Tuettu asuminen (Päivitetty: 18.11.2008 8:52) Aihealue: lapset, nuoret, perheet Tyyppi: varhainen tuki ja puuttuminen Syntynyt osana: kehittämishanketta Hyvä käytäntö pähkinänkuoressa: Lastensuojelun jälkihuollon tukiasumiseen kehitetty työtapa perustuu nuoren arjessa tapahtuvaan tiiviiseen, suunnitelmalliseen ja yksilölliset tarpeet huomioivaan tukityöhön. Käytäntö pohjautuu säännölliseen pari- ja verkostotyöhön. Se on kehitetty erityisesti päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiville 18 21-vuotiaille nuorille. Hyvän käytännön toteuttaminen Mitä toimijoita, resursseja ja prosesseja edellyttää: Projektin nimi Ajelehtimisesta sitoutumiseen kuvaa kohderyhmää eli juurettomia tai pettymyksiä kokeneita nuoria varsin hyvin. Pysähtyminen ja peiliin katsominen pelottavat kasaantuneiden ongelmien vuoksi eivätkä aikuistuminen ja vastuunotto houkuttele. Toisaalta vapaus ihastuttaa, mutta vastuu taasen vihastuttaa. Tukisuhde toimii harjoittelukenttänä yhteiskunnassa pärjäämistä varten. Asumisen aikana tapaamiset kestävät 15 minuutista useaan tuntiin riippuen nuoren tarpeista ja tapaamisen sisällöstä. Tapaamisen kestolla ei ole itseisarvoa, vaan nuoren tilanne ja tarpeet määräävät pituuden. Lyhyt kontrollinomainen kotikäynti on toisinaan paikallaan, mutta joskus aikaa vaaditaan enemmän keskusteluun tai asioiden hoitamiseen. Tuen tarpeen määrittelee ensi sijassa nuori itse, vaikka työntekijä kertoo myös oman näkemyksensä. Tavoitteenasettelussa pyritään konkretiaan ja myönteisten vaikutusten esiin nostamiseen. Tavoitteet muuttuvat matkan varrella ja työntekijän on työskenneltävä sen mukaisesti. On tärkeä pysähtyä tutkimaan prosessia säännöllisesti, vaikka viikoittain, jos se on tarpeen. Palaute onnistumisista on rakennusaine tuleville onnistumisille. Pakkoa on mahdollisimman vähän ja jälkihuollon tuki on aina vapaaehtoista. Yhteistyötä ja asumista raamittavat tietyt säännöt, sopimukset ja suunnitelmat, joiden mukaan edetään, mutta nuorella on täysi-ikäisenä itsemääräämisoikeutensa. Joustavan ja reagointiherkän työotteen rinnalla toimitaan jämäkästi ja avoimesti peilaten nuoren edun mukaista on tuoda epäkohdat esiin ja opettaa syy-seuraus-suhteiden kulkua. Työ- ja koulutusuralla nuorta kannustetaan ottamaan juuri hänelle oikeat ja sopivan mittaiset askeleet. Hoitoonohjauksessa nuoren oman motivaation herättäminen on välttämätöntä ja se tapahtuu nuorta kunnioittaen ja hyötynäkökulmaa korostaen.' Toimijat Asiakas
Asiakkaan näkemys siitä, että hän tarvitsee tukea ja on valmis ottamaan sitä vastaan, on edellytys onnistuneelle tukisuhteelle. Edellytyksenä yhteistyölle on nuoren motivaatio tiiviiseen tukeen. Jotta asiakas voi motivoitua yhteistyöhön, on hänelle kerrottava riittävästi tiiviin tuen mallista ja siitä mitä yhteistyö häneltä edellyttää. Sosiaalityöntekijä Sosiaalityöntekijä päättää nuoren jälkihuollon tuesta ja on viranomaisena vastuussa sen toteutumisesta. Sosiaalityöntekijä kertoo nuorelle jälkihuollon tuen oikeuksista. Hän keskustelee nuoren kanssa tuen tarpeista ja toiveista sekä arvio nuoren kykyä sitoutua tiiviiseen tukeen ja mahdollisuutta hyötyä siitä. Sosiaalityöntekijä tekee nuoren suostumuksella lähetteen tiiviin tuen tarpeesta jälkihuollosta asiakasohjauksesta vastaavalle taholle. Hän on myös yhteydessä sijoittavaan laitokseen ja vanhempiin ja kokoaa tarvittavan tiedon. Tiiviin tuen mallissa sosiaalityöntekijät ovat tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ja yhteisiä neuvotteluja järjestetään pääsääntöisesti kerran kuussa. Sosiaalityöntekijä arvio tuen loppuvaiheessa nuoren ja työntekijöiden kanssa jatkotuen tarvetta. Työntekijät Nuoren tukeminen edellyttää työntekijöiltä verkostoyhteistyötaitoja. Nuorten moninaiset ongelmat vaativat selvittelyä ja pääasiallinen vastuu nuoren käytännön tukemisessa on tiiviin tuen työntekijällä. Kaikki jälkihuollon tuen arvioimiseen tarvittava tieto on siirrettävä sosiaalityöntekijälle. Yhteistyöstä asiakkaan vanhempiin ja muuhun luonnolliseen verkostoon sovitaan yksilökohtaisesti