Nivustyräleikkauksiin liittyvät komplikaatiot Potilasvakuutuskeskuksessa vuosina

ALKUPERÄISTUTKIMUS Jaana Vironen, Tom Scheinin ja Hannu Paajanen Nivustyräleikkauksiin liittyvät komplikaatiot Potilasvakuutuskeskuksessa vuosina 2003 2007 TAUSTA. Tarkoituksena oli selvittää vahinkoilmoitusten pohjalta aikuisten nivustyräleikkauksiin liittyvien komplikaatioiden esiintymistä Suomessa. AINEISTO JA MENETELMÄT. Kävimme läpi Potilasvakuutuskeskukseen tehdyt nivustyräleikkauksiin liittyvät vahinkoilmoitukset vuosilta 2003 2007. Analysoimme syyt ja vahinkoihin liittyvät korvaukset sekä korvausperusteet. Hoitoilmoitusrekisteristä haettiin samalla ajanjaksolla koko maassa tehtyjen tyräleikkausten määrät ja tyypit. TULOKSET. Tyräleikkauksia tehtiin kyseisenä aikana kaikkiaan 55000 ja vahinkoilmoituksia tuli 250 (4,6 tuhatta leikkausta kohden). Ilmoituksista 92 (37 %) johti korvausten maksuun. Vaikeat kiputilat ja infektiot olivat vahinkoilmoitusten perusteella tavallisimpia ongelmia. Suoliston, virtsaelinten ja suurten suonten vaurioihin liittyviä ongelmia esiintyi vähän ja useimmiten laparoskooppisten leikkausten yhteydessä. PÄÄTELMÄT. Vaikeaa kipua lukuun ottamatta vakavat komplikaatiot näyttävät olevan nivustyräleikkausten yhteydessä harvinaisia. Osa komplikaatioista olisi vältettävissä koulutusta tehostamalla ja leikkausaiheita tarkistamalla. Korvausten myöntäminen ei kaikissa tilanteissa ole ollut yhdenmukaista, joten arviointiperusteita tulisi tarkentaa. 2380 Suomessa leikataan sairaaloiden hoitoilmoitusrekisterin (HILMO, Stakes) mukaan vuosittain noin 11 000 aikuisten nivustyrää (200/100 000). Vaikka kyseessä on turvallinen toimenpide, jälkiongelmien kustannusvaikutus on kuitenkin toimenpiteen yleisyyden vuoksi yhteiskunnalle merkittävä. Tyrän korjauksessa käytettävän verkon sekä anestesia- ja leikkausmuodon valinta, leikkausaiheet ja kirurgikoulutus ovat tekijöitä, joilla voi olla vaikutusta komplikaatioiden esiintymiseen. Muun muassa Ruotsiin ja Tanskaan on perustettu valtakunnalliset tyrärekisterit, joiden avulla hoitotuloksia voidaan seurata (Bay-Nielsen ym. 2001a, Fränneby ym. 2006). Suomessa tällaista ei ole, mutta Potilasvakuutuskeskukseen ilmoitettujen potilasvahinkojen perusteella saa käsityksen ainakin vaikeimpien komplikaatioiden esiintymisestä. Potilasvakuutus korvaa potilasvahinkolain mukaisesti potilaille ylimääräiset henkilövahinkoon liittyvät kulut ja menetykset. Jotta kyseessä voisi olla korvattava hoitovahinko, edellytetään, että kyseisessä hoito- tai tutkimustilanteessa kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi toiminut toisin ja siten välttänyt vahingon. Seurausta ei siis periaatteessa korvata, jos toiminnassa on menetelty kokeneen ammattihenkilön vaatimustason mukaisesti eikä vahinko siitä huolimatta ole ollut vältettävissä. Tällainen vahinko voi kuitenkin tulla korvattavaksi kohtuuttomana vahinkona, mikäli sitä voidaan pitää vakavana ja yllättävänä. Duodecim 2009;125:2380 6

