Paulin spinorit ja spinorioperaattorit

Samankaltaiset tiedostot
Diracin yhtälö Björkenin ja Drellin formulaation mukaan on I 0. 0 i 1 0

Kanta ja Kannan-vaihto

1 Tensoriavaruuksista..

Johdatusta CLIFFORD-paketin käyttöön Maplessa

Määritelmä Olkoon T i L (V i, W i ), 1 i m. Yksikäsitteisen lineaarikuvauksen h L (V 1 V 2 V m, W 1 W 2 W m )

Kannan vektorit siis virittävät aliavaruuden, ja lisäksi kanta on vapaa. Lauseesta 7.6 saadaan seuraava hyvin käyttökelpoinen tulos:

2.2 Gaussin eliminaatio. 2.2 Gaussin eliminaatio. 2.2 Gaussin eliminaatio. 2.2 Gaussin eliminaatio

Yhtälöryhmä matriisimuodossa. MS-A0004/A0006 Matriisilaskenta. Tarkastellaan esimerkkinä lineaarista yhtälöparia. 2x1 x 2 = 1 x 1 + x 2 = 5.

2. Geometrinen algebra dimensioissa kaksi ja kolme

Lineaarikuvauksen R n R m matriisi

Kokonaislukuoptimointi

Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 8. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 8 () Numeeriset menetelmät / 35

1 Kannat ja kannanvaihto

Kvanttifysiikan perusteet 2017

Ideaalit ja tekijärenkaat Ryhmähomomorfismin φ : G G ydin on ryhmän G normaali aliryhmä. Esko Turunen Luku 7. Ideaalit ja tekijärenkaat

MS-C1340 Lineaarialgebra ja

802320A LINEAARIALGEBRA OSA I

1 Lineaariavaruus eli Vektoriavaruus

Kvanttidynamiikka Tarkastellaan ensin hieman bra/ket-merkintää ja vertaillaan sitä muihin merkintätapoihin.

Yhteenlaskun ja skalaarilla kertomisen ominaisuuksia

Kuvaus. Määritelmä. LM2, Kesä /160

Sisätuloavaruudet. 4. lokakuuta 2006

1 Avaruuksien ja lineaarikuvausten suora summa

Lineaarialgebra ja matriisilaskenta II Syksy 2009 Laskuharjoitus 1 ( ) Ratkaisuehdotuksia Vesa Ala-Mattila

Lineaarialgebra a, kevät 2019 Harjoitus 6 (ratkaisuja Maple-dokumenttina) > restart; with(linalg): # toteuta ihan aluksi!

2.5. Matriisin avaruudet ja tunnusluvut

Ennakkotehtävän ratkaisu

Determinantti 1 / 30

2.8. Kannanvaihto R n :ssä

Talousmatematiikan perusteet: Luento 9

Vektorien pistetulo on aina reaaliluku. Esimerkiksi vektorien v = (3, 2, 0) ja w = (1, 2, 3) pistetulo on

Talousmatematiikan perusteet: Luento 8. Vektoreista ja matriiseista Vektorien peruslaskutoimitukset Lineaarinen riippumattomuus Vektorien sisätulo

1.1 Vektorit. MS-A0004/A0006 Matriisilaskenta. 1.1 Vektorit. 1.1 Vektorit. Reaalinen n-ulotteinen avaruus on joukko. x 1. R n.

Algebran perusteet. 44 ϕ(105) = (105). Näin ollen

Gaussin lause eli divergenssilause 1

Excursio Cliordin analyysiin. 13. helmikuuta 2006

Determinantti. Määritelmä

Lineaariavaruudet. Span. Sisätulo. Normi. Matriisinormit. Matriisinormit. aiheita. Aiheet. Reaalinen lineaariavaruus. Span. Sisätulo.

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

Käänteismatriisi 1 / 14

Ch7 Kvanttimekaniikan alkeita. Tässä luvussa esitellään NMR:n kannalta keskeiset kvanttimekaniikan tulokset.

Kantavektorien kuvavektorit määräävät lineaarikuvauksen

Polkuintegraali yleistyy helposti paloitain C 1 -poluille. Määritelmä Olkoot γ : [a, b] R m paloittain C 1 -polku välin [a, b] jaon

A = a b B = c d. d e f. g h i determinantti on det(c) = a(ei fh) b(di fg) + c(dh eg). Matriisin determinanttia voi merkitä myös pystyviivojen avulla:

Vapaus. Määritelmä. Vektorijono ( v 1, v 2,..., v k ) on vapaa eli lineaarisesti riippumaton, jos seuraava ehto pätee:

Similaarisuus. Määritelmä. Huom.

