!ASALI~IEM GEOLOGISET TUTI<I;?UXSET

Transkriptio

1 Q O U T O K U M P U OY 0 K MALMINETSINT#!ASALI~IEM GEOLOGISET TUTI<I;?UXSET I I I.?ALI.,:II\I L A H I Y I. ' ~ P A R I S T ~ ~RAI<EFIGEGEOLOGINI J I>!'I Sijainti 1 : 400 OOG - l 25'30' 5. c t -- l 26'00'.0 m..t '30' --. 0? Ol P. 27 ~OO'.-

2 0 OUTOKUMPU OY 071~ MALPAINETSINTX 1 TUTI<II,:UKSEN TARKOITUS Pyhäsalmen malmin ja lähiympäristön tutkimus käsittää J Reinon suunnitelman (1982) mukaan useita tehtävakokonaisuuksia eri asiantunti joiden tekemi- na. Allekirjoittanut on siihen liittyen jattmyt ensimmäisen avustuksensa kaivokselle ( =PYHASAL~.IEPJ GEOLOGISET TUTKIl!lUKSET. 1 h1ali.iin JA S IVUKIVEP! RAKEPJNEGEOLOGIAA, vi i t e : PyS 1 ). Yllättävänkin antoisa avolouhoksen puhdistustyö kesallä 1984 tuotti sen verran uutta tai oikeastaan aikaisempaa tasmallisemp~~ tietoa rakenteesta, että on aiheellista antaa tamä toinen saikallisluonteinen avustus jo ennen kuin regionaalinen käsitys on muodostunut. Litogeokemiallis-rakenteellinen tutkinus paikallisesta geologista on myös raportointivaiheessa it l~iaki), mutta regionaalisesta ra~enteesta tiedkme enenman vasta kun kuvatulkinnan ja I'Lbi-pro jektin rekenneryhm2.n ('dard, Tiainen) lopputulokset ovat kaytettävissg. PyS 1 -raportin tapaan täm2kin raportti muistuttaa nahdollisesta tuntemattomasta malmi jatkeesta rnalmion etelaisellz alueella. Sen lisäksi esitetään malmin syvyysjatkeiden rakenteellisia ennusteita. Kuvat 1 ja 2 edustavat raportissa onaksuttua asioiden käsittelytapaa. Naiden kuvien perusaineisto on tekijän kokoamaa (PyS 1/83, tämä raportti ja Kall iokyla 1984) tayderinettyna bim-pro jektin rakenneryhmän (Ward, Tiainen 1634) antanalla infornaatiolla regionaalisesta rakennesu~sessiosta. Lisäaineisto kaivoksen luona on tällä kertaa keratry vain parin avolouhospiiiv2n r,i kana rynrn2in JJ R, T'J-',l A'2, TEFI asiantuntemuksen tukezana.

3 Kuva 1. Pyhäsalmen kaivoksella ja Kalliokylässa havaittuja rakenne-elementtejä keskenään rinnastettuina.

4 Kuva 2. Kuvassa 1 esitetyt rakenne-elementit voidaan havainnollistaa esim. ylläolevan piirroksen tapaan yhdellä kuvalla. Kunkin yksitt äisen rakenteen intensiteetti (merkitys) vaihtelee luonnossa enemmän tai vähemmän toisista riippumattomasti. Kombinaatiomahdollisuuksia on siis rajaton maarä. Pyhäsalmella/Kalliokylässä kombinaatio näyttää seuraavanlaiselta (kuva 3) :

5 II,, 1 ",, \ }.. v.: ' \ \ \ \ 1,, 1 t Af/ : F r\::: 2 w-= Fs. KUVA 3. PYHÄSALMEN MALMIN JA SIVUKIV I EN RAKENNE NÄYTTÄÄ MUODOSTUVAN YLLÄOLEVAAN TAPAAN KUVISSA 1 JA 2 ES ITETYISTÄ RAKENNE-ELEMENTE I STÄ. KIRJAIMET Ä- 0 VIITTAAVAT LISÄSELITYKSIIN TEKSTISSÄ,

