Suomen luonnonsuojeluliiton 14.1.2011 Pohjanmaan piiri ry MUISTUTUS Valtionkatu 1 60100 SEINÄJOKI p. 06 312 7577 pohjanmaa@sll.fi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto PL 200 65101 VAASA DRNO: LSSAVI/278/04.08/2010. ASIA: Mustaisnevan turvetuotantoa koskeva ympäristölupahakemus, Kauhajoki Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry (jäljempänä piiri) on on yksi Suomen luonnonsuojeluliittoon kuuluvasta viidestätoista alueellisesta piiristä. Pohjanmaan piirin toimialueeseen kuuluu vanhan Vaasan läänin alue. Piirin tarkoituksena on edistää luonnonsuojelua ja ympäristön tilan säilymistä mm. ottamalla kantaa ympäristöä muuttaviin hankkeisiin. Yksi voimakkaasti ympäristöä muuttavia toimia on ojittamattomien soiden käyttö turpeenottoon ja tuotannon jätevesien laskeminen vesistöön. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry jättää Mustaisnevan turpeenottohankkeesta seuraavanlaisen muistutuksen: Taustaa: Hakemus on kokonaisuudessaan sekava ja varsin heikkotasoinen, vaikka se on alan konsulttityönä tehty. Hakemuksessa on monia asiavirheitä, joita on korjattu jälkeenpäin ja tekstissä on vääriä paikannimiä useaan otteeseen, jotka ovat peräisin ilmeisesti toisista lupahankkeista, joita on käytetty tämän hakemuksen pohjana. Suosta on esitetty perustietoja, jotka pohjautuvat pääosin vanhoihin GTK:n turveselvityksiin 80-luvulta ja siten Mustaisnevan alue on esitetty yhdeksi laajaksi 2180ha:n suoalueeksi, joka ei käytännössä pidä paikkaansa, koska pintaalassa on mukana laajasti myös ojitettuja metsämaita. Kauhajoen Mustaisnevan alue jakaantuu selkeästi kahdeksi laajaksi suoalueeksi. Pohjoisempana oleva noin 600 ha laajuinen suo on täysin turpeenottotoiminnan piirissä ja eteläisempi osuus suosta on selkeästi erillään oleva, laaja ja täysin luonnontilainen suokokonaisuus. Alueita rajaa tie sekä metsäalue ja välimatkaa soilla on noin 1 km. Hakija on kuitenkin antanut ymmärtää, että nyt haettava turpeenottoalue olisi jotenkin samaa Mustaisnevan kokonaisuutta kuin turvetuotannossa oleva alue. Nyt käsiteltävällä suoalueella ei ole minkäänlaista turpeenottoa, vaan kyseessä on noin 700 hehtaarin (~1,5 x 4 km) laajuinen lampien, kermien ja keidassuon muodostama luonnontilainen suokokonaisuus, joka on monipuolisimpia soita koko maakunnassa, jotka ovat suojelun ulkopuolella. Suolla on valtakunnan tason suojelumerkitystä. Jostakin syystä tämän tasoinen, erittäin merkittävä suo on jäänyt soidensuojeluohjelmasta pois kuten muutamat muutkin edustavat suot
alueellamme. Mustaisneva on siis ollut varauksessa valtion soidensuojeluohjelmiin 70-luvulla, josta on viittaus mm. GTK:n turvevarakartoituksessa. Suo on aikanaan soidensuojelun perusohjelman valmistelun yhteydessä hyvin perustellusti arvioitu valtakunnan tason kohteeksi. Suolla erityisen arvokasta on suoyhdistymätason edustavuus ja monimuotoisuus. Suon eteläosassa on edustava kilpikeidas, ja pohjoisosa taas on laajalti laakiokeidasta. Reunoilla on useita viettokeitaita. Laakiokeidassuo on varsinaisen esiintymisalueensa ulkopuolella, mutta kun paikalliset