VALMISTELUMUISTIO 16.12.2002 Y H D Y S K U N T A T E K N I I K K A LÄHTÖKOHDAT JA ALUSTAVAT TAVOITTEET 16.12.2002
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 1 (32) SISÄLLYSLUETTELO YHDYSKUNTATEKNIIKKA 1 ENERGIAHUOLTO...2 1.1 ENERGIANTUOTANTO...2 1.2 VOIMANSIIRTOLINJAT...6 1.3 SÄHKÖASEMAT...9 1.4 KAASUVERKOSTO...11 2 VESIHUOLTO...13 2.1 VEDENHANKINTA...13 2.2 JÄTEVEDET...14 2.3 VESIHUOLLON KEHITYS...15 3 JÄTEHUOLTO...17 3.1 YTV:N JÄTEHUOLTOSTRATEGIA...17 3.2 JÄTEHUOLLON TILANNE TÄNÄÄN...18 3.3 PILAANTUNEET MAAT...20 3.4 VOIMALAITOSTUHKA...21 3.5 RAKENNUSJÄTE...22 3.6 YLIJÄÄMÄMAIDEN LÄJITYSALUEET...23 3.7 LUMENKAATOPAIKAT...24 4 VARIKOT JA TUKIKOHDAT...26 4.1 LINJA-AUTOVARIKOT...26 4.2 TIELAITOKSEN VARIKOT...27 4.3 KAUPUNGIN VARIKOT JA TUKIKOHDAT...27 16.12.2002 1
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 2 (32) 1 ENERGIAHUOLTO 1.1 Energiantuotanto Yleiskaavassa 1992 on varauduttu mahdolliseen uuden voimalaitoksen aluetarpeisiin, samoin siinä on otettu hyvin huomioon valtakunnalliset ja alueelliset voimansiirtoverkostot ja niiden linjaukset kaupungin alueella. Yleiskaavassa 1992 on osoitettu Vantaan Energia Oy:n Martinlaakson voimalaitos ET-alueena. Martinlaakson voimalaitos on osoitettu maakuntakaavaluonnoksessa myös energianhuollon kohteeksi. Martinlaakson voimalaitos käyttää sekä maakaasua että kivihiiltä polttoaineena. Parhaillaan on käynnissä kaasutuslaitoksen suunnittelu, jossa energiantuotanto perustuu jätteiden kaasuttamisessa syntyvän tuotekaasun polttoon. Jätteillä korvattaisiin kivihiilen käyttöä energiatuotannossa. Jätteiden vastaanottoasema sijoittuu yleiskaavan mukaiselle EValueelle, tältä osin yleiskaavaa on tarkistettava. Kuva 1. Ote maakuntakaavaluonnoksesta (28.1.2002), Martinlaakson voimalaitoksen ja Långmossenbergenin energianhuollon kohteet ympyröity. 16.12.2002 2
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 3 (32) Långmossebergenissa on varattu ET-alue uuden voimalaitoksen tarpeisiin. Långmossebergen on osoitettu maakuntakaavaluonnoksessa myös energianhuollon kohteeksi. Vantaan Energia Oy on ilmoittanut tarvitsevansa varausta edelleen. Tällä hetkellä Lohja Rudus ja Tielaitos louhivat alueen rakennuskelpoiseksi. Uutta voimalaitosta ei ole tarvetta rakentaa ainakaan ennen vuotta 2010. Lisäksi Vantaan Energia Oy tarvitsee Keski-Vantaalle aluevarauksen lämpökeskusta varten. Keski-Vantaan lämpökeskuksella tyydytetään kasvavan Aviapoliksen lämpötarpeita. Vantaalla tarvitaan keskimäärin yksi uusi lämpökeskus 10 vuoden välein. 10-15 vuoden tähtäimellä riittänevät nykyiset laitokset ja niiden laajennukset. Nykyisen yleiskaavan mukaisia aluevarauksia tai uutta lämpökeskusaluevarausta Keski-Vantaalle tarvittaneen vasta vuoden 2015 jälkeen. Kuva 2. Vantaan Energia Oy:n energiantuotantolaitokset ja lämmönsiirrinasemat Vantaalla (lähde: Vantaan Energia Oy). 16.12.2002 3
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 4 (32) Taulukko 1. Rakennetut tai suunnitellut energiantuotantolaitokset ja niiden yleiskaavatilanne Energiantuotantolaitos Haltija Toteutustilanne Yleiskaavatilanne Martinlaakson voimalaitos ja sähköasema Vantaan Energia Oy käytössä ET-alue, laajennus EV-alueella Långmossebergen / voimalaitosvaraumatta Vantaan Energia Oy rakenta- ET-alue Katriinan sairaala, kaasumoottorivoimalaitokset Vantaan Energia Oy käytössä PY-alueella Åbyn lämpökeskusvaraus Vantaan Energia Oy rakentamatta ET-alue Pähkinänrinteen lämpökeskus Vantaan Energia Oy käytössä Et-kohde Myyrmäen lämpökeskus Vantaan Energia Oy rakennettu, ET-alue ei käytössä Maarinkunnaan lämpökeskus Vantaan Energia Oy käytössä ET-alue Hakunilan lämpökeskus, Käärmekallio Vantaan Energia Oy käytössä ET-alue Fazer, lämpökeskus Vantaan Energia Oy käytössä T-alueella Koivukylän lämpökeskus Vantaan Energia Oy käytössä Et-kohde Metsolan tilapäinen lämpökeskus Vantaan Energia Oy