AKT:N JA EU:N YHTEINEN PARLAMENTAARINEN EDUSTAJAKOKOUS Istuntoasiakirja ACP-EU/3916/B/06 16.10.2006 MIETINTÖ vesikysymyksistä kehitysmaissa Sosiaali- ja ympäristöasioiden valiokunta Yhteisesittelijät: Achille Tapsoba (Burkina Faso) ja Eija-Riitta Korhola B OSA: PERUSTELUT PR\635532.doc APP/3916/B/rev
PERUSTELUT 1. Johdanto Vesi on sosiaalis-taloudellisessa kehityksessä perustavanlaatuinen tekijä, jonka merkitys on sanomattakin selvä. Se muodostaa sosiaalisen infrastruktuurin olennaisen osan ja on tärkeässä asemassa maanviljelyksessä, terveydenhuollossa ja kaikissa hyvinvointiin liittyvissä kulutusmuodoissa. On tunnustettava, että vesi on elintärkeää. Merkittävistä resursseista huolimatta monilla alueilla kärsitään jatkuvasta veden puutteesta, joka johtuu veden epätasaisesta jakautumisesta tilassa ja ajassa, mahdollisten resurssien heikosta kehittämisestä ja olemassa olevien resurssien huonosta hallinnasta. Vuosituhannen vaihduttua on kohdattava kaksinkertainen haaste: yhtäältä vesivaroista on pulaa ja niihin kohdistuu painetta, ja toisaalta on varmistettava, että vettä on köyhän väestön saatavilla. Kyseiset ongelmat korostuvat erityisesti kehitysmaissa ja koko Afrikan mantereella, jonka väestö on kolminkertaistunut 50 vuodessa. Vuoteen 2025 mennessä veden tarve lisääntyy jatkuvasti: kotitalouksien vedenkulutus lisääntyy 40 prosentilla, kastelujärjestelmien vedenkulutus lisääntyy 17 prosentilla, ja niin ikään vedenkulutus teollisuus- ja energiakäyttöön lisääntyy huomattavasti. On arvioitu, että vuoteen 2015 mennessä 1,1 miljardilla ihmisellä ei ole asianmukaisesti ulottuvillaan juomavettä ja 2,6 miljardia on vailla jätevesihuoltoa. Juomavesiongelma koskettaa 400 miljoonaa ja jätevesihuollon puute 410 miljoonaa afrikkalaista (WHO/UNICEF JMP 2004) 1. Tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi 365 Yhdysvaltain dollarin arvoisia investointeja kehitysmaihin (30 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa), mikä on nelinkertaisesti vesikysymyksiin vuosina 1990 2000 investoitu summa. Vastauksena näihin haasteisiin kansainvälinen yhteisö on asettanut tavoitteekseen puolittaa vuoteen 2015 mennessä sen osuuden väestöstä, jonka saatavilla ei ole pysyvästi juomavettä ja jätevesihuoltoa (kestävän kehityksen huippukokous, Johannesburg, syyskuu 2002). EU:n ja AKT-maiden välinen yhteistyö, joka perustuu 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitettuun Cotonoun sopimukseen, on merkittävä väline, jolla voidaan vastata näihin haasteisiin. 2. Katsaus kehitysmaiden vesitilanteeseen 2.1. Vesikysymykset kansainvälisen keskustelun ytimessä Useiden vuosien ajan vesikysymykset ovat olleet keskustelun ytimessä niin paikallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Alalla on käynnistetty useita maailmanlaajuisia prosesseja vuoden 1992 jälkeen. Kyseisenä vuonna Helsingissä esitettiin integroitua vesivarojen hoitoa koskevat periaatteet, jotka vahvistettiin joitakin kuukausia myöhemmin Riossa pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa erityisesti Agenda 21 -toimintaohjelman luvussa 18. Riossa tehdyt sitoumukset on sittemmin korvattu sitoumuksilla, jotka on tehty Marrakeshissa (1997), Haagissa (2000), Kiotossa (2003) ja Meksikossa (2006) järjestetyissä Maailman vesifoorumeissa. 1 http://www.wssinfo.org. APP/3916/B/rev 2/11 PR\635532.doc