Potilasvahinkolain tarkoittamalla tavalla kohtuuttomana pidetään vahinkoa, josta aiheutuu pysyvä vaikea haitta ja joka on huomattavassa epäsuhdassa hoidettavana olevaan sairauteen ja potilaan muuhun terveydentilaan. Mitä suurempi kyseinen epäsuhta on ja mitä suurempaa romahdusta vahinko merkitsee potilaan terveydentilaan, sitä selvemmin kyseessä on kohtuuton vahinko. Vakaviakaan komplikaatioita ei siis korvata, jos niiden riski on ollut asiantuntijan ennakoitavissa. Selvitimme viiden vuoden ajalta taannehtivasti vahinkoilmoituksen tekemiseen johtaneet syyt. Tarkoituksena oli etsiä tekijöitä, joiden avulla voitaisiin edistää kirurgikoulutusta ja nivustyräpotilaiden hyvää hoitoa. Samalla pyrimme arvioimaan vahinkojen korvausperusteiden yhdenmukaisuutta. Aineisto Tutkimusta varten analysoimme vuosina 2003 2007 Potilasvakuutuskeskukseen ilmoitetut nivustyräleikkauksiin liittyneet potilasvahingot. Tutkimukseen saatiin sosiaali- ja terveysministeriön lupa. Jokaisesta tapauksesta kirjattiin sairaala, potilaan ikä, sukupuoli, paino ja pituus, leikkauksen aihe, tyyppi (avo- tai tähystysleikkaus), menetelmä (esim. Lichtenstein, Bassini) ja kulku, kirurgin kokemus (erikoistuva tai erikoislääkäri), tukiverkon nimi, anestesiamuoto sekä leikkauksenjälkeiset välittömät ja myöhäiskomplikaatiot, kuten kipu, tyrän uusiutuma tai kivesatrofia. Lisäksi kirjattiin, oliko vahinko korvattava, ja korvauksen määrä. Hoitoilmoitusrekisteristä saatiin samalla ajanjaksolla koko maassa tehtyjen tyräleikkausten määrät ja tyypit (taulukko 1). Tulokset Vahinkoilmoituksia tehtiin 250 jaksolla, jonka aikana nivustyriä leikattiin Suomessa yhteensä noin 55 000. Ilmoituksia oli siis 4,6 tuhatta toimenpidettä kohden. Tutkimusaikana kaikista Suomen nivustyräleikkauksista yli 80 % tehtiin avoimesti tukiverkkoa käyttäen ja tähystysleikkauksien osuus oli vain 6 8 % (taulukko 1). Vahinkoilmoituksiin johtaneista leikkauksista erikoislääkärien tekemiä oli 78 % ja tähystystoimenpiteistä peräti 92 %. Demografiset tiedot potilaista on esitetty taulukossa 2 ja Taulukko 1. Aikuisille tehtyjen nivustyräleik kausten valtakunnalliset määrät (%) vuosina 2003-2007 (hoitoilmoitusrekisteri Hilmo, Stakes). Luvuista puuttuuvat reisityrät, joita leikattiin vuosittain noin 180. Vuosi Avoin muu plastia Avoin verkkoplastia Tähystystoimenpide Yhteensä 2003 8 384 (82) 1 212 (12) 627 (6) 10 223 2004 8 709 (84) 845 (8) 773 (8) 10 327 2005 9 720 (84) 876 (8) 980 (8) 11 576 2006 9 115 (85) 739 (7) 859 (8) 10 713 2007 9 370 (86) 750 (7) 820 (7) 10 940 Taulukko 2. Vahinkoilmoituksen tehneiden 250 nivustyräpotilaan demografiset tiedot. Miehiä/naisia, n (%) Ikä, keskiarvo v (vaihteluväli) Painoindeksi, kg/m 2, keskiarvo (vaihteluväli) Työn laatu, n (%) 223/27 (89/11) 55 (16 84) 26 (19 46) Opiskelu 8 (3) Fyysinen työ 98 (39) Istumatyö 41 (16) Johtava asema 18 (7) Eläkkeellä 85 (34) ASA-luokka, n (%) I 111 (44) II 75 (30) III 36 (14) IV 6 (2) Ei tiedossa 22 (9) leikkauksiin liittyvät kliiniset tiedot taulukossa 3. Valtaosassa tapauksista leikkausaiheena oli joko primaari tai uusiutunut tyrä. Kipu oli 9 %:lla potilaista leikkausaiheena joko ilman kliinistä tyrää tai pienen yleensä mediaalisen tyrän yhteydessä. Muita leikkausaiheita valitukseen johtaneissa tapauksissa olivat mm. myöhäisen kroonisen infektion oire (esim. fisteli) vuosia aiemmin tehdyn toimenpiteen jäljiltä tai epäselvä pullistuma nivusalueella. Reisityriä leikattiin tutkimusaikana noin 180 vuodessa (1 2 % kaikista tyräleikkauksista). 2381

ALKUPERÄISTUTKIMUS 2382 Niistä tehtiin kymmenen ilmoitusta, ja yleisin korvauksen syy oli tyrän huomioimatta jättäminen leikkauksen aikana. Vahinkoilmoitukseen johtaneista toimenpiteistä vain 3 % oli päivystysleikkauksia. Korvausten maksuun johti 37 % vahinkoilmoituksista (taulukko 4). Keskimääräinen korvaussumma oli 3 500 euroa (200 17 000 euroa). Avoimia leikkauksia koskevista ilmoituksista erikoistuvien lääkäreiden tekemät leikkaukset näyttivät johtavan korvauksiin hieman useammin kuin erikoislääkäreiden tekemät (47 % vs 31 %, p = 0,03). Syynä korvausten maksuun oli yleensä puutteelliseksi tai huolimattomaksi tulkittu leikkaustekniikka ja siitä johtuva elinvaurio (suoli-, rakko- tai verisuonivamma), välitön uusiutuma tai kiputila. Vaikeat, invalidisoivat kivut katsottiin korvattaviksi vahingoiksi useammin primaari- kuin uusintaleikkausten jälkeen. Myös virheelliseksi katsottu diagnoosi ja siitä johtuva turha leikkaus saattoivat johtaa korvauksiin. Tällaisia tilanteita olivat pääasiassa ne, joissa kipuoire johti tyräleikkaukseen mutta oikeaksi diagnoosiksi paljastui lopulta esimerkiksi syöpäsairaus tai lonkan tai selän vaiva (bursiitti, iskiaskipu). Kivun takia leikatuista potilaista suhteellisesti suuremmalle osalle (48 %) maksettiin korvauksia kuin muille. Nämä olivat usein monimutkaisia tapauksia, joihin liittyi useita leikkauksia ja vaikeina jatkuvia kiputiloja. Kuvassa 1 vahinkoilmoitukset ja korvattujen vahinkojen osuus on jaoteltu vahingon laadun mukaan. Valtaosa ilmoituksista (62) koski pitkittynyttä kipua, joka useimmilla vaikutti selkeästi neuropaattiselta. Tämän arviointi asiakirjatietojen perusteella ei kuitenkaan aina ole luotettavaa. Suurin osa kyseisistä vahinkoilmoituksista koski avoleikkauksia, mutta viidellä potilaalla vahinkoilmoituksen aihe oli tähystystoimenpiteen jälkeinen lateraalisen ihohermon pinne ja kolmella kivun takia leikatulla edelleen jatkuva kipu. Kroonista kipua koskevista ilmoituksista vain 16 johti korvaukseen. Infektion takia ilmoituksia tehtiin 60 eli lähes yhtä paljon kuin kivun vuoksi. Valtaosa pinnallisista infektioista liittyi avoleikkauksiin, Taulukko 3. Kliiniset tiedot Potilasvakuutuskeskukseen ilmoitetuista 250 tyräleikkauksesta (%). Leikkausaihe: n % Primaarityrä 196 78 Uusiutunut tyrä 21 8 Inkarseroitunut tyrä 6 3 Kipu 23 9 Muu syy 4 2 Vasen/oikea/molemminpuolinen tyrä 