Jukka Pekka Kärki Heikki Öhman HOMEVAURIOIDEN KORJAUSOPAS

1 Tutkimuksia ja selvityksiä 6/ 2007 Research Reports 6/2007 Jukka Pekka Kärki Heikki Öhman HOMEVAURIOIDEN KORJAUSOPAS Kuopio 2007

ISBN 978-951-27-0723-2 ISBN 978-951-27-0649-5 (PDF) ISSN 0789-4317 2. painos Painopaikka Kopijyvä Kuopio 2007

2 Julkaisija: Julkaisun sarjan nimi ja tunnus Kuopion yliopisto Tutkimuksia ja selvityksiä 6/2007 Koulutus ja kehittämiskeskus Research reports 6/2007 PL 1627, 70211 Kuopio Julkaisuaika helmikuu 2007 Tekijä(t) Jukka Pekka Kärki Heikki Öhman Julkaisun nimeke Homevaurioiden korjausopas Tutkimuksen nimi Homevaurioiden korjausopas Rahoittaja Hengitysliitto Heli ry ja Rahaautomaattiyhdistys Tässä korjausoppaassa esitetään erilaisia homevaurioiden korjaussuunnitelmia. Korjausopasta tehtäessä käytettiin aineistona kokemusperäistä tietoa, joka oli hankittu Hengitysliiton korjausneuvonnassa vuosina 1998 2006 tehdyistä korjaustoimenpiteistä. Hengitysliiton korjausneuvontaan ohjautuu vuosittain 150 250 kotitaloutta, joissa tehdään terveyshaittojen poistamiseksi kuntotarkastuksia, kuntotutkimuksia, korjaussuunnitelmia, kustannusarvioita ja eri tasoisia korjaustoimenpiteitä sekä korjaustyön valvontaa. Opasmateriaalissa käsitellään tyypillisimmät pientalojen kosteus ja homevaurioita aiheuttavat riskirakenteet, joita ovat mm. valesokkelirakenne, korokepuulattia ja kellarin seinärakenne, sekä ko. rakenneosiin toteutettuja korjaustoimenpiteitä piirustuksin ja selitetekstein. Opasmateriaalissa annetaan ohjeita homepurkutyössä suojautumiseen sekä siivoukseen liittyvistä oleellisimmista seikoista ja käsitellään Valtion asuntorahaston korjausavustuksia terveyshaitan poistamiseksi. Opasmateriaalissa esiintyvät korjaussuunnitelmat ja piirustukset ovat toteutuneista homevauriokorjauksista Homeloukku projektissa (Hengitysliitto Heli ry ja Asumisterveysliitto Aste ry) ja ovat siten tapauskohtaisia, eikä niitä voida suoraan käyttää ohjeina muissa kohteissa. Koulutuksen rahoitti Savon aikuisopisto, Pieksämäki (OPM). Avainsanat (asiasanat suomeksi ) Luokitus ja/tai indeksointi Kosteus ja homevaurio, korjaaminen, riskirakenne ISSN ja avainnimeke ISBN 0789 4317 978 951 27 0723 2 978 951 27 0649 5 (PDF) Kokonaissivumäärä Hinta Kieli suomi Jakaja (nimi ja osoite) Soile Virtanen, Kuopion yliopisto Koulutus ja kehittämiskeskus, PL 1627, 70211 KUOPIO puh. 017 163976, fax. 017 163903 Luottamuksellisuus julkinen Lisätietoja jukkapekka.karki@kaprakka.fi 040 576 3371 ja heikki.ohman@anttolanhovi.fi 0400 442 537

3 1 ESIPUHE Hengitysliiton korjausneuvonta on toiminut vuodesta 1998 alkaen etsien ja korjaten homevaurioita ja muita sisäilmaongelmia pääasiassa hengityssairaiden ja allergisten ihmisten asunnoista. Selvitysten lähtökohtana ovat aina olleet talossa koetut oireet: asukkailla on selvästi normaalia enemmän hengitystieoireita, allergioita ja erilaisia tulehdussairauksia kuten poskiontelo ja keuhkoputkentulehduksia. Usein asukkaat ovat olleet jatkuvassa sairastelukierteessä ja täysin voipuneita terveyshaittojensa kanssa. Terveyshaitat ovat useimmiten johtuneet talon sisäilmassa liikkuvista homeiden ja muiden mikrobien tuottamista itiöistä ja aineenvaihduntatuotteista. Näin on ainakin voitu päätellä siitä, että kun homevauriot on korjattu asianmukaisesti, ovat myös oireet vähentyneet ja yleensä pikku hiljaa loppuneet kokonaan (Kärki ym. 2006). Joskus, varsinkin toiminnan alkuaikoina saattoi myös käydä täysin päinvastoin. Korjausten myötä oireet vain pahenivat! Tällaisten tilanteiden syynä olivat yleensä väärin ymmärretyt korjausohjeet. Liian vähäinen korjaus johti siihen, että ongelman tuottaja eli home, ei kadonnutkaan kokonaan talosta. Joskus asukkaat korjasivat vain sen pahimmalta näyttävän paikan, mutta eivät niitä laajoja alueita pahimman paikan ympäriltä, joiden korjaus olisi ollut aivan yhtä tähdellistä terveysvaikutusten kannalta. Talot olivat usein moniongelmaisia ja vaurioita oli useissa eri rakenteissa. Homevaurioituneessa talossa osa asukkaista on yleensä herkistynyt homeille. He ovat siten herkempiä reagoimaan niille kuin muut ihmiset. He reagoivat usein myös muihin sisäilman epäpuhtauksiin tavallisia ihmisiä herkemmin. Tämä tekeekin homevauriotalojen korjaamisesta erityisen haastavaa. Korjaajien pitää rakentaa hometalosta nk. allergiatalo, koska normaali sisäilman puhtaustaso ei riitä herkistyneimmille perheenjäsenille. Vuosien varrella on korjausneuvojille kerääntynyt runsaasti kokemusta homevauriotalojen korjauksista. Koska korjausneuvojat usein seuraavat perheiden vointia myös korjauksen jälkeen, ovat he oppineet, minkä tapaiset korjaukset yleensä onnistuvat ja mitkä eivät. Tähän oppaaseen on kerätty osa tyypillisiä homevauriokorjaustapauksia, vaurioituneita rakennuksia vuosien varrelta ja piirustuksella varustettuja ohjeita niiden korjaamisesta. Korjaustoimenpi