Toisessa vesifoorumissa Afrikka esitti afrikkalaisen vision vedestä ja tähän liittyvän toimintaohjelman, jossa integroitu vesivarojen hoito ja hallinta ovat keskeisellä sijalla. Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhattavoitteet sisältävät kahdeksan tavoitetta, joiden joukossa on puhdasta juomavettä ja jätevesihuoltoa vailla olevan väestön prosenttimäärän puolittaminen. Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa kyseiset sitoumukset vahvistettiin ja integroitua vesivarojen hoitoa koskeville kansallisille toimintasuunnitelmille määriteltiin uudet tavoitteet. Integroidun vesivarojen hoidon alalla sekä alan edelläkävijä Burkina Faso että kolme Sahelin alueen valtiota (Mali, Senegal ja Kap Verde) ovat hyötyneet taloudellisten kumppanien tuesta kansallisten toimintaohjelmiensa laatimisessa. Länsi-Afrikan vesikumppanuus (GWP/WAWP) ja Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisö (CEDEAO) tukevat näitä prosesseja, ja Afrikan uusi kumppanuus (NEPAD) -ohjelma ja AMCOW (African Ministerial Council on Water) -neuvosto puhuvat paremman vesivarojen hallinnan puolesta. On syntynyt yleinen yksimielisyys siitä, että köyhyyden torjumiseksi toteutettavia ponnistuksia Afrikassa on lisättävä huomattavasti. Myös G8-ryhmän viime aikoina antama taloudellinen tuki heijastaa tätä. On kuitenkin selvää, että sellaisissa ympäristöissä kuin Sahelin alueella, köyhyyden torjuminen jää aikomuksen asteelle niin kauan, kuin vesivaroja hallintaa ei toteuteta edes vähimmäistasolla. Tilanne on siis otollinen sille, että voimat yhdistetään maailmanlaajuisesti kehitysmaiden vesivarojen hallitsemiseksi, koska kehitysmaiden korkean tason päättäjien selvä enemmistö on antanut selkeän tukensa hankkeelle. Maailmanlaajuisella vesikumppanuudella (Global Water Partnership) on tuettu ryhtymistä tarpeellisiin toimiin poliittisen tahdon liikkeelle laittamiseksi, vesivarojen hallinnan tehostamiseksi ja tulevaisuuden vesivarat turvaavieni investointien vahvistamiseksi. Kiotossa vuonna 2003 järjestetyssä kolmannessa Maailman vesifoorumissa laadittuun vesihuollon rahoitusta koskevaan raporttiin sisältyi useita ehdotuksia, muun muassa rahoituksen kaksinkertaistaminen, ja siinä suositeltiin tuen vaikutusten mittaamista paremmin ja esimerkiksi muille kuin riippumattomille julkisille yksiköille myönnettäviä lainoja koskevien rahoitusvälineiden joustavampaa käyttöä tai tuensaajille osoitettavien tukien jakamista vaikutuksen perusteella. Evianissa (kesäkuussa 2003) kokoontuneen G8-ryhmän kokouksessa vesi oli asetettu tärkeimpien ensisijaisten tavoitteiden joukkoon. Hyväksytyllä toimintasuunnitelmalla kannustetaan hyvään hallintoon ja pyritään koordinoimaan paremmin saatavilla olevia varoja, tukeutumaan paikallisviranomaisiin tai paikallisiin yhteisöihin, vahvistamaan seurantaa, arviointia ja tutkimusta ja lisäämään kansainvälisten järjestöjen sitoutumista. Tässä yhteydessä hyväksyttiin kansainvälisestä rahoitusmekanismista (International Financial Facility) tehty brittiläinen aloite, jolla pyritään turvaamaan vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen tarvittavat sitoumukset ja vauhdittamaan niiden rahoitusta. Afrikan kehityspankki (AfDB) on perustanut afrikkalaisen vesirahaston, ja aloite siihen on tullut AMCOW (African Ministerial Council on Water) -neuvostolta ja NEPAD (New Partnership for the African Development) -kumppanuusohjelmasta. PR\635532.doc 3/11 APP/3916/B/rev
2.2. Vesi- ja jätevesihuoltotilanne 2.2.1. Vesivarojen tila Maapallon pinnalla on runsaasti vettä: tilastollisesti kullakin asukkaalla on käytettävissään 6700 m 3. Vesivarat jakautuvat kuitenkin erittäin epätasaisesti. Kymmenen maata jakaa 60 prosenttia maapallon vesivaroista. Suurimmat vesivarat ovat Brasiliassa, Venäjällä, Kiinassa ja Kanadassa. Maapallon vesivaroista 97 prosenttia on suolavettä, ja loput kolme prosenttia jakautuu siten, että 2 prosenttia on pintavettä ja 1 prosentti on pohjavettä. Kolme neljäsosaa maailman väestöstä on riippuvainen maanalaisesta fossiilisesta pohjavedestä. Maapallon 6,2 miljardista ihmisestä 1,1 miljardia on vailla juomavettä ja 2,6 miljardia on vailla jätevesihuoltoa. Afrikan ja Aasian maissa veden saatavuus riippuu monista vuodenaikoihin liittyvistä vaihteluista sekä kausittaisista kuivuus- ja tulvajaksoista. Vuosituhannen kehitystavoitteissa juomaveden kohtuullinen saatavuus on määritelty siten, että juomavettä on saatavilla vähintään 20 litraa henkilöä ja vuorokautta kohti vesipisteestä, joka on kilometrin säteellä. 