topografis-hydrologiset olosuhteet ovat sopivat, voi myös Etelä-Pohjanmaalla suo muodostua laakiokeitaaksi. Vastaava on myös Laihian Levanevalla. Suolla on myös erikoinen kasvilajistopiirre. Keidassuon kuljujen reunamilla kasvaa monin paikoin kurjenrahkasammal (Sphagnum pulchrum), jota on Suomessa keidassuolta löytynyt Mustaisnevan lisäksi vain Kauhanevalta ja Lauhan Kärkikeitaalta (suojelualueita molemmat). Laji ei sinänsä ole uhanalainen, joskin keidassuovyöhykkeellä melko harvinainen. Mitään tarkempia kasvillisuustutkimuksia tai kasvistotutkimuksia suolla ei ole tehty. (sähköpostiposti Raimo Heikkilä / SYKE 2011) Mustaisneva on luonnontilainen suo, jossa on merkittäviä luontoarvoja ja sillä on suurta merkitystä luonnolle. Suon laajuuteen nähden vähäisillä reunaojilla ei ole suon kokonaisuuteen sanottavaa merkitystä. Mustaisneva on linnustoltaan rikas ja sieltä on tavattu EU:n direktiivilajeja (79/409 EEC), sekä muita vähälukuisia tai taantuvia lintulajeja, joita ei tosin luontokartoituksessa tavattu lainkaan. Vedet: Valumavedet kulkevat suolta metsäojia pitkin Katinhännänojaan ja sieltä Karijokeen, jota Luovankylän yläosalla kutsutaan Jokiperänjoeksi. Maantieteellisesti on kyse kuitenkin Karijoesta ja sen yläosasta, joka on Isojoki- Lapväärtinjoen toiseksi suurin sivuhaara. Karijoen valuma-alueella on koko Isojoki-Lapväärtinjoen alueen suurin suhteellinen turvetuotannon osuus, joka on 3%. Sitä on pidettävä vesistön kokoon nähden merkittävänä, eikä sitä tule kasvattaa nykyisestä. Valumavedet suolta laskevan luoteeseen, jossa osa vesistä kulkee yksityisen vapaa-ajanasunnon tarpeisiin kaivetun lammen läpi. Nykyisin luonnontilaiselta suolta tuskin tulee sanottavasti ravinteita tai kiintoainesta, joka hankaloittaisi lampien käyttöä. Jatkossa kuitenkin turpeenottoalueen valumavedetkin johdettaisiin lampien läpi. On täysin selvää, että nämä lammet tulevat toimimaan myös saostusaltaana vedessä kulkevalle kiintoainekselle, etenkin suon valmisteluvaiheessa. Hakijalla ei ole ollut käytettävissä alueen virtaamatietoja vaan niihin on sovellettu Norrskogsdiken ja Koskutjoen virtaamia, jotka ovat valuma-alueeltaan täysin erilaisia, esimerkiksi Koskutjoen järvisyys on huomattavasti Karijokea suurempi. Alueen vedenlaatu poikkeaa myös varmasti Mustaisnevan vedenlaadusta ja suunnittelu onkin tehty teoreettisia arvoja käyttäen. Laskennallisia ravinne- ja kiintoainespitoisuuksia käyttäen keskimääräisillä päästöarvoilla ei päästä todelliseen kuormitukseen, johon vaikuttaa suokohtaisesti mm. turpeen maatumisaste. Soiden kuormitus pääsääntöisesti lisääntyy vuosien myötä, kun vähemmän maatunut aines pintakerroksista on otettu pois ja syvemmistä kerroksista aletaan hyödyntää maatuneempia turvekerroksia. Tästä seuraa varsinkin tuotantokauden sateiden aikaan se, että tuotantoalueelle kerääntyneet vedet on johdettava mahdollisimman nopeasti vesistöön ja
