Leikkaushoidosta
Ota kipu haltuun 29. huhtikuuta Naiset kokevat useammin ja voimakkaampaa tekonivelleikkauksen jälkeen kipua. Ylipäätään leikkauksen jälkeen jatkuva kipu on valitettavan tavallisen ilmiö. Keskushermoston herkistyminen selittää osaltaan sitä, että kipu ei jääkään leikkauspöydälle. Tuore amerikkalainen tutkimus pohti syyn olevan naisten herkistymisestä metalleille. Naisilla oli tämän chigagolaisen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan useammin havaittavista herkistymistä koboltille, kromille ja nikkelille. Miksi näin on, sitä tutkimus ei selitä, eli onko sukupuolieron syy hormonaalisissa tekijöissä vai erilaisessa altistumisessa metalleille elämän aikana (korut, kosmetiikka ym.)? Sex Disparity in Outcomes of Total Joint Arthroplasty? Women May Be More Hypersensitive to Metal Components of Joint Replacement Then Men Findings from a study conducted by a team from Rush University Medical Center, Chicago may help to explain the higher incidence of complications from total hip and knee replacement surgery in women as compared to men. The study implicates hypersensitivity to metals as a probable culprit. The team found that in patients who experienced unexplained pain postsurgery, women were more likely than men to test positive for sensitization to the metal-containing components used in the replacement procedure. The report concludes that "These findings may explain, at least in part, the sex disparity in the outcomes of certain TJA [total joint arthroplasty] implant designs." The findings were published last week in Journal of Bone & Joint Surgery. The researchers reviewed the cases of 2,613 patients whose postsurgical joint pain could not be explained by signs of infection, inflammation, or other probable cause. Patients averaged 62 years of age, and 60% were women. On the 0 to 10 pain scale, the women reported an average score of 6.8 vs 6.1 for the men. A lymphocyte transformation test (LTT) was administered to assess hypersensitivity to cobalt, chromium, and nickel, one or more of which could be present in the implant components. Test results found immune sensitization in 49% of the women, vs 38% of the men. The authors note that their findings do not clarify whether the sensitization disparity is due to hormonal or other biologic factors, or to environmental elements such as exposure to metals in cosmetics or jewelry. - See more at: https://www.painweek.org/ /sex-disparity-in-outcomes-of-tot https://www.painweek.org/ /sex-disparity-in-outcomes-of-tot
Sex Disparity in Outcomes of Total Joint Arthroplasty? Findings from a study conducted by a team from Rush University Medical Center, Chicago may help to explain the higher incidence of complications from total hip and knee replacement surgery in women as compared to men. The study implicates hypersensitivity to metals as a probable culprit. The team fo... PAINWEEK.ORG
Ota kipu haltuun Julkaisija: Helena Miranda 22. maaliskuuta 2016 Meillä on hoidettu kipuoireita liian hanakasti leikkauksin. Moni leikkaus on turha, ja voi vain pahentaa entisestään olemassaolevaa ongelmaa. Lisäksi kaikkiin leikkauksiin liittyy uuden kivun ilmaantumisen riski, joka on varsin korkea (20-50 % leikatuista kehittää leikkauksen jälkeen kipua). Pohdin tätä asiaa lisää kirjassani. Kipua, varsin kroonista kipua kannattaisi hoitaa monipuolisin keinoin ennen kuin lähdetään leikkaushoitoon. Joskus leikkaushoito on täsmähoito ja kipu jää ns. leikkauspöydälle. Tätä tapahtuu kuitenkin selvästi harvemmin mitä uskotaan - ja toivotaan. Suomalainen tuore väitöskirja osoittaa, että olkapäävaivoja voidaan tehokkaasti hoitaa muulla kuin leikkaushoidolla. Väitöskirjat - Olkapään hankausoireyhtymä - miten hoidetaan? (väitös 1.4.) Julkaistu 22.03.2016 Olkaniveltä tukevia lihaksia jänteineen kutsutaan kiertäjäkalvosimeksi. Olkapään hankausoireyhtymässä loitontajajänteen kulku ahtautuu lapaluun luisen ulokkeen alla. Olkapään hankausoireyhtymä on yleinen vaiva, jonka hoitolinja ei ole vakiintunut. Olkapään jännevaivojen esiintyvyys lisääntyy 40 ikävuoden jälkeen. Jännevaurioiden riskiä kasvattavat työskentely yläraajat kohotettuina ja toistuvat nostot. Jänteen ikääntyessä ja rappeutuessa sen lujuus heikkenee. Jos jänne ärtyy, se voi myös turvota, mikä johtaa mekaanisen ahtauman pahenemiseen. Tyypillinen oire on kipu olkapään ulkoreunassa, joka pahenee sivusuuntaisissa liikkeissä ja nostoissa. Joskus olkapään hankausoireyhtymä rajoittaa yläraajan käyttöä aivan arkisissakin askareissa, takin pukemisessa, hiuksia harjatessa, autoa ajettaessa, jopa ovea avattaessa tai kättä ei saa takataskuun. Myös yösärky, varsinkin kylkiasennossa, on tavallinen oire. Oikeat työasennot ovat ennaltaehkäisyssä tärkeitä. Hoitomuotoja on monia. Yleisimmin käytetään fysioterapeuttisia hoitoja tai leikkaushoitoa. Olkalisäkkeen avarrusleikkauksia tehdään Suomessa yli 4 000 vuodessa. Se on siten Suomen neljänneksi yleisin ortopedinen toimenpide, vaikka sen tehosta ei ole selkeää näyttöä.