käytössä TY-alueella yksityisellä vuokramaalla Koirapuiston lämpökeskusvaraus Vantaan Energia Oy rakentamatta ET-alue Keski-Vantaan lämpökeskus Vantaan Energia Oy rakentamatta Uusi tarve Lentokenttä lämpökeskusvaraus Ilmailulaitos käytössä LL-alue Vantaan Energia Oy:lla on lisäksi kaksi lämmönsiirrinasemaa: Rajatorpan lämmönsiirrinasema (yleiskaavassa VL-aluetta) ja Heidehofin lämmönsiirrinasema (yleiskaavassa AP-aluetta). Vantaan Energia Oy ei tarvitse Korsossa kahta lämpökeskusta. Koirapuisto on syytä säilyttää varauksena, jos Metsolassa Peltomyyränkujalla oleva tilapäinen lämpökeskus joudutaan lopettamaan. Korson keskustan yleissuunnitelmassa (15.11.2000) Metsolaan Peltomyyränkujan pohjoispuoli on ehdotettu muutettavaksi teollisuuskorttelista asumiselle. Maarinkunnan lämpökeskuksen ja sähköaseman yleiskaavan mukainen ET-varaus on laajempi kuin Vantaan Energia Oy:n käytössä oleva alue. Rakentamattoman ET-alueen eteläosan omistaa Vantaan kaupunki. Vantaan Energia Oy on ilmoittanut, että Maarinkunnaan (lämpökeskus sekä sähköasema) ET-alue sopii hyvin yhtiön mahdollisiin laajennustarpeisiin. Vantaan Energia Oy on esittänyt varausta uudelle lämpökeskukselle Keski-Vantaalle. Lämpökeskusta tarvittaisiin Keski-Vantaan energiantuotantoa varten. Hanke tulee ajankohtaiseksi v. 2015 jälkeen. 16.12.2002 4
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 5 (32) Kuva 3. Nykyiset energiantuotantolaitokset ja yleiskaavan mukaiset varaukset sekä uudet tarpeet. TAVOITTEET YLEISKAAVAN TARKISTUKSELLE 1. Osoitetaan nykyiset energiantuotantolaitokset Metsolan tilapäistä lämpökeskusta lukuunottamatta ja yleiskaavan 92 mukaiset energiantuotantolaitosvaraukset ETalueina tai kohteina. 2. Osoitetaan Martinlaakson kaasutuslaitoksen jätteiden vastaanottoasema ETalueena. 3. Långmossebergenin laaja ET-alue säilytetään edelleen yhdyskuntateknisen huollon alueena. 4. Osoitetaan Keski-Vantaalle ET-alue lämpökeskusta varten. 5. Vantaan Energian kahta lämmönsiirrinasemaa ei osoiteta yleiskaavassa erikseen. 16.12.2002 5
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 6 (32) 1.2 Voimansiirtolinjat Yleiskaavan 1992 mukaiset 400 kv:n ja 110 kv:n voimansiirtolinjat on pääosin rakennettu, uusia linjatarpeita nykyisten yleiskaavavarausten lisäksi ei ole tullut esille. Voimansiirtoverkostot ovat Fingrid Oyj:n, Vantaan Energia Oy:n, Helsingin Energian, Nurmijärven Sähkö Oy:n ja Fortum Sähkönsiirto Oy:n hallussa. Kuva 4. Nykyiset voimajohtolinjat Vantaalla. Länsisalmesta Hanalaan kulkevan toisen 110 kv:n linjan omistaa nykyisin Vantaan Energia, ei Fingrid Oyj. Vantaan Energialla on lisäksi rinnakkainen 110 kv:n linja Hanalasta Rekolaan ja edelleen Ruotsinkylään erkanevaan linjojen risteyskohtaan asti. Voimansiirtolinjat noudattavat yleiskaavan 1992 mukaisia voimansiirtolinjavarauksia. Vantaan Energia Oy:llä on kaksi rakentamatonta yleiskaavan 1992 mukaista johtokatuvarausta: Keimolan sähköasemalta Seutulan sähköasemavarauksen kautta Ruotsinkylään sekä Myraksesta Lahdenväylän vartta pohjoiseen Korson sähköasemavarauksen kautta Keravalle. Vantaan Energia Oy on ilmoittanut tarvitsevansa varauksia edelleen. Espoon Sähkö Oyj:llä on yleiskaavassa 1992 110 kv:n voimansiirtolinjavaraus Leppävaaran sähköasemalta Hämeenvaaran ja Hämeenkylän länsipuolitse Juvanmalmin teollisuusalueelle suunnitteilla olevalle säh- 16.12.2002 6