kiintoaineskuormitus on tällöin korkeimmillaan, kuten kevät- ja syyssateidenkin aikana. Kiintoaineksen määräksi on teoreettisesti esitetty noin 273 kg/a vesistöön johdettavaksi. Kuitenkin on huomioitava, että kyseessä on kuiva-aineena ilmoitettu määrä, joka veteen joutuessaan imee noin 20 kertaisen määrän vettä itseensä, ollen noin 5500 kg/v. Tuotannon jatkuessa 20 vuotta, on vesistöön kulkenut kiintoainetta noin 100 tonnia. Lisäksi liuenneen humuksen määrä kasvaa nykyisestä. Perinteisellä vesinäytteenotolla ei nykyisin kyetä saamaan riittävän luotettavaa näytettä vesistöön kulkevasta kiintoaineen oikeasta määrästä ja siten kiintoaineen määrä onkin hyvin epämääräisen tiedon varassa, samoin kuin arviot vuosikuormituksen osalta. Pintavalutuskenttä on tuotantokauden aikana toiminnassa ja muuna aikana se on vapaavirtaukseen perustuva. Hakemuksessa esitetään, että vettä varastoidaan tuotantoalueelle ja ojiin, mutta minkäänlaista varastokapasiteettia ei mainita. Todellisuudessa ojastoihin ei kyetä varastoimaan sanottavaa määrää vesiä eikä tuotantoalueelle ainakaan alkuvaiheessa varastoidu mainittavaa määrää, jolloin lähes kaikki tuotantokauden ulkopuoliset vedet ovat vain perusvesiensuojelun tasolla eli saostusaltaan kautta kulkevia vesiä. Hakemuksessa on erikseen mainittu rakenteesta, jota kautta vesi voidaan ohjata pintavalutuskentän ohi tuotantokauden ulkopuolella. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ylivirtaamavesien käsittely on täysin puutteellista. Vesienkäsittely on siis kaikkein heikointa juuri silloin, kun kuormitus on kaikkein suurimmillaan. Miten voidaan siten valvoa, että vedet johdetaan myös tuotantokaudellakin pumppaamon kautta, jos ohitusmahdollisuus on aina olemassa? Lähimmälle pohjavesialueelle turpeenottoalueelta on matkaa useita kilometrejä, mutta Teuvan Luovankylään vesi otetaan noin 1,5 km päästä Katinhännän läheltä olevilta Poskanlähteiltä. Pohjaveden muodostumisalueesta ei ole tietoa. Lähellä sijaitsevasta kokonaisen kylän vedenhankinnasta ei ole hakemuksessa mainittu lainkaan. Kalasto: Karijoen kalastotiedot on esitetty vajavaisesti ja vähätellen. Kalaston osalta lisäselvityksiä tulisi tehdä ennen kuin hakemuksen jatkokäsittelyyn on tarkempia perusteita. Hakemuksessa mainitaan, että kutualueita ei ole lähellä eikä alueella ole kalataloudellista merkitystä. Ne ovat väittämiä jotka eivät pidä paikkaansa. Karijoen luontaiseen kalakantaan kuuluu vähempiarvoisten (särki, ahven, kiiski, hauki ja made) lisäksi kivennuoliainen, kivisimppu, pikkunahkiainen, harjus ja taimen. Näiden lisäksi Karijoesta on tavattu myös rapuja. Taimen ei ole hakemuksessa väitetysti istutusperäinen vaan joen omaa kantaa, joka lisääntyy luontaisesti joen yläosilla saakka. Todistettavasti taimenella on kutualueita ainakin enintään 2 km Katinhännänojan haaran alapuolella, mutta hyvin todennäköisesti laji nousee ainakin osittain kutemaan myös joen yläosaan Mortikanojalle saakka. Katinhännänojan kelvollisuus taimenen kutualueeksi tulee selvittää nykyistä tarkemmin. Yleistä on, että taimenet pyrkivät lisääntymään hyvin ylös puroihin ja jopa metsäojiksi luokiteltaviin paikkoihin vedenlaadun niin salliessa. Karijoessa lisääntyvä taimen on Isojoen alkuperäistä kantaa olevaa luonnonvaraista taimenta, jolla on todennäköisesti sama perimä kuin joen meritaimenkannalla. Juuri valmistuneessa uhanalaisten lajien uusimmassa arviossa 2010 merivaelteiset taimenkannat on määritelty äärimmäisen
