1 13.12.2013 Opetus- ja kulttuuriministeriö Selvityshenkilöt Matti Rautiainen Liisa Vanhanen-Nuutinen Arja Virta Kehittämiskeskus Opinkirjo kommentoi pyynnöstä demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksesta opettajankoulutuksessa EU:n suunnitelmissa ja tavoitteissa aktiivinen kansalaisuus on tuotu esiin elämänmittaisen oppimisen yhteydessä. Määrittelyn mukaan aktiivinen kansalaisuus rinnastuu sosiaaliseen inkluusioon, jossa keskeistä on yhteiskuntaan ja sen yhteisöihin kuulumisen tunne. Aktiivinen kansalaisuus kehittyy silloin, kun yksilöt voivat hyödyntää osallistumiskäytäntöjen kautta oikeuksiaan paikallisissa, kansallisissa tai ylikansallisissa konteksteissa. Kokemukset toimivat pontimena, joka voi johtaa identiteettien vahvistumiseen tai muokkautumiseen yhteisöihin identifioitumisen tunteiden kautta. EU:n Citizenship Studyn (Euroopan Unioni 1997) mukaan aktiivisen kansalaisuuden toteutuminen edellyttää kuitenkin käytäntöjä, jotka vahvistavat yksilöiden tietoja poliittisista, sosiaalisista ja kansalaisoikeuksistaan sekä heidän viestinnällisiä, informaationkäsittelyllisiä ja sosiaalisia taitojaan. (Karhuvirta & Lestinen 2013.) Kansalaiskasvatus voidaan määritellä tietoiseksi kasvatustoiminnaksi, joka tähtää yhteiskunnan jäsenten valmentamiseen kansalaisuuden asettamiin vaatimuksiin (Arola 2003,4). Tämän ajan kansalaisuudelle asettamia vaateita voisivat olla osallisuuden, toimijuuden ja solidaarisuuden aikaansaaminen ja vahvistaminen myös globaalilla tasolla (Nivala 2008). Ymmärrämme, että kansalaiskasvatuksella pyritään yksilön aktiivisuuden tukemiseen passiivisen ja sopeutuvaisen kansalaisen sijaan. Opetushallituksen toteuttaman demokratiakasvatukseen liittyvän kyselyn mukaan rehtorit ja opettajat pitävät kansalais- ja yhteiskunnallista taidoista keskeisimpinä kansalaisen yleisiä perustietoja ja -taitoja, vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä opiskelutaitoja. Listalla olivat myös lasten omaa vastuullisuutta, rikosvastuuta ja vastuuta ympäristöstä korostavia teemoja, kuten myös käytös ja liikennekäyttäytyminen. Mielipiteen ilmaisun ja keskustelun merkittävyys tulivat vasta tämän listan viimeisimpänä. (Opetushallitus
2 2011, 32.) Tältä pohjalta kasvatus kouluissa näyttää tähtäävän sopeutuvan, lainkuuliaisen ja sopivassa määrin aktiivisen kansalaisen kasvattamiseen, mutta ei kriittisen yhteiskunnallisen ajattelukyvyn kasvattamiseen (myös Kiilakoski ym. 2012, 23). Kasvatustavoitteena tulisi olla aito toimijuus, johon kuuluvat totuttujen käyttäytymismallien kyseenalaistaminen ja ajattelun mahdollisuus (Kumpulainen & muut 2010). Nykyisellään demokratiakasvatuksen teemat on kirjattu koulun vuosisuunnitelmaan 29 %:ssa peruskouluista. Niitä käsitellään lähinnä historian ja yhteiskuntaopin (ei alakoulussa) sekä äidinkielen opetuksessa. Ympäristöopin opetukseen demokratiakasvatus kuului alle puolessa alakouluista. Teemoja käsitellään luontevana osana opetusta myös koulujen teemapäivien ja - viikkojen yhteydessä. (Opetushallitus 2011, 36 37.) Ihmisoikeuskasvatuksen osalta perusopetuksen opetussuunnitelmia on täydennetty vuonna 2010. Käytettävissä ei liene tietoa siitä, miten koulut ovat sisällyttäneet teeman osaksi opetustaan. Oppituntien ulkopuolinen demokratia- ja ihmisoikeuskasvatukseen liittyvä toiminta näyttäytyy mm. oppilaskuntatoiminnassa ja koulujen ja kansalaisjärjestöjen yhteistyön toteuttamisessa (Karhuvirta & Lestinen 2013). Tähän kuuluu myös koulun kerhotoiminta, jossa voidaan toteuttaa teemaan liittyviä sisältöjä (esim. Nuorten parlamentti -toiminta, Plan Suomi Säätiön ja Opinkirjon yhteinen pilottihanke alakoulun yhteiskunnalliseen kerhotoimintaan). Koulun kerhotoiminta pystytään kytkemään myös demokratiakasvatuksen teemoihin, mikäli oppilaille annetaan mahdollisuus vaikuttaa koulussa järjestettävien kerhojen suunnitteluun ja sisältöihin. Koulun kerhotoiminta voi lisätä osallistujien yhteisöllisyyden tunnetta, mikäli ohjaaja tiedostaen pyrkii tähän (esim. Karhuvirta 2009). Oppilaskuntatoiminnan kansalaiskasvatuksellinen elementti liittyy toiminnan merkitykseen yhteisöllisyyden lisääjänä ja laajaan rooliin sen vaikuttaessa juhliin, tapahtumiin ja yhteiseen päätöksentekoon (Nivala 2009, 9). Kysymykset Mikä merkitys opettajankoulutuksella ja siihen kuuluvalla harjoittelulla on demokratian ja ihmisoikeuskysymysten kehittämisessä? Millä tavoin nykyinen opettajankoulutus vastaa tähän haasteeseen? Opinkirjo ymmärtää opettajankoulutuksella olevan vähintään kaksitasoinen ulottuvuus demokratian ja ihmisoikeuskysymysten kehittämisessä. Koska kumpikin on elämänlaajuinen prosessi (mm. United Nations 2011), yksilön opiskeluun liittyvät demokratiaa ja ihmisoikeuksia käsittelevät teemat ovat merkittäviä yksilön omien valmiuksien, tietojen, ymmärryksen ja taitojen kannalta. Esimerkiksi Carr (2012) on huomauttanut, että opettajan omilla demokratiakäsityksillä on suuri merkitys siihen, millaiseksi muodostuu kouluyhteisön demokratia. Ensinnäkin opettajaksi opiskelevan olisi saava itse mahdollisuuksia vaikuttaa ja olla osallinen yliopistohallintoon ja opetukseen. Demokratiakasvatukseen liittyvät aiheet tarvitsevat tuekseen omakohtaisia kokemuksia, jotta ymmärrys aiheita kohtaan voi syventyä. Ihmisoikeuksiin liittyvät kysymykset tarvitsevat myös omien tietojen, asenteiden ja arvojen syvällistä pohdintaa tuekseen.
3 Toinen demokratiaan ja ihmisoikeuskysymyksiin liittyvä merkitys koskee opettajaksi opiskelevan ymmärrystä teemojen tärkeydestä osana omaa ammatti-identiteettiään. Demokratiakasvatukseen ja ihmisoikeuskasvatuksen yhtymäkohdan voi Niemelän (2012) mukaan ajatella olevan niissä arvoissa ja dilemmoissa, joihin demokratiaan liittyvin erilaisten keinoin etsitään vastauksia. Opiskelijan omakohtainen kokemus kansalaisyhteiskunta ja siihen liittyvien järjestöjen toiminnan osana on potentiaalinen alusta aktiiviselle kansalaisuudelle (Rytkölä ym. 2011). Koulun ja opettajankoulutusta toteuttavien laitosten ja kansalaisjärjestöjen yhteistyön vakiinnuttaminen, kehittäminen ja systematisoiminen tukee opettajaksi opiskelevan omaa ymmärrystä demokratiaan ja vaikuttamiseen liittyvissä kysymyksissä (myös Rimmerman 1997). Suomessa hyödynnetään formaalissa koulujärjestelmässä liian vähän mahdollisuutta osallistua kansalaisjärjestöjen toteuttamaan vapaaehtoistoimintaan ja olla siten toteuttamassa omaa aktiivista kansalaisuutta. Opinkirjon mukaan järjestötoiminta ja siihen liittyvä vapaaehtoistyö voisi olla osana opettajankoulutuksen opetussuunnitelmia. Millaisia valmiuksia opettajat tarvitsevat toteuttaakseen demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusta kouluissa? vuorovaikutukseen liittyvät valmiudet mediakasvatusosaaminen (esim. oppilaiden äänen esiin saamisessa kouluyhteisössä, lasten mahdollisuus viestittää omista oikeuksistaan yhteisöissään ja yhteiskunnassa