89/123/38 36/49/15 Avoin/tähystysleikkaus 212/38 85/15 Verkko/ei verkkoa 219/31 88/12 Elektiivinen/päivystysleikkaus Profylaktinen antibiootti Anestesiamuoto: 243/7 97/3 67 27 Paikallispuudutus 29 12 Spinaalipuudutus 136 54 Epiduraalipuudutus 7 3 Yleisanestesia 78 31 Taulukko 4. Nivustyräleikkauksiin liittyvistä 250 vahinkoilmoituksesta tehdyt korvausratkaisut vuosina 2003 2007. Ratkaisu n % Korvattava hoitovahinko 83 33,2 Korvattava infektio vahinko 9 3,6 Ei korvattava hoitovahinko (ei vältettävissä eikä kohtuuton) Ei korvattava infektiovahinko (ei vältettävissä / siedettävä) Ei syy-yhteyttä annettuun hoitoon 93 37,2 45 18,0 20 8,0 ja ne katsottiin yleensä siedettäviksi tai väistämättömiksi ei-korvattaviksi komplikaatioiksi. Vaikeita, syviä infektioita ilmoitettiin seitsemän avoleikkauksen ja neljä tähystysleikkauksen jälkeen. Verkon poistoon jouduttiin vain neljässä tapauksessa. Seitsemällä potilaalla oli vakava verenvuotokomplikaatio, kolmella tähystysleikkauksen ja neljällä avoimen toimenpiteen jälkeen. Kuusi seitsemästä rakkovauriosta syntyi erikoistuvien lääkäreiden tekemissä avoimissa leikkauksissa, joissa useimmiten J. Vironen ym.

70 60 50 40 30 20 10 0 Kipu Infektio Uusiutuma Urol. kompl. Hematooma Suolikompl. Verisuonikompl. Muu Kuva 1. Nivustyräleikkauksiin liittyvien vahinkoilmoitusten määrät ja korvattujen vahinkojen osuudet (punaiset pylvään osat) vuosina 2003 2007 vahingon laadun mukaan. oli avattu mediaalinen tyräpussi. Kiveskuoliota ja kiveskipuja esiintyi sekä avo- että tähystysleikkausten yhteydessä. Tähystysleikkauksiin liittyvistä vahinkoilmoituksista neljä (14 %) ja avoleikkauksiin liittyvistä neljätoista (7 %) johtui kiveskomplikaatioista. Suolivauriot syntyivät pääosin tähystystoimenpiteissä, sillä tähystysleikkauksiin liittyvistä ilmoituksista kymmenen (20 %) ja avoleikkauksiin liittyvistä kuusi (2 %) koski suolivaurioita. Nämä korvattiin yleensä huolimattomasta leikkaustekniikasta johtuvina. Muita syitä vahinkoilmoituksiin olivat mm. laskimotukos, keuhkoembolia, leikkauksen jälkeinen suolilama ja näiden seuraukset. Muutama ilmoitus koski yleisanestesiaan tai spinaalipuudutukseen liittyvää komplikaatiota. Osa valituksista koski ongelmia, joilla ei katsottu olevan syy-yhteyttä tehtyyn leikkaukseen (taulukko 4). Päätelmät Terveyden- ja sairaanhoitoon liittyy aina riskejä, joiden toteutumista ei kaikissa tapauksissa voida välttää parhaalla mahdollisellakaan hoidolla. Nivustyräleikkauksia koskevia vahinkoilmoituksia tehtiin viiden vuoden tutkimusajanjaksolla 4,6 tuhatta toimenpidettä kohden. Suhteessa leikkausten määrään vahinkoilmoituksia tehtiin vähän, joten nivustyräleikkauksia voidaan pitää turvallisina. Vahinkoilmoitusten perusteella on kuitenkin mahdollista tehdä vain suuntaa antavia päätelmiä komplikaatioiden esiintymisestä, sillä kaikkia komplikaatioita ei ilmoiteta ja toisaalta 8 % vahinkoilmoituksista koski toimenpiteeseen liittymättömiä ongelmia. Tähystystoimenpiteillä