RAKENNUKSEN HOMEVAURIOT

Transkriptio

1 RAKENNUKSEN HOMEVAURIOT Sarvikumpu/424 ; 5:31 Rehvelinranta ; Palokankaantie 39 d ; Heinävesi Kyseessä on Honkarakenne Oyj n valmistama, höylähirsirakenteinen vapaa-ajan kiinteistön päärakennus, jonka hirsityyppi on ns. Hot Log 153 mm. Kyseinen rakennus on valmistunut 1999 ja sitä on sittemmin laajennettu puurunkorakenteisella lisäosalla, joskin laajennusosa, kuten myös sisäsauna ja terassi ovat osittain keskeneräisiä. Rakennuksen perustuksena on perusmuuri ja alapohja on tuulettuva (ryömintätilallinen). Rakennuksen ala- ja yläpohjien, kuten myös laajennusosan ulkoseinien lämpöeristeet ovat puukuitueristettä. Rakennuksen vesikate on bitumilaattakate. JOHDANTO Terveydensuojelulain 1 :n nojalla terveyshaitalla tarkoitetaan esimerkiksi asuinympäristön tekijästä tai olosuhteesta aiheutuvaa sairautta tai terveyden häiriötä. Terveyshaittaa aiheuttavan mikrobiologisen olosuhteen selvittäminen perustuu rakennuksen tekniseen selvitykseen, jossa kartoitetaan kosteus- ja mikrobivaurioiden esiintyminen. Jos homevaurio on ilmeinen ja silmin havaittavissa, ei mikrobimäärityksiä välttämättä tarvita.

2 Lain tarkoittamana terveyshaittana pidetään myös altistumista terveydelle haitalliselle aineelle tai olosuhteelle siten että sairauden tai sen oireiden syntyminen on mahdollista. Tällaisena olosuhteena pidetään muun muassa korjaamatonta kosteus- ja lahovauriota, aistinvaraisesti todettua tai mikrobianalyysein varmistettua mikrobikasvustoa rakennuksen sisäpinnoilla, sisäpuolisissa rakenteissa, lämmöneristeissä sekä rakenteissa ja tiloissa, joista vuotoilmaa kulkeutuu sisätiloihin. Mikrobivaurioituneet rakenteet tulisi aina korjata riippumatta siitä, onko mikrobikasvustossa havaittu mikrobitoksiineja tai havaitaanko rakennuksessa toksisuutta. Toksiinit jäävät myös pinnoille, josta ne imeytyvät ihon läpi tai sitten leviävät pölyn mukana ilmaan. Edes pesu ei välttämättä niitä poista, vaikka se tehtäisiin moneen kertaan. Tämä selittää sen, miksi monessa hometalossa sairastutaan remontin jälkeenkin. HAVAITUT VAURIOT 1. Sisähuonetila pesukoneelle, pakastimelle ja varastokaapeille (sijainti laajennusosa): Jos rakenne kastuu, on sen myös päästävä kuivumaan. Ohjeissa mainitaan, että kahden huonosti kosteutta läpäisevän ainekerroksen väliin ei saa jättää materiaaleja, jotka vaativat kuivumista (Suomen rakentamismääräyskokoelma C2 1998). Huonetilassa tarkasteltiin avattua kipsilevyrakenteista sisäseinärakennetta. Seinän sisällä on selvästi silmämääräisesti havaittavissa homekasvua. Yhtenä tekijänä on pidettävä todennäköisesti seinän yläosassa olevaa, eristämätöntä kylmävesiputkea, jonka pintaan ilmankosteus pääsee tiivistymään.

3 2. Sisäsaunatila S: Seinillä on selviä jälkiä katon vesivuodosta. Valuva vesi on värjääntynyt vuotaessaan katon selluvillaeristeen läpi ja värjännyt sitten seinää. Itse vesikate on sittemmin korjattu, mutta kattorakenteeseen kastumisen vuoksi syntyneitä mahdollisia homevaurioita ei ole tutkittu. Rakennuksessa ylä- ja alapohjaeristeenä käytetyn selluvillan palonestoon käytettävä boori kyllä vähentää bakteereita, mutta homeita se jopa suosii. 3. Sisähuonetila PH: Tilassa sijaitsevat niin lattian läpi sisälle johdettu kaivoveden syöttöputki jakoyhteineen. Lattialla on selviä jälkiä vesivuodosta ja seinän alaosa on näkyviltä osin voimakkaasti mustunut homehtumisen seuraksena. Myös täällä rakenteen vaurioita piiloon jääviltä osin ei voitu tarkistaa, sillä tämä olisi edellyttänyt rakenteen avaamista.

