RAPORTTI 020/2014,2023/TJK/1987 1 (10) T J Koistinen/SK 3.3.1987 Jakelu OKME/Outokumpu 2 Hyv. /~ OKME/Vammala 1 ~~~ ORIJARVEN - IILIJARVEN RAKENNEGEO LOGISET TUTKIMUKSET 1986-1987 OSA I: TUTKIMUKSET V. 1986 TALLENNETTU 0 2_ 07 2011 GTK r 2014, 2023 Sijainti 1 200 000 r 8
2 SISALLYSLUETTELO 1. Taustaa... 3 2. Aijala - Orijarvi-segmentin ominaisuuksista yleisesti... 4 3. Tahanastisista tuloksista 3.a Migmatiittinen alue Orijarvellta S-SE (Vasterviken ym.)... 5 3.b Orijarvi- Iilijarvi... 7 4. Alustavia paatelmia... 8 LIITTEET Kuvat 1-18 HUOM. Kannen karttakuvaan on merkitty eraiden tarkeimpien tutkimuspisteiden paikat. 8
RAPORTTI 020/2014,2023/TJK/1987 3 ORIJARVEN - IILIJARVEN RAKENNEGEOLOGISET TUTKIMUKSET 1986-1987 1 Taustaa Orijarven alue otettiin perusteelliseen rakennegeologiseen tarkasteluun kesasta 86 alkaen, ja tyon jalkimmainen kenttatyovaihe on tarkoitus tehda kesalla 87. Perusteena aktiivisuudelle on rohkaisevia tuloksia tuottanut Iilijarven tyomaa (Zn, Cu) Orijarven lansipuolella. Vastaavana geologina on 0-P Isomaki. OPI:n kanssa teimme tyon alkuvaiheessa monta maastokayntia yhdessa. Allekirjoittanut kaytti tyohon kaikkiaan n. 17 kenttatyopaivaa. Viela tatakin aikaisempi kokemus on v:lta 1982, jolloin allekirjoittanut tutustui alueen ajankohtaisiin ongelmiin U Makelan ja OPI:n opastuksella. Orijarvella on tehty klassista geologiaa (vars. Eskola ja Tuominen ryhmineen). H V Tuominen (1957) opetti meita Orijarven esimerkkia kayttaen, etta vanhoilla kilpialueilla on muutakin kuin plastista deformaatiota ja "liekkitektoniikkaa", jotka olivat siihen asti suosittuja. Aikaansa edella ollut tutkimus on edelleen ajankohtainen mm. niilta osin, mita "kubistisella" kartalla on haluttukin tahdentaa. Viime vuosina varsinkin Free Universityn (Amsterdam) tutkijat ovat olleet taalla ja'west Uusimaa Complext issa aktiivisia. He ovat tutkineet ensisijaisesti metamorfoosia ja vahemman rakenteita. Free Universityn tutkijoiden ilmoittama rakennesuksessio ja tektoninen tulkinta osoittautui jo tyomme alkuvaiheessa meidan paikallisiin tavoitteisiimme nahden aivan liian suppeaksi ja kaavamaiseksi. Meidan on tehtava oma tyomme ruohonjuuritasosta alkaen. 8 Meille tarjoutui tilaisuus kayttaa hyvaksemme etelampana, Skaldon alueella vuosien aikana ansioituneen tutkijan, Dr. A M Hopgoodin kokemuksia ja asiantuntemusta. Koska alun alkaen oletimme Skaldon alueen kuuluvan Orijarven seudun kanssa samaan tektoniseen segmenttiin, olemme sopineet limittaisesta yhteistyosta. Soveltuva osa tektonisista tuloksista voidaan myos julkaista aikanaan yhteistyona. Teimme yhteista maastotyoosuutta heina-elokuun vaihteessa yht. 9 paivaa. Jos lukija haluaa tutustua talla hetkella tiedossa oleviin perusteisiin sille, mita alustavasti on arvioitu taman raportinosan luvussa 4, voi ensin lukea luvut 2-3, muuten voi siirtya suoraan lukuun 4.