oli hienoinen yliedustus aineistossa, sillä niitä oli 35 eli 14 % vahinkoilmoituksista, vaikka tähystystoimenpiteiden osuus kaikista tehdyistä tyräleikkauksista oli 6 8 %. Samoin ilman verkkoa tehdyillä toimenpiteillä oli hienoinen yliedustus. Korvausten maksuun johti vain runsas kolmasosa tehdyistä ilmoituksista. Noin 10 %:ssa tapauksista tämän artikkelin kirjoittajat olisivat päätyneet erilaiseen päätökseen kuin tehty korvausratkaisu, mikä kuvastanee kannanoton hankaluutta monissa tilanteissa. Korvausperusteet ovat subjektiivisia, koska vahvaa näyttöön perustuvaa tietoa parhaista toimintatavoista ei useimmissa ongelmatilanteissa ole tarjolla. Kriteerien tarkentaminen ja yhtenäinen, selkeä linja auttaisivat potilaiden informoinnissa siitä, minkälaisissa tilanteissa vahinkoilmoitus kannattaa tehdä, ja rekisteri voisi tällöin muodostua entistä kattavammaksi. Tutkimuksen tai hoidon yhteydessä aiheutuneita infektioita ei useinkaan korvata potilasvahinkona. Infektioita esiintyy 1 2 %:lla ja hematoomia ja turvotusta 1 7 %:lla nivustyräleikkausten jälkeen (Vironen ym. 2006, Paajanen 2007), joten niiden määrä oli vahinkoilmoituksissa varmasti pienempi kuin todellisuudessa. Vakavampien infektioiden osalta korvattavuutta päätettäessä suhteutetaan toisiinsa infektioriski, hoidettavan sairauden tai vamman vakavuus ja infektiosta aiheutuneen vahingon vakavuus. Mitä suurempi infektioriski on ollut, sitä vakavampi infektiosta aiheu- 2383 Nivustyräleikkauksiin liittyvät komplikaatiot Potilasvakuutuskeskuksessa vuosina 2003 2007

ALKUPERÄISTUTKIMUS 2384 tunut seuraus katsotaan siedettäväksi. Vaikeat, syvät verkkoinfektiot vaikuttavat tämän aineiston perusteella olevan onneksi harvinaisia Suomen nivustyräkirurgiassa. Ilmoitetuista infektiovahingoista 18 % katsottiin tässä aineistossa korvattaviksi. Suurin nivustyräleikkauksen jälkeinen ongelma on pitkittynyt kipu, jota raportoidaan esiintyvän 10 30 %:lla ja joka 2 6 %:lla on invalidisoiva tai ainakin satunnaista kipulääkitystä vaativa (Bay-Nielsen ym. 2001b, Poolaban ym. 2001, Paajanen 2002, Kalliomäki ym. 2008). Uusintaleikkauksen jälkeen kroonisen kivun riski on suurentunut primaarileikkaukseen verrattuna (Callesen 1999, Kalliomäki ym. 2008). Tässä aineistossa vaikeakin krooninen kipu oli useimmiten tulkittu väistämättömäksi komplikaatioksi, sillä vain neljännes kipuoireisista potilaista sai korvauksen ongelman vuoksi. Korvauksen saaneiden ja korvaamatta jääneiden kiputilojen välillä ei tuntunut olevan aivan selkeää ja johdonmukaista jakoa. Monella vahinkoilmoituksen tehneistä potilaista kipu johti useisiin kipupoliklinikkakäynteihin ja lukuisiin hoitokokeiluihin, mutta vahinkoa ei silti pidetty korvattavana. Kor vauksen saaneet olivat hieman useammin käyneet läpi useita leikkauksia, joilla ongelmaa oli yritetty ratkaista. Vahinkoilmoituksista heijastui hyvin se, että uusintaleikkaukset eivät aina johda toivottuun tulokseen. Esimerkiksi