6 ' 5) OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTX 3 TULOKSET LYHYESTI Yleistä Koska PyS 1 (83) -raportissa ei F :n jälkeisiä 2 rakenteita vielä järjestetty suksession järjestysnumerosymbolein, on aiheellista antaa luettavuuden helpottamiseksi korrelaatiotaulukko: PyS 1 (TJK-83) PyS II (tämä rap.) Kalliokyla (TJK-84) sedimentaatio, vulkanismi, malrninmuodostus l 3 nähty, mu%ta ei nimetty F2 F3 (NW- ja NE-komponentit) F~~ 7s i l F4 F5 Rakennesuksession (F -F ) 1 5 riittavyyteen on toistaiseksi suhtauduttava varauksin (P Ward). Kompleksisen rakenteen esittsminen riittävan havainnollisesti eli helposti ymmhrrettavalla tavalla saattaa olla vaikeaa. Niinpä PyS 1 -ra?ortissa sitä varten tehdyt piirrokset ovat ilmeisesti jonkin verran epäonnistuneet, koska keskusteluissa niitä on pitänyt selittää lisää. Korvaukseksi on sama asia piirretty tähän raporttiin konkreettisemmalla tavalla (kuva 3 ). Kuvan 3 ansiosta tekstioca on supistettu rnahdollisinman lyhyeksi ilnan erillistä johtopäiitöskappaletta. Kuvasta 3 nakyy sellaisen kssittelytavan etu, mikä perustuu perakkäin muodostuneiden rakenteiden tunnistamiseen. Muuten tiillaista rakennetta ei voisikaan selittaa. Kuva Y antaa myös kaytetyn sy~bolikielen termeille F1, F jne. sangen konkreettisen 2 visuaalisen merkityksen. Kuvasta 3 näkyy, mitkä rakenteet ovat ilmeisesti paikallisesti tärkeitä. PdiitS ovat, ni lnkuin PyS 1 -raportissakin on päätelty, F F2 ja F 1 ' F, on tavattu kaivoksellz vain krenulaasiona krillerikkaissa kivilajeissa (kuva 4). P tavannut täman faacin poiruja laajemmalla alueella Ja onnistunut rn%irittm2.%n sen paikan s~k~essiorsa. Avolouhoksen nyt panctistetulla reunalla er5s krenulaatioicta siis voidan aycc sijoittaa sanaan psikkzan suksessiossa.

7 Q OUTOKUMPU OY 0 4- K FAALMINETSINTX F4-faasilla saattaa olla vähän enemmänkin merkitysta. Sitä ei ole itsenäisenä rakenteena merkitty kuvaan 3, sillä ei ole konkreettista tietoa siitä, onko paikallinen tektoninen M-Ssuuntaus F :n syytä vaiko esim. 'late-f '-puristurnista (PyS 17 - ehkä näillä kahdella ei Sarvitse olla asiallisesti suurta eroa. Aikaisemmin jo Helovuori (1979) on todennut kolmen deformaatiofaasin vaikuttavan malmiin. Hänen kirjoituksessaan rakennekuvaus on kuitenkin niin suppea, ettei korrelaatiota kuvaan 3 voida tehdä. Litogeokemiallis-rakenteellinen tutkimus (raportoitavana, T Näki) näyttää vahvistavan ja tarkenta- Van käsitystä malmihorisontin isoklinaalisesta F -rakenteesta. Avolouhoksen puhdistetulta reunaaiueelta on saatu myös uusia ja vahvistavia havaintoja S1-liuskeisuudesta (kuvat 4-7) ja LI-lineaatiosta (kuva 4), joka vastaa F -poimuakselia (kuva 2: vrt. myös: PyS 1 -raportin haiteltu karttaliite). F1- ja F2-rakenteiden perusteluja ja tunnistusta on yksityiskontaisesti käsitelty jo PyS 1 -raportissa, eikg siihen ole aihetta enää tzm21-1 lähemmin puuttua. F. :n rooli ia malnin iatkeet Kaivoksen geologit pitävät kiinnostavana paikallisesti eläváa ajatusta, että malmin primäsrinen kontrolli ja pituussuunta on ollut itä-1;i;ntinen tai sinne pain. Käsitys perustunee asiaa tuntevien realistiseen tuntumaan, vaikka sita ei ole yksityiskohtaisesti analysoitu. Itse asiassa nykyinen paikallinen pohjois-etelätrendi on regionaalisesti epätavallinen eik2-i sellaisena vaikuta ' tärkeältat trendilta. Oli pituussuunta ennen mikr tahansa, F1-rakenne modif ioi sita akse linsa suuntaa kohti. F2-ra~enteen itiiän katsovalla kyljellä Fl-akseli on jyr~kä, ja ainakin toistaiseksi tunnettu malminosa on 'akseliltaan' sinne pain jyrk~ä. Jo PyS 1 -raportissa (kc. taiteltu karttaliite) on mainittu malmin todenn&koisesti pri32arin pohjoisreunan sijaitsevan lähells pohjoist& F, -po~ihunkarkea. Se on kuvaan 3 merkitty pisteviiv&lla kirjaimen D luokse. Vah2r1 alernparia malmin prixäärinen reuna saavuttaa poiniunk2irjen ja vielä alenipana se kiertää kärjen, jolloin muodostuu terävä