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 7 (32) köasemalle. Linja kulkee Kehä III:n eteläpuolella Vantaan Energian Leppävaara-Martinlaakso linjan kanssa samalla johtoalueella ja Kehä III:lla Fingridin 400 kv:n linjan rinnalla. Nykyisen linjan lisäksi Vantaan Energia on varautunut rakentamaan nykyisen linja rinnalla toisen voimansiirtolinjan. Yleiskaavassa johtoaluevaraukset ovat liian kapeita. Leppävaarasta Kehä III:lle nykyinen 25 metriä leveän 110 kv:n johtoalueen tulisi olla 40 metrin levyinen, jotta siihen mahtuisi Vantaan Energia Oy:n kaksi linjaa ja Espoon Sähkö Oyj:n yksi linja ja edelleen Kehä III:n varrella nykyistä 52 metriä leveää 400 kv:n linjaa tulisi leventää 10 metrillä Hämeenkylästä länteen noin 650 metrin matkalla. Rakentamatonta johtokatua on noin 650 m Kehä III:n pohjoispuolella, linja on osoitettu nykyisessä yleiskaavassa. Espoon Sähkö Oyj on ilmoittanut tarvitsevansa varausta edelleen. Näiden lisäksi Fortum Sähkönsiirto Oy:llä on 110 kv:n voimansiirtolinja Tuusulasta lentoasemalle. Linjaa ei ole osoitettu yleiskaavassa 1992, koska se kulkee pääosin lentokenttäalueella. Mikäli lentokenttäalueen maankäyttöä osoitetaan tarkemmin, 110 kv:n linja tulisi myös osoittaa yleiskaavassa. Maakuntakaavaluonnoksessa (28.1.2002) on osoitettu kaikki em. rakennetut tai yleiskaavan mukaiset toistaiseksi rakentamattomat 400 kv:n ja 110 kv:n voimalinjavaraukset. Keravanjoen laaksossa Hanabölen pelloilla olevan linjan kunnostaminen on todennäköistä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Yleiskaavan tarkistuksen yhteydessä on mahdollisuus selvittää tämän linjan siirtämistä maisemallisten syiden vuoksi Lahdenväylän varteen samalla, kun selvitetään uutta Itä-Vantaan sähköaseman sijaintia. Keravan Energia Oy suunnittelee uutta 8 km:n 110 kv:n linjaa Vaaralan sähköasemalta Landboon Sipooseen, jonne rakennettaisiin sähköasema. Keravan Energia Oy vastaa Sipoon sähköhuollosta. Alustavasti yhtiö on suunnitellut linjaa nykyisille johtokäytäville Vaaralasta Långmossebergenin pohjoispuolitse Sipooseen, hanke edellyttäisi tällöin nykyisten johtokäytävien leventämistä. Hanke olisi kuitenkin maakuntakaavaluonnoksen mukainen, koska maakuntakaavassa on osoitettu vain johtokäytävät, ei johtokäytävällä sijaitsevien voimalinjojen lukumäärää. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon valtakunnallisen energiahuollon kannalta merkittävät voimajohtojen linjaukset siten, että niiden toteuttamismahdollisuudet säilyvät. Suunnittelussa on otettava huomioon sekä tarpeelliset uudet linjaukset että vanhojen verkostojen parantamisten ja laajentamisten tarpeet. Voimajohtolinjauksissa on ensisijaisesti hyödynnettävä olemassa olevia johtokäytäviä. Energiaverkostoja suunniteltaessa on otettava huomioon ympäröivä maankäyttö ja lähiympäristö, erityisesti asutus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet ja -alueet sekä maiseman erityispiirteet. Yleiskaavan tarkistuksessa ei ole tarkoitus osoittaa uusia johtokäytäviä lukuunottamatta Hanabölen peltojen kautta kulkevan linjan siirtoa Hakkilan työpaikka-alueelle Lahdenväylän varteen. Voimajohtolinjan siirto 16.12.2002 7
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 8 (32) on perusteltua kulttuurimaisemallisten syiden vuoksi, ja se on siten valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukainen. Kuva 5. Nykyiset ja suunnitteilla olevat 400 kv:n ja 110 kv:n voimansiirtolinjat. TAVOITTEET YLEISKAAVAN TARKISTUKSELLE 1. Osoitetaan rakennetut voimansiirtolinjat toteutuneen tilanteen mukaisesti ja säilytetään 110 kv:n voimansiirtolinjavaraukset Keimolasta Ruotsinkylään, Myraksesta Keravalle sekä Leppävaarasta Juvanmalmille. 2. Lisätään rakennettu 110 kv:n voimansiirtolinja Tuusulasta lentoasemalle, mikäli lentokenttäalueen maankäyttö osoitetaan tarkemmin. 3. Osoitetaan Hanabölen pelloilla olevalle 110 kv:n linjalle vaihtoehtoinen linja Hakkilan sähköasemalta Päiväkumpuun nykyiselle johtokadulle maisemallisista syistä. 4. Levennetään Leppävaara-Martinlaakso 110 kv:n linjaa 24 metristä 40 metriin välillä Leppävaara-Kehä III ja Kehä III:lla 400 kv:n linjaa 52 metristä 62 metriin metrillä Hämeenkylästä länteen noin 650 matkalla. 5. Varaudutaan uuteen 110 kv:n linjaan Vaaralan sähköasemalta itään Sipooseen. 16.12.2002 8