2.2.2. Veden tarve Koko maailmassa ihmisten käyttöön otettavasta vedestä 69 prosenttia suunnataan maatalouteen, 23 prosenttia teollisuustoimintaan ja noin 8 prosenttia kotitalouksien käyttöön (ylläpitoon, puhtaanapitoon, juomaveteen ja hygieniaan). Luvut vaihtelevat suuresti alueittain. Afrikassa vastaavat luvut ovat 88,5 ja 7 prosenttia. Euroopassa ihmisten käyttöön otettavasta vedestä suurin osa (54 prosenttia) käytetään teollisuustarkoituksiin, kun taas maatalouteen käytetään 33 prosenttia ja kotitalouskäyttöön 13 prosenttia. Vesi, maatalous, energia, jätevedenpuhdistus ja terveydenhuolto ovat yhteisvaikutuksessa toisiinsa. Väestönkasvu sekä maatalouden ja teollisuuden kehittäminen ovat muuttaneet saatavilla olevan veden määrää siten, että kun se vuonna 1950 oli 17 000m 3 /henkilö/vuosi, vuonna 1995 se oli 7 500 m 3 /henkilö/vuosi. Vuonna 2025 vastaavan luvun on arvioitu olevan 5 100 m 3 henkilöä kohti. Tietyillä aloilla käytettyä vettä joutuu hukkaan. Tehomaatalous on ala, jolla kulutetaan eniten vettä. Tietyissä kehitysmaissa kastelujärjestelmiin kuluu 80 prosenttia käytetystä vedestä. Tehomaatalous ja -tuotanto käyttävät kasteluun noin 70 prosenttia makeasta vedestä, ja sen hukkaosuus on 40 prosenttia. Aliravitun väestön puolittamista koskevan vuosituhannen kehitystavoitteen saavuttamiseksi ravintoon käytettävän vesimäärän on lisäännyttävä 50 prosentilla seuraavan kymmenen vuoden aikana. Nigerian ja Kenian kaltaisissa valtioissa, joiden väestö kasvaa nopeasti ja joiden on vastattava aliravitsemuksen aiheuttamaan haasteeseen, veden tarve kasvaa sadalla prosentilla. Sahelin alueen CILSS-maista (Sahelin alueen valtioiden kuivuuden torjumiseksi perustettu valtioidenvälinen pysyvä komitea) Kap Verde on ainoa, jota ei luokitella vesipulasta kärsiväksi valtioksi. Tähän ryhmään kuuluvat valtiot, joissa uusiutuvaa vettä on alle 1000 m 3 /henkilö/vuosi. Eri vesistöalueiden vesivarat ja pohjaveden määrä ovat laskeneet 1970-luvulta lähtien. APP/3916/B/rev 4/11 PR\635532.doc
Vuonna 2000 Afrikka on vesihuollon kannalta selvästi kovaosaisin maanosa, koska siellä vain 62 prosenttia vedentarpeesta voidaan tyydyttää. Aasiassa vastaava luku on 81 prosenttia. Afrikan maaseudun luvut laskevat koko maanosan vesihuoltolukuja. Yli puolella maaseutualueista ei ole saatavilla lainkaan vettä (kaupunkialueilla luku on 15 prosenttia). Maailmanpankin mukaan vuonna 2000 Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön (CEDEAO) alueen 245 miljoonasta asukkaasta vajaan 130 miljoonan asukkaan saatavilla on juomavesilähde, ja 120 miljoonan ihmisen ulottuvilla ei ole hygieniaan liittyviä mukavuuksia. Vesihuolto toimii Länsi-Afrikan valtioissa toisistaan poikkeavilla tavoilla, koska resurssit ovat jakautuneet epätasaisesti. Tietyissä valtioissa (Norsunluurannikko, Togo, Benin) ne ovat runsaat, kun taas toisissa (Burkina Faso, Niger, Mali) ne ovat niukat; niin ikään tapauksissa, joissa vedestä ei ole pulaa, sitä toisinaan hallitaan, jaetaan ja hyödynnetään huonosti, mikä aiheuttaa konflikteja. 2.2.3. Vesivarojen hallinta maataloudessa Vesivarojen hallitsemisen vaihtoehdot voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: i) sadevettä koskevat toimet; ii) pintavettä koskevat toimet; iii) pohjavesien parempaa hyödyntämistä koskevat toimet. Näitä vaihtoehtoja on tuettava tehokkailla ja johdonmukaisilla välineillä, kuten poliittisilla kehyksillä ja kansallisilla ja alueellisilla veteen liittyvillä kehitysstrategioilla sekä köyhyyden torjumisstrategioilla. Sahelin alueella on vesivarojen hallitsemiseksi eri vaihtoehtoja, joista joitakin on toteutettu, mutta suhteellisen pienimuotoisesti. Aliravitsemuksen vähentämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä on otettava käyttöön noin 2200 km 3 lisää vettä vuotta kohden, mikä on 1,5 kertaa nykyinen kasteluun käytettävä määrä. Tulevina vuosina sateenvaraiseen maatalouteen on tarkoitus käyttää 85 prosenttia kaikesta väestön ruokkimiseen tarkoitetusta vedestä. Peltojen kastelutekniikoiden parantamisen avulla voitaisiin säästää huomattavia määriä vettä. On arvioitu, että vuoteen 2015 mennessä ainoastaan kastelujärjestelmiä parantamalla voidaan säästää 350 km 3 vettä vuodessa, mikä vastaa kuusinkertaisesti Assuanin padon kapasiteettia. Näin ollen muihin tarpeisiin jää 1600 km 3 vettä vuodessa 1. 