RAKENNUSKIVITUTKIMUKSET INARIN ANGELISSA TAMMI - HUHTIKUUSSA 1989

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 19/3821/-89/1/86 Inari Angeli Markku Rask ja Risto Vartiainen 21.4.1989 RAKENNUSKIVITUTKIMUKSET INARIN ANGELISSA TAMMI - HUHTIKUUSSA 1989

2 YHTEENVETO Angelin laaja (n. 300 km 2 ) anortosiittiesiintymä sijaitsee Inarin kunnan länsiosassa ulottuen lännessä lähelle Norjan rajaa. Anortosiittiesiintymän eteläosan poikki kulkee Inari - Angeli maantie, jonka läheisyyteen rakennuskivitutkimukset keskittyivät. Angelin anortosiitti on vaalea emäksinen syväkivi, joka koostuu pääasiassa (92-98 %) plagioklaasi-nimisestä maasälvästä. VTT:n testien mukaan Angelin anortosiitti kestää hyvin happosateita ja sään vaihteluita. Tutkimusten tarkoituksena on osaltaan selvittää olisiko esiintymässä osia, jotka värin ja kiven ehjyyden puolesta kelpaisivat Finlandiatalon uudeksi ulkoverhousmateriaaliksi käyristyneen ja rapautuneen Carrara-marmorin tilalle. Huhti-syyskuussa 1988 tehtyjen tutkimusten (vaihe 1) perusteella voitiin nimetä neljä kohdealuetta (kohteet I - IV), joiden tarkempi tutkiminen syväkairauksin kiven värivaihteluiden ja rakotiheyden selvittämiseksi katsottiin aiheelliseksi. Jatkotutkimuksissa (vaihe 2) kairattiin neljälle kohdealueelle 31 syväkairausreikää, yhteispituudeltaan 676 m. Kallion rikkonaisuuden selvittämiseksi tehtiin kokeiluluonteisia maatutkamittauksia. Anortosiitin mineraalikoostumus määritettiin mikroskooppisesti ohuthieistä (17 kpl) ns. Point-counter menetelmällä. Kairasydämistä luokiteltiin erilaiset anortosiittityypit visuaalisesti, havainnoitiin raot ja saadun tiedon perusteella piirrettiin kairasydänprofiilit. Angelin alueella on väriltään Finlandia-talon seinämateriaaliksi kelpaavaa kiveä. Tutkimusten perusteella anortosiitin värisävy vaihtelee kuitenkin pienessä mittakaavassa varsin epäsäännöllisesti, joten isojen, värisävyltään Finlandia-taloon sopivien raakakiviblokkien saanti tullee edellyttämään valikoivaa louhintaa.

3 Kuutiorakoilun lisäksi anortosiitissa voidaan havaita sekarakoilua ja rakoilusuuntia leikkaavia epidoottitäytteisiä "nauhoja", jotka vaikuttavat ehyiden blokkien saantiin. Angelin anortosiitti on rakennuskivenä ennestään tuntematon. Näin ollen on selvää, että kiven käyttäytymistä irrotettaessa ja edelleen jatkojalostettaessa ei voida ilman koelouhintaa luotettavasti arvioida. Vaikka koelouhinnassa on yrittäjille tietyt riskinsä, suositellaan kohteille I ja II koelouhimoa asian selvittämiseksi.

4 SISÄLLYS YHTEENVETO 2 1. JOHDANTO 5 2. TUTKIMUKSET 8 2.1. Syväkairaus 8 2.1.1. Kivityypit 8 2.1.2. Rakoilu 10 2.1.3. Mikroskooppitutkimus 12 2.2. Muut tutkimukset 13 3. TUTKIMUSTULOKSET 15 3.1. Kohde I 15 3.2. Kohde II 15 3.3. Kohde III 20 3.4. Kohde IV 21 4. AIHEEN ARVIOINTI 22 5. LÄHDEKIRJALLISUUS 24 6. LIITTEET 25

