Ajatuksia kiusaamisesta-kirja Tiia Linden 2014 Laurea-ammattikorkeakoulu Lohja
Sisällys: Ryhmän valinta ja aiheeseen tutustuminen Kuvien maalaus Sadutus Lähteet Ryhmän valinta ja aiheeseen tutustuminen Ennen kirjan tekoa lasten kanssa mietittiin ja keskusteltiin yhdessä mitä kiusaaminen on. Keskustelu kiusaamisesta toimi pohjustuksena aiheeseen ja lapset saivat kertoa mikä heidän mielestään on kiusaamista. Toisella kerralla mietittiin yhdessä mikä on kiusaajan vastakohta eli kiva kaveri. Aikuinen kirjoitti ajatukset ylös paperille juuri sellaisenaan kuin lapset ne sanoivat. Myöhemmin ajatukset kirjattiin isolle pahville, josta tuli nk. huoneentaulu. Huoneentaulun valmistuttua ajatuksiin palattiin vielä kerran. Lasten kanssa mietittiin miltä kiusaaminen tuntuu ja keskusteltiin sen herättämistä ajatuksista. Itse kirjan tekemiseen valikoituivat viisivuotiaat lapset, koska he pystyvät pohtimaan myös sellaisia asioita ja ilmiöitä, jotka eivät ole käsin kosketeltavissa. Viisivuotiaat osaavat myös noudattaa ja muistaa annettuja ohjeita sekä toimimaan niiden mukaan. Kirjan kuvituksen kannalta oli tärkeää, että lapsilta onnistuu kuvassa tapahtuvista asioista kertominen. Viisivuotiaat osaavat jo kertoa havainnoistaan. (Marttinen 2009.) Tolla on lippis ja toi sit ottaa sen ja heittää maahan ja sitte se lyö tota otsaa ja siit tulee verta. Sitten se nipistää ja tekee siihen mustelman ja sitten lyö tonnekin. Sit tostakin tulee vähän verta. Sit se kattoo sinne alle ja nauraa sille.
f Kuvien maalaus Tarvikkeet ja ohjeet: Hyvän paperin valinta: paperin tulee olla riittävän paksua, jotta vesiväreillä maalaus ei rypistä paperia Akvarelliliidut Sinistä akvarelliväriä (vastaa vesiväriä) Pöytien suojaus Lapsille maalauspaidat päälle Huoneentaulusta käydään kiusaamiseen liittyvät asiat läpi ennen aloittamista Lapsia ohjeistetaan piirtämään liiduilla mitä heille tulee mieleen kiusaamisesta Piirustuksen valmistuttua lapset saavat laveerata taustan sinisellä akvarellivärillä Töiden valmistuttua ne laitetan kuivumaan Laveerauksen ohjeistus tärkeää, jotta piirustus ei suttaannu täysin: piirustuksen tausta laveerataan pitkin vedoin ja yhtä kohtaa ei maalata montaa kertaa Toi nauraa tolle, sitte tuolt tulee myrsky ja toi itkee. Toi pelkää mustia pilviä. Toi ei oo oikee, toi on. Tol on jääkiekkopaita, tol ei. Toi nauro tolle ku se lällätteli.
Löi oveen, vuoti verta. Toi oli sen vene. Se halus vaan lyödä oveen. Toinen lyö ja toiselta tulee verta nenästä ja sit se veri on punasta. Tolt tulee tuolt kädestä ja jalasta verta. Ja sit toi jäi auton alle.