4 MUITA RISKIRAKENTEITA Sisähuonetila pesukoneelle, pakastimelle ja varastokaapeille (sijainti laajennusosa): Kyseisessä tilassa käytetyn puu- ja levyrakenteisen lattian ongelmana on kosteusvaurioherkän materiaalin lisäksi puutteelliset kaadot lattiakaivon suhteen. Puu- ja levylattia on herkkä taipumiselle ja kosteusliikkeille, jolloin liitoksilla, saumoilla ja vedeneristeellä on riski rikkoutua. Kauttaaltaan liian matalat ryömintätilat, keskimäärin 500 mm: Ryömintätilallisten alapohjien suurin ongelmien aiheuttaja on kosteus. Kosteuden myötä mikrobit pääsevät tuhoamaan alapohjan puisia rakenteita. Kosteusvauriosta puhutaan silloin, kun materiaalin kosteuspitoisuus mahdollistaa mikrobikasvun (Vaurioitumisen yleisperiaate 2011). Määräysten mukaan ryömintätila on toteutettava niin, ettei sinne keräänny vettä ja että sen tuuletus on toimiva. Tuuletustilaan ei saa jäädä tuulettumattomia katvealueita. Ryömintätilassa ei myöskään saa olla minkäänlaisia orgaanisia aineita eikä siellä saa säilyttää tavaraa. Määräyksissä todetaan myös, että tilan on oltava tarkastettavissa kaikkialta, minkä takia ohjeistus neuvoo ryömintätilan korkeudeksi vähintään 800 mm (Suomen rakentamismääräyskokoelma C2 1998). Ryömintätilaan kosteutta pyrkii esimerkiksi pinta- ja sulamisvesinä. Muita kosteuden lähteitä ovat esimerkiksi ilmassa oleva vesihöyry, maasta niin kapillaarisesti nouseva kuin haihtuvakin vesi, alapohjan läpi huoneilmasta pyrkivä kosteus, vuodot ja rakennuksessa käytettävä vesi sekä rakennuskosteus. Kosteuden määrään ryömintätilassa vaikuttavat rakennuksen vaipan eristykset ja tiiviys, maaperän maalajit ja tehdyt maanvaihdot ja muut maatyöt, salaojitusjärjestelmät, routasuojaukset, ryömintätilan tuuletus, perusmuurin ja maaperän kosteuden eristykset sekä tietysti vallitsevat sää- olosuhteet. Lämpötilan vaikutus näkyy ilman kosteuspitoisuutena. Ryömintätilan kuivana pysymisen kannalta tärkeää on pinta-, sade- ja sulamisvesien poisohjaus sekä maasta nousevan kosteuden hallinta (Randen 2007; Randen 2008; Vinha & Korpi 2007). Rakennuksen puuttuvat vesirännit ja syöksyputket ja puutteellinen veden poisjohtaminen perustuksen vierestä: Räystäiltä vapaasti tippuva sadevesi kastelee maaperää, joka sitoo vettä itseensä heti anturan ja sokkelin vieressä muodostaen perusmuurin ympärille ikään kuin kostean vaipan, josta helposti siirtyy kosteutta rakenteeseen (Kosteuden siirtyminen 2011; Perustus ja alapohja 2011; Pirinen 1999). Salaojituskerroksen tarkoitus on pysäyttää veden kapillaarinen nousu niin alapohjan alla kuin perustusten ympärilläkin. Tarkistuskaivojen puuttumisen johdosta ei voitu todentaa salaojituksen tasoa ja toimivuutta. Käyttäjäriskit / rakennuksen kylmilleen jättäminen: Rakennuksen käyttäjä voi väärällä toiminnalla edesauttaa merkittävien vaurioiden syntymistä. Rakennuksen jättäminen kylmilleen käytön ulkopuolisena aikana aiheuttaa merkittävän riskitekijän rakennukselle, koska tällöin rakennuksen sisäilman kosteuspitoisuus nousee. Lämpötilan laskiessa ja ilmanvaihdon heikentyessä normaalioloista poiketen ilman kosteus ei poistu yhtä tehokkaasti. Myös materiaaliemissiot saattavat kertyä voimakkaasti, joten käyttäjät saattavat reagoida emissioihin.

5 SELVITYKSET JA SUUNNITELMAT ENNEN KORJAUSTOIMENPITEISIIN RYHTYMISTÄ Ympäristöministeriön asetus rakentamista koskevista suunnitelmista ja selvityksistä (216/2015): 10 Rakennuksen kunnosta laadittujen selvitysten sisältö: Korjaus- tai muutostyön lähtötietona käytettäviin rakennuksen kunnosta laadittuihin selvityksiin on rakennushankkeen laatu ja laajuus huomioon ottaen riittävässä laajuudessa sisällyttävä tiedot seuraavista seikoista ja niihin mahdollisesti liittyvistä vaurioista: 1. rakenteiden kantavuus ja rakennuksen vakaus; 2. rakennusosien kosteustasapaino ja muu rakennusfysikaalinen toimivuus; 3. rakennuksen sisäilmaston terveellisyys; 4. muut rakennuksen turvallisuuteen ja terveellisyyteen liittyvät seikat; 5. käytetyt selvitysmenetelmät ja selvityksen laatijan tiedot; 6. selostus rakennuksen ominaispiirteistä ja rakennushistoriallisesti merkittävistä seikoista; 7. tiedot aiemmin tehdyistä korjaus- ja muutostöistä. 16 Kosteusvaurion korjaussuunnitelman sisältö: Rakennuksen korjaus- tai muutostyössä kosteusvaurion korjaussuunnitelmaan on sisällyttävä tieto: 1. toimenpiteistä, joilla kosteusvaurion aiheuttama haitta tai sen vaikutus sisäilmaan ja käyttäjiin poistetaan; 2. korjatun rakenteen tai järjestelmän toimimisesta sen suunnitellun käyttöiän aikana. Korjausrakentamisessa määräykset ovat sitovia soveltuvin osin, riippuen rakennustyön laajuudesta ja rakennuksen käyttötarkoituksesta. Velvoittavuuden ratkaisee kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Rakennusvalvontaviranomaisella on oikeus päättää tulkinnanvaraisen määräyksen noudattamisesta yhteensä 5 sivua