa merkittävästi. Helsingin Kaupunkiympäristön toimialan siltojen vauriomäärä kasvoi Taitorakennerekisteriin siirtymisen myötä 76 %, Liikenneviraston silloilla vauriomäärä kasvoi lähes kaksinkertaiseksi (kuva 16). Uudet vauriokirjaukset tarkennetaan ja tarkistetaan tulevien yleistarkastusten yhteydessä. Oletettavasti vauriomäärä tulee lopulta kasvamaan kaikissa vertailuryhmissä likimäärin samassa suhteessa. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 18
0.060 0.050 0.040 kpl/m2 0.030 0.020 0.010 0.000 Taitorakennerekisteri vaur. lkm/m2 Siltarekisteri vaur. lkm/m2 Helsingin Muut alueen Muiden kuntien Valtion 0.027 0.023 0.032 0.050 0.016 0.014 0.020 0.024 Kuva 16. Vaurioiden lukumäärä neliötä kohden vertailuryhmien silloilla Taitorakennerekisterissä ja Siltarekisterissä. Korjaustarve-tunnusluku perustuu sillan päärakenneosien kuntoarvioihin ja huomioi sillan kaikki rakenneosat. Uusimistarve-tunnusluvussa huomioidaan vain kantavien rakenneosien kuntoarviot. Helsingin ajoneuvoliikenteen siltojen uusimis- ja korjaustarve on selvästi suurempi kuin muilla vertailuryhmien silloilla (kuva 17). Kevyen liikenteen silloilla keskimääräinen korjaustarve siltaa kohden on samaa luokkaa Liikenneviraston siltojen kanssa ja uusimistarve hieman näitä suurempi (kuva 18). Tulokset ovat linjassa Siltarekisteriaineistosta tehtyjen havaintojen kanssa. 2000 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 Ajoneuvoliikenteen 0 Muiden kuntien Helsingin Muut alueen Valtion Korjaustarve/silta 1745 976 1095 980 Uusimistarve/silta 1493 852 1112 1013 Kuva 17. Ajoneuvoliikenteen siltojen keskimääräinen korjaustarve ja uusimistarve. Helsingin siltojen keskimääräinen korjaustarve ja uusimistarve on selvästi suurempi kuin SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 19
muilla vertailuryhmien silloilla. 1400 1200 1000 800 600 400 200 Kevyen liikenteen 0 Muiden kuntien Helsingin Muut alueen Valtion Korjaustarve/silta 790 890 1110 790 Uusimistarve/silta 946 1058 1333 811 Kuva 18. Kevyen liikenteen siltojen keskimääräinen korjaustarve ja uusimistarve. Sillan kuntopisteet huomioivat vaurioiden lisäksi myös sillan koon. Jos kuntopisteet jaetaan siltojen neliömäärällä, vaikuttaisi Helsingin ajoneuvoliikenteen siltojen kunto olevan parempi kuin Liikenneviraston silloilla keskimäärin. Kevyen liikenteen siltojen kunto näyttäisi sitä vastoin olevan lähellä Liikenneviraston siltojen kuntotasoa (kuvat 19 ja 20). Tulos on osin ristiriitainen korjaustarve ja uusimistarve -tunnuslukujen kanssa. Koska kuntopisteet sisältävät suuruusluokkakertoimen, eri siltaryhmiä ei tulisi suoraan verrata toisiinsa etenkin, kun siltojen kokojakaumat eivät vastaa vertailuryhmissä toisiaan. Kuntopisteitä voidaan joka tapauksessa käyttää apuna korjauskohteiden priorisoinnissa ja yksittäisen sillan tai siltajoukon kunnon seurannassa, kun uusien tunnuslukujen mukaista historiatietoa saadaan kerättyä pidemmältä aikaväliltä. Ajoneuvoliikenteen 9.0 8.0 7.0 6.0 5.0 4.0 3.0 2.0 1.0 0.0 Muiden kuntien Helsingin Muut alueen Valtion Kuntopisteet/m2 6.4 5.0 7.1 8.4 Kuva 19. Ajoneuvoliikenteen siltojen kuntopisteet neliötä kohden. Luvut eivät ole vertailukelpoisia eri ryhmien välillä. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 20
Kevyen liikenteen 20.0 18.0 16.0 14.0 12.0 10.0 8.0 6.0 4.0 2.0 0.0 Muiden kuntien Helsingin Muut alueen Valtion Kuntopisteet/m2 12.8 12.2 18.7 12.2 Kuva 20. Kevyen liikenteen siltojen kuntopisteet neliötä kohden. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 21
3. Rahoitustarve Siltojen ylläpitoon tarvittava rahoitus on laskettu selvittämällä 1. Mitä toimenpiteitä (vaurio- ja peruskorjaus) muodostuvan korjaustarpeen poisto vaatii ja mitä kustannuksia se aiheuttaa 2. Millainen on Helsingin siltojen korjausvaje ja mitä sen poistaminen maksaa. 