nuorten kanssa. Parityön onnistuminen edellyttää refleksiivistä, suunnitelmallista ja avointa työotetta työntekijöiltä. Ammattitaito ja nuorta kunnioittava työote sekä rakenteiden, rajojen ja tavoitteiden omaksuminen ja noudattaminen ovat työn lähtökohtia. Työlle on asetettava realistiset tavoitteet ja niitä on säännöllisesti tarkistettava. Kirjaaminen auttaa työntekijöitä seuraamaan nuorten tilanteita ja omaa työtä. Esimies Esimiehen tuki ja kiinnostus on työn onnistumisen edellytys kahden työntekijän tiimissä. Hän antaa tarvittaessa reflektointitukea sekä palautetta ja jakaa päätösvastuuta työntekijöiden kanssa. Esimies pitää huolta yhtenäisistä työkäytännöistä, toimenkuvista sekä taloudesta ja tekee esimiestason yhteistyötä. Työntekijät ja esimies tapaavat sovitusti ja säännöllisesti joka toinen viikko. Sosiaalitoimen lastensuojelusta ja jälkihuollosta vastaava taho Asiakkaat tiiviin tuen piiriin valitaan yhteistyössä jälkihuollon ja sosiaalitoimen sijoituksista vastaavien kanssa. Heillä tulee olla riittävät tiedot nuoresta ja valmius arvioida nuoren kykyä sitoutua tiiviin tuen malliin. Sidostyöryhmä Tiiviin tuen työntekijöiden, asiakasvalinnoista tietoisen sosiaalityöntekijän (sijoitustyöryhmän jäsen) ja mahdollisesti jonkun muun jälkihuollon työntekijän yhteispalaveri kerran kuukaudessa on yksi yhteistyön tukipilareita. Sosiaalityöntekijä kertoo tiiviin tuen piiriin ehdolla olevista nuorista ja työntekijät kertovat nuorten tilanteista, tehdystä työstä ja asetetuista tavoitteista. Mahdollisiin ongelmatilanteisiin pyritään löytämään ratkaisuvaihtoehtoja. Sidosryhmä toimii myös vertaistukena ja on paikka avoimelle dialogille ja reflektiolle.
Työnohjaus Pari- sekä yksilötyönohjaukset auttavat työntekijöitä näkemään työssä kohtaamiaan ilmiöitä ja omia toimintamalleja ja sitä kautta tukevat jaksamaan työssä. Yhteinen työnohjaus tukee parityötaitojen kehittymistä ja yksilötyönohjauksessa omien työhön liittyvien kokemusten läpikäyminen auttaa omien vahvuuksien löytämisessä. Työnohjaajan tietämys nuorten psyykkisestä oirehdinnasta, tukiasumistyöstä sekä parityöstä auttavat puhumaan oikeista asioista. Tuki- ja verkostoryhmä Tuki- ja verkostoryhmä kokoontuu kahden kuukauden välein. Jokaisella kokouksella on oma teemansa, jonka lisäksi käsitellään asiakasasioita ja keskustellaan työ- ja toimintatavoista. Ryhmän jäsenet edustajat ovat kunnan jälkihuollosta, keskitetystä lastensuojelusta, päihde- ja mielenterveystukea tarjoavista ja paikallisista sijoituspaikoista sekä yhteistyötahoista. Lastensuojelulaitos (tmv. lähettävä taho) Laitoksen henkilökunnalla on oltava riittävä tietämys nuoren jälkihuolto-oikeuksista sekä vaihtoehdoista ja kerrottava niistä nuorelle. Laitoksessa kartoitetaan nuoren tuen tarpeita suhteessa itsenäisen asumisen taitoihin. Itsenäiseen asumiseen siirtyminen tapahtuu parhaiten asumisharjoittelun kautta. Jos nuori tulee suoraan laitoksesta, on yhteistyö ja avoin tiedottaminen laitoksen henkilökunnan kanssa tärkeää. Erityisesti omahoitaja on usein nuorelle läheisin ja pystyy parhaiten kertomaan tarvittavan tiedon nuoresta ja olisi hyvä, jos omahoitaja pystyisi olemaan läsnä neuvotteluissa. Muut yhteistyötahot Muut nuoren tarvitsemat yhteistyötahot kuten esimerkiksi Kriminaalihuolto, sairaalat ja lääkärit, Työvoimatoimisto, koulut, työpajat, KELA, perhe ja muu luontainen verkosto löytyvät yksilöllisesti nuoren kanssa asiaa mietittäessä. Jokaisen yhteistyötahon erityisosaaminen on huomioitava työnjakoa tehtäessä. Työntekijöiden keskinäinen kunnioitus ja työn kehittäminen sekä yhteistyöstä sopiminen auttavat nuoren kokonaisvaltaisessa itsenäistymiseen tukemisessa. Rakenne Tiiviin tuen mallin mukainen moniongelmaisten nuorten tiivis tukeminen edellyttää suunnitelmallista parityötä. Työparina työskentely mahdollistaa jatkuvan reflektoinnin ja arvioinnin, antaa asiakkaalle kaksi tasavahvaa tukisuhdetta, helpottaa yhteydenpitoa ja tuottaa enemmän ratkaisuvaihtoehtoja. Tiiminä kaksi työntekijää on pieni, joten suositus olisi, että