5 1. JOHDANTO Helsingin kaupungin rakennusvirasto teetätti Geologian tutkimuskeskuksella talvella 1988 selvityksen Finlandia-talon ulkoverhoukseen sopivien graniittistyyppisten luonnonkivien esiintymisestä Suomessa ja koko Fennoskandian alueella. Finlandiatalon ulkoverhouksena olevat italialaiset Carrara-marmorilaatat ovat rapautuneet ja käyristyneet siinä määrin, että ne joudutaan uusimaan vuonna 1992. Suomessa todettiin vaaleaa tai vaaleanharmaata syväkiveä esiintyvän useassa eri paikassa. Eräs näistä esiintymistä on Inarin Angelissa sijaitseva laaja anortosiittimassiivi (kuva 1). Anortosiitti on emäksinen syväkivi, joka koostuu pääasiassa säänvaihteluita ja saasteita hyvin kestävästä plagioklaasimaasälvästä (yli 90 %). Huonosti kestäviä mineraaleja, kuten karbonaatteja ja kiilteitä, anortosiitti sisältää vain nimeksi. Angelin anortosiittiesiintymä on ollut tunnettu jo vuosikymmenet, mutta rakennuskivikohteena se ei syrjäisen sijaintinsa vuoksi ole herättänyt suurempaa mielenkiintoa. Geologian tutkimuskeskuksessa Angelin anortosiittia on pidetty potentiaalisena rakennuskiviraaka-aineena jo muutaman vuoden ajan (Rask, 1986). Helsingin kaupunki teetätti Geologian tutkimuskeskuksella esiselvityksen (vaihe 1) Angelin anortosiittiesiintymästä huhti-syyskuussa 1988 (Vartiainen, 1988). Näiden tutkimusten aikana Metsähallitus myönsi Geologian tutkimuskeskukselle rakennuskivitutkimusoikeuden 30 km 2 :n suuruiselle alueelle viideksi vuodeksi (kuva 1). Tutkimusten myönteisten tulosten perusteella ehdotettiin neljälle kohdealueelle jatkotutkimuksia (mm. syväkairauksia). Neuvotteluissa toisaalta Helsingin kaupungin ja kemiläisen Suomen Projekti- Investointi Ky:n välillä ja toisaalta Suomen Projekti-Investointi Ky:n ja Geologian tutkimuskeskuksen välillä sovittiin joulukuussa 1988, että Geologian tutkimuskeskus tekee Angelin anortosiittiesiintymän jatkotutkimukset (vaihe 2) talven 1989 aikana. Tutkimuksen vastuuhenkilönä Geologian tutkimuskeskuksessa toimii valtiongeologi Y. Pekkala. Tutkimuksissa pyrittäisiin selvittämään muutamien valittujen

6 kohdealueiden kiven laatu mahdollista koelouhintaa silmällä pitäen. Tutkimukset käsittäisivät syväkairausta tulkintoineen sekä kiven mineralogisen selvityksen.

KUVA 1. Tutkimusalueen sijainti Osa GT kartasta No 19, pienennös mittakaavassa 1:290 000. Angelin anortosiittimassiivin alue rajattu katkoviivoilla Meriläisen kallioperäkartan (1965) mukaan. Suurempi suorakaide rajoittaa alueen, jossa GTK:lla on rakennuskivitutkimusoikeus viideksi vuodeksi. Pienempi suorakaide osoittaa kairausalueen sijainnin (katso kuva 2). 7

8 2. TUTKIMUKSET 2.1. Syväkairaus Maastotutkimukset aloitettiin syväkairauksella tammikuun toisella viikolla. Kalajoen Timanttikairaus Ky urakoi kairaukset. Kaikkiaan neljälle kohdealueelle (kohteet I - IV, kuva 2) kairattiin yhteensä 31 reikää (R301-331). Rei'istä 27 oli n. 20 m:n syvyisiä pystyreikä ja loput 4 noin 28 m:n syvyisiä vinoreikiä (kaade 45 ). Kohteittain reiät jakaantuivat seuraavasti: Kohde nro reikien lkm reikien pituus I 14 310 m II 9 196 m III 4 85 m IV 4 85 m Kairaus toteutettiin kahdessa vaiheessa siten, että ensin kuhunkin kohteeseen tehtiin ns. tunnustelukairaus ja sitten tarkennuskairausta kohteissa I ja II. Tarkennuskohteista neuvoteltiin arkkitehti Mikko Karjanojan (Helsingin kaupunki) ja toimitusjohtaja Veli-Markku Korteniemen (Suomen Projekti-Investointi Ky) kanssa heidän vieraillessa kairaustyömaalla Angelissa 16. - 17.1. Samassa yhteydessä pidettiin tiedotustilaisuus Angelin anortosiittitutkimuksista paikkakuntalaisille ja julkiselle sanalle. 2.1.1. Kivityypit Raportoitaessa kairasydännäytteet luokiteltiin värin ja kuvioinnin perusteella seitsemään eri kivityyppiin. Niistä käytetään kairasydänprofiileissa ja -raporteissa seuraavia lyhenteitä. VAM = vaalea massiivinen anortosiitti VPV = vaalea porfyyrinen anortosiitti; vaaleassa perusmassassa vaaleanharmaita plagioklaasihajarakeita VPT = vaalea porfyyrinen anortosiitti; vaaleassa perusmassassa tummanharmaita plagioklaasihajarakeita, ns. pisaratyyppi