kivekseen heijastuvaan kipuun ei aina saada apua kiveksen poistolla, ja nämä yritykset korvattiin vahinkona. Myös hermon katkaisu hoitoyrityksenä oli katsottu korvattavaksi vahingoksi, vaikka kirjallisuudessa on esitetty nivusalueen hermojen katkaisua yhtenä mahdollisista hoitovaihtoehdoista (Amid 2002). Myös tuore tanskalaistutkimus osoittaa, että aktiivinen kirurgia, esimerkiksi verkon tai kiveksen poisto, saattaa olla hyvinkin aiheellinen vaikeassa neurogeenisessa leikkauksenjälkeisessä kivussa (Aasvang ja Kehlet 2009). Toisaalta leikkauksenjälkeinen välittömällä uusintaleikkauksella hoidettu ja parantunut hermokipu oli korvattu vahinkona, vaikka uusintaleikkaus oli asianmukainen ja tilanteen korjaava hoito. Toisen potilaan tapauksessa kova välitön kipu ei johtanut välittömään leikkaukseen hermon vapauttamiseksi vaan vaikea kipu jäi. Tätä ei katsottu korvattavaksi vahingoksi. Työkyvyttömyyteen ja kipupoliklinikkahoitoihin johtava pitkittynyt kipu tulisi kenties aiempaa käytäntöä aktiivisemmin tulkita kohtuuttomaksi seuraukseksi nivustyräleikkauksesta ja korvata vahinkona. Myös silloin, kun kipu oli alkuperäisenä oireena eikä leikkaus tuonut helpotusta tilanteeseen, jouduttiin usein ongelmakierteeseen. Korvauksia maksettiin, jos kivun taustalla osoittautui olevan muu syy kuin tyrä tai jos ilman tyrälöydöstä oli päädytty kuitenkin asettamaan verkko. Ei ole aivan yksiselitteistä, milloin tutkimusleikkaus nivusalueen kiputilanteissa on aiheellinen ja miten esimerkiksi urheilijan tyrän tyyppisiin kiputiloihin pitäisi suhtautua (Swan ja Wolcott 2007, Paajanen 2009). Tästä syystä myös korvausten myöntämisen perusteita voidaan pitää jossain määrin epäselvinä näissä tilanteissa. Kyseessä on ongelmallinen ja jopa moniammatillista apua tarvitseva potilasryhmä, joka kuuluu kokeneiden kirurgien hoitoon. Valtaosa elinvaurioista (rakko-, suoli- ja verisuonivauriot) korvattiin vahinkoina. Vakavia suoli- ja verisuonikomplikaatioita liittyy tähystystoimenpiteisiin tunnetusti enemmän kuin avoimiin (McCormack ym. 2003) myös tämän rekisterin perusteella. Pääosin elinvaurioiden oli katsottu syntyneen ammattistandardin alittavan toimenpiteen seurauksena, vaikka toisinaan olosuhteet olivat leikkauskertomuksen mukaan olleet hankalat ja leikkaajana kokenut erikoislääkäri. Esimerkiksi kiveksen verenkierron häiriintymistä ei aina voida välttää, jos kyseessä on kookas kivespussiin ulottuva tyrä tai uusintaleikkaus. Vatsaontelon kautta tehtyihin tähystysleikkauksiin taas liittyy riski suolen tarttumisesta leikkausalueelle, eikä tällaisia leikkauksenjälkeisiä tapahtumia voida katsoa taitovirheiksi, kuten joissain tilanteissa oli tulkittu. Joidenkin vahinkoilmoitusten leikkauskertomuksista käy selvästi ilmi, että kokematon kirurgi olisi tarvinnut apua varhaisemmassa vaiheessa. Riittävä koulutus ja senioriohjaus olisivat näissä tilanteissa estäneet komplikaation synnyn melko varmasti. Tavallisimmin J. Vironen ym.