2.2.4. Jätevedenpuhdistus ja hygienia Jätevedenpuhdistuksen osalta luvut eivät ole sen parempia. Ainoastaan 45 prosenttia maaseudun väestöstä on jätevesihuoltojärjestelmien piirissä (kaupungeissa 84 prosenttia). Vedestä peräisin olevat sairaudet, infektiot ja väestöön kohdistuvat terveysriskit ovat yleisiä Afrikassa, ja ne johtuvat pääosin vesilähteiden saastumisesta, veden huonosta käytöstä tai eräistä epähygieenisistä toimintatavoista, kuten siitä, että käsiä ei pestä ulostamisen jälkeen tai ennen 1 Kestäviä tapoja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen. Veden, energian ja jätevesihuollon roolin arvioiminen. SEI, SIWI (2005). PR\635532.doc 5/11 APP/3916/B/rev
ruokailua. Maailman terveysjärjestön tilastojen mukaan vuonna 2004 veteen liittyvien sairauksien takia kuoli päivittäin 3 900 ihmistä. Juomaveteen ja jätevedenpuhdistukseen liittyvä rahoitustarve kasvaa väistämättä, ja jätevedenpuhdistuksen alalla on löydettävä asianmukaisia rahoitusmekanismeja. Ekologisesti kestävän ympäristöystävällisen jätevesihuollon edistäminen takaa puhtaan veden saannin sekä mahdollisuuden maatalousmaan tuottavuuden parantamiselle elintarviketuotantoa varten. Asianmukaisten jätevedenpuhdistustekniikoiden kehittäminen ja edistäminen, sopivien paikallisia rahoitusvaroja hyödyntävien strategioiden toteuttaminen ja EU:n osallistuminen mahdollistavat jätevedenpuhdistuksen tehostamisen paikallisella tasolla. 2.3. Vesivarojen ehtymisen syitä ja seurauksia Veteen, jätevedenpuhdistukseen ja hygieniaan liittyvillä ongelmilla on monia syitä, jotka liittyvät erityisesti erilaisiin ympäristöoloihin (ilmastoon, kasvillisuuteen, maaperään ja maanpohjaan) ja ihmiseen liittyviin rajoittaviin tekijöihin (köyhyyteen, sosiaalisiin ja kulttuuriin liittyviin rasitteisiin, demografiaan, heikkoihin teknisiin valmiuksiin sekä juomaveteen, hygieniaan ja jätehuoltoon liittyvän koulutuksen puutteeseen). Veden ja jätevesihuollon peruspalvelujen kysynnän kasvu ylittää usein talouskasvun, ja veteen ja rahoitukseen liittyviä resursseja tarvitaan enemmän kuin niitä on saatavilla. Teknisten ja rahoitusta koskevien välineiden sekä henkilöstön riittämättömyys. Teknisten ja rahoitusta koskevien välineiden sekä henkilöstön riittämättömyys johtuu vesivarojen ja vesipalvelujen huonosta hallinnasta kehitysmaissa erityisesti silloin, kun ilmasto- ja vesiolosuhteet eivät ole kovin suosiolliset. Siitä seuraa veteen liittyvien palvelujen laadun heikkeneminen, josta syystä vesihuollon piiriin kuuluu entistä vähemmän ihmisiä, mikä lisää kuolleisuutta. Väestönkasvu ja rajatylittävien vesistöjen hallinta. Maailman väestö on kasvanut 2,5 miljardista ihmisestä (vuonna 1950) 6 miljardiin vuonna 2000. Vuonna 2050 väestön oletetaan olevan 9 miljardia, mikä kohdistaa huomattavan paineen saatavilla oleviin resursseihin. Haaste on entistäkin suurempi, kun otetaan huomioon, että kolme neljästä maasta on samojen, monen maan halki kulkevien jokien varrella, ja niiden on käytettävä samaa vettä vedentarpeensa tyydyttämiseen. Ilmastolliset riskit, metsien hävittäminen ja kestämättömät keinokasteluhankkeet. Vesivarojen puute, varsinkin kuivuusjaksojen aikana, vaikuttaa tuhoisasti ravitsemustilanteeseen ja on suuressa määrin syynä elintarvikekriisiin Etiopian, Kenian ja Somalian kaltaisissa maissa. Monia Saharan eteläpuolisen Afrikan valtioita koetteleva kuivuus on esimerkki siitä, että maaperän huonosta käytöstä, liiallisesta laiduntamisesta, metsien hävittämisestä sekä kestämättömistä ja suurista keinokasteluhankkeista johtuvat ilmiöt ovat käyneet yhä tavallisemmiksi. Veteen liittyvät luonnonmullistukset muodostavat 90 prosenttia maailman luonnonmullistuksista. Maaperän huono käyttö on todennäköisesti pääasiallinen syy kyseisiin ilmiöihin. Näin on esimerkiksi Tšad-järven tapauksessa. Kyseinen järvi on 1960-luvun jälkeen menettänyt APP/3916/B/rev 6/11 PR\635532.doc