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 9 (32) 1.3 Sähköasemat Yleiskaavan 1992 mukaiset sähköasemavaraukset on pääosin rakennettu. Yleiskaavassa on vielä varaukset Seutulan ja Korson sähköasemille, jotka ovat vielä toteuttamatta. Vantaan Energia Oy on ilmoittanut tarvitsevansa varauksia edelleen. Nykyisten sähköasemien ja sähköasemavarausten lisäksi Vantaan Energia Oy on esittänyt Itä-Vantaalle Kuusijärven etelä- ja Lahdenväylän itäpuolelle uutta aluevarausta sähköasemalle lisääntyvän sähköntarpeen tyydyttämiseksi. Sähköaseman tulisi sijaita mahdollisimman lähellä nykyisiä 110 kv johtoja. Mikäli asema sijoitetaan erilleen nykyisestä 110 kv -johtoalueesta tarvitaan sinne myös varaus 110 kv:n johtoa varten (25 m levyinen johtokäytävä). Tarvittava tontin koko on 80 m x 100 m. Sähköasemaa rakennettaisiin noin viiden vuoden kuluttua.. Taulukko 2. Rakennetut ja suunnitellut sähköasemat ja niiden yleiskaavatilanne. Sähköasema Haltija Toteutustilanne Yleiskaavatilanne Martinlaakso Vantaan Energia Oy käytössä ET-alue Koivuhaka Vantaan Energia Oy käytössä ET-alue Hakkila Vantaan Energia Oy käytössä ET-alue Vaarala Vantaan Energia Oy käytössä T-alueella Rekola Vantaan Energia Oy käytössä ET-alue Ilola Vantaan Energia Oy käytössä ET-alue Pakkala Vantaan Energia Oy käytössä ET-alue Keimola Vantaan Energia Oy käytössä ET-alue Myyrmäki Vantaan Energia Oy käytössä ET-alue Tammisto/ 400/110 kv Fingrid Oyj käytössä ET-alue Länsisalmi/ 400/110 kv Fingrid Oyj käytössä ET-alue Tolkinkylä Ilmailulaitos käytössä ET-alue Lentokenttä Ilmailulaitos käytössä ET / LL-alue Kilteri, junasyöttöasema VR käytössä ET-alue Seutula Vantaan Energia Oy rakentamatta ET-alue Korso Vantaan Energia Oy rakentamatta ET-alue Itä-Vantaa Vantaan Energia Oy rakentamatta Uusi tarve Fingrid Oyj:n Tammiston sähköasemalla on vireillä asemakaavan muutos, jossa on tavoitteena muuttaa osa ET-alueesta muuhun käyttöön. 16.12.2002 9
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 10 (32) Kuva 6. Nykyiset sähköasemat ja yleiskaavan mukaiset varaukset sekä uudet tarpeet. TAVOITTEET YLEISKAAVAN TARKISTUKSELLE 1. Osoitetaan rakennetut sähköasemat ja yleiskaavan 92 mukaiset rakentamattomat sähköasemavaraukset ET-alueina tai kohteina. 2. Osoitetaan Itä-Vantaalle yksi uusi sähköasema Vantaan Energia Oy:n tarpeisiin. 3. Otetaan huomioon Fingrid Oyj:n Tammiston sähköasema-alueen vireillä oleva asemakaavan muutos. 16.12.2002 10
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 11 (32) 1.4 Kaasuverkosto Yleiskaavassa 1992 on esitetty Gasum Oy:n kaasuverkosto maakaasun runkojohtona. Maakaasulinja Sotungin halki Långmossebergenin kautta Länsisalmeen ja sieltä edelleen haarautuen Porvoonväylää pitkin Helsinkiin ja Länsimäen itäpuolitse Vuosaareen on rakennettu. Toinen jo rakennettu kaasulinja kulkee pohjoisesta Lahdenväylää pitkin Päiväkumpuun ja edelleen Rekolan peltojen kautta Kuninkaalaan ja Puistolaan. Kolmas yleiskaavan 1992 mukainen kaasulinja kulkee pohjoisesta Hämeenlinnanväylän vartta Keimolaan ja edelleen Petikon ulkoilualueen kautta Martinlaakson voimalaitokselle ja edelleen Myyrmäen länsipuolitse Helsinkiin. Linja Martinlaakson voimalaitokselta pohjoiseen on ollut vaihtoehtoinen Sotungin linjan kanssa, ja tätä osuutta ei ole toteutettu. Gasum Oy on alustavasti ilmoittanut, että myös Hämeenlinnanväylää seuraavaa linja olisi syytä säilyttää yleiskaavassa, mikäli kaasunkulutus pääkaupunkiseudulla lisääntyy ja tätä varten tarvittaisiin uusi kaasulinja. Maakuntakaavaluonnoksessa (28.1.2002) on osoitettu em. rakennetut maakaasun runkolinjat, mutta yleiskaavan mukaista varausta Martinlaakson voimalaitokselta pohjoiseen ei ole osoitettu. Kuva 7. Gasum Oy:n maakaasun siirtoverkosto (lähde http://www.gasum.fi/gasum/) 16.12.2002 11