. 0 outokumpu - MALMINETSINTA 4 2 Aijala - Orijarvi-segmentin ominaisuuksista yleisesti Vertailua kahden alueen valilla: a) Aijala - Orijarvi 1) Metasedimenti t ja metavulkaniitit vallitsevia. 2) Primaaripiirteet (sed/vulk) yleensa hyvin sailyneet. 3) Primaaripiirteet monessa tunnetussa tapauksessa vahan deformoituneet. 4) Rekennesuksession koopleksisuus paljastuu huolellisessa tyossa. 5) Migmatii ttiutuminen (?) liki olematonta. b) Alue S-SE (V'asterviken ym.) 1 ) Rai taiset ortogneissi t ja muut syvakivet usein vallitsevia. 2) Primaaripiirteet ( esim. ortogneissin foliaatio) yleensa hyvin sailyneet, joskin deformoituneet. 3) Primaaripiirteet intensiivisesti deformoituneet. 4) Rakennesuksession koopleksisuus heti ensi silmayksella ilmeinen ja silmiinpistava. 5) Migmatii ttiutuninen (K-gr ym. ) I'IIDsasta. 8 etc. 6) Malmikrii ttisyys tunnettua. 6) Malmikrii ttisyys vaherrman. etc. tunnettu. Alueilla liikkuneet tietavat, etta a)-alueella ainakin pintapuolinen vaikutelma on hyvin erilainen kuin b)-alueella. Kuinka pintapuolisia tai fundamentaalisia eron syyt ovat, jaa nahtavaksi. Joka tapauksessa jo varhain muodostui sellainen kasitys, etta Orijarven alueen rakenne on mahdollista selvittaa vain ottamalla huomioon myos viereisen migmatiittisen alueen ominaisuudet ja sen suhde Orijarven alueeseen. Kasitys perustuu paitsi alkuekskursioilla muodostuneeseen mielikuvaan myos siihen teoreettiseen nakokohtaan, ettei kaksi vierekkaista aluetta voi olla rakenteellisesti vastineettomia - edellyttaen, etta valissa ei ole huomattavaa diskordanssia. Nain ollen viereisen migmatiittisen alueen rakenteellisen rik-
5 3 Tahanastisista tuloksista 3.a kauden pitaisi olla oivallinen avain ja tyokalu Orijarven alueen ainakin naennaisesti koyhempien rakenteiden analyysissa. Nain menetellen meidan ei pitaisi Orijarvella menettaa vahingossa mitaan tarkeaa. Koska oli odotettavissa, etta Orijarven seutu kuuluu periaatteessa samaan maankuoren lohkoon kuin Skaldon alue, teimme toivomuksestani AM Hopgoodin kanssa vertailumatkan jalkimmaiselle alueelle (mukana myos PJA mahdollisten Vammala-konnektioiden vuoksi). Vaikka kaksi eri aluetta tuskin voivat olla identtisia, tama lahestymistapa osoittautui oikeaksi. Huolellinen analyysi eraissa avainpisteissa (esim. kuva 1) antoi valmiuden pureutua mahdollisimman tehokkaasti itse Orijarvi - Iilijarvi-kohteeseen kesalla 87 - alustavia kuvauksia ja paatelmia esitetaan jo tassa raportinosassa (3-4). Migmatiittinen alue Orijarvelta S-SE (Vasterviken ym.) Eras Vastervikenissa sijaitseva yli 100 m pitka tieleikkaus, joka oli eras 0-P Isomaen esittelemista potentiaalisista rakennetutkimuskohteista, osoittautui lahemmassa tarkastelussa oikeaksi aarreaitaksi. Siina esittaytyy todennakoisesti valtaosa koko a) aluetta edustavaa rakenne-evoluutiota. Tassa yhdessa ainoassa paljastumassa tavataan ainakin kahdeksan perakkaista poimurakennetta. Se on yli puolet siita maarasta, mika on tunnistettu vuosien sitkeissa tutkimuksissa koko laajalta Skaldon alueelta (Hopgood (L984) - vrt. myos J Aarnisalo/Vammalan alue). Talla paljastumalla muodostui myos kasitys, etta useat rakenteet ovat oleellisesti samanlaisia kuin tietyt rakenteet Skaldon alueella (AMH), eli korrelaatio on kehittymassa ja se on tietyilta osin jo aivan ilmeinen. On mahdollista, tai nayttaa silta, etta joukossa ovat kaikki yleisimmat rakenteet - ymparistossa ei ole ristiriitaista havaintoa. 