3. Mitä siltojen tarkastukset ja korjaussuunnittelu vuositasolla maksavat. Muodostuvan korjaustarpeen poistolla (terveydenhoito) tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että hyväkuntoiset eivät siirry huonokuntoisiksi. Korjausvajeen poistoon (sairaanhoito) allokoitavalla rahoituksella puolestaan huolehditaan huonokuntoisista silloista. (kuva 21) Kuva 21. Ylläpidon rahoitustarpeen viisi osa-aluetta. Peruskorjauksella (suuret korjaukset) tarkoitetaan kokonaiskorjausta jossa sillan kaikki vaurioituneet rakenneosat uusintaan tai kunnostetaan ja sillan rakenteellinen ja toiminnallinen kunto palautetaan alkuperäiselle tasolle. Peruskorjaukset kohdistetaan huono- ja erittäin huonokuntoisille silloille. Toimenpiteet edellyttävät kuntotutkimuksia ja yksityiskohtaista korjaussuunnittelua. Peruskorjaukset toteutetaan useampivuotisen peruskorjausohjelman mukaisesti. Vauriokorjauksella (pienet korjaukset) tarkoitetaan paikallisten vakavia seurannaisvaikutuksia aiheuttavien tai liikenneturvallisuutta vaarantavien vaurioiden korjausta. Tavoitteena on varmistaa liikenneturvallisuus ja pyrkiä hidastamaan peruskorjaustarpeen muodostumista. Korjaukset kohdistuvat tyypillisesti akuutteihin vaurioihin, jotka vaativat nopeaa reagointia. Vauriokorjaukset eivät vaadi yksityiskohtaista suunnittelua ja ne toteutetaan Liikenneviraston julkistamien sillankorjausohjeiden (SILKO) mukaisesti. Toimenpiteet ohjelmoidaan vuosittain. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 22
3.1 Muodostuvan korjaustarpeen poisto Siltojen muodostuvan korjaustarpeen poisto edellyttää sekä peruskorjaus- että vauriokorjaustoimenpiteitä. Muodostuvan korjaustarpeen poistoon tarvittava rahoitus riittäisi yksin siltojen ylläpitoon, jos aiemmin joka vuosi olisi sijoitettu ja tulevaisuudessa tultaisiin sijoittamaan ylläpitoon muodostuvan korjaustarpeen poistoon tarvittava rahoitus. Peruskorjaustarve Muodostuvan korjaustarpeen poistoon tarvittava peruskorjaus tarkoittaa, että hyvä- ja tyydyttäväkuntoisten siltojen nykykunto pidetään ennallaan korjaamalla vuosittain kuntoluokkiin huono ja erittäin huono rappeutuvat (ks. taulukko 2). Siltojen kuntoennusteet on laskettu Markovin rappeutumismallilla, jonka parametrit perustuvat Liikennevirastossa käytettyihin rappeutumismalleihin. Rappeutumismalleja tullaan lähiaikoina tarkentamaan Helsingin siltojen osalta. Tavoitteena on kehittää rappeutumismallit jotka huomioivat paremmin Helsingin siltojen erityispiirteet ja kuntokehityksen. Jäljempänä esitettävät rappeutumisluvut ovat 10 vuoden keskiarvoja. Taulukko 2. Nykytilaa ylläpitävä peruskorjaustarve. Taulukko 3. Laskelmissa käytetyt Helsingin kaupungin siltojen peruskorjausten yksikkökustannukset. Peruskorjaustarve 5 Erittäin hyvä 4 Hyvä Helsinki Muut alueen Liikennevirasto Vuosittain kuntoluokkiin 1 ja 2 rappeutuvat ja niiden korjauskustannukset 3 Tyydyttävä 2 Huono 3120 m 2 3,0 M 1 Erittäin huono 7,2 siltaa 7300 m 2 6,6 M 13,7 siltaa 51690 m 2 46,8 M 194 siltaa Rahoitustarvelaskelmissa on käytetyt taulukoissa 3 ja 4 esitettyjä siltojen peruskorjausten yksikkökustannuksia. Helsingin siltojen edellyttämät liikennejärjestelyt, nopeutetut korjausaikataulut ja siltapaikkojen asettamat korkeammat esteettiset vaatimukset nostavat korjauskustannuksia muihin vertailuryhmiin nähden. Pituus alle 60 m, /m 2 Pituus yli 60 m, Kuntoluokka Suolatut Ei suolaa /m 2 3 600 520 720 2 750 650 900 1 900 900 1 080 Putki, /kpl 110 000 SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 23
Taulukko 4. Laskelmissa käytetyt vertailuryhmien siltojen peruskorjausten yksikkökustannukset. Pituus alle 60 m, /m 2 Pituus yli 60 m, Kuntoluokka Suolatut Ei suolaa /m 2 3 560 480 680 2 700 600 850 1 840 840 1 020 Putki, /kpl 110 000 Taulukoissa 5-8 muodostuvan korjaustarpeen poistoon liittyvä peruskorjaustarve on jaoteltu päärakennusmateriaalin ja pituusluokan mukaan. Teräsbetoni- ja teräs vievät peruskorjausrahoituksesta 91 % ja suuret 62 %. Taulukko 5. Muodostuva peruskorjaustarve päärakennusmateriaaleittain. Vuosittain korjattava neliömäärä lähivuosina. Peruskorjaustarve, nykytilan ylläpito (m2) Helsinki Muut alueen Liikennevirasto Teräsbetoni 2 510 4 700 28 140 Jännitetyt betoni 220 1 890 11 420 Teräs 370 630 8 890 Puu 20 40 1 250 Kivi 0 10 160 Putki 0 40 1 830 Yhteensä 3 120 7 310 51 690 Taulukko 6. Muodostuva peruskorjaustarve. Peruskorjauskustannusten jakautuminen päärakennusmateriaaleittain lähivuosina. Peruskorjaustarve, Muut alueen Helsinki nykytilan ylläpito (%) Liikennevirasto Teräsbetoni 80 % 63 % 49 % Jännitetyt betoni 8 % 26 % 22 % Teräs 11 % 9 % 17 % Puu 1 % 0 % 2 % Kivi 0 % 0 % 0 % Putki 0 % 2 % 10 % Yhteensä 100 % 100 % 100 % Taulukko 7. Muodostuva peruskorjaustarve pituusluokittain. Vuosittain korjattava neliömäärä lähivuosina. Peruskorjaustarve, Muut alueen Helsinki nykytilan ylläpito (m2) Liikennevirasto Pituus < 20 m 620 860 9 400 Pituus 20 60 m 730 1 680 15 020 Pituus > 60 m 1 780 4 720 25 440 Putki 0 40 1 830 Yhteensä 3 130 7 300 51 690 SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 24