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 12 (32) Kuva 8. Maakaasun runkolinjat yleiskaavassa 1992. Vantaan Energia Oy on ehdottanut, että maakaasujohdolle osoitettaisiin tilavaraus nykyisen Viertolaan päättyvän kaasulinjan päästä Pakkalan kautta Veromieheen ja Aviapoliksen alueelle. Yleiskaavassa ei ole osoitettu muuta kuin maakaasun runkolinjat, kaupungin sisäistä verkostoa yleiskaavassa ei ole tarkoituksenmukaista osoittaa. Tällä hetkellä ei ole tiedossa muita muutostarpeita kaasuverkostossa. TAVOITTEET YLEISKAAVAN TARKISTUKSELLE 1. Osoitetaan maakaasun runkolinjat toteutuneen tilanteen mukaisesti. 2. Säilytetään Martinlaakson voimalaitokselta pohjoiseen Hämeenlinnanväylän vartta kulkeva maakaasun runkolinjavaraus. 16.12.2002 12
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 13 (32) 2 VESIHUOLTO 2.1 Vedenhankinta Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan alueidenkäytön suunnittelussa on turvattava terveellisen ja hyvälaatuisen veden riittävä saanti ja se, että taajamien alueelliset vesihuoltoratkaisut voidaan toteuttaa. Lisäksi alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon jätevesihaittojen ehkäisy. Vantaalla vedenhankinta perustuu seudulliseen yhteistyöhön. Raakavesi otetaan Päijänteestä. Päijänne-tunneli on osoitettu yleiskaavassa raakavesitunneliksi. Pitkäkosken ja Vanhankaupungin vedenpuhdistamot sijaitsevat Helsingissä. Silvolan tekoallas on ET-aluetta yleiskaavassa. Vesijohtoverkostoa ei ole osoitettu erikseen yleiskaavassa. Yleiskaavassa osa Silvolan tekoaltaan ET-alueesta on varattu Vantaan omalle vedenpuhdistamolle. Tästä hankkeesta on kuitenkin luovutettu ja tälle alueelle suunnitellaan asemakaavamuutosta alueen muuttamiseksi pientaloalueeksi (Ylästö 5B). Kuva 9. Silvolan tekoaltaan ET-alueen itäosa, joka on tarkoitus muuttaa pientaloalueeksi. Tämän lisäksi kaupungissa on kaupungin omia, ilmailulaitoksen ja teollisuuslaitosten pohjavedenottamoja. Pohjavesialueet on käsitelty teemassa 4 Ympäristö. Nykyisessä yleiskaavassa on toteutumaton ET-varaus Kivistön vesisäiliötä varten, varaus sijaitsee Piispankylän työpaikka-alueen koillispuolella. Vesisäiliötä tarvitaan, kun Marja-Vantaan rakentaminen alkaa. 16.12.2002 13
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 14 (32) Kuva 10. Vantaan runkovesijohtoverkosto. 2.2 Jätevedet Kaupungin jätevedet johdetaan joko Viikinmäen jätevedenpuhdistamoon (Itä- ja Keski-Vantaa) tai Espoon viemäriverkon kautta Suomenojan puhdistamolle (Länsi-Vantaa). Itä-Vantaan läpi kulkeva Keski- Uudenmaan kuntayhtymän meriviemäri on osoitettu yleiskaavassa jätevesitunneliksi, muuten viemäriverkostoa ei ole osoitettu yleiskaavassa. Viikinmäen jäteveden puhdistuksessa syntyvät lietteet kompostoidaan Sipoon Metsäpirtissä. Suomenojan jäteveden puhdistuksessa syntyvät lietteet kompostoidaan Ämmässuolla. Jatkossa Suomenojalla syntyvää lietettä kompostoidaan Nurmijärvellä Metsä-Tuomelan jäteasemalle rakennettavaan kompostointilaitokseen, sillä Espoon Vesi ja Vapo Oy Biotech ovat sopineet Suomenojan jätevedenpuhdistamolla syntyvän mädätetyn puhdistamolietteen kompostoinnista. Laitos on tarkoitus ottaa käyttöön kesäkuussa vuonna 2003. Aluevaraustarpeita Vantaalla ei ole, mikäli lietteet voidaan kompostoida Ämmässuolla tai Metsä-Tuomelan jäteasemalla sekä myös Metsäpirtissä. 16.12.2002 14
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 15 (32) Kuva 11. Vantaan runkoviemäriverkosto. 2.3 Vesihuollon kehitys Vesihuollossa on tapahtunut myönteistä kehitystä vedenkulutuksen kasvun jäätyä selvästi ennakoitua pienemmäksi koko 90-luvun aikana. Varsinkin asutus ja yritykset ovat panostaneet vedenkulutuksensa vähentämiseen. Verkoston ikääntymisestä johtuen verkostovuodot ovat vesilaitoksen aktiivisesta toiminnasta huolimatta kuitenkin lisääntyneet ja kokonaiskulutus on tästä johtuen aika ajoin hieman kasvanut. Jätevesimäärä on vaihdellut jyrkästi vuosittain ja ollut riippuvainen vuotuisesta sademäärästä, mikä kuvastaa viemäriverkoston vuotavuutta ja sen merkitystä jätevesien käsittely- ja