8 Em. edustavuutensa vuoksi Vastervikenin tieleikkauksen antama informaatio lienee tassa yhteydessa riittava antamaan kaytannollisen mielikuvan Orijarven viereisesta "avainalueesta". Kuvien 1 ja 2 avulla voi hahmottaa mielikuvia siita, minkalaisia rakennekombinaatioita alueella saattaa esiintya kunkin yksittaisen rakenteen intensiteetin vaihdellessa. Vaihtoehtoja on rajaton maara, mutta ne eivat ole minkalaisia tahansa. Kaytetyn tutkimusmetodin vuoksi mainituista kuvista voidaan johtaa vain sellaisia vaih- "'
6 toehtoja, JOlssa kaikissa on sama rakennekronologia. Tassa juuri piilee kaytetyn metodin etu ja voima - sehan jo tiedetaankin. Tata ajattelutapaa tulemme kayttamaan varsinaisessa tulkintatyossa eli varsinaisessa tavoitteenmukaisessa tyossa, mihin kaytamme nyt selvitettavana olevaa systematiikkaa. Systematiikan selvitys sinansa on siis vain valivaihe. Enaa pienia tarkistuksia vailla oleva kronologinen systematiikka nayttaa seuraavalta: Varhaisin metamorfinen rakenne (F 1 ): Nakyy paljastuman vahaisissa metasedimenttimetavulkaniittijaanteissa (ks. kuvat 2 ja 3 a - d). Tonaliittiset intruusiot (pre-f2): Viimeistaan S1-liuskeisuuden kontrolloimana tunkeutui runsaasti, luultavasti pulssi pulssilta koostumukseltaan jonkin verran vaihtelevaa magmaa, joka tuota pikaa myos sai foliaation. D1:n kaltainen deformaatio siis jatkui tassa vaiheessa. Isoklinaalinen poimurakenne (F2): D 1 :n kaltainen deformaatio jatkuu edelleen (ks. kuvat 2 ja 4 a- d). Konformien pegmat~ittijuonien intruusio (pre-f 3 ) ja "pinch & swell" -deformaatio (ks. kuva 2). Emaksisten juonten intruusio (pre-f3): (Ajoitus: ks. kuvat 2. 4 d, 5 b). Isoklinaalinen poimurakenne (F3): Ks. kuvat 1, 5 c, 6-7. 8 Useita generaatioita pystyasentoisia poimurakenteita (post-f3): Esimerkkeja naista on kuvissa 1 b, 1 c, 8, 9, 10 ja 11. "'
7 3.b Orijarvi - Iilijarvi Jo edella tuli todetuksi, etta Orijarven lahella sijaitsevan Vastervikin rakenteet nayttavat melko vaivattomasti korreloituvan kauempana etelassa sijaitsevan Skaldon alueen rakenteisiin. Siksi tuntui aluksi aivan sietamattomalta, etta Vastervikin ja aivan laheisen Orijarven alueen rakenteista ei tahtonut aluksi loytya yhtalaisyyksia. Ongelma ei ole viela ratkaistu, mutta oletetaan, etta rakenteellisten vastineiden esiintymistavassa on eroja naiden kahden alueen valilla. Oletuksen mukaan siis rakenteellinen "koyhyys" Orijarven alueella on vain eraiden paikallisesti melko yksinkertaisten paljastumien (mm. Vetion andalusiittikiilleliuskeen) aiheuttama harhakuva. Jo nykyisessa tyon keskeneraisessa vaiheessa on myos Orijarvelta ehtinyt todellakin loytya melkoista kompleksisuutta. Yksinkertaisuuden harhakuva on syntynyt mm. siita syysta, etta Orijarven