Taulukko 8. Muodostuva peruskorjaustarve pituusluokittain. Peruskorjauskustannusten jakautuminen pituusluokan mukaan lähivuosina. Peruskorjaustarve, Muut alueen Helsinki nykytilan ylläpito (%) Liikennevirasto Pituus < 20 m 18 % 10 % 15 % Pituus 20 60 m 19 % 20 % 24 % Pituus > 60 m 62 % 68 % 51 % Putki 0 % 2 % 10 % Yhteensä 100 % 100 % 100 % Muodostuvan vauriokorjaustarpeen poisto Muodostuvan vauriokorjaustarpeen poisto tarkoittaa siltoihin vuosittain syntyvien uusien vakavia seurannaisvaikutuksia aiheuttavien vaurioiden korjaamista. Tällaisiksi vaurioiksi on oletettu Siltarekisterin uudet kiireellisyysluokkien 10 ja 11 vauriot. Yhden vaurion korjauskustannukseksi on arvioitu 3 000 euroa. Laskennassa on lisäksi otettu huomioon siltojen yleistarkastusjärjestelmän ulkopuolelta tuleva vuosirahoitustyyppinen korjaustarve, jolla korjataan erityisesti äkillisesti syntyneitä liikenneturvallisuutta vaarantavia vaurioita. Huomattavaa on, että Helsinki tekee valtaosan kiireellisistä vauriokorjauksia yleistarkastusjärjestelmän ulkopuolella mm. vuositarkastuksissa tehtävien havaintojen perusteella. Lisäksi Helsinki on keskittynyt ennaltaehkäisevään toimintaan, esim. saumauksiin, jotka eivät yleensä täytä kiireellisyysluokkien 10 ja 11 kriteereitä. Yleistarkastusjärjestelmän ulkopuolelta tuleva vauriokorjaustarve on arvioitu Helsingin osalta vauriokorjaukseen käytetyn kokonaisrahoituksen perusteella. Vertailuryhmien osalta tarkastusjärjestelmän ulkopuolelta tulevan vauriokorjaustarpeen on arvioitu olevan puolet tarkastusjärjestelmään kirjatuista vauriokorjauksista. Taulukossa 9 on esitetty Helsingin siltojen lähivuosien vauriokorjaustarve. Huomattavaa on, että vakavia seurannaisvaikutuksia aiheuttavia vaurioita syntyy joka vuosi enemmän kuin niitä korjataan. Helsingin siltojen vauriokorjaustarve nykytilan säilyttämiseksi on moninkertainen vertailuryhmiin nähden. Rahoitustarpeeseen vaikuttaa erittäin huonokuntoisten siltojen suuri osuus Helsingissä. Taulukko 9. Muodostuva vauriokorjaustarve lähivuosina. Vauriokorjaustarve Helsinki Muut alueen Liikennevirasto Uusia vaurioita vuodessa 50 kpl 430 kpl 40 kpl Korjauskustannukset 120 t 150 t 1,290 M Tarkastusten ulkopuolelta tulevat korjaukset 425 t 75 t 645 t Yhteensä 545 t 225 t 1,935 M /m 2 1,79 0,38 0,48 SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 25
3.2 Korjausvaje Korjausvajeella tarkoitetaan riittämättömän rahoituksen takia tekemättä jätettyjen korjausten aiheuttamaa ylläpidon jälkeenjääneisyyttä. Korjausvajetta on aikaisemmin kutsuttu myös kunnossapitovelaksi, jälkeenjäämäksi ja rahoituksen alijäämäkertymäksi. Peruskorjausvajeen poistaminen Korjausvaje on laskettu siltojen todellisen tilan ja tavoitekuntotilan erojen ja korjauskustannusten yksikkökustannusten avulla. Laskentaperiaate vastaa pääosin selvityksessä Tieomaisuuden ylläpidon jälkeenjäämä (Tiehallinnon selvityksiä 19/2006) esitettyä menettelyä, jossa kuntoluokista huono ja erittäin huono korjaustarve on 100 %:lla ja kuntoluokasta tyydyttävä 20 %:lla silloista. Peruskorjausvaje on vaurioitumisen nopean etenemisen ja seurannaisvaikutusten vuoksi tarkoituksenmukaista poistaa kohtuullisessa ajassa sillaston kunto ja vauriomäärä huomioiden. Helsingin silloille suositeltava ajanjakso korjausvajeen poistoon on 12 vuotta. Taulukossa 10 on esitetty peruskorjausvajeen määrä ja sen poistamiseksi tarvittava vuosittainen rahoitus Helsingissä, Helsingin lähialueen silloilla ja Liikenneviraston silloilla. Helsingin siltojen ylläpidon korjausvaje on huomattavasti suurempaa kuin muilla alueen silloilla tai Liikenneviraston silloilla keskimäärin. Taulukko 10. Peruskorjausvaje ja sen poistamiseksi tarvittava