Latinalaiset neliöt ja taikaneliöt

8 KANNAT JA ORTOGONAALISUUS. 8.1 Lineaarinen riippumattomuus. Vaasan yliopiston julkaisuja 151

Matriisilaskenta, LH4, 2004, ratkaisut 1. Hae seuraavien R 4 :n aliavaruuksien dimensiot, jotka sisältävät vain

1 + b t (i, j). Olkoon b t (i, j) todennäköisyys, että B t (i, j) = 1. Siis operaation access(j) odotusarvoinen kustannus ajanhetkellä t olisi.

4.0.2 Kuinka hyvä ennuste on?

y z = (x, y) Kuva 1: Euklidinen taso R 2

Ominaisarvo ja ominaisvektori

CLIFFORDIN ANALYYSIÄ AVARUUDESSA R 3

Symmetrisistä ryhmistä symmetriaryhmiin

Ortogonaaliprojektio äärellisulotteiselle aliavaruudelle

a) z 1 + z 2, b) z 1 z 2, c) z 1 z 2, d) z 1 z 2 = 4+10i 4 = 10i 5 = 2i. 4 ( 1)

Vapaus. Määritelmä. jos c 1 v 1 + c 2 v c k v k = 0 joillakin c 1,..., c k R, niin c 1 = 0, c 2 = 0,..., c k = 0.

1 Kompleksiluvut 1. y z = (x, y) Kuva 1: Euklidinen taso R 2

LU-hajotelma. Esimerkki 1 Matriisi on yläkolmiomatriisi ja matriisi. on alakolmiomatriisi. 3 / 24

Matematiikan tukikurssi

Pistetulo eli skalaaritulo

Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 5. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 5 () Numeeriset menetelmät / 28

Matematiikan tukikurssi, kurssikerta 3

Demo: Kahden elektronin spintilojen muodostaminen

MS-A0004/A0006 Matriisilaskenta

Ortogonaalisen kannan etsiminen

C = {(x,y) x,y R} joiden joukossa on määritelty yhteen- ja kertolasku seuraavasti

802320A LINEAARIALGEBRA OSA II

Matriisien tulo. Matriisit ja lineaarinen yhtälöryhmä

Lineaarikombinaatio, lineaarinen riippuvuus/riippumattomuus

(1.1) Ae j = a k,j e k.

Matriisilaskenta. Harjoitusten 3 ratkaisut (Kevät 2019) 1. Olkoot AB = ja 2. Osoitetaan, että matriisi B on matriisin A käänteismatriisi.

=p(x) + p(y), joten ehto (N1) on voimassa. Jos lisäksi λ on skalaari, niin

Matriisialgebra harjoitukset, syksy 2016

Gaussin ja Jordanin eliminointimenetelmä

Pienimmän neliösumman menetelmä

7 Vapaus. 7.1 Vapauden määritelmä

Ominaisvektoreiden lineaarinen riippumattomuus

MS-A0102 Differentiaali- ja integraalilaskenta 1

9 Matriisit. 9.1 Matriisien laskutoimituksia

Avaruuden R n aliavaruus

9. Vektorit. 9.1 Skalaarit ja vektorit. 9.2 Vektorit tasossa

F dr = F NdS. VEKTORIANALYYSI Luento Stokesin lause

Mitään muita operaatioita symbolille ei ole määritelty! < a kaikilla kokonaisluvuilla a, + a = kaikilla kokonaisluvuilla a.

1 Sisätulo- ja normiavaruudet

Ominaisarvot ja ominaisvektorit 140 / 170

a 2 ba = a a + ( b) a = (a + ( b))a = (a b)a, joten yhtälö pätee mielivaltaiselle renkaalle.

Koodausteoria, Kesä 2014

Yleiset lineaarimuunnokset

Ristitulolle saadaan toinen muistisääntö determinantin avulla. Vektoreiden v ja w ristitulo saadaan laskemalla determinantti

Diskreetin Matematiikan Paja Ratkaisuhahmotelmia viikko 1. ( ) Jeremias Berg

(x + I) + (y + I) = (x + y)+i. (x + I)(y + I) =xy + I. kaikille x, y R.