alueella kukin paljastuma sisaltaa yleensa kerrallaan vain 1-2, korkeintaan kolme eri rakennetta, mitka ovat mita tahansa valilla F 1 Fa tai F1o (tai ylikin?) Asiaa voisi valaista muutamalla toistaiseksi viela irrallisella esimerkilla: Vahan Iilijarven montun N-puolelta, rautamuodostumasta on tavattu kuvio, joka tuskin voi olla muu kuin poimunkarjen pituusleikkaus (kuva 12), ja ominaisuuksiltaan se nayttaa F1:lta. Maarijarven lansirannassa vesirajassa on paljastuma, missa on pyoreakarkinen F2-tyyppinen poimu (kuva 13). Jos F1 ja F 2 osoittautuvat Orijarvella edes paikallisesti (esim. kerrospinkkojen valissa) karakteristisiksi, niilla on malmitutkimusten kannalta tietty kaytannon merkitys, mista alustava arvio esitetaan luvussa 4. 8 Orijarven alueella ei ole toistaiseksi osoitettu Vastervikenin F3:a vastaavaa rakennetta. Niinkin dominoiva rakenne (ks. kuva 1 tai 6 a) ei mitenkaan voi noin vain kadota! Voi olla, etta F3 on Orijarvella hyvin suuri rakenne, joka ei mahdu yhteen paljastumaan (?). Jaa selvitettavaksi (vrt. luku 4). -::;;
Q~!2~mpu 8 Multsilta- Maarijarvi-alueella tavataan seka paljastumilla etta geofysiikan kartalla N-S-trendinen sik-sak-poimukuvio, joka ominaisuuksiltaan vastaa Vastervikenin FN-rakennetta. Muutamat avoimet rakenteet ovat lisaksi jotain muita kuin edella mainittuja rakenteita (ks. kuvat 12, 14, 15). Eras tuffi-tuffiittipaljastuma Iilijarven N-puolella sisaltaa poikkeuksellisen paljon kompleksisuutta yhdessa ainoassa paljastumassa, ainakin "normaaliin orijarvelaiseen" tyyliin verrattuna (kuva 17-18), vaikka deformaation maara sinansa ei ole erityisen suuri. Silti nayttaa silta, etta regionaalisen rakennesuksession alku (F1 - F2) puuttuu tasta paljastumasta (?). Hierto- ja siirrosvyohykkeet ovat lokalisoitumisensa vuoksi luotettavimmin poimittavissa tarkoilta geofysiikan kartoilta (vrt. HTV) - myloniittia on kylla tavattu myos paljastumista. Osa hierto- ja siirrosvyohykkeista lienee taalla niin kuin muuallakin yhteydessa joidenkin suksessioon (D1 - Dn) kuuluvien rakenteiden kanssa, osa on taas normaaliin tapaan niin myohaisia, etta ei ole kriteerioita niiden erottelemiseksi polyfaasiseksi systeemiksi (heterogeeninen stresskentta). 4 Alustavia paatelmia Orijarven - Iilinjarven seudun geologinen rakenne on osoittautumassa kompleksisemmaksi ja myos vaikeammaksi selvittaa kuin mita kukaan on tata ennen osannut arvatakaan. ~~hdollisesti joukossa on ongelmia, joita ei ole riittavasti tiedostettu. 8 Rakenteiden sumaa on nyt lahdetty purkamaan viereisella migmatiittisella alueella, missa rakenteet esittaytyvat rikkaimmillaan. Jo alustavat rinnastukset itse Orijarvelle antavat siis aiheen olettaa, etta Orijarven rakenne ei ole aivan yksinkertainen, vaikka se tiettyjen hyvin tunnettujen paljastumien perusteella saattaa silta nayttaa. Viime kesana tehdyn perusselvityksen nojalla uskomme tietavamme nyt hyvin, miten pureudumme tulevana kenttakautena jaljella oleviin ongelmiin nimenomaan Orijarvi - Iilijarvi-malmitutkimusaluetta silmalla pita-