4 teet on suunniteltu kulloisenkin vauriotalon korjaamiseen, eikä piirustuksia tai työselityksiä tule suoraan käyttää mallina jonkun muun talon korjaustapaa valittaessa. Opasmateriaalin aineisto on tarkoitettu ensisijaisesti kiinteistöjen omistajille, suunnittelijoille, rakentajille, rakennusten kuntotutkijoille ja sisäilmatutkijoille, jotka joutuvat ratkaisemaan kosteus ja homevaurioista syntyneitä ongelmia tai haluavat ehkäistä niiden muodostumista. Opasmateriaalin avulla on helpompi ymmärtää pientaloissa olevien kosteusvaurioiden syitä ja riskialttiita rakenteita sekä niiden korjaamiseksi olevia vaihtoehtoja. Tämä opas syntyi rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen opinnäytetyönä vuosien 2005 2007 aikana. Opintojen suorittamisen mahdollistamisesta haluamme kiittää työnantajaamme Hengitysliitto Heli ry:tä ja toimintamme rahoittajaa Raha automaattiyhdistystä. Kiitokset osoitamme oppaan eri vaiheita kommentoineille henkilöille, erityisesti Juhani Piriselle ja Pertti Heikkiselle, joiden arvokkaat kommentit auttoivat keskittymään tärkeimpien korjaustapojen esiin tuomiseen. Kiitokset myös tekijöiden kotijoukoille, jotka mahdollistivat 1,5 vuoden pituisen opiskelun onnistumisen työn ohella. Kontiolahdella ja Mikkelissä 25.1.2007 Tekijät Jukka Pekka Kärki ja Heikki Öhman

5 2 SISÄLLYSLUETTELO 1 ESIPUHE...3 2 SISÄLLYSLUETTELO...5 3 KÄSITTEET...7 4 LAIT, SÄÄDÖKSET, MÄÄRÄYKSET JA OHJEET...8 5 OPASKIRJAN TAVOITTEET...12 6 AINEISTO...13 7 KORJAUSMENETELMÄT...14 7.1 RAKENNUKSEN ULKOPUOLISET KORJAUKSET...14 7.1.1 Maaston korkeusasema ja pintavedet, sadevedet sekä salaojat...14 7.2 PERUSTUKSET...16 7.2.1 Kellariseinä...16 7.2.2 Perusmuuri...19 7.3 ALAPOHJAT...23 7.3.1 Tuulettuva alapohja...23 7.3.1 Maanvastaiset alapohjat...27 7.3.1.1 Kaksoisbetonilattia...27 7.3.1.2 Betonilaatan yläpuolelle tehdyt puulattiat...29 7.3.1.3 Reunavahvistettu alapohjalaatta...30 7.3.1.4 Ilmastoitu lattia...32 7.4 ULKOSEINÄT...32 7.4.1 Ulkoseinärakenteen alaosan ns. valesokkelirakenteen korjaus...32 7.4.2 Puuseinä...35 7.5 YLÄPOHJA JA VESIKATTO...36 7.5.1 Harjakatto...36 7.5.3 Vesikatto ja yläpohja 1940 1950 luvun taloissa...39 7.6 MÄRKÄTILAT...41 7.6.1 Levyrakenteiset märkätilat...41 7.6.2 Kivirakenteiset märkätilat...43 8 HOMEPURKUTYÖSSÄ SUOJAUTUMINEN JA SIIVOUSTOIMENPITEET...45 8.1 PURKUTOIMENPITEIDEN YHTEYDESSÄ TEHTÄVÄT PUHDISTUSTOIMENPITEET...45

6 8.2 PÖLYTTÄMÄKSI SIIVOUS KORJAUSTOIMENPITEIDEN JÄLKEEN...47 8.2.1 Pinnat...47 8.2.2 Tekstiilit, kalusteet, pientarvikkeet, lelut, valaisimet, kengät ja kirjat yms....48 9 KORJAUSAVUSTUKSET...49 10 JOHTOPÄÄTÖKSET...50 11 LÄHDELUETTELO...51 12 LIITTEET...53 Liite 1. Kuntotarkastusraportti terveyshaitan selvittämiseksi Liite 2. Korjaussuunnitelma, työselitys Liite 3. Korjaussuunnitelma, piirustukset Liite 4. Korjaustyön kustannusarvio