uhanalaisiksi (CR). Tutkitusti myös Isojen meritaimen nousee Karijoen haaraan kutemaan, joten Karijokea tulee pitää merkityksellisenä meritaimenen lisääntymisjokena. Kalastusta harrastetaan vähäisesti, mutta kutualueilta syntyneet kalat saattavat vaeltaa alas ja siten olla merkittäviä vaelluskaloja sekä vapaa-ajankalastajien saaliskaloja. Hakijan olisi tullut laatia alapuolisesta vesistöstä luotettava kalataloudellinen selvitys, alueelta, johon turpeenoton katsotaan vaikuttavan. Pelkkä kalastuskysely ei ole riittävä, koska yleisesti kalastuskuntien tiedot hallinnoimistaan alueista ovat melko heikot, erityisesti vähän kalastetuilla alueilla. Suo: Suotyypeiksi on määritetty luontoselvityksessä keidasräme, kuljuneva (NT) ja isovarpuräme (NT), joiden häviäminen eteläisen Suomen luonnossa on ollut hyvin voimakasta viimeisten vuosikymmenten aikana. Keidasrämeiden osuus on enää noin 50% ja isovarpurämeiden 20% siitä, mitä niitä ollut 50-luvulla, koska etenkin ojitukset ovat tuhonneet ko. suotyyppejä paljon. Erityisesti Satakunnassa ja Eteläisellä Pohjanmaalla keidasrämeiden monipuolisuutta lisää huomattavassa määrin kuljuneva -suotyypin esiintyminen keidasrämealueilla. Suomen raportissa EU:lle luontodirektiivin toimeenpanosta lajeittain ja luontotyypeittäin 2001-2006 on esitetty, että keidassoiden suotuisan suojelutason kokonaisarvio on maassamme epäsuotuisan huonolla tasolla ja tulevaisuutta ajatellen riittämättömällä tasolla. http://www.ymparisto.fi/download.asp? contentid=93831&lan=fi EU:n luontodirektiiviä noudatettaessa olisi hankealueen muistakin luontoarvoista kuin kasvillisuudesta ja linnustosta olla luotettava selvitys. Hyönteisselvitys (erityisesti perhoset) ovat jääneet huomioimatta. Muuta uhanalaislajistoa ei ole selvitetty lainkaan (matelijat, lepakot, nisäkkäät ym.). EU:n luonto- ja lintudirektiivi koskettaa kaikkia lajiryhmiä ja selvitykset olisi tullut tehdä koko vaikutusalueen ja lajiryhmät kattavasti. Siten hakemusta tulee pitää puutteellisena eikä voida vakuuttua siitä, että hanke ei vaarantaisi EU:n suojelemia lajiryhmiä ja lajien suotuisan suojelutason saavuttamista. Laadittu luontoselvitys on varsin vaatimaton ja siinä on tarkasteltu vain turvetuotantoon haettavaa aluetta eikä ole selvitetty tuotannon vaikutusalueen luontoarvoja. Linnustoselvitys on tehty täysin väärään aikaan, heinäkuun lopussa. Myös kasvillisuusselvitys on ylimalkainen. Linnuston osalta Mustaisnevalta tavataan vuosittain retkeilijöiden toimesta lukuisa määrä eri lajeja, jotka ovat taantuneita ja huomionarvoisia. Tavattuja lajeja vuonna 2010 ovat mm. laulujoutsen, teeri, mustakurkku-uikku, kuikka, kalasääski, kapustarinta, suokukko, liro, pikkulokki, kalatiira, lapintiira, jne. Nämä lajit on havaittu pelkillä käynneillä suolla ilman kartoituksen omaista selvitystä. Vuonna 1979 suolta on tehty linnustoselvitystä, jonka jälkeen sitä ei ole uudistettu. Suon