9 en. Nykyista tasmallisempi yhteenveto on sitten mahdollinen. Sita ennen lienee syyta tehda edes tahanastisten tulosten karttatulkintaa (TJK- OPI), koska alueella on kairausaktiviteettia. Orijarven alue ei ole poikkeus siita normaalista tapauksesta, etta varhaisimmat metamorfiset rakenteet ovat dominoivasti isoklinaalisia ja makaavia ja myohemmat avoimempia ja pystyasentoisia. Edelliset saattavat jaada helposi huomaamatta (vrt. kuvat 3 a - d, 4 a-d, 5 a), kun taas jalkimmaisia ei voi olla huomaamatta. Naiden kahden rakenneryhman asut ovat myos karttamittakaavassa hyvin erilaiset, niin geologisella kartalla kuin myos rakennetta hyvin kuvaavalla geofysikaalisella kartalla. Samoin kuin paljastumilla, subkonformit rakenteet "piiloutuvat" kartalla helpommin kuin poikittaiset rakenteet. Vaikka viereisella (lahinna Vastervikin) alueella varhainen intrafoliaalinen - isoklinaalinen deformaatio on hyvin karakteristista, sen osuus Orijarven alueella on "lopullisesti" viela tarkastamatta. Se on kuitenkin siella olemassa- fakta, mika meidan on jo alustavassa karttatarkastelussa huomioitava yhtena vaikuttajana. Paikoin heikon paljastuneisuuden vuoksi asia tosin jaa osittain vain geofysiikan karttojen (ja kairausyhdistelyjen?) varaan, mutta paaasia on, etta tiedamme olla varuillamme. Tamanhetkisen arvelun mukaan alueen subkonformeista rakenteista osa on luultavasti kerrospinkkojen valisia liukumia intrufoliaalisine poimuineen, jolloin osa kerrospinkoista jaa koskemattomiksi, mm. ne tunnetut kohteet, joissa on deformoitumattomia primaarirakenteita. Mm. geofysikaalisilta kartoilta jaa tarkistettavaksi, onko joukossa myos isoklinaalisia - tiukkoja poimurakenteita, joissa kerrokset kertautuvat siis myos tallaisessa mittakaavassa. Tamantapaisen deformaation sivutuotteena tavallisesti syntyy myos perinnollista heikkoutta rakenteiden akselitasoon eli koskemattomiksi jaaneiden kerrospinkkojen valiin, mihin helposti laukeaa myohempiakin liukumia. 8 Em. deformaation osuessa esim. Orijarvi - Iilijarvivyohykkeen malmipitoiseen osaan, mika on todennakoista, tapahtuu tiettyja muutoksia alkuperaiseen asetelmaan nahden. Kairattaessa emme kairaa enaa pelkkaa kerrospinkkaa, vaan lateraalisesti levitettya kerrospinkkaa. Juuri malmikerrokseen osuva deformaatio tietysti muuttaisi malmin geometriaa. Malmin ja stringervyohykkeen valiin osuva liukuma saattaisi siirtaa malmin ja stringerin kokonaan erilleen toisistaan -
Q~!ar~mpu 10 siitahan on maailmalla dokumentoituja esimerkkeja (ja viela enemman toteamattomia?). Tallaisessa vyohykkeessa malmiviite ei valttamatta ole viite lahella olevasta varsinaisesta malmista, vaan se voi olla viite muualle tempautuneesta varsinaisesta malmista. Silloin kattava tutkimus edellyttaa aukottoman tarkastuksen vahintaan niin pitkalle kuin vahainenkin malmiviite tavataan. Valitettavasti erkautumissuunta voi olla, liikunnon todellisesta suunnasta riippuen, myos nykyisen kaateen suunta, ei ainoastaan kulun suunta. r- Isoklinaalisen rakenteen joh ctosta malmikrii ttinen nauha voi olla kertautunut. Taman pitaisi hahmottua riittavan tarkassa