7 3 KÄSITTEET Tässä esitellään ne oppaassa käytetyt käsitteet, joille kirjallisuudesta löytyy määritelmä. Kapillaarinen nousukorkeus, kapillaarisuus Se etäisyys pohjavedenpinnasta, johon vapaa vesi nousee maahiukkasten välisissä huokoskanavissa esiintyvien kapillaarivoimien vaikutuksesta. Kapillaarisuus on sitä suurempaa, mitä hienojakoisempaa maa aines on. Myös huokoisissa rakennustarvikkeissa esiintyy kapillaarista vedennousua. (Suomen rakennusinsinöörien liitto RIL ry. Pohjarakennusohjeet RIL 121 2004). Märkätila Märkätila tarkoittaa huonetilaa, jonka lattiapinta joutuu tilan käyttötarkoituksen vuoksi vedelle alttiiksi ja jonka seinäpinnoille voi roiskua tai tiivistyä vettä. Tyypillisiä märkätiloja omakotitaloissa ovat kylpyhuoneet ja saunat. (RakMK C2 Kosteus, määräykset ja ohjeet 1998.) Rakennuskosteus Tarkoittaa rakennusvaiheen aikana tai sitä ennen rakenteisiin tai rakennusaineisiin joutunutta rakennuksen käytönaikaisen tasapainokosteuden ylittävää kosteutta, jonka tulee poistua. (RakMK C2 Kosteus, määräykset ja ohjeet 1998.) Suhteellinen kosteus Suhteellinen kosteus (RH %) on todellisen vesihöyrynpaineen ja kyllästys höyrynpaineen välinen suhde (tavallisesti prosentteina) tietyssä lämpötilassa. Se kertoo, kuinka monta prosenttia absoluuttinen kosteus on vallitsevan lämpötilan kyllästyskosteudesta.(lämpö ja kosteus, Dick Björkholtz, 1997). Bitumikermi Tukikerroksellinen vedeneristyskermi, jossa eristävänä aineena on bitumi tai modifioitu bitumi. Yleisimmät tukikerrokset ovat polyesteriä tai lasikuitua. (Suomen rakennusinsinöörien liitto RIL ry. Rakennusten veden ja kosteudeneristysohjeet RIL107 2000).

8 Vedeneriste Tarkoitetaan tässä ainekerrosta, joka saumoineen kestää jatkuvaa kastumista ja jonka tehtävänä on estää nestemäisen veden haitallinen tunkeutuminen rakenteeseen painovoiman vaikutuksesta tai kapilaarivirtauksena, kun rakenteen pinta kastuu. (RakMK C2 Kosteus, määräykset ja ohjeet 1998.) 4 LAIT, SÄÄDÖKSET, MÄÄRÄYKSET JA OHJEET Käytettävissä olevin tutkimusten perusteella Suomessa on tehty paljon rakennuksiin kohdistuvia kosteusvauriotutkimuksia, kosteuskuntoarviota, mikrobitutkimuksia yms. ja näiden perusteella on rakennuksissa olevia kosteus ja homevaurioita korjattu vaihtelevalla menestyksellä. Tieteellisiä tutkimuksia kosteus ja homevaurioiden aiheuttamista terveydellisistä haitoista ihmisille on tehty useita tutkimuksia. Rakennusten kosteus ja homevaurioiden ennaltaehkäisemiseksi on tehty lainsäädännöllisiä muutoksia sekä pyritty ohjaamaan myöskin korjausrakentamista. Tiedossa olevien terveyshaitta epäilysten poistamiseksi tehtävät korjaustoimenpiteet pientaloissa vaativatkin eri lukuisten seikkojen huomioimista. Rakennus on asumiseen, työntekoon, varastointiin tai muuhun käyttöön tarkoitettu kiinteä tai paikallaan pidettäväksi tarkoitettu rakennelma, rakenne tai laitos, joka ominaisuuksiensa vuoksi edellyttää viranomaisvalvontaa turvallisuuteen, terveellisyyteen, maisemaan, viihtyisyyteen, ympäristönäkökohtiin taikka muihin tämän lain tavoitteisiin liittyvistä syistä. (Maankäyttö ja rakennuslaki 16 luku, 113 ) Rakennuksesta ei saa aiheutua hygienian tai terveyden vaarantumista syistä, jotka liittyvät erityisesti myrkyllisiä kaasuja sisältäviin päästöihin, ilmassa oleviin vaarallisiin hiukkasiin tai kaasuihin, vaaralliseen säteilyyn, veden tai maapohjan saastumiseen tai myrkyttämiseen, jäteveden, savun taikka kiinteän tai nestemäisen jätteen puutteelliseen käsittelyyn taikka rakennuksen osien tai sisäpintojen kosteuteen (Maankäyttö ja rakennusasetus 50, kohta 3.) Terveyshaitalla tarkoitetaan ihmisessä todettavaa sairautta, muuta terveydenhäiriötä tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä tai aiheuttaa sairastumisen vaaraa. Asunnon ja muun sisätilan sisäilman puhtauden, lämpötilan, kosteuden, melun, ilmanvaihdon, valon, säteilyn ja muiden vastaavien