linnusto on asiantuntija-arvion mukaan kuitenkin monipuolistunut kartoituksen jälkeisinä vuosikymmeninä. Tehdyssä kartoituksessa tavattiin 47 lajia (liite), joista nykyisten luokitusten mukaan uhanalaisluokituksen omaavia tai EU:n lintudirektiivin lajeja ovat sinisuohaukka, riekko ja vesipääsky. Vuodelta 1996 on harrastajalta saatu tieto kaakkurista ja vuoteen 2000 saakka suolla on pesinyt kalasääksi, jonka jälkeen pesä on osin tuhoutunut. Suurin osa lajeista todennäköisesti löytyy suolta vielä nykyisinkin. Suo on koko laajuudessaan merkittävä virkistys- ja metsästysalue laajalle väkijoukolle. Mustaisnevaa on pidetty pitkään Päntäneläisten omana suona, jossa on marjastettu ja metsästetty ja jopa kalastettu. Metsästyksen osalta se on
ainoa laajempi suoalue Päntäneen metsästysseuran alueella, jossa voi metsästää mm. metsähanhia. Marjastuksen osalta syksyisin suolla on kymmeniä marjastajia sadosta riippuen. Alue on lakkasuona tiedetty. Suolla on useita allikoita, lampia ja Mustaisjärvi, jotka nostavat suon moniluotoisuutta ja arvoa luonnonkannalta merkittäväksi kokonaisuudeksi. Myös turpeenottoon haettavan alueen etelä- ja pohjoispuolella, alueen välittömässä läheisyydessä on pieniä lampia, jotka ovat Vesilain 15 a) mukaisia vesistöä vähäisempiä kohteita ja joiden tilaa ei saa heikentää. Myös haettavalla alueella saattaa esiintyä pieniä allikoita, ainakin kausikuivia kuljuja, joiden tulkinta vesilain mukaisiksi kohteiksi tulee varmentaa. Turvetuotantoalueen ympäristölupaa tarkastellaan yleisesti hakemus kerrallaan, koskien vain kyseistä palstaa. Mustaisnevan tapauksessa on tuotava voimakkaasti esiin se tosiasia, että nyt ollaan hakemassa suolle ensimmäistä turpeenottolupaa, jolla on merkittävä vaikutus koko suon tulevaisuuteen. Tiedossa on, että suolla on ainakin 100 ha alueita, joissa on kiinnostusta aloittaa turpeenotto, mikäli suon hyödyntäminen osoittautuu mahdolliseksi luvan saannin osalta. Turpeenottoon suunnitellut palstan pituus ja kapeus aiheuttaa suuren reunavaikutuksen, jolloin ojitus aiheuttaa myös eniten suon kuivumista tuotantoalueen ulkopuolellakin. Varsinaisista eristysojista ei hakemuksessa ole selkeää mainintaa, joten johdetaanko pintavalutuskentälle myös tuotantoalueen ulkopuolisia vesiä? Turpeenotto: Pölyn ja melun merkitystä ei pidetä suurena. On kuitenkin huomioitava, että lähimmillään noin 400 m päässä luoteessa on avoimella paikalla vapaaajanasunto, jota käytetään erittäin runsaasti. Kaakkois- ja itätuuli haittaavat silloin kohdetta eniten, jolloin pölyhaitta on täysin mahdollinen. Erityisesti on huomioitava melu. Vaikka hakemuksessa esitetään, että 300 m päässä melu voi olla todennäköisesti vain 50 db, on myös mahdollista, että toiminta eräissä olosuhteissa saattaa ylittää vapaa-ajanasutukselle määrätyn 40 db:n rajan yöaikaan (Vne päätös melun ohjearvoista (993/1992)). Aumamuovijätteen käyttöä teiden pohjiin ei tule hyväksyä, koska se ei ole jätelainsäädännön mukaista. Kaavoitus ja ohjauskeinot: Etelä-Pohjanmaan 23.5.2005 vahvistetussa maakuntakaavassa Isojoki- Lapväärtinjoen valuma-alueella turvetuotantoa koskee suunnittelumääräys IV, jonka mukaan kokonaiskuormitusta on pyrittävä vähentämään. Tähän tavoitteeseen ei päästä koko ajan lisäämällä turvetuotantoa. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan turvetuotannon suunnittelumääräys I on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kanssa samansuuntaisia. Kummassakin määräyksessä korostetaan, että turvetuotantokäyttöön tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja tai sellaisia soita joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole valtakunnallisesti tai seudullisesti merkittäviä. EU:n vesipuitedirektiiviin (2000/60/EY) liittyvään alueelliseen vesienhoitosuunnitelmaan on esitetty Isojoki-Lapväärtinjoen kuormituksen alentamistarpeen olevan noin 30% ravinnekuormituksesta. Tavoitteen mukaan jokialueen tulisi olla luokittelun mukaan hyvässä tilassa vuoteen 2015
mennessä. EU:n vesipuitedirektiivin tavoite pinta- ja pohjavesien hyvän tilan saavuttamisesta vuoteen 2015 mennessä koskettaa myös Isojokea, jonka vesien hyvä tila saavutetaan vuoteen 2015 mennessä, ellei sen tilaa heikennetä nykyisestä. Isojoki-Lapväärtinjoki on yksin ainoa Etelä-Pohjanmaan joki, joissa hyväksi luokiteltu tavoitetila voitaisiin saavuttaa laajamittaisella yhteistyöllä ja vesistökuormituksen alentamisella. Isojoen-Lapväärtinjoki on alueellisesti ja myös valtakunnallisesti erittäin merkittävä jokialue sen monipuolisen ekologian vuoksi. Siksi jokialueeseen kohdistuvia haitallisia toimia pitää vähentää. Isojoessa on mm. merkittävä meritaimenkanta ja uhanalainen jokihelmisimpukka. Jokeen nousee harjus, nahkiainen, meritaimen ja siika. Isojoki-Lapväärtinjoen valuma-alue on myös Natura- vesistö, jonka kuormitusta ei tule lisätä nykyisestä. Jokialue kuuluu myös kansainväliseen Project Aqua -hankkeeseen, jonka perusteella joki on jatkuvan tutkimuksen ja vesiensuojelutyön kohteena. Vesistön meritaimenkanta on valtakunnallisesti arvokas, sillä se on yksi maamme viidestä jäljellä olevasta alkuperäistä ja luontaisesti lisääntyvästä taimenkannasta. Joessa esiintyy useita harvinaisia ja uhanalaisia lajeja esimerkiksi eräitä koskikorento- ja vesiperhoslajeja sekä nilviäisiä. Lisäksi jokialueen vaikutuspiirissä esiintyy alueellisesti uhanalaisista kalakannoista *merikutunen harjus (äärimmäisen uhanalainen, punainen kirja 2010) ja vaeltava harjuskanta. *)(http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=74220&lan=fi) Esitämme, että Mustaisnevan turpeenottohankeelle edellä olevien perusteluiden pohjalta ei myönnetä turpeenottolupaa. Seinäjoella 14.1.2011 Seppo J Ojala Puheenjohtaja Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Teemu Tuovinen Aluesihteeri LIITTEET Karttaliite Mustaisnevan linnusto
Kuva 1. Mustaisneva väärävärikuvassa. KARTTALIITE
Kuva 2. Mustaisneva vääräväri-ilmakuvassa. Laaja ja monimuotoinen suokokonaisuus erottuu alueen metsien ja peltojen kirjosta erityisen upeana allikoiden ja keidaskermien kokonaisuutena Kuva 3. Turpeenottoon nyt haettava ala tarkassa ilma-väärävärikuvassa.
Kuva 4. Mustaisneva peruskartalla 1:40000.