työntekijät voisivat olla osaa isompaa tiimiä, esim. kunnan omassa jälkihuoltoyksikössä. Nuoret asuvat itsenäisesti joko tukiasunnoissa, jolloin työntekijöillä on asunnon avaimet hallussa ja käytössä hätätilanteissa tai tavallisissa vuokra-asunnoissa. Tukiasuntojen kohdalla vuokrasopimukset ovat määräaikaisia. Toimitila nuorten kannalta keskeisellä paikalla sekä oman auton käyttöoikeus tuovat työhön joustavuutta ja reagointiherkkyyttä. Toimiston sijainti tavallisessa liikekeskuksessa on ollut mielekäs ratkaisu, koska asiakasnuorten on ollut helppo tulla paikalle ilman virastomaista ilmapiiriä tai leimautumista. Riittävän liukuva työaika (8-19) tukee asiakaslähtöisyyttä. Säännöllinen yhteistyö sosiaalityöntekijän kanssa sekä tarpeenmukainen kontakti muihin nuorta tukeviin tahoihin takaa sujuvan tiedonkulun ja työnjaon. Yhteistoiminnallisuus luo asiakkaan etuja ajavan tukiverkoston, jossa tavoitteet ovat yhteneväiset. Toimivat suhteet kunnan jälkihuoltoon
pitävät viranomaiset ajan tasalla ja tekevät työn läpinäkyväksi ja siksi luotettavammaksi. Yhteistyön on oltava sujuvaa niin operatiivisella kuin esimiestasolla. Työn suunnittelu, raportointi ja arviointi ovat edellytyksenä parhaalle mahdolliselle tuelle ja työn kehittämiselle. Käytössä ovat kuukausisuunnitelmat, laajemmat kokonaistukisuunnitelmat, viikkoraportointi ja swot-analyysi. Perinteisen psykososiaalisen tuen ja ohjauksen lisäksi on käytössä Heta-lomake asiakasnuoren tuen tarpeen ja vahvuuksien kartoittamiseen. Tämä 8-osainen kartoitusmenetelmä tehdään jokaisen nuoren kanssa ja se toimii niin tutustumisen välineenä, itsetuntemuksen lisääjänä kuin tukisuunnitelman pohjana. Muita kirjallisia menetelmiä käytetään yksilöllisesti ja nuoren omia toiveita kunnioittaen. Asiakasnuoria voi olla samaan aikaan 6-7, niin, että asiakkaita otetaan sitä mukaa kun paikkoja vapautuu. Ihanteellista olisi, että korkeintaan kaksi aloittaisi samaan aikaan, koska alkuarviointi, muuttotuki ja tukisuhteen aloittaminen vaatii eniten aikaa ja voimia. Vaativan asiakastyön tukemiseksi työntekijöillä on oltava mahdollisuus säännölliseen työnohjaukseen (ryhmä- tai yksilö-) ja tarpeen vaatiessa psykiatriseen konsultaatioon. Prosessi 1. Alkuarviointi Alkuarviointi sisältää 1-2 tapaamista viikossa noin 1-2 kuukauden ajan. Sosiaalityöntekijä tekee lähetteen nuoren tiiviin tuen tarpeesta jälkihuoltoa koordinoivalle taholle (esim. sijoitustyöryhmä) ja siellä valitaan ehdokkaat tiiviin tuen piiriin. Nuorelta on kysytty halukkuutta jälkihuollon tiiviiseen tukeen ja hän on osoittanut siihen alustavasti kiinnostuksensa. Sidosryhmän sosiaalityöntekijä informoi tiiviin tuen työntekijöitä ehdolla olevasta nuoresta. Sosiaalityöntekijä järjestää verkostopalaverin. Nuori, sosiaalityöntekijä ja / tai laitoksen työntekijät sekä vanhemmat kertovat nuoren taustoista ja tilanteesta. Työntekijät tiedottavat tiiviin tuen mallista ja sopivat nuoren kanssa tapaamisen, jossa tutustutaan, käydään läpi käytäntöjä ja arvioidaan mahdollisuuksia tukea nuorta. Nuori päättää haluaako hän tiiviin tuen piiriin ja työntekijät päättävät ottavatko he nuoren asiakkaakseen. Matalan kynnyksen mallissa tuen piiriin pääsemiseksi riittää, että nuori pitää kiinni sovituista tapaamisista ja osoittaa ymmärtävänsä tuen sisällön sekä reunaehdot ja on valmis yrittämään yhteistyötä. Työntekijät käyvät nuoren kanssa läpi yhteistyösopimuksen ja nuori sitoutuu siihen allekirjoituksella. Nuoren, laitoksen työntekijöiden, sosiaalityöntekijöiden ja vanhempien kanssa sovitaan yhteydenpidosta. Jos nuori on alaikäinen, vanhemmat ovat aina mukana yhteistyössä, muuten sovitusti ja nuoren suostumuksella. Työntekijät kartoittavat nuoren tukiverkoston ja aloittavat tuen tarpeen määrittelyn. Nuoren kanssa asetetaan lähitavoitteet. Työntekijät päättävät kumpi työntekijöistä on nuoren esisijainen työntekijä suhteessa nuoren verkostoon ja kertovat tästä nuorelle ja yhteistyötahoille. 2. Tiiviin tuen vaihe Vaihe sisältää noin 2-3 tapaamista viikossa noin 6-9 kuukauden ajan.