laajasti) ihmisoikeuskasvatukseen liittyvät menetelmälliset valmiudet (esim. stereotypioiden tunnistaminen, tiedostaminen, empatiaan kasvattaminen) osallistavaan kasvatukseen liittyvät menetelmälliset valmiudet ( esim. yhteisöllisen toimintakulttuurin edistäminen, osallistavan pedagogiikan kehittäminen, ihmisyyden korostaminen, tasa-arvo, mielipiteiden ja näkemysten aktiivinen harjoittelu) tarvittavat tiedot yhteiskunnan toiminnasta, myös globaalilla tasolla kriittisen ajattelun merkityksen tiedostaminen demokratian kehittymiselle Millaista vuorovaikutusta opettajankoulutuksella tulisi olla yhteiskunnan eri tahojen kanssa? Vuorovaikutuksen tulee olla yhdenvertaiseen kumppanuuteen perustuvaa. Opettajankoulutuksen tulee pyrkiä tiiviiseen yhteistyöhön yhteiskunnan eri tahojen kanssa. Jo toteutuneita hankkeita, joissa opettajankoulutusta ja kolmannen sektorin toimijoita on lähennetty toisiinsa, olisi syytä analysoida tarkemmin. Nostamme tässä esille kaksi oleellista kokonaisuutta, joiden pohjalta vuorovaikutusta voitaisiin kehittää syvällisemmin. kansalaisjärjestöjen tiedollisen osaamisen hyödyntäminen erityiskysymyksissä (ihmisoikeudet, ympäristökysymykset, globaaliulottuvuus) kansalaisjärjestöjen taidon hyödyntäminen kehitettäessä erilaisia menetelmällisiä ratkaisuja (mediakasvatus, demokratiakasvatus, ihmisoikeuskasvatus)
4 Millaista yhteistyötä edustamanne taho tekee koulujen ja opettajankoulutuksen kanssa (esim. oppimateriaali, hankkeet)? Opinkirjolla on laaja materiaalituotanto, jota hyödynnetään sekä kouluissa että osin myös opettajankoulutuksessa. Opinkirjo on kouluttanut runsaasti lapsia ja opettajia kouluissa ympäri Suomea tiedekasvatukseen liittyen. Opinkirjo toteuttaa hankerahoituksella luovan ongelmanratkaisun opintokurssia useissa opettajankoulutuslaitoksissa. Kurssin menetelmiä hyödynnettiin osallistujen keskinäiseen vuorovaikutukseen, opiskelijoiden osallisuuteen ja visualisointiin perustuvia menetelmiä monipuolisesti. Opinkirjon erityissuunnittelijat ovat kouluttajina erityisteemoissa opettajankoulutuslaitoksissa. Opettajaopiskelijat ovat voineet tutustua Opinkirjon toimintaan eri tavoin (harjoittelu, toiminnalliset opintovierailut ja erilaiset opiskelijatilaisuudet). Opinkirjo on ollut mukana toteuttamassa Suomen Unicefin koordinoimaa Lapsen oikeudet toiminnallisesti järjestöjen kouluttajakoulutuksia, jotka ovat olleet avoinna myös opettajille. Koulutusten tavoitteena oli tarjota draamallisia menetelmiä lasten ihmisoikeuskasvatukseen. Opinkirjo toteuttaa hankerahoituksen turvin yhteistyössä Plan Suomi säätiön kanssa materiaalihanketta, jossa on pilotoitu koulujen kanssa mediakasvatuksellista lähestymistapaa demokratia-, ihmisoikeus- ja globaalikasvatuksen kentällä. Samalla on mallinnettu kansalaisjärjestöjen mahdollisuutta osallistua työparina koulun kerhotoimintaan. Opinkirjo julkaisee vuoden 2014 aikana materiaalin, joka soveltuu alakoulun yhteiskunnalliseen kasvatukseen. Teeman puitteissa Opinkirjo kokoaa yhdessä Poikien ja tyttöjen keskuksen kanssa säännöllisesti lasten osallisuutta eri puolilta tukevia järjestöjä professionaaliseen verkostokeskusteluun. Järjestöt tuottavat useita eri toimintoja koulun tasolle, joten yhteinen keskustelu ja hyvien käytänteiden vaihtaminen hyödyttää kouluja laajasti. Yksittäisenä toimintona Opinkirjo järjestää demokratiakasvatukseen liittyvää Nuorten parlamenttia yhdessä eduskunnan kanssa. Toimintaa on kehitetty määrätietoisesti yhdeksi väyläksi lasten kuulemiseen yhteiskunnassa vuodesta 1998. Opinkirjo on mukana mallintamassa oppilaskuntatoimintaa. Olemme kiinnittäneet erityistä huomiota siihen, kuinka oppilaskunnan hallituksen toiminta oli mahdollisimman vuorovaikutteista oppilaiden, koulun opettajien, mahdollisen johtokunnan ja kunnan muiden toimijoiden kanssa. Kehittämiskeskus Opinkirjo Minna Riikka Järvinen toiminnanjohtaja Tiina Karhuvirta erityissuunnittelija