9 olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu asunnossa tai sisätilassa oleskeleville terveyshaittaa (Sosiaali ja terveysministeriö, Asumisterveysohje 2003). Tässä yhteydessä rakennuksen sisäpinnoilla, pintojen alla tai rakenteiden sisällä kasvava home ja hiiva ja bakteerikasvusto, joka on silmin nähtävää tai varmennettu mikrobiologisten analyysien avulla. Tässä oppaassa mikrobivaurioksi on yleensä tulkittu Asumisterveysohjeen mukaisesti arvioitu mikrobikasvusto, joka on todettu laboratoriotutkimuksissa. Asunnossa ja muussa oleskelutilassa ei saa olla eläimiä eikä mikrobeja siinä määrin, että niistä aiheutuu terveyshaittaa (Sosiaali ja terveysministeriö, Asumisterveysohje 2003).. Terveyshaittatilanne saattaa syntyä esimerkiksi silloin, kun ihminen asuu tai oleskelee asunnossa, jossa hän voi altistua mikrobikasvustosta peräisin oleville soluille tai niiden aineenvaihduntatuotteille. Milloin asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyy melua, tärinää, hajua, valoa, mikrobeja, pölyä, savua, liiallista lämpöä tai kylmyyttä taikka kosteutta, säteilyä tai muuta niihin verrattavaa siten, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa asunnossa tai muussa tilassa oleskelevalle, kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka menettely tai toimenpide on syynä tällaiseen epäkohtaan, ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi (Sosiaali ja terveysministeriö, Asumisterveysohje 2003). Rakennuksessa esiintyvän mikrobikasvuston syntymisessä määräävimpänä tekijänä on kosteus. Mikrobikasvustosta voi kulkeutua sisäilmaan ilmanvirtauksien mukana itiöitä sekä kasvuston hajoamis ja aineenvaihduntatuotteita. Ellei mikrobikasvustoa ole poistettu, se voi olla terveydelle haitallista vielä senkin jälkeen, kun rakennusmateriaali on kuivunut. Silmin havaittavaa mikrobikasvustoa asunnon sisäpinnoilla ja sisäpuolisissa rakenteissa sekä rakenteissa ja tiloissa, joista vuotoilmaa kulkeutuu sisätiloihin, voidaan pitää terveydensuojelulain tarkoittamana terveyshaittana. Kohonnut mikrobipitoisuus tai poikkeava mikrobisuvusto voi johtua myös rakennuksen tavanomaisesta käytöstä (Ympäristö ja terveyslehti, Asumisterveysopas 2005). Mikrobinäytteenoton tavoitteena on tunnistaa poikkeavaa altistumista aiheuttava mikrobilähde, saada käsitys ongelman laajuudesta ja vahvistaa tai sulkea pois rakennuksen kosteus tai homevaurion olemassaolo (Ympäristöministeriö, Kosteus ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus, 1997).

10 Mikrobimittauksilla voidaan harvoin annosvasteisesti osoittaa altistumista yksittäiselle tekijälle, joka voitaisiin todistaa yksilön sairauden tai oireen aiheuttajaksi. Sen sijaan ne kuvaavat rakennuksen mikrobiologista tilaa ja niiden avulla on mahdollista arvioida, lisäävätkö olosuhteet altistuvien terveyden menettämisen riskiä terveydensuojelulain tarkoittamalla tavalla. (Partanen, P. yms. 1995). Maanvastaisten rakenteiden kanssa kosketuksissa olevien maamateriaalien kapillaarisuus ja muut kosteustekniset ominaisuudet on selvitettävä siten, että maasta rakenteisiin siirtyvän kosteuden haitalliset vaikutukset voidaan ehkäistä. Maanvastaisen lattian alapuolelle ja maanvastaisten seinien ulkopuolelle rakennettavissa salaojituskerroksissa käytettävän materiaalin kapillaarisuuden on oltava riittävän pieni, jotta salaojituskerros luotettavasti katkaisee haitallisen veden kapillaarisen vaaka ja pystysuuntaisen siirtymisen maapohjasta rakenteisiin. Maakerroksissa, jotka ovat kapillaarisen nousukorkeuden yläpuolella, ja joiden vesipitoisuus on hyvin alhainen, esiintyy yleensä aina kosteutta. Tästä johtuen maan huokostilassa olevan ilman suhteellinen kosteus on aina hyvin korkea, lähes 100 %. (RakMK Pohjarakenteet B3 Määräykset ja ohjeet 2004, säännöstiedosto 2.4.1) Rakennus on suunniteltava ja rakennettava kokonaisuutena siten, että oleskeluvyöhykkeellä saavutetaan kaikissa tavanomaisissa sääoloissa ja käyttötilanteissa terveellinen, turvallinen ja viihtyisä sisäilmasto Rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, että sisäilmassa ei esiinny terveydelle haitallisia määriä kaasuja, hiukkasia tai mikrobeja eikä viihtyisyyttä alentavia hajuja. Rakenteet ja LVI järjestelmät on tehtävä siten, ettei sisäisistä ja ulkoisista kosteuslähteistä peräisin oleva esihöyry, vesi tai lumi haitallisesti tunkeudu rakenteisiin ja rakennuksen sisätiloihin. Tarvittaessa rakenteen on kyettävä kuivumaan haittaa aiheuttamatta tai rakenteen kuivattamiseen esitetään suunnitelmissa menetelmä. Sisäisiä kosteuslähteitä ovat sisäilman vesihöyry, roiskevesi ja vesivahingot esim. putkivuodot. Ulkoisia kosteuslähteitä ovat esim. ulkoilman vesihöyry, vesi ja lumisade, maaperän kosteus, pinta ja pohjavesi sekä rakennuskosteus (RakMK D2 Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto, määräykset ja ohjeet 2003). Rakennuksen alta ja sen viereisestä täytöstä on poistettava humusmaa sekä kosteuden vaikutuksesta hajoavat, homehtuvat tai lahoavat orgaaniset aineet ja rakennusjätteet. (RakMK C2 Kosteus, määräykset ja ohjeet 1998.)

