PUHUKAA ADHD:STÄ Tässä luvussa tarjotaan sekä vanhemmille että opettajille oivallisia tapoja puhua ADHDhäiriöstä, sen oireista ja vaikutuksista. Lukuun kuuluu kappaleita ADHD:n oireista ja niiden muuttumisesta kehityksen myötä. Mitä ADHD tarkoittaa? Tähän on listattu keskeistä ADHD:ta koskevaa tietoa, joka saattaa auttaa puhuttaessa siitä muiden ihmisten kanssa. ADHD Se vaikeuttaa lasta hallitsemaan omaa käytöstään. Häiriöllä on kolme peruspiirrettä: tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Häiriöllä on muitakin piirteitä, jotka voivat olla motivaation puute, turhautuminen, heikko itsetunto ja unihäiriöt. Häiriön diagnosointiin tarvitaan lääkärin, esimerkiksi psykiatrin, kattava arvio toiminnasta kotona ja koulussa. Hoitoon käytetään erilaisia menetelmiä kuten käytöksen muokkaamista, vanhempainohjausta ja lääkitystä. ADHD:n kanssa samanaikaisesti voi esiintyä muita häiriöitä kuten yleisiä tai erityisiä oppimisvaikeuksia, uhmakkuushäiriötä ja autismin kirjon häiriöitä, vaikka yli kolmanneksella niistä, joilla on ADHD, ei ole muita häiriöitä. ADHD tarkoittaa tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriötä (engl. Attention Deficit Hyperactivity Disorder). Sitä on kolmea eri alatyyppiä: tarkkaamattomuuspainotteinen, ylivilkkauspainotteinen ja tarkkamattomuus/ylivilkkaus/impulsiivisuuspainotteinen. Kyseessä on häiriö, joka vaikuttaa aivoihin. Sen syntymekanismeja ei vielä täysin ymmärretä. Tutkimustietojen mukaan se saattaa olla periytyvä. 47 48
Kenellä voi olla ADHD? 49 50
Miten ADHD vaikuttaa lapsen kasvaessa? Jotkin ADHD:n pääasiallisista oireista saattavat muuttua merkittävästi lapsen kasvaessa aikuiseksi, ja tällöin vastaavasti vaikutukset saattavat muuttua sekä nuoren että aikuisen kehittymisen suhteen. Miten tarkkaamattomuusoireet voivat muuttua? Miten ylivilkkaus- ja impulsiivisuusoireet voivat muuttua? 51 52
ADHD:n vaikutus kehittymiseen Kuinka ADHD voi vaikuttaa käyttäytymiseen? Monissa maissa ADHD-diagnoosin voi tehdä vain terveydenhuoltoalan ammattilainen (Suomessa vain lääkäri). Diagnoosi perustuu useiden eri oireiden esiintymiseen sekä kotona että koulussa vähintään kuuden kuukauden ajan. ADHD:n diagnosoinnin kriteerit ovat peräisin Yhdysvaltain psykiatrien liiton (American Psychiatric Association) julkaisusta Diagnostic and Statistics Manual vuodelta 1994 (julkaisu tunnetaan myös nimellä DSM IV). Ne perustuvat 6 12- vuotiaiden poikien oireisiin. Vaihtoehtoiset ADHD:n diagnostiset kriteerit löytyvät WHO:n ICD-10-tautiluokitusjärjestelmästä, joka otettiin käyttöön vuonna 1994. On tärkeää, että terveydenhoidon ammattilaiset osaavat tulkita oireita erilaisissa väestöryhmissä kuten esim. tytöillä ja nuoruusikäisillä. Seuraavaan taulukkoon on koottu joitain keskeistä piirrettä joilla ADHD:n kolme perusoiretta tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus voivat vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen kotona ja koulussa, ja menettelytapoja, joilla tällaiseen käytökseen voidaan vastata. 53 54
55 56
57 58