ongelma aiheutui mediaalisen tyräpussin turhasta avaamisesta, joka johti rakkovaurioon tai verenvuotoon. Välittömästi uusiutuneet tyrät johtuivat useimmiten havaitsematta jääneestä reisityrästä, joka tulisi muistaa erityisesti naisilla jo potilasta tutkittaessa. Tyriä voi olla myös samanaikaisesti kaksi. Vakavia komplikaatioita esiintyi erityisesti iäkkäillä, huonokuntoisilla potilailla, joiden tapauksissa leikkauksen tarpeellisuutta ja riskejä tulee punnita kriittisesti. Osalla potilaista tyrä oli oireeton. Kureutumisriskiä pidetään etenkin mediaalisissa tyrissä varsin pienenä (Fitzgibbons ym. 2006), joten oireettoman tyrän leikkaushoitoon voidaan usein suhtautua pidättyvästi. Toisaalta huolellisesti suunniteltuun elektiiviseen leikkaukseen liittyy pienemmät riskit kuin kureutuneen tyrän leikkaukseen (Nilsson ym. 2007). Riskipotilaan leikkaus kuuluu kokeneelle kirurgille. Perussairauksiin ja mm. antitromboottiseen tai immunosuppressiiviseen lääkitykseen liittyvät riskit tulisi huomioida. Muutamassa vahinkoilmoituksessa ongelma liittyi yleisanestesiaan tai selkäpuudutukseen. Paikallispuudutuksessa toimenpiteitä tehdään ilmeisen vähän, vaikka tämä anestesiamuoto on muita turvallisempi, helppo toteuttaa ja mahdollinen yli 90 %:lle kaikista nivustyräpotilaista (Paajanen 2002, Kehlet ja Aasvang 2005). Hiljattain ilmestynyt Duodecimin pääkirjoitus muistutti suomalaisia kirurgeja siitä, että paikallispuudutuksessa tehty nivustyräleikkaus on nykyisin kustannustehokkain ja suositeltava toimenpide valtaosalle potilaita (Tuuliranta 2009). YDINASIAT 88Nivustyräleikkauksiin liittyviä vahinkoilmoituksia tehdään 4,6 tuhatta toimenpidettä kohti. 88Korvauksiin johtavat vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia. 88Komplikaatioriskiä voidaan vähentää leikkausindikaatioita tarkentamalla ja koulutusta tehostamalla. Lopuksi Tehtyjen vahinkoilmoitusten perusteella arvioiden vaikeaa kipua lukuun ottamatta vakavat komplikaatiot ovat nivustyräleikkauksissa harvinaisia. Osa komplikaatioista olisi vältettävissä kirurgikoulutusta tehostamalla ja leikkausaiheita tarkistamalla. Korvausten myöntäminen ei kaikissa tilanteissa ole ollut yhdenmukaista, joten arviointiperusteita tulisi edelleen tarkentaa. * * * Kiitämme Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäällikköä Reima Palosta yhteistyöstä ja arvokkaista kommenteista. JAANA VIRONEN, LT, gastrokirurgi, apulaisylilääkäri HYKS, Jorvin sairaala PL 800, 00029 HUS TOM SCHEININ, dosentti, gastrokirurgi, kliininen opettaja HYKS, Kirurginen sairaala HANNU PAAJANEN, dosentti, gastrokirurgi, osastonylilääkäri Mikkelin keskussairaala Summary Complications associated with inguinal hernia repairs at the Patient Insurance Centre in 2003 to 2007 BACKGROUND. The aim was to elucidate the prevalence of complications associated with adults inguinal hernia repairs in Finland. MATERIALS AND METHODS. We reviewed the notices of patient injury associated with inguinal hernia repairs, as reported in 2003 to 2007 to the Patient Insurance Centre. We analyzed the associated causes, compensations, and compensation criteria. The numbers and types of hernia operations performed during the same period in the whole country were retrieved from the notification register. RESULTS. A total of 55,000 hernia operations were carried out during this period, resulting in 250 notices of patient injury. Of these, 92 resulted in compensation. CONCLUSIONS. Besides severe pain, serious complications from inguinal hernia repairs seem to be rare. 2385 Nivustyräleikkauksiin liittyvät komplikaatiot Potilasvakuutuskeskuksessa vuosina 2003 2007