11 Rakennuksen mikrobikasvustolla tarkoitetaan pinnoilla/rakenteissa home, hiiva tai bakteerikasvustoa, joka on silminnähtävää tai se on varmennettu mikrobiologisten analyysien avulla. Tällaista mikrobikasvustoa esimerkiksi asunnon sisäpinnoilla, sisäpuolisissa rakenteissa, lämmöneristeissä sekä rakenteissa ja tiloissa, joista vuotoilmaa kulkeutuu sisätiloihin, voidaan pitää terveydensuojelulain tarkoittamana terveyshaittana. Tämä perustuu siihen, että mikrobikasvustoista irtoaa itiöitä, muita hiukkasia, hajua aiheuttavia muita haihtuvia yhdisteitä huoneilmaan. Irtoamiseen vaikuttavat ilmavirtaukset, ihmisen toiminnat, esimerkiksi siivous, ja kosteuden vaihtelu. Pienen kokonsa vuoksi mikrobihiukkaset pysyvät ilmassa pitkiä aikoja, ja tilassa oleskelevat henkilöt altistuvat niille hengitysteiden ja ihon välityksellä (Asumisterveysopas, Ympäristö ja terveyslehti). Ulkoilman tai maaperän kanssa kosketuksissa olevissa rakenteissa saattaa esiintyä suuria mikrobipitoisuuksia ilman, että kysymyksessä on varsinainen mikrobikasvu. Pesuhuoneiden pinnoilla ja muissa kosteudelle alttiissa paikoissa saattaa esiintyä suuria pistemäistä mikrobikasvustoa, joka voidaan yleensä poistaa puhdistamalla pinnat ja tehostamalla ilmanvaihtoa. Tällöin ei välttämättä ole kysymys lain tarkoittamasta terveyshaitasta (Sosiaali ja terveysministeriö, Asumisterveysohje 2003). Suomen rakennusmääräyskokoelman C 2 Kosteus määräyksissä ja ohjeissa vuodelta 1998 on annettu lukuisia velvoittavia määräyksiä, joita tulee noudattaa rakennusluvan alaisessa rakentamisessa. Korjausrakentamisessa ongelmaksi voi nousta, että korjaustoimenpiteitä ei tehdä näiden määräysten ja ohjeiden mukaisesti, koska niitä ei velvoiteta käyttämään. RakMk C2. Kosteus. Määräykset ja ohjeet. 1998. 1.4.5 Rakennuksen alta ja sen viereisestä täytöstä on poistettava humusmaa sekä kosteuden vaikutuksesta hajoavat, homehtuvat tai lahoavat orgaaniset aineet ja rakennusjätteet. 2.1.1 ja 2.2.1 Sade ja sulamisvedet on johdettava pois rakennuksen vierestä. (Vähimmäiskaltevuus 1:20 3 m:n etäisyydelle sokkelista, korkeusero vähintään 0,15 m). Rakennuspohja on salaojitettava,

12 eikä järjestelmään saa johtaa pintavesiä eikä katoilta valuvia vesiä (salaojittamatta jättäminen tulee erikseen selvityttää ja perustella). Salaojaputket asennetaan vähintään 0,4 m maanvastaisen lattiapinnan alapuolelle (putken kaltevuus vähintään 1:200, normaalisti 1:100). 3.1.1 Maanvastaisen lattian yläpinnan tulee olla vähintään 0,3 m ulkopuolella olevaa maanpintaa ylempänä (pois lukien kellarin lattia). 3.2.2.1 ja 3.2.1.5 Ryömintätilan korkeuden tulisi olla vähintään 0,8 m. Ryömintätilan tuuletusaukkojen yhteispinta alan tulee olla ainakin 4 promillea ryömintätilan pinta alasta. 5.1.1.1 Ulkoseinän alareunan tulee olla vähintään 0,3 m maanpintaa ylempänä. 6.2.1.3 Pientalon yläpohjan tuuletukseksi riittää yleensä 20 mm raot räystäillä ja 200x 200 mm tuuletussäleiköt päätykolmioissa. 7.2.3.1, 7.3.1.2 ja 7.3.1.3 Märkätiloissa lattian vedeneristys tulee nostaa ainakin 100 mm lattiapinnasta seinälle, saumoja tulee välttää. Lattian kaltevuus tulee olla vähintään 1:100. Märkätilan lattiassa saa olla vain viemäröintiin liittyviä läpivientejä. 5 OPASKIRJAN TAVOITTEET Työn tavoitteena oli tuottaa osa kansantajuista opasmateriaalia homevaurioiden korjaamiseen. Opasmateriaaliin pyrittiin tekemään ohjeita homepurkutyössä suojautumiseen sekä siivoukseen liittyvistä oleellisimmista seikoista sekä antamaan tämän hetkistä tietoa korjausavustuksista, jotka koskevat kosteus ja homevaurioiden korjaamista.

