AJATTELE ITSE Hanna Vilkka Kirjallisuus: Hurtig, Laitinen, Uljas-Rautio 2010. Ajattele itse! Hirsjärvi, Remes, Sajavaara 2007: Tutki ja kirjoita Viskari 2009: Tieteellisen kirjoittamisen perusteet
TUTKIMUKSELLINEN TOIMINTA PERUSTUU: 1. TIETEELLISEEN LUKEMISEEN 2. TIETEELLISEEN KIRJOITTAMISEEN 3. ARGUMENTOINTIIN 4. KRIITTISEEN KESKUSTELUUN
TIETEELLINEN LUKEMINEN
TIETEELLINEN LUKEMINEN ON AJATTELUN TAITOA!
Tieteellinen lukutaito muodostuu ilmiöiden lukemisen taidosta, kontekstin ja teorian hahmottamisen taidosta, käsityksen ja näkemysten tekemisen erosta, numeroiden lukemisen taidosta, kuvien lukemisen taidosta, vuorovaikutuksen (sosiaalisen ympäristön) lukutaidosta ja tekstien välisen vuoropuhelun lukutaidosta.
Tieteellinen lukutaito kehittyy seuraamalla esim. luentoja, seminaareja; ajattelemalla itse uusien näkökulmien avulla, kirjoittamalla muistiinpanoja, työpapereita, esseitä ja seminaariesityksiä sekä lukemalla laaja-alaisesti tieteellisiä tekstejä eri tieteenaloilta. keskustelemalla.
Tieteellisen lukutaidon kehittyminen edellyttää ajattelun joustavuutta, asioiden esiin nostamista ja niiden tulkitsemista ja rohkeutta kysyä ja kyseenalaistaa.
TIETEELLINEN KIRJOITTAMINEN
Tieteellisen tekstin tulee olla selkeää ja luettavaa, havainnollista: rinnastuksia, vastakohtia,piirroksia, kuvioita, kaavioita, taulukoita, tekstinäytteitä tutkimusaineistosta, asiatyylistä mutta ei tylsää, kieliasultaan virheetöntä, argumentoivaa ja eettisesti kestävää.
ARGUMENTAATIO
Argumentaatio on ajattelun ja päättelyn taitoa ja se paljastuu tekstissä ja puheessa perustelutapoina. Perustelutavat, argumentaatio, luovat tekstin tai puheen uskottavuuden, vakuuttavuuden ja ymmärrettävyyden. Ne taas vaikuttavat tiedon hyödynnettävyyteen ja vastaanottoon. Argumentoivassa teksti ja puhe perustelee väitteet, osoittaa väitteet oikeaksi ja parhaimmillaan kumoaa vaihtoehtoiset väitteet.
Argumentoinnin työkaluina tekstissä ja puheessa toimivat parhaiten tutkimusalan omat käsitteet, kirjallisuus ja lähteet. Argumentoiva tyyli osoittaa suhteellisuudentajua, kulttuurista ymmärrystä ja sosiaalisten suhteiden ja kontekstin tajua. Asiayhteyteen sopimattomat auktoriteettiperustelut sekä määrään, laadun ja tarkkuuden pulmat eivät kuulu asiaan.
KRIITTINEN KESKUSTELU
Yliopisto-opiskelija ei vain vastaanota tietoa vaan keskustelee sen kanssa. Lähtökohta on uteliaisuus sekä taito ja herkkyys tehdä havaintoja, ottaa tarkasteluun asioita ja asettaa kysymyksiä. Kriittisen keskustelun kohteena on niin omat ajatukset kuin ympäristön tapahtumat, ilmiöt, asiat, puhe, kuvat, tekstit ja esineet.
Miten voi harjaantua tieteelliseen keskusteluun? Lähtökohtana on aito kiinnostus ympäröivää maailmaa ja sen tapahtumia koskevia syitä ja selityksiä kohtaan. Taitoa kyseenalaistaa yleinen mielipide tai oma totuttu käsitys. Kysymällä: miksi? Olemalla rakentavasti kriittinen omaa ja toisten ajattelua kohtaan.
Mitkä ovat tieteelliseen työskentelyyn ja sen myötä tieteelliseen asiantuntijuuteen harjaannuttavat pedagogisesti mielekkäät työvälineet? Lukupiirit Esseet Luentopäiväkirjat Ryhmätyöt Tentit esim. yksilötentit ja ryhmätentit Luennot, alustukset, konferenssit esim. kasvatustieteen päivät Alakuppila-keskustelut jne.
INNOVATIIVINEN OPISKELUTAPA Vertaisryhmä > Minä Kirjoittaminen Lukeminen Visualisointi Kollegiaalisuus Argumentointi Etiikka Kriittinen keskustelu Opettajat <