geofysiikassa. Kerrosten seuraamisen ohella eraiden Orijarven emaksisten juonten seuraamisella pitaisi paasta Vastervikin F 3 :a vastaavien rakenteiden jaljille, edellyttaen, etta nama juonet Orijarvella ovat Vastervikenin emaksisten juonten vastineita (vrt. kuva 5 c). Nakyisivatko nama juonet geof. kartalla? Maarijarven - Iilijarven - Orijarven vyohykkeessa on useita generaatioita myos pystyja ja avoimia poikittaisia rakenteita, milla on aivan erilainen merkitys kuin em. isoklinaalisilla/intrafoliaalisilla rakenteilla. Ne lahinna vain vaantelevat aikaisempien rakenteiden kulkuja, kaateita ja akselisuuntia uusiin asentoihin. Ne ovat helpommin poimittavissa seka maastossa etta geofysikaalisilta kartoilta. Niiden merkitys kaytannon malminetsinnan suorituksessa on yleisesti tunnettu, eika tahan asiaan tarvitse tassa lahemmin puuttua. Palaamme asiaan yhteisessa tapaamisessa. - Tassa yhteydessa ei myoskaan puututa havaintojen "tieteelliseen" merkitykseen. 8 -;;;
-, r ' Fi\g.4b-;ig.6d -, --- --\- s,... ) ----- ---------------------1-- i, w ct. Fig.&c l];,, fault E, J.lf ' I " Fig.Se-b F 3 i-fwi'f'h domimated structure shown in a road section (stippled); sedimentary intercalates and basic dykes (drawing) in banded orthogneiss. a) 8-part of the road cut, looking 255" b) N-part of the road cut c) A simplified synthesis, excluding the fault and a pegmatite dyke, looking N X 174.30 V 417.00 FIG.1... l ;,~ ti :~ N (lu") V ASTERVIKEN, 2014 o @ Fw ct.fig.9 r... -~' (. ~!. r "; (~ (CJ I. '!. -,
~ Volcanic-sedimentary sequence. ~ Isoclinal folds E-W, strong axial planar ~ Tonalite emplacement - foliation (Fig.4a-d). -* Intrusion of, (conco:rdant) basic dykes (Fig. s~~b)., ' r' ~ so ~ ~ ~"> =.... 004...... + 0-4... ~--~._::...-:;:-.... ~ ~-=---,.1 -- '".;'~.~. - -'-"~'C'.,_..,..,.~., * Isoclinal folds E-W {Fig.5c-d,6a-b,7a-b). -f. Pinch & swell of pegmatite. {orthogneiss), Pg-veins. * Isoclinal folds E-W (foliation folded) * Injection of pink pegmatite. foliation (Fig.3a-d). Fig. 2. Rakenteellinen evoluutio O-F 3 : Fig. 1 (vastap. sivu). Vasterviken, pitka tieleikkaus. Volyymista yli 90% on ortogneissia ja sen suonia (paaas. pg). Piirroksesta olisi tullut vaikeatajuinen, jos kaikki kompleksisuus olisi piirretty nakyviin. Siksi evoluution (liki intrafoliaalinen) alkupaa on erotettu kuvaksi 2. (alla). Nain tehden asialle ei ole tehty liikaa vakivaltaa, koska F 3 on ensimrnainen hiukan'avarampi 1 rakenne. Lisavalaistusta asioihin sisaltyy valokuviin 3-6, 8-11. Paljasturnan suurikokoisimrnat rakenteet ovat F 3, sen taitturninen (F), taipurninen N-S -synformiksi (FN) ja fault (a-c). Termit Fw ja FN ovat valiaikaisia. w '". :,~.:::.. ::~.. ::.. :;-:- :.:~:.::~~.......::.,;;.-::.,,~... _- t'' -;.=--=. c~~_::- - -... -- = -.:..: ~ ~ ':.- - F:L -------_-::. -.::_= ;;~... l --::.. ~.--.-.-: s 0. :... ~,- ~ 6~. fi} i)
' Kuva 3 a - d. V~sterviken. F 1 -poimurakenteita em~ksisess~ tuffiitissa (vrt. kuvat 2, 12).. -.. T~llainen rakeone indikoi melkoisia l~h es ker rosmy6- :t~ishi ' makaavia' liikuntoja evoluution varhaisirnmassa vaiheessa.