13 6 AINEISTO Korjausoppaan tekemisessä oleva aineisto perustuu korjausneuvontaan ohjautuneiden perheiden pientalojen terveyshaittojen poistamiseksi tehtyihin kuntotarkastuksiin, kuntotutkimuksiin, korjaussuunnitteluun, kustannusarvioihin ja pientaloissa tehtyihin korjaustoimenpiteisiin sekä korjaustyön valvontaan, joita on suoritettu Hengitysliitto Heli ry:ssä vuosina 1998 2006. Lopputyössä esiintyvät korjaussuunnitelmat ja piirustukset ovat pääosin toteutuneista homevauriokorjauksista Homeloukku projektista (Hengitysliitto Heli ry ja Asumisterveysliitto Aste ry). Homeloukkuprojektissa autetaan perheitä, joiden talossa on homeongelma ja joiden varat eivät riitä korjausten teettämiseen. Hengitysliiton korjausneuvojat tekevät taloihin korjaussuunnitelmat ja valvovat korjaukset, Asumisterveysliitto auttaa perheitä mm. korjausavustuksen hakemisessa. Valtion Asuntorahasto voi myöntää avustuksia terveyshaittojen poistamiseksi, mikäli perheen tilanne täyttää avustuksen saamiseksi asetetut ehdot. Rahaautomaattiyhdistys rahoittaa Hengitysliittoa mm. korjauksissa tarvittavien erikoislaitteiden ja palvelujen hankinnassa.

14 7 KORJAUSMENETELMÄT 7.1 RAKENNUKSEN ULKOPUOLISET KORJAUKSET 7.1.1 Maaston korkeusasema ja pintavedet, sadevedet sekä salaojat Hyvin useassa tapauksessa rakenteiden kosteusvaurioita ja sen mukanaan tuomia homevaurioita aiheuttavat rakennuksen virheellinen korkeusasema ympäröivään maastoon nähden, kattovesien purku perustusten vierelle, pintavesien kulkeutuminen rakennukseen päin sekä toimivan salaojituksen puuttuminen rakennuksesta. Valtaosassa korjauksia joudutaan kosteusvaurion syyn poistamiseksi tekemään mittavia rakennuksen ulkopuolisia korjaustoimenpiteitä maaston korkeusaseman, salaojituksen, perustusten vedeneristyksen yms. suhteen. Suomen Rakentamismääräyskokoelman määräyksissä ja ohjeissa sekä Rakennusinsinööriliiton julkaisuissa on annettu ohjeita alapohjan korkeusasemasta, salaojituksesta ja maaston muodoista uudisrakentamista varten noudatettavaksi. Näitä samoja määräyksiä ja ohjeita sovelletaan myös korjauskohteissa tapauskohtaisesti. Korjaus Korjaukset pyritään tekemään yleensä niin, että maanpinta muotoilla rakennuksen vierustalta poispäin viettäväksi vähintään 3 metrin matkalla 15 cm (1:20). Tarvittaessa rakennuksen vierustalle tehdään ns. niskaoja pintavesien poisjohtamiseksi. Katolta tulevat sadevedet johdetaan räystäskourujen ja syöksytorvien kautta sadevesijärjestelmään, missä rännikaivojen kautta vesi ohjataan umpiputkia pitkin sadevesikaivoon ja siitä kunnan sadevesijärjestelmään. Jos tämä ei ole mahdollista, voidaan vedet haja asutusalueella imeyttää maastoon. Taajamassa vesien imeyttäminen on usein vaikeaa ympäröivien talojen kellarikerroksien takia. Imeytetty vesi voi joutua naapurin kellariin. Siksi imeyttämisen mahdollisuus on tutkittava tarkkaan ja siihen on yleensä syytä pyytää rakennusvalvontaviranomaisen arvio. Rakennuksen salaojitus rakennetaan jäykillä salaojaputkilla, jotka tulee sijoittaa korkeimmalta kohdaltaan perustusten anturan alapinnasta 100 mm:ä alaspäin. Salaojien tulee viettää tarkastuskaivoille vähintään 1:100 eli 10 metrin matkalla viettoa tulee olla vähintään 10 cm. Salaojien ympärillä käytetään noin 200 mm:n paksuisena kerroksena pestyä salaojasoraa, joka on