ADHD:n hoito- ja hallintavaihtoehdot ADHD:n hoito ja hallinta perustuvat laaja-alaiseen lähestymistapaan, joka jakaantuu kolmeen perusosioon. Ne ovat: käyttäytymisen ohjaaminen ja vanhempien opastaminen, yleensä ensimmäinen varteenotettava hoitovaihtoehto. lääkitys käyttäytymisen ohjaamisen, vanhempien opastamisen ja lääkityksen yhdistelmä. Lapsen lääkäri voi harkita muita hoitovaihtoehtoja, kuten neuvontaa, psykoterapiaa ja perheterapiaa, mikäli lapsella on erityisiä huolia tai hän tuntee masennusta tai ahdistuneisuutta tai jos lapsen perheen mielestä lapsi kokee huomattavia vaikeuksia esimerkiksi sisarusten kanssa. Ohjaaja voi auttaa ADHD-lasta puhumaan hänen käyttäytymisestä ja sen seurauksista ja siten lisätä lapsen itsehillintää ja toimimaan järjestäytyneemmin. Lapsiin erikoistunut terapeutti voi auttaa ADHD-lasta käsittelemään ahdistustaan pitkällä aikavälillä, ja myös auttaa häntä suhteissa omaan perheeseen. Joillain ADHD-lapsilla voi myös olla vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa. He voivat hyötyä sosiaalisten taitojen harjoittelemisesta. Se voi auttaa heitä ymmärtämään, miten heidän käyttäytymisensä vaikuttaa muihin, jolloin he voivat muuttaa käytöstään. Kognitiivista käyttäytymisterapiaa (CBT) voidaan myös harkita, jos lapsella on erityisiä käytösongelmia. Käyttäytymisen ohjaaminen ja vanhempien opastaminen Käyttäytymisen ohjaamisessa keskitytään johdonmukaisuuteen, selvään viestintään, yksiselitteisiin sääntöihin ja myönteiseen, rakentavaan lähestymistapaan. Ohjaamisen avulla voidaan saada vanhemmat huomaamaan, milloin lapsi on käyttäytynyt hyvin, ja palkitsemaan hänet. Lisäksi vanhemmat voivat oppia suhtautumaan paremmin hankalaan käyttäytymiseen. Menetelmien soveltaminen edellyttää paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta ne ovat erittäin tehokkaita. Vanhempien mielestä heillä on usein yhtä paljon opittavaa kuin heidän lapsillaan. Kasvatuspsykologit ovat useimmiten parhaita neuvomaan vanhempia käytöksen muokkaamisessa. 59 60
Vanhempainohjaus voi auttaa vanhempia tunnistamaan, mitä he haluavat saavuttaa itsensä ja lapsensa välisessä suhteessa. Vanhempien ohjaaminen onkin usein ensisijainen hoitomuoto ennen kuin muita hoitovaihtoehtoja harkitaan. Ohjaamisessa voidaan soveltaa roolileikkiä ja istuntojen välillä antaa kotitehtäviä, joiden avulla vanhemmat voivat soveltaa oppimiaan ohjeita kotioloissa. Lääkitys Lääkityksen on todettu olevan tehokasta ja hyvin siedettyä monien lapsien kohdalla. Lääkkeiden käytöstä ADHD-lasten hoitoon on eroavia mielipiteitä. Aihe on hyvin kiistanalainen; yhtenä huolenaiheena on lääkkeiden liiallinen määrääminen. Ennen lääkkeen määräämistä lääkärin pitää harkita joka lapsen kohdalla lääkityksen mahdollinen hyöty kattavan arvioinnin ja diagnoosin perusteella. Uusia lääkkeitä kehitetään jatkuvasti. Niiden tavoitteena on positiivisen vasteen maksimointi ja haittavaikutusten minimointi. Tällä hetkellä käytössä on kahteen perusryhmään kuuluvia lääkkeitä. Molempiin kuuluu sekä lyhyt- että pitkävaikutteisia valmisteita. Keskushermostostimulantit: Lyhytaikaiset stimulantit vaikuttavat tavallisesti kolmesta viiteen tuntiin kerrallaan. Vaikutuksen hävitessä oireet saattavat ilmaantua pahempina ja käytöshäiriöt palaavat. Tällaisissa tapauksissa lääke voidaan antaa useamman kerran päivässä, ja yleensä opettaja voi avustaa lääkkeen annostelussa koulupäivän aikana. Stimulanteilla voi olla haittavaikutuksia, varsinkin lääkityksen alussa. Terveydenhoitoalan ammattilaisten on laskettava oikea lääkeannos ja tarkkailtava sen vaikutuksia. Myös pitkävaikutteisia stimulantteja on saatavilla. Niiden vaikutus voi kestää jopa 12 tuntia, jolloin yksi päivittäinen annos saattaa olla riittävä. Ei-stimulanttivalmisteet toimivat eri tavalla ja niitä tarvitsee ottaa ehkä vain kerran vuorokaudessa, sillä ei-stimulanttien vaikutus kestää yleensä stimulanttien vaikutusta pidempään. Ei-stimulanteilla voi olla haittavaikutuksia. Joitain niistä ei toistaiseksi suositella alle 6-vuotiaille lapsille tutkimustiedon puuttuessa. 61 62