rahoitus. Peruskorjausvaje /v (12 v) /m2 Helsinki 71,0 M 5,9 M 233 Muut alueen 47,3 M 3,9 M 79 Liikennevirasto 304 M 25,3 M 76 Taulukoissa 11-12 on esitetty peruskorjausvajeen jakautuminen sillan päärakennusmateriaalin ja pituusluokan mukaan. Huomattava osa, 64 %, Helsingin siltojen peruskorjausvajeesta aiheutuu teräsbetonisilloista. Yli 60 m pitkien siltojen osuus korjausvajeesta on 84 %, mikä on selvästi suurempi kuin vertailuryhmissä. Taulukko 11. Peruskorjausvaje ( ) päärakennusmateriaaleittain, suhteelliset osuudet. Peruskorjausvaje Helsinki Muut alueen Liikennevirasto (%) Teräsbetoni 64 % 80 % 55 % Jännitetyt betoni 19 % 14 % 17 % Teräs 15 % 5 % 18 % Puu 0 % 0 % 2 % Kivi 2 % 0 % 1 % Putki 0 % 1 % 8 % Yhteensä 100 % 100 % 100 % SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 26
Taulukko 12. Peruskorjausvaje ( ) pituusluokittain, suhteelliset osuudet. Peruskorjausvaje Helsinki Muut alueen Liikennevirasto (%) Pituus < 20 m 10 % 10 % 12 % Pituus 20 60 m 7 % 30 % 27 % Pituus > 60 m 84 % 59 % 53 % Putki 0 % 1 % 8 % Yhteensä 100 % 100 % 100 % Kuvassa 22 on esitetty peruskorjausvajeen kehittyminen vuonna 2012 julkaistun edellisten siltojen ylläpidon toimintalinjaraportin jälkeen. Helsingin siltojen peruskorjausvaje on pienentynyt tarkastelujaksolla 12,4 M. Kehitys on kuitenkin jäänyt selvästi jälkeen vuoden 2012 toimintalinjaraportissa suositellusta. Mikäli nykyistä korjausvajeen poistamistahtia jatketaan, saadaan korjausvaje poistettua noin 30 vuoden kuluttua. Siltojen taloudellisen ylläpidon kannalta poistamistahti on liian hidas. Huonokuntoisten siltojen kunto ja vauriot pahenevat, korjauskustannukset nousevat ja kiireellisten kunnostustoimenpiteiden määrä kasvaa. Tämä kehitys on jo nähtävissä. Vuoden 2011 jälkeen erittäin huonokuntoisten siltojen neliömäärä on kasvanut lähes 58 % (kuva 13) ja vakavia seurannaisvaikutuksia aiheuttavien vaurioiden määrä on kasvanut vuoden 2012 jälkeen yli 40 % (kuva 15). Peruskorjausvaje M 90 80 70 60 50 40 30 20 10 120000 100000 80000 60000 40000 20000 Siltaneliöt m2 0 2011 2016 0 Kuva 22. Peruskorjausvajeen sekä ja huono- ja erittäin huonokuntoisten siltojen neliömäärän kehitys vuodesta 2011 lähtien. Vauriokorjausvaje Vauriokorjausvaje lasketaan korjaamattomien, kiireellisyysluokassa 10 ja 11 olevien vaurioiden perusteella. Korjausvaje tulisi poistaa kahden vuoden kuluessa, sillä korjaukset ovat kiireellisiä ja kasvattavat korjaamattomina peruskorjaustarvetta ja kustannuksia. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 27
Vauriokorjausvaje ja sen poistamiseksi tarvittava rahoitus on esitetty taulukossa 13. Helsingin vauriokorjausvaje siltaneliötä kohden on samaa suuruusluokkaa Liikenneviraston kanssa. Yhden vaurion korjauskustannuksena on laskelmassa käytetty 3 t. Taulukko 13. Vauriokorjausvaje ja sen poistamiseksi tarvittava rahoitus. Vaurioita v. Vauriokorjausvaje / m 2 2017 Helsinki 201 0,6 M 2,0 Muut alueen 300 0,9 M 1,5 Liikennevirasto 3 126 9,38 M 2,3 3.3 Tarkastukset ja korjaussuunnittelu Tarkastuskustannukset on arvioitu siltojen lukumäärän, 5-vuoden tarkastuskierron ja 200 keskimääräisen tarkastuskustannuksen perusteella. Korjaussuunnittelun kustannuksiksi on arvioitu 10 % muodostuvan korjaustarpeen ja korjausvajeen poistamiseksi tarvittavasta peruskorjausrahoituksesta. 3.4 Yhteenveto lähivuosien rahoitus- ja korjaustarpeesta Taulukoihin 14 16 on koottu yhteen luvuissa 3.1 3.2 esitetyt rahoitustarvelaskelmat. Rahoitustarve koostuu muodostuvan korjaustarpeen poistosta, korjausvajeen poistosta sekä tarkastuksista ja korjaussuunnittelusta. Vauriokorjausvaje on esitetty poistettavaksi kahden vuoden aikana, peruskorjausvaje 12 vuoden aikana. Helsingin siltojen ylläpidon rahoitustarve on siltojen pinta-alaan suhteutettuna selvästi suurempi kuin valtion silloilla tai muilla alueen silloilla. Koska Helsingillä huonokuntoisten siltojen osuus on suuri, on peruskorjausvajeen poistamiseen tarvittava osuus tarvittavasta rahoituksesta huomattavan suuri. Taulukko 14. Yhteenveto siltojen ylläpidon lähivuosien vuosittaisesta rahoitustarpeesta. Muodostuva korjaustarve Korjausvajeen poistaminen Muut M /v Helsinki Muut alueen Liikennevirasto Peruskorjaus 3 6,6 46,8 Vauriokorjaus 0,5 0,2 1,9 Peruskorjaus (12 v.) 5,9 3,9 25,3 Vauriokorjaus (2 v.) 0,30 0,45 4,69 Tarkastukset ja korjaussuunnittelu 0,9 1,1 7,8 Yhteensä 10,6 12,3 86,5 / m2 / vuosi 35 21 22 / kpl / vuosi 17 400 9 900 5 700 SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 28