Sadutus Sadutus on Monika Riihelän 1980-luvulla kehittämä menetelmä, jonka ideana oli hänen halunsa tietää mitä lapset ajattelevat ja mitä he kertovat silloin kun kukaan ei ohjaa heitä kysymyksillä. Sittemmin sadutus on valittu myös EU:n lasten terveyttä edistävien mallitoimintojen joukkoon. (Kielikukkanen 2014.) Sadutus on hyvin yleinen päiväkodissa käytetty menetelmä. Sadutuksen ideana on, että lapsi/lapset kertoo sadun ja aikuinen kirjaa sen juuri niin kuin lapsi on sen sanonut. Sadutusta on mahdollista tehdä ilman aihetta, antamalla aiheen tai kuvasta. Sadutuksessa on tärkeää rauhallinen paikka, jossa ei ole häiriötekijöitä. Mikäli ryhmä on iso, on tärkeää ennen sadun alkua kertoa, että lasten tulee puhua yksi kerrallaan. Yhtenä sadutuksen haasteena kirjaajalle on perässä pysyminen, sillä lapset saattavat intoutuessaan puhua todella nopeasti. Mikäli kirjaaja ei pysy perässä, voi kerrottu muoto muuttua siitä miten lapsi on sen sanonut. Lapsen kertoman sadun voi myös nauhoittaa, mikä mahdollistaa sadun helpomman kirjaamisen helpommin ja voi varmistua että kirjaus tapahtuu täsmälleen samalla tavalla kuin lapsi on sadun kertonut. Jos toinen lyö ja vuotaa verta ni sitte laittaa laastarin ja jos kaatuu pyöräl ni sit vuotaa verta, ni sit laittaa laastarin.
Ne läpsii toisten poskia ja sit tää poika pelkää kynttilöitä. Tää on vähän surullinen kun ne läpsii poskelle. Tää oli iloinen ja tää surullinen ku sitä ei otettu leikkiin. Kuvien kuivumisen jälkeen jokainen lapsi sai vuorotellen kertoa omasta kuvastaan. Kuvasta kertomiseen on hyvä varata rauhallinen, häiriötön tila, jossa lapsella on mahdollisuus kertoa kuvastaan rauhassa. Omaan kokemukseeni sadutuksesta perustuen tiedän, että kuvasta kertoessaan lapset innostuvat usein kertomaan asioita hyvin vauhdikkaasti ja siksi kertomukset nauhoitettiin. Kertomusten jälkeen nauhoitukset kirjoitettiin auki tietokoneelle sellaisenaan kuin lapset olivat ne sanoneet. Tämän jälkeen nauhoitukset tuhottiin. Toi otti lippalakin päähän, sit toi otti siltä päästä, tönäs sitä ja siltä tuli verta masusta ja isi oli vihanen.
Toinen itkee, toinen nauraa. Tässä projektissa kirja toteutettiin tekemällä ensin kuvat ja sitten sadutus, jolloin kirjasta tuli enemmän ajatustyyppinen, eikä kirjassa ole varsinaista juonta. Mikäli kirjasta haluaa tehdä tyypillisemmän kirjan, se voidaan toteuttaa niin, että aiheeseen tutustumisen jälkeen pyydetään lapsia ensin kertomaan tarina kiusaamisesta ja sen pohjalta he piirtävät kuvat. Toinen on toisen päällä. Se lyö sitä. Siihen toiseen sattuu.
Lähteet: Kielikukkanen 2008. Sadutus pysäyttää aikuisen. Viitattu 4.5.2014. http://www.kielikukkanen.fi/2008/sadutus_pysayttaa_aikuisen_1208_04.html Marttinen, T. 2009. Taitavan leikki-ikäisen vanhemmille, 5-6 vuotta. Viitattu 4.5.2014. http://www.lapsenjanuorenhyvaarki. fi/materiaalipankkiin/ikakausi/5%20vuotias.pdf Toi tökkäsee tota toista kädellä ja sit toi kaatuu maahan. Pumppu-hanke on ylimaakunnallinen EAKR-rahoitteinen teemahanke, jonka rahoittajana toimii Päijät-Hämeen liitto, Etelä-Suomen maakuntien EU-yksikkö. Hanketta toteutetaan Etelä-Suomen EAKR-alueella vuosina 2011-2014. Pumppu-hankkeen osatoteuttajat ovat Hämeenlinnan kaupunki, Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy Socom, Laurea-ammattikorkeakoulu, Turun ammattikorkeakoulu sekä Turun yliopisto ja koordinaattorina Innopark Programmes.