90 prosenttia pinta-alastaan. Pääasiassa maataloustuotannosta riippuvaisten valtioiden, kuten Malin, on vaikeaa vastata veden puutteesta aiheutuviin ongelmiin. Julkisten palvelujen vapauttaminen, velkaantuminen, veden saatavuuden rajoittaminen. Ennennäkemätön julkisten palvelujen vapauttaminen, jonka rahoittavat tahot ovat asettaneet rahoituksen ehdoksi, on syventänyt eteläisten maiden ulkomaanvelkaantumisprosessia. Kyseisten maiden käytettävissä olevat varat menevät velan takaisinmaksuun kestävän kehityksen, puhtaan juomaveden jakelun, koulutuksen ja terveydenhuollon takaamisen sijasta. Paikallisten vesimarkkinoiden kehitys. Kun asianmukaisia vesihuoltopalveluja ei pystytä tarjoamaan, laitoksia ei pystytä ylläpitämään ja veden saatavuutta ei pystytä edistämään, kehitysmaiden yksityisten tai julkisten vesihuoltopalvelujen rinnalle kehittyvät paikalliset vesimarkkinat. Ylikansallisten yritysten ohella yksityishenkilöt tarjoavat palveluksiaan. Esimerkiksi Bamakossa vedenkantajat, rikšojen ja käsin työnnettävien kärryjen (joilla voidaan kuljettaa 100 200 litraa vettä) kuljettajat ja yksityisten arteesisten kaivojen hoitajat tuovat juomavettä paikkoihin, jonne yksityiset yritykset eivät sitä kuljeta. 2.4. Vesi- ja jätevesihuollon hallinta ja valvonta AKT-maissa Köyhyyden vähentäminen kuuluu kehitysmaiden politiikan laajoihin linjauksiin. Vesi, jätevedenpuhdistus, koulutus, terveydenhuolto ja maatalous ovat kansallisia painopistealueita. Suurin osa kehitysmaista on hyväksynyt tai on hyväksymässä uudistuksia, joilla vastataan kysyntään paremmin, lisätään strategisten alojen tehokkuutta ja optimoidaan toiminnan suunnittelun ja seurannan tehokkuus. Uudistukset koskevat pääasiassa seuraavia alueita: vesipolitiikan ja vettä koskevan sääntelyn ja lainsäädännön yhdenmukaistaminen, hajauttamisprosessi, yksityissektorin osallistaminen ja valtioista riippumattomien järjestöjen käytön tehostaminen. Maailmanpankki arvioi, että veden saatavuutta koskevien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi kehitysmaat tarvitsisivat vuoteen 2015 saakka vuosittain 49 miljardin dollarin arvosta investointeja vesi- ja jätevesihuoltoalaan. Infrastruktuurien nykyaikaistamiseen sekä nykyisten laitteistojen ylläpitämiseen ja huoltamiseen tarvittavien rahoitusvarojen riittämättömyys johtaa väistämättä vesipalvelujen huononemiseen ja siihen, että suuri osa väestöstä ei pääse osalliseksi näistä palveluista niiden kalleuden vuoksi. Kehitysmaiden hallitukset eivät kykene määrittämään veden hintaa siten, että se vastaisi vedenjakelun kuluja. Tämän toteaminen on johtanut siihen, että hallitukset ovat ryhtyneet yksityistämään vesialaa ja antaneet yksityisille yrityksille monopolin verkoston kehittämisessä ja ylläpitämisessä sekä veden myynnissä. Useimmat rahoituslaitokset pitävät julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta parhaana vaihtoehtona infrastruktuurien rahoitusjärjestelyjen kannalta, ja pääasiallisesti käytetty malli on toimiluvan myöntäminen 20 30 vuodeksi. Vaikka julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudesta on saatu vakuuttavia tuloksia, jotka näkyvät usein juomavesi- ja jätevesihuoltoverkoston kattavuuden lisääntymisenä sekä useampien köyhien kaupunginosien kytkemisessä verkkoon, yksi kyseiseen hallintamalliin kohdistuvista pääasiallisista moitteista on, että sen myötä kuluttajahinnat nousevat. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden PR\635532.doc 7/11 APP/3916/B/rev