Taulukko 15. Yhteenveto lähivuosien vuosittaisesta korjaustarpeesta, korjattavien siltojen kokonaispinta-ala. Peruskorjattavia siltoja (m2/v) Helsinki Muut alueen Liikennevirasto Nykytilan ylläpito 3 120 7 310 51 690 Peruskorjausvajeen 6 407 5 274 34 625 poisto 12 vuodessa Yhteensä 9 527 12 584 86 315 Taulukko 16. Yhteenveto lähivuosien vuosittaisesta korjaustarpeesta, korjattavien vaurioiden lukumäärä. Korjattavia vaurioita (kpl/v) Helsinki Muut alueen Liikennevirasto Nykytilan ylläpito 40 50 430 Vauriokorjausvajeen 100 150 1 563 poisto 2 vuodessa Yhteensä 140 200 1 993 Toteuma keskimäärin vuosina 2013 2016 25 30 290 Taulukossa 16 on esitetty vain yleistarkastusjärjestelmän kautta Siltarekisteriin rekisteröidyt vauriot. Huomattavaa on, että Helsinki teettää valtaosan vauriokorjauksia vuositarkastusten perusteella, yleistarkastusjärjestelmän ulkopuolella. Vauriot ja niihin liittyvät korjaukset rekisteröidään erilliseen Mobilenote -järjestelmään. Mobilenote järjestelmän rekisteröityjä kiireellisiä vauriokorjauksia on tehty Helsingissä noin 140 kpl vuodessa mikä vastaa noin 425 te vuosittaista rahoitusta. 3.5 Rahoitustarve pitkällä aikavälillä Helsingin Kaupunkiympäristön toimialan siltojen vuosittainen peruskorjaustarve tulee pidemmällä aikavälillä, seuraavien 10 20 vuoden aikana, kasvamaan merkittävästi tässä toimintalinjassa esitetystä lähivuosien peruskorjaustarpeesta. Kun tällä hetkellä vielä tyydyttävässä kunnossa olevat 50 60 -lukujen tulevat uudestaan peruskorjattavaksi ja samanaikaisesti 80 90 -lukujen saavuttavat peruskorjausiän, kasvaa vuosittain peruskorjattavaksi tuleva siltojen kansipinta-ala moninkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Tällä hetkellä siltojen ylläpidon rahoituksesta valtaosa menee korjausvajeen hoitamiseen. Vuosittain peruskorjattavaksi tulevan kansipinta-alan kasvaessa merkittävästi, on pitkän aikavälin rahoitustarpeen kannalta oleellista, miten siltojen korjausvajetta hoidetaan lähivuosina. Mikäli korjausvajetta vähennetään seuraavan kymmenen vuoden aikana tässä toimintalinjassa esitetyn mukaisesti, kompensoi korjausvajeen hoidosta jatkossa vapautuva rahamäärä vuosittaisen peruskorjattavaksi tulevan kasvavan siltamäärän. Tällöin kokonaisrahoitustarve pysyy todennäköisesti myös pitkällä aikavälillä karkeasti nykyisellä tasolla. Jos korjausvajetta ei vähennetä, joudutaan tilanteeseen, jossa rahoitustarve nousee selkeästi nykyistä suuremmaksi. Peruskorjauksen tarpeessa on samanaikaisesti useiden vuosien aikana syntyneen korjausvajeen seurauksena suuri määrä huono- ja erittäin huonokuntoisia siltoja sekä nykytilanteeseen verrattuna moninkertainen määrä vuosittain peruskorjattavaksi tulevia uusia siltoja. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 29
Korjausvajeen ohella pitkän tähtäimen rahoitustarpeeseen vaikuttaa merkittävästi yli 60 m pitkien vesistösiltojen elinkaari ja kunnossapitotoimenpiteet. Mikäli ennakoivalla kunnossapidolla ja korjaamalla kriittisten vauriot ajallaan saadaan siltojen elinkaarta peruskorjausten välillä pidennettyä viisikin vuotta, tasoittuu rahoitustarve osin seuraavien 10 20 vuoden ajalla ja suurin peruskorjaustarve siirtyy yli 20 vuoden päähän. 3.6 Toteutunut rahoitus Kuvassa 23 on esitetty vuoden 2012 siltojen ylläpidon toimintalinjoissa ja tässä raportissa suositellut siltojen ylläpidon rahoitustasot sekä vuosina 2012 2017 toteutunut siltojen ylläpidon rahoitus. Toteutunut rahoitus on jäänyt toimintalinjoissa esitetystä kestävän kehityksen mukaisesta tasosta jälkeen vuosien 2012 2016 aikana yli 20 M. Rahoituksen jälkeenjäämä näkyy korjausvajeessa: vuoden 2016 lopussa korjausvaje poikkeaa 15,4 M vuoden 2012 toimintalinjoissa esitetystä suositellusta kehityksestä (kuva 22). 12,0 25,0 20,4 M Vuosirahoitus M 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 20,0 15,0 10,0 5,0 Kumulatiivinen rahoitusvaje M 0,0 2012 2013 2014 2015 2016 2017 0,0 Rahoituksen jälkeenjäämä Suositus Toteuma Kuva 23. Siltojen ylläpidon toteutunut rahoitus ja toimintalinjoissa esitetyt suositellut rahoitustasot. Vuosina 2012 2016 toteutunut rahoitus on jäänyt jälkeen toimintalinjoissa esitetystä yhteensä 20,4 M. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 30