9

10 HP = VIM = GBR = harmaa porfyyrinen anortosiitti; harmaassa perusmassassa tummanharmaita plagioklaasihajarakeita vihertävä massamainen anortosiitti; sisältää vihertäviä epidoottitäpliä ja/tai -raitoja tumma sarvivälkepitoinen tai -valtainen kivi. Tyyppiin luetaan sekä lähes mustat emäksiset juonet että tummat gabromaiset anortosiittimuunnokset. Edellä kuvaillut kivityypit on esitetty kuvissa 3 ja 4. Kairasydäntyypitys ja raportointi on tehty kostutetuista näytteistä, jolloin kiven väri vastaa kiillotetun näytteen väriä. Kaikissa anortosiittityypeissä esiintyvistä tummista juovista on reikäprofiileihin voitu piirtää vain yli 5 cm leveät juovat. Kapeammista on raportissa kuitenkin aina erillismaininta. Kairasydänraportoinnin alkuvaiheissa 2. - 3.3. neuvoteltiin kivityyppien sopivuudesta ja raportoinnista yhdessä arkkitehti M. Karjanojan, valtiongeologi Y. Pekkalan ja geologi Marjatta Virkkusen kanssa. 2.1.2. Rakoilu Raportoitaessa kairasydämistä merkittiin muistiin kaikki avonaiset (ruosteiset ja rapautuneet) raot, sekä liukupintaraot. Kairauksen aikana tai sen jälkeen kairasydänten käsittelyn yhteydessä syntyneitä katkeamia ei ole huomioitu. Tällaisten katkeamien erottaminen luonnonraoista ei yleensä ole kovin vaikeaa, joskin joidenkin liukupintarakojen kohdalla on jouduttu käyttämään tulkintaa. Raoista mitattiin esiintymissyvyys sekä rakopinnan kaltevuus vaakatasoon nähden 1. vaakaraon asteluku on 0 ja pystyraon 90. Rakopintojen kaadesuuntaa (suuntaa, johon veden voidaan ajatella rakopinnalla virtaavan) ei pystyistä kairarei'istä pystytä mittaamaan. Piirroksissa rakojen kaadesuunta on määritelty kaikille raoille samaksi, mikä ei tietystikään vastaa todellista tilannetta. Tällä tavoin piirrettynä rakoilusta saadaan kuitenkin havainnollisempi kuva kuin piirtämällä kaikki raot vaakaraoiksi. Rakoilun luonne (pysty-, vaaka- ja vinoraot) ja eri kaateisten rakojen toistumisväli saadaan näin paremmin esille.

11 KUVA :3. Anortosiitin luokittelussa käytetyt kivityypit (kuivana). Halkisahatun kairasydämen leveys 4,2 cm. Lyhenteiden selitykset sivulla 8. KUVA 4. Anortosiitin luokittelussa käytetyt kivityypit (kosteana). Halkisahatun kairasydämen leveys 4,2 cm. Lyhenteiden selitykset sivulla 8.