vastustajat ovat arvostelleet myös avoimuuden puutetta toimiluvan haltijoiden valintaprosessissa. Vaikka sidosryhmien kuulemisessa on saavutettu jonkin verran edistystä, ne eivät pääse tutustumaan kaikkiin asiakirjoihin. Tähän avoimuuden puutteeseen yhdistyy julkisten viranomaisten resurssien vähäisyys niin henkilöstön kuin varojenkin osalta. Toisinaan myös soveltuvaa lainsäädäntöä on vähän, mikä luo epätasa-arvoa paikallisten ja monikansallisten vallankäyttäjien välillä. 2.5. AKT:n ja EU:n vesialan toimien arviointi Kestävän kehityksen huippukokouksessa Euroopan unioni käynnisti EU:n vesialoitteen edistääkseen vuosituhannen kehitystavoitteiden toteutumista integroidulla vesivarojen hoidolla. Aloitteen olennaisimmat tekijät ovat sen vahvistaminen, että toimintaan sitoudutaan poliittisesti, vesi- ja jätevesihuoltokysymysten painottaminen köyhyyden torjumisessa, vesivarojen hallinnan sääntelyn parantaminen, koordinoinnin parantaminen kehityksen ja veteen liittyvien toimien toteuttamiseksi, kannustaminen alueelliseen ja paikalliseen yhteistyöhön soveltamalla vesivarojen integroitua hoitoa ja lisärahoituksen laittaminen liikkeelle. Seuraavien toimien toteutumista on syytä korostaa: Poliittista toimintatahtoa on vahvistettu kumppanuksilla, erityisesti kumppanuudella African Ministerial Council on Water -neuvoston kanssa. EU:n vesialoitteen pääasialliseksi toimintatavaksi on tullut Euroopan unionin, kumppanimaiden hallitusten ja asianosaisten toimijoiden välinen vuoropuhelu. Kyseisessä vuoropuhelussa määritellään vesialan mahdollisuudet, velvoitteet, rahoitustarpeet ja -strategiat sekä varmistetaan parempi kokonaisvaltainen hallinto. Eurooppalainen tutkimusalue (ERA-Net) on kehitteillä. Kyseisessä hankkeessa koordinoidaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja komission vesialaa koskevat tutkimustoimet ja luodaan tiiviimmät yhteydet tutkimusorganisaatioiden ja tutkimustoiminnan välillä kehitysmaissa. EU:n vesialoitteen puitteissa on kehitteillä viiteen rajatylittävien jokialtaiden ympärille perustettuun afrikkalaiseen organisaatioon kohdistuva tukihanke, johon osoitetaan 10 miljoonaa euroa yhdeksännestä EKR:sta. Tällä hankkeella on vauhditettu Voltan jokiallasta käsittelevän organisaation perustamista ja sillä niin ikään tuetaan jo olemassa olevia jokiallasorganisaatioita: Niger-joen, Tšad-järven, Orange-Senqu-joen ja Victoria/Kagera -järven ympärille perustettuja organisaatioita. Kyseisiä toimia toteutettaessa on havaittu useita puutteita. EU:n vesialoitteen alalla on saavutettu edistystä hitaasti, ja on osoittautunut vaikeaksi kannustaa jäsenvaltioita osallistumaan siihen ja antamaan riittävästi rahoitusta. WaterAid- ja Tear Fund -järjestöjen (joista molemmat ovat osallistuneet aloitteeseen aktiivisesti) tekemässä aloitteen kriittisessä tarkastelussa on myös käsitelty sitä ongelmaa, että todellista edistystä ei ole saavutettu ja että EU:n jäsenvaltioiden osallistuminen aloitteeseen on vähäistä. Siinä kehotettiin tehostamaan toimintaa huomattavasti ja velvoittamaan selonteon antamiseen. Tarkastelussa todettiin myös, että kaikkein lupaavinta kehitystä aloitteen puitteessa saavutettiin maiden välisen vuoropuhelun avulla. APP/3916/B/rev 8/11 PR\635532.doc