Lineaarialgebra ja matriisilaskenta II. LM2, Kesä /141

sitä vastaava Cliffordin algebran kannan alkio. Merkitään I = e 1 e 2 e n

Talousmatematiikan perusteet: Luento 9. Matriisien peruskäsitteet Yksinkertaiset laskutoimitukset Transponointi Matriisitulo

{I n } < { I n,i n } < GL n (Q) < GL n (R) < GL n (C) kaikilla n 2 ja

Vektoreiden virittämä aliavaruus

Joukot. Georg Cantor ( )

Ratkaisuehdotukset LH 8 / vko 47

Transkriptio:

Paulin spinorit ja spinorioperaattorit Spinoreita on useita erilaisia. Esimerkiksi Paulin, Dirackin ja Weyelin spinorit. Yhteisenä piirteenä eri spinoreilla on se, että kukin liittyy tavallisesti johonkin tiettyyn kvanttimekaniikan yhtälöön. Paulin spinorit ovat spinoreista kaikkein yksinkertaisimpia, joten on luonnollista aloittaa spinoreihin tutustuminen näistä. Paulin spinorit liittyvät Schrödingerin yhtälöön. Schrodingerin yhtälö kuvaa kvanttimekaanisten systeemien aikariippuvuuksia. Pauli esitti vuonna 1927 Schrödingerin yhtälön muodossa ψ t = 1 2m [π2 eσ B)]ψ ev ψ. Yhtälön fysikaaliset detaljit sivuutetaan. Mainitaan kuitenkin, että ratkaisuna saadaan aaltofunktio ψ. Aaltofunktiolla ei ole fysikaalista tulkintaa, se on jopa kompleksiarvoinen. Aaltofunktion itseisarvon neliö ψ 2 on todennäköisyys tiheysfunktio jolla voidaan ennustaa elektronin löytymista eri alueista. Vaikka ylläolevan perusteella tuntuisi, että spinorit ovat lähinnä fysiikan matemaattisia mentelmiä, mitä ne pitkälti ovatkin on niille kuitenkin selkeä matemaattinen määrittely kuten seuraava kappale osoittaa. Seuraavassa esityksessä Cl n = Cl n,0, siis kantavektoreiden neliöt ovat positiiviset. 1 Spinorien yleinen määritelmä Pyritään antamaan spinoreille tarkka matemaattinen määrittely. S Cl n on Cliordin algebran Cl n vasen ideaali jos uψ S kaikilla u Cl n ja ψ S Jos vasemmalla ideaalilla ei ole muita vasempia ali)ideaaleja kuin itsensä ja nolla-ideaali {0}, on vasen ideaali minimaalinen. Määritelmä 1.1 Olkoon S Cliordin algebran Cl n minimaalinen vasen ideaali. Minimaalinen vasen ideaali S muodostaa lineaariavaruuden, jota kutsutaan spinoriavaruudeksi ja sen alkioita spinoreiksi.

Esimerkki 1.2 Paulin spinorit muodostavat Cliordin algebraan Cl 3 minimaalisen vasemman ideaalin. Emme lähde johtamaan seuraavassa kappaleessa Paulin spinoreita suoraan määritelmästä, koska tämä olisi se ns. hankala tie, vaan otamme Paulin spinorit siisti pöydälle ja tarkastelemme että todellakin ne toteuttavat Määritelmän 1.1. 2 Paulin spinorit Aaltofunktio on nyt muotoa ψr, t) = ψ1 ψ 2 ), kun ψ 1, ψ 2 C jolloin sitä kutsutaan Paulin sarakespinoriksi. Tätä vastaava Paulin spinori on ) ψ1 0 ψ =, kun ψ ψ 2 0 1, ψ 2 C. Paulin spinorissa on siis vain ensimmäisellä rivillä nollasta poikkeavia alkioita. Koska Paulin spinorit ovat neliömatriiseja, löytyy yhteys Cliordin algebraan matriisiesityksen kautta. Olkoon kompleksisten 2 2 matriisien algebra M at2, C). Lause 2.1 Mat2, C) in isomornen Cliordin algebran Cl 3 kanssa. Todistus: Olkoon ns. Paulin matriisit ) 0 1 σ 1 =, σ 1 0 2 = ) 0 i i 0 ja σ 3 = ) 1 0. 0 1 Olkoon lisäksi I identiteettimatriisi. Paulin matriisit toteuttavat laskusäännöt σ 2 1 = σ 2 2 = σ 2 3 = I σ 1 σ 2 = iσ 3 = σ 2 σ 1 σ 3 σ 1 = iσ 2 = σ 1 σ 3 σ 2 σ 3 = iσ 1 = σ 3 σ 2.