KIRJALLISUUTTA Aasvang EK, Kehlet H. The effect of mesh removal and selective neurectomy on persistent postherniotomy pain. Ann Surg 2009;249:327 34. Amid P. A 1-stage surgical treatment for post herniorraphy neuropathic pain: triple neurectomy and proximal end implantation without mobilisation of the cord. Arch Surg 2002;137:100 4. Bay-Nielsen M, Kehlet H, Strand L. Quality assessment of 26 304 herniorraphies in Denmark: a prospective nationwide study. Lancet 2001(a);358:1124 8. Bay-Nielsen M, Perkins F, Kehlet H. Pain and functional impairment 1 year after inguinal herniorraphy: a nationwide questionnaire study. Ann Surg 2001(b);233:1 7. Callesen T, Back K, Kehlet H. Prospective study of chronic pain after groin hernia repair. Br J Surg 1999;86:1528 31. Fitzgibbons R, Giobbie-Hurder A, Gibbs J, ym. Watchful waiting vs primary repair of inguinal hernia in minimally symptomatic men. JAMA 2006;295:285 92. Fränneby U, Sandblom G, Nordin P, Nyren O, Gunnarsson U. Risk factors for long-term pain after hernia surgery. Ann Surg 2006;244:212 9. McCormack K, Scott N, Go P, Ross S, Grant A, EU Hernia Trialists Collaboration. Laparoscopic techniques versus open techniques for inguinal hernia repair (Cochrane review). In Cochrane Library, Issue 4, 2003. Chichester, UK: Jonh Wiley & Sons, Ltd. Kalliomäki ML, Meyerson J, Gunnarsson U, Gordh T, Sandblom G. Long-term pain after inguinal hernia repair in a population-based cohort; risk factors and interference with daily activities. Eur J Pain 2008;12:214 25. Kehlet H, Aasvang E. Groin hernia repair: anesthesia. World J Surg 2005;29:1058 61. Nilsson H, Stylianidis G, Haapamäki M, Nilsson E, Nordin P. Mortality after groin hernia surgery. Ann Surg 2007;245:656 60. Paajanen H. Lichtensteinin nivustyräleikkaus paikallispuudutuksessa. Kirurgin koulutuksen vaikutus leikkaustulokseen. Suom Lääkäril 2002;4:387 90. Paajanen H. A single-surgeon randomized trial comparing three composite meshes on chronic pain after Lichtenstein hernia repair in local anesthesia. Hernia 2007;11:335 9. Paajanen H. Liikunnanharrastajan urheilijantyrä ja osteitis pubis. Duodecim 2009;125:261 6. Poolaban A, Bruce J, Chambers W, Krukowski Z, Smith W. Chronic pain and quality of life following open inguinal hernia repair. Br J Surg 2001;88:1122 6. Swan K, Wolcott M. The athletic hernia: a systematic review. Clin Orthop Relat Res 2007;455:78 87. Tuuliranta M. Aikuisen nivustyrä pitäisi leikata paikallispuudutuksessa. Duodecim 2009;125:9 11. Vironen J, Nieminen J, Eklund A, Paavolainen P. Randomized clinical trial of Lichtenstein patch or Prolene Hernia System for inguinal hernia repair. Br J Surg 2006;93:33 9. Sidonnaisuudet: HANNU PAAJANEN: Ei sidonnaisuuksia. JAANA VIRONEN: Osallistunut kahteen ulkomaiseen kongressiin yritysten kustantamana (Johnson & Johnsson Finland Oy, Fenno Medical). TOM SCHEININ: Ei ilmoitusta.