8 CJ O+K OUTOKUMPU OY I~ALMINETSINTX FI-malmikoukku vasemmalle (ks. myös PyS 1, piirros lc, taso +210). Malmin pohjoinen F -poimu voi 1 olla niin tärkeä, että se rajoittaa malmin pohjoisen jatkumisen kohdallaan vielä huomattavan syvallä (ks. kuva 3). Mahdollisesti suuri F poimurakenne on kuvan 3 fiukaan oletettu myös mairnion eteläpäähiin, ja samalla malmin eteläjatkuvuutta rajoittamaan. PyS 1 -raportin tapaan muistutetaan siis ta11 a alueella toistaiseksi tutkimattomasta I~IAL~~?IPOTENTIAALISTh.(F ) -rakenteen sivussa (kirjain C). Feeder- F~i vyohyl?keen sijainti myös oudolla puolella malmia selittyisi, jos tämä rakenne oletetaan. Teoriassa on tietenkin mahdollista, että malrni primaarista syistä päattyy tai heikkenee C-alueella. -2 F - ja muut risteavat rakenteet Terävä F -poimukärki vääntyy alzspain mentaesss 1 oikealle ~yöre~.uotoiseksi F -poimuksi (ks. PyS 1, piirros lc, taso +425). Avoiouhoksen guhdistetun reunan kartoituksessa on löytynyt tukea paitsi tälle F2-synformille myös PyS 1 -raportissa ennustetulle itaisemmalle F2-antiformille (A ja E tarkoittavat samaa 'synformi-antiforrniparia seka PyS 1 piirros ld: ssa että tamhn raportin kuva 3: ssaj. F2-rakenteen käytännön merkitys on siinä, että tasokuvissa oleva pohjoinen pyöreä malmikaari, eli profiileissa alaosan synforxi tullaan koko ajan kohtaamaan yhä syvemmälle mentäessä. Tx7' aii.dn rauhallisen kehityksen katkaisee tilapaisesti F,- F5-risteys (kuva 3), missä on "odotettavissa to4ella kompleksinen rakenne" (PyS 1, taiteltu kartteliite) F2:n ja F5:n (=F :n) interferoidessa. Si Vielä alempana malmi kiepsahtaa myös E-poizun ylitse (kuva 3) jatkuakseen uudelleen alaspai2, Jos se prix32risista syista jatkwqniin pitkslie. Kaivosalueen F -poinuja voi verrata erlassa tieleikkauksessa $avattui!iin F,-poirruihin (kuva 8). Sopii myös vertailla than Fapcrtin kuvza 9 ja PyS 1 -raportin kuvaa 20 (F4 = Fi;).

9 0 OUTOKUMPU OY 01 K MALIAINETSINTX Avolouhoksella yritimme myös yhteisvoimin (TJK, TVM, JJR, TEH) paikallistaa F5-poimun sisikyljelta mahdollisesti jatkuvaa ruh~etta. Mahdollisesti se on pisteessä 238 (jana kuvassa 11). Ruhje on vain n. 60 cm vahvuinen. Vaikka serisiittiliuske on myös ruhjeen molemniin puolin usean metrin vahvuudelta läpikotaisin pehmentynyttä massaa, ruhjeen ulkopuolella tässä pehmeässä massassa on mm. täysin häiriintymatön. TSma todistaa ruhjeen ' 3 ~ ~ syn yneen kovaan kiveen, ja pehmentyminen on ainoastaan pinnallinen in situ- rapautumisilrniö (vrt: rikastusongelmat in si tu rapautuneessa tnalmissa). Niinkuin Kalliokylassa~,(TJK 1984) tektoninen kuljetus nayttaä suuntautuneen D :n aikana pohjoiseen tai koi11 iseen, mutta D2: n airana liki päinvastaiseen suuntaan.

10 VALOKUVALIITE Icuvat 4-12 Selityksiä myös tekstissä Huom. CT-kopioiden alkuperaisdiat ja muiden negatiivit CKXEjI-S:n arkistokappaleen liitteenä

11 Kuva 4. Kuva 5. 'Silkkikiiltoinen' S -1iuskeisuuspinta serisiittiliuskeessa! Erittäin hienosuomuinen mineraalilinenatio LI ei juuri erotu kuvassa, mutta löytyy pal jastumal ta silrriin havaittavana. S1-pinta on krenuloitunut YBljE:n ja F4:n vaikutuksesta. Avolouhos, piste 23 (T Mhki 1984). Kordieriittikiillegneissi. Segregaatj o tyyppi sen S1-liuskeisuuden jäariteila, C2-liuskeisuus. Avolouhos, piste 236. Kuva 6. Kordieriittikiillegneissi. S1 ja S samaan tapaan kuin 5:ssG. Avolouhos, pis$e 230. Kuva 7. Avolouhoksella pisteessä 218 (T Mäki, geol. kartoitus) esiintyy eräs muutaman kymmenen cm vahvuinen kiillerikas kerros (a), johon on rekisteröitynyt peräkkaisia rakenneelementtejä. Kaavamaisessa piirroksessa myös suurennos (b): S1-S rnikroskooppisena 'ennusteena'. Poikittaiset -suomut erottuvat paljain silmin suurisuomuisessa kerroksessa. Vrt kuvaan 3.

12

13

14

15 Nr' r b3 XP: 4 C D 7 PJ X O r t rnjr. r.c 0 3 r- PJ 0 r. P. LI.

16