Kauhajoen Mustaisnevan linnusto (Ismo Nousiainen, joulukuu 2010) Kauhajoen lounaisosassa sijaitseva Mustaisneva on yksi kunnan arvokkaimmista lintusoista, vaikka se ei ole mukana missään suojeluohjelmassa. Mustaisneva on laaja, keskeisiltä osiltaan luonnontilainen suoalue. Ainoastaan suon reunaosien luonnontilaisuus on menetetty ojittamisen vuoksi. Mustaisnevalla on kaksi allikkoaluetta, joiden väliin sijoittuu nevan suurin lampi Mustaisjärvi. Pohjoisella allikkoalueella on neljä isohkoa lampea melko tiiviissä ryhmässä. Eteläinen allikkoalue muodostuu suuresta joukosta pieniä allikoita ja vesialtaita, joista osa kuivuu kesän aikana. Mustaisnevan maisemaa hallitsevat harvassa kasvavat rämemännyt, jotka ovat paikoin kasvaneet varsin suuriksi. Paikoitellen nevan yleisilme on puiden niukkuuden vuoksi hyvin avoin. Suon keskeiset osat ovat monin osin hyvin vaikeakulkuisia. Mustaisnevan linnustoa on kartoitettu varsin laajasti vuonna 1979 (Virtanen ja Lappinen), mutta kartoitus on kattanut vain suon ydinosat ja havaintojen tulkinta on ollut varsin tiukka. Tämän kartoituksen jälkeen Mustaisnevan linnustossa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Huomion arvoista on että, linnusto näyttää monipuolistuneen, mikä lisää suon arvoa entisestään. Linnuston muutoksista on kertynyt havaintoja ainoastaan nevalle tehdyillä satunnaisilla retkillä, joten uusi linnustokartoitus olisi tarpeen tehdä pikimmiten. Taulukko 1. Mustaisnevan pesimälinnusto parimäärät ja muut havainto (+) vuoden 1979 laskennassa. Toisessa sarakkeessa arvio lajin esiintymisen nykytilanteesta sisältäen myös lepäilevät, ruokailevat ja soidintavat lajit. Nykytilanteen arvioinnissa on käytetty lähinnä viime vuosien (tai 2000-luvun) havaintoja. Laji 1979 Nykytilanne Laulujoutsen - Pesimälaji ainakin vuodesta 2009 alkaen, pesimättömiä ja sulkivia liikkuu nevalla läpi kesän. Metsähanhi + Mahdollisesti voinut jopa pesiä satunnaisesti. Mustaisneva on lajille tärkeä muutonaikainen levähdyspaikka. Tavi 3 Useampi pari pesii suolla vuosittain. Sinisorsa 3 Useampi pari pesii suolla vuosittain. Tukkasotka + Muutama pari pesinee suolla jokseenkin vuosittain (2009 ainakin 2 paria). Telkkä + Useampi pari pesii vuosittain nevalle tuoduissa pöntöissä. Kuikka 1 Pesii nevalla edelleen, mutta ei ilmeisesti joka vuosi. Mustakurkku-uikku - Pesimälaji, viime vuosina pesijöitä on ollut ainakin 3 paria. Riekko 3 Neva on riekolle tärkeä pesimäalue lajin levinneisyyden etelärajoilla, mutta parimäärän arviointi vaatisi oman kartoituksen. Teeri + Kymmenet teeret kokoontuvat suolle soitimelle keväin syksyin, poikueita liikkuu reunarämeillä. Sääksi + Pesi suolla 1990-luvulla, pesivän parin paluuta odotetaan tekopesän korjaamisen myötä. Sinisuohaukka + Saalistaa suolla ja voi pesiä suon reunaosissa. Tuulihaukka + Pesii nevalla ainakin hyvinä myyrävuosina (esim. 2009), muina vuosina nähdään ainakin saalistamassa. Kurki 3 Pesimäkanta ehkä