Muuttotuki Nuorta ohjataan sähkösopimuksen, muuttoilmoituksen ja tukihakemuksien tekemisessä. Työntekijät auttavat muuttokuljetuksen järjestämisessä, siivouksessa sekä esimerkiksi huonekalujen hankinnoissa ja sosiaalityöntekijä tekee tarvittavat tukipäätökset. Työntekijät ohjaavat nuorta taloon ja asuinalueeseen tutustumisessa. Tuettu asuminen Nuoren kanssa sovitaan viikoittaiset tapaamiset ja vähintään yksi kotikäynti viikossa. Työntekijät tapaavat nuorta yksin ja työparin kanssa. Sosiaalityöntekijän luona tavataan säännöllisesti ja nuorta tuetaan ilmoittamaan sosiaalityöntekijälle oleellisista muutoksista elämäntilanteessa. Työntekijät ovat tarvittaessa yhteydessä sosiaalityöntekijään ja nuoren luvalla muuhun verkostoon. Työntekijät tukevat nuorta itsenäiseen elämiseen ja arjen taitojen opetteluun. Nuoren kanssa kartoitetaan tuen tarpeita ja vahvuuksia ja tehdään Heta-lomaketta sekä tukisuunnitelmia. Tarvittaessa nuoren kanssa keskustellaan päihteistä, terveydestä, ja hoitokontakteista (terapia, lääkäri, päihdeasema). Työntekijät motivoivat nuorta työ- tai opiskelupaikan hakemiseen ja tarjoavat nuorelle mahdollisuutta osallistua harrastus- ja virkistystoimintaan vertaisryhmässä tai yksilötapaamisilla. Tuen lähtökohtana on ikätasoisen kehityksen ja toiminnan tukeminen ja hyvän huomioiminen nuoressa. Nuori opettelee yhteistyötä ja asioidensa hoitoa sekä keskustelemaan asioistaan, pitämään tapaamisista ja neuvotteluajoista kiinni. Työntekijät suhtautuvat joustavasti nuoren muuttuviin tilanteisiin ja pyrkivät järjestämään peruuntuneen tapaamisen tilalle uuden ajan ja tapaavat nuorta tarvittaessa myös nopealla varotusajalla. 3. Kevennetty tuki Vaihe sisältää 1-2 tapaamista viikossa noin 2-4 kuukauden ajan. Työntekijöiden toiminnan tavoitteena on nuoren toimintakyvyn, omatoimisuuden ja vastuullisuuden vahvistaminen. Nuoren kanssa keskustellaan sekä arkielämän hallintaan että tulevaisuuden suunnitteluun liittyvistä asioista. Nuoren, sosiaalityöntekijän ja mahdollisesti muiden yhteistyötahojen kanssa pidetään loppuneuvottelu, jossa käydään myös palautekeskustelua yhteistyöstä. Jatkon tuki ja asuminen on suunniteltu ja sosiaalityöntekijä tekee tukipäätöksen. Työntekijät siirtävät oleellisen tiedon sosiaalityöntekijälle ja jälkihuollon työtä jatkavalla työntekijälle. Työntekijät tekevät nuoren kanssa lähtö- ja erotyötä, jossa saavutettuja sekä opittuja taitoja painotetaan ja vahvistetaan. Nuori opettelee palautteen antoa, arvioimaan omaa asumisuraansa ja tekemään erotyötä. 4. Jälkituki Vaihe sisältää muutaman sovitun tapaamisen noin 1-2 kuukauden ajan. Työntekijät tukevat nuoren omatoimisuutta muuttojärjestelyissä ja uuteen kotiin asettumisessa. Nuorella on mahdollisuus puhelintukeen, mutta tapaamisia pidetään vain suunnitelman mukaisesti. Nuorelle annetaan palautetta myönteisistä puolista ja onnistumisista sekä motivoidaan häntä jatkotuen vastaanottamiseen. Työntekijät ja nuori viettävät läksiäiset ja muistelevat tukisuhdetta sekä hyviä hetkiä. Henkilökohtainen tilannearvio eli HETA
Henkilökohtainen tilannearvio on projektin kehittämä kahdeksanosainen kysymyssarja, joka käsittelee seuraavia elämänalueita: Asuminen ja arki, Raha-asiat, Työ, koulu ja ajankäyttö, Asioiden hoitaminen, Terveys, Ihmissuhteet ja sosiaaliset taidot, Psyykkinen hyvinvointi ja Henkinen hyvinvointi. Lomakkeen tehtävänä on auttaa nuorta arvioimaan itseään ja käyttäytymistään sekä auttaa työntekijää hahmottamaan hänen tuen tarpeitaan ja vahvuuksiaan. Se on myös oiva väline tutustumiseen ja virittää monenlaisia ja tasoisia keskusteluja työntekijän ja nuoren välillä. Arviolomake tekee myös näkyväksi ja nimeää arkeen liittyviä asioita ja niihin yhdistyviä tunteita. Lomake on tärkeä osa tiiviin tuen suunnitelmallista tukityötä ja toimii lisäksi oivallisena muutoksen mittarina, jos ja kun siihen palataan nuoren kanssa. Sen anti on ehdoton