4. Vaikutukset 4.1 Nykyinen rahoitustaso Mikäli Helsinki pystyy osoittamaan siltojen ylläpitoon nykyrahoitustason mukaisesti noin 6 M /v, joudutaan korjauksia priorisoimaan. Rahoitus riittää tarkastuksiin ja korjaussuunnitteluun sekä vauriokorjaustarpeen hoitamiseen. Korjausvajeen hoitamiseen saadaan allokoitua vuosittain noin 2,0 M. Rahoitus ei riitä huonokuntoisten siltojen oikea-aikaiseen korjaukseen. Peruskorjauksessa joudutaan tekemään kipeitä valintoja terveydenhoidon ja sairaanhoidon välillä. Siltojen vaurio- ja peruskorjausten lykkäämisestä muodostuu vaurioiden pahenemisen ja raskaampien korjaustoimenpiteiden aiheuttama noin 1,3 M keskimääräinen vuotuinen lisälasku. Koska korjauksia on jo lykätty, vaurioituminen kiihtyy ja korjaamattomien vaurioiden korjaushinta kaksinkertaistuu keskimäärin 15 vuodessa. Korjausvajetta saadaan osin lyhennettyä ja se on kahdentoista vuoden päästä noin 63 M. Siltojen kunnon heikkenemisen ja kuormitustason kasvun seurauksena rakenteiden varmuustaso laskee ja liikenteellisiä rajoituksia joudutaan harkitsemaan. Siltojen esteettisyys kärsii, elinkaarikustannukset kasvavat ja liikenteelliset haitat lisääntyvät korjaustöiden vaikeutuessa ja pitkittyessä. 4.2 Toimintalinjan mukainen rahoitustaso Mikäli Helsinki pystyy osoittamaan siltojen ylläpitoon tämän toimintalinjatyön suositusten mukaisesti kahden ensimmäisen vuoden aikana noin 10,6 M /v ja tämän jälkeen keskimäärin noin 10,3 M /v, päästään 12 vuodessa kestävän kehityksen mukaiseen siltojen ylläpitoon. Kiireellisesti korjattaviin vaurioihin liittyvä vauriokorjausvaje poistetaan kahden ensimmäisen vuoden aikana ja peruskorjausvaje saadaan korjattua 12 vuodessa. Tämän jälkeen voidaan keskittyä siltojen sairaanhoidon sijaan terveydenhoitoon ja rahoitustarve pienenee. Siltojen vaurioja peruskorjaukset suoritetaan oikea-aikaisesti eikä niiden lykkäämisestä muodostu vaurioiden pahenemisen aiheuttamaa viivästyskustannusta. Elinkaarikustannusten lisäksi myös ympäristökuormitus pienenee. Sillat ovat turvallisia, esteettisiä ja niiden elinkaarikustannukset ovat optimaaliset. Taulukossa 17 on esitetty arvio korjausvajeen kehittymisestä toimintalinjojen mukaisella sekä nykyisellä 6 M vuosittaisella rahoituksella. Laskelmassa on oletettu, että nykyinen 6 M vuosirahoitus käytetään kokonaisuudessaan siltojen ylläpitoon. Tosiasiassa nykyinen 6 M rahoitus kattaa kaikkien taitorakenteiden korjaukset ja siltoihin kohdistuva rahamäärä on selvästi pienempi. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 31
Taulukko 17. Korjausvajeen kehittyminen toimintalinjojen mukaisella sekä 6 M rahoitustasolla. [M ] Suositus Nykyrahoitus Vuosittainen vauriokorjaustarve 0,5 0,5 Vuosittainen peruskorjaustarve 3,0 3,0 Korjausvajeen poisto vauriokorjaukset - kaksi ensimmäistä vuotta - seuraavat vuodet 0,3-0,3 - Korjausvajeen poisto peruskorjaukset - kaksi ensimmäistä vuotta - seuraavat vuodet 5,9 5,9 1,7 2,0 Peruskorjausten lykkäämisestä aiheutuva keskimääräinen lisäkustannus (5%/v) RAHOITUS YHTEENSÄ VUODESSA - kaksi ensimmäistä vuotta - seuraavat vuodet - 1,3 10,3 10,6 10,6 10,3 6,0 Korjausvaje 1.1.2017 71 71 Korjausvaje 12 vuoden kuluttua 0 63 SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 32
5. Toimintalinjat 5.1 Tavoiteltava kuntotaso Tässä selvityksessä Helsingin Kaupunkiympäristön toimialan siltojen ylläpidolle asetetut keskeiset tavoitteet ovat: 1. Tavoitetilassa yksittäisen sillan kunto on vähintään tyydyttävä ja sillan tullessa huonokuntoiseksi se korjataan keskimäärin kahden kolmen vuoden kuluessa. 2. Kaikki vakavia seurannaisvaikutuksia aiheuttavat ja välittömiä toimenpiteitä vaativat vauriot korjataan havaintojen perusteella vuosittain. 3. Kantavuuspuutteet eivät rajoita raskaan liikenteen kuljetuksia. 4. Tavoitekuntotilassa ei ole erittäin huonokuntoisia siltoja. 5. Siltojen siisteys ja ulkonäkö pidetään ympäristön arvon mukaisena. 