12 Rakotiheydet (rakoja/m) on esitetty graafisesti kairasydänprofiilin. vasemmalla puolella. Mahdollisten jatkotutkimusalueiden (I ja II) keskeisistä syväkairausrei'istä on rakotiheydet esitetty taulukossa 2. 2.1.3. Mikroskooppitutkimus Kairasydännäytteistä ja kartoituksen aikana otetuista pintanäytteistä tehtiin ohuthieitä (17 kpl), joista määritettiin mineraloginen koostumus mikroskooppisesti ns. Point counter -menetelmällä. Siinä kustakin ohuthieestä lasketaan 1 000 mineraaliraetta, jolloin saadaan varsin luotettava kuva kiven mineraalikoostumuksesta tilavuusprosentteina. Eri anortosiittityypit eivät juuri eroa mineraalikoostumukseltaan toisistaan. Plagioklaasin määrä vaihtelee n. 95-98 %. Raekooltaan kivi on keski-karkearakeista (raekoko on 0.5-3.0 mm). Plagioklaasihajarakeiden raekoko porfyyrisissä tyypeissä (VPV, VPT, HP) on 0.5-3.0 cm. Muuttumistuloksia (epidootti, kloriitti, serisiitti ja karbonaatti) on 2-4 %. Muuttumistuloksista runsaimmin on epidoottia, jota yleensä on enemmän kuin muita muuttumistuloksia yhteensä. Epidootti ja kloriitti ovat lähinnä seurausta sarvivälkkeen muuttumisesta, plagioklaasin muuttumistuloksina tavataan vain vähäisiä määriä serisiittiä ja karbonaattia. Anortosiitin rapautumisen kannalta kriittisten mineraalien; serisiitin, karbonaatin ja kloriitin määrä on hyvin pieni (0.6-2.4 %). Epidootilla ei ole sanottavaa merkitystä rapautumisherkkyyteen, mutta se antaa heikosti vihertävän sävyn kaikkiin anortosiittityyppeihin. Useimmiten sävy peittyy muun kuvioinnin (pisarat, juovat) alle. Vihertävän massamaisen anortosiitin (VIM) mineraalien määräsuhteet ovat hieman erilaiset. Muuttumistulosten määrä saattaa plagioklaasin serisiittiytymisen myötä nousta poikkeuksellisesti jopa yli 10 %. Myös muiden muuttumistulosten määrä on tässä tyypissä muita korkeampi.

13 Taulukko 1. Anortosiittityyppien mineraloginen koostumus (määritetty Point counter menetelmällä). Mineraalinimien lyhennykset: PLAG = plagioklaasi, EPID = epidootti, KLOR = kloriitti, SERI = serisiitti, KARB = karbonaatti, TITA = titaniitti, SARV = sarvivälke, OPAK = opaakki. 2.2. Muut tutkimukset Kohteista I - IV otettiin jo syksyllä 1988 näytteitä, jotka sahattiin ja kiillotettiin Lapin Marmori Oy:ssä Tervolassa. Muutamien levyjen pinta myös ristipäähakattiin Tervolan käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa. Kuvassa 5 on kohteen I näytelevy (19A) sekä kiillotettuna että ristipäähakattuna, samoin kohteen 2 näytelevy (25B). Kuvasta näkyy selvästi kuinka paljon ristipäähakkaus vaalentaa kiven väriä. Kaikilla kohdealueilla kokeiltiin kairausten aikana maatutkamittauksia Geo-Work Oy:n maatutkalla. Maatutkaluotausten todettiin soveltuvan parhaiten nimenomaan rikkonaisten alueiden karsintaan pois kairausohjelmasta. Syksyllä 1988 kiilaamalla otetusta pintanäytteestä (kohde I) Helsingin kaupungin rakennusvirasto on teetättänyt VTT:n betoni- ja silikaattitekniikan laboratoriossa tutkimuksen (samanlaisen kuin kaikille muillekin Finlandia-taloon ehdolla oleville

14 kiville). Siinä on määritetty näytekiven mineraloginen koostumus, rakenteellinen eheys, kivilaji, tiheys, vedenimukyky, kovuus, taivutusvetolujuus, kemiallinen kestävyys ja pakkasenkestävyys. Tulosten perusteella Angelin anortosiitti on kaikilta ominaisuuksiltaan sopiva rakennuskiveksi. Kuva 5. Näytelevyt kohteesta I (19A) ja kohteesta II (25B). Vasemmanpuoleiset levyt on kiillotettu ja oikeanpuoleiset ristipäähakattu. Pienemmän levyn korkeus on 50 cm.