esimerkiksi niiden nuorten kanssa, joiden ei ole helppo ilmaista itseään sanallisesti, koska arviointi tapahtuu enimmäkseen numeroiden avulla. Elämänkaarityöskentely Nuorten kanssa käytetään elämänkaarityöskentelyä tiiviin tuen vaiheessa. Se auttaa nuoren ja työntekijän tutustumisessa, luottamuksen syntymisessä ja nuoren tilanteen ymmärtämisessä. Nuorelle elämänkaarityöskentely antaa mahdollisuuden jäsentää ja sanoittaa menneisyyttä uudelleen. Elämänkaarta tehdään nuoren ehdoilla ja nuorta kunnioittaen, vain jos nuori on siihen halukas. Parityö Tiiviin tuen mallissa parityö tarkoittaa sitä, että työntekijät ovat tasaveroisessa suhteessa nuoreen. Työntekijät tapaavat nuorta yhtä paljon ja kaikki tukisuhteessa oleellinen tieto on molempien tiedossa ja tästä myös kerrotaan nuorelle. Työntekijät jakavat nuorta koskevan tiedon lisäksi myös tukisuhteen herättämät tunteet työn kuormittavuuden vähentämiseksi ja työtä haittaavan splittingin välttämiseksi. Jokaiselle nuorelle valitaan ensisijainen vastuutyöntekijä työnjaon ja yhteydenpidon selkeyttämiseksi. Viikkoraportit, kuukausitavoitteet ja tukisuunnitelma Työntekijät kirjaavat viikoittain projektin kehittämään viikkolomakkeeseen tapaamisten määrän, paikan, asiointiavun, menetelmät, positiivisen muutoksen, takapakin sekä erityishuomiot. Nämä viikkoraportit auttavat työntekijää arvioimaan tukityötä ja tapahtuneita muutoksia. Niissä on kaikki merkittävä tieto, joista voidaan keskustella nuoren kanssa sekä neuvotteluissa. Nuorten elämää koskevia ja työntekijöitä mietityttäviä asioita kirjataan fläppi-taululle. Jokaisesta nuoresta tehdään oma muistio kerran kuukaudessa. Fläppityöskentely auttaa työntekijöitä hahmottamaan kokonaistilanteen, muistamaan hoidettavat asiat ja suunnittelemaan työtä. Nuoren kanssa tehdään tulevan kuukauden tukityön sisällöstä suunnitelma. Edellisen kuukauden tavoitteet ja niiden toteutuminen arvioidaan ja sen pohjalta suunnitelmaan kirjataan tulevien tapaamisten määrä, tavoitteet ja sisältö. Nuori ja työntekijät allekirjoittavat paperin. Tukisuunnitelma tehdään kerran tai kaksi nuoren tukisuhteen aikana ja siihen kirjoitetaan pidemmän tähtäimen tavoitteet. Miten aiotaan levittää ja juurruttaa: Projektissa opitun ja kehitetyn juurruttamiseksi pidettiin lokakuussa 2006 päätösseminaari kutsutuille vantaalaisille toimijoille ja päättäjille. Lisäksi Ehjä ry:n sisällä ja sen jäsenjärjestöissä on järjestetty kehittämis- ja työpajapäiviä. Kirjallinen tuotos on laadittu Stakesin Finsocin Hyvät
Käytännöt -mallin mukaisesti. Heta-lomakkeesta tehdään painotuote ohjeistuksineen ja se tulee käytettäväksi muiden lomakkeiden lisäksi myös Ehjä ry:n web-sivuille. Projektin toiminta on ollut reilun kolmen vuoden ajan näkyvä ja vakiintunut osa vantaalaista jälkihuoltoa ja siksi edistänyt paitsi jälkihuoltonuorten asiaa myös tuonut näkyvyyttä ja arvostusta jälkihuoltotyölle niin Vantaan kaupungin kuin Ehjä ry:n ja sitä kautta sen jäsenjärjestöjen eduksi. Käytännön juurruttamiseksi Vantaalle on tehty tarjous tuottaa tiiviin tuen jälkihuoltopalvelua vastaisuudessa ostopalveluna. Tukiryhmän jäsenet toimivat tiedonvälittäjänä omiin yksiköihinsä. Mahdollisuudesta järjestää Vantaan toimijoille seminaarin lisäksi erillisiä työpajapäiviä on keskusteltu. Hyvän käytännön arviointi Käytännön vaikuttavuudesta ja toimivuudesta on: ammattilaistietoa (AM) asiakkaan/käyttäjän tietoa (AS) tutkijan/arvioijan tietoa (T/A) Miten tieto on kerätty ja mitä se osoittaa: Tuetun asumisen käytännön vaikutuksia nuorten kannalta on arvioitu paitsi ulkopuolisen tekemän haastattelututkimuksen ja projektiraporttien avulla myös projektin eri työryhmissä ja sisäisesti. Parhaiten työtavan vaikutukset näkyvät kuitenkin nuorten arjessa yhteistyön aikana. Onnistuneen yhteistyön merkkejä ovat: 1. Tapaamiset onnistuvat sovitusti tai ne perutaan ajoissa 2. Kotikäynnit onnistuvat ja tuntuvat