Kuva 4: a - Kuv:a 4 a d. Vasterviken. F 2...,.rakenteit~ (vrt. kuv~ 2-)... Ticeleik.kauk.sen pystysivulla nakyva ra..., kenne~ Kuva 4 b F 2-poimu (kynan karki poimunkarjen kohdalla) ortogneississa~ Kuva 4 c F 2 -poimu ortogneississa (kuvan alaosassa). Kuva 4 d F2-rakenne on varhaisempi kuin emaksiset juonet, koska emaksinen juoni (kuvan tumma alapuolisko ) H~ikkaa F 2 :.n kyljen. -
Kuva 5 a. V~sterviken. Kortformi em~ks~ne~ juoni ortogneississ~, F 3 -poimun vuoksj kertautuva (Vrt. 5 c); juoni siis F 3 :a vanhempi. 1 sisia Kuva 5 b.-- v~sferviken. Em. juonen geologinen ajoi tus kay siis painsa ': leikkaussuhte~fla sek~ F2:e~n (kuva 4 d). etta p~g~ matiitin "pinch & swell" -rakenteeseen (t~a kuva vrt. kuva 2) ja lopuksf suhteella F3:een (kuva 5 a). Myos Orijarven- rilijarven alueella tavataan emak-. juonia, ohuita seka jopa kymmenien metrien vahvuisia. siell~ on na.hty myos eras suuressa kulmassa leikkaava juoni. Kuva 5 c. V~sterviken. Em:~Jl~i~~I\l juon~n isoklinaalinen F 3 -poimu (vrt. kuva 1 a) nahtyh~ NR. Vrt. myos-, kuva~ 6 a:- d._ Kuva 5 d. Vasterviken Varhaisimmat tonaliitin pegmatiittisuonet ovat poimuttuneet ptygmaattisesti tonalii tin puolipehme~s.sa" olotilassa.
.K'iiva 6' a-'~ Vasterviken. i{ ' ~ '" 1.. '. '".,.. U~'e). ~ta ' _F_3-p~\qitltl!di,rJ.<l~_ / ~r t. kuva 1. _b_. oikea reuz:a- 0$~) ~ ;: MetasediinenttlSla lnt'erkalaatte Ja ortognels- SlSSa.,... - ~..:.... l. Kuva 6 ti ~ Vast erviken. Die-;t _alji 6 a:n taplalla merkitys:ta poimusta. F3:n kyljella intrafoli.aalinen F 2
Kuva 7 a - b Tiele:(kkau s ' muutaflia'' km Vaste'r vikista ' HeJ sin~ii'n : pairi: F 3.:.poimu ~ rakenne ~ Grani'i'ttinen ortogneissi, metase:dil)'jenttishi. interkalaatte ja ja emak~iiia juonia ( vrt. Vast ~ r ~ vi ken).' F 3 - ra~~~n~!ie~~~ _ brrjar~en ~ S-SEpuolen migm~tiittisi~sa ki~issa yleisesti melko ~omirioiva v rakenn~~ F3-akseli on vafm~~ti hyv in vaihteleva, koska jaljella on mon'ta',, uudelleens'uunt'aavaa tapaht'umaa. (vrt. kuvat 1 c, 8," 9, 10 ja 11 ).. Vasta<;l,va rakenne ori'jar v'i.:iilijarvi.:...vyohykl<e,e' ll.a on 'toistai'seksi : lahemmin kdnkre'tfsoimatta. Mahdollisesti. se on siell'a ' hyvin. suuri, raken'ne ~ joka ei tule paljastumiil~ yleensa esil'le' 'yksi t taisina poimuiha (?). -
Kuva 9. Vast erviken..eras suht. myohainen rakenne, FN, nahtyna akselin suuntaan (N) (vrt. kuva 1 c). Tama rakenne vaikuttaa me lko yleiselta Ori jarvenkin alue e 11 a......, I, ' : '.. R'akenne aiheuttaa sik-sa~ -:.kuvioi tq 0 {) seka pa.l - Jastl.J.rn i.:j,.lg etta geof. ~ a rtta.kuviil a:. '.l Kuva 11 ~ Vasterviken. Eras post- F 3 ~ r akenne.... '.. - TarkkailtavaJ?.a myos Orij8,rv~lla. Kuva 8. Vasterviken. Kl,lv.a lahelta ~ uur en Fw-taipuman kohtaa pegmatiittij u onen l uota ( k s. kuva 1 b). TalHf ' k ohtaa katsojaan paip a 1 :9-~ painuv a 'lineaatio ( L 3 ) oikeal_l e pa in ment.ae8$a a kkia' taipuu k a tso j ast a p o i spain-. Alkava t_~ i pum a.n 8,kyy,kuvas sa., "::: '.,.,..J ' Tata W- NW-.t rendi s ta t aipuma a on syyta pi taa si l malla,my\{s '.q r ija~ve_n _a l tieella, seka paljastum i l l a et'ta g e:or. ~kqrt t:oj_e_n tul kin nass a~ ; ' '. ~,_. Kuva 10. Vasterviken..,. I Eras post-f 3 -raken'tei-sta, Saattaa: Ol la pal jon suurempi enkln hiert orakenteiden p i eni vasti ne. : 1
Kuva' i2'. Rat.itainuodostuma Iilijarven N-puolel1a. ' I., ;..;;: :--.. :...:;!r.. ' - '. -.... Kohdassa ~.. p_akyva, ".:u ekki'". on selftet tava. poimuin _te~ :(ereris,s" ~ k.uvi<?n.a, ' tqdej1n.ak~i sestf F 1 ""'P"Oimun karkel}a mell<ein pal'jastumari' eroosiopirinan suuntaiseria. :'I... ' (vrt. kuv'a 3 a- d).