15 3. TUTKIMUSTULOKSET 3.1. Kohde I Kohde I sijaitsee noin 300 m Inari - Angeli tien pohjoispuolella, lähellä poroerotuspaikkaa (kuva 2). Tällä alueella esiintyy monia erilaisia anortosiittityvppejä (kuva 6), joiden joukossa on myös valkoista massamaista anortosiittia (VAM). Koska tätä tyyppiä pidetään värisävyltään kaikkein sopivimpana Finlandia-talon päällysteeksi päätettiin kairaukset aloittaa tästä kohteesta. Ensimmäisessä vaiheessa kairattiin reiät R301-311, joista R310 ja R311 ovat vinoreikiä. Tarkennusvaiheessa kairattiin vielä reiät R329-331 sekä maatutkamittausten että aiempien reikien antamien tietojen perusteella. Kohteessa I rakoilu näyttäisi olevan tiheämpää kuin kohteissa II ja IV. Luonteeltaan se näyttäisi olevan ns. sekarakoilua. Kairaustulosten perusteella lupaavin jatkotutkimusalue olisi reikien R305, R306, R307 ja R329 paikkeilla. Tyyppivaihtelut kohteessa I ovat melkoisia. Luonteenomaista on VAM- ja VIM-tyypin jatkuva vuorottelu kairasydämissä (liitteet). Kairasydänten luokittelussa runsaammin epidoottia sisältävät osat (VIM) haluttiin erottaa muista, epidoottiköyhemmistä tyypeistä. Tosiasiassa VIM-tyypin vihertävyydessä muihin tyyppeihin verrattuna ei ole yleensä merkittävää eroa (kuvat 3 ja 4). Mustat kivet (GBR) esim. reiässä R310 ovat hyvin rikkonaisia eikä rakomittauksia niiden osalta katsottu edes tarpeelliseksi tehdä. Samoin reikä R330 on hyvin rikkonainen ja siinä kairaus jouduttiinkin lopettamaan suunniteltua aiemmin veden karkaamisen vuoksi. Anortosiitin kairaustulokset osoittavat, että kiven soveltuvuutta rakennuskiveksi ei voida riittävällä varmuudella selvittää ilman koelouhintaa. Vain siten voidaan myös kiven tyyppi- ja rakoiluvaihteluista saada varmuus. 3.2. Kohde II Maastokartoituksen perusteella alueen kaakkoisosassa anortosiitti on vaaleinta (kuva 7). Kohteeseen kairattiin ensi vaiheessa neljä reikää (R320-323) ja myöhemmin viisi reikää lisää, näistä reiät R325 ja R327 ovat vinoreikiä. Virorei'issä tulevat esiin lähes pystysuorassa olevat, 1-2 mm leveät epidoottinauhat. Niiden suunta on lähes itä-läntinen, mikä suunta eroaa varsinaisten avorakojen suunnista. Nauhojen

16 käyttäytymistä kiveä louhittaessa ja edelleen jalostettaessa ei voida ennustaa. Kairausten aikana nauhat eivät ole yleensä auenneet pystyrei'issä, mutta vinorei'issä (R325 ja R326) on nauhojen kohdalla tapahtunut katkeilua. Ko. reikäprofiileissa nämä katkeamiset on merkitty raoiksi, mistä johtuen rystyrakojen määrä on niissä suuri. Vaikka epidoottinauhat pysyisivätkin louhittaessa kiinni, aiheuttavat ne ainakin runsaampana esiintyessään ilmeisesti jonkinasteisen värivian valmiissa kivilaatoissa. Tehtyjen koelaattojen perusteella valtaosa nauhoista häviää kuitenkin kiven muun kuvioinnin alle. Epidoottinauhoja esiintyy joissain määrin kaikissa syväkairatuissa kohteissa. Detaljikartoitusvaiheen havaintojen mukaan nauhojen suunta (itä-läntinen, kaade pysty) pysyy jokseenkin vakiona kohteesta toiseen. Niiden määrä ei näytä vähenevän syvemmälle mentäessä. Yleispiirteenä tästä kohteesta voi mainita sen, että kivityyppien vaihtelu on selvästi hillitympää kuin kohteessa I. Reikien R327, R328 ja R322 ympäristö näyttäisi parhaimmalta sekä kiven värisävyn, että ehjyyden puolesta.

KUVA 6. Kohde I, syväkairausreikien R 301-311 ja R 329-331 sijainti kartan mittakaava 1:1000. 17

KUVA 7. Kohde II, Syväkairausreikien R 320-328 sijainti, kartan mittakaava 1:1000. 18