7. Peruskorjausvaje poistetaan 12 vuoden ja vauriokorjausvaje 2 vuoden kuluessa tavoitetilaa vastaavaksi. 5.2 Toimenpidesuositukset Sillasto Helsingin Kaupunkiympäristön toimialalla on paljon pitkiä ja pinta-alaltaan suuria ajoneuvoliikenteen siltoja sekä lyhyitä kevyen liikenteen väylien siltoja. Siltoja on rakennettu erityisesti 60- ja 70 -luvuilla. 2000- ja 2010- luvulla on rakennettu melko paljon pieniä siltoja. Valtakunnallisesti verraten Helsingillä on huomattava määrä huono ja erittäin huonokuntoisia suuria ajoneuvoliikenteen teräsbetonisiltoja. Huonokuntoisten siltojen suuri määrä asettaa haasteita ylläpidolle ja vaikeuttaa niukkojen resurssien vallitessa ennakoivien toimenpiteiden toteutusta. Ympäristö ja toiminnalliset puutteet Helsingin siltojen ympäristö ja ilmasto-olosuhteet ovat keskimääräistä haastavammat. Sillat sijaitsevat rannikolla osin meri-ilmaston vaikutusalueella, jossa suola- ja sulamis-jäätymisrasitus on keskimääräistä suurempaa. Kaupunkiympäristö asettaa vaatimuksia ylläpidolle erityisesti siltojen ja siltapaikkojen ulkoasun suhteen. Siltojen korjaukset tehdään yleensä eri liikennemuotojen ehdoilla. Liikennemäärät ovat monesti huomattavan korkeita, mikä lisää korjauksen aikaisia SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 33
järjestelyitä ja siten nostaa myös korjauskustannuksia. Toiminnallisista puutteista on Helsingissä siltojen ylläpidon kannalta merkittävässä roolissa lähinnä vain siltojen kantavuus. Vuonna 2013 voimaan astuneen ajoneuvoasetuksen muutoksen myötä ajoneuvomassat ovat kasvaneet ja silloille on jouduttu asettamaan painorajoituksia. Rahoitustarve Nykytilan ylläpito peruskorjaustarpeen osalta edellyttää noin 3,0 M panostusta ja keskimäärin noin 3100 kansineliön (seitsemän keskikokoisen sillan) korjausta vuosittain. Korjausten painopiste on teräsbetonisilloilla (80 %) ja terässilloilla (11 %). Suuret vievät peruskorjaustarpeen rahoituksesta noin 62 %. Vakavien seurannaisvaikutusten vähentämiseksi tulee vauriokorjaukseen panostaa huomattavasti nykyistä enemmän. Uusia kiireellisesti korjattavia vaurioita syntyy vuodessa 40 kpl. Näiden korjaaminen edellyttää noin 120 t rahoitusta. Kun lisäksi huomioidaan yleistarkastusjärjestelmän ulkopuolelta tulevat vauriot, tulee ennakoivaan vauriokorjaukseen panostaa vuosittain 545 t. Aikaisempien vuosien riittämättömän rahoituksen vuoksi syntynyt peruskorjausvaje tulee vähentää toimintalinjojen mukaiseen tavoitetilaan pidemmän ajan kuluessa. Peruskorjausvajeen poistaminen 12 vuodessa vaatii noin 5,9 M vuosittaisen rahoituksen ja edellyttää keskimäärin 5 100 kansineliön (6 keskikokoisen sillan) korjausta vuosittain. Vauriokorjausvajeen poistaminen kahdessa vuodessa vaatii noin 300 t vuosittaisen rahoituksen ja edellyttää 100 vaurion korjausta vuosittain kahden ensimmäisten vuoden aikana. Nykytilan ylläpito ja korjausvajeen vähentäminen edellyttävät kahden ensimmäisen vuoden aikana noin 10,6 M vuosittaista rahoitusta, minkä jälkeen rahoitustaso laskee 10,3 M euroon vuodessa. Tällä rahoituksella sillantarkastusten ja korjaussuunnittelun lisäksi peruskorjataan 9527 kansineliötä (14-20 siltaa). Kahden ensimmäisen vuoden aikana korjataan lisäksi vuosittain 280 vauriota, minkä jälkeen vauriokorjausten määrä laskee 180 kappaleeseen vuodessa. Korjausten kohdentuminen Huomattava osa lähivuosina tehtävistä peruskorjauksista tulee kohdistumaan 60- ja 70- luvun siltoihin. Erittäin huonokuntoisia ajoneuvoliikenteen siltoja on 22 kpl. Näiden siltojen tilanne korjausten ja korvausinvestointien osalta tulee arvioida tapauskohtaisesti. Sillat tulee ottaa toimenpideohjelmaan mahdollisimman pian. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 34