15 määritetty RIL 121 2004 ohjeen mukaisesti. Pesemättömänä salaojasoran paksuuden tulee olla vähintään 300 mm:ä. Salaojasorana voidaan käyttää myös sepeliä, mutta tällöin tulee käyttää sepelikerroksen ulkopuolella maarakentamiseen soveltuvaa suodatinkangasta erottamassa muussa täyttöhiekassa olevan hienoaineksen sekoittuminen salaojasoraan. Lattianpinnan tulisi olla 300 mm:ä ulkopuolen maanpintaa ylempänä. Matalaperustetuissa rakennuksissa tämä ei aina ole mahdollista ja tällöin sokkelin ulkopuoli tulee vedeneristää. Yleensä perustusten kosteusrasitusta vähentää oleellisesti mm. kukkapenkkien ja nurmikkorakenteiden poistaminen noin 0,5 metrin etäisyydeltä sokkelista ja korvaaminen kiveyksellä, karkealla sorastuksella tai betonilaatoituksella (räystään leveydeltä). Kuva 1. Ulkopuolen maanpinta muotoillaan viettämään rakennuksesta poispäin 3 metrin matkalla vähintään 0,15 metriä. Sokkelin vierustalla asennetaan 0,5 metrin levyinen sepelikerros. Salaojat ovat jäykkää halkaisijaltaan 110 mm muoviputkea.

16 Kuva 2. Salaoja ja sadevesijärjestelmän korjaussuunnitelmassa esitetään mm. rännikaivojen sijainnit, perusvesikaivo sekä salaojakaivojen korkoasemat. 7.2 PERUSTUKSET 7.2.1 Kellariseinä Yleensä 1940 1950 luvulla kellarikerroksen ulkoseinät valettiin betonista ilman lämmöneristystä. Joissain tapauksissa betoniseinän sisäpuolelle on jo valuvaiheen aikana tai sen jälkeen kiinnitetty lämmöneriste. Tyypillisesti eristeenä on käytetty sementtilastulevyä (Toja levy). Myöhempinä vuosikymmeninä kellarikerroksen ulkoseiniä on lisälämmöneristetty yleisesti sisäpuolelta. Sisäpuolella on käytetty yleensä puisia, koolattuja rakenteita, joissa eristeenä on mineraalivillaa. Joskus eristeenä on käytetty myös polystyreenilevyjä. Sisäpuolelta eristetyissä kellarinseinissä on osassa käytetty höyrynsulkukerrosta ja osassa se on jätetty pois. Höyrynsulkuna on käytetty muovia tai tervapaperia. Kellarin seinien kostuminen johtuu yleensä salaojituksen tukkeutumisesta tai puuttumisesta sekä seinän ulkopuolen puutteellisista vedeneristeistä. Usein kosteus nousee kapillaarisesti ulkoseiniin myös seinän alta perustusten kautta, koska perustusten alla ei ole käytetty kosteu

17 den nousua estävää sorakerrosta (kapillaarikatkoa). Kellarin seinien vedeneristys voi myös olla toteutettu sisäpuolisena bitumisivelynä. Tällainen sisäpuolinen vedeneristys ei pysy pitkäaikaisesti kiinni tai tiiviinä, koska betonista irtoaa suoloja ja kalkkia. Kalkki irrottaa sisäpuolisia bitumisivelyä paikoitellen kosteimmista kohdista ja tällöin sisäpuoliset lämmöneristeet tai sisäverhousmateriaalit kosteus ja homevaurioituvat. Syöksytorvien kautta purkautuu huomattavia määriä sadevettä, joka perustuksille päästessään aiheuttavat laajoja vaurioita. Kellarinseinän sisäpuolinen lämmöneristemineraalivilla on usein mikrobivaurioitunut eristeen ja alkuperäisen betoniseinän rajapinnassa. Korjaus Kellarinseinän korjaus aloitetaan käytännössä aina ulkopuolelta. Talon vierustat kaivetaan auki hieman anturan alapinnan tason alapuolelle siten, että kaivanto viettää hieman siihen suuntaan, jonne salaojiin kertyvä vesi johdetaan (yleensä kaupungin sadevesijärjestelmään). Kaivettu maapohja ja salaojien päälle tuleva salaojitussora tai sepeli erotetaan toisistaan suodatinkankaalla. Salaojaputkien tulee olla jäykkiä ja hyvälaatuisia ja rakennuksen jokaisen nurkan kohdalle tulee asentaa tarkastuskaivo. Kellarin seinä vedeneristään ja lämmöneristetään ulkopuolelta samalla kertaa. Näin sisäpuolelle jäävä betoni tai harkkoseinä saadaan kuivaksi ja lämpimäksi. Seinän epätasaisuudet ja kolot paikataan ja tasoitetaan ennen vedeneristeen asentamista. Vedeneristeenä käytetään ns. epäjatkuvia perusmuurilevyjä. Perusmuurin ulkopuolinen kosteuseristys ja lämmöneristys voidaan suorittaa myös ns. salaojittavilla lämmöneristeillä (polystyreenisolumuovi kuulista valmistettuja levyjä). Kellarinseinän maanpäällistä osaa ei yleensä saada lisälämmöneristettyä rakennetta paksuntamatta. Kellarin seiniä ei tulisi lämmöneristää pelkästään sisäpuolelta käsin, koska kosteuden tiivistymisen seurauksena rakenteisiin syntyy mitä todennäköisimmin kosteusvaurioita. Seinän sisäpuolelta poistetaan kaikki lämmöneristeet ja ulkoseiniä vasten olevat puurakenteet. Paras lopputulos saadaan, kun seinät puretaan betonirakenteeseen asti, joka puhdistetaan esimerkiksi hiekkapuhaltamalla ja käsitellään homepuhdistusaineella. Homepuhdistusaine pitää käytön jälkeen siivota pois valmistajan ohjeen mukaisesti.