19 Taulukossa 2. on laskettu muutamien kohteen I ja II reikien rakotiheyksiä. TAULUKKO 2. Rakotiheys lm kohteissa I ja II. Reiät 305, 306, 307 ja 329 (kohde I) ja reiät 322, 327 ja 328 (kohde II). reikä no 305 306 307 329 322 327 328 syvyys m 0-1 - 4 - - 3 3 3 1-2 1 1 3 1 2 2 4 2-3 3 4 5 5 3 3 0 3-4 2 4 1 4 2 1 3 4-5 3 3 0 4 1 1 1 5-6 0 6 3 0 0 1 0 6-7 2 0 1 1 1 0 2 7-8 1 0 2 1 1 1 1 8-9 1 1 0 3 1 2 0 9-10 0 1 1 2 1 1 2 10 - I1 2 1 1 1 1 1 1 11-12 0 1 1 1 0 0 1 12-13 0 1 1 1 0 1 13-14 2 1 1 1 1 0 14-15 0 1 1 1 1 0 15-16 1 2 2 1 2 1 16-17 1 3 0 0 0 2 17-18 0 5 0 2 3 2 18-19 0 0 1 1 0 0 19-20 0 1 0 1 1 1 yhteensä 19 40 18 29 24 24 25

20 3.3. Kohde III Pintakartoituksen perusteella kohdetta III pidettiin varsin ehyenä kivenä, joskin tyypiltään alueen anortosiitit ovat varsin vaihtelevia (kuva 8). Reiät (R316-319) kairattiin kohteen vaaleimpaan kiveen. Kaikista rei'istä löytyy pinnassa olevan pisaratyyppisen kiven alapuolelta tummaa kiveä useiden metrien paksuisina kerroksina. Tumma kivi on erittäin rikkonaista, eikä siinä esiintyviä lukuisia rakoja ole piirretty profiileihin. Kiven rikkonaisuus tuli ilmi myös maatutkamittauksissa. Kiven värin ja rikkonaisuuden vuoksi tutkimuksia ei jatkettu ensimmäisen kairausvaiheen jälkeen. KUVA 8. Kohde III, syväkairausreikien R 316-319 sijainti, kartan mittakaava 1:1000. Anortosiittityyppien symbolit samat kuin kuvissa 6 ja 7.

21 3.4. Kohde IV Detaljikartoituksen perusteella kohde IV on pääasiassa ns. porfyyristä tyyppiä (kuva 9). Anortosiitti on vaaleinta alueen pohjoisosassa, johon kairausten alkuvaiheessa kairattiin neljä reikää (R312-315). Kairaus tulosten perusteella kohteen IV anortosiitti on melko ehjää, ehkä kaikkein ehjintä tutkituista neljästä kohteesta. Haittana tää11ä on kiven yleisväri, joka on varsinkin syvemmälle mentäessä harmaampaa kuin mitä Finlandia-talon seiniin toivottaisiin. Muita, tulevia rakennuskivikohteita ajatellen kohde IV voisi olla varsin mielenkiintoinen ja lisätutkimusten arvoinen. KUVA 9. Kohde IV, syväkairausreikien R 312-315 sijainti, kartan mittakaava 1:1000. Anortosiittityyppien symbolit samat kuin kuvissa 6 ja 7.

22 4. AIHEEN ARVIOINTI Kaikissa tutkituissa neljässä kohdealueessa anortosiitin ulkoasu vaihtelee pienissä piirteissä varsin paljon. Tutkimuksissa erotettiin visuaalisesti kuusi erilaista anortosiittityyppiä, joista vain harmaa porfyyrinen ja vihertävä massamainen eroavat muista tyypeistä kauempaa ulkoilmassa katsottaessa. Kiillotettuna (kostutettuna) visuaaliset erot tietenkin korostuvat. Ristipäähakatussa pinnassa sävyerot eri anortosiittityyppien välillä häviävät lähes kokonaan, samoin häviävät ns. epidoottinauhat. Poltettua pintaa anortosiittiin ei voi tehdä, sillä kivestä puuttuu kvartsi kokonaan. Anortosiitin rakoilua on verrattu tunnettujen mustien (emäksisten) rakennuskivien rakoiluun (esim. Oulaisten gabro, Virkkunen, 1973). Näissä vertailuissa Angelin anortosiitti ei näyttäisi olevan mitenkään poikkeuksellisen rikkonainen. Tutkimusalueelle näyttää olevan tyypillistä, että varsinaisten avorakosuuntien lisäksi on niitä leikkaava suunta, jota luonnehtivat täytteiset epidoottinauhat. Niiden käyttäytymistä louhinnassa ja jatkojalostuksessa ei voida kairausten perusteella ennustaa. Kohteissa II-IV rakoilu on ns. kuutiorakoilua, kohteessa I rakoilu on luonteeltaan sekarakoilua. Vaakarakoilu voi olla avuksi louhinnassa. Kivityyppien vaihtelu alueella on niin suuri, että mistään tutkituista kohteista ei ns. Finlandia-talo -tyyppisen kiven (VAM, VPV ja VPT) saantiprosentti tulisi olemaan kovin korkea, kun vielä ottaa huomioon Finlandia-talon poikkeuksellisen suuren laattakoon. Mikäli laattakokoa voitaisiin pienentää ja/tai käyttää muuta kuin kiillotettua pintaa, kiven saantiprosentti varmasti kasvaisi. Tokihan pienempää laattakokoa ja vähemmän vaaleata tyyppiä voisi käyttää muihin kohteisiin, sillä vaaleasta syväkivestä on markkinoilla puute. Finlandia-talon seinämateriaalia etsittäessä kohde III hylättiin rikkonaisuutensa ja värinsä puolesta. Kohteessa IV anortosiitin yleissävy on liian harmaa, moneen muuhun kohteeseen kivi voisi olla kelvollista.