mielekkäiltä 3. Nuori osallistuu omiin neuvotteluihinsa 4. Nuori kertoo asioistaan, sanoo mielipiteensä, osaa pyytää apua ja ottaa tukea vastaan 5. Luottamus kasvaa molempiin työntekijöihin tukisuhteen edetessä 6. Vuorovaikutussuhde on kaksisuuntainen ja kunnioittava 7. Ristiriitatilanteet pystytään ratkaisemaan 8. Nuori kokee tulleensa autetuksi ja työntekijä kokee olleensa avuksi 9. Tukisuhde lopetetaan sovitusti läksiäisineen Nuoren elämänhallinnan paranemisesta ja itsenäistymistaitojen vahvistumisesta sekä syrjäytymiskehityksen hidastumisesta kertovat mm. vuorokausirytmin normalisoituminen, itsestä ja kodista huolehtiminen, raha-asioiden hoitaminen, viranomaisvastaisuuden väheneminen, ihmissuhteista huolehtiminen sekä päihteidenkäytön väheneminen. Työn vaikuttavuutta dokumentoidaan viikkoraporttien avulla. Niihin kirjataan yksityiskohdat tapaamisista, niiden sisällöistä, kohokohdista ja takapakista. Käytössä on kuukausisuunnitelma, johon kirjataan välitavoitteet ja erityissopimukset, sekä laajempi tukisuunnitelma. Nuoren sosiaalityöntekijä tekee asiakkaastaan aina virallisen jälkihuoltosuunnitelman, jota pohjustetaan ja päivitetään yhteispalavereissa. Tukityön vaikutukset asiakasnuorten elämässä Tukityön avulla nuoria on onnistuttu tukemaan jälkihuoltoon siirtymisessä käyttämällä aikaa tutustumiseen ja käytännön asioiden hoitamiseen. Kaikki nuoret, joiden kanssa alkutyöskentely on aloitettu, ovat jatkaneet tuen piirissä. Nuoren tapaaminen ensimmäisen neuvottelun jälkeen ilman muita aikuisia on ollut toimiva käytäntö. Nuorella on ollut mahdollisuus itsenäisesti ottaa vastuuta tapaamisista, kertoa mielipiteensä ja kysellä tuesta. Nuoria on tullut tuen piiriin lyhyellä varoitusajalla pian sen jälkeen kun he ovat osoittaneet halukkuuteensa tuen vastaanottamiseen. Mahdollisuus reagoida nopeasti on eduksi nuorille, jotka eivät kykene pitkäjänteiseen alkutyöskentelyyn.
Tiedon kulku on nuoren edun mukaista hänen siirtyessä sijaishuollosta jälkihuoltoon, jotta voidaan päättää tarkoituksenmukaisista työtavoista ja tuen muodosta. Aina kaikkea oleellista tietoa nuoren erityisvaikeuksista tai mahdollisesti aktivoituvista traumaattisista kokemuksista ei ole ollut käytettävissä. Asiakaslähetteen käyttö olisi voinut varmistaa riittävän tiedon saannin ja selkeyttänyt vastuunjakoa tiedonkeruun vaiheessa. Joissain tapauksissa nuori on siirtymävaiheessa pelannut laitoksen työntekijöiden ja jälkihuollon työntekijöiden välillä. Selkeä työnjako ja yhteistyö laitoksen henkilökunnan kanssa vähentävät pelin mahdollisuuksia ja antaa kuvan nuoren käyttäytymismalleista. Huolellisella alkuarvioinnilla voidaan vähentää epäonnistumisia ja löytää sopivampi tukimuoto tiiviin tuen sijasta. Verkostotyöllä on ajettu nuorten etuja kertomalla heille heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja olemalla heidän tukenaan neuvotteluissa, poliisikuulusteluissa tai muussa verkostoyhteistyössä. Verkostotyö on onnistunut työntekijöiden näkökulmasta hyvin, mikäli nuori on antanut luvan yhteistyöhön. Yhteistyö vanhempien kanssa on tärkeää, koska heiltä työntekijät saavat lisää ymmärrystä ja tietoa nuoren tilanteesta, ja koska vanhempien luottamus tukitoimiin heijastuu myös nuoren asenteisiin. Tarvetta vanhemmuuden tukemiselle olisi ollut enemmän kuin mihin kahden hengen tiimin mahdollisuudet riittivät. Vanhempia on tarvittaessa ohjattu hakemaan itselleen tukea. Perheen kokonaisvaltaisen tukemisen kannalta olisi ollut hyvä, jos sosiaalitoimen kanssa yhteistyössä olisi järjestetty esimerkiksi läheisneuvonpitoja. Verkostotyötä on tehty myös muiden sukulaisten kanssa, jos se on ollut nuorelle luontevaa ja tukenut hänen pärjäämistään. Nuori on hyötynyt siitä, että hänen verkostonsa on tiennyt tärkeistä asioista ja pystynyt tukemaan häntä yhtenäisesti samaan tavoitteeseen. Verkostotyötä olisi tarvittu enemmän myös esimiestasolla tiedonkulun