Kuva 13. Paljastuma Maarijarven rannassa. Hapan tuffiitti ja sed. valikerroksia~ Poi~ulla F2:n ominaisuuksia. ':F :n, F 1 2 :n ja riiihin mahdollisesti liittyvien hiertojen merkitys Orijarvi - Iilijarvi-alueen malminetsintaty~ssa: ks. luku 4. --- ~----- l Kuva 14. Iilijarvi, KVMSL. "Viiruinen:n liuskeisuus liittyy johonkin avoimeen rakenteeseen. (Vrt. my~s kuva 17 d). t _.--/'" Kuva 15. Iilijarven alue. Eras ensimmaist~n maastokayntien kohteista. Tarkemmat tiedot puuttuvat. I ----- \ Kuva 16. Skarlandet (Skald~n alue/hopgood). Fab (F 2 )-poimuja amfiboliittikerroksen merkkaamina.
Kuva 17 a- d. "Pseudoagglomeraatti", Iilijarven montulta N (vrt. k~va 18) Kuva 17 a Tuffi- (vaalea) ja tuffiittikerroksen ( tumm'a) raja vahvasti fragmento"i tu-, neena. Huom:. metamorfinen reaktio tuffi-tuffiittlsaum~ssa. Kuva 11 b Tuffi, tektoriisesti fragmentaarihen; K:omi>assista vasemmalle "keskener~ista'' rragmentoitumista~ Tumma raita keskella jaanne kerrokselli~ sui:idesta; Kuva 17 c Tuffi, fragmentaarinen. Fragmenttien rajoina fraktuureja pitkin tihkuneiden metamorfisten fluidien aiheuttamat reaktiosaumat. Kuva d Ohuen tuffikerroksen kappaleit~ (vaaleat) tuffiitt1sten kerrosten valissa, lisaksi siirrosten pirstoma. Nama muutamat toistaiseksi vasta alustavat esimerkit Orij~rvi - Iilijarvi-alueelta (kuvat 12-18) antavat aiheen epailhi ajkais.emmin o1etettua suurempaa kompleksisuutta, mik~ on Syyta pitaa mielessa Iilijarven tutkimuksissa (ks. luku 4).
IILIJARVEN 'PSEUDOAGGLOMERAATIN' MUODOSTUMINEN Fig. 18 ~.. -.. :. ~ Kerrossarja tuffia-tuffiittia - -.. -... s... '2 : '2. ~ Paik.banded foliation (fig.l"ld) akselit~~oliuskeisuus rep~ily (fig. 17 i,d}:.auom. kuvassa 17 b 'keskeneraista' repeilya eraassa kerrossarjan osassa muut.tuu siirrosluontoiseksi (ks: 17 d)... - (eri faaseja} --- ---: -..=..-c:==-s - ---- --- - -- 0 I... : "'I 'I~, :~.: :': o... -.$. ~ - z..._ -... _ ---- =-- )t.. ----.......:.. I tot * Suk~ession lopulla deformaatio * Varsinkin tuffikerrosten * Poimurakenne, lapikotainen ----- * 'Pinch & swell' ~... '.. ------- - -- - ~---.- - -.sx -- ~--