5 Lähteet: Arola, P (2003) Tavoitteena kunnon kansalainen: koulun kansalaiskasvatuksen päämäärät eduskunnan keskusteluissa 1917 1924. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 191. Carr, P.R. (2012) Democracy, Critical Pedagogy and the Education of Educators. Teoksessa Carr, P.R., Zyngier, D & Pruyn, M. (toim.) Can Educators Make a Difference? Experimenting with, and Experiencing, Democracy in Education. 23-56. Charlotte: Information Age Publishing. Euroopan Unioni (1997) Nordic area citizenship study: final report. Education and active citizenship in the European Union. Citizenship Study. DG XXII. Viitattu 9.12.2013. http://ec.europa.eu/education/archive/citizen/copenhagen.pdf Karhuvirta, T (2009) Koulun kerhotoiminta lasten ja nuorten osallisuuden lisääjänä. Teoksessa Kenttälä, M. & Kesler, M. (toim.) Kerhotoiminta osa kehittyvää ja hyvinvoivaan koulua. Helsinki:Kerhokeskus koulutyön tuki ry, 55 66. Karhuvirta, T & Lestinen, L (2013) Alakoulussa aktiiviseksi merkityksellistä osallistumista oppilaskunnissa, järjestöjen kanssa vai miten? (Kasvatus ja aika lehden käsittelyssä oleva käsikirjoitus) Kiilakoski, T., Gretschel, A. & Nivala, E. (2012) Osallisuus, kansalaisuus, hyvinvointi.. Teoksessa Gretschel, A. & Kiilakoski, T. (toim.) Demokratiaoppitunti: lasten ja nuorten kunta 2010-luvun alussa. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto. Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 118, 9 33. Kumpulainen, K., Krokfors, L., Lipponen, L., Tissari, V., Hilppö, J. & Rajala, A. 2010. Oppimisen sillat: kohti osallistavia oppimisympäristöjä. CICERO Learning. Helsingin yliopisto. Niemelä, S. Aktiivisen kansalaisuuden perusaineksia. Kansalaisyhteiskunta-lehti 2012:1.64 69. Nivala, Elina 2008. Kansalaiskasvatus globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnassa: kansalaiskasvatuksen sosiaalipedagoginen teoriakehys. Snellman-instituutin A-sarja 24. Nivala, E. (2009) Oppilaskuntatoiminta kansalaisvalmiuksien vahvistajana. Teoksessa Karhuvirta, Tiina (toim.) Vaikuttavasti mukana oppilaskunta koulun arjessa. Helsinki: Kerhokeskus - koulutyön tuki ry, 8 9. Opetushallitus (2011) Demokratiakasvatusselvitys. Raportit ja selvitykset 2011: 27. Rimmerman, C. A. (1997) Teaching American Politics through Service: Reflections on a Pedagogical Strategy. Teoksessa Reeher, G. & Cammarano, J (toim.) Education for Citizenship. Idead and Innovations in Political Learning. Maryland: Rowan & Littlefield Publishers. 17 29. Rytkölä, T., Kesler, M. & Karhuvirta, T. (2011) Yrittäjyys-, kansalais- ja tiedekasvatus yhteisen sateenvarjon alla järjestön näkökulma kansalaisen taitojen kehittymiseen. Teoksessa Rytkölä, T.,
6 Ruskovaara, E. & Järvinen, MR (toim.)yrittäjyyskasvatus perus- ja toisella asteella näkökulmia pedagogiikan kehittämiseen. Helsinki: Kerhokeskus koulutyön tuki ry. 125 144. United Nations (2011) United Nations Declaration on Human Rights Education and Training. 66/137.