varmistamiseksi. Nuorten motivoiminen säännöllisen päiväohjelman löytämiseksi on ollut haasteellista. Nuoria on tuettu hakeutumaan koulutukseen tai töihin. Tuki on ollut hyvin käytännöllistä kuten yhteishakupapereiden hakemista ja täyttöä, tutustumiskäyntejä tai työhaastatteluun saattoa. Aina nuoren kyvyt ja jaksaminen eivät ole riittäneet pitkäjännitteiseen opiskeluun tai työntekoon, mutta he ovat voineet saada kokemuksen siitä. Nuoria on ohjattu tutkimuksiin ja hoitamaan fyysistä vammaansa ja terveyttään sekä osalle on suositeltu toimintakyvyn kartoitusta. Nuoren motivoiminen häntä tukevien palveluiden ja toimintojen piiriin onnistuu paremmin, jos esimerkiksi oppimis- ja keskittymisvaikeuksista kärsivät nuoret on tutkittu jo ennen jälkihuoltoon siirtymistä. Nuorten asumista on turvattu keskustelemalla heidän kanssaan taloyhtiön järjestyssäännöistä, puuttumalla ilmenneisiin häiriöihin välittömästi ja olemalla tarvittaessa yhteydessä isännöintiin. Osa nuorista on kokenut hyväksi, että työntekijät käyvät säännöllisesti kotona ja ovat kertoneet sen auttaneen siisteyden ylläpidossa, vaikka itse siivoukseen ei ole aina haluttu apua. Kukaan nuorista ei ole saanut häätöä, mutta pari nuorta on saanut varoituksia. Varoituksiakin saaneita nuoria on tuettu uuden asunnon hankkimisessa. Asumisharjoittelun kokeileminen sijoitusaikana ja mahdollisuus palata sijoituspaikkaan, jos itsenäinen asuminen ei onnistu, olisi monelle nuorelle tarpeellista. Säännölliset kotikäynnit, sopimuksista kiinni pitäminen ja suunnitelmallisuus ovat osoittautuneet toiminnan kannalta välttämättömiksi. Työntekijöiden selkeät toimintatavat, nuoren kuuleminen ja eri vaihtoehdoista keskusteleminen ovat auttaneet nuorta jäsentämään omaa elämää ja opettaneet vuorovaikutustaitoja. Jos nuori peruu useita tapaamisia ja kotikäyntejä, on se usein ollut merkki siitä, että nuori pyrkii peittämään joitain vaikeuksia. Työntekijöiden on löydettävä oleelliset asiat, joissa nuorta pyritään tukemaan ja tiedon pohjalta etsittävä kullekin nuorelle sopivat palvelut. Riittävän tiedon kerääminen on työlästä, eikä tiedosta
ole hyötyä jos sopivia palvelurakenteita ei ole olemassa. Se miten keskustelut ja tehty työ on vaikuttanut nuoriin, on nähtävissä joidenkin kohdalla vasta vuosien kuluttua. Osa nuorista on osallistunut tarjottuun virkistys- ja vapaa-ajan toimintaan ja saanut niistä onnistumisen kokemuksia. Tarkoitus on, että nuori motivoituisi käymään itsenäisesti harrastuksessa ja työntekijä on vain alussa mukana. Naistyöntekijöillä on ollut luontevampaa tukea tyttöjen harrastuksia ja miestyöntekijän mallina oleminen olisi varmasti hyödyllistä pojille. Hyvän käytännön taustaa Missä kehittynyt ja kokeiltu: Lastensuojelutyön tarve on lisääntynyt vuosien kuluessa ja sen seurauksena sijaishuoltoon tulevien lasten ja nuorten määrä on kasvanut. Vuonna 2000 koko maassa kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia ja nuoria oli yhteensä 12 835. Vuonna 2004 vastaava luku oli 14 704 eli 1,1 % ikäluokasta. Vantaalla vastaava osuus oli 1,4 %. Vuonna 2000 avohuollon piirissä olevia lapsia ja nuoria oli yhteensä 49 351 eli 2,6 % ikäluokasta, mutta vuonna 2004 jo 59 912, joka vastaa 5,4 % ikäluokasta. Vantaalla tämä luku oli 6,6 % ikäluokasta (Stakes 2004). Tilastot kertovat myös nuorisotyöttömyyden, toimeentuloasiakkuuksien, koulutuksen ulkopuolelle jäämisen sekä mielenterveys- että päihdehoitokäyntien kasvusta. Esimerkiksi nuorisoasemien asiakasmäärät ovat kasvaneet vuodesta 1995 vuoteen 2004 puolitoistakertaisiksi (Tilastollinen... 