johtamistarpeeseen. Merkittävimpiä investointeja ja tapahtumia vesihuollossa ovat olleet kapasiteettiosuuden lisääminen ja lunastaminen Pitkäkosken ja Vanhankaupungin vedenpuhdistuslaitoksista, Viikinmäen jätevedenpuhdistamon valmistuminen ja parhaillaan käynnissä oleva puhdistusprosessin edellyttämä laajentaminen, Suomenojan puhdistamon kapasiteetin ja puhdistustehon lisäys, Länsi-Vantaata palvelevan toisen runkovesijohdon rakentaminen Pitkäkoskelta Espooseen ja sopimukset Helsingin ja Tuusulan seudun vesilaitoksen kanssa vedensaannin turvaamiseksi vakavissa häiriötilanteissa Vantaalla. Viimeksi mainittua sopimusta koskevat rakennushankkeet Helsingin Tapulikaupungista Ala- Tikkurilaan valmistuivat vuoden 2000 aikana. Häiriötilanteiden mah- 16.12.2002 15
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 16 (32) dollisuudesta saatiin osoituksia Päijänne-tunnelin sortumisesta vuosina 1995-1996 ja Viikinmäen jätevesien poistotunnelin sortumisista 1997-1998, joiden seurauksena jouduttiin turvautumaan ennalta suunniteltuihin varajärjestelyihin. Laitoskapasiteettien lisäämisen jälkeen Vantaan vedensaanti ja jätevesien käsittely näyttää alustavien ennusteiden valossa lähes turvatulta koko yleiskaavan tarkastelujaksolle. Ongelmana ja vaikeimmin ennustettavissa on kuitenkin Vantaalle sijoittuvien yritysten vedentarve ja verkostovuotojen hallinnassa onnistuminen. Poikkeuksellisen suuren vedentarpeen omaavien laitosten sijoittumismahdollisuuksien selvittämiseen tuleekin aina liittää yksityiskohtaisia selvityksiä kapasiteettivarausten riittävyydestä ja/tai tarvittavista uusinvestoinneista. Vesihuollon merkittävimpiä investointeja tulevaisuudessa tulevat olemaan Marja-Vantaan rakentamisen edellyttämät verkostoinvestoinnit Länsi-Vantaalla ja sieltä Espooseen sekä haja-asutusalueilla sijaitsevien taajamien mahdollinen saattaminen kunnallisen vesihuoltoverkoston piiriin. Viimeksi mainittuun kysymykseen on otettava kantaa yleiskaavatyön aikana, sillä uusi vesihuoltolaki edellyttää pitkän aikavälin kehittämissuunnitelman laatimista viimeistään vuoteen 2004 mennessä. Investoinneissa on mahdollista edetä vaiheittain. Pienempiä investointeja jätevesien johtamisessa voi tulla tulevaisuudessa esiin tarve rakentaa tunnelihaara Suutarilan pumppaamolta viemäriyhteys Kirkonkylään. Yleiskaavan tarkistettaessa on selvitettävä, miltä osin viemäriverkostoa meriviemärin lisäksi osoitetaan yleiskaavassa. Myös laitoskapasiteettien lisääminen saattaa olla tarpeen, mikäli suurimmat kasvuennusteet toteutuvat. TAVOITTEET YLEISKAAVAN TARKISTUKSELLE 1. Muutetaan Silvolan tekoaltaan ET-alueen itäosa pientalovaltaiseksi asuntoalueeksi. 2. Selvitetään tarve varata kaavaan viemäriverkoston runkolinjoja meriviemärin lisäksi. 3. Osoitetaan muuten vesihuollonvaraukset yleiskaavan 1992 mukaisesti. 16.12.2002 16
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 17 (32) 3 JÄTEHUOLTO 3.1 YTV:n jätehuoltostrategia YTV:n jätehuoltostrategiassa (hyväksytty YTV:n hallituksessa 5.10.2001) todetaan toimintaympäristön muutoksesta seuraavaa: Yhdyskuntien jätehuolto on Suomessa kuten muuallakin Euroopassa kehittynyt voimakkaasti koko viime vuosikymmenen. Tämä johtuu pääosin tarpeesta yhtenäistää jätehuollon lainsäädäntöä ja toimintaperiaatteita EU:n alueella. Yhdenmukaisemmat ja selkeämmät säännöt helpottavat myös alan yksityisen liiketoiminnan kehittymistä. Sama kehityssuunta tulee edelleen jatkumaan. Merkittävin YTV:n jätehuoltolaitoksen toimintaan vuoteen 2007 mennessä vaikuttava lainsäädännöllinen muutos on valtioneuvoston päätös kaatopaikoista. Vuoden 2005 jälkeen ei käsittelemätöntä jätettä enää saa sijoittaa kaatopaikalle. Jätehuoltolaitoksen toimintaympäristöön tulevat todennäköisesti vaikuttamaan merkittävästi myös ns. tuottajavastuupäätökset, joilla tiettyjen tuotteiden ja materiaalien jätehuoltovastuuta siirretään