23 Jäljelle jäävät kohteet I ja II. Kohteessa I esiintyy kaikkein vaaleinta anortosiittia yhdessä vihertävän massamaisen kiven kanssa. Jos vaaleinta kiveä halutaan, olisi koelouhimo perustettava reikien R305, R306, R307 ja R329 alueille. Kohteessa II eri anortosiittityyppien vaihtelu on vähäisempää kuin kohteessa I. Yleissävyltään lähes yhtä vaaleaa kiveä kuin kohteessa I voisi saada koelouhimalla reikien R327, R328 ja R322 tienoilta. Rikkonaisen pintaosan paksuus kohteessa I on 6-7 m ja kohteessa II 3-4 m. Finlandia-talon ulkoverhoukseen sopivan kiven saantimahdollisuuksia Angelin esiintymästä voidaan varmuudella selvittää vain koelouhinnalla. Suoritettujen tutkimusten perusteella sopivimmat koelouhinta-alueet olisi rajattavissa kohteille I ja II.

24 LÄHDEKIRJALLISUUS Meriläinen, K., 1965. Kallioperäkartta 1 : 400 000. Inari-Utsjoki, lehti C8-9. Rask, M., 1986. Pohjois-Suomen rakennuskiviesiintymät. Raportti M 10.1/-86/1/86, Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. Vartiainen, R., 1988. Rakennuskivitutkimukset Angelissa Inarin kunnassa huhti-syyskuussa 1988. Raportti, M 19/3821/-88/1/86. Helsingin kaupungin rakennusviraston arkisto. Virkkunen, M., 1973. Selostus Oulaisten Kivi Oy:n louhosalueen tutkimuksista. Raportti M 86/2432/-73/1, Geologian tutkimuskeskuksen arkisto.

25 LIITTEET LIITE 1 = KOHDE I - kairasydänraportit R301-311 ja R329-331. - reikäprofiilit R301-311 ja R329-331. - valokuvat: R304, R305, R306, R308, R309, R310, R311, R329. LIITE 2 = KOHDE 2 - kairasydänraportit R320-328. - reikäprofiilit R320-328. - valokuvat: R324, R325, R327, R328. LIITE 3 = KOHDE III - kairasydänraportit R316-319. - reikäprofiilit R316-319. LIITE 4 = KOHDE IV - kairasydänprofiilit R312-315. - reikäprofiilit R312-315.

26 KAIRASYDÄNRAPORTEISSA JA REIKÄPROFIILEISSA KÄYTETTYJEN LYHENTEIDEN SELITYKSET VAM = vaalea massiivinen anortosiitti VPV = vaalea porfyyrinen anortosiitti; vaaleassa perusmassassa vaaleanharmaita plagioklaasihajarakeita VPT = vaalea porfyyrinen anortosiitti; vaaleassa perusmassassa tummanharmaita plagioklaasihajarakeita, ns. pisaratyyppi HP = harmaa porfyyrinen anortosiitti; harmaassa perusmassassa tummanharmaita plagioklaasihajarakeita VIM = vihertävä massamainen anortosiitti; sisältää vihertäviä epidoottitäpliä ja/tai -raitoja GBR = tumma sarvivälkepitoinen tai -valtainen kivi. Tyyppiin luetaan sekä lähes mustat emäksiset juonet että tummat gabromaiset anortosiittimuunnokset.