2004). Kun lastensuojelun sijaishuollon asiakkuudet lisääntyvät, niin jälkihuollon tarvekin kasvaa. Avohuollon tukitoimien lisääntyminen merkitsee myös aikuistuvien nuorten tukitoimien määrän kasvua. Jälkihuolto kuuluu kiinteänä osana lastensuojeluun. Sijaishuollossa olleella lapsella/nuorella on subjektiivinen oikeus jälkihuoltoon aina 21-vuotiaaksi asti. Tämä oikeus alkaa, kun huostassa pito lopetetaan ja sijaishuolto päättyy (Lastensuojelulaki 5.8.1983). Sijaishuollon ja jälkihuollon haasteellisena tehtävänä on turvata nuoren pärjääminen kun hän siirtyy laitoksesta omilleen. Sijaishuolto ja jälkihuolto eivät ole kaksi erillistä kokonaisuutta, vaan ne tulisi nähdä lapsen ja nuoren edun mukaisesti jatkumona, jossa yhteistyölle on aikaa ja muuta resurssia. Myös yksityisten palvelujen lisääntynyt tarjonta asettaa omat paineensa koko lastensuojelutyön kehittämiselle. Vantaalla erityisesti päihteillä ja mielenterveyden häiriöillä oirehtivien jälkihuoltonuorten kanssa on törmätty tuen riittämättömyyteen tai vastaamattomuuteen. Tämän projektin suunnitteluvaiheessa vuonna 2002 olivat mukana Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimen eri yksiköiden (Lastensuojelun erityispalvelut, Jälkihuoltokeskus, Viertolan vastaanottokoti, Nuorisoasema, Nuorisopalvelut) lisäksi Kuntoutussäätiö Helsingistä ja Ehjän jäsenjärjestö Lausteen perhekuntoutuskeskus Turusta sekä projektin käytännön toteuttaja Ehjä ry. Tästä ryhmästä kaikki muut paitsi Kuntoutussäätiö ovat edelleen yhteistyöringissä vuonna 2005. Projektin tavoitteet: tukea päihteillä ja mielenterveyden häiriöillä oirehtivia lastensuojelun jälkihuoltonuoria itsenäiseen selviytymiseen kehittää tiiviin tuen asumisen malli lastensuojelun jälkihuoltoon kokeilla uusia työmenetelmiä ja kehittää työkalupakkia jälkihuollon toimijoille Projekti käynnistyi alkukesällä 2003 kahden projektityöntekijän voimin yhteistyössä Vantaan kaupungin kanssa ja rahoitus järjestyi Raha-automaattiyhdistykseltä. Projektin kohderyhmänä olivat 17 21-vuotiaat vantaalaiset tiiviin tuen tarpeessa olevat lastensuojelun jälkihuollon asiakasnuoret.
Olettamukset käytännön vaikutuksista: Projektin asiakasnuorten tiiviin tuen tarve aiheutuu päihteiden ongelmakäytöstä, mielenterveyden tai tunne-elämän ongelmista, oppimis- ja keskittymisvaikeuksista, toimettomuudesta tai työttömyydestä, asunnottomuudesta, rikoksista, velkaantumisesta sekä arjen taitojen puutteellisesta hallinnasta ja yleisestä juurettomuudesta. Tiiviin tuen käytännöllä pyritään auttamaan suurista elämänvaikeuksista kärsiviä nuoria, jotka kuitenkin kykenevät asumaan yksin tuetusti. Olettamuksena on, että moniongelmainenkin nuori kykenee ottamaan tukea vastaan, mikäli sitä hänelle tarjotaan riittävästi ja yksilöllisesti sekä hänelle itselleen tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Tuki rakennetaan tiiviin yhteistyön ja kanssakäymisen avulla ja nuorta kuulemalla sekä asteittain vastuuttamalla. Kohderyhmällä uskotaan olevan voimavaroja enemmän kuin on näkyvissä ja myönteisen kautta pyritään käsittelemään vaikeitakin asioita. Työntekijät voivat toimia peilinä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja näin auttaa nuorta muokkaamaan identiteettiään myönteiseen suuntaan. Tiiviin tuen käytännössä oleellista on läsnä oleva ja kiireetön kohtaaminen nuoren ja työntekijöiden välillä. Kuvio: projektin vaikutusolettamukset suunnitteluvaiheessa (word) Kohderyhmän määrittelyä laajennettiin heti toiminnan käynnistyttyä päihdeongelman lisäksi mielenterveysongelmiin, kun todettiin niiden kulkevan rinnakkain nuoren elämässä. Ryhmämuotoisella toiminnalla tavoiteltiin vertaistukeen perustuvaa kanssakäymistä, mutta pian huomattiin ryhmässä olemisen taitojen ja halujen olevan heikkoja. Yhteiseen tekemiseen voi tarjota mahdollisuuden, mutta tärkeämpää on tukea nuorta esim. kaverisuhteissa. Pitkään lastenkodissa asunut nuori ei välttämättä enää kaipaa työntekijän organisoimaa ryhmätoimintaa. Lausteen perhekuntoutuskeskuksen kanssa yhteistyö jäi puolestaan työntekijätasolle (tukiryhmän jäsenyys ja HETA-lomakkeen testaus) eikä sieltä tullut suoraan projektin tuen piiriin yhtään nuorta. Muilta osin vaikutusolettamukset osoittautuivat oikeiksi.