Tässä satunnaistetussa seurantatutkimuksessa arvioitiin olkalisäkkeen avarrusleikkauksen antamaa hyötyä ja kustannusvaikuttavuutta hankausoireyhtymän hoidossa. Alaryhmäanalyyseillä pyrittiin löytämään leikkauksesta hyötyvät potilaat. Samalla selvitettiin, estääkö avarrusleikkaus kiertäjäkalvosimen jännerepeämän syntyä. Tutkimukseen otettiin 140 olkapään hankausoireyhtymäpotilasta. Heidät satunnaistettiin kahteen hoitoryhmään. Ei-leikkauksellisen hoidon ryhmässä potilaat saivat toteutettavakseen tarkoin suunnitellun, fysioterapeutin ohjaaman olkapään lihasharjoitteluohjelman. Harjoittelun toteutumista ja edistymistä seurattiin säännöllisillä fysioterapeutin kontrollikäynneillä. Leikkaushoitoryhmässä potilaille tehtiin tähystysteitse olkalisäkkeen avarrusleikkaus, minkä jälkeen he aloittivat täsmälleen samanlaisen fysioterapeuttisen harjoitteluohjelman, kuin vertailuryhmä. Hoidon tehokkuus arvioitiin mittauksin ja kyselykaavakkein. Päätulosmuuttuja oli potilaan kokema kipu. Kipu väheni molemmissa hoitoryhmissä verrattaessa lähtötilannetta kahden vuoden tuloksiin. Kahden ja viiden vuoden välillä tulokset olivat edelleen jatkaneet paranemistaan. Myös muissa muuttujissa (mm. potilaan kokema haitta, työkyky ja yösärky) todettiin selvä paraneminen. Molemmissa ryhmissä muutokset olivat tilastollisesti merkitseviä. Hoitoryhmien välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa. Kustannukset leikkaushoitoryhmässä olivat kuitenkin selvästi suuremmat. Leikkaushoitoon liittyy myös komplikaatioriskejä. Potilaille tehtiin olkapään magneettikuvaus ennen satunnaistamista. Kuvaus uusittiin viiden vuoden kohdalla. Kiertäjäkalvosimen lihasmassassa ei tällä seurantavälillä havaittu tilastollisesti merkitsevää muutosta. Leikkaus ei myöskään näyttänyt estävän jännerepeämän kehittymistä, vaikka jänteen hankausta oli avartavalla toimenpiteellä vähennetty. Erillinen myöhäisvaiheen arvio tehtiin, kun satunnaistamisesta oli kaikkien potilaiden kohdalla kulunut yli 10 vuotta. Ryhmien välillä ei tutkituissa muuttujissa tuolloinkaan ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Johtopäätökset: Olkalisäkkeen avarrusleikkauksesta ei näytä olevan hyötyä olkanivelen hankausoireyhtymän hoidossa. Yhtäläisiin hoitotuloksiin päästään ohjatulla ja valvotulla fysioterapeuttisella harjoittelulla. Leikkaushoito ei ole kustannustehokasta. Toimenpiteellä ei myöskään todettu olevan suotuisia pitkäaikaisvaikutuksia lihas- ja jännekudoksiin. Taudin luonnollinen kulku vaikuttanee merkittävästi paranemistuloksiin. Tämän tutkimuksen perusteella leikkaushoitoa ei voi suositella millekään erityiselle potilasryhmälle. Olkalisäkkeen avarrusleikkauksen käyttöaiheet on määriteltävä uudelleen. Tämän tutkimuksen perusteella olkalisäkkeen avarrusleikkaus ei ole perusteltu eikä ensisijainen hoito olkapään hankausoireyhtymäpotilaille. Ohjattu ja valvottu fysioterapeuttinen harjoittelu on tämän oireyhtymän hoidon perusta. Jatkossa tutkimukset tulisi suunnata fysioterapeuttisen harjoittelun kehittämiseen ja optimointiin, jotta voitaisiin tarjota potilaille mahdollisimman vaikuttavaa hoitoa. LL Saara Ketolan kirurgian (ortopedia ja traumatologia) alaan kuuluva väitöskirja Shoulder Impingement Syndrome - Arthroscopic acromioplasty offers no additional benefits compared to structured exercise treatment (Olkapään hankausoireyhtymä - leikkaushoidosta ei lisähyötyä fysioterapiaan verrattaessa) tarkastetaan 1.4.2016 klo 12 Tampereen yliopistossa. Vastaväittäjänä on professori Jens Ivar Brox (Oslon yliopisto, Norja). Kustoksena toimii professori Ville Mattila.