Vesialan AKT-EU-väline tarjoaa konkreettisen vastauksen tiettyihin EU:n vesialoitteen tavoitteisiin. AKT-EU-välineellä, jonka talousarvio on 500 miljoonaa euroa, pyritään parantamaan heikoimmassa asemassa olevien väestöjen juomaveden ja jätevesihuollon saantia käsittelemällä aktiivisesti kysymystä rahoitusvajeesta. Kyseinen väline on täydentävä, eikä sillä korvata olemassa olevien kansallisten ohjelmien puitteissa meneillään olevia toimia. Väline edustaa erilaista lähestymistapaa hankkeisiin edistäen kilpailua, suosien yhteisrahoitusta ja painottaen ensisijaisesti hankkeiden laatua. Hankkeita rahoitetaan ainoastaan yhteisrahoituksella. Välineellä lisätään yli kaksinkertaisiksi varat, jotka yhdeksännestä EKR:sta osoitetaan vesihuoltoon ja jäteveden puhdistukseen. Välineelle osoitetaan 500 miljoonaa euroa, jotka maksetaan kahdessa jaksossa. Tarkoitus on tuoda juomavettä 10 miljoonan ihmisen saataville ja perussaniteettitilat 5 miljoonan ihmisen käyttöön vuoteen 2010 mennessä. Välinettä koskevat olennaisimmat periaatteet ovat haltuun ottaminen (välinettä ohjataan täysin AKT-maiden pyyntöjen mukaan), innovaatio ja joustavuus (jotka mahdollistavat tarpeisiin sopivat ratkaisut), integroitu lähestymistapa (tiedottaminen köyhyyteen ja sukupuoleen liittyvistä ongelmista), hallinto (edistys vesihuoltopolitiikassa) ja avoin lähestymistapa (jolle on ominaista ehdotuspyyntöjen käyttäminen). Ensimmäisessä välinettä koskevassa ehdotuspyynnössä yhteisrahoitukseen hyväksyttiin 97 hanketta. Niiden arvo on yhteensä 410 miljoonan euroa, joista 230 miljoonaa euroa rahoitetaan välineestä. Paitsi että välineestä rahoitetaan ehdotuspyyntöön liittyviä hankkeita, siitä tarjotaan taloudellista tukea useille EU:n vesialoitteeseen liittyville toimille, esimerkiksi Niilin jokilaaksoa koskevalle aloitteelle (18 miljoonaa euroa) ja siitä on vapautettu 20 miljoonaa euroa afrikkalaiselle vesirahastolle. Välinettä ei sovelleta mihinkään hankkeeseen, jossa hakijat ovat yksityissektorilta. Euroopan unionin vesialoitteen täytäntöönpano on mahdollistanut osapuolten lähentämisen ja vuoropuhelun edistämisen afrikkalaisten toimielinten ja sellaisten elinten kuin African Ministerial Council on Water -neuvoston (AMCOW), NEPADin (uusi kumppanuus Afrikan kehittämiseksi) ja Afrikan unionin välillä. Erityistä huomiota on kiinnitetty integroituun vesivarojen hoitoon rajatylittävissä altaissa. Tämän tuloksena huhtikuussa 2004 perustettiin Nigerin allasta koskeva kansainvälinen kumppanuus EU:n vesialoitteen integroitua vesivarojen hoitoa koskevan Afrikkaan kohdistuvan osion puitteissa. Pyrkimys rajatylittävien vesistöjen parempaan hallintaan konkretisoitui siihen, että toteutettiin jaettua näkemystä Nigerin altaasta koskeva hanke ja perustettiin altaasta vastaavat viranomaiset. Mitä tulee jätevedenpuhdistukseen, väestöä voidaan valistaa WASHaloitteen (vesi, hygienia ja jätevedenpuhdistus) kaltaisilla aloitteilla, joihin AMCOW-neuvosto osallistuu. 2.6. Kokemukset vesivarojen hallinnasta Sahelin alueella PR\635532.doc 9/11 APP/3916/B/rev
Vesivarojen hallinta on aina ollut tärkeä käsite Sahelin alueella. CILSS-maiden kylissä on toteutettu merkittäviä veteen liittyviä hankkeita, joissa on tutkittu maanalaisia vesikerroksia, toteutettu vesistöön ja ilmastoon liittyvää seurantaa ja ennakkovaroitustoimia sekä tehty aloitteita, joilla pyritään hallitsemaan vesivaroja ja vähentämään ilmastollisia riskejä. Lisäksi 1990-luvun puolivälissä toteutettiin kattava prosessi, jossa pohdittiin meneillään olevaa kehitystä ja Sahelin alueen tulevaisuudennäkymiä erityisesti maatalousalan kehityksen osalta. Tässä yhteydessä käynnistettiin maatalouden muutosten analysointi. Sahelin alueen maatalouden tilannearvio, sitä koskevat visiot, tavoitteet ja painopistealueet -niminen asiakirja, joka sisälsi tiivistelmän kyseisestä analyysistä, ilmestyi 1997. Siinä korostettiin vesivarojen hallinnan asemaa Sahelin alueen maataloutta koskevien ilmastollisten riskien vähentämiseksi 1. Niistä toimista, jotka liittyvät vesivarojen hallintaan CILSS-maissa suoraan tai epäsuoraan, voi mainita sen, että alueellinen keskus AGRHYMET kerää vesivarojen hallinnan kannalta keskeisiä maatalouteen, veteen ja meteorologiaan liittyviä tietoja, sekä sen, että Sahel-instituutti (INSAH) tekee tutkimusta kokemusten hyödyntämiseksi veden ja maaperän säilyttämiseen liittyvistä parhaista käytännöistä. CILSS-maiden (joulukuussa 2002 