tuotteiden valmistajille. Tällaisia päätöksiä on tähän mennessä tehty renkaista, pakkauksista ja keräyspaperista. Valmisteilla on lisäksi mm. romuajoneuvoja ja sähkö- ja elektroniikkaromua koskevat päätökset. YTV:n jätehuoltostrategiassa todetaan tavoitetilasta 2007 seuraavaa: Koko pääkaupunkiseudulla on yhtenäisin perustein toimiva jätehuollon palvelujärjestelmä. Jätteiden hyötykäyttöön ohjaaminen perustuu pääkaupunkiseudulla laajamittaiseen syntypaikkalajitteluun ja erilliskeräykseen, alueellisiin keräyspisteisiin, miehitettyihin palveluasemiin sekä rakennusjätteen ja sekajätteen laitosmaiseen käsittelyyn. Kiinteistökohtaista erilliskeräystä hoitavat YTV:n lisäksi tuottajayhteisöt ja keräysyritykset. Alueellisten keräyspisteiden verkostoa hoitavat pääasiassa tuottajayhteisöt ja keräysyritykset. Jätehuoltolaitoksella on 5-6 miehitettyä Sortti-palveluasemaa eri puolilla pääkaupunkiseutua. Rakennusjätteet ohjautuvat käsittelylaitoksiin. Asuin- ja palvelukiinteistöjen sekajäte toimitetaan Ämmässuon käsittelylaitokselle, jossa jäte käsitellään siten, että loppusijoitukseen jää mahdollisimman vähän jätettä. Syntypaikkalajitteluun ja laitosmaiseen käsittelyyn perustuva jätehuoltojärjestelmä ohjaa syntyvästä jätteestä yli 70 % hyötykäyttöön. YTV:n jätteenkäsittely- ja loppusijoitusstrategia tähtää sekajätteen laitosmaisen käsittelyn toteuttamiseen sekä Ämmässuon laajennusalueen käyttöönottoon ja nykyisen täyttöalueen hallittuun sulkemiseen. Tärkeimmät hankkeet strategian toteuttamiseksi ovat: - Sekajätteen käsittelylaitoksen rakentaminen ja käyttöönotto (hankkeesta on valmistunut ympäristönvaikutusten arviointiselostus kesällä 2002). - Ämmässuon nykyisen täyttöalueen sulkeminen, kaatopaikkakaasun talteenotto ja hyödyntäminen sekä ympäristövaikutusten hallinta. - Nykyisten käsittely- ja varastointialueiden vesienhallinta ja hajuhaittojen poistaminen. 16.12.2002 17
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 18 (32) - Ämmässuon uuden loppusijoitusalueen käyttöönotto. - Pilaantuneiden maiden käsittely ja puhdistettujen maa-ainesten hyödyntäminen kaatopaikan pintarakenteissa. - Erilliskerätyn biojätteen käsittelykapasiteetin nosto. Jätemäärän on ennakoitu kasvavan lähinnä alueen väestömäärän lisääntymisen johdosta. Asukaskohtaisen ominaisjätemäärän on ennakoitu säilyvän nykyisellään (570 kg/as/vuosi). Teollisuuden, kaupan, yritysten ja virastojen jätemäärien on ennakoitu pysyvän nykyisellään työpaikkamäärän kasvusta huolimatta tehostuneen hyötykäytön ja yritysten toiminnan luonteen muutosten vuoksi. 3.2 Jätehuollon tilanne tänään Pääkaupunkiseudun yhdyskuntajätteet kerätään Ämmässuon jätteenkäsittelykeskukseen. Ämmässuolla on myös biojätteiden kompostointilaitos. Pääkaupunkiseudulla ei ole ongelmajätteiden kaatopaikkaa. Seutulan jäteasemalla on nykyisin Sortti-kierrätysasema sekä hyötyjätteiden pienkuormien ja kotitalouksien ongelmajätteiden vastaanotto, lisäksi siellä otetaan talteen biokaasua. Seutulassa vastaanotetaan kotitalouksien ongelmajätteitä sekä hyötykäyttöön puutarhajätettä, risuja, kyllästämätöntä puuta, metalliromua, lasia, pahvia ja paperia, sähkö- ja elektroniikkaromua ja joulukuusia. Alue on yleiskaavassa kaatopaikkaaluetta (EK). Seutulan lisäksi Vantaan yleiskaavassa on EK-varaus Kiilan kaatopaikalle. Seutulan ja Kiilan kaatopaikkavarausten yhteydessä on myös erityistoimintojen työpaikka-alueita (TE), jotka on tarkoitettu jätteiden hyötykäyttöä palveleville toiminnoille. Kiilan kaatopaikkavarauksen käyttöönottoa ei ole suunniteltu. Valtuustoseminaarissa 6.5.2002 todettiin yhdyskuntatekniikkaa käsitelleessä teemaryhmässä, että jätteiden käsittely tulisi ratkaista seudullisella tasolla. Lisäksi todettiin, että Seutulan ja Kiilan kaatopaikka-alueet eivät sovellu yhdyskuntajätteille, alueet saattaisivat soveltua mm. puhtaiden ylijäämämaiden