5.3 Helsingin siltojen erityispiirteitä Sillasto 611 siltaa. Paljon pitkiä ja pinta-alaltaan suuria ajoneuvoliikenteen siltoja sekä lyhyitä kevyen liikenteen väylien siltoja. Rakentaminen voimakasta 1960-luvun lopulta 70-luvun puoliväliin. Olosuhteet Puolimantereinen ilmasto ja kaupunkiympäristö. Suolarasitus keskimääräistä suurempaa. Pakkasrasitus keskimääräistä tasoa. Liikennemäärät huomattavan suuria. Kunto Huomattava määrä huonokuntoisia ja erittäin huonokuntoisia ajoneuvoliikenteen siltoja. Kevyen liikenteen siltojen kunto keskimääräistä tasoa. Vakavia seurannaisvaikutuksia aiheuttavien vaurioiden määrä lisääntynyt huomattavasti viime vuosien aikana. Korjausvaje Peruskorjausvaje on huomattavan suuri ja aiheutuu pääosin 60- ja 70- luvulla valmistuneista ajoneuvoliikenteen teräsbetonisilloista. Kantavuus ja toiminnalliset puutteet Ei merkittäviä toiminnallisia puutteita. Ajoneuvoasetuksen muutoksen ja kasvaneen kuormituksen myötä silloille joudutaan asettamaan uusia painorajoituksia. Rahoitustarve Lähivuosina keskimäärin 10,3 10,6 M /v. 5.4 Toimintalinjojen vaikutukset Toimintalinjojen mukaisella ohjauksella Helsingin siltojen kunto pystytään säilyttämään nykytasolla ja kunnossapitovelka saadaan poistettua hallitusti pidemmän ajan kuluessa. Suurien ajoneuvoliikenteen siltojen kunto paranee pidemmän ajan kuluessa, palvelutaso turvataan ja liikkujat eivät koe kokonaisuutena suurta muutosta. Panostamalla vauriokorjaukseen vakavia seurannaisvaikutuksia voidaan pienentää ja korjaukseen tarvittavien resurssien käyttöä voidaan tehostaa pidemmällä aikavälillä. Huonokuntoisten siltojen määrää vähentämällä peruskorjaustarve voidaan pitää paremmin tasapainossa ja korjausresursseja voidaan suunnata enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan, sairaanhoidosta terveydenhoitoon. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 35
5.5 Toimintalinjojen seuranta Toimintalinjojen toteuttaminen edellyttää järjestelmällistä käyttöönottoa, pitkän aikavälin tavoitteiden purkamista vuosittaisiin korjausohjelmiin sekä systemaattista toteuman seurantaa. Erityisesti huomiota tulee kiinnittää huonokuntoisten siltoihin ja kiireellisesti korjattaviin vaurioihin näiden suuren määrän ja viivästyneen korjausaikataulun takia. Toimintalinjojen tavoitteet on asetettu noin viiden vuoden aikajänteelle ja resurssien käyttöä kuvaavat vuosittaiset luvut perustuvat pidemmän ajan keskimääräiseen kehitykseen. Ylläpidon ohjelmoinnissa sekä resurssien ja tavoitteiden jaossa eri vuosille on syytä ottaa huomioon merkittävien menoerien, kuten pitkien siltojen korjausten kohdentuminen ja jaksottaminen koko aikavälille. Merkittävimmät toimintalinjojen epävarmuustekijät liittyvät keskimääräisestä poikkeavaan kuntokehitykseen. Yksittäisten huonokuntoisten suurten siltojen poikkeava kuntokehitys ja myöhästyneet peruskorjaukset saattavat tuoda yllättäviä, pakottavia menoeriä ja nostaa merkittävästi korjauskustannuksia. Liikenneviraston uudiskohteille teettämissä viimeaikaisissa tutkimuksissa on havaittu betonin lujuusongelmia. Vastaavia ongelmia saattaa löytyä myös Helsingin silloilta. Mahdolliset ongelmat ja kustannusvaikutukset selviävät vasta kuntotutkimusten ja tarkempien Toimintalinjoissa esitetyt tulevien vuosien rahoitustarvelaskelmat perustuvat Liikenneviraston silloille kehitettyyn siltojen rappeutumismalliin. Helsingin kuitenkin poikkeavat Liikenneviraston silloista kokonsa ja rakenteensa puolesta. Lisäksi Helsingin ovat ylläpidon kannalta vaikeammassa ympäristössä kuin Liikenneviraston keskimäärin. Toimintalinjoissa käytettyjä rappeutumismalleja tullaan tarkentamaan lähiaikoina. Tavoitteena on kehittää rappeutumismallit, jota huomioivat entistä paremmin Helsingin sillaston erityispiirteet ja tarkastuksissa havaitun kuntokehityksen. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 36
6. Liitteet 1. Nykytila, laskettu yleiskunto 2017 2. Kuntoennuste, laskettu yleiskunto 2022 3. Kuntoennuste, laskettu yleiskunto 2027 4. Kuntoennuste, laskettu yleiskunto 2032 5. Kuntoennuste, laskettu yleiskunto 2037 Huom. Liitteissä 3 6 kuvatut kuntoennusteet kuvaavat siltojen rappeutumista, kun ylläpitotoimenpiteitä ei toteuteta. SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 37
LIITE 1. Nykytila, laskettu yleiskunto 2017 SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 38
LIITE 2. Kuntoennuste, laskettu yleiskunto 2022 SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 39
LIITE 3. Kuntoennuste, laskettu yleiskunto 2027 SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 40
LIITE 4. Kuntoennuste, laskettu yleiskunto 2032 SILTOJEN YLLÄPITO - TOIMINTALINJAT 41