Laskulait ovat saman muotoiset kuin Cliordin algebrassa Cl 3, joten voimme samaistaa σ 1 e 1 σ 2 e 2 σ 3 e 3. Nyt saamme vastaavuudet kantaelementtien välelle Mat2, C) Cl 3 I 1 σ 1, σ 2, σ 3 e 1, e 2, e 3 σ 1 σ 2, σ 1 σ 3, σ 2 σ 3 e 12, e 13, e 23 σ 1 σ 2 σ 3 e 123, Siis mielivaltainen Cliordin algebran Cl 3 alkio voidaan antaa tässä matriisiesityksessä seuraavasti. Olkoon u = u 0 + u 1 e 1 + u 2 e 2 + u 3 e 3 + u 12 e 12 + u 13 e 13 + u 23 e 23 + u 123 e 123 Cl 3 Tällöin ) ) u0 + u u 3 + iu 12 + iu 123 u 1 iu 2 + iu 23 u 13 a b = u 1 + iu 2 + iu 23 + u 13 u 0 u 3 iu 12 + iu 123 c d Listataan vielä kertoimet Merkitään seuraavassa a = u 0 + u 3 + iu 12 + u 123 ) b = u 1 u 13 + iu 23 u 2 ) c = u 1 + u 13 + iu 2 + u 23 ) d = u 2 u 3 + iu 123 u 12 ) Cl 3 f Mat2, C)f = {Af A Mat2, C)}, jossa f = Tällöin ψ Cl 3 f. ) 1 0 Jos kerromme spinoria ψ mielivaltaisella u Cl 3, on tulos samaa tyyppiä ) ) ) a b ψ1 0 φ1 0 = c d ψ 2 0 φ 2 0

eli spinorit muodostavat Cliordin algebran Cl 3 vasemman ideaalin jota merkitään S. Siis tällöin Lause 2.2 S minimaalinen. Todistus: Harjoitustehtävä uψ S jokaisella u Cl 3 ja ψ S Cl 3 Lause 2.3 Vasen ideaali S on lineaariavaruus, kun kantana on ) 1 0 f 0 = 11 + e 2 3) ) f 1 = 1e 2 23 + e 2 ) i 0 ) f 2 = 1e 2 31 e 1 ) 1 0 ) i 0 f 3 = 1e 2 12 + e 123 ) Todistus: Todistus on selvä, koska Paulin spinorit voi samaistaa lineaariavaruuteen C 2. Voimme kirjoittaa spinorin Cliordin algebrassa Cl 3 Lauseen 3 kannassa ) ψ0 + iψ ψ = ψ 0 f 0 + ψ 1 f 1 + ψ 2 f 2 + ψ 3 f 3 3 0 ψ 2 + iψ 1 0 siis ψ = 1 2 ψ 0 ψ 2 e 1 + ψ 1 e 2 + ψ 0 e 3 + ψ 3 e 12 ψ 2 e 13 + ψ 1 e 23 + ψ 3 e 123 ) Lauseen 2.3 lineaariavaruutta S kutsutaan Määritelmän 1.1 mukaan spinoriavaruudeksi. Palautetaan mieliin, miten involuutiot määriteltiin Cliordin algebrassa Cl 3. Jaetaan mielivaltainen alkio u Cl 3 0,1,2 ja 3-vektoriosiin Tällöin involuutiot ovat u = u 0 + u 1 + u 2 + u 3. pääinvoluutio û = u 0 u 1 + u 2 u 3 reversio ũ = u 0 + u 1 u 2 u 3 Cliordin konjugaatti ū = u 0 u 1 u 2 + u 3

Lause 2.4 Cliordin algebran Cl 3 Lauseen 1 todistuksessa esitetyn matriisiesityksen involuutio alkiolle ) a b u c d ovat seuraavat: ) ) ) a c ũ d c b d û d b b a ū c a Jossa operaatio tarkoittaa tavallista kompleksikonjugointia. Todistus: Harjoitustehtävä Jotta voimme määritellä sisätulon spinoriavaruuteen samaistamme strukstuurit ) c 0 C fs = fcl 3 f = { c C} Lause 2.5 Spinoriavaruudessa sisätulo, ) : S S C määritellään kaavalla ψ, φ) = ψφ Todistus: Harjoitustehtävä 3 Spinorioperaattorit Spinori määriteltiin ψ = ) ψ1 0 Cl ψ 2 0 3 f Tällöin spinoria ψ vastaava spinoriaoperaattori on ) ψ1 ψ2 Ψ = ψ 2 ψ1 Spinorioperaattori voidaan laskea Ψ = ψ + ˆψ Kvanttifysiikassa tarvitaan ns. spinivektoria. Tämän vektorin s = s 1 e 1 + s 2 e 2 + s 3 e 3 komponentit saadaan spinorin ψ avulla s 1 = 2 ψe 1 ψ 0 s 2 = 2 ψe 2 ψ 0 s 3 = 2 ψe 3 ψ 0

Tämä vektori voidaan laskea kuitenkin suoraan spinorioperaattorin avulla s = Ψe 3 Ψ Tätä kuvausta Cl 3 R 3 kutsutaan Kustaanheimo-Stiefel muunnokseksi, jota käytetään Keplerin liikkeen tarkastelussa. Heikki Orelma 15. maaliskuuta 2005