läjitykseen, voimalaitostuhkille, biojätteille, varikoille, asfalttiasemille, betoniasemille ja kivenmurskaamoille. YTV on etsinyt paikkaa Sortti-kierrätysasemalle Itä-Vantaalta Tuusulanväylän varresta Kehä III:een tukeutuen lentoaseman itäpuolelta. Asema täydentäisi pääkaupunkiseudun verkostoa. Lähin Sorttikierrätysasema Itä-Vantaalla on tällä hetkellä Lahdenväylään ja Kehä I:een tukeutuen Kivikossa. Aseman pinta-alatarve on noin 3 ha. Uudenmaan liitossa on valmistunut pilaantuneiden maiden, voimalaitosjätteiden, ylijäämämassojen sekä rakennusjätteiden rejektien käsittely- ja loppusijoituspaikkaselvitys (Uudenmaan liiton julkaisuja E75-2002). Selvitys palvelee mm. maakuntakaavoitusta. Maakuntakaavaluonnoksessa (28.1.2002) on osoitettu Seutula ja Kiila jätteenkäsittelykohteiksi. Lisäksi Pitkäsuolla on jätteenkäsittelykohdemerkintä, alue on tarkoitettu Grönbergin lyijysulaton lyijypitoisten maiden loppusijoittamiseen. 16.12.2002 18
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 19 (32) Kuva 12. Yleiskaavan mukaiset Kiilan (läntisempi EK-alue) ja Seutulan (itäisempi EK-alue) kaatopaikka-alueet. KIILA SEUTULA PITKÄSUO Kuva 13. Ote maakuntakaavaluonnoksesta (28.1.2002), Seutulan, Kiilan ja Pitkäsuon jätteenkäsittelyn kohteet on ympyröity. 16.12.2002 19
Lähtökohdat ja tavoitteet yhdyskuntatekniikka 20 (32) TAVOITTEET YLEISKAAVAN TARKISTUKSELLE 1. Säilytetään nykyiset Seutulan ja Kiilan kaatopaikkavaraukset. 2. Vantaa kantaa vastuuta seudullisesta jätehuollosta. 3. Kiilan kaatopaikka-alueen soveltuminen jollekin jätejakeelle selvitetään kunkin hankkeen yhteydessä. 4. Osoitetaan yhdyskuntateknisen huollon kohdevaraus Itä-Vantaan Sortti- 3.3 Pilaantuneet maat Uudenmaan liiton selvityksessä on arvioitu Vantaalla kunnostettavan pilaantunutta maata 30000 m 3 vuodessa, joka olisi noin 15 % Uudenmaan kokonaismäärästä ja noin 19 % pääkaupunkiseudun kokonaismäärästä. Lievästi pilaantuneita maita otetaan tällä vastaan pääkaupunkiseudulla ainoastaan Ämmässuolla. Voimakkaasti pilaantuneille maille on varattu Helsingin omaan käyttöön Vuosaaren loppusijoitusalue, muita alueita pääkaupunkiseudulla ei ole käytössä. Yleistä ongelmajätteiden kaatopaikkaa Uudellamaalla ei ole. Pilaantuneita maita sijoitetaan lisäksi kertaluontoisiin loppusijoituspaikkoihin. Vantaalla on suunnitteilla entisen Grönbergin lyijysulaton lyijypitoisten maiden loppusijoittaminen Pitkäsuon täyttömäkeen. Hankkeen ympäristönvaikutusten arviointimenettely on päättynyt, Uudenmaan ympäristökeskus on antanut hankkeen yhteysviranomaisena lausunnon 27.6.2002. Pitkäsuo on esimerkki kertaluontoisesta pilaantuneiden maiden loppusijoituksesta. Alue sijaitsee yleiskaavassa urheilu- ja virkistyspalvelujen alueella (VU), joka voi olla mahdollinen jälkikäyttö myös jatkossakin. Pilaantuneiden maiden kertaluontoinen loppusijoitus Pitkäsuolle tulee ottaa huomioon yleiskaavan tarkistuksessa. Pilaantuneiden maiden käsittelypaikkoja on pääkaupunkiseudulla vain Helsingin Kyläsaaressa ja Viikissä. Vastaavasti pilaantuneiden maiden välivarastointipaikkoja on pääkaupunkiseudulla vain Helsingin Kyläsaaressa ja Vuosaaressa. Uusia lievästi ja voimakkaasti pilaantuneiden maiden käsittely-, välivarastointi- ja loppusijoituspaikkoja tarvitaan. Lievästi pilaantuneita maita voidaan käyttää hyödyksi mm. kaatopaikkarakenteissa, meluvalleissa ja tierakentamisessa tai viedä tavanomaiselle yhdyskuntajätteen kaatopaikalle. Voimakkaasti pilaantuneita maita ei voida kaikkia hyödyntää tai viedä yhdyskuntajätteen kaatopaikalle, vaan osa joudutaan viemään ongelmajätteiden kaatopaikalle. Uudenmaan liiton selvityksessä on esitetty kolmen käsittelyalueen perustamista Uudenmaan alueelle: - monipuolinen käsittelylaitos pääkaupunkiseudulle - öljyisten ja mahdollisesti metalleilla pilaantuneiden maiden vastaanotto ja käsittely Länsi-Uudellemaalle (toteutunut Virkkalan käsittelylaitos) 16.12.2002 20