kokoontuneen) ministerineuvoston suositusten perusteella Sahel-instituutti on hiljattain muotoillut kaksi uutta aloitetta vesivarojen hallitsemiseksi Sahelin alueella: Pienimuotoisen kastelun kehittämistä Sahelin alueella koskevan alueellisen tukiohjelman (PRADPIS) ja keinotekoisesti aiheutettuja sateita koskevan alueellisen ohjelman (APENS). Lisäksi ohjelma, joka koskee juomaveden jakelua Sahelin väestölle yksinkertaistettujen juomavedenjohtamisjärjestelyjen avulla (AEPS) ja jossa käytetään aurinkoenergiasta tuotettavaa aurinkosähköä, on tärkeä CILSS-maissa vesivarojen hallitsemista koskeva toimi, jonka toteuttamista on syytä seurata. 3. Vesivarojen kestävää hallintaa koskevat toimet Pääasialliset haasteet, jotka AKT-maat kohtaavat vesivarojen kehittämisessä, ovat poliittisen tahdon saaminen liikkeelle sillä, että perustetaan kestävään vesivarojen hallintaan ja vesihuoltoon liittyvien kysymysten tiedostamiseen perustuva hyvä hallinto, johon liittyy erityisesti sukupuolinäkökulman huomioon ottaminen, vakaan makrotaloudellisen ympäristön luominen, vesivaroja koskevan tietämyksen parantaminen. Vesivarojen integroidun hoidon toteuttamiseksi käytännössä olisi edistettävä seuraavia pääasiallisia toimia: Olisi otettava käyttöön uusia veden tuotantoa ja kulutusta koskevia tapoja, jotka perustuvat vesivarojen kestävään ja integroituun hoitoon, jossa otetaan huomioon veden yhteiskunnallis-taloudellinen ulottuvuus ja jossa korostetaan paikallisten rahoitusvarojen 1 CILSS. Vesivarojen hallinta: CILSS-maiden ensisijainen tavoite maataloustuotantoon kohdistuvien ilmastollisten riskien esiintymisen vähentämiseksi ja Sahelin alueen kestäväksi kehittämiseksi. Ouagadougou. APP/3916/B/rev 10/11 PR\635532.doc
käyttöön perustuvaa luonnonmukaista viljelyä, asianmukaisten tekniikoiden edistämistä sekä kaikkien toimijoiden osallistumista, siihen, että etusijalle asetetaan luonnonmukainen viljely, mikä on mahdollista ottamalla käyttöön uudet kastelujärjestelmät, joiden avulla lisätään veden säästämistä ja keräämistä sekä kierrätetyn veden käyttöä. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta olisi vahvistettava vesivarojen hallintaa koskevalla kansalaisyhteiskunnan todellisella vuoropuhelulla. Voitaisiin lisäksi perustaa julkisen sektorin, yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan välille kolmen osapuolen vuoropuhelu, jossa käsiteltäisiin vesihuollon infrastruktuurien rahoitusjärjestelyjä, verkoston kehittämistä ja ylläpitämistä sekä veden myyntiä. Olisi perustettava uusia rahoitusvälineitä, kuten paikallisia, kansallisia, alueellisia ja mantereen laajuisia rahastoja vesipolitiikan ja nykyisten yksityisten ja julkisten rahoitusvälineiden tueksi. Olisi luotava suotuisa ympäristö ja asiakaskunnan hallintapolitiikka, jolla parannettaisiin palveluja ja kehitettäisiin paikallisia valmiuksia vedenjohtamisverkoston perustamiseen ja ylläpitämiseen (hallintokomitea). Vesipolitiikan koordinointia olisi parannettava saman vesialtaan jakavien valtioiden välillä, jotta vältyttäisiin vedestä johtuvilta konflikteilta. Köyhään väestön hyväksi olisi toteutettava toimia vesihuoltopalvelujen tarjoamiseksi ilman lisämaksua, ja korruptiota olisi vastustettava. Naisten asema olisi otettava huomioon vesivarojen jakelussa, hallinnassa ja ylläpidossa. Kaikkien osapuolten osallistuminen vesivarojen integroituun hoitoon ja tietoisuuden lisääminen aiheesta edellyttää sukupuolinäkökulman huomioon ottamista. Paikallisviranomaisia on tuettava innovatiivisten, osallistumista edellyttävien ja demokraattisten järjestelmien käyttöönotossa julkisen vesihuollon hajauttamisen yhteydessä. Jätevedenpuhdistus on sisällytettävä yhteisöjen hyväksi toteutettaviin vesi-, maatalous- ja energiajärjestelyihin niiden kestävän kehityksen varmistamiseksi. On edistettävä jätevedenpuhdistusta koskevia koulutus- ja tiedotusohjelmia. PR\635532.doc 11/11 APP/3916/B/rev