vahvistunut, lisäksi kymmeniä kurkia muuttoaikaan lepäilemässä ja kesän luppoparvissa. Kapustarinta 22 Laji on edelleen näkyvä ja kuuluva osa nevan pesimälajistoa. Parimäärän muutoksesta ei arviota. Töyhtöhyyppä 7 Parimäärä ennallaan tai hieman vähentynyt, nevan parhaalla lintualueella ainakin 4 pesimäparia edelleen. Suosirri - Nevalla tavattu satunnaisesti muutolla pysähtyneitä yksilöitä, esimerkiksi 2010. Suokukko 8 Uhanalaisen lajin tärkeä pesäpaikka, pesiviä pareja edelleen ainakin 4-6. Taivaanvuohi + Mahdollisesti pesii suonlaidoilla. Mustapyrstökuiri - Suupohjan soiden uusimpia pesimälajeja, jolla ollut reviiri ainakin kesällä 2009. Pikkukuovi - Vakiintunut pesimälajiksi, joka suon näkyvimpiä ja kuuluvimpia kesälajeja; pesiviä pareja vähintään 6. Kuovi 7 Taantunut laji, jonka parimäärä nykyisin ehkä 2-3. Mustaviklo - Tavattu satunnaisesti muuttoaikaan, jopa pesiminen mahdollisuuksien rajoissa. Punajalkaviklo 3 Äänekkäitä punajalkavikloja pesii edelleen vähintään yksi pari vuosittain. Valkoviklo - Pesii nevalla tai sen lähiympäristössä, varoittelevia lintuja esimerkiksi kesällä 2010. Liro 22 Tärkeä pesimälaji edelleen, vaikka pesivien lirojen määrä on ehkä vähentynyt; vaatisi kuitenkin tarkemman laskennan. Vesipääsky + Ei tuoreita havaintoja, joskin retkeilyaktiivisuus melko vähäistä. Pikkulokki - Tavattu nevalla pesimäaikaan kesällä 2009, ilmeisesti ruokailemassa. Naurulokki 5 Monelta nevalta kadonnut laji pesii edelleen Mustaisnevalla, kesällä 2010 arviolta 10 paria. Kalalokki 2 Soiden yleisin lokkilaji pesii edelleen Mustaisnevalla, nyt noin viiden parin voimin. Selkälokki + Nevalla käy satunnaisen säännöllisesti ruokailevia selkälokkeja. Harmaalokki 35 Yksi harvoista Suupohjan elinvoimista yhdyskunnista, joskin parimäärä vähentynyt (nyt noin 10-14 pesivää paria). Kalatiira - Kalatiirat pesivät nevalla nykyisin vuosittain yhden tai muutaman parin voimin. Käki 1 Nevan varpuslintujen pesissä loisii useampi käki vuosittain. Suopöllö - Suopöllö saalistaa ja mahdollisesti pesii nevalla parhaina myyrävuosina (esim. 2009). Kiuru + Vähälukuinen laji, jolla yksi tai muutama reviiri suon avoimissa osissa. Metsäkirvinen 2 Varsin yleinen pesijä rämeillä. Niittykirvinen 52 Edelleen nevan runsaslukuisin pesivä varpuslintu. Keltavästäräkki 42 Useita pesiviä pareja, mutta parimäärä lienee vähentynyt selvästi. Västäräkki 3 Parimäärä lienee nykyisin isompi. Pajulintu - Pesii nevalla ja rämereunoilla. Peippo - Pesii nevalla ja rämereunoilla. Isolepinkäinen + Isolepinkäinen pesii nevalla ainakin hyvinä ravintovuosina. Varis 1 Varispari pesii edelleen nevalla. Korppi + Suon reunametsissä pesivät korpit ovat näkyvä ja kuuluva osa suon linnustoa. Isokäpylintu - Ainakin hyvinä käpyvuosina pesii suon reunarämeillä. Pohjansirkku - Pesinee rämereunoilla, joilta kertynyt muutamia satunnaishavaintoja.
Kirjallisuus Virtanen, Pasi & Lappinen, Kimmo, 1979. Mustaisnevan linnusto 1979. Hippiäinen 9(2): 23-28.