18 Uudelleen vaurioitumisriskin pienentämiseksi tulisi seinän pintarakenne tehdä rappaamalla tai tasoittamalla sementtipohjaisilla kosteisiin tiloihin sopivilla läpivärjätyillä laasteilla tai tasoitteilla. LÄMPÖRAPPAUS JA ERISTYS 50 MM VALMISTAJAN OHJEEN MUKAAN 1:20 VANHAT SISÄPANELOINNIT YMS. RAKENTEET PURETAAN, TIILIMURAUS PUHDISTETAAN JA DESINFIOIDAAN ULKOPUOLELLE KYLMÄBITUMISIVELY JA HITSATTAVA KUMIBITUMIKERMI. KERMI ULOTETAAN ANTURAN KYLKEEN LÄMMÖNERISTE XPS ERISTE 50 MM ANTURAN JA PERUSMUURIN VÄLINEN PYKÄLÄ VIISTETÄÄN TÄYTEVALULLA SV SALAOJAT TEHDÄÄN JÄYKÄLLÄ HYVÄLAATUISELLA SALA OJAPUTKELLA SADEVESIPUTKET JÄYKKÄÄ UMPIPUTKEA SEINÄN VIERUSTA TÄYTETÄÄN SALAOJASORALLA (RIL LUOKKA 1) TAI PUHTAALLA SEPELILLÄ 3 12 MM SUODATINKANGAS PERUSMAAN JA SALAOJASORAN VÄLIIN ANTURAN REUNASTA MAANPINTAAN ASTI MAANPINNAT KALLISTETAAAN RAKENNUKSESTA ULOSPÄIN 1:20 VÄHINTÄÄN 5 METRIN MATKALLA SO Kuva 3. Kellariseinän ulkopuolinen korjaus, missä sisäpuolelta purettiin kosteus ja homevaurioituneet kotelo rakenteet sekä tehtiin ulkopuolelle kosteus ja lämmöneristys sekä uusi salaojitus.

19 Yleensä kellarin lattia pitää korjata samalla. Usein lattian alla on kosteutta nostava hienorakeinen maakerros, joka pitää lattian betonin kosteana, vaikka salaojat korjataankin. Siksi lattiat on useimmiten syytä purkaa kokonaan. Samalla on hyvä uusia viemärijärjestelmät. Lattian alla olevaa maata poistetaan yleensä anturan alapintaan asti, kuitenkin siten, että pohjamaa viettää keskeltä taloa anturoita kohti, jotta lattian alle mahdollisesti nouseva vesi pääsisi virtaamaan anturan alta salaojiin. Pohjamaan päälle asennetaan vähintään 200 mm puhdasta n. 3 8 mm sepeliä, esimerkiksi 100 150 mm EPS Lattia lämmöneristettä ja valetaan uusi pintalaatta. Lattialämmityksen teko on käyttömukavuuden kannalta suositeltavaa, mutta rakenne toimii kyllä ilmankin. Kellarin lattian pinnoitteeksi sopii parhaiten keraaminen tai massapuristettu kiviaineinen laatta, joka kiinnitetään sementtipohjaisella kiinnityslaastilla. Myös jalkalistat kannattaa kellarissa tehdä laatoista, koska seinissä voi kaikista korjauksista huolimatta tapahtua kosteuden nousua. Anturan ja betoniseinän välin kapillaarikatkaisu voidaan tehdä esimerkiksi injektoimalla, mutta pientalokorjauksissa se on käytännössä ollut liian vaikea toteuttaa ja liian arvokasta. 7.2.2 Perusmuuri Sokkelirakenteet eli perusmuurit on yleensä tehty betonivaluna tai sitten kevytsoraharkosta muuraamalla. Betonisokkeleissa olevat kosteus ja homevauriot sijaitsevat sokkelihalkaisun lämmöneristeissä, missä ulkopuolinen vesi on kulkeutunut lämmöneristekerrokseen eikä ole riittävän nopeasti päässyt poistumaan rakenteesta. Usein sokkelirakenteesta puuttuvat vedenpoistoaukot, minkä kautta rakenteeseen kulkeutuva vesi pääsisi poistumaan. Kyseisen rakenteen kosteusvauriot havaitaan yleensä vasta homevaurioiden syntyessä, jolloin tunkkainen, maakellarimainen haju pääsee sisälle asuntoon ilmavuotojen kautta, tai rakennuksen käyttäjät saavat oireita, jotka viittaavat homevaurioihin. Sokkelirakenteiden kosteus ja homevauriot ovat todettavissa vain rakenteisiin kohdistuvilla kuntotutkimustoimenpiteillä, joilla tutkitaan rakenteiden kosteusteknistä sekä mikrobiologista kuntoa. Sokkelin lämmöneristys on usein toteutettu sen keskellä olevalla sokkelihalkaisulla, missä lämmöneristeenä on polystyreenilevy tai jäykkä mineraalivilla. Sokkelin lämmöneriste voi sijaita myös sokkelipalkin sisäpuolella tai sen ulkopuolella. Pahimmat vauriot syntyvät